OSALLISTUMISEN ONGELMA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "OSALLISTUMISEN ONGELMA"

Transkriptio

1 8 Kansalaisyhteiskunta 1 (2010), 8 40 ARTIKKELIT OSALLISTUMISEN ONGELMA Martti Siisiäinen* Johdanto Osallistuminen on noussut yleiseksi ongelmaksi niin yhteiskunnallisissa kuin yhteiskuntatieteellisissäkin keskusteluissa viimeisten viidentoista vuoden aikana, mutta aivan erityisesti viime aikoina. Yhteiskunnallisesti osallistumisen tai osallistumattomuuden ongelma paikallistetaan tai konkretisoidaan usein joihinkin erityisiin ryhmiin, kuten nuoriin, syrjäytyneisiin, pitkäaikaistyöttömiin tai etnisiin vähemmistöihin, aina kulloisestakin keskustelijasta tai huolestuneesta tahosta riippuen. Osallistumisen tai osallistumattomuuden syistä vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä ja niille on myös esitetty hyvin erilaisia selityksiä. Osallistumattomuuden (osallistumisen) ongelman luonteesta ei ole yhtenäistä käsitystä, ei myöskään ongelman vakavuudesta. Kaiken kaikkiaan koko osallistumisen ongelmien monitasoinen, -mutkainen ja -ulotteinen kirjo heijastelee osallistumismuotojen moninaisuutta talkoista, internet-toimintojen erilaisista muodoista, kulutusboikoteista, kansalaisaloitteista, vaaleista, yhteiskunnallisiin liikkeisiin, yhdistyksiin tai järjestöihin. * Martti Siisiäinen on Kansalaistoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen professori Jyväskylän yliopistossa.

2 9 Myös osallistumisen sosiaaliset kentät vaihtelevat tieteestä ja taiteesta, muotiin ja talouteen, politiikkaan ja uskontoon sekä paikallisesta kansalliseen ja kansainväliseen, salaisesta ja yksityisestä julkisuuden eri tasoihin. Selkeimmin osallistumattomuuden synnyttämä huolestuneisuus ilmenee suhtautumisessa vaaliosallistumiseen poliittisen osallistumisen helppona mittarina, josta on käytettävissä täsmällisimmät numeeriset aikasarjat. Ne kertovat muun muassa, että Suomen eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus on laskenut vuoden 1962 vaalien 85 prosentista 68 prosenttiin vuonna Kunnallisvaaleissa pudotus oli vuoden :stä vuoden prosenttiin. Alhainen äänestysaktiivisuus näyttää lisäksi kasautuvan nuoriin (miehiin), työttömiin, alimpien palkka- ja koulutustasojen ryhmiin sekä suomenkielisiin yleisemmin kuin ruotsinkielisiin. (Tilastokeskus, eduskuntavaalien ja kuntavaalien aikasarjat; yhteenvetona, ks. Wass & Wilhelmsson 2009.). Samaan aikaan puoluepoliittisesti orientoituneiden yhdistysten perustamiskäyrä on jyrkässä laskussa ja jäsenmäärät vähenevät puoluepolitiikan menettäessä merkitystään ihmisten elämänkokonaisuudessa (ks. Siisiäinen & Kankainen 2009, , ). Suomalaisen yhteiskunnallisen osallistumisen päämuodon, yhdistyslaitoksen kehityksen painopiste on siirtynyt aatteellisista ja maailmankatsomuksellisista, kokonaisvaltaista ja pitkäkestoista sitoutumista vaativista yhdistyksistä kevyttä ja hetkellistä sitoutumista edellyttävien, minäprojektien luonteisten, rentoutumiseen ja vapaa-ajanharrastuksiin keskittyvien yhdistysten suuntaan. Se antaa hyvän syyn kysyä, mikä on perinteisen yhdistystyyppisen yhteiskunnallisen toiminnan ja osallistumisen merkitys poliittisen systeemin (ja yhteiskuntajärjestyksen) legitimoinnin kannalta. Perinteisesti järjestelmän legitimiteettivaateet on rakennettu korkeiden osallistumislukujen varaan. Varsin yleisesti hyväksytty käsitys on, että vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan edellytyksenä on osallistuva demokratia ja sen mahdollistava kansalaisyhteiskunta (ks. Held 1987, 271). Sama kysymys voidaan asettaa myös Gramscin hegemoniateorian suunnalta: jos aikaisempi suomalainen hegemonia on rakentunut keskeisesti yhdistyslaitoksessa hankitulle johtajuudelle, mitä organisaatioita uudessa hallinnan järjestelmässä on tullut yhdistysten tilalle. Tai: jos vanha kollektiivinen hegemonian tyyppi, hallinta läheltä oli ytimeltään yhdistysten kautta toteutettua, mihin uudessa, vapaan ja vastuullisen yksilön hallintaan pohjautuvassa hegemoniassa ( hallinta kaukaa ) enää tarvitaan yhdistys-

3 10 osallistumista. (vrt. Gramsci 1967; Rose 1999; Dean 2007; Siisiäinen 1980; 2010.) Osallistumisen osa-alueiden ja niiden välisten kombinaatioiden moninaisuus sekä normatiivisen ja analyyttisen tarkastelunäkökulman vaihtelut vaativat tiettyjen perusasioiden ja teoreettis-käsitteellisten erottelujen selkeyttämistä niin tutkimuksen kuin käytännön kehittämisongelmien pohdinnan ja itse toiminnan käyttöön. Tässä artikkelissa pyrin yhtäältä analysoimaan osallistumisen käsitteen sisältöä erittelemällä sen suhdetta eräisiin (suomenkielisiin) lähikäsitteisiin ja toisaalta kehittämään kokonaisvaltaista lähestymistapaa osallistumiseen hyödyntämällä Pierre Bourdieun relationaalisen sosiologian tarjoamaa teoreettista käsitteistöä. Artikkelin perusteesi on, että Bourdieun käsitteistöllä osallistumisen ilmiöalueesta on mahdollista rakentaa jäsentynyt teoreettinen kokonaiskuva, joka avaa uudenlaisia mahdollisuuksia myös empiiriselle tutkimukselle. Tutkimusalueen vaikutusvaltaisimman lähestymistavan, rationaalisen valinnan teorian, kritiikin kautta artikkelissa korostetaan rationaalisen ja järkevän toiminnan välisen erottelun tärkeyttä erilaisten toimijaryhmien käytäntöjen ymmärtämiselle. Poliittisten puheittensa ulkopuolella, joissa hän eritteli liikkeiden synnyn syitä ja mahdollisuuksia muuttaa yhteiskuntaa ja tietoisuutta (ks. Bourdieu 1999; 2008), Bourdieu analysoi vain ohimennen yhdistysten ja liikkeiden ilmiökenttää, minkä vuoksi artikkelissa myös rakennetaan Bourdieun käsitteistön sovellutuksia yhdistystutkimuksen alueelle. Osallisuudesta osallistumiseen: käsitetypologia Georg Simmel kuvaa formaalissa sosiologiassaan yhteiskuntaa sosiaalisten piirien tilana: yksilötoimijat kuuluvat erilaisiin sosiaalisiin piireihin, kuten valtioon tai kuntaan, koululaitokseen tai yliopistoon, kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan, työpaikkaan, yhdistyksiin tai kuoroon, sukuun, yleisöihin jne. Sosiaalisia muotoja ovat myös yhteiskuntaa dynamisoivat sosiaaliset prosessit, kuten muoti, yksilöllistyminen, eriarvoistuminen, kilpailu, riisto, solidaarisuuden tai luottamuksen muodostus (ks. Simmel 1890; 1898a ja b; 1899). Näin ajatellen kullakin yksilöllä on oma yhteiskuntansa sen mukaan, mihin sosiaalisiin piireihin hän kuuluu,

4 11 keiden kanssa yhdessä kuhunkin piiriin ja millainen on näiden piirien keskinäissuhde sekä suhde toisten toimijoiden piireihin. Tällaista piireihin kuulumista voitaisiin yhtä hyvin kutsua myös yleiskäsitteellä osallisuus. Se on neutraali yleiskäsite erilaisille kuulumisen muodoille ja kattaa hyvinkin erilaiset aktiivisen ja passiivisen mukana olemisen tavat ja muodot. Osallisuus sosiaalisiin piireihin voidaan savuttaa eri tavoin ja sen saavuttamisen tapa määrittää pitkälle osallisuuden luonteen. Osallisuuden eri muodot ovat usein ankkuroituneet erilaisiin tapoihin teoretisoida kollektiivista toimintaa ja vapaaehtoisorganisoitumista, ja usein ne myös kuuluvat erilaisten puhujien repertoaareihin. Yhteiskunnan eri kentillä puhujien positiot ja niistä määrittyvät intressit implikoivat käytettävien käsitteiden valintaa ja niiden sisällöllistä ymmärtämistä sekä käyttötarkoituksia. Toisin sanoen, osallistumisen motivoivana tai intressoivana agenttina voi olla toimija itse tai jokin ulkopuolinen taho, kuten valtio, kirkko, yritykset, järjestöt jne. Kun tämä jaottelu ristiintaulukoidaan toimijalta edellytetyn aktiivisuus passiivisuus -ulottuvuuden kanssa, voidaan kuvata yleistasolla neljä osallisuuden alatyyppiä: Edellyttääkö mukana oleminen toimijalta aktiivisuutta? Toimija: aktiivisuus Toimija: passiivisuus Motivoiva/intressoiva agentti Toimija itse Muu taho Osallistuminen - intressi - heterodoksa - osallistuva demokratia - aktivistiliikkeet - demokraattiset yhdistykset tai vastademokratia (valvonta, ilmiantaminen, arvostelu) - kieltäytyminen osallistumasta Aktivoiva osallistaminen - osallistaminen kohteen myötävaikutuksella - ortodoksa - annetut jäsenyydet - osallistamisohjelmat - enabling state (yksilö oman elämänsä yrittäjänä) - empowerment ohjelmat, yhdistykset ja liikkeet kansalaiskasvatus Mukautuva/suostuva osallisuus - doksan ylivalta - muoti - apaattisuus tai syrjäytyminen - mietiskely - ajopuuosallisuus Pakottaminen/holhoaminen (pakkovalta) - totaaliset instituutiot organisoitumisen prinsiippinä - syntymän kautta toteutuvat yhteisöjäsenyydet - manipulointi repressiivinen toleranssi symbolinen väkivalta pakollinen äänestäminen Taulukko 1. Osallisuuden eri tyypit

5 12 Osallisuuden alatyypit esiintyvät käytännössä lähes poikkeuksetta sekamuotoina. Typologiassa hahmotellut neljä osallistumisen tyyppiä ovat eräänlaisia ideaalityyppejä, abstrakteja malleja, ilman suoraa vastinetta todellisuudessa. Esimerkiksi osallistuminen on aina myös symbolisen vallan alaista, tapahtuu hallitsevien symbolisten kategorisointien ohjaamana. Kuitenkin siinä kaikkea ei oteta annettuna, itsestäänselvyytenä eli doksan, ei-diskursiivisen, reflektoimattoman määräysvalta on pienempi kuin mukautuvassa osallisuudessa. Vastaavasti reflektoidun, diskursiivisen orientaation osuus on hallitsevammassa asemassa. Osallistaminen puolestaan pohjautuu jo itsestäänselvyyksien, annetun alueen eli doksan kyseenalaistamisen mahdollisuuteen. Ortodoksan käsitteellä viitataan vakuuttelun kautta saavutettuun epävakaaseen yksimielisyyteen tai suostumukseen ottaa osaa: siinä piilee aina mahdollisuus kiistämiseen ja erimielisyyteen, joka on tyypillistä heterodoksan käsitteen kuvaamalle kerettiläisyydelle tai toisinajattelulle. Heterodoksan, toisinajattelemiseen ja kiistämisen tilanteessa puhuttaisiinkin jo osallistumisesta (doksan, ortodoksan ja heterodoksan käsitteistä, ks. Bourdieu 1977; Siisiäinen 2008). Olennaisempaa kuin tyyppien tarkkarajainen erottaminen onkin miettiä niitä kansalaisyhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän vaihtoehtoisina ja samanaikaisina kehityksen suuntauksina tai eri toimijoiden tavoittelemina malleina, joilla on erilaiset seuraukset niin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kuin poliittisen ja yhteiskuntajärjestelmänkin kannalta. Puhtaasta, demokratian toimivuuden kannalta strategisesta osallistumisesta olisi kysymys silloin, kun toimija (tai toimijat) ottaa osaa intressinsä ohjaamana jollain kentällä kohteena olevista panoksista käytäviin kamppailuihin yksilönä tai vapaaehtoisorganisaation (sosiaalinen liike, yhdistys) jäsenenä (ks. Bourdieu 1998; Siisiäinen 1986). Osallistuminenkin on moniulotteinen käsite, joka voidaan käsittää, ei vain halujen, toiveiden ja päämäärien innoittamina vapaaehtoisina valintoina, vaan myös erilaisten agenttien yhteiskunnallisilla kentillä ohjaamana ja kanavoivana toiminnallisuutena (Orum & Dale 2009, 285). Siinä mielessä kyse on ehdollistetusta ja rajoitetusta spontaanisuudesta (Bourdieu 2005a, 211). Osallistumisen tärkeimpänä motivoivana voimana toimii intressi. Se ymmärretään tässä yksinkertaisesti toimijan toiminnan yhteiskunnalliseksi suuntautuneisuudeksi, joka määrittää sille kohteen asianomaisella kentällä, jolla kamppaillaan kentän panoksista (ks. Bourdieu 1977; 1998;

6 13 Siisiäinen 1986). Se voi olla esineellis-välineellistä omaan edun tavoittelua, jossa toiset toimijat nähdään välineinä tavoiteltaviin päämääriin markkinoilla (ks. Weber 1976). Mutta intressi voidaan, ja käsittääkseni tulisi, nähdä laaja-alaisemmin kiinnostuksena (intressoituneisuutena) ottaa osaa jonkin kentän toimintaan. Tuolloin sen vastakohtana ei ole pyyteettömyys (tai altruismi) vaan välinpitämättömyys (tai äärimuodossaan apaattisuus (ks. Bourdieu 1998, ). Intressoitunut toiminta ideaalityyppisessä muodossaan (vrt. Habermasin käsite tosi intressi, ks. Habermas 1968) erottaa osallistumisen muiden tahojen aikaansaamasta symbolisella väkivallalla pakottamisesta, kuten esimerkiksi totaalisten instituutioiden toimijalle lankeavasta jäsenyydestä tai pakollisesta vaaliosallistumisesta. Siihen kuuluva toimijalähtöisyys puuttuu herruuteen, suostutteluun tai kasvattamiseen pohjautuvasta osallistamisesta. Osallistumiseen kuuluva toimijan aktiivisuus puolestaan toimii erottelun kriteerinä myös näennäisesti vapaaehtoisuuteen pohjautuvaan suostuvaiseen osallisuuteen. Viimeksi mainitussa osallisuuden muodossa toimija on mukana ikään kuin oman elämänsä ajopuuna, passiivisella suostumuksellaan mutta ilman varsinaista ulkoista pakottamista. Typologian tarkoitus on problematisoida yleisellä tasolla yhtäältä sitä, mitä tarkoitamme puhuessamme osallistumisesta tai osallistamisesta sekä toisaalta sitä, mistä emme tuolloin puhu tai mikä jää ulkopuolelle. Osallistumisen erottaa siten analyyttisesti osallistamisesta se, että se on toimijan itsensä generoimaa toimintaa, oma-aloitteellista ja sitä kautta ideaalityyppisesti vapaaehtoista. Osallistamisen aloitteentekijä ja toimeenpanija (agentti) on jokin muu taho, tyypillisesti julkinen instituutio (Työministeriö, ESR:n ohjelmat, voimaannuttamiseen pyrkivä järjestö), mutta yhä useammin myös yritys. Osallistumattomuudesta voidaan typologian pohjalta puhua kahdessa merkityksessä. Ensiksikin sitä voidaan käyttää yleiskäsitteenä toimijan toimimattomuudelle tai osallistumisen estämiselle missä tahansa osallisuuden eri muodoista liikkeistä, verkostoista ja yhdistyksistä osallistamisohjelmiin tai uskonnollisiin yhteisöihin. Toiseksi sitä voidaan tarkastella spesifimmin osallistumisen vastakohtana tai sen tietoisesti ja aktiivisesti valittuna vaihtoehtona, kuten esimerkiksi kieltäytymisenä äänestämisestä vaaleissa, puolueen jäsenyydestä yksipuoluejärjestelmässä tai ammattiyhdistyksen jäsenyydestä. Vapaaehtoisorganisoitumisen ja poliittisen

7 14 tai yhteiskunnallisen osallistumisen tutkimisen näkökulmasta spesifimpi käyttötapa tarjoaa paljon hedelmällisemmän perustan alueen ongelmakentän analysoinnille. Olennaista on tietenkin myös se, että tyypit ovat epävakaita ja voivat muuntua toisikseen. Osallistaminen (esimerkiksi kansalaiskasvatus) voi synnyttää aitoa osallistumista, osallistuminen voi johtaa erilaisten herruusorganisaatioiden syntyyn tai totaalisten organisaatioiden kehittymiseen. Se saattaa myös rutinisoitua passiiviseksi osallisuudeksi, niin kuin byrokraattisissa järjestöissä usein on asianlaita. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että poliittisessa ja yhdistysosallistumisessa on maittaisia ja rakenteellisia eroja. Erityyppisten toimijoiden tai ryhmien osallistumisprofiilit poikkeavat myös selvästi toisistaan. Osallistumisen ongelmakokonaisuuden monimutkaisuus ja -ulotteisuus käy ilmi selvästi Colin Hayn poliittisen osallistumisen typologiasta: Poliittisen/yhteiskunnallisen toiminnan tyyppi formaali politiikka ei-formaali politiikka Osallistuu 1. Formaaliin politiikkaan osallistujat 2. Ei-formaaliin politiikkaan osallistujat Osallistuminen Ei osallistu 3. Formaaliin politiikkaan osallistumattomat 4. Ei-formaaliin politiikkaan osallistumattomat Taulukko 2. Erilaiset poliittiseen toimintaan osallistumisen tyypit (Hay 2007, 26; Siisiäinen & Kankainen 2009, 125)) Kuvion tulkinnassa huomioitavaa on, että yhdelle yksilölle mahdollisia osallistumisprofiileja on formaalisestikin jo monia (a) 1, (b) 2 (c), 1+2 ja (d) 3+4. Näihin profiileihin johtaneiden mahdollisten syiden määrä lienee

8 15 rajaton. Hayn politiikan kentän analyysiin pohjautuva keskeinen johtopäätös on, että poliittisten toimijoiden tai establishmentin päähuomio, erityisesti vaaleihin ja puoluepolitiikkaan osallistumisen ja/tai jäsenyyksien laskutendenssin surkuttelussa, on rajoittunut pääasiassa formaaliin politiikkaan, ja siinäkin tavallisesti kysynnän tarkasteluun tarjonnan ongelmien kustannuksella. Se on saattanut myös johtaa formaalin politiikan ulkopuolelle tietoisesti jättäytyneiden leimaamiseen apaattiseksi, atomisoituneeksi massaksi. Siinä tapauksessa oletetaan, että formaaliin politiikkaan osallistumattomuus (ruutu 3) johtaisi itsestään selvästi myös kuulumiseen kaiken osallistumisen ulkopuolisten ryhmään (ruutu 4). (Hay 2007; Siisiäinen & Kankainen 2009, ) On myös hyvä huomata, että yhtäältä ruutujen 1 ja 2, toisaalta 3 ja 4 tapaukset eivät ylipäätänsä ole toisiaan poissulkevia. Formaaliin politiikkaan osallistumattomien kolmen alatyypin (muilla politiikan alueilla aktiivisten sekä formaaliin ja ei-formaaliin politiikkaan osallistumattomien) tarkempi erittely johtaa huomion, paitsi politiikan käsitteen ja ilmiön eri ulottuvuuksiin (ks. Palonen 2003), myös kysymykseen osallistumisen motivaatio- ja intressiperustasta. Tämä ongelma on ollut 2000-luvun keskusteluista erityisesti nk. valistuneen kansalaisen hypoteesin pohdinnan keskiössä. Kuinka suuren ja tärkeän osan formaaliin politiikkaan osallistumattomien joukosta muodostavat koulutetut, korkean politiikkatietämyksen, tietoisuuden ja ehkä kiinnostuneisuudenkin tason omaavat kansalaiset. Vaihtoehtoisten, usein myös järjestötoimintaa korvaavien kanavien (nettiadressien ja -verkostojen, facebook- ja Youtubeyhteisöjen, blogiyleisöjen, erityyppisten kulutusvälitteisten liikehdintöjen ) toiminta voitaisiin tästä näkökulmasta tulkita vaihtoehtoiseksi, osin haastavaksi poliittisen osallistumisen tavaksi. (ks. esim. Hooghe 2001; Norris 2002; Hay 2007; Stranius 2009; Siisiäinen ja Kankainen 2009.). Intressi motivoijana ja suuntaajana Alfred Hirschman on osoittanut, että sosiologisen intressikonseption juuret löytyvät ja 1700-luvun ajattelusta. Renessanssin ajattelussa kunnian tavoittelun ideaali sai 1600-luvulle asti jatkuneen johtavan aseman, mutta ja 1700-luvun vaihteen tienoilla yhteiskunta-ajatte-

9 16 lun kiinnostuksen kohteeksi nousi toimintaa ohjaavien intohimojen sääntely tukahduttamisen tai mieluummin niiden valjastamisen kautta. Siinä tehtävässä kaivattiin tasapainottavia, toisia intohimoja ohjaamaan kykeneviä intohimoja. Intressin käsitteellä alettiin tarkoittaa rationaaliseen ajatteluun pyrkivän subjektin erityisesti taloudellisen edun tavoittelua. Valistusajattelu antoi intressille materiaalisen ja rationaalisen perustan ja korosti inhimillisten liikevoimien tämänpuoleisuutta. Yksityisen intressin kapea-alaisen materiaalisen sisällön muotoilivat vihdoin Adam Smith ja muut liberalismin teoreetikot. (ks. Hirschman 1977; Huber 1958; Massing 1979; Neuendorf 1973; Siisiäinen 1986.) Max Weber määritteli täsmällisesti intressin markkinayhteiskuntaa hallitsevan motivoivan voiman ideaalityypiksi ja erotti sen tavasta ja tottumuksesta (Brauch), arvosta ja karismasta. Intressi ohjaa ja motivoi ennen muuta markkinoilla, mutta ei vain siellä. Intressin mukainen toiminta on orientoitunut asioiden luonteen mukaisesti ja siten osallistuvien toimijoiden arvioimien etujen mukaisesti. Ideaalityyppiä parhaiten muistuttavaa markkinatoimintaa pidetään välineenä, tyypillisiä taloudellisia intressejä päämääränä ja odotuksia toisten toimijoiden tulevista valinnoista ehtoina tuon päämäärän saavuttamiselle. (Weber 1976, 15.) Intressin käsitteellä on strateginen merkitys, koska se toimii poliittista ja yhdistysosallistumista motivoivana ja ohjaavana tekijänä. Osallistumisen monimutkaisen ongelmakokonaisuuden teoreettinen hahmottaminen vaatii (minimissään) käsitystä (1) intressitoimijasta ja toimijan tulkintakehyksestä, (2) toimijan resurssien kokonaisuudesta (tai taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman hallinnasta), (3) kohteena olevasta yhdistyksestä, liikkeestä tai poliittisesta instanssista sekä mahdollisesta sosiaalisesta kentästä, jolle toiminta on suuntautunut ja jolla potentiaalinen osallistuminen tulisi tapahtumaan, ja (4) toimijan henkilökohtaisen tulkintakehyksen (habituksen) ja potentiaalisen osallistumisen kohteen (yhdistyksen tai poliittisen organisaation) kollektiivisen tulkintakehyksen yhteensopivuudesta (frame alignment, ks. Snow & Rockford & Worden & Benford 1986). Toimijan pääomien hallinta ja niiden käypyys tietyllä kentällä muodostavat toimijan intressiaseman, jolta aktuaalinen intressi nousee ja joka määrittää sen realisoitumisen ehdot ja toteutumisen todennäköisyydet (ks. Weber 1976; Siisiäinen 1986). Hahmottelen seuraavassa osallistumisen neljä ulottuvuutta rationaalisen

10 17 valinnan teorian avulla. Tuon teoretisoinnin kriittisen analysoinnin avulla voidaan muotoilla osallistumisen ongelma konkreettisemmin tavalla, joka voi auttaa myös käytännöllisten ongelmien ja niiden ratkaisujen pohtimisessa. Käsitykseni on, että edellä nimetyt osallistumisen teoreettisen ongelman neljä komponenttia voidaan esittää jäsentyneenä kokonaisuutena Pierre Bourdieun relationaalisen sosiologian peruskäsitteiden muodostaman kokonaisuuden avulla. Ne ovat habitus, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma, kenttä, symbolinen valta ja väkivalta. Nämä teoreettiset komponentit sisältyvät eksplisiittisesti tai implisiittisesti Bourdieun todennäköisen kausaalisuuden (causalité du probable) käsitteeseen (ks. Bourdieu 1974; Siisiäinen 1986). Osallistumisen luonteen määrittämisen kannalta ovat myös olennaisia Bourdieun tekemät erottelut intressin ja edun sekä rationaalisen ja järkevän toiminnan välillä (ks. Bourdieu 1998; 2005). Bourdieu pyrkii ylittämään objektivismin ja subjektivismin virheellisen vastakkainasettelun habituksen käsitteellä. Juuri se toimii kaikkia käytäntöjä, ja siten myös osallistumista, ohjaavana ja motivoivana tekijänä. Habitus syntyy ympäristön taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden sisäistämisen ja inkorporoinnin kautta. Se ilmenee toimintadispositioina, toiminnan rajojen tiedostamisena, havaitsemisen ja käsittämisen kategorioiden järjestelmänä (schemata of perception) ja pelin hengen tajuna. Se ohjaa siten eri vaihtoehtojen havaitsemista ja arvottamista (ks. Bourdieu 1977; 2005b, 43; 1990a; 1998). Se syntyy rakenteiden subjektivoinnin kautta strukturoituna struktuurina ja sillä on synnyttyään kyky luoda uusia rakenteita tuottamiensa käytäntöjen avulla, toimia strukturoivana struktuurina (Bourdieu 1977). Habitus syntyy kokemisen ja käytäntöjen pohjalta. Sen ajatuksen päälähteenä on Marxin kolmas Feuerbach-teesi, jonka mukaan (o)losuhteiden muuttumisen ja inhimillisen toiminnan samanaikaisuutta voidaan tarkastella ja ymmärtää järjellisesti vain kumouksellisena käytäntönä (Marx e,v,, 7 8). Juuri käytäntö synnyttää, tuottaa, muuttaa tai uusintaa habituksen. Vaikka habitus muuttuu ja on muutettavissa, on sen muodostavilla rakenteilla, dispositioiden systeemillä, olemisen, toimimisen, ajattelemisen ja havaitsemisen tavoilla ja kategorioilla pysyväisluonteinen ytimensä, joka tekee toimijasta toisista erottuvan ja subjektin ja persoonan (ks. Bourdieu 1990a, 12 13; 2005b). Habituksen synnyllä on edellytyksensä, jotka liittyvät toimijan positioon yhteiskunnassa ja sen kentillä. Habitus ei siten

11 18 synny tyhjästä. Samanaikaisesti Bourdieun käsitys on korostuneesti toimijakeskeinen: osallistumista, valintoja ja strategioita on tarkasteltava toimijan käytäntöjen ja kokemusten kautta syntyneen habituksen ohjaamina ja siten subjektin näkökulmasta. Bourdieun näkemys eroaa siten ratkaisevasti muun muassa erilaisista utilitaristisista käsityksistä, joissa toimijan motivaatio määritellään tutkijan toimesta universaaliksi hyödyn tavoitteluksi ja laskelmoinniksi. Varhainen perusta habitukselle syntyy kasvuympäristön itsestäänselvyyksien, diskurssin ulkopuolisen alueen, doksan sisäistämisen seurauksena. Symbolisesta vallasta on kyse silloin, kun toimijat havaitsevat ja hahmottavat maailmaa sisäistämillään, hallitsevien rakenteiden implikoimilla kategorioilla ja luokituksilla ja sitä kautta saattavat mahdollistaa niiden jatkuvuuden. On aina kuitenkin empiirinen kysymys, missä määrin tietyn toimijan tai ryhmän valinnoissa on kysymys symbolisen vallan uusintamisesta, missä määrin taas muutoksesta, joka seuraa valtasuhteen tiedollisesta ja käytännöllisestä paljastamisesta. (ks. Bourdieu 1998; 1977; Siisiäinen 2008.) Symbolinen valta muuttuu symboliseksi väkivallaksi silloin, kun toimija, kokonainen ryhmä tai luokka joutuu alisteiseksi symboliselle vallalle positionsa takia: Symbolinen väkivalta on mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna väkivaltaa, jossa sosiaalinen toimija on osallinen sekä uhrina että tekijänä/ / (Y)hteiskunnalliset toimijat ovat tietäviä toimijoita, jotka vaikuttamalla niihin rakenteisiin, jotka heitä determinoivat, determinoituinakin vaikuttavat siihen missä määrin tulevat determinoiduiksi. Ja melkein aina vallan vaikutus näyttäytyy siinä, missä määrin määräävät tekijät ja yhteiskunnallisten toimijoiden havaintokategoriat sopivat yhteen Kutsun väkivallan misrekognitioksi alistumista sellaiselle väkivallalle, jota harjoitetaan juuri siksi, ettei sitä väkivallaksi havaita.. (Bourdieu & Wacquant 1995, ). Symbolisesta taistelusta kategorisoinneista sekä luokittelun ja kategorisoinnin järjestelmistä tulee keskeinen tekijä myös osallistumisen ja yleensäkin käytäntöjen muotoutumisen sekä osallistumispäätösten ja -valintojen määrittymisessä. Toimijat tekevät historiansa itse, mutta eivät itse valitsemissaan olosuhteissa/edellytyksillä (Marx), eivätkä itse valitse-

12 19 miensa ajattelun ja havaitsemisen kategorioiden välityksellä (Bourdieu) (Wacquant 1996, xvii). Intressit ja rationaalinen valinta Rationaalisen valinnan teoria välittyi liike- ja yhdistysosallistumisen tutkimukseen 1960-luvulla keskeisesti taloustieteessä kehitetyn julkisen valinnan teorian (public choice theory) muodossa. Teorian isinä pidetään taloustieteen nobelisti James Buchanania sekä Gordon Tullockia, joiden vuonna 1962 julkaisemassa kirjassa Calculus of consent esitetään teorian perusideat. Buchanan ja Tullock sovelsivat taloustieteen välineistöä amerikkalaisen politiikan rakenteiden tarkasteluun. Siitä näkökulmasta poliitikkojen tai byrokraattien toiminta ilmenee itse-intressin ohjaamana hyödyn maksimointina (ks. Buchanan & Tulloch 1962; Buchanan 1995; vrt. Downs 1957). Äänestäjät tai yhdistysosallistumista miettivät nähdään rationaalisina yksilötoimijoina, jotka punnitsevat osallistumisen kustannuksia ja hyötyjä samalla tavalla kuin taloudelliset toimijat omiaan. Tämän näkökulman muotoili järjestö- ja politiikkaosallistumisen kannalta lähes paradigmaattisella voimalla taloustieteilijä Mancur Olson (1965). Aina 1960-luvulle saakka sosiologisen liiketutkimuksen valtavirrassa kollektiivinen toiminta oli pääsääntöisesti nähty massaluonteisena, irrationaalisena poikkeavuutena. Yhteiskunnallisiin tilanteisiin reagoivien joukkioiden tai laumojen aikaansaamien mellakoiden tai levottomuuksien kehitys nähtiin sellaisten voimien tuloksena, joille alistuessaan ihmisten käyttäytyminen ylittää sosiaalisen kontrollin ja normaalin yksilöllisen rationaalisuuden rajat (ks. Turner 1966, ; Cohen 1985, ; Siisiäinen 1992, 51 57). Olsonin teos vaikutti kahdella tavalla 1960-luvun liiketeoretisointiin: yhtäältä se tuki uuden liiketutkimuksen ajatusta kollektiivisesta toiminnasta järkevien toimijoiden aikaansaannoksena, toisaalta se esitti liiketeoretisoinnille uusia haasteita johtaessaan osallistumismotivaation ekonomistisesta laskelmoinnista. Olsonin ajattelussa yksilöt ovat rationaalisia ja päättävät puolueisiin, ammattiliittoihin tai yhdistyksiin osallistumisestaan vertaamalla toiminnan hyötyjä sen aiheuttamiin kustannuksiin. Olsonin

13 20 tarkastelun varsinaisina kohteina olivat pysyväisluonteiset etujärjestöt, eikä hänen mallinsa sovi vapaamuotoisempiin liikehdintöihin eikä juuri pikkuyhdistyksiinkään. Olsonin mukaan ihmiset pyrkivät säännönmukaisesti ajamaan omia intressejään. Pelkkä yhdistyksen tai liikkeen tuottama kollektiivinen hyödyke ei ole riittävä motiivi osallistumiselle, sillä toimijat välttävät pääsääntöisesti kustannuksia aiheuttavaa osallistumista, mikäli he pystyvät saamaan vapaaehtoisorganisaation toiminnan hedelmät käyttöönsä ilmaiseksi (vapaamatkustajuus). Osallistuakseen kollektiiviseen toimintaan yksilöt tarvitsevat selektiivisiä kiihokkeita, jotka he voivat joko voittaa tai hävitä osallistumispäätöksestään riippuen. Kiihokkeet voidaan jaotella materiaalisiin (jäsenlehti, kassa-avustus), solidaarisiin (yhdistysvuorovaikutukset) ja päämääriin/arvoihin liittyviin (Tschirhart 2006, 528). Ei siis riitä, että yhdistys, järjestö tai liike tuottaa toimijaa kiinnostavan kollektiivisen hyödykkeen, vaan toimijan on koettava jäsenyys (tai osallistuminen) kyseisessä tuottajaorganisaatiossa hyödykkeen saamisen välttämättömäksi edellytykseksi. (ks. Olson 1965, ; Fireman & Gamson 1989, ) Myöhempi keskustelu on yleensä lähtenyt Olsonin muotoilujen kritiikistä (Trapp 1986; McAdam & McCarthy & Zald 1988) tai jatkokehittelystä, esimerkiksi peliteoreettisista lähtökohdista (Elster 1979; 1982). Seuraavat kriittiset näkemykset rationaalisen valinnan teoriasta pohjustavat Pierre Bourdieun relationistisen sosiologian tarpeellisuutta osallistumisen tutkimuksen lähestymistapana: (1) Toimijan teoreettisen ja metodologisen yksilöllistämisen ja hänen rationaalisen motivaationsa universalisoinnin sijaan toimija tulisi nähdä kollektiiviseksi yksilöksi tai kollektiiviksi, joka on yksilöitynyt ruumiillistamalla objektiivisia rakenteita (Bourdieu 2005a, 211). Yksilötoimijan (habitukseen sisältyvät) havaitsemisen, arvottamisen ja eri vaihtoehtojen keskinäisen arvioimisen tavat, maut ovat aina sekä kollektiivisen että yksilöllisen historian tulosta. Bourdieun sosiologian näkökulmasta rationaalisuus on luonteeltaan sidottua (bounded), koska yhtäältä ihmismieli on yleisesti ottaen yhteydessä ehdollistamisena rakenteisiin ja historiaan. Se on sosiaalisesti strukturoitunut ja määritetty ja siten rajallinen. Sama koskee toimijoiden vuorovaikutuksia: nekään eivät ole puhtaiden yksilötoimijoiden välisiä suhteita, vaan ovat muotonsa velkaa niille rakenteille, jotka ovat tuottaneet toimijoiden dispositiot ja jotka mahdollista-

14 21 vat niiden suhteelliset positiot interaktioprosessissa (Bourdieu 1977, 81). Niinpä sosiaalisesti rationaaliseksi tunnustettua taloudellista käyttäytymistä tulisi tarkastella tiettyjen taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden vaikutuksesta muotoutuneena toimintana (Bourdieu 2005a, 211). Rationaalisen toiminnan universalisointi myös tyhjentää intressin käsitteen analyyttisen selitysvoiman ja erottelukyvyn. Bourdieu torjuu puhtaasti materiaalisen, ahtaasti ekonomisen intressin konseption sekä siitä seuraavan intressin (omana etuna) ja ei-intressin (disinterest) välisen väärän vastakkainasettelun ja valinnan tilanteen. Ekonomismi yleistää talouden kentän lainmukaisuudet, kun taas sosiologiassa analysoidaan erilaisten kamppailujen kautta toimiviksi ja erilaisten intressien motivoimiksi suhteellisen autonomisiksi kentiksi eriytynyttä yhteiskuntaa. Intressi on investointia ja osallistumista millä tahansa kentällä käytävään, millaiseen tahansa peliin. (Bourdieu 1998, ; Bourdieu 1990b, 290). Jos intressi samaistetaan laskelmoituun hyödyntavoitteluun, jonka muotoisena se voi esiintyä ja esimerkiksi markkinoilla säännönmukaisesti myös esiintyy, sen vastakohdaksi asettuu pyyteettömyys. Mutta ymmärrettynä kiinnostukseksi osallistua peliin eri kentillä, intressin vastakohdaksi nousee välinpitämättömyys. Sitä kautta tulee ymmärrettäväksi myös pyyteetön intressitoiminta: pyyteettömät intressit mahdollistuvat maailmassa, jossa vallitseva symbolinen pääoma ja symbolinen valta tunnistavat ja tunnustavat ne. Sellaisessa maailmassa vallalla olevat normit ja säännöt saattavat estää ahtaan taloudellisen voitontavoittelun tai rajoittaa ja säännellä sitä yhteisöllisesti. (ks. Bourdieu 1998, ). Siihen suuntaan vei pitkään kehitystä pohjoismainen hyvinvointivaltio, ja siitä poispäin on puolestaan vaikuttanut neoliberalistisen talouspolitiikan ja ideologian voimistuminen 1990-luvulta alkaen. Sen perusteluina käytetään usein tieteisuskoista rationalismia ja sitä ohjaavia matemaattisia malleja. Tuollaista rationalismia käytetään symbolisena pääomana ja symbolisen vallan välineenä. Sen kantajat toimivat usein myös edustamansa järjestelmän legitimiteetin vartijoina (vrt. Bourdieu 1999, 39 40). Toimijuuden välttämätön perusosa habituksen ohella on luokka-asema tai luokkapositio. Määrittäähän taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman määrä ja laadullinen käypyys toimijan todennäköisyyksiä osallistua ja saavuttaa kannaltaan myönteisiä tuloksia osallistumisen kautta.

15 22 Yhteiskunta voidaan hahmottaa Bourdieun tavoin erilaisina sosiaalisina kenttinä, joista kullakin kamppaillaan kentällä arvokkaista panoksista. Kullakin kentällä vallitsee sille ominainen pääoman lajien kombinaatio, jonka painoarvot määrätään symbolisen vallankäytön avulla (ks. Bourdieu 1986; 2005a; 1998; Siisiäinen 2003). Luokkarakenteet kehittyvät näiden kenttätaistelujen perusteella toimijaryhmien välisinä suhteina. Käypiä pääoman lajejaan toimija voi käyttää aktuaalisina resursseinaan kyseessä olevan kentän validioimalla tavalla (ks. Bourdieu 1984; 1986). Toimijan osallistumisessa on näin ollen kaksi pääkomponenttia, pääomanlajien kombinaation määrittämä objektiivinen resurssipotentiaali sekä habitukseen sisältyvien toimintadispositioiden (ja havaitsemisen rajojen/mahdollisuuksien) subjektiivinen maailma. (2) Intressin käsitteen typistäminen pelkästään yksilölliseksi taloudellisen hyödyntavoittelun mallia noudattavaksi, päämäärätietoiseksi toiminnaksi jota sitäkin se voi olla olettaa virheellisesti, että toimijat ovat tietoisia omista motiiveistaan ja että he toimivat pelkästään intentionaalisesti (ks. Bourdieu 1990; Grenfell 2008, ; vrt. Giddens 1985; laajemmin keskustelusta, ks. Lordon 2006). Rationaalista toimintaa tapahtuu, mutta päämäärä ja keino -laskelmointiin pohjautuvia toimintoja (ideaalityyppi) lienee kuitenkin suhteellisen pieni vähemmistö toimintojen kokonaisuudessa. Bourdieu pitää rationaalisen valinnan teorian idealismina ja hyvin perusteltuna illuusiona olettamusta, jonka mukaan yksilön toimintaa määrää pyrkimys eksplisiittisesti asetettuihin päämääriin (1996, ). Vakava seuraus ekonomisesta redusoinnista on, että rationaalisen valinnan teoria ei kykene ymmärtämään laskelmoivan rationaalisen ja järkevän toiminnan, esimerkiksi juuri järkevän osallistumisen, välisen eron ilmiötä ja sen mahdollisuutta. Käytännön logiikka eroaa logiikan logiikasta. Eri kentillä ja niillä toimivilla ihmisillä voi olla intressejä sekä niistä seuraavia toimintoja, jotka voivat näyttää toisten kenttien näkökulmasta ja intresseistä pyyteettömiltä, absurdeilta, epärealistisilta, hulluilta (Bourdieu 1998, ). Subjektin toiminnat voivat hänen elämänhistoriansa ja habitukseensa sisäistettyjen toiminnan rajoja koskevien kokemusten ja dispositioiden valossa olla silloinkin järkeviä tarvitsematta olla rationaalisen suunnitelman tulosta. Ne voivat olla suunnattuja, suhteutettuja ja sovitettuja tulevaisuuteen olematta projektin tai suunnittelun seurausta

16 23 (Bourdieu 1990b, 49 51; Grenfell 2008, 164). Toimijalla voi olla järkeviä päämääriä, siitä huolimatta että hän ei ole rationaalisesti laskelmoiva agentti. Siitä seuraa, että intressien analysoinnissa ei voida rajoittua rationaalisuuden maailmaan, vaan se on ulotettava tunteiden, doksan ja symbolisen (väki)vallan maailmaan, kenttien kamppailuihin ja ristiriitaisuuksiin sekä toisten toimijoiden ja toiminnan tarkoittamattomien seurausten alueelle. Siitähän myös politikoinnissa on pitkälti kysymys. Bourdieulaisessa analyysissa korostuu myös intressin tai osallistumisen yhteys toimijan positioon sekä elämänyhteyksien kokonaisuuteen. Toimijan osallistuminen merkitsee samalla sen kohteen symbolista omaksi ottamista ja tulkitsemista toimijan elämänkokonaisuuden, symbolisen maailman ja elämäntyylin osaksi. Tässä tehtävässä yhteen soinnuttelijana toimii toimijan habitus (ks. Bourdieu 1977; 1984). Tämä kytkeytyy luokkayhteiskunnassa toimijoiden luokkapositioihin. Kuten Rosenlund (2009, 52) asian osuvasti muotoilee: Tämä merkitsee sitä, että saman kohteen omaksi ottaminen (appropriation) tai osallistuminen samaan yhteiskunnalliseen käytäntöön, ovat sosiaalisesti eriä (different), jos ne ovat osia eri elämäntyyleistä. Omaksi ottamisen työ on siten eri luokkahabitusten rakenteistamaa Tämä on jotain sellaista, mitä ekonomistit eivät Bourdieun mielestä kykene näkemään. Heille kohde, ja sen suhde kuluttajaan, ilmenee jonakin, joka voidaan redusoida hyödyllisyyden universaaliin kategoriaan. Ongelma on vieläkin monimutkaisempi ja monisyisempi. Esimerkiksi pyyteettömyydestä ja intresseistä vapaasta alueesta puhuminen on yhteydessä yleisen intressin ja yleisen edun problematiikkaan. Marxin tunnettu muotoilu, jonka mukaan yleinen etu paljastuu usein lumeen kätkemäksi hallitsevan luokan eduksi, tuo esille ydinkysymyksen: yhden, esimerkiksi symbolisen vallan alaisen toimijan, pyyteettömyys voi palvella toisen, symbolisen vallan pönkittämän, ryhmän oman edun tavoittelua (ks. Siisiäinen 1986). Usein on myös niin, että köyhillä, riistetyillä ja syrjäytetyillä ei ole varaa pyyteettömyyteen ja yleisiin hyveisiin. Bourdieu esittää, että hallitsevilla luokilla on universaaliuden monopoli, joka usein merkitsee universaaliuden imperialismin esiintymistä valepuvussa. Aateluus velvoittaa tiettyyn positioon kuuluvia, niitä joilla on siihen varaa (ks. Bourdieu

17 ; Grenfell 2008, ). (3) Edellä käsiteltyihin pulmiin liittyy rationaalisen valinnan teoriassa yleinen finalismin ongelma eli toiminnan mekanistinen selittäminen viittaamalla tietoisesti asetettuihin päämääriin ja ymmärtämällä osallistuminen puhtaasti välineellisenä tai kyynisenä laskelmointina päämäärään pääsemisen parhaista välineistä (ks. Bourdieu 2005a, 212). Huomattavasti nyansoidumpaan osallistumismotivaatioiden erittelyyn on päässyt Bert Klandermans, joka laajensi Olsonin selektiivisten kiihokkeiden kategoriaa kattamaan tulevaisuusodotukset: liikkeisiin osallistumispäätös joudutaan tekemään hetkellä, jolloin toisten potentiaalisten osallistujien päätöksistä, ja siten liikkeen onnistumisen mahdollisuuksistakaan, ei ole tietoa. Osallistumispäätökseen vaikuttavat siten odotukset toimijan omasta panoksesta, toisten osallistujien lukumäärästä ja heidän odotettavasta panoksestaan sekä niihin pohjautuvat odotukset siitä millä todennäköisyydellä päämäärä ylipäätänsä voidaan saavuttaa (Klandermans 1984, ; 1997, 26 30). Osallistumisessa on kysymys kontingentissa tilanteessa toimimisesta: toimija valitsee vaihtoehdoista habituksensa (dispositioidensa) ohjaamana epävarmojen arviointien perusteella, todennäköisesti itselleen myönteisen lopputuloksen tuottavan vaihtoehdon ja sitä kautta myös oman tulevaisuutensa. Tätä tarkoitetaan todennäköisen kausaalisuuden käsitteellä. Bourdieun korostaa sitä, että toimijoilla on vain harvoin täydellistä tietoa vaihtoehdoista, kehitysprosessien suunnista ja toinen toisensa tulevasta käyttäytymisestä. Tästä seuraa habituksen merkityksen korostuminen: toimija, tietyssä määrin hallitsevan doksan ehdoilla, tekee valintoja dispositioidensa sekä subjektiivisen rajojen ja pelin hengen tajun ohjaamana ikään kuin tuntisi maailman rakenteen, sen kehitystendenssien odotettavat suunnat ja oman paikkansa tuossa kokonaisuudessa. Vaikka (käytännöt) näyttäytyvät tulevaisuuteen tähtäävien eksplisiittisen, ja eksplisiittisesti lausutun, projektin tai suunnitelman päämääriltä, habituksen tuottamat käytännöt strategiaa luovina periaatteina, jotka tekevät toimijoille (agents) mahdolliseksi selviytymisen ennustamattomissa ja alati muuttuvissa tilanteissa, ovat vain näennäisesti tulevaisuuden determinoimia. Jos ne näyttävätkin omien toimintojensa seurausten ennakoinnin determinoimilta, siten vahvistaen finalistista illuusiota, tosiasia on, että koska niillä on aina taipumus uusintaa ne objektiiviset rakenteet, joiden tuottamia ne ovat, ne ovat

18 25 niiden menneiden olosuhteiden determinoimia, jotka ovat tuottaneet niiden itsensä tuottamisen periaatteet (Bourdieu 1977, 72). Myös tunteilla ja ruumiillisella habituksella on valinnoissa tärkeä osansa (ks. Bourdieu 2001; Emirbayer & Goldberg 2005). Hallitsevan doksan määrittämässä toiminnassa, seurauksena voi olla itse itsensä toteuttavan profetian tilanne. Silloin alistetussa epätasaisen vaihdon tilanteessa olevat ryhmät voivat valita alistajansa näennäisen vapaaehtoisesti yhä uudelleen. (ks. Bourdieu 1974, 5 6; 1998). Tässä mielessä ihmiset valitsevat kohtalonsa. Myös luokat tai luokkafraktiot antisipoivat objektiiviset mahdollisuutensa käytännöllisen tietonsa pohjalta (ks. Rosenlund 2009, 46). Bourdieu hyödyntää Husserlilta peräisin olevaa tärkeää erottelua projektin ja protention välillä: projekti on tietoista pyrkimistä kohti tulevaisuutta, protentio taas esirefleksiivistä tulevaisuuden tavoittelua, joka ilmenee näkyvässä kvasi-nykyisyytenä... sinä mikä havaitaan suoraan (Bourdieu 2000, 207). Jälkikäteen protentio voidaan tulkita projektiksi, tietoisten ja laskelmoitujen, harkittujen tekojen aikaansaannokseksi, vaikka se olisikin ollut vain välitöntä sovittelua tulevaan peliin. Toimijan elämäntrajektori ei ole koskaan tietoinen suunnitelma, vaan enemmän tai vähemmän vastausta siihen, mitä elämä heittää eteen. (Grenfell 2008, ). (4) Neljäs ongelma liittyy intressin käsitteen samanaikaiseen typistämiseen ekonomistiseen kustannus-hyöty -laskelmointiin ja sen universalisointiin kaiken kattavaksi osallistumista motivoivaksi voimaksi modernissa yhteiskunnassa. Tämä voidaan nähdä osana ekonomismin imperialismia, pyrkimystä tai vaatimusta siitä, että kaikki elämän alueen on mahdollista käsittää sen mallin mukaisesti tai johtaa taloudellisista välttämättömyyksistä (ks. esim. O Neill 1998; Fine 2001). Kuten edellä jo on todettu, on tärkeää erottaa toisistaan oman edun tavoitteluna ilmenevä intressi, jonka klassinen kuvaus löytyy Marxin Pääomasta (ks. Marx 1957) tai Weberin analysoimilta markkinoilta (1976) ja intressi kiinnostuksena määrätyn kentän peliin osallistumiseen. Oman edun tavoitteluna intressi voisi toteutua rationaalisena laskelmointina, kuten Max Weberin markkinatoiminnan ideaalityypissä (ks. Weber 1976). Kiinnostusintressin mukainen toiminta puolestaan on toimijansa elämänhistorian ja kyseisen kentän näkökulmasta järkevä (tarvitsematta olla rationaalinen). Tässä intressillä tarkoitetaan toimijan toiminnan suuntautuneisuutta

19 26 johonkin markkinoilla tai kentillä olevaan osallistumisen vaihtoehtoon. Toimija valitsee habitukseensa sisältyvien toimintadispositioiden pohjalta niitä parhaiten vastaavan vaihtoehdon tietyllä toimintahetkellä (suhdanteessa) mahdollisten joukosta. Osallistumisessa siten yhdistyy rakenteiden kaksi ilmenemisen muotoa: rakenteiden tarjoamat objektiiviset vaihtoehdot ja habitukseen subjektivoidut (rakenteet), jotka ilmenevät dispositioiden ja toiminnan havaitsemisen subjektiivisten rajojen muodossa. (ks. Bourdieu 1974; 1977; Siisiäinen 1986.) Yhdistys kenttänä ja kentillä Rationaalisen valinnan teoria olettaa, että toimijan ei useinkaan kannata osallistua esimerkiksi järjestötoimintaan, koska siitä koituvat kustannukset voivat muodostua liian suuriksi hyötyihin nähden ja koska osallistumalla ei kuitenkaan saa aikaan toivottua tulosta tai koska toimija saa vapaamatkustajana järjestötoiminnan tuottamat hyödyt osakseen joka tapauksessa, mikäli muut osallistuvat joukkomitassa (ks. Olson 1965; Downs 1967; Shaw 2008). Tästä lähtökohdasta voi halutessaan vetää johtopäätöksen poliittisen piittaamattomuuden, jopa tietämättömyyden rationaalisuudesta: jos kerran yksittäisen toimijan teko harvoin ratkaisee esimerkiksi äänestyksen lopputuloksen, ei poliittisen asiantuntemuksen vaivalloinen hankkiminen ja valistunut osallistuminen useinkaan maksa vaivaa, vaan siihen käytetyn ajan voi käyttää itsensä kannalta hyödyllisemminkin (ks. Shaw 2008). Max Weberin ja Robert Michelsin ideoihin kytkeytyvässä sosiologisen yhdistystutkimuksen traditiossa on valotettu samaa ongelmaa organisaatioteoreettisesta näkökulmasta. Kun aatteelliset liikkeet muuttuvat valtakunnallisiksi joukkoliikkeiksi, niiden tehokkuus edellyttää organisaation muodostamista työnjakoineen, vallanjakoineen ja johtajuuden ongelman ratkaisuineen (edustuksellinen järjestödemokratia). Molempien johtopäätös on, että yhdistyksissä tai järjestöissä valta keskittyy vääjäämättä harvalukuiselle johdolle, joka kykenee tekemään itsestään korvaamattoman asiantuntijuutensa ja työnjaollisen asemansa ansiosta. Tämä merkitsee rivijäsenten vaikutusmahdollisuuksien supistumista käytännössä hyvin vähäiseksi. (ks. Michels 1966; Weber 1911; 1976; Rammstedt 1978.)

20 luvun markkinoilla toimivissa virtaviivaisissa järjestöissä vaikutusvaltaisiin asemiin pääsemisen kriteerit ovat entisestään lisääntyneet. Niiden johtaminen vaatii korkeata kulttuurisen pääoman hallintaa, johtajuusasiantuntijuutta (associational management), tietoa sekä käyvän sosiaalisen pääoman hallintaa (suhteet, verkostoituminen) ja ehkä markkinahenkisen eetoksen sisäistämistäkin. Tiettyä osaa siitä ei tavallisista kouluista voi hankkia, esimerkiksi kentällä arvokkaita sosiaalisia suhteita. Eliittioppilaitokset ovatkin jo asia erikseen. Niin ollen voikin usein olla järkevää, että vähän taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa omistavat toimijat pidättyvät suurisuuntaisesta investoinnista järjestötoimintaan. Marc Hooghe (2001) raportoi tutkimustuloksista, jotka kyseenalaistavat teesin siitä, että korkea tiedontaso pelkästään kelpaisi kausaalisesti osallistumisen syyksi. Päinvastoin, saattaakin monesti olla niin, että juuri osallistuminen johtaa adekvaattiin tietoon. Yhdistysverkostoissa toimivien on tärkeää tuntea poliittista järjestelmää, poliitikkoja, toisten järjestöjen operatiivista johtoa ja kunnan johtavia viranhaltijoita. Niille taas, jotka eivät ole järjestötoimintojen päättävässä asemassa, noilla tiedoilla ei useinkaan ole mitään merkitystä. Jos näin on, tieto ja osallistuminen ovat kaksi toisiinsa kytkeytyvää ja toisiaan ruokkivaa muuttujaa, ilman selkeää yksisuuntaista kausaalista suhdetta. Vähän tietyllä kentällä käypää arvokasta taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa omistavan toimijan kannattaisikin ottaa oppia Aisopoksen ja Phaedruksen faabeleista tutusta ketusta, joka kielsi ulottumattomissaan olevien happamien viinirypäleiden (tai suomalaisittain pihlajanmarjojen) arvon. Toimijankin siis kannattaisi analogisesti tehdä osallistumispäätöksensä suhteuttamalla omat tarpeensa yhtäältä niiden toteutumismahdollisuuksiin ja toisaalta voimavaroihinsa (vrt. Elster 1983). Se auttaa välttämään epäonnistumisen kokemuksia, itsetunnon kolauksia, frustraatioita, kognitiivista dissonanssia ja resurssien haaskausta (Hooghe 2001): Se mikä tekee tästä happamien viinirypäleiden ilmiöstä niin dramaattisen on, että vastaajien käsitys täyden poliittisen osanottajuuden saavuttamisesta on, itse asiassa, oikea. Heidän mahdollisuutensa näytellä merkittävää osaa julkisella näyttämöllä ovat todellakin pienet. Niillä, joilla on korkeat koulutukselliset pätevyydet tai paremmat verbaaliset tai retoriset taidot, tai joilla on enemmän vapaailtoja uhrattavaksi, on selkeästi paremmat mahdollisuudet hallita

Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen

Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen Kuntatutkijoiden seminaari 25.5.2011, Lapin yliopisto, Rovaniemi Pasi-Heikki Rannisto, HT Tampereen yliopisto Haasteita johtamiselle ja johtamisteorioille Miksi ennustaminen

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää?

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää? Lasten marginalisoitumisen ehkäisy paikkalähtöisen osallistumisen keinoin (SA134949) Lasten ja nuorten marginalisaatioriskin hallinta varhaisen tunnistamisen avulla (SA264436) OSATUTKIMUS II: Lasten ja

Lisätiedot

HALLINTOTIETEIDEN KANDIDAATTIOHJELMA (HTK/HTM) Valintakoe Pisteet yhteensä (tarkastaja merkitsee)

HALLINTOTIETEIDEN KANDIDAATTIOHJELMA (HTK/HTM) Valintakoe Pisteet yhteensä (tarkastaja merkitsee) HALLINTOTIETEIDEN KANDIDAATTIOHJELMA (HTK/HTM) Valintakoe 6.6.2016 Pisteet yhteensä (tarkastaja merkitsee) VALINTAKOKEEN PISTEYTYS Valintakokeesta on mahdollisuus saada maksimissaan 60 pistettä. Tehtävät

Lisätiedot

JOHTAJUUS ORGANISAATIOISSA A21C00200 Susan Meriläinen. Susan Meriläinen - 5/28/2016 1

JOHTAJUUS ORGANISAATIOISSA A21C00200 Susan Meriläinen. Susan Meriläinen - 5/28/2016 1 JOHTAJUUS ORGANISAATIOISSA A21C00200 Susan Meriläinen Susan Meriläinen - 5/28/2016 1 Fleming & Spicer 2006 Valta pakottamisena perinteinen näkemys vallasta valta on kuin hyödyke, jonka joku omistaa ja

Lisätiedot

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta

Osalliseksi omaan lähiyhteisöön Susanna Tero, Malike-toiminta Osalliseksi omaan lähiyhteisöön 1.12.2015 Susanna Tero, Malike-toiminta Kun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus saatetaan Suomessa voimaan. Sopimus laajentaa esteettömyyden ja saavutettavuuden

Lisätiedot

Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu

Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu Vieraantuminen ja anomia Sosiaalinen vieraantuminen (alienaatio), kuvaa

Lisätiedot

Torstai Mikkeli

Torstai Mikkeli Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla

Lisätiedot

Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen

Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen Kansalaistoiminta setlementtityössä - osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen Valtakunnallinen vertaistoiminnan koulutus 1 Mona Särkelä-Kukko 18.10.2013 1 Sisältö 1. Osallisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen

Lisätiedot

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12 TIEDONINTRESSI Hanna Vilkka JÜRGEN HABERMASIN TEORIA TIEDONINTRESSEISTÄ Kokemukset organisoituvat yhteiskunnalliseksi tiedoksi pysyvien ja luonnollisten maailmaa kohdistuvien tiedon intressien avulla.

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA?

LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA? LASTEN JA NUORTEN OSALLISUUS: SILKKAA SANAHELINÄÄ VAI MIETITTYJÄ TAVOITTEITA? Tutkimushanke: Lasten marginalisoitumisen ehkäisy paikkalähtöisen osallistumisen keinoin (SA134949) Osahanke I: Osallistuminen,

Lisätiedot

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009 Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien toimintaympäristö Kuntaorganisaatioiden toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuu monia suorittavia,

Lisätiedot

MAPOLIS toisenlainen etnografia

MAPOLIS toisenlainen etnografia MAPOLIS toisenlainen etnografia MAPOLIS ELETYN MAAILMAN TUTKIMUSMENETELMÄ LÄHTÖKOHTIA Maailmassa oleminen on yksilöllistä elettynä tilana maailma on jokaiselle ihmiselle omanlaisensa Arkiset kokemukset,

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Edustuksellisen demokratian uhat ja mahdollisuudet

Edustuksellisen demokratian uhat ja mahdollisuudet Edustuksellisen demokratian uhat ja mahdollisuudet Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman avausseminaari 16.3.2004 Heikki Paloheimo Valtio-opin laitos 20014 Turun yliopisto heikki.paloheimo@utu.fi Äänestysaktiivisuus

Lisätiedot

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti Käsitteistä Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen KE 62 Ilpo Koskinen 28.11.05 empiirisessä tutkimuksessa puhutaan peruskurssien jälkeen harvoin "todesta" ja "väärästä" tiedosta (tai näiden modernimmista

Lisätiedot

Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit. Mikä on verkosto? Mikä on verkosto? Miksi verkostot kiinnostavat?

Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit. Mikä on verkosto? Mikä on verkosto? Miksi verkostot kiinnostavat? Toimivan verkoston rakentaminen ja verkoston toimintamallit Lasse Lipponen Kasvatustieteen professori Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto 27.1.2011 VOIMAA KANSAINVÄLISTYMISEEN VERKOSTOISTA Mikä

Lisätiedot

Talousjohtaja strategiavaikuttajana: Kohti dialogista johtamista? Eero Vaara

Talousjohtaja strategiavaikuttajana: Kohti dialogista johtamista? Eero Vaara Talousjohtaja strategiavaikuttajana: Kohti dialogista johtamista? Eero Vaara http://www.hanken.fi/staff/vaara Strategisen johtamisen ongelmia» Toiminnallistamisen ( implementointi, jalkauttaminen ) vaikeudet»

Lisätiedot

JOPE. Tutkimus- ja kehittämiskysymykset olivat:

JOPE. Tutkimus- ja kehittämiskysymykset olivat: Lomake C1 HANKKEEN LOPPURAPORTTI - YHTEENVETO Hankkeen numero 1080107 Työsuojelurahaston valvoja Ilkka Tahvanainen Raportointikausi 1.5-1.12.2009 Arvio hankkeen toteutumisesta Hankkeen nimi lyhyesti JOPE

Lisätiedot

Miten ymmärrykset riskeistä ohjaavat strategiaa ja yrityksen menestymistä?

Miten ymmärrykset riskeistä ohjaavat strategiaa ja yrityksen menestymistä? Miten ymmärrykset riskeistä ohjaavat strategiaa ja yrityksen menestymistä? 26.11.2010 Pikka-Maaria Laine, Itä-Suomen yliopisto Susan Meriläinen, Lapin yliopisto Janne Tienari, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Lisätiedot

teemoihin PalKO hankkeessa

teemoihin PalKO hankkeessa Näkökulmia osallisuuden teemoihin PalKO hankkeessa Kati Närhi ja Tuomo Kokkonen Jyväskylän yliopisto / Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Aikuissosiaalityön päivät 2012 Rovaniemi PalKO: palvelut ja kansalaisosallistuminen

Lisätiedot

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op)

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) 410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa III - Kasvatussosiologia osana kasvatustieteitä Kasvatustiede tieteiden välistä

Lisätiedot

Yhteiskuntavastuu kansalaisjärjestötoiminnassa

Yhteiskuntavastuu kansalaisjärjestötoiminnassa Yhteiskuntavastuu kansalaisjärjestötoiminnassa Pentti Lemmetyinen Pääsihteeri Setlementtiliitto Yhteiskuntavastuun käsite Yhteiskuntavastuun käsitettä alettiin Suomessa laajemmin käyttää 1990-luvulla yritystoiminnan

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

JOB SHOPPING. Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta.

JOB SHOPPING. Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta. JOB SHOPPING Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta. Kyse on sopivan työpaikan etsimisestä, kun työntekijä

Lisätiedot

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista Opetushallitus Verkkokommentointi VASU2017 Opetushallituksen nettisivuilla oli kaikille kansalaisille avoin mahdollisuus osallistua perusteprosessiin

Lisätiedot

Pierre Bourdieu ja oikeuden valta

Pierre Bourdieu ja oikeuden valta Pierre Bourdieu ja oikeuden valta Opiskelija osaa Kuvata esimerkein oikeuden kentän toimintaa bourdielaisesta näkökulmasta Yhteiskuntateorioiden oikeus luentosarja 11.4.2011 11.4.2011 1 11.4.2011 4 Luennon

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Kuluttaminen ja kulttuuri

Kuluttaminen ja kulttuuri 23C580 Kuluttajan käyttäytyminen Kuluttaminen ja kulttuuri Ilona Mikkonen, KTT Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu Markkinoinnin laitos Luennon aiheet Kulttuuri käsitteenä mitä se oikein tarkoittaa? Kulttuuri

Lisätiedot

SOSIAALIPEDAGOGISIA KÄSITTEITÄ MAAHANMUUTTAJUUDEN JA MONIKULTTUURISUUDEN TARKASTELUUN

SOSIAALIPEDAGOGISIA KÄSITTEITÄ MAAHANMUUTTAJUUDEN JA MONIKULTTUURISUUDEN TARKASTELUUN SOSIAALIPEDAGOGISIA KÄSITTEITÄ MAAHANMUUTTAJUUDEN JA MONIKULTTUURISUUDEN TARKASTELUUN Sosiaalipedagogiikan kouluttajatapaaminen 2016 11.11.2016 Elina Nivala YTT, yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto

Lisätiedot

Avoimuus ja strateginen hankintatoimi. BRIIF: Yhteistyöllä ja uskalluksella innovaatioita julkisessa hankinnassa Sari Laari-Salmela

Avoimuus ja strateginen hankintatoimi. BRIIF: Yhteistyöllä ja uskalluksella innovaatioita julkisessa hankinnassa Sari Laari-Salmela Avoimuus ja strateginen hankintatoimi BRIIF: Yhteistyöllä ja uskalluksella innovaatioita julkisessa hankinnassa 27.9.2016 Sari Laari-Salmela Hankintamenettelyt strategisina käytäntöinä Millaisia hankintamenettelyjen/-

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

Osallisuus uusilla SOTE-alueilla? Jenni Airaksinen

Osallisuus uusilla SOTE-alueilla? Jenni Airaksinen Osallisuus uusilla SOTE-alueilla? Jenni Airaksinen Sote-uudistuksen tavoitteet Turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa Vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon

Lisätiedot

Anonyymi. Äänestä tänään kadut huomenna!

Anonyymi. Äänestä tänään kadut huomenna! Anonyymi Äänestä tänään kadut huomenna! 2007 Yhteiskunnassamme valtaa pitää pieni, rikas, poliittinen ja taloudellinen eliitti. Kilpailu rahasta ja vallasta leimaa kaikkia aloja. Suuryritysten rikastuessa

Lisätiedot

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Miten luottamushenkilöt voivat vahvistaa kunnan elinvoimaa ja henkistä pääomaa?

Miten luottamushenkilöt voivat vahvistaa kunnan elinvoimaa ja henkistä pääomaa? Miten luottamushenkilöt voivat vahvistaa kunnan elinvoimaa ja henkistä pääomaa? Kuntamarkkinat 12.9.2012 Sakari Möttönen Strategiajohtaja, dosentti Jyväskylän kaupunki Itsehallinnollinen lähtökohta Kunnallinen

Lisätiedot

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa?

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Valtuustoseminaari 23.3.2015 ----------------------------------- Kari Hakari johtaja, HT Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä

Lisätiedot

Viestintä strategian mahdollistajana. Elisa Juholin

Viestintä strategian mahdollistajana. Elisa Juholin Viestintä strategian mahdollistajana Elisa Juholin 1.9.2016 Karu totuus Jopa yhdeksän kymmenestä strategian toimeenpanosta epäonnistuu Jopa yhdeksän ihmistä kymmenestä ei pysty konkreettisesti sanomaan,

Lisätiedot

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Etiikka Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Wittgensteinin määritelmät etiikalle Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on hyvää. Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on arvokasta. Etiikka

Lisätiedot

YHTEISKUNTAOPPI. Opetuksen tavoitteet: Yhteiskuntaopin opetuksen tavoitteena on, että opiskelija

YHTEISKUNTAOPPI. Opetuksen tavoitteet: Yhteiskuntaopin opetuksen tavoitteena on, että opiskelija YHTEISKUNTAOPPI Yhteiskuntaopin opetus syventää opiskelijoiden käsitystä ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunnan rakennetta ja keskeisiä ilmiöitä, valtaa, taloutta ja vaikuttamista tarkastellaan suomalaisen

Lisätiedot

KIRA-klusteri osaamis- ja innovaatiojärjestelmän haaste tai ongelma?

KIRA-klusteri osaamis- ja innovaatiojärjestelmän haaste tai ongelma? KIRA-klusteri osaamis- ja innovaatiojärjestelmän haaste tai ongelma? Tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja osaamisen hallinto kiinteistö- ja rakennusalalla VTV:n työpaja, Helsinki, 11.4.2013

Lisätiedot

Rationaalisen valinnan teoria

Rationaalisen valinnan teoria Rationaalisen valinnan teoria Rationaalisuuden teoriat 1) Mihin meillä on perusteita uskoa? 2) Mitä meidän pitäisi tehdä? 3) Mitä päämääriä meillä tulisi olla? Näitä kysymyksiä vastaavat uskomusten rationaalisuus,

Lisätiedot

Me muokkaamme rakennukset ja rakennukset muokkaavat meidät

Me muokkaamme rakennukset ja rakennukset muokkaavat meidät Me muokkaamme rakennukset ja rakennukset muokkaavat meidät Liisa Horelli, ympäristöpsykologian dosentti Aalto yliopisto SOCCA-seminaari, 15.8.2012 Liisa Horelli Esityksen rakenne Ympäristöpsykologian käsitteitä

Lisätiedot

Kansalais- ja vapaaehtoistyö

Kansalais- ja vapaaehtoistyö Kansalais- ja vapaaehtoistyö Yhdistysverkosto ry 2016 Juha Saurama 2015 Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta Ihmiset eivät enää osallistu entisessä määrin perinteiseen kansalaisja vapaaehtoistoimintaan Ihmiset

Lisätiedot

Asiantuntijalausunto Professori Seppo Koskinen Lapin yliopisto

Asiantuntijalausunto Professori Seppo Koskinen Lapin yliopisto 1 Asiantuntijalausunto Professori Seppo Koskinen Lapin yliopisto Minulta on pyydetty asiantuntijalausuntoa koskien osapuolten velvollisuuksia soviteltaessa ulkopuolisen sovittelijan toimesta työelämän

Lisätiedot

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Mistä tietoa kerätään? Käyttäytyminen Liikakäyttäytyminen Käyttäytymispuute Myönteinen käyttäytyminen Tilanne Motivaatio Kehitys Biologiset muutokset

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

Osallistuminen ja asukasdemokratia. Jenni Airaksinen

Osallistuminen ja asukasdemokratia. Jenni Airaksinen Osallistuminen ja asukasdemokratia Jenni Airaksinen Demokratia EDUSTUKSELLINEN DEMOKRATIA Eliitti päättää SUORA DEMOKRATIA Vapaat miehet torilla PLURALISTINEN LÄHESTYMISTAPA Yhdistää suoraa osallistumista

Lisätiedot

RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA. Niina Pajari Kuusankoski

RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA. Niina Pajari Kuusankoski RAY TUKEE HYVIÄ TEKOJA Niina Pajari 17.11.16 Kuusankoski RAY, VEIKKAUS JA FINTOTO YHDISTYVÄT UUDEKSI RAHAPELIYHTIÖKSI -> UUSI RAHAPELIYHTIÖ VEIKKAUS VASTAA VAIN RAHAPELITOIMINNASTA, EIKÄ KÄSITTELE AVUSTUKSIA

Lisätiedot

Kuluttajien arvoa luovat käytänteet

Kuluttajien arvoa luovat käytänteet Kuluttajien arvoa luovat käytänteet Case Reino & Aino Elina Leppälä (FM) Tampereen Yliopisto Yhtymäkohdat markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen teoriaan Kuluttajat kanssaluojina => arvo on kuluttajan määrittelemää

Lisätiedot

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( )

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( ) Luento 8 Moraaliaistiteoria (moral sense) Empiirinen argumentti: ihmiset eivät todellisessa elämässä näytä olevan egoisteja Keskeiset (historialliset) kysymykset: mikä on inhimillisen sosiaalisuuden taustalla?

Lisätiedot

Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa?

Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa? Ohjattavasta aktiiviseksi toimijaksi - miten osallistavalla valmentamisella voidaan herätellä aktiivisuutta ja vastuunottoa? Webinaari 9.4.2014 klo 10-11 Opettajankouluttaja, KT Arja Pakkala Lehtori, KM

Lisätiedot

Yrityskylä Jokirannan koulun kuudesluokkalaisten yhteiskuntaopin opetuksessa. Merja Immonen

Yrityskylä Jokirannan koulun kuudesluokkalaisten yhteiskuntaopin opetuksessa. Merja Immonen Yrityskylä Jokirannan koulun kuudesluokkalaisten yhteiskuntaopin opetuksessa Merja Immonen 13.9.2016 Mitä on talous Esitellään talouden toiminnan peruskäsitteitä. Esitellään talouden ja rahan kiertokulkumalli.

Lisätiedot

Nro Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet

Nro Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet YHTEISKUNTAOPPI Oppiaineen tehtävä Yhteiskuntaopin opetuksen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua aktiiviseksi, vastuuntuntoiseksi ja yritteliääksi toimijaksi. Oppilasta ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä,

Lisätiedot

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Treduka 2015 Tamperetalo 7.11.2015 Tunnin työpajatyöskentelyn aikana: Asiantuntija-alustus (30 min) Syventäviä näkökulmia

Lisätiedot

USKONTO. Oppiaineen tehtävä

USKONTO. Oppiaineen tehtävä 1 USKONTO Oppiaineen tehtävä Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetus perehdyttää oppilasta opiskeltavaan uskontoon ja sen monimuotoisuuteen,

Lisätiedot

HANKETYÖN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

HANKETYÖN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI HANKETYÖN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Mitä vaikuttavuus on? Vaikuttavuuden arviointi? Kokemuksia Anu Räisänen 2012 Tuloksellisuuden käsitteistö (VM) Tuloksellisuus tehokkuus taloudellisuus suoritteet tulokset/tuotokset

Lisätiedot

Orientaationa mahdollistava lähimmäisyys

Orientaationa mahdollistava lähimmäisyys Orientaationa mahdollistava lähimmäisyys Marjo Kinnunen-Kakko Pienryhmäohjaaja Rinnekoti-Säätiö 9.10 2013 Vuorovaikutuksellista Kohtaavaa kumppanuustyötä; taitavampi osapuoli tasa-arvon hengessä mahdollistaa

Lisätiedot

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara?

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara? Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus järjestöjen voimavara? Järjestötyöpaja I, 18.8.2015 Jouni Puumalainen ja Päivi Rissanen, MTKL Puumalainen, Rissanen 2015 1 Osatutkimuksen tavoitteet

Lisätiedot

Ari Tarkiainen YTT Hankeasiantuntija Karelia-amk 14.2.2013 Mikkeli

Ari Tarkiainen YTT Hankeasiantuntija Karelia-amk 14.2.2013 Mikkeli Ari Tarkiainen YTT Hankeasiantuntija Karelia-amk 14.2.2013 Mikkeli Kokemuksellisen hyvinvointitiedon haaste Tiedontuotannon analyysi Uudet menetelmät ja kanssakehittäminen Hyvinvointikertomus- hyvinvointijohtaminen

Lisätiedot

Miten julkinen hallinto voi hyödyntää sosiaalista mediaa? Pekka Sauri Keva päivä

Miten julkinen hallinto voi hyödyntää sosiaalista mediaa? Pekka Sauri Keva päivä Miten julkinen hallinto voi hyödyntää sosiaalista mediaa? Pekka Sauri Keva päivä 17.3.2016 Maailman olennaiset muutokset 1: Tieto kaikkien saatavilla Jokaisella kansalaisella on taskussaan kaikki maailmassa

Lisätiedot

Kuntalaiset keskiöön projektin päätösseminaari Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto

Kuntalaiset keskiöön projektin päätösseminaari Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto Kuntalaiset keskiöön projektin päätösseminaari 26.2.2015 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto Äänestysaktiivisuuden lasku Ilkeät ongelmat Luottamuspula Luottamustoimien ei-houkuttelevuus

Lisätiedot

Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa?

Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa? Mikä on osaamisen ydintä, kun tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa? Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön päätösseminaari 30.10.2009 Mirva Makkonen 1 Miksi osallisuus?

Lisätiedot

Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto

Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto Asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden tukeminen Lapin yliopisto 20.-21.4.2015 Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro Toimijuuden käsite Toimijuus: ihminen rakentaa elämänkulkuaan

Lisätiedot

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana

Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Kansalaisuus yhteiskunnan voimavarana Erityistä huomiota tulisi myös kiinnittää vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseen ja vahvistamiseen. Demokratiapolitiikan

Lisätiedot

Tulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma

Tulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma Tulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma Eero Ropo Tampereen yliopisto Identiteetin rakentuminen koulukasvatuksessa Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kouluopetus ei vahvista optimaalisella

Lisätiedot

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense theory) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( )

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense theory) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( ) Luento 8 Moraaliaistiteoria (moral sense theory) Empiirinen argumentti: ihmiset eivät todellisessa elämässä näytä olevan egoisteja Keskeiset (historialliset) kysymykset: onko ihminen egoisti vai altruisti?

Lisätiedot

LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA. Satu Rautiainen, YTL Mikkeli / Kuopio

LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA. Satu Rautiainen, YTL Mikkeli / Kuopio LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA Satu Rautiainen, YTL Mikkeli 05.10. / Kuopio 11.10. Luentoni perustuu lisensiaatintutkimukseeni Itsemääräämisoikeus vammaisten henkilöiden kokemana

Lisätiedot

Rakenteellisen sosiaalityön aika Sosiaalisen raportoinnin uusi tuleminen

Rakenteellisen sosiaalityön aika Sosiaalisen raportoinnin uusi tuleminen Rakenteellisen sosiaalityön aika Sosiaalisen raportoinnin uusi tuleminen MARJAANA SEPPÄNEN M A R J A A N A. S E P P Ä N E N @ U L A P L A N D. F I K I I T O K S E T : A N N E L I P O H J O L A J A M E

Lisätiedot

Osallisuuskysely 2015 Alle 25-vuotiaat vastaajat. Elina Antikainen (Esitetty: Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto )

Osallisuuskysely 2015 Alle 25-vuotiaat vastaajat. Elina Antikainen (Esitetty: Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto ) Osallisuuskysely 2015 Alle 25-vuotiaat vastaajat Elina Antikainen (Esitetty: Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto 27.10.2015) 1. Ikäsi Yhteensä 31 vastaajaa, koko kyselyssä 332 2. Sukupuoli 3. Asuinalue

Lisätiedot

STRATEGIA 2016-2021 Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö - Demo ry

STRATEGIA 2016-2021 Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö - Demo ry STRATEGIA 2016-2021 Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö - Demo ry TAUSTA: DEMOKRATIATUESTA Demokratian tukeminen on rauhan, kehityksen, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tukemista. Ne toteutuvat

Lisätiedot

Luottamus osana maaseudun verkostoja. Virve Rinnola,Pirityiset. Sivu

Luottamus osana maaseudun verkostoja. Virve Rinnola,Pirityiset. Sivu Luottamus osana maaseudun verkostoja Virve Rinnola,Pirityiset Sivu 1 3.11.2016 Maaseudun verkostot Manner-Suomessa 15 alueverkostoa, tämän lisäksi temaattisia verkostoja Pohjanmaan alueverkosto sisältää

Lisätiedot

Miltä maailma näyttää?

Miltä maailma näyttää? Miltä maailma näyttää? Globaali näkökulma lasten ja nuorten tulevaisuuteen (Jari Kivistö) Kasvava ihminen ja tulevaisuuden koulu -seminaari Kokkolassa 7.8.2013 Globaalikasvatuksen tehtävä on

Lisätiedot

YHTEISKUNTAOPPI PERUSOPETUKSESSA

YHTEISKUNTAOPPI PERUSOPETUKSESSA YHTEISKUNTAOPPI PERUSOPETUKSESSA Katsaus 16.12 2009 OPH Tom Gullberg, akademilektor i historiens och samhällslärans didaktik (Åbo Akademi i Vasa) 16.12.2009 Åbo Akademi - Strandgatan 2-65101 Vasa 1 Yhteiskuntaoppi

Lisätiedot

Tulevaisuuden näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin

Tulevaisuuden näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin 1 Tulevaisuuden näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin Päivi Häkkinen PERUSOPETUS 2020 Tietoyhteiskuntavalmiudet 18.3.2010, Opetushallitus, Helsinki 2 Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja halutaan

Lisätiedot

Naturalistinen ihmiskäsitys

Naturalistinen ihmiskäsitys IHMISKÄSITYKSET Naturalistinen ihmiskäsitys Ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon eläimistä: ajattelulle ja toiminnalle on olemassa aina jokin syy, joka voidaan saada selville. Ihminen ei ole

Lisätiedot

Toimihenkilöliikkeen historia tutkijan vastuu

Toimihenkilöliikkeen historia tutkijan vastuu Toimihenkilöliikkeen historia tutkijan vastuu Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen@helsinki.fi Henkisestä työstä tietoyhteiskuntaan Toimihenkilöliikkeen

Lisätiedot

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Tutkielman arvostelussa on käytössä viisiportainen asteikko (1-5): o Ykkönen (1) merkitsee, että työ on hyväksyttävissä, mutta siinä on huomattavia puutteita.

Lisätiedot

DEMOKRATIAINDIKAATTORIT 2015

DEMOKRATIAINDIKAATTORIT 2015 DEMOKRATIAINDIKAATTORIT 2015 Oikeusministeriö 3.12.2015, Helsinki Sami Borg Elina Kestilä-Kekkonen Jussi Westinen Demokratiaindikaattorit 2015 Kolmas oikeusministeriön demokratiaindikaattoriraportti (2006,

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA 5.2.2016 Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö 2 10.2.2016 Keskeinen lähtökohta työhyvinvoinnille yksilö yhteisöllisyyden rakentajana ja yhteisöllisyys yksilön tukena arvostava

Lisätiedot

6 TARKASTELU. 6.1 Vastaukset tutkimusongelmiin

6 TARKASTELU. 6.1 Vastaukset tutkimusongelmiin 173 6 TARKASTELU Hahmottavassa lähestymistavassa (H-ryhmä) käsitteen muodostamisen lähtökohtana ovat havainnot ja kokeet, mallintavassa (M-ryhmä) käsitteet, teoriat sekä teoreettiset mallit. Edellinen

Lisätiedot

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN Nykyinen kapitalistinen taloudellinen ja poliittinen järjestelmämme ei ole enää kestävällä pohjalla Se on ajamassa meidät kohti taloudellista ja sosiaalista kaaosta sekä ekologista

Lisätiedot

Vasemmistoliiton perustava kokous

Vasemmistoliiton perustava kokous VASEMMISTOLIITTO - VÄNSTERFÖRBUNDET Sturenkatu 4 00510 Helsinki Puh. (90) 77 081 Vasemmistoliiton perustava kokous 28. - 29.4.1990 - huhtikuun julistus - ohjelma - liittohallitus - liittovaltuusto Vasemmistoliiton

Lisätiedot

RAKENTEELLISEN KORRUPTION UHKA SUOMESSA. Ari Salminen, Vaasan yliopisto

RAKENTEELLISEN KORRUPTION UHKA SUOMESSA. Ari Salminen, Vaasan yliopisto RAKENTEELLISEN KORRUPTION UHKA SUOMESSA Ari Salminen, Vaasan yliopisto 09.12.2015 Korruptio ja uhka Korruptio: vallan ja vaikutusvallan väärinkäyttö. Pyrkimys tavoitella etuja, jotka saavutetaan laittomin

Lisätiedot

Tukipolku klinikka Toimiva asiakasprosessi?

Tukipolku klinikka Toimiva asiakasprosessi? Tukipolku klinikka Toimiva asiakasprosessi? 12.4.2010 Kaisa Haapakoski Tukipolku - projekti ESR-rahoitteinen Niilo Mäki Säätiön hallinnoima hanke vuosina 2009-2010 Toiminta keskittyy: nuorten aikuisten

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen

Lisätiedot

Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun

Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun Ajatuksia jatkuvuuden varmistamisen suunnitteluun Hannele Torvinen Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu hannele.torvinen@jamk.fi Koordinaattori(t) (fasilitaattori(t))

Lisätiedot

Iisalmen kaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus ESIOPETUKSEN LUKUVUOSISUUNNITELMA. Lukuvuosi - Yksikkö. Esiopetusryhmän nimi

Iisalmen kaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus ESIOPETUKSEN LUKUVUOSISUUNNITELMA. Lukuvuosi - Yksikkö. Esiopetusryhmän nimi Lukuvuosi - Yksikkö Esiopetusryhmän nimi Esiopetusryhmän henkilöstö Lukuvuoden painotusalueet Esioppilaiden määrä Tyttöjä Poikia LUKUVUODEN TYÖAJAT Syyslukukausi / 20 - / 20 Syysloma / 20 - / 20 Joululoma

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

KUNNAN MAINEEN JA ELINVOIMAN JOHTAMINEN Kaukolämpöpäivät , Mikkeli. Timo Halonen kaupunginjohtaja, Mikkeli VTM, väitöstilaisuus 2.9.

KUNNAN MAINEEN JA ELINVOIMAN JOHTAMINEN Kaukolämpöpäivät , Mikkeli. Timo Halonen kaupunginjohtaja, Mikkeli VTM, väitöstilaisuus 2.9. KUNNAN MAINEEN JA ELINVOIMAN JOHTAMINEN Kaukolämpöpäivät 24.-25.8.2016, Mikkeli Timo Halonen kaupunginjohtaja, Mikkeli VTM, väitöstilaisuus 2.9.2016 Unelmayhteiskunta (Jensen) Tulevaisuuden maailmassa

Lisätiedot

Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen

Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen Tukea digitaalisen nuorisotyön kehittämissuunnitelman laatimiseen Digitaalisen nuorisotyön strategisessa kehittämisessä tavoitteena on, että organisaatioissa digitaalisen median ja teknologian tarjoamia

Lisätiedot

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Ikääntyneidenpäihde- ja mielenterveystyön verkoston yhteistyöseminaari 23.4.2015 Mona Särkelä-Kukko Marjo Karila 14.4.2015 1 Pohdittavaksi alkuun: Pohdi

Lisätiedot

Kuntoutuspäivät : Kuntoutuksen marginaalissa

Kuntoutuspäivät : Kuntoutuksen marginaalissa Kuntoutuspäivät 12.-13.4.2011: Kuntoutuksen marginaalissa Puheenjohtajat: tutkimus- ja kehittämispäällikkö Tiina Pensola Kuntoutussäätiö ja professori Ullamaija Seppälä, Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen

Lisätiedot

Nuorten asenteet ja osallistuminen vapaaehtoistoimintaan

Nuorten asenteet ja osallistuminen vapaaehtoistoimintaan Nuorten asenteet ja osallistuminen vapaaehtoistoimintaan Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaari 3.12.2010 Henrietta Grönlund Henrietta Grönlund / henrietta.gronlund@helsinki.fi 9.12.2010 1 Mitä nuorille kuuluu?

Lisätiedot

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta

Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mitä etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa? Peter Kariuki Pääsihteeri Etnisten suhteiden neuvottelukunta Mikä on ETNO? Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on valtioneuvoston asettama,

Lisätiedot

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto Tutkimuksellisia lähestymistapoja 15.2.2016 Timo Laine 1. Miksi kasvatusta tutkitaan ja miksi me opiskelemme sen tutkimista eikä vain tuloksia? 2. Tutkimisen filosofiset

Lisätiedot

Seitsemännen vuosiluokan maantiedossa tutustutaan maapallon karttakuvaan, erityisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.

Seitsemännen vuosiluokan maantiedossa tutustutaan maapallon karttakuvaan, erityisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. 1 Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Maantieto Maantiedon opetuksessa tutkitaan maapalloa ja sen erilaisia alueita sekä alueellisia ilmiöitä. Opetuksen tulee kehittää oppilaiden maantieteellistä maailmankuvaa

Lisätiedot

Minkälaista demokratiaa kansalaiset haluavat? Millaista demokratiaa

Minkälaista demokratiaa kansalaiset haluavat? Millaista demokratiaa Minkälaista a kansalaiset haluavat? Heikki Paloheimo Millaista a suomalaiset Demokratia ja demokratisoituminen haluavat Emeritusprofessori Tatu Vanhasen 80-vuotisjuhlaseminaari 27.4.2009 Heikki Paloheimo

Lisätiedot