Plan Suomi Säätiön julkaisusarja 1/06. Nuoret, media ja kehitysmaat

Transkriptio

1 Plan Suomi Säätiön julkaisusarja 1/06 Nuoret, media ja kehitysmaat

2 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT Jyväskylän yliopisto Viestintätieteiden laitos, journalistiikka Samuel Raunio, elokuu 2006 Plan Suomi Säätiö

3 SISÄLLYS ESIPUHE Esipuhe...5 Johdanto ja tutkijan kiitokset Tutkimuksen tausta, kohteet ja kysymykset Nuorten käyttämät mediat Elokuvat Internet Musiikki Tekstitelevisio Tietokone- ja konsolipelit Sarjakuvat Aikakaus- ja nuortenlehdet Sanomalehdet Radio Televisio Yhteenveto medioista Nuorten yksilöhaastattelut Lomakekysely Media-käsitteen ymmärtäminen Uutiset ja ulkomaanuutiset Kehitysmaa-käsite ja kehitysmaiden kuvailu Kehitysmaiden sijoittaminen ja nimeäminen Kehitysmaan nuoret Kehitysmaat mediassa Kehitysapu ja kehitysyhteistyö Koulujen välittämä kehitysmaatieto Vertailuhaastattelut Yhteenveto yksilöhaastatteluista Nuorten ryhmäkeskustelut Kehitysmaakäsitykset ja kehitysmaauutisointi Kehitysmaa-artikkelit ja ohjelmat Yhteenveto ryhmäkeskusteluista Plan Suomi Säätiö on tuottanut Nuoret, media ja kehitysmaat -tutkimuksen yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja ulkoasiainministeriön kanssa. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitä nuoret tietävät kehitysmaista, mistä he tietonsa hankkivat, miten media vaikuttaa heidän tietoihinsa ja asenteisiinsa ja miten nuorten kiinnostusta kehityskysymyksiin voitaisiin lisätä. Plan Suomi Säätiön tavoitteena oli koota paitsi perustietoa nuorten mediakäyttäytymisestä myös aineistoa mediakasvatushankkeiden suunnittelun tueksi. Tutkimuksen aineistoa käytetään hyödyksi Planin seuraavien vuosien mediakasvatustyössä, jonka teemoina ovat lapsen oikeudet, lasten osallistuminen ja lasten mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä ja miten heistä kirjoitetaan. Mediakasvatustyössä kannustetaan lapsia ja nuoria tarkastelemaan kehitysmaiden arkipäivää monipuolisesti, ja Planin omien hankkeiden kautta annetaan konkreettisia esimerkkejä kehitysmaiden elämästä. Median korostunut rooli suomalaisnuorten ensisijaisena kehitysmaatiedon lähteenä on haasteellista myös medialle itselleen. Negatiivinen ja stereotyyppinen kehitysmaajournalismi vahvistaa kielteistä kuvaa kehitysmaiden ihmisistä. Tutkimuksesta käy hätkähdyttävästi ilmi, että yksikään haastatelluista nuorista ei spontaanisti kuvannut kehitysmaita positiivisin ilmaisuin. Tyypillisimmillään kuva on edelleen nälän ja sodan passivoima ihminen Afrikassa. Tutkimus haastaakin miettimään uusia tapoja tavoittaa nuoria kansainvälisyyskasvatuksen keinoin ja saada heidät kiinnostumaan kehitysmaakysymyksistä. Tavoitteena on innostaa nuoria antamaan panoksensa kehitysyhteistyöhön, konkretisoida se aktiiviseksi toiminnaksi. Tutkimuksesta on vastannut tutkija Samuel Raunio. Tutkijan lisäksi haluamme kiittää tutkimuksen ohjausryhmää, johon osallistuivat vs. professori Jaana Hujanen ja sähköisen viestinnän lehtori Annamaija Manninen Jyväskylän yliopistosta, professori Heikki Luostarinen Tampereen yliopistosta, apulaisosastopäällikkö Christian Sundgren ja tiedottaja Erja-Outi Heino ulkoasiainministeriön viestintä- ja kulttuuriosastolta sekä toiminnanjohtaja Marja-Riitta Ketola ja kotimaan toiminnan päällikkö Hanna Nurmi Plan Suomi Säätiöstä. Tutkimus on toteutettu ulkoasiainministeriön tuella. Nuoret, media ja kehitysmaat on Plan Suomi Säätiön uuden julkaisusarjan ensimmäinen tutkimus. Helena Ranta hallituksen puheenjohtaja Plan Suomi Säätiö 5. Johtopäätökset Lähteet Liitteet NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT

4 JOHDANTO JA TUTKIJAN KIITOKSET Kehityskysymykset on viime vuosien aikana otettu yhä enemmän esille eri foorumeilla. YK:n vuonna 2000 julistamat vuosituhattavoitteet ovat olleet näkyvästi esillä esimerkiksi ulkoasiainministeriön kampanjoissa tai kehitysyhteistyöjärjestöjen toiminnassa. Kehityskysymykset ovat entistä tärkeämpiä, kun globaalitalouden aikakaudella vaikutukset eivät enää pysähdykään valtioiden rajoille. Kehitysmaiden ongelmilta ei voi enää ummistaa silmiään. Medialla on oma merkityksensä kehityskysymyksissä. Se tarjoaa tietoa ja antaa erilaisia kuvauksia ja mielipiteitä kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä. Kansalaisille media toimii tärkeänä päivittäistietolähteenä kehitysmaiden tapahtumista, sillä Suomesta katsottuna kehitysmaat ovat fyysisesti kaukana. Median kehitysmaista antamaa kuvaa onkin tutkittu ja kritisoitu viime parinkymmenen vuoden aikana. Median merkitystä ihmisten kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä muodostamaan kuvaan on tutkittu vähän. Vielä tätäkin niukemmin on tutkittu median merkitystä nuorten kehitysmaakuvaan. Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaine aloitti vuoden 2005 alussa Nuoret, media ja kehitysmaat -tutkimuksen yhteistyössä Suomen ulkoasiainministeriön ja kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomen kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mistä suomalaisnuoret hankkivat tietonsa kehitysmaista, mikä merkitys medialla on nuorten kehitysmaakuvaan ja miten nuorten innostusta kehityskysymyksiä kohtaan voitaisiin lisätä. Kohderyhmäksi valittiin vuotiaat suomalaisnuoret. Tutkimus perustui kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin otostyyppisesti kymmentä eri suomalaismediaa ja noin neljääkymmentä eri medianimikettä, joita nuoret aiempien tutkimusten mukaan suosivat. Tutkimushankkeen ensimmäisen osan aineistonhankinta ajoitettiin tammi helmikuulle 2005, ajanjaksolle Televisio- ja radiolähetysten nauhoitukset, tekstitelevision seuranta, musiikki- ja elokuvalistojen tarkastelut, sanoma- ja aikakauslehtien poiminnat sekä Internetin tarkastelu ajoitettiin tuolle ajanjaksolle. Aineistoa koodattiin taulukoiksi kevään 2005 ajan ja varsinainen analyysi tehtiin loppukeväästä ja kesällä Sisällönanalyysillä saatiin selville, miten nuorten suosimat mediat yleensä kuvaavat kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä. Hankkeen toinen osa ajoittui vuoden 2005 huhti joulukuulle vuotiaiden nuorten tutkimushaastattelut (n=62) tehtiin neljän eri paikkakunnan peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa huhti toukokuussa Vertailuhaastattelut (n=4) kansainvälisessä tai kehitysyhteistyötoiminnassa aktiivisesti mukana olevien nuorten kanssa tehtiin kesä elokuussa Varsinainen analysointityö ajoittui syys joulukuulle samalle vuodelle. Haastatteluissa selvitettiin nuorten mediankäyttöä, kehitysmaatietoutta ja nuorten mielipiteitä kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä. Tutkimuksen viimeinen, kolmas vaihe ajoittui vuoden 2006 tammi elokuulle vuotiaiden nuorten ryhmähaastattelut (2 kpl) tehtiin kahdella eri paikkakunnalla toukokuussa Toinen ryhmä koostui yläasteikäisistä nuorista ja toinen lukiolaisista. Varsinainen analysointityö ajoittui touko elokuulle samalle vuodelle. Nuorisoryhmille esitettiin varta vasten nuorille suunnattuja kehitysmaista kertovia lehtiartikkeleita ja televisio-ohjelmia. Ryhmäkeskustelujen avulla haluttiin tutkia, millaisista kehitysmaita koskevista journalistista tuotoksista nuoret todellisuudessa ovat kiinnostuneita. Tämä tutkimusraportti pyrkii vastaamaan projektin kaikkiin pääkysymyksiin: 1) Mitä nuoret tietävät kehitysmaista, ja mistä he hankkivat tietonsa kehitysmaista? 2) Mikä merkitys medialla on heidän tietoihinsa ja asenteisiinsa kehitysmaista? 3) Miten nuorten kiinnostusta kehityskysymyksiä kohtaan voidaan lisätä? Projektin tutkijana toimi puolentoistavuoden ajan tämän raportin kirjoittaja. Yksin tutkimus ei kuitenkaan syntynyt: journalistiikan opiskelija Riikka Virranta toimi tutkimuksen toisessa vaiheessa korvaamattomana tutkimusapulaisena. Hän teki puolet tutkimuksen toisen vaiheen yksilöhaastatteluista. Tutkimuksen ohjausryhmässä toimi useita eri henkilöitä, joilta sain tukea eri vaiheissa. Jyväskylän yliopistosta kiitän erityisesti journalistiikan professori Jaana Hujasta, lehtori Annamaija Mannista sekä Tampereen yliopistoon siirtynyttä professori Heikki Luostarista. Kiitokset myös tutkijakollega Kimmo Mäkilälle, jonka kanssa kävin monet hyvät keskustelut tutkimuksestani. Yhteistyökumppaneista kiitokset kuuluvat kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomelle ja sieltä erityisesti kotimaan toiminnan päällikölle Hanna Nurmelle sekä entiselle toiminnanjohtajalle Marja-Riitta Ketolalle. Ulkoasiainministeriöstä haluan kiittää viestintä- ja kulttuuriosaston apulaisosastopäällikköä Christian Sundgrenia sekä kehityspoliittisen viestinnän yksikön tiedottajaa Erja-Outi Heinoa. Kiitokset myös ohjausryhmässä toimineelle Maarit Tastulalle. Kaikkien edellä mainittujen tuki oli tärkeätä koko tutkimuksen ajan. Kiitän myös Saria sekä nelijalkaisia Misua ja Lolaa, jotka saivat tutkimuksen loppuvaiheessa seurata välillä yölläkin tapahtunutta tutkimusraportin kirjoittamista. Valmista tuli. Vastuu tutkimuksen sisällöstä on loppujen lopuksi aina vain tutkijalla itsellään. Tutkimus jatkuu omana väitöskirjatyönäni syksystä 2006 eteenpäin. Samuel Raunio Jyväskylässä elokuun lopulla vuonna 2006 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT

5 1. TUTKIMUKSEN TAUSTA, KOHTEET JA KYSYMYKSET Media vaikuttaa omalta osaltaan kehitysmaita koskeviin asioihin. Toisaalta se välittää tietoa kehitysmaista, niiden ongelmista ja kehitysyhteistyöstä. Toisaalta media myös antaa erilaisia kuvauksia ja mielipiteitä kehitysmaista ja niiden väestöstä. Näin se vaikuttaa osaltaan ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin. Suomalaisille media on tärkeä tietolähde kaukana sijaitsevien kehitysmaiden tapahtumista: ihmiset saavat pääasiassa tietonsa kehitysmaista juuri maakuntalehdistä ja television uutislähetyksistä (Aaltonen & Maasilta 1987, ). Television ja sanomalehtien merkitys yleisimpinä kehitysmaiden asioita käsittelevinä tietolähteinä ja siten merkittävimpinä mielikuvan muokkaajina median alalla tulee esiin myös aiheesta tehdyissä mielipidetutkimuksissa. Ulkoasiainministeriön TNS Gallupilla teettämän mielipidetutkimuksen mukaan tärkeimpinä kehitysyhteistyötä ja kehitysmaita koskevina tiedonlähteinä suomalaiset pitävät juuri televisiota (78 %) ja sanomalehtiä (72 %) (Ulkoasiainministeriö 2005, 24). Kehitysmaauutisointia on jo pitkään arvosteltu siitä, että länsimaiset uutiset antavat kehitysmaista ja niiden väestöstä hyvin negatiivisen kuvan. Niin kehitysmaissa kuin kansainvälisestikin on ja 1970-luvuilta asti kritisoitu kehitysmaita koskevien uutisten esittävän ja toistavan länsimaista näkökulmaa ja stereotypisoivan kehitysmaita (Nohrstedt 1986, 14). Vinoutumaa lisää se, että johtavat uutistoimistot ja siten suurin osa uutisista tulee kehittyneistä länsimaista. Anderssonin ja Ådahlin (1993, 2 5) mukaan kansainvälisten uutistoimistojen antama kuva kehitysmaista on negatiivinen ja Suomen Tietotoimiston kehitysmaauutisten kuva jopa tätäkin negatiivisempi: kun Reuterin ja AFP:n (Agence France Presse) kehitysmaauutisista 49,6 prosenttia käsitteli tutkimusotoksessa selvästi negatiivisia asioita, STT:llä negatiivisten kehitysmaauutisten osuus oli peräti 68,8 prosenttia. Kansainvälisten uutistoimistojen isot uutiset ovat pääosin negatiivisia, ja Suomessa vain isot ulkomaiden tapahtumat ylittävät uutiskynnyksen (emt, 9). Andersson ja Ådahl analysoivat myös 11 suomalaisen sanomalehden uutisointia. Niissäkin negatiivisten kehitysmaauutisten osuus kasvoi 64,8 prosenttiin (emt, 7). Suomalainen media ei siten toimi sen paremmin kuin muutkaan länsimaiset mediat. Useimmissa kehitysyhteistyötä käsittelevissä sanomalehtiteksteissä asiantuntijoina ovat kehitysyhteistyötä tekevien organisaatioiden edustajat tai suomalaiset / länsimaalaiset poliitikot ja virkamiehet kohdemaan poliitikot pääsevät asiantuntijoina ääneen selvästi harvemmin kehitysmaiden tavallisista ihmisistä puhumattakaan (Maasilta 2001, 21). Aikakauslehtiä opinnäytetyössään tutkineen Palosuon mukaan (2000, 34, 36) suomalaisten aikakauslehtien artikkelit kehitysmaista ovat sanomalehtien tapaan yleisvaikutelmaltaan negatiivisia ja niissä tehdään eroja kehitysmaiden ja länsimaiden välillä. Aina ei tosin toimittajankaan työ monipuolisen kehitysmaakuvan antamisessa auta. Mäkilä (2002, 60) huomauttaa omassa pro gradu -työssään, että kun Jyväskylän yliopiston kehitysmaajournalismikurssin opiskelijat myivät juttujaan ja ohjelmiaan suomalaisille tiedotusvälineille lukukaudella , aiheista eniten mediaa kiinnostivat synkkä aids ja kotimaata painottava suomalaiset ulkomailla. Toisaalta lisääntyneet resurssitkaan eivät ole tae erilaiselle journalismille. Räsänen (1999, 55 57) tutki omassa opinnäytetyössään ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston matka-apurahan saaneiden toimittajien kehitysmaajuttuja ja huomasi, että ne toistivat muiden juttujen tavoin kehitysmaauutisoinnin yleisiä piirteitä. Kun ihmisiltä (nuorilta) kysytään mielipidettä kehitysmaista, median vaikutus näkyy selvästi heidän vastauksistaan. Jos nuorella ei ole jokapäiväistä kytköstä kehitysmaihin, mielipide muodostuu pääasiassa aiemman tiedon (esimerkiksi koulun) ja median välittämän kuvan perusteella. Vuoden 2005 nuorisobarometrin (Harinen 2005, ) mukaan noin puolella vuotiaista suomalaisnuorista ei ole maahanmuuttajaystäviä. Kun tällainen omakohtainen kytkös vieraaseen kulttuuriin ja kehitysmaiden ihmisiin puuttuu, media saattaa toimia jopa ainoana päivittäistietolähteenä. Kehitysmaita koskevat tiedot ja asenteet muokkaantuvat selvästi nuoruusvuosina, joten koulun ja median merkitystä kattavina valtakunnallisina vaikuttajina ei pidä aliarvioida. Asennemuutosten aikaansaaminen aikuisiällä on selvästi vaikeampaa, jos nuoruusvaiheessa kehityskysymyksiä käsitellään pintapuolisesti ja kehitysmaita esitellään stereotyyppisesti. Nuorten mediankäyttöä on tutkittu melko paljon viime vuosien aikana (mm. Saanilahti 1999, Luukka et. al. 2001). Samoin (aikuisten) suomalaisten kehitysyhteistyötä koskevia tietoja ja asenteita on tutkittu laajalti viimeisimpien kymmenien vuosien aikana (mm. Hosia 1969 ja 1969b, Kalela 1972, Kalela ja Pietilä 1974a ja 1974b, Heino 1987, Aaltonen ja Maasilta 1987, Niemi 1991, Laiho 1993 ja 1995 sekä Lehtipuu 1995). Ulkoasiainministeriö on vuodesta 1979 teettänyt säännöllisin väliajoin TNS Gallup Oy:llä ja Taloustutkimus Oy:llä tutkimuksia suomalaisten kehitysyhteistyötä koskevasta tietotasosta ja asenteista. Sen sijaan median merkitystä ihmisten käsitystä kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä on tutkittu vähän. Vielä tätäkin niukemmin on tutkittu median merkitystä nuorten kehitysmaakuvaan. Nuoret, media ja kehitysmaat tutkimuksen kaltaista, median kehitysmaista kertovaan sisältöön ja nuorten tietotasoon sekä mielipiteisiin keskittyvää tutkimusta ovat tehneet 1980-luvulla lähinnä Aaltonen ja Maasilta. Heidänkin tutkimuksessaan (1987) nuoria edusti pienehkö, viidentoista hengen lukiolaisikäisten ryhmä, joten kattavaa nuoriin keskittyvää tutkimusta ei ole tehty. Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaine aloitti vuoden 2005 alussa Nuoret, media ja kehitysmaat -tutkimuksen. Yhteistyössä Suomen ulkoasiainministeriön ja kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomen kanssa tehdyn tutkimusprojektin tavoitteena oli selvittää, mistä suomalaisnuoret hankkivat tietonsa kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä, mikä merkitys medialla on nuorten kehitysmaakuvaan ja miten nuorten innostusta kehityskysymyksiä kohtaan voitaisiin lisätä. Kohderyhmäksi valittiin vuotiaat suomalaisnuoret, joilla ei ole erityisiä kytköksiä kehitysyhteistyöhön tai kansainvälisyystoimintaan. Tutkimuksen pääkysymyksinä olivat seuraavat kolme kysymystä: 1) Mitä nuoret tietävät kehitysmaista, ja mistä he hankkivat tietonsa kehitysmaista? 2) Mikä merkitys medialla on heidän tietoihinsa ja asenteisiinsa kehitysmaista? 3) Miten nuorten kiinnostusta kehityskysymyksiä kohtaan voitaisiin lisätä? Tutkimuksessa oli kolme eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin otostyyppisesti kymmentä eri suomalaismediaa ja noin neljääkymmentä eri medianimikettä, joita nuoret aiempien tutkimusten mukaan suosivat. Sisällönanalyysillä selvitettiin, miten nuorten suosimat mediat yleensä kuvaavat kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä. Toisessa vaiheessa haastateltiin vuotiaita nuoria (n=62) sekä vertailun vuoksi kansainvälisessä tai kehitysyhteistyötoiminnassa aktiivisesti mukana olevia nuoria (n=4). Haastatteluissa selvitettiin nuorten mediankäyttöä, kehitysmaatietoutta sekä nuorten mielipiteitä kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä. Kolmannessa vaiheessa kahdelle eri nuorisoryhmälle esitettiin varta vasten nuorille suunnattuja kehitysmaista kertovia lehtiartikkeleita ja televisio-ohjelmia. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin ryhmäkeskustelujen avulla sitä, millaisista kehitysmaita koskevista journalistista tuotoksista nuoret todellisuudessa ovat kiinnostuneita. Tutkimuksen pääkysymyksiin voitiin vastata analysoimalla näiden kolmen eri vaiheen tutkimustulokset. NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT

6 2. NUORTEN KÄYTTÄMÄT MEDIAT Tutkimuksen ensimmäinen vaihe koostui nuorten käyttämien medioiden sisällönanalyyttisestä selvityksestä. Nuorten käyttämistä medioista valittiin riittävän kohdennettu mutta toisaalta riittävän laaja näyte, jotta selvityksen tuloksia voitaisiin pitää yleistilannetta kuvaavina. Mukaan valittiin mahdollisimman monipuolinen otos nuorten käyttämistä medioista. Näin voitiin perehtyä nuorten mediamaailmaan ja samalla tarkastella, kuinka nuorten suosimat mediat käsittelevät kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä. Tarkastelussa käytettiin seuraavia neljää pääkysymystä: 1. Mitä ulkomaanaineistoa ja kansainvälisiä aiheita käsitellään valituissa medioissa? 2. Mitä kehitysmaita koskevia aiheita valituista medioista on löydettävissä? 3. Mitä kansainväliseen avustus- ja kehitysyhteistyötoimintaan liittyviä asioita valituista medioista nousee esille? 4. Mitä kehitysmaiden lapsia ja nuoria koskevia kysymyksiä valituissa medioissa on esillä? Nuorten yleisimmin käyttämät mediat saatiin selville aiempien nuorten mediankäytöstä saaduista tutkimustiedoista (mm. Saanilahti 1999, Luukka et. al. 2001) sekä tässä tutkimuksessa tehdyistä esiselvityksistä. Medianimikkeiden valinnoissa pyrittiin ottamaan huomioon mukaan valitut tutkimuspaikkakunnat (ks. luku 4) ja niiden vaikutus paikkakunnalla asuvan nuoren käytettävissä olevaan mediatarjontaan. Tutkimuksessa päädyttiin lopulta seuraavien medioiden valintaan (ks. tarkemmat medianimikkeet liitteestä 1): - televisio - tekstitelevisio - radio - maakunnallinen sanomalehti - iltapäivälehti - paikallislehti/ilmaisjakelulehti - aikakauslehdet - nuortenlehti - elokuvat - musiikki - tietokone- ja konsolipelit - verkkomedia (Internet) - sarjakuvat. Näistä medioista tehtiin kohdennettu valinta tutkimuspaikkakunnittain. Tutkimuksesta jätettiin pois joitakin nuorten käyttämiä medioita. Kännykän käyttö katsottiin tässä tutkimuksessa pääasiassa kahdenväliseksi viestinnäksi, ei joukkoviestinnäksi. Sanomalehtien Liiton vuoden 2004 Nuorison mediakäyttötutkimuksen mukaan vain 4 prosenttia tutkimukseen vastanneista nuorista sanoo käyttävänsä kännykkäänsä Internetin käyttöön ja vain 3 prosenttia uutisten seuraamiseen. Tutkimukseen ei otettu mukaan kirjoja. Nuorten ostetuimpien kirjojen määrittely on vaikeaa, vaikka erilaisia tilastoja ostetuimmista kirjoista onkin olemassa. Ongelmaksi muodostuu myös kirjojen valinta: mitä valita ja miten määritellä otoksessa vaikkapa kotimaisten ja ulkomaisten kirjojen suhde? Muutaman kirjan tarkastelu ei anna edustavaa kuvaa kaikista tarjolla olevista kirjoista, joten kirjat rajattiin tarkasteltavien medioiden ulkopuolelle. 2.1 ELOKUVAT Elokuvia voi nykyään katsoa useista eri lähteistä: elokuvateatterien ja televisiokanavien tarjonnan lisäksi videovuokraamot tarjoavat DVD- ja VHS-muodossa kattavasti erilaisia elokuvia. Elokuvia on tarjolla myös Internetissä. Vuoden 2004 Intermediatutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät päivittäin aikaa videoiden ja DVD-tallenteiden katsomiseen 11 minuuttia. Saanilahden (1999, 15) mukaan nuoret katsovat videoita keskimäärin 2,5 päivänä viikossa, pojat jonkin verran tyttöjä enemmän. Mediat nuorten arjessa -tutkimuksen (Luukka et. al. 2001, 61 62) mukaan suurin osa nuorista ilmoittaa käyvänsä elokuvissa pari kolme kertaa vuodessa tai vähintään kerran kuukaudessa. Isommissa kaupungeissa asuvat käyvät elokuvissa useammin kuin pienten paikkakuntien nuoret. Tässä tutkimuksessa elokuvia tarkasteltiin sekä tutkimuksessa mukana olevien lehtien avulla että FilmTown- ja Makuuni-videovuokraamojen julkaisemien, vuokratuimpien videoiden listojen avulla. Listoja seurattiin tammi helmikuun vaihteessa Tutkimusajanjaksolla kehitysmaissa oli valmistunut vain yksi elokuva, sekin kahden maan yhteistuotantona. Makuuni-videovuokraamon listalta löytyi amerikkalais-kolumbialainen draamaelokuva Maria full of Grace, joka kuvaa raskaana olevan kolumbialaistytön pyrkimystä hankkia perheelleen rahaa viemällä vatsalaukussaan pakattua heroiinia Kolumbiasta Yhdysvaltoihin. Kehitysmaat näkyvät elokuvissa hyvin vähän. Kehitysmaista kertovia elokuvia oli katsotuimpien elokuvien listalla hyvin vähän kehitysyhteistyötä tai lasten ja nuorten asemaa kehitysmaissa ei elokuvissa tarkasteluajanjaksolla pohdittu juuri lainkaan lukuun ottamatta edellä mainittua draamaelokuvaa Maria full of Grace. 2.2 INTERNET Internetin käyttö on kasvanut valtavasti viime kymmenen vuoden aikana. Tuoreimman Nuorison mediakäyttötutkimuksen (Sanomalehtien Liitto 2004) mukaan Internetiä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin 60 prosenttia vuotiaista suomalaisnuorista. Nuoret käyttävät Internetiä eniten sähköpostin lukemiseen, tiedonhakuun, hakupalvelimien käyttöön sekä surffailuun. Varsinaista journalistista aineistoa ei Internetistä juuri seurata: televisio- ja radioyhtiöiden WWWsivuja sanoo lukevansa usein vain 10 prosenttia nuorista, lehtien WWW-sivuja koskeva lukema jää 8 prosenttiin. Internet on jo toisella sijalla, kun tarkastellaan tiedotusvälineiden merkitystä ja kiinnostavuutta. Tutkimuksen tekijät ennustavat, että Internetistä tulee nuorten tärkein tiedotusväline ja se ohittaa television merkityksen. Tässä tutkimuksessa Internetin tarkastelussa käytettiin muutaman merkittävimmän suomalaisen portaalin (jippii.fi, kolumbus.fi, soneraplaza.fi ja suomi24.fi) pääsivuja. Vaikka nuoret eivät juuri lue erikseen journalistista aineistoa Internetistä, näillä sivuilla he voivat katsella lyhyitä sähkeuutisia. Portaalien pääsivuista tehtiin kaksi eri otosta: lauantailta sekä tiistailta Otoksia tehtiin kahdesti päivässä: aamupäivällä/päivällä sekä iltapäivällä/illalla. Portaalien lisäksi Internetistä tehtiin yksittäisotoksia nuorten suosimilta WWW-sivuilta. Sunnuntaina tarkasteltiin tutkimukseen mukaan valittujen aikakauslehtien (Cosmopolitan, Demi, Mikrobitti ja Pelit) WWW-sivustoja. Maanantaina tarkasteltiin vastaavasti City-lehden WWW-sivustoa sekä nuorille erikseen suunnattua metropoliz.net-sivustoa. Yleisportaaleista suomi24.fi ei ollut valinnut tutkimusajankohtana pääsivulleen uutisia järjestelmällisesti, vaan portaali perusti pääsivunsa pitkälti uutisaiheista käytäviin keskusteluihin. Uutiset-kohdassa oli linkkejä eri uutispalveluita käsitteleville nettisivuille. Näin ollen suomi24.fiportaali ei tarjonnut pääsivullaan tutkimuksen kannalta oleellista tietoa. Jippii.fi-portaalin uutiset olivat peräisin Suomen Tietotoimistolta. Tutkimusajanjaksolla jippii.fi-portaalin pääsivulla esiintyi melko runsaasti kehitysmaa-aiheisia uutisia: kaikkiaan kolme eri uutista, samoin kolme eri uutista. Kolmen kehitysmaa-aiheisen uutisen lukumäärää vuorokaudessa voi pitää melko suurena, sillä portaalin pääsivulla oli tutkimusajankohtana kaikkiaan aina kymmenen eri uutista. Tosin kehitysmaista esillä olivat lähes poikkeuksetta aina Irak, Lähi-itä ja Afganistan. 10 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 11

7 Kolumbus.fi-portaali (elisa.net) hankki tarkasteluajankohtana talousuutisensa STT:ltä. Kotimaan ja ulkomaan uutiset olivat vastaavasti Helsingin Sanomien verkkoliitteen uutisia. Tutkimusajanjaksolla portaalin pääsivulla oli kaikkiaan yhdeksän eri kehitysmaa-aiheista uutista: viisi eri uutista ja neljä eri uutista. Niin kuin jippii.fi-sivujenkin kohdalla, määrää voidaan pitää varsin suurena. Kaikkiaan portaali pitää etusivullaan kymmentä uutista. Jippii. fi:n tavoin soneraplaza.fi hankki tammi-helmikuussa 2005 uutisensa Suomen Tietotoimistolta. Portaalin pääsivulle oli tutkimusajankohtana valittu kuusi uutisotsikkoa, ja näistä kehitysmaita koski vain yksi. Soneraplaza.fi-sivuston Uutiset-kohdasta löytyi linkki erilliselle Aasian maanjäristys -sivustolle, jossa oli linkkejä esimerkiksi suomalaisiin ja ulkomaisiin medioihin sekä linkkejä eri avustustahoille. Erikoissivusto oli soneraplaza.fi:n sivuilla vielä reilua kuukautta myöhemmin vuoden 2004 Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofin jälkeen. Yksittäisotokset tutkimukseen mukaan valittujen nuorten aikakauslehtien WWW-sivuista eivät juuri lisänneet kehitysmaita koskevien juttujen määrää. Toimitettua aineistoa kehitysmaista ei ollut yhdenkään aikakauslehden (Cosmopolitan, Demi, Mikrobitti, Pelit) WWW-sivuilla. Keskustelupalstoilla kehitysmaa-aihetta käsiteltiin jossain määrin Demin sivustoilla. City-lehden WWWsivuilla kehitysmaita tai kehitysyhteistyötä ei käsitelty tutkimusajankohtana. Nuorille erityisesti suunnattu metropoliz.net-sivusto ei sekään tarkasteluajanjaksolla käsitellyt kehitysmaita. 2.3 MUSIIKKI Nuoret kuuntelevat hyvin runsaasti musiikkia. Tämä näkyy viime vuosina tehdyissä nuorison mediankäyttöä koskevissa tutkimuksissa (esim. Saanilahti 1999, Luukka et. al. 2001). Tässä tutkimuksessa musiikkia tarkasteltiin kahdesta eri lähteestä: mukaan valittujen radiokanavien soittolistaotoksilla sekä Yleisradion julkaisemien TOP-listojen kautta. TOP-listoista poimittiin otos myydyimmistä albumeista, singleistä ja midprice-levyistä. Nuorten kuuntelemien radiokanavien soittolistoja seurattiin kanavan lähetysvirrasta poimituilla seuraavilla otoksilla: Kanava Päivämäärä Nauhoitettu osuus YleX maanantai YleX maanantai YleX maanantai NRJ tiistai NRJ tiistai NRJ tiistai Radio Nova keskiviikko Radio Nova keskiviikko Radio Nova keskiviikko Alkuvuoden 2005 myydyimpien levyjen listalla oli paljon suomalaisia levyjä. Neljästäkymmenestä myydyimmästä albumista peräti 26 ja kahdestakymmenestä myydyimmästä singlestä noin puolet oli suomalaisia. Midprice-levyjen kärkikolmikko oli kokonaan suomalainen. Suomalaisten levyjen lisäksi myös amerikkalaisia ja brittiläisiä levyjä oli ostettu paljon. Varsinaisista kehitysmaista oli tutkimuksen tarkasteluajanjaksolla TOP40-listalla yksi albumi: kolmen nuoren moldovalaismiehen muodostama O-Zone-yhtyeen albumi Discozone. Single- ja midprice-listoilla ei kehitysmaita esiintynyt. Radiokanavien soittolistat toistivat myydyimpien levyjen listan asetelmaa, vaikkakin amerikkalaisen ja brittiläisen musiikin osuus oli selvästi suurempi. Kehitysmaista mukana oli kolme maata: Kolumbia, Senegal ja Sierra Leone. Radio Novan aamu ohjelmassa ( ) soitettiin kolumbialaissyntyisen Shakiran kappale Whenever, whenever. Vastaavasti Radio Novan iltapäivä ohjelmassa samana päivänä soitettiin Neneh Cherryn ja Yossou N Dourin kappale 7 seconds. Näiden esiintyjien taustat ovat Sierra Leonessa ja Senegalissa. Muutoin kehitysmaat eivät olleet esillä radion soittolistoilta. 2.4 TEKSTITELEVISIO Nykyään kaikissa uusissa tv-vastaanottimissa on tekstitelevisio. Laitekantojen uusiutuessa voidaan olettaa, että lähes jokaisella nuorella, jolla on kotonaan televisio, on mahdollisuus käyttää myös tekstitelevisiota. Yleisradion vuoden 2003 yleisökertomuksen mukaan syksyllä 2003 tekstitelevisio oli 82 prosentissa kaikista kotitalouksista (Yleisradio 2003, 28). Saanilahden tutkimuksessa (1999) ja Mediat nuorten arjessa tutkimuksessa (2001) todetaan molemmissa, että pojat ovat jonkin verran aktiivisempia tekstitelevision käyttäjiä kuin tytöt. Tutkijat arvelevat, että ero johtuu poikien suuremmasta innostuksesta seurata urheilutuloksia tekstitelevisiosta. Viikoittain tekstitelevisiota käyttää uudemman tutkimuksen mukaan 70 prosenttia nuorista uutisia sen sijaan nuorista seuraa tekstitelevisiosta päivittäin vain 13 prosenttia (Luukka et. al 2001, 32, ). Tekstitelevisiota seurattiin tutkimusajankohtana kahdelta eri kanavalta: Yleisradion TV1-kanavalta (Teksti-TV) ja MTV3-kanavalta (Tekstikanava). Tutkimusajankohdaksi valittiin maanantai ja torstai Kummankin tekstitelevision tarjontaa seurattiin etusivulta (sivu 100) sekä pääuutissivuilta otostyyppisesti kerran aamulla, kerran iltapäivällä ja kerran myöhään illalla. Kehitysmaat esiintyivät runsaasti tekstitelevision uutisissa tutkimusajanjakson otoksissa. Tosin uutiset keskittyivät lähinnä muutamaan alueeseen: Irakiin, tsunamista kärsineisiin Aasian valtioihin ja Lähi-itään. Lisäksi Indonesia oli esillä Acehin kapinallisen maakunnan ja Indonesian hallituksen välisten rauhanneuvottelujen vuoksi sekä Vietnam lintuinfluenssan leviämisen vuoksi. Varsinaisten uutissivujen lisäksi Yleisradion Teksti-TV:n ulkomaansivuilla oli jälkimmäisenä tarkastelupäivänä linkki Somalian senhetkisestä tilanteesta kertoville erikoissivuille. Tekstitelevisiosivuja tarkasteltiin myös kehitysyhteistyöaiheiden sekä kehitysmaiden lapsia ja nuoria käsittelevien aiheiden osalta. MTV3:n Tekstikanavalla torstaina ollut uutinen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen matkan peruuntumisesta Nepaliin maassa julistetun hätätilan vuoksi käsitteli matkan peruuntumista, mutta ei Suomen ja Nepalin välistä kehitysyhteistyötä. Samoin Yleisradion Teksti-TV:n saman päivän uutisessa YK:n Irakin ruokaa öljystä -ohjelmassa olleista epäselvyyksistä uutiskärki osoitti epäselvyyksiin, ei itse ohjelmaan. 2.5 TIETOKONE- JA KONSOLIPELIT Pojat pelaavat tietokonepelejä huomattavasti säännöllisemmin kuin tytöt: erityisesti nuoremmat pojat (13 15-vuotiaat) ovat innokkaita tietokone- ja konsolipelien pelaajia (Luukka et. al. 2001, 34). Vanhemmat tytöt (17 19-vuotiaat) taas pelaavat selvästi vähemmän. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että tietokoneita tai pelikonsoleita on pojilla selvästi enemmän käytössä verrattuna tyttöihin (Saanilahti 1999 ja Luukka et. al 2001). Todennäköisesti muutamien vuosien takaisiin tutkimuksiin verrattuna tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien yleistyminen on vaikuttanut siihen, että tietokone on nykyään yhä useamman tytön käytettävissä. Tutkimusajanjakson aikana tietokone- ja konsolipelien tarjontaa seurattiin Suomen suurimman alaan keskittyneen julkaisun, Pelit-lehden vuoden 2005 tammi- ja helmikuun numeroiden avulla. Lehden julkaisemat myydyimpien pelien listat sekä lehden sivuilla arvostellut pelit vahvistavat käsitystä taistelu- ja toimintapelien, urheilupelien sekä ajo- ja simulaattoripelien suosiosta. Myydyimmät tietokone- ja konsolipelit olivat pääasiassa juuri taistelu- ja toimintapelejä (ns. räiskintäpelejä), urheilupelejä tai ajopelejä. Tarkasteltaessa Pelit-lehden sisältöä tarkemmin havaittiin, että eniten lehden sivuilla esiintyivät maat, jotka sijaitsevat Euroopassa, Pohjois-Amerikassa tai Aasiassa. Tulos ei yllätä, sillä peliteollisuus on keskittynyt vahvasti juuri näihin kolmeen maanosaan. Samoin eri pelien tapahtumat tai pelien aktiiviset toimijat sijoittuvat varsin usein Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan. Muut maanosat jäivät sivuseikaksi ja tarjosivat lähinnä eksoottisen ympäristön, jossa länsimaat 12 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 13

8 voivat toimia. Kehitysmaat saavat pelien maailmassa lähinnä hajahuomioita. Eniten korostuu Pohjois-Korean rooli. Diktatuurinen, sulkeutunut kehitysmaa toimii pelintekijöille erinomaisena draamallisen elementin luojana, jossa muulle maailmalle uhan muodostava valtio on taltutettava läntisin, Yhdysvaltain johtamin sotilasvoimin. Sama ilmiö korostuu myös Kuuban kohdalla. Intia esiintyy joko historiaan sijoittuvassa pelissä vallattavana alueena tai nykyaikaa käsiteltäessä halpatyövoimaa tarjoavana valtiona. Karibia ja Afrikka esiintyvät lähinnä eksoottisina toiminnan näyttämöinä. Maininnat muista kehitysmaista jäivät muutamaan. Kehitysyhteistyö ja kehitysapu eivät ole pelien maailmassa esillä. 2.6 SARJAKUVAT Nuoret käyttävät sarjakuvien lukemiseen päivässä aikaa keskimäärin puolisen tuntia (Saanilahti 1999, 18). Pojat lukevat sarjakuvia tyttöjä enemmän, ja iän myötä sarjakuvien lukeminen vähenee. Sarjakuvia luetaan sanoma- ja aikakauslehdistä sekä erillisistä sarjakuva-albumeista ja -kirjoista. Vuoden 2004 Nuorison mediakäyttötutkimuksen mukaan (Sanomalehtien liitto 2004) vuotiailla nuorilla oli kaksi selvästi suosituinta aihealuetta sanomalehtien sivuilla: niitä olivat radio- ja tv-ohjelmat sekä sarjakuvat. Hujanen (2001, 163) huomauttaakin, että ohjelmatiedot ja sarjakuvat ovat monelle nuorelle ensimmäinen syy tarttua sanomalehteen. Sarjakuvista Aku Ankka tulee monelle nuorelle kotiin erillisenä lehtenä. Vuoden 2003 Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan Aku Ankalla on kaikkiaan lähes miljoona ( ) lukijaa. Aikakauslehtikontakteja tarkasteltaessa Aku Ankka on ensimmäisenä niin tytöillä kuin pojillakin kaikissa vuotiaiden ikäryhmissä. Muita sarjakuvia (mm. Lassia ja Leeviä tai Karvista) nuoret lukevat muun muassa sanomalehdistä. Tähän tutkimukseen valikoiduissa sanoma- ja aikakauslehdissä (ks. luvut 2.7 ja 2.8) useimmiten esiintyy Karvinen (viidessä eri lehdessä), Lassi ja Leevi (neljässä lehdessä), Kamut (neljässä lehdessä), Viivi ja Wagner (neljässä lehdessä) sekä kolmessa eri lehdessä ilmestyneet Jere/Zits, Aku Ankka ja B. Virtanen. Kehitysmaiden merkitys sarjakuvissa on odotetusti vähäinen. Useissa sarjakuvissa valtioita ja kansallisuuksia käsitellään hyvin neutraalisti, jotta ne olisivat luettavissa eri puolilla maailmaa. Poikkeuksen tästä tekevät lehtien pääkirjoitus- ja kotimaansivuilla ilmestyvät pilapiirrokset, joissa otetaan välillä rajunkin satiirisesti tai ironisesti kantaa päivänpolitiikan tapahtumiin. Asennemuokkaajina näiden pilapiirrosten vaikutusta ei pidä vähätellä, sillä politiikasta vähän kiinnostuneet nuoret silmäilevät usein juuri tällaiset piirrokset. Niiden mustavalkoväritteinen, karrikoiva ja stereotyyppinen näkemys maailmasta voi ilman taustatietojen tuntemusta antaa rajoittuneen kuvan asioista. Tutkimusajanjaksolla sarjakuvissa oli vain muutama viittaus kehitysmaihin. Raimorin Keskisuomalaisessa julkaistussa pilapiirroksessa (Keskisuomalainen ) viitattiin lyhyesti tsunamista kärsineisiin Aasian valtioihin, mutta siinäkin näkökulmana oli Suomi. Turun Sanomien ( ) Kirjaston kissat sarjakuvassa oli lyhyt viittaus Kiinaan. Kehitysyhteistyöhön tai kehitysaputoimintaan ei ollut viittauksia. Lasten ja nuorten asema sarjakuvissa sen sijaan korostui. Lapset olivat päähenkilöinä ja aktiivisina toimijoina monissa sarjakuvissa (muun muassa Lassi ja Leevi, Tenavat, Aku Ankka, Jere/ Zits). Kehitysmaiden käsitteleminen sarjakuvissa niin, että maita ei liiaksi stereotypisoitaisi, voisi olla tehokas keino välittää nuorille tietoa kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä. 2.7 AIKAKAUS- JA NUORTENLEHDET Mediat nuorten arjessa -tutkimuksessa (Luukka et.al. 2001, 130, 137) havaittiin, että tytöt lukevat poikiin verrattuna aikakauslehtiä enemmän ja useaan kertaan. Samoin tyttöjen koteihin tilattiin enemmän aikakauslehtiä kuin poikien koteihin. Kiinnostava havainto samaisessa tutkimuksessa oli, että 7 päivää -lehti on sekä poikien että tyttöjen luetuimpien aikakauslehtien joukossa. Nuoret, media ja kehitysmaat tutkimukseen mukaan valitut aikakaus- ja nuortenlehdet ovat vahvasti edustettuina ikäryhmän luetuimpien lehtien joukossa. Tutkimukseen valittiin mukaan kaksi enemmän pojille suunnattua aikakauslehteä (Mikrobitti ja Tekniikan Maailma) sekä kaksi enemmän tytöille suunnattua aikakauslehteä (Cosmopolitan ja Demi). Lisäksi mukaan valittiin yksi yleisaikakauslehti (7 päivää), jota molemmat sukupuolet lukevat. Edellä mainittujen lehtien lisäksi tarkasteluun otettiin nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu kaupunkilehti City. Tutkimukseen mukaan valituista paikkakunnista City oli jakelussa vain Helsingissä ja Jyväskylässä, mikä otettiin huomioon yksilöhaastatteluja tehtäessä tutkimuksen toisessa vaiheessa. Kustakin lehdestä poimittiin kahden numeron otos: aikakauslehdistä Cosmopolitan (1/2005 ja 2/2005), Demi (1/2005 ja 2/2005), Mikrobitti (1/2005 ja 2/2005), 7 päivää (4/05 ja 5/05) sekä Tekniikan Maailma (1/05 ja 2/05). Lisäksi kaupunkilehdistä otettiin mukaan City-lehden numerot City Helsinki 1/05 ja 3/05 sekä City Jyväskylä 1/05 ja 2/05. Aikakaus- ja nuortenlehtien jutut käsittelivät maantieteellisesti eniten Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa (ks. liite 2). Lähes kaksi kolmasosaa ulkomaita käsittelevistä artikkeleista kertoi jostakin Euroopan maasta. Pohjois-Amerikan osuus oli myös reilusti yli 50 prosenttia. Aasia ylsi mantereena vielä lähes 20 prosenttiin, mutta muille maanosille jäi vain rippeitä. Luvut osoittavat, että taloudellisesti kehittyneet maat ja niiden kansalaiset saavat selvästi enemmän tilaa lehdissä. Päätelmä vahvistuu, kun tarkastellaan kehitysmaiden ja siirtymävaiheen 1 valtioiden esiintymistiheyttä lehtien sivuilla. Molemmissa ryhmissä kärjen miehittivät taloudeltaan merkittävät maat (Kiina, Intia, Venäjä ja Etelä-Korea). Thaimaan ja Aasian maat -ryhmän nousua kärkeen selittää luonnollisesti Kaakkois-Aasiassa loppuvuodesta 2004 tapahtunut hyökyaaltokatastrofi. Aikakaus- ja nuortenlehdet ilmestyvät harvemmin kuin sanomalehdet tai radion ja television uutislähetykset, joten ne eivät kilpaile päivittäisen uutisvirran annista. Aikakaus- ja nuortenlehdissä onkin yllättävän monipuolisesti yksittäisiä mainintoja eri kehitysmaista kaikkiaan siirtymävaiheen maat mukaan lukien eri kehitysmaita tai kehitysmaita runsaasti sisältäviä alueita mainittiin nimeltä 76. Tarkemmassa lehtien tarkastelussa voidaan havaita, että lehtien välillä on eroja. Kaupunkilehti Cityn sivuilla oli vain muutamia mainintoja kehitysmaista. Kehitysmaat tulivat esille lähinnä muusikko- tai elokuvatähtien syntyperää tai muotijuttuja käsittelevissä yhteyksissä. Kehitysyhteistyöaiheisia tai kehitysmaiden lapsista ja nuorista kertovia artikkeleita ei esiintynyt tutkimusotoksen City-lehden numeroissa. City-lehden tavoin myös Cosmopolitan-lehdessä kehitysmaiden rooli jäi pitkälti muodista, trendeistä ja tähtiartisteista kertovien juttujen varaan. Kiinnostavia poikkeuksia tästä olivat Cosmopolitanin numerossa 1/2005 (s ) julkaistut artikkelit Opettajasta ilotytöksi? Kuubalaisnaisten valinnat ja Seksityötä selviytymisen vuoksi. Näissä kerrottiin kuubalaisten naisten päätyvän prostituoiduiksi, jotta he voisivat ostaa päivittäisessä elämässä tarvitsemiaan tavaroita. Myös Cosmopolitanin numeron 2/2005 Marian Keyesin viihderomaanitarinassa Sushia vasta-alkajille (s ) yksi tarinan päähenkilöistä toteaa sarkastiseen sävyyn: Masentavat jutut tyttöjen ympärileikkauksista tai Afganistanin naisten alistetusta asemasta pitää unohtaa. Sellainen ei kiinnosta primääriä lukijakuntaamme. Kaikissa edellä mainituissa kolmessa jutussa käsiteltiin myös ympärileikkauksen tai prostituution välityksellä tyttöjen ja nuorten naisten asemaa kehitysmaissa. Demi-lehdessä kehitysmaat tulivat esille pääasiassa eksoottisia ruokia tai kulttuuria tarjoavina maina, mutta mukaan mahtui myös kantaaottavampia lukijoiden mielipidekirjoituksia. Toimituksen teksteistä Demi-lehden 1/2005 lyhyessä artikkelissa Ollaan ihmisiksi (s. 31) kerrottiin Amnestyn Suomen osaston ja Suomen YK-liiton ylläpitävän maailman ihmisoikeuksista kertovaa sivustoa. Numerossa 2/2005 (s. 95) taas oli lyhyt artikkeli Pelastakaa maailma!, joka esitteli vuoden 1985 hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidista julkaistun dvd:n. Mikrobitissä kehitysmaat tulivat esille pääasiassa Aasian maiden myötä. Nousevat talousmahdit Etelä-Korea ja Kiina saivat eniten mainintoja, lisäksi hyökyaaltokatastrofista kärsineet Aasian valtiot mainittiin alueena jälkimmäisessä lehden numeroista. Kehitysyhteistyöstä tai lapsista ja nuorista kehitysmaissa ei ollut mainintoja. Edelliset virkkeet voidaan melkein yksi yhteen kirjata 1. Siirtymävaiheen valtiot eroavat muista kehitysmaista siinä, että ne eivät saa julkista kehitysapua vaan ns. erillään kehitysavusta tilastoitavaa julkista apua (Ulkoasiainministeriö 2004, OECD 2003). 14 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 15

9 kuvaamaan myös Tekniikan Maailmaa. Tekniikan Maailmassa korostui erityisesti Etelä-Korean merkitys kasvavana autojen valmistusmaana. Samoin Aasian hyökyaaltokatastrofi tuli esille tämänkin lehden jälkimmäisessä numerossa. Monipuolisimmin eri kehitysmaita lehdessä toi esille Helsingin yliopiston viestinnän emeritusprofessori Osmo A. Wiio palstallaan Tieteen maailma. Wiio käsitteli palstalla monipuolisesti erilaisia maailmaan ja yhteiskuntaan liittyviä tieteellisiä asioita ja mainitsi samalla parisenkymmentä kehitysmaata tai siirtymävaiheen valtiota (Perhosia numerossa 1/05, s. 68). Kehitysyhteistyöstä tai kehitysmaiden lapsista ja nuorista ei ollut mainintoja otokseen valituissa Tekniikan Maailman numeroissa. 7 päivää -lehdessä oli yllättävän paljon mainintoja eri kehitysmaista. Lehden kahdessa numerossa oli kaikkiaan 61 artikkelia, joissa mainittiin jokin kehitysmaa tai siirtymävaiheen valtio tai runsaasti kehitysmaita sisältävä alue. Sisällöltään artikkelit olivat kuitenkin lehdelle tyypillisiä, vähemmän kehitysmaihin itsessään tai niiden tilanteeseen keskittyviä. Lehdelle tärkeämpiä uutisaiheita olivat esimerkiksi julkisuuden henkilön lomailu, häät tai lomamatkat kehitysmaissa ja Aasian hyökyaaltokatastrofin dramaattiset selviytymiskokemukset. 2.8 SANOMALEHDET Lähes kolmelle neljästä nuoresta tulee kotiin tilattuja sanomalehtiä, ja lähes puolelle ostetaan kotiin sanomalehtiä: 75 prosenttia Nuorison mediakäyttötutkimukseen vastanneista nuorista ilmoittaa lukevansa sanomalehtiä vähintään yhtenä arkipäivänä viikossa (Sanomalehtien liitto 2004). Sanomalehtien lukeminen lisääntyy iän myötä (Saanilahti 1999, Luukka et. al. 2001). Vuoden 2004 Nuorison mediakäyttötutkimuksessa selvitettiin sanomalehtien eri aihealueiden lukemisen säännöllisyyttä. Eniten nuoret lukevat radio- ja tv-ohjelmatietoja sekä sarjakuvia. Suosittuja ovat myös oman paikkakunnan uutiset sekä rikos- ja onnettomuusuutiset. Ulkomaan uutiset asettuvat 43 aihealueen listalla melko hyvin, sijalle 14. Maasillan (2001, 10) kehitysyhteistyökirjoittelua 1990-luvun suomalaisessa lehdistössä käsitelleen tutkimuksen mukaan suurin osa kehitysyhteistyöteksteistä löytyy sanomalehdissä kotimaan- tai ulkomaansivuilta. Tähän tutkimukseen valittiin sanomalehtiä tutkimuspaikkakuntien mukaan (ks. luku 4). Kultakin paikkakunnalta valittiin alueen suurin sanomalehti (maakuntalehti), tärkein paikallislehti tai ilmaisjakelulehti sekä toinen iltapäivälehdistä. Valinnat olivat seuraavat: Paikkakunta Maakuntalehti Paikallis-/ilmaisjakelulehti Iltapäivälehti Helsinki Helsingin Sanomat Uutislehti 100 Ilta-Sanomat Jyväskylä Keskisuomalainen Suur-Jyväskylän Lehti Ilta-Sanomat Paikkakunta A Savon Sanomat Matti ja Liisa Ilta-Sanomat Paikkakunta B Turun Sanomat Vakka-Suomen Sanomat Ilta-Sanomat Iltapäivälehden valinnassa päädyttiin valitsemaan yksi lehti kaikilta neljältä eri paikkakunnalta. Satunnaisotanta päätyi tällä kertaa Ilta-Sanomien valintaan. Helsingissä suurimman sanomalehden valinta kohdistui Helsingin Sanomiin. Toiseksi lehdeksi valittiin ilmaisjakelulehti Uutislehti 100, jota jaetaan eri puolilla pääkaupunkiseutua ja jota nuoret lukevat runsaasti aamuisin matkustaessaan oppilaitoksiin julkisissa kulkuneuvoissa (muun muassa metrossa ja paikallisjunissa). Jyväskylässä maakuntalehti Keskisuomalainen oli alueen ykköslehtenä ainoa vaihtoehto. Toiseksi lehdeksi valittiin kaupunkilehti Suur-Jyväskylän Lehti, jota jaetaan Jyväskylän kaupungissa ja lähikunnissa ihmisille mainospostin mukana suoraan kotiin. Lisäksi lehteä on saatavilla noutotelineistä. Paikkakunnassa A maakuntalehden valinnassa päädyttiin Savon Sanomiin, koska tutkimuspaikkakunta kuuluu lehden levikkialueeseen. Toisen lehden valinta kohdistui paikallislehti Matti ja Liisaan, jonka levikkialue kattaa kahden eri kunnan muodostaman alueen Pohjois-Savossa. Paikkakunnassa B valittiin alueen suurin lehti eli maakuntalehti Turun Sanomat. Toiseksi lehdeksi otettiin yhdentoista kunnan alueella ilmestyvä Vakka-Suomen Sanomat. Maakuntalehdistä ja Ilta-Sanomista tutkimukseen poimittiin kolmen numeron otos (tiistai , perjantai ja lauantai ) lukuun ottamatta Savon Sanomia, jossa tutkimukseen jouduttiin lehtien hankkimisessa tapahtuneen virheen takia ottamaan mukaan tiistain numeron sijaan keskiviikon ( ) numero. Pienemmistä lehdistä mukaan otettiin tutkimusajanjaksolla ilmestyneistä numeroista kaksi numeroa seuraavasti: Matti ja Liisa (to ja to ), Suur-Jyväskylän Lehti (ke ja ke ), Uutislehti 100 (to ja pe ) sekä Vakka-Suomen Sanomat (to ja pe ). Lisäksi mukaan laskettiin numeroiden välissä olleet liitteet, joita olivat tutkimusajanjaksolla Helsingin Sanomissa Koulutusliite ( ), Nyt-liite ( ) ja Kuukausiliite ( ), Ilta- Sanomissa IS Urheilu -liite ( , ja ) ja Plussa-liite ( ), Savon Sanomissa Auto ja liikenne -liite ( ) ja Koti ja asuminen -liite ( ) ja Turun Sanomissa Extra-liite ( ). Aikakauslehtiin verrattuna sanomalehdissä korostui erityisesti Euroopan rooli (ks. liite 3.) Päivittäinen uutisvirta painottaa Eurooppaa ja eurooppalaisia valtioita kansalaisineen. Pohjois- Amerikan kohdalla vertailussa on havaittavissa päinvastainen ilmiö: kun aikakauslehdissä yli puolet ulkomaita sisältävistä artikkeleista käsitteli Pohjois-Amerikkaa, sanomalehdissä vastaava lukema jäi noin yhteen kolmasosaan. Vastaavasti Aasian kohdalla tapahtui selvä nousu: aikakauslehdissä noin joka viidennessä ulkomaita käsittelevässä artikkelissa mainittiin jokin Aasian valtio tai alue sanomalehdissä vastaava lukema oli 29,1 prosenttia. Kaikkiaan eri kehitysmaita tai niitä sisältäviä alueita mainittiin tutkimusajankohdan sanomalehdissä 97, siirtymävaiheen valtiota tai niitä sisältäviä alueita 18. Paikallislehdissä (Matti ja Liisa sekä Vakka-Suomen Sanomat) kehitysmaiden rooli jäi melko pieneksi. Kehitysmaat tai siirtymävaiheen valtiot tulivat tutkimusajanjaksolla esille paikallislehdissä lähinnä Aasian tsunamikatastrofin kautta. Kaikkiaan kehitysmaita käsitteleviä tekstejä oli paikallislehdissä odotetusti melko vähän. Kaupunkilehtien kehitysmaita koskeva uutisointi oli erilainen Suur-Jyväskylän Lehdessä verrattuna Uutislehti 100:aan. Siinä missä Suur-Jyväskylän Lehti on lähempänä paikallislehtiä Jyvässeudun paikallisuutisineen ja -artikkeleineen, Uutislehti 100 muistuttaa enemmän iltapäivälehtiä kotimaan-, ulkomaan- ja viihdeuutisineen. Suur-Jyväskylän Lehti keskittyy paikallislehtien tavoin kertomaan paikallisista asioista, joten kehitysmaiden osuus lehden sisällöstä jäi hyvin pieneksi: kehitysmaita mainittiin lähinnä siellä täällä eri artikkeleissa. Uutislehti 100:ssa sen sijaan mainittiin kehitysmaita monipuolisemmin ja uutismaisemmin. Lehden ulkomaansivuilla esille nousivat Lähi-idän valtiot, kotimaansivuilla käsiteltiin myös Aasiassa tapahtunutta hyökyaaltokatastrofia. Lähes poikkeuksetta kaikki kehitysmaista kertoneet artikkelit olivat peräisin uutistoimistoilta. Uutislehti 100:aa lukemalla nuori voi valita huomattavasti todennäköisemmin kehitysmaata käsittelevän tekstin kuin lukemalla Suur-Jyväskylän Lehteä. Ilta-Sanomat painii tarjonnaltaan ja resursseiltaan selvästi eri sarjassa edellä mainittuihin lehtiin nähden. Uutislehti 100:aan verrattuna kehitysmaita käsitteleviä juttuja ei kuitenkaan ollut Ilta-Sanomien sivulla suhteessa juuri enempää. Kun Satasessa kehitysmaita tai siirtymävaiheen maita käsitteleviä artikkeleita oli numeroa kohden kymmenkunta, Ilta-Sanomissa vastaava luku kaikki liitteet mukaan lukien oli noin kaksikymmentä. Tarjonnaltaan lehdet ovat kehitysmaiden ja siirtymävaiheen valtioiden suhteen samanlaisia. Tsunamista kärsineet Aasian valtiot saivat palstatilaa Ilta-Sanomissakin. Erona Uutislehti 100:n tarjontaan oli lähinnä se, että Ilta-Sanomissa korostui julkisuuden henkilöiden rooli. Kehitysmaita tai kehitysyhteistyötä käsittelevät artikkelit saatettiin ympätä jonkin julkisuuden henkilöstä kertovan tekstin yhteyteen, esimerkkinä artikkeli Marita Taavitsaisen suhde koetuksella (Ilta-Sanomat , s. 26). Artikkelin lopussa mainittiin, että keilailutapahtuman tuotto ohjataan Aasian katastrofista pelastuneiden lasten ja nuorten pitkäaikaiseen psyykkiseen jälkihoitoon. Keskisuomalainen ja Savon Sanomat ovat molemmat osa Väli-Suomen Media Oy:tä. Yhteistyö lehtien välillä näkyy Sunnuntaisuomalainen-liitteessä, joka on lehtien yhteinen liite. Yhtiön Helsingin uutistoimitus tuottaa politiikka- ja talousuutisia lehdille. Lehtien välinen yhteistyö näkyy myös muun muassa yhteisinä sivuina eri lehdissä (mm. ulkomaanuutissivut). Näiden kahden 16 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 17

10 lehden saman päivän numeroita verrattaessa sisältö saattaa siis olla osittain sama. Tutkimusajankohtana Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien ulkomaansivuilla kehitysmaista Lähi-itä oli paljon esillä. Erityisesti Irak ja sen tapahtumat olivat esillä molemmissa lehdissä, samoin palestiinalaisten ja Israelin väliset konfliktit. Kiinaa tuli esille kehitysmaana myös paikallisen kulttuurin myötä: artikkelissa Vaarallinen mietiskelijä ristiretkellä totuuteen? Falun Gong on oikein rentouttavaa jos taipuu notkeutta vaativaan lootusasentoon (Keskisuomalainen , s. 16) käsiteltiin kiinalaista mietiskely- ja kultivointiharjoitusta suomalaisesta näkökulmasta. Aasian tsunamikatastrofi sai myös palstatilaa molemmissa lehdissä niin kotimaanuutisissa kuin ulkomaanuutisissakin. Yhteisvastuukeräys noteerattiin Keskisuomalaisessa kahden eri artikkelin voimin, Savon Sanomissa ei tutkimusajanjakson lehdissä ollut mainintaa yhteisvastuukeräyksestä. Kehitysyhteistyöaiheita tai niitä sivuavia aiheita mainittiin molemmissa lehdissä muutamia. Lapset ja nuoret kehitysmaissa saivat erikseen palstatilaa vain Keskisuomalaisen yhteisvastuukeräyksestä kertovassa juttukokonaisuudessa. Keskisuomalaista tai Savon Sanomia lukevalla nuorella on liitteet pois lukien yhtä numeroa kohden mahdollisuus lukea noin kolmeakymmentä kehitysmaista tai siirtymävaiheen valtioista kertovaa artikkelia. Määrä ei ole juurikaan suurempi kuin Ilta-Sanomilla, jossa on sivuja hieman enemmän Keskisuomalaiseen ja Savon Sanomiin verrattuna mutta jonka sivukoko (tabloid) 2 on selvästi maakuntalehtiä (broadsheet) pienempi. Turun Sanomissa oli tutkimusajanjaksolla numeroa kohden jonkin verran enemmän kehitysmaista tai siirtymävaiheen valtioista kertovia artikkeleita kuin pohjoisempana ilmestyvillä kilpailijoillaan: yhdestä numerosta löytyi hieman alle neljäkymmentä artikkelia kehitysmaista. Turun Sanomat on sivumäärältään tosin hieman Keskisuomalaista ja Savon Sanomia isompi, joten ero selittyy osaksi sillä. Ulkomaansivuilla nousee Turun Sanomissakin esille Lähi-itä konflikteineen, kotimaansivuilla käsitellään Aasian tsunamikatastrofin jälkipuintia. Lehtien välillä ei ole merkittäviä eroja yleisessä linjassa. Yhteisvastuukeräyksen Turun Sanomat kuittasi ilmestyneessä numerossa STT:n sähkeellä. Samaisessa numerossa oli kiinnostava lukijan mielipidekirjoitus Lahjoitukset lyhentämättöminä Pelastakaa Lapset -järjestön tilille (s. 21), jossa kirjoittaja selvensi järjestön toimintaperiaatteita Aasian katastrofin yhteydessä. Myös Nepal esiintyi Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kumppanivaltiona kahdessa artikkelissa ja yhdessä tietolaatikossa samaisen numeron ulkomaansivuilla ilmestyneessä numerossa Turun Sanomat käsitteli kotimaansivuillaan eduskunnan tsunamikatastrofin hoidosta käymää keskustelua. Lehden lauantainumerossa ( ) esiteltiin Aasian tsunamikatastrofia useissa artikkeleissa. Kiinnostava artikkeli löytyi myös numeron mukana tulleesta Extra-liitteestä, jossa Suomalaiset elävät yhä vanhemmiksi -artikkelissa (s. 2) toimittaja vertaili suomalaisten pitkää elinikää ruandalaisten ja botswanalaisten huomattavasti lyhyempiin eliniän odotteisiin: Botswanassa vastasyntyneen eliniän odote on noin 31 vuotta, Ruandassa noin 40 vuotta. Helsingin Sanomat oli mukaan valituista sanomalehdistä selvästi suurin niin toimituksensa resursseilta kuin sivumäärältäänkin. Kehitysmaista ja siirtymävaiheen valtioista kertovia artikkeleita oli Helsingin Sanomissa tutkimusajanjaksolla selvästi eniten numeroa kohden, ja keskiarvona oli noin kuusikymmentä juttua. Uutisvirta muokkaa kilpailijoista toistensa kaltaisia, ja tämä näkyy myös Helsingin Sanomissa: omilta paikoiltaan löytyivät muiden lehtien tavoin uutiset Lähiidästä (ulkomaansivuilla) ja Aasian tsunamikatastrofin jälkipuinnista (kotimaan- ja ulkomaansivuilla) ilmestyneestä numerosta ja sen mukana olleesta Koulutus-liitteestä löytyi seitsemän eri artikkelia kehitysyhteistyöstä tai -avusta: näistä neljä käsitteli Aasian hyökyaaltokatastrofia, yksi Nepalin tilannetta, yksi yhteisvastuukeräystä ja yksi Saharan eteläpuoleisen Afrikan tilannetta ilmestyneessä numerossa ja sen mukana tulleessa Nyt-liitteessä oli kaikkiaan seitsemän artikkelia, joissa käsiteltiin tai sivuttiin kehitysyhteistyötä. Eduskunta 2. Tabloid-koon lehti on noin puolet broadsheet-lehdestä, jonka sivukoko on mm x mm. Eurotabloid-koko on hieman tavallista tabloid-kokoa suurempi mutta selvästi broadsheet-kokoa pienempi. (Kuutti 1998, 18, 32, 162.) keskusteli sopuisasti Aasian onnettomuuden hoidosta -artikkelissa (s. A6) käsiteltiin eduskunnan Aasian hyökyaaltokatastrofista käymää keskustelua. Nepal, Irakin Ruokaa öljystä ohjelma ja Vietnamin lintuinfluenssan kukistamiseen suunnattua kansainvälistä yhteistyötä käsiteltiin numeron ulkomaansivuilla. Nyt-liitteen artikkelissa Ei koko kansan presidentti (s ) eräs haastateltava totesi seuraavaa: Pitää rehellisesti myöntää, että jos siirrämme resursseja kehitysmaihin, meillä ei enää ole Suomessa keskimäärin varaa lentää Kanarian saarille yhtä useasti kuin aikaisemmin. Sama haastateltava jatkoi vielä: Jos haluamme auttaa kehitysmaita nostamaan elintasoaan, pahinta, mitä voidaan tehdä, on kaataa sinne rahaa kehitysapuna. Tämä saa ne luottamaan siihen, että rahaa tulee jatkossakin, eivätkä ne ryhdy kehittämään maataan. Parasta, mitä voidaan tehdä, on perustaa sinne kännykkätehdas. Hieman maltillisemmalla kritiikillä kehitysyhteistyö tuotiin esille liitteen loppuosan kolumnissa. Kritiikki kehitysyhteistyötä kohtaan jatkui ilmestyneessä numerossa, jossa Moraalitalous täydessä maailmassa -kirja-arvostelussa (s. C2) luokiteltiin kehitysapua lisää halajavat idealisteiksi ja itse kehitysapu ylimääräiseksi resurssiksi, jolla on saatu aikaan populaatiopommi ja nälänhätä. Muutoin numerossa kehitysyhteistyö- ja kehitysapuaiheet keskittyivät pääasiassa Aasian tsunamikatastrofin hoitoon. Poikkeuksen tästä tekivät artikkelit Turkkilaisessa turvakodissa naiset elävät tiukoilla - mutta turvassa (s. A18) ja Frankfurtin messut kohta Kapkaupungissa (s. C2), joista ensimmäisessä korostettiin kansalaisjärjestöjen tukea naisten turvakotien ylläpitämisessä Turkissa ja jälkimmäisessä koulujen tukemista ja lukutaidon parantamista Etelä-Afrikassa. 2.9 RADIO Radionkuuntelu on nuorille suurimmaksi osaksi musiikinkuuntelua. Kuuntelulukuja tarkasteltaessa onkin syytä muistaa, että valtaosa radion kuuntelusta on ns. taustakuuntelua, jossa radio soi taustalla tehtäessä jotakin muuta. Sanomalehtien liiton vuoden 2004 Nuorison mediakäyttötutkimuksen mukaan radiota kuunnellaan arkipäivisin noin 74 minuuttia, viikonloppuisin minuutin pidempään. Tytöt kuuntelevat radiota poikia enemmän (Luukka et. al. 2001, 208). Kanavista 9 14-vuotiaiden keskuudessa kuunnelluimpia olivat Finnpanelin (2005a) mukaan syys marraskuussa 2004 NRJ (kanavaosuus 41 %), Kiss FM (19 %), Radio Nova (13 %) ja YleX (8 %). Vanhemmassa ikäryhmässä (15 24-vuotiaat) osuudet jakautuivat seuraavasti: YleX (27 %), Radio Nova (15 %), NRJ (13 %) ja Kiss FM (11 %). Pääkaupunkiseudun alueella radiotarjonta on monipuolisempaa, joten Finnpanel on selvittänyt pääkaupunkiseudun kanavaosuuksien jakautumisen erikseen. Marras-joulukuussa 2004 (Finnpanel 2005b) eniten kuunneltiin pääkaupunkiseudulla 9 14-vuotiaiden ryhmässä NRJ:tä (42 %), Kiss FM:ää (16 %) ja SuomiPLUSsaa (9 %). Vanhemmassa vuotiaiden ikäryhmässä kärki muotoutui asetelmaan NRJ (30 %), Radio City (19 %) ja YleX (14 %). Tähän tutkimukseen otettiin mukaan kolme eri radiokanavaa: julkisen palvelun yleisradioyhtiön nuorisokanava YleX, valtakunnallinen kaupallinen radiokanava Radio Nova sekä kuunnelluin kaupallinen radiokanava nuorten keskuudessa eli NRJ. Kustakin kanavasta poimittiin yhden vuorokauden aikana kolme puolentoista tunnin otosta kanavan lähetysvirrasta seuraavasti: Kanava Nauhoituspäivämäärä Nauhoitusajankohdat YleX maanantai NRJ tiistai Radio Nova keskiviikko NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 19

11 Nauhoituksilla pyrittiin poimimaan tyypillinen otos radiokanavan tarjonnasta eri vuorokaudenaikoina yöaikaa lukuun ottamatta. Kanavilla esitetyt uutislähetykset nauhoitettiin normaalisti mutta analysoitiin erillään muusta ohjelmavirrasta. Radion ohjelmavirran tarkastelu puhdistettuna uutislähetyksistä kertoi kylmän karusti, että kehitysmaat tulevat esille hyvin harvoin radio-ohjelmissa. YleX:n ohjelmavirran poiminnoissa ei ollut yhtään viittausta kehitysmaihin, kehitysyhteistyöhön tai kehitysmaiden lapsiin ja nuoriin. NRJ:llä kehitysmaat tulivat esille joko hauskan tarinan yhteydessä sekä kanavan aamuohjelman juontajien keskustellessa Puolet opiskelijoista nähnyt nälkää -lehtiotsikosta kehitysmaana mainittiin viimeisimmässä yleisesti koko mantereen yhdeksi yleisvaltioksi stereotypisoiden Afrikka. Radio Novalla kehitysmaat tulivat esille musiikkikappaleissa sekä kanavalla esitetyssä Unicefin mainoksessa. Mainoksessa kehotettiin kuuntelijoita ostamaan Nojaa minuun äänite Unicefin Aasian lasten hyväksi tekemän työn auttamiseksi. Musiikkikappaleiden kohdalla kehitysmaat tulivat esille esiintyjien taustojen kautta. Radio Novan aamu -ohjelmassa ( ) soitettiin kolumbialaissyntyisen Shakiran kappale Whenever, whenever. Vastaavasti Radio Novan iltapäivä -ohjelmassa samana päivänä soitettiin Neneh Cherryn ja Yossou N Dourin kappale 7 seconds. Näiden esiintyjien taustat ovat Sierra Leonessa ja Senegalissa. Uutislähetykset jakautuivat nauhoitusajankohtana seuraavasti: Kanava Nauhoitusajankohta Ohjelman nimi YleX YleX Aamu - sisälsi 3 uutislähetystä YleX Iltapäivä - sisälsi 2 uutislähetystä X-ryhmä - sisälsi 1 uutislähetyksen NRJ Tenkasen aamushow - sisälsi 3 uutislähetystä NRJ:n Iltapäivä - sisälsi 1 uutislähetyksen NRJ Ilta - ei uutislähetyksiä Radio Nova Radio Novan aamu - sisälsi 2 uutislähetystä Radio Novan iltapäivä - sisälsi 2 uutislähetystä Radio Novan ilta - sisälsi 1 uutislähetyksen Radion uutislähetyksiä kertyi kolmen eri kanavan otoksista kaikkiaan 15. NRJ:n kaikki uutislähetykset sisälsivät vain lyhyitä sähkeitä, ja uutisaiheita oli yleensä kolme tai enintään neljä. Radio Novalla uutisaiheiden määrä lähetystä kohden oli joko kolme tai neljä. YleX:llä pisimmässä uutislähetyksessä oli kaikkiaan kuusi uutisaihetta (alkusähkeet on laskettu tässä yhdeksi uutisaiheeksi), muissa lähetyksissä aiheiden määrä jäi neljään tai viiteen. YleX:n uutislähetykset olivat siten kokonaisuudessaan pidemmät ja kattavammat kuin Radio Novan uutislähetykset, jotka taas olivat pidemmät ja kattavammat kuin NRJ:n uutissähkelähetykset. Kokonaisuudessaan uutisaiheita kertyi kaikkien kanavien lähetyksistä 59, joista kehitysmaita käsitteli 10. Määrää voidaan pitää kohtuullisena, kun sitä verrataan uutisaiheiden lukumäärän yleiseen niukkuuteen. Aiheiden lukumäärää tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava kaksi asiaa: Radiouutiset toistavat vuorokauden aikana samaa uutisaihetta. Samat maat esiintyvät useasti saman päivän aikana. Radiouutisissa esiin pääsivät tarkasteluajanjaksolla kehitysmaista Irak, Indonesia, Thaimaa, Georgia, Taiwan (siirtymävaiheen valtiona) ja Vietnam. Irak tuli esille vaaliensa vuoksi sekä sen vuoksi, että brittiläinen Hercules-kone syöksyi maahan Irakissa. Georgia tuli esille maan pääministerin kuoleman vuoksi ja Indonesia ja Taiwan hyökyaaltokatastrofin ja maanjäristysten vuoksi. Thaimaata käsiteltiin uutisessa, jossa pohdittiin matkailun elvyttämistä tsunamikatastrofin jälkeen. Vietnamia taas käsiteltiin lintuinfluenssaa koskevassa uutisessa. Kansainväliseen kehitysyhteistyön ja kehitysapuun liittyivät osaksi Vietnamia ja Thaimaata sekä Indonesiaa käsitelleet uutiset. Tarkasteluajanjaksolla radiossa ei käsitelty lapsia ja nuoria kehitysmaita koskevissa uutisissa TELEVISIO Nuoret katsovat runsaasti televisiota: arkisin nuoret viihtyvät television ääressä 96 minuuttia, viikonloppuisin viitisentoista minuuttia pidempään (Sanomalehtien Liitto 2004). Nuoret pitävät tutkimuksen mukaan televisiota tärkeimpänä ja mieluisimpana viestimenä kaikista tiedotusvälineistä. Televisiolla ja sen ohjelmatarjonnalla on siis varsin suuri merkitys nuorille. Eniten televisiosta katsotaan ulkomaisia ja kotimaisia sarjoja, elokuvia, musiikkivideoita sekä urheiluohjelmia. Mitä vanhemmasta vastaajasta on kysymys, sen todennäköisemmin hän katsoo uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Tytöt katsovat poikia mieluummin ulkomaisia ja kotimaisia sarjoja sekä nuortenohjelmia, pojat taas elokuvia ja urheiluohjelmia. (Luukka et. al. 2001, ) Finnpanel selvitti vuoden 2004 katsotuimmat ohjelmat vuotiaiden ikäryhmässä neljään kolmen kuukauden jaksoon jaettuna (Finnpanel 2005d, 2005e, 2005f ja 2005g). Kun nämä neljä eri listaa yhdistetään ja vuoden 2004 kyseisen ikäryhmän katsotuimpia ohjelmia tarkastellaan ohjelmatyyppien mukaan, muodostuu seuraavanlainen lista: Ohjelmatyyppi tammi maaliskuu huhti kesäkuu heinä syyskuu loka joulukuu Ajankohtaisohj Asia- ja kulttuuriohj Elokuva Kotim. fiktio / viihde Lastenohjelmat Ulkomaiset sarjat Urheiluohjelmat Uutislähetykset vuotiaiden ohjelmavalinnoissa korostuivat erityisesti ulkomaiset sarjat, kotimainen fiktio ja viihdeohjelmat sekä elokuvat. Urheiluakin seurattiin melko runsaasti. Uutislähetysten suosiota kasvatti ohjelmien ajoittuminen muiden nuoria kiinnostavien ohjelmien yhteyteen (jääkiekon MM-kilpailut, Itsenäisyyspäivän vastaanotto). Muut ohjelmatyypit eivät päässeet 20 parhaan listalle. Kun tarkastellaan lähemmin neljän eri kolmikuukautisjakson katsotuimpia ohjelmia, huomataan MTV3-kanavan valtava suosio vuotiaiden nuorten keskuudessa. Ajanjaksolla tammi maaliskuu 2004 kyseisen ikäryhmän kaikki 20 katsotuinta tv-ohjelmaa lähetettiin MTV3-kanavalla. Huhti kesäkuussa 20 katsotuimmasta ohjelmasta 17 oli MTV3-kanavan ohjelmia, samoin heinä syyskuussa. Vielä loka joulukuussakin 15 ohjelmaa kaikista 20:stä oli MTV3-kanavan ohjelmia. Loppuvuodesta 2004 listalle pääsi Yleisradion ohjelmista Itsenäisyyspäivän vastaanotto sekä sen yhteydessä tullut Tv-uutiset ja sää. Nelonen sai listalle kolme ohjelmaa. MTV3-kanavan suosion takeena olivat vuonna 2004 nuorisoon vetoavat ohjelmat, kuten Idols, World Idol, Popstars, Frendit, Teho-osasto, Salatut elämät, Miljonääri-Jussi, O.C. ja elokuvat. Amerikkalaiset sarjat ja elokuvat sekä ulkomailta ostetut formaattiohjelmat ovat erityisesti nuorten katsojien mieleen. MTV3-kanavan uutislähetykset pääsivät myös 20 parhaan listalle jokaisella tutkimusajanjaksolla. 20 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 21

12 Tätä tutkimusta varten televisio-ohjelmia seurattiin suorana tai niitä nauhoitettiin aikavälillä lauantai sunnuntai Nauhoitukset tehtiin Seurattavat ja nauhoitettavat ohjelmat pyrittiin valitsemaan sen mukaan, mitä tutkimusikäryhmän nuoret (13 17-vuotiaat pojat ja tytöt) aiempien tutkimustulosten perusteella mieluiten seuraavat. Kanavista seurattiin neljää valtakunnallista tv-kanavaa (Yle TV1, Yle TV2, MTV3 ja Nelonen) sekä yhtä kaapelikanavaa (SubTV). Neljältä ensimmäiseksi mainitulta kanavalta seurattiin kahden päivän (lauantai sekä torstai ) ajalta erikseen myös uutislähetyksiä. Kokonaisuudessaan nauhoitettuja ohjelmia kertyi yhteensä noin 15 tunnin verran. Tutkimusajanjaksolla Yleisradion TV1-kanava lähetti sunnuntaina kaksi dokumenttiohjelmaa, joista toinen esitettiin Arjen pieniä hetkiä ohjelmasarjassa iltapäivällä klo ja toinen Uusi kino -ohjelmasarjassa myöhäisillassa klo Kehitysmaat tulivat esille myös FST:n ajankohtaisohjelmassa 360 grader (maanantai , klo Yle TV2), jossa keskusteltiin muun muassa naisten ehdokkuudesta Irakin vaaleissa sekä parlamenttiin haluavasta palestiinalaisnaisesta. Ruotsinkielinen ajankohtaisohjelma maailman tapahtumista ei kuitenkaan kuulune kovinkaan monen suomalaisnuoren ohjelmavalikoimaan. Todennäköisemmin nuoren televisioon valikoitui katsottavaksi samaan aikaan MTV3-kanavalla esitetty suomalainen viihdesarja Käenpesä, joka Finnpanelin (2005d, 2005e, 2005f, 2005g) mukaan kuului vuonna 2004 nuorten katsotuimpien televisio-ohjelmien joukkoon. TV2-kanavalla kehitysmaat saivat esitysaikaa tiistaina , kun ohjelmasarja Matkapassi (klo 19.00) vei brittiläisen juontajansa myötä katsojan tutustumaan Saharan aavikkoon ja Nigerin valtioon. Ajankohtaisen kakkosen insertti (tiistai , klo Yle TV2) kenialaisesta naispoliitikosta Wangari Maathaista esitti Kenian maaseudun naisten puolesta taistelleen naisen ja paikalliset ihmiset aktiivisina, itsenäisinä toimijoina. Erittäin kiinnostavan ja hyvin tehdyn ohjelman ongelma oli sen esityspaikka kuinka moni vuotias nuori katsoi tuonakin tiistai-iltana mieluummin MTV3-kanavan suosittua jännityssarjaa 24 tai Nelosen poliisisarjaa Shield Lain varjolla? Keskiviikkona kehitysmaita käsiteltiin kiinnostavasti eri tavoin neljässä ohjelmassa. Loman tarpeessa -ohjelmassa (klo Nelonen) suomalaisia vietiin turistimatkalle Mauritiukselle. TV1-kanavalla (klo 19.05) esitettiin Ulkolinja-ohjelmassa dokumentti köyhdytetyn uraanin pitkäaikaisvaikutuksista Irakissa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Kehitysmaat tulivat esille myös kahdessa TV2-kanavan dokumenttiprojekti-ohjelmasarjan ohjelmassa samana päivänä: dokumentissa Perheenjäsen (klo 22.05) ja dokumentissa Elegantti Papa Wemba (klo 22.55). Ensimmäinen dokumentti käsitteli kiinalaista perhettä, jossa vanhemmat yrittivät selviytyä köyhissä oloissa vaikeavammaisen poikalapsen kanssa. Jälkimmäisessä dokumentissa taas tuotiin Kongo esille kuuluisimman kongolaisen laulajan, Papa Wemban, ja hänen Sape-liikkeensä kautta. Torstaina Yleisradion Atlas-ohjelma (Yle TV1, klo 21.30) pureutui aiheissaan muun muassa YK: n rauhanturvaajien moraalittomiin ja laittomiin tekoihin Liberiassa, Kongossa ja Länsi-Afrikassa sekä rauhan mahdollisuuteen palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Loppuviikosta Yleisradio noteerasi sanomalehtien tavoin alkavan yhteisvastuukeräyksen lähettämällä sunnuntaina tasavallan presidentti Tarja Halosen keräyksen avauspuheen (klo Yle TV1) sekä Siivet saan -dokumentin (klo Yle TV1), jossa seurattiin kahden nuoren naisen arkielämää ja mahdollisuuksia käydä koulua Intian Kalkutassa. Kehitysmaita siis käsiteltiin tutkimusajankohtana mutta pääasiassa ohjelmapaikoilla ja ohjelmatyypeissä, jotka aiempien tutkimustulosten perusteella eivät ole nuorten suosiossa. Kehitysmaita voisikin yrittää tuoda enemmän esille varta vasten nuorille suunnatuissa, makasiinityyppisissä nuortenohjelmissa. Näitä ohjelmia oli tutkimusajanjaksolla kaksi: Nelosella tutkimusajanjaksolla esitetty nuortenohjelma Buusteri, jonka kantaesitys oli arkisin klo ja uusinta aamuisin noin klo 08.00, sekä FST:n nuortenohjelma SICSAC, jonka esitysaika vaihteli lauantaisin noin klo FST:n SICSAC-ohjelma oli hieman enemmän tytöille kuin pojille suunnattu ruotsinkielinen, suomeksi tekstitetty keskusteluohjelma, jossa nuoret keskustelivat naisjuontajan johdolla. Tutkimuksen ikäryhmästä (13 17-vuotiaat) tämä ohjelma vedonnee enemmänkin nuoriin katsojiin. Nelosen Buusteri oli kouluun ja vapaa-aikaan keskittyvä makasiiniohjelma, jossa nais-mies-juontajaparin johdolla käsiteltiin julkisuuden henkilön kanssa jotakin nuoria kiinnostavaa keskustelunaihetta yhden viikon ajan samassa koulussa. Molemmat ohjelmat tarjosivat mahdollisuuden keskustella nuoria kiinnostavasta aiheesta vaikkapa kehitysmaista niin, että nuoret itse pääsevät ääneen. Muiden ohjelmien lisäksi neljältä valtakunnalliselta televisiokanavalta seurattiin myös uutislähetyksiä. Lisäksi analysointiin otettiin mukaan erityisesti nuorille suunnattu Yleisradion Uutismixi-uutislähetys. Uutisia nauhoitettiin tutkimusajankohtana seuraavasti: Päivämäärä Nauhoitusaika Televisiokanava Uutislähetys Yle TV1 Tv-uutiset MTV3 Sähkeuutiset Nelonen Kahdeksan uutiset Yle TV1 Tv-uutiset ja sää MTV3 Kymmenen uutiset Yle TV2 Uutismixi Nelonen Kahdeksan uutiset Yle TV1 Tv-uutiset ja sää 22.02* MTV3 Kymmenen uutiset * Torstain Kymmenen uutisten alun nauhoitus myöhästyi kahdella minuutilla nauhoituksessa esiintyneiden teknisten ongelmien vuoksi. Tämän vuoksi kyseisen uutislähetyksen alkusähkeet on jätetty laskematta mukaan tutkimusaineistoon. Kaikkiaan yhdeksässä eri uutislähetyksessä oli yhteensä 76 uutisaihetta. Näistä peräti 34 käsitteli jotakin kehitysmaata tai siirtymävaiheen valtiota. Määrää voi pitää varsin suurena. Samalla se on osoitus siitä, että televisiouutisissa ulkomailla on tärkeä merkitys. Kaikkiaan 70 uutisaiheessa alku- ja välisähkeet mukaan lukien mainittiin jokin muu maa Suomen lisäksi. Näin ollen kaikista niistä uutisaiheista, joissa mainittiin jokin ulkomaa, jopa 57,1 prosentissa (alku- ja välisähkeet mukaan laskettuina) esiintyi jokin kehitysmaa tai siirtymävaiheen valtio. Muihin medioihin verrattuna ja tekstitelevisiota lukuun ottamatta televisiouutiset painivat siten aivan omassa sarjassaan. Tarkempi analysointi kuitenkin osoitti, että saman kanavan iltauutislähetyksissä toistettiin aiemmin päivällä esitettyjä uutisia, joten toisto lisäsi tiettyjen kehitysmaiden osuutta maininnoissa. Samat maat esiintyivät kaikkien kanavien uutislähetyksissä: Lähi-itä ja Aasian nousevat talousmahdit sekä Aasian tsunamikatastrofista kärsineet maat muodostivat valtaosan kehitysmaamaininnoista. Näiden alueiden ulkopuolelta kehitysmaita tai siirtymävaiheen valtioita mainittiin tutkimusaineiston uutislähetyksissä vain kolme: Georgia, Ukraina ja Viro. Varsinaisia kehitysyhteistyöhön viittaavia tai sitä sivuavia uutisaiheita oli yksi, ja se esitettiin illan aikana kahdessa eri uutislähetyksessä: Yleisradion Tv-uutisten sähke eri valtioiden kesken Aasiaan perustettavasta, tsunameista varoittavasta järjestelmästä (Tv-uutiset ja sää Yle TV1 la klo ja sama sähke MTV3:n Kymmenen uutisissa (la klo 22.00). Nuorille erityisesti suunnattu Uutismixi-ohjelma poikkesi jossain määrin perinteisistä uutislähetyksistä. Uutisaiheet olivat enemmän nuoria koskettavia tai kiinnostavia, ja uutiset pyrittiin kertomaan selkeästi ja monimutkaisia termejä välttäen. Lähetyksen rytmikin oli tavalliseen uutislähetykseen nähden hieman hitaampi. Tarkastelluista televisiouutislähetyksistä Uutismixi oli myös ainoa, jossa kehitysmaassa syntynyt nuori pääsi itse ääneen ( Seuraavaksi tapaamme 18- vuotiaan Beyar Mustafan ). 22 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 23

13 2.11 YHTEENVETO MEDIOISTA Edellä tehtyjä havaintoja pitää tulkita tarkastelumenetelmä huomioiden: erittely perustuu kahden viikon tarkasteluajanjaksoon. Aikajakson lyhyyden vuoksi yksittäisen medianimikkeen yleisestä toimituksellisesta linjasta ei voi tehdä kattavia johtopäätöksiä. Sisällön analyyttisen erittelyn tuloksia onkin syytä lukea nuorten median käyttöä yleisesti kuvaavana tarkasteluna, jossa välinekohtaisesti voidaan arvioida kehitysmaa-aiheiden esiintymistä mediassa. Suomalaisnuorella on melko hyvät mahdollisuudet tutustua journalistisiin tuotoksiin, joissa mainitaan jokin kehitysmaa tai siirtymävaiheen valtio. Journalismissa ja varsinkin ulkomaanuutisissa kehitysmaat esiintyvät toistuvasti, paikoin jopa runsaastikin (esimerkiksi television uutislähetyksissä). Maita ei esitellä uutisissa erityisesti kehitysmaina, vaan niihin viitataan kehitysmaanimellä lähinnä kehitysyhteistyöstä tai kehitysavusta kertovissa uutisissa. Näitä uutisia on tarjolla huomattavasti vähemmän. Vielä harvemmin käsitellään lasten ja nuorten asemaa kehitysmaissa. Kun valtiota ei erikseen nimetä kehitysmaaksi, median kuluttajalle jää helposti epäselväksi, mitkä maat ovat kehitysmaita. Tämä tuli esille nuorten tutkimushaastatteluissa, joissa lähes poikkeuksetta nuoret yllättyivät kehitysmaiden runsaasta määrästä (ks. seuraavat luvut). Vaikka kehitysmaat saavat paikoin paljonkin tilaa uutisissa, niiden joukossa voidaan havaita kastijakoa: Lähi-idän maat, erityisesti Irak, sekä Aasian nousevat talousmahdit Kiina ja Intia esiintyvät uutisissa muita kehitysmaita useammin. Aasiassa joulukuussa 2004 tapahtuneen tsunamikatastrofin myötä Kaakkois-Aasian valtiot, etenkin Thaimaa ja Indonesia, ylittivät usein uutiskynnyksen tarkasteluajanjaksolla. Tsunamikatastrofia koskevista uutisista puhdistetussa aineistossa Kaakkois-Aasian osuus olisi kehitysmaita koskevien uutisten joukossa huomattavasti pienempi. Kehitysmaa tulee uutisissa esiin yleensä silloin, kun siellä tapahtuu jotain yllättävää, tavallisesta poikkeavaa tai kielteistä. Siirtymävaiheen valtiot, joita ei varsinaisesti lasketa enää kehitysmaiksi, saavat selvästi varsinaisiin kehitysmaihin nähden enemmän tilaa mediassa. Talouden rattaat jyräävät alleen heikommin menestyvät. Kehitysmaiden käsittely keskittyy mediassa journalistisesti tuotettuun sisältöön. Muu mediaaines esimerkiksi elokuva, musiikki ja radion ohjelmavirta ei juuri käsittele kehitysmaita. Muussa media-aineksessa korostuu länsimaiden, lähinnä Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan valtioiden, rooli niin sisällöntuottajina kuin puheenaiheinakin. Kehitysmaat ja kehitysyhteistyö ovat aiheita, jotka eivät ole myyviä, vaan ne lokeroidaan journalismiin ja uutisiin kuuluviksi, vakaviksi ja hieman ikäviltäkin tuntuviksi aiheiksi. Vapaa-ajalla rentouduttaessa ja viihdettä nautittaessa ei haluta pohtia nälänhätää, lasten kuolemia tai aidsin leviämistä. Journalismissakin tartutaan epäkohtiin ja ongelmiin pääasiassa silloin, kun kehitysmaan ongelmat uhkaavat levitä myös länsimaihin. Tämä on havaittavissa vaikkapa lintuinfluenssaa koskevassa uutisoinnissa. Ongelma korostuu nuorten saamasta kehitysmaakuvasta, jos nuori ei ole kiinnostunut uutisista ja journalistisesti tuotetusta aineksesta, vaan keskittyy median käytössä muuhun mediatarjontaan. Tämän vuoksi nuori ei saa välttämättä tietoa kehitysmaista median välityksellä ja saatu varsin niukka kuva on erittäin stereotyyppinen. Pelien maailmassa länsivallat (pääasiassa Yhdysvallat) valloittavat pahoja kehitysmaita, kuten Pohjois-Korean. Nuorten naisten lehdissä tai viihdepitoisissa aikakauslehdissä kehitysmaat tarjoavat eksoottisia lomakohteita ja ruokakulttuureja länsimaiselle turistille. Jos kehitysmaa ei pysty tätä tarjoamaan, se ei juuri näiden lehtien sivuilla esiinny. Radion ohjelmavirrassa taas Afrikka saattaa muuttua mantereesta yhdeksi valtioksi, jota käsitellään kuin se olisi yksi iso kehitysmaa. Toinen ongelma on, että kiinnostavastikin tehty journalistinen tuotos kehitysmaista tai kehitysyhteistyöstä joutuu usein kamppailemaan lähetysajasta ja nuoren huomiosta viihteen ja nuorille suunnatun vapaa-ajan media-aineksen kanssa. Kun vaihtoehtona on kehitysmaaohjelman sijaan toimintaa, jännitystä ja vauhtia amerikkalaisen sarjafilmin tai elokuvan muodossa, nuoren valinta on helppo arvata. Kehitysmaiden ja kehitysyhteistyöaiheiden tuominen esille onnistuukin paremmin nuorille erityisesti suunnattujen ohjelmien avulla. Näissä ohjelmissa nuoret pääsevät itse osallistumaan keskusteluun, mikä lisää ohjelman kiinnostavuutta. Nuorten seuraamien medioiden antia kehitysmaista voidaan tiivistää seuraaviin ydinkohtiin: - tiettyihin, samoihin maihin keskittyvää - kehitysmaan roolin unohtavaa - journalistisesti tuotettua materiaalia - erityisesti ulkomaanuutisissa esiintyvää - muussa, ei-journalistisessa media-aineksessa niukkaa ja stereotyyppistä. 24 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 25

14 3. NUORTEN YKSILÖHAASTATTELUT Tutkimuksen toinen vaihe perustui nuorten yksilöhaastatteluihin. Kohderyhmäksi valittiin vuotiaat suomalaisnuoret, joilla ei ole erityisiä kytköksiä kehitysyhteistyö- tai kansainväliseen toimintaan. Vertailuryhmänä oli pieni samanikäisten nuorten joukko, jonka jäsenet olivat mukana jossakin kehitysyhteistyöjärjestössä tai kansainvälisessä toiminnassa. Kaikkiaan haastateltiin 66 suomalaisnuorta, joista neljä kuului vertailuryhmään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin väljää teemahaastattelua, jota varten oli tehty kysymysrunko (ks. liite 4). Kysymysrunko pidettiin samana kaikissa haastatteluissa, mutta joitakin yksityiskohtia muokattiin tai tarkennettiin muutaman ensimmäisen haastattelun jälkeen. Mikäli nuori esitti jonkin kiinnostavan, kysymysrunkoon kuulumattoman teeman tai näkökulman, tutkijalla oli vapaus esittää tästä jatkokysymyksiä. Nämä kysymysrungon ulkopuoliset teemat on aina mainittu erikseen tekstissä ( osalle nuorista esitettiin kysymys ). Haastattelut jaettiin kahtia vastaavan tutkijan (Samuel Raunio) ja tutkimusapulaisen (Riikka Virranta) kesken. Pisimmät haastattelut olivat yli puolen tunnin mittaisia, ja keskiarvoltaan haastatteluiden pituus oli noin 15 minuuttia. Nuorten tutkimushaastattelut suoritettiin neljällä eri paikkakunnalla: kunnat valittiin eri maakunta-alueilta. Kuntien valinnan yhtenä perusteena oli tutkimushaastattelujen tekeminen yhteistyössä peruskoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden kanssa. Yksittäisiä koululaitoksia ei tässä tutkimuksessa vertailla keskenään, minkä vuoksi pieniä tutkimuspaikkakuntia ei nimetä suoraan. Tutkimukseen valittiin mukaan seuraavat kunnat: Helsinki Jyväskylä Suuri kaupunki eteläisessä Suomessa Muualla Suomessa sijaitseva suuri kaupunki Paikkakunta-B Maaseutumainen paikkakunta eteläisessä Suomessa koostuu kahdesta kunnasta. Varsinais-Suomessa sijaitsevat kunnat ovat elinkeinorakenteeltaan selvästi maaseutupaikkakuntia. 3 Peruste kahden kunnan valinnalle oli kuntien järjestämä yhteisopetus. Tutkimuksessa näistä kahdesta paikkakunnasta käytettiin yhteisnimitystä paikkakunta B ja niitä käsiteltiin yhtenä paikkakuntana. Paikkakunta-A Maaseutumainen paikkakunta pohjoisessa Suomessa, Pohjois-Savon maakunnassa. Kunta on elinkeinorakenteeltaan selvästi maaseutupaikkakunta. Tutkimuksessa paikkakunnasta käytettiin nimitystä paikkakunta A. Jokaisesta tutkimuspaikkakunnasta valittiin yksi yläasteen koulu, yksi alueella ammatillista opetusta antava oppilaitos ja yksi lukio. Mikäli kouluja oli useita, mukaan otettiin keskiarvokoulu, jolla ei ole erityiskoulun piirteitä (esimerkiksi kouluun pääsemisen keskiarvoraja ei ole erityisen korkea). Mikäli kunnassa ei ollut lukiota tai ammatillista opetusta antavaa oppilaitosta, valinta kohdistui lähialueen oppilaitokseen. Koulujen ja oppilaitosten valintaan vaikutti luonnollisesti myös oppilaitosten yhteistyöhalukkuus. Kaikkiaan oppilaitoksia oli mukana kaksitoista kappaletta. Peruskouluikäisistä valittiin kolme eri luokkaa (7., 8. ja 9.) koulua kohden. Lukioiden ja ammattiopistojen kohdalla mukaan valittiin yksi ohjausryhmä per oppilaitos. Tehdyt haastattelut jakautuivat eri taustatekijöiden mukaan seuraavasti: 3. Sekä paikkakunnassa A että paikkakunnassa B maa- ja metsätaloudesta elantonsa saa työikäisistä suurempi osa kuin koko maassa (4,5 prosenttia) ja vastaavasti maa- ja metsätalouden työpaikkoja kuntien työpaikoista on reilusti enemmän kuin koko maassa (4,5 prosenttia). (Tilastokeskus 2005.) Paikkakunta Koulutusaste Tyttöjä/poikia Ikäjakauma Helsinki Peruskoulu 4 / 2 13-v: 2, 14-v: 2, 15-v: 2 Lukio 1 / 2 16-v: 2, 17-v: 1 Ammattiopisto 3 / 0 17-v: 2, 18-v: 1 Jyväskylä Peruskoulu 6 / 5 13-v: 4, 15-v: 6, 16-v: 1 Lukio 2 / 1 17-v: 3 Ammattiopisto 0 / 3 17-v: 3 Paikkakunta A Peruskoulu 4 / 5 13-v: 1, 14-v: 5, 15-v: 2, 16-v: 1 Lukio 1 / 2 16-v: 2, 17-v: 1 Ammattiopisto 2 / 1 17-v: 3 Paikkakunta B Peruskoulu 6 / 6 13-v: 3, 14-v: 1, 15-v: 7, 16-v: 1 Lukio 2 / 1 17-v: 3 Ammattiopisto 2 / 1 17-v: 3 Yhteensä 33 / v: v: 8 15-v: v: 8 17-v: v: 1 Tutkimuksessa painottuvat peruskouluikäiset: heitä on 62 haastatellusta kaikkiaan 38, kun lukiolaisten ja ammatillista opetusta antavien oppilaitosten oppilaiden määrä jää kumpikin hieman alle viidennekseen. Tyttöjen ja poikien suhde on painottunut hieman tyttöjen hyväksi. Ikäryhmistä edustetuin ikäluokka on 17-vuotiaat ja sitten järjestyksessä 15-vuotiaat, 13-vuotiaat sekä 16- ja 14-vuotiaat. Mukaan valittiin myös yksi 18-vuotias haastateltava. Yhden vuoden ikäeron ei katsottu merkittävästi muuttavan vastauksia suuntaan tai toiseen. Lopullinen haastateltujen määrä oppilaitoksittain vaihteli sen mukaan, kuinka väljä tai tiivis aikataulu haastatteluille oli koulun kanssa onnistuttu sopimaan. Samoin käytännön järjestelyt ja lähtökohdat kussakin koulussa vaikuttivat haastattelujen määrään. Joissakin kouluissa haastatteluja oli tehtävä enemmän kuin alun perin oli suunniteltu, koska yksittäisen nuoren vastaukset saattoivat jäädä tutkimukselliselta anniltaan poikkeuksellisen heikoiksi (hyvin vastahakoinen tai välinpitämätön haastateltava). Paikkakunnittain haastattelujen lukumäärät ja osuudet jakautuivat seuraavasti: Helsinki 12, Jyväskylä 17, paikkakunta A 15 ja paikkakunta B LOMAKEKYSELY Varsinaisia tutkimushaastatteluja edelsi kustakin koulusta sattumanvaraisesti valitulle luokalle/ ohjausryhmälle tehty lomakekyselyosuus, jonka avulla pyrittiin vahvistamaan aiempia nuorten mediakäyttöä koskevia tutkimustuloksia (ks. lomake liitteestä 5). Samalla selvitettiin juuri vuotiaiden nuorten mediankäyttöä. Peruskouluikäisten vanhemmilta kysyttiin erikseen lupa nuoren tutkimukseen osallistumisesta. Kyselylomakevastauksia palautui tutkimuskäyttöön lopulta kaikkiaan 339 kappaletta. Lomaketutkimuksen tuloksia käsiteltäessä on syytä muistaa, että ne ovat lähinnä suuntaa-antavia. Otokseen oli valittu sattumanvaraisesti kahdentoista eri koulun oppilaita, ja ainoana valintakriteerinä oli vastaajien kuuluminen iältään tutkimuksen kohderyhmään. Osa lomakekyselyyn vastaajista oli pari vuotta nuorempia tai vanhempia: parin vuoden ikäeron ei kuitenkaan katsottu aiheuttavan merkittäviä poikkeamia nuorten vastauksiin. Lomaketutkimuksen tuloksia voi peilata sisällönanalyyttisessä selvityksessä (luku 2) kerrottuihin tuloksiin. Kuten tässä luvussa osoitetaan, varsin monissa kohdin lomakekyselyn tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa. 26 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 27

15 Kyselylomakkeen palauttaneista hieman yli puolet oli peruskoululaisia, vajaa neljännes lukiolaisia ja runsas viidennes ammattiopiston opiskelijoita. Alueellisesti vastaukset jakautuivat melko tasaisesti Helsingin, Jyväskylän, paikkakunnan A ja paikkakunnan B välillä. Koulukohtaisia eroja saattoi olla yksittäisten luokkien tai ohjausryhmien välillä. Vähiten vastauksia (12 kpl) tuli paikkakunnan B luokka-asteelta 9 ja eniten (27 kpl) helsinkiläisen lukion ohjausryhmältä. Ikärakenteeltaan vastaajien ryhmä painottuu suunnitelmien mukaisesti vuotiaisiin. Sukupuolijakaumaltaan kyselylomakeosuus painottui jonkin verran enemmän naisiin. Tyttöjen osuus vastanneista oli 57,8 % ja poikien 42,2 %. Kyselyssä nuorten keskimääräiseksi television katseluajaksi saatiin hieman alle kaksi tuntia päivässä, noin 114 minuuttia. Kymmenen nuorta ilmoitti, etteivät he katso lainkaan televisiota. Televisiota katselevien nuorten vastauksissa korostui ensisijaisesti MTV3-kanavan valtava suosio: lähes kaikki nuoret (94,1 %) ilmoittavat katsovansa päivittäin MTV3-kanavaa. Nelosen osuus (83,1 %) oli myös varsin suuri. Nuorisolle ja nuorille aikuisille suunnattu SubTV-kanava ylsi sekin varsin suuriin lukuihin (51,3 %). Kaikkein kiinnostavinta oli kuitenkin Yleisradion kanavien (TV1 ja TV2) vähäiset päivittäiset osuudet: TV2 ylsi hieman runsaaseen neljännekseen, ja TV1 jäi alle neljänneksen. Yleisradion kanavat eivät näiden tutkimustulosten perusteella tarjoa riittävästi kiinnostavaa ohjelmaa vuotiaille, jotta he katsoisivat Yleisradion kanavia päivittäin. Kymmenestä eniten mainintoja saaneesta televisio-ohjelmasta kahdeksan esitettiin MTV3-kanavalla tai SubTV:llä. Eniten mainintoja sai ulkomainen tv-sarja O.C, ja hyvänä kakkosena sen jälkeen tuli suomalainen fiktiosarja Salatut elämät. Suosituimpien ohjelmien joukossa olivat Frendit, 24, Simpsonit, Kymppikerho, Teho-osasto ja Käenpesä. Nelosen ainoa kymmenen kärkeen yltänyt ohjelma oli Huippumalli haussa. Dokumentit sekä ajankohtais- ja uutisohjelmat sijoittuivat mainittujen ohjelmanimikkeiden listan loppupäähän. Vajaa kolme neljäsosaa nuorista ilmoitti käyttävänsä tekstitelevisiota. Keskimääräiseksi tekstitelevision käyttötiheydeksi määrittyi 4 5 kertaa viikossa. Luetuin kanava oli MTV3:n Tekstikanava, ja seuraavaksi luetuin oli Nelosen Tekstikanava. Yleisradion Teksti-TV kattavine sivustoineen menestyi paremmin kuin varsinaiset Yleisradion televisiokanavat, ja vastaavasti SubTV:n sivumäärältään vaatimattomamman Subtekstin katselu oli suhteessa televisiokanavan katseluun vähäistä. Radion keskimääräiseksi kuunteluajaksi vuorokautta kohden tuli noin 119 minuuttia. Tämän tutkimuksen radion ja musiikin kuuntelun minuuttimääriin on kuitenkin syytä suhtautua varauksellisesti, sillä osa nuorista ilmoitti kuunteluajoiksi lukemia, jotka tunneiksi muutettuina tarkoittaisivat 24 tunnin tauotonta kuuntelua. Musiikkia ilmoittivat kuuntelevansa lähes kaikki vastaajat päivittäin. Kolmikko NRJ, Kiss FM ja YleX olivat selvästi suosituimmat radiokanavat tässä järjestyksessä. Radio Novan, Radio Cityn ja SuomiPOPin osuudet jäivät jo selvästi kärkikolmikkoa pienemmiksi. Muiden kanavien mainintojen määrä jäi kanavaa kohden noin kymmeneen mainintaan tai sen alle. Nuoret ilmoittivat käyvänsä elokuvissa tai vuokraavansa elokuvia noin kerran viikossa. Tietokone- tai konsolipelejä ilmoitti pelaavansa reilusti yli puolet vastaajista, keskimäärin pelejä pelattiin 3 4 kertaa viikossa. Internetiä käyttivät lähes kaikki lomakkeeseen vastanneet nuoret: vain 13 kaikista 339 vastaajasta ilmoitti, etteivät he käytä lainkaan Internetiä. Nettiä käyttävät olivat verkossa lähes päivittäin, sillä vaihtoehto vähintään seitsemän kertaa viikossa sai kaikista vastauksista 45,7 prosentin osuuden ja vähintään viisi kertaa viikossa tai useammin yhteensä 64,3 prosentin osuuden. Useimmiten nuoret mainitsivat erilaiset sähköpostipalvelut, hakukone Googlen, keskusteluohjelma MSN Messengerin tai sen WWW-sivut sekä yleisimpien portaalien (suomi24.fi, jippii.fi) sivut. Ainoana televisiokanavana kärkeen pääsi MTV3, tosin senkin suosiota selittää usean vastaajan nettiyhteyden tai sähköpostin hankkiminen MTV3:lta. Varsin suosittuja olivat myös kuvasivustot Irc-galleria ja ii2.org, joihin nuoret voivat lähettää omia valokuviaan toisten kommentoitavaksi. Tiedotusvälineiden WWW-sivujen maininnat jäivät vähäisiksi. Sanomalehdistä kyseltäessä kyselylomakkeen medianimikkeet vaihtelivat tutkimuspaikkakunnan mukaan. Kaikkialla maassa myytävien aikakaus- ja iltapäivälehtien lisäksi helsinkiläisiltä kysyttiin Helsingin Sanomien ja Uutislehti 100:n / Metron lukemista, jyväskyläläisiltä Keskisuomalaisen ja Suur-Jyväskylän Lehden lukemista, paikkakunnan A nuorilta Savon Sanomien sekä paikallislehti Matin ja Liisan lukemista ja paikkakunnan B nuorilta Turun Sanomien sekä Vakka-Suomen Sanomien lukemista. Paikkakunnan A nuorilta kysyttiin vielä erikseen Iisalmen Sanomien lukemista. Nuoret ilmoittivat sekä sanoma- että aikakauslehtien yhteisen lukemisen keskimääräiseksi ajaksi vuorokaudessa noin 24 minuuttia. Hieman runsas puolet helsinkiläisistä vastaajista luki Helsingin Sanomia. Jyväskylässä Keskisuomalaista luettiin suhteessa selvästi enemmän ei-lukevien määrä jäi alle kolmanneksen. Paikkakunnalla A Savon Sanomia luki runsas puolet vastaajista ja paikkakunnalla B Turun Sanomia noin seitsemän vastaajaa kymmenestä. Savon Sanomien pientä prosenttiosuutta selittää osaltaan seitsenpäiväisen Iisalmen Sanomien menestys paikkakunnan A nuorten keskuudessa: Iisalmen Sanomia ilmoitti lukevansa lähes puolet vastaajista. Paikallis- ja ilmaisjakelulehtiä tutkimuksen nuoret lukivat melko runsaasti. Uutislehti 100:aa tai Metroa luki helsinkiläisnuorista noin kolme viidesosaa, samoin paikallislehti Mattia ja Liisaa paikkakunnan A nuorista. Paikkakunnalla B aluelehti Vakka-Suomen Sanomien lukeminen jäi hieman alle kolmen viidesosan. Ainoa selvä poikkeus oli jyväskyläläisten nuorten selvästi vähäisempi into lukea ilmaisjakelulehti Suur-Jyväskylän Lehteä, sillä vain vajaa kolmannes ilmoitti lukevansa kyseistä julkaisua. Iltapäivälehtiä luettiin lähes yhtä paljon kuin Helsingin Sanomia ja Savon Sanomia. Vain runsas viidennes helsinkiläisistä ja jyväskyläläisistä nuorista ilmoitti lukevansa Ilmaisjakelulehti Cityä. Aikakauslehdistä poimittiin mukaan yksi yleisaikakauslehti (7 Päivää) sekä kaksi selvästi tytöille suunnattua aikakauslehteä (Cosmopolitan ja Demi) ja kaksi selvästi pojille suunnattua aikakauslehteä (Mikrobitti ja Tekniikan Maailma). Pelit-lehti otettiin mukaan tietokone- ja konsolipelien suosion selvittämiseksi ja Aku Ankan valintaan vaikutti se, että se on nuorten suosituimpia aikakauslehtiä. Tytöille suunnatut lehdet sekä 7 päivää -lehti olivat vastausten perusteella nimenomaisesti juuri tyttöjen suosiossa: Demin ja Cosmopolitanin miespuoliset lukijat tässä tutkimusryhmässä voitiin laskea yhden käden sormilla. Myös 7 päivää -lehden lukijoista valtaosa oli tyttöjä. Vastaavasti pojille suunnattujen lehtien lukijoista suurin osa oli poikia. Mikrobittiä ilmoitti lukevansa kolme tyttöä ja Tekniikan Maailmaa kaksi sekä Pelit-lehteä neljä tyttöä kaikista 339 vastaajasta. Tyttöjen ja poikien lehtien suosiota vertailtaessa voidaan havaita, että Cosmopolitanilla ja Demillä oli suhteessa enemmän lukijoita tyttöjen joukossa kuin Mikrobitillä, Tekniikan Maailmalla tai Pelit-lehdellä poikien joukossa. Tytöille suunnatun yksittäisen lehtinimikkeen suosio tyttöjen keskuudessa näyttää siten olevan suurempi kuin pojille suunnatun yksittäisen lehtinimikkeen suosio poikien keskuudessa. Johtopäätöstä ei kuitenkaan pidä viedä liian pitkälle, sillä Cosmopolitan ja Demi ovat selvästi tytöille ja nuorille naisille suunnattuja lehtiä, kun taas Mikrobitti, Tekniikan Maailma ja Pelit-lehti ovat laajasti tekniikkaan tai tietokoneisiin ja peleihin liittyviä julkaisuja, joiden lukijakunta muodostuu eri-ikäisistä (miespuolisista) lukijoista. Aku Ankkaa lukivat molemmat sukupuolet, ja sen suosio olikin selvästi suurin kaikista mukaan valituista aikakauslehdistä. Kyselyn vaihtoehtojen lisäksi yleisimmin mainittiin nuortenlehdistä Suosikki tai Mix sekä Trendi. Muiden nimikkeiden osuus kokonaisuudesta jäi hyvin pieneksi. 3.2 MEDIA-KÄSITTEEN YMMÄRTÄMINEN Tutkimushaastattelujen alussa selvitettiin nuoren tietämystä ja mielikuvaa mediasta. Mediaopetusta ja mediakasvatusta annetaan koulutuksen kaikilla tasoilla. Opetushallituksen opetussuunnitelmien perusteissa (Opetushallitus 2000a, 2000b, 2000c, 2000d, 2004a ja 2004b) mediakasvatus ja viestintä huomioidaan niin perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa kuin ammatillisten perustutkintojen määrittelyissä. Vaikka varsinaiset opetussuunnitelmat laaditaankin paikallisesti, Opetushallituksen perusteet toimivat kehyksenä, jonka perusteella paikalliset suunnitelmat laaditaan. Jokainen nykynuori saa siten kuvan median vaikutuksesta peruskoulun opetuksessa 28 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 29

16 ja myös toiseen asteen (lukio- tai ammatillisessa) koulutuksessa. Tässä tutkimuksessa nuorilta selvitettiin lyhyesti, tuntevatko he termin media ja miten he sen lyhyesti selittäisivät. Lisäksi nuorilta kysyttiin, onko termi tullut tutuksi koulussa vai muutoin esimerkiksi juuri median välityksellä. Lähes kaikki haastatellut nuoret ilmoittivat kuulleensa tai nähneensä jossain media-sanan. Vain neljä nuorta ilmoitti, että sana on vieras. Tosin ainakin osa näistä nuorista ilmaisi heti haastattelun aluksi jonkinlaista välinpitämättömyyttä koko tutkimusta kohtaan, joten ei-vastaus saattoi olla vain yritys päästä ikäväntuntuisesta haastattelutilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Huomionarvoista on, että nämä kaikki neljä nuorta olivat peruskouluikäisiä. Kaikki vanhemmat haastatellut olivat kuulleet media-termin. Nuorten omat määritelmät media-sanalle kuvaavat hyvin sitä, miten tuttu termi on. Yleisessä kielenkäytössä medialla tarkoitetaan useimmiten joukkoviestintää tai joukkoviestimiä. Media-sanan määritteli joukkoviestinnäksi tai joukkoviestimiksi noin nelisenkymmentä nuorta kaikista 62 haastatellusta. Useimmiten nuori joko luetteli eri joukkoviestimiä (televisio, radio, sanomalehdet, Internet) ja täydensi luetteloa lausahduksella ja kaikki nää muut tai ja nää tällaset tai mainitsi sanan tiedotusvälineet. Seitsemäntoista nuorta määritteli median osittain oikein: heidän vastauksissaan korostuivat sähköiset viestintävälineet, erityisesti televisio, sekä mainonta. Kuusi nuorta totesi median vieraaksi. Tietämättömien määrää voidaan pitää melko pienenä, joskin joukkoviestimiä seuraamalla sanaa ei juuri voi välttää. Tietämättömien nuorten mediakäyttö ei kuitenkaan poikennut muiden nuorten median käytöstä, joten syy tietämättömyyteen ei ole median vähäisessä käytössä. Voi olla, että termi ei vain ole jäänyt nuoren mieleen tai että sen sisältöä ei ollut selvitetty missään tarkasti. Suurin osa nuorista totesi, että koulussa mediaa oli aiheena käsitelty lähinnä äidinkielen oppitunneilla sekä sanomalehtiviikolla, joissain lukioissa myös erillisillä mediakursseilla. Suurimmaksi osaksi media-sanaan ja sen määritelmiin on tutustuttu itse median välityksellä. 3.3 UUTISET JA ULKOMAANUUTISET Media-termin selvittämisen ohella on tärkeää selvittää myös nuorten käsitys journalismista sekä se, miten nuoret seuraavat uutisia ja ulkomaanuutisia. Journalismiksi määritellään ajankohtainen ja faktapohjainen joukkoviestintä, joka edustaa suurta yleisöä mutta joka toimii samalla itsenäisen, journalistisen harkinnan perusteella (Kunelius 2003, 21, 23). Vaikka journalismin määrittäminen on hieman ongelmallista käsitteiden väljyyden vuoksi, tässä tutkimuksessa journalismin määrittelyssä pitäydyttiin edellä mainituissa ominaisuuksissa. Näin journalismi voitiin pitää erillään muusta media-aineistosta (esimerkiksi mainoksista). Termit ajankohtaisuus ja faktapohjaisuus koskettavat varsinkin journalismin yleisintä muotoa, uutisia. Uutiset erotetaan muusta media-aineistosta selkeästi niin lehdissä, televisiossa, radiossa kuin Internetissäkin, joten voidaan olettaa, että tutkimukseen mukaan valituilla nuorilla oli melko selkeä käsitys siitä, mitkä ovat uutisia. Tämän tarkempaa yleisen uutiskäsitteen analysointia ei nuorilta odotettu: riitti, että he osasivat erottaa uutiset mainoksista ja ei-journalistisesta aineistosta. Nuorten maailmankuvaan ja kuvaan kehitysmaista vaikuttavat median ja journalismin ohella myös muut yhteiskunnan instituutiot, kuten koulu, kirkko, vanhemmat ja sukulaiset sekä ystävät. Tässä tutkimuksessa painotettiin erityisesti mediaa ja koulua, jotka ilmeisimmin vaikuttavat eniten nuorten käsityksiin kehitysmaista. Journalismin ja uutisten painoarvoa lisää sisällönanalyyttisessä selvityksessä (ks. luku 2) tehty havainto, jonka mukaan nuorten seuraamissa medioissa kehitysmaita käsittelevät jutut ja ohjelmat keskittyvät journalistisesti tuotettuun media-ainekseen, erityisesti ulkomaanuutisiin. Lähes kaikki haastatellut nuoret ilmoittivat seuraavansa uutisia, suurin osa heistä päivittäin. Uutisia erityisesti katsotaan pääasialliseksi uutislähteeksi nuoret ilmoittivat television uutislähetykset. Nuorempien vastaajien kohdalla uutisia katsottiin televisiosta, koska vanhemmat halusivat katsoa niitä: uutisten ja journalismin seuraamiseen sosiaalistutaan siten perheen mediatottumusten ja sisäisten tapojen mukaisesti. Uutislähetys katsotaan myös, jos se sijoittuu ennen kiinnostavan ohjelman alkua tai kahden kiinnostavan ohjelman väliin. Nuoret eivät juuri erikseen avaa televisiota uutisia varten 4 : T: Mites noi uutiset - katsotko sä niitä tai luetko sä niitä? H: Ööö No mä en kauheesti lue uutisii mut kyl mä televisiost katon, jos sattuu tulemaan, ni seuraan. Mut en mä simmotti niinku avaa uutisii varten televisioo. (T13pe_18) H: Kyl mä oikeastaan katon joka päivä ainakin kerran uutiset. Silleen ku, tiädätsä kattoo jotain ohjelmii, ni niitten välis tulee uutisii, ni kyl siin sit kattoo ne uutiset, et en mä silleen, et jos tulee uutiset, ni en mä käännä kanavaa, niinku jotkut tekee. (T14pe_20) H: No en mä tiedä, kattoo nyt vaan silleen, et jos mä oon ite kattomassa sattumalt telkkarii, ni sit jos faija tulee siihen, et noni, nyt tulee Seittemän uutiset, ni kyl mä sit katon ne myös. (T17lu_45) Television ohella toinen merkittävä uutislähde oli sanomalehti, erityisesti kotiin tilattu seitsenpäiväinen sanomalehti. Uutisia seurattiin myös ilmaisjakelulehdistä ja hieman vähemmän paikallislehdistä ja iltapäivälehdistä. Lehdistä uutiset valikoitiin pääasiassa otsikoita ja kuvia silmäilemällä. Radiosta ja Internetistä uutisia seuraavien nuorten määrä oli haastateltujen joukossa jo selvästi pienempi televisioon ja sanomalehtiin nähden. Vain kolme nuorta ilmoitti jättävänsä uutiset kokonaan väliin: yksi peruskouluikäinen poika ja samanikäinen tyttö sekä yksi lukiolaispoika. Uutiset väliin jättäneet nuoremmat kaksi haastateltua seurasivat melko aktiivisesti mediaa, mutta kokivat uutiset lähinnä tylsiksi. Jos nuori ilmoitti seuraavansa uutisia, useimmiten hän ilmoitti seuraavansa myös ulkomaanuutisia. Ero voitiin havaita lähinnä siinä, kuinka säännöllisesti ulkomaanuutisia seurattiin. Parisenkymmentä haastateltavaa ilmoitti seuraavansa ulkomaanuutisia joskus, välillä tai harvoin. Nuoret mainitsivat joko spontaanisti tai kysyttäessä aiheita, jotka olivat heidän mielestään kiinnostavia ulkomaanuutisaiheiksi. Useimmiten vastauksissa esiintyivät onnettomuudet tai luonnonkatastrofit, pommi- tai terrori-iskut ja isot jutut, joka voidaan yhdistää kahteen ensimmäiseen. Ulkomaanuutisia siis seurataan erityisesti silloin, kun tapahtuu jotain järkyttävää ja dramaattista. Puoli vuotta ennen haastatteluja, vuoden 2004 joulukuussa, Aasiassa tapahtuneen tsunamikatastrofin vaikutus näkyi luonnollisesti nuorten haastatteluissa. Tsunami tuli esiin tavan takaa keskusteluissa. T: Kiinnostaako sua ulkomaan uutiset? H: No osa. T: Minkälaiset niistä? H: No ei kiinnosta mitkään semmoset ne paavijutut ja semmoset... Ne kaikki semmoset presidenttien valinnat ja semmoset ei kiinnosta ja sitten... Joitain mitä tullee jostain maista ni... T: Mikä ois ollu semmonen, jos muistelet nyt lähiaikoina, semmonen mikä ois kiinnostanu? H: No se mikä oli Thaimaassa se, ku tuli sitä, katoin aina välillä. T: Tsunami. H: Niin. (T14pe_3) 4. Haastattelukatkelmissa kirjain T tarkoittaa tutkijaa ja kirjain H haastateltavaa. Haastateltavan koodaus löytyy aina katkelman lopusta koodi on selitetty liitteessä 6. Viivoitus erottaa eri haastateltujen lainaukset toisistaan, merkintä taas tarkoittaa saman haastatellun kahta eri lainausta, jotka on poimittu eri kohdista nuoren haastattelua. Se voi tarkoittaa myös kohtaa, jossa haastatellun lausahduksesta on jätetty pois jotakin tutkimuksen kannalta tarpeetonta. 30 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 31

17 Toisaalta Aasian tsunamikatastrofin vaikutusta yksittäisenä tapahtumana ei pidä myöskään yliarvioida: esimerkiksi onnettomuudet ja torni-iskut tulivat esille kiinnostavina ulkomaanaiheina, vaikka New Yorkiin ja Washingtoniin vuonna 2001 tehdyistä terrori-iskuista oli haastatteluhetkellä kulunut aikaa jo yli kolme ja puoli vuotta. Isot jutut ovat (nuoren) yleisön pysyvä kiinnostuksen kohde. T: Millainen ulkomaanuutinen olis kiinnostava? H: No just joku tyyliin tämmönen, mitäs näitä nyt on, kun joku torni kaatuu tai joku tämmönen isku. (T13pe_12) H: Mua hirveesti kiinnostaa kaikki tällaiset luonnonkatastrofit ja tällaiset, ni sellasii mä seuraan, mut tota esimerkiks tost, ku valittiin uus paavi, ni siit mä kuulin vaan, ku mun isä kertos siit. Et kyllä mä niinku, jos on joku semmonen suuri uutinen, ni kyl siihen silleen niinku tarttuu helpommin. (T17lu_48) Osaltaan ilmiötä selittää myös se, että ulkomaanuutiset tulevat katastrofien tapahtuessa tiedotusvälineiden asia- ja esityslistoilla etusijalle ja syrjäyttävät näin kotimaan uutiset. Jos seuraa aktiivisesti uutisia, katastrofeja tai onnettomuuksia koskevia ulkomaanuutisia ei voi välttää. Mediankäyttöä koskevissa haastatteluosuuksissa osa nuorista esitti aiheita, jotka eivät käsitelleet ulkomaita. Nuorta itseään koskevat (esimerkiksi koulua, nuorisoa tai kotipaikkakuntaa käsittelevät) jutut otettiin melko usein esille, ja varsinkin pojat mainitsivat urheilun. Myös uutisten esitystapa tai aiheen poikkeuksellisuus saattoi vaikuttaa uutisen kiinnostavuuteen: T: Minkälaiset ulkomaanuutiset on sitten semmosia, mitä sä jäät seuraa tai..? H: No... Sellasia on esim kivoja jostain, tänään esimerkiks oli just siitä, että naisten tasaarvo eri maissa... Tai niinku siinä oli vertailtu eri maiden tilannetta ja Suomi oli kolmosena silleen... Siitä esim kattoo tai... Miten muut ihmiset asuu... Hesarissa on just aika paljon semmosia juttuja, ne on ihan mielenkiintosia. (T15pe_37) Viitisen haastateltavaa sanoi ohittavansa ulkomaanuutiset kokonaan. Yhteiseksi tekijäksi havaittiin se, että nuorten mielestä ulkomaanuutiset eivät vaikuta juurikaan heidän omaan elämäänsä ja ulkomaiden tapahtumat koettiin kaukaisiksi. 3.4 KEHITYSMAA-KÄSITE JA KEHITYSMAIDEN KUVAILU Tässä tutkimuksessa käytetään kehitysmaa-käsitteestä Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston käyttämiä määritelmiä, jotka ovat peräisin OECD:n kehitysapukomitealta (DAC). Järjestön ohjeita käytetään yhtenäisesti kaikkien kehitysapukomitean jäsenmaiden raportoinnissa ja kansainvälisissä vertailuissa (Ulkoasiainministeriö 2004). DAC:n määritelmien mukaan kehitysmaiksi lasketaan varsin iso osa kaikista maailman noin kahdestasadasta valtiosta: a) kaikki Afrikan maat lukuun ottamatta Libyaa b) kaikki Amerikan mantereen valtiot pois lukien seuraavat maat tai merentakaiset alueet: Alankomaiden Antillit, Aruba, Bahama, Bermuda, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Kanada, Neitsytsaaret ja Yhdysvallat c) Aasian maat pois lukien Arabiemiirikunnat, Brunei, Hongkong, Israel, Japani, Etelä-Korea, Kuwait, Macao, Qatar, Singapore, Taiwan ja Venäjän Aasian puoleinen osa d) Oseanian ja Tyynen valtameren valtiot pois lukien Australia, Pohjois-Mariaanit, Ranskan Polynesia, Uusi-Kaledonia ja Uusi-Seelanti e) Euroopasta kehitysmaiksi luetaan Albania, Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Moldova, Serbia ja Montenegro sekä Turkki. (OECD 2003, Ulkoasiainministeriö 2004.) Haastatteluissa nuoria pyydettiin kuvailemaan, mitä he ymmärtävät termillä kehitysmaa. Kysymyksen tarkoituksena oli saada selville, millaisia ominaispiirteitä ja kuvauksia yleisimmin kehitysmaista käytetään ja näkyykö median vaikutus näissä kuvauksissa. Hypoteesina oli, että nuoren ensimmäiseksi mainitsemat piirteet ja ominaisuudet (kehitysmaista) kertovat luotettavimmin hänen todellisen näkemyksensä asiasta. Toisena hypoteesina oli, että median vaikutus näkyisi selvästi nuorten kehitysmaita koskevissa vastauksissa. Kalela ja Pietilä (1974b, , ) totesivat jo yli 30 vuotta sitten, että ihmisten kuva kehitysmaista on pitkälti tiedotusvälineiden välittämä ja että tuo kuva on usein varsin yksioikoinen ja kehittymätön: ihmiset tietävät kehitysmaiden olot ja aseman vaikeiksi yleisesti muttei eritellysti, joten on tyypillistä, että ihmisillä on taipumusta vastata myöntävästi kaikenlaisille kehitysmaiden ongelmallisuutta esitteleville kysymyksille. Voidaan olettaa, että samanlainen taipumus on yhä vallalla. Tätä riskiä pyrittiin välttämään tässä tutkimuksessa sillä, että haastateltaville ei tarjottu suoralta kädeltä valmiita vaihtoehtoja kehitysmaan määrittelemiseksi, vaan ensisijaisesti pyrittiin tarkastelemaan, kuinka nuori itse määritteli spontaanisti kehitysmaan. Nuoret mainitsivat kehitysmaiden piirteiksi kaikkein useimmiten maan asukkaiden köyhyyden tai suuret tuloerot: yli puolet haastatelluista nosti köyhyyden esille. Varsin usein köyhyyden mainitessaan nuoret viittasivat myös nälänhätään ja veden puutteeseen tai ruoan ja veden likaisuuteen. Eritoten nälänhätä ja vesi kulkivat käsi kädessä nuorten vastauksissa. Näiden kolmen eri piirteen maininnoissa ei ollut juuri eroa vastaajan sukupuolen, iän tai asuinpaikkakunnan suhteen. Noin kymmenen nuorta mainitsi terveydenhoidon ja hygienian heikkouden sekä lyhyen eliniän, samoin koulutuksen vähyyden ja lukutaidon heikkouden sekä huonot asuinolot. Kehitysyhteistyö tai kehitysapu otettiin esille kuudessatoista eri haastattelussa. Näissä valtaosassa kehitysmaa määriteltiin valtioksi, joka tarvitsee ulkopuolista apua esimerkiksi rahakeräysten avulla. Kehitysyhteistyöjärjestöt mainittiin vain kahdessa vastauksessa. Lukiota tai ammattiopistoa käyvät vanhemmat vastaajat käyttivät myös abstraktioltaan laajempia käsitteitä, kuten valtion toimimattomuus tai valtion kykenemättömyys huolehtia kansalaisistaan. Tosin tämä puettiin helposti yksinkertaisempaan sanamuotoon: H: Mun mielestä kehitysmaa on sellanen, et se... Jotenkin se valtio tai siis se ei toimi siellä, et se... Mikä nyt siellä on se, presidentti ei osaa hoitaa sitä maata tai silleen, et se bruttokansantuote jää vähän alle sen, mitä sen pitäis olla. (P16lu_47) Vaikka tutkimustieto on osoittanut kehitysmaita koskevien uutisten käsittelevän länsimaissa etenkin kriisejä, sotia ja katastrofeja, ennakko-odotuksista poiketen nämä aiheet saivat haastatteluissa melko vähän mainintoja. Sodat mainitsi kolme eri haastateltavaa ja onnettomuudet ja luonnonkatastrofit sekä liian suuren väestönkasvun kummatkin kaksi haastateltavaa. Määrää voi pitää vähäisenä ja samalla viitteenä siitä, että median tarjonnasta huolimatta nuorten ensisijainen mielikuva kehitysmaista ei liity sotiin ja katastrofeihin tai ainakaan se ei tule ensimmäisinä mieleen. Vastausten lohduttomuus korostui kaikissa haastatteluissa. Yksikään nuori ei kuvaillut kehitysmaita positiivisin määritelmin, vaan vastauksissa painottuivat kehitysmaiden huonot olosuhteet, avun suuri tarve ja alkeelliset olot. On tosin muistettava, että nuorimmat vastaajat ovat vasta hankkimassa itselleen yleissivistystä ja laajojen, monimutkaisten asioiden hahmottamiseen tarvittavia tietoja ja taitoja. Vanhempien, ammattiopistoissa ja lukioissa opiskelevien nuorten vastauksissa oli jo pohdittu laajemmin kehityskysymyksiä. Vastauksissa viitattiin nuorempia vastaajia useammin muun muassa huonoon sosiaaliturvaan tai teknologiseen kehittymättömyyteen. Nuorempien haastatteluissa näkyi jossain määrin vastausten ja ajattelutavan molemmat ääripäät. Esimerkiksi toisten mielestä kehitysmaissa kaikki saavat tehdä koko ajan töitä, toisten mielestä taas töitä ei ole lainkaan tai äärimmäisen vähän. Yhteistä kaikkien nuorten vastauksissa oli länsimaiden ja Suomen erottaminen kehitysmaista: kehitysmaat ovat erilaisia ja huonompia verrattuna siihen, mitä me suomalaiset ja Suomi valtiona olemme: 32 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 33

18 T: Okei. Siellä välillä puhutaan kehitysmaista. Onko sulle se tuttu sana? H: On. T: Miten sä kuvailisit sitä? H: No tollasii, niis ei oo silleen jotain niinku tehtait tai tollasii silleen hirveesti, ettei se mikään New Yorkki tai tollanen oo. (P15pe_23) 3.5 KEHITYSMAIDEN SIJOITTAMINEN JA NIMEÄMINEN Kehitysmaita kuvaillessaan nuoret ottivat esille ennalta oletettuja piirteitä ja ominaisuuksia. Jos nuorten kehitysmaiden yleinen kuvailu ja määrittely osuivat melko hyvin kohdalleen, osasivatko he sijoittaa kehitysmaat maantieteellisesti kartalle ja mitä maita he mainitsivat useimmiten tyypillisimpinä kehitysmaina? Nuoria pyydettiin haastatteluissa arvioimaan, missä maanosissa kehitysmaat sijaitsevat ja mikä olisi tyypillinen, ensimmäiseksi mieleen tuleva kehitysmaa. Nuorille näytettiin tämän jälkeen OECD:n kehitysapukomitean (DAC) luettelo kehitysmaista. Olimme valinneet luetteloon kaikki kehitysmaat siten, että ne oli jaoteltu vähiten kehittyneisiin maihin, muihin heikkotuloisiin maihin, alemman keskitulon maihin, ylemmän keskitulon maihin, korkean tulotason maihin sekä siirtymävaiheen maihin. Nuorilta kysyttiin, yllättääkö heitä luettelossa mikään. Kaikista 62 haastattelusta 40:ssä Afrikka mainittiin ensimmäisenä kehitysmaiden tyypillisimpänä maanosana. Nuorilla on vahva mielikuva siitä, että kehitysmaat sijaitsevat juuri Afrikassa. Kaikkiaan 51 haastattelussa mainittiin Afrikka maanosana, jossa on kehitysmaita. Aasian osuudeksi tuli 27 mainintaa ja Etelä-Amerikan kahdeksan. Kiinnostava huomio oli, että neljä nuorta mainitsi Intian yhdeksi maanosaksi. Osalle heistä Intia tuntui siis olevan aivan oma maanosa, joka ei kuulu Aasiaan. Etelä-Amerikan osuus jäi selvästi pienimmäksi. Muutamia mainintoja saivat myös lämpimän ilmaston alueet, Eurooppa (jota tosin kukaan ei maininnut ensimmäiseksi) ja etelässä / alhaalla. Tyttöjen ja poikien vastauksissa ei ollut eroja, eikä ikä tai koulutus vaikuttanut vastauksiin. Jos esille tulleita maanosia verrataan sisällönanalyyttisen selvityksen havaintoihin siitä, mitä kehitysmaa-alueita mediassa esiintyy, voidaan havaita Afrikan selvä nousu ja Aasian lasku. Kun mediassa Aasia saa selvästi enemmän huomiota maanosana Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan nähden, nuorten vastauksissa Afrikka mainitaan useammin kuin Aasia. Aasian talousmahteja ei mielletä kehitysmaiksi tai siirtymävaiheen maiksi ja, koska mediassa ei erikseen mainita niiden olevan kehitysmaita, nuoret eivät niitä sellaisina välttämättä edes pidä. Etelä- Amerikan pientä osuutta nuorten vastauksissa selittää juuri Latinalaisen Amerikan vähäinen osuus suomalaisessa mediassa. Useimmiten mainituista kehitysmaista suurin osa sijoittui joko Afrikkaan tai Aasiaan. Eurooppalaisia valtioita mainittiin neljä ja Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvia valtioita kaksi. Useimmiten vastauksissa esiintyivät Afrikan maat, Intia, Irak, Namibia, Bangladesh, Kenia, Sudan ja Keski- Afrikan valtiot. Afrikan mieltäminen yhdeksi maaksi näkyi osassa vastauksista: T: Missä niitä [kehitysmaita] on tai...? H: Kehitysmaita on, ei ainakaan täällä... Ne on tuolla alhaalla, ei oo täällä ylhäällä... T: Etelässä... H: Niin... T: Osaatko nimetä jonkin, joka ois semmonen tyypillinen kehitysmaa? H: Krhm... Minä ku en hirveesti aiheesta tiiä, mutta... sanotaan nyt vaikka... Afrikka. Onk se maa? On se... (T17am_61) Näytettäessä nuorille luetteloa kaikista maailman kehitysmaista ja siirtymävaiheen valtioista yleisin kommentti oli, että kehitysmaiksi lueteltavia maita on paljon. Maiden runsaus yllätti niin nuoremmat kuin vanhemmatkin vastaajat. Nuorten perusteluina ihmetykselle oli usein se, ettei loma- tai turistikohde voi olla kehitysmaa onhan nuori itse tai hänen tuttunsa käynyt maassa, eikä se silloin näyttänyt kehitysmaalta! Tämä osoittaa jälleen, kuinka vahvasti mielikuva kehitysmaista on kiinnittynyt Afrikkaan ja stereotyyppiseen kuvaan nälkäänäkevistä, passiivisista ihmisjoukoista. Kehitysmaiksi mielletään OECD:n kehitysapukomitean luettelosta lähinnä vain vähiten kehittyneet maat: H: No joo... Tai siis sinällään, kun tässäkin [listassa] esim. joku Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta, niin kun katot matkaoppaita, niin ei niistä tuu semmonen, että hei tää on kehitysmaa... Mutta sitten onhan sieltä silleen kanssa, että siellä on köyhyyttä ja kurjuutta ja kaikkee tällasta ja mutta... niin... En mää silleen oikeestaan oo miettinyt, että onko joku maa kehitysmaa tai silleen... Sitä vaan aattelee, että no Afrikka. (T15pe_37) Ihmettelyjen perustelut paljastavat, kuinka kehitysmaiden status on nuorten mielissä yksinomaan negatiivinen, muita huonompi. Joidenkin valtioiden kuulumista kehitysmaiden joukkoon ihmeteltiin juuri sillä, että kyseiset maat ovat nuorten silmissä ihan oikeita valtioita. Kehitysmaata ei lasketa oikeiden valtioiden joukkoon tai ainakaan sitä ei arvosteta samalla tavalla kuin länsimaita ja hyvinvointivaltioita. T: Mikä siinä [luettelossa] yllättää? H: No siis ku täällä on joitakin tämmösiä ihan... joista ei vois kuvitellakaan, että ois jotain kehitysmaita, joku Meksiko... Marokko... Turkki... En kyllä yhtään oisi arvannu, että nämäkin on... Tommosia, mistä on niinku kuvitellu, että ne on ihan... valtioita siinä missä muutkin. (P17lu_43) 3.6 KEHITYSMAAN NUORET Unicef julkaisee vuosittain Maailman lasten tila -raportin, joka selvittää lasten ja nuorten asemaa eri puolilla maailmaa. Vuoden 2005 raportti (Unicef 2005) kertoo karua kieltä siitä, kuinka kehitysmaiden lasten ja nuorten riskit syrjäytymiseen ovat suuremmat kuin länsimaissa. Erityisesti vähiten kehittyneissä maissa imeväiskuolleisuus, aliravitsemus, rokotusten vähäisyys, huono terveydenhoito, sairastuminen HI-virukseen ja aidsiin sekä lyhyt elinikä rajoittavat lasten ja nuorten kasvua ja arkielämää. Tyttöjen ja nuorten naisten asemaa näissä maissa vaikeuttaa se, että heidän on vaikeampi päästä kouluun kuin poikien ja että he altistuvat raskauksien vuoksi sairauksille ja komplikaatioille. Raportin mukaan muun muassa köyhyyden, sotien ja HIVin sekä aidsin vuoksi yli miljardi lasta maailmassa kärsii riittävän ravinnon, puhtaan veden, riittävän hygienian, kunnollisen terveydenhoidon ja asunnon sekä kunnollisen koulutuksen tai tiedon puutteesta. (Unicef 2005, ) Kysyttäessä suomalaisnuorilta tietoja kehitysmaan vastaavanikäisten arjesta ja elämästä lähes kaikissa vastauksissa viitattiin jollakin tavalla koulunkäyntiin tai opiskeluun. Vastauksia tulkittaessa on syytä muistaa, että haastatellut nuoret olivat peruskoulussa, lukioissa tai ammatillisissa opistoissa opiskelevia, joten heidän vastauksensa kytkeytyivät luonnollisesti koulunkäyntiin ja opiskeluun. Jo pelkkä haastattelutila ja -tilanne oppitunnin aikana nuoren omassa oppilaitoksessa ohjasivat vastauksia tähän suuntaan. Toisaalta jos nuori ei tuonut koulunkäyntiä itse esille, tutkija kysyi siitä erikseen. Niin tytöt kuin pojat kaikissa ikäryhmissä arvelivat, että kehitysmaan lapset ja nuoret eivät joko voi käydä koulua lainkaan tai että kouluun pääsevät vain rikkaat tai muuten harvat. Opetuksen laatua arveltiin myös heikoksi, ja jotkut mainitsivat esimerkkejä, 34 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 35

19 joita he olivat kuulleet tai nähneet kerrottavan kehitysmaiden koulutuksesta. Melko moni haastatelluista tuntui olevan tietoinen siitä, että tyttöjen mahdollisuus koulunkäyntiin on kehitysmaissa huonompi kuin poikien. T: Siellä on samanikäisiä nuoria kuin tekin, niin tiedätkö sä mitään niiden elämästä? H: Ööö... En mä osaa oikein arvioida mitenkään, et minkälaista se olis asuu siellä, mut yks mun tuttu, se asuu siellä, ni se sano, et siäl on niinku koulussaki saa vaan yhden vihon koko vuodeks, et siihen tehään ne kaikki muistiinpanot sun muut. Tääl niinku ite ostetaan vihot ja sit, niin monta ku haluu ja sit siihen tehään ne kaikki muistiinpanot sun muut. Tääl hukataan vähän paperii ja siel taas säästetään. (P16lu_47) T: Sitten kysyn vielä kehitysmaiden lapsista ja nuorista, että minkälainen käsitys sulla on, miten niitten ihan tavallinen arki sujuu? H: No silleen, että niillä ei ois niinku hirveesti koulutusta ja... Tai siis se ois vähän niinku penkin alla esimerkiks saaha joillekkii tytöille se koulutus eteenpäin ja... että ne oppis lukemaan ja... silleen, että mulle on ainakin tullut semmonen kuva jostain... mä en tiiä mistä se on tullut, mutta silleen niinku kehitysmaissa tytöt ois pelkkiä niinku lapsentekijöitä (T15pe_7) Koulunkäynnin ohella toinen lähes kaikissa vastauksissa esiintynyt asia oli lasten ja nuorten työnteko. Useimmiten työntekoon viitattiin kotitöiden tekemisellä: nuorempien sisarusten hoitamisella, veden kantamisella, ruoan valmistamisella tai kodin viljelysten hoitamisella. Töitä arveltiin tehtävän hengen pitimiksi, ja lapsityövoiman käyttö tehtaissa mainittiin. Työnteko nähtiin syynä siihen, että kehitysmaiden nuoret eivät pääse kouluun lainkaan tai eivät voi opiskella yhtä pitkään kuin Suomessa. Vastauksissa tehtiinkin selvä ero Suomeen ja omaan elämään, jossa koulu ja opiskelu ovat ensisijaisia ja työnteko selvästi vasta aikuisikään kuuluva asia. Jonkin verran vastauksissa toistuivat jo kehitysmaan kuvailussa esille tulleet nälänhätä, köyhyys ja puhtaan veden tai ruoan puute. Näiltä osin siis nuoret ovat tietoisia kehitysmaiden lapsia ja nuoria vaivaavista ongelmista (vrt. Unicef 2005). Haastatteluista voitiin havaita heti, jos nuorella oli jonkinlainen kytkös kehitysmaihin tai kehitysyhteistyöhön. Kaksi nuorta sanoi, että heidän perheellään tai lähipiirillään on kummilapsi jossakin kehitysmaassa. Kytkös kehitysmaahan kummilapsen kautta avarsi heidän näkemystään kehitysmaiden lasten ja nuorten arjesta, vaikka he eivät itse paikan päällä olleet käyneetkään. H: Sit tota... jossakin näkyy, et ne on hirveen ilosia niinku pienistä asioista... Myö lähetettiin, tai meidän äiti lähetti, kun sillä on työpaikan kanssa yhteinen kummilapsi, niin värikyniä ja jalkapallon, niin se oli ihan innoissaan niistä, et se oli piirtäny. Ja sit se oli piirtäny siihen jotakin kukkia ja puun ja pelannu sillä jalkapallolla ja niinku tosi sellasta, ku... Länsimaissa pitäis olla uuet hienot tietokoneet ja koneet ja kaikki niin siellä ne on ihan vaan puuväreistä ilosia, että niinku... Ne on tosi tyytyväisiä siihen mitä... Tai pienistä asioista, että ne joutuu kuitenkin tekemään hirveesti töitä, että ne pysyy elossa. (T17lu_41) H: No yleensä ku näytetään näit kuvii, ni sit on aina tosi riutuneita ja tällasii, mut ei mua pelkästään nyt vaan se kuva, vaan se, et niil on siis tosi paljon huonommat oltavat, et mun perheel on esimerkiks tää Plan-kummilapsi, ni sit jos sieltä saa niit kuvii, ni ei nyt mitenkään silleen uskomattoman huonovointisii oo. Mut ei kumminkaan tarpeeks hyvät oltavat. (T17lu_45) Arjen vastapainoksi nuoria pyydettiin pohtimaan, onko kehitysmaan nuorilla vapaa-aikaa ja harrastuksia. Useimmiten nuoret arvelivat vastauksissaan, että vapaa-aikaa ei juuri ole tai sitä on hyvin vähän työnteko ja mahdollinen koulunkäynti vievät suomalaisnuorten mukaan suurimman osan kehitysmaan lasten nuorten ajasta. Yhteisiä asioita suomalaisten ja kehitysmaan nuorten välillä ei tuntunut löytyvän. Kuilun näytti aiheuttavan hyvinvointivaltioiden ja kehitysmaiden välinen elintasoero. Varsinkin nuorempien, peruskouluikäisten vastaajien mielestä Suomessa on enemmän mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita, että yhteisiä asioita ei juuri löytynyt. Nuoret löysivät yhteisiä tekijöitä oman ja kehitysmaiden nuorten välille samoista harrastuksista, koulunkäynnistä ja koulussa menestymisestä, kavereiden ja perheen tärkeydestä sekä ajattelumaailmassa. Ihmisiä nekin ovat tai kaikki ovat ihmisiä esiintyivät kommentteina, samoin aikuiseksi kasvamisen vaiheet koettiin yhteisyyttä luovana. Suomalaisnuorten mielestä kehitysmaiden nuorten on otettava paljon nuorempana vastuuta niin omasta kuin muidenkin elämästä suomalaisnuoriin verrattuna. 3.7 KEHITYSMAAT MEDIASSA Tässä tutkimuksessa kehitysmaauutisoinniksi määriteltiin yleisesti kehitysmaita käsittelevät artikkelit ja ohjelmat. Sisällöllisesti tai laadullisesti tuotoksia ei arvotettu kehitysmaauutisointiin kuuluviksi tai siihen kuulumattomiksi, vaan kaikki kehitysmaita tai kehitysyhteistyötä käsittelevät jutut ja ohjelmat määriteltiin kehitysmaauutisoinniksi. Nuorilta kysyttiin tutkimushaastatteluissa, seuraavatko he median välityksellä uutisia kehitysmaista ja jos ei, niin miksi. Haastatteluissa kysyttiin myös kiinnostavan kehitysmaauutisen elementeistä ja mediasta tietolähteenä. Valtaosa haastatelluista sanoi seuraavansa ainakin jonkin verran kehitysmaita koskevaa uutisointia. Erityisen kiinnostuneita kehitysmaihin liittyvistä uutisista ja aiheista oli kymmenkunta nuorta. Heidän joukkoonsa kuului sekä uutisia runsaasti että niitä vähän seuraavia nuoria. Vaikka nuori olisi kiinnostunut kehitysmaista ja sitä koskevasta uutisoinnista, se ei tarkoita, että hän yleisesti seuraisi paljon uutisia. Toista äärilaitaa edellä mainituille noin kymmenelle nuorelle edustivat ne viisi nuorta, jotka eivät kertomansa mukaan seuraa lainkaan kehitysmaita koskevaa uutisointia. Tyypillisin perustelu kehitysmaita koskevien ohjelmien ja juttujen ohittamiselle oli se, että asia ei koske minua tai että kehitysmailla ei ole merkitystä elämälleni. Loput nuoret asettuivat edellä mainittujen kahden ääripään väliin. Heistä pieni enemmistö, parisenkymmentä nuorta, totesi seuraavansa kehitysmaauutisointia jonkin verran esimerkiksi televisiouutisten yhteydessä tai silmäilemällä otsikot ja jutut sanomalehdistä. Toinen, hieman alle parinkymmenen nuoren joukko taas oli asenteeltaan edellistä pessimistisempi kehitysmaita koskevaa uutisointia sanottiin tässä joukossa seurattavan aika vähän tai ei paljoa. Uutisten kielteisyys ja vastaajan voimattomuuden tunne kaukana kehitysmaissa tapahtuvista asioista tuli esiin haastatteluissa: T: Tuleeko seurattua kehitysmaajuttuja? H: No... aika vähän. T: Miksi ei tule, onks siihen joku syy vai ei vaan...? H: No sii... ku... Ei silleen vaan periaatteessa ite maha mittään... sille asialle ni... Eikä sitä, minulle ei ainakkaan oo tullu mediassa niin paljon, en oo nähny sitä... Paitsi koko ajan niistä sodista vaan, ei silleen niinku, tosi harvoin tulee näistä kehitysmaista... dokumenttia tai semmosta... tai ei oo tullu seurattua... Kyllähän se aina koskettaa, ku tullee etteen... (P17am_62) Haastatteluissa tuli selvästi esille median ja tiedotusvälineiden ensisijainen asema kehitysmaita koskevien tietojen välittäjänä. Hieman alle kolmellekymmenelle nuorelle televisio oli se tiedotusväline, josta saadaan eniten tietoa kehitysmaista. Tämä ei ole yllätys, kun nuoret muutoinkin katsovat runsaasti televisiota. Kohtalaisen moni nuori sanoi saavansa kehitysmaatietoutta myös 36 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 37

20 sanomalehdistä tai yleisesti mediasta. Internet mainittiin muutamissa vastauksissa. Sitä käytetään erityisesti silloin, jos kehitysmaista etsitään tietoa vaikkapa koulutyötä varten. Kehitysmaita koskevan koulu- ja tietokirjallisuuden koki ensisijaisena tai median veroisena lähteenä parisenkymmentä haastateltavaa. Nuoret jakautuivat melko selvästi kahteen joukkoon sen mukaan, pitivätkö he median antamaa kuvaa kehitysmaista todenmukaisena vai vääristyneenä. Selvästi vääristyneenä median antaman kuvan näki yhtä moni kuin oli niitä, jotka näkivät median antaman kuvan todenmukaisena tai ainakin pääosin todenmukaisena. Vääristymiksi koettiin asioiden suurentelu tai vähättely ja asioiden liioittelu, joiden avulla nuoret arvioivat median myyvän juttujaan. Nuoret pitivät median kehitysmaista tekemiä ohjelmia ja artikkeleita pääosin liian kielteisinä ja yksipuolisesti kehitysmaiden kurjuutta ja ongelmia kuvaavina. Nuoret myönsivät, että heidän tietämyksensä kehitysmaista on pääosin median varassa. T: Uutisoiko media sitten liian negatiivisesti kehitysmaista? H: Kyl ehkä vähä. Tai niist ongelmist. Tai en mää oikeastaan tiedä, ku ei tiedä sitä totuut, et mediahan syöttää meil sitä asiaa, minkä me nähdään, mut kyllähän ku seuraa mediaa, ni saa semmosen käsityksen, et siäl on vaan semmosii slummei ja nälänhätää näköjää, kurjuut. (P17lu_49) Nuorilta kysyttiin haastatteluissa, millaisissa yhteyksissä kehitysmaat ovat esillä tiedotusvälineissä. Kysymys esitettiin vasta sen jälkeen, kun nuori oli itse saanut määritellä kehitysmaan ja nähdä OECD:n kehitysapukomitean luettelon kehitysmaista. Olikin kiinnostavaa vertailla, kuinka nuorten omat kehitysmaiden kuvailut eroavat siitä, miten nuoret näkevät kehitysmaat kuvattavan tiedotusvälineissä. Kun kysyttiin median kehitysmaista antamaa mielikuvaa, nuoret korostivat eniten sotia, kriisejä ja väkivaltaisuuksia. Ne ohittivat mainintojen määrässä jopa onnettomuudet, nälänhädän, veden puutteen, köyhyyden ja yleisen kurjuuden maininnat. Ero kehitysmaiden spontaanien kuvauksien (ks. luku 3.4) ja tiedotusvälineiden tarjonnan välillä johtunee osaksi siitä, että nuoret näkivät luettelon kehitysmaista heti spontaanien kuvailujen jälkeen. Luettelon laajuus ja monien valtioiden kuuluminen kehitysmaiden joukkoon oli yllätys nuorille. Kun kehitysmaiden joukosta löytyivät muun muassa kaikki Lähi-idän valtiot, tiedotusvälineiden tarjonnasta nuorten mieliin piirtyi tällöin kuvat ja jutut esimerkiksi Irakista, palestiinalaisalueilta ja Afganistanista. Näissä uutisissa valtioita hyvin harvoin nimetään kehitysmaiksi, jolloin tiedotusvälineitä seuraava yleisö ei osaa mieltää niitä kehitysmaiksi eikä ensimmäinen mielikuva kehitysmaista koskekaan siten sotaa ja väkivaltaisuuksia. Eniten nuoret kaipasivat kehitysmaita koskeviin artikkeleihin ja ohjelmiin kehitysmaiden arkielämän ja tavallisten ihmisten kuvauksia. Tämä tuli esille reilusti yli puolessa kaikista haastatteluista. Arjen kuvauksella haluttiin tietää, millainen on kehitysmaan asukkaan normaali päivä, mitä hän tekee sekä erityisesti miten hän päivän aikana tekee erilaisia asioita. Nuoret haluavat vertailla omaa elämäänsä kehitysmaassa asuvien nuorten (ja aikuistenkin) elämään ja ovat kiinnostuneita siitä, miten kehitysmaiden elämä poikkeaa ja on erilaista länsimaiseen yhteiskuntaan nähden. Kun ihmisen perustarpeet ovat kutakuinkin samanlaiset joka puolella maailmaa, nuoria näyttää myös kiinnostavan se, kuinka kehitysmaissa nämä perustarpeet tyydytetään. Konkreettisimmillaan nuoret ovat kiinnostuneita vaikkapa siitä, kuinka kehitysmaassa kuljetaan paikasta toiseen. T: No mites jos sä... saisit ite suunnitella vaikka semmosen kehitysmaa-aiheisen jutun telkkariin tai lehteen tai jonnekkin, niin mikä ois semmonen kiinnostava aihe... mistä sä itekin sitten kiinnostusit? H: Varmaan joku semmonen, missä kerrottas niitten ihan tavallisten ihmisten elämästä, et kuinka paljon ne joutuu kävelemään, että ne saa vettä... miten paljon ne tekee töitä ja... Siis semmosta niinku, mihin voi periaatteessa samastua, että mitä mun ikänen tyttö tekee siellä. (T15pe_37) T: Nyt kun puhuttiin kehitysmaauutisoinnista, niin onko sulla mitään sellaista, mitä sä haluaisit tietää kehitysmaista, mikä on tällä hetkellä vierasta ja mitä ei kerrota koulussa eikä tiedotusvälineissä? H: No mä en tiedä, et onks siellä tietokoneit ja kaikkee tollasii, et onks siellä mitään autoi tai tollasii. Meneek ne kaikki jollai hevosil ja leikkii siäl jotain ulkona tai jotain... En mä siit sit tiedä. T: Joo. Pitäiskö niistä sitten kertoa enemmän? H: Joo. T: Okei. H: Millast niitten tekniikka siäl on? Ku eihän jotkut osaa käyttää traktoriikaa. (P15pe_23) Arkielämän ja tavallisten ihmisten elämän kuvaamisen kaipuu osoittaa, että nuoret ovat kiinnostuneita sellaisista journalistisista sisällöistä, joissa tuodaan esille kehitysmaan asukkaita yksilöinä. Kuvaamalla yksilöiden arkielämää saadaan kokonaiskuva siitä, millainen on maan tilanne. Pelkät viranomaisten vakuuttelut tai kylmät faktatiedot eivät tätä kuvaa yksin pysty rakentamaan. Toinen selkeästi esille tullut teema oli avunanto ja kehitysapuna jaettavien rahojen perillemenon varmistaminen. Nuoret haluavat tiedotusvälineisiin sellaisia juttuja, joissa kerrottaisiin monipuolisesti erilaisista tavoista auttaa kehitysmaita. Osa toivoi lisää tällaisia artikkeleita ja ohjelmia tiedotusvälineisiin, jotta ihmisten tietoisuus ongelmista ja niiden ratkaisutavoista lisääntyisi. Näin ihmiset saataisiin osallistumaan kehitysmaiden hyväksi tehtävään työhön. Lisäksi haluttiin tietoa siitä, miten apu viedään perille ja kuinka sen jakaminen paikan päällä onnistuu. Ovatko mielipiteet ja toiveet sitten muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana? Maasilta selvitti 1980-luvulla lukioikäisiltä, millaisia parannusehdotuksia heillä olisi kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevalle tiedotukselle. Vuonna 1985 tehdyissä haastatteluissa toistuvat melko lailla samat suuret teemat kuin tässä tutkimuksessa. Lukiolaiset nimittäin ehdottivat tuolloin enemmän tietoa kehitysavun konkreettisesta toteuttamisesta, enemmän ruohonjuuritason tietoa kehitysmaiden asukkaiden elämästä sekä enemmän analyyttistä tietoa eri kehitysmaista ylipäänsä toiveena oli kertoa yksilöiden ja ihmisten asioista ja saada siten globaaleille ongelmille kasvot (Aaltonen & Maasilta 1987, 77, 113). Jos toiveet ovat pysyneet suurin piirtein samoina, voidaankin kysyä, onko tarjonta (journalismi) muokkautunut lainkaan kysyntää (toiveita) vastaavaksi? 3.8 KEHITYSAPU JA KEHITYSYHTEISTYÖ Kehitysmaihin liittyvät olennaisesti termit kehitysapu ja kehitysyhteistyö. Nämä sanat tulevat usein esille kehitysmaista puhuttaessa ja tämä nimenomaisesti silloin, kun kehitysmaiden ryhmään kuuluva valtio erityisesti nimetään kehitysmaaksi. Vaikka nykyään puhutaan enemmän kehitysyhteistyöstä (tai kehityspolitiikasta) kehitysavun sijaan, molempia termejä käytetään yhä rinnakkain tai toistensa synonyymeina muun muassa tiedotusvälineissä. Niiden taustalla on kuitenkin hieman erilainen ajattelutapa. Kehitysapua on käytetty terminä 1960-luvulta alkaen. Valtion budjetissa kyseinen sana mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1962 (Lehtipuu 1995, 4). Ulkoasiainministeriöön perustettiin vuonna 1965 kehitysaputoimisto, joka muuttui kehitysyhteistyöosastoksi vuonna Kehitysyhteistyö otettiin terminä laaja-alaisempaan käyttöön muutoinkin 1970-luvulla (emt, 4; Ulkoasiainministeriö 2004b, 21). Molempia termejä on kuitenkin käytetty rinnan, varsinkin kehitysmaita koskevissa uutisissa. Suomen ulkoasiainministeriö käyttää nykyään yleisesti termiä kehitysyhteistyö. Ministeriön mukaan kehitysyhteistyö on kehityspolitiikan yksi työkalu: kehityspolitiikaksi määritellään kaikki ne kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkot, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan (Ulkoasiainministeriö 38 NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT NUORET, MEDIA JA KEHITYSMAAT 39