Johdatus politologiaan. Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento IV: Politiikan tutkimuksen lähestymistapoja: Politiikan teoria

Transkriptio

1 Johdatus politologiaan Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento IV: Politiikan tutkimuksen lähestymistapoja: Politiikan teoria

2 Politiikan tutkimuksen lähestymistavat Politiikan tutkimuksessa voidaan erotella filosofinen, empiirinen ja tieteellinen lähestymistapa. Käytän tätä Heywoodin luokitteluperustetta lähtökohtana, vaikka filosofisen lähestymistavan sijaan puhunkin (normatiivisesta) politiikan teoriasta. Politiikan tutkimukselle on ominaista sekä lähestymistapojen että metodien pluralismi

3 Politiikan teoria Historiallisesti katsoen politiikan filosofia on vanhin politiikan tutkimuksen muoto. Politiikan filosofia oli eräänlainen moraalifilosofian jatke, jossa tarkasteltiin moraalia valtion hallinnossa ja laajemmin politiikassa. Monia historiallisia taustoja: Antiikin kreikkalaiset filosofit (esim. Platon ja Aristoteles) kirjoittivat laajasti poliittisista kysymyksistä. Politiikan teoreettisia kysymyksiä ovat käsitelleet monet uskonnolliset ajattelijat.

4 Politiikan teoria Politiikan teorian klassisia tekstejä luetaan niiden analyysien osuvuuden vuoksia Monet ongelmat eivät ole ainutkertaisia meidän ajallemme; tekstit tarjoavat välineitä tällaisten ongelmien ymmärtämiseksi. Historian tutkimiseksi sen itsensä vuoksi: ajattelijoiden sijoittaminen heidän historialliseen kontekstiinsa. Poliittisen ajattelun historiallinen ymmärtäminen Esim. englantilainen Quentin Skinner (kontekstualismi) Poliittisen ajattelun historian tavoitteena on ymmärtää käsitteiden eri tulkintoja eri aikakausina ja ymmärtää teoreettisten tekstien alkuperäistä merkitystä niiden omassa kontekstissa.

5 Politiikan teoria Historiallisen lähestymistavan ja nykypäivän poliittisten ongelmien ymmärtämisen välillä on joskus jännite Mitä selvemmin joku teos sijoitetaan osaksi historiallista kontekstiaan, sitä ilmeisemmäksi voi käydä, ettei sen käsitteistöä tai ajattelumalleja välttämättä voi soveltaa nykypäivän keskusteluihin.

6 Politiikan teoria - määritelmät Blackwell Encyclopedia of Political Thought (1991) määrittelee politiikan teorian seuraavasti: Systematic reflection on the nature and purposes of government, characteristically involving both an understanding of existing political institutions and view about how (if at all) should be changed. Isaiah Berlin (1984, 120): normatiivinen politiikan teoria: the discovery, or application, of moral notions in the sphere of political relations. Erityisesti jälkimmäisen käsityksen mukaan normatiivinen politiikan teoria on moraalifilosofian alalaji. Normatiivisen moraalifilosofian eli etiikan tehtävänä on arvioida tekojen moraalista oikeutusta, vääryyttä ja sallittavuutta.

7 Politiikan teoria: määritelmät Jos politiikan tutkimus vastaa kysymykseen miten asiat ovat?, normatiivinen politiikan tutkimus keskittyy kysymykseen miten asioiden tulisi olla? Normatiivinen politiikan tutkimus pyrkii käsittelemään kysymyksiä: Mikä on hyvä hallitus?, Mitä on oikeudenmukaisuus? Mitkä ovat yksilön velvollisuudet ja oikeudet poliittisessa elämässä? Miksi valtiota tarvitaan? Systemaattiseksi oppialaksi normatiivinen politiikan teoria on kehittynyt silloin, kun yhteiskunnalliseen järjestykseen liittyvät asiat on nähty olevan muutettavissa Normatiivisen teorian tarkoituksena selventää valintatilanteita ja osoittaa valintavaihtoehtoja ja niihin liittyvät ongelmat.

8 Politiikan teoria - määritelmät Voiko normatiivinen politiikan teoria olla akateeminen oppiala, koska tällaisia väitteitä ei voi todentaa empiirisesti? Vallitsevia moraalisia intuitioita voidaan testata, ja osoittaa niiden heikkouksia ja sisäisiä ristiriitoja Yhteiskuntatieteiden aineistoja voidaan käyttää väitteiden paikkansapitävyyden testaamisessa Politiikan teoreetikot käyttävät huonosti hyväkseen empiirisen politiikan tutkimuksen tuloksia, ja liian usein turvautuvat satunnaisiin havaintoihin.

9 Moderni politiikan teoria Normatiivisen politiikan teorian keskeisiä käsitteitä ovat esim. vapaus, oikeudet, velvollisuudet, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia Myös empiirisemmin suuntautuneilla tutkijoilla on jokin käsitys näistä käsitteistä Politiikan teorian tehtävänä on käsitteiden selventäminen ja normatiivisten väitteiden analysointi Analyyttisen filosofian ja formaalin logiikan säännöt normatiivisten väitteiden analyysin apuna. Politiikan teoria ei ole pelkästään käsitteiden selventämistä, sillä käsitteellisten erojen taustalla voi olla filosofisia eroja Esimerkiksi käsite vapaus on määritelty hyvin eri tavoin; vrt. esimerkiksi liberaalit teoreetikot ja marxilaiset/radikaalit teoreetikot

10 Thomas Hobbes ( ) Hobbesin pääteos Leviathan (1651). Taustana Englannin sisällissodan ajat. Hobbes puolusti yhteiskunnallista järjestystä ja valtiovaltaa. Hobbes (kuten muutkin sopimusteoreetikot) esittää ajatuskokeen, jonka avulla oikeutetaan tietty yhteiskunnallinen järjestely. Esitetään kuvitteellinen luonnontila, ja osoitetaan, että tässä tilanteessa järkevät ihmiset valitsisivat tietynlaiset yhteiskunnalliset järjestelyt. Sopimusteoreettisen ajattelun mukaan poliittisen velvoitteen taustalla tulee olla luonnontilan ihmisten vapaaehtoinen suostumus.

11 Thomas Hobbes Hobbes oli moderni kahdessa suhteessa: 1. Hän perusteli valtiovallan oikeutuksen toisaalta yksilöiden omalla edulla ja toisaalta sillä, millaisina hän näki heidän luontaiset ominaisuutensa (havainnointiin perustuen). 2. Hän pyrki mahdollisimman loogiseen ja deduktiiviseen päättelyyn; tämän ihanteen hän oli omaksunut luonnontieteilijöiltä ja rationalistifilosofeilta.

12 Thomas Hobbes Hobbesin mukaan ihmisten pyrkimyksenä on ensisijaisesti oman fyysisen olemassaolonsa säilyttäminen. ihmiset ovat kyvyiltään aika tasa-arvoisia, joten kukaan ei pysty alistamaan toisia. Hobbesin luonnontila on valtioton tila, jossa ei ole sanktioituja lakeja. Koska lait eivät suojele ihmisiä, heidän on suojeltava itse itseään. Hobbesin luonnontila on ihmisten välinen sotatila: And the life of man, solitary, poore, nasty, brutish, and short. Kaikkien kannalta olisi siis parasta, että luonnontilasta päästäisiin. Kenelläkään ei ole syytä yksipuolisesti luopua oikeudestaan itsepuolustukseen. Hobbes sanoo, että tämä olisi itsensä asettamista saaliiksi.

13 Thomas Hobbes Ainoa tapa päästä luonnontilasta on se, että kaikki yksilöt alistuvat suvereenin valtion alaisuuteen vapaaehtoisessa yhteiskuntasopimuksessa. Hobbes kuvaa suvereenia valtiota raamatullisesti nimellä Leviathan. Valtion tehtävänä on suojella kansalaistensa turvallisuutta; tätä tarkoitusta varten yksinvaltius oli kaikkein paras hallitusmuoto. Hobbesin luonnontilakäsitystä on käytetty kuvaamaan kansainvälistä järjestelmää, jossa valtioiden katsotaan olevan anarkian tilassa. analogia ontuu ainakin siinä suhteessa, että Hobbes katsoi luonnontilan yksilöiden olevan tasavahvoja.

14 John Locke ( ) John Lockea pidetään Englannin Mainion vallankumouksen oikeuttajana. Mainiossa vallankumouksessa Englanti muuttui perustuslailliseksi monarkiaksi, jossa valta jakautui parlamentin ja monarkin välillä. Locke kuului luonnonoikeusajattelijoihin Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä on Jumalan suoma oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen (life, liberty and property).

15 John Locke Lockella oli sopimusteoreettinen näkemys valtion oikeutuksesta Valtiota tarvitaan takaamaan ihmisten oikeuksien olemassaolo. Locken luonnontila ei ollut niin kauhea kuin Hobbesin, mutta hänkin katsoi yksilöiden oikeuksien olevan uhattuna valtiottomassa tilassa. Locke vastusti sellaisia politiikkakäsityksiä, joissa yksilö uhrataan korkeammalle päämäärälle. Yksilöillä oikeus tyrannian vastustamiseen

16 John Rawls John Rawlsin (1971) A Theory of Justice on hyvin vaikutusvaltainen teos. Aiheutti normatiivisen politiikan teorian uuden tulemisen Rawlsin argumentti on sopimusteoreettinen. Oikeudenmukaisuuden periaatteet oikeutetaan kaikkien yksilöiden välisellä vapaaehtoisella sopimuksella. Alkutilanteen yksilöiden oletetaan olevan vapaita, järkeviä ja etunsa maksimoijia.

17 John Rawls Alkutilanteen yksilöt ovat ns. tietämättömyyden verhon takana: eivät tiedä mitään henkilökohtaisista ominaisuuksistaan (esimerkiksi lahjakkuuksistaan ja kyvyistään), pyrkimyksistään tai asemastaan yhteiskunnassa. ainoa asia, jonka he tietävät on se, että heille ovat tarpeellisia tietyt ensisijaiset hyödykkeet ja vapaudet toteuttaa omia suunnitelmiaan. Näin ihmiset valitsevat MAXIMIN periaatteen mukaisesti (maksimoivat pienimmän mahdollisimman voiton) tietynlaiset instituutiot.

18 John Rawls Rawlsin mukaan yhteiskuntasopimus sisältää seuraavat periaatteet, 1. Jokaisella yksilöllä on tasaveroiset oikeudet mahdollisimman laajaan vapauteen, joka on sovitettavissa yhteen muiden vapauden kanssa. 2. Sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden tulee olla niin järjestettyä, että niiden voidaan kohtuudella olettaa hyödyttävän kaikkien huonoimmassa asemassa olevia (eroperiaate: eriarvoisuuksien tulee hyödyttää ennen kaikkea huonoimmassa asemassa olevia) ne liittyvät kaikille avoimina oleviin asemiin (mahdollisuuksien tasa-arvo).

19 John Rawls Rawls on siis liberaali mutta kannattaa tulonjakoa (redistribuutiota) Rawlsin oikeudenmukaisuusehdot koskevat taloudellista distribuutiota sekä muiden oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumista yhteiskunnassa Vapaiden ja rationaaliset yksilöt hyväksyvät periaatteet yhteistoimintansa ehdoiksi.

20 John Rawls Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa voidaan pitää vastapainona utilitarismille, jossa yksilön hyvinvointi voidaan uhrata yhteiskunnan kokonaisedun nimissä. libertarianismille, jossa korostetaan yksilöiden luovuttamattomia oikeuksia (omistusoikeudet mukaan lukien) Rawlsin ajattelua on kritisoitu useilta eri tahoilta; kommunitaristit ovat pitäneet sitä liian yksilökeskeisenä (individualistisena) libertarianistit ovat arvostelleet sen redistributiivisia periaatteita (esim. Nozick 1974). Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ja hänen myöhemmät teoriansa (Political Liberalism 1993) ovat vaikuttaneet myös deliberatiivisen demokratian teorioiden kehittymiseen

21 Normatiivisen politiikan teorian Relativismi: kritiikkiä moraalin sisältö muodostuu ihmisten välisissä (intersubjektiivisissa) kielipeleissä; moraalisten yhteisöjen rajat vaihtelevat; moraali on sidoksissa ympäristöön (kontekstuaalista). Normatiivinen teoreetikko väittäisi, että ainakin jotkin moraalisäännökset vaikuttavat yleispäteviltä (universaaleilta) tai ainakin niitä kunnioitetaan yli moraaliyhteisöjen rajojen.

22 Normatiivisen politiikan teorian kritiikkiä Determinismi: ihmisillä ei todellista valinnanvapautta ulkoinen determinismi (esim. marxilainen determinismi) tai sisäinen determinismi (geneettinen säätely tai alitajunnan ohjaus) Normatiivinen teoreetikko väittäisi, että ihminen tekee kuitenkin moraalisia valintoja moraalisen argumentoinnin olemassaolo itsessään viittaa siihen, että ihmisillä on tarve antaa teoilleen moraalisia perusteita.

23 Normatiivisen politiikan teorian kritiikkiä Looginen positivismi korostaa erottelu seuraavanlaisten väitteiden välillä. Empiiriset väitteet, jotka ovat testattavissa havaintojen avulla (tieteet, myös systemaattiset yhteiskuntatieteet) Formaalit väitteet, joiden validiteetti voidaan arvioida niiden loogisuuden perusteella (matematiikka, formaali logiikka; formaali politiikan teoria) Evaluatiiviset (arvottavat) väitteet, joiden validiointi on mahdotonta, ja siksi ne ovat tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa. politiikan teoria käsittelee näitä

24 Normatiivisen politiikan teorian kritiikkiä Positivistisen käsityksen mukaan politiikan teoria on empiirisesti testattujen ja loogisesti valideiksi todettujen väitteiden joukko, joiden perusteella voidaan muodostaa yleisempi selitysmalli Tieteen tehtävänä katsotaan olevan empiiristen väitteiden testaaminen teoreettisten käsitteiden ja väitteiden välisten suhteiden analysointi. Onko politiikan teoria siis ainoastaan subjektiivisten mielipiteiden älykästä julkituontia? Kuitenkin vallitsevia normatiivisia käsityksiä voidaan tarkastella systemaattisesti filosofian ja yhteiskuntatieteiden menetelmiä hyödyntäen!