NÄYTTÖ -MAHDOLLISUUS ERILAISELLE OPPIJALLE. Opas ammatilliseen peruskoulutuksen opettajalle työpaikkaohjaajalle opiskelijalle

Transkriptio

1 1

2 NÄYTTÖ -MAHDOLLISUUS ERILAISELLE OPPIJALLE Opas ammatilliseen peruskoulutuksen opettajalle työpaikkaohjaajalle opiskelijalle Mikkelin ammattiopisto

3 Lukijalle Erilainen oppija!? Poikkeavuus määrittyy aina sosiaalisesti, siis joku poikkeaa jostakin toisesta. Tällöin poikkeavuus ilmaistaan useimmiten yksilön ominaisuutena ja tunnistetaan tutkimalla henkilöä yksilönä. Yksilöllinen tarkastelukulma ohjaa myös menettelyjen valintaa. Menetelmien ja korjaavien toimenpiteiden kohteeksi valikoituu yksilö. Jos yksilö ei mahdu sovittuun sabluunaan, hän jääköön sen ulkopuolelle ja löytäköön toisen paikan. Vastuu tilanteesta lipsahtaa tällöin helposti yksilölle itselleen. Onko kysymyksessä erilaiset oppijat vai samanlaisuutta edellyttävä koulu? Tarkastelukulman valinta oppimisen vai opetuksen ongelma osoittaa, millä kantilla yhteisön ajattelu ja mielikuvat menevät: puhutaanko oppimisongelmasta, jolloin vastuu siirtyy yksilölle, vai puhutaanko opetuksen ongelmasta, jolloin tiedostetaan, että tarvitaan lisää tietoja tai taitoja opetustilanteeseen ja on aikuisen asia ja vastuulla hankkia ne. Yhteisöllinen tarkastelutapa ohjaa menettelyjen valintaa yhteisölliseen suuntaan. Vastuu tilanteesta ohjautuu myös aikuisille, jotka luovat järjestelmät ja olosuhteet, joihin lapset tulevat. Vastaukset pulmatilanteisiin pitäisi löytää aikuisten taholta, eikä tulisi pitää sellaista ajatusrakennelmaa yllä, että erilaisuus on lasten ja nuorten ominaisuus. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin % on erilaisia oppijoita. Tietoa erilaisista oppijoista tarvitaan, jotta heitä pystytään tukemaan ja ohjaamaan opinnoissaan. Erilaisten oppijoiden vahvuuksien ja haasteiden tunnistaminen sekä tarvittavan tuen ja ohjauksen antaminen luovat pohjan näyttöjen onnistumiselle. Ammatillisen peruskoulutuksen näyttöjärjestelmä voidaan luoda sellaiseksi, että se sopii monenlaisille opiskelijoille ja tarvittaessa joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. Näytöissä erilainen oppija voi oppia tekemällä ja näyttää osaamisensa aidoissa työtilanteissa. Näyttö on mahdollisuus erilaiselle oppijalle. Näytössä opiskelija näyttää osaamistaan ei osaamattomuuttaan! Opas on koottu??? Taitotakuu-hankkeessa. Oppaan kokoamisessa on hyödynnetty HE- ROn NÄYTTÖ-projektissa saatuja kokemuksia, hyviä käytäntöjä ja suosituksia siitä, miten erilaiset oppijat tulisi huomioida näytöissä. Oppaassa on myös tietoa erilaisista oppijoista ja oppimisvaikeuksista. Opas on tarkoitettu ammatillisen peruskoulutuksen opettajille ja opiskelijoille, työpaikkaohjaajille sekä kaikille asiasta kiinnostuneille. Oppaan lopusta löydät vinkkejä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, joiden avulla voit syventää ja laajentaa tietämystäsi erilaisista oppijoista. 3

4 1. Johdattelu Usein puhutaan erilaisista oppijoista: heidän ominaispiirteensä tulisi ottaa oppimisessa huomioon ja heille pitäisi tarjota mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan. Jokainen on meistä omalla tavallaan erilainen oppija, koska kukaan ei opi ja omaksu asioita samalla tavalla. Tässä oppaassa lähden siitä, että opettajan tulee osata tunnistaa oppimisvaikeuksia ja tiedostaa niiden vaikutus oppimiseen. Kun opettajan valitsemat opetusmenetelmät tukevat oppijaa, hän saa sillä tavalla tukea myös näyttöihin. Näyttötehtävissä ja työssöoppimisessa voi tulla eteen samoja tai eri pulmia kuin muussa opiskelussa, ja jälleen ovat hyvät neuvot kalliita: miten eri tavoilla voi ohjata ja tukea erilaisia oppijoita näytöissä. Ammatillisesta koulutuksesta säädetyn lain (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, 20, 21, 31) sekä asetuksen (asetus ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, 8 ja 12) mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opintoohjausta. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien avulla taataan opiskelijoille koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus oppimisedellytyksistä riippumatta. Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on kouluttaa yksilöitä työhön sekä toimimaan heitä yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä. Mikkelin ammattiopiston koulukohtaisessa erityisopetuksen järjestämissuunnitelmassa näiden periaatteiden lisäksi painotetaan opiskelijalähtöisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Erityisopetuksessa olevat opiskelijat tarvitsevat joustavan ja nopeasti reagoivan järjestelmän. Jokainen heistä tarvitsee hänen elämäntilanteestaan ja tavoitteistaan lähtevän opetussuunnitelman, joka huomio opiskelijan voimavarat ja on hengeltään tulevaisuusorientoitunut. 2. Mitä oppiminen on? Jokaisella meistä on oma käsityksensä siitä, miten oppiminen tapahtuu. Puhutaan oppimiskäsityksestä, joka ohjaa voimakkaasti esimerkiksi opettajan tai työpaikkaohjaajan opettamis- ja ohjaustyötä. Aikaisemmin on muun muassa ajateltu, että oppimista voitaisiin ohjata palkkioin ja rangaistuksin, joita annetaan sen mukaan, onko oppimistulos tyydyttävä. Ennen ajateltiin myös, että opettaja voisi siirtää omia tietojaan ja taitojaan oppijalle. Nykyisin ajatellaan, että oppijan oma ajattelu, toiminta ja ponnistelu on oppimisen edellytys. Oppija tekee tulkintoja opittavien tietojen ja taitojen tärkeydestä ja asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen. Opettaja ja työpaikkaohjaaja eivät voi siirtää opittavia asioita nuoren mieleen, vaan nuori oppii pohtimalla, tutkimalla ja harjoittelemalla. Nuori ikään kuin rakentaa oppiessaan itse itselleen tietoja ja taitoja. Nuori ei ole vain toimimaton ja ulkopuolinen opin vastaanottaja vaan toimiva (aktiivinen) oppija, jonka omasta ajattelusta ja harjoittelusta oppimistulos viimekädessä riippuu. Oppimisen voidaan sanoa olevan strategista toimintaa, jolloin nuori voi valita erilaisia toimintamalleja eri oppimistilanteissa. Oppimista ohjaavat voimakkaasti aikaisemmat tiedot ja taidot, joiden pohjalle uusi oppiminen perustuu. 4

5 Tärkeä on myös nuoren käsitys itsestään oppijana: näkeekö hän oppimisen itselleen mahdolliseksi, uskaltaako hän yrittää vastoinkäymisistä huolimatta, tietääkö hän, ettei oppiminen riipu kielipäästä tai,matikkapäästä. Opiskelu on tärkeää ja aikaa vievä osa nuoren elämää, mutta elämässä on myös muuta. Perhe- ja ystävyyssuhteet sekä harrastukset tuovat oman osansa nuoren arkipäivään. Parhaassa tapauksessa nuori voi näin saada lepoa, virkistystä ja tukea, joiden avulla oppiminen saa hyvät edellytykset. Huonoimmassa tapauksessa nuoren elämässä on turvattomuutta ja rasituksia, jotka vievät voimia ja vaikeuttavat yleensä oppimista. Unohtaa ei kannata sitä, että nuori oppii paljon myös opiskelun ulkopuolella. Harrastuksissa ja arkipäivän toiminnoissa nuori saa arvokkaista kokemuksia, joita hän voi hyödyntää myös opiskelussa. 3. Erilainen oppija 3.1. Kuka on erilainen oppija? Jokainen on ainutlaatuinen ja erilainen oppija. Joskus erilaisuus auttaa oppimaan, joskus se voi olla haitta. Oppimisvaikeudet eivät ole koskaan este oppimiselle, vaan vaikeuksiin voidaan keksiä ratkaisu- ja tukikeinoja. Oppimisvaikeuksia on kaikkiaan noin miljoonalla suomalaisella! jopa noin %:lla ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista Suurin osa erilaisista oppijoista tarvitsee vaihtelevan määrän yksilöllistä tukea ja ohjausta opiskelussaan. Jos opiskelija tarvitsee paljon tukea, voidaan opetus toteuttaa erityisopetuksena. Näin toimitaan kaikista opiskelijoista noin 5-10 %:n kohdalla. Syynä voi tällöin olla oppimisvaikeuden lisäksi vammaisuus, muu toimintarajoite tai esim. sosio-emotionaaliset tai elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat Mitä oppimisvaikeudet ovat? Oppimisvaikeus on käsite, jolla voidaan tarkoittaa erilaisia oppimisessa ilmeneviä ongelmia. Oppimisvaikeudet kytkeytyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi lukivaikeuksisella voi olla hankaluuksia myös matematiikassa tai keskittymisvaikeuksia voi liittyä myös lukivaikeuteen. 5

6 Seuraavassa kuviossa on oppimisen alueita, joissa voi esiintyä vaikeuksia. LUKEMINEN KIRJOIT- TAMINEN MATEMAAT- TINEN AJATTELU VIERAS KIELI Toiminnanohjauksen ongelmat vaikeuttavat laaja-alaisesti ihmisen suoriutumista elämän eri alueilla. Opiskelua ne haittaavat esimerkiksi puutteellisena kykynä luoda toimivia opiskelustrategioita. Työelämässä ne vaikeuttavat työtehtävien omaksumista ja niiden itsenäis- OPPIMISVAI- KEUSIA LUETUN YMMÄRTÄ- MINEN TARKKAAVAI- SUUS ITSENÄI- NEN TYÖS- KENTELY KUULLUN YM- MÄRTÄMINEN OMAN TOIMINNAN OHJAAMISEN TAITO MOTIVAATIO JA TUNNETILAT Monet näistä nimetä sen mukaan, missä oppiaineissa ongelmia näyttää ensisijaisesti olevan. Voidaan puhua esimerkiksi lukemisvaikeudesta tai matematiikan oppimisvaikeudesta. Usein oppimisvaikeuksiin liittyy myös tekijöitä, jotka ovat yhteisiä lähes kaikkien oppiaineiden opiskelussa. Tällöin puhutaan oppimisen strategioista, oman mielen toiminnan ymmärtämisestä, oman toiminnan ohjauksesta, keskittymisestä tai oppimismotivaatiosta. Oppimisvaikeuksia voidaan tarkastella toiminnanohjauksen käsitteen avulla. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan niitä kykyjä, joiden avulla yksilö sopeuttaa toimintaansa ympäristön vaatimusten mukaisiksi. Keskeisiä ovat kyvyt määritellä tilanne ja sen vaatimukset, laatia suunnitelma päämäärään pääsemiseksi, toimia suunnitelman mukaisesti ja arvioida omaa toimintaansa sekä muuttaa sitä joustavasti tarpeen mukaan. 6

7 tä suorittamista. Myös sosiaalisten tilanteiden ja normien hahmottaminen ja niiden mukaan toimiminen vaikeutuu usein toiminnanohjauksen ongelmien takia. Oppimisvaikeudet ei estä oppimista eikä tarkoita, että oppimistulos olisi huonompi kuin muilla. Oppiminen voi kuitenkin tapahtua eri reittiä ja eri tahtiin kuin opiskelijalla, jolla ei ole oppimisvaikeutta. Oppimisvaikeuksiset ovat kyvyiltään normaaleita, he eivät ole tyhmempiä tai laiskempia kuin muut oppijat. Oppimisvaikeudet ilmenevät jokaisella ihmisellä hieman eri tavalla. Jotta osaisimme tukea oppimisvaikeuksista opiskelijaa, pitää tunnistaa oppimisvaikeus ja sen piirteet juuri tällä kyseisellä opiskelijalla. (Oppimisvaikeudet voidaan huomata esimerkiksi siitä, että nuori ei opi tietyssä ajassa, tietyillä ponnistuksilla tai tietyillä menetelmillä. Myös opiskeluinnostuksen puute on usein merkki oppimisvaikeuksista.) tunnistaa opiskelijan vahvuudet tiedostaa, miten oppimisvaikeus vaikuttaa opiskeluun etsiä ja kokeilla erilaisia helpottavia ja tukevia tapoja oppia ja ohjata opiskelijaa. Kun löydetään oppijan vahvuudet ja hänelle sopivia tukemisen tapoja, oppimisvaikeus voi myös auttaa kasvamaan. Seuraavassa on katkelma Sisko Savolaisen tekstistä Kertomus kasvusta: Uusi päivä voi muuttaa kaiken. Söheltäjäkin voi oppia hyväksymään itsensä. Se vähentää sähläämistä. Voimien vapautuminen antaa aivan uusia kehittymismahdollisuuksia. Lisäksi oppimisvaikeudet vaikuttavat opiskelijan itsetuntoon ja motivaatioon. Epäonnistumisen kierre vie halun, innon ja tahdon oppia. Se lisää epäonnistumisen pelkoa. Ongelmien peittely voi tuoda mukanaan psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia: yhteistyö muiden kanssa ei onnistu, jos kaikin voimin pyrkii kätkemään heikkoutensa ja kieltäytyy tehtävistä, joissa ne voisivat paljastua. Huonon käytöksen, lintsailun ja opintojen keskeyttämisen takana voi olla peitelty oppimisvaikeus. Joskus tunnelmat ovat matalalla kuin Sisko Savolaisen tekstissä Pahuksen lukihäiriö: Voi meitä, joilla on oppimisen halu muttei kykyä, näillä menetelmillä. Elämä tuntuu turhautumisen ja ohiliukumisten sarjalta, josta ei ehdi omaa paikkaansa löytää. Seuraavaksi kuvataan lyhyesti erilaisten oppimisvaikeuksien keskeisiä tunnusmerkkejä Lukivaikeudet Lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvä erityisvaikeus, joka on ristiriidassa lahjakkuustasoon ja oppimiskykyyn nähden. Liittyy usein oikean aivopuoliskon voittopuoliseen käyttämiseen. 7

8 Miten tunnistan lukivaikeudet? lukeminen hidasta vaikeus ymmärtää lukemaansa ydinsisällön löytäminen hankalaa kirjoitusvirheitä hidas kirjoitustaito kirjaimet ja äänteet sekaantuvat kirjoittaessa kirjaimia puuttuu tai ne vaihtavat paikkaa ajatusten pukeminen tekstiksi työlästä tekstin jäsentäminen hankalaa käsiala kömpelöä vieraiden kielten oppimisvaikeuksia työmuisti kapea, esim. pitkien suullisten ohjeiden muistaminen vaikeaa Lukivaikeuteen voi liittyä hankaluuksia Hahmottamisessa etäisyydet, sijainnit suunnat (oikea vasen) suunnistaminen aika (aina myöhässä) Motoriikassa kynäote hankala silmän ja käden yhteistyö kömpelyys liikuntalajit, askelsarjat vaikeita Tarkkaavaisuuden ja toiminnan ohjauksessa haaveilija ikiliikkuja kärsimätön, impulsiivinen Sarjojen ja jonojen muistamisessa kuukaudet kertotaulu Opetushallitus on antanut ohjeet (1996) siitä, miten lukivaikeus pitäisi ottaa huomioon ammattitutkintolain mukaisesti tutkintojen järjestelyissä ja arvioinnissa. Ohjeistus on sellainen, että sitä kannattaa soveltaa laajemminkin opiskelija voi saada lisäaikaa tehtävien tekemiseen. opiskelija saa käyttää kirjallisten tehtävien tukena mm. kuvamateriaalia, ääninauhaa jne. opiskelija voi täydentää tai korvata tehtäviä suullisesti. opiskelija voi käyttää hänelle sopivia kompensoivia menetelmiä, mm. kirjoittamisen apuna tekstinkäsittelyä ja oikolukuohjelmaa. 8

9 arvioinnissa otetaan huomioon oppimisvaikeuden luonne ja sen vaikutukset tutkinnon suorittamiseen. erityisjärjestelyt eivät saa vaikuttaa suorituksen arviointiin. kirjallisissa vastauksissa ei tekstin rakenne tai oikeinkirjoitus vaikuta arviointiin. Arvioinnissa on tarvittaessa mukana erityis-/lukiopettaja Vieraiden kielten oppimisvaikeudet Vieraiden kielten oppimisvaikeus liittyy usein lukivaikeuteen. Miten tunnistan vieraiden kielten oppimisvaikeudet? oikeinkirjoitusvirheet sanaston oppiminen vaikeaa kuuntelemisen ongelmat: sanahahmot eivät erotu toisistaan rakenna ja kielioppi vaikea omaksua ja vaikeus muistaa kielioppisääntöjä lukeminen tuottaa ongelmia: lukuvirheet, hitaus, luetun ymmärtäminen sanojen ja lauseiden ääntäminen vaikeaa Puheen ja kielen kehityksen häiriö = dysfasia Dysfasialla tarkoitetaan puheen ja kielen kehityksen häiriöitä, joka on luonteeltaan kehityksellistä, eikä johdu älyllisistä tai ympäristötekijöistä. Puheen tuottamisessa ja /tai ymmärtämisessä on vaikeutta. Puheen ja kielen kehitys on ollut lapsuudessa hidasta, myöhemmin ongelmat näkyvät mm. kieliopin hallinta vaikeaa sanojen ääntäminen vaikeaa käsitteiden ymmärtäminen vaikeaa sanavarasto on pieni Monella dysfaatikolla on myös lukivaikeus, motorista kömpelyyttä, hahmotus- ja keskittymisongelma Matematiikan oppimisvaikeudet Matematiikan oppimisessa ilmenee ongelmia, jos henkilön on vaikea ymmärtää matemaattisia käsitteitä ja merkkejä, tai jos hänen on vaikea ymmärtää laskutoimituksen ideaa, tai jos hänellä on numerosokeutta. Puhdas matemaattinen oppimisvaikeus on melko harvinaista (n. 3-7 %:lla väestöstä). Matematiikan tunnilla näkyvät usein kuitenkin erilaiset hahmottamisen vaikeudet. Lukivaikeuksista n. 40 %:lla on vaikeuksia matematiikassa lukivaikeuden vuoksi. Hankaluuksia voi ilmetä mm. seuraavilla alueilla: peruslaskutoimitukset, esim. kerto- ja jakolaskut 9

10 sanallisten tehtävien mieltäminen kaavojen soveltaminen mittayksiköt avaruudellisen hahmottamisen vaikeudet laskuvaiheiden auki kirjoittaminen lukujen oikeinkirjoitus Opiskelija, jolla on hankaluuksia joillakin matematiikan alueilla, voi kuitenkin olla matemaattisesti hyvin lahjakas. Esimerkiksi oivalluksia ja päätelmiä voi syntyä huippunopeasti ja oikeaan osuen Keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeudet Tarkkaavaisuushäiriöön voi usein liittyä ylivilkkautta, mikä ilmenee joskus motorisena levottomuutena ja jatkuvana puhetulvana. Työskentelyyn liittyy lyhytjännitteisyys ja nopea väsyminen. Kun keskittyminen ei onnistu, käyttäytymisestä tulee ylivilkasta, jäsentymätöntä ja päämäärätöntä. Toisaalta tällainen henkilö voi tehdä jotain häntä kiinnostavaa hyvinkin intensiivisesti. Tarkkaavaisuushäiriöihin liittyy myös impulsiivisuus: kiellot ja ohjeet unohtuvat herkästi tai niitä on vaikea hyväksyä. Arvaamattomuus hämmentää suhteita kavereihin ja ryhmätilanteissa tällainen henkilö saa usein kielteistä huomiota. Miten tunnistan keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeudet? keskittyminen ja tarkkavaisuus herpaantuvat helposti: äänet, valot, liike katkaisevat helposti keskittymisen tunne, että ei jaksa seurata opetusta kuin hetken, ajatukset harhailevat, tarkkaavuus on epätasaista ohjeitten seuraaminen ja mielessä pitäminen vaikeaa sanallisten tehtävien hallinta vaikeaa oman toiminnan ohjaamisessa vaikeuksia väsymys ja mielialat vaikuttavat paljon keskittymiskykyyn ylivilkkaus o vaikeuksia pysyä paikoillaan, tarve liikkua ja toimia o herkkyys häiriöille: työskentely keskeytyy helposti o lyhytjännitteisyys, impulsiivisuus hitaus o työskentelyn aloittaminen vaikeaa ja hidasta o ajatuksiin vaipuminen kesken työskentelyn o voi liittyä syrjäänvetäytyvyyttä, ujoutta diagnosoitujen tarkkaavaisuushäiriöiden nimityksiä o ADD = tarkkaavuuden säätelyn vaikeus o ADHD = tarkkaavuuden ongelmien lisäksi käyttäytymisen oireita, esim. ylivilkkautta o (MBD = tarkkaavuudenhäiriöiden lisäksi motorisia vaikeuksia, oppimisvaikeuksia esim. luki, käyttäytymisongelmia 10

11 Motoriikan vaikeudet Häiriön pääpiirteenä on lihasten yhteistoiminnan vaikea kehitysvajaus, jota ei voi selittää yleisellä älyllisellä kehitysvammaisuudella tai onnettomuudesta johtuvalla neurologisella häiriöllä. Kun motoriikan vaikeudet ilmenevät koko kehon liikkeiden hallinnan vaikeutena, ongelmia on etenkin eri liikuntalajien oppimisessa. Käden ja sormien liikkeiden (hienomotoriikan) tai silmän ja käden yhteistyön (visuomotoriikan) vaikeudet näkyvät käden taitoja edellyttävässä oppimisessa, kuten kengännauhojen sitomisessa, kirjoittamisessa tai erilaisten laitteiden ja työkalujen käytössä. Miten tunnistan motoriikan vaikeudet? Hienomotoriikan vaikeudet kynäote hankala, kengännauhojen solmiminen hankalaa tarkat käsien käyttöä ja näppäryyttä vaativat tehtävät vaikeita silmän ja käden yhteistyötaidossa hahmottamisen ongelmia: esim. laitteiden ja työkalujen käytön hankaluudet. Karkeamotoriikan vaikeudet, liikkeiden hallinnan vaikeudet vaikeuksia erilaisten liikuntalajien oppimisessa askel- ja liikesarjat tuottavat vaikeuksia vuorotahdin ja ristikkäisliikkeiden oppiminen hankalaa Hahmottamisen vaikeudet Hahmottamisen vaikeudet voivat olla usein yhteydessä lukihäiriöön. Nuori, jonka lukivaikeuteen liittyy hahmottamisen häiriöitä, menestyy normaalia huonommin hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä, kuten kirjoittamisessa, piirtämisessä ja muissa käsitöissä. Hahmottamisen vaikeuteen liittyy usein motorista kömpelyyttä. Nuori on kömpelö, koska hän ei täysin hahmota ympäristöään ja esineiden suhteita. Hahmottamisen vaikeuteen liittyy myös oman ruumiin hallinnan epätarkkuutta. Nuori ei hahmota omia voimiaan, vaan hänen toverillinen tönäisynsä voi vastaanottajasta tuntua lyönniltä. Miten tunnistan hahmottamisen vaikeudet? vaikeuksia erottaa kirjaimia toisistaan, samalta kuulostavia sanoja toisistaan etäisyyksien ja esineitten sijainnin arviointi vaikeaa suuntien hahmottaminen vaikeaa, oikea ja vasen sekoittuvat, ilmansuunnat sekaantuvat suunnistaminen kartan avulla vaikeaa asioitten jaksottaminen ja jaksotusten muistaminen vaikeaa suullisten ohjeiden mieleen painaminen vaikeaa aika- ja päivämäärät sekoittuvat, aikataulujen ja kellonaikojen noudattaminen vaikeaa, kuukausien luetteleminen vaikeaa symbolien ymmärtäminen ja hahmottaminen vaikeaa laitteiden toimintamekanismien hallinnassa ongelmia. 11

12 Käytöshäiriö Käytöshäiriöstä voidaan puhua silloin, kun nuori käyttäytymisellään rikkoo toistuvasti muiden oikeuksia eikä käyttäydy ikäänsä nähden tarkoituksenmukaisella tavalla. Kyseessä on uhmakkuutta vakavampi aste, johon liittyy usein fyysistä aggressiivisuutta, julmuutta, tavaroiden ja paikkojen rikkomista. Miten tunnistan käytöshäiriön? menettää usein malttinsa sortaa, uhkaa tai pelottelee toista aloittaa usein tappeluita fyysinen julmuus ihmisiä tai eläimiä kohtaan valehtelee usein saadakseen itselleen jotain varkaudet, murtautumiset koulupinnausta alle 13-vuotiaana tuhoaa toisten omaisuutta kieltäytyy säännöistä on käyttänyt asetta, jolla voi aiheuttaa pahoja fyysisiä vammoja vilpillisyys Sosiaalisen elämän vaikeudet, sosiaalinen häpeä Kun oppimisvaikeuksia on alettu tutkia enemmän, on huomattu, että ne ovat hoitamattomina yhteydessä käytöshäiriöihin, sosiaalisten taitojen heikkouteen ja huonoon itsetuntoon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että oppimisvaikeudet hankaloittavat joka neljännen suomalaisen elämää. On erittäin tärkeää, että oppimisvaikeudet havaitaan ja niihin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin minimoidaan haittavaikutukset koulunkäyntiin, jatkokoulutukseen ja normaaliin elämään. Jos oppimisvaikeudet jätetään huomioimatta varhaislapsuudessa ja peruskoulussa, on syrjäytymisen riski ilmeinen. Lapsi, joka oppimisvaikeuksiensa vuoksi jää jälkeen ikätovereistaan, leimataan usein tyhmäksi tai laiskaksi, vaikka todellisuudessa hän joutuu työskentelemään koko ajan kykyjensä äärirajoilla yrittäessään pärjätä. Hoitamattomina oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa turhautuneisuutta, haluttomuutta koulunkäyntiin ja opiskelun keskeyttämistä. Oppimisvaikeuksista kärsivän opiskelijan voi olla vaikea itse hahmottaa ongelmaalueitaan. Jos ongelmaa ei havaita ajoissa, syntyy helposti oravanpyörä: poissaolot, häiriökäyttäytymiset ja pahimmassa tapauksessa syrjäytymisen riski lisääntyvät ja riski nuorisorikollisuuteen ja päihteiden väärinkäyttöön kasvaa. Yleensä nuorilla on selkeä mielipide siitä, mikä on sopivaa ja mikä normaalia. Tämän vuoksi oppimisvaikeuksista kärsivillä nuorilla voi olla tavallista enemmän ongelmia myös kaverisuhteissaan. Oppimisvaikeuksien tutkiminen ja niihin puuttuminen on ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Syrjäytymisen ehkäisy helpottaa, jos nuori saadaan ymmärtämään oireidensa johtu- 12

13 van erilaisista oppimistyyleistä tai vaikeuksista eikä älykkyydestä tai sen puutteesta. Itsetunnon kohottaminen on kasvattajalle haaste. Jos nuori kokee aina olevansa huonompi kuin muut ja kokee vain epäonnistumisia, hän hakee huomiota, hyväksymistä ja valtaa negatiivisella käyttäytymisellä tai hän syrjäytyy täysin vertaisryhmästään. Seuraavassa on kuvattu sitä mihin oppimisvaikeudet voivat johtaa. OPPIMISVAIKEUS EPÄONNISTUMINEN OPPIMISTILANTEISSA YRITTÄMISEN ALISUORIU- ITSETUNTO MASENNUS PUUTE, TUMINEN - ONGELMAT VÄHÄTTELY hätäisyys/hitaus huolimattomuus käytöshäiriöt TULKINNAT laiska, ei kuuntele, ei keskity tyhmä, lahjaton, huolimato epäsosiaalinen jne. Itse oppimisen vaikeuksia suurempaa tuskaa voivat tuottaa ongelmaan liittyvä sosiaalinen häpeä ja itsetunnon ongelmat. Tyhmä, laiska, hidas jne. ovat monille oppimisvaikeuksista kärsiville tuttuja ympäristöstä tulleita heittoja. Monia on kiusattu ongelmasta ja moni haluaakin säilyttää salaisuutensa opinnoissaan ja työpaikallaan niin kauan kuin suinkin se on mahdollista. Vaikeuksien salaaminen kuluttaa huomattavan määrän henkistä energiaa hukkaan. Opiskelijalta saattaa kulua aikaa pelkästään sen pelkäämiseen, ettei vaan joutuisi kirjoittamaan taululle tai esittämään omia ajatuksiaan tai tuotoksiaan ääneen muiden edessä. Ongelmien nimeäminen voi auttaa opettajaa ratkaisemaan niitä ongelmia, joita syntyy lapsen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Opettaja tarvitsee työssään muiden lääkärin, psykiatrin, psykologin tekemiä diagnooseja opetuksen suunnittelun avuksi. Pahimmillaan nuoren diagnosointi ja ongelmien nimeäminen voi johtaa lapsen syrjäytymiseen. Parhaimmillaan se voi kuitenkin avata opettajalle näköaloja siihen, miten kohdata nuori ja miten tukea hänen kehitystään tarjoamalla yksilöityä tietoa tämän erityisopetuksellisista tarpeista. Edellä esitettyjen oppimisvaikeuksien ja ongelmien havaitseminen ja niihin puuttuminen ei suinkaan ole ongelmatonta. Pedagogisessa mielessä opiskelijan diagnosointi ei ole ensisijaista, vaan se, miten opettaja suhtautuu opiskelijaan ja hänen ongelmaansa. Miten opettaja voi auttaa omalta osaltaan opiskelijaa? 13

14 3.3. Erilaisen oppijan vahvuuksia Oppimisvaikeuksia kohdattaessa kannattaa etsiä erilaisten oppijoiden yksilöllisiä vahvuuksia, joita yleensä löytyy paljon. Vahvuudet voivat olla avain vaikeuksien ylittämiseen! Erilainen oppija on luova, idearikas, kekseliäs, toimelias, visionääri on tekemällä oppija on kokovartalo-oppija on kokonaisvaltainen käyttää monia aistikanavia, esim. näkemisen ja kuulemisen lisäksi mm. liike- aj tuntoaistimukset tärkeitä etsii merkityssuhteita kysyy Miksi? miettii Mihin tämä liittyy? 3.4. Miten erilaisuus pitää ottaa huomioon? Oppimisvaikeuksisia opiskelijoita on jokaisessa opiskelijaryhmässä. Opettajan tulee ottaa se huomioon opetustyössään, näytöissä ja työssäoppimisessa. Myös työpaikkaohjaajan on tiedostettava oppimisvaikeuksiin liittyvät asiat näytöissä ja työssäoppimisessa. Vasta sitten osataan tukea ja ohjata opiskelijaa tavoilla, joita hän tarvitsee. Parhaimmat oppimistulokset tulevat silloin, kun opiskelijoitten yksilöllisyys otetaan huomioon ja tunnistetaan erilaiset tyylit oppia. Kun opetuksessa käytetään vaihtelevia opetusmenetelmiä, mahdollisimman moni opiskelija saa omaa tyyliään tukevaa opetusta. Oppimisvaikeudet on otettava huomioon tuntityöskentelyssä, tehtävien laatimisessa ja arvioinnissa. Ohjenuorana on, että opiskelija saa monenlaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan. Opiskelijoille jaettavien tekstien ja ohjeistuksien tulee olla selkeitä ja helposti luettavia. Teksti asetellaan paperille väljästi ja tarpeeksi isoin kirjaimin (esim. fonttikoko vähintään 12), jotta lukeminen on helppoa. Käsin kirjoitettuja ohjeistuksia tulisi välttää, samoin lyhenteitä ja vierassanoja niitä on monien vaikea lukea ja ymmärtää. Myös kopioiden tulisi olla helposti luettavia: ei pitäisi käyttää suttuisia lehtiartikkelien pienennyksiä. Otsikoitten ja väliotsikoitten käyttö tekee kirjallisista ohjeistuksista selkeitä. Kirjallisesti annetut tehtävät tulisi lukea opiskelijoille ääneen, kuten tenttikysymyksetkin. Tehtävät kannattaa luettaa ennen opiskelijoille jakamista opettajakollegalla: ulkopuolinen löytää helpommin epäselvät kohdat. Lukuapuna voi käyttää myös luki- ja erityisopettajaa. Kannattaa varmistaa, että tehtävät ovat sisällöltään yksiselitteisiä ja selkeitä. Tekoohjeitten pitää edetä loogisesti. ja jos tehtävä halutaan tietynlaiseksi (esimerkiksi essee, raportti, haastatteluäänite, portfolio), pitää opiskelijalle antaa niistä helpot teko-ohjeet. Koska ihmiset ovat oppimistyyleiltään erilaisia, vaihtelee myös tarve ohjaukseen paljon. Lukemista ja kirjoittamista kannattaa helpottaa ohjaavilla apukysymyksillä, joiden avulla opiskelija oppii etsimään ja järjestämään tietoa. Apukysymyksistä voi rakentaa tehtävän tueksi miellekartan, johon asiat on helppo kerätä. Opettaja neuvoo ja ohjaa, miten miellekartasta edetään lopulliseen vastaukseen. Kun tehtävien tekeminen on vaiheittain etene- 14

15 vää, tiedon koonti, valikointi ja järjestely helpottuvat. Kirjoitustehtävissä prosessikirjoittamisen malli auttaa tehtävän hahmottamisessa ja loppuunsaattamisessa. Opiskelijat, joilla on oppimisvaikeuksia, tarvitsevat ja haluavat tehtäviinsä opettajan ohjausta. Etenkin itsenäisten tehtävien tekoa tarvitsee ainakin tehtävän aloitusvaiheessa tukea. On tärkeää, että opiskelijan kynnys tulla kysymään neuvoja on matala. Opettajan tulisi olla myös saatavilla: opiskelijaryhmien pitäisi saada tietoonsa, milloin opettaja päivystää tai pitää ohjausvastaanottoa. Arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia vaihtoehtoisia tapoja. Nyrkkisääntönä on, että opiskelija osoittaa osaamisensa tavalla tai toisella. Arviointitavat valitaan vastaamaan tavoitteita ja sisältöjä. Oppimisvaikeuksinen opiskelija voi osoittaa osaamisensa monimuotoisesti, mm. kirjalliseen tehtävään liittyy suullinen ja/tai toiminnallinen osa. suullisessa tentissä, tenttien täydennyksissä ja tehtävissä on opiskelijalle varattava miettimis- ja suunnitteluaikaa: esimerkiksi opiskelija voi tehdä itselleen suttupaperin, jonka avulla hän voi kertoa kysytyt asiat. osaaminen näytetään aidoissa tai aidon kaltaisessa tilanteessa: toiminnallinen koe. opiskelija tekee opintokäynnin/haastattelun ja raportoi sen kirjallisesti ja/tai suullisesti/ääninauhalla/videokasetilla. tehtävästä voi tehdä esitelmän tai draaman. tentti korvataan kotitentillä ja/tai pari-/ryhmätentillä. tenttikysymykset saa etukäteen ja/tai tentissä voi olla lähdeaineisto mukana. arvioitavasta kokonaisuudesta kootaan portfolio. Kirjallisessa tentissä on hyvä lukea tenttikysymykset kaikille ääneen, jotta vältettäisiin väärinymmärtäminen. Tenttitilanteesta johtuvaa stressiä voidaan poistaa siten, että opiskelija voi tehdä tentin rauhallisessa tilassa ja että hänellä on tarpeeksi aikaa. Hänelle annetaan myös mahdollisuus käyttää teknisiä apuvälineitä, esim. tekstinkäsittelyä. Rasti ruutuun kokeet ovat esimerkiksi lukivaikeuksisille vaikeita hahmottaa, joten niitä kannattaa välttää. 4. Oppimisvaikeus vai yksilöllinen oppimistyyli? Kaikki ihmiset eivät käsittele tietoa samalla tavalla. Omaksumme, tallennamme ja muistamme tietoa eri tavoin. Erilaiset ajattelutyylit vaikuttavat oppimis- ja työskentelytyyleihin. Erilaisten oppimistapojen huomioiminen helpottaa yksilön oppimista. Jokainen ihminen oppii hyödyntämään eri aistejaan: auditiivisesti kuulemalla, visuaalisesti näkemällä, kinesteettisesti liikkeen avulla ja taktuaalisesti käsin koskemalla. Lisäksi oppimiseen vaikuttavat aivojen tiedonkäsittelyprosessi, joka on jokaisella yksilöllinen. Ihmiset voidaan jakaa holistisiin ja analyyttisiin oppijoihin. Oppimistyyleihin vaikuttavat myös opiskeluolosuhteet; emotionaaliset, sosiologiset, fyysiset ja psykologiset tekijät. Jotkut opiskelijat häiriintyvät esimerkiksi ympäristön hälinästä, toiset puolestaan sulkevat esim. musiikin avulla pois muut äänet Holistinen ja analyyttinen oppimistapa Oppimisvaikeuksien taustalla voi olla erilainen, yksilöllinen tapa oppia. Oppimista käsittelevässä kirjallisuudessa puhutaan paljon oppimistavoista ja tyyleistä. Oppimistapaan vai- 15

16 kuttaa se, millaisia ovat oppijan psykologiset toimintamallit. Nämä jaetaan kahteen tyyppiin: holistinen (kokonaisvaltainen) analyyttinen (erittelevä ja jäsentävä) Tutkimuksissa on todettu, että opetus suosii usein analyyttisiä, vasenta aivopuoliskoa käyttäviä opiskelijoita. Yksi keino tehostaa oppimista, on käyttää opetusmenetelmiä, jotka virittävät kummatkin aivopuoliskot käyttöön. Monet oppimisvaikeuksiset oppijat käyttävät pääsääntöisesti oikeaa aivopuoliskoa, mikä tarkoittaa sitä, että oppimistapa on holistinen eli kokonaisvaltainen. Tällainen oppija havaitsee ensin kokonaisuudet, vasta sitten sen osat ajattelee kuvallisesti ja muistaa parhaiten kuvia käyttäen, käyttää mielikuvia sanojen käyttö ei ole vahvin puoli on luova, luottaa intuitioon, ajattelee tunteenomaisesti ja pitää konkreettisuudesta. Kokonaisvaltainen eli holistinen oppija hyötyy esimerkiksi seuraavassa miellekartassa esitetyistä oppimismenetelmistä ja keinoista. KIINNITTÄÄ HUOMIOTA YKSITYISKOHTIIN LAATII LUETTELOITA kävelee hyppii tanssii laulaa UUTTA ASIAA OPETELLESSAAN tekee räp-piisin selostaa itselleen ääneen TEKEE KUVIA JA KUVI- KOKONAISVALTAINEN OITA OPPIJA HARJOITTELEE AJAN HALLINTAA käyttää apuna kuvia käyttää apuna värejä TEKEE MIELLEKARTTOJA TEKEE LISTOJA JAKAA KOKONAISUUKSIA PIENEMPIIN OSIIN Jos vasen aivopuolisko on hallitsevampi, oppija on analyyttinen eli hän 16

17 erittelee yksityiskohtia asia kerrallaan on looginen, luottaa järkiperäiseen (rationaaliseen) ajatteluun ilmaisee itseään mielellään sanallisesti ja kiinnittää huomiota sanoihin muistaa helposti monimutkaisia sarjoja, listoja ja luetteloita, esim. liikesarjoja Vasemman aivopuoliskon käyttäjälle on hyödyllisiä monipuolistaa oppimisen tapoja, esimerkkejä on alla olevassa miellekartassa. Värien käyttö Mielikuvituksen ja mielikuvien käyttö Tunteiden käsittely esim. - roolileikit - draama - eläytyminen Miellekarttojen tekeminen ANALYYTTISTÄ OPPIJAA KE- HITTÄÄ Erilaiset ilmaisutavat uutta opeteltaessa: esim. -runot -liikkuminen -tekeminen jne. Kuvien, kuvioiden, merkkien, symbolien käyttö Värien ja kuvien käyttö muistamisen apuna 4.2. Visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen oppimistyyli Kun oppija tuntee oman oppimistyylinsä, hän löytää parhaiten tapoja, joilla oppia. Ja kun opettaja tuntee opiskelijoiden oppimistyylit, hän voi tukea niitä erilaisilla opetusmenetelmillä. Oppimistyylit voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: visuaalinen auditiivinen kinesteettinen ( = kinesteettis-taktillinen). Jaon perustana ovat eri aistinjärjestelmät: toisten oppimista tukee parhaiten näköaisti, toisten kuuloaisti, toisia liike ja kosketus. Useat ihmiset ovat sekatyyppejä, mutta monesti oppimisvaikeuksisilla painottuu kinesteettinen puoli. Seuraavassa on tiivistetty luokittelu siitä, mitä piirteitä kuhunkin oppimistyyliin kuuluu ja millaiset oppimistavat heitä hyödyttävät. TYYPILLISIÄ PIIRTEITÄ OPPIMISTA TUKEE V I S U Nopea puhuja Tekstin lukeminen 17

18 A Pitää katsekontaktista Kirjoittaminen A Ei jaksa kuunnella pitkään Kuvat, kaaviot, julisteet L Oppii kuvista Taulun käyttö I Kuvat, kuviot, värit tärkeitä Tietokoneen käyttö N Muistaa, mitä on nähnyt E Lukeminen ja kirjoittaminen sopivat N A U D I Puhuu ilmeikkäästi, värikkäästi Kuunneltava luento T Kyselee, kommentoi Opetuskeskustelut I Puhuu paljon, pitää keskusteluista Ääninauhat, kielistudiot I Oppii helposti suullisista ohjeista Suulliset ohjeistukset V Muistaa, mitä on kuullut Ääneen lukeminen I Kirjoittaessaan puhuu itsekseen Uuden opettelu ääneen N selostaen/laulaen/tms. E N K I N E Hidas puhuja Sketsit, leikit S Pitää koskettelusta Draama, demonstraatiot T Pitää liikkumisesta Toiminnasta oppiminen E Pitkästyessään liikkuu tai näpertelee Liikkuminen, koskettelu E Toiminta tärkeää Kirjoittaminen, värit T Ei viihdy puhe- ja katselutilanteissa Konkreettiset esineet T Oppii toimimalla ja eläytymällä Projektityöt I Muistaa, mitä on tehnyt Mielikuvat N Kokemukset E N 4.3. Opiskeluolosuhteet Opetuksessa tulisi ottaa huomioon myös seuraavassa miellekartassa kuvatut oppimiseen vaikuttavat tekijät, jotka liittyvät myös yksilöllisiin oppimistyyleihin. Ne voidaan jakaa neljään osatekijään, ja niihin liittyviä piirteitä kuvataan yleensä joko - tai asetelmalla. Esimerkiksi joku toinen pitää opiskelusta kirkkaassa valaistuksessa, toisesta taas himmeä valaistus auttaa oppimaan ja keskittymään, jne. - korkea/alhainen motivaatio - sinnikkyys/helposti luovuttaminen - vastuuntunto/vastuun välttely - tarvitsee tarkat ohjeet/vähän ohjeita - kirkas/himmeä valaistus - lämmin/viileä oppimistila - tarvitsee taustaääniä/hiljaisuutta - viihtyy muodollisessa/epämuodollisessa sisustuksessa 18

19 Tunnetekijät Opiskeluympäristö OPPIMISEEN VAIKUTTAVAT Yhteisölliset tekijät Fysiologiset tekijät - parhaiten työskentelee yksin/pareittain/ryhmässä - tarvitsee/ei kaipaa ohjausta - työskentelee parhaiten aamulla/päivällä/illalla - tarve liikkua/ei tarvitse liikkumista - oppimisen aikana tarve syödä tai juoda/ei tarvetta syömiseen tai juomiseen Useimmat meistä käyttävät erilaisia oppimistyylien yhdistelmiä tilanteen ja opittavan asian mukaan vaihdellen. Kaikki oppivat, mutta eivät välttämättä samalla tavalla. Opiskelija on itse oman oppimisensa asiantuntija! 5. Erilaiset oppijat näytöissä Näyttö on mahdollisuus osoittaa osaamista monella tavalla. Nuorten näytöissä opiskelija näyttää osaamisensa, tietonsa ja taitonsa. Näytöt järjestetään yhdessä työelämän kanssa, ja näytöt liittyvät työssäoppimiseen. Näytöillä varmistetaan se, että opiskelijan ammatillinen osaaminen on sellaista, jota työelämän edellyttää. Jokaisessa opintokokonaisuudessa on näyttö. Näytöt ovat myös osa opiskelijan arviointia. Näytöissä opiskelijalla on mahdollista osoittaa osaamisensa monipuolisesti. Näytöissä onkin keskeisenä ideana, että niissä otetaan huomioon erilaisten oppijoiden edellytykset suoriutua näytöistä ja näytöissä kehitetään opetusjärjestelyjä ja ohjaus- ja tukipalveluita. Näytöt pitää saada suorittaa joustavasti ja suoritustapojen täytyy olla moninaisia. Opetushallituksen raportissa näyttöjen kehittämisestä sanotaan: Näytöt eivät saa lisätä opintojen keskeyttämisiä, vaan tavoitteena on, että mahdollisimman moni suorittaa opintonsa loppuu, saa tutkintotodistuksen ja siirtyy työelämään. Opiskelijat on valmennettava näyttöihin huolellisesti. sa- 19

20 manaikaisesti kehitetään yksilöllisiä oppimisia tukevia opetusjärjestelyjä ja opiskelijoiden ohjaus- ja tukitoimia Ongelmien ja vahvuuksien tunnistaminen miten? Erilaisten oppijoiden vahvuuksien ja vaikeuksien tunnistaminen koulutuksen alkuvaiheessa sekä tarvittavan tuen ja ohjauksen antaminen luovat pohjan näyttöjen onnistumiselle. Koulutuksen järjestäjä huolehtii opiskelijoiden ohjaus- ja tukitoimista siten, että opiskelijat saavat tarvittavan tuen näytön suorittamiseen. (Opetushallitus) Opettaja, oppilaitos opiskelijatuntemus! alkukartoitukset (kielet, matematiikka, oppimisvalmiudet) haastattelut, tiedonsiirto yläasteelta oppimistyylitestit lukitestit /esim. Niilo Mäki Instituutin testit) keskustelut ja vuorovaikutus opiskelijan kohtaaminen yksilönä Työpaikkaohjaaja tiedonsiirto oppilaitoksesta tiedon välittäminen työpaikalla opiskelijan yksilöllinen kohtaaminen Opiskelija kerro avoimesti vahvuuksista ja ongelmista keskustele, kysy löydä vahvuutesi ja oma tapasi oppia! 5.2. Tuki ja ohjaus erilaisille oppijoille Näyttöjen tuki- ja ohjaustoimet ovat osa oppilaitoksen yleisiä tuki- ja ohjaustoimia. Yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja hyvin toteutetut tukitoimet mahdollistavat onnistuneet näytöt. Tuki- ja ohjaustoimet mitä? - tuen tarpeen ja vahvuuksien tunnistaminen ongelmat vahvuudet, oppimistyyli henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman eli HOPSin sisällöiksi - tiedonsiirto eri osapuolten kesken, yhteistyö - vaihtoehtoiset opetusjärjestelyt ja -menetelmät pienryhmät, tukiopetus, lukiopetus lisäaika, yksilöllinen jaksotus työssäoppimisen lisääminen jne. 20