KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUS JOENSUUN (KIIHTELYSVAARA, PYHÄSELKÄ, TUUPOVAARA), KITEEN (KESÄLAHTI), TOHMAJÄRVEN JA RÄÄKKYLÄN VESISTÖALUEILLA

Transkriptio

1 1 (11) TUTKIMUSSUUNNITELMA KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUS JOENSUUN (KIIHTELYSVAARA, PYHÄSELKÄ, TUUPOVAARA), KITEEN (KESÄLAHTI), TOHMAJÄRVEN JA RÄÄKKYLÄN VESISTÖALUEILLA V Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto

2 2 (11)

3 3 (11) Versiohistoria: Versio nro Päiväys Tekijä Yhteistyössä Ari Parviainen Anneli Parviainen Ari Parviainen Kokous: ELY-keskus: Mononen Paula ja Rouvinen Juha, Pienryhmä: Eeva Rautiainen, Markku Miettinen, Päivi Karinen ja Ari Parviainen Ari Parviainen Anneli Parviainen Ari Parviainen Piritta Hirvonen Pienryhmä: Eeva Makkonen, Eeva Rautiainen, Markku Miettinen, Päivi Karinen

4 4 (11) Tiivistelmä Joensuun seudun ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille mukaisesti yhteistoiminta-alueella toteutetaan kalojen elohopeapitoisuus-valvontahanke. Valvontahankkeen tavoitteena on selvittää kalojen elohopeapitoisuuksia Joensuun seudun ympäristöterveydenhuollon valvonta-alueella, kolmena eri valvontatutkimuksena. Jokaisesta tutkimushankkeesta laaditaan erillinen suunnitelma ja loppuraportti. Ensimmäisen vaiheen tutkimushankkeen suunnittelu aloitettiin vuonna 2011 ja toteutettiin vuonna Tutkimusalueena oli Pielisjoen, Pielisen, Höytiäisen, Koitereen ja Koitajoen vesistöalueet. Tutkimus oli jatkoa vuosien 2001 (Koitajoki/Pielisjoki) ja 2005 (Ylä-Karjala) tehtyjen kalojen elohopeapitoisuustutkimuksille. Tuolloin tutkimukset toteutti Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos. Ensimmäisen vaiheen rahoittajina toimivat Vattenfall Oy (Pamilo Oy), Vapo Oy, Enocell Oy, Kuurnan Voima Oy, Metsähallitus, Tornator, ELY-keskus, Koitajoen, Koitereen, Pielisen ja Pielisjoen kalastusalueet, Joensuun kaupunki, Ilomantsin, Juuan ja Kontiolahden kunnat. Tutkimuksen toteutti Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuollon elintarviketiimi on perustanut hankkeen toisen vaiheen suunnittelutyöryhmän, johon kuuluvat Markku Miettinen, Päivi Karinen, Eeva Rautiainen ja Eeva Makkonen. Mukana suunnittelussa on ollut ympäristöteknologian opiskelija Ari Parviainen sekä toteutuksessa luonnontieteiden kandidaatti Piritta Hirvonen. Valvontahankkeen toisen vaiheen tavoitteena on selvittää kalojen elohopeapitoisuuksia Joensuun (Kiihtelysvaara, Pyhäselkä, Tuupovaara), Kiteen (Kesälahti), Rääkkylän ja Tohmajärven vesistöalueilla. Kalojen keräysaika helmikuun elokuun 2013 aikana. Keräyspisteet: Joensuu, Hammaslahti, Kiihtelysvaara, Kitee ja Tuupovaara. Näytteenotosta on erillinen ohje (liite 2). Tutkittavina kalalajeina ovat ahven, hauki ja kuha. Valvontahankkeen loppuraportointi valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä.

5 5 (11) SISÄLLYS 1 JOHDANTO ELOHOPEAN KERTYMINEN JA VAIKUTUKSET PROJEKTIN TAVOITTEET TUTKIMUSSUUNNITELMA... 8 Tutkimuksen toteuttaminen... 9 Näytteiden tutkiminen... 9 Rahoitussuunnitelma PROJEKTIN AIKATAULU LAADUNVARMISTUS JA LOPPURAPORTIN HYVÄKSYMINEN YHTEYSTIEDOT LÄHDELUETTELO LIITE 1. Taulukko tutkittavista vesistöistä ja kalalajeista LIITE 2. Näytteenotto-ohje

6 6 (11) 1 JOHDANTO Joensuun seudun ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa on vuosille suunniteltu toteutettavaksi kalojen elohopeapitoisuustutkimus valvontahanke. Hanke on tarkoitus toteuttaa koko valvonta-alueella, kolmena eri valvontatutkimuksena. Jokaisesta tutkimushankkeesta laaditaan erillinen suunnitelma ja loppuraportti. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin Pielisjoen, Pielisen, Höytiäisen, Koitereen ja Koitajoen vesistöalueet vuonna Tutkimus oli jatkoa vuosien 2001 (Koitajoki/Pielisjoki) ja 2005 (Ylä-Karjala) tehtyjen kalojen elohopeapitoisuustutkimuksille. Toisen vaiheen tutkimushankkeen suunnittelu aloitettiin vuonna 2012 ja hanke toteutetaan vuonna Tutkimusalueena on Joensuun (Kiihtelysvaara, Pyhäselkä, Tuupovaara), Kiteen (Kesälahti), Rääkkylän ja Tohmajärven vesistöalueet. Tutkimus on jatkoa vuoden 2004 (Jänisjoki) tehdylle kalojen elohopeapitoisuustutkimukselle. Tuolloin projektin rahoittajina toimivat Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, Vapo Oy, Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö, Tuupovaaran kunta, Jänisjoen kalastusalue sekä Keskijärven, Kiihtelyksen, Oskolan, Eimisjärven, Kinnasniemen ja Koveron kalavesien osakaskunnat. Jänisjoen tutkimuksen toteutti Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos vuonna Ahvenen elohopeapitoisuus on merkittävä vesistöeliöstön ympäristölaatunormi EU:n alueella pintavesien ekologisen tilan luokittelussa, josta syystä ahven on ensisijaisena kalalajina elohopeahankkeessa. Tutkimusalueella ei ole velvoitetarkkailukohteita. 2 ELOHOPEAN KERTYMINEN JA VAIKUTUKSET Elohopea (Hg) on myrkyllinen raskasmetalli, jonka eri muodoista metyylielohopea on haitallisin stabiilisuutensa, rasvaliukoisuutensa ja ioniominaisuuksiensa vuoksi. Elohopean leviämiseen vaikuttavat luonnon ja ihmistoiminnan lähteet ja prosessit. Elohopea leviää osin kaasumaisena ilman kautta kaukokulkeutumana. Merkittävimpiä päästölähteitä ovat metalliteollisuus, kemianteollisuus, elohopeaa sisältävät tuotteet, jätehuolto, energiantuotanto ja kivihiilen poltto. Suomen elohopealaskeumasta on peräisin vain 5-10 % kotimaisista päästölähteistä. Ilmalaskeumasta peräisin oleva elohopea kertyy pääasiassa metsämaiden orgaaniseen pintakerrokseen. Boreaalisiin eli pohjoisiin metsäjärviin kertyvä elohopeakuorma riippuu valuma-alueen ja järven pinta-alasta sekä valuma-alueelta peräisin olevasta elohopeasta. Soiden osuuden kasvaessa valuma-alueen pinta-alasta, metyylielohopean osuus kuormasta kasvaa. Metyylielohopean tuotanto eli metylaatio on soilla mineraalimaihin verrattuna korkeampi. Metsänhoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maanmuokkaukset sekä vesistöjen säännöstely ja tekoaltaat voivat lisätä elohopean liikkeelle lähtöä maaperästä ja siten kasvattaa alapuolisten järvien kokonaiselohopea- ja metyylielohopeakuormaa. Veden alle joutunut metsämaa vapauttaa humuksesta ja turpeesta epäorgaanista elohopeaa ja orgaanista metyylielohopeaa veteen ja lisää elohopean metyloitumista. Valumavesien ja ilmalaskeuman lisäksi metyylielohopeaa syntyy järvien hapettomassa sedimentissä ja vedessä. Sedimentin metylaationopeus on moninkertaista järviveteen verrattuna. Ihmisen toiminnasta johtuva ympäristön elohopeakuormituksen arvioidaan olevan noin kaksi kertaa suurempi kuin luonnollinen elohopean kierto.

7 7 (11) On havaittu, että metyloitumista (eli muuntumista orgaaniseksi elohopeayhdisteeksi) tapahtuu kaikkialla, missä elohopea esiintyy yhdessä mikro-organismien kanssa. Kalojen elimistöön elohopea kertyy joko suoraan vedestä (pääasiassa kidusten kautta) tai ravinnon mukana. Petokaloihin ravinnon kautta tulevalla kertymällä on huomattavasti suurempi merkitys, sillä metyylielohopea rikastuu ravintoketjussa. Niinpä korkeimmat elohopeapitoisuudet on todettu petokaloissa, jotka syövät muita kaloja (kuten hauki, ahven ja kuha). Metyylielohopea poistuu kalojen elimistöstä erittäin hitaasti. Sen puoliintumisajaksi on arvioitu noin kaksi vuotta, minkä vuoksi elohopeapitoisuus nousee kalan iän ja samalla koon myötä. Ihmiset saavat suurimman osan elohopeasta ravinnosta, ja noin % kalasta. Kalaan kertyneestä elohopeasta 90 % on metyylielohopeaa, joka on myrkyllisin epäorgaanisen elohopean yhdisteistä. Ihmisessä metyylielohopea vaikuttaa keskushermostoon. Elohopeamyrkytyksen oireina voi olla mm. käsien vapina, tunto-, näkö-, kuulo- ja puhehäiriöt, raajojen puutuminen, unettomuus ja keskittymiskyvyn häiriöt. Riskiryhmän muodostavat erityisesti raskaana olevat naiset, sillä metyylielohopea läpäisee myös istukan ja kulkeutuu sikiön aivoihin. Kehittyvä sikiö on huomattavasti aikuista herkempi metyylielohopean vaikutuksille. Elohopea kertyy elimistöön, koska sen erittyminen on hyvin hidasta. Säännöllisessä pitkäaikaisessa kalankäytössä saavutetaan tasapainotila noin yhdessä vuodessa, jolloin elohopean saanti on yhtä suuri kuin sen poistuminen elimistöstä. Tasapainotilassa elimistöön kertynyt elohopeamäärä on noin satakertainen päiväsaantiin verrattuna. Ihmiseen kertynyt elohopeamäärä on helposti arvioitavissa hiusten elohopeapitoisuuden perusteella. Aikuiselle ihmiselle metyylielohopean väliaikainen korkein siedettävä viikoittainen saanti (PTWI) on 1,6 µg ruumiinpainokiloa kohden (JECFA = WHO:n alainen lisä- ja vierasaineasiantuntijaelin) ja epäorgaanisen elohopean PTWI 4µg/kg rp/viikko (JECFA 2010). Kalojen elohopean enimmäispitoisuuksista on määräyksiä EU:n komission asetuksissa (EY) N:o 1881/2006 ja sen muutoksessa (EY) N:o 629/2008 tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. Asetuksen mukaan hauen hyväksyttävä elohopean enimmäismäärä on 1,0 mg/kg ja muissa kalastustuotteissa 0,5 mg/kg.

8 8 (11) 3 PROJEKTIN TAVOITTEET Valvontahankkeen tavoitteena on selvittää vesistöalueiden kalojen elohopeapitoisuuksia ja mahdolliset muutokset edellisiin tutkimuksiin verrattuna. Valvontahankkeen tavoitteena on saada tietoa kuluttajille, kalastajille ja valvontaviranomaisille. Tärkeänä tavoitteena on myös lisätä kalan turvallista käyttöä. 4 TUTKIMUSSUUNNITELMA Tutkimusalueeseen kuuluu vesistöalueita Joensuun kaupungin (Kiihtelysvaara, Pyhäselkä, Tuupovaara), Kiteen kaupungin (Kesälahti), Rääkkylän ja Tohmajärven kunnista. Tutkimusalueella on maa- ja metsätalouden hajakuormituksen lisäksi turvetuotantoalueita. Alueella on myös viisi vesivoimalaitosta, teollisuuslaitoksia ja jäteasemia. n mukaan kustakin vesistöstä näytteitä on tarkoitus ottaa eri kalalajeista (ahven, hauki ja kuha) suuruusluokittain. Elohopeamääritykset tehdään kokoomanäytteistä (1 kokoomanäyte = 10 kalanäytettä). Näytteet pyritään saamaan alueen kalastajilta ja kalastuksen harrastajilta. Kohteina toimivat aiempien 2004 tutkimusten vesistöalueet ja lisäksi veden kirkkauden ja järven pinta-alan perusteella valitut vesistöt. Vähähumuksisista eli kirkkaista (väriluku alle 30 mg Pt/l) vesistöistä tutkitaan yhdet kokoomanäytteet jokaista kalalajia kohden. Humuspitoisista ja runsashumuksisista (väriluku yli 30 mg Pt/l) ja pinta-alaltaan alle kahden neliökilometrin vesistöistä tutkitaan yhdet ja pinta-alaltaan yli kahden neliökilometrin vesistöistä tutkitaan kahdet kokoomanäytteet jokaista kalalajia kohden. Taulukko tutkittavista vesistöistä, väriluvuista, vesistöjen pinta-aloista, kalalajeista, kokoluokista ja määristä on liitteessä 1. Tutkittavat vesistöalueet: 1. Eimisjärvi-Lauttalammit Tuupovaara 2. Korpijärvi Tuupovaara 3. Kinnasjärvi Tuupovaara 4. Jänisjoki (Vääräkoski- valtakunnan raja) Tohmajärvi 5. Ylinen Kiihtelysvaara 6. Melakko-Loitimo Kiihtelysvaara 7. Palojärvi Kiihtelysvaara 8. Jukajärvi Kiihtelysvaara 9. Keskijärvi Kiihtelysvaara 10. Pieni-Onkamo Pyhäselkä 11. Pyhäselkä Pyhäselkä 12. Tohmajärvi Tohmajärvi 13. Kiteenjärvi Kitee 14. Orivesi (Puhoslahti) Kitee 15. Ätäskö Kitee 16. Puruvesi (Hummonselkä) Kesälahti 17. Pyhäjärvi Kesälahti 18. Karjalanjärvi Kesälahti 19. Suuri-Onkamo Rääkkylä 20. Orivesi (Jänisselkä) Rääkkylä

9 9 (11) TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Kalastusalueen kalastajat ja kalastuksen harrastajat toimittavat kalanäytteet näytteiden keräyspisteisiin, jotka sijaitsevat seuraavasti: Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto, Jokikatu 8, 4 krs Joensuu Joensuu (Pyhäselkä), Pyhäselän palvelupiste, Hammaslahdentie 2, Hammaslahti Joensuu (Tuupovaara), Tuupovaaran palvelupiste, Virastotie 10, Tuupovaara Joensuu (Kiihtelysvaara), Kiihtelysvaaran palvelupiste, Aprakkatie 2, Kiihtelysvaara Kitee (Kesälahti), Rääkkylä ja Tohmajärvi: Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto, Kiteen toimipaikka, Ilmarisentie 5, Kitee Keräyspisteiden ylläpitämisestä ja näytteiden lähettämisestä huolehtii alueen terveystarkastaja ja mahdollisesti projektityöntekijä. NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN Kalanäytteiden analysoinnista vastaa Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy. Kalat käsitellään näytteenotto-ohjeen (Liite 2) mukaisesti tutkimusta varten. Näytteiden tutkimisesta on saatu analysointitarjous. RAHOITUSSUUNNITELMA Hankkeen alustava kustannuslaskelma (ei sisällä ALV) Näytekustannukset (pakkaus, keruu yms.) Hg-analyysit Laboratorion käsittelykulut 200 Henkilökulut (0,3 htv) Muut kulut (hallinto- ja toimistokulut) Yhteensä Ehdotus kustannusten jakautumiseksi eri rahoittajatahojen kesken (veroton hinta): Vapo Oy ELY-keskus Kalastusalueet/osakaskunnat Joensuun Kaupunki Rääkkylän kunta Tohmajärven kunta 500 Pohjois-Karjalan Sähkö Oy 800 Kiteen Vesikunta Oy 500 Joensuun Vesi 500 Stora Enso/ Kiteen saha 300 Selkien kyläyhdistys 500 Yhteensä

10 10 (11) 5 PROJEKTIN AIKATAULU Rahoitus Näytteiden keräys: Tutkimustulokset: Loppuraportti: LAADUNVARMISTUS JA LOPPURAPORTIN HYVÄKSYMINEN Laadunvarmistus toteutetaan noudattamalla mahdollisimman tarkasti projektisuunnitelmassa määriteltyjä työvaiheita ja -menetelmiä sekä aikatauluja. Näytteet analysoidaan Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n kautta laboratoriossa, joka on akkreditoitu. Projektin loppuraportin hyväksyy elintarviketiimi. Hyväksymisen jälkeen tutkimuksen loppuraportti julkaistaan Joensuun seudun ympäristöterveydenhuollon julkaisuna sähköisenä versiona ja kirjallinen versio toimitetaan rahoittajille. 7 YHTEYSTIEDOT Joensuun seudun ympäristöterveydenhuolto: Joensuu: Markku Miettinen, terveystarkastaja, , markku.miettinen@jns.fi Eeva Rautiainen, terveystarkastaja, , eeva.rautiainen@jns.fi Kitee (Kesälahti), Rääkkylä ja Tohmajärvi: Eeva Makkonen, terveystarkastaja, , eeva.makkonen@jns.fi Aki Hirvonen, terveystarkastaja, , aki.hirvonen@jns.fi Lea Ursin, terveystarkastaja, , lea.ursin@jns.fi Projektityöntekijä/vs.terveystarkastaja Piritta Hirvonen, , piritta.hirvonen@jns.fi

11 11 (11) 8 LÄHDELUETTELO Huuskonen, Hannu Kalojen elohopeapitoisuus Pielisjoessa ja Koitajoen vesistöalueella. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita. N:o 3/2001. Moniste. Huuskonen, Hannu 2004, Kalojen elohopeapitoisuus Jänisjoen alueella. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita. N:o 6/2004. Moniste Huuskonen, Hannu Kalojen elohopeapitoisuus Ylä-Karjalassa. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita. N:o 4/2005. Moniste. Porvari. P & Verta, M. 1993: Elohopea ympäristössä ja tekoaltaissa kirjallisuuskatsaus ja arvio Vuotoksen tekoaltaan hauen elohopeapitoisuuden kehittymisestä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 162. Witick, A., Salo, H. & Hallikainen, A. 1995: Keski-Suomen läänin järvikalojen elohopeapitoisuudet. Elintarvikevirasto Tutkimuksia 2/ s. + liitteet. Verta M Kalan elohopea Elintarvike ja terveys s Porvari, Petri 2003, Sources and fate of mercury in aquatic ecosystems, Suomen ympäristökeskus, yhteenveto s. 44 Elohopean ominaisuudet Valtion ympäristöhallinto. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Ympäristöministeriön tiedote Valtion ympäristöhallinto. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat Elintarviketurvallisuusvirasto. Eviran julkaisuja 15/2010.