Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen

Transkriptio

1 Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen Johanna Vilkkilä Elina Lavikainen Aleksis Nokso-Koivisto SUOMEN LAKIMIESLIITTO - FINLANDS JURISTFÖRBUND ry 1

2 Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen Johanna Vilkkilä, Elina Lavikainen, Aleksis Nokso-Koivisto 1

3 SISÄLLYS 1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS SELVITYKSEN TOTEUTUS VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT MAANTIETEELLINEN SIJOITTUMINEN YLIOPISTO OPINNOT OPISKELUAJAT OPINTOJEN VIIVÄSTYMISEN SYYT MUU KOULUTUS AUSKULTOINTI OPINTOJEN AIKAINEN TYÖHISTORIA OPINTOJEN AIKAINEN TYÖSKENTELY KOULUTUSALAN TYÖKOKEMUS VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖNHAKUPROSESSI TYÖNHAUN KESTO TÄRKEIMMIKSI KOETUT TEKIJÄT TYÖNHAUSSA MITEN ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA ON SAATU? ENSIMMÄINEN VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TYÖSUHDE TYÖNANTAJA ENSIMMÄISEN TYÖSUHTEEN LAATU TYÖTEHTÄVÄT PALKKA VASTAAJIEN NÄKEMYS PALKAN JA TEHTÄVIEN VASTAAVUUDESTA YLITÖIDEN MÄÄRÄ OIKEUSTIETEILIJÄT TYÖMARKKINOILLA TYÖSUHTEIDEN VAIHTUVUUS VALMISTUMISEN JÄLKEEN VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖTTÖMYYS NYKYINEN TYÖTILANNE ASEMA ORGANISAATIOSSA TYÖN VAATIVUUSTASON JA AKATEEMISEN KOULUTUKSEN VASTAAVUUS NYKYISEN TYÖN VASTAAVUUS KOULUTUSALAAN NYKYISEN TYÖN ARVIOINTIA PÄÄTESANAT

4 1 Selvityksen tausta ja toteutus Tämä selvitys vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta on jatkoa aiemmille vastaavanlaisille selvityksille. Edellisen selvityksen Lakimiesliitto toteutti vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta vuonna 2007 yhteistyössä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa (Jauhiainen & Penttilä 2007). Kysymyslomake on suurelta osin pysynyt samanlaisena kuin aiemminkin, mutta joiltain osin sitä on päivitetty esimerkiksi aiempien kyselyiden avovastauksien perusteella. Tämänkertainen kysely oli suunnattu valmistuneille oikeustieteilijöille. Kiinnostavaa tässä tarkasteluryhmässä on se, että vuonna 2008 valmistui Suomessa ennätysmäärä maistereita, koska tutkintovaatimuksia muutettiin Bolognan prosessin myötä, ja vanhojen tutkintovaatimusten mukaan oli mahdollista valmistua kesään 2008 asti. Alla olevasta taulukosta voimme nähdä, että myös oikeustieteiden maistereita on valmistunut huomattavasti enemmän kuin muina vuosina. Oikeustieteiden maisterien määrä on aiemmin 2000-luvulla vaihdellut välillä , mutta vuonna 2008 valmistuneita oli selvästi enemmän, 644. Tutkinnonuudistus on ollut monelle opintonsa keskeyttäneelle tai jo työelämään siirtyneelle hyvä syy saattaa loppuun jo aiemmin aloittamansa opinnot, jottei myöhemmin joutuisi tekemään korvaavia opintoja lisää. Tutkinnon Vuosi suorittaneet (n) Taulukko 1. Oikeustieteiden maisterin tutkinnon suorittaneet valmistumisvuosittain. Tämänkertainenkin selvitys toteutettiin Lakimiesliiton ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen yhteistyönä. Kyselyn ohjauksesta vastasi Lakimiesliiton viestintäpäällikkö Aleksi Henttonen. Selvityksen vastuuhenkilönä toimi Otuksen toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto. 3

5 Selvityksen toteuttivat tutkijat Johanna Vilkkilä ja Elina Lavikainen. Arvokkaita kommentteja selvityksen tueksi antoi myös tutkija Johanna Penttilä. 1.1 Selvityksen toteutus Selvitys toteutettiin helmi-maaliskuussa 2010 Internet-kyselynä. Kutsu osallistua kyselyyn lähetettiin kaikille niille oikeustieteen maisterin tai kandidaatin tutkinnon vuosina suorittaneille henkilöille, joiden posti- tai sähköpostiosoite oli tiedossa. Osoitelähteinä toimivat Helsingin, Turun ja Lapin yliopistojen opiskelijarekisterit, joita täydennettiin Lakimiesliiton jäsenrekisteristä saaduilla osoitteilla. Kaikkiaan jonkinlainen yhteystieto oli 1416 eri henkilölle. Näistä kaikille niille, joiden sähköpostiosoite tunnettiin, lähetettiin henkilökohtainen vastauslinkki kyselylomakkeeseen vain sähköpostitse. Niille, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa, lähetettiin kirjeenä kutsu vastata kyselyyn Internetissä. Internetissä käytettiin kyselyn toteuttamiseksi kysely- ja tiedonkeruusovellus Webropolia, jossa kysely oli suojattu salasanalla, jotta vain kutsun saaneet pystyivät vastaamaan. Ensimmäisellä kierroksella lähetettiin 1467 sähköpostikutsua, joista osa kohdistui samoille henkilöille, koska osalle kohderyhmästä oli useampi sähköpostiosoite, esimerkiksi koti- ja työsähköpostiosoitteet. Osoitteista osa oli teknisesti virheellisiä, jonka vuoksi ne palautuivat, ja yksi vastaajista ilmoitti, ettei kuulunut tutkimuksen kohderyhmään. Sähköpostikutsut menivät siis 1167:lle eri henkilölle. Sähköpostikutsujen lisäksi lähetettiin kaksi muistutusviestiä, joissa vastausaikaa jatkettiin. Kirjeitse Webropol-kyselyyn kutsuttiin vastaamaan 249 valmistunutta oikeustieteilijää. Kutsukirjeistä palautui postin kautta syystä tai toisesta neljä kappaletta. Kirjeellä lähetetty vastauspyyntö Internet-kyselyyn tavoitti siis kaikkiaan 245 ihmistä. Sähköpostilinkkinä 1167 eri henkilölle lähetettyihin kutsuihin vastauksia kertyi lopulta 600 kappaletta, eli niiden osalta vastausprosentiksi muodostui 51,4. Kirjekutsujen kautta saavutettu vastausaktiivisuus jäi reilusti heikommaksi; kaikkiaan salasanalla suojattuun kyselyyn, johon kirjekutsujen vastaukset ohjattiin, vastasi 30 henkilöä, mikä vastaa 12,2 prosenttia. Loppujen lopuksi pyyntö vastata kyselyyn on siis kohdistunut kaikkiaan 1416 henkilölle ja vastaajia on ollut 630. Vastausprosentti on siis 44,6 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin viime raportissa. 4

6 Vastausprosentit ovat yleisesti olleet laskussa viime vuosina sähköisissä kyselytutkimuksissa (Singer 2006). Varsinkin kirjeitse vastauspyynnön saaneiden osalta vastausprosentti on todella alhainen. Kirjepostikutsujen yhteydessä ei tarjottu mahdollisuutta vastata paperilomakkeella, vaan kaikki vastaukset pyydettiin tekemään nettilomakkeen kautta. Tämä on voinut vaikuttaa vastausaktiivisuuteen vähentävästi esimerkiksi niin, että kirjeitse lähetetty kutsu ei innosta heti vastaamaan, ellei Internet-yhteydellä varustettua tietokonetta ole heti käsillä. Tällöin kutsu voi joko unohtua tai jäädä tarkoituksella vastaamatta, mikäli erikseen vastaamaan meneminen koetaan vaikeaksi. 2 Vastaajien taustatiedot Kyselyyn vastasi 630 henkilöä, joista oikeustieteen kandidaatteja oli 51 prosenttia ja oikeustieteen maistereita 48 prosenttia. Aiemmin kandidaatteja oli 78 prosenttia ja maistereita 22 prosenttia. Vastaajista 68 prosenttia oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli vastaavasti 32 prosenttia Valtaosan (94 %) äidinkieli oli suomi. Suurimmalla osalla (65 %) kyselyyn vastanneista ei ollut lapsia, perheellisiä oli 35 prosenttia vastaajista. Perheellisistä 60 prosenttia oli yksilapsisia. Perheellisten vastaajien osuus oli edellisen, vuonna 2007 toteutetun, kyselyn mukaan 17 prosenttia ja vuonna 2004 raportissa perheellisten osuus oli 22 prosenttia. Perheellisten osuus vastaajista on siis nyt suurempi kuin aiemmin. Helsingin yliopistosta valmistuneiden edustus oli aineistossa edelleen lähes puolet (49 %) vastanneista (ks. taulukko 1). Turun ja Lapin yliopistoista vastaajia oli aiempaa enemmän, Helsingin yliopiston Vaasassa opiskelleiden määrä oli pieni ja suunnilleen samansuuruinen kuin aiemmassakin selvityksessä. Tutkimus keskitettiin maisteritasoiseen koulutukseen osallistuneisiin, eikä kyselyä lähetetty oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneille. Oikeusnotaarien määrä on varsin pieni, joten kattava vertailu on mielekkäämpää maisteritasoisen koulutuksen sisällä. Åbo Akademista valmistutaan juuri oikeusnotaarin tutkintoon, joten sieltä ei vastaajia tälläkään kertaa ollut lainkaan. Valmistunut/ Yliopisto Helsinki Turku Lappi Vaasa/HY Åbo Akademi % 24 % 19 % 3 % 1 % % 28 % 23 % 2 % 0 % % 28 % 21 % 2 % 0 % 5

7 Taulukko 2. Valmistuneet yliopistoittain. 68 prosenttia vastaajista oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli vastaavasti 32 prosenttia. Suomen yliopistoja koskevan KOTA- tietokannan mukaan vuosina kaikista maisteritasoisen tutkinnon suorittaneista naisia oli 63 prosenttia ja oikeustieteellisestä valmistuneista maistereista naisia oli 62 prosenttia. Tältä osin otos edustaa suhteellisen hyvin perusjoukkoa. Vastaajat olivat keskimäärin 31-vuotiaita eli vuoden vanhempia kuin edelliseen raporttiin vastanneet. Nuorin vastaaja oli 24-vuotias ja vanhin 68-vuotias. Vastaajat ryhmittyivät ikäluokittain hyvin samalla tavalla kuin vuoden 2007 raportissa. 64 prosenttia vastaajista kuului vuotiaiden ja 22 prosenttia vuotiaiden ikäryhmään. Tätä vanhempia oli 12 prosenttia vastaajista. 25-vuotiaita tai nuorempia oli kolme prosenttia. Vuonna 2004 valmistuneessa raportissa Lakimiesliittoon kuului 79 prosenttia vastanneista, vuoden 2006 raportissa vastaava luku oli 88 prosenttia ja uusimmassa raportissa vastaajista Lakimiesliittoon kuului 92 prosenttia. Vuoden 2004 ja 2006 raporttien perusteella vaikuttaisi siis siltä, että yhä useampi kuuluu Lakimiesliittoon, mutta tämän raportin osalta kasvun selittänee se, että osa puuttuneista vastaajien osoitteista on päivitetty Suomen lakimiesliiton kautta, jolloin otokseen on valikoitunut enemmän liiton jäseniä. Jäsenmäärä on kuitenkin Lakimiesliitosta saadun tiedon mukaan ollut muutaman vuoden tarkasteluvälillä lievässä kasvussa. Naisista liittoon kuului 93 prosenttia ja miehistä 90 prosenttia. Kaikki alle 26-vuotiaat kuuluivat liittoon, kun aiemmassa raportissa vastaava luku oli 66 prosenttia. Nuorinta ikäryhmää on siis saatu organisoitumaan paremmin, mutta lukumäärällisesti nuorimpien ryhmään kuului kuitenkin varsin vähän vastaajia, joten kovin vahvojen päätelmien tekeminen on vaikeaa vuotiaista 91 prosenttia, vuotiaista 93 prosenttia ja yli 35-vuotiaista 96 prosenttia kuuluivat liittoon. Jos nuorinta ikäluokkaa ei oteta huomioon, näyttää siltä, että liittoon kuuluminen on sitä yleisempää, mitä vanhempi on. Opiskelijajärjestötoimintaan oli opiskeluaikana aktiivisesti osallistunut 14 prosenttia vastaajista, jonkin verran 31 prosenttia, mutta yli puolet eli 55 prosenttia ei ollut osallistunut lainkaan. Sukupuolten välistä eroa osallistumattomuuden osalta ei juuri ollut, mutta miehistä 16 prosenttia ilmoitti osallistuneensa aktiivisesti opiskelijajärjestötoimintaan, kun taas naisista 13 prosenttia oli 6

8 osallistunut aktiivisesti. Naisista 33 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran opiskelijajärjestötoimintaan ja miehistä 26 prosenttia. Aktiivisimpia opiskelijajärjestöissä opiskeluaikanaan toimineita olivat vuotiaat, joista aktiivisia osallistujia oli 17 prosenttia, 34 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran eli vähintään jonkin verran opiskelijajärjestöissä oli toiminut hieman yli puolet. Vastaavasti vähän alle puolet eivät olleet osallistuneet lainkaan. Yli 35-vuotiaista 81 prosenttia ilmoitti, ettei toiminut opiskelijajärjestöissä, alle 25-vuotiaista 75 prosenttia ja vuotiaista 59 prosenttia. Opiskelijajärjestöissä toimiminen on siis ollut yleisempää nuoremmilla kuin vanhemmilla Alle 25- vuotiaiden osallistuminen on ollut yllättävän passiivista, näyttääkin siltä, että järjestöissä toimiminen on yleisempää juuri valmistumisvaiheessa tai vähän sen jälkeen. Tässä aineistossa kuitenkin alle 26-vuotiaiden osuus on niin pieni, ettei nuorimmasta ikäluokasta yleistyksiä voida tehdä. Aktiivisimpia ovat olleet Helsingin yliopistossa opiskelleet, joista 52 prosenttia on ollut vähintään jonkin verran toiminnassa mukana. Edellisten raporttien tavoin Lapissa aktiivisuus on pienintä; 74 prosenttia siellä opiskelleista ei ole ottanut osaa järjestötoimintaan lainkaan siinä missä muiden yliopistojen kohdalla luku on noin puolet opiskelijoista. 3 Maantieteellinen sijoittuminen Suurin osa, 62 prosenttia, vastaajista työskentelee tai asuu Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa asui tai työskenteli 11 prosenttia vastaajista ja muilla alueilla asuvien tai työskentelevien osuudet olivat huomattavasti pienempiä ja vain muutaman prosentin luokkaa, kuten aiemmassakin selvityksessä. Ulkomailla vastaajista asui tai työskenteli yksi prosentti, joista suurin osa Euroopassa. 7

9 Työpaikan sijainti / Yliopisto Helsingin yliopisto (n) Turun yliopisto (n) Lapin yliopisto (n) Vaasa/ HY (n) Yhteensä (n) Yhteensä (%) Uusimaa Varsinais Suomi Itä Uusimaa ,5 Satakunta ,3 Kanta Häme Pirkanmaa Päijät Häme Kymenlaakso Etelä Karjala Etelä Savo Pohjois Savo Pohjois Karjala Keski Suomi Etelä Pohjanmaa Pohjanmaa Keski Pohjanmaa ,3 Pohjois Pohjanmaa Kainuu ,5 Lappi Ahvenanmaa ,2 Ulkomaat Yhteensä Taulukko 3. Oikeustieteilijöiden maantieteellinen sijoittuminen. Se, missä yliopistossa on opiskellut, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen alueelliseen sijoittumiseen. Kaikista yliopistoista valmistuneista suuri osa työllistyy tai asuu Uudellamaalla; tämän raportin mukaan Helsingin yliopistosta valmistuneista peräti 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Uudellemaalle työllistyy Helsingin yliopiston Vaasan koulutuksesta valmistuneista 10 prosenttia, Turusta 42 prosenttia ja Lapin yliopistosta 31 prosenttia. Turun yliopistosta valmistuneista suurin osa työllistyi siis Uudellemaalle ja 33 prosenttia Varsinais- Suomeen, mikä vastaa 88 prosenttia kaikista Varsinais-Suomeen työllistyneistä oikeustieteilijöistä. Lapin yliopistosta valmistuneista 21 prosenttia on työllistynyt Pohjois-Pohjanmaalle ja 16 prosenttia Lappiin. Vuosina valmistuneista oikeustieteilijöistä Lappiin, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalle sekä Kainuuseen työllistyneistä kaikki olivat valmistuneet Lapin yliopistosta. Näyttää siis siltä, että Turun ja Lapin yliopistoista valmistuneet sijoittuvat työskentelemään useammin eri maakuntiin kuin Helsingin yliopistosta valmistuneet ja kaikista yliopistoista on 8

10 työllistytty lähimaakuntiin varsin selvästi kauempana sijaitsevista yliopistoista valmistuneita useammin. 4 Yliopisto opinnot 4.1 Opiskeluajat Kaikkien kyselyyn vastanneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 6,2 vuotta, kun se vuoden 2007 raportissa oli 5,8 vuotta. Keskimääräiset opiskeluajat siis hieman pidentyivät, mikä selittynee pitkälti tutkinnonuudistuksella. Tutkinnonuudistuksen takia voi olla edellisvuosiin vertailun kannalta järkevämpää tarkastella valmistumisaikojen mediaaneja kuin keskiarvoja. Kaikkia yliopistoja tarkastellessa mediaanivastaus oli valmistua 6 vuodessa. Lapissa valmistumisajan mediaani on 5 vuotta ja 6 vuotta Helsingissä; näiden osalta luvut ovat pysyneet samoina vuoden 2007 raporttiin verrattuna. Turussa mediaani on noussut puolella vuodella ja on nyt 6 vuotta ja Vaasassa (HY) mediaani on 4,8 vuotta, kun se aiemmin oli 5,5 vuotta. Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa opintojen keston suhteen. Miesten opiskeluaikojen keskiarvo oli 6,3 vuotta ja naisten 6,1 vuotta. Kuten edellisessä raportissa, 15 prosenttia vastaajista oli saanut tutkintonsa valmiiksi neljässä vuodessa tai sitä nopeammin. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleiden osuus oli hieman laskenut 57 prosentista 53 prosenttiin. Kuudesta kahdeksaan vuotta opiskeli noin viidennes, kuten aiemminkin. Yli kahdeksan vuotta opiskelleiden osuus oli pysynyt noin kymmenen prosentin tietämillä. Vaasassa (HY) opiskeluajat ovat yleensä ottaen muita lyhyempiä (4,8 vuotta) ja pisimmät Turun yliopistossa, jossa keskiarvo on 6,4 vuotta. Aiemmin nopeimmin valmistuttiin Lapin yliopistosta, josta tämän raportin mukaan valmistuttiin 5,7 vuodessa. 9

11 Turku Helsinki Alle 3 vuotta 3 4vuotta Lappi ,1 6 vuotta 6,1 8 vuotta Yli 8 vuotta Vaasa/HY % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 1. Tutkinnon suorittamisen kokonaiskesto yliopiston mukaan (n=628). 4.2 Opintojen viivästymisen syyt Suurin osa (61 %) vastaajista katsoo opintojensa viivästyneen, vaikka oikeustieteilijöiden keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika (6,2 vuotta) vastanneiden keskuudessa onkin hieman alle kaikkien alojen valtakunnallisen keskiarvon. Noin kaksi viidestä puolestaan katsoo opintojensa edenneen tavoiteajassa. Luvut ovat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2007 raportissa. Viivästymisen tuntu luonnollisesti lisääntyy, mitä pidempään opinnot ovat kestäneet. 69 prosenttia tutkintonsa neljässä vuodessa tai sitä nopeammin suorittaneesta on mielestään valmistunut ajallaan, aiemmin näin ajatteli 75 prosenttia. Käsitykset tavoitteellisista valmistumisajoista ovat siis alle neljässä vuodessa tutkintonsa suorittaneiden osalta hieman kiristyneet. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleista yli puolet eli 51 prosenttia on sitä mieltä, että heidän opintonsa ovat viivästyneet ja yli kuusi vuotta opiskelleista niin ajattelevat lähes kaikki (91 %). Näissä luokissa puolestaan luvut ovat aikaisemmin olleet hieman korkeampia eli yhä harvempi koki opintojensa viivästyneen. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä oli mahdollista valita yhdestä kolmeen, joten alla olevassa taulukossa esitettyjen prosenttilukujen summa on suurempi kuin sata. Luvut on laskettu samalla tavalla kuin edellisessäkin selvityksessä, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia. Uudeksi vastausvaihtoehdoksi tällä kertaa oli nostettu Puutteellinen opintojen ohjaus tai opintojärjestelyt, koska aiemmassa raportissa se mainittiin usein avovastauksissa. 10

12 n e n ä sty iv i v n je to in p o k a tso E n 28 la e h o n je to in p o ö ä ty ä iv k o o K 20 la e h o n je to in p o ö a ty ik a sa O n e in m ä sty iv v a n lm ie tk T u te u p n a tio tiv o m lu e isk p O a ila m o lk u lu e isk p O s u ja h o n je to in p o n e lin e te u P t ly ste rje jä to in p i o ta t k se stu ra a H 7 6 i ta y s isy s, itiy Ä a m lo a in p m e h v a n stä ise m listy ö ty s u ä v a rm E p 4 4 sa u m lu e isk p O sa k se ito ila p o s u S a ira 2 lu e a lv ilip s/siv ie sm a ru V 6 u M Kuva 2. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneet seikat, %. Opintojen viivästymisen syyt olivat painotuksiltaan pysyneet samansuuntaisina kuin edelliselläkin kartoituskerralla, mutta tutkielman viivästyminen oli nyt kolmanneksi yleisin opintojen viivästymiseen vaikuttanut tekijä, kun se aiemmin oli vasta neljännellä sijalla. Usein opiskelut jäävätkin kesken juuri pro gradu -vaiheessa, mutta nyt tutkinnonuudistuksen myötä useampi oikeustieteitä opiskellut on saattanut saada motivaation suorittaa opintonsa ja tutkielmansa loppuun asti ennen opintovaatimusten muuttumista. Eniten opintojen viivästymiseen ovat vaikuttaneet työskentely koko- tai osa aikaisesti. Vähintään joka kymmenennen opintojen kestoon vaikutusta on ollut opiskelumotivaation puutteella, ulkomailla opiskelulla, puutteellisella opintojen ohjauksella tai opintojärjestelyillä ja/tai harrastuksilla. Harvinaisempia syitä ovat olleet opiskelu muussa oppilaitoksessa, epävarmuus työllistymisestä, vanhempainloma, varusmies- tai siviilipalvelus sekä sairaus. Yleisin kohdassa Muu mainittu viivästymissyy oli opiskelijajärjestötoiminta. Sen lisäksi useampia mainintoja olivat keränneet henkilökohtaiset tai perhesyyt, opintojen organisointi tai ohjauksen puute yliopiston puolelta, taloudelliset tekijät sekä kiireettömyyden arvostaminen. 11

13 4.3 Muu koulutus Oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi 23 prosentilla kyselyyn vastanneista oli jokin muu koulutus ja 13 prosenttia oli sellaiseen opiskelemassa. Aiemmassa selvityksessä jonkin muun tutkinnon suorittaneita oli viidennes ja muussa koulutuksessa olevia hieman alle viidennes. Tässäkin raportissa kaiken kaikkiaan reilulla kolmanneksella oli jonkin muun alan koulutus tai heillä oli toisen alan tutkinto kesken. Edelleen yleisimmin suoritettuja tutkintoja olivat taloustieteenalan tutkinnot, KTM/Ekonomi oli suoritettuna 4 prosentilla (2007: 8 %) muun koulutuksen käyneistä, ja merkonomin tai tradenomin tutkinto 6 prosentilla (2007: 10 %). Muu tutkinto -luokka oli 10 prosentin suuruinen ja varsin suuri. Näiksi muiksi tutkinnoiksi mainittiin yleisimmin filosofian kandidaatti tai maisteri, hallintotieteiden kandidaatti tai maisteri ja poliisin tutkinto. Joitakin mainintoja keräsivät esimerkiksi valtio-/yhteiskuntatieteet, sairaanhoitaja tai ammatilliset tutkinnot. Suurimman yksittäisen ryhmän kysymykseen vastanneista muodostivat ne, joilla muu koulutus oli edelleen kesken. Kysymyksessä ei pyydetty ottamaan kantaa siihen, missä vaiheessa muut opinnot olivat, tai oliko vastaaja aikeissa suorittaa ne loppuun. Keskeneräisistä koulutuksista suurin osuus oli KTM-tutkintoja. Seuraavaksi yleisimpiä olivat FM-tutkinto, valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnot ja hallintotieteen maisterin tutkinto. VTM/YTM 8 % Opinnot toiseen tutkintoon ovat vielä kesken 36 % KTM /Ekonomi; 11% DI 1 % Merkonomi/Tradenomi 16 % Muu 28 % Kuva 3. Muu koulutus (n=629). 12

14 5 Auskultointi Auskultoineiden tai kyselyhetkellä auskultoimassa olevien (2010: 19 %) määrä on laskenut viime kyselyihin verrattuna (2007: 29 % ja 2004: 31 %). Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia on auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Aiemmassa raportissa vastanneista 17 prosenttia oli auskultoinut ja 12 prosenttia auskultoimassa parhaillaan. Auskultoineiden naisten määrä oli pudonnut 18 prosentista 12 prosenttiin ja miehillä auskultoineiden määrä oli nyt 11 prosenttia sen aiemmin ollessa 16 prosenttia. Kiinnostus auskultointia kohtaan on kuitenkin kasvanut 47 prosentista 56 prosenttiin. Auskultointipaikkoja on myös vähennetty eivätkä näin ollen kaikki halukkaat pääse auskultoimaan, vaikka haluaisivatkin. Vuonna 2005 auskultointipaikkoja oli 200, mutta vuoteen 2009 mennessä Oikeusministeriö laski määrän reiluun 150:een (Lakimiesliitto 2009). Auskultoinnista kiinnostumattomien määrä on pysynyt samana. Tässäkin raportissa, vuoden 2007 raportin tapaan, noin neljännes (26 %) vastaajista ilmoitti, ettei ole lainkaan kiinnostunut auskultoinnista. Miesten kiinnostus auskultointia kohtaan on laskenut, mutta naisilla kiinnostus on pysynyt samana. Miehistä reilu kolmannes, 36 prosenttia (2007: 28 %), ja naisista viidennes ei ole auskultoinut eikä ole siitä myöskään kiinnostunut. Naiset ovatkin miehiä hieman kiinnostuneempia auskultoinnista ja aktiivisempia sitä suorittamaan. 13

15 100 % 90 % 80 % 70 % % 50 % On auskultoinut Auskultoi tällä hetkellä 40 % Ei, mutta on kiinnostunut 30 % Ei, eikä ole kiinnostunut 20 % 10 % % Yhteensä Kuva 4. Auskultointi valmistumisvuoden mukaan (n=625) 6 Opintojen aikainen työhistoria 6.1 Opintojen aikainen työskentely Säännöllinen lukukausien aikainen ja lähes tai koko opiskeluajan kestänyt työnteko on aiempaan verrattuna jonkin verran edelleen lisääntynyt. Vuoden 2004 selvityksessä koko opiskeluaikansa töissä oli käynyt 30 prosenttia vastaajista, vuoden 2007 vastaava osuus oli 37 prosenttia ja nyt 42 prosenttia. Osan opiskeluaikaa kestävä säännöllinen työnteko sen sijaan on hieman noussut vuoden 2007 selvityksestä, mutta palannut lähes samaan kuin vuonna 2004, eli 34 prosenttiin. Muut ryhmät ovat lähestulkoon samansuuruiset kuin aiemmassakin selvityksessä. 14

16 Satunnaisesti 8 % Ainoastaan kesäisin 14 % En ollut töissä opiskeluaikana 2 % Säännöllisesti lukukausienkin aikana lähes/koko opiskeluajan 42 % Säännöllisesti lukukausienkin aikana osan opiskeluajasta 34 % Kuva 5. Työskentely opintojen aikana (n=629). Kuten edellisessä, tässäkin selvityksessä naiset (44 %) työskentelivät miehiä (37 %) useammin säännöllisesti lähes koko opiskeluaikansa. Muissa ryhmissä ei ollut suuria eroja sukupuolen mukaan, miehet (17 %) työskentelivät hieman useammin ainoastaan kesäisin. 6.2 Koulutusalan työkokemus Opiskeluaikana oman alansa kokopäivätöissä oli ollut 73 prosenttia vastaajista (2007: 66 %) ja osaaikatyössä 42 prosenttia vastaajista (2007: 37 %). Molempien ryhmien osuus oli kasvanut, mutta todennäköistä on, että samat henkilöt työskentelivät nyt sekä osa-aikaisesti että kokopäiväisesti, sillä niiden osuus, jotka eivät ole olleet oman alan töissä opiskelujen ohella, oli pysynyt lähes samana eli 13 prosentissa (2007: 14 %). Oman alan työkokemusta opiskelun ohella kertyi siis 87 prosentille opiskelijoista, eikä eroja miesten ja naisten välillä tässä suhteessa juurikaan ollut. Yllä kuvatusti koulutusta vastaavan kokopäivätyön määrä on lisääntynyt edellisestä kartoituskerrasta. Se näkyy myös ajallisessa tarkastelussa. Yli vuoden kokopäivätöitä tehneiden osuus on ollut jatkuvasti kasvussa. Nykyisin osuus on 38 prosenttia, kun se vuoden 2007 raportissa oli 34 prosenttia ja vuoden 2004 raportissa 27 prosenttia. Keskimäärin kokopäiväiseen työntekoon 15

17 on opiskeluaikana käytetty 15,4 kuukautta, kun vuoden 2007 raportin mukaan työntekoon käytettiin 13,8 kuukautta. Mediaani on pysynyt samana eli 10 kuukaudessa. Eniten muutoksia on tapahtunut miesten kohdalla. Miehillä yli vuoden työkokemus oli naisia yleisempää ja noussut vuoden 2007 raportin 37 prosentista 42 prosenttiin. Myös niiden määrä, joilla oli enintään puolen vuoden työkokemus, oli lisääntynyt. Kolmasosa miehistä oli tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä enintään puoli vuotta (2004: 46 % ja 2007: 28 %). Miesten työntekoon käyttämän ajan keskiarvo on hieman noussut 15,8 kuukaudesta 16,1 kuukauteen mediaanin laskiessa vuodesta 11 kuukauteen. Opintojen aikana hankittu oman alan kokopäiväinen työssäkäynti jakaa naisvastaajat lähes tasan kolmeen yhtä suureen osaan sen mukaan, onko ollut enintään puoli vuotta, puolesta vuodesta vuoteen tai yli vuoden työssä. Naisten keskimääräinen työssäkäynti on lisääntynyt enemmän, keskiarvo on nyt 15,2 kuukautta, kun se aiemmin oli 12,6 kuukautta. Naisten mediaani on kuitenkin pysynyt lähes samana kuin aiemmin eli on nyt 10 kuukautta. Mediaani eroaa keskiarvosta huomattavasti ja on jopa laskenut kuukaudella edelliseen raporttiin verrattuna. Naiset eivät siis välttämättä käy töissä sen enempää kuin ennenkään. Luultavaa onkin, että naisten keskiarvon nousuun vaikuttaa muutama kauan opiskelun ohella kokopäiväisissä töissä ollut vastaaja. Suurin arvo naisilla on ollut 156 kuukautta, joka jo yksinäänkin nostaa keskiarvoa. Miehillä suurin arvo oli 120 kuukautta. Muutama vastaajista ilmoitti työskennelleensä jatkuvasti opintojen ohella. Näitä vastauksia ei ole tässä raportissa muutettu numeeriseen muotoon ja ne eivät ole tarkastelussa mukana, koska vastaukset voivat olla monitulkintaisia. 16

18 100 % 90 % 80 % 70 % % 50 % 40 % 30 % Yli vuosi Puolesta vuodesta vuoteen Enintään puoli vuotta 20 % 10 % 0 % Vaasa (HY) Helsingin yliopisto Lapin yliopisto Turun yliopisto Yhteensä Kuva 6. Opintojen aikaisen koulutusta vastaavan työn määrä valmistumisyliopistoittain, % (n=445). Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä valmistuneet olivat tehneet pisimpään kokopäiväisesti oman alansa töitä opiskeluaikanaan. Yli puolella heistä oli yli vuoden työkokemus. Myös Helsingin yliopistosta valmistuneilla lähes puolella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Lapin ja Turun yliopistosta alle kolmanneksella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Helsingin yliopistossa (keskiarvo 18,5 kk ja mediaani 12 kk) ja Turussa (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 8 kk) opiskelleiden oman alan kokopäivätyön määrä oli korkeinta ja pysynyt lähes samassa kuin ennen. Lapissa, jossa työnsaanti on perinteisesti ollut muita maakuntia vaikeampaa, työnteon määrä oli noussut jopa neljällä kuukaudella (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 9 kk). Vaasassa työssäolo oli pysynyt lähes samana kuin aiemminkin (keskiarvo 16,1 kk ja mediaani. 18 kk). 7 Vastavalmistuneiden työnhakuprosessi 7.1 Työnhaun kesto Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna oikeustieteilijät työllistyivät useammin nyt valmistumisensa jälkeen. Keskimäärin työnhaku kesti kuukauden ja mediaanivastaus oli nolla. Vastaajista keskimäärin 70 prosenttia työllistyi heti tai oli jo työsuhteessa valmistuttuaan, kun aiemman 17

19 raportin mukaan vastaava osuus oli vain 57 prosenttia. Muutokseen voi vaikuttaa osaltaan tutkinnonuudistus, koska useampi vastaaja on ollut työsuhteessa ja tehnyt samalla tutkintonsa valmiiksi. Alle kaksi kuukautta töitä haki 14 prosenttia valmistuneista ja noin joka kymmenes haki töitä kahdesta neljään kuukautta. Neljästä kuuteen kuukautta töitä haki kolme prosenttia vastaajista. Kauemmin kuin puoli vuotta ensimmäisen työpaikan löytymiseen meni yhteensä neljällä prosentilla vastaajista. Suurin muutos oli siis heti töihin päässeiden ryhmässä, kun taas muissa luokissa tapahtuneet muutokset olivat vuoden 2007 raporttiin verrattuna vain parin prosenttiyksikön luokkaa. Suomen Lakimiesliiton vuoden 2001 selvitykseen vastanneista 82 prosenttia oli löytänyt töitä kahdessa kuukaudessa tai nopeammin, kun luku vuoden 2004 selvityksessä oli 79 prosenttia ja vuonna prosenttia. Nyt oikeustieteilijöistä 84 prosenttia sai työpaikan alle kahden kuukauden työnhaun jälkeen. Huonosta taloustilanteesta huolimatta on työllistyminen valmistumisen jälkeen nopeutunut tai sitten osaltaan on kyse tutkinnonuudistuksen vaikutuksesta siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä on ollut jo työsuhteessa valmistuessaan Kuva 7. Niiden osuus, jotka olivat töissä tai saaneet heti töitä valmistuttuaan, %. Kuvassa 7 olevat tiedot vuosilta on saatu Vastavalmistuneiden lakimiesten sijoittumistutkimuksesta 1996 (Immeli, 1996), eivätkä luvut ole aivan täysin vertailukelpoisia, mutta suuntaa-antavia. Raportissa on kysytty, onko ollut töissä heti valmistuttuaan ja uudemmissa 18

20 Lakimiesraporteissa (Jauhiainen & Penttilä 2007) on kysytty, mikäli on ollut töissä tai saanut heti töitä valmistuttuaan. Vuoden 1996 raportissa pohditaan, että jotkut vastaajista, ovat voineet vastata, etteivät ole työllistyneet heti, vaikka ovat myös ilmoittaneet työllistyvänsä lähikuukausina. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työllistymisnopeus on palannut viime vuosina samalla tasolle, kuin se oli 70-luvun puolivälin jälkeenkin. Vuonna 1975 valmistuneista lähes kolme neljännestä sai heti töitä tai oli jo töissä valmistuessaan, kuten oli vuonna Suurin muutos näyttääkin tapahtuneen vasta viime vuosikymmeninä. Vuosina 1995 ja 2005 heti valmistuttuaan töitä sai prosenttia oikeustieteilijöistä. Toisaalta on muistettava, että työttömyysajat valmistumisen jälkeen eivät ole olleet silloinkaan kovin pitkiä. Voikin pohtia, onko osa valmistuneista pitää taukoa opintojen ja työelämän välissä ja etsineet työtä jonkin aikaa passiivisemmin Sai heti töitä Enintään 2kk 2,1 4 kk 4,1 6 kk 6,1 8 kk Yli 8 kk Kuva 8. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika, %. (n=625). Valmistumisvuosittain tarkasteltuna nopeimmin ovat työllistyneet 2007 valmistuneet. Heistä 73 prosenttia on saanut töitä heti valmistuttuaan kun vuonna 2008 valmistuneista heti töitä sai 66 prosenttia. Vuonna 2009 luku oli 72 prosenttia. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja ei ole; naisista heti on työllistynyt 70 prosenttia ja miehistä 69 prosenttia. Molemmissa ryhmissä heti valmistumisen jälkeen työllistyminen on kasvanut saman verran. Työnhakuajat ovat muutoinkin kummallakin sukupuolella lähes samanmittaisia. 19

21 Opiskeluaikaisella työnteolla on huomattava vaikutus siihen, kuinka nopeasti vastaajat ovat työllistyneet valmistumisensa jälkeen. Säännöllisesti lukukausienkin aikana koko opiskeluajan työskennelleistä 79 prosenttia ja osan opiskeluajasta työskennelleistä 71 prosenttia oli saanut heti töitä. Sen sijaan ainoastaan kesäisin tai satunnaisesti työskennelleistä selvästi pienempi osa on työllistynyt heti valmistumisensa jälkeen. Säännöllisesti lukukausienkin aikana lähes / koko opiskeluajan Säännöllisesti lukukausienkin aikana osan opiskeluajasta Ainoastaan kesäisin Satunnaisesti En ollut töissä opiskeluaikana % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Sai heti töitä Enintään 2 kk Yli 2 kk Kuva 9. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika opintojen ohessa työskentelyn mukaan (n=624). Työpaikan hakuun käytetty aika oli yhteydessä siihen, mistä yliopistosta vastaaja oli valmistunut. Helsingin yliopistosta valmistuneista 76 prosenttia oli saanut heti töitä, HY:n Vaasassa järjestettävästä koulutuksesta jopa kaikki, mutta sieltä valmistuneiden määrä oli varsin pieni, mikä vaikeuttaa vertailua. Turusta valmistuneista heti työllistyneiden osuus oli 68 prosenttia ja Lapista 55 prosenttia. Työllistyminen heti valmistumisen jälkeen oli siis lisääntynyt riippumatta siitä, mistä yliopistosta oli valmistunut. Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisajat olivat lyhyimmät, 87 prosenttia työllistyi alle kahdessa kuukaudessa, Turusta 83 prosenttia ja Lapista 76 prosenttia. Helsingin yliopiston Vaasassa järjestettävästä koulutuksesta työllistyivät kaikki heti valmistumisen jälkeen, tosin vastaajia oli vain 20

22 muutamia. Helsingin yliopistosta valmistuneiden keskimääräinen työllistymisaika oli 0,8 kuukautta, Turun yliopistosta 1,5 kuukautta ja Lapin yliopistosta 1,8 kuukautta. Kaikissa yliopistoissa mediaani vastaus oli kuitenkin työllistyä heti. Ero työnhaun kestossa selittynee työpaikkojen maantieteellisellä sijainnilla; Uudellamaalla työpaikkoja on enemmän. Näin ollen Helsingistä valmistuvalla paikka on useammin valmiina heti valmistuessa, kun Turusta ja erityisesti Lapista valmistuneet muuttavat useammin työn perässä. Tällöin työnhaku ja työn aloittaminen luonnollisesti vie jonkin verran pidempään. Helsingin yliopistosta valmistuneista 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Lapin yliopistosta valmistuneista 84 prosenttia oli muuttanut Lapin läänin ulkopuolelle valmistuttuaan. Turusta valmistuneista kaksi kolmasosaa (67 %) on muuttanut Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Vuoden 2007 raportissa Turun yliopistosta valmistuneista oikeustieteilijöistä 72 prosenttia muutti Varsinais- Suomen ulkopuolelle, kun taas Lapin yliopistosta valmistuneista jopa 90 prosenttia muutti Lapin läänin ulkopuolelle. Tosin Lapin yliopistosta monet työllistyivät lähimaakuntiin Pohjois-, ja Keski- Pohjanmaalle, sekä Kainuuseen. On myös huomattava, että alueelliset erot työpaikkojen määrässä vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Rovaniemi on pohjoisen Suomen ainoa oikeustieteellistä koulutusta tarjoava yliopisto, ja on luonnollista, että suuri osa valmistuneista siirtyy alueen sisällä Rovaniemeen nähden yli kaksinkertaisen kokoiseen Ouluun ja samoin Lapista väestöltään yli kaksinkertaisen kokoiselle Pohjois-Pohjanmaalle samoin kuin muihin maakuntiin. Sen sijaan etelässä Helsinki ja Uusimaa ovat myös väkiluvultaan keskuksia, joten suurempi pysyvyys niissä on odotettua. 7.2 Tärkeimmiksi koetut tekijät työnhaussa Akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet, muut tekijät ja alan työkokemus nähtiin edelleen tärkeimmiksi ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi. Sen sijaan sukupuolella, opiskelun kestolla, järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksella, muilla opinnoilla tai opintomenestyksellä ei nähty olevan juuri lainkaan vaikutusta ensimmäisen työpaikan saamiseen. Vastaajista 39 prosenttia oli mielestään valmistunut ajallaan. Puolet kaikista vastaajista (50 %) koki, ettei opiskelujen kestolla ole lainkaan merkitystä. Muut tekijät koettiin entistä harvemmin tärkeiksi tekijöiksi työnhaussa, mikä selittynee sillä, että aiemmassa raportissa muuksi tekijäksi usein mainittiin henkilökohtaiset suhteet, joka nyt oli nostettu omaksi vastausvaihtoehdokseen. Henkilökohtaisia suhteita piti erittäin tärkeänä 19 21

23 prosenttia vastaajista ja jossain määrin tärkeinä 20 prosenttia vastaajista. Ei lainkaan tärkeänä suhteita piti noin kolmannes (33 %) vastaajista. Muista tekijöistä yleisimpinä mainittiin aiempi työskentely samassa paikassa esimerkiksi harjoittelutuella tai opiskelujen aikana (11 kpl) sekä erilaiset omaan persoonallisuuteen tai motivoituneisuuteen liittyvät asiat (8kpl) sekä suuntautuminen opinnoissa (3kpl). Sukupuolta piti merkittävänä työn saamiseen vaikuttavana tekijänä vain 4 prosenttia vastanneista eikä vastauksissa ollut eroa miesten ja naisten välillä. Eroja ei myöskään sukupuolten välillä ollut järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksien, graduaiheen, opintojen keston ja muiden opintojen sekä akateemisen tutkinnon merkityksen korostamisen suhteen. Muissa vastauksissa sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja oli jonkin verran. Miehet korostivat enemmän henkilökohtaisten suhteiden merkitystä työnsaannissa. Puolelle miehistä suhteet olivat erittäin tai jossain määrin tärkeitä, kun taas naisille vain reilulle kolmannekselle. Naisille oma aktiivisuus oli tärkeämpää kuin miehille (N: 87 % / M: 78 %), kun taas miehet harvemmin osasivat arvioida sen merkitystä. Naisilla korostuivat miehiä enemmän tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet (N: 87 % /M: 77 %), opintomenestys (N: 28 % /M: 21 %), kielitaito (N: 55 % /M: 48 %) samoin kuin oman alan (N: 68 % /M: 59 %) ja muu työkokemus (N:52 % /M: 44 %). 22

24 Akateeminen tutkinto Oma aktiivisuus Tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet Alan työkokemus Kielitaito Muu työkokemus Sattuma Erittäin tärkeä Henkilökohtaiset suhteet Pro gradun aihe Jossain määrin tärkeä Ei kovin tärkeä Ei lainkaan tärkeä Opintomenestys En osaa sanoa Muut opinnot tai muu koulutus Muu Järjestö tai opiskelijatoimintakokemus Opintojen kesto 0, Sukupuoli % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 10. Arviot ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneista tekijöistä. 7.3 Miten ensimmäinen työpaikka on saatu? Ensimmäinen työpaikka saadaan useimmin samalta työnantajalta, jonka palveluksessa on työskennelty opiskeluaikanakin (2010: 36 %, 2007: 33 %). Erityisesti yli 35-vuotiaat (42 %) jatkavat työskentelyä saman työnantajan palveluksessa kuin opiskeluaikanaankin. Toiseksi tärkein kanava (14 %) on käyttää Internetiä hyväksi työpaikkojen etsimisessä esimerkiksi yritysten kotisivuja selailemalla. Internetin suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Vuoden 2004 raportissa vain 5 prosenttia koki Internetin tärkeäksi työnhakuväyläksi. Nyt alle 26-vuotiaista lähes kolmannes (31 %) löysi ensimmäisen työpaikkansa Internetin välityksellä. Myös yli 35-vuotiaat käyttivät entistä enemmän hyväksi Internetiä työnhaussa, heistä 12 prosenttia työllistyi sitä kautta, kun vuonna 2007 osuus oli vain 6 prosenttia vuotiaista noin 14 prosenttia sai työpaikan Internetin kautta. Kolmanneksi tärkein keino työllistyä on oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajiin (2010: 13 %, 2007: 20 %), jota miehet ja naiset käyttivät lähes yhtä paljon. Miehet työllistyivät naisia useammin 23

25 henkilökohtaisten suhteiden avulla (13 % / 7 %) ja työtarjousten perusteella (10 % 5 %), mikä heijastelee sitä, että miehille henkilökohtaiset suhteet olivat tärkeämpiä työllistymisen kannalta kuin naisille. Naiset työllistyivät useammin saman työnantajan palvelukseen kuin miehet (39 % /30 %). Muilta osin suuria eroja eri työllistymiskeinojen ja sukupuolen välillä ei ole. Ensimmäisen työpaikkansa sai 6 prosenttia työtarjouksen kautta, sama osuus työllistyi myös lehti-ilmoitukseen vastaamalla. Muutoin luvut ovat samansuuntaisia kuin edellisessäkin selvityksessä, mikä viittaa siihen, ettei työpaikan saaminen erilaisten rekrytointipalveluiden ja työnvälitysten kautta ole kovin yleistä, tosin osa rekrytointipalveluista on nykyisin sähköisessä muodossa ja siirtynyt Internetiin. Oma yritys on ollut ensimmäinen työpaikka vain noin yhdelle prosentille vastaajista. Muuta kuin vaihtoehdoissa ilmoitettua kautta työtä oli löytänyt kolme prosenttia vastaajista. Näistä muista kanavista yleisimpiä olivat harjoittelu tai työelämävalmennus ja professorin tai graduohjaajan välityksellä tapahtunut työnsaanti sekä Edilex, joka on maksullinen lakitietopalvelu. 24

26 Olen työskennellyt saman työnantajan palveluksessa opintojeni aikana 36 Internetin kautta (esim. yritysten kotisivut) Otin oma aloitteisesti yhteyttä työnantajiin Henkilökohtaisten suhteiden avulla 9 Vastasin lehti ilmoitukseen Minulle tarjottiin työtä 6 6 Rekrytointipalvelujen kautta Lakimiespörssin kautta Työvoimatoimiston välityksellä Muuta kautta Ainejärjestön työnvälityksestä 2 Työskentelin omassa yrityksessä Tein tutkielman nykyiselle työnantajalleni 1 1 Kuva 11. Miten sai nykyisen työpaikan, % (n=610) Ikäryhmittäin tarkasteltuna työnhakukanavat vaihtelevat jonkin verran. Lehti-ilmoitusten perusteella työpaikan saaneet jakautuivat ikäryhmittäin epätasaisemmin kuin ennen. Voisi olettaa, että yli 35- vuotiaat työllistyisivät lehti-ilmoitusten perusteella useammin kuin nuoremmat, kuten vuoden 2007 raportistakin huomattiin. Tämän raportin mukaan yli 35-vuotiaista vain 7 prosenttia työllistyy ilmoitusten perustella, kun taas joka kymmenes vuotiaista työllistyi lehti-ilmoituksen perusteella ja vuotiaista 5 prosenttia ja alle 26-vuotiaista 6 prosenttia. Yli 30-vuotiailla, useammin kuin alle 30-vuotiailla, tärkeitä työllistymiskeinoja ovat myös henkilökohtaiset suhteet (7 % / 13 %). Määrällisesti suurimmalla vastaajaryhmällä eli vuotiailla työllistymiseen vaikutti erityisesti aiempi työskentely saman työnantajan palveluksessa 25

27 (37 %), samoin kuin henkilökohtainen yhteydenotto työantajaan (15 %), Internetin välityksellä työllistyminen (14 %) ja työnantajilta saadut työtarjoukset (7 %) ja henkilökohtaiset suhteet (7 %). 8 Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työsuhde 8.1 Työnantaja Valtio, asianajotoimisto sekä yritys ovat pysyneet yleisimpinä ensimmäisinä työnantajina vuoden kyselystä lähtien. Valtion osuus on kuitenkin laskenut viidellä prosenttiyksiköllä edellisestä raportista, mitä selittänee osaltaan se, että tässä kyselyssä omaksi vastausvaihtoehdokseen on nostettu yliopisto, jossa työskennelleitä oli 2 prosenttia. Aiemmin yliopistoon työllistyneistä suurin osa on todennäköisesti vastannut Muu, mikä? -kohtaan. Vakuutuslaitoksiin, järjestöihin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden määrä on pysynyt lähes samana, noin 5-8 prosentin tuntumassa. Omana vastausvaihtoehtonaan ollut kirkko ei ollut työllistänyt yhtään vastavalmistunutta oikeustieteilijää. Muita työnantajia olivat lisäksi esimerkiksi vieras valtio, vuokratyöfirmat ja kuntayhtymät. Oma yritys 1 % Yliopisto 2 % Muu 3 % Kunta 4 % Vakuutuslaitos 5 % Järjestö 5 % Valtio 37 % Rahoituslaitos (esim. pankki) 8 % Yritys 11 % Asianajotoimisto tai muu vastaava 24 % Kuva 12. Ensimmäisen työpaikan työnantaja, (n=614). 26

28 Sukupuolten välillä on jonkin verran eroa siinä, mihin valmistuneet työllistyvät. Erot ovat myös lisääntyneet edellisestä selvityksestä. Selkein ero työllistymisessä sukupuolten välillä on siinä, että naisista 39 prosenttia työllistyy valtiolle, kun taas miehistä vain 33 prosenttia. Muilta osin eroa sukupuolten välillä ei juuri ole, tai erot ovat vain muutaman prosenttiyksikön kokoisia. Opiskeluaikaisen työnteon havaittiin olevan jossain määrin yhteydessä työnantajan sektoriin. Ne, jotka olivat olleet opiskeluaikanaan töissä lukukausien aikana lähes koko opiskeluajan tai säännöllisesti lukukausien aikana työllistyivät muita hieman useammin asianajotoimistoihin (27/24 prosenttia), mutta muita harvemmin valtion palvelukseen (33/37 prosenttia). Ero valtiolle työllistyneiden osalta oli kuitenkin edelliseen raporttiin verrattuna kaventunut. Myös aiemmin havaittuja eroja vakuutuslaitoksiin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden välillä ei juurikaan enää ollut. 8.2 Ensimmäisen työsuhteen laatu Pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työsuhteeseen heti valmistumisensa jälkeen päässeiden määrä on jatkanut nousuaan ja koski nyt kolmasosaa valmistuneista. Vuoden 2004 raportissa vastaava osuus oli 22 prosenttia ja viime raportissa 27 prosenttia. Noin puolella vastaajista ensimmäiset työsuhteet ovat edelleen kuitenkin luonteeltaan useimmin määräaikaisia, kokoaikaisia ja koulutusta vastaavia. Suurin osa oli hakenut töitä ja vastaajista kaksi prosenttia oli muissa tehtävissä. Kohdassa muu mainittiin yleisimmin osittain koulutusta vastaavat tehtävät sekä työelämävalmennus. 27

29 Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 46 Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 32 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 9 Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 4 En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 2 Määräaikainen, osa aikainen, vastasi koulutusta 2 Määräaikainen, osa aikainen, ei vastannut koulutusta 1 Pysyvä, osa aikainen, vastasi koulutusta 1 Pysyvä, osa aiikainen, ei vastannut koulutusta 0,3 En ole vielä hakenut töitä 0,2 Muu 2 Kuva 13. Ensimmäinen työsuhde valmistumisen jälkeen, % (n=630) Pysyvät, kokoaikaiset ja koulutusta vastaavat työsuhteet olivat miehillä naisia yleisempiä, ja naiset olivat miehiä todennäköisemmin määräaikaisissa ja kokoaikaisissa tehtävissä, jotka eivät vastanneet heidän koulutustaan. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin laskeneet viime raportista. Kun tarkastellaan työelämään vielä kiinnittymättömien tilannetta, eroa sukupuolten välillä ei ole. Aiemmassa raportissa kaikki töitä hakemattomat olivat naisia. Töitä saamattomat jakautuvat tasaisesti miehiin ja naisiin. 28

30 Nainen Mies Yhteensä Työsuhteen laatu n % n % n % Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta Pysyvä, osa aikainen, vastasi koulutusta Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta Määräaikainen, osa aikainen, vastasi koulutusta Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta Pysyvä, osa aiikainen, ei vastannut koulutusta 1 0,2 1 0,3 2 0,3 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta Määräaikainen, osa aikainen, ei vastannut koulutusta Yhteensä Taulukko 4. Ensimmäisen työsuhteen laatu sukupuolen mukaan työelämässä olevien osalta. Suurta eroa valmistumisvuosittain tarkasteltuna ei ollut sen suhteen, millaisessa työsuhteessa vastaajat olivat. Pysyvässä, koulutusta vastaavassa kokoaikaisessa työssä oli hieman enemmän vastaajia, jotka olivat valmistuneet jo aiemmin, vuonna 2007, mutta suurta eroa ei ole vuonna 2009 valmistuneisiinkaan. Kaikkiaan noin kolmannes oli työllistynyt pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työhön. Melkein puolet vastaajista työskenteli kuitenkin määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa kokoaikaisissa töissä. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskenteleminen oli pysynyt samana kuin aiemmassa raportissa, noin 80 prosenttia teki oman alansa töitä. Työsuhteen laatu Yhteensä Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta Pysyvä, osa aikainen, vastasi koulutusta 0, Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta Määräaikainen, osa aikainen, vastasi koulutusta Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta Pysyvä, osa aiikainen, ei vastannut koulutusta 0, ,3 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta Määräaikainen, osa aikainen, ei vastannut koulutusta 0, En ole vielä hakenut töitä ,2 En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 0, Muu Yhteensä Taulukko 5. Ensimmäisen työsuhteen laatu valmistumisvuoden mukaan, %. 8.3 Työtehtävät Suurin osa eli 64 prosenttia vastaajista on ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassaan toiminut kokonaan lakimiestehtävissä. Osittain lakimiestehtävissä on toiminut 20 prosenttia ja muissa tehtävissä 16 prosenttia vastaajista. Luvut ovat pysyneet lähes samoina viime raporttiin verrattuna; niissä on ollut vain prosenttiyksikön verran laskua tai nousua. 29

31 Miehet työllistyvät edelleen naisia useammin työtehtäviin, joissa he toimivat kokonaan lakimiestehtävissä. Naisten kohdalla työskentely osittain lakimiestehtävissä on viiden prosenttiyksikön erolla miehiä yleisempää. Naisista 16 ja miehistä 14 prosenttia ei työskennellyt ensimmäisessä työpaikassaan lakimiestehtävässä, kuten oli vuoden 2007 raportissakin Mies Nainen Lakimiestehtävissä Osittain lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä Kuva 14. Työskentelikö ensimmäisessä työssään lakimiestehtävissä sukupuolen mukaan, % (n=606). Helsingin (67 %) ja Turun (65 %) yliopistoista valmistuneiden työtehtävät ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa vastasivat useimmin täysin lakimiestehtäviä eikä eroja niiden välillä ollut suuria eroja lakimiestehtävissä työskentelyn suhteen. Lapin yliopistosta valmistuneiden työskentely lakimiestehtävissä oli harvinaisempaa (ks. Taulukko 6.) Vaasan osalta on huomioitava vastaajien pieni määrä, joten yleistyksiä siellä opiskelleista ei voida tehdä. Suuria eroja eilakimiestehtävissä työskennelleiden osalta ei yliopistoittain tarkasteltuna ollut. 30

32 Lakimiestehtävissä Osittain lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä Helsingin yliopisto Turun yliopisto Lapin yliopisto Vaasa (HY) Taulukko 6. Lakimiestehtävissä työskennelleet valmistumisyliopistoittain, %. Opiskeluaikaisella työnteolla oli pienin vaikutus Lapin yliopistosta valmistuneiden osalta siihen, toimiko ensimmäisessä työpaikassa täysin lakimiestehtävissä. Lapin yliopistosta valmistuneista yli puolen ensimmäinen työnantaja oli valtio, kun taas muista yliopistoista valtiolle työllistyi vain prosenttia. Helsingin ja Turun yliopistosta valmistuneista neljännes työllistyi asianajotoimistoihin tai muihin vastaaviin, kun taas Lapista valmistuneista alle viidennes. Muiden työnantajien suhteen suurta eroa ei valmistumisyliopistoittain tarkasteltuna ollut. Työn muodollisia pätevyysvaatimuksia tarkasteltaessa huomataan, että valtiolle työllistyneiden osalta OTM/OTK-tutkinto oli vaatimuksena hieman yli puolelle valtiolle työllistyneistä, kun taas asianajosektorilla puolestaan yli 90 prosentille. On siis luonnollista, että koska Lapin yliopistosta valmistuneet työllistyvät valtiolle useammin, myös heidän työnsä pätevyysvaatimuksensa on harvemmin OTM/OTK-tutkinto ja työtehtävät eivät niin usein vastaa täysin lakimiestehtäviä. OTM/OTK-tutkinto oli ollut työnsaannin vaatimuksena 60 prosentille Lapin yliopistosta valmistuneelle, kun vastaava luku oli noin 65 prosenttia Helsingin yliopistosta ja Turun yliopistosta valmistuneiden osalta. Joka viidennen työhön pääsemisen edellytyksenä ei ollut korkeakoulututkinnon suorittaminen. Tämä voi johtua osaksi siitä, että oikeustieteellisen tutkinnon suorittaminen oli kuitenkin usein työhön pääsemisen muodollisena pätevyysvaatimuksena ja oli yleistynyt hieman (2010: 64 %, 2007: 61 %). Ylempi korkeakoulututkinto oli työhön pääsyn edellytyksenä 14 prosentilla vastaajista, joten koulutusta vastaavia asiantuntijatehtäviä on siis vastaajille löytynyt varsin usein myös aloilta, jotka vastaavat vain osittain lakimiestehtäviä. Pelkkä korkeakoulututkinto oli pätevyysvaatimuksena neljälle prosentille vastanneista. 31