Miten opiskelijavalinnan onnistumista voidaan arvioida?

Transkriptio

1 Alustus opiskelijavalintaseminaarissa Tampereen yliopistossa Erityisasiantuntija M atti Jussila: Miten opiskelijavalinnan onnistumista voidaan arvioida? 1. Opiskelijavalintojen itsearvioinnista Tampereen yliopiston hallituksessa käsiteltiin viime kokouksessa huhtikuussa katsauksia, joista toisessa tarkasteltiin opetuksen tilaa ja toisessa tutkimuksen tilaa Tampereen yliopistossa. Näitä katsauksia voi luonnehtia myös arvioinneiksi. Ne perustuvat yliopiston yksiköiden noin vuosi sitten, etupäässä kesällä, laatimiin itsearviointeihin ja muutoin käytettävissä olleeseen tai hankittuun tilasto- ym. aineistoon. Itsearvioinnit ja niiden pohjalta laaditut toimintasuunnitelmat oli pyydetty yliopiston sisäisiä syksyn tulosneuvotteluja varten. Tulosneuvottelujen lisäksi itsearvioinneista ja niiden pohjalta tehtävistä johtopäätöksistä on keskusteltu opetus- ja tutkimusneuvostoissa ja mm. johdon foorumissa tänä keväänä. Yksi itsearvioinnin teemoista koski opiskelijavalintaa. Itsearviointia jäsennettiin seuraavin kysymyksin: - Mikä on yksikön näkemys opiskelijavalinnastaan tai sitä tukevasta toiminnastaan? - Miten yksikössä on toimittu ja toimitaan opiskelijavalinnan kehittämiseksi? Mainitaan tärkeimmät kehittämistoimet, käytännöt tms. Ei tarvitse kuvata. - Mitä yksikössä aiotaan tehdä opiskelijavalinnan kehittämiseksi? Opiskelijavalinnasta todetaan Tampereen yliopiston opetuksen tila katsauksessa ( ): Tulossopimuskaudella opetusministeriön tarkoituksena oli laatia opiskelijavalintojen kehittämiseksi toimenpideohjelma yhteistyössä yliopistojen kanssa. Tavoitteena oli nopeuttaa opintoihin sijoittumista, vähentää valintayksiköiden määrää sekä keventää valintamenettelyjä. Toimenpideohjelmaa ei ole toistaiseksi julkistettu. Tampereen yliopistossa opiskelijavalintojen laatua pidetään yllä ja kehitetään jatkuvassa prosessissa, johon kuuluvat valintaperusteiden valmistelu, valintoja koskeva tiedotus, valintojen toteuttaminen ja toteutumisesta kerättävät kokemukset, tiedot ja tilastot uuden kierroksen valmistelua varten. Laatujärjestelmän perusta on vakiintuneissa menettelytavoissa ja hallintokäytännöissä. Kehittämistä on aika ajoin kannustettu hallituksen hyväksymillä suosituksilla ja linjauksilla. Yliopistoon hakeutumista palveleva neuvonta, keskitetty opiskelijavalintatoimisto, tietojen käsittely ja tekniset tukijärjestelmät

2 2 palvelevat kaikkia tiedekuntia ja kaikkia hakijoita. Tukijärjestelmä on saanut tunnustusta valtakunnallisessa opiskelijavalintojen arvioinnissa ja laatukilpailussa, ja yliopisto on ollut aktiivinen valtakunnallisessa tietojärjestelmien ja tiedotuksen kehitystyössä. Opiskelijavalintojen kehittämiseen liittyvää valtakunnallista ja yliopiston sisäistä aineistoa (mm. opiskelijavalinnan kehittämisstrategia ja laatulista) on koottu opinto- ja kansainvälisten asiain osaston ylläpitämälle verkkosivulle < >. Opiskelijavalinnan tilastoja on laajemmin yliopiston intranetissa osoitteessa < >. Yliopistolla on myönteinen kanta valintayhteistyöhön muiden yliopistojen kanssa. Valtakunnalliseen yhteisvalintaan on hiljakkoin päästy kauppatieteissä, ja yhteistyökokeiluja on vuonna 2006 ollut psykologiassa ja sosiaalityössä. Yliopisto on selvittänyt yhteiskuntatieteellisen alan valintayhteistyön edellytyksiä, ja hanketta ollaan valmiita jatkamaan rahoituksen järjestyessä. Tulosyksiköiden itsearviointien mukaan opiskelijavalinnoissa ei ole isoja ongelmia, mutta niiden laatua halutaan kehittää. Tiedekuntatason raporteissa on tarkasteltu kattavasti opiskelijavalintojen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tampereen yliopisto on suosituin opiskelupaikka monialaisista yliopistoista (eniten hakijoita aloituspaikkoja kohti), eikä hakijapulaa ole missään valintayksikössä, vaikka hakukohteittain vaihtelu on suurta. Uusien ylioppilaiden koulutukseen pääsyn nopeuttamisessa ei Tampereen yliopistossa ole saavutettu valtakunnallisia tavoitteita. Heidän osuutensa hakijoista on lievästi kasvanut. Uusia ylioppilaita tulee hyväksytyksi lähes samassa suhteessa kuin heitä on hakijoina, mutta yliopistoon kirjoittautuneiden uusien ylioppilaiden osuus jää viitisen prosenttiyksikköä alhaisemmaksi (22-23 %). Tiedekunnittain on huomattavaa vaihtelua. Uusien ylioppilaiden osuuden vähäisyyteen vaikuttaa yliopiston suosio ja yliopiston sisäinen opintoalan vaihto päävalintojen kautta. Katsauksen päätelmäosuudessa on todettu opetusneuvoston esiin nostamia haasteita, ja opiskelijavalintoja koskeva kohta kuuluu: Opiskelijavalinta toimii rutiinilla eikä rasita yliopistoa kohtuuttomasti. Yliopisto ei ole kuitenkaan onnistunut rekrytoimaan uusia ylioppilaita opetusministeriön toivomalla tavalla. Valtakunnallista valintayhteistyötä ja yhteisvalintoja voisi olla enemmän. Ylioppilastutkintotodistuksen ja lukion päättötodistuksen käyttöä voitaisiin lisätä. Jos ajatellaan itsearviointeja ja niihin perustuvia toimintasuunnitelmia tulosneuvotteluprosessin tai vielä laajemmin yliopiston toiminnan ja talouden suunnittelun ja ohjauksen osina, on laitoksilla ja tiedekunnissa oikeutettua odottaa yliopiston keskushallinnolta palautetta: mitä mieltä arvioinneista ja suunnitelmista oltiin ja mitä yksiköiltä jatkossa toivotaan tai edellytetään? Opetusneuvoston ja hallituksen käsittelyssä

3 3 ollutta opetuksen tila -dokumenttia voikin tarkastella palautteena, vaikka sillä ensisijaisesti seurataan yliopiston strategian toteutumista. Tulosneuvotteluissa käsiteltyjen teemojen luonteva kirjauspaikka olisi tulossopimus tai neuvottelupöytäkirja, joskaan yleensä ne eivät ole olleet niin yksityiskohtaisia, että johtopäätösten tekeminen yksittäisten itsearviointien osalta olisi mahdollista. Aikataulullisesti ei välttämättä edes ehditä neuvotteluissa käsitellä kaikkia niitä asioita, joista tietoa on pyydetty. Päätelmiä opiskelijavalintojen onnistuneisuudesta ei siis voi tehdä pelkän tulosneuvotteluprosessin perusteella. Jos valintojen todetaan sujuvan rutiinilla, onko se hyvä vai huono asia? M ielestäni se on hyvä asia, jos rutiinit perustuvat hyviksi havaittuihin ja todettuihin käytäntöihin. Tällainen hyvien käytäntöjen luettelo on etenkin opiskelijavalintojen laatulista, joka koottiin yliopistossamme valintojen strategiavalmistelun yhteydessä vuonna Katsauksessa mainitut ylioppilastodistuksen käyttö ja uusien ylioppilaiden aseman parantaminen ovat edelleenkin (myös strategiassa todettuja) asioita, joita yliopistossa on harkittava ja tarpeellisessa määrin kokeiltava. Opiskelijavalintojen kehittämisstrategiassa vuosille asetettujen tavoitteiden toteutumista on jo mahdollista tarkastella. Strategian päivittäminen saattaa olla aiheellista. 2. Arvioinnin näkökulmia Opiskelijavalinnan onnistumista voidaan arvioida monin menetelmin ja myös osana laajempaa koulutuksen arviointia. Itsearviointien lisäksi voidaan joskus käyttää ulkoisia arviointeja, jollainen oli muutama vuosi sitten Korkeakoulujen arviointineuvoston toimesta suoritettu arviointi. Hyödyllistä saattaa olla vertailu eri alojen yksiköiden kesken tai eri yliopistojen saman alan yksiköiden kesken (benchmarking). Voidaan arvioida opiskelijavalintojen tehokkuutta, vaikuttavuutta tai taloudellisuutta. Voidaan arvioida eri näkökulmista katsoen opiskelijavalintoja pyrkijän, koulutusyksikön, yliopiston tai opetusministeriön kannalta. Myös työelämällä voi olla sanottavaa. Käsitykseen opiskelijavalinnan onnistumisesta vaikuttaa varmasti se, mistä näkökulmasta arviointia teemme. Kuluneen lukuvuoden itsearvioinnissa näkökulma on luonnollisesti ollut koulutusyksikön ja jossakin määrin koko yliopiston. Sitä emme tässä yhteydessä kysyneet, mitä mieltä hakijat, hakijoiden vanhemmat, koulujen opinto-ohjaajat tai muut koulutustietoa kokoavat ja välittävät tahot ovat opiskelijavalinnastamme. Tällaista tietoa kuitenkin kerätään ja saadaan esim. koulutusmessujen ja opoille järjestettävien informaatiotilaisuuksien yhteydessä. Olisi tärkeätä, että eri intressitahojen kesken löytyisi ainakin kohtuullinen yksimielisyys joistakin kriteereistä, joilla arvioidaan opiskelijavalintojen laatua ja onnistuneisuutta. 3. Määrää ja laatua Opiskelijavalintojen tarkoitusta ei myöskään sovi unohtaa eli mitä varten opiskelijat yliopistoon otetaan (yliopistolaissa todetaan yliopistojen tehtäväksi: antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa ). Yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista on säädetty valtioneuvoston asetuksella ja yliopistojen koulutusvastuuta on lisäksi täsmennetty opetusministeriön asetuksilla. Yliopistojen koulutustehtävää konkretisoidaan vuosittain sovittavilla tulossopimuksilla,

4 4 joissa todetaan tutkintotavoitteet ja aloituspaikkamäärät. Käytännössä tutkintotavoitteet sovitaan kolmivuotiskausiksi ja yliopiston saama rahoitus perustuu osaksi näihin tavoitteisiin ja tavoitteiden toteutumiseen. Tutkintotavoitteet sovitaan koulutusaloittain. Uusien opiskelijoiden tavoitemäärä on ohjeellinen ja koko yliopiston summaluku. Tulossopimukset ja niissä todetut tavoitteet pohjautuvat valtionneuvoston vahvistamaan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan, joka on voimassa useamman vuoden (nykyinen kattaa vuodet , uutta valmistellaan vuosille ). Aloituspaikkojen kokonaismitoitus on suunnitelmassa yksi keskeinen elementti. Aloituspaikkoja koskevien tavoitteiden ja tutkintotavoitteiden tarkastelu on paikallaan opiskelijavalintojen kehittämistä pohdittaessa. Yksiköiden itsearvioinneissa näihin määrällisiin tavoitteisiin ei ole aina kiinnitetty riittävää huomiota. Kuitenkin tutkintotavoitteinen opiskelu ja sen sujuminen toivotulla tavalla lienee opiskelijavalintojen onnistumisen keskeinen arviointiperuste niin opiskelijoiden, koulutusyksiköiden kuin yhteiskunnankin kannalta. Valintaperusteiden tulee olla julkisia, ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä ja niiden tarkoituksenmukaisuus täytyy olla hakijoille perusteltavissa. Valintajärjestelmä on koettava oikeudenmukaiseksi ja luotettavaksi. Valinnoissa ja niitä koskevassa tiedotuksessa on pyrittävä luomaan edellytyksiä yksilön kannalta hyvien uranvalintapäätösten aikaansaamiseen mahdollisimman tasa-arvoisesti. Päämääristä ei liene epäselvyyttä: "Hyvä valinta on sellainen, jota myös valitsematta jäänyt hakija voi pitää oikeudenmukaisena" (Esa-Pekka Keskitalo 1995). Yli 20 vuotta sitten opiskelijavalintoja pohtinut toimikunta ilmaisi tämän tärkeän periaatteen näin: "Ihannetapauksessa tulisi valintajärjestelmän jo pyrkimisvaiheessa saada hakijat etsiytymään taipumustensa ja soveltuvuutensa sekä motivaation suunnassa eri aloille ja lopuksi poimia hakijoista kullekin alalle soveltuvimmat" (kom.miet.1986:8, s. 79). Opiskelijavalinnan onnistumista arvioitaessa pitäisi laadullisten kriteerien rinnalla katsoa sitä, millaisia opiskelijoita saamme, miten opiskelijat etenevät opinnoissaan ja paljonko tutkintoja suoritetaan. Tähän haastaa myös tutkintotavoitteiden saavuttamisen paine. Voidaan väittää, että yliopiston nykyiseen rahatilanteeseen (esim. kuinka monen miljoonan euron vajaus on budjetissa) vaikuttaa se, miten hyvin onnistuimme opiskelijavalinnassa 5-7 vuotta sitten. Väite pitää paikkansa, jos nykyisessä yliopistojen rahoitusmallissa tutkintotavoitteiden saavuttamattomuus alakohtaisesti aiheuttaa laskennallisesti rahoituksen vähenemisen ja jos suoritettujen tutkintojen määrään vaikuttaa se, paljonko ja millaisia opiskelijoita tutkintoja opiskelemaan valitsimme. 4. Uuden opiskelijan muotokuva Tampereen yliopistossa on perinteellisesti tilastoitu varsin kattavasti opiskelijavalintoja koskevaa tietoa ja pitkän aikavälin kehityslinjoja on tilastoista laskettavissa. Yliopiston kokonaan itse toteuttamista opiskelijavalinnoista on saatu tietoa esim. hakijoiden aiemmista tutkinnoista ja opiskelusta muualla (hakijoiden oman ilmoituksen mukaan hakuvaiheessa), mikä on vahvistanut kuvaa Tampereen yliopistosta suosittuna opiskelupaikkana, johon on hakupainetta myös muista korkeakouluista. Tilastokeskuksesta on äskettäin hankittu aineisto päävalintojen kautta kesällä 2006 opiskelemaan valittujen ja kirjoittautuneiden opiskelijoiden opinnollisesta taustasta ja se antaa luotettavaa ja arvokasta lisätietoa opiskelijavalinnan ja opintojen suunnittelulle. Näyttää siltä, että

5 5 Tampereen yliopistossa sellaisten uusien opiskelijoiden määrä, jotka ovat jo opiskelemassa korkeakoululaitoksessa tai suorittaneet yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoja on joillakin aloilla huomattavasti aiemmin arvioitua suurempi ja mahdollisesti jopa lisääntynyt viime vuosien aikana. Aidosti uusien määrä on vastaavasti vähentynyt. Tilastoaineistosta tullaan erikseen tekemään tarkempaa analyysiä ja johtopäätöksiä, joten en voi tässä yhteydessä sitä enempää kommentoida. M istä aidosti uusien opiskelijoiden tai uusien ylioppilaiden vähäinen määrä johtuu? Karrikoiden tällainen opiskelijaksi pyrkivä on hakemassa kisällin paikkaa, mutta ei saa sitä, kun monet varttuneet kisällit tai jopa mestarin taidot hankkineet ohittavat hänet valinnassa. Korkeakoulukokemusta omaavat hakevat erillisvalintojen lisäksi myös suurin joukoin päävalinnoissa ja menestyvät niissä monilla aloilla paremmin kuin kokemusta vailla olevat. Valintakokeiden käyttöä pääasiallisena tai ainoana valintamenettelynä perustellaan mm. sillä, että siinä kaikki hakijat ovat samalla viivalla aiemmasta koulutuksestaan tai koulumenestyksestään riippumatta. Tietyssä määrin näin onkin ja valintamenettely varmaan toimii kohtuullisesti, jos osanottajat ovat peruslähtökohdiltaan suunnilleen yhteismitallisia. M utta nyt kilpailua korkeakoulupaikoista voi verrata vaikkapa koulun yleisurheilukilpailuihin, jossa kisoihin voivat samassa sarjassa osallistua kaikki lapsista aikuisiin ja aloittelevista Suomen mestareihin ja olympiavoittajiin. 5. Lopuksi: keskustelua siitä mitä voi/pitää tehdä? Esimerkiksi: Paikallisesti - aloituspaikkojen mitoitus? Hakijaryhmien kiintiöinti? Aidosti uudet etusijalle? Enemmän lisäpisteitä uusille? Valintakoeaineiston julkaiseminen vasta vähän ennen valintakoetta? Yliopistojen välisenä yhteistyönä - alakohtainen yhteistyö valinnoissa? Yhteisvalinnat? Yliopistojen välisten siirtymisten sääntely? Valtakunnallisesti - yhteinen hakija-, opinto-oikeus- ja tutkintorekisteri, jota voidaan käyttää hallinnollisiin tarkoituksiin? Maksuttomana perusoikeus vain yhteen kk-tutkintoon? JOO-järjestelmän arviointi?