ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 38/2016/1 Dnro PSAVI/156/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 38/2016/1 Dnro PSAVI/156/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kemin kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman päivittäminen, Keminmaa LUVAN HAKIJA Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivos PL Kemi

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YVA JA SOPIMUKSET... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Rikastamo... 5 Prosessit... 5 Varastointi... 6 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 6 Hyödynnettävän esiintymän geologiset tiedot... 6 Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet ja niiden luokittelu... 7 Ympäristölupapäätöksen mukainen kaivannaisjätteiden luokittelu... 7 Kaivannaisjätteiden määrät... 8 Kaivannaisjätteiden geotekninen käyttäytyminen... 9 Kaivannaisjätteen geokemialliset ominaisuudet ja käyttäytyminen... 9 Kaivannaisjätealueet Jätealueiden ympäristö Sivukiven läjitysalueet Palakivi Rikastushiekka-altaat Jätealueiden luokittelu ja onnettomuusvaarat Kaivannaisjätteen määrän minimointi, hyödyntäminen ja käsittely Sivukiven ja palakiven hyödyntäminen louhoksessa Jätteen hyötykäyttö maarakenteissa ja myynti ulos Rikastushiekan käyttö maanalaisten tilojen täytöissä Mahdollisuudet hyödyntää vanhoja avolouhoksia kaivannaisjätteen sijoitusalueina SUURONNETTOMUUDEN TORJUMISEKSI LAADITUT OHJEISTUKSET Turvallisuusjärjestelmä Patosortuman vahingonvaaraselvitys VE1:Rikastushiekka-altaan murtuma pohjoiseen kohti avolouhosta VE2: Rikastushiekka-altaan murtuma itään VE3: Rikastushiekka-altaan murtuma etelään selkeytysaltaiden suuntaan ja sen seurauksena mahdollinen selkeytysaltaiden patomurtuma VE4: Rikastushiekka-altaan ja selkeytysaltaan 4 murtuma patojen väliseen avouomaan Ehdotus kaivannaisjätealueiden luokittelusta Sisäinen pelastussuunnitelma JÄTTEEN JA JÄTEALUEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Vaikutus pintavesiin Vaikutus Hepolahden sedimenttiin Vaikutus ilmaan TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Seuranta ja tarkkailuohjelma Sivukivialueen suotovesien seuranta Käyttötarkkailu ja hajapölypäästöjen hallinta Kovettuvassa täytössä käytettävien sideaineiden ympäristöominaisuudet, vastaanotto ja käsittely sekä käyttö kaivoksella TOIMINNAN LOPETTAMINEN JA JÄLKIHOITO Rikastushiekka-altaiden maisemointi Sivukivikasojen maisemointi Maisemointitarve Maisemointisuunnitelma vaihtoehto 1 (VE1) Maisemointisuunnitelma vaihtoehto 2 (VE2) Jälkitarkkailu JÄTEALUETTA KOSKEVAN VAKUUDEN ARVIOINTI... 34

3 JÄTEHUOLTOSUUNNITELMAN KÄSITTELY Jätehuoltosuunnitelman täydennykset Jätehuoltosuunnitelmasta tiedottaminen Lausunnot Hakijan kuuleminen ja vastine Kuuleminen vahingonvaaraselvityksen osalta Lausunnot vahingonvaaraselvityksen osalta Vastine Yhteenvetona lausunnoista Tarkastus MERKINTÄ A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Muutetut lupamääräykset Uudet lupamääräykset RATKAISUN PERUSTELUT Aiemmat luparatkaisut Sivukivialueiden tilanne ja tehdyt sulkemistoimenpiteet Kaivannaisjätteitä koskevan asetuksen soveltaminen jätealueisiin Jätealueiden sulkemisen paras käyttökelpoinen tekniikka ja parhaat ympäristökäytännöt Alueiden hallinta ja soidensuojeluohjelman merkitys Määräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Outokumpu Chrome Oy Kemin kromiittikaivoksen ja rikastamon ympäristöja vesitalousluvan nro 125/10/1 ( ) lupamääräyksessä 9 määrätään seuraavasti: 9. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on päivitettävä vastaamaan tämän päätöksen ja lainsäädännön vaatimuksia etenkin kaivannaisjätteistä annetun asetuksen muutoksen (717/2009) liitteen 5 mukaisen vakuuden arvioinnin osalta. Arvioinnissa on huomioitava erityisesti jätealueen luokitus, sijoitetun jätteen ominaisuudet ja maa-alueen tuleva käyttö. Sulkemis- ja jälkihoitokustannusten arvioinnin tulee olla riippumaton ja pätevä. Arviointi on toimitettava mennessä aluehallintovirastolle, joka voi muuttaa arvioinnin perusteella vaadittavan vakuuden määrää. Jätehuoltosuunnitelmaa on tämän jälkeen arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu tai jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat olennaisesti, on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään. Outokumpu Chrome Oy on toimittanut lupamääräyksen 9 edellyttämän suunnitelman aluehallintovirastoon LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 55 :n 3 momentin mukaisesti lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa mainitun lain 43 :n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivos sijaitsee Keminmaan kunnan Lautiosaaren kylässä. Keminmaan ja Kemin keskustaan on kaivokselta noin 7,5 kilometriä. Kulkuyhteys kaivokselle on valtatie 4:ltä, Kemin kohdalta maantietä pitkin. Maantien lisäksi kaivokselle tulee liittymärautatie Kemi-Tornio radalta. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YVA JA SOPIMUKSET Kaivoksen laajentamishankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tarkoittama arviointimenettely (Kemin kaivoksen laajennus, Ympäristövaikutusten arviointiselostus ). Lapin ympä-

5 ristökeskus on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Lapin ympäristökeskuksen lausunto 1395Y , lausunto Natura-menettelyn tarpeellisuudesta rikastushiekka-allas 7 rakentamisen yhteydessä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä Nro 125/10/1 myöntänyt ympäristöluvan Outokumpu Chrome Oy:n Kemin kaivokselle. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 96/11/1 myöntänyt luvan rikastushiekka-altaiden pintarakennemateriaalien testaamista koskevalle koetoiminnalle Kemin kaivoksella. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 29/2014/1 myöntänyt luvan Kemin kaivoksen Nuottijärvi-Surmanojan avolouhoksen tyhjentämiselle, vesien johtamiselle Iso-Ruonaojaan sekä päätöksen täytäntöönpanolle. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 60/2015/1 myöntänyt luvan koetoimintarakenteiden jättämiseksi Kemin kaivoksen rikastushiekka-alueelle ja hyödyntämiseksi osana maisemointia. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Outokumpu Chrome Oy:n Kemin kaivoksella louhitaan kromiittimalmia. Se rikastetaan kromiittirikasteiksi, joita käytetään ferrokromin tuotannon raakaaineina. Malmin louhinta ja rikasteiden tuotanto käynnistyi vuonna Malmin louhinta tapahtuu maanalaisessa kaivoksessa. Yksinomaa maanalaiseen louhintaan siirryttiin vuonna Louhintamenetelmänä käytetään poikittaista pengertäyttölouhintaa. Yksi louhos on 25 metriä korkea, metriä pitkä ja metriä leveä. Louhintakokemuksen karttuessa voi käytettävä menetelmä muuttua. Louhittu kromiittimalmi rikastetaan pala- ja hienorikasteeksi rikastamolla, jonka laajennus otettiin käyttöön vuonna Rikastamo Prosessit Malmin rikastus perustuu kromiitin ja sivukiven ominaispainoeroihin. Rikastusprosessi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: malminkäsittely ja murskaus, palarikastus sekä jauhatus ja hienorikastus. Malminkäsittely ja murskaus Malmin esimurskaus tapahtuu maanalaisessa kaivoksessa sijaitsevassa murskaamossa. Esimurskattu malmi nostetaan maan pinnalle murskaamoon, jossa malmi kuivaseulotaan sekä sekundäärimurskataan. Murskaamolla malmi seulotaan kahteen jakeeseen: alle 10 mm:n malmi menee

6 suoraan malmin välivarastoon hienorikastamon syötteeksi, yli 10 mm kappalekoon malmi on palarikastusprosessin syötettä. Palarikastus Murskaamolta tuleva, kappalekooltaan mm:n malmi rikastetaan palarikastamolla ns. sink-float (upotus-kellutus) menetelmällä. Malmista erotetaan palakivi, palarikaste sekä välituote. Malmi pesuseulotaan ennen kaksivaiheista erotusprosessia. Ensimmäisessä erotusvaiheessa malmista erotetaan palakivi ja toisessa vaiheessa palarikaste ja välituote. Erottimina toimivat sink-float rumpuerottimet, joissa käytetään väliaineena piirautavesilietettä. Riippuen syötettävän malmin tiheydestä kappaleet joko kelluvat seoksen pinnalla tai uppoavat siinä. Uponnut jae sisältää kromiittia enemmän kuin kelluva jae. Kummankin rummun jälkeen on väliaineseulonta, jossa pestään piirauta pois kivien pinnoilta. Piirauta puhdistetaan magneettierottimilla ja palautetaan prosessiin. Palakivi varastoidaan palakiven varastointialueelle tai viedään suoraan kaivostäyttöön. Palarikastuksen välituote menee murskaamolle kolmannen vaiheen murskaukseen, josta syntyvä 0/25 mm:n aines on yhdessä kuivaseulotun alle 10 mm materiaalin kanssa hienorikastamon syötettä. Palarikaste varastoidaan hallivarastoon toimitusta varten. Jauhatus ja hienorikastus Jauhatuksessa ja hienorikastuksessa ei käytetä muita kemikaaleja kuin veden selkeytykseen tarvittavaa flokkulanttia. Hienorikastamolla malmi jauhetaan märkäjauhatuspiirissä ja rikastetaan mineraalien ominaispainoeroihin perustuvilla märkäerotusmenetelmillä hienorikasteeksi. Prosessissa syntyvä rikastushiekka pumpataan ja sijoitetaan rikastushiekkaaltaaseen. Täyttyneet altaat peitetään ja maisemoidaan. 6 Varastointi Palarikaste ja hienorikaste varastoidaan omiin hallivarastoihin, joista ne kuljetetaan autokuljetuksena Tornion FeCr-tehtaan varastosiiloihin. Jatkossa myös kuljetus rautateitse on mahdollista. Tarvittaessa rikasteita voidaan varastoida ympäristölupapäätöksen mukaisesti ulos tuotevarastokentälle kuukauden tuotantoa vastaava määrä tai laajennusprosessin aikana kolmen kuukauden tuotantoa vastaava määrä. Ulkovarastokasojen pölyäminen estetään tarvittaessa kasojen kastelulla. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Hyödynnettävän esiintymän geologiset tiedot Esiintymän geologinen kuvaus Kemin kerrosintruusio ja sen sisältämä kromimalmi kuuluvat osana varhaisproterotsooisten magmaattisten intruusioiden ketjuun, jolla on ikää noin 2,4 miljardia vuotta. Muodostumaketju ulottuu Kemi Tornio alueelta Ranuan ja Koillismaan kautta aina Kuolan niemimaalle asti. Intruusiot ovat syntyneet magman tunkeutuessa maapallon vaipasta ylös kuoreen muodostaen sulan kiven säiliöitä. Kemin magmasäiliön vähitellen jäähtyessä

7 muodostui eri lämpötiloissa tiettyjä mineraaleja, jotka kasaantuivat säiliön pohjalle muodostaen vähitellen kerroksellisen, vaakatasossa olevan kivilajirakenteen. Jo varhaisessa vaiheessa korkeassa lämpötilassa säiliöön syntyi kromiittikiteitä, joista muodostui kromimalmikerros lähelle säiliön pohjaa. Myöhemmät laattatektoniset liikunnot ovat kääntäneet Kemin muodostumaa siten, että kivilajikerrokset kaatuvat nyt keskimäärin 70 asteen kaateella luoteeseen. Kemin kerrosintruusio on noin 15 kilometriä pitkä ja kulkee lounaasta Kemin kaupungin alta koilliseen Elijärven ja Kirvesjärven alueelle. Kaivoksen alue kattaa muutaman kilometrin osuuden muodostumasta. Muodostuman stratigrafinen paksuus vaihtelee 200 metristä noin kahteen kilometriin, ollen paksuimmillaan kaivoksen alueella. Intruusion alaosaa eli jalkapuolta (eteläinen osa) hallitsevat ultraemäksiset kivilajit, peridotiitit ja pyrokseniitit, sekä kromimalmikerros. Intruusion kattopuoli koostuu gabroidisista kivilajeista. Alkuperäiset kivilajikerrokset ovat metamorfoituneet eli niiden koostumus on muuttunut siinä vaiheessa, kun intruusio tektonisoitui ja kerroksellisuus kääntyi lähes pystyasentoon. Varsinkin ultraemäksisten kivilajikerrosten sisältämät magmaattiset silikaatit (oliviini ja pyrokseenit) ovat täysin muuttuneet sekundäärisiksi mineraaleiksi, joita ovat talkki, karbonaatit (dolomiitti, sideriitti ja vähäisemmässä määrin kalsiitti), tremoliitti, kloriitti ja serpentiini. Kromiitti (FeCr 2O 4) on kaivoksen ainoa arvomineraali. Sulfideja muodostumassa on erittäin vähän. Kromimalmikerros on keskimäärin 40 metriä paksu, mutta on paksuimmillaan jopa 150 metriä. Länteen päin mentäessä kromitiittikerroksen paksuus kapenee alle 0,5 metriin. Tektonisoitumisvaiheessa kromimalmikerros on rikkoutunut ja jakaantuu puoleen tusinaan erilliseen malmioon. Malmi muodostuu omamuotoisista kromiittikiteistä ja niiden välitiloissa esiintyvistä silikaateista ja karbonaateista. Tavallisesti korkeimmat kromipitoisuudet ovat kromitiittikerroksen yläosassa. Alaosassa kerrosta tiivis kromimalmi muuttuu pirotteiseksi ja harmemineraalien osuus kasvaa. Malmin kromioksidipitoisuus on keskimäärin 26 % -Cr 2O 3. Kallioperän laadusta käytössä ollut tieto on verrattain vähäistä. Alueelta on laadittu ruhjetulkinta, jonka perusteella alapuolinen kallioperä on suhteellisen ehjää. Kromimalmin sivu- eli harmemineraalit vaihtelevat määräsuhteiltaan eri malmioissa. Yleisimmät ovat talkki, karbonaatit (dolomiitti ja magnesiitti), kloriitti, tremoliitti ja serpentiini. Sivukiviä ovat graniitti (sen sisältämät päämineraalit ovat kvartsi ja maasälvät), talkki-karbonaattikivi (päämineraalit: dolomiitti, magnesiitti, talkki), serpentiniitti (päämineraalit: serpentiini, talkki), metaperidotiitti (päämineraalit: tremoliitti ja kloriitti), kloriittiliuske (päämineraalit kloriitti ja talkki) ja metapyrokseniitti (päämineraalit kloriitti ja talkki). Rapautumista kivissä tapahtuu hyvin vähän; sivukivikasat ovat olleet paikoillaan jo vuosikymmeniä, eikä rapautumista voi havaita kuin kloriittiliuske- ja metapyrokseniittilohkareissa, joiden osuus sivukivikasoissa on korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. 7 Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet ja niiden luokittelu Ympäristölupapäätöksen mukainen kaivannaisjätteiden luokittelu Ympäristölupapäätöksen mukaisesti jätteitä ei luokitella pysyväksi, koska: Rikastushiekan kromipitoisuudet ja nikkelipitoisuudet ylittävät maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun val-

8 tioneuvoston asetuksen arviointeja edellyttävät kynnysarvot, taustapitoisuudet ja ylemmät ohjearvot. Rikastushiekassa ja sivukivessä on räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä. Osa typestä kulkeutuu selkeytysaltaille ja edelleen vesistöön. Räjähdysaineesta peräisin oleva typpi on katsottu louhinnassa käytetyksi aineeksi, josta voi aiheutua haittaa ympäristölle. Pysyvässä jätteessä ei tällaisia aineita voi olla merkittäviä määriä. Ympäristöluvan määräyksen 11 mukaisesti mineraalien louhinnassa ja fysikaalisessa käsittelyssä muodostuvat jätteet luokitellaan ympäristöministeriön asetuksen N:o 1129/2001 mukaisiin nimikkeisiin seuraavasti: Läjitettävä sivukivi X-malmi Rikastushiekka Palakivi Nämä jätteet on käsiteltävä tai hyödynnettävä sellaisessa paikassa tai toiminnassa, jolla on toiminnan edellyttämät asianmukaiset luvat tai jätelain vaatimukset täyttävä hyväksyntä. Pala- ja sivukiveä sekä x-malmia voidaan kuitenkin hyödyntää kaivostäytössä. Pala- ja sivukiveä voidaan hyödyntää lisäksi kaivosalueen maarakenteissa tai kaivosalueen muissa rakennuskohteissa, joissa niillä voidaan korvata muita luonnonmateriaaleja. Hakemuksessa esitetyt kalliomurskeen tuoteominaisuudet täyttävä murskattu sivukivi ja vastaavasta materiaalista oleva louhe, joka välittömästi tai kohtuullisen lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, ei kuitenkaan ole jätettä. Ympäristöluvan määräyksen 12 mukaisesti rikastushiekan läjitysalueet luokitellaan muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi ja määräyksessä 13 sivukiven -, palakiven- ja X-malmin läjitysalueet on luokiteltu muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Toiminnassa syntyvää sivukiveä saa läjittää Elijärven jalkapuolen läjitysalueelle. Palakiveä voi läjittää väliaikaisesti tuotantorakennusten itäpuolella olevalle läjitysalueelle. 8 Kaivannaisjätteiden määrät Sivukiven määrä on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen kun kaivoksella siirryttiin maanalaiseen louhintaan. Viime vuosien aikana sivukiven määrä on nousujohteinen, mikä johtuu tuotannon laajennuksesta. Oheisessa taulukossa on esitetty sivutuotteiden määrät vuosina [t] Sivukivi Palakivi Rikastushiekka * *)Vuosi 2009 oli poikkeuksellinen, koska kaivoksella oli 6 kk tuotantokatkos

9 9 Kaivannaisjätteiden geotekninen käyttäytyminen Rikastushiekka, sivukivi ja palakivi ovat olomuodoltaan kiinteitä jätteitä. 95 % rikastushiekasta on raekooltaan alle 0,5 mm, ja 50 % on raekooltaan alle 0,063 mm. Rikastamon laajennuksen myötä raekokojakauma tulee muuttumaan hieman. Konsolidaatiopainumat tapahtuvat rikastushiekassa 1 2 vuoden aikana. Sivukiven palakoko vaihtelee ollen suurimmillaankin alle yhden kuutiometrin. Palakiven raekoko on mm. Kaivannaisjätteen geokemialliset ominaisuudet ja käyttäytyminen Sivu- ja palakivet Kemin kaivoksen tutkittujen mineraalien kromin ja nikkelin sekä osittain kuparin happoliukoiset kokonaispitoisuudet ovat luonnollisesti korkeat ja ylittävät Vna:ssa 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytetyt kynnysarvot. Happoliukoiset pitoisuudet ovat kuitenkin kromin osalta pienet (5 20 %) verrattuna XRF:llä mitattuihin vastaaviin kokonaispitoisuuksiin, mikä osoittaa kromin olevan pääosin peräisin kromiitista. Nikkelin happoliukoiset pitoisuudet suhteessa XRF-pitoisuuksiin vaihtelevat % välillä, mikä osoittaa nikkelin sitoutumissuhdetta silikaattien ja oksidien välillä. Mineraalien sisältämät alkuaineet ovat erittäin niukkaliukoisessa muodossa. Palakiven, talkkikarbonaattikiven, serpentiniitin, metaperidotiitin ja metapyrokseniitin tutkitut liukoiset pitoisuudet alittavat Vna:ssa 202/2006 esitetyt pysyvän jätteen raja-arvot. Tutkimustulosten perusteella tutkittu palakivi ja neljä sivukiveä voitaisiin luokitella pysyväksi jätteeksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan myös todeta, että tutkitut mineraalit eivät ole sulfidimineraaleja ja siksi näytteiden rikkipitoisuudet olivat alhaiset (<0,1 %), joten kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti neutralointipotentiaalisuhdemääritystä ei ole ollut tarpeen tehdä. Sivukivikasojen suotovedet Kemin kaivoksen sivukivikasojen reunoilta ja ympäristöstä on otettu näytteitä kesällä 2012 tarkoituksena tutkia suotovesien laatua ja saada tietoa haitallisten aineiden liukenemisesta rapautumisreaktioiden seurauksena. Näytteitä on otettu neljästä pisteestä ja niistä on määritetty pintavesitarkkailun analyysien lisäksi Mg, K ja S. Nikkelin ja kromin osalta on määritetty kokonaispitoisuuksien lisäksi liukoiset pitoisuudet. Sivukivikasojen suotovesivaikutus on nähtävillä kahden näytepisteen veden kemiallisessa laadussa. Näissä pisteissä sähkönjohtavuus sekä typpi-, sulfaatti-, kloridi-, kalium-, kalsium-, magnesium ja nikkelipitoisuudet olivat selvästi korkeammat kuin taustavedessä ja kasojen läpi virtaavan ojan yläjuoksulla, jossa todettiin lievää suotovesivaikutusta taustaan verrattuna. Typpi on peräisin sivukiven räjähdysainejäämistä, ja pitoisuuksia voidaan pitää taustaan verrattuna korkeina. Yhdellä näytepaikalla todettiin kivipölyä, joka voi selittää kalsiumin ja magnesiumin kohonneita pitoisuuksia. Sulfaattipitoisuuksia ei voida pitää korkeina, joskin huomattavasti kohonneina taustaan verrattuna. Vastaava ero näkyi rikkipitoisuudessa. Rikki esiintyy suotovesissä hapettuneena sulfaattina, mikä viittaa sulfidimineraalien hapettumiseen sivukivikasassa. Suotoveden ph oli kaikissa pisteissä emäksinen tai lievästi emäksinen, osoittaen sivukivillä olevan erinomainen puskurikapasiteetti ja että sivukivi on happoa muodostamaton pienestä sulfidimineraalipitoisuudesta huolimatta. Suotovesiä edustavien näytteiden ph oli taustaa korkeampi.

10 Haitallisista aineista nikkelin pitoisuudet ylittävät taustapitoisuuden ja niitä voidaan pitää lievästi kohonneina. Nikkelin pitoisuus ylitti haitallisten ja vaarallisten aineiden ympäristölaatunormin 21 µg/l. Suotovesiä keräävän ojan liukoisen nikkelin pitoisuus alitti em. ympäristölaatunormin, eli sivukivialueelta ulos virtaavassa vedessä ympäristölaatunormi ei ylity. Kromin ja sinkin pitoisuudet olivat alhaisia. Rautapitoisuus oli suotovesissä taustaa selvästi alempi, viitaten sulfidihapettumisessa vapautuvan raudan saastumiseen neutralointireaktioissa kivikasaan. Kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin kohonneet pitoisuudet viittaavat kiviaineksen rapautumiseen. Näillä aineilla ei kuitenkaan ole haitallisia ympäristövaikutuksia. Nikkeli vapautuu rapautumisen kautta metallisulfideista. Suotovedet eivät sellaisenaan kuormita vesistöjä, koska ne johdetaan ensin kaivoksen vesikiertoon selkeytysaltaille ja vasta niiden kautta Iso- Ruonaojaan. Suotovesien laatua tullaan seuraamaan pitkällä aikajänteellä, jolloin voidaan todeta mm., miten nikkeli- ja typpipitoisuudet kehittyvät. Suotovesinäytteitä on sovittu analysoitavaksi viiden vuoden välein. Rikastushiekka Rikastushiekan mineraloginen koostumus vaihtelee malmioittain yleisimpien mineraalien ollessa kromiitti, kloriitti, tremoliitti, serpentiini, talkki ja flogopiitti. Rikastushiekassa on keskimäärin kromia 6 7 %, nikkeliä 0,1 % ja sinkkiä 0,01 %. Sinkistä ja nikkelistä pääosa on kromiitissa. Sulfideihin sitoutuneiden metallien osuus on pieni. Kaivoksen ympäristönsuojelun velvoitetarkkailuun liittyen on kaivoksen rikastushiekasta määritetty metallien kokonaispitoisuuksia ja liukoisia pitoisuuksia. Seuraavassa taulukossa on esitetty vuosina tehtyjen liukoisuustestien tulokset. Liukoisuusmääritykset on tehty CEN pikaravistelutestillä (SFS EN ), jossa näytettä pyöritetään de-ionisoidussa vedessä. Testi on kolonnitestien (esim. CEN/TS 14405:2004) pikatesti. L/S = 2 (liukoisuus mg/kg) L/S = 10 (liukoisuus mg/kg) Cr Ni Zn Cr Ni Zn 2/2003 0,38 < 0,01 < 0,04 0,58 < 0,05 < 0,2 1/2004 0,10 0,01 < 0,04 0,20 < 0,05 < 0,2 2/2004 0,13 < 0,01 < 0,04 0,22 < 0,05 < 0,2 1/2005 0,04 < 0,01 < 0,04 0,12 < 0,05 < 0,2 2/2005 0,18 < 0,01 < 0,04 0,28 < 0,05 < 0,2 1/2006 0,09 < 0,01 < 0,04 0,20 < 0,05 < 0,2 2/2006 0,10 < 0,01 < 0,04 0,20 < 0,05 < 0,2 1/2007 0,02 < 0,01 < 0,04 0,43 < 0,05 < 0,2 2/2007 0,08 < 0,01 < 0,04 0,14 < 0,05 < 0,2 1/2008 0,08 < 0,01 < 0,04 0,08 < 0,01 < 0,2 2/2008 0,10 < 0,01 < 0,04 0,14 < 0,05 < 0,2 1/2009 0,05 < 0,01 < 0,04 0,10 < 0,05 < 0,2 2/2009 0,08 < 0,01 < 0,04 0,17 < 0,05 < 0,2 1/2010 0,03 < 0,01 < 0,04 0,08 < 0,05 < 0,2 2/2010 0,04 0,02 <0,04 0,93 0,15 <0,2 1/2011 0,19 0,04 <0,04 0,19 0,10 <0,2 1/2012 0,07 0,02 <0,04 0,12 0,02 <0,2 1/2013 0,05 0,05 <0,04 0,06 0,01 <0,2 2/2013 0,09 0,004 0,008 0,05 0,03 0,02 1/2014 0,054 0,001 0,002 0,072 0,002 0,013 2/2014 0,040 0,001 0,001 0,040 0,001 0,002 1/2015 0,038 0,002 0,004 0,054 0,003 0,016 10

11 11 Rikastushiekkanäytteiden kokonaispitoisuuksia on esitetty alla: Kokonaispitoisuudet As Cd Cr Cu Hg Ni Zn Pb V Mo Näytteenottoaika mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg < <0, < <0, < 0, < <0, < 0, < < 0, < 10 < < 0, < 10 < < 0, < 10 < < < 0, < < < 0, < < < 0, < < < 0, < <2 < <0, <4 6 < <2 < <0, <2 <4 6 < <2 < <0, <2 <4 10 < <2 < <0, < <2 < <0, <2 <4 7 < <2 < <0, < <2 1, <0, < <2 <0, <0, < <2 <0, <0, < <2 <0, <0, <4 14 < <2 <0, <0, <4 14 < <3 <0, <0, <1 Verrattaessa rikastushiekan kokonaispitoisuuksia maaperän pilaantuneisuuden arviointiin käytettäviin ohjearvoihin, ylittyvät alemmat ohjearvotasot kromin ja nikkelin osalta. Testien mukaan metallien liukoisuus rikastushiekasta on vähäinen. Liukoisuudet vastaavat alueen murskattujen luonnon kiviainesten liukoisuuksia (Lemminkäisen murskaus-aseman tuotteet Cr 0,01 mg/l, Ni 0,02 mg/l Zn 0,04 mg/l) ). Ainoastaan kromin liukoisuus poikkeaa murskeista, ollen kuitenkin sekin varsin pieni. Rikastushiekan korkeasta kromioksidipitoisuudesta (12 %) huolimatta liukenevan kromin määrä on vähäinen. Vastaavasti sinkki on pääasiassa kiintoaineeseen sitoutunutta. Myös liukoisen nikkelin osuus on vähäinen. Verrattaessa rikastushiekan liukoisia pitoisuuksia valtioneuvoston asetuksessa jätteiden kaatopaikkakelpoisuudesta (Vna 202/2006) esitettyihin kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvoihin, ylittyy kromin liukoisuuden pysyvän jätteen raja-arvo (0,5 mg/kg) ainoastaan , jolloin pitoisuus oli (L/S=10) 0,93 mg/kg. Verrattaessa valtioneuvoston asetuksessa eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (Vna 591/2006) annettuihin raja-arvoihin (päällystämätön rakenne, kerrospaksuus max 0,7 metriä), alittuvat rikastushiekan liukoiset pitoisuudet jokaisella näytteenottokerralla.

12 12 Kaivannaisjätealueet Kaivannaisjätteet sijoitetaan niitä varten varatuille alueille kaivosalueella. Sivukivi ja palakivi sijoitetaan avolouhoksen ympärillä oleville läjitysalueille ja rikastushiekka kaivoksen itäpuolella oleviin patopenkereiden rajaamiin altaisiin. Jätealueiden ympäristö Maasto on tasaista soiden ympäröimää aluetta. Avolouhoksen kohdalla sijainnut Elijärvi on kuivatettu pois avolouhoksen tieltä. Lähimmät viljelyskäytössä olevat alueet sijaitsevat Akkunusjoen ja Perta-aavan alueella, noin kahden kilometrin etäisyydellä kaivoksesta. Kaivosalueen läheisyydessä noin 700 metrin etäisyydellä rikastushiekka-altaista sijaitsee Kirvesaavan suojelualue, joka kuuluu Natura 2000-verkostoon. Pohjoispuolella sijaitsee soidensuojeluohjelmaan kuuluva Elijärvenviia. Kemin kaivos sijaitsee Iso-Ruonaojan vesistöalueella. Kaivoksen vesistövaikutukset kohdistuvat pääasiassa Iso-Ruonaojaan, joka laskee Veitsiluodon itäpuolella Kemissä sijaitsevaan Hepolahteen, josta on yhteys Perämereen. Kaivoksen selkeytysaltaat ovat lintujen suosiossa. Maaperä- ja pohjavesiolosuhteet Kemin kaivoksen lähialueelta ei ole laadittu yksityiskohtaista maaperäkarttaa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kaivosalueen ympäristö koostuu lähinnä moreenista (HkMr-siHkMr), jonka päällä on paikoin ohuelti lajittuneita kerrostumia (Hk). Maapeitteen paksuus vaihtelee noin 4 12 metrin välillä. Paikoin kaivosalueella on myös ohuen maapeitteen kerrostumia. Mineraalimaakerrostumat ovat monin paikoin turvekerrosten peittä-

13 miä, etenkin kaivoksen etelä- ja itäpuolella. Maaperän laatu ja laaja-alaiset turvekerrostumat indikoivat maaperän verrattain heikkoa vedenjohtavuutta. Laaja-alaisempia lajittuneita maakerrostumia (harjumuodostumat, jokikerrostumat) tavataan kaivosalueen länsipuolella sekä noin kolmen kilometrin päässä alueen eteläpuolella. Mainituilla alueilla esiintyy myös merkittäviä pohjavesialueita: Kemin kaivoksen länsipuolella on Ristikangas, Ketolanperä Salmenkylänkangas -niminen I-luokan pohjavesialue ( A ja B). Muodostumisalueen pinta-ala on 4,2 km 2. Pohjavesialueella muodostuu pohja-vettä arviolta m 3 /d. Pohjavesialue on lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä sivukiven läjitysalueiden reunasta. Kaivoksen etelälounaispuolella on I ja III-luokan Takaniitty Kaijanharju pohjavesialue ( A, B ja C) sekä etelämpänä Holstinharjun III-luokan pohjavesialue ( ). Alueet ovat lähimmillään noin kolmen kilometrin päässä rikastushiekka-altaiden reunasta. Lisäksi kaivoksen koillispuolella yli 5,5 kilometrin päässä sijaitsee Korsukangas niminen III-luokan pohjavesialue ( ). (Ympäristöhallinto Hertta-tietokanta). Maaston topografiasta ja etäisyydestä johtuen ei mainituilla pohjavesialueilla ole hydraulista yhteyttä kaivosalueeseen. Moreenikerros on luonnontilassa lähes kokonaan vedellä kyllästynyt. Pohjavedenpinta on tyypillisesti lähellä maanpintaa. Kaivosalueen pohjavesipinta on vuosina vaihdellut välillä +19,68 31,09 (N43). Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakkoon. 13 Sivukiven läjitysalueet Palakivi Avolouhinnan aikana syntynyt sivukivi on läjitetty kaivoksen vieressä oleville sivukiven läjitysalueille. Kaivoksen alueella on kolme sivukivien läjitysaluetta, Nuottijärven, Elijärven kattopuolen ja jalkapuolen läjitysalueet ja lisäksi alueella on X-malmin läjitysalue. Läjitysalueille, kokonaispinta-ala 156 ha, on läjitetty sivukiveä yhteensä noin 115 Mt. Ylimmillään sivukivikasat ulottuvat tasolle noin ,00 (N43). Perukan louhos on täytetty sivukivellä tasoon, joka on noin kymmenen metriä maanpinnan yläpuolella. Avolouhostoiminnan loputtua sivukivien läjitysalueet eivät ole enää kasvaneet. Maan alta mahdollisesti tulevat sivukivet läjitetään tällä hetkellä tilapäisesti avolouhoksen kaakkoispuolella olevan läjitysalueen itäpäähän (C), josta ne kuljetetaan maanalaisten louhosten täyttöön seuraavan louhetarpeen aikana. Vuosina ovat sivukivikasat pienentyneet yhteensä noin tonnia. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 on sivukivikasoille tuotu tonnia enemmän sivukiveä kuin sitä on ajettu kaivostäyttöön, joten käytännössä sivukivikasojen sivukivimäärä ei ole muuttunut vuodesta Sivukiven läjitysalueet Nuottijärvi, kattopuoli Elijärvi, kattopuoli Elijärvi jalkapuoli Pinta-ala ha Keskimääräinen täyttökorkeus m Sivukivimäärä milj. m Sivukivimäärä milj. t *X-malmia on läjitetty kasalle noin 7 miljoonaa tonnia Palakivi on rikastusprosessin alkuvaiheesta erotettavaa kiveä, jota ei enää jatkokäsitellä rikasteeksi sen vähäisen kromipitoisuuden vuoksi. Ympäristöluvan mukaisesti palakiveä voidaan hyödyntää kaivostäytössä sekä kai-

14 vosalueen maarakenteissa tai kaivosalueen muissa rakennuskohteissa, joissa sillä voidaan korvata muita luonnonmateriaaleja. Palakivi pyritään käyttämään kokonaisuudessaan kaivostäyttöihin, maanrakennukseen ja patojen verhoiluun. Palakiveä on varastoituna kahdelle erilliselle alueelle tuotantorakennusten itäpuolelle, joista vanha alue sijaitsee X-malmikasan eteläpuolella ja uusi alue sen avolouhoksen puolella. Oheisessa taulukossa on palakiven synty ja käyttö vuosina Palakiven tuotanto Palakiven käyttö Palakivivaraston muutos Rikastushiekka-altaat Rikastushiekka-altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on lähes 190 hehtaaria. Tähän mennessä toiminnassa muodostunutta rikastushiekkaa on sijoitettuna altaisiin noin 17 Mt. Alueella on rikastushiekka-altaat 1, 2-3, 6 ja 7 sekä vesien selkeytysaltaat 4 ja 5. Rikastushiekka-allas 1 on jo maisemoitu. Rikastushiekka pumpataan yhdessä rikastusprosessin vesien kanssa rikastushiekka-altaisiin, joihin laskeutuu pääosa (98 99 %) rikastushiekasta. Pumppaus tapahtuu altaan reunalla olevaa putkea pitkin. Purkukohtaa vaihdellaan siten, että allas täyttyy tasaisesti. 14

15 Tällä hetkellä alueella olevaa rikastushiekka-allasta 7 on mahdollista täyttää ympärivuotisesti. Altaan 7 ensimmäisen vaiheen täyttötilavuus on 4,7 milj. m 3 (+27,0 N43) ja suunnitellun korotuksen jälkeen 11,4 milj. m 3.(+33,64 N43). Rikastushiekka-altaaseen 7 on pumpattu rikastushiekkaa yhteensä noin tonnia, mikä on noin 15 % ensimmäisen vaiheen täyttömäärästä. Laskennallisesti altaaseen 7 sopii vajaa 7 vuoden rikastushiekkamäärä ennen altaan korottamista, minkä jälkeen altaan käyttöikä kasvaa noin 11 vuodella. Altaasta 7 vedet kulkeutuvat altaan lounaiskulmassa olevan vedenpoistoputken kautta selkeytysaltaaseen 4 ja siitä edelleen selkeytysaltaaseen 5, josta osa vesistä palautetaan takaisin rikastusprosessiin. Altaasta 5 osa vesistä kulkeutuu Iso-Ruonaojaan sekä ohjatusti ylijuoksutuksen kautta, että suotautumalla patopenkereiden läpi. Rikastushiekka-altaissa 2, 3 ja 6 on vielä täyttötilavuutta sulan maan aikaan tehtävälle lopputäytölle. Rikastushiekka-altaita 2 ja 3 on osittain jo peitetty maa-aineksilla ja altaan eteläpäässä on osa alueesta maisemoitu koetoimintaluvan mukaisella koerakenteella ja altaan tämän hetkinen täyttötilavuus on lähes täynnä. Altaaseen 6 mahtuvan rikastushiekkakerroksen paksuus vaihtelee ja on keskimäärin luokkaa 0,5 metriä. Altaan 6 pohjoisin osa jätetään alustavan suunnitelman mukaan täyttämättä, jotta kyseistä aluetta voitaisiin käyttää vara-altaana altaan 7 täytölle mahdollisten patotöiden ja häiriöiden aikana. Rikastushiekka-altaat on rakennettu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antamien ympäristölupien (77/02/1, ja 17/04/1, ) lupamääräysten mukaisesti. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on patoturvallisuuslain nojalla vahvistanut rikastushiekka-altaiden 1,2/3,6, selkeytysaltaiden 4, 5 sekä altaan 7 patojen luokaksi 2 (päätös Dnro KAIELY14/07.02/2010, ). Altaat ovat maapohjaisia ja niiden patopenkereet on rakennettu ns. vyöhykepadoiksi, joissa patojen tukirunkoina ovat louhepenkereet ja tiiviit osat ovat moreenia. Altaiden 4 ja 5 (selkeytysaltaat) ympäryspadot (padot 1 ja 2) ovat pelkästään moreenista rakennettuja. Maa-aineksista rakennetut padot ovat suotavia. Tästä syystä osa vesistä kulkeutuu maastoon hallitun ylivuodon lisäksi myös patojen lävitse sekä pohjan kautta. Rikastushiekka-allasta 7 ympäröivän padon läpi suotautuvan veden määrää seurataan suotovesikaivoihin asennetun reaaliaikaisen valvontajärjestelmän avulla. 15 Jätealueiden luokittelu ja onnettomuusvaarat Rikastushiekka-altaisiin varastoidaan kiintoainetta ja selkeytysaltaaseen purkautuvaa vettä kierrätetään takaisin rikastamolle. Altaan vesitilavuus pienenee rikastushiekkatäytön myötä. Altaaseen ei kerry sellaista vesimäärää, joka voisi kulkeutua vuototilanteissa etäälle altaan reunasta. Louherunkoisen padon kokonaan murtuminen on siten epätodennäköistä. (Vahingonvaaraselvitys PSV Maa ja Vesi Oy/ ) Rikastushiekka-altaisiin rakenteelliseen vakauteen tai virheelliseen toimintaan ei liity sellaista onnettomuusvaaraa, että se tulisi luokitella valtioneuvoston päätöksen 717/ 2009 liitteen 2 mukaiseksi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi. Rikastushiekan vesifaasi ei sisällä aineksia, jotka ovat kemikaalilain 11 :n tarkoittamia vaarallisia kemikaaleja. Rikastushiekka-allas luokitellaan valtioneuvoston asetuksen 717/ 2009 liitteen 2

16 ja kaivoksen ympäristöluvan 125/10/1 ( ) mukaisesti rikastushiekan läjitysalueet luokitellaan muiksi kaivannaisjätteen alueiksi. Sivukiven, palakiven ja X-malmin läjitysalueet luokitellaan kaivoksen ympäristöluvan 125/10/1 ( ) määräyksen 13 mukaisesti muiksi kaivannaisjätteen alueiksi. 16 Kaivannaisjätteen määrän minimointi, hyödyntäminen ja käsittely Kemin kaivoksella pyritään jätteen määrän minimointiin, johon tähdätään louhinnan tehokkaalla suunnittelulla. Kemin kaivoksella jätemäärien minimointiin tähtääviä keskeisempiä toimenpiteitä on siirtyminen avolouhoslouhinnasta kokonaan maanalaiseen louhintaan vuonna 2006 sekä sivu- ja palakiven hyödyntäminen kaivostäytöissä. Sivukivi nykyisestä louhinnasta käytetään kaivostäytöissä. Rikastusprosessissa muodostuva palakivi pyritään käyttämään kokonaisuudessaan kaivostäyttöihin, maanrakennukseen ja rakentamiseen kaivosalueella (mm. patojen verhoiluun). Ajoksen tuulivoimapuistossa on perustuksiin käytetty Kemin kaivoksen kiviä, ja graniittia ja metaperidotiittia on käytetty myös ratasepelinä ja murskeena (tielaitos, VR ja Ruotsin rautatiet). Maanalaisen kaivoksen laajennusvaiheessa kaivoksessa syntyy peränajosta sivukiveä, joka hyödynnetään suoraan kaivoksessa louhostäytöissä. Kaivoksen laajentuessa ei louhostäytöissä pystytä hyödyntämään kiviä maanpäältä vastaavasti kuin pystyttäisiin tuotantotilanteessa ilman laajentumista. Sivukiven ja palakiven hyödyntäminen louhoksessa Suurin osa maanalaisessa kaivoksessa syntyvästä sivukivestä hyödynnetään suoraan louhostäytöissä, eikä niitä edes tuoda sivukivikasalle. Määrät kaivoksesta louhitulle sivukivelle, sivukivikasoille läjitetylle sivukivelle, kaivoksessa maan päältä käytetylle sivu- ja palakivelle on esitetty seuraavassa taulukossa. [t] Louhittu sivukiveä Tuotu sivukivikasalle Viety kaivokseen sivukivikasalta Viety kaivokseen palakiveä * ** Yhteensä *Taulukossa esitetty vuosi 2009 on ollut poikkeuksellinen kuuden kuukauden tuotantokatkoksen vuoksi **Vuosi 2011 oli poikkeuksellinen kiven kulun kannalta, sillä maanalaisessa kaivoksessa valmistauduttiin tuotannon kaksinkertaistamiseen Toiminnan laajentuessa lähes kaikki louhittava sivukivi käytetään maan alla louhostäyttöihin. Samalla avolouhinnan aikana syntyneiden sivukivikasojen purku maanalle jatkuu.

17 17 Laskennallinen sivukivikasojen pienentymisaikataulu Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa ( ) on esitetty seuraava laskelma, jossa sivukivikasojen koko on: [t] Elijärvi jalkapuoli Elijärvi kattopuoli Nuottijärvi X-malmi Yhteensä Tyhjennysaikataulu ennen laajennusta perustuu vuoden 2010 toteutumaan: Maanpäältä toimitettava täyttömateriaali ennen kaivoksen laajennusta [t/a] Sivukivi Palakivi Yhteensä Maanpäältä toimitettava täyttömateriaali laajennuksen jälkeen (2013 alkaen) Sivukivi Palakivi Yhteensä Varastokasojen laskennallinen tyhjennysaikataulu (tyhjäksi) on siten: Varastokasa Vuosi Elijärven jalkapuoli 2057 Elijärven kattopuoli 2349 Nuottijärvi 2426 X-malmi 2453 Elijärven jalkapuolen läjitysalueen sivukiven määrä on noin 12 Mt / 7 Mm 3. Laajennuksen jälkeisellä malmituotannolla Elijärven jalkapuolen kasan tilavuuden arvioidaan pienentyvän puoleen noin vuonna 2035 ja kasan loppuvan kokonaan noin 2057 (n. 2060). Tässä arvioinnissa on käytetty vuoden 2010 mukaista tyhjennysaikataulua, eikä laskelmassa ole huomioitu muuta kasojen käyttöä (myynti ja hyötykäyttö). Elijärven jalkapuolen sivukivikasan osalta merkittävä normaalista poikkeava suurempi erä tulee olemaan louheen käyttö rikastushiekka-altaan 7 padon korotuksissa, mihin louhetta kuluu arviolta m 3 -rtr Kun Elijärven jalkapuolen läjitysalue on hyödynnetty kaivostäytöissä, tullaan siirtymään kattopuolella sijaitsevien Nuottijärven ja Elijärven kattopuolen sivukivikasojen hyödyntämiseen. Tarkkaa suunnitelmaa alueesta, jolta hyödynnettävä sivukivi otetaan, ei ole vielä tehty. X-malmikasalle on aikoinaan läjitetty niukasti kromipitoista kiveä. On mahdollista, että esimerkiksi maanalaiseen louhintaan liittyvistä tuotantohäiriöriskeistä johtuen ja tuotantotason noustessa hyödynnetään kasaa tuotannossa. Hyödyntämistä ei voi pitää erittäin todennäköisenä, mutta se on tulevaisuudessa mahdollista. X-malmi kasaa ei tulla hyödyntämään kaivostäytöissä, edellä mainituista syistä johtuen. Sivukivikasojen tyhjennysaikataulu on suuntaa-antava. Maanalaista kaivosta suunnitellaan laajennettavaksi lähivuosina sekä syvyyssuunnassa, että Surmanojan avolouhoksen suuntaan. Kaivoksen laajentuessa syntyy sivukiveä suhteessa enemmän kuin mitä sitä voidaan käyttää louhosten täyttöön. Kaivoksen laajentuminen tulee vaikuttamaan myös jatkossa mas-

18 sataseeseen. Edellä esitetty tyhjennysaikataulu antaa kuitenkin suuruusluokan sivukivikasojen pienentymisaikataulusta. 18 Jätteen hyötykäyttö maarakenteissa ja myynti ulos Materiaalitehokkuus ja sivutuotteiden hyödyntäminen on osa Outokummun ympäristöstrategiaa. Tornion tehtailla ja Kemin kaivoksella syntyy merkittäviä määriä hyödynnettäviä sivutuotteita vuosittain. Outokummulla on sivutuotetiimi, jonka avulla eri toimintojen sivutuotteet hyödynnetään mahdollisimman tarkasti. Sivutuotetiimi huolehtii operatiivisesta sivutuotteiden hyödyntämisestä ja kehittää toimintaa edelleen yhteistyössä tuotannon ja ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Elijärven kattopuolen läjitysalueelle varastoitua peridotiittilouhetta murskataan omaan tierakentamiskäyttöön. Mursketta ei pääsääntöisesti myydä ulos sen rajoittuneiden teknisten ominaisuuksien (lujuus) vuoksi. Sivukivikasoilta myydään mahdollisuuksien mukaan sivukiveä/louhetta. Ulos myytävä materiaali on pääosin isokokoista lohkaretta/louhetta ja sitä käytetään satamarakenteiden, aallonmurtajien, merituulivoimaloiden perustuksien ym. vastaavien rakenteiden tekoon. Ulosmyynti riippuu suuresti alueella tapahtuvasta maanrakennustoiminnasta ja se on ollut vuoden 2005 jälkeen keskimäärin noin tonnia. Sivukiveä on myyty ulos vuosittain (tonnia): Rikastushiekan käyttö maanalaisten tilojen täytöissä Rikastushiekkaa ei tällä hetkellä käytetä maanalaisten tilojen täytöissä, koska sivu- ja palakiveä on riittävästi tarjolla ja se on teknisesti tarkoitukseen soveltuvaa sekä toistaiseksi kaivosalueella on riittävästi tilavuutta maanpäällisissä rikastushiekka-altaissa. Kaivoksen laajennuksen vuoksi on kuitenkin aloitettu alustavat selvitykset rikastushiekan käyttämisestä kaivoksen täytössä (pastatäyttö) sekä selvitykset kaivoksen kovettuvan täytön reseptoinnista on aloitettu. Mahdollisuudet hyödyntää vanhoja avolouhoksia kaivannaisjätteen sijoitusalueina Avolouhoksia ei käytetä kaivannaisjätteen sijoitusalueina. Maanalainen louhinta tehdään ylöspäin kohti Elijärven avolouhoksen pohjaa, johon yläpuolelta kohdistuisi täyttömateriaalin ansiosta rasituksia, joita välikatto ei kestä. Avolouhoksen täyttäminen vaarantaisi avolouhosten pohjassa olevien ja niiden alapuolisten malmivarojen hyödyntämisen. Tällä hetkellä kaivostoiminta laajenee Surmanojan louhoksen alapuolelle ja Viianmaan avolouhosta käytetään poravesivarastona. Avolouhoksia ei voida edellä mainituista syistä käyttää kaivannaisjätteen sijoitukseen. Avolouhosten käyttömahdollisuus tullaan kuitenkin arvioimaan ja huomioimaan tulevassa toiminnassa.

19 19 SUURONNETTOMUUDEN TORJUMISEKSI LAADITUT OHJEISTUKSET Turvallisuusjärjestelmä Kaivoksella on kartoitettu mahdolliset toiminnan riskit ja tehty niille riskianalyysit. Riskien ympäristönäkökohdat tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Riskien arviointi on osa ympäristöjärjestelmää. Merkittävimmiksi jätealueiden riskeiksi on luokiteltu selkeytysaltaiden patojen murtuminen ja patovuodot. Turvatekniikan keskus (TUKES) on vahvistanut altaan 7 turvallisuustarkkailuohjelman ( ). Rikastushiekka- ja selkeytysaltaiden patojen kunto tarkistetaan silmämääräisesti kerran vuorokaudessa kaikkina viikonpäivinä. Padoille suoritetaan vuosittain vuositarkastus sekä viiden vuoden välein määräaikaistarkastus patoturvallisuuskansiossa olevan ohjeen mukaisesti. Patosortuman vahingonvaaraselvitys Kemin kaivos on laatinut patosortuman vahingonvaaraselvityksen, jossa patomurtumatapaukset on arvioitu kolmeen suuntaan kohdista, joista vahingonvaara on arvioitu olevan suurin. Kemin kaivoksen rikastushiekka-altaan 7 allaspatojen todennäköisin sortumistapa on sisäisestä eroosiosta aiheutuva vuoto ja sortuma. Sortuma voi tapahtua rikastushiekka-altaan pohjoispuolelle, jolloin rikastushiekan ja veden seos leviäisi kaivokselle ja erityisesti avolouhoksille päin (VE1). Toinen tarkasteltu sortumapaikka sijaitsee altaan itäreunalla, jolloin rikastushiekan ja veden seosta pääsisi purkautumaan Kirvesaavan Natura-alueelle päin (VE2). Lisäksi vahingonvaara-arviossa on tarkasteltu tilannetta, jossa rikastushiekka-altaan pato sortuu eteläisestä patojaksosta ja vuotaessaan selkeytysaltaaseen murtuma sorruttaa myös selkeytysaltaan padon (ns. dominomurtuma), koska purkautuva ainemäärä ylittää kyseisellä hetkellä jälkiselkeytysaltaan käytössä olevan hätävarastokapasiteetin ylivirtauksen seurauksena (VE3). Lisäksi on tarkasteltu rikastushiekka-altaan ja selkeytysaltaan 4 murtumaa patojen väliseen avouomaan (VE4). Patojen murtuminen allasalueen länsipuolelle on käytännössä mahdotonta, sillä siellä sijaitsevat lopputäyttövaiheessa olevat altaan, jotka tukevat patorakenteita, joten padon 4 murtumista ei pääse tapahtumaan. Laskennassa on arvioitu altaista purkautuvan veden määräksi 2 Mm 3. Ympäristöön purkautuvan veden ja rikastushiekan leviämistä on tarkasteltu tilanteessa, jossa ympäristössä vallitsee tulva-aikainen vedenpinnan korkeus. Rikastushiekan leviämisen arvioinnissa lähtöolettamus on ollut, että padon murtumatilanteessa rikastushiekkaa purkautuu altaasta asettuen sortuman jälkeen altaassa keskimäärin 2 3,5 % kaltevuuskulmaan. Murtumakohdasta ympäristöön veden mukana purkautuvan rikastushiekka-alueen suurin leviämisetäisyys on laskettu 1 % kaltevuuskulman mukaan. Näiden olettamusten perusteella on arvioitu ulos purkautuvan rikastushiekan määrä siten, että altaan ulkopuolella rikastushiekan tilavuus vastaa altaasta purkautunutta määrää ja murtumakohdalla pintojen tasot yhtyvät.

20 VE1:Rikastushiekka-altaan murtuma pohjoiseen kohti avolouhost a Rikastushiekka-altaan 7 patomurtuma tapahtuu altaan pohjoisella patojaksolla, jolloin purkautuva rikastushiekka ja vapaa vesi purkautuvat kaivosalueelle. Patosortumatapauksessa rikastushiekka-altaasta 7 purkautuvan veden määrä on arvioitu olevan 2,0 Mm 3. Tulevaisuudessa altaassa oleva vesimäärä tulee vähenemään ja vastaavasti rikastushiekan määrä kasvaa Mallinnuksen mukaan purkautuva vesi kerääntyy pääasiallisesti kaivosalueella olevalle vanhalle avolouhokselle (Viianmaan avolouhos), jota tällä hetkellä käytetään poraukseen otettavan veden säilytysalueena. Arviot alueille purkautuvista ja varastoituvista vesi- ja rikastushiekkamääristä ovat: Arviolta m 3 purkautuvasta vedestä jää allasalueen pohjoispuoleiseen maastoon. Rikastushiekkaa purkautuisi noin m 3 kaivoksen välittömään läheisyyteen. Murtumatapauksessa Viianmaan avolouhokseen mahtuu arviolta noin 1 1,5 Mm 3 vettä. Ylivuotona Elijärven avolouhokseen purkautuu arviolta 0,4 1 Mm 3. Elijärven avolouhoksessa sijaitsee käynti maanalaiseen kaivostunneliin. Kyseisessä avolouhoksessa vesipinta nousisi noin 45,2 metriä, jolloin vesipinta jäisi 90 metriä kaivostunnelin suuaukon alapuolelle. Kaivosalueella tulva-aallon alle ei jää mallinnuksen mukaan rakennuksia, mutta vedenpinta saattaa nousta lähelle Forcit:n emulsioaseman pihaaluetta. Elijärven avolouhokseen valunut vesi ei pääse nousemaan tasolle, jossa siitä olisi haittaa maanalaisen kaivoksen kululle, ts. vesi ei tavoita maanalaisen kaivoksen suuaukkoa. Rikastushiekan leviäminen rajautuu suppeammalle alueelle kuin purkautuva vesi. Rikastushiekan leviämisestä ei ole merkittävää haittaa ympäristölle ja sen leviäminen rajoittuu kaivosalueelle. Kaivosalueella työskentelee ihmisiä ja patoalueella voi satunnaisesti olla työntekijöitä tarkastus- tai huoltotöissä. Padon murtumisesta ei kuitenkaan aiheudu välitöntä vaaraa ihmisille. Vaikutukset ympäristöön rajoittuvat kaivospiirin alueelle ja vähäisin osin kaivospiirin välittömässä läheisyydessä yksityisomistuksessa olevalle metsätalousmaalle. Taloudelliset vahingot kohdistuvat pääosin kaivosalueelle. 20 VE2: Rikastushiekka-altaan murtuma itään Rikastushiekka-altaan 7 patomurtuma itäisellä patojaksolla aiheuttaisi vapaan veden purkautumisen läheiselle Kirvesaavan soidensuojelualueelle. Murtumatilanteessa osa vedestä purkautuisi välittömästi Iso-Ruonaojaa pitkin ojan alajuoksulle päin. Purkautuva rikastushiekka leviää purkautumatilanteessa kaivoksen välittömään läheisyyteen. Arviolta rikastushiekkaa purkautuisi noin m 3. Murtumatilanteessa on oletettu, että altaasta purkautuvan veden määrä (arviolta 2,0 Mm 3 ) purkautuisi ympäristöön patomurtuman seurauksena. Rikastushiekka purkautuu altaan välittömään läheisyyteen eikä rikastushiekan pääasiallinen leviämisalue ulotu juurikaan suoalueelle. Vapaan veden mukana kiintoainesta leviää laajemmalle alueelle, joka laskeutuu suoalueelle. Tulvamallinnus on tehty vastaamaan pahinta mahdollista tilannetta, jossa altaasta purkautuvan vapaan veden määrä on 2 Mm 3. Vedestä osa purkautuisi välittömästi Iso-Ruonaojaan ja sitä kautta alajuoksulle ja

21 aina edelleen mereen asti. Tulva-aallon mukana leviävä hienojakoinen kiintoaines laskeutuu tulvan leviämisalueella koko Iso-Ruonaojan matkalle ja pidättyy erityisesti luontaisiin suvantopaikkoihin, sekä Hepolahden alueelle ja merialueen edustalle. Sedimentoituneen hienoaineksen määrä vastaa normaalia noin muutaman vuoden aikana kertyvää kiintoainesmäärää. Iso-Ruonaojan kautta tapahtuva välitön veden purkautuminen vähentää Kirvesaavan Natura-alueelle tulvivan veden määrää. Vesisyvyys suoalueen lounaisosassa kasvaisi maksimissaan noin 1,0 metriin ja tulvan suurin arvioitu leviämisalue on noin 250 hehtaaria, mikä on noin 13 % koko suojelualueen pinta-alasta. Tulvavettä pidättyy osittain suoalueelle, mutta pääosin suoalueelle padottunut vesi poistuu hiljalleen ojia pitkin Iso- Ruonaojan suuntaan ja näin ollen tulvavedestä ei kohdistu Kirvesaavan suojelualueelle pitkäaikaista tai pysyvää haittaa. Padon murtumisesta ei aiheudu välitöntä vaaraa ihmisille, sillä kaivosalueen itäpuolella ei sijaitse rakennuksia ja mahdollisten huoltotöiden vuoksi patoalueella on vain satunnaisesti työntekijöitä. Padon murtumisen vaikutukset kohdistuvat lähinnä ympäristöön ja suoalueen kasvillisuuteen. Vedenpinnan korkeuden nousu suoalueella on kuitenkin lyhytaikaista. Alueella ei myöskään sijaitse pohjavedenottoalueita. Taloudelliset vahingot kohdistuvat pääasiassa kaivospiirin alueelle. Laskennallisesti vesistöön purkautuvan veden mukana kohdistuva kuormitus olisi kiintoaineen osalta kg, kokonaistypen kg, kokonaisfosforin 32 kg, kalsiumin 506 kg ja raudan osalta 88 kg, mikä vastaa kaksinkertaista määrä kaivoksen keskimääräisestä selkeytysaltaiden ylijuoksutusveden vuotuisesta kuormituksesta. Muiden aineiden pitoisuuksien osalta pitoisuuden pysyvät normaaleissa arvoissa. 21 VE3: Ri kastushiekka-altaan murtuma etelään selkeyt ysalt aiden suuntaan ja sen seurauksena mahdollinen selkeytysaltaiden patomurtuma Rikastushiekka-altaan 7 patomurtuma eteläisessä patojaksossa voi aiheuttaa dominomurtuman todennäköisimmin korotuksen jälkeen. Nykytilanteessa altaasta purkautuva vesi virtaisi pääosin altaiden välissä olevaa avouomaa pitkin. Rikastushiekka-altaan korotuksen jälkeen patomurtuma altaan 7 eteläisessä patojaksossa aiheuttaisi rikastushiekan ja vapaan veden purkautumisen selkeytysaltaaseen 4. Tämä nostaisi selkeytysaltaan 4 vedenpintaa, jolloin vesi tulvisi padon 6 (välipato) yli selkeytysaltaaseen 5. Laserkeilausaineiston perusteella välipadon harjan taso on matalimmilta osin lähes metrin alempana kuin selkeytysaltaan 4 reunapato ja lähes 0,5 metriä alempana kuin selkeytysaltaan 5 reunapato. Kasvava vesimäärä altaissa 4 ja 5 johtaisi ylivuotoon altaan 5 reunapadon yli altaan eteläosassa, missä padon harjan taso on alimmillaan. Tarkastelu on tehty olettaen, että altaan 7 patomurtuman aloittama dominoefekti aiheuttaa patomurtuman altaan 5 eteläisessä patojaksossa aiheuttaen tulva-aallon Iso-Ruonaojaan. Patomurtumatilanteessa vesipinta altaissa 4 ja 5 laskee tasaisesti välipadon harjan tasolle saakka. Välipato on louherunkoinen, joten veden ylivirtaus altaiden välillä ei todennäköisimmin aiheuta padon murtumista, koska vesipaine on padon molemmin puolin. Tulva-aaltolaskenta on tehty olettaen, että patojen dominomurtuman kautta purkautuvaa vettä olisi enimmillään 2,5 Mm 3.

22 Tässä vaihtoehdossa purkautuva rikastushiekka pidättyisi pääosin selkeytysaltaan 4 alueelle. Dominoefektistä johtuen kaikki altaissa vapaana oleva vesi ei pääsisi purkautumaan samalla hetkellä, mikä vaimentaa Iso- Ruonaojaan kohdistuvaa tulva-aaltoa. VE3 on tarkasteltu tilanteessa, jossa rikastushiekka-altaan padot on korotettu suunniteltuun korkeuteen (+35,5 N43), jolloin altaan 7 ja jälkiselkeytysaltaan välissä on yhtenäinen patorakenne nykyisten erillisten patojen sijaan. Tämä on käytännössä ainoa todennäköinen mahdollisuus, jolloin merkittävää dominoefektiä voi esiintyä altaiden 4, 5 ja 7 osalta. Iso-Ruonaojan läheinen ympäristö on suhteellisen tasaista. Korkeusero allasalueen ja Perämeren välillä on noin 23 metriä ja keskimääräinen pituuskaltevuus on 0,3 %. Välittömästi patomurtumakohdan alapuolella vesi leviää laajalle alueelle vaimentaen tulva-aaltoa. Tulva-aallon edetessä Iso- Ruonaojaa pitkin kohti Kivijärveä tulva-aalto padottuu Honkajärventietä vasten. Tämän seurauksena vettä pääsee purkautumaan Vähä-Ruonaojaan suuntaan arviolta noin m 3. Loppuvesimäärä purkautuu Iso- Ruonaojaa pitkin mereen. Virtausmatka Vähä-Ruonaojaan on metsäojien kautta noin 2,5 kilometriä, joten tulvavirtaamahuippu vaimenee ennen Vähä-Ruonaojaa noin 80 m 3 /s 45 m 3 /s. Tulvavirtaamahuippu Vähä-Ruonaojan loppupäässä on noin 20 m 3 /s. Vähä-Ruonaojan keskivirtaama on noin 0,26 m 3 /s ja keskiylivirtaama noin 1,8 m 3 /s (Vesistömalli, ympäristöhallinto). Purkautuva vesimäärä vastaa vesimääränä noin 2 3 vuorokautta kestävää keskiylivirtaamatilannetta. Patomurtuman aiheuttama virtaaman kasvu aiheuttaa vedenpinnan nousua Vähä-Ruonaojan lähialueella. Tulva-alueella Vähä-Ruonaojan varrella sijaitsee asutusta. Vedenpinnan nousu tulva-alueella aiheuttaa mahdollisesti talojen rakenteiden kastumista. Vedenpinnan taso ja virtausnopeus rakennusten alueella eivät nouse tasolle, josta aiheutuisi vaaraa ihmishengille. Tulva-aalto saavuttaa rakennukset noin 6 10 tunnin kuluessa patosortuman jälkeen. Vähä- Ruonaojasta vesi purkautuu Stora Enson makeanvedenaltaaseen, missä vedenpinta nousisi enimmillään noin 0,5 0,7 metriä. Altaan vedenlaadussa voi patomurtumasta johtuvan veden purkautumisen seurauksena ilmetä muutoksia, mikä voi haitata tehtaan toimintaa. Iso-Ruonaojan keskivirtaama on noin 0,6 m 3 /s ja keskiylivirtaama noin 4,4 m 3 /s (Vesistömalli, ympäristöhallinto). Honkajärventien alapuolella tulva-aallon virtaamahuippu on noin 120 m 3 /s. Tulva-aalto vaimenee huomattavasti Iso-Ruonaojan matkalla. Seuraava merkittävä padotuskohta on rautatiesilta, missä tulva saavuttaa maksimitason noin kuusi tuntia patosortuman jälkeen. Vesi ei kuitenkaan nouse ratasillan tai penkereen yli, suurin tulvakorkeus radan yläpuolella jää noin kaksi metriä ratapenkereen yläpinnasta. Suurin virtaama ratasillan kohdalla on noin 75 m 3 /s. Tulva-aalto saavuttaa Eteläntien (vanha 4-tie) noin seitsemän tunnin kuluessa patosortuman jälkeen. Mallinnuksen perusteella vettä purkautuu tien yli noin 200 metrin leveydeltä, laskennallinen vesisyvyys sillan kohdalla on noin 0,1 m ja tien kohdalla sillan kaakkoispuolella noin 0,3 metriä. Ylivirtaus tien yli kestää noin 6 tuntia. Suurin virtaama Etelätien kohdalla on noin 70 m 3 /s. Vesi tulvii myös VT 4:n yli. Enimmillään VT4:n kohdalla on vettä noin 0,3 metriä. Vesi leviää tien suuntaisesti noin 500 metrin matkalle. Ylivirtaus VT4:n yli kestää noin kaksi tuntia. Suurin virtaama VT4:n kohdalla on noin 60 m 3 /s. Tulva-aalto voi aiheuttaa vahinkoa silta- ja tierakenteille. Suuri vir- 22

23 taus voi sorruttaa maaluiskia siltarakenteiden ympäriltä ja siten aiheuttaa vahinkoa myös siltarakenteille. Ylivirtaus tiepenkereen yli voi vaurioittaa tierakenteita ja pahimmillaan aiheuttaa paikallisia tiepenkereiden sortumia. Välillisesti tulvan nousu teillä voi aiheuttaa vaaraa ihmisille esimerkiksi liikenneonnettomuuden seurauksena. Vedenpinta ei kuitenkaan nouse äkillisesti tulva-aaltona. Esimerkiksi Eteläntien (vanha 4-tie) tulvan nousu huippuunsa kestää noin kaksi tuntia siitä, kun vesipinta tien kohdalla alkaa nousta. Iso-Ruonaojan tulva-alueella ei sijaitse asutusta tai vapaa-ajan asutusta, joten tulva-alueella ei pysyvästi asu tai oleskele ihmisiä. Ympäristölle aiheutuva vahingonvaara voi olla merkittävä lähinnä linnustolle, mikäli patomurtuma tapahtuu pesimäkaudella. Alueen kasvillisuus ei kärsi lyhytaikaisesta vedenpinnan noususta vedet purkautuvat lopulta Perämeren Hepolahteen. Tulva-aallon mukana leviävä hienojakoinen kiintoaines laskeutuu tulvan leviämisalueella koko Iso-Ruonaojan matkalle ja pidättyy erityisesti luontaisiin suvantopaikkoihin, sekä Hepolahden alueelle ja merialueen edustalle. Sedimentoituneen hienoaineksen määrä vastaa normaalia noin muutaman vuoden aikana kertyvää kiintoaines määrää. 23 VE4: Rikastushiekka-altaan ja sel keyt ysaltaan 4 murt uma patojen väliseen avouomaan. Nykyisellä rikastushiekka-altaan täyttötasolla patomurtuman tapahtuessa altaan eteläreunalla, rikastushiekka ja vapaa vesi purkautuvat kohti jälkiselkeytysallasta 4. Tämä voi aiheuttaa myös jälkiselkeytysaltaan padon murtumisen, vaikka pääosin vapaa vesi virtaisi patojen välissä olevaa avouomaa pitkin altaiden itäpuolella kulkevaan Iso-Ruonaojaan. Altaiden itäpuolella vesipinta nousee Iso-Ruonaojassa ja mahdollisesti vesipinta nousee myös Kirvesaavan lounaisosaan, kuten vaihtoehdossa VE2. Tulvaaalto leviäisi Iso-Ruonaojaa pitkin alajuoksulle päin, mutta tulva-aallon vaikutus olisi VE3 pienempi. Muilta osin sen voidaan olettaa käyttäytyvän samalla tavalla kuin vaihtoehdossa 3. Tulva-aallon eteneminen vaimenee patojen välisessä uomassa sekä altaan itäpuolella veden levitessä maastoon. Ehdotus kaivannaisjätealueiden luokittelusta Kemin kaivoksen alueen lähin asutun on noin kahden kilometrin päässä kaivosalueesta. Vähä-Ruonaojan alajuoksulla sijaitsee runsaasti asutusta. Patomurtumatapauksessa kaivoksen välittömässä läheisyydessä purkautuvan veden määrä tai lietteen pinnan nousu sekä virtausnopeus ylittävät niille kaivannaisjäteasetuksen liitteessä 2 kohdassa A 3 asetetut arvot. Asutuksen alueella vedenpinnan nousu on enintään 70 cm ja virtausnopeus <0,5 m/s. Tulva-aallon siirtymisaika alajuoksulle on ajallisesti niin pitkä, että tulva-aalto vaimenee, eikä siitä aiheudu vaara ihmishengille. Kemin kaivoksen rikastushiekka- ja selkeytysaltaiden vedessä on ainoastaan typpiyhdisteitä selkeästi enemmän kuin Iso-Ruonaojan vedessä kaivosalueen alapuolella. Rikastusprosessissa ei käytetä kemikaaleja ja malmi on niukkaliukoista oksidimalmia, mikä näkyy veden hyvässä laadussa. Mahdollisen patosortuman aiheuttaman veden laadun aiheuttama haittavaikutus on vähäinen ja tulvaveden haittavaikutus poistuu lyhyen ajan kuluessa. Mahdollisen patosortuman aiheuttaman rikastushiekan leviäminen rajoittuu pääasiassa kaivosalueen välittömään läheisyyteen ja kiintoaineen vaikutuksille altistunut ympäristö voidaan tarvittaessa ennallistaa vähäisin kunnostamis- ja ennallistamistoimin. Näiden kohtien perusteella esitetään, että Kemin kaivoksen kaivannaisjätealuetta ei luokitella kaivannaisjäteasetuk-

24 sen mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. 24 Sisäinen pelastussuunnitelma Hakijan mukaan kaivannaisjätteistä ei aiheudu sen kaltaista vaaraa, että VNa 717/2009/2008 liitteen 4 mukainen pelastussuunnitelma olisi tarpeen. Patoturvallisuuslain 19 mukaisesti järjestettävä määräaikaistarkastus pidettiin vuonna Määräaikaistarkastuksessa selvitetään muun muassa padon kunnon muutokset ja sen turvallisuuteen vaikuttavat seikat ottaen huomioon muutokset maankäytössä ja sää- ja vesioloissa. JÄTTEEN JA JÄTEALUEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Kemin kaivoksen vaikutuksia pohjavedenpinnan korkeuteen ja pohjaveden laatuun on tarkkailtu hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaan kahdeksasta pohjavesiputkesta neljä kertaa vuodessa. Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen on seurattu vuodesta Pitoisuudet vaihtelevat huomattavasti vuodenajan mukaan. Myös mittapisteiden välillä on huomattavaa vaihtelua. Kromin ja nikkelin osalta korkeimmat pitoisuudet on mitattu pohjavesivirtaaman suuntaisesti altaiden kaakkoispuolella, joten kaivoksen toiminnalla on voinut olla vaikutusta pitoisuuksiin. Pitoisuudet ovat kuitenkin hyvin pieniä ja olivat vuonna 2011 kromin ja nikkelin osalta alle STM:n talousvedelle asetettujen laatuvaatimusten. Kaivoksen läheisyydessä, pohjaveden virtaussuunnassa kaivoksen alapuolella, ei ole talousvesikaivoja eikä pohjavesialueita. Sinkkipitoisuudet ovat koholla useimmissa mittauspisteissä, mutta se kuvaa luultavasti alueen kallioperän luontaisia pitoisuuksia. Korkeimmat pitoisuudet ovat juuri mafisten kivilajien alueella, joille korkeat kalliopohjaveden liuenneiden aineiden pitoisuudet ovat tyypillisiä. Graniittigneissialueen kaivoissa pitoisuudet ovat odotetusti pienemmät. Maanalainen kaivos on ollut toiminnassa vuodesta Sinä aikana ei lähialueiden pohjavesitasoissa ole havaittu luonnollisesta vaihtelusta poikkeavia seikkoja. Ympäristöluvan mukainen vedenpinnantason seuranta kaivoksen koillispuolella sijaitsevan Kirvesaavan ja Kirvesjärven alueella aloitettiin vuoden 2012 alussa. Vaikutus pintavesiin Kaivosalueelta vesistöön pääsevä kuormitus muodostuu selkeytysaltaan ylivuodoista, selkeytysaltaiden suotovesistä ja kaivosalueen valumavesistä. Pintavesivaikutuksia on tarkkailtu useista vesistöpisteitä 4 12 kertaa vuodessa. Lisäksi on tarkkailtu selkeytysaltaasta lähtevän veden laatua ja määrää.

25 25 Kaivosvesien vaikutus on tarkkailutulosten perusteella ollut havaittavissa Iso-Ruonaojassa kohonneina ph-arvoina, sähkönjohtavuuksina, ravinne-, kalsium- ja kiintoainepitoisuuksina sekä happitilanteen heikkenemisenä talvella. Fosfaattifosfori-, ammonium-typpi-, rauta- ja kokonaisfosforipitoisuus ovat talviaikaan olleet kaivoksen alapuolella ajoittain korkeampia kuin selkeytysaltaassa tai Kirvesojassa. Kiintoainekuormitus on pääosin selkeytysaltaan ylivuodon mukana kulkeutuvaa laskeutumatonta rikastushiekkaa, johon sitoutuneena purkuvesistöön kulkeutuu pieniä määriä kromia, nikkeliä ja sinkkiä. Kaivoksen alapuolisesta vesistöstä mitatut kromin ja sinkin pitoisuudet ovat kuitenkin olleet alhaisemmat kuin kaivoksen yläpuolisessa Kirvesojassa, ja kromin ja nikkelin pitoisuudet ovat alittaneet talousvesien laatunormit. Kalsium on peräisin liukoisista kalsiumia sisältävän rikastushiekan läjitysalueiden suotovesistä sekä selkeytysaltaiden pohjasta hapettomissa olosuhteissa tapahtuvasta kalsiumin liukenemisesta. Sivukivikasojen vaikutus pintavesiin on ollut havaittavissa Sivakanojassa korkeina nitraattitypen pitoisuuksina. Iso-Ruonaojan alaosalla kaivosvesien vaikutus on edelleen ollut havaittavissa em. kohonneina pitoisuuksina, mutta talvella happitilanne on ollut parempi. Iso-Ruonaojan ravinnepitoisuudet ovat reheville vesille tyypilliset. Molempia epäorgaanisia ravinteita (typpeä suhteellisesti enemmän kuin fosforia) vedessä on runsaasti. Vesi on ollut uimavesinormien mukaan hyvälaatuista. Hepolahdessa kaivosvesien vaikutus ei ole enää selvästi havaittavissa. Selkeytysaltaasta Iso-Ruonaojaan ylivuotona johdetun veden määrä vaihtelee suuresti vuosittain, suurimmillaan se on ollut kolme miljoonaa kuutiota ja pienimmillään vain kymmeniä tuhansia kuutiometrejä. Ylijuoksutetun veden määrään vaikuttaa vuosittaiset sademäärät ja veden varastointikapasiteetti kaivosalueella.

26 Vaikutus Hepolahden sedimenttiin Ylivuoto [m 3 ] Metalleista kromi on kaivokselta lähtevissä vesissä pääosin kiintoaineeseen sitoutuneena. Hepolahden sedimentin kohonneet kromipitoisuudet ja lievästi kohonneet vanadiini- ja nikkelipitoisuudet viittaavat kaivostoiminnan vaikutuksiin. 26 Vaikutus ilmaan Kemin kaivoksen aiheuttamat päästöt ilmaan ovat peräisin energian tuotannosta ja kaivostoiminnasta. Pölypäästöistä pääosan aiheuttaa liikenne ja tuulieroosio kaivosalueella. Maanalaisesta kaivoksesta aiheutuu vähemmän pölypäästöjä kuin avolouhosaikaan. Hiukkaspäästöjen vaikutusta ilmanlaatuun seurataan kahdesta tutkimuspisteestä viiden vuoden välein tehtävällä leijumatutkimuksella (1996, 2000, 2005 ja 2010). Edellinen ilmanlaatututkimus tehtiin Ilmatieteenlaitoksen toimesta vuonna Kemin kaivosalueen ilmanlaatu oli raportin mukaan hengitettävien hiukkasten pitoisuusmittausten tulosten perusteella arvioituna pääosin hyvä. Korkeimmat pitoisuudet muodostuivat tilanteissa, joissa tuulen nopeus oli suuri, jopa 5 9 metriä sekunnissa. Tutkimuksessa verrattiin tuloksia vuonna 2005 tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin ja todettiin sekä ohjearvoon verrattavien pitoisuuksien, että kuukausikeskiarvojen pääosin pienentyneen vuodesta Vastaava mittaus uusittiin vuonna 2015 tulosten ollessa samansuuntaisia aikaisempien kanssa, mutta lopullinen raportti ei ole vielä valmistunut. Hakijan toimeksiannosta suoritetaan viiden vuoden välein sammaltutkimuksia Tornion-Kemin alueella. Tuorein sammaltutkimus on tehty vuonna Vuonna 2010 kaikilla kolmella metallilla todettiin vuotta 2005 suurempia pitoisuuksia. Pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa ennen vuotta 2005 (v ). Pitoisuuksien alueellinen vyöhykkeisyys oli hyvin selvä edellisten tutkimuskertojen tapaan ja vyöhykkeiden laajuudet olivat jotakuinkin aiemmin todettujen kaltaisia. Vuoden 2005 tavoin v havaittiin alueellista vyöhykkeisyyttä myös sinkillä. Nykyisellä kuormitustasolla luonnossa näkyvät vaikutukset rajoittuvat suurelta osin aivan kuormittajien läheisyyteen. Kirjallisuustietojen ja paikan päällä tehtyjen tutkimusten perusteella kromi-, nikkeli- ja sinkkikuormitus ei aiheuta terveysriskiä. Myös sammaltutkimus on uusittu vuonna 2015 mutta loppuraportti ei ole vielä valmistunut. Murskauksen ja hienorikastuksen pölynpoiston pesureiden hiukkaspäästöjä mitataan kolmen vuoden välein (edelliset mittaukset 2010 ja 2013). Lisäksi Kemin kaivos osallistuu Kemi-Keminmaan ilmanlaadun yhteistarkkailuun. Pesureiden mittaus ja osallistuminen ilmanlaadun yhteistarkkailuun on kuvattu tarkkailusuunnitelmassa. Kaivoksella on käytetty viime vuosina tiestön pölynsidontaan Oy Pinifer Ltd:n Dustex pölynsidontakemikaalia, joka on valmistettu mäntyöljystä.

27 Heinäkuussa 2011 siirryttiin käyttämään perinteistä vesikastelun jälkeen tehtävää suolausta, jonka on havaittu toimivan paremmin pölynhallinnassa kuin mäntyöljykemikaalien käyttö. Jatkossa päällystämättömien teiden pölynhallinnassa käytetään kastelua ja suolausta. Suolaliuoksen valmistaa TETRA Chemicals Europe Oy. Käytettyjä Dustex ja suolamääriä on esitetty alla olevassa taulukossa * Mäntyöljy Dustex 50 [l] Kalsiumkloridiliuos CC road 32 % [l] ** Maantiesuola kalsiumkloridi liukkauden torjuntaan [kg] *2009 tuotantokatkos **Kalsiumkloridiliuoksen käyttö aloitettiin heinäkuussa TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Seuranta ja tarkkailuohjelma Kaivoksen ympäristövaikutuksia tarkkaillaan Lapin ympäristökeskuksen hyväksymän kaivoksen ympäristötarkkailuohjelman puitteissa. Tarkkailuohjelmassa käydään läpi käyttötarkkailu, päästötarkkailu (pöly, kattilat, talousjätevedet, jätteet) ja vaikutustarkkailu (Kirvesaavan ja Kirvesjärven tarkkailu, pintavesi, pohjavesi, melu ja ilmanlaatu). Kemin kaivos osallistuu keväällä 2012 alkaneeseen Green Mining TEKEShankkeeseen (MINIMAN), jossa kartutetaan tietoa typpiyhdisteistä sekä niiden käyttäytymisestä kaivos- ja louhosympäristöissä sekä kehitetään käsittely- ja monitorointiteknologioita, joiden avulla suomalainen kaivosteollisuus voi käyttää räjähdysaineita kestävästi. MINIMAN-hanke tähtää kokonaisvaltaiseen typpipäästöjen hallintaan kaivos- ja louhintatoiminnassa. Hakija pyrkii selvittämään hankkeen avulla typen kiertokulkua ja käyttäytymistä rikastushiekka-altailla sekä toivoo saavansa tarpeellista tietoa typen käyttäytymisestä muun muassa sivukivikasoilla. Sivukivialueen suotovesien seuranta Kaivannaisjätealueiden suotovedet sisältyvät pinta- ja pohjaveden tarkkailuun, joissa otetut näytteet edustavat suotovesien vaikutuksia. Sivukivialueiden vedet virtaavat sivukivialueelta osaksi alueen vesienkiertoa (mm. avolouhoksiin ja edelleen rikastushiekka-altaille tai Iso-Ruonaojaan). Suotovesiseurannalla seurataan tilanteen kehittymistä ja varmistetaan, ettei kasoista tapahdu haitallisten aineiden kuten nikkelin vapautumista mahdollisen rapautumisen seurauksena. Suotovesinäytteenoton näytteenottotiheydeksi on sovittu viisi vuotta. Käyttötarkkailu ja hajapölypäästö jen hallinta Rikastushiekka- ja selkeytysaltaiden patojen kunto tarkistetaan silmämääräisesti kerran vuorokaudessa kaikkina viikonpäivinä. Samalla havainnoidaan vesistöön johdettavan veden laatu, jos ylijuoksutus on päällä. Padoille suoritetaan vuosittain vuositarkastus sekä viiden vuoden välein määräaikaistarkastus patoturvallisuuskansiossa olevan ohjeen mukaisesti.

28 Poikkeuksellisissa tilanteissa tehdään aina poikkeamaraportti, jonka perusteella päätetään tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Mikäli on odotettavissa, että poikkeamalla on vaikutuksia ulkoiseen ympäristöön, ryhdytään toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi ja poikkeaman toistumisen estämiseksi. Poikkeuksellisesta päästöstä tai tapahtumasta tiedotetaan harkinnan mukaan ympäristöviranomaisille. Tilanteen normalisoiduttua poikkeavan päästön suuruus lasketaan ja ilmoitetaan poikkeamaraportin korjaavien toimenpiteiden kera. Tiestön ja muiden hajatoimintojen pölyämistä tarkkaillaan työnjohdon ja muun henkilökunnan toimesta päivittäin. Tarpeen mukaan pölyämistä rajoitetaan pölynsidonnalla. Käyttötarkkailuun sisältyy myös murskauksen ja rikastusprosessin pölynerotuslaitteiden toiminnan valvonta. 28 Kovettuvassa tä yt össä kä ytettävien si deainei den ympäristöominaisuudet, vastaanotto ja käsittely sekä käyttö k aivoksella Kaivostäyttöä tehdään kaivoksen sisäisestä kierrosta saatavalla sivukivellä, maanpintaan varastoidulla sivukivellä sekä palarikastamolta saatavalla palakivellä. Noin puolet tästä kivimäärästä kovetetaan sideainelietteellä, joka valmistetaan sideaineliettämöllä maan päällä. Lietettä valmistetaan sekoittamalla prosessissa veden joukkoon kuiva-aineina sementtiä, masuunikuonaa (Rautaruukki) ja lentotuhkaa (Tornion Voima Oy) tietyssä seos-suhteessa. Kuonan ominaisuudet ja haitallisuus sillä ovat samalla tasolla, kuin Portland-sementissä. Tornion Voimalaitoksen pääpolttoaineena on turve ja hake. Liete sekoitetaan täyttömateriaalina käytetyn louheen joukkoon maanalaisessa kaivoksessa. Sideaineet toimitetaan sideaineliettämölle säiliöautoilla, joista ne pumpataan sideaineliettämön siiloihin. Toteutuneita määriä on esitetty seuraavassa taulukossa: [t] Sementti Masuunikuona Lentotuhka Työhygieenisissä mittauksissa on havaittu, että kokonaispölypitoisuudet ovat sekoitus-prosessin aikana yli HTP-arvon (haitalliseksi tunnettu pitoisuus). Tämän vuoksi on sideaineliettämön sisätiloissa työskenneltäessä ja sekoitusprosessin käynnissä ollessa käytettävä toistaiseksi vähintään P3- luokan hengityssuojainta. Sideaineliettämön pölypitoisuuksia seurataan vuosittain tehtävillä työhygieenisillä mittauksilla. Pölyämistä yritetään vähentää pölynpoistolaitteiden käyttöönotolla. Hakijalla on meneillään 2011 alkanut selvitystyö kaivoksen kovettuvan täytön reseptoinnista. TOIMINNAN LOPETTAMINEN JA JÄLKIHOITO Kaivos tulee jatkamaan toimintaansa alueella vielä pitkään, eikä alustavissa suunnitelmissa alueelle ole suunniteltu myöhempää käyttöä kaivostoiminnan loppumisen jälkeen.

29 29 Rikastushiekka-altaiden maisemointi Rikastushiekka-altaiden (2, 3, 6 ja 7) täytyttyä ne peitetään Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston antaman ympäristölupapäätöksen (28/05/1, ja 125/10/1, ) lupamääräysten mukaisesti sen jälkeen, kun suurin osa odotettavissa olevasta rikastushiekan painumasta on tapahtunut, ja viimeistään kahden vuoden kuluttua kunkin altaan käytön loppumisesta. Altaiden sulkemisen toteutuksesta on laadittu suunnitelma Rikastushiekka-altaan pinta-rakenteen suunnitelma (Geobotnia Oy, ). Rikastushiekka muotoillaan kaltevuuteen 1:200 ja sen annetaan kuivua ja painua. Muotoilussa voidaan käyttää kaivosalueelta saatavaa moreenia ja leikattavaa reunapatomateriaalia. Muotoillun pinnan päälle rakennetaan pintakerrokset ylhäältä lukien seuraavasti: Kasvukerros turve tms. kasvualusta 50 mm Tiivistyskerros (si)hkmr 500 mm K 3 x 10-8 m/s Peitetty pinta nurmetetaan. Alueella muodostuvat pintavalumavedet ohjautuvat altaan reunoille, mistä ne johdetaan ympäristöön. Rikastushiekkaalueen kaikki maanpäälliset rakenteet, kuten putkilinjat puretaan. Liikenne jälkihoidettujen altaiden päälle estetään kieltotauluin ja tukkimalla tiet kivenlohkareilla. Ympäristölupapäätöksen määräyksen 12 mukaisesti rakenteet voidaan korvata muilla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojatason rakenneratkaisuilla. Sivukivikasojen maisemointi Ympäristölupamääräyksen 13 mukaisesti sivukiven läjitysalueet on luokiteltu muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Sivukivien läjitysalueet lukuun ottamatta Elijärven jalkapuolen läjitysaluetta on muotoiltava mennessä jätehuoltosuunnitelman päivityksen yhteydessä hyväksyttävän maisemointisuunnitelman mukaisesti. Hakija esitti jätehuoltosuunnitelman päivityksen yhteydessä sivukivikasojen maisemointisuunnitelman, josta käytetään jatkossa nimeä vaihtoehto 1 (VE1). Laajamittaisemmasta maisemointisuunnitelmasta arimpien alueiden osalta käytetään jatkossa nimeä vaihtoehto 2 (VE2). Maisemointitarve Kemiallinen peruste Sulfidipitoisten sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden peittämisellä pyritään ehkäisemään ja minimoimaan hapen pääsy jätemateriaaliin ja tätä kautta mahdollinen hapon muodostuminen. Koska Kemin kaivoksen sivukivi ei ole happoa muodostavaa, kasoja ei ole tarvetta tästä syystä peittää. Lisäksi sivukivellä on korkea neutraloimispotentiaali, joten mikäli happamia valumavesiä muodostuisi, ne neutraloituvat kasan sisässä. Kasoilta peräisin olevien pintavesinäytteiden perusteella vesien ph on lähellä neutraalia, jopa hieman emäksisen puolella. Toinen syy sulfidimalmikaivosten jätekasojen peittämiseen on sade- ja sulamisvesien pääsyn estäminen tai vähentäminen jätemateriaaliin. Näin vä-

30 hennetään metallien ja muiden haitta-aineiden liukeneminen ympäristöön. Kemin kaivoksen sivukiven metallipitoisuudet ovat vähäisiä ja sivukiville tehtyjen liukoisuuskokeiden perusteella voidaan päätellä, että sivukivistä ei liukene haitallisia aiheita merkittävässä määrin. Mikäli vanhoja sivukivikasoja kaivetaan tai liikutellaan merkittävästi, voi kasoissa oleva räjäytysaineista peräisin oleva typpi lähteä liikkeelle. Nyt kasat ovat useissa kymmenissä vuosissa saavuttaneet stabiilin tilan eikä kasoista ole havaittu liukenevan haitta-aineita. Ympäristön kannalta on turvallisempaa olla tekemättä merkittäviä massansiirtoja. Näin ollen muotoilulle ja maisemoinnille ei ole kemiallista perustetta, koska kyseessä ei ole rapautuva sulfidimalmi ja muotoilu voi pahimmassa tapauksessa mobilisoida räjähdysaineperäiset typpijäämät. Tekninen peruste Peiterakenteiden pysyminen jyrkissä luiskissa aiheuttaa ongelmia. Tällä hetkellä sivukivikasojen luiskaosuudet ovat jyrkkiä (1:1,3...1:1,5). Jotta peiterakenteet ja kasvillisuus saataisiin pysymään luiskissa, olisi luiskia loivennettava kaltevuuteen 1:3, jotta sade- ja sulamisvedet eivät toistuvasti aiheuttaisi luiskiin eroosiosyöpymiä eikä luiskia olisi jatkuvasti korjailtava ja kasvillisuutta istutettava uudelleen. Tämä on tilankäytöllisesti Kemin kaivoksella mahdotonta. Rajoittavia tekijöitä ovat mm. soiden suojelualueen ja avolouhosten läheisyys sekä välitasanteiden leveys. Elijärven kattopuolen läjitysalue ulottuu jo tällä hetkellä pieneltä osaltaan (3 ha) soidensuojeluohjelmaan kuuluvan alueen puolelle, joka on perustettu sivukivikasan jo ollessa alueella. Tieyhteydet välitasoilla ja läjitysalueiden laelle tarvitaan huoltotöiden kannalta sekä sivukiven myöhemmässä hyötykäytössä, jolloin läjityksen purkaminen aloitetaan päällysosalta. Lisäksi luiskien loiventamiseen kuluisi valtava määrä materiaalia. Teknisistä ja tilanahtaussyistä kasojen tilapäinen peittäminen tai laajempi muotoilu aiheuttaisivat merkittävät ympäristövaikutukset ja -haitat (eroosiosyöpymät, ajoluiskien ja jopa avolouhosten menettämisen sekä haitalliset muutokset soidensuojelualueelle). Kasojen hyötykäyttö eli lopullinen maisemointi estyisi ajoluiskien menettämisen seurauksena. Sivukivikasojen stabiliteetti ja turvallisuus Stabiliteettia on arvioitu Nuottijärven ja Elijärven kattopuolen sivukivikasojen osalta. Kasat ovat laskennallisesti stabiileja (F>1, murtuminen ei ole todennäköistä) sekä nykytilassaan ja -käytössään ympäristön kannalta turvallisia. Mikäli läjitysalueen maa- tai kiviaineksen leikkauslujuus vaarallisimmalla eli rakenteessa pienimmän varmuuskertoimen antavalla liukupinnalla on huomattavasti suurempi kuin tasapainon ylläpitämiseen tarvittava leikkausjännitys (F>1), murtuminen ei ole todennäköistä. Muodonmuutoksia, kuten painumia, penkereessä voi kuitenkin tapahtua varmuuskerrointa 1 suuremmillakin arvoilla. Varmuuskertoimen F ollessa likimain 1 (F~1), tilanne on epävarma ja murtuminen on mahdollista. Jos taas varmuuskerroin on selvästi alle 1 (F<1), murtuminen on todennäköistä. Patorakenteissa, joiden tehtävänä on estää pysyvästi tai tilapäisesti rakenteen takana olevan nesteen, nestemäisesti käyttäytyvän aineen tai kiinteästä aineesta nesteeseen liukenevien aineiden valumisen alempana oleville maa-alueille tai vesistöihin, edellytetään pitkäaikaisessa suototilanteessa kokonaisvarmuutta F 1,5. Koska sivukivi ei ole nestemäisesti käyttäytyvää, kuten rikastus- 30

31 hiekka, tai sisällä liukenevia aineita, varmuuskertoimena voidaan paikallisesti sallia alle 1,5 arvoja, mutta kuitenkin selvästi yli varmuuskertoimen 1 olevia arvoja. Nuottijärven läjitysalueen eteläosan luonnollinen maapinta on tasolla +23 (N2000) ja maanpinta nousee pohjoiseen päin, ollen läjitysalueen pohjoisosalla tasolla +35 (N2000). Nuottijärven sivukivikasan luiskakaltevuudet vaihtelevat, ollen jyrkimmillään noin 1:1,3. Läjitys on tehty porrasten siten, että ensimmäinen välitasanne/pengertie muodostuu tasolle (N2000) ja seuraava tasolle Tasanteiden leveys vaihtelee metriin. Paikoitellen pohjoisosalla on tasannetta myös tasoilla +60 ja +70. Läjitysalueen lakiosa on tasolla Jyrkimpiä luiskakaltevuudet ovat läjityksen alaosalla ja länsireunalla. Läjitysalueen reunaosien kokonaiskaltevuus vaihtelee välillä 1:2,6 1:4. Nuottijärven läjitysalueen stabiliteetti eli varmuus liukupintasortumaa vastaan on hyvä (F>1,5), mikäli louheen kitkakulmaksi arvioidaan 45 ja tilavuuspainoksi 17,5 kn/m 3 ja luiskakaltevuudet ovat 1:1,4 tai loivempia. Pohjamaa on oletettu kantavaksi moreeniksi. Laskennassa on huomioitu tasanteiden reunalle neljän metrin leveydelle 10 kn/m 2 tasainen kuorma, joka vastaa työkonetta. Määräävin liukupinta muodostuu luonnonmaan ja ensimmäisen välitasanteen/pengertien välille, jossa luiskakaltevuudet ovat jyrkimmät (~1:1,4). Läjitysalueen alaosan louheen voidaan kuitenkin arvioida tiivistyneen vuosien saatossa yläpuolisen kasan painosta sekä välitasanteella tapahtuneesta liikennöinnistä johtuen. Länsireunalla myös tasoväleillä ja on paikoitellen jyrkkiä kaltevuuksia 1:1,3. Tällä kohtaa luiskaan on kuitenkin levinnyt luontaisesti kasvavaa pajukkoa, joka sitoo luiskaa ja parantaa stabiliteettia. Pienimmän kokonaisvarmuuden omaavat liukupinnat (F=1,27) muodostuvat aivan luiskan pintaosiin. Suurilla, koko läjityspenkereen rikkovilla liukupinnoilla, kokonaisvarmuus on yli 1,5. Jyrkillä luiskaosuuksilla ajoneuvojen pääsy jyrkkien reunojen lähelle estetään esimerkiksi kivillä tai maisemoinnin istutuksilla. Elijärven kattopuolen läjitysalueen luonnollinen maanpinta on eteläosalla noin tasolla (N2000) ja maanpinta nousee pohjoiseen päin mentäessä, ollen läjitysalueen pohjoisosalla noin tasolla (N2000). Läjitysalue on rakennettu pengertäen. Ensimmäinen välitasanne/pengertie on tasolla ja seuraava tasolla Lisäksi länsiosalla on tasanteita myös tasoilla +67 ja +72, pohjoisosalla tasolla ja eteläosalla tasoilla +34 ja +58. Pääosin kasan lakialue on tasolla , mutta läjitysalueen pohjoisosalla on kaksi korkeammalle, tasolle +89, ulottuvaa aluetta. Itäosalla läjitysaluetta luiskat ovat pääosin kaltevuudessa 1:1,2 1:1,4, pohjoisosalla 1:1,1 1:1,5 sekä länsi- ja eteläosalla 1:1,3 1;1,5. Eteläosalla on paikoin hyvin jyrkkiäkin (~1:1), mutta matalia luiskia. Läjitysalueen eteläosa on murskeen varastoaluetta. Läjitysalueen reunaosien kokonaiskaltevuus vaihtelee välillä 1:2,3 1:3,5. Elijärven kattopuolen läjitysalueen stabiliteettia on tarkasteltu länsiosan poikkileikkaukselta (C-C), jossa välitasanteiden luiskakaltevuudet ovat jyrkimmät ja läjitys ulottuu korkeudelle +89 saakka. Louheen kitkakulmaksi on arvioitu 45 ja tilavuuspainoksi 17,5 kn/m 3. Pohjamaa on oletettu kantavaksi moreeniksi. Laskennassa on huomioitu tasanteiden reunalle neljän metrin leveydelle 10 kn/m 2 tasainen kuorma, joka vastaa työkonetta. Määräävin liukupinta muodostuu välitasanteiden +61 ja + 82 välille, jossa luiskakaltevuus on jyrkkä (1:1,2). Luiskan pinnassa esiintyy pienehköjä liukupintoja kokonaisvarmuuksilla 1,16 1,39. Suurilla liukupinnoilla kokonais- 31

32 varmuus on hyvä (F>1,5) eli suuret liukupinnat ovat erittäin epätodennäköisiä. Tällä alueella läjitetty kivi on peridotiittia, joka on erinomaista murskaukseen. Kiveä on otettu ko. kohdasta ja tästä johtuen luiskakaltevuudet ovat jyrkkiä. Tarkoituksena on hyödyntää kiveä myös jatkossa. Peridotiitin hyödyntämisen loppuvaiheessa luiskat voidaan muotoilla kaltevuuteen 1:1,4 tai loivemmiksi. Jyrkillä luiskaosuuksilla ajoneuvojen pääsy jyrkkien reunojen lähelle estetään esimerkiksi kivillä tai maisemoinnin istutuksilla. 32 Maisemointisuunnitelma vaihtoehto 1 (VE1) Nuottijärven läjitysalueen maisemointisuunnitelmana on ajaa välitasanteiden reunoille ohuelti (noin 0,1 0,2 m) moreenia ja noin 5 10 cm kasvukerros esimerkiksi multaa tai turvetta. Alueille kylvetään nurmikko ja osalle aluetta istutetaan pensaita ja puita. Puuistutuksille varataan paksumpi kasvualusta. Maisemallisesti, Keminmaahan ja merelle näkyville, läjitysalueen länsi- ja eteläosille pyritään saamaan peittävämpi kasvillisuus kuin itä- ja pohjoisreunalle. Maisemointimateriaali saadaan läjitysalueen päälle ja länsiosan välitasanteille varastoiduista moreenimaista. Luiskia ei maisemoida, sillä luiskat jouduttaisiin loiventamaan vähintäänkin kaltevuuteen 1:2, jotta moreeni- ja kasvukerros saataisiin luisissa pysymään. Kaltevuus olisi edelleen kuitenkin niin jyrkkä, että sade- ja valumavedet aiheuttaisivat luiskiin eroosiosyöpymiä toistuvasti ja luiskia olisi jatkuvasti korjailtava ja kasvillisuutta istutettava uudelleen. Suuremmalla kaltevuudella (1:3) välitasanteet katoaisivat ja luiskatäyttöihin kuluva materiaalimäärä olisi suuri (Nuottijärven läjitykselle noin 1,4 Mm 3 ). Välitasanteet halutaan säilyttää tasoina, jotta koko läjitysalueen myöhempi mahdollinen hyötykäyttö ja kasojen purkaminen on mahdollista. Tieyhteydet läjitysalueen päälle ja välitasanteille säilytetään. Tieyhteydet tarvitaan huoltotöiden kannalta sekä sivukiven myöhemmässä hyötykäytössä, jolloin kasan purkaminen aloitetaan päällysosalta. Nuottijärven sivukivikasan alueella on kaksi jyrkkää luiskaosuutta. Näillä alueilla maisemointitoimenpiteillä estetään pääsy jyrkkien luiskien lähelle rakentamalla alueille muita maisemointialueita leveämpi kasvualusta tai käyttämällä suuria kiviä ajoesteinä. Elijärven kattopuolen maisemointisuunnitelmana on ajaa välitasanteiden reunoille ohuelti (noin 0,1 0,2 m) moreenia ja noin 5 10 cm kasvukerros esimerkiksi multaa tai turvetta. Alueille kylvetään nurmikko ja osalle aluetta istutetaan pensaita ja puita. Puuistutuksille varataan paksumpi kasvualusta. Maisemallisesti, Keminmaahan ja merelle näkyville reunoille pyritään saamaan peittävämpi kasvillisuus kuin metsän puolelle. Elijärven kattopuolen läjitysalueen lounaispuolella on varastokenttää, jolla hyötykäytettäviä kiviaineksia murskataan. Kattopuolen kasan länsipuolella ja kasan päällä on läjitettynä kiviaineksia, jotka tullaan seuraavaksi hyötykäyttämään murskeena ja/tai louheena. Näitä alueita ei maisemoida. Tieyhteydet läjitysalueen päälle ja välitasanteille säilytetään. Luiskia ei maisemoida. Kattopuolen kasalla on jyrkkiä luiskaosuuksia, joista suurin osa on alueella, mistä sivukiveä otetaan hyötykäyttöön. Työkoneiden pääsy jyrkkien luiskien yläpuolisen tasanteen reunalle estetään maisemointimaiden, kasvillisuuden ja kivien avulla. Jyrkkiä luiskaosuuksia ei erikseen loivenneta, mutta niiden loiventaminen huomioidaan sivukivien hyötykäytön yhteydessä.

33 33 Maisemointisuunnitelma vaihtoehto 2 (VE2) Sivukivikasojen näkyvyys kaivosalueelta on vähäistä ja maisemallisesti arimpien alueiden määritteleminen on siten hankalaa. Vaihtoehtoisessa tarkastelussa, maisemallisesti arimmaksi alueeksi on valittu Nuottijärven sivukivikasan lounaisreuna yksityiskäytössä olevan Matilaisentien suuntaan. Suunnitelmavaihtoehdossa VE2 laajamittaisemman maisemoinnin periaatteeksi valittiin tämän reunan osalta loiventaminen kokonaisuudessaan 1:3 kaltevuuteen, peittäminen moreenilla ja kasvukerroksella sekä nurmettaminen ja puiden sekä pensaiden istuttaminen. Maisemointisuunnitelmassa VE2 maisemointi toteutetaan muilta osin suunnitelman VE1 mukaisesti. Maisemallinen tarkastelu ja vaihtoehtojen vertailu Maisemointitarkasteluissa on tarkasteltuna näkymät Kemin kaupungintalon katolta ja Keminmaan kirkon rannasta. Selvityksen mukaan lähimaisemassa maisemavaikutukset jäävät vähäisiksi ja kaukomaisemassa erot suunnitelmien välillä ovat vähäiset katseluetäisyydestä johtuen. Maisemoinnilla ei ole merkittävää maisemakuvaa parantavaa vaikutusta. Vaihtoehdossa VE1 peitto- ja pintarakennetta rakennetaan yhteensä noin m 3 rtr. Merkittävänä erona vaihtoehdossa VE2 on jyrkän louheluiskan leikkaus ja täyttö, jota on yhteensä noin m 3 rtr. Vaihtoehdon VE1 kustannus on arvioitu vakuuden arvioinnissa, jonka mukainen kustannus sivukivikasojen maisemoinnille suunnitelman VE1 mukaisesti on euroa. Kustannus perustuu urakoitsijoilta sitoumuksetta pyydettyihin tarjouksiin urakoitsijoilta olemassa olevien suunnitelmien pohjalta. Mikäli suunnitelman VE2 kaltaiseen massiiviseen loiventamiseen ryhdyttäisiin, täytyisi työstä laatia yksityiskohtaisemmat suunnitelmat ja arviot työn toteutusmahdollisuuksista, sillä suunnitelman VE2 mukainen työ olisi vaarallinen ja vaikea työ toteuttaa. Suunnitelmaan perustuvaa kustannusta työlle ei ole voitu luotettavasti arvioida. Outokummun arvion mukaan suuruusluokka kustannukselle on noin euroa, mikäli laskennassa käytetään louheluiskan leikkauksella ja täytölle vastaavaa kustannustasoa, kuin moreenin ja pintarakenteen tekemiselle vaihtoehdossa VE1 on käytetty. Suunnitelman VE2 mukaisen loivennettavan luiskan pituus on lähes 900 metriä, jolloin luiskan loivennuksen aiheuttama lisäkustannus on suuruusluokkaa /100 metriä. Mikäli sivukivikasoja loivennettaisiin laajemmalta alueelta, tulisi rajoittavaksi tekijäksi tilanpuute (kaivosalueen rajat, avolouhokset ja tiet). Sivukivikasojen maisemoinnille ei ole selkeää tarvetta ympäristökemiallisin, teknisin perustein, eikä turvallisuuden tai maisemoinninkaan näkökulmasta. Sivukivikasat sijaitsevat kaivospiirialueella, joka on nimenomaan tarkoitettu tällaisten kasojen sijaintipaikaksi, ja kasat ovat maailmanlaajuisesti hyväksyttyä ja kaivosympäristöön kuuluvia maiseman tunnusmerkkejä. Sivukivikasojen mahdollinen maisemointi ei tulisi käytännössä näkymään julkisille paikoille tai maisemaan, sillä Keminmaan kirkonrantaan, Kemin kaupungintalolle tai Ajoksen kalasatamaan erottuu sivukivikasoista lähinnä vain silhuetti, mihin maisemointitoimet eivät vaikuta. Matilaisentie on lähinnä vähäisessä yksityisessä (kaivoksen työmatka) liikenteessä. Näin ollen

34 maisemoinnilla ei olisi todellisuudessa vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan tai sen kokemaan maisemaan. Kemin kaivoksen lähialueilla, kuten 20 kilometriä koilliseen sijaitsevilla Keski-Penikoilla sekä Martimoaavan soidensuojelualueella, on maisemallisesti samankaltaisia kivirakka-alueita kuin Kemin sivukivikasat ovat. Laajamittaisena toteutettu kasojen maisemointi haittaisi merkittävästi niiden myöhempää hyötykäyttöä ympäristönsuojelulain hengen vastaisesti, koska esimerkiksi kaivostäyttöön soveltumatonta orgaanista ja hienoainesta tulisi sekoittumaan puhtaaseen kiviainekseen. Sivukivikasojen maisemoinnille ei ole tarvetta, mutta VE1:n mukaiset maisemointitoimenpiteet voidaan tehdä vuoteen 2020 mennessä. 34 Jälkitarkkailu Kaivostoiminnan loppuessa laaditaan jälkitarkkailuohjelma, jolla varmistetaan, ettei jäte-alueista myöhemminkään aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle. JÄTEALUETTA KOSKEVAN VAKUUDEN ARVIOINTI Vakuuden arviointi koskee tässä rikastushiekka-altaiden maisemointia ja sivukivikasojen maisemointia. Rikastushiekka-alueiden maisemointi suoritetaan ympäristöluvan määräysten mukaisesti. Vakuus sivukivikasojen maisemoinnille on laskettu hakijan esittämän maisemointisuunnitelman VE1 mukaisesti. Sivukivialue, maisemointisuunnitelma, Ramboll Suorite Yksikkö Määräarvio Yksikköhinta, /yks Yhteensä, (alv 0%) Peittorakenne Alueiden pinta-ala yht. 5,3 ha Moreenikerros, Hmin 100 mm m3rtr , Kaivu, käsittely, siirto 0 2 km, levitys ja tiivistäminen rakenteeseen Pintakerros Alueiden pinta-ala yht. 5,3 ha Orgaaninen maa-aines, Hmin 50mm m3rtr , Kaivu, käsittely, siirto 0 2km, levitys rakenteeseen ja nurmetus Istutukset Puut ja pensaat yhteensä, sisältää kpl 400 8, kasvualustan (Hmin 500m) Sivukivialue yhteensä, alv 0% Rikastushiekka-alue, pintarakennesuunnitelma Geobotnia Oy Tiivistysrakenne Moreenikerros, Hmin 500 mm, K 3x10-8 m2tr , Kaivu, käsittely, siirto 0 3 km, levitys ja tiivistäminen rakenteeseen Pintakerros Orgaaninen maa-aines, Hmin 50mm Kaivu, käsittely, siirto 0 1km, levitys m2tr , rakenteeseen ja nurmetus Rikastushiekka-alue yhteensä, alv 0% Kaikki yhteensä, alv 0%

35 Kaivannaisjäteasetuksen liitteen 5 mukainen riippumaton ja pätevä arvio maisemointikustannuksista päädyttiin tekemään pyytämällä sitoumuksetta tarjoukset urakoitsijoilta olemassa olevien suunnitelmien pohjalta. Maisemoinnin kokonaiskustannus on euroa. Kustannuksia laskettaessa vain osa altaan 7 pinta-alasta on otettu huomioon. Pinta-alasta on huomioitu vain se osa, jolla on läjitettynä rikastushiekkaa vesipinnan yläpuolelle. Vakuutta päivitetään ympäristöluvan 125/10/1, määräyksessä 9 esitetysti, jonka mukaan jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava viiden vuoden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu tai jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat olennaisesti, on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään. Vakuuden päivittämiseen käytetään laskelmien mukaisia kustannuksia, joissa esitetty rikastushiekka-altaiden maisemointikustannus on noin 3 /m 2. Vakuutta päivitettäessä määritetään maisemointia vaativa rikastushiekka-alueen pinta-ala ja käytetään tässä esitettyä yksikköhintaa, ellei kustannustaso oleellisesti muutu tarkasteluissa. 35 JÄTEHUOLTOSUUNNITELMAN KÄSITTELY Jätehuoltosuunnitelman täydennykset Hakija on täydentänyt jätehuoltosuunnitelmaa muun muassa jätteiden luokittelulla, sivukiven hyötykäytöllä, ilmanlaadun tutkimuksella, teiden suolaukseen käytettävää suolalla ja sen määrällä, maisemointisuunnitelmalla ja sen kustannusarviolla sekä läjitysalueiden suotovesien määrän ja laadun tarkkailulla. Lisäksi hakija on täydentänyt hakemusta kuulemisen jälkeen vahingonvaaraselvityksellä. Hakemuksen täydennykset on tarpeellisilta osin sisällytetty edellä olevaan kertoelmaosaan. Hakija on täydentänyt hakemustaan. Täydennyksessä on esitetty, että maisemointi toteutetaan seuraavassa kuvassa esitetyllä tavalla (Nuottijärvi) vuoteen 2035 mennessä. Elijärven kattopuolen kasalla maisemointia ei tehdä lainkaan.

36 36 Kemin kaivoksella on selvitetty vuosina palakiven hyödyntämistä murskattuna ruiskubetonin runkoaineena. Hakija on esittänyt, että palakiveä ja sen murskauksessa syntyvää hienoainesta hyödynnetään sivukivikasoilla maisemoinnissa. Hienoaineksen sisältämien komponenttien liukoiset pitoisuudet selvitetään (asiasta on suullisesti sovittu ELYkeskuksen kanssa tarkastuksessa marraskuussa). Jätehuoltosuunnitelmasta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa sekä Kemin kaupungissa ja Keminmaan kunnassa Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Kemi- Tornio kaupunkilehdessä. Hakemus on uudelleenkuulutettu edellä mainituissa paikoissa Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausuntoa Lapin ELY-keskukselta ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Keminmaan kunnalta ja kunnan kaavoitus- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta sekä Kemin kaupungilta ja kaupungin kaavoitus- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta. Ensimmäisen kuulemisen jälkeen toimitetusta vahingonvaaraselvityksestä on pyydetty lausunnot Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvaratvastuualueelta, Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomaiselta, Kemin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta sekä Keminmaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.