Oikeus vapauteen. Perustulon normatiivinen oikeutus filosofisen vasemmistolibertarismin näkökulmasta

Transkriptio

1 Oikeus vapauteen Perustulon normatiivinen oikeutus filosofisen vasemmistolibertarismin näkökulmasta Y320. Kandidaatintutkielmaseminaarin yleinen osa Politiikan tutkimuksen linja Yliopistonlehtori Johanna Kantola Tutkimussuunnitelma Kevät 2007 Jukka Jonninen/

2 Tiivistelmä Perustulo on Vihreän puolueen vaaliteemana noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi Suomessa. Eduskuntavaalien alla käydyssä keskustelussa sen käyttöön ottamista on perusteltu pragmaattisilla ja taloudellisilla syillä, ennen kaikkea tuloloukkujen poistamisella ja työnteon kannattavaksi tekemisellä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on etsiä filosofisempia perusteluja perustulolle. Näitä perusteita etsitään filosofisen vasemmistolibertarismin teoriasta, jonka oletetaan tarjoavan perustulolle loogisen ja selkeän normatiivisen oikeutuksen. Metodina on lähteä liikkeelle filosofisen vasemmistolibertarismin perusteesistä, egalitaarisesta maailmallisten resurssien omistuksesta, ja johtaa siitä vasemmistolibertarististen filosofien tuotantoa tutkimalla loogisesti eheä päättelyketju, joka johtaa lopulta perustulon normatiiviseen oikeutukseen. Käytännössä tehdään käsiteanalyysia, jossa aiheen kannalta oleellisille termeille vapaus, tasa-arvo, omistusoikeus itseensä, maailmallisten resurssien omistusoikeus ja oikeudenmukaisuus annetaan filosofista vasemmistolibertarismia tutkimalla sellainen sisältö, joka antaa perustulolle normatiivisen oikeutuksen. Tutkimuksen tarkoitus on rikastaa perustulosta käytävää keskustelua etsimällä sille normatiivista perustelua. Tähän pyritään kysymällä, miten perustulo voidaan filosofisen vasemmistolibertarismin näkökulmasta normatiivisesti oikeuttaa. Johdanto Vihreä Sivistysliitto ry järjesti marraskuun puolivälissä 2006 seminaarin raflaavalla otsikolla Perustulo oikeudenmukaisuutta ja joustavuutta. Paikalla oli puhumassa Suomen vihreiden perustuloasiantuntija Osmo Soininvaara sekä kansainvälisesti ehkäpä tunnetuin perustulon puolestapuhuja, belgialainen Louvainin yliopiston professori Philippe van Parijs. Kaksikko tunsi toisensa entuudestaan ja Soininvaaran ajatukset olivat selvästi saaneet paljon vaikutuksia van Parijsin pohdiskeluista. Itse olin ollut perustulosta kiinnostunut jo vuosia ja pohdiskellut sitä kaljan ääressä ja lehtien mielipidesivuilla. Mallin taloudelliset hyödyt olivat hyvin tiedossa, mutta enemmän minua kiinnosti perustulon filosofinen perusta, ennen kaikkea sen suhde työn etiikkaan. Van Parijsin kuunteleminen sai minut tutustumaan hänen tekemään perustuloa koskevaan tutkimukseen ja johdatti minulle ennestään tuntemattoman filosofisen suuntauksen vasemmistolibertarismin jäljille. Tutustuttuani vasemmistolibertarismiin huomasin sen vastaavan useisiin kysymyksiin, joita olin pohtinut. Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että vuodenvaihteessa päätin hylätä aiemmat suunnitelmani vaalijärjestelmien tutkimisesta ja tehdä kandidaatin tutkielmani vasemmistolibertarismista ja perustulosta.

3 Tässä tutkimussuunnitelmassa esitän alustavan kuvauksen siitä, mitä tulen tutkimaan, miksi ja miten. Selvitän ensin tutkimukseni eettisen ja poliittisen kontekstin ja perustelen, miksi aihe on tärkeä tutkimuskohde juuri nyt. Jatkan keskeisten käsitteiden määrittelyllä, jonka jälkeen kerron, mitä haluan tutkimuksellani selvittää ja esitän tutkimukseni tarkan tutkimuskysymyksen. Tämän jälkeen kerron tutkimukseni teoreettisesta viitekehyksestä, siinä sovellettavista metodeista sekä lähteistä. Lopuksi esitän alustavan suunnitelman tutkimuksen rakenteesta ja selvennän, millä aikataululla olen suunnitellut toteuttavani tutkimukseni eri vaiheet. Tutkimuksen eettinen ja poliittinen konteksti Vihreät ovat ottaneet kevään 2007 eduskuntavaaleissa perustulon johtavaksi vaaliteemakseen. Ville Niinistön vetämä työryhmä on pitkällisten pohdintojen ja laskentojen jälkeen päätynyt ehdottamaan mallia, jossa jokaiselle täysi-ikäiselle suomalaiselle maksettaisiin kuukausittain 440 euron perustulo (Perustulotyöryhmän esitys puoluevaltuuskunnalle ). Tämä olisi toteutuessaan radikaali muutos suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja järjestelmänä kansainvälisesti ainutlaatuinen. Intuition tasolla sen on kuitenkin katsottu sotivan suomalaisiin vahvasti iskostunutta työn etiikkaa vastaan. Perustuloa ollaan Vihreiden vaalipropagandassa perusteltu ennen kaikkea pragmaattisesti taloudellisilla näkökohdilla, varsinkin tuloloukkujen poistamisella. Soininvaara on kuitenkin kirjoissaan ottanut esiin myös normatiivisen perusteen perustulolle työnteon vähentämisen johon perustulo antaa mahdollisuudet (ks. Soininvaara 1999, Soininvaara 2007). Tämä tutkimus pyrkii ottamaan selvää erilaisista normatiivisista perusteista, joilla perustulo voitaisiin oikeuttaa. Tutkimuskohteeksi on valittu vasemmistolibertarismi, jonka ajattelu antaa vahvan normatiivisen pohjan perustulolle. Tutkimus pyrkii siis tarjoamaan uusia ja tuoreita näkökulmia parhaillaan käytävään poliittiseen keskusteluun perustulosta ja sen oikeutuksesta. Tutkimuksella on myös eettinen funktio, sillä sen esittämä normatiivinen oikeutus perustulolle on samalla oikeutus erilaisille elämäntavoille, joista osa on hyvin erilaisia kuin se työhön perustuva elinkaari, johon Suomenkin sosiaaliturvan instituutiot perustuvat. Eksplisiittisenä

4 tavoitteena olevan perustulon normatiivisen oikeutuksen ohella tutkimuksella on siis myös varsin kunnianhimoinen implisiittinen tarkoitus haastaa vallitseva vaihtoehdottomuus hyvän ja tavoiteltavan elämän sisällöstä. Keskeisten käsitteiden määrittely Koska tutkimus keskittyy teoreettisten kysymysten pohdiskeluun, ovat erilaiset käsitteet ja niiden tarkka määritteleminen erityisen tärkeässä asemassa. Keskeisiä käsitteitä tässä tutkimuksessa ovat ennen kaikkea perustulo, filosofinen vasemmistolibertarismi, maailmalliset resurssit, vapaus, tasaarvo, oikeudenmukaisuus, omistusoikeus sekä itsensä omistaminen. Näistä kaksi ensiksi mainittua ovat tärkeitä ennen kaikkea tutkimuksen suunnan ja etenemisen kannalta ja kuusi viimeksi mainittua sisällön. Itse asiassa tutkimuksen ollessa poliittista filosofiaa, on se käytännössä käsitteiden määrittelyä ja niinpä kuuden viimeksi mainitun tyhjentävä määritteleminen jo tutkimussuunnitelmassa on tarpeetonta silloinhan itse tutkimus olisi jo puoliksi valmis. Kaksi ensiksi mainittua kaipaavat kuitenkin tarkempaa määrittelyä jo tässä vaiheessa, jotta saataisiin selkoa siihen, mitä oikeastaan tutkitaan ja mistä näkökulmasta. Termi perustulo on valittu sen läheisten termien (mm. kansalaispalkka ) sijaan, ennen kaikkea siksi, että ilmiötä kenties eniten tutkinut van Parijs käyttää töissään termiä Universal basic income UBI (Van Parijs 1995, Van Parijs 2001). Tutkimuksen kannalta on tarkoituksenmukaista määritellä perustulo löysästi, jotta mahdollisimman monet keskinään eriävät vasemmistolibertarismin esittämät normatiiviset perusteet saataisiin otettua mukaan tutkimukseen. Kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti kunnianhimoisempi määritelmä olisi tutkimuksen kannalta ongelmallinen, sillä tietyt vasemmistolibertarismin ajatukset eivät välttämättä anna tukea esim. elämiseen riittävälle perustulolle. Tämän vuoksi perustulo määritelläänkin tutkimuksessa seuraavasti: universaali vastikkeeton resurssi, joka annetaan yhteisön toimesta kaikille yhteisön tietyn iän saavuttaneille jäsenille. Filosofinen vasemmistolibertarismi on libertarismin alasuuntaus, jonka perustava ero siihen tai oikeistolaiseen libertarismiin on sen käsitys alkuperäisestä omistusoikeudesta.

5 Kun libertarismi nojautuu käsitykseen Locken proviisosta, jonka mukaan ihminen saa maan, maailmalliset resurssit, haltuunsa ottaessaan sen työstääkseen, ei filosofisen vasemmistolibertarismin mukaan kukaan ihminen voi omin ehdoin ottaa maata omistukseensa, vaan se on aina jossain määrin yhteisön omistuksessa. Millä lailla tämä yhteisön omistajuus toteutetaan, vaihtelee eri filosofisten vasemmistolibertaristien välillä, mutta se on jollain tasolla kaikkia yhdistävä tekijä. Muissa seikoissa filosofisen vasemmistolibertarismin edustajat kannattavat libertarismin ajatuksia, joista tärkein on ihmisen omistusoikeus itseensä (Cohen 1995, 118; Otsuka 2003, 2-3). Filosofisen vasemmistolibertarismin puhtaimman suunnan kenties tunnetuimmat edustajat ovat Peter Vallentyne, Hillel Steiner sekä Michael Otsuka. Van Parijs luetaan vasemmistolibertaristiksi, mutta hän luokittelee itsensä termillä real libertarian (Otsuka 2003, 2). Van Parijs onkin hyvä esimerkki siitä, miten vasemmistolibertarismi kuten kaikki muutkin filosofiset suuntaukset ei ole millään lailla yhtenäinen joukko filosofeja, vaan rönsyilevä kimppu, jota yhdistää ennen kaikkea lähtökohta egalitaarisesta omistusoikeudesta maailmallisiin resursseihin sekä ihmisen omistusoikeus itseensä. Tämä tutkimus ottaa liberaalin näkökannan vasemmistolibertarismin käsitteeseen ja määrittelee sen ja siihen kuuluvat filosofit juuri sen perusteella, onko heillä egalitaarinen näkökanta maailmallisten resurssien omistusoikeuteen. Näin tutkimus varaa oikeuden käsitellä paitsi van Parijsia, myös eräitä muita juuri tätä asiaa pohtineita analyyttisestä marxismista viitteitä saaneita tutkijoita, joista tutkimuksen kannalta tärkein on G.A. Cohen. Tutkimuskysymys Tutkimus pyrkii esittämään normatiivisia perusteluja perustulon oikeutukselle. Tarkoituksena on vasemmistolibertaristiseen aatesuuntaan kuuluvia filosofeja tutkien muodostaa looginen päättelyketju, joka käsiteanalyysin avulla kulkee egalitaarisesta maailmallisten resurssien omistamisesta perustulon oikeutukseen. Tarkka tutkimuskysymys kuuluu: miten perustulo voidaan filosofisen vasemmistolibertaristismin näkökulmasta normatiivisesti oikeuttaa?. Yksityiskohtaisemmin ilmaistuna tutkimuskysymyksen voi muotoilla näin: Minkälaisen

6 perustulon oikeuttavan käsitesisällön maailmallisten resurssien omistaminen, vapaus, tasa-arvo, itsensä omistaminen ja oikeudenmukaisuus saavat filosofisessa vasemmistolibertarismissa. Teoriat ja metodit Tutkimus on poliittista filosofiaa ja näin ollen luonteeltaan hyvin teoreettista. Se nojaa vasemmistolibertaristiseen normatiiviseen teoriaan maailmasta tutkaillen sitä perustuloilmiön näkökannalta. Vasemmistolibertaristinen teoria toimii siis tutkimuksessa teoreettisena välineenä, jolla pyritään luomaan systemaattinen normatiivinen oikeutus perustulon käyttöönotolle. Tutkimus noudattaa teorialähtöistä lähestymistapaa. Teoria määrää aineiston valinnan sekä hypoteesin (vasemmistolibertarismi esittää loogisen normatiivisen perusteen perustulolle). Tätä aineistoa tarkastellaan tietyn ilmiön perustulon kautta ja pyritään rakentamaan teoria siitä, minkälaisen normatiivisen perustan valittu teoria antaa tutkittavalle ilmiölle. Tutkimus siis alkaa ja päättyy teoriaan. Metodina on ennen kaikkea looginen päättely, joka etenee alkupremissistä käsitemäärittelyn kautta lopputulemaan. Alkupremissinä toimii vasemmistolibertarismin käsitys maailmallisten resurssien egalitaarisesta omistusoikeudesta ja lopputulemana perustulo. Tutkimuksen tavoite on loogisella päättelyllä rakentaa vasemmistolibertaristista teoriaa tutkimalla yhtenäinen ketju alun premissistä lopputulemaan. Käytetyt lähteet Lähteinä käytetään vasemmistolibertarismin perusteoksia, joista tärkeimmät ovat: Otsuka, Michael: Libertarianism without Inequality Van Parijs, Philippe: Real Freedom for All Steiner, Hillel: An Essay on Rights Vallentyne, Peter & Hillel Steiner: Left-Libertarism and Its Critics: The Contemporary Debate Näiden lisäksi käytetään mahdollisesti em. filosofien muuta tuotantoa sekä analyyttisen marxismin edustajien, ennen kaikkea G.A. Cohenin, tuotantoa. Tutkimuksessa tullaan myös hyödyntämään neljän kuuluisimman vasemmistolibertaristin internetissä

7 julkaisemaa materiaalia, jota on runsaasti ennen kaikkea Vallentynen ja Otsukan kirjoittamana. Mahdollisesti hyödynnetään myös Osmo Soininvaaran tuotantoa. Vasemmistolibertaristien lisäksi tutkimuksessa saatetaan käyttää myös muiden aiheen kannalta merkittävien filosofien teoksia. Näitä ovat ennen kaikkea: Locke, John: Second Treatise of Government Nozick, Robert: Anarchy, State and Utopia Rawls, John: Oikeudenmukaisuusteoria Lähteiden osalta ongelmana on se, ettei osaa niistä ole saatavilla Helsingin yliopiston kirjastosta eikä edes internetin suurimmista kirjakaupoista järkevään hintaan. Tämän takia varsinaista kandidaatin tutkielmaa edeltävässä tutkielmassa ei voida aikataulusyistä käyttää joitakin näistä teoksista, merkittävimpänä Vallentynen ja Steinerin teos. Tutkimuksen rakenne Alustava suunnitelma tutkimuksen rakenteeksi on seuraavanlainen: Tiivistelmä Johdanto 1. Filosofinen vasemmistolibertarismi ja perustulo 1.1. Filosofinen vasemmistolibertarismi 1.2. Perustulo -Keskeisten käsitteiden määrittely. 2. Libertarismin, liberalismin ja marxismin omistusoikeuskäsitykset -Miten filosofinen vasemmistolibertarismi eroaa muista aiheen kannalta olennaisista filosofisista suuntauksista. 3. Normatiivisen oikeutuksen kriteerit -Operationalisointi. 4. Filosofinen vasemmistolibertarismi perustulon näkökulmasta 4.1. Omistusoikeus maailmallisiin resursseihin 4.2. Omistusoikeus itseensä 4.3. Vapaus 4.4. Tasa-arvo 4.5. Oikeudenmukaisuus -Varsinainen tutkimus, keskeisten käsitteiden määrittely ja loogisen päättelyketjun rakentaminen. Kaikki käsitteet liittyvät vahvasti toisiinsa, joten pyrin etenemään kumuloituvasti niin, että edellinen käsite johtaa aina seuraavaan ja on osa sen sisältöä. 5. Johtopäätökset -Lisäksi mahdollinen jatkotutkimuksen tarve. Lähteet

8 Aikataulu Tutkimuksella on kaksi vaihetta. Ensimmäinen vaihe on kandidaatintutkielman aihekohtaisen osan tutkielman valmistuminen. Siihen en ehdi lukea kaikkia olennaisia kirjoja, enkä edes hankkia tiettyjä tärkeitä teoksia, kuten Vallentynen ja Steinerin perusteosta vasemmistolibertarismista. Pidänkin tätä tutkielmaa ennen kaikkea alustavana versiona kandidaatin tutkielmasta. Pyrin siinä luomaan jo selkeän päättelyketjun maailmallisten resurssien egalitaarisesta omistuksesta perustuloon. En kuitenkaan tavoittele täysin aukotonta ketjua ja jätän erilaisten filosofisten vertailukohtien esittelemisen varsinaiseen kandidaatin tutkielmaan. En myöskään pyri esittämään lopullista versiota filosofisen vasemmistolibertarismin käsityksestä maailmallisten resurssien egalitaarisesta omistuksesta vielä tässä varhaisessa versiossa. Siinä keskitynkin tutkimaan ennen kaikkea sitä, minkälaisen sisällön vasemmistolibertaristit antavat keskeisille käsitteille. Loppukeväästä paneudun tarkemmin tutkielmassa syntyneen teoriarungon syventämiseen. Tällöin pyrin tekemään kattavamman selvityksen vasemmistolibertarismin ankkurista, johon koko rakennelma perustuu, eli maailmallisten resurssien omistuksesta. Tulen tällöin kiinnittämään enemmän huomiota paitsi vasemmistolibertaareihin itseensä, myös Lockeen, Rawlsiin ja Nozickiin, joiden näkemyksiä otan mukaan keskeisten käsitteiden määrittelyvaiheeseen, jolloin peilaan vasemmistolibertarismin näkemyksiä näihin muiden aatesuuntien filosofien teorioihin. Kanditutkielman varsinaisen osuuden päätarkoitus on siis ennen kaikkea syventää tutkielman esittämää päättelyketjua ja asettaa se moninaisempaan filosofiseen kontekstiin. Esittämäni aikataulu on hieman nurinkurinen, koska siinä kaiken perusta tulee lähemmän tutkimuksen kohteeksi vasta työn jälkimmäisessä vaiheessa. Näen tämän kuitenkin työmäärän ja lähteiden saatavuuden kannalta välttämättömänä ratkaisuna.

9 Lähteet Cohen, G.A.(1995): Self-Ownership, Freedom and Equality. Cambridge University Press. Otsuka, Michael (2003): Libertarianism without Inequality. Oxford University Press. Van Parijs, Philippe (1995): Real Freedom for All. Oxford University Press. Van Parijs, Philippe (2001): What s Wrong with a Free Lunch? Beacon Press Books. Soininvaara, Osmo (1999): Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä. Hakapaino oy, Helsinki. Soininvaara, Osmo (2007): Vauraus ja aika. Teos, Helsinki. Vihreät De Gröna: Perustulotyöryhmän esitys puoluevaltuuskunnalle : Vihreä perustulomalli Perusturvaa ja työnteon kannattavuutta parantava sosiaaliturvan ja verotuksen uudistus. < (luettu )