KESTÄVÄ KEHITYS TYÖHYVINVOINNIN NÄKÖKULMASTA Systemoitu kirjallisuuskatsaus

Transkriptio

1 KESTÄVÄ KEHITYS TYÖHYVINVOINNIN NÄKÖKULMASTA Systemoitu kirjallisuuskatsaus Susanna Kähkönen Pro gradu tutkielma Ergonomia Kuopion yliopisto Biolääketieteen laitos Maaliskuu 2008

2 KUOPION YLIOPISTO, lääketieteellinen tiedekunta Fysiologian laitos Ergonomia KÄHKÖNEN, SUSANNA : Kestävä kehitys työhyvinvoinnin näkökulmasta Pro gradu tutkielma, 34 sivua, 2 liitettä (2 sivua) Ohjaajat: Professori, FT Veikko Louhevaara, Tutkija, TtM Marja Pitkänen Maaliskuu 2008 Avainsanat: kestävä kehitys, työhyvinvointi, organisaatio, systemoitu kirjallisuuskatsaus Kestävässä kehityksessä on kysymys nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista ja elämän laadusta. Työn myönteisten piirteiden vahvistamisella, yksilön työssä kehittymisellä ja hyvällä johtamisella voidaan työelämässä vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja työkykyyn, ja edistää hyvinvointia sekä työn tuottavuutta ja laatua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä systemoitu kirjallisuuskatsaus suomalaiseen kontekstiin orientoituneen kestävän kehityksen tunnistamisesta työhön liittyvissä hyvinvointitutkimuksissa organisaatiotasolla. Tutkimuksen kirjallisuushaut tehtiin neljästä eri tietokannasta marraskuussa Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin analysoitavaksi tieteellisissä lehdissä julkaistuja alkuperäistutkimuksia, jotka olivat prospektiivisia tai väestöpohjaisia kohorttitutkimuksia. Julkaisuista valittiin aikuisia työntekijöitä koskevat artikkelit, jotka kuvasivat organisaation tasolla hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä tai toimenpiteitä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi. Katsaukseen valittiin sekä suomen että englannin kielisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin neljää avainsanaa: työ (work), hyvinvointi (wellbeing/well being), terveys (health) ja organisaatio (organisation/organization). Ensimmäinen haku tuotti 820 lähdeviitettä. Lopulliseen systemoituun kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä alkuperäisartikkelia. Kaikissa neljässä artikkelissa kestävä kehitys tunnistettiin työntekijän oppimisena. Yhdessä artikkelissa johtajuus nousi esille kestävän kehityksen keskeisenä tunnuspiirteenä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävä kehitys voidaan tunnistaa työhön liittyvistä hyvinvointitutkimuksista organisatorisella tasolla uuden oppimisena ja osaamisen vahvistamisena, mikä lisää organisaation valmiuksia selviytyä jatkuvan muutoksen tuomista haasteista työelämässä.

3 UNIVERSITY OF KUOPIO, Faculty of Medicine Department of Physiology Ergonomics KÄHKÖNEN SUSANNA : Sustainable development from the Perspective of Workrelated Wellbeing. Systematised literature survey. Thesis, 34 pages, 2 appendices (2 pages) Supervisors: Professor Veikko Louhevaara, Marja Pitkänen researcher March 2008 Keywords: sustainable development, work related well being, organisation, systematised literature survey Sustainable development is concerned with the well being and quality of life of today s generation as well as that of those generations to come. It is possible to have an effect on the health and ability to work of employees in working life by reinforcing the positive aspects of work, developing the individual at work and through good leadership. In this way, it is also possible to promote well being, productivity and quality of work. The aim of this study was to make a systematised survey of literature oriented towards the Finnish context, with regard to the identification of sustainable development in studies concerned with work related well being at the organisation level. The research literature was sought from four different databases in March The material considered suitable for analysis in the literature survey consisted of original studies, prospective or population based cohort studies, published in scientific journals. Articles from publications were chosen that dealt with adult employees and described either factors that had an effect on well being at the organisation level or operations that sustained or developed well being. Articles in both Finnish and English were chosen for the survey. The used key words were work (työ), wellbeing/well being (hyvinvointi), health (terveys) and organisation/organization (organisaatio). In the first phase of the survey, there were found 820 references. Finally, four original articles were chosen for the systematised literature survey. In each of these four articles, sustainable development was identified as employees learning. In one article, leadership appeared as a central characteristic of sustainable development. In summary, it can be said that, in research concerning work related well being at the organisation level, sustainable development can be identified as the reinforcement of new learning and skills, which in turn increase the organisation s readiness to cope with the challenges brought to working life through continual change.

4 SISÄLTÖ 1 TAUSTAA KESTÄVÄ KEHITYS Ekologisesti kestävä kehitys Taloudellinen kestävyys Sosiaali kulttuurillinen kestävyys Kestävän kehityksen määrittelyä KESTÄVÄ KEHITYS KANSAINVÄLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS SUOMESSA Lainsäädäntöä valmistelevien ministeriöiden linjauksia ERGONOMIA JA TYÖHYVINVOINTI TAVOITE MENETELMÄ Artikkelien hyväksymiskriteerit Artikkelien poissulkukriteerit Kirjallisuuden haku Tietokannat Artikkeleiden valinta TULOKSET Tutkimuksen laji Tutkimuksiin osallistujat Tulosmuuttujat Kestävän kehityksen tunnistaminen POHDINTA Menetelmän pohdinta Tulosten pohdinta Jatkotutkimushaasteet JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET

5 4 1 TAUSTAA Tämän pro gradu tutkielman lähtökohtana on kestävä kehitys ja työhyvinvointi. Aiheen tekee mielenkiintoiseksi se, että työhön liittyvää hyvinvointia ja kestävää kehitystä ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, vaikka kestävän kehityksen politiikkaa pyritään sisällyttämään kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kestävä kehitys on toimintamalli ja tapa, jolla voidaan tyydyttää ihmiskunnan nykyiset tarpeet vaarantamatta kuitenkaan tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan (Stakes 2007a). Nykyisin kestävän kehityksen käsitettä tarkastellaan usein kolmen eri ulottuvuuden kautta, jotka ovat riippuvaisia toisistaan. Nämä ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaali kulttuurinen kestävä kehitys. Kehityksen kestävyys edellyttää tasapainoa näiden kolmen ulottuvuuden kesken (Stakes 2007b, Ympäristöministeriö 2006). Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi 2005 on nostanut esille yhtenä painopistealueenaan kokonaisuuden hyvinvointia työhön ja vapaa aikaan. Visiossa Suomi nähdään osaamiseen perustuvana hyvinvointiyhteiskuntana, jossa työ on keskeisessä asemassa. Työ nähdään mielekkäänä, sopivasti kuormittavana ja tuottavana elementtinä. Tavoitteena on parantaa työelämän laatua ja työntekijöiden työssä jaksamista niin, että tuotettujen palvelujen laatua ei heikennetä. Työssä jaksamisen, työnteon korkeaan tuottavuuden ja innovatiivisuuden mahdollistajana nähdään riittävä ja laadukas vapaa aika. Työelämän kehittymisen katsotaan edesauttavan kasvattamaan yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden inhimillistä ja sosiaalista pääomaa sekä sosiaalista vastuuta. Vision tarkoituksena on minimoida työelämän sekä vapaa ajan vieton luonnonvarojen kulutus ja haitalliset ympäristövaikutukset (Kauppa ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö 2005). Kansallisen kestävän kehityksen strategian 2006 visio on Hyvinvoinnin turvaaminen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti". Tavoitteena on luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Strategiassa työtä pidetään yksilön hyvinvoinnin kannalta olennaisena tekijänä ja sen puutetta syrjäytymisen yhtenä

6 5 merkittävimpänä riskitekijänä. Työntekijöiden hyvinvointi ja työssä jaksaminen sekä työn ja perhe elämän yhteensovittaminen huomioidaan työelämää kehitettäessä. Yritysten menestys, työntekijöiden terveys ja hyvinvointi pyritään turvaamaan nopeasti muuttuvassa työelämässä työn myönteisten piirteiden vahvistamisella, yksilön työssä kehittymisellä, urakehityksen ja innovatiivisuuden tukemisella (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006). Hallitusohjelman kestävän kehityksen linjauksen toimeenpano ohjeistuksessa työhyvinvoinnin haasteena pidetään suurten ikäluokkien poistumista työelämästä ja julkisen sektorin tehtävien hoitoa vähenevällä henkilömäärällä. Tässä tilanteessa hiljaisen tiedon siirtäminen on turvattava organisaation sisällä. Työelämän joustomahdollisuuksia tulee kehittää, kuten työaikapankkiratkaisuja ja vuorotteluvapaita, jotka antavat mahdollisuuden uudistaa ammattitaitoa ja säädellä työkuormitusta. Nämä tekijät saattavat vaikuttaa viimekädessä työuraan pidentävästi. Lisäksi työpaikan vuorovaikutukseen, oikeudenmukaiseen johtamiseen ja kannustavaan esimiestyöhön kiinnitetään erityistä huomiota (Vanhasen II hallitus 2007). Kansallisen kestävän kehityksen strategian toimeenpanon edistymisestä on tehty raportti joulukuussa Toimeenpanon tilannekatsauksessa esitellään työelämän kehittämisohjelma (Veto, vetoa työelämään ), jonka tarkoituksena oli ylläpitää ja edistää työn ja työelämän vetovoimaa niin, että ihmiset jatkaisivat työuraansa 2 3 vuodella. Koska työhyvinvointi ja sen kehittäminen linkittyvät kiinteästi työhön ja sen tavoitteisiin, on Valtionkonttori tehnyt julkishallinnon virastoille osaamispääomaan perustuvan työhyvinvointistrategian laadintamallin (Strategia Kaiku). Strategia Kaikun pilottihanketta on kehitetty viiden valtionorganisaation kanssa vuosina ja näiden kokemusten pohjalta on tarkoitus, että myös muut valtion, alue ja kuntahallinnon organisaatiot tutustuvat Strategia Kaiku hankkeeseen ja soveltavat sitä omalla hallinnonalallaan. Strategia Kaikun tavoitteena on parantaa työntekijöiden työhyvinvointia, työssä jaksamista, yksilön työssä kehittymistä, urakehitystä ja hyvää johtamista sekä organisaation toimintakykyä ja ulottuvuutta (Kestävän kehityksen toimikunnan verkkosihteeristö 2007).

7 6 2 KESTÄVÄ KEHITYS Kestävä kehitys on toimintamalli ja tapa, joka tyydyttää ihmiskunnan nykyiset tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan. Tulevilla sukupolvilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät voi vaikuttaa nykyisyydessä tehtäviin päätöksiin, mutta jotka joutuvat kuitenkin kantamaan näiden päätösten seuraukset. Kestävää kehitystä voidaan tarkastella maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti (Stakes 2007a). Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta, jotka riippuvat toisistaan: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalikulttuurillinen. Kehityksen kestävyys edellyttää tasapainoa näiden kolmen ulottuvuuden kesken (Stakes 2007b, Ympäristöministeriö 2006). 2.1 Ekologisesti kestävä kehitys Ekologisesti kestävän kehityksen perusehtoina ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn (Ympäristöministeriö 2006). 2.2 Taloudellinen kestävyys Taloudellinen kestävyys edellyttää, että taloudellinen kehitys on tarkoituksenmukaista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varojen hävittämiseen. Kestävä talous nähdään edellytyksenä yhteiskunnan keskeisille toiminnoille ja se luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. Lisäksi se toimii sosiaalisen kestävyyden perustana (Ympäristöministeriö 2006) 2.3 Sosiaali kulttuurillinen kestävyys Sosiaali kulttuurillinen kestävyys pyrkii takaamaan hyvinvoinnin edellytysten siirtymisen sukupolvilta toisille. Sairaaloita ja hoitolaitoksia oleellisempaa on, että ihmisten hyvinvoinnin edellytykset pystytään turvaamaan ennen kuin epäkohdat

8 7 aiheuttavat sairauksia tai ennenaikaisen kuoleman. Hyvänä esimerkkinä terveyspolitiikasta on työterveyshuolto. Työn kasvava kuormittavuus, kiihtyvä työ tempo ja työntekijältä vaadittava työlle omistautumisen jatkuva korostuminen ovat työterveyden keskeisiä haasteita. (Niemenmaa 1999). Maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita ovat yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa arvo sekä koulutuksen järjestäminen. Näillä on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen, ja näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää suuria ponnistuksia sekä yksittäisiltä valtioilta että kansainväliseltä yhteistyöltä (Ympäristöministeriö 2006). 2.4 Kestävän kehityksen määrittelyä Kestävän kehityksen käsitteestä on käyty laajaa kansainvälistä keskustelua 1980 luvulta lähtien. Käsitettä kuvaavia määritelmiä on kehitetty eri yhteyksissä hyvinkin erilaisin painotuksin. Kestävän kehityksen käsitettä on moitittu sen laajuuden vuoksi epämääräiseksi. Määrittelyn laajuudessa piilee kuitenkin myös sen voima: moniulotteisuus tekee siitä haastavan ja pakottaa keskustelemaan sen sisällöstä. Kestävä kehitys on näin ollen sen kaikkien kolmen ulottuvuuden jatkuvaa yhteensovittamista (Niemenmaa 1999). Tunnetuin kestävän kehityksen määritelmä on niin sanotussa Brundtlandin komission raportissa "Our Common Future (Yhteinen tulevaisuutemme)" 1987 julkaistu lause "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken väestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa." Tässä komission raportissa tuotiin julki ensimmäisen kerran termi kestävä kehitys, jonka mukaan taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys pitää ottaa kaikessa päätöksenteossa huomioon. Käsite ei kuitenkaan ole pysyvä ja yksiselitteinen, vaan sen sisältö riippuu tarkastelijan näkökulmasta. Pohjimmiltaan kyse on nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista (Ulkoasianministeriö, ympäristöministeriö 1988). Suomen kestävän kehityksen toimikunta on 1995 määritellyt kestävän kehityksen seuraavasti: Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata

9 8 nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Määritelmä sisältää kolme toiminnallista ulottuvuutta: ympäristötaloudellisen eli ekologisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995). Ekologisesti kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Se on taloudellisen kasvun sopeuttamista luonnon asettamiin reunaehtoihin. Kestävä talouskehitys on mahdollista vain ekologisesti kestävällä perustalla, jonka ratkaisukeinoina nähdään ekologisesti järkevämmän teknologian kehittäminen ja käyttöönottaminen sekä kuluttajien tottumusten, arvostusten ja elämäntapojen muuttuminen. Ekologisesti kestävä kehitys asettaa ne ekologiset reunaehdot, joiden puitteisiin kestävä taloudellinen toiminta on pitkällä aikavälillä sopeutettava (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995). Yhteiskunnallisesti kestävä kehitys on oikeudenmukaista kehitystä, joka turvaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytysten hankkimiseen sekä mahdollisuuden tasaarvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa omassa maassa ja maailmanyhteisössä (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995). Kestävän kehityksen yhtenä ulottuvuutena on henkisesti uudistava kehitys, joka pyrkii mahdollistamaan ihmisten henkisen ja kulttuurisen luomisvoiman säilymisen sukupolvesta toiseen ja ihmisen eettisen kasvun. Henkisesti uudistava kehitys myös vahvistaa kehityksen erilaisten ulottuvuuksien keskinäistä vuorovaikutusta ja kulttuurien moninaisuutta. Kestävässä kehityksessä kulttuurin tehtävä on lajin säilymisen kannalta tärkeän tiedon löytäminen, säilyttäminen ja siirtäminen sukupolvelta toiselle. Kestävä kehitys on muutosta parempaan, myös kulttuurisesti ja henkisesti. Maailman yhteisön kulttuurien moninaisuutta ylläpitää kukin kansakunta omalla kulttuurillaan, mikä on yksi inhimillisen edistyksen olennainen tunnusmerkki (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995). Maailmanpankissa kestävää kehitystä on tarkasteltu 1990 luvun lopulta lähtien pääomakäsitteiden kautta. Kestävä kehitys tarkoittaa, sitä että jätämme tuleville sukupolville yhtä paljon mahdollisuuksia kuin meillä on ollut, ellei jopa enemmän.

10 9 Mahdollisuudet voidaan tulkita varallisuudeksi, vauraudeksi ja pääomaksi, jota voidaan konkretisoida ja mitata neljän pääomalajin avulla. Neljä pääomalajia ovat: inhimillinen pääoma (esimerkiksi osaaminen, tiede, tutkimus, kehitys ja patentit), fyysinen pääoma (esimerkiksi tuotantokoneistot, infrastruktuuri ja rakennettu ympäristö), sosiaalinen pääoma (esimerkiksi lainsäädäntö, hallinto, sosiaaliset verkostot, luottamus, legitimiteetti ja kansalaislähtöinen toiminta) sekä luontopääoma (uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat). Kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää vahvistaa erityisesti inhimillistä ja sosiaalista pääomaa eli yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio ja muutoksenhallintakykyä fyysistä pääomaa niin, ettei luontopääoma vähene, vaan se tuottaa ihmisille luontopalveluja sukupolvesta toiseen (Ympäristöministeriö 2006 ). 3 KESTÄVÄ KEHITYS KANSAINVÄLISESTI Vuonna 1983 perustettiin World Commission on Environment and Development (WCED). Tämä tunnetaan paremmin Norjan pääministerin mukaan Brundtlandin komission nimellä. Komission kuuluisaksi tullut raportti, joka on nimeltään Yhteinen tulevaisuutemme (Our common future) ilmestyi vuonna Raportissa tuotiin termi kestävä kehitys ensimmäisen kerran yleiseen tietoisuuteen. Brundtlandin komission raportissa märitellään kaikkiaan kuusi keskeistä ongelmaa tai yhteistä haastetta. Nämä ovat raportin mukaan: (1) väestö ja ihmisen voimavarat, (2) ruuan takaaminen kaikille, (3) lajien ja ekosysteemien säilyminen, (4) energiantuotanto, (5) teollistuminen ja (6) kaupungistuminen. Raportin tehtävänä oli saada maailman valtiot ryhtymään kansainväliseen monenkeskiseen yhteistyöhön ympäristö ja kehityskysymyksissä (The world commission on environment and development 1987, Ulkoasianministeriö ja ympäristöministeriö 1988). Brasilian Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyssä YK:n ympäristö ja kehityskonferenssissa (United Nations Conference on Environment and Development, UNCED) kestävä kehitys sai maailmanlaajuisen huomion, ja siellä laadittiin sopimus kestävästä kehityksestä. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sovelletaan luonnonvarojen määräämiin puitteisiin siten, että luonto ja inhimillisen kehityksen edellytykset säilyvät myös meidän jälkeisille sukupolville. Konferenssin

11 10 merkittävimmät tulokset olivat: ympäristöä ja kehitystä koskeva Rion julistus, maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma eli Agenda 21 sekä metsien käyttöä, suojelua ja niiden kestävää kehittämistä koskevat periaateohjelmat (Agenda , Ympäristöministeriö ja ulkoasianministeriö 1993). Rion julistus määrittelee periaatteet maapallolla tapahtuvan kehityksen saamisesta kestävälle pohjalle. Julistuksessa on 27 erillistä kohtaa eli periaatetta. Julistuksen sanoma ja päämäärä kiteytyy ensimmäiseen artiklaan. Kestävän kehityksen keskeinen huolenaihe ovat ihmiset. Heillä on oikeus terveeseen ja antoisaan elämään sopusoinnussa luonnon kanssa" (Rion julistus 2008, Ympäristöministeriö 2003). Agenda 21 määrittelee, miten Rion julistuksen periaatteita tulisi käytännössä toteuttaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Ohjelman tavoitteena on maailmanlaajuisen kehityksen saaminen kestävälle pohjalle vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Ohjelma koostuu neljästä pääosasta: laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset kysymykset, ympäristöongelmat, eri ammatti ja ihmisryhmien asema hankkeissa sekä toimintaa vauhdittavat keinot (Agenda , Ympäristöministeriö ja ulkoasianministeriö 1993). YK:n maailmanlaajuinen kestävän kehityksen huippukokous (World Summit on Sustainable Development, WSSD) pidettiin Johannesburgissa vuonna 2002, missä hyväksyttiin poliittinen julistus sekä toimintaohjelma, joka käsittää sitoumuksia keskeisiltä kestävän kehityksen sektoreilta, jotta menestys ja terveys olisivat kaikkien maapallon asukkaiden tavoitettavissa (WSSD 2008, Ympäristöministeriö 2003). Euroopan unionin kestävää kehitystä koskevan strategian Euroopan neuvosto hyväksyi Göteborgissa vuonna 2001, mikä täydentää ja tukee EU:n niin sanottua Lissabonin kilpailukykystrategiaa. Eurooppa neuvostossa kesäkuussa 2006 hyväksyttiin kestävän kehityksen strategian tarkistus, jonka painopistealueina ovat ilmastonmuutos ja puhdas energia, kansanterveys, sosiaalinen syrjäytyminen ja siirtolaisuus, luonnonvarojen suojelu ja hallinta, kestävät kulutus ja tuotantotavat, kestävä liikenne sekä maailman laajuinen köyhyys ja kehityshaasteet (EU:n kestävän kehityksen strategia 2008a, EU:N kestävän kehityksen strategia 2008b, Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006).

12 11 Pohjolan kestävää kehitystä koskeva strategia tuli voimaan vuonna Strategian tarkistus hyväksyttiin vuonna Strategiassa määritellään kestävän kehityksen pitkän aikavälin suuntaviivat vuoteen Lisäksi siinä kuvataan toimenpiteitä, joihin Pohjoismaat pyrkivät panostamaan vuosina Strategian teema alueita ovat kestävät kulutus ja tuotantotavat sekä sosiaaliset kestävän kehityksen kysymykset (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006). 4 KESTÄVÄ KEHITYS SUOMESSA Brundtlandin raportin ilmestymisen jälkeen asetettiin suomalainen Ympäristön ja kehityksen toimikunta vuonna Se laati mietinnön Suomen linjauksista kestävän kehityksen työssä. Kestävä kehitys ja Suomi on selonteko kestävään kehitykseen tähtäävistä toimista, jonka valtioneuvosto vuonna 1990 antoi eduskunnalle (Ympäristöministeriö 2003). Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin vuonna 1993 kestävän kehityksen edistämiseksi tehtävää yhteistyötä varten. Toimikunnan tehtävänä on toimia neuvoa antavana elimenä YK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toimikuntaa (CSD) koskevissa asioissa. Suomessa kestävän kehityksen toimikunnan tehtävänä on pitää Rion julistuksen aikaansaama prosessi käynnissä edistämällä ja edelleen kehittämällä prosessia sekä kotimaassa että kansainvälisessä yhteistyössä (Ympäristöministeriö 2003). Vuonna 1998 valmistui Suomen hallituksen kestävän kehityksen ohjelma, jossa on peruslinjaukset ekologisen kestävyyden edistämiseksi ja sitä tukevien taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseksi. Ohjelman tavoitteena ekologisen kestävyyden kannalta oli ensisijaisesti uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentäminen, luonnon tuottokyvyn ja luonnonarvojen säilyminen sekä ympäristön tilan parantuminen. Ympäristön tilan ja elinympäristöjen laadun paranemisella nähtiin olevan vaikutusta ihmisten terveyteen. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osalta ohjelma pyrkii siihen, että yhteiskunta pystyy kohtaamaan kestävän kehityksen haasteet entistä paremmin tiedoin ja taidoin ja siten turvata kansalaisten hyvinvointi (Ympäristöministeriö 2003).

13 12 Kestävää kehitystä on edistetty laajasti Suomessa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Strategioita ja ohjelmia on laadittu sekä toimia arvioitu useilla hallinnon aloilla, kunnissa, järjestöissä ja yrityksissä (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006, Ympäristöministeriö 2003.) Ympäristöministeriö sekä Kauppa ja teollisuusministeriö asettivat vuonna 2003 toimikunnan valmistelemaan ehdotusta kansalliseksi kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaksi. Lähtökohtana valmisteluissa oli YK:n Kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa vuonna Ohjelmaehdotus valmistui vuonna Se sisältää vision ekotehokkaasta yhteiskunnasta ja esittää toimenpide ehdotuksia, joiden avulla hyvinvointia tuotetaan entistä vähemmällä ympäristökuormalla (Kauppa ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö 2005). Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille valmisteli toimikunnan koulutusjaosto. Toimeenpanosuunnitelma hyväksyttiin maaliskuussa 2006 (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006). Suomen kestävän kehityksen toimikunta käynnisti vuonna 2004 uuden kansallisen kestävän kehityksen strategian valmistelutyön. Uusi strategia asiakirja hyväksyttiin kesäkuussa 2006 (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006). 4.1 Lainsäädäntöä valmistelevien ministeriöiden linjauksia Terveyttä kuvataan usein toimintakyvyllä. Terveyden kulmakivi on elämän hallinta, jota voivat heikentää yksilöön liittyvät tekijät tai ulkoiset olosuhteet. Sosiaalisen ympäristön ongelmat kuten työn rasittavuus, uupuminen työssä tai perhe elämässä sekä lasten pahoinvointi voivat heikentää myös terveyttä. Hyvinvointi ja terveys ovat sosiaali ja terveyspolitiikan näkökulmasta tarkasteltuna yhteiskunnan kokonaisvastuulla. Niin hyvinvointi kuin terveyskin määräytyvät pääsääntöisesti muualla kuin sosiaali ja terveyssektorilla (Ympäristöministeriö 2003). Laajan kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulman mukaan ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti sekä terveyden kannalta oikeudenmukainen politiikka eivät ole rakennettavissa toisistaan erillään (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995). Tämä näkemys korostaa sosiaalisen ja terveysulottuvuuden merkitystä yhtenä kestävän kehityksen politiikan kulmakivenä. Sosiaali ja terveysministeriön hallinnonalalla on toteutettu useita toimia, jotka

14 13 noudattavat hallituksen kestävän kehityksen mukaisia linjauksia. Esimerkiksi työ ja toimintakyvyn parantamiseksi on työssä jaksamista edistetty kuntouttavalla työtoiminnalla (Ympäristöministeriö 2003). Yksi Sosiaali ja terveysministeriön keskeisistä kestävän kehityksen ohjelmista on Sosiaali ja terveyspolitiikan strategiat 2010 kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa. Ohjelmassa sosiaali ja terveysministeriö on laatinut vuonna 2001 keskipitkän tähtäyksen sosiaali ja terveyspoliittiset linjaukset vuoteen Tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2010 sosiaalisesti elinvoimainen, taloudellisesti kestävä sekä toiminnoiltaan tehokas ja dynaaminen yhteiskunta. Lähivuosien strategisia linjauksia ovat terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, työelämän vetovoiman lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy ja hoito sekä toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva (Sosiaali ja terveysministeriö 2001a). Suomen kestävän kehityksen toimikunta (1995) nostaa esille hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvänä toimenpiteenä työssäoloiän pidentämisen, johon pyritään vaikuttamaan edistämällä työikäisen väestön terveyttä, ylläpitämällä työ ja toimintakykyä sekä turvaamalla työympäristön, työolosuhteiden ja työyhteisön terveellisyys. Sosiaali ja terveyspolitiikan strategiat 2010 kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa ohjelmassa terveyden ja toimintakyvyn edistämisen tavoitteena on psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Terveys tulee huomioida kaikessa yhteiskuntapolitiikassa. Tämän varmistamiseksi kehitetään työvälineitä, joilla arvioidaan terveysvaikutuksia. Vanhemmissa ikäryhmissä olennaista on työelämän vaatimusten yhteensovittaminen työntekijöiden fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kanssa. Väestön ikääntymisestä aiheutuviin työkykyongelmiin, työssä jaksamiseen ja jatkamiseen panostetaan työpaikkatasolla tapahtuvalla jälleen ja uudelleenkoulutuksella sekä kuntoutuksella. (Sosiaali ja terveysministeriö 2001a). Työelämän vetovoiman lisäämisen tavoitteena on lisätä aktiivisia työssäolovuosia ja työn houkuttelevuutta, hallita työelämän muutoksia paremmin, vahvistaa hyvinvointia työelämässä, edistää työelämän tasa arvoa sekä sovittaa yhteen työn ja muun elämän vaatimukset. Keskeistä elämän laadulle ja hyvinvoinnille on työ, jossa ihmisen terveys ja turvallisuus on varmistettu. Hyvät työolot edesauttavat työssä pysymistä, parantavat

15 14 tuottavuutta ja muodostavat tärkeän kilpailutekijän. Työpaikoilla on päävastuu työolojen kehittämisessä. Muina tärkeinä tekijöinä nähdään työsuojelu, työterveyshuolto ja muut asiantuntijapalvelut. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisen toiminta kohdistetaan entistä painokkaammin työssä jaksamiseen. Työelämässä yksilön hyvinvoinnille keskeisiä ovat oikeudenmukaisuus ja tasa arvo. Hyvinvoinnin kannalta on myös tärkeää, että työ ja perhe elämä voidaan sovittaa yhteen (Sosiaali ja terveysministeriö 2001a). Terveys 2015 kansanterveysohjelman taustana on Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoite ja toimintaohjelma Terveyttä kaikille vuoteen 2000 (Ympäristöministeriö 2003). Työssäoloiän pidentämisen tavoitteena oli vanhempien työikäisten ikäluokkien terveyden ja toimintakyvyn edistäminen sekä työolosuhteiden kehittäminen (Sosiaali ja terveysministeriö 1993). Ohjelmassa väestön terveydentilan parantamisen tavoite voitiin jakaa kolmeen osatavoitteeseen. Ensimmäinen oli lisää vuosia elämään, jonka tarkoitus oli vähentää ennenaikaista kuolleisuutta, toinen oli lisää terveyttä elämään, mikä tarkoitti sairauksien, tapaturmien ja toimintakyvyn rajoitusten vähentämistä eli keskimääräisen terveen ja toimintakykyisen elinajan pidentämistä. Kolmantena tavoitteena oli lisää elämää vuosiin, mikä merkitsi pyrkimystä terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen, mahdollisimman hyvään fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Työn ja levon tasapainoinen suhde sekä uudistava vapaa ajan käyttö parantavat fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä, vähentävät psykosomaattisia vaivoja, ehkäisevät sairauksia ja antavat mielenvirkeyttä (Sosiaali ja terveysministeriö 1988). Terveys 2015 kansanterveysohjelman lähtökohtina ovat terveyden tasa arvo, toimintakyky, kansalaisten vastuu, kestävä kehitys ja eri sektoreiden välinen yhteistyö. Suomen terveyspolitiikan yleistavoitteena on jatkossakin terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen pienentäminen. Terveys 2015 kansanterveysohjelmassa esitetään kahdeksan kansanterveyttä koskevaa tavoitetta ja tehdään 36 toimintaa linjaavaa kannanottoa. Yhtenä ikäryhmittäisenä tavoitteena on työikäisten työ ja toimintakyky ja työelämän olosuhteiden kehittyminen siten, että ne osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksamisen pidempään ja työstä luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myöhemmin. Asetetun tavoitteen saavuttamiseksi luodaan parempia edellytyksiä kansalaisten terveyden edistymiselle

16 15 muun muassa kodeissa, kouluissa, työelämässä, vapaa ajan ympäristöissä, liikenteessä ja julkisissa palveluissa. Työikäisten terveyttä linjaavassa kannanotossa keskeisiä edellytyksiä ovat työympäristöjen, työelämän sosiaalisten suhteiden ja työn psykofyysisten vaatimusten kehittäminen terveyttä edistäviksi ja eri ikäisille työntekijöille sopiviksi. (Sosiaali ja Terveysministeriö 2001b). Sosiaali ja terveyskertomuksessa 2006 esitellään valtakunnallinen Veto ohjelma vuosille , jonka tarkoituksena oli ylläpitää ja edistää työn ja työelämän vetovoimaa ja pidentää työuraa. Ohjelman tavoitteisiin kuului huolehtiminen työntekijän turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Hankkeen yhteydessä ilmeni, että työelämässä keskeistä on kehittää inhimillisten voimavarojen johtamista, mikä vaatii aloitteellisuutta ja joustavuutta koko työyhteisöltä (Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2006a). Sosiaali ja terveyspolitiikan strategiat 2015 kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa tärkeimmät painotukset lähivuosina kohdistuvat neljään strategiseen linjaukseen: edistetään terveyttä ja toimintakykyä, lisätään työelämän vetovoimaa, vähennetään köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä varmistetaan toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva. Tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2015 sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä, toiminnoiltaan tehokas ja dynaaminen yhteiskunta, jonka hyvinvoinnin perustana ovat työ ja toimintakyvyn ylläpito, kohtuullinen toimeentuloturva sekä omatoimisuus (Sosiaali ja terveysministeriö 2006b). Työelämän vetovoimaa vahvistetaan parantamalla työssä viihtymisistä, lisäämällä työelämän tasa arvoa sekä sovittamalla paremmin yhteen työ ja perhe elämä. Hyvät työolot parantavat tuottavuutta ja muodostavat tärkeän kilpailutekijän. Keskeistä elämän laadulle ja hyvinvoinnille on mielekäs työ, jossa ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys ja turvallisuus on varmistettu. Työhyvinvointi omalta osaltaan nostaa työllisyysastetta. Lakisääteisesti turvataan työolojen hyvä vähimmäistaso. Työpaikoilla parannetaan valmiuksia käyttää työstressin ja henkisen kuormittumisen arvioinnin ja ehkäisyn menetelmiä. Lisäksi kehitetään varhaisen puuttumisen menetelmiä erityiseesti mielenterveysongelmien ehkäisyssä. (Sosiaali ja terveysministeriö 2006b).

17 16 Kunnissa työterveyden ja työhyvinvoinnin edistämisellä voidaan vaikuttaa henkilöstön jaksamiseen. Kunta voi edistää työikäisten väestön terveyttä järjestämällä kunnan omille työntekijöille ja yrityksille työterveyspalveluita sekä vahvistamalla yleisesti terveyttä edistäviä toimintatapoja. Työyhteisötasolla työterveyttä voidaan edistää esimerkiksi oppimalla muutoksenhallinnan taitoja, vähentämällä työn kuormittavuutta ja organisoimalla työtä paremmin. Lisäksi uusien ja muuttuvien työtehtävien oppimiseen tarvitaan riittävästi aikaa. Hyvillä työympäristön ratkaisuilla edistetään työikäisen väestön terveyttä. Työn, työolojen ja työtilojen suunnittelussa kiinnitetään huomiota muun muassa työasentoihin sekä työsuojeluun, jolla ehkäistään työtapaturmia ja altisteiden aiheuttamia haittoja. Työhyvinvoinnin kehittämisen tulee perustua henkilöstön ja työyhteisön mitattuihin tarpeisiin, kuten työprosessien ja työyhteisön toimivuuteen, työturvallisuuteen ja työkykyä ylläpitävään toimintaan. Näiden perusteella luodaan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelmat sekä organisaatio että työyhteisötasolle. (Sosiaali ja terveysministeriö 2006c). Hyvinvointi 2015 ohjelmassa esitetään pitkän aikavälin haasteet hyvinvointipolitiikalle. Ohjelmassa korostetaan erityisesti neljää yleistä pitkän aikavälin tavoitetta hyvinvointipolitiikalle tulevaisuudessa: ensimmäisenä tavoitteena on toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen, toisena tavoitteena on työelämän vetovoiman ja joustavuuden lisääminen, kolmantena tavoitteena on köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy ja neljäntenä tavoitteena on turvata riittävä ja monipuolinen hoiva sekä toimeentulo kaikissa elämänvaiheissa (Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2007). Työelämän vetovoiman ja joustavuuden lisäämisen tavoitteena on ihmisen mittainen työ. Työssäkäyvien keskeisiä hyvinvointiin liittyviä tekijöitä ovat toimeentulon riittävyys ja työssä jaksaminen. Työtahdin kiristyminen on suurimpia työoloihin liittyviä muutoksia, mikä heikentää hyvinvointia. Työtahdin kohtuullisuuden lisäksi tulisi kiinnittää huomiota myös fyysiseen ja psyykkiseen työterveyteen. Työ ja perheelämän yhteensovittamiseksi tulee kehittää erilaisia ratkaisuja, kuten etätyönmahdollisuus esimerkiksi pienten lasten vanhemmille ja omaishoitajille. Joustavilla työaikaratkaisuilla voidaan vaikuttaa eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työssä jaksamiseen. Työelämän jatkuva muutos vaatii sopeutumista ihmisten tarpeisiin, kykyihin ja resursseihin. Työyhteisön hyvinvointi ja viihtyvyys nousevat keskeiselle

18 17 sijalle sovitettaessa yhteen näitä muutoksia. Työelämän vaatimusten kasvaessa työyhteisön tulee vastaavasti pystyä tukemaan yhä enemmän työntekijöiden jaksamista ja työyhteisön hyvinvointia. Esimerkiksi työyhteisöjen yleiseksi käytännöksi tulisi vakiintua työntekijöiden uupumiseen puuttuminen jo varhaisessa vaiheessa (Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2007). Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävä kehitys on globaali käsite. Sitä voidaan tarkastella eri mittasuhteissa, kuten kansallisella tasolla valmistelevien ministeriöiden linjauksina. Suomessa työntekijöiden työhyvinvointi on osa kestävää kehitystä, johon pyritään vaikuttamaan työn myönteisten piirteiden vahvistamisella, hyvällä johtamisella, innovatiivisuuden tukemisella, yksilön työssä kehittymisellä ja oppimisella. 5 ERGONOMIA JA TYÖHYVINVOINTI Ergonomia tarkastelee tieteenalana ihmisen ja toimintajärjestelmän muiden osien vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana ergonomian teoreettisia periaatteita, tietoja ja menetelmiä ihmisen hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän tehokkuuden optimoimiseksi" (ERY 2007, IEA 2007). Ergonomia edellyttää laajaa koko tieteenalan ymmärrystä, jonka erikoisalueet edesauttavat syvällistä, ihmisen tiettyjen ominaispiirteiden tai vuorovaikutustekijöiden tuntemusta. Tieteenalan sisällä on erotettavissa kolme erikoisaluetta: fyysinen, kognitiivinen ja organisaatioergonomia. Fyysinen ergonomia tarkastelee ihmisen anatomisia, antropometrisia, fysiologisia ja biomekaanisia ominaisuuksia fyysisessä toiminnassa. Keskeisiä aihealueita ovat työasennot, materiaalinkäsittely, toistoliikkeet, työperäiset tuki ja liikuntaelinsairaudet, työpaikan layout, turvallisuus ja terveys. Kognitiivisessa ergonomiassa tarkastellaan psyykkisiä toimintoja esimerkiksi havaintokykyä, muistia, päättelyä ja motorisia vasteita, ihmisen ja muun toimintajärjestelmän osien vuorovaikutuksessa. Tässä keskeisiä aihealueita vuorovaikutuksen osalta ovat psyykkinen kuormitus, päätöksenteko, taitosuoritukset, ihminen tietokone vuorovaikutus, inhimillisen toiminnan luotettavuus, työstressi ja koulutus. Organisaatioergonomia tarkastelee sosioteknisen järjestelmän optimaalista

19 18 toimintaa, johon katsotaan kuuluvaksi myös organisaatiorakenteet, menettelytavat ja prosessit. Keskeisiksi aihealueiksi nousevat viestintä, henkilöstöhallinto, työn muotoilu, työaikajärjestelyt, tiimityö, osallistuva suunnittelu, yhteistyö, uudet työmallit, organisaatiokulttuuri, virtuaaliorganisaatiot, etätyö ja laatujohtaminen (ERY 2007, IEA 2007). Ergonomiaan liittyy keskeisesti työhyvinvointi, jonka viitekehyksenä tässä työssä käytetään laaja alaista työkykyä ylläpitävän (tyky ) toiminnan mallia, jonka kaikilla tasoilla voidaan toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaan (kuvio 1). Tässä mallissa ennaltaehkäisevän työkykyä ylläpitävän toiminnan vaikutuskohteina ovat työntekijä, työ ja työolot, työyhteisö ja ammattitaito. Näillä työkykyä ylläpitävillä toiminnoilla pyritään vaikuttamaan työkykyyn ja terveyteen, työn laatuun ja tuottavuuteen sekä elämänlaatuun ja hyvinvointiin (Louhevaara ja Perkiö Mäkelä 2000). Ergonomia ja työhyvinvointi lisäävät työn tuottavuutta ja laatua, sekä vaikuttavat elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Tämä voidaan nähdä tässä viitekehyksessä kestävänä kehityksenä, joka on edelleen sidoksissa laajempiin kokonaisuuksiin kuten vapaaaikaan, lähiyhteisöihin, tuki ja turvaverkostoihin ja edelleen yhteiskuntaan.

20 19 TYÖNTEKIJÄ (toimintakyky, omatoimisuus, asenteet, motivaatio) liikunta elintavat TYÖ JA TYÖOLOT (kuormitustekijät, fysikaaliset ja biokemialliset altisteet, tapaturmariskit) ergonomia työhygienia työturvallisuus AMMATTITAITO (osaaminen, monitaitoisuus) oppiminen harjaantuminen TYÖYHTEISÖ (toimivuus, vuorovaikutus) työn organisointi johtaminen TYÖKYKY JA TERVEYS TYÖN LAATU JA TUOTTAVUUS ELÄMÄNLAATU JA HYVINVOINTI Kuvio1. Mukailtu laaja alainen työkykyä ylläpitävän (tyky ) toiminnan malli terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun kehittämiseksi työuran aikana (Louhevaara ja Perkiö Mäkelä 2000). Kestävä kehitys vaikuttaa mallin kaikilla tasoilla.

21 20 6 TAVOITE Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä systemoitu kirjallisuuskatsaus suomalaiseen kontekstiin orientoituneen kestävän kehityksen ilmenemisestä työhön liittyvissä hyvinvointitutkimuksissa organisatorisella tasolla. 7 MENETELMÄ Mäkelä ym. (1996) määrittelee kirjallisuuskatsaukset perinteiseen kirjallisuuskatsaukseen ja systemoituun katsaukseen. Systemoitua kirjallisuuskatsausta pidetään toisen asteen tutkimuksena. Se on tutkimustiedon tutkimista. Perinteisestä kirjallisuuskatsauksesta se poikkeaa siten, että systemoitu kirjallisuuskatsaus perustuu tarkkaan tieteelliseen tutkimussuunnitelmaan (Johansson ym. 2007, Pekkala 2001). Systemoitu kirjallisuuskatsaus poikkeaa tavallisesta kirjallisuuskatsauksesta kirjallisuushaun, kriittisen arvioinnin ja tulosten analysoinnin perusteella (Metsämuuronen 2005a). Systemoitu kirjallisuuskatsaus on keino löytää juuri tutkimukseen liittyvät oleelliset ja keskeiset lähteet (Metsämuuronen 2005b). Systemoitujen katsausten tavoite on koota ja yhdistää alkuperäistutkimusten tarjoamaa tietoa. Tämä on paras tapa saattaa ajantasainen ja luotettava tieto esimerkiksi opiskelijoiden ja terveydenhuoltohenkilöstön käyttöön (Malmivaara 2002, Pekkala 2001). Systemoitu kirjallisuuskatsaus on tutkimusprosessi, jonka vaiheet ovat tutkimussuunnitelma, tutkimuskysymysten määrittäminen, alkuperäistutkimusten haku, valinta ja laadunarviointi sekä alkuperäistutkimusten analysointi ja tulosten esittäminen. Systemoitua kirjallisuuskatsausta pidetään työläänä, mutta sen etuina ovat perinteiseen kirjallisuuskatsaukseen nähden mahdollisuus minimoida tiedon valikoitumisesta johtuva harha, sillä lähteitä ei valita omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, vaan etukäteen päätettyjen hyväksymis ja poissulkukriteerien mukaan. Toiseksi valituksi tulee alkuperäistutkimuksia, joiden menetelmällinen laatu on selvitetty. Tätä pidetään tärkeänä, koska halutaan antaa kullekin lähteelle sen ansaitsema painoarvo. Kolmanneksi tutkimustuloksia on mahdollista yhdistää, ja tämä edesauttaa olemassa olevien tulosten mahdollisimman selkeään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen. (Johansson

22 21 ym. 2007, Kääriäinen ja Lahtinen 2006, Malmivaara 2002, Metsämuuronen 2005b, Mäkelä ym. 1996). Menetelmät ja työtavat kuvataan täsmällisesti, jotta ne ovat toistettavissa ja tällä tavoin minimoidaan myös systemaattiset ja satunnaiset virheet (Johansson ym. 2007, Pekkala 2001). 7.1 Artikkelien hyväksymiskriteerit Tähän systemoituun kirjallisuuskatsaukseen valittiin analysoitaviksi tieteellisissä lehdissä julkaistuja alkuperäistutkimuksia, jotka ovat prospektiivisia tai väestöpohjaisia kohorttitutkimuksia. Artikkeleista valittiin sellaiset, jotka kuvaavat organisaation tasolla hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä tai organisaation tasolla tehtäviä toimenpiteitä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi ja joiden kohderyhmänä ovat aikuiset työntekijät. Edelleen artikkeleissa piti olla tunnistettavissa kestävän kehityksen keskeisiä elementtejä. Katsaukseen valittiin suomen tai englannin kielellä kirjoitettuja artikkeleita. 7.2 Artikkelien poissulkukriteerit Tähän systemoituun kirjallisuuskatsaukseen ei otettu mukaan sellaisia artikkeleita, joissa tutkittavat olivat kroonisesti sairaita tai tutkittavilla oli todettu jokin sairaus, jonka vuoksi he olivat tai olivat olleet sairaslomalla. Myöskään vuorotyötä käsitteleviä sekä ennen vuotta 1990 julkaistuja artikkeleita ei otettu mukaan. 7.3 Kirjallisuuden haku Englanninkieliset hakusanat hakustrategiaan koottiin MeSH sanastosta (Medical Subject Headings). MeSh on amerikkalaisen National Library of Medicinen ylläpitämä indeksointi ja hakusanasto. Sanastoa käytetään indeksoinneissa esimerkiksi Medlinetietokannoissa. (MeSH sanasto 2007). Suomalaisten hakusanojen pohjana käytettiin YSA:n (Yleinen suomalainen asiasanasto) termejä. YSA on virallinen, kaikkien tieteenalojen yleissanasto. YSA:n verkkoversio on VESA verkkosanasto, jonka avulla

23 22 voidaan hakea painettujen ja elektronisten aineistojen asiasanoituksia ja tehdä aiheenmukaista tiedonhakua (VESA verkkosanasto 2007). Hakusanoina sähköisissä tietokannoissa käytettiin neljää sanaa: work, wellbeing/well being, health ja organisation/organization. Suomalaisissa tietokannoissa hakusanoina käytettiin: työ, hyvinvointi, terveys ja organisaatio. 7.4 Tietokannat Aineisto kerättiin kolmesta englanninkielisestä tietokannasta ja yhdestä suomenkielisestä tietokannasta: Arto tietokannassa on viitteet n kotimaisen jatkuvasti ilmestyvän kausijulkaisun artikkeleihin kaikilta tiedon aloilta ja tieteellisyyden asteilta. Lisäksi Arto sisältää tietoja lukuisten päättyneiden ja satunnaisesti indeksoitavien kausijulkaisujen sekä kokoomateosten artikkeleista [ EBSCOhost Academic Search Elite sisältää lehtiartikkeliviitteitä sekä kokonaisia artikkeleita yhteiskunta ja humanististen tieteiden sekä kasvatus ja kauppatieteiden aloilta. Mukana on myös jonkin verran luonnontieteiden ja lääketieteen aineistoa [ PsycINFO on psykologian ja lähialojen kirjallisuusviitteitä sisältävä tietokanta. Mukana on muun muassa lehtiartikkeleita, kirjoja, kirjojen lukuja, opinnäytteitä sekä raportteja [ PubMed Medline on lääke ja terveystieteiden sekä lähialojen tärkein kansainvälinen kirjallisuustietokanta [ 7.5 Artikkeleiden valinta Tutkimuksen tietokantahaut tehtiin marraskuussa Tietokantahakujen tulokset siirrettiin RefWorks viitteidenhallintaohjelmaan. Hakutulokset eri tietokannoista olivat seuraavat: Arto 1, EBSCOhost Academic Search Elite 63, PsycINFO 146, PubMed

24 23 Medline 655. Aineistosta poistettiin kaksoiskappaleet, joita oli 45 kappaletta. Tämän jälkeen viitteitä jäi jäljelle 820 kappaletta. Artikkeleiden otsikot luettiin läpi ja tässä vaiheessa poistettiin 726 viitettä poissulku ja mukaanottokriteerien mukaan. Artikkeleiden otsikon viitteistä kävi ilmi, että hylätyistä 167 viitettä eivät olleet alkuperäistutkimuksia (prospektiivisia tai väestöpohjaisia kohorttitutkimuksia), 88 viitettä ei liittynyt organisaatioihin, 181 viitettä ei koskenut työikäistä väestöä, 6 viitettä ei ollut suomen tai englannin kiellellä kirjoitettuja, 205 viitettä liittyi sairauksiin ja 79 viitettä käsitteli vuorotyötä. Tämän jälkeen luettiin läpi 94 artikkelin abstraktit ja tässä vaiheessa hylättiin jatkosta 68 artikkeliviitettä. Abstrakteista kävi ilmi, että 40 viitettä ei ollut alkuperäistutkimuksia (prospektiivisia tai väestöpohjaisia), 10 abstraktia ei liittynyt organisaatioihin, 5 abstraktia ei kohdistunut työikäiseen väestöön, 5 abstraktia oli kirjoitettu englanniksi, mutta alkuperäistutkimus oli kirjoitettu jollakin muulla kielellä kuin suomeksi tai englanniksi ja 8 abstraktia käsitteli sairauksia. Seuraavassa vaiheessa luettiin läpi 26 artikkelia, joista hylättiin 11 kappaletta. Nämä 11 artikkelia eivät olleet alkuperäistutkimuksia (prospektiivisia tai väestöpohjaisia kohorttitutkimuksia). Kokotekstin perusteella hyväksytyistä 15 artikkelista hylättiin 11 artikkelia, koska niistä ei ollut tunnistettavissa kestävää kehitystä. Kuviossa 2 on esitetty kirjallisuushaun vaiheet.

25 24 hakutulos kokonaisuudessaan kaksoiskappaletta = 820 otsikon perusteella hyväksytyt 94 otsikon perusteella hylätyt 726 abstraktin perustella hyväksytyt 26 kokotekstin perusteella hyväksytyt 15 abstraktin perusteella hylätyt 68 kokotekstin perusteella hylätyt 11 kestävän kehityksen tunnistamisen perusteella hyväksytyt 4 lopulliset systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valitut alkuperäistutkimukset 4 kestävän kehityksen tunnistamisen perusteella hylätyt 11 Kuvio 2. Alkuperäistutkimusten valinnan vaiheet lopulliseen systemoituun kirjallisuuskatsaukseen.

26 25 8 TULOKSET Lopulliseen systemoituun kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä alkuperäisartikkelia. Taulukossa 1 on esitetty artikkeleiden arvioinnissa huomioidut asiat: tutkimuksen laji, tutkittava väestö tai ryhmä ja osallistujien määrä, tulosmuuttujat ja kestävän kehityksen tunnistaminen. Taulukko 1. Yhteenveto artikkeleista. Artikkelin kirjoittajat ja nimi Dunn ym. (2007) Gard ym. (2002) Kinzl ym. (2004) Tutkimuksen laji kyselytutkimus, seurantatutkimus kyselytutkimus, poikkileikkaustutkimus Tutkittava väestö/ryhmä ja osallistujien määrä lääkäreitä n=32 kyselytutkimus, poikkileikkaustutkimus maanmittausinsinöörejä n=640 anestesialääkäreitä n=125 Tulosmuuttujat lääkäreiden tyytyväisyys, lääkäreiden työuupumus, organisaation terveys stressioireet, henkilökohtainen kompetenssi, sosiaalinen tehokkuus ryhmä työskentelyssä, asiakaskeskeisyys uudessa organisaatiossa työtyytyväisyys, henkinen hyvinvointi, fyysinen terveys Kestävän kehityksen tunnistaminen uudistuminen, ei ainoastaan viikonloppuisin ja lomilla, mutta myös töissä on välttämätöntä kestävälle työ uralle uusien tietojen ja taitojen oppiminen, toisilta oppiminen kehittää persoonallisia taitojaan ja uusia ideoita Tuomi ym. (2004) kyselytutkimus, seurantatutkimus työntekijöitä 91 organisaatiossa n=1389 työkykyindeksi, organisaatioon sitoutuminen, henkinen hyvinvointi työnjohdon tuki, työn mahdollisuuksien kehittäminen, vaikutusmahdollisuudet Artikkeleissa hyvinvointia käsiteltiin eri tavoin. Dunn ym. (2007) tutkimuksessa tarkasteltiin organisaatioon kohdistuvaa interventio ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli edistää lääkäreiden hyvinvointia. Interventio oli suunniteltu niin, että se lisäisi lääkäreiden työympäristön hallintaa, parantaisi vaikutusmahdollisuuksia klinikan toimintaan liittyvissä asioissa ja lääkärit löytäisivät myös syvällisemmin työn

27 26 tarkoituksensa. Tuloksista kävi ilmi, että intervention aikana lääkäreiden uupumusasteinen väsymys ja työhön liittyvä turhautuminen vähentyivät merkittävästi. Gard ym. (2002) tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata henkilöstön näkemyksiä ja odotuksia työhön ja organisaatioon liittyvistä yleispätevistä käytännöistä asiakaskeskeisessä tiimiorganisaatiossa sekä tutkia työhön ja organisaatioon liittyviä käytäntöjä sekä toteuttaa hyvinvointia ja tehokkuutta edistäviä toimenpiteitä otettaessa tiimiorganisaatio käyttöön. Hyvinvointia ja tehokkuutta edistävinä toimenpiteinä nähtiin työnhallinnan ja työtyytyväisyyden paraneminen. Kinzl ym. (2004) tutkimuksessa tutkittiin työtyytyväisyyttä, fyysistä terveyttä, henkistä hyvinvointia ja työolosuhteita. Tulosten perusteella fyysinen terveys ja henkinen hyvinvointi olivat yhteydessä työtyytyväisyyteen, joka nähtiin yhtenä työntekijän hyvinvointiin vaikuttavana muuttujana. Työtyytyväisyyttä voitiin parantaa kehittämällä työolosuhteita ja päätöksenteon hallintaa, sekä sallimalla työntekijän vaikuttaa omaan työtahtiin ja aikatauluihin. Tuomi ym. (2004) mukaan nopeasti muuttuva teknologia ja lisääntynyt kansainvälinen kilpailu ovat muuttaneet työelämää ja työ organisaatioita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että organisaatiossa tapahtuvat muutokset ja työn vaatimukset olivat voimakkaasti yhteydessä työntekijöiden hyvinvointiin. Organisaatioiden kehittäminen on tärkeää työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä, sillä vähentynyt epävarmuus työssä sekä työn fyysisten että psyykkisten vaatimusten pienentyminen parantavat työntekijän hyvinvointia työpaikalla. 8.1 Tutkimuksen laji Artikkelit perustuivat kyselytutkimuksiin, joista kaksi oli poikkileikkaustutkimusta (Gard ym. 2002, Kinzl ym. 2004) ja kaksi seurantatutkimusta (Dunn ym. 2007, Tuomi ym. 2004).