Vesivehmaan lentotukikohta jatkosodassa

Transkriptio

1 Suomen Sotahistoriallisen seuran yleisöseminaari Lahdessa klo ekonomi Ahti Saarinen Pyhäniemen ja Vesivehmaan lentotukikohdat talvi- ja jatkosodassa Vesivehmaan lentotukikohta jatkosodassa Vesivehmaan lentotukikohdan vuodet Kentän paikka löydettiin Syksyllä rakentaminen alkoi Ensimmäinen lentokone laskeutui kentälle Kesällä kenttä valmistui Elokuussa Lentolaivue 24 Vesivehmaalle Jatkosota syttyi Kesäkuussa Lentolaivue 24 lähti sotaan Vesivehmaalta (Selänpään, Taipalsaaren ja) Rantasalmen kautta Heinäkuun alussa Lentolaivue 32 lähti sotaan Hyvinkäältä Vesivehmaan kautta Lokakuussa Täydennyslentolaivue 35 siirtyi Vesivehmaalle Parolasta kouluttamaan rintamalentäjiä Kesäkuussa Täydennyslentolaivue 35 siirtyi Kauhavalle, jossa toimi Lentosotakoulu Aselepo Kenttä ilmavoimien ilmakuvassa kuvan pohjoisnuoli on vasemmassa alakulmassa - tie alhaalla johtaa Vääksyyn, oikealla Vierumäelle - lentokonehallit (4 kpl) näkyvät kentän reunaalueilla - konepoteroita erottuu runsaasti - kolme huoltokorsua erottuu vasemmalla Korsutien varressa - kolmen kiitoradan pinnan kuluneisuus näkyy hyvin - maamaaliammuntojen maalitaulu on kentän pohjoiskulman (vas. ylh.) hakkuuaukealla - kentän eteläpuolella metsikössä parakkialue - LeLv (LLv) 24 toimi Vesivehmaalla Silloisesta tukikohdan rakenteesta 8/40-7/41 ei ole tietoja. Laivueen jokaiselle neljälle lentueelle oli ainakin tulossa oma lentokonehallirakennus. - T-LeLv 35 toimi Vesivehmaalla eli 2 vuotta ja yhdeksän kuukautta. - Kuvassa näkyvät sodanaikaiset rakennukset ovat olleet käytössä lähinnä T-LeLv 35:n aikana. - T-LeLv 35:ssä oli kolme lentuetta. 1. lentue pohjoispäässä lännessä ja 2. lentue vastapäätä idässä, 3. lentue kentän kaakkoiskulmassa. 1

2 Brewsterit Vesivehmaalle Suomeen oli ostettu talvisodan aikana 44 Brewsteriä Yhdysvalloista. Ennen sodan loppua saapui suomeen 6 konetta loput kevään 1940 mittaan. Talvisotatoimiin koneet eivät ehtineet. Koneissa oli 950 hv:n moottori, maksiminopeus 478 km / t, 4750 metrin korkeudessa. Koneissa oli alunperin yksi 7.62 mm ja yksi 12.7 mm tahditettu runkokonekivääri sekä kaksi vapaasti ampuvaa 12.7 mm siipikonekivääriä. Vuoden 1943 loppuun mennessä saatiin kaikkiin Brewstereihin asennettua toinenkin raskas runkokonekivääri. Brewsterissä oli RCA-radiot. Kevään ja alkukesän 1940 mittaan olivat LeLv 24:n Brewsterit vähitellen siirtyneet Malmille, johon laivueen 44 Brewsteriä oli sijoitettu. Osa koneista oli saatu LLv 22:lta (17), suurin osa (27) tuli laivueelle suoraan. LeLv 24 oli talvisodan aikainen Fokker-laivue, joka luovutti Fokkerit LeLv 32:lle (ent. LLv 22). Brewsterit olivat jatkosodan alkupuolella Suomen nykyaikaisimmat hävittäjät ja annettiin siten kokeneimmille lentäjillemme. Laivueen komentaja oli majuri G. E. "Eka" Magnusson. Energinen ja ripeäotteinen Magnusson laati laivueelle toukokuussa koulutusohjelman. Konetarkastaja V. Niemi laati mekaanikoille vastaavan ohjelman. Tärkeätä oli saada laivue mahdollisimman nopeasti torjuntakelpoiseksi. Oppitunneista huolimatta Malmilla käynnistyi välittömästi käytännön lentopalvelus. Määrätty hälytysvalmiuskin oli voimassa. Kun Vesivehmaan kenttä oli kevään ja kesän 1940 mittaan valmistunut, alettiin valmistella laivueen siirtoa Malmilta (myös Hollolan lentokenttä näyttää silloin olleen vaihtoehtona). Sora- ja ruohopeitteiselle Vesivehmaan kentälle Brewsterin pieni ja kovarakenteinen kannuspyörä ei sopinut. Koneet olisivat pian kyntäneet Vesivehmaan pehmeän kentän perunapelloksi. Tavallinen kottikärryn kumipyörä sijoitettiin entisen kannuspyörän tilalle pienen lisälaitteen avulla. Syksyn, talven ja kevään mittaan vaihdettiin lukittava kannuspyörä kaikkiin koneisiin. Lisäksi asennettiin istuinpanssarit. Siirtyminen Vesivehmaalle tapahtui tavallaan sota-ajan kertauksena. Laivueen komentaja halusi siirron yhteydessä tarkistaa laivueensa siirtovalmiuden ja siirtolennot tapahtuivat lentueina, porrastettuina määrättyyn aikatauluun partioittain. Siirrot tapahtuivat aamupäivän aikana, jolloin 33 lentokuntoista Brewsteriä saapui uuteen tukikohtaan. Vesivehmaalle oli tulossa lentokonesuojaa, mutta aluksi koneet oli sijoitettava taivasalle peitettynä ja osa konekorsuihin. Perheellisiä ohjaajia muutti kokonaan asumaan Vääksyyn. Myös yksityismajoituksessa asuttiin Vesivehmaan kylällä ja Vääksyssä. Komea Brewster-rivistö Vesivehmaalla ilm niiden lennettyä Malmilta. Kuvassa 2. lentueen koneita. Edessä BW-354 ( luovutettiin LeLv 24:lle kuului 2./LeLv 24:lle ohj. alikersantti H. Lampi.) ja BW351 ( luovutettiin LeLv 24:lle kuului 2./ LeLv 24:lle, ohjaaja lentomestari Y. Turkka.). (Eino Ritarannan kokoelmat) 2

3 Maamaali-ammunnat Brewsterin aseistus oli todettu laadukkaaksi, mutta asennustyö oli viimeistelemätöntä. Tämän johdosta jouduttiin kaikkien koneiden tahdittimet aukaisemaan ja asentamaan uudelleen. Samoin aseiden perusasennus oli tehty huolimattomasti, minkä vuoksi ne oli asennettava ja suunnattava uudelleen. Koneisiin asennettiin optiset putkitähtäimet, koska alkuperäiset mekaaniset tähtäimet olivat alaarvoisia. Tarkistusten ja muutosten jälkeen kaikilla runkokonekivääreillä ammuttiin maassa koeammunnat moottorin käydessä. Vesivehmaan kenttä tarjosi laivueelle tilaisuuden maamaali-ammuntoihin ensimmäistä kertaa. Kentän pohjoispäähän rakennettiin maalitaulu, johon aluksi tehtiin vain syöksytähtäysharjoituksia. Ratkottiin tulitussyöksyn lähtökorkeus, lentonopeus, syöksykulma, tulitusetäisyys jne. Oli tutkittava koneen kampeaminen nopeuden kiihtyessä tulitussyöksyn aikana, sivuperäsimen ja siivekkeiden käyttö tuulisortuman korjauksessa ja kuinka lähelle maalia voi tulitussyöksyssä tulla. Vasta sen jälkeen päästiin käytännön toimiin. Perusteellinen valmistautuminen tuotti tulosta. Pienintäkään vauriota tai onnettomuutta ei maa-maaliammunnoissa tapahtunut. Lisäksi ampumatulokset olivat erinomaisen lupaavia. Brewster-ohjaajat Magnussonin koulutuksessa varusmiesohjaajille toimeenpantiin Brewster-kurssi. Ohjelma oli oppisisällöltään varsin perusteellinen, mutta käsitti vain noin 6-8 tuntia lentokoulutusta. Koulutuskertomuksessa katsottiin, että oppilaat olivat saavuttaneet suhteellisen suuren varmuuden ja taidon Brewster - hävittäjän käsittelyssä, mutta sotakelpoisuuden saavuttamiseksi koulutusta tulisi jatkaa partio-, ilmataistelu- ja ilma-ammuntakoulutuksella sekä radion käyttöharjoituksella vielä vähintään tuntia. Koulutuksen sisältö ja tavoitteet: 1) Koulutus koneen täydellisessä hallinnassa (kaarrot, nousut, syöksyt jne.) 2) Perusteellinen ampumakoulutus 3) Hävittäjätaistelukoulutus partio- ja etsintälentoineen 4) Hyökkäysmenetelmät pommimuodostelmia vastaan ja suomalaisen hävittäjätaktiikan keskeiset tekijät: 1. On aktiivisesti pyrittävä ampumatilanteeseen 2. Suoritettava nopea tulitus, jonka vaatimuksena on, että jokainen ohjaaja osaa ampua tarkasti 3. Sen jälkeen on vedettävä irti ja 4. Pyrittävä uuteen vapaaseen tilanteeseen. Liikehtimisessä päädyttiin kaartotaistelun sijasta heiluritaktiikan käyttöön: isku ylhäältä ylinopeuden avulla, tulitus ja ylösveto uutta iskua varten. Partioiden yhteistoiminta suojasi hyökkäysvuorossa olevaa vihollishävittäjien yllätyksiltä, joten tulittava ohjaaja sai keskittyä tarkkaan ammuntaan. Heiluritaktiikka edusti tehokasta, mutta myös melko vaaratonta tapaa hyvän kaartokyvyn omaavia venäläishävittäjiä vastaan. Edellä mainituista tavoitteista ja vaatimuksista johtuen myös lentomuodossa päädyttiin kahden koneen partion (parin) käyttöön. Kaksikoneinen järjestelmä antoi paremmat mahdollisuudet myös johtokoneen suojaamiseen ja reippaampaan liikehtimiseen, koska siipikone pystyi vapaasti vaihtamaan porrastusta kolmannen koneen häiritsemättä. Se koulutusperiaate, joka oli lähtöisin uttilaisesta, everstiluutnantti R. Lorentzin ja Magnussonin kehittämästä filosofiasta, levisi luonnollisesti muihinkin hävittäjälaivueisiin. Uttilaisesta taktiikasta tuli hävittäjälentämisen kansallispääomaa. Syksyn ja talven mittaan lentotoimintaa rajoitti polttoaineen tiukka säännöstely. Lisäksi omat rajoituksensa asetti joulukuussa satanut runsas lumi. Komentaja päätti pitää kolmesta kiitoradasta vain länsi - itä -suuntaisen auki koska aurauskalusto oli riittämätön. Torjuntavalmiuden takia komentaja oli kuitenkin sopinut TVH:n ja paikallisen aurauskaluston omistajien kanssa kiitoratojen avaamisesta hetkessä, jos olisi tarpeen. Tammikuun Brewster -lentojen jälkeen lennettiin pitkälle kevääseen keveillä suksikoneilla. 3

4 Lentueiden konevahvuus oli 8-10 Brewsteriä, joten laivue oli tavallaan konekannaltaan ylivahvuinen. Ohjaajia oli sitä vastoin niukasti ja mekaanikotkin saivat nimikkokoneensa lisäksi vastata useammankin koneen lentokunnossa pysymisestä. Laivue menetti ennen sotaa Vesivehmaan aikana kaksi Brewsteriä BW-360 törmäsi siirtolennolla Toijalan ratapihan valonheitinmastoon ohjaajan, kersantti. R. Heiramon saadessa surmansa tuhoutui BW-391 näytöslennolla Vesivehmaan lentokentällä ohjaajan lentomestari K. Virran saadessa surmansa. Pitkälle kevääseen ohjaajien oli lennettävä lentolisiinsä tarvittavia tunteja Moth- ja Pyry -koneilla. Pettävä kiitorata olisi voinut aiheuttaa ympärimenoja ja sitä riskiä ei kokenut laivueenkomentaja halunnut ottaa alkaen alettiin lentää Brewsterilla ja huhti-toukokuu oli vilkkaan lentotoiminnan aikaa. Kaikki koneet tarkistettiin ensin maassa ja sitten ilmassa tekniikkansa osalta. Brewster-laivueen johtamisen harjoittelu Vesivehmaalla oli talvikautena ollut joukko Kauhavalta tulleita nuoria ohjaajia, joista Vesivehmaalla olisi pitänyt kouluttaa Brewster-ohjaajia. Luminen talvi esti kuitenkin tavoitteen toteutumisen. Heidän koulutuksensa kuitenkin jatkui kesäkuun alussa Joroisissa. Mm. heistä Magnusson valitsi laivueeseensa kokeneiden lentäjien lisäksi tarvittavat ohjaajat. Talvisodan aikaiset ohjaaja-mekaanikko - parivaljakot pyrittiin pitämään yhdessä. Talvisodan kokemusten pohjalta komentaja Magnusson oli syvällisesti perehtynyt hävittäjien oikeaoppiseen johtamiseen. Johtamisen tuli olla torjuntahävittäjien ohjaamista taistelukosketukseen vihollisen kanssa. Lisäksi sen tuli seurata tarkasti ilmataistelutilannetta, jotta hävittäjät voitiin irrottaa taistelusta oikealla hetkellä esim. kun vihollinen on saamassa apuvoimia taistelualueelle. Sää- ja polttoainetilanne yms. antavat omia sääntöjään peliin, joka on todella monivivahteinen koko kovuudessaan. Virheistä maksetaan yleensä kova hinta. Tehokas johtaminen edellyttää kelvollista viestivälineistöä. Koko toiminta-alueella tulee olla tehokas viestiverkosto radioyhteyksineen ja suorine puhelinlinjoineen. Maaorganisaation oli mahdollistettava hävittäjävoimien suorituskyvyn maksimointi. Nopeat siirrot ja painopisteen luominen onnistuvat, mikäli lentokenttäverkosto huoltoineen on valmiina. Kentillä on oltava myös komentopaikat johtamista varten, jolloin hävittäjäkomentaja voi keskittyä päätehtäväänsä eli torjuntataistelun johtamiseen. Lisäksi edellytyksenä on tehokas ilmavalvontaverkosto, joka välittää ilmavalvontaviesteinä tiedustelutuloksia viholliskoneiden liikkeistä ja antaa perusteet vastatoiminnalle. Voidaan pelkistetysti sanoa, että hävittäjien tehokas johtaminen on radioiden varassa. Sekä koneiden radiot, että maaradioasemien kalusto tuli olla kunnolliset. Brewster -hävittäjissä oli hyvät amerikkalaisvalmisteiset radiot. Maaradioita ei kuitenkaan ollut jatkosodan alussa kuin nimeksi. Hävittäjien johtamisesta oli vielä silloin ilmavoimien esikunnassa (IlmaVE) vallalla erilaisia käsityksiä. Magnussonin mielestä ilmavalvontaviestit LeLv 24:lle oli saatava Uttiin ilmavalvontaaluekeskukseen (IVAK) 40 sekunnin kuluessa. Se edellytti radioiden käyttöä ja Magnusson ilmoitti tarvitsevansa 6 maaradiota lisää laivueelleen LeLv 24 järjesti toiminta-alueellaan radioviestitysharjoituksen, jonka tavoitteena oli: 1. Radioverkon suunnittelu sodanaikaista toimintaa silmälläpitäen. 2. Viestityksen kokeilu pohjana sodanajan kokemukset. 3. Radioasemien kokeilu. 4. Radioaseman henkilökunnan määrävahvuuden määrittäminen. Toukokuussa 1941 piti alkaa harjoitus- ja kokeilukausi, jolloin oli miehitetty ilmavoimien esikunnalta saaduilla radioilla uhanalainen rannikkoalue Virojoelta Loviisaan ja siltä linjalta syvyyteen kohti Salpausselkää. Viestiharjoituksesta ei tullut mitään, sillä ilmavoimien esikunnan käskyllä radioverkosto purettiin sopivasti ennen jatkosodan syttymistä. Sodanaikaisten kokemusten ja harjoitusten perusteella LeLv 24 teki esityksen ilmavoimien esikunnalle, joka koski mm. AB-radioiden käyttöä. Esitys alkoi vähitellen, mutta hitaasti, tuottaa tuloksia. IlmaVe julkaisi ohjeet sodan ajan iv-viestityksestä helmikuussa Lentorykmentti 2 ei ollut tyytyväinen kehitykseen vaan pyrki itsenäisesti kehittämään toimintaedellytyksiään. Se lupasi jakaa yksiköiden käyttöön iv-vastaanottimia, joiden avulla olisi mahdollisuus kuunnella valvontaviestitystä. Laivueiden tehtäväksi annettiin uusien radioasemien tiedustelu. Lisäksi jaettiin kutsut ja aaltoalueet 4

5 ja annettiin ohjeet viestiliikenteestä. Lentorykmentti 2 vei varsin itsenäisesti kehitystä eteenpäin. Jatkosodan aikana ja lopussa ilmavoimien "toisinajattelijat" Lentorykmentti 2:n komentaja Lorentz ja Magnusson saivat pitkäaikaisen yhteistyönsä huipentumana olla merkittävässä roolissa Kannaksen torjuntavoitossa kesällä 1944 Kohti sotaa, torjuntavalmiuden lisäys Euroopan poliittinen kehitys vuosien aikana oli johtanut siihen, että sota alkoi näyttää todennäköiseltä. Suomi julisti liikekannallepanon kutsumalla kaikki reserviläiset ylimääräisiin harjoituksiin (YH). Vesivehmaan kentällä oli talvikautena pidetty apumekaanikkokurssi, jonka piti vapautua vakinaisesta palveluksesta Varusteet oli luovutettu ja lähtiäiset tanssittu Vesivehmaan nuorisoseuran talolla. Aamuyöllä tuli ilmavoimien esikunnasta kaukokirjoitinsanoma, jossa kyseisen ikäluokan kotiuttaminen peruutettiin. Komentaja Magnusson määräsi LeLv 24:n torjuntavalmiuteen. Se edellytti ohjaajien ja mekaanikkojen jatkuvaa oleskelua Vesivehmaan kentällä. Vesivehmaan tukikohdassa alettiin kuumeisesti korottaa torjuntavalmiutta. Ohjaajat majoittuivat lentokonehallien luo lentuerakennuksiin hälytysvalmiuteen. Kentällä alkoi kiireinen ja kuumeinen toiminta. Hopeanhohtoisia Brewster -koneita alettiin maalata maastonvärisiksi alkaen. Koneiden siiven kärjet maalattiin alta 1 / 6 matkalta keltaisiksi ja takarungon ympäri 50 cm leveä keltainen vyö. Kyseessä oli akselivaltojen alkavan idän sotaretken omakonetunnus, itärintamatunnus. Suomalaiset laajensivat omakonetunnusta siten, että 1. syyskuuta 1941 vastaisena yönä 1-moottoristen rintamakoneiden nokka tuli myös maalata keltaiseksi 50 cm:n matkalta. Rivimoottoristen koneiden nokka maalattiin kuitenkin yleensä 75 cm:n matkalta. Reserviohjaajien maamaali-ammuntoja ja lentoharjoituksia jatkettiin aamusta iltamyöhään. Radioita tarkistettiin ja radiokokeilulentoja lennettiin. Koneet oli sijoitettu hajaryhmitykseen lentueittain ja niille kaivettiin sirpalesuojia. Lentorykmentti 2 oli antanut sodan ajan huoltoa varten käskyn Se sisälsi määräykset kaikista huoltolajeista ja mm. materiaaliporrastuksista. Lentokonepolttoainetta oli kunkin laivueen varastoitava tukikohtiensa yhteyteen 10 vuorokauden taistelutoimintaa ja työkentille vastaavasti 3 vuorokauden toimintaa vastaava määrä. Ampumatarvikkeiden osalta porrastusmäärät olivat samat. Perustettavaksi käsketyn Kenttälentovarikko 2:n oli vastattava neljän konetyypin varaosa- ja tarvikeporrastuksista. Ilmataistelutaktiikkaa tutkittiin ja ongelmia pohdittiin. Nuoret ohjaajat pyrittiin kouluttamaan sotakelpoisiksi. LeLv 24 oli Brewster -hävittäjiensä ja ohjaajiensa sotakokemuksen takia varsin iskukykyinen ja joka tapauksessa täysin sotakelpoinen ja Suomen tehokkain hävittäjälaivue. Vesivehmaan tukikohtaa oli rakennettu lähes koko välirauhan ajan. Lähimpiin iv-alue keskuksiin oli laivueesta suorat puhelinyhteydet. Hävittäjien johtamisessa oli apuna kaksi radioasemaa, jotka oli sijoitettu Vesivehmaalle ja Selänpäähän. Vesivehmaalla oli "Matti-Sakari" ja Selänpäässä "Antti-Risto". Toukokuussa 1941 Suomen hävittäjävoimat oli sijoitettu kahteen lentorykmenttiin, Lorentz komensi Lentorykmentti 2:ta ja everstiluutnantti E. Nuotio Lentorykmentti 3:a. Lorentzin rykmentille oli alistettu 3 hävittäjälaivuetta: LeLv 24 kalustonaan Brewsterit, LeLv 26 kalustonaan Fiatit ja LeLv 28 kalustonaan Moranet. Lentorykmentti 2:n laivueet olivat harkitussa ryhmityksessä eli riittävän kaukana rajoilta ja rannikolta mahdollisen yllätysiskun varalta. LeLv 24:llä oli konekannassaan konehistorioiden mukaan kaikkiaan 35 Brewsteria LeLv 24:lle alistettiin 121. ja 122. ilmatorjuntakonekiväärijoukkue ja kentänhuoltojoukkueet 23, 25 ja Aamulla Suomen radiotiedustelupäällikkö Reino Hallamaa soitti Lorentzille esikuntaan kertoen Leningradin alueen ilmavoimien verkossa olevan tavallista enemmän kuhinaa. Hallamaa arveli sen liittyvän mahdolliseen pommitusiskuun Suomen alueelle. Lorentz määräsi yhden Brewster -lentueen sijoituspaikaksi Selänpään kentän Utin pohjoispuolella lentue siirtyi Selänpään kentälle. Magnusson kielsi kaikki lennot rautatielinjan Kouvola - Mikkeli - Pieksämäki itäpuolella, jotta Neuvostoliitto ei saisi tekosyitä selkkaukseen. Kesäkuun 22. päivänä 1941 käynnistyi yksi toisen maailmansodan päänäytöksistä. Saksan sotavoimat hyökkäsivät aamuyöllä klo 3.00 Venäjälle. Operaatio Barbarossa oli alkanut. Alkamishetkestä 5

6 lähtien saksalaiset koneet pommittivat Leningradin ja Kronstadtin liikennettä ja päivän kuluessa Hankoa. Utti, jossa samoin kuin Malmilla oli saksalainen huoltohenkilöstö, oli varattu heidän koneidensa tankkausta varten. Suurehko määrä saksalaisia pommikoneita tekikin välilaskun Utin tukikohtaan tankatakseen. Saman päivän aamuna Hitler piti radiopuheen, jossa hän ilmoitti Suomen olevan mukana sodassa Saksan rinnalla. Tämän ohella alueemme käyttö Saksan sotatoimiin sai Neuvostoliiton otaksumaan, että Suomi on sodassa mukana. Jo klo 6.05 Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Sottungan luona olevia panssarilaivojamme, klo 6.15 Alskärin linnoitusta ja klo 6.45 suomalaisia aluksia Korppoon vesillä. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse. 23. ja Neuvostoliiton ilmavoimat ylittivät rajan kolmessa kohdassa. Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon alettua 22. kesäkuuta 1941 vietiin saman päivän iltana kahdella saksalaisella Heinkel He 115 -koneella 16 Osasto Marttinan vapaaehtoista sissiä Oulujärven Paltaniemestä Vienankanavan itäpuolelle Konjärvelle. Vaikka sota Suomen osalta ei olut vielä alkanut, LeLv 24 sai tehtäväkseen suojata sissejä kuljettaneiden koneiden paluulennon 22. ja 23. päivän välisenä yönä. Luutnantti P-E. Soveliuksen johtama neljän Brewster -hävittäjän parvi lähti matkaan Vesivehmaalta iltapäivällä kohti Joensuuta, missä koneet tankattiin. Seuraavana yönä osasto oli määräaikaan klo kohtaamisalueella Tuulijärvellä yli sata kilometriä Neuvostoliiton puolella. Viivyttyään siellä toista tuntia näkemättä suojattavia saksalaisia koneita parvi palasi takaisin Joensuuhun. Reitiltä harhautuneet saksalaiskoneet palasivat varhain aamulla Paltaniemeen. Onnistuneesta kaukopartion lentokuljetuksesta saatiin tarvittavaa käytännön kokemusta. LeLv 24:n lentueet ja päälliköt Vesivehmaalla ja Selänpäässä : - 1. lentue, päällikkönä kapteeni E. Luukkanen (9 BW) - 2. lentue, päällikkönä kapteeni L. Ahola (8 BW) (siirtyi Selänpäähän) - 3. lentue, päällikkönä luutnantti J. Karhunen (8 BW) - 4. lentue, päällikkönä luutnantti P-E. Sovelius (8 BW). Sota alkaa Suomalaiset hävittäjät olivat äärimmäisessä hälytystilassa, joka edellytti torjuntavalmiutta ympäri vuorokauden. Silti aamuvarhaisella tehdyt pommihyökkäykset pääsivät yllättämään suomalaiset hävittäjälentäjät. Vika oli lähinnä ilmavalvontaviestien hitaudessa ja lentäjien johtamiseen tarvittavien radioasemien vähälukuisuudessa Suomen kaupunkeja, teollisuuslaitoksia ja lentotukikohtia pommitettiin. Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti. Suomalaisten hävittäjätukikohdat olivat Joroisissa LeLv 26:n 16 Fiatia, Naarajärvellä LeLv 28:n 23 Moranea, Selänpäässä LeLv 24:n 2. lentueen 8 Brewsteria, Hyvinkäällä Hurricane- ja Fokker D.XXI -hävittäjiä ja Vesivehmaalla LeLv 24:n Brewsterit 1., 3., ja 4. lentue. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun tehdyn välirauhan aika oli päättynyt ja rauha oli rikkoutunut. Julistamaton sota oli syttynyt. Selänpään 2/ LeLv 24:n Brewsterit ja ohjaajat (8 kpl) 1. parvi BW-388 kapt L. Ahola BW-351 ltm Y. Turkka BW-352 ylik E. Kinnunen BW-354 alik H. Lampi 2. parvi BW-357 ltn J. Sarvanto BW-358 alik E. Myllymäki BW-367 ltn V. Rimminen BW-389 alik E. Peltola 6

7 Lennot Selänpäästä ja Vesivehmaalta klo Selänpää n lentokenttä n. 60 km itään Vesivehmaalta. Karttapiirros on Kymenlaakson ilmakilta ry:n sivuilta Tapahtumien klo kuvauksen lähteinä ovat olleet: Kirjallisuus: - Joppe Karhunen: mm. Magnussonin voittoisat Brewsterit (1982) - Heimo Lampi-Yrjö Turkka: Viimeiset syöksykierteet (1967) - SIH-sarja 26 ja 27, Ilmavoitot osa 1 ja osa 2 Muita lähteitä: - Matti Salosen lentotietokannat - 2/LeLv 24:n sotapäiväkirja - Laivueen pääkirja - Ohjaajien lentopäiväkirjat - Sähköpostien vaihto Matti Salosen kanssa - Puh. kesk Kari Stenmanin kanssa Huomioitava lentoaikojen merkintätapa viiden (5) minuutin tarkkuudella. Kuvaus on tehty pitkälti Karhusen ja Turkan / Lammen kirjoittamasta päättelemällä ja olettamalla osa tapahtumista, ottaen huomioon lyhyehkön ajan kuumeisten hetkien tapahtumien nopea rytmi Varsinaiset (täydennetyt) tekstilainaukset ovat Karhusen kuvausta mukailevat. Karhunen: klo 7.10 soi Selänpään lentueenpäällikön kapteeni Aholan puhelin. 'Suuri pommikonemuodostelma Inkeroisissa. Suunta luoteeseen. Lentokorkeus noin 1500 metriä. Koneet pudottaneet pommeja Inkeroisiin.' Siinä sanoma, joka silmänräpäyksessä tempaisi mukaansa aamuteelle lähdössä olleet hävittäjälentäjät. Kuvaavaa silloiselle tilanteelle oli se, ettei Vesivehmaalla olleille lentueille tullut oikeata tietoa varhaisten aamuhetkien tapahtumista. Ahola määräsi koko lentueen ilmaan. Klo taisteluun lähti taistelun 1. parvena lentomestari Turkka, lentom Rimminen, alik Peltola ja kapteeni Ahola. Seuraavissa lentotiedoissa on mahdollisimman objektiivisesti yhteen sovitettu em. lähteiden tiedot. Keskeisenä tekijänä päättelyssä ovat olleet Rimmisen lentopäiväkirjan 3 laskua ja Peltolan 2 laskua ko. aikana. Vastaavasti lisäksi Karhusen tekstin ja ilmavoittotietojen mukaan Sarvannolla olisi 3 lentoa. Lentotiedoissa SINISELLÄ varsinaisen 1. parven ja VIHREÄLLÄ varsinaisen 2. parven ohjaajat, LIHAVOITUNA parvien 1. partio. Ks. Selänpää tilanne aamulla Lentojen numerointi on ohjaajakohtainen. 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Turkka, Yrjö, ltm 1500 Torjuntalento 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Rimminen, Veikko, ltm 1500? Torjuntalento 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Peltola, Eino, alik 1500? Torjuntalento 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:15 Selänpää Ahola, Leo, kapt Torjuntalento Aholan startatessa suurilla lapakulmilla kone joutui kiitoradan jatkeella kannokkoon, johon BW-388 suistui nokilleen. Karhunen: Ilmaan nousseet jatkoivat suoraan Inkeroisiin vetäen vesiperän. Ilmavalvontaviesti oli tullut 5 minuuttia myöhässä. 7

8 Karhunen: 1. taistelun 2. parvi ylik Kinnunen, alikersantti Lampi, alikersantti Myllymäki (ja luutnantti Sarvanto?) starttasivat heti perään. Samalla hetkellä tuli kaakosta 27 SB-2bis -tyyppistä pommikonetta, jotka lensivät Heinolan suuntaan. Syntyi ( Verlan ) ilmataistelu vihollismuodostelmaa vastaan. Ilmataistelun aikana Kinnunen ja Lampi pudottivat yhteensä viisi konetta 2 1/2 kumpikin. Molempien koneet saivat pahoja osumia, ja heidän oli palattava tukikohtaan. 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Kinnunen, Eero, ylik 1500 Torjuntalento Verlan Ilmataistelu 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:55 Selänpää Lampi, Heimo, alik 1500 Torjuntalento Verlan Ilmataistelu (po 7.45?) 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Myllymäki, Eino, alik 1500? Torjuntalento ilmataistelu? 1. lento /2 BW :15 Selänpää 07:45 Selänpää Sarvanto, Jorma, ltn 1500? Torjuntalento ilmataistelu? /1 BW :20 Vesivehmaa 08:20 Vesivehmaa Mannila, Paavo, ylik 4500 Torjuntalento /1 BW :20 Vesivehmaa 08:20 Vesivehmaa Luukkanen, Eino, kapt 4500 Torjuntalento /1 BW :20 Vesivehmaa 08:20 Vesivehmaa Ginman, Curt, alik 4500 Torjuntalento /1 BW :25 Vesivehmaa 08:25 Vesivehmaa Savonen, Joel, ltn 4500 Torjuntalento /1 BW :25 Vesivehmaa 08:25 Vesivehmaa Mustonen, Olavi, ltn 4500 Torjuntalento /1 BW :25 Vesivehmaa 08:25 Vesivehmaa Vahvelainen, Aimo, kers 4500 Torjuntalento /1 BW :25 Vesivehmaa 07:55 Vesivehmaa Pyötsiä, Viktor, ltm 5600 Torjuntalento /1 BW :25 Vesivehmaa 08:25 Vesivehmaa Malin, Reino, alik 4500 Torjuntalento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:50 Vesivehmaa Nissinen, Lauri, vääp 5000 Etsintälento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:45 Vesivehmaa Katajainen, Nils, alik 5000 Etsintälento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:45 Vesivehmaa Karhunen, Jorma, ltn 5000 Etsintälento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:45 Vesivehmaa Pastinen, Matti, vänr 5000 Etsintälento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:45 Vesivehmaa Kokko, Pekka, ltn 5000 Etsintälento /3 BW :40 Vesivehmaa 08:45 Vesivehmaa Juutilainen, Ilmari, ltm 5000 Etsintälento Karhunen: Kun lentue oli palannut lennolta nähtiin Selänpäätä pohjoisesta lähestyvän yksi SB-2bis - pommikone, joka oli vaurioitunut moottoreihin. Luutnantti Sarvanto nousi nopeasti ilmaan ja pudotti koneen vain muutaman kilometrin päähän kentästä. 2. lento /2 BW :45 Selänpää 08:00 Selänpää Sarvanto, Jorma, ltn kork.? Torjuntalento ilmataistelu 2. lento /2 BW :45 Selänpää 08:00 Selänpää Rimminen, Veikko, ltm kork? Torjuntalento Ilmataistelu? Karhunen: Klo 8.05 pohjoisesta lähestyi kaartaen kuusi SB-2bis -pommittajaa, jotka pudottivat pommikuormansa Selänpään kentälle. Jälleen Sarvanto yhdessä Turkan kanssa nousivat ilmaan. Sarvannon koneen moot- 8

9 tori ei toiminut, joten hän palasi tukikohtaan. Turkka lähti takaa-ajoon ja Virojoella hän pudotti yhden SB- 2bisin Kiiskinlahteen ja toisen mereen. 2. lento /2 BW :00 Selänpää 08:30 Selänpää Turkka, Yrjö, ltm 3000 Torjuntalento Ilmataistelu 3. lento /2 BW :00 Selänpää 08:15 Selänpää Sarvanto, Jorma, ltn 2500? Torjuntalento 2. lento /2 BW :00 Selänpää 08:20 Selänpää Myllymäki, Eino, alik 2500? Torjuntalento 3. lento /2 BW :00 Selänpää 08:15 Selänpää Rimminen, Veikko, ltm 4000? Torjuntalento 2. lento /2 BW :00 Selänpää 08:20 Selänpää Peltola, Eino, alik 4000? Torjuntalento /4 BW :20 Vesivehmaa 08:55 Vesivehmaa Sovelius, Per-Erik, ltn 3000 Torjuntalento /4 BW :20 Vesivehmaa 08:55 Vesivehmaa Alho, Martti, ylik 3000 Torjuntalento /4 BW :20 Vesivehmaa 08:55 Vesivehmaa Ikonen, Sakari, vääp 3000 Torjuntalento Laivueen päätukikohdassa Vesivehmaalla myöhästyttiin torjuntalennosta luvattoman paljon. LeLv 24:n sotapäiväkirjan mukaan hälytys oli tullut Vesivehmaalle klo 7.20, mutta siellä olleet Brewsterit hälytettiin torjuntalennolle vasta klo Ensimmäisten Brewstereiden startatessa klo 7.40 kuului pommien jytyä Heinolan suunnalta ja Lahdesta. Hälytys tuli niin myöhään, ettei torjuntaiskuun ehditty. Riittämättömästä johtoverkosta taas johtui se, ettei Brewster-lentäjiä osattu ohjata taistelukosketukseen esim. Heinolan suunnan SB -muodostelman kanssa, joten takaa-ajokaan ei onnistunut. Torjuntasuunnitelma edellytti, että viholliskoneviestit olisivat tulleet Vesivehmaalle jo silloin, kun venäläiset koneet lähestyivät Suomenlahdelta rannikkoamme. Silloin olisi ehditty Lahden torjuntaan. Rannikkokaupunkeihin ulottuva torjunta olisi vaatinut jatkuvaa partiointia Suomenlahden rannikolla.. Kuten todettiin torjuntahälytys Vesivehmaan tukikohdassa annettiin klo BW:t. nousivat ilmaan ja lensivät kohti Lahtea. Klo 7.35 ilmavalvonta ilmoitti viiden pommikoneen lähestyvän Lahtea lännestä. Klo 7.37 tapahtui Lahden pommitus. Sitä eivät Brewsterit ehtineet torjua ja myöskin takaa-ajo epäonnistui johtamisvaikeuksien takia. Ahola Selänpäässä oli siinä käsityksessä, että päätukikohta oli täysin selvillä ilmatilanteesta. Onneksi Lahden pommitusvauriot jäivät vähäisiksi; yksittäisiä tulipaloja, vähäiset vahingot eikä yhtään ihmishenkeä menetetty. Mitä olisikaan tapahtunut, jos vihollisen pommikonelautat olisivat päässeet yllättämään Brewsterlaivueemme koneiden ollessa maassa tukikohdissaan Selänpäässä ja Vesivehmaalla. Klo ilmavalvontaviesti tiesi kertoa kolmen 2-moottorisen koneen lentävän Luumäellä idästä länteen. Turkka, Kinnunen ja Lampi lähtivät jälleen toimintaan. Kinnunen pudotti Utin eteläpuolella Sippolassa kaksi SB-2bisiä. Lampi tulitti kolmatta moottorit savuaviksi, mutta kone ajoi pilveen. Ensimmäisen sotapäivän voitot olivat siten konetta. Aholan "iskuosasto" oli näyttänyt tehokkuutensa. Ahola kertoi päivän toiminnasta, että radioasema Selänpään talossa ei tahtonut kunnolla toimia. Ilmoitukset Kouvolan IVAK:sta viipyivät yleensä liian kauan. Viholliskoneiden liikkuessa Luumäellä ja Savitaipaleella ei niiden liikkeistä saatu mitään viestejä, joten ne pääsivät sieltä yllättäen länteen. Luumäen asema ilmoitti viholliskoneista Kouvolaan mutta, jos koneet tulivat aseman pohjoispuolelta, ei mitään viestejä saatu. Hävittäjien johtamisen vaikeudet johtuivat lähinnä siitä, etteivät ilmavoimien komentaja ja esikuntaporras käsittäneet alueellisen johtamistavan merkitystä. Siinä tarvitaan koneiden radioita ja ilmavalvonnan radiotietoja, johtoasemia ja komentokeskusta. Radioita oli jatkosodan alussa perin niukasti. Brewster-laivue otti oppia 25. päivän tapahtumista. Partiointi aloitettiin linjalla Mäntsälä - Myrskylä - Elimäki ja myös Suomenlahden rannikolla. Näin estettiin viholliskoneiden pääsy Lahtea pommittamaan. Seuraavan kerran Lahtea pommitettiinkin vasta vuonna Jatkosodan ensimmäinen 9

10 viikko olikin tehokasta koulutusvaihetta etsintälentoineen ja ilmataisteluineen. Suomenlahdelta tavattiin vihollisen hitaita lentoveneitä, mutta varsinaisen ilmataistelun makuun päästiin vihollisen SB- ja DB -pommikoneiden kanssa vänrikki M. Pastisen startatessa BW-369:llä Vesivehmaan kentältä hälytyslennolle klo 6.50 hän kiireessä unohti potkurin suurille lapakulmille. Kone ei ehtinyt saavuttaa riittävää nopeutta, vaan päätyi kiitoradan itäpään kannokkoon. Pastinen menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa. Partiointi kahden Brewsterin partioilla tuotti pikkuhiljaa pudotuksia Lahden eteläpuolella ja Suomenlahdella Magnusson ja luutnantti Törrönen pudottivat yhdessä yhden DB -koneen ja alikersantti Katajainen samoin luutnantti Kokko tuhosi kaksi lentovenettä ja luutnantti Sarvanto yhden PE-2:n luutnantti Sovelius tuhosi yhden lentoveneen, vääpeli Ikonen yhden lentoveneen, lentomestari Rimminen yhden SB-2:n, ylikersantti Kinnunen pudotti yhden Tsaikka -hävittäjän, alikersantti Peltola yhden SB-2:n, lentomestari Pyötsiä yhden SB-2:n, ylikersantti Mannila yhden SB-2:n ja alikersantti Ginman yhden SB-2:n Viimeiset kolme pudotusta kohdistuivat Lahteen matkalla olleisiin pommikoneisiin. Lentorykmentti 2 sai tehtäväkseen Karjalan Armeijan ja II Armeijakunnan hyökkäyksen suojaamisen päähyökkäyssuunnissa. Tehtävä edellytti nopeaa siirtymistä Rantasalmen kentälle. Siirto tapahtui Edellisenä päivänä oli Aholan 2. lentue siirretty ilmavoimien esikunnan käskystä Taipalsaaren keskeneräiselle kentälle. Kapteeni Luukkasen 1. lentueesta oli ilmavoimien esikunta käskenyt luutnantti O. Mustosen johtaman neljän koneen parven Mikkeliin Päämajan suojaksi. Karjalan Armeijan hyökkäys alkoi sitten LeLv 24:n tehtävänä oli "torjunta sotanäyttämöllä". Lentolaivue 24:n ilmavoitot Selänpäästä (2. lentue) (LIHAVOITUNA) ja Vesivehmaalta (1., 3. ja 4. lentue) Päivämäärä Aika Paikka Ohjaaja Oma kone Alasammuttu kone 25. kesäkuuta Selänpää-Heinola Alik Heimo Lampi BW /2 x SB kesäkuuta Selänpää-Heinola Ylik Eero KinnunenBW /2 x SB kesäkuuta Selänpää Luutn Jorma Sarvanto BW-357 SB kesäkuuta Virolahti Ltm Yrjö Turkka BW x SB kesäkuuta Utti Ylik Eero Kinnunen BW-352 SB kesäkuuta Hamina Ylik Eero Kinnunen BW-352 SB kesäkuuta Loviisa Alik Nils Katajainen BW-365 SB kesäkuuta Loviisa Maj Gustaf Magnusson BW-380 1/2 SB kesäkuuta Loviisa Luutn Iikka Törrönen BW-384 1/2 SB kesäkuuta Suursaari Luutn Pekka Kokko BW x MBR kesäkuuta Sippola Luutn Jorma Sarvanto BW-357 Pe kesäkuuta Kotka Ylik Eero Kinnunen BW-352 I kesäkuuta Porvoon edusta Luutn Per-Erik Sovelius BW-378 MBR kesäkuuta Porvoon edusta Vääp Sakari Ikonen BW-386 MBR kesäkuuta Lavansaari Ltm Weikko Rimminen BW-367 SB kesäkuuta Lahti Alik Curt Ginman BW-392 Pe kesäkuuta Villahti Ltm Viktor Pyötsiä BW-376 Ar kesäkuuta Hamina Ylik Paavo Mannila BW-371 SB-2 10

11 Lentolaivue 24:n lentueiden sotatiet vuoden 1941 loppuun LeLv 24 6/ / lentue VeVe RaSa Immola Nur 2. lentue SePä SePä TaSa RaSa LinnL RaSa Immola MaSa Malmi 3. lentue VeVe RaSa LaRa Immola MaSa Lunk ÄäLi KoPo 4. lentue VeVe RaSa Immola Lunk KoPo LeLv 24 (HLeLv 24) saavutti jatkosodassa Brewstereilla 459 ilmavoittoa, menettäen 15 konetta ilmataisteluissa tai niiden seurauksena, 4 lento-onnettomuuksissa ja 2 pommituksissa. 12 ohjaajaa oli saanut surmansa ja 2 joutunut sotavankeuteen. Täydennyslentolaivue 35 Vesivehmaalla Täydennyslentolaivue 35 Vesivehmaalle T-LLv 35 (syksystä 1941 T-LeLv 35) siirtyi Parolasta Vesivehmaalle. Se toimi vv alistettuna Lentorykmentti 3:lle, Ilmavoimien esikunnalle ja lähtien Lentosotakoululle. Samaan aikaan Vesivehmaan kenttä siirtyi Lentosotakoulun vastuulle. Ilmavoimien reserviupseeri- (UK) ja aliupseeriohjaajakurssien (AOK) koulutuksen tavoitteena oli valmis rintamalaivueen ohjaaja. Koulutus jaettiin Lentosotakoulun ja Täydennyslentolaivue 35:n kesken. Kauhavalla annettiin yleissotilaallinen koulutus, ilmavoimien erikoisaineiden teoriakoulutus, alkeislentokoulutus ja ns. täydennyslentokoulutus. Vesivehmaalla T-LeLv 35:ssä oppilaat saivat ilmataistelu- ja sotakonekoulutuksen. Jatkokoulutus Täydennyslentolaivue 35:ssä Vesivehmaalla Vesivehmaalla T-LeLv 35:ssä ohjaajakurssit, kadettikurssit sekä upseerien- ja aliupseerien (täydennys)kurssit saivat jatkokoulutuksen eli ilmataistelu- ja sotakonekoulutuksen. Jatkosodan alussa jatkokoulutus käsitti noin 50 lentotuntia. Pääpaino oli yksittäisen koneen ilmataistelukoulutuksessa ja se vei käytettävässä ajasta noin puolet. Tärkeimmät jatkokoulutuskoneet olivat Pyry ja Fokker D.XXI. Fokker -hävittäjällä annettiin varsinainen sotakonekoulutus, johon oli varattu 13,5 tuntia. Vuoden 1942 aikana T-LeLv 35 koulutti valmiiksi 142 ohjaaja ja käytti siihen keskimäärin 33,4 tuntia oppilasta kohti. Alhainen tuntimäärä selittyy sillä, että osa oppilaista sai vain sotakonekoulutuksen. Vuoden 1943 alussa koulutusohjelmaa tarkistettiin lisäämällä ilmataistelukoulutus noin kaksinkertaiseksi. Uusi lentokoulutusohjelma jakautui seuraavasti: - ilmataistelukoulutus 50 tuntia x) - mittarilentokoulutus 4 " - sotakonetyyppikoulutus 8.30 " - ampumakoulutus 9.30 " yhteensä 72 tuntia Ilmataistelukoulutuksen uudet tunnit saatiin seuraavasti: - entinen taistelukoulutusohjelma tuntia - lisäys peruskurssin ohjelmasta " - taistelukoulutukseen liittyvät puolustaja- ja maalilennot " yhteensä tuntia x). 11

12 Ohjaajakurssit Täydennyslentolaivue 35:ssä Lentosotakoulussa sai jatkosodan aikana peruskoulutuksen ( n. 140 tuntia) 351 ohjaajaa ja lennonopettajakoulutuksen 47 ohjaajaopettajaa, T-LeLv 35 jatkokoulutti jatkosodan aikana 467 (Peltonen) ohjaaja ja Täydennyslentolaivue 17 heistä 102 edelleen pommikoneohjaajiksi. (Em. 351 ohjaajan lisäksi 56 Ohjaajakurssi 7:n oppilasta ehtivät lentää suurimman osan peruslentokoulutuksen lentotunneista Kauhavalla ennen jatkosodan päättymistä.) Ero T-LeLv 35:n ja Lentosotakoulun kouluttamien ohjaajien määrissä johtuu siitä, että T-Lelv 35:ssä (Parolassa) oli sodan alussa koulutettavana talvisodan ja välirauhan aikana Kauhavalla peruskoulutuksen saaneita ohjaajia (UK 9, AOK 6, 9, 7, Ohjaajakurssit 1,2,3,4). Lentosotakoulun luvusta puuttuvat lisäksi kadettikurssien oppilaat, jotka saivat osan koulutuksestaan Kauhavalla kesällä ja syksyllä Jatkosodan aikana peruskoulutuksen saaneet kadetit saivat sotakonekoulutuksensa T-LeLv 35:ssä (aluksi T-LLv 35) (Kadettikurssit 25, 26 ja 27). Talvisodan ja välirauhan aikana Lentosotakoulussa peruslentokoulutuksen saaneista ohjaajakurssien ohjaajista osa ja jatkosodan aikana päättyneiden kadettikurssien luutnanteista osa koulutettiin jatkosodan aikana T-LeLv 35:ssä aluksi Parolassa ja sitten Vesivehmaalla. Lentosotakoulussa koulutetuista 351 ohjaajaa saivat jatkokoulutuksen T-LeLv 35:ssä seuraavasti: ohjaajia valmistui Kauhavalla - Ilmavoimien upseerikurssi 10 T-LeLv 35:ssä 29 (ilmeisesti Vesivehmaalla) - 11 Vesivehmaalle marrask tammik (UTK 1) - 13 (1. ryhmä sai jatkokoul. LSK:ssa) 25? - 13 kesäk. -43 (2. ja 3. ryhmä) n. 60? (UTK 2, 3 ja 4 ) - Aliupseeriohjaajakurssi 10 marrask tammik (ATK1) - 12 marrask (ATK 2) - Ohjaajakurssi 5 jatkokoulutus T-LeLv 35:ssä 52 (Kauhavalla) - 6 " 47 Lentosotakoulussa jatkosodan aikana koulutetuista ohjaajista 227 sai jatkokoulutuksen Vesivehmaalla ( = 227) T-LeLv 35:ssä jatkosodan aikana koulutettiin (Parola ml.) 467 ohjaajaa, joten edellä kerrottuja muiden kurssien ohjaajia ja kadettikurssien luutnantteja ja mahdollisesti joitain muitakin koulutettiin lisäksi = 141 x) 141 Yhteensä T-Lelv 35:ssä koulutettiin 467 ohjaajaa. ==== x) Kun Parolassa koulutettiin ja Vesivehmaalla jo alkaen saakka, voidaan konekantakin huomioiden (ks. taulukko) arvioida, että Parolassa jatkokoulutettiin ehkä 40 oppilasta. Siten Vesivehmaalla koulutettiin ehkä n n. 101 ohjaajaa, eli yhteensä noin 330 ohjaajaa. 12

13 Täydennyslentolaivue 35:n lentueet 1. lentue sijaitsi kentän länsilaidassa lähellä kiitotien pohjoispäätä ja toimi Pyry - harjoitushävittäjillä. 2. lentue sijaitsi edellistä vastapäätä kentän pohjoispään toisessa laidassa. Se oli sekalentue, joka avusti 1. ja 3. lentueen toimintaa) Koneina olivat eri vaiheissa: Bulldogit, Gauntletit, Tuiskut, Stieglitzit, Smolikit, Jaktfalken, I- 15bisit ja I-16 UT-1, Kotkat, Ripon, Fokker C.V ja sekä Viima yhteyskoneena. 3. lentue sijaitsi lähellä kentän kaakkoiskulmaa ja käytti Fokker D.XXI -hävittäjiä. T-LeLv 35:n ilma-ammuntoihin sopivan suuruinen vesialue näytti Vesivehmaalta aluksi puuttuvan. Fokker-lentue siirtyikin Uttiin, jossa oli tarkoitus suorittaa ilma-ammunnat Haukkajärven yläpuolella, mutta sekin paikka osoittautui sopimattomaksi. Osa lentueesta siirtyi Joensuuhun Noljakan rantakentälle suorittamaan ammuntoja palaten sieltä kahden viikon kuluttua Uttiin lentue palasi kokonaisuudessaan Vesivehmaalle. Vesijärven pohjoisosa oli todettu riittäväksi ilma-ammuntoihin. Fokker-kursseja ehdittiin sodan aikana viedä läpi kolmekymmentä Fokker-kurssit 1-4, 1942 Fokker-kurssit 5-13, 1943 Fokker-kurssit 14-24, ja 1944 Fokker-kurssit (lähde SIH -sarja) Toukokuusta 1944 alkaen 3. lentue sai Fiat -koneita ja Fokkerit siirrettiin välillä lakkautettuun 2. lentueeseen. Fokker-lentueen päällikköinä toimivat kapteeni J. Visapää , kapteeni A. Bremer ja kapteeni E. Ilveskorpi (lähde: SIH -sarja) Täydennyslaivueen komentajina (Parolassa) ovat toimineet: kapteeni E. Carlsson (T-LLv 35), kapteeni O. Ehrnrooth (LLv 34), kapteeni A. Maunula (T-LLv 35 myöh. T-LeLv 35), kapteeni E Carlsson ? (lähde Korkama - Roudasmaa) ja jatkosodan aikana (Vesivehmaalla) majuri P. Halonen -42 toukokuuhun, majuri L. Bremer kesän -42, majuri S-E. Sirén -43 loppuun ja majuri L. Larjo ( ) sekä kapteeni P. Siiriäinen ja alkaen majuri E. Carlsson (Rahka). (lähde SIH -sarja) Täydennyslentolaivue 35:n lentokoneet Jatkokoulutuskoneet: - 10 eri Bulldogia - 9 " Gauntletia - 37 " Pyryä (harjoitushävittäjä) - 33 " Fokkeria (sotakoulutuskone) ja - 18 " Fiatia (sotakoulutuskone) sekä Harjoituskoneet: - TU-155, TU-167, TU-169 ja TU SM-147, SM-162, - SZ-2, SZ-3, SZ-10, SZ-18 ja SZ-19 - JF - IH-1, IH-2, IH-3, IH-4 ja IH-5 - UT-1 harjoituskone ja Maalinhinauskoneet: - KA-145, KA-147 ja KA FO-80 - RI

14 Yhteyskoneet: - VI-10, VI-21 Taulukossa Täydennyslentolaivue 35:n konekanta LKP.stä (YH) /1044 saakka. Mahdollisesti käytössä ollut muitakin koneita. 25 T-LeLv 35:n konekanta 6/ / konetyypin koneita / kpl /41 12/41 6/42 12/42 6/43 12/43 6/44 10/44 Pyry Fokker D.XXI Bulldog Gauntlet Fiat I-15bis Kotka Ripon Fokker C.V Smolik I Jaktfalken Tuisku Stieglitz Täydennyslentolaivue 35:n perinnepolku YH Utti T-LLv 29 >> Parola >> T-LLv 35 >> LLv 34 >> LKP Parola T-LLv 35 >> Vesivehmaa T-LeLv 35 >> Kauhava >> lakkautettiin ja liitettiin Lentosotakouluun. Lähteet / Kirjallisuus Ahti Saarisen julkaisut - Parolasta Pyhäniemeen (Brewster-sarja nro 3 ) (6/ 2002) ISBN Jäätukikohdan päiväkirja (Brewster-sarja nro 11) (11/2005) ISBN Kustantaja: Ahti Saarinen ja 5 hullua miestä Itsenäisyyden sotilashistoriaa -sarjan nro 1 - Jäätukikohdan talvisota Hollolan Pyhäniemessä (04/2011) (ISBN ) - Päijät-Hämeen sotilaskentät (8/1998) ISBN Päijät-Hämeen sotilaskentät (Brewster-sarja nro 2) (11/2001) ISBN Eino Peltolan lentäjäntie Ilmestyy loppuvuonna 2014 Itsenäisyyden sotilashistoriaa -sarjan nro 2 14