Johanna Peltorinne Opiskelijan ohjaajana lastensuojelussa

Transkriptio

1 Johanna Peltorinne Opiskelijan ohjaajana lastensuojelussa Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys-hanke ESR OPISKELIJAN OHJAUS SOSIAALIALALLA (5 op ammatillinen täydennyskoulutus) Kevät 2011

2 Ohjaaminen tehtävänä on haastava. Ohjauksessa ja ohjaamistilanteissa on aina onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet kuten vuorovaikutustilanteissa yleensä. Ohjauksesta tekee onnistuneen mielestäni riittävä ja selkeä ohjeistus ja neuvot sekä ohjattavalle annettu sopiva vastuun määrä hänen osaamistasoonsa suhteutettuna. Ohjaukseen ja ohjaustilanteisiin liittyy myös palautteenanto, niin positiivinen kuin korjaavakin palaute. Mielestäni onnistuneessa ohjauksessa avainasemassa ovat riittävä ja selkeä ohjeistus, vastuu taidot/tiedot huomioon ottaen ja tehtävän suorittamisen jälkeen annettu sekä positiivinen että korjaava palaute. Olen tämän kevään aikana toiminut ensimmäistä kertaa opiskelijan ohjaajana. Se on kokonaisuudessaan ollut opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus. Ennen opiskelijan saapumista harjoitteluun, ajattelin, että haastavinta ohjauksessa tulisi olemaan oman työn tekemisen ja ohjaustehtävän yhteensovittaminen. Työskentelen lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja työni on hyvin hektistä ja työtä on paljon. Pohdin, miten kiireen keskellä ja oman työn ohella jää opiskelijalle riittävästi aikaa. Olen edelleen sitä mieltä, että kiireisen työn ja ohjaustehtävän yhteensovittaminen on ollut haaste. Se ei kuitenkaan ole ollut suurin haaste. Olen saanut ajan riittämään myös opiskelijaa varten ja olen pitänyt kiinni viikoittaisista opiskelijan ohjauskeskusteluista/työnohjauksesta. Olen myös työn lomassa ehtinyt käymään ohjattavan kanssa muun muassa asiakastilanteita läpi ja vastaamaan ohjattavan esittämiin kysymyksiin. Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään kiireen tunteen siirtämistä opiskelijaan. Tosiasia on, että kiire on olennaisesti osana työtäni lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja se on asia, jota myös opiskelija on hämmästellyt. Kiire on siis ollut läsnä myös ohjaustyössä enemmän tai vähemmän. Ennen opiskelijan tulemista pohdin myös, miten itse jaksan hoitaa sekä työni että opiskelijan ohjauksen. Opiskelijan ohjaus kun on lisäkuormitusta työn arkeen. Molemmat ovat kaikesta huolimatta hoituneet kunnialla. Koen, että opiskelijan ohjaus antaa myös itsessään ohjaajalle paljon ja tuo osaltaan myös vaihtelua normaaliin työarkeen. Jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmia. Ohjaustyötä tehdään suurelta osin oman persoonan kautta, vaikka hyviä ohjauskäytäntöjä voi oppia kirjallisuutta lukemalla. Ohjaustyöhön vaikuttavat

3 mielestäni myös persoonan lisäksi ohjaajan omat arvot, työkokemus ja kokemus ohjaajana toimimisesta. Uskon, että kokemuksen myötä myös ohjaajantaidot kehittyvät. Koen, että minun vahvuuksiani ohjaustyössä ovat rauhallisuus, kärsivällisyys, kuuntelemisen taito ja halu jakaa tietoa ja osaamista. Ne ovat ominaisuuksia, joita mielestäni ohjaustyössä tarvitaan. Opiskelija on niin intensiivisesti läsnä ohjaajan työn arjessa kysymyksineen ja hänet on koko ajan huomioitava työn tekemisen lomassa. Siinä rauhallisuus ja kärsivällisyys auttavat. Vaikka koen olevani kärsivällinen, olen opiskelijan ohjauksen aikana myös tuntenut turhautumisen ja ärtymyksenkin tunteita. Näitä tunnetiloja en ole opiskelijalle näyttänyt. Harjoittelun aikana olisin toivonut opiskelijalta enemmän sanallista pohdintaa muun muassa lastensuojelutyöstä ja työtavoista. Se olisi auttanut minua myös ohjaajana ja olisin ehkä paremmin osannut tukea ohjattavan ammatillisen kasvun prosessia. Ohjattavani on päässyt harjoittelunsa aikana kokemaan ja näkemään paljon asioita. Olen pohtinut, mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta ohjattavani olisi avoimemmin lähtenyt pohtimaan asioita ohjauskeskusteluissa ja tuottanut niistä puhetta. Miten oppisin rohkaisemaan harjoittelijaa harjoittelun alusta lähtien syvällisiin ja reflektoiviin keskusteluihin ja oppisin luomaan tarpeeksi turvallisen ja kannustavan ilmapiirin näille keskusteluille? Sosiaalityön käytännön taitoja voi mielestäni oppia sekä havainnoimalla että itse työtä tehden. Olen ohjaajana antanut ohjattavalleni mahdollisuuden opetella ja harjoitella lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä sekä havainnoimalla että itse tehden. Olen tarjonnut ohjattavalle valinnan mahdollisuuden havainnoinnin ja tekemisen välillä. Ohjattavani on ollut halukas myös itse osallistumaan työtehtävien tekemiseen. Olen siinä häntä myös rohkaissut. Ohjattava on ottanut aktiivista roolia asiakaskohtaamisissa sekä kirjallisten töiden tekemisessä. Olen pitänyt huolen siitä, että ohjattava on oman halunsa ja valmiutensa mukaan voinut ottaa osaa työtehtäviin. En ole häntä niihin pakottanut, vaan yrittänyt rohkaista. Vastuuta hän on saanut omien taitojensa mukaan. Olen aina pyrkinyt ohjeistamaan ja neuvomaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti ennen kuin ohjattava on itse konkreettisesti ryhtynyt toimeen. Tämä on mielestäni toiminut hyvin. Olen myös aina antanut ohjattavalle palautetta suoritettujen työtehtävien jälkeen.

4 Palautteen antaminen on yksi ohjaamistyön haasteellisista tehtävistä. Palautteen antamiseen sisältyy aina riski siitä, että palaute loukkaa toisen ihmisen tunteita. Parhaimmillaan palautteen antaminen toimii ohjattavan oppimista edistävänä. Siitä syystä palautteen antamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämän hetkisessä ohjaustyössäni minun on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota palautteen antamiseen ja siihen, miten palautetta annan. Harjoittelijan mahdollinen vaativuus itseään kohtaan tuo lisähaasteita palautteen annolle. Olen joutunut miettimään sanojen asettelua palautteen annossa sekä huomioimaan ohjattavan tunteet. Olen pyrkinyt olemaan kannustava ja antamaan sekä positiivista että korjaavaa palautetta. Olen pyrkinyt olemaan palautteen annossa hienotunteinen, minusta tuntuu, etten ole joka kerta onnistunut palautteen annossa parhaalla mahdollisella tavalla. Olen antanut ohjattavalleni harjoittelun aikana palautteen aina hyvin yksityiskohtaisesti ja kahden kesken ohjattavani kanssa. Olen myös pyrkinyt antamaan palautteen lähes välittömästi ohjattavan suorituksen jälkeen. Opiskelijan käytännön harjoittelun ohjaajana toimimiseen liittyy myös vastuuta ja valtaa opiskelijan käytännön taitojen arvioinnista. Miten toteuttaa arviointia niin, ettei vastuuta ja valtaa käytä väärin? Siinäpä on suuri haaste. Arvioinnin tulisi olla myös mahdollisimman oikeudenmukaista ja reilua. Koen, että arviointiin vaikuttaa aina myös ohjaajaan omat arvot, kokemukset ja tausta, joten arviointi on siinä mielessä subjektiivista. Siitä huolimatta arvioinnin tulisi olla mahdollisimman oikeudenmukaista, luotettavaa ja objektiivista. Tämänkeväisellä harjoittelijallani oli minun lisäkseni myös toinen ohjaaja työpaikalla. Koen, että se oli hyvä asia, koska näin pystyimme yhdessä arvioimaan ohjattavan ammatillisia taitoja ja näin ollen arvio ei perustunut vain yhden ihmisen subjektiiviseen arvioon. Ammatillisten taitojen arvioinnin yksi haaste on myös se, miten erotella oikeat ja väärät toimintatavat. Auttamistyössä ei ole varsinaisesti selkeää toimintaohjeistoa, vaan se on keskeneräistä ja persoonan vaikutus työskentelytapoihin on suuri. Tämä tulisi mielestäni pitää mielessä ammatillisten taitojen arviointia tehdessä. Opiskelijan toimintatapa voi olla yhtä hyvin oikea niin kuin ohjaajankin, vaikka ne poikkeaisivat toisistaan. Haasteena on, miten käsitellä sitä, mistä tekisi mieli vaieta ja jättää kokonaan sivuun. Palautteen antaminen ei ole helppoa. Arviointi tulisi tehdä ihmisarvoa kunnioittaen ja myös tunnustusta antaen. Miten ottaa puheeksi hienotunteisesti ja opiskelijaa

5 kunnioittaen opiskelijan mahdolliset kehittämiskohteet? Opiskelijan oppimisen kannalta kehittämiskohteet olisi kuitenkin tuotava esiin, vaikka se ei aina ole helppoa. Mikäli palautetta ei anneta eikä kehittämiskohteita ohjattavalle kerrota, se on enemmänkin karhunpalvelus kuin hyvä teko. Koen, että opiskelijan ohjaajana toimiminen on ollut myös minulle itselleni erittäin hedelmällistä. Se on saanut myös minut pohtimaan ja reflektoimaan työtapojani ja toimintatapojani. Ohjaajana toimiminen on ollut myös minulle tutkimuksellinen matka ja itsetutkiskelun paikka. Olen löytänyt itsestäni uusia puolia. Olen huomannut, että viihdyn ohjaajan roolissa ja pidän siitä, että voin jakaa ammatillista osaamistani. Näen opiskelijan ohjaamisen sosiaalityön käytännön työkentällä erittäin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi sekä opiskelijoiden ammatillisen kasvun kannalta että sosiaalityön ammatillisen hiljaisen tiedon siirtymisen kannalta. Koska minulla on vasta ollut yksi ohjattava, koen olevani vasta matkalla kohti hyvää ohjaajuutta. Olen mielestäni kehittynyt jo nyt tämän ohjausprosessin aikana sekä tämän koulutuksen myötä. Opiskelijan ohjaus sosiaalialalla koulutus on ollut hyödyllinen ohjaajana toimimisen kannalta ja sitä voin jatkossa muillekin suositella. Koen, että minulla on ohjaajana edelleen kehittämiskohteita. Niitä ovat muun muassa ohjattavan kannustaminen ja tukeminen ammatillisessa kasvussa. Palautteen antaminen rakentavasti ja ohjattavan oppimisprosessia tukien on myös yksi kehittämiskohteistani. Toivottavasti pääsen näitä taitoja jatkossa kehittämään ohjaustyön kautta. Haluan jatkossakin toimia opiskelijan ohjaajana ja edesauttaa omalta osaltani sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun käytännön asiantuntijuuden kehittymistä ja siirtymistä eteenpäin. Käytännön ohjaajilla on tärkeä ja erityinen rooli sosiaalityön viestin viejinä.