syyskuuta takaisin kaksitoistaseni, joka joutui hieman ammuskelun kohteeksi ja oli pari päivää korjauksessa. Siirsin sen Pultavaan, sitten toisella

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "syyskuuta takaisin kaksitoistaseni, joka joutui hieman ammuskelun kohteeksi ja oli pari päivää korjauksessa. Siirsin sen Pultavaan, sitten toisella"

Helinä Merja Heikkilä
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 horn 42, silloin vielä kapteeni, oli ilmassa ja alkoi ykskaks kiroilla kauheasti itäpreussiksi. Erityisesti jäi mieleen: Helvetin hullu, nyt minun on tehtävä mahalasku! Luulisin että Airacobra osui häneen. Hieman Krimin itärannalta maallepäin on pieni järvi tai lampi ja sinne lammen rantaan hän teki mahalaskunsa. Seuraavana päivänä en muista enää tarkkaan milloin se oli hän oli jälleen sotalennolla. Hänen siipimiehensä saattoi olla Esau 43 huutaa radioon aivan kiihdyksissään: Varo, varo, Radezky 1, takananne on joku! Siihen Barkhornin rauhallinen ääni: Rohkeutta, rohkeutta vain, koetapa rauhoittua, takanasi ovat ne kolme muuta. Pidin tästä niin kovasti, että soin itselleni tilaisuuden käyttää sitä samaa kun olimme ilmassa. Lensimme Krimin suuntaan, tahtoo sanoa Kertšin salmen suuntaan aina rannikolle saakka. Äkkiä tuli ääneen Kanuuna, se oli maa-asemamme peitenimi, kaikille viiskakkosille tai satayseille, en enää muista kuinka se oli: Varokaa, varokaa, venäläisässiä ilmassa! Vastasin siihen: Rohkeutta, rohkeutta vain, niin meilläkin! Emme siis antaneet pupun mennä pöksyyn. Nyt takaisin olimme siis lopuksi Karlovkossa ja sain Majuri Gerhard Barkhorn palveli elokuusta 1940 lähtien II/JG 52:ssa ja tuli sen komentajaksi kesäkuussa 1943 ollen siinä aina tammikuuhun Sitten JG 6:n komentaja ja sodan lopussa JV 44:ssä. Ensimmäinen pudotus :nnellä sotalennolla, sadas ilmavoitto , 200:s , 250:s ja 301:nen Yhteensä 301 pudotusta sotalennolla itärintamalla. Ritariristi yliluutnanttina 59 ilmavoiton perusteella, tammenlehvä (120 pudotusta), miekat kapteenina 250 ilmavoiton perusteella. 43 Luutnantti Heinz Esau Ewald aloitti loppukesällä 1943 alikersanttina 5./JG 52:ssa. Lensi koko ajan idässä, Barkhornin siipimies. Yhteensä 84 pudotusta 396 sotalennolla. Ritariristi 82 ilmavoiton perusteella

Seuraavana päivänä en muista enää tarkkaan milloin se oli hän oli jälleen sotalennolla.

2 syyskuuta takaisin kaksitoistaseni, joka joutui hieman ammuskelun kohteeksi ja oli pari päivää korjauksessa. Siirsin sen Pultavaan, sitten toisella koneella Pultavasta Karlovkoon, sitten jälleen sotalentoja ja niin edelleen. Ja siirtoja, siirtoja meillä oli koko kesän aina syksyyn saakka siirto toisensa jälkeen. Missä roihusi, sinne meidät lähetettiin. Pultava, Karlovko, Pultava, Karlovko, näin mentiin koko ajan sinne ja tänne. Sitten tuli 18. syyskuuta siirto Kiovaan. Lentopäiväkirjassa lukee siirto ja sen takana merkintä siirtolento. Siirtolennoilla oli harvoin ilmataisteluja ja se oli meistä tietysti hyvä, sillä siirryttäessä olivat kaikki kamppeemme mukana. Jos siinä olisi tullut korvennetuksi, olisi menettänyt makuupussin ja kaiken mahdollisen. Mutta kuten sanottu, yleensä ne sujuivat ilman ilmataistelua. Kiovassa sattui taas hauska juttu. Vastaava mekaanikkoni oli Toni Knoll, baijerilainen, mutta ollut naimisiinmenostaan lähtien jo vuosia Mannheimissa. Tulin eräänä aamuna kentälle, oli aivan rauhallista, koska lensin mielelläni varhaismetsästyksen. Tonin asemasta näin vain pari koneen peitettä. Ja kun huusin häntä, kuoriutui yhdestä peitteestä Toni esiin. Häntä oli kylmänyt ja hän oli kääriytynyt peitteeseen. Tälle päivälle Toni näytti järjestäneen minulle jotain erityistä, hän otti minua kädestä ja johdatti koneen luo. Lensin silloin osaksi 12:lla, osaksi 2:lla ja 5:llä, ajoittain 1:llä, mitä nyt milloinkin sotalennolle tarjottiin. Aina oli jollain koneella jotakin häikkää, piti nousta pois ja mennä toiseen. Hän siis vei minut koneelle ja minun piti katsoa siiven alle. Sen tein. Luulin saavani sydänhalvauksen. Hän oli asentanut kummankin siiven alle Stukan sireenit. Oli nähnyt ne jossakin kentällä ja puhumatta minulle mitään vain kiinnittänyt ne. Oikealle ja vasemmalle, suunnilleen siihen kohtaan, missä kondoliaseistuksen oli määrä olla. Lensimme myös tykkiveneillä, siksi kondoliaseistusta kutsuttiin ja nyt siinä oli oikealla ja va- 84

Ja siirtoja, siirtoja meillä oli koko kesän aina syksyyn saakka siirto toisensa jälkeen. Missä roihusi, sinne meidät lähetettiin.

3 semmalla Stuka-sireenit. Olin itse utelias kuulemaan, miltä ne ilmassa kuulostaisivat, pitihän minun mekaanikkoni mieliksi koettaa niitä. Nousin neljään tuhanteen ja pistin koneen päälleen, en täydellä teholla, kyseessähän ei ollut ilmataistelu. Säästin aina moottoriani, jos mahdollista. Osittain starttailin matkalentotehoilla, jos kenttä oli kyllin pitkä. Sanoinkin aina: kun tarvitsen kerran täyttä tehoa, sitä täytyy silloin löytyä. Siispä muuten käytellään moottoria säästeliäästi. Normaalisti täysi teho tuli kierroksella kaasu auki ja starttasin usein 2 100:lla, kun kenttä oli kyllin suuri. Sataysihän ei ollut painava, se lähti kerkeästi matkaan, ehkä hevosvoimallakin, se riitti silloin. Moottorissa piti olla 1 475, mutta ei aina ollut. Pistin siis linnun päälleen ja jyrkässä liukulennossa alas. Ykskaks oli edessäni Dneprin silta. Kaikilla Venäjän virroilla, jotka laskevat pohjoisesta etelään, on virtaussuunnasta katsoen oikea ranta yleensä jyrkkä ja vasen laakea se tulee maapallon pyörimisestä. Silta meni siis jyrkältä länsirannalta vinosti itärannalle. Lensin länsirannalle ja piru meni minuun. Vauhtia oli vielä 600 tai 650, jotain sellaista, ja lensin sillan ali ensimmäisen ja toisen pilarin välistä. Vedin tietysti ylös sillan jälkeen, heti kaarto vasempaan, siinä oli ihmeen kaunis vanha venäläistyylinen katedraali. Menin läheltä ohi. Myöhemmin sain harmikseni tietää, että siellä ylhäällä oli ilmavalvontapaikka. Menin niin vierestä, että rappaus tippui seinistä ja katosta. Miehet pelkäsivät kuollakseen, että torni sortuu. Sain tästä tietenkin jälkeenpäin hirveät haukkujaiset osakseni. Mutta Toni ilmaisi tyytyväisyytensä Stuka-sireenien ääneen. Sanoin: No, Toni, tämä riittää tästä hauskuudesta, tiedätkö minkä verran nämä syövät nopeutta. Ota kapistukset pois. Kiovassa Batz sai päähänsä nimittää minut vielä alikersant- 85

Osittain starttailin matkalentotehoilla, jos kenttä oli kyllin pitkä. Sanoinkin aina: kun tarvitsen kerran täyttä tehoa, sitä täytyy silloin löytyä. Siispä muuten käytellään moottoria säästeliäästi.

4 tina kerhoupseeriksi. Tämän pääasiallinen tehtävä oli huolehtia siitä, että oli aina kylliksi ryypättävää. Soitin silloin isäni hyvälle ystävälle, koska tiesin, että hän oli toimessa kultafasaanina 44 kaupungin eräässä komendantuurissa. Sanoin itselleni: Albrecht-sedällä on aina jotain annettavaa, useimmiten korkeaprosenttista. Siispä hankkiuduin hänen luokseen ja sanoin: Hei setä hyvä, hienoa että näemme täällä, mutta tarvitsisin jotain sinulta. Niin, mitä sitten? Sitä ja sitä, minusta on tullut kerhoupseeri. Ahaa, tarvitset jotain ryypättävää. Niin sain hankittua melkoisen määrän alkoholijuomia. Kerran sain organisoitua sadan litran tynnyrin olutta. Aloitimme siinä kello 17 tai 18 ja kello tynnyri oli melkein tyhjä. Muut olivat enimmäkseen painelleet pehkuihin, vain esseniläinen Werner Naubur, josta jo olikin puhe, heitti yhtäkkiä minuun kysyvän katseen. Tiesin mistä päin tuuli kävi. Werner, sanonkin tämän sinulle, jos minä jään vielä tänne näen sinusta, että sinä vielä haluaisit jäädä, silloin emme painu punkkaan ennen kuin tynnyri on ryypätty tyhjäksi. Ja sen me myös teimme. Kuinka monta litraa kumpikin meistä tankkasi, sitä en enää muista, mutta joka tapauksessa se oli meistä loistojuttu. Sellaista oli Kiovassa. Kiovasta on lähtöisin muuten rapa lentopäiväkirjassa. Oli alkanut sataa, Venäjän sadetta, sitä kesti päiväkaupalla. Majoituksemme oli teltassa. Olimme lapioineet maata pois metrin, ehkä vähän vajaan, ja pystyttäneet telttamme siihen kaivantoon. Olimme siellä kohtalaisen hyvässä suojassa sirpaleita vastaan, kun pommeja nakeltiin. Sade oli vain pehmentänyt kaivannon reunat, niin että eräänä yönä 44 Goldfasan ( kultafasaani ) oli kansallissosialistisen puoleen hierarkian yläpään edustajan saama nimitys, koska virka-asun väri muistuttu kyseistä lintua. 86

Sanoin itselleni: Albrecht-sedällä on aina jotain annettavaa, useimmiten korkeaprosenttista.

5 Bonifazius mekaanikkojensa kanssa uskollisen Bf 109 G-4:n mustan 12:n edessä.

6 Luutnantti Viktor Petermann menetti toisen kätensä ilmatorjuntatulessa saamansa osuman seurauksena, mutta palasi lentopuuhiin vuonna 1945 tervehdyttyään ja ampui vielä neljä vastustajaa alas proteesikätisenä. Viktor Petermannin musta 8, ammuttiin alas 6. kesäkuuta 1943 vastustajan puolelle. Tässä kyseinen alue on vallattu takaisin ja konetta ollaan purkamassa korjaukseen lähettämistä varten. Saattaa olla niinkin, että tämä 100 %:n tappioksi kirjattu kone palaa aikanaan vielä lentokäyttöön?

Viktor Petermannin musta 8, ammuttiin alas 6. kesäkuuta 1943 vastustajan puolelle.

7 Pere Düttmann taisteluiden jo merkitsemänä luutnanttina. Merkit rinnassa ovat alhaalta lueteltuna: Ohjaajan lentomerkki, Rautaristin I luokka, napinlävessä Rautaristin II luokan nauha, rautaristin yläpuolella sotalentosolki ja kauluksen liepeessä II/JG 52:n laivuetunnus ja JG 52:n rykmenttitunnus. Luutnantti Walter Graf Punski Krupinski astui palvelukseen JG 52:een tammikuussa Hänen paras päivätuloksensa oli 5. heinäkuuta 1943, jolloin hän pudotti yksitoista vastustajan konetta.

nauha, rautaristin yläpuolella sotalentosolki ja kauluksen liepeessä II/JG 52:n laivuetunnus ja JG 52:n rykmenttitunnus.

8 Luutnantti Heinz Ewald Veszprémissä joulukuussa Hän sai kokoon 84 ilmavoittoa. Esaulla on kädessään sotakirveensä. Koneen nokalla on hänen henkilökohtainen tunnuksensa, jossa viikate iskee punatähteä ja yläosassa lukee Sense (viikate, kuolema). Vasemmalta luutnantti Heinz Ewald, alikersantti Heinz Männel, alikersantti Gerd Hauter, 4./JG 52.

Koneen nokalla on hänen henkilökohtainen tunnuksensa, jossa viikate iskee punatähteä

9 Esau sai 20. huhtikuuta 1945 ritariristin 82 ilmavoiton perusteella. Virallisen sankariposeerauksen jälkeen, Esau ja Bonifazius metkuilemassa.

Samankaltaiset tiedostot

Weißenberger lähdössä rullaamaan sirpalesuojasta Alakurtin lankutettua rullaustietä myöten.

Weißenberger lähdössä rullaamaan sirpalesuojasta Alakurtin lankutettua rullaustietä myöten. tillä vastustajan Vajenkan kentälle. Sen jälkeen kun pari III/JG 5:n konetta oli tehnyt jo startissa kaputin, alkoi koko yritys epäsuotuisten tähtien alla. 21 Kun osastomme läheni maalia, niin venäläishävittäjät