Kemi-Tornion käräjäoikeus nro (liitteenä)

Transkriptio

1 Rovaniemen hovioikeus Tuomio 15/ (13) Antamispäivä Asianumero R 14/971 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Asia Valittajat Vastapuolet Kuultava Kemi-Tornion käräjäoikeus nro (liitteenä) Pahoinpitely ym. Kihlakunnansyyttäjä Pia Raappana-Grönvall Hannu Matias Kariniemi Jenna Amanda Katariina Kariniemi Salme Aune Heinola Salme Aune Heinola Martti Juhani Viero Kihlakunnansyyttäjä Pia Raappana-Grönvall Hannu Matias Kariniemi Jenna Amanda Katariina Kariniemi Vaatimukset hovioikeudessa Syyttäjän valitus Rovaniemen kaupunki Syyttäjä on vaatinut, että Heinola tuomitaan kohdissa 1 ja 3 ja Viero kohdassa 2 syyttäjän käräjäoikeudessa esittämien syytteiden mukaisesti rangaistuksiin pahoinpitelyistä. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että Heinolalle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa korotetaan. Syyttäjä on vielä vaatinut, että Heinola ja Viero velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset. Syyttäjä on kohdan 1 osalta lausunut, että Heinola oli kaikilta osin menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt myös näiltä osin pahoinpitelyyn. Heinolan menettelyt eivät olleet olleet miltään osin kohtuullisia kasvatusmenetelmiä. Heinolan oli täytynyt mieltää kyseisillä menettelyillään vahingoittavansa Hannu Kariniemen terveyttä. Syyttäjä on kohdan 2 osalta lausunut, että Viero oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt pahoinpitelyyn. Syyttäjä on kohdan 3 osalta lausunut, että Heinola oli kaikilta osin menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt myös näiltä osin pahoinpitelyyn. Syyttäjän on edelleen lausunut, että Heinolalle tuomittu rangaistus oli liian

2 Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen valitus Heinolan valitus Heinolan ja Vieron vastaus syyttäjän valitukseen 2 (13) lievä ottaen huomioon, että pahoinpitely oli ollut jatkuvaa ja se oli sisältänyt runsaasti erilaisia tekotapoja. Pahoinpitelyn kohteena oli ollut pieni lapsi, jonka huolto ja hoito oli ollut Heinolan vastuulla. Hannu Kariniemi on vaatinut, että Heinola tuomitaan kohdassa 1 ja Viero kohdassa 2 syyttäjän ja asianomistajan käräjäoikeudessa esittämien syytteiden mukaisesti rangaistuksiin pahoinpitelyistä. Jenna Kariniemi on vaatinut, että Heinola tuomitaan kohdassa 3 syyttäjän ja asianomistajan käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti rangaistukseen pahoinpitelystä. Hannu Kariniemi on lisäksi vaatinut, että Viero velvoitetaan yhteisvastuullisesti Heinolan kanssa korvaamaan hänelle käräjäoikeudessa tuomittu vahingonkorvaus siten, että korvausvastuu jaetaan Heinolan ja Vieron kesken siten, että korvausvastuu on yhteisvastuullinen euron osalta ja lopusta vastaa Heinola yksin. Kemi-Tornion oikeusaputoimisto on vaatinut, että Viero velvoitetaan yhteisvastuullisesti Heinolan kanssa korvaamaan sille Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen avustamisesta aiheutuneet oikeusavun kustannukset käräjäoikeudessa eurolla käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen ja että Heinola ja Viero velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemi-Tornion oikeusaputoimistolle Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen avustamisesta aiheutuneet oikeusavun kustannukset hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Hannu Kariniemi on kohdan 1 osalta lausunut, että Heinola oli kaikilta osin menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt myös näiltä osin pahoinpitelyyn. Heinolan menettelyt eivät olleet olleet miltään osin kohtuullisia kasvatusmenetelmiä. Heinolan oli täytynyt mieltää kyseisillä menettelyillään vahingoittavansa hänen terveyttään. Hannu Kariniemi on kohdan 2 osalta lausunut, että Viero oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt pahoinpitelyyn. Vieron menettely oli osaltaan aiheuttanut hänelle hoitoa vaatineen psyykkisen sairauden. Jenna Kariniemi on kohdan 3 osalta lausunut, että Heinola oli kaikilta osin menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt myös näiltä osin pahoinpitelyyn. Heinola on vaatinut, että syytteet kohdissa 1 ja 3 pahoinpitelyistä ja niihin perustuva korvausvelvollisuus hylätään. Heinola on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa laillisine viivästyskorkoineen lukien ja hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Heinola on lausunut, että hän ei ollut pahoinpidellyt Hannu Kariniemeä eikä Jenna Kariniemeä. Heinola ja Viero ovat vaatineet, että valitus hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

3 3 (13) Heinola ja Viero ovat viitanneet Heinolan valituksessa lausuttuun. He eivät olleet menetelleet syytteissä kuvatulla tavalla. Heinola on lausunut, että hänelle tuomittua rangaistusta ei ollut syytä korottaa. Heinolan ja Vieron vastaus Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen valitukseen Syyttäjän vastaus Heinolan valitukseen Rovaniemen kaupungin lausuma Pääkäsittely Todistelu hovioikeudessa Heinola ja Viero ovat vaatineet, että valitus hylätään ja että Hannu Kariniemi, Jenna Kariniemi ja Suomen valtio velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Heinola ja Viero ovat viitanneet Heinolan valituksessa lausuttuun. He eivät olleet menetelleet syytteissä kuvatulla tavalla. Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja että Heinola velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset. Käräjäoikeuden tuomiota ei ollut aihetta muuttaa Heinolan vaatimalla tavalla. Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen vastaus Heinolan valitukseen Hannu Kariniemi ja Jenna Kariniemi ovat vaatineet, että valitus hylätään. Kemi-Tornion oikeusaputoimisto on vaatinut, että Heinola velvoitetaan korvaamaan sille Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet oikeusavun kustannukset laillisine viivästyskorkoineen. Käräjäoikeuden tuomiota ei ollut aihetta muuttaa Heinolan vaatimalla tavalla. Hovioikeus on varannut vahingonkorvauslain 7 luvun 5 :n nojalla Rovaniemen kaupungille tilaisuuden antaa lausuma asiassa. Rovaniemen kaupunki on antanut lausuman. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn Pääkäsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja. Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa Hannu Kariniemeä, Heinolaa ja Vieroa sekä todistajina Taina Hannele Töyräs-Kerästä, Eeva Annikki Hyttistä, Sari Anneli Vihavaista, Kirsti Maaret Linnaa, Ulla Inkeri Sipolaa, Anna Kaisi Peltoniemeä, Taina Tuulikki Ylitervoa, Anna-Mari Alalahtea, Terttu Anneli Kanniaista ja Pekka Jaakko Juhani Luokkalaa. Hovioikeudessa on otettu muuna oikeudenkäyntiaineistona vastaan

4 Hovioikeuden ratkaisun perustelut Näyttö 4 (13) DVD-tallenteet Hannu Kariniemen kuulemisesta oikeuspsykologisessa haastattelussa ja ja sormien tutkimisesta sekä DVD-tallenteet Jenna Kariniemen kuulusteluista ja Hannu Kariniemi on täyttänyt käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen 15 vuotta, joten häntä on kuultu hovioikeudessa henkilökohtaisesti. Hannu Kariniemi on kertonut kohdissa 1 ja 2 tarkoitetuista häneen kohdistetuista menettelyistä pääosin kuten oikeuspsykologisessa haastattelussa, mutta on muistellut, että sähköllä toimivaa kärpäslätkää oli käyttänyt Heinolan sijasta Viero. Hänellä oli ollut asiaan kuuluvat vaatteet päällään joutuessaan kiertämään tonttia. Hannu Kariniemi ei ole muistanut tukasta vetämistä eikä käden vääntämistä selän taakse. Heinolan tekemä hänen päänsä veden alle painaminen oli kestänyt parin sekunnin ajan. Tukehtumisen tunnetta hän ei ole muistanut. Nokkosia oli saatettu käyttää useammin kuin kerran. Kylmällä vedellä ulkona kerran tai kaksi tapahtunut peseytyminen oli tapahtunut kesällä. Alle 15-vuotiasta Jenna Kariniemeä on kuultu käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen uudelleen esitutkinnassa. Hänen kuulemisensa on videoitu. Jenna Kariniemi on vastannut useaan kysymykseen, ettei hän muistanut tai ettei hän halunnut kertoa asioista. Jenna Kariniemi on kuitenkin kertonut Hannu Kariniemen lenkille pakottamisesta, pihalla juoksuttamisesta ja siitä, että Hannu Kariniemeä oli kohdeltu huonosti. Jenna Kariniemen mukaan perheessä oli aina ollut sellainen henkilö, joka oli saanut eniten rangaistuksia ja että Hannu Kariniemen poismuuttamisen jälkeen se oli ollut hän. Hovioikeudessa on lisäksi kuultu uusina todistajina Luokkalaa, Sipolaa ja Peltoniemeä. Luokkala on kertonut olleensa sijoitettuna Heinolan ja Vieron perheessä 2-vuotiaasta saakka. Hän ei ollut havainnut, että Hannu Kariniemeä olisi kohdeltu syytteessä kuvatulla tavalla. Luokkalan käsityksen mukaan ei myöskään ollut mahdollista, että niin olisi voinut tapahtua. Kurinpitokeinoina oli kaikille lapsille käytetty puhuttelua ja arestia. Saunominen oli perheessä tapahtunut siten, että miespuoliset henkilöt olivat käyneet saunassa keskenään. Hän oli nähnyt Hannu Kariniemen polttaneen itse tulitikulla sormiaan siten, että tämä oli pitänyt palavaa tikkua sormissaan siihen asti, kunnes tikku oli palanut loppuun. Hannu Kariniemi oli joutunut syömään omassa huoneessaan, mikäli hän oli käyttäytynyt huonosti. Sipola on kertonut olevansa Heinolan ja Vieron perheessä sijoitettuna olevan Luokkalan kummitäti ja vierailleensa Heinolan ja Vieron luona muutamia kertoja vuodessa. Sipolan käsityksen mukaan lapsia oli kohdeltu perheessä tasapuolisesti. Hannu Kariniemi oli ollut luonteeltaan syrjäänvetäytyvä ja tullut harvoin kutsuttaessa ruokapöytään. Sipola oli tavannut kerran Hannu Kariniemen pihalla ilman ulkovaatteita, vaikka ilma oli ollut kylmä. Hannu Kariniemi oli kertonut Sipolalle aikovansa juosta talon ympäri kymmenen kertaa eikä ollut suostunut tulemaan sisälle Sipolan pyynnöstä huolimatta. Sisällä Viero oli kertonut Sipolalle Hannu Kariniemen olleen jäähyllä. Sipolalle oli tullut tilanteesta sellainen käsitys, että lasten välillä oli ollut jotain riitaa. Peltoniemi on kertonut Heinolan ottaneen häneen usein yhteyttä saadakseen työnohjausta. Peltoniemen mukaan hänellä ja Tornion kaupungin

5 Näytön arviointi ja johtopäätökset kohdassa 1 5 (13) sosiaalitoimistolla oli ollut huoli Heinolan jaksamisesta lasten kanssa. Peltoniemi oli nähnyt perheessä sijoitettuna olleita lapsia metsässä ja kerran kirkossa, mutta hän ei osannut sanoa, oliko joku hänen tapaamistaan lapsista ollut Hannu Kariniemi. Muut hovioikeudessa kuullut asianosaiset ja todistajat ovat kertoneet asian ratkaisemiseen vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on heidän kertomakseen kirjattu. Hovioikeus toteaa, että Hannu Kariniemi on kertonut häneen kohdistuneista menettelyistä hovioikeudessa kuultaessa pääosin kuten vuosina 2011 ja 2012 tehdyissä oikeuspsykologisissa haastatteluissa. Hannu Kariniemen uusi kuuleminen ei siten olennaisilta osin heikennä hänen aiemmin kertomansa luotettavuutta. Jenna Kariniemi on ollut uudessa kuulemisessaan muistamaton ja haluton kertomaan tapahtumista, mutta on kuitenkin kertonut osin Hannu Kariniemeen kohdistetuista syytteessä tarkoitetuista menettelyistä. Tältäkin osin hovioikeus toteaa, että Jenna Kariniemen uudesta kuulemisesta ei ole tehtävissä syytettä vastaan puhuvia johtopäätöksiä. Luokkalan mukaan Hannu Kariniemeä ei ole sijaisperheessä pahoinpidelty. Hänen kertomuksensa näyttöarvoa heikentää kuitenkin merkittävästi se, että hän asuu edelleen Heinolan ja Vieron luona. Luokkalan kertomuksesta on myös saanut käsityksen, että sijaisperheessä oli käytetty vähemmän kurinpitokeinoja kuin Heinola ja Viero ovat itse kertoneet käyttäneensä. Edellä todettu ristiriita heikentää myös osaltaan Luokkalan kertomuksen näyttöarvoa. Sipola puolestaan on vieraillut vain harvakseltaan Heinolan ja Vieron luona. Peltoniemi ei ole häntä kuultaessa osannut kertoa mitään Hannu Kariniemen kohtelusta. Näillä perusteilla hovioikeus toteaa, että Luokkalan, Sipolan ja Peltoniemen kertomuksista ei voida päätellä mitään syytettä vastaan puhuvaa. Sipola on toisaalta kertonut Hannu Kariniemen jäähyllä olosta kylmällä ilmalla ilman ulkovaatteita. Tältä osin hovioikeus toteaa, että Sipolan kertomus tukee jossain määrin syytettä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja johtopäätökset seuraavin poikkeuksin. Käräjäoikeus on katsonut Heinolan syyllistyneen Hannu Kariniemen pahoinpitelyyn käskemällä tämän peseytymään ulkona kylmällä vedellä. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin sinänsä näytetyksi, että Heinola on edellä todetulla tavalla menetellyt. Hannu Kariniemi on kuitenkin hovioikeudessa kertonut ulkona korkeintaan kaksi kertaa tapahtuneiden peseytymisten tapahtuneen kesällä. Hannu Kariniemi on myös vuonna 2011 tapahtuneessa kuulemisessaan puhunut ensin kesästä ja myöhemmin syksystä. Hovioikeus katsoo edellä todetun perusteella näytetyksi, että menettely on tapahtunut kesällä. Kyseistä menettelyä ei ole pidettävä niin poikkeuksellisena kohtuulliset kasvatuskeinot ylittävänä menettelynä, että sen voitaisiin katsoa Heinolan syyksi luettava menettely kokonaisuutenakaan huomioon ottaen täyttävän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Syyte on siten tältä osin hylättävä. Käräjäoikeus on edelleen katsonut Heinolan syyllistyneen Hannu Kariniemen pahoinpitelyyn jättämällä antamatta tälle lääkettä sairaana ollessa. Tältäkin osin hovioikeus katsoo sinänsä käräjäoikeuden tavoin näytetyksi, että Heinola on edellä todetulla tavalla menetellyt. Hannu Kariniemellä ei ole edes väitetty olleen syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona muita kuin tavanomaisia lasten

6 Näytön arviointi ja johtopäätökset kohdassa 2 6 (13) sairauksia. Hovioikeus toteaa, että kipulääkkeiden antaminen lapselle on vanhempien kontrollissa ja lapsen kivun lääkitseminen vaihtelee paljolti perheestä riippuen. Lisäksi on erittäin vaikea määrittää, milloin kipulääkkeen antaminen on lapsen kannalta sillä tavoin välttämätöntä, että lääkkeen antamatta jättäminen voitaisiin katsoa pahoinpitelyksi. Hovioikeus katsoo edellä todetun perusteella jääneen näyttämättä, että Heinolan menettely täyttäisi pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Syyte on siten tältä osin hylättävä. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen siltä osin kuin Heinolan on väitetty syyllistyneen Hannu Kariniemen pahoinpitelyyn pakottamalla tämän syömään omassa huoneessaan muiden perheenjäsenten syödessä yhdessä pöydän ympärillä. Hannu Kariniemi on hovioikeudessa ja oikeuspsykologisessa haastattelussa kertonut joutuneensa toistuvasti ruokailemaan toisista lapsista erillään. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen työryhmän lausunnosta ilmenee edelleen, että Heinola on selvitettäessä vuonna 2011 lastensuojelutarvetta kertonut Hannu Kariniemen syöneen eri paikassa kuin muut, koska tämä oli ollut aina niin mahdoton ruokailutilanteissa. Hovioikeus toteaa edellä todetuilla perusteilla näytetyksi, että Hannu Kariniemen eristäminen muista ruokailutilanteissa on ollut niin toistuvaa ja perheen muiden sijaislasten kohtelusta niin selvästi poikkeavaa, että sitä ei ole pidettävä kohtuullisena kasvatuskeinona. Menettely on sen sijaan ollut lapsen eristämistä ja tätä vähättelevää ja nöyryyttävää. Kun otetaan lisäksi huomioon Heinolan syyksi luettava menettely kokonaisuutena, ruokailutilanteissa eristäminen on katsottava Hannu Kariniemen henkistä terveyttä vahingoittaneeksi henkiseksi väkivallaksi. Heinola on tältä osin syyllistynyt pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että Heinola on laittanut sähköllä toimivan kärpäslätkän Hannu Kariniemen sormeen antaen tälle näin sähköiskuja. Hannu Kariniemi on hovioikeudessa kertonut, että häntä oli pahoinpidelty sähköllä toimivalla kärpäslätkällä ainoastaan yhdessä tilanteessa. Hannu Kariniemi on muistellut tekijän olleen Viero. Hannu Kariniemi on aiemmin kertonut Hyttiselle tekijäksi Vieron ja oikeuspsykologisessa haastattelussa Heinolan. Hovioikeus pitää sinänsä uskottavana, että Hannu Kariniemeä on pahoinpidelty sähköllä toimivaa kärpäslätkää tekovälineenä käyttäen. Hannu Kariniemen kertomus tekijästä on kuitenkin vaihdellut siten, että Heinolan syyllisyydestä jää järkevä epäilys. Syyte on siten tältä osin hylättävä. Hovioikeus toteaa lisäksi Hannu Kariniemen terveyden vahingoittamista koskevan Heinolan menettelyn tahallisuuden osalta seuraavan. Heinola on käynyt sijaisvanhemmuuskoulutuksen. Hän on lisäksi ollut tietoinen Hannu Kariniemen varhaislapsuuden vaikeista kokemuksista. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen työryhmän lausunnosta ilmenee, että Heinola on saanut useaan kertaan jo vuodesta 2008 lähtien terveydenhuollon ammattihenkilöstön taholta palautetta Hannu Kariniemeen kohdistamistaan huolestuttavista kasvatusmenetelmistä. Lisäksi Hannu Kariniemen käytösongelmat ja psyykkiset oireet ovat pahentuneet hänen ollessaan sijoitettuna Heinolan ja Vieron luona. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että Heinolan on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että hänen menettelynsä vahingoittaa Hannu Kariniemen terveyttä. Heinola on siten tahallaan vahingoittanut Hannu Kariniemen terveyttä. Hovioikeus viittaa kohdan 1 perusteluihin siltä osin kuin hovioikeus on katsonut sähköllä toimivaa kärpäslätkää tekovälineenä käyttäen tehdyn

7 Näytön arviointi ja johtopäätökset kohdassa 3 Seuraamusharkinta Vahingonkorvaukset Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset 7 (13) pahoinpitelyn tekijän jääneen näyttämättä. Tällä lisäyksellä hovioikeus toteaa, että hovioikeudessa vastaanotettu todistelu ei anna aihetta arvioida näyttöä ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Käräjäoikeus on katsonut Heinolan syyllistyneen Jenna Kariniemen pahoinpitelyyn tarttumalla Jenna Kariniemeä useita kertoja ranteesta kiinni ja aiheuttaen tälle kipua ja punoitusta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus katsonut Jenna Kariniemen kertomuksella ja sitä tukevilla seikoilla näytetyksi kyseisen menettelyn. Ranteista kiinniottamiset ovat Jenna Kariniemen kertoman mukaan liittyneet siihen, että hän ei ollut totellut. Edellä todetusta ei ole suoraan pääteltävissä, että Jenna Kariniemestä kiinniottaminen syytteessä kuvatulla tavalla olisi ollut välttämätöntä sen vuoksi, että sillä olisi estetty lasta aiheuttamasta vahinkoa itselleen tai muille tai että Heinola olisi tilanteissa voinut perustellusti näin olettaa. Toisaalta edellä todettu syy menettelylle ei ole esitetyn näytön perusteella myöskään poissuljettu vaihtoehto. Hovioikeus katsoo siten jääneen näyttämättä, että Heinola olisi Jenna Kariniemen ranteisiin tarttumalla syyllistynyt pahoinpitelyyn. Syyte on siten tältä osin hylättävä. Muilta osin hovioikeudessa vastaanotettu todistelu ei anna aihetta arvioida näyttöä ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus on hylännyt kohdan 1 teon siltä osin kuin Heinolan on väitetty pahoinpidelleen Hannu Kariniemeä käskemällä tämän peseytyä ulkona kylmällä vedellä, jättämällä tämän vaille tarvitsemaansa lääkettä ja antaneen tälle sähköistä kärpäslätkää käyttäen sähköiskuja. Lisäksi Heinolan syyksi on luettu hovioikeudessa Hannu Kariniemen pakottaminen syömään erillään muista perheenjäsenistä. Kohdan 3 syyte pahoinpitelystä on tullut hovioikeudessa kokonaan hylätyksi. Edellä lausutuista muutoksista huolimatta käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus Heinolan syyksi luetusta rikoksesta. Näillä lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut rangaistusseuraamuksen osalta. Rangaistuksen muuttamiseen ei ole aihetta. Kohdan 3 syyte Heinolaa vastaan on hylätty. Näin ollen Jenna Kariniemen Heinolaan kohdistettu rikokseen perustuva vahingonkorvausvaatimus on myös hylättävä. Syyttäjän ja Hannu Kariniemen syyte Vieroa vastaan on hylätty. Valtio on velvollinen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a :n 1 momentin nojalla korvaamaan Vieron määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 :n 2 momentin mukaan syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan velvollisuudesta korvata vastaajan oikeudenkäyntikulut on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren

8 8 (13) 21 luvussa säädetään. Asianomistajan on kuitenkin vastattava ainoastaan puhevallan käyttämisestä aiheutuneista erityisistä kuluista. Hannu Kariniemi on vaatinut Vierolle rangaistusta myös sellaisesta menettelystä, joka ei ole sisältynyt syyttäjän esittämän syytteen teonkuvaukseen, ja lisäksi kohdistanut Vieroon vahingonkorvausvaatimuksen. Näihin vaatimuksiin vastaamisella on ollut kuitenkin niin vähäinen vaikutus oikeudenkäyntikulujen määrään, että hovioikeus katsoo, ettei Hannu Kariniemen puhevallan käyttämisestä ole aiheutunut Vierolle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tarkoitettuja erityisiä kuluja. Näin ollen Vieron vaatimus Hannu Kariniemen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa yhteisvastuullisesti valtion kanssa on hylättävä. Kohdan 3 syyte Heinolaa vastaan on hylätty. Heinolan syyksi on luettu kohdan 1 pahoinpitely. Asiassa ei ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a :n 2 momentissa tarkoitettua erityistä syytä velvoittaa valtiota korvaamaan Heinolan oikeudenkäyntikuluja osaksi. Heinola on voittanut valituksensa Jenna Kariniemeä vastaan ja Jenna Kariniemi on hävinnyt valituksensa Heinolaa vastaan. Heinola on siten vapautettava korvausvelvollisuudesta Kemi-Tornion oikeusaputoimistolle/suomen valtiolle siltä osin kuin oikeusavun kustannukset käräjäoikeudessa ovat sisältäneet Jenna Kariniemen avustamisesta aiheutuneita kustannuksia. Hannu Kariniemen ja Jenna Kariniemen avustamisesta käräjäoikeudessa aiheutuneet oikeusavun kustannukset ovat olleet määrältään yhteensä euroa ja ajankäytön yhteismäärä on ollut 24,95 tuntia. Hovioikeus arvioi Jenna Kariniemen avustamisesta käräjäoikeudessa aiheutuneen ajankäytön määräksi 5 tuntia ja oikeusavun kustannusten määräksi hänen osaltaan osin 100 euron ja osin 110 euron tuntiveloituksen perusteella laskettuna arvonlisäveroineen yhteensä 669,60 euroa. Jenna Kariniemi on hovioikeudessa vaatinut Heinolalle rangaistusta myös sellaisesta menettelystä, joka ei ole sisältynyt syyttäjän esittämän syytteen teonkuvaukseen, ja lisäksi kohdistanut Heinolaan vahingonkorvausvaatimuksen. Näihin vaatimuksiin vastaamisella on ollut kuitenkin niin vähäinen vaikutus oikeudenkäyntikulujen määrään, että hovioikeus katsoo, ettei Jenna Kariniemen puhevallan käyttämisestä hovioikeudessa ole aiheutunut Heinolalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tarkoitettuja erityisiä kuluja. Näin ollen Heinolan vaatimus Jenna Kariniemen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa yhteisvastuullisesti valtion kanssa on hylättävä. Hannu Kariniemi on pääosin hävinnyt valituksensa Heinolaa vastaan ja Heinola on pääosin hävinnyt valituksensa Hannu Kariniemeä vastaan. Asian lopputulos huomioon ottaen Heinola saa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 :n 2 momentin, oikeusapulain 22 :n 1 momentin sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 :n ja 16 :n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan ja Hannu Kariniemen avustamisesta aiheutuneet oikeusavun kustannukset jäävät valtion vahingoksi. Heinola on velvollinen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 :n 1 momentin nojalla korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistajanpalkkiot. Hovioikeuden ratkaisu Hovioikeuden ratkaisu on tuomiolauselmissa.

9 Rovaniemen hovioikeus Tuomiolauselma 15/ (13) Asianumero R 14/971 Vastaaja Salme Aune Heinola Muutos käräjäoikeuden tuomioon Hylätty syyte 3. Pahoinpitely Rangaistusseuraamukset Vankeus 60 päivää vankeutta Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika päättyy Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Korvausvelvollisuus Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot Heinola vapautetaan velvollisuudesta korvata Jenna Kariniemelle kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 500 euroa. Heinolan korvausvelvollisuus Kemi-Tornion oikeusaputoimistolle/suomen valtiolle alennetaan 2 046,20 euroksi. Heinola velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset 1 061,53 euroa.

10 Rovaniemen hovioikeus Tuomiolauselma 15/ (13) Asianumero R 14/971 Vastaaja Martti Juhani Viero Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot Valtio velvoitetaan maksamaan Vierolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 7 227,02 euroa. Korvaus sisältää palkkiota euroa, kulujen korvausta 363,18 euroa ja arvonlisäveroa 1 393,84 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 :n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.

11 Muutoksenhaku Asian ovat ratkaisseet: Valmistelija: Äänestys Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen määräaikainen hovioikeudenneuvos Teemu Saukkoriipi viskaali Jimi Sillanpää 11 (13)

12 Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 14/ (13) Hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen: Hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen: Olen eri mieltä kuin hovioikeuden enemmistö Heinolalle tuomittavan rangaistuksen pituudesta. Heinolan syyksi hovioikeudessa kohdassa 1 luettu pahoinpitely on kohdistunut 8-10-vuotiaaseen lapseen, jonka huolenpidosta ja hyvinvoinnista hän on ollut vastuussa. Sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa sisältänyt menettely on ollut toistuvaa ja jatkunut melkein kahden vuoden ajan. Lapselle on menettelystä aiheutunut kipua ja henkisen terveydentilan heikkeneminen. Oikeudenmukainen seuraamus Heinolan syyksi luetusta menettelystä on neljä kuukautta vankeutta. Rangaistus on ehdollinen käräjäoikeuden tuomitsemine koeaikoineen. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö. Olen eri mieltä kuin hovioikeuden enemmistö syytekohdan 1 osalta. Keskeisenä syyttäjän näyttönä syyksilukemisen osalta on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Lastenpsykiatrian poliklinikan lausunto Lausunnon näyttöarvoa heikentää se, että ennen tutkimushypoteesien laatimista ei ole kuultu vastaaja Heinolan kertomusta tapahtumienkulusta, vaan hypoteesit on laadittu tutkittavan biologiselle äidilleen ja uudelle sijaisäidilleen kertomista seikoista ja yleisistä psykologisista virhelähteistä. Tutkimustietojen luotettavuutta on siten arvioitu lähinnä suhteessa tutkittavan itsensä kertomuksiin eikä ole otettu huomioon Heinolan kertomusta siitä, miksi ja miten tutkittava on juossut lenkillä, laittanut nimensä lenkkivihkoon, saunonut, seisonut ulkona jäähyllä, ruokaillut omassa huoneessaan tai leikkinyt sähkökärpäslätkällä ja tulitikuilla. Tutkittava on luonnollisesti osannut kertoa näistä normaaliin lapsiperheen elämään kuuluvista tapahtumista useiden tuntien ajan, yhtäpitävästi ja yksityiskohtaisesti sen vuoksi, että tapahtumat ovat suurelta osin totta. Sen sijaan tutkittavan kertomus ei ole ollut täsmällinen eikä vastaa yleisiä kokemussääntöjä niiltä osin, jotka tekisivät näistä tavanomaisista tapahtumista pahoinpitelyn. Ei ole uskottavaa, että lapsi edes pakotettuna seisoisi ulkona yhdessä kohti useita tunteja -20 asteen pakkasessa. Ei ole uskottavaa, että lasta seisotettaisiin pakkaskelillä pitkiä aikoja pikkuhoususillaan ulkolaatoituksella. Ei ole uskottavaa, kuten myös todistaja Vihavainen on hovioikeudessa kertonut, että lapsi olisi juossut pihan ympäri 400 kertaa yhdellä kerralla. Pikemminkin on uskottavaa, että tutkittava on vääristänyt ja värittänyt kokemuksiaan. Tutkittavalla on Kainuun keskussairaalasta lastenpsykiatrian diagnoosi F92.8, johon liittyy valehtelutaipumus ja runsas projektion käyttö (em. lausunto s. 20). Esitutkinta on käynnistynyt biologisen äidin ilmoittamasta seksuaalirikosepäilystä, joka on osoittautunut aiheettomaksi. Hovioikeuden enemmistökin on katsonut, että ulkona peseytymistä, riittävän lääkehoidon laiminlyöntiä ja sähkökärpäslätkän käyttöä koskevat pahoinpitelyväitteet ovat jääneet näyttämättä. Minä katson myös muiden väitteiden osalta, että Heinolan kertomus on niiden osalta paitsi mahdollinen, myös todennäköisemmin oikea

13 13 (13) selitys tapahtumille kuin tutkittavan kertomus. Katson siis, että Heinolan ei ole näytetty tehneen Hannu Kariniemelle ruumiillista väkivaltaa tai muuten vahingoittaneen hänen terveyttään. Psyykkisen pahoinpitelyn osalta ongelmaksi nousee myös syy-yhteys Heinolan väitetyn menettelyn ja Kariniemen terveyden vahingoittumisen välillä. Avainasemassa tältä osin on lääketieteellinen näyttö: lääkärien tekemät havainnot ja heidän soveltamansa kokemussäännöt. Keskeinen todiste tässä asiassa on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikön psyykkisen haitan arvio oikeudenkäyntiä varten. Siitä ei ole tehtävissä sellaista yksiselitteistä johtopäätöstä, että Kariniemellä ei olisi hänellä diagnosoituja sairauksia, jos Heinolan toiminta ajatellaan pois tapahtumienkulusta. Rikosoikeudellinen syy-yhteysvaatimus ei silloin täyty. On tosin niin, että Kariniemi ei ole sijaisperheessä saanut varhaislapsuuden traumatisoitumisen aiheuttamia neurobiologisia muutoksia ja haitallisia psyykkisiä sopeutumiskeinoja lievittäviä ja korjaavia kokemuksia, mutta on kohtuutonta katsoa, että kasvatusongelmiin tukea ja apua hakeva sijaisäiti syyllistyisi pahoinpitelyyn, jos hän ei onnistu korjaamaan jo sijoittamishetkellä sairaan lapsen mielenterveyttä. Hovioikeuden enemmistö on katsonut Heinolan syyllistyneen syytekohdassa 1 pahoinpitelyyn. Velvollisena lausumaan rangaistuksesta hyväksyn määräaikainen hovioikeudenneuvos Saukkoriipin määräämään rangaistuksen. Velvollisena lausumaan tältä osin myös oikeudenkäyntikuluista ja todistelukustannuksista olen niistä samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.... Vakuudeksi: viskaali Jimi Sillanpää

14 Kemi-Tornion käräjäoikeus Tuomio Annettu kansliassa / Asianumero R 13/878 1 (28) Puheenjohtaja Syyttäjä Vastaajat Asianomistajat Kuultavat Asia Vireille Käräjätuomari Kaisa Teivaanmäki Kihlakunnansyyttäjä Pia Raappana-Grönvall Salme Aune Heinola Martti Juhani Viero Kariniemi Hannu Matias Kariniemi Jenna Amanda Katariina Kariniemi Marko Antero Linna Kirsti Maaret Töyräs-Keränen Taina Hannele Pahoinpitely Syyttäjän rangaistusvaatimukset 1. Pahoinpitely 8690/R/ /10 Rikoslaki 21 luku Keminmaa Salme Heinola on toimiessaan Hannu Kariniemen sijaisvanhempana tehnyt tälle heidän yhteisessä kodissaan ruumiillista väkivaltaa sekä ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittanut tämän terveyttä toistuvasti. Kariniemi on tekoaikaan ollut iältään 8-10-vuotias. Heinola on menetellyt seuraavasti: - Heinola on vienyt Kariniemen asunnosta ulos ja seisottanut tätä asunnon portailla alushoususillaan pakkasessa, - Heinola on jättänyt Kariniemen useiksi tunneiksi yksin ulos pakkaseen siten, ettei Kariniemellä ole ollut mahdollisuutta mennä sisätiloihin. Kariniemelle on aiheutunut Heinolan menettelystä paleltumavammoja, - Heinola on pakottanut Kariniemen kiertämään talvella tonttia ympäri pimeässä osin paljain jaloin Heinolan itse laskiessa kierrosten määrää, - Heinola on istuttanut Kariniemeä saunan ylälauteella liian kuumassa löylyssä päästämättä tätä saunasta ulos taikka alalauteelle ja aiheuttanut Kariniemelle lämpösairauden oireita - Heinola on käskenyt Kariniemen peseytymään ulkona kylmällä vedellä, - Heinola on pakottanut Kariniemen käymään rangaistuksena lenkillä. Heinola on käskenyt Kariniemen juosta lenkeillä ja mikäli tämä ei ole totellut hän on lyönyt Kariniemeä kepillä taikka potkinut takapuoleen. Kariniemen on tullut merkitä nimikirjoituksensa lenkkireitin varrella olevaan kirjaan, josta Heinola on tarkastanut, että Kariniemi on lenkin tehnyt - Heinola on pakottanut Kariniemen pesemään sukkia käsin - Heinola ei ole hankkinut Kariniemelle tarpeellisia ja kunnollisia vaatteita, leikkikaluja, kirjoja taikka urheiluvälineitä eikä antanut Kariniemelle lupaa katsoa televisiota kuten muille sijaislapsille, mitä menettelyä on pidettävä Kariniemen mitätöintinä ja huomiotta jättämisenä,

15 2 (28) - Heinola on pakottanut Kariniemen seisomaan kesällä ulkona alushoususillaan talon nurkkauksessa, jossa on ollut paljon sääskiä sekä laittanut nokkosia Kariniemen alushousujen sisään, joista hänelle on aiheutunut kutinaa ja mihin kutinaan hän ei ole saanut tahtoessaan lääkettä, - Heinola on vienyt Kariniemen ulos korvasta tai hiuksista vetäen sekä repinyt ja ravistellut häntä hiuksista kiinni pitäen ja vääntänyt käden väkivalloin selän taakse, sekä pitänyt Kariniemen päätä uimassa ollessa veden alla aiheuttaen Kariniemelle tukehtumisen tunteen, - Heinola ei ole antanut Kariniemelle lääkettä, eikä vienyt tätä lääkäriin tämän ollessa sairaana, kuten päänsärkyyn, kuumeeseen tai korvakipuun - Heinola on eristänyt Kariniemen tämän ystävistä ja rajoittanut Kariniemen liikkumisvapautta siten, ettei Kariniemi ole päässyt ystäviensä luo taikka ystävillä ei ole ollut lupa tulla Kariniemen kotiin. Heinola on pakottanut Kariniemen olemaan pitkiä aikoja yksin omassa huoneessaan mm. opettelemassa kesäloman aikana englannin kieltä - Heinola on pakottanut Kariniemen syömään omassa huoneessaan muiden perheenjäsenten syödessä yhdessä pöydän ympärillä, - Heinola ei päästänyt Kariniemeä muiden mukana kauppaan, vaan tämän oli täytynyt odottaa autossa ja Heinola on pakottanut Kariniemen kävelemään kaupasta kotiin useiden kilometrien pituisen matkan muiden mennessä autolla - Heinola on laittanut sähköllä toimivan kärpäslätkän Kariniemen sormeen antaen tälle näin sähköiskuja - Heinola on pakottanut Kariniemen pitämään palavaa tulitikkua etusormen ja peukalon välissä niin kauan kuin tulitikku palaa, mistä on aiheutunut molempiin sormiin palovammat - Heinola ei ole antanut Kariniemelle tarpeeksi ruokaa niin, että tämä on mm. mennyt nukkumaan nälkäisenä. Kariniemi ei ole saanut syödä samoja ruokia kuin muut. Heinola on aiheuttanut ruumiillisen väkivallan käytöllä Kariniemelle kipua sekä vahingoittanut Kariniemen terveyttä ruumiillista väkivaltaa tekemättä niin, että Kariniemi on ollut erittäin huonossa psyykkisessä sairaalahoitoa vaatineessa kunnossa. 2. Pahoinpitely 8690/R/ /10 Rikoslaki 21 luku Keminmaa Martti Viero on toimiessaan Hannu Kariniemen sijaisvanhempana tehnyt tälle heidän yhteisessä kodissaan ruumiillista väkivaltaa. Kariniemi on tekoaikaan ollut iältään 8-10-vuotias. Viero on laittanut sähköllä toimivan kärpäslätkän Kariniemen sormeen antaen tälle näin sähköiskuja sekä lyönyt kärpäslätkällä Kariniemeä takapuoleen. Viero on lyönyt Kariniemeä vyöllä sekä pakottanut Kariniemen pitämään palavaa tulitikkua etusormen ja peukalon välissä niin kauan kuin tulitikku palaa, mistä on aiheutunut molempiin sormiin palovammat. Vieron menettelystä on Kariniemelle aiheutunut palovammojen lisäksi myös kipua. 3. Pahoinpitely 8690/R/ /10 Rikoslaki 21 luku Keminmaa

16 Syyttäjän muut vaatimukset Asianomistajien vaatimukset 3 (28) Salme Heinola on toimiessaan Jenna Kariniemen sijaisvanhempana tehnyt tälle heidän yhteisessä kodissaan ruumiillista väkivaltaa sekä ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittanut tämän terveyttä. Jenna Kariniemi on tekoaikaan ollut iältään 7-9-vuotias. Heinola on menetellyt seuraavasti: - Heinola on tarttunut Kariniemeä useita kertoja ranteesta kiinni, mistä menettelystä on Kariniemelle aiheutunut punainen jälki ranteeseen sekä tukistanut Kariniemeä, - Heinola on pakottanut Kariniemen kiertämään tonttia ympäri pimeässä - Heinola ei ole antanut Kariniemelle tarpeeksi ruokaa. Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdissa 1 ja 3 Heinola on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 2 Viero on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 Rangaistusvaatimus Kirsti Linna on asianomistajien Hannu ja Jenna Kariniemen edunvalvojana yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Kirsti Linna on täydentänyt syytteen teonkuvauksia vielä seuraavasti: Syytekohdassa 1: Heinola ei ole sallinut eikä tukenut sisarusten välisen suhteen kehittymistä. Heinola on jättänyt hoitamatta sääskien ja nokkosten aiheuttamat vammat. Syytekohdassa 2: Viero on ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittanut Hannu Kariniemen terveyttä toistuvasti. Viero ei ole sallinut eikä tukenut sisarusten välisen suhteen kehittymistä ja aiheuttanut siten osaltaan Hannu Kariniemelle psyykkisen sairauden, joka vaatii hoitoa. Syytekohdassa 3: Heinola ei ole sallinut eikä tukenut sisarusten välisen suhteen kehittymistä. Perustelut Salme ja Martti Viero ovat menetelleet syytteen teonkuvauksissa ja asianomistajan rangaistusvaatimuksessa kuvatulla tavalla. Menettely täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdissa 1 ja 2 Salme Heinola ja Martti Viero on velvoitettava Hannu Kariniemelle kivusta ja särystä ja tilapäisestä haitasta euroa korkolain 4 :n mukaisine

17 4 (28) korkoineen lukien. Korvausvastuu tulee jakaa vastaajien kesken siten, että vastaajat ovat yhteisvastuussa eurosta ja lopusta vastaa Salme Heinola yksin. Perustelut Muut asiassa esitetyt vaatimukset Hannu Kariniemelle on aiheutettu teoilla runsaasti fyysisiä vammoja, jotka ovat parantuneet normaalisti. Hänelle on aiheutunut sormiin 2. asteen palovammat, paleltumavammoja useammassa yhteydessä, lämpösairauden oireita usein, kutisevaa ihottumaa sääskien pistoista ja nokkosista sekä useaan otteeseen kipua ilman näkyvää vammaa mm. lyönneistä ja sähkökärpäslätkän käytöstä. Syytteessä ja teonkuvausten täydennyksessä kuvattu psyykkinen pahoinpitely on tehnyt rajua vahinkoa pienelle, kasvu- ja kehitysvaiheessa olleelle pojalle. Hänen taustallaan on huostaanotto ja sijoittaminen tukiperheeseen. Huostaanoton taustalla on olosuhteita, joiden aiheuttamat psyykkiset vaikutukset olisivat normaalissa, tukevassa ja osaavassa sijaiskodissa hoidettu ja parantuneet. Sen sijaan Hannu Kariniemi on vuosien ajan joutunut sietämään psyykkistä kaltoinkohtelua ja eristämistä muusta perheestä, sosiaalisesta elämästä ja sisarestaan. Vieron ja Heinolan toiminta on aiheuttanut psyykkisiä ongelmia Hannu Kariniemelle ja niiden hoito on vielä kesken. Martti Vieron osuus fyysisiin pahoinpitelyihin on Salme Heinolaa pienempi. Psyykkisten vammojen osalta molemmat ovat aktiivisin toimin tai toisen toiminnan sallien yhtälailla vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Vahingot on aiheutettu tahallisella teolla ja niiden kohteena on lapsi. Tekojen tekijät ovat aikuisia, joiden hoidossa ja vastuulla lapsi on ollut. Korvausvaatimukset perustuvat määrältään HeVa:n suositusten kohtiin 6, 65 ja 1. Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 3 Salme Heinola on velvoitettava korvaamaan Jenna Kariniemelle kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 500 euroa korkolain 4 :n mukaisine korkoineen lukien. Perustelut Jenna Kariniemelle on aiheutunut fyysisestä pahoinpitelystä kipua ja särkyä. Vahingot on aiheutettu tahallisella teolla ja niiden kohteena on lapsi. Tekojen tekijät ovat aikuisia, joiden hoidossa ja vastuulla lapsi on ollut. Korvausvaatimukset perustuvat määrältään HeVa:n suositusten kohtiin 65 ja 1. Muu vaatimus Salme Heinola ja Martti Viero on velvoitettava korvaamaan Kemi-Tornion oikeusaputoimistolle Jenna ja Hannu Kariniemelle annetun oikeusavun kustannukset korkolain 4 :n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

18 Muu vaatimus 5 (28) Vastaajat Salme Heinola ja Martti Viero ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a :n nojalla korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Vastaus Syytekohta 1 Heinola on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja asianomistajan esittämän syytteen teonkuvauksen täydennyksen mukaisesti sekä pyytänyt syytteen hylkäämistä pahoinpitelystä ja tähän liittyvät korvausym. vaatimukset. Heinola on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan. Määrällisesti korvausvaatimus on myönnetty oikeaksi. Syytekohta 2 Viero on kiistänyt menetelleensä syytteen teonkuvauksessa mainitulla tavalla ja asianomistajan esittämän syytteen teonkuvauksen täydennyksen mukaisesti sekä pyytänyt syytteen hylkäämistä pahoinpitelystä ja tähän liittyvät korvausym. vaatimukset. Viero on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan, koska ei ole syyllistynyt rikokseen,. Määrällisesti korvausvaatimus on myönnetty oikeaksi. Syytekohta 3 Heinola on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja asianomistajan esittämän syytteen teonkuvauksen täydennyksen mukaisesti sekä pyytänyt syytteen hylkäämistä pahoinpitelystä ja tähän liittyvät korvaus- ym. vaatimukset. Heinola on kiistänyt asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan, koska ei ole syyllistynyt rikokseen. Määrällisesti korvausvaatimus on myönnetty oikeaksi. Todistelu Henkilötodistelu 1. Asianomistaja Hannu Kariniemen (13 v.) kuuleminen dvd-tallenteelta 2. Asianomistaja/kuultava Jenna Kariniemen (12 v. ) kuuleminen dvd-tallenteelta 3. Vastaaja Salme Aune Heinola todistelutarkoituksessa 4. Vastaaja Martti Juhani Viero todistelutarkoituksessa 5. Kuultava Taina Hannele Töyräs-Keränen todistelutarkoituksessa 6. Todistaja Eeva Annikki Hyttinen 7. Todistaja Sari Vihavainen (ent. Fant) 8. Kuultava, edunvalvoja Kirsti Maaret Linna todistelutarkoituksessa 9. Todistaja Terttu Anneli Kanniainen 10. Todistaja Anna-Mari Alalahti 11. Todistaja Kaisu Hyrkäs 12. Todistaja Taina Ylitervo

19 Kirjalliset todisteet 6 (28) 1. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen työryhmän lausunto ja psyykkisen haitan arvio 2. Lääkärinlausunto Alvari -perhetyön raportti Alvari -perhetyön raportti Ylikylän päiväkodin työntekijäiden päiväämätön lausunto 6. Rovaniemen mlk:n sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunto Huostaanottoasia (salainen) 8. Yhteenveto kehitystasotutkimuksesta Tuomion perustelut Kysymyksenasettelu Asiassa on kyse näytön arvioinnista ja siitä, jääkö Hannu ja Jenna Kariniemen, Heinolan ja Vieron kertomusten sekä asiassa esitetyn muun näytön perusteella järkevää epäilystä vastaajien syyllistymisestä syytteissä väitettyihin tekoihin. Näyttö ja sen arviointi kohdissa 1 ja 2 Rikosasiassa lähtökohtana on aina syyttömyysolettama ja näyttötaakka rikoksen tapahtumisesta on syyttäjällä ja asianomistajalla. Asianosaisten kertomuksiin perustuvaa näytönarviointia on tarkasteltu muun muassa viimeaikaisissa seksuaalirikoksia koskevissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2013: 96 ja 97 sekä 2014:48. Asianomistaja Hannu Kariniemen oikeuspsykologinen haastattelu Asianomistaja Hannu Kariniemi on ollut syytteestä ilmenevänä tekoaikana vuotias. Hannu Kariniemeä on kuultu asiassa Oulun yliopistollisen sairaalan oikeuspsykologisessa haastattelussa 18. ja sekä tämän ollessa 11 ja 12-vuotias. Haastatteluiden ja muiden käytössä olleen tausta-aineiston perusteella Hannu Kariniemestä on laadittu asiassa kirjallisena todisteena vedottu päivätty oikeuspsykiatrinen lausunto. Lausunnon on laatinut lasten seksuaali- ja pahoinpitelyasioihin erikoistunut työryhmä. Hannu Kariniemen kuuleminen toteutettiin iästään huolimatta oikeuspsykologisessa haastattelussa, koska tämä oli vasta ollut osastotutkimusjaksolla ja lapsen psyykkinen tila oli ollut heikko. Oikeuspsykologinen haastattelu on ensimmäisen päivän osalta ollut Hannu Kariniemen vapaata kerrontaa asioista, joita Heinola oli hänelle tehnyt vaikka ei olisi saanut tehdä. Hannu Kariniemi on tässä haastattelussa oma-aloitteisesti kertonut Heinolan pakottaneen hänet usein seisomaan talvella ulkona alushousuillaan ja vähillä vaatteilla, käskeneen hänen pariin kertaan syksyllä pesemään itsensä ulkona olleella kylmällä vedellä ja pesemään myös sotkemiaan sukkia. Hannu Kariniemen mukaan Heinola oli käskenyt hänet usein lenkille ja potkaisseen tai lyöneen kepillä takapuoleen, mikäli hän ei ollut totellut käskyä tai oli hidastellut. Lisäksi Hannu Kariniemi on kertonut jääneensä talvella yksin ulos pariksi tunniksi muiden lähtiessä kylään Vieron isän luokse ja joutuneensa isoveljensä kanssa ennen tämän perhekotiin lähtöä juoksemaan pimeässä paljain jaloin tontin ympäri. Ilman kenkiä pimeässä hän oli joutunut juoksemaan ulkona vain kerran, mutta kengät jalassa ja vaatteet päällä useasti. Hannu Kariniemi on vielä kertonut Heinolan pakottaneen hänet kesällä lukemaan kesällä englantia omassa huoneessaan useiden viikkojen

20 7 (28) verran. Hannu Kariniemen mukaan edellä mainitut käskyt ja rangaistukset ovat liittyneet hänen tekemiinsä tuhmuuksiin, joita hän ei kaikilta osin ole tarkemmin osannut nimetä. Kaikki rangaistukset ja käskyt oli hänelle antanut Heinola. Vapaassa kerronnassa Hannu Kariniemi on spontaanisti myös tuonut ilmi, että Viero ei antanut hänelle vastaavanlaisia rangaistuksia kuin Heinola. Näiltä osin Hannu Kariniemen kertomus on siten syntynyt johdattelematta, mikä lisää kertomuksen näyttöarvoa. Toisena haastattelupäivänä haastattelija on pyytänyt Hannu Kariniemeä kertomaan sijaisperheessä käytetyistä rangaistusmenetelmistä, jolloin tämä on täydentänyt edellisen päivän kertomuksiaan sääskinurkassa seisottamisesta kesällä vähissä vaatteissa, Heinolan laittaneen kerran nokkosia hänen alushousuihinsa hänen kieltäytyessä kiertämään tonttia ja tilanteista, joissa hän ei ollut suostunut menemään arestiin, jolloin Heinola oli vienyt hänet sinne tukasta tai korvasta kiinnipitäen. Rangaistusmenetelmiä koskevan oma-aloitteisen kerronnan päätyttyä Hannu Kariniemi on pyydettäessä kertonut sijaisperheestään ja sen jokapäiväisistä toiminnoista. Hannu Kariniemen mukaan Heinola ei ollut juuri koskaan antanut hänen syödä ruokapöydässä, Heinola ei ollut pyydettäessä antanut hänen poistua kuumasta saunasta tai siirtyä alimmalle lauteelle ja Heinola oli käskenyt hänen pestä pahasti likaamansa sukat käsin. Keskusteltaessa Hannu Kariniemen perhesuhteista hänen käsityksensä oli se, että Heinola ei tykännyt hänestä, koska antoi paljon rangaistuksia kuten pitkiä peli- ja kaverikieltoja. Hannu Kariniemi on kokenut joutuneensa olemaan aina yksin ja kertonut Heinolan sanoneen hänelle, että hänellä ei ollut kavereita. Häntä oli pelottanut kertoa asioista Heinolalle, koska pelkäsi rangaistuksia. Hannu Kariniemi kertoi hänellä olleen paljon muiden vanhoja vaatteita, mutta vähän leluja. Hänen huoneessaan ei myöskään ollut ollut kirjoja ja lehtiä yhtä paljon kuten muilla sijaislapsilla. Sähkökärpäslätkän käyttö ja tulitikkujen polttaminen eivät olleet tulleet ilmi minkään aikaisemman esillä olleen aiheen yhteydessä, joten haastattelija on kehottanut Hannu Kariniemeä kertomaan niihin liittyvistä asioista erikseen. Vaikka Hannu Kariniemen kertomus ei tältä osin ole spontaanisti kerrottua, on se näiltäkin osin sisällöltään vapaasti kerrottua haastattelijan välikysymysten ollessa tarkentavia. Haastattelun toisena päivänä kuin myös viimeisessä tehdyssä tutkimuksessa Hannu Kariniemi on yhdistänyt kertomansa tapahtumat pelkästään Heinolaan. Vierosta kysyttäessä Hannu Kariniemi on kertonut puuhannut Vieron kanssaan kaikkea ja tämän antaneen hänen leikkiä rauhassa muiden lasten kanssa. Viero oli myös joskus puolustanut häntä Heinolan antamia rangaistuksia vastaan. Viero ei antanut Hannu Kariniemen mielestä mitään rangaistuksia mitkä olivat inhottavia, tämä oli joskus käskenyt heidän mennä ulos leikkimään kovaäänisiä leikkejä ja joskus käskenyt lenkille, mutta lenkillä ei tarvinnut kiirehtiä. Hannu Kariniemen oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa tehty haastattelu ei näin ollen tue Vieroon kohdistuvaa syytettä. Haastattelussa Hannu Kariniemen etusormea ja peukaloa on tutkittu lääkäri Mirja-Liisa Sassi-Puitin toimesta. Hannu Kariniemen käsissä on tutkimusaikana havaittu useita eri jälkiä, joiden asianomistaja on kertonut aiheutuneen joistakin muista tilanteista. Lääkäri on tutkimuksessa todennut, että käsissä ei ole nähtävissä merkittäviä vaurioita. Käsiä kuvatessa Hannu Kariniemi on osoittanut paikat, joista tulitikku aikoinaan poltti. Silmämääräisesti havaittavissa olevaa vauriota ei osoitetussa kohdassa ole ollut. Asiassa kirjallisena todisteena esitetyn lääkärinlausunnon mukaan tutkimuksessa otettuja kuvia suurennettuna tarkasteltaessa Hannu Kariniemen peukalossa on havaittu pieni vaalea alue. Lausunnon mukaan vamma sopii aiheutuneeksi Hannu Kariniemen kuvaamalla tavalla, mutta