HEVOSEN SYDÄMEN FYSIOLOGISET JA PATOLOGISET RYTMIT SEKÄ SYKEVÄLIN VAIHTELU

Transkriptio

1 HEVOSEN SYDÄMEN FYSIOLOGISET JA PATOLOGISET RYTMIT SEKÄ SYKEVÄLIN VAIHTELU Kaisu Jarva Lisensiaatin tutkielma Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen laitos 2009

2 Tiedekunta - Fakultet Faculty Laitos - Institution Department Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen laitos Tekijä - Författare Author Kaisu Jarva Työn nimi - Arbetets titel Title Hevosen sydämen fysiologiset ja patologiset rytmit sekä sykevälin vaihtelu Oppiaine - Läroämne Subject Eläinlääketieteellinen farmakologia ja toksikologia Työn laji - Arbetets art Level Lisensiaatin tutkielma Tiivistelmä - Referat Abstract Aika - Datum Month and year Sivumäärä - Sidoantal Number of pages 50 Sykevälin vaihtelu on sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelua. Elektrokardiografiassa (EKG) se nähdään R-piikkien välien pituuden vaihteluna. Sydämen lyöntitiheyttä, ja siten myös sykevälin vaihtelua, ohjaa sinussolmuke. Sinussolmukkeen toimintaan vaikuttavat sekä parasympaattinen että sympaattinen osa autonomista hermostoa. Parasympaattinen hermosto aiheuttaa pääasiassa korkeataajuista (high frequency, HF) vaihtelua, mutta myös matalataajuista vaihtelua (low frequency, LF). Sympaattinen vaikutus aiheuttaa matalataajuista vaihtelua. Sykevälin vaihtelu on osoittautunut toimivaksi keinoksi tutkia autonomisen hermoston toimintaa, ja sitä on käytetty useissa käyttäytymiseen ja hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa. Sykevälin vaihtelua voidaan tutkia analysoimalla joko EKG-nauhoitusta tai pelkkien R-piikkien rekisteröintiä. Koska sykevälin vaihtelussa halutaan tutkia sinusrytmin muutoksia, on tärkeää tunnistaa muista syistä johtuvat rytmin muutokset. Hevosilla esiintyy yleisesti sinusrytmistä poikkeavia rytmejä, jotka voivat olla fysiologisia tai patologisia. Fysiologiset rytmimuutokset johtuvat usein voimakkaasta vagaalisesta vaikutuksesta. Fysiologisiin rytmeihin kuuluvat sinus takykardia ja bradykardia, sinus arytmia, sinus-eteiskatkos sekä ensimmäisen ja toisen asteen eteiskammiokatkos. Lisäksi hevosilla esiintyy lisälyöntejä, kammiotakykardiaa ja eteisvärinää, joka on yleisin suorituskykyyn vaikuttava rytmihäiriö. Nämä kaikki voidaan havaita sydämen kuuntelussa havaittavan poikkeavan rytmin lisäksi EKG:n muutoksina. Tutkimusosassa haluttiin selvittää onko merkitystä mitä raja-arvoja käytetään sykevälin vaihtelun matalalle taajuudelle (LF) ja korkealle taajuudelle (HF). Aiemmin hevosten sykevälin vaihteluun liittyvissä tutkimuksissa on käytetty useampia eri raja-arvoja. Tutkimusta varten nauhoitettiin EKG:aa seitsemästä hevosesta. Yhtä nauhoituksista ei voitu käyttää huonon laadun vuoksi, joten tutkittavana oli kuuden hevosen EKG. Jokaisen hevosen EKG:sta valittiin neljästä ensimmäisestä tunnista kustakin 10 minuutin otos. Nämä analysoitiin ohjelmilla RR-Interval & Movement Activation Analysis Software ja Kubios HRV Analysis. Analysoinnissa käytettiin kolmia eri raja-arvoja, joita aiemmissa kirjallisuudesta löytyvissä tutkimuksissa on käytetty. Saatuja tuloksia analysoitiin tilastollisesti. Eri raja-arvoilla saadut tulokset erosivat toisistaan merkitsevästi, eivätkä ne korreloineet keskenään. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella on selvästi merkitystä mitä LF:n ja HF:n raja-arvoja sykevälin vaihtelun tutkimisessa käytetään. Avainsanat Nyckelord Keywords hevonen, sydämen rytmi, arytmia, dysrytmia, elektrokardiografia, sykevälin vaihtelu Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Viikin tiedekirjasto Työn valvoja (professori tai dosentti) ja ohjaaja(t) Instruktör och ledare Director and Supervisor(s) Työn valvoja ja vastuullinen ohjaaja Marja Raekallio, toinen ohjaaja Karin Hemmann 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO KIRJALLISUUSKATSAUS Sydämen rytmin säätelymekanismit Sydänäänet Elektrokardiografia Rytmin muutokset Sinus takykardia Sinus bradykardia Sinus arytmia Eteis-kammiokatkos Sinus-eteiskatkos Lisälyönnit Kammiotakykardia Eteisvärinä Kammiovärinä Sykevälin vaihtelu AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET POHDINTA KIRJALLISUUSVIITTEET

4 1 JOHDANTO Sykevälin vaihteluksi kutsutaan sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelua. Elektrokardiografiassa (EKG) se nähdään R-piikkien välien pituuden vaihteluna. Sykevälin vaihteluun vaikuttavat sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto (Norman ym. 2005), minkä vuoksi sitä käytetään autonomisen hermoston toiminnan tutkimisessa (von Borell ym. 2007). Sykevälin vaihtelua on käytetty apuvälineenä esimerkiksi useissa eläinten käyttäytymiseen (Visser ym. 2002, Bachmann ym. 2003, Visser ym. 2003) ja rasitukseen (Physick-Sheard ym. 2000, Voss ym. 2002, Kato ym. 2003, Kinnunen ym. 2006, Ohmura ym. 2006) liittyvissä tutkimuksissa. Suuritaajuinen vaihtelu (high frequency, HF) on parasympaattisen hermoston aiheuttamaa. Matalataajuinen vaihtelu (low frequency, LF) sen sijaan on peräisin sekä sympaattisesta että parasympaattisesta vaikutuksesta (Malliani ym. 1991, Berntson ym. 1997, Laitio ym. 2001). Sykevälin vaihteluun vaikuttavat kaikki tapahtuvat rytmin muutokset syystä riippumatta. Autonomisen hermoston toimintaa tutkittaessa pyritään tarkastelemaan sinusrytmiä ja sen muutoksia. Tämän takia on tärkeää tuntea muut mahdolliset syyt rytmimuutoksille ja tunnistaa ne. Hevosilla poikkeavat rytmit ovat yleisiä (Raekallio 1992, Razavizadeh ym. 2003, Ryan ym. 2005), ja siksi niiden käsittelyä tässä yhteydessä on pidetty tarpeellisena. Sykevälin vaihtelun tulkitsemisessa tärkeässä osassa ovat rytmimuutosten tunnistamisen lisäksi raja-arvot. Jotta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston vaikutuksista, tarvitaan tulosten tulkinnassa raja-arvot korkeataajuiselle (HF) ja matalataajuiselle vaihtelulle (LF). Näiden raja-arvojen katsotaan yleensä olevan eläinlajikohtaisia (von Borell ym. 2007). Vaikka hevosten sykevälin vaihteluun liittyviä tutkimuksia on tehty paljon, eri tutkimuksissa on käytetty erilaisia HF:n ja LF:n rajaarvoja (Kuwahara ym. 1996, Physick-Sheard ym. 2000, Ohmura ym. 2001, Voss ym Ohmura ym. 2003, Kato ym. 2003, Rietmann ym a ja b). Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia ja vertailla miten eri raja-arvoilla saadut tulokset poikkeavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää onko lopputuloksen kannalta merkitystä mitä raja-arvoja sykevälin vaihtelun tutkimisessa käytetään. Jos eri raja-arvoilla saadaan selvästi toisistaan poikkeavia tuloksia, täytyy sykevälin vaihteluun liittyvää tutkimusta suunnitellessa kiinnittää huomiota siihen mitä raja-arvoja käytetään. 4

5 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Sydämen rytmin säätelymekanismit Sydämen sykenopeuteen ja rytmiin vaikuttavat pääasiassa sydämen tahdistinsolujen toiminta, impulssin johtuminen erityisissä johtoradoissa ja myokardiumissa sekä autonomisen hermoston vaikutus. Normaalitilanteessa sydämen tahdistuksesta vastaa sinussolmuke, joka sijaitsee oikean eteisen seinämässä. Sinussolmuke depolarisoituu itsenäisesti, jolloin syntyy sähköinen impulssi. Impulssi leviää ensiksi eteisten seinämiä pitkin, minkä seurauksena eteiset supistuvat. Impulssi kulkee edelleen eteiskammiosolmukkeeseen, josta se etenee kammioiden väliseinämässä sijaitsevaan Hisin kimppuun. Hisin kimppu jakautuu oikeaan ja vasempaan haaraan, jotka jakautuvat edelleen pienemmiksi Purkinjen säikeiksi. Purkinjen säikeitä pitkin impulssi leviää kammioiden seinämiin, ja kammiot supistuvat. Tätä vaihetta seuraa palautumisvaihe eli repolarisaatio (Holmes 1990, Berntson ym. 1997). Sinussolmukkeen toimintaan vaikuttavat sekä sympaattinen että parasympaattinen (vagaalinen) osa autonomista hermostoa. Postganglionaariset parasympaattiset hermopäätteet sinussolmukkeessa vapauttavat aktivoituessaan asetyylikoliinia, joka hidastaa sinussolmukkeen depolarisoitumisrytmiä. Asetyylikoliini vaikuttaa sitoutumalla kolinergisiin muskariinireseptoreihin ja aktivoimalla siten soluseinän kalsiumkanavia. Sympaattiset hermopäätteet sinussolmukkeessa sen sijaan vapauttavat noradrenaliinia nopeuttaen sinussolmukkeen depolarisoitumisrytmiä. Noradrenaliini vaikuttaa β 1 - reseptorien välityksellä saaden aikaan toisiolähettikaskadin solun sisällä. Vagaalinen vaikutus on nopea ja välittyy vain pienellä viiveellä. Sympaattinen vaikutus on hitaampi ja ilmenee 1-2 sekunnin viiveellä (Berntson ym. 1997). Sydämen lyöntinopeuteen voivat vaikuttaa myös useat neuropeptidit. Suoran hermostollisen vaikutuksensa lisäksi sympaattinen järjestelmä voi vaikuttaa sydämen sykenopeuteen myös epäsuorasti vapauttamalla katekolamiineja lisämunuaisesta (Berntson ym. 1997). Vaihtelu sydämen rytmissä voi olla fysiologista, johtuen edellä kuvatusta autonomisen hermoston vaikutuksesta sinussolmukkeen depolarisoitumiseen, mutta taustalla voi olla myös jokin patologinen muutos. Kirjallisuudessa on kuvattu esimerkiksi tapaus, jossa 5

6 hevosella havaittiin rytmihäiriöitä piroplasmoosin aiheuttaman myokardiumin vaurion yhteydessä (Diana ym. 2007). Myös elektrolyyttien epätasapaino voi vaikuttaa sydämen rytmiin ja sykkeeseen (Hilwig 1977). 2.2 Sydänäänet Sydänäänten kuuntelu eli auskultaatio on olennainen osa sydämen tutkimista. Kuunneltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota sykenopeuteen, sydämen rytmiin sekä mahdollisiin sivuääniin. Hevosen sydäntä kuunnellessa tulee ottaa huomioon, että monista eläinlajeista poiketen hevosella voidaan kuulla jopa kolmesta neljään sydänääntä tavallisen kahden sijaan (Patterson ym. 1965). Kun kuullaan enemmän kuin kaksi sydänääntä, rytmiä kutsutaan laukkarytmiksi. Hevosella laukkarytmi on siis normaalilöydös, toisin kuin useimmilla muilla eläinlajeilla (Radostits ym. 2000). Ensimmäinen sydänääni aiheutuu mitraali- ja trikuspidaaliläpän sulkeutumisesta, joka tapahtuu systolen alussa. Ensimmäinen sydänääni on yleensä toista sydänääntä pidempi, voimakkaampi ja matalampi. Toinen sydänääni kuuluu diastolen alussa pulmonaari- ja aorttaläpän sulkeutuessa. Toinen sydänääni kuuluu hevosilla yleensä yhtenä, mutta voi joissain tapauksissa olla jakaantunut kahteen osaan, jos läpät sulkeutuvat hieman eri aikaan (Patterson ym. 1965). Kolmas sydänääni on peräisin kammioiden nopeasta täyttymisestä diastolen aikaisessa vaiheessa. Kolmas sydänääni on hevosilla hyvin yleinen. Patterson ym. (1965) totesivat tutkimuksissaan, että se oli kuultavissa lähes 50 %:lla normaaleista hevosista. Erityisen hyvin kolmas sydänääni kuuluu silloin, kun syke on lievästi normaalia leposykettä korkeampi. Neljäs sydänääni liittyy eteisten supistumiseen, ja se voidaan kuulla juuri ennen ensimmäistä sydänääntä. Myös neljäs sydänääni on yleinen hevosilla, mutta sitä ei aina voida selvästi erottaa ensimmäisestä sydänäänestä. Erotuskyky riippuu P- ja R aaltojen välin pituudesta eli impulssin eteisistä kammioihin johtumisen nopeudesta, joka vaihtelee eri hevosilla sekä samalla yksilöllä levossa ja rasituksessa (Patterson ym. 1965, Radostits ym. 2000). 2.3 Elektrokardiografia Sydämen poikkeavan rytmin tutkimisessa käytetään usein auskultaation lisäksi elektrokardiografiaa (EKG). Se kuvaa sydämen sähköistä toimintaa, jota voidaan tutkia 6

7 kehoon, yleensä iholle, asetettavien elektrodien välityksellä. Kahdella elektrodilla saadaan aikaan bi-polaarinen kytkentä. EKG mittaa näiden kahden elektrodin välillä tapahtuvia potentiaalin vaihteluita, ja tulokset voidaan esimerkiksi piirtää paperille tai nauhoittaa tietokoneelle. Näistä tuloksista muodostuu EKG-käyrä, jossa normaalitilanteessa on nähtävissä P-aalto, QRS-kompleksi ja T-aalto jokaisella sydämen lyönnillä. P-aalto syntyy eteisten depolarisoituessa, QRS-kompleksi kuvaa kammioiden aktivoitumista ja T-aalto kammioiden palautumista. Näiden suunta ja koko voivat vaihdella erilaisista kytkennöistä riippuen (Holmes 1990). EKG on hyödyllinen apuväline erityisesti silloin, kun sydämen poikkeavalle rytmille on useampi mahdollinen syy. Esimerkiksi toisen asteen eteis-kammiokatkos, eteisperäiset lisälyönnit ja kammioperäiset lisälyönnit voivat olla vaikeita erottaa toisistaan pelkällä auskultaatiolla, sillä niissä kaikissa voi esiintyä taukoja lyöntien välillä (Holmes & Alps 1966 a). EKG on tärkeä apuväline myös rytmihäiriölääkitysten vaikutuksia seurattaessa. Sen avulla voidaan havaita mahdolliset toksiset vaikutukset jo aikaisessa vaiheessa (Muir ym. 1990, Reef ym. 1995). Lisäksi EKG:aa voidaan käyttää silloin, kun sydämen kuuntelu ei ole mahdollista, esimerkiksi jos rytmihäiriö ilmenee vain rasituksessa. Rasituksen aikana tehtävässä EKG-tutkimuksessa on erityisen tärkeää, että elektrodit on sijoitettu niin, ettei niihin kohdistu ylimääräistä liikettä ja ne pysyvät paikoillaan. Gatti & Holmes (1990) suosittelivat elektrodien sijoittamista rintakehän ventraaliosaan miekkalisäkkeen (processus xiphoideus) kohdalle ja rintakehän etuosaan keskelle, hieman rintalastan kahvan (manubrium sterni) yläpuolelle, tai vaihtoehtoisesti sään vasemmalle puolelle lapaluun yläpuolelle. Myös muunlaista elektrodien sijoittelua on käytetty. Esimerkiksi Ryan ym. (2005) asettivat elektrodit rintakehän vasemmalle puolelle kyynärnivelen korkeudelle, rintakehän puoliväliin vasemmalle puolelle ja rintalastan oikealle puolelle. Holter-monitoroinnilla tarkoitetaan pitkäaikaista, yleensä 24 tuntia kestävää, EKGnauhoitusta. Pitkiä ajanjaksoja tutkittaessa voidaan paremmin havaita hetkittäin esiintyvät rytmihäiriöt. Holter-monitorointia voidaan käyttää myös rasituskokeissa sekä radalla että juoksumatolla (Zucca ym. 2003). Scheffer ym. (1995) käyttivät Holternauhoituksessa kahta kytkentää, joista ensimmäisen elektrodit oli sijoitettu miekkalisäkkeen kohdalle ja sään vasemmalle puolelle, ja toisen elektrodit rintakehään vasemmalle puolelle ventraalisesti ja oikealle puolelle dorsaalisesti. Näistä 7

8 ensimmäisessä kytkennässä oli vähemmän häiriöitä rasituksen aikana ja kytkennässä 2 vastaavasti karsinalevon aikana. 2.4 Rytmin muutokset Hevosilla tavataan useita erilaisia dysrytmioita eli normaalista poikkeavia rytmejä. Monet niistä ovat fysiologisia, tavallisesti voimakkaan vagaalisen tonuksen aikaansaamia, ja ilmenevät levossa (Hilwig 1977). Fysiologisiin dysrytmioihin kuuluviksi lasketaan levossa esiintyvät sinus takykardia ja bradykardia, sinus arytmia, sinus-eteiskatkos (sinoatriaalikatkos, SA-katkos) sekä ensimmäisen ja toisen asteen eteis-kammiokatkos (atrioventrikulaarinen katkos, AV-katkos) (Mc Guirk & Muir 1985, Reef 1999, Radostits ym. 2000, Razavizadeh ym. 2003). Takykardiana voidaan aikuisella hevosella pitää yli 50 lyöntiä minuutissa ja bradykardiana alle 20 lyöntiä minuutissa levossa ollessa (Hilwig 1977). Fysiologisten rytmin muutosten lisäksi hevosilla tavataan myös patologisia muutoksia. Yleisesti ottaen sellaisia muutoksia, jotka eivät poistu rasituksessa, pidetään patologisina (Hilwig 1977, Bowen 2003). Mikäli rytmin muutos johtuu vagaalisesta vaikutuksesta, sen pitäisi hävitä paitsi rasituksessa, myös silloin, kun hevoselle annetaan atropiinia (0,01 mg/kg i.v.), jonka vaikutus on antikolinerginen ja vagolyyttinen eli vagaalista vaikutusta estävä (Bonagura 1985). Atropiinin ja rasituksen lisäksi myös kiihtymys poistaa vagaalisesta vaikutuksesta johtuvat rytmin muutokset (Reef 1999). Suurin osa hevosista pystyy kompensoimaan sydämen toimintaa rytmihäiriöiden aikana levossa ja osa myös rasituksessa, minkä vuoksi verenkiertohäiriön merkkejä ei useimmissa tapauksissa ole havaittavissa (Holmes & Alps 1966 b). Patologiset rytmihäiriöt eteisvärinää lukuun ottamatta johtuvat useimmiten sydämen tai ruuansulatuskanavan sairaudesta (Bowen 2003). Taustalla olevia sydänsairauksia voivat olla esimerkiksi läppäviat sekä myokardiumin tai perikardiumin sairaudet (Else & Holmes 1977, McGuirk & Muir 1985, Nielsen 1990, Machida ym. 1992). Muita potentiaalisia rytmihäiriöiden aiheuttajia ovat elektrolyyttien ja aineenvaihdunnan häiriöt ja epätasapaino (Bowen 2003). Rytmihäiriöitä on todettu myös duodenumin ja proksimaalisen jejunumin tulehduksen yhteydessä (Cornick & Seahorn 1990). 8

9 You are reading a preview. Would you like to access the full-text? Access full-text

10 Kato T, Ohmura H, Hiraga A, Wada S, Kuwahara M, Tsubone H. Changes in Heart Rate Variability in Horses During Immersion in Warm Springwater. Am J Vet Res 2003 Dec, 64(12): Kimberly M, McGurrin J, Physick-Sheard PW, Kenney DG. How to Perform Transvenous Electrical Cardioversion in Horses with Atrial Fibrillation. J Vet Cardiol 2005, 7: Kimberly M, McGurrin J, Physick-Sheard PW, Kenney DG, Kerr C, Brad Hanna WJ. Transvenous Electrical Cardioversion of Equine Atrial Fibrillation: Technical Considerations. J Vet Intern Med 2005, 19: Kinnunen S, Laukkanen R, Haldi J, Hanninen O, Atalay M. Heart Rate Variability in Trotters During Different Trainig Periods. Equine vet J Suppl 2006, 36: Komission asetus (EY) N:o 1950/2006 Hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden luettelon laatimisesta eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaisesti. haettu Kuwahara M, Hashimoto S, Ishii K, Yagi Y, Hada T, Hiraga A, Kai M, Kubo K, Oki H, Tsubone H, Sugano S. Assesment of Autonomic Nervous Function by Power Spectral Analysis of Heart Rate Variability in the Horse. J Auton Nerv Syst 1996, 60: Laitio T, Scheinin H, Kuusela T, Mäenpää M, Jalonen J. Mitä sydämen sykevaihtelu kertoo? Finnanest 2001, 34 (3): Lawler JB, Frye MA, Bera MM, Ehrhart EJ, Bright JM. Third-Degree Atrioventricular Block in a Horse Secondary to Rattlesnake Envenomation. J Vet Intern Med 2008, 22: Leroux AJ, Schott HC, Hines MT. Ventricular Tachucardia Associated with Exhaustive Exercise in a Horse. J Am Vet Med Assoc 1995, 207(3):

11 Lombardi F, Malliani A, Pagani M, Cerutti S. Heart Rate Variability and its Sympathovagal Modulation. Cardiovasc Res 1996, 32: Maa- ja metsätalousministeriön asetus 6/EEO/2008 lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä. haettu Machida N, Nakamura T, Kiryu K, Haramaki S, Too K. Cardiopathological observation on a Case of Persistent Ventricular Tachycardia in a Pony Mare. J Vet Med Sci 1992, 54(6): Malik M. Heart Rate Variability; Standards of Measurement, Physiological Interpretation, and Clinical Use. Circulation 1996, 93: Malliani A, Pagani M, Lombardi F, Cerutti S. Cardiovascular Neural Regulation Explored in the Frequency Domain. Circulation 1991, 84: Martin BB, Reef VB, Parente EJ, Sage AD. Causes of Poor Performance of Horses During Training, Racing or Showing: 348 Cases ( ). J Am Vet Med Assoc 2000, 216(4): McGuirk SM, Muir WW. Diagnosis and Treatment of Cardiac Arrhythmias. Vet Clin North Am Equine Pract 1985, 1(2): McGurrin MKJ, Physick-Sheard PW, Kenney DG. Transvenous Electrical Cardioversion of Equine Atrial Fibrillation: Patient Factors and Clinical Results in 72 Treatment Episodes. J Vet Intern Med 2008, 22: Mogg TD. Equine Cardiac Disease, Clinical Pharmacology and Therapeutics. Vet Clin North Am Equine Pract 1999, 15(3): Muir WW, McGuirk SM. Pharmacology and Pharmacokinetics of Drugs Used to Treat Cardiac Disease in Horses. Vet Clin North Am Equine Pract 1985: 1(2):

12 Muir WW, Reed SM, McGuirk SM. Treatment of Atrial Fibrillation in Horses by Intravenous Administration of Quinidine. J Am Vet Med Assoc 1990, 197(12): Nielsen IL. Ventricular Tachycardia in a Thoroughbred Racehorse. Aust Vet J 1990, 67(4): Norman SE, Eager RA, Waran NK, Jeffery L, Schroter RC, Marlin DJ. Recording of ECG Signals on a Portable MiniDisc Recorder for Time and Frequency Domain Heart Rate Variability Analysis. Physiol Behav 2005, 83: Ohmura H, Hiraga A, Aida H, Kuwahara M, Tsubone H, Jones JH. Changes in Heart Rate and Heart Rate Variability in Thoroughbreds During Prolonged Road Transportation. Am J Vet Res 2006 Mar, 67(3): Ohmura H, Hiraga A, Aida H, Kuwahara M, Tsubone H. Influence of Quinidine and Flecainide on Autonomic Nervous Activity in Thoroughbred Horses. Vet Rec 2003, 152: Ohmura H, Hiraga A, Aida H, Kuwahara M, Tsubone H. Effects of Repeated Atropine Injection on Heart Rate Variability in Thoroughbred Horses. J Vet Med Sci 2001, 63(12): Ohmura H, Hiraga A, Aida H, Takahashi T, Nukada T. Determination of Oral Dosage and Pharmacokinetic Analysis of Flecainide in Horses. J Vet Med Sci 2001, 63(5): Ohmura H, Nukada T, Mizuno Y, Yamaya Y, Nakayama T, Amada A. Safe and Efficasious Dosage of Flecainide Acetate for Treating Equine Atrial Fibrillation. J Vet Med Sci 2000 Jul, 62(7): Patterson DF, Detweiler DK, Glendenning SA. Heart Sounds and Murmurs of the Normal Horse. Ann N Y Acad Sci 1965, 127(1):

13 Patteson MW, Cripps PJ. A Survey of Cardiac Auscultatory Findings in Horses. Equine Vet J 1993, 25(5): Patteson MW. Equine Cardiology. Blackwell, Oxford Physick-Sheard PW, Marlin DJ, Thornhill R, Schroter RC. Frequency Domain Analysis of Heart Rate Variability in Horses at Rest and During Exercise. Equine Vet J 2000, 32(3): Pibarot P, Vrins A, Salmon Y, Difruscia R. Implantation of Programmable Atrioventricular Pacemaker in a Donkey with Complete Atrioventricular Block and Syncope. Equine Vet J 1993, 25(3): Plumb DC. Plumb s Veterinary Drug Handbook 6. painos. Blackwell Publishing, Stockholm, Wisconsin Pomeranz B, Macaulay RJB, Caudill MA, Kutz I, Adam D, Gordon D, Kilborn KM, Barger AC, Shannon DC, Cohen RJ, Benson H. Assesment of Autonomic Function in Humans by Heart Rate Spectral Analysis. Am J Physiol 1985, 248: H151-H153. Radostits OM, Gay CC, Blood DC, Hinchcliff KW. Veterinary Medicine: A Textbook of the Diseases of Cattle, Sheep, Pigs, Goats and Horses, 9p. W.B. Saunders Company Ltd, Edinburgh 2000: Raekallio M. Long Term ECG Recording with Holter Monitoring in Clinically Healthy Horses. Acta Vet Scand 1992, 33: Razavizadeh AT, Mashhadi AG, Paphan AA. The Prevalence of Cardiac Dysrhythmias in Khozestan-Arab Horses. Pak J Biol Sci 2007, 10(19): Reef VB. Evaluation of the Equine Cardiovascular System. Vet Clin North Am Equine Pract 1985, 1(2):

14 Reef VB. Arrhythmias. Teoksessa: Marr C (toim.) Cardiology of the Horse. Saunders, Lontoo 1999: Reef VB, Clark ES, Oliver JA, Donawick WJ. Implantation of a Permanent Transvenous Pacing Catheter in a Horse with Complete Heart Block and Syncope. J Am Vet Med Assoc 1986, 139(4): Reef VB, Levita CW, Spencer PA. Factors Affecting Prognosis and Conversion in Equine Atrial Fibrillation. J Vet Intern Med 1988 Jan-Mar, 2(1): 1-6. Reef VB, Reimer JM, Spencer PA. Treatment of Atrial Fibrillation in Horses: New Perspectives. J Vet Intern Med 1995, 9: Reimer JM, Reef VB, Sweeney RW. Ventricular Arrhythmias in Horses: 21 Cases ( ). J Am Vet Med Assoc 1992, 201(8): Rezakhani A, Godarzi M, Tabatabei Naeini I. A Combination of Atrioventricular Block and Sinoartial Block in a Horse. Acta Vet Scand 2005, 46(3): Rietmann TR, Stuart AEA, Bernasconi P, Stauffacher M, Auer JA, Weishaupt MA. Assesment of mental stress in warmblood horses: heart rate variability in comparison to heart rate and selected behavioural parameters. Appl Anim Behav Sci 2004, 88: Rietmann TR, Stauffacher M, Bernasconi P, Auer JA, Weishaupt MA. The Association between Heart Rate, Heart Rate Variability, Endocrine and Behavioural Pain Measures in Horses Suffering from Laminitis. J Vet Med A Physiol Pathol Clin Med 2004 Jun, 51(5): Risberg ÅI, McGuirk SM. Succesful Conversion of Equine Atrial Fibrillation Using Oral Flecainide. J Vet Intren Med 2006, 20:

15 Ryan N, Marr M, McGladdery AJ. Survey of Cardiac Arrhythmias During Submaximal and Maximal Exercise in Thoroughbred Racehorses. Equine Vet J 2005, 37(3): Scheffer CWJ, Robben JH, Sloet van Oldruitenborgh-Oosterbaan MM. Continuous Monitoring on ECG in Horses at Rest and During Exercise. Vet Rec 1995, 137(15): Schwarzwald CC, Hamlin RL, Bonagura JD, Nishijima Y, Meadows C, Carnes CA. Atrial, SA Nodal, and AV Nodal Electrophysiology in Standing Horses: Normal Findings and Electrophysiologic Effects of Quinidine and Diltiazem. J Vet Intern Med 2007, 21: Schwarzwald CC, Bonagura JD, Luis-Fuentes V. Effects of Diltiazem on Hemodynamic Variables and Ventricular Function in Healthy Horses. J Vet Intern Med 2005, 19: Sugiyama A, Takeuchi T, Morita T, Matsuu A, Kanda T, Shimada A, Amaya T, Hikasa Y. Mediastinal Lymphoma with Complete Atrioventricular Block in a Horse. J Vet Med Sci 2008, 70(10): Traub-Dargatz JL, Schlipf JW, Boon J, Ogilvie GK, Bennett DG, Wingfield WE, Hutchison JM. Ventricular Tachycardia and Myocardial Dysfunction in a Horse. J Am Vet Med Assoc 1994, 205(11): van Loon G, Blissitt KJ, Keen JA, Young LE. Use of Intravenous Flecainide in Horses with Naturally-Occuring Atrial Fibrillation. Equine Vet J 2004, 36(7): van Loon G, Duytschaever M, Tavernier R, Fonteyne W, Jordaens L, Dprez P. An Equine Modell of Chronic Atrial Fibrillation: Methodology. Vet J 2002, 164: van Loon G, Fonteyne W, Rottiers H, Tavernier R, Jordaens L, D Hont L, Colpaert R, De Clercq T, Deprezt P. Dual-Chamber Pacemaker Implantation via the Cephalic Vein in Healthy Equids. J Vet Intern Med 2001, 15:

16 Visser EK, van Reenen CG, van der Werf JTN, Schilder MBH, Knaap JH, Barneveld A, Blokhuis HJ. Heart Rate Variability During a Novel Object Test and a Handling Test in Young Horses.Physiol Behav 2002 Jun, 76(2): Visser EK, van Reenen CG, Rundgren M, Zetterqvist M, Morgan K, Blokhuis HJ. Responses of Horses in Behavioural Tests Correlate with Temperament Assessed by Riders. Equine Vet J 2003 Mar, 35(2): von Borell E, Langbein J, Després G, Hansen S, Leterrier C, Marchant-Forde J, Marchant-Forde R, Minero M, Mohr E, Prunier A, Valance D, Veissier I. Heart Rate Variability as a Measure of Autonomic Regulation of Cardiac Activity for Assessing Stress and Welfare in Farm Animals A review. Physiol Behav 2007, 92: Voss B, Mohr E, Krzywanek H. Effects of Aqua-Treadmill Exercise on Selected Blood Parameters and on Heart-Rate Variability of Horses. J Vet Med 2002, 49: Whitton DL, Trim CM. Use of Dopamine Hydrochloride During General Anesthesia in the Treatment of Advanced Atrioventricular Heart Block in Four Foals. J Am Vet Med Assoc 1985, 187(12): Wijnberg ID, Verver FFT. Phenytoin sodium as a Treatmentfor Ventricular Dysrhytmia in Horses. J Vet Intern Med 2004, 18: Yamamoto K, Yasuda J, Too K. Arrhythmias in Newborn Thoroughbred Foals. Equine Vet J 1992, 23(3): Yamaya Y, Kubo K, Amada A, Sato K. Intrinsic Atrioventricular Conductive Function in Horses with a Second Degree Atrioventricular Block. J Vet Med Sci 1997, 59(3): Zucca E, Ferrucci F, Di Fabio V, Croci C, Ferro E. The Use of Electrocardiographic Recording with Holter Monitoring During Treadmill Exercise to Evaluate Cardiac Arrhythmias in Racehorses. Vet Res Commun 2003, 27 Suppl. 1: