Herra kansleri, excellencies, hyvä yliopistoväki, hyvät naiset ja herrat, mina damer och herrar, ladies and gentlemen,

Transkriptio

1 Rehtori Thomas Wilhelmsson Haasteena johtaminen Herra kansleri, excellencies, hyvä yliopistoväki, hyvät naiset ja herrat, mina damer och herrar, ladies and gentlemen, Kulunut lukuvuosi oli yliopistolaisille poikkeuksellinen. Yliopistolain valmistelu löi vahvasti leimansa Helsingin yliopiston toimintaan ja yliopistossa käytyyn keskusteluun. Syksy oli vielä tiedon jakamisen ja yliopiston ja tiedekuntien normaalissa päätöksentekojärjestelmässä syntyvän kannanmuodostuksen aikaa. Kevät oli jo vauhdikkaampi; uudistusta tehtiin ajoittain kirpeänkin keskustelun sävyttämänä. Monille yliopistolaisille, etenkin yliopiston, tiedekuntien ja laitosten sekä järjestöjen johtotehtävissä toimiville, kevätlukukausi oli varsin työläs. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia uudistustyöhön osallistuneita heidän merkittävästä ja uhrautuvasta panoksestaan. Samalla toivon, että me yliopistolaiset voimme nyt, kun yliopistolaki on säädetty, ryhtyä yhdessä kehittämään yliopistostamme mahdollisimman hyvää ja toimivaa instituutiota, jossa kaikki yliopistolaiset ylpeinä työskentelevät ja opiskelevat ja viihtyvät. Tämä vuosi on tilivirastoyliopiston viimeinen toimintavuosi. Vuoden 2010 alussa tilanne muuttuu olennaisesti. Itsenäisenä julkisoikeudellisena toimijana saamme laajemman vastuun koko toiminnan organisoinnista, taloudenpidosta, kiinteän infrastruktuurin hoidosta ja kustannuksista sekä henkilöstöpolitiikasta. Rakenteita uudistamalla ja johtosääntöjä kehittämällä on jo kuluvan vuoden aikana valmistauduttu laajenevaan vastuuseen. Yliopisto on nyt hyvässä kunnossa vastaanottamaan uudistuksen tuomat haasteet. Meidän on hyödynnettävä uudistuksen mahdollisuudet ja vältettävä kasvavien riskien toteutuminen. Uudistus näkyy jo ehkä kaikkein selvimmin tiedekunnissa, joissa on tehty merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Yhtenä tavoitteena suurempien laitosten perustamisessa onkin ollut taata talousasioiden ammattimainen hoitaminen ja rationaalinen työnjako

2 2 akateemisen johtamisen ja hallinnon välillä myös laitostasolla. Uudistuksen kaikkien osatoimenpiteiden keskeisin tavoite on kuitenkin ollut kehittää akateemisen työn sisältöä. On siis syytä toivoa, etteivät seuraukset jää vain hallinnollisbyrokraattiselle tasolle. Monissa nyt syntyvissä laitoksissa on jo sekä opetuksessa että tutkimuksessa meneillään uusia, oppiainerajoja ja perinteisiä laitosrajoja ylittäviä yhteistyöprosesseja. Nykymaailmassa tiukka oppiainerajojen puolustus on yhä pahemmin ristiriidassa tutkimuksen kehittymisen ja opetuksen tarpeiden kanssa. Suurissa laitoksissa toimivien soisi laajalti käyttävän hyväkseen mahdollisuuksia akateemisen substanssin kehittämiseen. On myös paikallaan todeta, ettei mikään tämän kokoluokan uudistus voi olla kaikilta yksityiskohdiltaan valmis heti, kun se tulee muodollisesti voimaan. Tulevina vuosina on oltava valmiutta tarvittaessa sekä kehittää toimivuutta että korjata ja muuttaa tehtyjä päätöksiä niiltä osin kuin ratkaisut eivät näytä onnistuneilta. Yliopistouudistuksesta käydyn keskustelun yksi keskeisimpiä teemoja on ollut johtaminen. Uudistusta puoltavien puheenvuoroissa on usein korostettu tarvetta kehittää johtamisvalmiuksia kaikilla yliopiston organisaatiotasoilla. Konsistorin hyväksymässä vuosien strategiassa on jopa uskallettu puhua yliopiston johtamisjärjestelmän rakentamisesta. Kehitystä epäilevät puolestaan pelkäävät, että uudistuksen seurauksena syntyy akateemiseen maailmaan soveltumaton käskytysjärjestelmä. Joissakin radikaaleimmissa kannanotoissa on jopa painotettu, ettei yliopistoa saisi johtaa lainkaan, rehtorin tehtävänkin pitäisi olla vain edustuksellinen. Vaikka näkemysten taustalla varmasti on erilaisia käsityksiä siitä, miten yliopiston tulisi reagoida toimintaympäristönsä muutoksiin, tai jopa eri käsityksiä siitä, onko toimintaympäristö muuttunut ja millä tavoin, uskon, että kiista on osittain myös semanttinen. Johtaminen käsitteenä tarkoittaa eri keskustelijoille eri asiaa. Joillekin se merkitsee ensisijaisesti käskyjen antamista, toisille taas lähinnä strategisten suuntaviivojen kehittämistä.

3 3 Tarkempi johtamiskäsitteen analyysi saattaa paljastaa pintatason kiistojen alta enemmän samansuuntaisia käsityksiä yliopiston johtamisjärjestelmästä. Kaikki voinevat olla samaa mieltä siitä, ettei akateeminen johtajuus millään tasolla voi olla mikromanageerausta, yksityiskohtaista käskyttämistä, ja siitä, että se parhaimmillaan on nimenomaan visioiden ja strategisten linjausten luomista ja huolehtimista resurssien järkevästä ja oikeudenmukaisesta käytöstä. Toki laitosjohtajan pitää voida puuttua myös mikrotason asioihin, esimerkiksi tasa-arvon loukkauksiin, syrjintään ja muuhun työilmapiiriä haittaavaan toimintaan. Tästäkään johtajan usein ikävästä vastuusta ei liene yhteisössä erimielisyyttä. Tosiasiassa Helsingin yliopisto ei olisi nykyisessä huippukunnossaan, ei kuuluisi Euroopan yliopistojen eliittiin, elleivät aikaisemmat rehtorit ja muut päätöksentekijät olisi vahvasti ja määrätietoisesti johtaneet yliopiston strategista kehittämistä. Modernit hyvin varustetut kampuksemme eivät ole syntyneet itsestään. Yliopiston vahvat tutkimuskeskittymät esimerkiksi biotekniikan alalla ja Tutkijakollegiumin kaltaiset menestyneet tutkimusyhteisöt perustuvat strategiseen johtajuuteen. Yliopiston opetuksen valtava kehitys ja Bologna-prosessin toteuttaminen ovat nekin määrätietoisen panostuksen tulosta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Johtamisen merkityksen korostaminen ei siis sinänsä merkitse mitään uutta. Silti monet tekijät yliopiston nykyisessä toimintaympäristössä, muutkin kuin uuden yliopistolain tuomat laajemmat vastuut, asettavat uudenlaisia vaatimuksia yliopiston johtamiselle. Kansallisen ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen yhdessä kasvavien sisäisten ja ulkoisten laatu- ja menestymisvaatimusten kanssa edellyttävät parempaa kykyä priorisoida ja tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti. Helsingin yliopisto ei ilman strategista suunnittelua pääse tavoitteeseensa kuulua maailman parhaiden tutkimusyliopistojen joukkoon, vaikka olemmekin lähellä tuota visiota. Jatkossa ei ole edes itsestään selvää, että me ponnistelematta voimme säilyttää maineemme Suomen ykkösyliopistona. Nykyinen johtamisjärjestelmä sisältää ilmeisiä ongelmakohtia, joihin pitää löytyä ratkaisu. Vaikka strateginen suunnittelu on kehittynyt merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana, strategioiden jalkauttamisessa on edelleen paljon toivomisen varaa. Yliopiston konsistori on keväällä hyväksynyt varsin hyvän strategian vuosille

4 ja sitä täydentävät viisi toimenpideohjelmaa. Johtamis- ja toiminnanohjausjärjestelmän haasteena on varmistaa, ettei strategia jää pölyttymään johtajien hyllyille. Strategiassa on erityisesti huomioitu myös tarve kehittää johtamista perehdytyksellä, koulutuksella ja välineitä kehittämällä. Johtajien ja toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttäminen on niin ikään tarpeellista. Viime kädessä johtamistehtävän onnistuminen riippuu paljolti yhteisön ja sen osien johtamiskulttuurista. Johtamisen avainkysymyksiä on toisaalta johtajien sitoutuminen johtajuuteensa ja toisaalta yhteisön ja sen osien luottamus johtajiinsa. Johtajien on toimimalla tasapuolisesti ja harkitusti pystyttävä ansaitsemaan alaistensa luottamus. Mutta myös yhteisön jäsenten olisi opittava luottamaan paremmin sekä toisiinsa että yhteisönsä johtajiin. Jokaisen oppiaineen tai koulukunnan ei tarvitse olla edustettuna jokaisessa päätöksentekoelimessä ja toimikunnassa vain siksi, että pelätään naapuriaineen muutoin pääsevän kahmimaan etuja oman aineen kustannuksella. Yliopiston korkein johtava elin on sen hallitus. Helsingin yliopiston kollegio on vastikään valinnut yliopistolle uuden hallituksen. Yliopistoyhteisön ulkopuolelta tulevien jäsenten määrä kasvoi olennaisesti, ja näin hallitus edustaa Suomen yliopistoissa uudenlaista mutta kansainvälisesti varsin yleistä näkemystä yliopiston ylimmän johdon toiminnasta. Ulkopuoliset jäsenet tuovat erilaista kokemusta ja tietoa yliopiston johtoon ja lisäävät merkittävällä tavalla yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Heihin kohdistuvat suurimmat toiveet liittyvät kuitenkin päätöksenteon näkökulman muuntumiseen. Yliopisto tarvitsee johtavan päätöksentekoelimen, jossa kokonaisuuden strateginen kehittämistehtävä koetaan selkeästi ensisijaiseksi verrattuna yksityiskohtiin kiinnittyvään edunvalvontaan. Lausun yliopiston uuden hallituksen jäsenet tervetulleiksi johtamaan yliopistoa varsin mielenkiintoisessa kehitysvaiheessa.

5 5 Puhe yliopiston johtamisesta jää abstraktiksi, jos keskustellaan pelkästään siitä, missä rakenteissa ja missä kokoonpanoissa yliopistoa tulee johtaa. Olennaisinta on johtamisen sisältö, kysymys siitä, mihin suuntaan yliopistoa halutaan johtaa. Vastikään hyväksytty strategia tarjoaa tähänkin vastauksia. Yleisellä tasolla strategia osoittaa yliopiston kehitykselle kaksi suuntaa: huipulle ja yhteiskuntaan. Suunta huipulle Helsingin yliopisto haluaa lujittaa asemaansa maailman parhaiden monitieteisten yliopistojen joukossa. Olemme nykyisillä resursseilla, joita ei voi edes verrata maailman kaikkein maineikkaimpien tutkimusyliopistojen käytössä oleviin resursseihin, pärjänneet varsin hyvin Euroopassa ja kansainvälisestikin. Kuluneelta vuodelta on erikseen syytä mainita, että yliopiston kliinisen lääketieteen tutkimus on Times Higher Education Supplementin tekemässä Euroopan rankingissa sijalla viisi. Aseman vakiinnuttaminen maailman parhaiden tutkimusyliopistojen joukossa edellyttää sekä yliopiston tasolla että tiedekunnissa ja laitoksissa nykyistä tietoisempaa huippujen tunnistamista ja resurssien ohjaamista. Tutkimuspoliittisessa toimenpideohjelmassa on otettu ensi askeleet tähän suuntaan. Aineelliset resurssit ovat merkityksettömiä, jos yliopistolla ei ole riittävästi henkisiä resursseja. Tältä osin nykytilanne on vielä varsin hyvä, mutta tulevaisuutta ajatellen keskeisimpiä haasteita on luoda suotuisat olosuhteet onnistuneelle kotimaiselle ja kansainväliselle opiskelija- ja henkilökuntarekrytoinnille. Samalla on jatkuvasti kannettava huolta toiminnan laadusta ja yhteisön hyvinvoinnista niin, että yliopistossa jo työskentelevät myös viihtyvät täällä. Yliopisto ei kuulu maailman parhaimmistoon, ellei myös opetuksen laatu ole korkea. Siksi tässäkin on syytä korostaa opetustehtävän keskeistä merkitystä yliopistoa kehitettäessä. Hyvä tutkimusyliopisto antaa hyvää tutkimukseen perustuvaa opetusta. Ainoastaan tällä perusteella voimme rekrytoida yliopistoon parhaat suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat. He ovat luovan ja innovatiivisen akateemisen ilmapiirin syntymisen välttämätön edellytys.

6 6 Yhtenä yliopistouudistuksen keskeisenä julkilausuttuna lähtökohtana oli taata, että yliopistojen resursointi ei muutosvaiheessa heikenny. Kun valtiovallan tavoitteena on nimenomaan ollut vaalia tutkimuksen ja opetuksen korkeaa tasoa ja erityisesti nostaa huippuja, uudistuksen tavoitteiden mukaista olisi vähintäänkin ollut huolehtia maamme nykytilanteessa ainoan huippuyliopiston, Helsingin yliopiston, resurssien säilymisestä. Opetusministeriö onkin kiitettävällä tavalla yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa pyrkinyt tähän tavoitteeseen. Erityisen tärkeää on ollut Helsingin yliopiston privilegioiden, mukaan lukien sen veroprivilegioiden ylläpitäminen uudessa yliopistolaissa. Laki on tältä osin säädetty yliopiston toiveiden mukaisesti. Yliopistouudistukseen liittyvän verolainsäädännön valmistelussa tavoitteet näyttävät kuitenkin huolestuttavalla tavalla jääneen taka-alalle. Vastikään yliopistoilla lausunnolla olleessa luonnoksessa hallituksen esitykseksi eräiksi yliopistojen verotusta koskeviksi säännöksiksi on EU-oikeuden vaatimuksiin viitaten lähes jokaisen veron osalta erikseen todettu, ettei Helsingin yliopiston yliopistolain mukainen verovapaus koskisikaan tätä veroa. Jos verolainsäädännön muutos toteutuisi ilman yliopiston nykyistä tulotasoa takaavia muita järjestelyjä, se olisi merkki hyvin ristiriitaisesta yliopistopolitiikasta. Suomeen pyrittäisiin synnyttämään huippuyliopistoja leikkaamalla ainoan olemassa olevan huippuyliopiston resursseja. Tutustuminen valtion tulo- ja menoarvioesitykseen ei kevennä huolia yliopiston talouden kehittymisestä. Esityksessä ei kaikilta osin ole otettu huomioon uudistuksen aiheuttamia lisäkustannuksia eikä luvattuja uudistusta turvaavia eriä. Näistä keskustelu jatkuu. Yliopistojen merkitystä korostava hallitus tuskin haluaa ansaita kyseenalaista kunniaa yliopistolaitoksemme kuristajana. Suuntana yhteiskunta. Yliopiston kantavana strategisena visiona ei voi olla pelkkä huippuus. Pyrkimys erinomaisuuteen ilman tarkoitusta ei riitä synnyttämään ja ylläpitämään innostusta kehittää yliopistoa. Helsingin yliopisto haluaa käyttää erinomaisuuttaan yhteiskunnan hyväksi. Yliopiston strategian mukaan yliopiston tehtävänä on toimia tulevaisuuden rakentajana ja edelläkävijänä. Yliopiston päämääränä on toimia aktiivisesti

7 7 ihmiskunnan hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Yliopisto voi monella tavoin opetuksessaan, tutkimuksessaan ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessaan ottaa entistä suunnitelmallisemmin huomioon kansallisen ja kansainvälisen yhteiskuntavastuunsa. Kuluvan vuoden aikana yliopistossa on valmisteltu laajaa ja näyttävää varainhankintakampanjaa, jonka teemat julkistetaan myöhemmin syksyllä. Vaikka kampanjan yhtenä tehtävänä onkin yliopiston pääomituksen tukeminen ja valtion lupaaman vastinrahoituksen hyödyntäminen, sen merkitys on paljon laajempi. Kampanjan avulla pyrimme kertomaan sidosryhmillemme ja yhteiskunnalle, mitä me teemme ja voimme tehdä yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi. Kampanjan teemoituksessa viitataan muun muassa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, monikulttuurisuuteen ja oppimiseen sekä yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Teemat ovat kaikille tärkeitä. Yliopiston tutkijoilla ja opettajilla on vakavaa sanottavaa näistä kysymyksistä, ja näihin he voivat myös toiminnallaan vaikuttaa. Näillä aloilla olemme tutkimuksellisesti vahvoja ja haluamme edistää yhteiskunnallista vaikuttavuuttamme. Hyvät yliopistolaiset. Viime vuoden avajaispuheessani totesin tulevan vuoden olevan työläs, erityisesti eri tasoilla toimivien johtajien kannalta. Silloin oli monessa mielessä edessä hyppy tuntemattomaan. Tulevakin vuosi on työläs. Totuttautuminen uusiin rakenteisiin, uuteen toiminnanohjausjärjestelmään, uuteen taloudenpitoon ja uuteen päätöksentekojärjestelmään tulee vaatimaan kaikilta yliopistolaisilta paljon. Nyt kuitenkin tiedämme suunnan. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Toivotan kaikille yliopistolaisille hyvää ja uutta luovaa alkavaa lukuvuotta! Jag önskar alla medlemmar i universitetssamfundet ett gott och nyskapande läsår! I wish all members of our academic community a successful academic year!