Puulan länsiosan kuormitusselvitys Toni Roiha Mikkelin seudun ympäristöpalvelut

Transkriptio

1 Puulan länsiosan kuormitusselvitys Toni Roiha Mikkelin seudun ympäristöpalvelut

2 Runko Johdanto Tavoitteet Humus Menetelmät Tutkimusalue Näytteenotto Aineistot Tulokset Valuma-alueet Pitoisuus Kuormitus Johtopäätökset & Pohdintaa

3 Johdanto Sysäys tutkimukseen Huoli Puulan länsiosan vedenlaadusta (Kälkäjoen valuma-alueella sijaitsevat turvetuotantoalueet ) vesistövaikutusten leviäminen laajemmalle alueelle Puulan vesistöalueella Ranta-asukkaat, kalastajat ja osakunnat Hirvensalmi, Kangasniemi, Joutsa ja Mikkeli Tavoitteet Valuma-alueiden maankäytön vaikutuksia Länsi- Puulan vedenlaadulle Pitoisuus- ja kuormitusmittausten ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun Vesistökuormituksen kannalta tärkeimmät kohteet Kuormituslähteittäin

4 Johdanto (Humus) Mitä Humus on? Humus eli humusaineet ovat kemiallisesti ja biologisesti pitkälle hajonneita orgaanisia yhdisteitä. Humus Kiintoaine Mikä vaikuttaa vesistön humuspitoisuuteen? Valuma-alueen ominaisuudet Soiden osuus Vuodenajat ja sää (sademäärät, lämpötila) Maantieteellinen sijainti Maankäyttö Kuinka humus vaikuttaa vesistössä? Valonkulkeutumisen väheneminen & Lämpötilakerrostuminen Ohut tuottava kerros Sekoittuminen vaikeutuu Hapen hajotustoiminta kiihtyy Ravinteiden lisääntyminen Kulkeutuminen & Pohja Happamoituminen VAPO

5 Johdanto (Länsi-Puulan vesistöt) Nimi Sijainti Pintavesityyppi Päätös Puula, keskusallas Itä Suuret vähähumuksiset järvet Erinomainen Puula, Lihvanselkä-Kaiskonselkä Itä Keskikokoiset humusjärvet Erinomainen Puula, Siikavesi Länsi Pienet humusjärvet Hyvä Kälkäjoki Länsi Keskisuuret turvemaiden joet Hyvä Hännilänjoki Itä Keskisuuret kangasmaiden joet Erinomainen Haapajärvi Itä Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet Erinomainen Pieni-Ahvenainen Itä Matalat humusjärvet Erinomainen Iso-Ahvenainen Itä Matalat vähähumuksiset järvet Hyvä Synsiä Itä Keskikokoiset humusjärvet Erinomainen Ylänne Itä Matalat humusjärvet Hyvä Iso Siikajärvi Itä Pienet humusjärvet Erinomainen Hirvijärvi Länsi Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet Erinomainen Länsi-Puulan luokitellut vesistöt kuuluvat pintavesityypiltään hyvin vaihteleviin luokkiin Luokitukseltaan kaikki alueella sijaitsevat vesistöt ovat joko hyvässä tai erinomaisessa tilassa

6 Menetelmät (Näytteenotto) Valuma-alue jako Itäinen vs. Läntinen Kälkäjoki vs. Kolhonjärvi/Hännilänjoki Kälkäjoen alueen turvetuotannon vaikutuksen alaiset osavaluma-alueet Näytteenotto Neljä näytteenottokierrosta 10/2012, 05/2013, 08/2013 & 10/ Täydentävä näytteenotto (valikoidut virtaamapaikat) 11/2013 Paikat Virtaamanäytteenottopisteitä 29 kpl Järvinäytteenottopisteitä 11 kpl Päällys- ja alusvesi Mitatut suureet Fys-Kem. (Lämpötila, ph, Sameus, happi, etc.) Ravinteet (Kok-p, Kok-n, NO 2+3 ja NH 4 ) Humus (COD, TOC, DOC ja Väriluku) Kiintoaine

7 Menetelmät (Aineistot) Maankäyttö CORINE2006 (SYKE) Valuma-alueen maankäyttömuodot Metsäalueiden maankäyttömuodot Soiden ojitustietokanta (SYKE) Turvemaat (ojittamaton vs. ojitettu) Turvetuotantoalueet Uudishakkuu & Metsäojitus (Metsäkeskus) Turvetuotantoalueiden toimenpiteet (VAPO) (valmistelu & tuotanto) Pitoisuus Oivatietokanta (SYKE) Pitoisuusaikasarjat Kuormitus VEMALA V1 (SYKE) Lähdekohtaiset kuormitukset

8 Tulokset (CORINE2006) Valuma-alueiden maankäyttömuodot (CORINE2006) 100% 80% 60% 40% 20% 14,4 % 1,5 % 77,2 % 7,1 % 2,5 % 84,0 % 17,2 % 0,9 % 74,3 % Vesialueet Soistuneet maaalueet Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat Maatalous 3,9 % 2,9 87,3 % 17,2 % 0,5 % 75,4 % 33,1 % 0,1 % 61,8 % Länsi-reitillä enemmän metsää (84.0 vs %) ja soistuneita maa-alueita ja (2.5 vs. 0.9 %) Itä-reitin valuma-alueilla enemmän selkeästi enemmän vesialueita (7.1 vs %) 0% 4,1 % 4,0 % 4,7 % Rakennettu 2,8 % 2,5 % 2,9 % 3,9 % 3,9 % 1,6 2,0 % 3,0 % 3,4 % % Yhteensä Länsi-reitti Itä-reitti Kälkäjoki Hännilä Länsi-Puula Metsäalueiden maaperä 100% 80% 60% 40% 20% 0% 0,8 % 0,4 % 0,6 % 0,1 % 0,3 % 16,7 % 19,0 % 16,5 % 21,3 % 20,8 % 81,2 % 79,3 % 81,5 % 77,2 % 78,9 % Kalliomaa Turvemaa Kivennäismaa 4,6 % 4,2 90,8 % Yhteensä Länsi-Reitti Itä-Reitti Kälkäjoki Hännilä Länsi-Puula Metsäalueet hieman useammin turvemaapohjalla läntisellä alueella (19.0 vs %) Muokattuna turvemaa-alueet kuormittavat merkittävästi enemmän kuin kivennäismaat

9 Tulokset (Soiden ojitustilanne aineisto) Turvemaat ja Turpeenottoalueet 25% 20% 15% 10% 5% 0% 0,8 % 11,7 % 1,8 % 14,5 % 0,0 % 11,2 % 2,2 % 16,9 % Turpeenottoalue Ojitettu Turvemaa Ojittamaton Turvemaa 0,0 % 12,0 % 0,0 % 1,8 % 2,1 % 1,9 % 2,4 % 2,1 1,7 % 0,7 % Yhteensä Länsi-Reitti Itä-Reitti Kälkäjoki Hännilä Länsi-Puula Läntisellä alueella suhteessa enemmän ojitettuja turvemaita ja turpeenottoalueita Turvemaaperällä tehdyt toimenpiteet saattavat moninkertaistaa ravinnesekä liukoisen hiilen kuormituksen verrattuna kivennäismaahan Turpeenottoalueet erityisesti kiintoaineen ja liuenneen orgaanisen hiilen kuormittajia

10 Tulokset (Metsäkeskus) Itäisellä alueella enemmän uudishakkuita ( % vs %) Pinta-alaltaan suurimmat hakkuut kohdistuneet Hännilänjoki, Länsi-puula ja Havujoen osavaluma-alueille. 70-luvulla ojitus pinta-alat merkitsevästi suurempia. Itäisellä alueella merkitsevästi enemmän ojituksia % vs % Pinta-alaltaan suurimmat ojitukset kohdistuneet Hännilänjoen, Rääsysuon yp. ja Kortesalmen osavaluma-alueille Metsätalouden vesistövaikutukset esiin kun % käsitelty (van Dijk & Keenan 2007) Metsistä muokattu itäisellä 30% ja läntisellä 15% valuma-alueella

11 Tulokset (VAPO) Havusuo (1979), Jokipolvensuo (1984), Paju-Pihlassuo (1993), Rääsysuo (2009) ja Mesiänsuo (2009) Kälkäjoen alueella turvetuotannon pintaalan osuus vuosien välillä ollut %, suurin intensiteetti vuonna 2009 (2.0 %, ha). Vaikutuksen alaiset osavaluma-alueet Mustajoki % ja Pajupuru % Turvetuotantoalue suojelurakenteen alapuolinen näytteenottopiste Vuoden 2012 Keskiarvot n ph Kiintoaine (mg/l) Kok. Amm. Kok. Fosf. Rauta CODMn TOC aine typpi typpi fosfori fosfori 25 C mg/l g/l g/l g/l g/l mg/l mg/l O2 mg/l Jokipolvensuo 38 6,2 3, ,0 1, Mesiänsuo 31 6,1 6, ,8 2, Pajusuo 7 6,3 4, ,4 3, Pihlassuo 33 5,6 9, ,3 3, Havusuo (E) 27 6,1 4, ,2 1, Havusuo (K) 36 6,1 10, ,5 3, Havusuo (P) 38 6,6 6, ,3 4, Rääsysuo 37 4,7 2, ,8 1,

12 Tulokset (Pitoisuusjakauma) Kok-p Kok-n NH 4 NO 2-3 Ravinne COD TOC DOC Väri Humus 59 % 95 % Pääkomponenttianalyysillä muodostettiin ravinteiden ja humuksen määrää kuvaavat muuttujat. Kiintoaine käsiteltiin erillisenä muuttujana. Näytteenoton keskiarvoistetuista ravinne, humus ja kiintoaine luvuista pintamalli (IDW-työkalu) Pintamallit esitetään lämpökarttoina ravinteiden, humuksen ja kiintoainepitoisuuksien esiintymisestä näytteenottoalueella. Kiintoaine

13 Tulokset (Pitoisuusjakauma)

14 Tulokset (Kuormitus) Valuma-alueella syntyvien lähdekohtaisten kuormitusten vertailu Suomen ympäristökeskuksen WSFS-VEMALA malli (V1) Valuma-alueelta lähtevän kokonaiskuormituksen vertailua kahdella eri menetelmällä Suomen ympäristökeskuksen WSFS-VEMALA malli (V1) Puula hankkeen näytteenoton perusteella Hydrologinen SYKE-WSFS malli: Sade- ja lämpötilahavainnot Lumen, maankosteuden, pohjaveden, valumat Virtaamat ja vedenkorkeudet joissa ja järvissä Kuormitusmalli VEMALA: Kuormituksen syntyminen maa-alueilta Peltoviljely + luonnonhuuhtouma Metsätalous + luonnonhuuhtouma Pistekuormitus (turvetuotanto) Hulevedet ja laskeuma

15 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Fosfori Läntinen -alue (kg/a) Fosfori Itäinen -alue (kg/a) Laskeuma Laskeuma Läntisellä ja itäisellä alueella kaksi suurinta fosforikuormittajaa olivat metsäalueiden luonnonhuuhtouma (44% ja 40%) ja peltoviljely (29% ja 29%). Läntisellä alueella metsätalouden (8%), turvetuotannon (7%), haja-asutuksen (6%) ja laskeuman (5%) osuudet olivat läntisellä alueella seuraavaksi suurimmat kuormittajat. Itäisellä alueella laskeuman (14%), metsätalouden (8%), haja-asutuksen (7%) olivat seuraavaksi merkittävimmät

16 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Fosfori Kälkäjoen alaosa (kg/a) Laskeuma Fosfori Pajupuru (kg/a) Laskeuma Fosfori Mustajoki (kg/a) Laskeuma Kälkäjoen alaosan valuma-alueella syntyvä fosforikuormitus syntyi pääosin peltoviljelystä (39%) ja metsien luonnonhuuhtoumasta (38%). Seuraavaksi suurimmat fosforikuormittajat olivat metsätalous (8%), haja-asutus (5%) ja turvetuotanto (5%) ja laskeuma (4%). Pajupurun suurimmat fosforikuormittajat olivat peltoviljely (37%) ja metsäalueiden luonnonhuuhtouma (27%), mutta turvetuotannon (26%) osuus valuma-alueen fosforikuormituksesta oli myös suuri. Metsätalouden (6%) rooli fosforikuormituksesta oli vielä merkittävä. Mustajoen valuma-alueella suurimmat fosforikuormittajat olivat metsien luonnonhuuhtouma (41%) ja peltoviljely (38%). Tämän jälkeen järjestyksessä suurimmat kuormittajat olivat metsätalous (8%), haja-asutus (6%) ja turvetuotanto (4%).

17 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Typpi Läntinen -alue (t/a) 6,6 10,1 Laskeuma Typpi Itäinen -alue (t/a) 9,0 Laskeuma 5,7 1,6 0,6 20,3 0,6 1,3 0,1 0,9 15,7 12,9 0,1 1,0 Läntisen alueella suurimmat typpikuormitukset syntyivät metsien luonnonhuuhtoumasta (38%), peltoviljelystä (25%), laskeumasta (16%) ja turvetuotannosta (14%). Itäisellä alueella typpikuormituksesta suurin osuus aiheutui laskeumasta (45%), metsien luonnonhuuhtouman (29%) ja peltoviljelyn (20%) osuuksien ollen seuraavaksi merkittävimmät.

18 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Typpi Kälkäjoen alaosa (t/a) 0,1 0,0 0,6 0,7 2,3 Laskeuma Typpi Pajupuru (t/a) 0,4 1,6 Laskeuma 0,1 0,2 Typpi Mustajoki (t/a) 0,0 0,3 0,7 0,5 3,4 Laskeuma 3,3 0,2 0,3 4,2 0,0 0,0 1,9 3,9 0,4 0,2 Metsien luonnonhuuhtouma (44%) ja peltoviljely (31%) oli suurimmassa roolissa typpikuormitusten osalta Kälkäjoen alaosan valuma-alueella. Typpikuormituslähteinä seuraavaksi suurimmat olivat laskeuma (10%), turvetuotanto (8%) ja metsätalous (5%). Turvetuotannon (50%) aiheuttama pistekuormitus oli merkittävin typpikuormittaja Pajupurun valuma-alueella. Alueen metsien luonnonhuuhtouman (23%) ja peltoviljelyn (19%) typpikuormitusosuudet olivat myös merkittäviä. Laskeuman (5%) osuus typpikuormituksesta oli suhteellisesti pienempi kuin muilla alueilla. Typpikuormituksen merkittävimmät aiheuttajat Mustajoen valuma-alueella olivat metsien luonnonhuuhtouma (41%) ja peltoviljely (36%). Näiden jälkeen seuraavaksi suurimmat kuormittajat olivat turvetuotanto (8%), laskeuma (5%), metsätalous (4%) ja haja-asutus (3%).

19 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Kiintoaine Läntinen -alue (t/a) 0,9 4,8 25,0 17,2 Kiintoaine Itäinen -alue (t/a) Laskeuma 252,6 Laskeuma 197,5 629,0 121,6 25,0 Läntisen alueen kiintoaineen kuormitus oli mallin mukaan suurimmaksi osaksi peräisin peltoviljelystä (81%). Metsien luonnonhuuhtoumalla (10%) ja turvetuotannolla (7%) oli myös vaikutusta kokonaiskiintoainekuormitukseen. Itäisen alueen kiintoainekuormituksen oli suurimmaksi osaksi peräisin metsien luonnonhuuhtoumasta (61%), seuraavaksi suurimmiksi kuormittajiksi arvioitiin peltoviljely (25%), metsätalous (12%).

20 Tulokset (Valuma-alueella syntyvä kuormitus) Kiintoaine Kälkäjoen alaosa (t/a) 0,5 2,3 0,1 1,9 Laskeuma Kiintoaine Pajupuru (t/a) 13,2 Laskeuma Kiintoaine Mustajoki (t/a) 1,4 0,3 7,0 2,1 Laskeuma 2,8 29,1 33,2 0,6 0,1 75,7 Kälkäjoen alaosan ja Mustajoen alueiden kiintoainekuormitukset syntyivät peltoviljelys alueilla (88% ja 88%). Muiden kiintoainekuormituslähteiden osuudet olivat suuruusjärjestyksessä metsien luonnonhuuhtoumat (6% ja 8%), turvetuotanto (5% ja 3%) ja metsätalous (1% ja 2%). Pajupurun osavaluma-alue poikkesi huomattavasti muista osa-valuma-alueista peltoviljelyn (64%) huomattavasti pienemmällä ja turvetuotannon (29%) huomattavasti suuremmalla osuudella kiintoainekuormituksesta.

21 Tulokset (Lähtevä kokonaiskuormitus) Itä- ja Länsireitin kuormitusosuudet 100 % 2,4 0, ,7 0,6 4, % , ,0 0, % % 3,5 1, ,8 2, ,2 4, ,0 20 % 0, % 0,6 2,9 50,3 0,7 0,8 1,6 8,7 27,9 1,6 5,1 95,0 0,6 0,5 1,2 2,7 4,0 Virtaama Kiintoaine CODmn DOC Kok-P Kok-N NH4-N NO2+3-N VEMALA mallin mukaan läntinen alue suurempi ravinne (Kok-P (70%), Kok-N (54%) ja hiilikuormittaja (TOC (66%)) kuormittaja, mutta itäiseltä alueella kiintoainekuormitus (64%) suurempaa Neljän mittausajankohdan yhteenlaskettu kiintoaine- (77%), kokonaisravinne- (Kok-P 70% ja Kok-N 65%) sekä hiilikuormitus (COD 70%, DOC 67% ja TOC 70%) muodosti läntisellä reitiltä virtaamaan suhteutettuna suuremman osuuden Näytteenoton ravinne- ja humuskuormitusosuudet vastasivat hyvin VEMALA- mallin arvioimiin kuormitusosuuksiin, mutta selvä ero kiintoainekuormituksessa Kiintoaineen äärevä käytös vaikea mallintaa Länsi-Reitti Itä-Reitti

22 Tulokset (Lähtevä kokonaiskuormitus) Itä-Reitin kuormitusosuudet 100 % 80 % Virtaamat; Kolhonjärven laskuoja (79%), Haapajärven laskuoja (12%) ja Myllylammen laskuoja (5%). Näiden lisäksi itäiselle reitille laskee Korte- (2.5%), Kylmä- (1.5%) ja Kuvaspurut (0.1%). 60 % 40 % 20 % 0 % 3,3 0, ,0 0, ,7 0, ,9 2, ,3 2,0 0,7 23 0,5 2,7 2,0 0,4 0,5 Virtaama KiintoaineCODmn DOC Kok-P Kok-N NH4-N NO2+3-N (V17) Kolhonjärven lj 042 (V19) Kuvaspuru (V18) Kortepuru (V20) Kylmäpuru (V26) Myllylammen laskuoja (V14) Haapajärven laskuj 220 Kolhonjärven laskuoja oli myös kuormittajana selkeästi suurin ja sen osuus kaikkien vedenlaatumuuttujien neljän yhteenlasketun näytteenottokerran kuormituksesta vaihteli 66-81% Korte- ja Kylmäpurun virtaamat eivät olleet suuria, mutta kiintoaine, kokonaisravinne ja hiilikuormitukset muodostivat silti huomioitavan osuuden korkeiden pitoisuuksien johdosta.

23 Tulokset (Lähtevä kokonaiskuormitus) Länsi-Reitin kuormitusosuudet 100 % Muodostuivat pääasiallisesti kahdesta suurimmasta lähteestä, Kälkäjoesta (87%) ja Myllyjoesta (12%). 80 % 60 % 40 % 20 % ,5 0, ,2 0, ,7 2,0 0, , ,3 26,7 1,1 4,70,5 1,5 86,6 0,4 Kälkäjoki oli kaikilla vedenlaatumuuttujilla suurin kuormittaja yli 90 %:n osuudella (92-96%). Pienimmän virtaaman aikana Myllyjoen virtaaman ja kuormituksen osuus hieman suurempi. 0 % Virtaama KiintoaineCODmn DOC Kok-P Kok-N NH4-N NO2+3-N (V4) Kapperonlahteen oja 417 (V22) Kälkäjoki 1 (V25) Myllyjoki

24 Tulokset (Lähtevä kokonaiskuormitus) Kälkäjoki kuormitusosuudet Havu- ja Mustajoki (69%) ja Pajupuru (19%) muodostivat merkittävän osuuden kokonaisvirtaamasta. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 248, , ,9 2,4 860,4 208,2 2,70,2 0,6 476, ,3 5,0 0,9 666, ,8 155,9 310,5 4,3 1, ,5 172,6 898,3 17,6 35,0 2,7 2,6 0,8 0,5 12,5 49,6 0,6 Virtaama KiintoaineCODmn DOC Kok-P Kok-N NH4-N NO2+3-N (V23) Kälkäjoki 2 (Havujoki & Mustajoki) (V27) Pajupuru (V6) Metsäojitusoja Muut (esim. Porkkapuru, Vehkapuru) 0,2 Havujoki ja Mustajoki (Kälkäjoki 2) - pisteiden yhteenlaskettu hiili- (COD 71% ja DOC 70%) ja kokonaistyppikuormitukset (69 %) Kiintoaineen (38 %), Kok-p (59 %) ja liuenneen typenkuormitukset (NH 4 35% ja NO %) olivat virtaamaan suhteutettuna pienempi Pajupurun rooli typen kuormittajana (Kok-n 24%, NH 4 65% ja NO %) oli merkittävä. Muiden kuormituslähteiden osuus vaihteli kiintoaineen (47%) ja Kok-p (22%) merkittävästä osuudesta liuenneen typen pieneen osuuteen (NH 4 0.4% ja NO %).

25 Yhteenveto Valuma-alueiden erot Läntinen alue (Suuremmat osuudet; metsämaita, turvemaita, kosteikkoja ja turvetuotantoalueita) Itäinen alue (Suuremmat osuudet; vesistöjä) Suurimmat pitoisuusarvot sijaitsivat Kälkäjoen ja Sätkyn- ja Lihvanselän alueella. Ravinne- ja humuspitoisuudet levisivät pidemmälle Siikaveden alueella, kun taas kiintoainepitoisuudet pienenivät jo Siikaveden pohjoisosassa. Pitoisuusarvot korkeita (korrelaatiot) maankäytöltään soistuneiden maa-alueiden, turvemaiden, ojitettujen turvemaiden ja turpeenottoalueiden lähellä

26 Yhteenveto Mallinnuksen mukaan läntiseltä valuma-alueella syntyvä kuormitus Suurimmat fosforikuormittajat;metsäalueiden luonnonhuuhtouma (44%) ja peltoviljely (29%) Suurimmat typpikuormittajat;metsäalueiden luonnonhuuhtouma (38%), peltoviljely (25%) ja laskeuma (16%) Suurimmat kiintoainekuormittajat;peltoviljelystä (81%) ja metsäalueiden luonnonhuuhtoumalla (10%) Mallinnuksen mukaan itäiseltä valuma-alueella syntyvä kuormitus Suurimmat fosforikuormittajat;metsäalueiden luonnonhuuhtouma (40%) ja peltoviljely (29%) Suurimmat typpikuormittajat;laskeuma (45%), metsäalueiden luonnonhuuhtouma (29%) ja peltoviljely (20%) Suurimmat kiintoainekuormittajat; metsäalueiden luonnonhuuhtoumasta (61%) ja Peltoviljelystä (81%) ja metsäalueiden luonnonhuuhtoumalla (10%) Mallinnuksen mukaan turvetuotantoalueiden rooli läntisellä valuma-alueella syntyvästä kokonaiskuormituksesta vaihteli % Turvetuotannon rooli Pajupurun valuma-alueella oli syntyvän kuormituksen osalta suuri (26-50%) Turvetuotantoalueet käsitelty vain syntyvänä kuormituksena eli alueelta lähtevää luonnonhuuhtoumaa ei vähennetty.

27 Yhteenveto Läntinen reitti kuormituksiltaan itäistä merkittävämpi Tilanne kiintoaineen kohdalla (VEMALA vs. Puula hankkeen näytteet) Kuivien kausien aikana (Vesistöjen rooli) Kälkäjoen valuma-alueella Havu- ja Mustajoki aiheuttavat suurimman humuskuormituksen Pajupurun rooli suuri typenkuormituksissa Kiintoainepulssien vaikeasti mitattava rooli Pulssimainen käyttäytyminen vaikeuttaa kuormituksen arviointia

28 Kiitokset mielenkiinnosta!