Lahdesta fladaksi ja kluuvista järveksi

Transkriptio

1 Litorinameri huuhtoi Sydän-Satakunnan itärantoja. Kokemäenjoki laski Äetsässä matalaan merenlahteen, joka maankohoamisen seurauksena alkoi kuroutua erilleen merestä. Tapahtuma synnytti 1000 vuodeksi ihmiselle otollisen tilanteen, josta muistona on Suomen suurimpia varhaiskampakeraamisia asuinpaikkoja, nimittäin Kankaantaustan asuinpaikka. Karttoja katsellessani huomasin, että Huittinen ja Kokemäki sekä Kiikoinen muodostavat tasaisen alangon. Maankohoaminen on ilmeisesti kuivannut tämän yhtenäisen alueen. Samalla aloin pohtia sitä, millainen elinympäristö se on muinoin ollut. Päätin koota tietoni maankohoamisesta ja -kallistumisesta ja soveltaa niitä korkeuskäyriin. Syntyi kartta, joka onkin melko mielenkiintoinen. Ensin esittelen vähän kartan taustoja. Koska jääkauden aiheuttama maankuoren painauma oikenee edelleen, aiheuttaa se merellä rannansiirtymää. Rantaviivalla paljastuu uusia maa-alueita merenpohjan madaltuessa ja ranta näyttää pakenevan etanan vauhdilla kauemmaksi merelle. Porin edustalla maan kohoaminen on noin 5 millimetriä vuodessa, joten tapahtumaa pystyy silmin havaitsemaan 30 vuodessa. Geologit ovat selvittäneet maankohoamisen esihistoriaa jo melkoisella tarkkuudella, joten maallikkokin voi rekonstruoida muinaisia maisemia kohtuullisella tarkkuudella. Olen käyttänyt Erosen et. al. (2001) tuloksia Satakunnan maankohoamisesta, vaiheiden iän ja maankamaran kallistuman määrittämisessä. Sijoitin Erosen käyrän määrityksessä olevan alueen "nollakohdan" Äetsän voimalaitoksen paikkeille ja määritin siitä kallistukset. Piirsin rantaviivan Äetsässä ja Kravinojalla noin 55 metrin kohdalle ja sovelsin kallistumana 13 cm kilometriä kohden edetessäni kartalla luoteeseen päin. Samaa menetelmää olen esitellyt eräässä toisessa tekstissä (Linkki: Maanpinnan kallistuminen Satakunnassa ). Internetin Karttapaikka.fi karttoja hyväksi käyttäen väritin niitä piirto-ohjelmassa ja yhdistin väritetyt palaset suureksi kokonaisuudeksi. Muinainen merenpinta peitti alleen monia nykyisiä alankoja, joita kehystivät lukuisat kallio- ja harjuselänteet. Osoittautui, että saaret ja niemet sulkivat sisäänsä vesialueita, joissa lainehti matala auringon lämmittämä murtovesi. Näitä alueita kutsutaan nykyään kluuveiksi ja niiden biologinen monimuotoisuus on suurempi kuin aukean merenrannikon tai sisämaajärven. Julkaisen piirtämäni kartan tässä alempana, mutta ensin esittelen käsitteet flada ja kluuvi. Lahdesta fladaksi ja kluuvista järveksi 1/7

2 Kun merenlahti maankohoamisen takia mataloituu ja lahden suu alkaa kaventua, veden vaihtuminen lahdessa hidastuu. Sateiden tuoma makea vesi sekoittuu meriveteen ja se muuttaa sen makeammaksi murtovedeksi. Koska lahden suu on pienentynyt, pysyy lahti makeampana ja ero meriveteen on vielä selvempi, jos lahteen laskee ojia tai jokia. Tällaisia lievästi suolaisia lahtia kutsutaan fladoiksi. ** Huom! Klikkaa karttoja, niin pääset Karttapaikka.fi kartalle tarkastelemaan tilannetta laajemmassa kontektissa. Kuva (Kehittyvä flada): Lahti on jo umpeutumassa. Sininen nuoli esittää makean veden tuloa ja violetti nuoli suolaisen veden vaihtoa. Lahti on suolainen, mutta suolapitoisuus on hieman merta alempi. Murtovesi mahdollistaa sekä makean- että suolaisen veden eliöiden esiintymisen samassa lahdessa. Jos flada on lisäksi matala, heinittyy se voimakkaasti, mikä lisää linnuston määrää. Kalat kutevat mielellään fladassa, joten kalanpoikasia syövät eläimet käyttävät faldaa ravinnonhakuunsa. Fladan biodiversiteetti onkin tavallista järveä tai merenlahteä 2/7

3 monipuolisempi. Kuva (Flada): Fladan aukot ovat hyvin kapeat ja matalat. Koska sadevesi täyttää fladaa, muuttuu se murtovedeksi. Tuulet saattavat työntää lahteen suolapulsseja, jolloin suolaisuus lisääntyy. Suolapitoisuus riippuu tästä tasapainosta. Kun maankohoaminen etenee pitemmälle, umpeutuu lahden suu lisää. Tällöin flada muuttuu makeavetiseksi altaaksi eli kluuviksi (ruots. glo). Kluuviin saattaa tulvia suolaista merivettä myrskyjen tai matalapaineiden aikana, mutta muuten vesi pysyy makeana. Jos kluuviin laskee joki, ei suolapulssin vaikutus jää pitkäaikaiseksi. Kuva (Kluuvi): Kun lahden eli fladan suut ovat kyllin matalat, eivät suolapulssit enää vaivaa ja vesi on pysyvästi makeaa sateesta ja maavalumista johtuen. Kokemäenjoen kluuvi Alla oleva kartta esittää tilannetta noin vuotta sitten eli ekr. Se on piirretty siten, että kluuvien vedenkorkeus oli sama kuin merelläkin. Tämä ei ollut todellisuudessa totta, sillä kluuviin laski suuria jokia, jotka nostivat veden pintaa. Kun kluuvin suut ahtautuivat, saattoi veden pinta kluuvissa nousta merenpintaa korkeammalle. Tällöin 3/7

4 kluuvin muoto ja koko säilyi lähes ennallaan, vaikka vapaan merenrannan ranta siirtyi alemmaksi. Kartta: Tilanne seudulla noin vuotta sitten eli ekr. Tummanpunaiset pisteet ovat asuinpaikkoja, joista on löydetty varhaiskampakeramiikkaa ja silmälliset ympyrät paikkoja, joista löydetty Jäkärlän keramiikkaa. Vaaleansininen vesi on meri- tai murtovettä. Ympyröillä olen merkinnyt kluuvin aukot, josta jokien tuoma vesi purkautui mereen. Karttaan on merkitty tunnettuja asuinpaikkoja vanhemman varhaiskampakeramiikan ( ekr) ja Jäkärlän ryhmän ( ekr) kulttuureista. Kartan tilanne esittää näiden kulttuurien yhteiselon hetkeä. Asuinpaikkojen sijoittumisesta saa alustavan käsityksen, millaiseen paikkaa asukkaat mielellään asettuivat asumaan. Suurin kluuvi käsittää Huittisten suotasangon, Kauvatsajoen laakson, Sääksjärven ja Jaaranjoen alapuoliskon (jota kutsutaan hassusti Piilijoeksi). Kluuvin vedet saadaan pääasiassa Jaaranjoesta, Kokemäenjoesta ja Loimijoesta, ja ne purkautuvat mereen Kraviojan muinaissalmesta, nykyistä Kokemäenjoen uomaa Kynsikankaalla sekä Sääksjärven lounaiskulman kautta Korkeaojalla. Kartassa on myös mukana seudun kaksi muuta isoa kluuvia eli Köyliönjärven altaan kluuvi ja Pyhäjärven altaan kluuvi. Näiltä alueilta, kartan ulkopuolelle, jäävät pois Yläneen asuinpaikat, 4/7

5 Pyhäjärven itärannan mahdolliset asuinpaikat ja Euran meren ja kluuvin väliset mahdolliset asuinpaikat. Seutu asuinympäristönä Ihmisen kannalta seutu tarjosi suojaisia kalapaikkoja ja varmasti hyvät seudut hyljestämiseen. Vaikuttaa siltä, että kaikkia otollisia asuinpaikkoja ei ole hyödynnetty. Tai sitten näitä asuinpaikkoja ei tunneta vielä. Otollisia kohtia asuinpaikoille ovat joensuut. Äetsässä kyseeseen tulevat Talankoski ja Töörinkoski, jotka olivat Kokemäenjoen suuta silloin. Loimijoki laski kluuviin Opiston kosken ja Korkeakosken kautta (Härkälänkoski, Mommolankoski ja Maurialan koski olivat vielä veden alla). Loimankoski oli silloin leveää suistoa, jonka deltassa oli useita jokihaaroja. Tästä on muistona nykyinen mutkainen joki, jonka laitamilla kohoaa vanhoja soita. Jaaranjoki päättyi kluuviin Tyynistönmaalla, Yli-Erkkilän ja Jaakkolan talojen kohdilla Pelto-ojan tienoilla. Marjajärvi ja Kiikoistenjärvi olivat kuroutuneet merestä aiemmin (7200 vs). Näiden jokien lisäksi altaaseen laskivat vielä pienemmät joet ja ojat, jotka tarjosivat asukkaille hyviä kesäasuinpaikkoja. Pyhäjärven kluuviin laski ainoastaan Yläneenjoki. Otollisia kohtia asuinpaikoille olivat myös kahden vesistön väliset paikat. Tällaiset löytyvät Kraviojalta, jossa onkin maamme suurimpia varhaiskampakeraamisia asuinpaikkoja. Toinen otollinen kohta olisi Korkeaojalla Sääksjärven lounaiskulmalla. Sieltä ei kuitenkaan tunneta varhaisia asuinpaikkoja. Myös Säkylässä oleva Säkylänharju, joka jakaa Pyhäjärven- ja Köyliönjärven kluuvit erillisiksi altaiksi, on hieno hiekkapohjainen asuinpaikka. Köyliön Tuiskula tunnetaan pitkäaikaisesta asutuksestaan kluuvinsa suulla kuten myös Euran Kauttuan itärinteet Pyhäjärven kluuvin suulla. Kluuvit häviävät Kun kuroutuminen päättyy, on kluuvi muuttunut järveksi. Merivesi ei enää tunkeudu järveen ja 5/7

6 sillä on oma lasku-uoma, jonka pieni korkeusero mereen nähden estää sekoittumisen. Kuva (Järvi): Lahden umpeutuminen voi tapahtua kaislittumisen ja soistumisen seurauksena, kuten oheisessa tilanteessa on käynnyt. Lopulta kuitenkin maan kohoaminen nostaa maa-aineksia merenpintaa ylemmäksi ja järveä ympäröi maavallit. Silloin voidaan puhua jo järvestä. Kuvassa järvi on ruoppaamalla yhdistetty viereiseen jokeen varmaankin veneilyn mahdollistamiseksi. Pyhäjärven kuroutumista järveksi tapahtui, kun Mestilän- ja Kauttuan rannat umpeutuivat ja Kauttualle oli syntynyt lyhyt Eurajoki. Järven vesi oli makeutunut pysyvästi hieman aiemmin, joka havaitaan nykyäänkin järven pohjasedimenttien planktonin lajistossa. Pohjasedimenttien avulla järven kuroutuminen onkin ajoitettu tapahtuneeksi 6500 vs eli 4500 ekr. Kuroutuminen on siten juuri käsillä yllä olevan kartan tilanteessa. Köyliönjär ven kuroutuminen on ollut päätöksessään noin 5500 vuotta sitten eli 3500 ekr. Huittisen, Kauvatsan ja Sääksjärven kluuvi kuroutui merestä vaiheittain. Ensiksi maatui Sääksjärven lounaiskulma, mikä pakotti Jaaranjoen vedet etelään nykyisien Kauvatsanjoen suuntaan. Tämä vaihe aiheutti lahden pohjukan (eli nykyinen Sääksjärvi) lopullisen makeutumisen, vaikka se olikin vielä osa suurta kluuvia. Kun merenpinta laski noin 6500 vuotta sitten tasoon, jossa kulkevat nykyään 50 metrin korkeuskäyrät, maatui Kravinojan salmi. Tämä pakotti vedet purkautumaan Kynsikankaan ja Säpilänniemen harjanteen yli. Kaikki alueen joet virtasivat tämän jälkeen tämän väylän kautta. Kluuvi oli nyt kauttaaltaan makeaa vettä, vaikka salmi olikin leveä. Jokien yhteenlaskettu virtaama ylläpiti salmessa näkyvää virtausta. Kynsikangasta voisi kutsua tässä vaiheessa Kynsikankaan raumaksi (virtaava salmi). Lopulta muutkin Säpilänniemen harjujen huipuista kohosivat ylemmäksi ja ahtauttuvat raumaa entisestään. Kasva virtaus alkoi kuluttaa hiekkaharjun rinteitä ja tehdä itselleen uomaa. Harjun rakenteen heikoin kohta löytyi Kynsikankaalta, jonne Kokemäenjoen uoma asettui ja alkoi muodostaa joenvartta. Tämän tapahtuman ajankohtaa on vaikeaa ajoittaa, sillä harjun alkukorkeutta ei tunneta ja nykyinen uoma kulkee useita metrejä alempana kuin silloin. Vielä nykyäänkin joki uurtaa Kynsikankaalla uomaa suuremmaksi. 6/7

7 Kuva: muodostui vahvistettu edelleen, Kuvassa vaikka tuoduilla näkyy joen kivikoilla, syntymästä Kokemäenjoen on rinne on kulunut rantaa sortumisesta tuhansia Kynsikankaan johtuen vuosia. länsirannassa. aivan paljas. Sortuminen Vaikka rantaa jatkuu on ja lietesaaret Uuden siihen tehden lopulta Kokemäenjoen maatuivat, siitä ovat hyvin osa lisää tasaisen. kun tätä, jotkin saaria pätkän vielä Tässä uomat ja yläpuolella nykyäänkin se altaassa ruohottui jäivät toisia aukesi jatkuvaa, joki matalilta uomia muodosti suuri prosessia. osiltaan. syvemmiksi. ja matala lukuisia Lietteet järviallas. haaroja, Nykyiset asettuivat Altaan jotka Kokemäenjoen menderoivat altaan maatuessa pohjalle Lähteet - Eronen, M., Glückert, G., Hatakka, L., van de Plassche, O., van der Plicht, J., & Rantala, P (March): "Rates of Holocene isostaric uplift and relative sea-level lowering of the Baltic in SW Finland based on studies of isolation contacts". Boreas, Vol. 30, pp , Oslo. ISSN Säkylän Pyhäjärven kuroutuminen merestä. Linkki: - Köyliönjärven kuroutuminen. Linkki: 7/7