DOKKINO OPETUSMATERIAALI 2016 VARICELLA. Elokuvan esittely:

Transkriptio

1 lasten ja nuorten dokumenttielokuvatapahtuma DOKKINO OPETUSMATERIAALI 2016 VARICELLA Elokuvan esittely: Kaksi lahjakasta sisarta, 13-vuotias Nastia ja 7-vuotias Polina harrastavat balettia arvostetussa tanssiakatemiassa ja ovat valmiita tekemään kaikkensa pärjätäkseen sekä tullakseen taitaviksi tanssijoiksi. Soolotanssijan ura on heidän suurin unelmansa. Tytöt on valittu balettikouluun 5500 lapsen joukosta mutta vain vuosittaisessa päätöskokeessa hyvin pärjänneet saavat jatkaa. Polina ja Nastia harjoittelevat päivittäin kuusi tuntia ja tekevät kaikkensa, jotta päätöskokeet menisivät hyvin. Baletti tuo heidän elämäänsä onnea ja iloisia hetkiä mutta myöskään kyyneliltä ei vältytä kovan treenin ohella. Ovatko he harjoitelleet tarpeeksi ja riittävätkö taidot, jotta he saisivat jatkaa rakasta harrastustaan? Ohjaus: Viktor Kossakovsky Teemat: unelmat, harrastukset, baletti, pettymykset, tulevaisuus, liikunta Elokuvan katsomisen jälkeen: Palauta mieleesi mistä elokuvassa oli kyse. Osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin? Mikä asia elokuvasta jäi parhaiten mieleesi? Minkälaisia ajatuksia elokuva sinussa herätti? Oliko jotain, mitä et ymmärtänyt? Jatka lausetta: Nastya oli mielestäni. Jatka lausetta: Polina oli mielestäni Elokuvan trailer: (vain alkuperäiskielellä, ei ole saatavana tekstitettynä)

2 YHTEISKUNNALLINEN ELOKUVA-ANALYYSI Pohdittavaa: 1. Polina ja Nastya rakastavat balettia. Heidän unelmansa on tulla hyviksi balettitanssijoiksi ja kumpikin toivoo kovasti, että saisi jatkaa arvostetussa tanssiakatemiassa, johon valitaan vain parhaat, ja jossa vain taitavimmat saavat jatkaa. Mikä on sinun suurin unelmasi tai toiveesi? Keskustele parisi kanssa: Mitä eroa on toiveella ja unelmalla? Mikä on suurin toiveesi tai unelmasi? Mitä toivot tästä päivästä? Mitä toivot, että tapahtuu ensi kesänä? Mitä toivot, että tapahtuu kun olet aikuinen? 2. Polinan ja Nastyan harrastuksena on baletti. Harrastatko sinä jotain? Kerro parillesi tai pienryhmässä: Mitä harrastat? Miten päädyit aloittamaan harrastuksesi? Saitko idean itse, kehottivatko vanhempasi sinut harrastuksesi pariin vai saitko vinkin ystävältäsi? Kuinka paljon harrastuksesi vie aikaa? Kuinka usein käyt esimerkiksi harjoituksissa ja vaatiiko harrastuksesi vielä harjoitteluaikaa kotona? Kuinka kauan olet harrastanut kyseistä harrastusta? Miksi pidät juuri tästä harrastuksesta? Mikä on harrastuksessasi helpointa ja mikä haastavinta? 3. Elokuvassa Nastya itkee, kun opettaja toruu häntä ja korjaa hänen tanssiasentoaan. Häntä alkaa itkettämään myös arvosana, jonka hän saa lukukauden jälkeen. Miksi Nastya mielestäsi itki? Miten sinä reagoit, jos joudut pettymään? Mitä sinä teet, jos saat esimerkiksi kokeesta huonomman arvosanan kuin oletit tai toivoit saavasi? Miten surua tai pettymystä olisi hyvä käsitellä? (Tehtäväosiossa tästä konkreettinen tehtävä) Kuinka lohdutat ystävääsi, joka joutuu pettymään tai on surullinen? 4. Harrastus tai vaikkapa koulunkäynti voi aiheuttaa paineita, jos asettaa itselleen liian suuret vaatimukset. On erittäin hyvä, jos tekee parhaansa joka tilanteessa ja esimerkiksi yrittää pärjätä kokeissa niin hyvin kuin vain mahdollista. Pohdi seuraavia asioita: Missä asiassa sinä haluat olla hyvä ja pärjätä niin hyvin kuin mahdollista? Oletko onnistunut siinä? Jos olet, mitä olet tehnyt sen eteen ja jos et, niin miksi?

3 Tehtävää: 1. Tehtävä: Tässä minä olen hyvä juliste Nastya treenaa kovasti ja pettyy kun ei saa haluamaansa arvosanaa. Hän kuitenkin varmasti tietää olevansa taitava tanssija, sillä eihän hän muuten saisi edes jatkaa opintojaan tanssiakatemiassa. Mieti missä asioissa sinä olet todella taitava. Tee juliste asioista, joissa sinä olet hyvä ja joita mielestäsi osaat hyvin. Älä kysy muiden mielipidettä, vaan tee juliste niistä asioista, joissa juuri sinä itse koet olevasi taitava. Julisteeseen voit listata tai piirtää niitä asioita, joissa olet omasta mielestäsi todella hyvä. Laittakaa lopuksi julisteet luokan seinälle ja vertailkaa, onko julisteissanne samanlaisia asioita. Oletteko samaa mieltä omista vahvuuksistanne luokkalaistenne kanssa? 2. Tehtävä: Huolireppu/huolihattu Välillä elämässä tapahtuu asioita, jolloin tuntee olonsa surulliseksi tai välillä voi joutua pettymään. Huolia on meistä jokaisella, niin lapsilla kuin aikuisellakin. Huolet voi olla pieniä tai suuria, mutta niille ei kannata antaa valtaa vaan niitä kannattaa käsitellä tai niistä voi vaikka jutella vanhempien, opettajan tai ystävän kanssa. Miettikää luokassa yhdessä, kuinka surua tai pettymystä voisi parhaiten käsitellä. Mikä auttaa, kun olo on surullinen? Kuinka ystävää voi auttaa? Ottakaa yksi reppu, hattu tai pussukka johon jokainen saa kirjoittaa paperilapulle nimettömänä huolensa. Voi tehdä jo hyvää kirjoittaa asia ylös ja heittää se hetkeksi pois mielestä tai voi olla hyvä keskustella huolista yhdessä. Valitkaa, haluatteko jättää huolet huolireppuun vai haluatteko keskustella niistä yhdessä opettajan kanssa. Voitte tehdä huolirepusta/huolihatusta myös pitkäaikaisen tehtävän. Kirjoittakaa esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuussa ylös huolenne ja keskustelkaa niistä sitten yhdessä opettajan johdolla. Onko viikon takaiset huolet jo kaikonneet? Voisiko niiden eteen tehdä jotain? Tehtävän voi toteuttaa myös niin, että otatte käyttöön sekä huolirepun että ilorepun. Kumpaan tahansa saa laittaa lappuja. Kumpi täyttyy nopeammin? Jakakaa luokassa myös ilon aiheita, sillä mikä olisikaan parempaa kuin ilahtua myös toisen iloisista asioista. 3. Esittely: Esittele harrastuksesi tai asia, jota haluaisit harrastaa Pidä esittely harrastuksestasi. Jos sinulla ei ole mitään harrastusta, tee esittely sellaisesta asiasta, jota haluaisit harrastaa tai harrastuksesta, josta et vielä etukäteen tiedä mitään. Esittele valitsemasi harrastus luokkakavereillesi. Esittelyn toteutustapa on vapaa, voit kertoa siitä, voit näyttää siitä kuvia tai pitää musiikkiesityksen, jos valitsemasi harrastus liittyy esimerkiksi musiikkiin. Käytä luovuuttasi ja mielikuvitustasi!

4 ESTEETTINEN ELOKUVA-ANALYYSI Kuvakoot: Elokuvantekijät käyttävät yleensä kahdeksanportaista kuvakokojärjestelmää. Kuvakokojen ja niiden lyhenteiden muistaminen helpottaa filmiryhmän työskentelyä, kun kaikki puhuvat samasta asiasta. Kuvakokoja kannattaa vaihdella, sillä se tuo kerrontaan eloisuutta. Leikkauksessa kuvakoon täytyy kuitenkin muuttua tarpeeksi, vähintään kaksi kuvakokoa - ei siis esimerkiksi kokokuvasta suureen puolikuvaan. Muuten kuva tuntuu vain nytkähtävän kummallisesti. Lähikuvia ei kannata käyttää liikaa. Yleensä lähikuvat ja erikoislähikuvat varataan kaikkein voimakkaimpia hetkiä varten. Esimerkiksi lähikuva ihmisen kasvoista paljastaa tunteet ja saa myös katsojan eläytymään voimakkaasti. Yleisesti käytössä on kahdeksan kuvakokoa: Yleiskuva (YK) on niin laaja kuva kuin paikasta on mahdollista ottaa. Ihminen on siinä tunnistamaton. Kokokuvassa (KK) ihminen näkyy kokonaan. Puolikuvassa (PK) ihmisestä näkyy puolet. Lähikuvassa (LK) kasvot ovat lähellä, niin että olkapään kaarta vielä näkyy. Nämä on helppo muistaa. Vielä on Erikoislähikuva (ELK), kuten nimikin sanoo, on äärimmäisen läheltä kuvattu otos, vaikka vain silmä. Puolilähikuva (PLK) on puolikuvan ja lähikuvan välissä: rajaus kulkee kainaloiden paikkeilla. Laaja puolikuva (LPK) on nimensä mukaisesti laajempi kuin puolikuva, mutta tiiviimpi kuin kokokuva, joten se on siltä väliltä: rajaus kulkee reiden puolivälistä, mutta ei polvista. Polvikuva olisi hassu, koska vaikuttaisi siltä, että jalka menee polvesta poikki. Sama koskee kaikkia niveliä. Laaja kokokuva (LKK) on laajempi kuin kokokuva. Siinä kohteen ylä- ja alapuolelle jää reilusti tilaa, joten se näyttää ihmisen ympäristössään. Yleensä ihmisen pään päälle ei jätetä tyhjää tilaa. Voit tarkastaa Mediametka ry:n sivulta miltä erilaiset kuvakoot käytännössä näyttävät: Kuvakulma: Yleensä kuvattaessa kamera pidetään ihmissilmän korkeudella. Erilaisilla kuvakulmilla voi kerrontaan tuoda dramatiikkaa ja ilmaista esimerkiksi valtasuhteita. Alakulmasta kuvattu kohde korostaa kuvattavan mahtavuutta, vahvuutta tai pelottavuutta. Käyttämällä yläkulmaa voi korostaa kohteen henkistä tai fyysistä pienuutta. Voit tarkastaa Mediametka ry:n sivuilta esimerkkejä kuvakulmista:

5 Pohdittavaa: 1. Kuvakulmien valinnalla ja erilaisilla kuvausratkaisuilla voidaan osaltaan kertoa tarinaa ja tehdä tietynlaisia painotuksia. Katso alla olevia kuvakaappauksia elokuvasta. Miksi mielestäsi kuvakulma ja kuvakoko on valittu kyseisiin kohtauksiin juuri tuollaiseksi? Mitkä kuvakoot on kyseessä? Mitä kuvissa tapahtuu? 2. Mieti lempielokuvaasi: pystytkö palauttamaan mieleesi minkälaisia kuvakokoja siinä on käytetty? Keksitkö jonkun mieleesi painuneen kohtauksen, jossa olet miettinyt mitenköhän tuo on saatu kuvattua?. Mieti kameran asettelua: missä kameran on täytynyt olla, jotta kuva on saatu aikaan?

6 Tehtävää: 1. Piirrä sarjakuva, jossa kuvaat Varicella-elokuvan tarinaa neljällä kuvalla. Pyri käyttämään neljää erilaista kuvakokoa. Mitkä neljä kuvaa valitset, miksi juuri ne? 2. Mikä elokuvasta jäi kaikkein parhaiten mieleesi? Miksi juuri se kohtaus tai asia? Kirjoita paperille mikä henkilö, tapahtuma, repliikki ja/tai kohtaus jäi vahvimmin mieleesi. Vertailkaa vastauksia parin kanssa. Pohtikaa mistä syystä juuri nämä tietyt asiat olivat mieleenpainuvia. 3. Kokeilkaa erilaisia kuvakulmia kameralla. Kuvatkaa samaa kohdetta erilaisista kulmista. Miten kohde muuttuu? Minkälaisilla kuvakulmilla kohteen saa näyttämään isolta? Entä pieneltä? Miten pitäisi kuvata, että kohde näyttäisi olevan liikkeessä? 4. Suunnittele oma dokumenttisi. Mistä aiheesta haluat kertoa ja mikä sen tavoite on? Missä sen kuvaisit? 5. Dokumenttielokuvan aiheiden ideapaja: a. Sekopään päiväkirja Sekopään päiväkirja on hyvää alkuverryttelyä käsikirjoitusta varten. Oppilaat voivat jakautua pieniin ryhmiin, joista jokainen kirjoittaa oman osuutensa päiväkirjaan. Alkuun voidaan yhdessä sopia alkutilanne, josta lähdetään liikkeelle, sekä henkilöhahmot, jotka ovat osallisena tarinassa. Yhteisesti sovitut asiat on hyvä kirjoittaa näkyviin esimerkiksi taululle. Ensimmäinen ryhmä keksii alun, taittaa paperin niin, että viimeinen lause on luettavissa. Seuraava ryhmä jatkaa tästä. Kun koko tarina on valmis, se luetaan luokalle. Sekopään päiväkirja tekniikka toimii hyvin, kun käsikirjoitus on vielä ideointivaiheessa. Tästä, usein aivan epäloogisesta tarinasta voidaan nyt alkaa muokata toimivaa käsikirjoitusta. b. Ideointi parin kanssa Muodostakaa parit ja ottakaa molemmille kyniä ja paperia. Molemmat piirtävät paperille henkilön, sekä henkilöön liittyviä asioita. Vaihtoehtoisesti voitte leikata kuvia lehdistä ja tehdä kuvakollaasin. Kun paperi on täynnä kuvia, vaihtakaa papereita keskenään. Parin tehtävänä, on toisen kuvakollaasin/piirustuksen perusteella kertoa paperin henkilöstä ja keksiä hänen tarinansa. Kuka hän on? Minkä ikäinen hän on? Mitä hän harrastaa? Missä hän asuu? Mistä hän pitää, mistä ei? Mitä haluaisit kertoa hänestä. 6. Tee oma dokumentti. Apuna voit käyttää DOKKINOn dokumentin teon ohjeita: