Sisällys SOSIAALITYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA TERVEYSSOSIAALITYÖN. Terveyssosiaalityön käytännöt prosessien hallinta ja rajapinnat

Transkriptio

1 TERVEYSSOSIAALITYÖNTEKIJÄT RY/ HÄLSOSOCIALARBETARE RF JÄSENKIRJE KESÄ 2010

2 Sisällys PUHEENJOHTAJALTA... 3 SOSIAALITYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA TERVEYSSOSIAALITYÖN HARJOITTELUISTA... 4 Harjoittelussa HYKS:n Hiltonissa... 4 Sairaalasosiaalityötä kahdelta äärilaidalta... 6 KOONTI OULUN TYÖKOKOUKSESTA "Ajankohtaista ajassa"... 8 Tiivistelmä kentän kuulumisista... 8 Tiedon jakaminen työ kehittämisen voimavarana, Pirjo Havukainen, TAYS... 9 Terveyssosiaalityön käytännöt prosessien hallinta ja rajapinnat Virve Sipola, OYS KUULUMISIA YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄISESTÄ VUOSIKOKOUKSESTA YHTEYSTIEDOT: terveyssosiaalityontekijat@gmail.com Jäsenkirjeen koonti: tiedottaja Jenni Ruotsalainen, jenni.p.ruotsalainen@gmail.com 2

3 PUHEENJOHTAJALTA Kokeilemme ensimmäistä kertaa sähköistä jäsenkirjettä. Monenkohan tämä tavoittaa? Saamme palautetta näin myös voimassa olevista sähköposteista, joka pitäisi olla jokaisen kohdalla kunnossa, kun järjestöpoliittisesti asiaa pohtii. Olettehan muuten huomanneet Talentia-lehdestä jäsenhankintakampanjan? Kampanja jatkuu vielä ja voittoina on Hope Globe-tuotteita. Kaiken kaikkiaan: Nyt on kukkein kesä miesmuistiin. Lämpöä on riittänyt yltäkylläisyydenkin kanssa. itse aloitin lomani viikko sitten, joten kolme on vielä edessä. Loma käynnistyi mukavalla jazzviikonlopulla Taalintehtaalla Hiljasen Sinikan kanssa. Yövyimme paikallisesti ihanassa talossa, joka oli käytössämme kokonaan. Posti toi sitten viikolla yllätyksen: Olin peltipoliisin mukaan ajanut ylinopeutta aika reippaasti paikkakunnalla eli katsotaanpa, mikä on tulevan sakon määrä. Hallitus kokoontuu elokuussa Helsingissä ja käynnistelemme taas toimintaamme talvea kohti. Ensi vuonna ovat taas 2-päiväiset koulutuspäivämme, joiden suunnittelu aloitetaan myös pikku hiljaa, jotta ohjelma saadaan jakoon ajoissa, kun työpaikoilla tehdään koulutussuunnitelmia. Vielä voitte ehdottaa sisältöjä asiassa. Olen ennen lomalle jäämistäni ollut yhteydessä Kelaan, mistä annetaan STM:lle suositus siitä, että terveydenhuollossa työskentelevät sosiaalityöntekijät saisivat Kelan tiedot yhtä laajaan käyttöön kuin sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät nyt. Asia etenee lakisuosituksiin ja toiveena on, että vuoden kuluttua olisimme tässä asiassa liikkeellä samoin oikeuksin kuin sosiaalitoimi. Muistanette syntyneen ongelman, kun eri organisaatioissa oltiin eri mieltä kanssamme oikeudestamme kirjata sairauskertomukseen potilaslain perusteella, vaan tuotiin esiin, että kirjauksen tulee tapahtua asiakaslain mukaan sosiaalihuollon rekistereihin. Asiasta keskusteltiin välillä kuumastikin. Ainakin HUSissa on ollut hiljaista tässä asetelmassa. Kuulostellaan. Minäpä tästä lähden taas ajelemaan, tällä kertaa Rovaniemelle päin, kun se näin lomalla on mahdollista. Näkemisiin Eila Sundman 3

4 SOSIAALITYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA TERVEYSSOSIAALITYÖN HARJOITTELUISTA Harjoittelussa HYKS:n Hiltonissa Suoritin sosiaalityön aineopintoihini kuuluvan ensimmäisen käytännön harjoittelujakson eli niin sanotun käytännön opetusjakson (13 op) Meilahden sairaalassa maalis-toukokuussa Halusin nähdä ja opetella työtä, jota ei tehdä sosiaalityön omalla kentällä. Toiseksi tein jo pro gradu työtäni liittyen erikoissairaanhoidon sosiaalityöhön, joten ajattelin, että erikoissairaanhoito olisi varsin luonteva valinta harjoittelulle. En pohtinut juurta jaksain paikan valintaa, koska harjoittelujaksoa ei voi suunnitella ennalta, ja uskon, että jakson aikana oppii varmasti uutta sosiaalityöstä. Jakso oli vauhdikas, ja pääsin tutustumaan sosiaalityöhön koko tulosyksikön alueella. Voi olla, ettei sairaala työ- tai harjoittelupaikkana ole sosiaalityön opiskelijoiden toivelistalla ykkösenä, johtuen kenties siitä, että kuva terveyssosiaalityöstä on opiskelijalle vielä hahmottumaton. Ja toki terveyssosiaalityön sisältäkin löytyy eroja. Itse olen valintaani kuitenkin varsin tyytyväinen. Toimiminen melko vapaasti ilman tiukkoja säädöksiä (vaikka näitäkin toki löytyy) sopi minulle hyvin, ja työtä vaikeuttavaa vastakkainasettelua kontrollin ja avun kanssa ei synny. Koen, että terveyssosiaalityössä saa pääasiassa työskennellä ns. omantuntonsa mukaan. Aistin myös, että tietynlainen kapinahenki suhteessa työn viitekehyksiin on sairaalan sosiaalityöntekijöiden keskuudessa (hiljaa) hyväksytty ominaisuus. Tiedollisesti sairaalan sosiaalityö oli toisaalta haastava, toisaalta antoisa kokemus. Havaitsin varsin pian, että hallittavan tiedon kenttä on niin laaja, että kokonaisuutta on mahdoton ottaa haltuun yhtenäisenä pakettina. Tiedollinen oppiminen tapahtui osittain taidollisen oppimisen rinnalla, tutustumalla medisiinisen tulosyksikön sosiaalityön kokoamaan tietopankkiin ja eri julkisten organisaatioiden ja potilasjärjestöjen tuottamaan materiaaliin. Työssä täytyy hallita suuri määrä sosiaaliturvaan ja -palveluihin liittyvää tietoa, ymmärtää sairastamisen dynamiikkaa, osata kohdata vaikeissakin elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja toimia vaihtelevissa vuorovaikutustilanteissa. Terveyssosiaalityöntekijän on, ei vain uskallettava vaan myös osattava mennä ihmisten, niin työyhteisöön kuuluvien kuin asiakkaiden luo, ja osattava arvioida ei pelkästään asiakkaan kokonaistilannetta, mutta myös sitä, mitä itse voi tilanteessa tehdä. Koen, että käytännön opetusjakson 4

5 aikana saavutin, sanoisinko ensimmäisen portaan opetellessani terveyssosiaalityötä. Jakson aikana saimme tehtäväksemme myös pohtia vastaantulevia eettisiä kysymyksiä. Sairaalan sosiaalityön eettisesti hankalat tilanteet syntyvät sekä organisaation luomista puitteista, että eri ammatti- tai ihmisryhmien arvojen erotessa. Sosiaalityöntekijä on helposti tekijä, jonka tehtävänä on vähentää kitkaa hoitoprosessissa. Tämä kitka liittyy usein arvoristiriitaan potilaan ja organisaation välillä. Potilaasta tulee suuressa tehokkaaseen hoitoon keskittyvässä organisaatiossa helposti nimetön ja kasvoton, ja hänen voi olla vaikea vastustaa organisaatiosta vyöryvää valkotakkisten ylivertaista asiantuntijuutta. Potilaista tulee hoitoketjun panoksia ja tuotoksia, vaikka prosessiajattelussa heidän tulisi olla ydinprosessin ydintä. Potilaana olon epävarmuus ja piilotettu hätä ovat seikkoja, joita pohdin vielä jakson päätyttyäkin. Koen, että terveyssosiaalityöntekijän neuvonta- ja opastustehtävää väheksytään liikaa. Ajattelen, että mikäli ihmisellä (joka ei ole edunvalvonnan tarpeessa tai holhouksenalainen) on riittävästi tietoa, hänellä on myös vapaus ja kyky tehdä valintoja. Sosiaalityöntekijän tehtävä on tuoda tieto asiakkaalle ja vahvistaa tarvittaessa asiakkaan omaa kykyä tehdä päätöksentekoon. Terveyssosiaalityössä ei ehkä puhuta niinkään tiettyjen työmenetelmien soveltamisesta, vaan enemmänkin potilaiden monimutkaisista tilanteista ja sosiaalityöntekijän salapoliisityöstä. Tämä salapoliisityö liittyy paljolti sosiaaliturvajärjestelmän rakenteisiin, ja parhaan mahdollisen ratkaisun etsimiseen. Toisaalta se on myös jatkuvaa sairastamisen rakenteellista kuvaamista: miten yleiseksi luotu tukijärjestelmä vastaa aina uudenlaisissa ja uniikeissa tilanteissa asiakkaan tarpeisiin? Terveyssosiaalityöntekijä on siis rakenteiden asiantuntija, sekä onnistuneissa, että epäonnistuneissa tilanteissa. Tämä on mielestäni seikka, jota tulisi tuoda enemmän esiin sekä organisaation sisällä, riippumatta siitä, kutsutaanko sairaalan sosiaalityöntekijöitä tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiksi, case managereiksi tai palveluohjaajiksi. Suuri sairaala on tietysti jo kokonsa vuoksi harjoittelupaikkana haastava. On osattava liikkua ihmisvirrassa ja tuoda asiansa esille. Toisaalta terveydenhuolto on mitä loistavin paikka opetella laaja-alaisesti sosiaalityötä, itsenäistä ajattelua ja verkostojen kanssa toimimista, mikäli itse on valmis opettelemaan ja omaksumaan uutta. Niina Haake Tampereen yliopisto, sosiaalityön tutkimuksen laitos 5

6 Sairaalasosiaalityötä kahdelta äärilaidalta Mitä osasin, ja mitä osaan nyt? Sosiaalityön opintojen kaksi ensimmäistä vuotta antoi hyvät lähtökohdat käytännön ohjauksen aloittamiseen. Tiesin kaikenlaista, mutta kärjistetysti sanottuna oikeaa sosiaalityötä en olisi osannut tehdä, jos minut olisi laitettu suoraan asiakastilanteeseen. Sosiaalityön kirjallisuudesta ja taitoseminaarin harjoituksista kertynyt osaaminen on kuitenkin vain teoriaa, ennen kuin tätä osaamistaan pääsee oikeasti koettelemaan käytännön opetuksessa ja osaa yhdistää teorian käytäntöön. Suoritin käytännön ohjauksen ja opetuksen jaksoni Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Olin aluksi ortopedian, käsi-, plastiikka- ja mikrokirurgian osastojen sosiaalityöntekijän oppilaana. Vastuualueeseen kuului myös erikoissairaanhoidon ensiapu ja teho-osasto. Toisen puolen jaksosta olin kuntoutustutkimuspoliklinikalla. Koen nähneeni sairaalasosiaalityötä kahdelta äärilaidalta; nopeaa akuuteissa tilanteissa toimimista sekä pitkäjännitteistä ja kattavaa sosiaalista tutkimusta. Asetin henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassani kesätöitä ajatellen tavoitteeksi saavuttaa taidoissani tason, jota tarvitaan toimiessa viransijaisena sosiaalityöntekijänä. Tavoitteeni huomioitiin ohjauksessa, ja jo melko pian pääsin mukaan asiakastilanteisiin ja sain myös kokeilla itsenäistä työskentelyä. Pääsin tavoitteeseeni; olen juuri aloittanut TAYS:ssa sosiaalityöntekijän kesälomasijaisena. Kuinka vastuullisessa tehtävässä sosiaalityön käytännön opetuksen ohjaajat ovatkaan. Monelle, itseni mukaanlukien tämä jakso on ensimmäinen kosketus sosiaalityön käytäntöön ja näistä ohjaajista tulee tietyllä tapaa esikuvia, joiden ammattimaiseen työskentelyyn peilaa omaa osaamistaan. Ensimmäisellä ohjaajallani oli ollut aiemmin kaksi oppilasta, joilla molemmilla oli ollut kokemusta sairaalassa työskentelystä. Oma ymmärrykseni sairaalassa työskentelyssä oli lähinnä sen varassa, mitä olin kuullut vuosi sitten sosiaalityö terveydenhuollossa - luentosarjassa. Ohjausjakson alussa oli siis syytä opetella ylipäätänsä mitä sairaalassa työskentely pitää sisällään. Ohjaajani piti kuitenkin potentiaalisena lähtökohtana sitä, että minulla ei ollut syvään juurtuneita ajatusmalleja sairaalassa työskentelystä. Kirurgian osastoilla työ on nopeatahtista ja tilanteisiin on reagoitava nopeasti. 6

7 Yleisimmin asiakastilanteet liittyvät toimeentuloa ja sosiaalivakuutusta koskevaan ohjaukseen ja neuvontaan. Kun vaihdoin jakson puolessa välissä kuntoutustutkimuspoliklinikalle jouduin mukautumaan täysin erilaiseen vauhtiin. Kuntoutustutkimuksessa sosiaalityöntekijä tekee tavoitteellisen ja jäsennellyn tutkimuksen, jossa selvitetään asiakkaan pitkäaikainen perhe-, työ- ja opiskelutilanteen sekä sairauden ja toimintarajoitteiden vaikutukset sekä kuntoutuksen mahdollisuudet. Tutkimuksessa selvitetään asiakkaan voimavarat, sosiaalisen tuen tarve, asiakkaan muutosvalmius ja hänen oma arvionsa tilanteestaan. (Terveyssosiaalityön nimikkeistö, 2007, 28). Pitkiä, yli tunnin kestäviä haastatteluita tehdessäni sain laittaa saavuttamiani vuorovaikutustaitoja koetukselle. Haastattelut, joissa toimin itsenäisesti sosiaalityöntekijänä olivat siltä osin helppoja, että asiakkaat olivat avoimia ja osallistuvia keskusteluun, kun taas tapaamisissa, joissa olin aktiivisena sivustaseuraajana näin myös asiakkaita, jotka olivat esimerkiksi masennuksen takia haluttomia kommunikoimaan. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijällä on todellista haastetta saada asiakas avautumaan. Kuntoutustutkimuspoliklinikalla työ on moniammatillista yhteistyötä. Asiakas tavataan ryhmäneuvotteluissa, joissa asiakas istuu pöydän päässä, ja moniammatillinen ryhmä on hänen käytettävänään, hänen tilanteensa ratkaisemiseksi. Olin palavereissa mukana sekä aktiivisena sivustaseuraajana että itsenäisesti sosiaalityöntekijänä. Myönnän, että minua jännitti usein avata suutani ja tuoda esille mielipiteeni ryhmässä, jossa on eri alojen asiantuntijoita, useimmiten lääkäri, psykologi ja kuntoutusohjaaja. Sain kuitenkin hyvää palautetta kommenteistani, ja yhdessä ryhmäneuvottelussa väliintuloni oli ohjaajani mielestä ratkaiseva lopputuloksen kannalta. Olen todella tyytyväinen saamaani opetukseen TAYS:ssa. Sain molemmilta ohjaajiltani reilusti eväitä urapolulleni. Uskon, että tulen reflektoimaan omaa osaamistani näiden ammattilaisten työskentelyyn vielä vuosien päästä. Esko-Pekka Järvinen, Tampereen yliopisto, sosiaalityön tutkimuksen laitos 7

8 KOONTI OULUN TYÖKOKOUKSESTA "Ajankohtaista ajassa" Terveyssosiaalityöntekijät ry järjesti yhteistyössä Oulun yliopistollisen keskussairaalan kanssa työkokouksen Ouluun toukokuun lopulla. Aiheena työkokouksessa oli työn kehittäminen tiedon jaon avulla sekä terveyssosiaalityön prosessit ja rajapinnat. Lisäksi työkokouksessa vaihdettiin työntekijöiden kuulumisia terveyssosiaalityön ajankohtaisista asioista ympäri Suomen. Seuraavaksi jäsenkirjeessä esitellään kolme yhteenvetoa työkokoukseen liittyen. Tiivistelmä kentän kuulumisista Terveyssosiaalityön näkyvyys nousi kahtalaisesti esille: toisaalta oli kokemuksia siitä, että terveyssosiaalityö ei näy riittävästi. Toisaalta oli positiivisia kokemuksia siitä, että terveyssosiaalityön palveluja ja roolia on alettu arvostaa. Kokemusten mukaan terveyssosiaalityötä saadaan näkyväksi osallistumalla hankkeisiin. Lääkkeenä on toiminut myös se, että sosiaalityön palveluita ei ole ollut saatavilla ja kantapään kautta on ymmärretty terveyssosiaalityön merkittävyys. Palkkojen harmonisointien ollessa käynnissä, tärkeää on osoittaa terveyssosiaalityön erikoisosaaminen. Psykiatrisen ja somaattisen puolen sosiaalityön erot ovat edelleen tapetilla. Keskustelua herättää muun muassa se, tuleeko niiden kuulua saman yksikön alaisuuteen ja miten sosiaalityön johtaminen järjestetään. Laajemmalti johtamisesta oltiin sitä mieltä, että mitä korkeammalle hallinnossa sosiaalityöntekijät sijoitetaan, sitä parempi. Kuntoutusohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden yhteystyö näyttäytyi monien puheenvuorojen mukaan mutkikkaalta. Tällä hetkellä kuntoutusohjaajien työpanosta osataan paremmin hyödyntää. Rajapintakysymykset myös sairaanhoitajien kanssa askarruttavat. Terveyssosiaalityön aina ajankohtaisena haasteena on dokumentointi. Esille nostettiin, että sosiaalityöntekijän osallistuessa potilaan hoitoon, on tärkeää, että sosiaalityöntekijä tekee myös asianmukaiset merkinnät (ks. Valviran ohjeet). Ongelmaksi dokumentoinnissa koettiin ajan puute ja siitä aiheutuvat seuraukset: kun ei ole aikaa kirjata asiakastapaamisia sos-lehdelle, kirjataan ainoastaan hoitokertomukseen. Tällöin vaarana on, että sosiaalityön työpanos jää näkymättömäksi. Tärkeänä huomiona esille tuotiin, että mikäli asiakas ei tule vastaanotolle, on muistettava kirjata oman oikeusturvan kannalta myös käyttämättä jääneet asiakaskäynnit. 8

9 Tiedon jakaminen työ kehittämisen voimavarana, Pirjo Havukainen, TAYS. Opiskelun ja tutkimisen yhdistämisen hyödyt? Hankkiudu projekteihin ja hankkeisiin Tutki omaa työtäsi Hanki lisää koulutusta ja ymmärrystä Kokemuksia: Ammatti-identiteetti vahvistuu Verkostot (aktiiviset verkostot kilauta kaverille) Kriittisyys Tietää asiantuntijuutensa rajat Moniosaaminen Antaa välineitä etsiä tietoa Ammatillisen kuntoutuksen suunnitelman edistäminen mutkissa /verkoston yhteys Omassa työyhteisössä arvostus lisääntyy Rohkeus sanoa oma mielipide Voi tehdä omaan tahtiin Hyvää yhteistyötä, kun on resursseja Miten jaat tietoa? koska viimeksi jaoit? Kun panet tiedon kiertämään, se rikastuu Kokemuksia: Terveyssosiaalityöntekijöiden nettisivuille olisi hyvä perustaa tietopankki, mihin voisi koota swhealth-listalta tulleita yleisimpiä kysymyksiä ja vastauksia Luennointi erityisesti toisille ammattiryhmille kokemuksellisuuden näkökulmasta Yhteistoiminnallinen työskentely Harjoitteluohjausyhteistyö ja luennot (oppilaitokset) TaY - Terveyssosiaalityön luentosarja KYS: yhteistyö yliopiston kanssa (opinnäytetyöt) TST ry:n seminaarit/työkokoukset Sosiaalityön vuosikirja Paikallisyhdistyksessä toiminta Osastotunnit Kokemustiedon siirtäminen? Omille kollegoille? Tuleville kollegoille opiskelijoille? Työelämälähtöisyys-hanke TaY ja TAYS Kokemuksia: Työntekijän kokemustieto koituu asiakkaan parhaaksi ja työntekijä saa itse ammatillista arvostusta Järjestöille ja lähiammattilaisille luennointi 9

10 Terveyssosiaalityön käytännöt prosessien hallinta ja rajapinnat, Virve Sipola, OYS. Tästä päivästä ei voi puhua ilman historiaa ja teoriaa. Pirttijärvi Maarit/Poske: Mitä sosiaalialan prosessien mallintaminen tarkoittaa? Ł Mallintaminen on koko työryhmän yhteistyönä syntyvää Prosessien suunnittelun karkea vaiheistus: Ydinprosessien tunnistaminen Prosessin kuvaaminen oman työn nuotittaminen Toiminnan organisointi prosessien mukaisesti Prosessien jatkuva kehittäminen (Melonen 2004 käytäntö) Käytäntöjä: Sosiaalityöntekijä ja kuntoutusohjaaja tapaavat perhettä yhdessä: voi hyödyntää toisen ammattitaitoa, yhteydenpito ja tiedonkulku toimii, asiakas/perhe ei joudu toistamaan samoja asioita monta kertaa eri henkilöille ja on helppo tukeutua toisen työntekijän ammattitaitoon ja tietämiseen myöhemminkin saman asiakasperheen asioiden tiimoilta Asioiden hoitaminen on helpompaa, kun nimillä on kasvot Prosessien avulla jokapäiväiset toimintatavat tulevat näkyviksi ja konkreettisiksi 10

11 KUULUMISIA YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄISESTÄ VUOSIKOKOUKSESTA lauantai , Helsinki. Kokouksessa hyväksyttiin hallituksen ehdotus toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi toimintavuodelle Vuosikokouksessa muodostettiin uusi hallitus, jonka lukumääräksi päätettiin seitsemän (7) varsinaista jäsentä ja heille varajäsenet: HALLITUS 2010 Puheenjohtaja: Eila Sundman, Helsinki Varapuheenjohtaja: Pirjo Havukainen, Kangasala varsinaiset jäsenet: henkilökohtaiset varajäsenet: Sinikka Hiljanen, Helsinki Teija Ristaniemi, Lohja Pirjo Luopa, Turku Kirsti Tukki, Hämeenlinna Hilkka Manner, Oulu Minna Vaara, Oulu Olli Humalamäki, Mikkeli Kristine Englund, Helsinki Maija-Liisa Pajula, Seinäjoki Eija Friberg, Lappeenranta Susanna Palomäki, Hämeenkyrö Janine Tallberg, Porvoo Kaisu-Leena Raikisto, Pori Jenni Ruotsalainen (tiedottaja), Tampere Vuosikokouksessa päätettiin myös, että yhdistyksen sääntöjä ei muuteta. Yhdistykseen jäsenkelpoisia ovat edelleen sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaavat henkilöt tai sosiaalityötä opiskelevat. HYVÄÄ KESÄN JATKOA! 11