SINILEVÄT JA REHEVÖITYMINEN OULUN JÄRVISSÄ. Järviseurannan viisivuotiskatsaus

Transkriptio

1 SINILEVÄT JA REHEVÖITYMINEN OULUN JÄRVISSÄ Järviseurannan viisivuotiskatsaus Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 2/1996

2 SINILEVÄT JA REHEVÖITYMINEN OULUN JÄRVISSÄ Järviseurannan viisivuotiskatsaus ~L.L..4 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 2/1996

3 Oulu Etukannen kuvat: Eeva Heiska Paino: Oulun kaupungin painatuskeskus ISSN

4 Sisällys 1. JOHDANTO 3 2. JÄRVISEURANTA ALOITETTIIN VUONNA AIKAISEMPINA VUOSINA TEHTYJÄ TUTKIMUKSIA JA TOIMENPITEITÄ 4 4. SINILEVÄT JA MUITA REHEVÖITYMISEN SEURAUKSIA 5 Mitä rehevöityminen on? 5 Mitä sinilevät ovat? 5 M't 1 en reh evol "'t' ymmen näky' y? SEURANTAAN SEITSEMÄN OULUN JÄRVEÄ 6 Isokankaanjärvi 7 Kuivasjärvi 7 Lylyjärvi 7 Lämsänjärvi 7 Niilesj ärvi 8 Pyykösjärvi 8 Valkiaisjärvi 8 6. JÄRVISEURANTA 8 Järviseurannan toteuttajat : 8 Näytteenotto 8 Järvivesistä tehdyt tutkimukset 9 Kasviplanktonin valtalajimääritys ja sinileväseuranta REHEVÖITYNYT VAI EI - TUTKIMUSTULOKSET VIIDELTÄ VUODELTA 10 Sisävesien rehevyysluokittelu 10 Järvikohtainen tulosten tulkinta 11 Isokankaanjärvi 11 Kuivasjärvi 12 Lämsänjärvi 13 Niilesjärvi 15 Pyykösjärvi 16 Valkiaisjärvi 17 Sinileväkukintojenjärvikohtainen esiintyminen SEURANTATUTKIMUKSEN ANTI 20 Yhteenveto tuloksista 20 Miten edetään? KIRJALLISUUSLUETTELO 21 LIITTEET Liite 1 - Järvikohtaiset tutkimustulokset Liite 2 - Valtalajeina esiintyneet leväryhmät järvikohtaisesti

5 3 1. Johdanto Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun kaupunkialueella sijaitsevien järvivesien nykyinen tila sekä se, mitä yhteistä oli niiden järvien veden laadussa,joissa esiintyi sinileväkukintoja. Seuranta alkoi vuonna 1991 ja kesti viisi vuotta. Mukana seurannassa olivat Isokankaanjärvi, Kuivasjärvi, Lämsänjärvi, Niilesjärvi, Pyykösjärvi, Valkiaisjärvi sekä Lylyjärvi vuonna Veden laatuatutkittiinsekä fysikaalis-kemiallisilla määrityksillä että leväseurannalla. Tutkimukset tehtiin avovesikautenaja toistettiin samanlaisina vuosina Osa tehdyistä määrityksistä kuvaa vesistön luontaisesta sijainnista ja maaperästä johtuvia tekijöitä (ph, alkaliteetti, sähkönjohtokyky, väri) ja osa ihmisen aiheuttamasta erilaisesta kuormituksesta johtuvia tekijöitä (typpi- jafosforiravinteet, happi). Sinileväkukintojen esiintyminen taas on seurausta järvivesiin kohdistuneesta runsaasta ravinnekuormituksesta. Tutkituistajärvistä Kuivasjärveen, Pyykösjärveen ja Lämsänjärveen kohdistuu eniten virkistyskäyttöä. Kuivasjärvessä, Pyykösjärvessä ja Niilesjärvessä on todettu sinileväkukintoja ja etenkin kevättalvisin uhkana ovat olleet veden vähähappisuudestajohtuvat kalakuolemat. Kuivasjärven ja Pyykösjärven vedet ovat osoittautuneet jo luvuilla tehdyissä tutkimuksissa runsasravinteisiksi eli reheviksi. Lämsänjärvi on kunnostettu ruoppaamalla vuonna Tässä raportissa esitetään järvikohtaisesti Oulunjärvivesien tilan arviointi. Lisäksi esitetään, minkälaisia muutoksia on mahdollisesti tapahtunut viiden vuoden aikana veden laadussa. Seurantatutkimuksen toteutuksestaja tämän viisivuotiskatsauksen kirjoittamisesta on vastannut Eeva Heiska Oulun kaupungin ympäristövirastosta. Järviseurannan vuosittaiset yhteenvedot on laadittu ja julkaistu vuosilta 1991, 1992, 1993 ja Yhteistyökumppaneina ovat olleet Oulun kaupungin tekninen palvelukeskus, Oulun kaupungin vesihuoltolaitos sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

6 4 2. Järviseuranta aloitettiin vuonna 1991 Oulun järvivesissä todettiin sinileväkukintoja ja 1990-vuosikymmenien taitteessa. Samaan aikaan käytiin myös valtakunnallisesti vilkasta keskustelua vesistöjen rehevöitymisestä. Yhä lisääntyvät sinileväkukinnat olivat usein uutisoinninjakirjoittelun aiheena. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedettiin, että Oulun järvistä ainakin Pyykösjärvi, Kuivasjärvi ja Niilesjärvi ovat reheviä tai rehevöityviä. Järviä oli tutkittu jo vuodesta 1968 lähtien, mutta useamman vuoden mittaista, samat tutkimukset kattavaa seurantajaksoa ei ollut toteutettu. Sinileväkukintojen ilmaantumisen myötä ilmeni tarve järvivesien laadun säännölliseen ja pitempiaikaiseen seurantaan. Haluttiin tietää, onko sinileväkukintojen esiintymisellä ja rehevöitymisellä havaittavissa selviä liittymäkohtia keskenään. Sinileväkukinnoissa tiedettiin olevan ainakin eläimille kuolettavan myrkyllisiä levälajeja. Järvien rehevöitymisenjasinileväesiintymien lisäksi kalojen joukkokuoleminen hapen puutteeseen oli lisääntynyt huolestuttavasti myös Oulun järvissä. Järvien tilan jatkuvan seurannan todettiin olevan välttämätöntäetenkin asutus-, kalastus- javirkistyskäyttötoiminnan vuoksi. Oulun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto aloitti Oulunjärvivesien seurannan vuonna Aikaisempina vuosina tehtyjä tutkimuksia ja toimenpiteitä Vuonna 1982 on julkaistu Vesihallituksen monistesarjassa julkaisu "Oulun ympäristönjärvien tila vuosina ", Julkaisussa on esitetty mm. Niilesjärven, Lylyjärven, Kuivasjärven, Pyykösjärven ja Valkiaisjärven veden laadun mittaustuloksia. Vuonna 1986 on julkaistu Oulun kaupungin teettämä selvitys "Pyykösjärvenja Kuivasjärven'kunnostuksen yleissuunnitelma". Suunnitelmassa on esitetty erilaisia mahdollisia toimenpiteitä Pyykösjärven ja Kuivasjärven kunnostamiseksi, Selvitystä varten tehtiin Pyykösjärvenja Kuivasjärven vedenlaatututkimuksia vuosina 1984 ja Kuivasjärven ja Pyykösjärven vettä on ilmastettu talvisaikaan vuodesta 1985 lähtien. Ilmastuksella lisätään veden happipitoisuutta, Ilmastusta käytetään vesistön tilan hoitokeinona mm, estämään talvisia hapen puutteesta johtuvia kalojen joukkokuolemia, Kuivasjärven Kaijonlahtea on kunnostettu ruoppaamalla vuonna Vuonna 1988 on Oulun yliopistossa tehty opinnäytetyöt "Oulun Pyykös- ja Kuivasjärven vesikasvillisuus sekä tarve ja mahdollisuudet sen määrän vähentämiseen" ja "Kasviplankton Oulun Pyykös- ja Kuivasjärven tilan ilmentäjänä". Lämsänjärvi on kunnostettu ruoppaamalla vuonna 1989.

7 4. Sinilevät ja muita rehevöitymisen seurauksia Mitä rehevöityminen on? Vesistön rehevöitymisellä tarkoitetaan vesiekosysteemin häiriintymisestä johtuvaa perustuotannon, kasviplanktonin, määrän suhteetonta kasvua. Rehevöityminen alkaa yleensä järven pohjan häiriintymisestä. Vesistöön kohdistunut liiallinen ravinnekuormitus on vesistön rehevöitymisen pääsyy. Tärkeimmät rehevöitymistä edistävät ravinteet ovat typpi ja fosfori. Nämä molemmat ovat kasviplanktonsolulle välttämättömiä alkuaineita. Ravinteiden lähteet voidaan jakaa luonnonhuuhtoumaan, pistekuormitukseenja hajakuormitukseen. Kasviplanktonin eli levien lajilukumääräja massa lisääntyvät veden rehevöitymisen myötä. Esiintyvä levälajisto riippuu ennenkaikkea veden laadusta, jolloin ravinteisuuden ohella myös valaistuksella, lämpötilalla, ph:lia, sähkönjohtokyvylläja humuksen määrällä on oma tärkeä merkityksensä. Rehevöitymisongelmat ovat yleensä hyvin pitkäaikaisia. Rehevöityneen järven tilan palauttaminen kestää kauan, vaikka ulkoinen ravinnekuormitus lakkaisi kokonaan. Tilan kuntoutuminen edellyttääjärven pohjan tilanteen paranemista. Planktonin suomenkielinen nimitys on keijusto. Sillä tarkoitetaan vapaan veden mikroskooppisen pientä kasvi- ja eläineliöstöä. Mitä sinilevät ovat? Sinilevät itsessään eivät ole uusi ilmiö. Niitä on ollut kautta aikojen vesissä, kivillä, maassa, kasveilla, hampaiden pinnalla jne. Sinilevä on muodostunut ongelmaksi niissä vesistöissä,joiden sinilevämäärät ja-kukinnat ovat lisääntyneet suhteessa aikaisempaan. Sinilevät tunnetaan myös nimellä sinibakteerit. Niiden solut ovat samanlaisia kuin bakteereilla ja ne lisääntyvät jakautumalla. Toisaalta sinilevät muistuttavat myös kasvisoluja, koska ne yhteyttävät eli niissä on lehtivihreää, klorofylliä. Sinilevätsuosivat pääasiassarunsasravinteisia vesistöjä. Sinileväesiintymät alentavat voimakkaasti vesien käyttökelpoisuutta sekä virkistyskäytön, kalastuksen että vedenhankinnan kannalta. Sinileväkukinnalla eli vedenkukalla tarkoitetaan veden pintaan noussutta runsasta sinilevämassaa. Tämä silminnähtävä levälautta voi olla vihreä, sinivihreä, keilanvihreä tai jopa punainen. Kukinta hajoaa helposti esimerkiksi tuulen ansiosta. Sinileväesiintymien erityisongelma on, että monilla sinilevälajeilla on maksa- ja/tai hermomyrkkyjä tuottavia leväkantoja. Samalla lajilla voi olla sekä myrkyttömiä että myrkyllisiä kantoja jopa samassa vesistössä. Pelkällä mikroskooppitarkastelulla ei voi päätellä, onko kysymyksessä myrkyllisiä yhdisteitä tuottava kukinta. Sinilevän myrkyliisyys voidaan todeta toksisuustestiliä. Sinilevien sisältämä myrkky vapautuu veteen, kun leväsolu kuoltuaan hajoaa. Levämyrkyt aiheuttavat uimareille mm. iho-, silmä- ja suolisto-oireita. Eläimiä tiedetään kuolleen myrkytysoireisiin, kun eläimet ovat saaneet sinilevävettä elimistöönsä. 5

8 6 Miten rehevöityminen näkyy? Sinilevien ohella muita runsaasta levätuotannosta johtuvia haittoja ovat mm. veden samentuminen, veden epämiellyttävä haju ja maku sekä kalaverkkojen limoittuminen. Rehevöityminen näkyy vesistön sisäisenä kuormituksena. Kun kuollut, määrältään runsas levämassa vajoaa vesistön pohjaan, se kuluttaa hajotessaan happea. Tästä seuraa hapettomuutta pohjakerrokseen, mikä taas edistää fosforin liukenemista pohjalietteestä veteen. llmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi ja se on yksi vaikeimmin ratkaistavista ongelmista vesiensuojelussa. Rehevöityrnisestä johtuva vähähappisuus muuttaa usein kalakantaa siten, että vähempiarvoisina pidetyt särkikalat yleistyvät ja runsashappisuutta suosivat kalat, kuten 10 hikalat, katoavat. Rehevöityminenja vilkas levätuotanto nostavat veden ph-tasoa. Emäksisyyden kasvu edistää fosforin liukenemista pohjalietteestäja toisaalta emäksisyyden kasvu saattaa johtaa kalojen karkottumiseen ja jopa kalakuolemiin. 5. Seurantaan seitsemän Oulun..... Jarvea Ensimmäisenä seurantavuonna 1991 tutkittiin seitsemää Oulun järveä: Isokankaanjärveä Kuivasjärveä Lylyjärveä Lämsänjärveä Niilesjärveä Pyykösjärveä Valkiaisjärveä Järvien pinta-alat ja sijainnit on esitetty ohessa. Vuodesta 1992 lähtien Lylyjärvi ei ollut enää mukana seurannassa. Seurannassa mukana olevat järvet sijaitsevat enintään 15 km:n etäisyydellä Oulun kaupungin keskustasta. Kaikkien järvien rannoilla on joko kesäaikaisessa tai kokovuotisessa käytössä olevia asuntoja. Järvet ovat verraten matalia, noin 0,5-3 metrin syvyisiä. Järvet poikkeavat toisistaan sekä ympäristöltään että käyttötarkoitukseitaan. Kuivasjärvi ~ " ~YYkÖSjär~i 5km Isokankaanjärvi Kuivasjärvi LyJyjärvi Lämsänjärvi Niilesjärvl Pyykösjärvi Valkiaisjärvi pinta-aja (hehtaaria) 8,4 83,0 13,9 4,4 72,7 148,5 31,1

9 Isokankaanjärvi Lylyjärvi 7 Järvi sijaitsee Isokankaan luonnonsuojelualueella. Järven välittömässä ympäristössä on suoaluetta, joka sisältämiensä orgaanisten happojen vuoksi on luontaisesti hapanta. Järvessä on runsaasti kelluslehtisiä uposkasveja, kuten ulpukka ja pohjanlumme, jotka sietävät hyvin happamia vesiä. Suoalueelta kulkeutuvat maaperän humusaineet värjäävät Isokankaanjärven veden tummaksi. Typpi- ja fosforiyhdisteitä on vedessä niukasti eikä sinileväkukintoja ole todettu koko viiden vuoden seuranta-aikana. Kuivasjärvi Järvi sijaitsee kaupungin pohjoispuolella asutuksen keskellä noin viiden kilometrin etäisyydellä keskustasta. Pohjoisrannalla on kaupungin valvoma yleinen uimaranta. Järveen laskee kaksi ojaa, Ahvenoja ja Laholaisoja, ja järvestä laskee Kuivasoja Oulun edustan mereen. Kuivasjärvi on rehevä ja sen vesi on tummaa. Veden tumma värijohtuu humusaineista ja niihin sitoutuneesta raudasta sekä orgaanisista hapoista, joita kulkeutuu järveen ympäristössä olevalta suoalueelta. Kuivasjärven pohjassa on runsaasti mustaa mutaliejua, joka omalta osaltaan ylläpitää järven rehevyyttä. Liejukerroksen paksuus järven keskikohdassa olevassa syvänteessä on yli metrin. Typen ja fosforin pitoisuudetovat korkeitaja Kuivasjärvessä on todettu 1990-luvulla myös sinileväkukintoja. Kuivasjärvessä on ollut vuodesta 1985 lähtien ilmastuslaitteet talviaikana. Etenkin kevättalvella veden happipitoisuus on niin alhainen, että kalojen kuoleminen hapettomuuteen on jokakeväinen uhka. Järvi on matala luonnonravintolarnmikko, jossa kasvatetaan siianpoikasia. Kalanpoikaset tuodaan Lylyjärveen toukokuussa ja kalat siirretään mereen syksyllä. Tätä varten järven veden pintaa lasketaan juoksuttamalia vettälylyojankauttasanginjokeen, josta vesi kulkeutuu Oulujokeen. Järvi täyttyy jälleen metsäojien ja lähteiden vesistä. Lylyjärvi on erittäin rehevä ja veden ravinnepitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeat. Lylyjärvessä sinileväkukinnat ovat runsaita ja ne ovat jokakesäinen ilmiö. Lylyjärvi oli mukana seurannassa vain vuonna Vedenlaatutulokset sekä valtalajeina esiintyneet leväryhmät on esitetty liitteissä I ja 2. Järven poikkeuksellisen käyttötarkoituksen vuoksi Lylyjärveä ei ole tarkasteltu tässä yhteenvedossa enempää. Lämsänjärvi Järvi on pieni eikä siinä ole tulo- eikä lasku-uomia. Järvi on kunnostettu vuonna 1989, jolloin pohjasta on poistettu liejua ja mutaa. Normaali vesipinta on palautettu järven valuma-alueen vesilläja vesijohtovedellä. Ruoppauksen jälkeen vesi on ollut erittäin kirkasta. Lämsänjärvenrannallaon kaupungin valvoma yleinen uimaranta. Järvi lienee suosituimpia uimapaikkoja Oulussa, sillä pienen kokonsa ja veden vaihtumattomuuden takia vesi lämpenee nopeasti uimakelpoiseksi ilmojen lämmettyä. Vesi on hyvin hapanta (ph noin 4) jaruoppauksenjälkeen happamuus on vuosi vuodelta vain lisääntynyt. Vuonna 1980 elokuussa Lämsänjärven veden ph on ollut Oulun kaupungin rakennusviraston mittausten mukaan 7,4. Fosforiyhdisteitä vedessä on niukasti, mutta typpiyhdisteiden määrä kohoaa loppukesästä melkoisesti. Suuresta happamuudesta johtuen vedessä ei juurikaan esiinny leviä.

10 8 NiiIesjärvi Järven rannoilla on useita loma-asutuspaikkoja jajärven arvo virkistyskäytön kannalta on suuri. Niilesjärvestä laskee Myllyoja Oulujokeen. Typpi- ja fosforiyhdisteitä vedessä on runsaanlaisesti, mistä syystä järvi luokitellaan reheväksi. Niilesjärvessä on havaittu sinileväkukintoja 1990-luvulla. Pyykösjärvi Järvi sijaitsee kaupungin pohjoispuolella asutuksen keskellä noin neljän kilometrin etäisyydellä keskustasta. Järven vesi laskee Laholaisojan kautta Kuivasjärveen. Järven etelärannalla on kaupungin valvoma yleinen uimaranta, jonkaläheisyydessä olevasta ruovikosta todetaan vuosittain kiusallista järvisyyhyn aiheuttajaa. Pyykösjärvi on Kuivasjärven tavoin reheväja myös sinileväkukintoja on havaittu uvulla vuosittain. Pyykösjärven vesikasveista yleisimpiä ovat limaskat, vidat ja palpakot. Järven pohjaa peittää tumma liejukerros, jonka paksuus järven keski- ja länsiosissa on yli metrin. Tämä liejukerros omalta osaltaan ylläpitää järven rehevää tilaa. Pyykösjärvessä on ollut vuodesta 1985 lähtien ilmastuslaitteet lisäämässä veden happipitoisuutta talviaikana, jolloin matalassa ja rehevässä järvessä kalakuolemat ovat yleisiä. 6. Järviseuranta Järviseurannan toteuttajat Oulun kaupungin ympäristönsuojelutoirnisto (vuodesta 1992 lähtien Oulun kaupungin ympäristövirasto) aloitti Oulunjärviseurannan vuonna 1991.Yhteistyökumppaneina olivat Oulun vesi- ja ympäristöpiiri, Oulun kaupungin rakennusviraston vesilaitos sekä rakennusviraston kunnallistekninen suunnitteluosasto. Vuodesta 1994 lähtien ympäristöviraston yhteistyökumppaneina ovat olleet Pohjois Pohjanmaan ympäristökeskus (ent. Oulun vesi- jaympäristöpiiri) sekä Oulun kaupungin teknisen palvelukeskuksen (ent. rakennusviraston) kunnallistekninen suunnitteluosasto. Näytteenotto Vesinäytteet otti ensimmäisenä seurantavuonna Oulun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto ja vuodesta 1992 lähtien Oulun kaupungin teknisen palvelukeskuksen kunnallisteknisen suunnitteluosaston maastotutkimusryhmä. Valkiaisjärvi Järvi sijaitsee pääosin hiekkarnaalla ja on kirkasvetinen. Järven länsirannalla on kaupungin valvoma yleinen uimaranta ja järvellä on muutoinkin paljon virkistyskäyttöä. Valkiaisjärvi on niukkaravinteinen eikä siinä ole todettu sinileväkukintoja. Vesinäytteenottoa Lämsänjärvellä Kuva: J. Jokela.

11 Näytteitä on otettu avovesikautena toukokuun ja lokakuun välisenä aikana kerran kuukaudessa. Sinilevänäytteitä on otettu tarpeen mukaan. Näytteet on otettu ulapalta järven keskiosasta lukuunottamatta levänäytteitä, jotka on otettu virkistyskäyttöalueelta läheltä rantaa. Näytteenotossa on noudatettu Suomen ympäristökeskuksen (ent. vesi- ja ympäristöhallituksen) hyväksymiä näytteenottomenetelmiä. Järvivesistä tehdyt tutkimukset Järvien tilaajajärvivesien laatua on seurattu mittaamalla vesistä seuraavia tekijöitä: lämpötila, e ph sähkönjohtokyky, ms/m - kuvaa vedessä olevien sähköä johtavien yhdisteiden ns. elektrolyyttien määrää väri, mg PtIl- kuvaa vedessä olevien väriä antavien yhdisteiden (humus, metallitjne.) määrää sameus, FTU - määrityksessä tulevat mukaan kaikki vedessä sameutta aiheuttavat sekä kiinteät että liukoiset ainekset kokonaisfosforipitoisuus, J.lglI (=0,00l mgll) - on tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittää sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen fosforin fosfaattifosforipitoisuus, J.lg/I - liuenneen epäorgaanisen fosfaattifosforin pitoisuus kokonaistyppipitoisuus, J.lg/I- tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittää sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen typen nitraattityppipitoisuus, J.lg/l-liuenneen epäorgaanisen nitraattitypen pitoisuus ammoniumtyppipitoisuus, J.lg/l-liuenneen epäorgaanisen arnmoniumtypen pitoisuus alkaliteetti, mmol/l- haponsitomiskyky - kuvaa veden puskurikykyä eli sitä, kuinka hyvin vesi kestää ulkoapäin tulevia muutoksia niin, ettei veden happamuus huomattavasti muutu happipitoisuus, mg/l- veteen liuenneen hapen määrä hapen kyllästysprosentti, kyll% - hapen prosenttiosuus siitä määrästä, kuinkapaljon happea voi ko.lämpötilassa liueta veteen klorofylli-a -pitoisuus, J.lg/I - epäsuora menetelmä kasviplanktonin biomassan arviointiin sinilevät, sinileväkukinnoissa esiintyvien sinilevien valtalajit ms/m FTU J.lglI mmolll = millisiemensiä metriä kohti = Formazine Turbidity Unit = mikrograrnmaa litraa kohti = millimoolia litraa kohti Määritykset ja analyysit on tehty käyttäen Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä määritysohjeita. Vuoden 1991 laboratoriotutkimukset on tehnyt Oulun kaupungin vesihuoltolaitoksen jätevedenpuhdistamon laboratorio lukuunottamatta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratorion tekemiä klorofyllimäärityksiä. Vuodesta 1992 lähtien laboratoriotutkimukset on tehty pääosin Oulun kaupungin ympäristöviraston elintarvike-ja ympäristölaboratoriossa. Vuosien 1992 ja 1993 kokonaistypen määritykset on tehnyt Oulun kaupungin vesihuoltolaitoksen j ätevedenpuhdistamon laboratorio. 9

12 10 Opastustaja neuvoja sinilevien tunnistamiseen on saatu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen henkilökunnalta. Vedessä olevan kasviplanktonin määrää voidaan arvioida klorofylli-a -pitoisuuden avulla, sillä useimmat kasviievät sisältävät klorofylliä eli viherhiukkasia. Kasviplanktonin valtalajimääritys ja sinileväseuranta Vuonna 1991 on tehtiin laajempi selvitys järvien virkistyskäyttöalueilla esiintyvän kasviplanktonin levälajeista. Tuolloin rannan tuntumasta kahden viikon välein otetuista vesinäytteistä tutkittiin mikroskoopilla valtalajeina esiintyvät leväryhmät ja laskettiin niiden osuudet. Vuodesta 1992 lähtien sinilevätilannetta on seurattu pääasiassa silmämääräisellä tarkastelulla ja levänäytteistä on selvitetty vain kukinnassa esiintyvän sinilevän valtalaji. 7. Rehevöitynyt VaI eltutkimustulokset viideltä vuodelta Sisävesien rehevyysluokittelu Vesistön rehevöitymiseen tai tilan muuttumiseen liittyvä tulkinta pelkästään vedenlaadun mittaustulosten perusteella ei ole helppo. Rehevöityminen on usean tekijän summaja useinkaan ei ole mahdollista tutkia samanaikaisesti kuin muutamaa rehevyyttäosoittavaatekijää. Vedenlaadun ohella vesistön tilaa kuvaavat mm. eläinplankton, kasviplankton jamuu kasvillisuus, pohjaeläimet, kalakanta, pohjasedimentti ja valuma-alue. Kirjallisuudessa on esitetty arvioita siitä, miten kokonaistypen, -fosforinja klorofyl Iin pitoisuudet vaihtelevat karuissa eli niukkaravinteisissaja toisaalta rehevissä eli runsasravinteisissa sisävesissä. Seuraavassa on yleisesti käytetty Forsbergin ja Rydingin (1980) julkaisuun perustuva sisävesien rehevyysluokittelu: Rehevyyttä osoittava karu lievästi rehevä ylirehevä tekijä, fjg/i rehevä kokonaisfosforipitoisuus < >20 > 100 klorofylli-a -pitoisuus < >40

13 Järvikohtainen tulosten tulkinta Näytteenottoajankohdat ja järvikohtaiset tutkimustulokset seurannassa vuosina tehdyistä fysikaalis-kemiallisista määrityksistäja analyyseistä on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 2 on esitetty vuonna 1991 tehty järvikohtainen selvitys, josta käy ilmi valtalajeina esiintyneiden leväryhmien osuudet levien lukumäärästä laskettuna. Isokankaanjärvi Isokankaanjärvi on karu. Suoalueella sijaitsevana sen vesi on tummahkoa ja sillä on alhainen ph-taso. Vesi on hyvin herkkää ulkopuolelta tuleville happamille aineksilleo Sisäinen herkkyys ilmenee mm. siten, että vesi ei pysty juuri ollenkaan puskuroimaan eli neutraloimaanjärveen tulevia happamia virtauksia tai laskeumia. Isokankaanjärven veden puskurikyky eli alkaliteetti on ollut seuranta-aikana enimmillään 0,05 mmolllja ph keskimäärin 5,5. Vedet, joiden puskurikyky on huono eli alle 0,05 mmol/l, ovat herkkiä happamoitumiselle. 11 Isokankaanjärvessä viihtyy oma, happamille ja niukkaravinteisille vesille tyypillinen levästönsä. Vuonna 1991 tehdyssä selvityksessä valtalajeina esiintyivät viherlevät, kultalevät janielulevät. Isokankaanjärvessä on todettu vähäisessä määrin sinileviä, jotka mahdollisesti kuuluvat Anabaena-sukuun. Happamissa vesissä sinilevien osuus on tavallisesti vähäinen. Järvessä ei ole rehevöitymisen tunnusmerkkejä. Seuranta-aikana ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia veden ravinnepitoisuuksissa eikä muissakaan mitatuissa tekijöissä. Sen sijaan järven luontaisesti alhainen happamuus ja lähes olematon puskurikyky happokuormia vastaan tekevät järven herkäksi muutoksille. Kuvassa 1. on esitetty Isokankaanjärven veden kokonaistypenja -fosforin sekä klorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. 119/1 119/ _.._.._..._... _.~. 40 TYPPI FOSFORI KLOROFYLLI Kuva 1.!sokankaanjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisjosfori- ja klorofylli-a- pitoisuudet avovesikautena vv Tummat humusjärvet ovat keskimäärin kirkkaitajärviä happamampia suolta kulkeutuvien humushappojen takia. Happamallajärvellä tarkoitetaan järveä, jossa ei enää ole happamoitumista torjuvia eli puskuroivia aineitajäljellä. Happamoitumisella puolestaan tarkoitetaan puskurikyvyn pienenemistä, mikä pitkälle happamoituneissa vesistöissä ilmenee myös ph:n laskuna.

14 12 Kuivasjärvi Kuivasjärvi on rehevä järvi. Leimaa-antavaa sille on veden tumma väri. Väri johtuu pääosin ympäröivältä suoalueelta ku1keutuvista humus- ja rauta-aineksista. Tumminta vesi on ollut kesäkuussa eli kevätvalumien jälkeen. Vesi on yleensä hiukan vaalentunut loppukesää lähestyttäessä. Vuoden 1994 loppukesästäja vuonna 1995 vesi oli jonkin verran kirkkaampaakuin aikaisempina vuosina. Värin määrän vaihtelu Kuivasjärven vedessä avovesikautena mg pt/l mg pt/l mg pt/l mg pt/l Kuivasjärven ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Tosin vuosina 1994 ja 1995 typpeäja fosforia vedessä todettiin vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Myös levästön eli kasviplanktonin määrää kuvaava klorofyllipitoisuus oli vuosina 1994 ja 1995 aikaisempaa alhaisempi. Niin typen, fosforin kuin klorofyllin pitoisuudet ovat kuitenkin edelleen niin korkeita, että järvi luokitellaan vähintään reheväksi. Kuvassa 2. on esitetty Kuivasjärven veden kokonaistypen, -fosforin sekä klorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. Kuivasjärven veden ravinnepitoisuudet ovat aiempien tutkimustulosten perusteella olleet jo lähes kolme vuosikymmentä samalla korkealla tasolla. Viiden viimeisimmän seurantavuoden aikana rehevöityminen ei ole nyt mitattujen ominaisuuksien perusteella edennyt. Jl9 /1 Jl9/1 /19 / ".-._- 120, TYPPI: I I FOSFORI, 130! 20 KLOROFYLLI I~~ Kuva 2. Kuivasjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja klorofylli-a -pitoisuudet avovesikautena vv Kuivasjärven kokonaistyppipitoisuus on vuosien avovesikautena vaihdellut flgll. Vuosina 1984 ja 1985 avovesikauden kokonaistyppipitoisuus on ollut keskimäärin vastaavasti 1700 ja 1200 flgll. Vuosina kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut flg/i. Kuivasjärvenkokonaisfosforipitoisuus on vuosien avovesikautena vaihdellut flgll. Vuosina 1984ja 1985 avovesikauden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin vastaavasti 85 ja 88 flgll. Vuosina kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä flg/l.

15 Kuivasjärveen kohdistuu sekä ulkopuolelta tulevaa että sisäistä kuormitusta. Ulkoisen kuormituksen muodostavat pääasiassa järveen laskevat AhvenojajaLaholaisoja. Näiden ojien aiheuttama kuormitus on tasaista ja jatkuvaa. Ahvenojan valuma-alueella on soitaja asutusta. Vuodesta 1981 lähtien Oulussa on ainoana yhdyskuntajätteiden vastaanottopaikkana toiminut Ruskon kaatopaikka, joka sijaitsee Lopakkaojan valuma-alueella. Lopakkaoja laskee Laholaisojaan. Vuoden 1994 syksyllä osa kaatopaikka-alueesta on aidattu pystyeristysseinällä. Tämän tarkoituksena on estää kaatopaikan valumavesiä kulkeutumasta Lopakkaojaan jasiitä edelleen Kuivasjärveen. Ahvenojan ja Laholaisojan lisäksi järveen ei kohdistu muuta pistemäistä kuormitusta. Järven pohjassa oleva osin yli metrin paksuinen liejukerros aiheuttaa järveen sisäistä kuormitusta ja ylläpitää näin järven rehevyyttä. Kuivasjärven korkea humuspitoisuus ilmenee järven planktonkoostumuksessa. Kasviplanktonien lajimäärä on suuri, mikä on tyypillistä humusvesille. Suuri lajimäärä on ominaista myös runsastuottoisille eli reheville järvivesille. Tällöin vallitsevina levinä ovat yleensä suuret levät, kuten piilevät ja sinilevät. Kuivasjärvessä esiintyy piileviä, nieluleviä, viherieviä, ku!taleviä, sinileviä ja silmäleviä sekä vihreisiin leviin kuuluvia yhtymäleviä, joita ei lueta kuuluvaksi kasviplanktoniin. Sinileväkukintoja on Kuivasjärvessä esiintynyt vuodesta 1993 lähtien. Kukinta on ajoittunut ajankohtaan, jolloin veden lämpötila on ollut korkeimmillaan. Kukinnan edellytyksenä on ollut myös useamman viikon jatkunut suhteellisen lämmin ja tyyni 13 sää. Kukintoja muodostaneet sinilevät ovat kuuluneet Anabaena-sukuun. Anabaenasukuun tiedetään kuuluvan lajeja,jotka saattavat muodostaa ihmisille ja eläimille myrkyllisiä yhdisteitä veteen. Uimarannan tuntumassa todettiin vuoden 1995 heinäkuun lopulla sinileväkukintoja, josta tiedotettiin uimarannan käyttäjille ilmoitustaululla. Kasviplanktonin kuollessa niihin sisältynyt ravintoaines kulkeutuu javarastoituu pohjan liejukerrokseen. Talviaikana, jolloin veden happipitoisuus on alhainen, pohjan liejukerroksesta vapautuu mm.liukoista fosforiravinnetta. Liukoinen fosfori taas edistää kasviplanktonin muodostumista ja on typen ohella tärkein levien tarvitsema ravinne. Lämsänjärvi Lämsänjärvi on hapan. Vesi on herkkää ulkopuolelta tuleville happamille virtauksille ja laskeumille, sillä vedellä ei ole ollenkaan puskurikykyä mahdollisia happolisäyksiä vastaan. Puskurikyky eli alkaliteetti on ollut koko seuranta-ajan 0 mmoljljamyös ph on ollut hyvin alhainen (ph noin 4). Ravinne- ja klorofyllipitoisuusluokituksen mukaan Lämsänjärvi on karu tai lievästi rehevä. Tyypillistä Lämsänjärvelle on, että alkukesästä niin typpi- kuin fosforipitoisuudetkin ovat alhaisiaja karulle vesistöile tyypillisiä. Ilmojen ja veden lämmettyä uimakelpoiseksi veden urea- eli ammoniumtyppipitoisuus nousee voimakkaasti. Tämä nostaa kokonaistyppipitoisuuden niin korkeaksi, että vesi tulisi luokitella sen perusteella jopa reheväksi. Fosforiyhdisteitä Lämsänjärven vedessä on niukasti.

16 14 Kuvassa 3. on esitetty Lämsänjärven veden kokonaistypen, -fosforin sekäklorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. Koska Lämsänjärven vesi on poikkeuksellisen hapanta, vedessä ei juurikaan esiinny kasviplanktonia. Leväkasvuston niukkuudesta johtuen suurin osa ammoniumtypestä jää liukoiseen muotoon veteen ja nostaa kokonaistyppipitoisuuden korkeaksi. Niissä vesistöissä, joissa veden ph on leväkasvulle suotuisampi, leväkasvu kuluttaaja sitoo liukoisen ammoniumyhdisteen lähes kokonaan. Vuonna 1989 tapahtuneen järven ruoppauksen ja kunnostuksen jälkeen vesi on ollut kirkasta ja hapanta. Ennen ruoppausta vesi on ollut lähes neutraalia. Vuonna 1980 elokuussa veden ph on ollut 7,4. Järvessä ei ole tulo- eikä lasku-uomaa, mistä johtuen veden vaihtuvuus on olematonta. Pienen kokonsaja veden vaihtumattomuuden ansiosta järven vesi lämpenee nopeasti uimakelpoiseksi j a Lämsänjärvi on suosituimpia uimapaikkoja Oulussa. Lämsänjärven rannalla on Oulun kaupungin virallisesti valvoma yleinen uimaranta. Virkistyskäytön kannalta muutoin ihanteellista vedenlaatua heikentää veden suuri happamuus eli alhainen ph-taso. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä yleisten uimarantojen veden laatuvaatimuksistaja valvontatutkimuksista (N:o 291/1996) on laatuvaatimuksena ph-arvo 6-9. Samassa päätöksessä todetaan, että jos veden ph-arvo on alempi kuin 6 maaperän ominaisuuksista johtuvista syistä, niin alimpana hyväksyttävänä ph-arvona voidaan pitää 5,0. Happamat olosuhteet ovat omiaan liuottamaan metalleja ympäröivästä maaperästä veteen. Erityisesti alumiini liukenee helposti. Vuonna 1995 on mitattu Lämsänjärven vedessä huomattavasti korkeampi alumiinipitoisuus kuin vertailujärvenä olevassavalkiaisjärvessä. Veden alumiinipitoisuus vuonna 1995 Lämsänjärvi 1,31 mg/l Valkiaisjärvi <0,02mgll Seuranta-aikana ei ole ollut havaittavissa muutoksia muissa mitatuissa tekijöissä kuin ph:ssa, joka näyttäisi laskevan entisestään. j..lg/l j..lg/l J-L _._-_._._-TYPPI! FOSFORI] ; ! 30 I KLOROFYLU Kuva 3. Lämsänjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja klorofylli-a -pitoisuudet avovesikautena vv

17 Niilesjärvi Niilesjärvi on lievästi rehevä tai rehevä. Järvi sijaitsee suoalueella. Suolta kulkeutuvat humushapot värjäävät veden tummahkoksi ja tekevät sen lievästi happamaksi. Niilesjärven vesi ei ole kovin herkkää happamoitumiselle. Vedessä on puskurikykyä, jolla voidaan torjua mahdollisen happolaskeuman aiheuttamia muutoksia vedessä. Itse asiassa veden alkaliteetti eli puskurikyky on seuranta-aikana hieman kohonnut. Esimerkiksi vuonna 1992 alkaliteetti oli alle 0,20 mmo1j1, kun se vuonna 1995 oli keskimäärin 0,34 mmol/l ph:ssa ei ole havaittavissa vastaavaa muutosta. ph on ollut seurantaaikana keskimäärin 6,6. Vuosina Niilesjärven alkaliteetti on avovesikautena vaihdellut 0,23-0,36 mmol/l. Niilesjärven kaakkoispuolella olevan suoalueen ojia on auottu 1980-luvulla, jolloin hapanta suovettä on kulkeutunut järveen. Syynä alkaliteetin nousuun 1990-luvulla saattaa olla se, että ojat ovat umpeutuneetja happamien suovesien kulkeutuminen Niilesjärveen on tyrehtynyt. Kuvassa 4. on esitetty Niilesjärven veden alkaliteetti seuranta-aikana. Ravinteiltaan eli typpi- ja fosforipitoisuuksiltaan Niilesjärven vesi on pysynyt koko seuranta-ajan lähes samankaltaisena. Myös- rnrndii ,45 -r------au<au--t-eett-i , 0,4 0,35 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1.n O.~ Ilnnnn... Kuva 4. Niilesjärven veden alkaliteetti avovesikautena vv kin klorofyllipitoisuus on pysytellyt samassa suuruusluokassa vuosittain. Niilesjärven veden typpi- ja fosforipitoisuudet kohoavat kaksinkertaisiksi loppukesää kohti, minkä perusteellavesi luokitellaanreheväksi. Vaikkajärvi luokitellaan reheväksi,järven rehevöitymisen ei voida katsoa edenneen kuluneen seurantakauden aikana. Kuvassa 5. on esitetty Niilesjärven veden kokonaistypen, -fosforin sekä klorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. Niilesjärven rannoilla ei ole pysyvää asutusta. Useiden loma-asutuspaikkojen ja etenkin virkistyskalastuksen takia Niilesjärvellä on kuitenkin suuri arvo. Vuonna 1991 tehdyn leväselvityksen mukaan Niilesjärvessä esiintyi etenkin alkukesästä vähäravinteisissa vesissä viihtyviä levälajeja, kuten siimallisia kultaleviä. ~g/l 1000 BaO o ~~ ~~ "'p'p"j"! =FOSFoÄi! I BO :~ II 40 :: o..l...l.j:l..1l1.uj.j...j..llllll..i- o --_.._ -.. KLOROFv"Lljl Kuva 5. Niilesjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja klorofylli-a -pitoisuudet avovesikautena vv

18 16 Loppukesää kohden valtalajistoon kuului mm. ravinteisuutta suosivia levälajeja, kuten piileviä, viher1eviä ja sinileviä. Niilesjärvessä on todettu sinileväkukintoja ainakin vuosina 1991, 1994 ja Kukinnan valtalajeina on todettu AnabaenQsukuun kuuluvia lajeja, joiden tiedetään voivan tuottaa veteen ihmisille ja eläimille myrkyllisiä yhdisteitä. Niilesjärven vesi on ollut runsasravinteistajo vuosina tehtyjen tutkimustenperusteella.tuolloin veden kokonaistyppipitoisuus on avovesikautena vaihdellut Jlg/I jakokonaisfosforipitoisuus Jlg/!. Vuosina kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut Jlgllja kokonaisfosforipitoisuus Jlg/!. kuitenkin merkittäväsi kesän edetessä, kun leväkasvu sitoo ja kuluttaa ne lähes loppuun. Kuvassa 6. on esitetty nitraattitypen pitoisuus Pyykösjärven vedessä seuranta-ajan kuluessa. Pyykösjärven ravinnepitoisuudet ovat aiempien tutkimustulosten perusteella olleet jo pitkään korkealla tasolla. Vuosina ja 1984 ja 1985 kokonaistyppi- jakokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet merkittävästi korkeampia kuin 1990-luvulla. Pyykösjärven kokonaistyppipitoisuus on vuosien avovesikautena vaihdellut Jlg/!. Vuosina 1984 ja 1985 avovesikaudenkokonaistyppipitoisuus on ollut keskimäärin vastaavasti 2100 ja 1700 Jlg/!. Vuosina kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut Jlgll. Pyykösjärvi Pyykösjärvi on rehevä. Vesi on suhteellisen kirkasta ja veden ph-taso on neutraali tai hiukan emäksinen. Pyykösjärvi ei ole herkkä happamoitumiselle, sillä vedessä on runsaasti puskuroivia eli happamoitumista torjuvia aineita. Alkaliteetti on seuranta-aikana vaihdellut 0,12-0,41 mmol/!. Pyykösjärven veden ravinnepitoisuudet ovat suhteellisen korkeita. Kokonaistyppi-, -fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella vesi luokitellaan reheväksi. Ravinnepitoisuudet ovat pysyneet koko viisivuotisseuranta-ajan samassa suuruusluokassa. Kasviplanktonille eli leville käyttökelpoisessa, liukoisessa muodossa olevien ravinteiden määrä on aina alkukesästä ollut korkeahko. Nitraattityppi- ja ammoniumtyppisekä fosfaattifosforipitoisuudet pienenevät Pyykösjärven kokonaisfosforipitoisuus on vuosien avovesikautena vaihdellut f,lg/1. Vuosina 1984 ja 1985 avovesikauden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin vastaavasti 61 ja 70 Jlg/!. Vuosina kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut Jlg/!. ~gi BO o NITRAATTlTYPPI n. nn Kuva 6. Pyykösjärven vedennitraattityppipitoisuus avovesikautena vv

19 jlg/l 2000, , 60 TYPPll! f i o i ~II o FOSFORII i I.~ ~ i~ jlgll 17 40, , KLOROFYLU o Kuva 7. Pyykösjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja klorofylli-a -pitoisuudet avovesikautena vv Kuvassa 7. on esitetty Pyykösjärven veden kokonaistypen, -fosforin sekäklorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. Pyykösjärven talviaikainen ilmastaminen on aloitettu vuonna Yli kymmenen vuoden ajan jatkunut ilmastus on parantanut Pyykösjärven tilannetta, mikä näkyy vedessä olevien ravinteiden määrän laskuna. Pyykösjärveen laskee Hiltusenperänoja. Muuta keskitettyä ulkoista kuormitusta Pyykösjärveen ei kohdistu. Pyykösjärven rehevää tilaa ylläpitää pääosin järven sisäinen kuormitus. Pyykösjärvellä sijaitsevassa ilman kautta tulevan laskeuman mittauspisteessä typpilaskeuma on 1980-luvulla ollut selvästi korkeampi kuin muualla Oulussa luvulla laskeuman määrä on alkanut laskeaja on tällä hetkellä samaa suuruusluokkaa kuin muualla Oulussa. Laskeuman määrän vähenemiseen on vaikuttanut 1950-luvulta asti toimineen Kemira Chemicals Oy:n lannoitetehtaan toiminnan loppuminen 1990-luvun alkupuolella. Pyykösjärven kasviplanktonin valtalajistoon kuului vuonna 1991 tehdyn selvityksen mukaan nieluleviä sekä piileviäja sinileviä. Nämä kaikki ovat tyypillisiä suhteellisen ravinnepitoisen järven leviä. Pyykösjärven vedessä on todettu sinileväkukintoja ainakin vuodesta 1991 lähtien. Uimarannan tuntumassa kukintaa ei ole kuitenkaan todettu. Kukinnan valtalajina on yleensä 01 lutmicrocystis aeruginosa, jonka tiedetään voivan muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä veteen. Valkiaisjärvi Valkiaisjärvi on karu ja kirkasvetinen. Järvi sijaitsee pääosin hiekkamaalla. Vesi on happamuudeltaan lähes neutraaliajasillä on jonkin verran puskurikykyä happamia virtauksiaja laskeumia vastaan. Valkiaisjärvessä ei ole merkkejä rehevöitymisestä. Veden typpi- ja fosforipitoisuudet ovat tyypillisiä niukkaravinteiselle järvelle. Avovesikauden edetessä ravinnepitoisuudet eivät kasva mainittavasti. Vtiden seurantavuoden aikana ravinnepitoisuuksissa eikä muissakaan vedestämitatuissa tekijöissä ole tapahtunut muutoksia. Mitatut pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin vuosina mitatut vastaavat pitoisuudet. Kuvassa 8. on esitetty Valkiaisjärven veden kokonaistypen, -fosforin sekäklorofyllin pitoisuudet seuranta-aikana. Valkiaisjärven vedessäonvuonna 1991 tehdyn selvityksen mukaan esiintynyt leväkasvuston valtalajeina kultaleviä. Kultalevät

20 18 ovat tyypillisiä niukkaravinteisenjärven leviä. Valkiaisjärvessä esiintyi runsaslukuisena myös sinilevää (Merismopedia tenuissima), joka on myrkytöntä ja tyypillistä karuille vesille. Valkiaisjärven pohjoisrannalla on Oulun kaupungin virallisesti valvoma uimaranta. Uimarannan veden laatu on yksi parhaimmista. Ilg / _.._ _-- TYPPll Ilg/1 Ilg _._---_.._._..._..._ y FOSFORI: KLOROFYLLI I Kuva 8. Valkiaisjärven vedestä mitatut kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja klorofylli-a -pitoisuudet avovesikautena vv Sinileväkukintojen järvikohtainen esiintyminen Seuraavassa on esitetty sinileväkukintojen esiintyminen Oulun järvissä vuosina ja kukinnassa esiintyvän sinilevän valtalaji. Nimistö on Kasviplankton opas -kirjan (1986, Tikkanen) mukainen. Isokankaanjärvi Kuivasjärvi Anabaena Anabaena Anabae71a jlos-aqllae jlos-aqllae jlos-aqllae Lämsänjärvi Niilesjärvi Allabaena Anabaella Allabaena jlos-aquae jlos-aqllae jlos-aquae Aphallizome- Ilon jlos-aquae Pyykösjärvi Microcystis Microcystis AlIabaella Microcystis Anabaena aerugi710sa aerugi710sa jlos-aquae aeruginosa jlos-aqllae Microcystis Allabaella Microcystis aerugillosa jlos-aqllae aeruginosa Gomphosphaeria nageliana Valkiaisjärvi

21 Valokuvia Oulun järvissä esiintyneistä sinileväkukinnoista Sinileväkukintaa Niilesjärvessä Kukinnan valtalajinaanabaenajlos-aquae. Kuva: E. Heiska. 2. Sinileväkukintaa Niilesjärven matalassa rantavedessä Kukinnan valtalajinaon Allabaellajlas-aquae. Kuva: P. Koivunen. 3. Lylyjärven Allabaella-sinileväkukinta alkamassa Kuva: E. Reiska. 4. Lylyjärven sinileväkukinta on laajentunut jo usean metrin levyiseksi rannanslluntaiseksi kaistaleeksi Kukinnassa Allabaella-sinilevää. Kuva: E. Reiska. 5. Tuuli on kuljettanut sinileväkasaumia Pyykösjärven rantaan Seassa on myös pikkulimaskaa. Kukinnan valtalajina on Microcystis-sinilevä. Kuva: E. Reiska. 6. Pyykösjärven rantavedessä esiintyvää sinileväkukintaa. Valtalajina on Microcystis-sinilevä. Kuva: J. Jokela.

22 20 8. Seurantatutkimuksen anti Yhteenveto tuloksista Kun Oulun järvivesien seurantatutkimus aloitettiin vuonna 1991, tavoitteeksi asetettiin järvivesien tilan selvittäminen. Viiden vuoden mittaista seuranta-aikaa voidaan pitää vähimmäisaikana selvitettäessä vesistön tilaa. Järvien tilan selvittämisen ohella tarkoituksena oli etsiä mahdollisia yhtymäkohtia sinileväkukintojen esiintymisen ja veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien välillä. Seurantatutkimus osoitti, että järvivedet pysyivät fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan kutakuinkin samankaltaisina vuodesta toiseen. Vain pieniä muutoksia esiintyi esimerkiksi Niilesjärven alkaliteetissa, joka kasvoi seuranta-ajan kuluessa. Lämsänjärven veden ph:ssaoli havaittavissa hienoista laskua vuosi vuodelta. Kuivasjärven ravinne- ja kjorofyllipitoisuudet pienenivät kahtena viimeisenä seurantavuonna ja myös vesi oli mittausten mukaan vaaleampaa tällöin. Tutkimus osoitti myös, että järvien veden laadussa on melko huomattavia eroavaisuuksia keskenään niin happamuudessa, ravinteikkuudessa kuin leväkoostumuksessakin. Veden laatuun vaikuttavat maaperä, järven käyttö ja erilaiset järveä kuormittavat tekijät. Sinileväkukintoja tavattiin Kuivasjärvestä, Lylyjärvestä, Niilesjärvestäja Pyykösjärvestä. Kaikki nämä järvet lukeutuvat reheviin tai erittäin reheviinjärviin. Typpi- ja fosforiyhdisteiden määrät ovat suhteellisen korkeita ja myös kasviplanktonin suhteellista määrää osoittava kjorofyllipitoisuus on kaikissa näissä järvissä korkea tai korkeahko. Korkea fosforipitoisuus samoin kuin yli kuuden oleva ph ovat molemmat sinileväkukintoja suosivia tekijöitä. Näiden neljän järven ph-taso on neutraali tai emäksisen puolella. Myös sääolosuhteilja on tärkeä merkitys sinileväkukintojen esiintymisessä. Pitkä, useamman viikon jatkuva lämmin ja tyyni sää oli edellytyksenä sinileväkukinnan puhkearniselle. Isokankaanjärvi, Lämsänjärvi javalkiaisjärvi lukeutuvat karuihin tai niukkatuottoisiin järviin. Niiden ph-taso on neutraali tai happaman puolella. Ravinnepitoisuudet näissä järvissä ovat alhaisia eikä vesissä esiinny paljon leviä. Sinileväkukintoja niissä ei ole esiintynyt koko seuranta-aikana. Tyypillistä näille vesille on suhteellisen alhainen alkaliteetti eli huono puskurikyky happamia laskeumia vastaan. Ne ovat näin ollen herkkiä happamoitumiselle. Miten edetään? Nyt tutkituista järvistä Kuivasjärveen, Pyykösjärveenja Lämsänjärveen kohdistuu eniten virkistyskäyttöä. Niiden vedenlaatu on asutus-, kalastus- ja virkistyskäyttötoiminnan kannalta tyydyttävä. Kuivasjärvi ja Pyykösjärvi ovat reheviä. Niiden voimakas sisäinen kuormitus on tae siitä, että sinijeväkukintojaja hapettomuutta esiintyy jatkossakin. Lämsänjärven ph-taso on niin alhainen, että se ei täytä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessään antamaa uimarantaveden ph:n laatuvaatimusta. Vuonna 1989 tapahtuneen Lämsänjärven ruoppauksen jälkeen veden ph on laskenut vuosi vuodeltaja on tällä hetkellä noin neljä. Kuivasjärven ja Pyykösjärven veden laatua tulisijatkossakin seurata vuosittain ainakin

23 ravinteiden, klorofyllinja hapen osalta avovesikautena. Myös Kuivasjärvenja Pyykösjärven ilmastusta ja happipitoisuuden mittausta tulee jatkaa talviaikana. Sen sijaan järvien muiden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden seurantaa ei ole tarpeen jatkaa niin tiiviinä ja kattavana kuin se on ollut nyt kuluneina seurantavuosina Laajemman analyysivalikoiman sisältävä tarkkailu voisi toistua esimerkiksi kolmen vuoden välein. Muiden järvien (Isokankaanjärvi, Lämsänjärvi,NiilesjärvijaValkiaisjärvi) osalta tarkkailua tulisi jatkaa, joskaan sen ei tarvitse olla vuosittaista muiden kuin sinileväseurannan ja Lämsänjärven ph:n mittauksen osalta. Esimerkiksi kolmen vuoden välein tapahtuva tarkkailu on riittävä. Silloin tarkkailun tulisi käsittää vähintään ne analyysit, jotka sisältyivät nyt tehtyyn seurantatutkimukseen. Sinileväseurantaa tulisi jatkaa samassa laajuudessa kuin nyt kuluneena seuranta-aikana. Sinileväkukinnoista tulisi jatkossakin tiedottaa tiedotusvälineidenjauimarantojen ilmoitustaulujen avulla, jotta vesistöjen käyttäjät tietävät välttää sinileväaltistusta. Nyt tehdystä seurantatutkimuksesta käy ilmi se, että Kuivasjärven ja Pyykösjärven rehevyys ja siitäjohtuvat sinileväkukinnat sekä Lämsänjärven happamuus eivät ole ohimeneviä, vaan ne kuvaavat järvien nykyistä tilaa. Näiden järvien osalta tulisi selvittää, mitä kunnostustoimenpiteitä on mahdollistajajärkevää tehdä, jotta veden laatujajärvien tila kohentuisi. 9. Kirjallisuusluettelo 21 Forsberg, C. ja Ryding, S.-O. (1980) Eutrophieation parameters and trophie state indiees in 30 Swedish wastereeeiving lakes. - Areh. Hydrobiol. 89: Helsinki-instituutti (1991 ) Uusinta tietoa sinilevistä-seminaarin luentoaineisto. - Helsinki-instituutti, Helsinki, Ilmavirta, V. (toim.) (1990) Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. - Helsinki, Yliopistopaino, 479 s. Ingalsuo, S. (1988) Kasviplankton Oulun Pyykös- ja Kuivasjärven tilan ilmentäjänä. - Tutkielma, Oulun yliopiston kasvitieteen laitos, 45 s. Isteri, P. (1994) Terve ja kunnostettu järvi kestää ja tarvitsee ravinteita tuottakseen pohjaeläimiä ja kaloja. - Ympäristö ja terveys-lehti 3: Myllymaa, U. (1982) Oulun ympäristönjärvien tila vuosina Vesihallituksen monistesarja 141:1-22. Nilivaara, A. (1988) Oulun Pyykös- ja Kuivasjärven vesikasvillisuus sekä tarve ja mahdollisuudet sen määrän vähentämiseen. Tutkielma, Oulun yliopiston kasvitieteen laitos, 49 s. Oulun kaupungin rakenllusvirasto (1986) Pyykös- ja Kuivasjärven kunnostuksen yleissuunnitelma. - Valtion teknillinen tutkimuskeskus, rakennuslaboratorio, Oulu, 105 s. Oulun kaupungin ympäristövirasto (1991) Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun kaupungin ympäristövirastonjulkaisuja4/1991, 20 s. Oulun kaupungin ympäristövirasto (1993) Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja211993, 10 s.

24 22 Oulun kaupungin ympäristövirasto (1994) Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja , II s. Oulull kaupungin ympäristövirasto (1995) Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja ,47 s. Oulun kaupungin ympäristövirasto (1995) SiniJevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja , 9 s. Tikkanen, T. (1986) Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Forssa, 267 s. Vesi- ja ympäristöhallitus (1992) Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä - vaikutusten arviointi. - Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarjaa 96:1-137.

25 ISOKANKAANJÄRVI LllTEIIl LÄMPÖTILA C 10,7 15,1 17,0 17,0 9,0 HAPPI mg 0,/1 10,6 9,3 8,6 8,6 10,5 HAPPI kyll. % SAMEUS FrU 0,8 0,7 0,6 0,6 0,5 JOHTOKYKY ms/m 1,7 1,7 1,8 1,6 1,6 ph 5,3 5,3 5,2 5,4 5,4 ALKALlTEETTI m vain KOKONAISTYPPI ~gi NITRAATTITYPPI ~gi1 <7 <7 <7 <7 <7 AMMONiUMTYPPI ~gi1 <10 <10 <10 <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~gi FOSFAATTIFOSFORI ~gi1 <5 <5 <5 <5 <5 KLOROFYLLI ~gi1 1,7 2,2 2,4 2, ,5 2, LÄMPÖTILA C 18,2 17,1 18,7 13,7 10,2 HAPPI mgo:ifl 8,6 9,1 9,2 9,2 HAPPI kyll. % VÄRI mgpui JOHTOKYKY ms/m 1,8 1,6 2,3 ph 5,3 5,7 5,4 4,9 ALKALlTEETTI mmolll 0,01 0,05 0,03 0,02 KOKONAISTYPPI ~gi NITRAATTITYPPI ~gi1 23 < AMMONIUMTYPPI ~gl KOKONAISFOSFORI ~gi FOSFAATTIFOSFORI ~gi1 10 <5 <5 <5 KLOROFYLLI ~gi1 2,0 2,5 3,2 2,7 4, LÄMPÖTILA C 10,8 16,8 17,7 14,8 6,7 HAPPI mgoyl 9,0 8,3 8,8 10,5 HAPPI kyll. % VÄRI mgpu JOHTOKYKY ms/m 1,5 1,5 1,4 1,3 ph 5,0 5,9 6,0 5,9 ALKALlTEETTI mmolll 0,02 0,04 0,03 0 KOKONAISTYPPI ~gi NITRAATTITYPPI ~gi1 12 < AMMONIUMTYPPI ~gi <10 KOKONAISFOSFORI ~gi FOSFAATTIFOSFORI ~gi1 < <5 KLOROFYLLI ~gi1 2,1 8,7 5,4 4,3 3, LÄMPÖTILA C 16,6 16,7 18,9 13,3 3,0 HAPPI mgojil 8,7 8,2 9,1 11,7 HAPPI kyll.% VÄRI mg Ptfl JOHTOKYKY ms/m 1,5 1,7 1,3 1,2 ph 5,3 5,5 5,8 6,1 ALKALlTEETTI rumal!1 0,02 0,03 0,03 0,03 KOKONAISTYPPI ~gi NITRAATTITYPPI ~gi1 7 <7 <7 7 AMMONIUMTYPPI ~gi1 <10 18 <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~gl FOSFAATTIFOSFORI ~gi1 <5 35 <5 <5 KLOROFYLLI ~gl1 6,2 2,8 5,2 4,5 2, , LÄMPÖTILA C ,5 14,8 HAPPI mg OJil 7,9 8,4 8,5 9,3 HAPPI kyll.% VÄRI mg Ptll JOHTOKYKY ms/m 1,4 1,3 1,4 1,3 ph 4,4 5,8 5,5 5,9 ALKALlTEETTI mmoll1 0 0,01 0,02 0,02 KOKONAISTYPPI ~gi NITRAATTITYPPI ~gi1 <7 <7 <7 <7 AMMONiUMTYPPI ~gl1 <10 <10 <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~gi1 < 20 < FOSFAATTIFOSFORI ~gl1 < 20 < 20 <5 <5 KLOROFYLLI ~gi1 2,6 2,5 3,1 4,8

26 KUIVASJÄRVI LIITE 1/ LÄMPÖTILA C , ,7 10,0 HAPPI mg 0,/1 10, ,2 8,7 10,8 HAPPI kyii. % SAMEUS FfU 5.8 4,4 4,1 6,0 6,7 JOHTOKYKY ms/m 18,8 19,2 20,0 20,6 20,7 ph 7,3 7, ,5 7,6 ALKALlTEETTI m valli 0,49 0,48 0,52 0, KOKONA1STYPPI ~g NITRAATTITYPPI ~g <7 <7 AMMONIUMTYPPI ~g <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~g FOSFAATTIFOSFORI ~g <5 11 KLOROFYLLI ~g LÄMPÖTILA C 18,2 16,6 17,7 13,1 10,5 HAPPI mgo,/l 9,0 9,0 8,3 8,1 HAPPI kyll.% VÄRI mg Pt/l JOHTOKYKY ms/m 16,0 16, ph 6,8 7,0 6,7 6,8 ALKALlTEETTI mmoll1 0,39 0, ,59 KOKONAISTYPPI ~g NITRAATTITYPPI ~g < AMMONIUMTYPPI ~g KOKONAISFOSFORI ~g11 69 loi FOSFAATTIFOSFORI ~g KLOROFYLLI ~g , LÄMPÖTILA C 11,0 17, ,9 7,5 HAPPI mg02l'l 9, ,6 9,8 HAPPI kyll. % VÄRI mg Ptll JOHTOKYKY ms/m 13,5 14,9 15,6 15,5 ph 7,1 7, ,7 ALKALlTEETTI mmoiii 0,50 0,69 0, KOKONAISTYPPI ~g NITRAATTITYPPI ~g <7 46 AMMONIUMTYPPI ~g KOKONAISFOSFORI ~g FOSFAATTIFOSFORI ~g KLOROFYLLI ~g LÄMPÖTILA C 17,3 16,8 19,9 14,5 3,0 HAPPI mg 0,11 9, ,4 12,1 HAPPI kyll. % VÄRI mg Ptll JOHTOKYKY ms/m 14,0 14,6 16,4 15,9 ph 7,3 7,2 7,3 6,9 ALKALlTEETTI mmolll 0,43 0,48 0,47 0,52 KOKONAISTYPPI ~g NITRAATTITYPPI ~g11 16 <7 <7 78 AMMONIUMTYPPI ~g11 24 <10 <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~g FOSFAATTIFOSFORI ~g II 10 KLOROFYLLI ~g , LÄMPÖTILA C 19, , HAPPI mg02l'1 7,5 9,6 10,4 9,6 HAPPI kyll. % VÄRI mg Ptll JOHTOKYKY ms/m , ph 7,2 7,7 8,0 7,2 ALKALlTEETTI mmovl 0,37 0,39 0,33 0,42 KOKONAISTYPPI ~g NITRAATTITYPPI ~g11 92 <7 <7 <7 AMMONIUMTYPPI ~g11 43 <10 <10 <10 KOKONAISFOSFORI ~g FOSFAATTIFOSFORI ~g11 20 < 20 <5 7 KLOROFYLLI ~g11 8,9 17 7,8 5,2