Oikeustieteellisen tiedekunnan valintakokeen arvosteluperusteet 2004

Transkriptio

1 HELSINGIN YLIOPISTON OIKEUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VALINTAKOE (suomenkieliset pyrkijät) Oikeustieteellisen tiedekunnan valintakokeen arvosteluperusteet 2004

2 Tehtävä 1 2 Sivunumeroviittaukset teokseen Hemmo: Velvoiteoikeuden perusteet a) Tehtävässä pätemättömyyttä voidaan arvioida kolmen eri pätemättömyysperusteen näkökulmasta. Alle 18-vuotias on holhoustoimilain mukaan vajaavaltainen. Vajaavaltainen voi tehdä pätevästi oikeustoimia, jotka ovat tavanomaisia tai merkitykseltään vähäisiä. Omalla työllään ansaitsemastaan varallisuudesta vajaavaltainen saa päättää vapaasti. Ansiotulojen käyttöön ei liity tavanomaisuuden ja vähäisyyden edellytystä. A on alle 18-vuotiaana vajaavaltainen, mutta hän maksoi puhelimen työstä saamillaan tuloilla, joten kauppa oli tältä osin pätevä. Oikeustoimilain mukaan petollisesta menettelystä on kyse silloin, kun osapuoli antaa toiselle virheellistä tietoa tai salaa seikan, josta sopimuskumppani voi odottaa saavansa tiedon, ja kun sopimuksen syntyminen perustuu tähän erehdyttämiseen. B on antanut A:lle virheellisiä tietoja puhelimen aiemmasta käytöstä, jotka ovat saaneet A:n solmimaan sopimuksen uudesta puhelimesta, joten A voisi vedota pätemättömyyteen. Kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn harkinnanvaraa jättävä tunnusmerkistö täyttyy esimerkiksi, kun toinen osapuoli on ollut virheellisessä käsityksessä sopimuksen kannalta olennaisesta seikasta ja sopimuskumppanin on tullut tietää tästä erehdyksestä. Tapauksessa B on itse aiheuttanut A:n erehtymisen, joten hänen ei voida sallia käyttää hyväkseen A:n erehtymistä, vaan A voisi vaatia sopimuksen pätemättömyyttä. (s ja 29 31) b) Vaihtoehtoisena suoritustapana olisi ollut käytettävissä kuittaus. Kuittauksen edellytyksiä ovat saatavien samanlaatuisuus, vastasaatavan perimiskelpoisuus ja saamisten vastakkaisuus. Saatavien samanlaatuisuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että molemmat saatavat ovat rahavelkoja. Tapauksessa A:n euron ja B:n 300 euron saatavat ovat rahavelkoja. Ollakseen perimiskelpoinen vastasaatavan tulee olla erääntynyt ja muutenkin suoritustuomion perusteeksi kelpaava. A:n saatava B:ltä on erääntynyt ja se kelpaa yhä suoritustuomion perusteeksi, sillä saatava ei ole vanhentunut, koska 3 vuoden vanhentumisaika alkaa saatavan erääntymisestä. Saamisten vastakkaisuus edellytyksellä tarkoitetaan sitä, että kummassakin saatavassa velkoja- ja velallispuolina on oltava samojen henkilöiden. Molemmissa saatavissa velkoja- ja velallisosapuolina ovat A ja B. Kaikki kuittauksen edellytykset siis täyttyvät. A voisi toteuttaa kuittauksen kuittausilmoituksella B:lle, joka ei voisi kuittausta torjua. Kuittauksen seurauksena saamiset lakkaavat toistensa peittäviltä osin. A:n saatava B:ltä jäisi määrältään suurempana voimaan siltä osin kuin sen määrä ylittää B:n saatavan A:lta. B:n saatava siis lakkaisi ja A:n saatavasta jäisi euroa yhä suorittamatta. (s )

3 Tehtävä 2 3 Yleisperustelut Yleensä ongelmana oli, ettei vastattu vain siihen, mitä kysyttiin. Tapausselosteessa esiintyi hämäykseksi varsin runsaasti seikkoja, jotka eivät olleet relevantteja esitettyjen kysymysten kannalta. Pohdittavaksi tarjoiltiin muun muassa oikeustoimen pätemättömyyttä, kuittausta, perusteettoman edun palautusta jne. Tarkoituksena oli poimia esille ne kokelaat, jotka kykenevät pienessä paineessakin lakimiehen ammattistandardin mukaiseen suoritukseen, eli paloittelemaan ja analysoimaan sotkuisia juttuja erottaen olennaiset ja epäolennaiset oikeus- ja faktakysymykset toisistaan. Vastausten laatu oli tähän tavoitteeseen nähden pääsääntöisesti erittäin heikkoa. Jakauma sijaitsi asteikon hännässä. Kussakin kohdassa edellytettiin sekä soveltuvan normin täsmällistä selostamista että tuon normin soveltamista. Puute jommassa kummassa, eli normin selostaminen ilman sen soveltamista tai soveltaminen vailla normia, johti pisteen menetykseen riippumatta siitä, miten hyvin esille tuotu asia ehkä oli rivien välistä pääteltynäkin osattu. Normi ja sen soveltaminen voitiin hyväksyä myös samassa lauseessa esitettyinä. Tällöin kuitenkin edellytettiin, ettei vastauksen perusteella jäänyt epäselvyyttä yhtäältä siitä, ymmärsikö kokelas soveltamansa abstraktin ja siten myös muihinkin (vastaaviin) tilanteisiin soveltuvan normin sisällön täsmällisesti, ja toisaalta siitä, mielsikö hän soveltavansa juuri tuota normia nyt esillä olevaan tapaukseen. Tuli siis käydä selvästi ilmi, mikä on yleistä normia ja mikä sen soveltamista tähän yksittäistapaukseen. Hyväksyttävänä normin soveltamisena ei pidetty sitä, että totesi normit ensin selostettuaan esimerkiksi:... näin ollen A Oy on velvollinen korvaamaan C:n X Ky:lle aiheutuneen vahingon. Soveltamisratkaisut oli perustettava kunnolla tapausselosteesta ilmi käyviin faktoihin. Mallivastaus yksityiskohtaisemmin arvostelukommentein 1. A Oy on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti räjäytystoiminnan harjoittajana ankarassa eli tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa räjäytystyöstään E:lle aiheutuneista vahingoista (Hemmo s. 70 ja 72). (1p). Näin ollen B Oy on A Oy:lle myöntämänsä vastuuvakuutuksen ehdon perusteella velvollinen korvaamaan sanotun henkilövahingon. (1p) Kaksi eri asiaa: 1) B Oy:n vastuuvakuutussopimukseen (A Oy B Oy) perustuva korvausvastuu, joka sopimusehdon mukaan edellyttää, että 2) A Oy on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa E:lle. Esimerkiksi ilmausta: B Oy vastaa vahingosta samalla perusteella kuin A Oy, ei hyväksytty. B Oy:n vastuun peruste ei ole sama kuin A Oy:n, vaan vastuuvakuutussopimuksen ehto, jonka mukaan B Oy on korvausvastuussa, jos A Oy on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa. A Oy:n vahingonkorvausvastuu on toisin sanoen välttämätön, muttei riittävä ehto B Oy:n korvausvastuulle. Hyväksytyssä vastauksessa edellytettiin molempien selostamista tyhjentävästi.

4 4 Kohdassa 1 kysyttiin B Oy:n korvausvastuun perustetta E:lle aiheutuneesta vahingosta. Kysymys ei koskenut sitä, millä edellytyksillä E voi esittää korvausvaatimuksen suoraan B Oy:lle (VakSopL 67 ). Epämääräisiä ilmauksia, kuten A Oy on toimialansa perusteella ankarassa vastuussa..., ei hyväksytty. Sillä, millä toimialoilla A Oy toimii, ei ole merkitystä. Olennaista on, onko E:n vahinko aiheutunut A Oy:n sellaisen toiminnan seurauksena, joka kuuluu ankaran vastuun piiriin. Valintakoekirjan perusteella ei sitä paitsi voi päätellä, että maansiirtourakointi olisi ankaran vastuun piirissä vaikka näin ehkä asian laita onkin. Monet selostivat korvausvastuun sisältöä, vaikka tehtävässä kysyttiin ainoastaan vastuun perustetta. Pisteet menetti, vaikka oli sinänsä selittänyt oikein, että A Oy:n vastuu räjäytystyöstä aiheutuneesta vahingosta on ankaraa, jos oli tässä tai muussa yhteydessä määritellyt ankaran vastuun sisällön virheellisesti, esimerkiksi väittämällä, että ankaralla vastuulla tarkoitetaan, että kaikki tuottamukselliset vahingot on korvattava täysimääräisesti yms. Pisteet jäivät saamatta, jos väitti A Oy:n vastuun perustuvan esimerkiksi oikeustoimilakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin tai vahingonkorvauslakiin. Pisteet menetti myös pohdiskelemalla, onko oikeuskäytännön perusteella kehittynyt ankara vastuu ylipäänsä voimassa olevaa oikeutta, jollaisen mukaista vastuuta vakuutusehdossa tarkoitetaan. Koska valintakoekirjassa (Hemmo) ei selostettu tarkemmin ympäristövahinkolain sisältöä, ei sen soveltamisesta voinut saada lisäpisteitä. Monet olivat ymmärtäneet väärin, mitä vastuuvakuutuksella tarkoitetaan siitä huolimatta, että vakuutusehtokin oli tapausselosteessa siteerattu ja käsitelleet B Oy:n vastuuta esimerkiksi vahinkovakuutuspohjalta. Tyypillisesti väitettiinkin, että koska kyseessä oli tahaton vahinko (E:lle) ja koska suojeluohjeita (yms.) oli noudatettu, vahinko on korvattava vakuutuksesta. Pisteitä ei saanut, jos tällä tai muulla vastaavalla tavoin sinänsä sattuikin osumaan oikeaan lopputulokseen B Oy:n korvausvastuun perusteen osalta. 2. Työnantaja on vahingonkorvauslain mukaan isännänvastuussa lukuunsa työtä tekevän työntekijänsä ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta (Hemmo s. 63). A Oy on isännänvastuunsa perusteella vastuussa C:n X Ky:lle työssään virheellisen sorakuorman toimittamisen seurauksena aiheuttamasta vahingosta. A Oy ei ole vastuussa C:n Y Oy:lle työtehtäviensä ulkopuolella aiheuttamasta vahingosta eli tupakka-automaatin rikkomisesta. (1p) Vastauksesta tuli käydä ilmi, että isännänvastuunormin soveltamisala oli todella ymmärretty, eli että työssä aiheutettu vahinko voi tulla tämän perusteella korvattavaksi mutta työn ulkopuolella aiheutettu ei. Y Oy:lle aiheutunut vahinko ei näin ollen tule A Oy:n isännänvastuun piiriin. Jotta kohdassa 2 olisi ylipäänsä kyennyt vastaamaan siihen, ovatko A Oy tai C velvolliset korvaamaan X Ky:lle ja Y Oy:lle C:n aiheuttamia vahinkoja, täytyi ymmärtää se, mitä vahinkoja kyseisille yhtiöille on ylipäänsä aiheutunut. Hyvin tyy-

5 5 pillisesti erehdyttiin väittämään esimerkiksi, että viivästyskorkoseuraamus, joka A Oy:lle oli C:n menettelyn vuoksi aiheutunut, olisi ollut Y Oy:lle aiheutunutta vahinkoa, jonka käsittely olisi näin ollen ylipäänsä ollut relevanttia tässä yhteydessä. Tähän liittyen monet myös jatkoivat, ettei työnantajan isännänvastuuta koskeva säännös tule sovellettavaksi, jos työntekijä on menetellyt tahallisesti. Kuten esimerkiksi valintakoekirjan sivulta 64 käy ilmi, työntekijän vastuun rajoitukset eivät päde silloin, jos kysymyksessä on tahallisesti aiheutettu vahinko. Tässä tapauksessa on (työntekijän osalta, MS huom.) tuomittava täysi korvaus, ellei erityisistä syistä seuraa tarvetta vastuun sovitteluun. Myöskään työnantajan vastuun ensisijaisuus ei tahallisuustilanteissa vaikuta korvausvastuuta estävästi, vaan vahingonkärsijä voi halutessaan periä korvauksen heti työntekijältä. Työnantajan isännänvastuu on myös tahallisuustilanteissa olemassa, joskin vahinkoa kärsineelle tarjoutuu mahdollisuus esittää niin halutessaan korvausvaatimus suoraan työntekijää kohtaan. Se, millaiseksi A Oy:n ja C:n vastuu käytännössä muodostuu, riippuu prosessuaalisista seikoista eli siitä, ketä vastaan vaatimukset jutussa lopulta esitetään. Näistä seikoista ei tehtävässä ollut kysymys. Muutamat kokelaat pohdiskelivat myös taloudellisen vahingon korvaamisen edellytysten täyttymistä C:n X Ky:lle aiheuttaman vahingon osalta. Tällöin jäi kuitenkin havaitsematta, että työnantajan isännänvastuuta koskeva säännös (VahL 3:1) ja taloudellisen vahingon korvausrajoitukset sisältävä säännös (VahL 5:1) ovat saman tasoisina vahingonkorvauslaissa. Isännänvastuusäännöksessä ei ole rajoitettu korvattavien vahinkojen alaa. Vahingon aiheuttanut työntekijä ei ole lainkaan korvausvelvollinen vahingonkärsijää kohtaan, jos hänen syykseen jää vain lievä huolimattomuus (Hemmo s. 63). Koska C on menetellyt sorakuorman osalta vain lievän huolimattomasti, hän ei ole vastuussa X Ky:lle tältä osin aiheutuneesta vahingosta. (1p) Kohdassa 2 edellytettiin tyhjentävää vastausta yhtäältä A Oy:n vastuuseen X Ky:lle ja Y Oy:lle sekä toisaalta C:n vastuuseen X Ky:lle ja Y Oy:lle. Tehtävässä ei kysytty mitään A Oy:n takautumisoikeudesta (regressioikeudesta) C:hen nähden. C Oli menetellyt lievän huolimattomasti eikä hän ollut siten lainkaan korvausvelvollinen X Ky:lle. Tapauksessa esillä olevassa asetelmassa ei siten ollut myöskään kysymys sellaisesta A Oy:n isännänvastuun piiriin kuuluvasta C:n aiheuttamasta vahingosta, jonka osalta olisi ollut relevanttia pohtia, onko vahinkoa kärsineellä oikeus esittää C:lle vahingonkorvausvaatimusta A Oy:n maksukyvyttömyyden vuoksi (vrt. VahL 6:2 ja Hemmo s ). Muutamat kokelaat ryhtyivät arvioimaan ekstensiivisesti C:n tuottamuksen astetta, vaikka tehtävässä selvästi sanottiin, että hän oli menetellyt lievän huolimattomasti. Vahingonkorvauslaissa säädetyllä yleisellä tuottamusvastuulla tarkoitetaan velvollisuutta korvata tuottamuksella eli tahallisesti tai huolimattomuudesta toiselle aiheutettu vahinko (Hemmo s. 62). C on vastuussa Y Oy:lle tupakka-automaatin rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta yleisen tuottamusvastuunsa perusteella. (1p)

6 6 Tyypillisesti jätettiin kokonaan mainitsematta, mihin normiin tällainen käytännön kansalaisellekin intuitiivisesti tunnettu vastuumuoto perustuu, tai veikattiin vastuun perusteeksi liikennevahinkolakia, oikeustoimilakia, rikoslakia jne. Pisteet menetti, jos oli sinänsä selostanut oikein vahingonkorvauslain yleisen tuottamusvastuusäännöksen ja ehkä soveltanutkin sitä oikein, jos oli kuitenkin muualla vastauksessa selittänyt vahingonkorvauslain perustuvan ankaraan vastuuseen, toisin sanoen tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen. Työntekijän velvollisuutta korvata työssään ulkopuoliselle aiheutettu vahinko koskeva vahingonkorvauslain säännös (VahL 4:1,1) on pidettävä tarkasti erillään niin ikään vahingonkorvauslaissa säädetystä yleisestä tuottamusvastuusta (VahL 2:1). Ensiksi mainittu on viimeksi mainittuun nähden työntekijäasemassa olevan henkilön vahingonkorvausvastuuta tosiasiallisesti rajoittava säännös. Työtehtävien ulkopuolella vastuu perustuu lähtökohtaisesti yleiseen tuottamusvastuuseen, jolloin myös lievä huolimattomuus yleensä perustaa korvausvastuun. 3. Conditio sine qua non -opissa eli opissa välttämättömästä syystä kysytään, olisiko vahinko aiheutunut, jos vahingon syyksi epäiltävää tapahtumaa ei olisi sattunut. Jos vastaus on kielteinen, voidaan todeta, että tapahtumainkulku on saanut vahinkoon johtaneen sisällön tarkasteltavana olevan syyn vuoksi. (Hemmo s. 76). (1p) Syy-yhteysvaatimuksen (erään) täsmennetyn määritelmän mukaan tarkasteltava teko on tietyn seurauksen syy, jos (ja vain jos) se on välttämätön osa seurausta edeltävää seikastoa, joka on ollut riittävä seuraamuksen aikaansaamiseksi. (Hemmo s. 76). (1p) Jos räjähdystä ei olisi tapahtunut, työmaalta ei olisi lentänyt kiveä E:n silmään eikä silmään olisi tullut verenvuotoa. Conditio sine qua non -syy-yhteysvaatimus täyttyy. Räjähdys ja siitä seurannut kiven lentäminen E:n silmään ovat selvästikin myös olleet riittäviä edellytyksiä silmän verenvuodolle. Näin ollen myös syy-yhteyden täsmennetty määritelmä täyttyy. (1p) F:n auto ei ilmeisestikään olisi palanut, ellei räjähdystä olisi sattunut. Conditio sine qua non -vaatimus siis täyttyy, mutta täsmennetty määritelmä ei, koska maan lievä tärähtely ei selvästikään yksinään ole ollut riittävä aiheuttamaan F:n auton palamista.(1p) Kohdassa 3 testattiin kokelaan kykyä oivaltaa vahingonkorvausoikeuden eräitä käytännössä hyvin keskeisiä teoreettisia konstruktioita sekä operationalisoida niitä (lähes) triviaalitapauksissa. Kohdassa 3 edellytettiin sekä conditio sine qua non -opin että siihen valintakoekirjassa esitetyn täsmällisemmän määrittelyn määrittelyä. Näistä sai pisteen kummastakin. Lisäksi edellytettiin, että kumpaakin oli sovellettu sekä E:n silmän verenvuotoon että F:n auton palamiseen. Lähes kaikki heikommatkin kokelaat olivat osanneet ulkoa conditio sine qua non -opin määritelmän. Yleensä osattiin myös siihen esitetty täsmennyskin. Joissakin satunnaisissa vastauksissa oli lisäksi osoitettu kykyä soveltaa tätä ulkoa opeteltua tietoa esillä olevassa tapauksessa. Vajaita määritelmiä, kuten esimerkiksi: Conditio sine qua non -opissa on kysymys käänteisestä syy-yhteysarvioinnista tai opista välttämättömästä syystä, tai ristikkäisiä määritelmiä, ei hyväksytty.

7 Monet kokelaat käsittelivät kohdassa 3 räjähdyksen yhteyttä silmän sokeutumiseen, vaikka kysymys oli selvästi rajattu koskemaan räjähdyksen ja silmän verenvuodon välistä yhteyttä. Silmän sokeutumisen osalta tehtävä olisi ollut lähes mahdoton ratkaista. Ne, jotka vastasivat vain siihen, mitä kysyttiin, pääsivät huomattavasti helpommalla. 4. Vahingonkorvauslaki koskee sopimuksenulkoista korvausvastuuta (Hemmo s. 59). Koska G Oy:n mahdollinen korvausvastuu E:hen nähden perustuu G Oy:n ja E:n väliseen vakuutussopimukseen, ei sitä voida sovitella vahingonkorvauslain perusteella. (1p) Kohdassa 4 edellytettiin, että kokelas oli ymmärtänyt täsmällisesti, mikä on vahingonkorvauslain soveltamisala. Vastauksina ei hyväksytty esimerkiksi seuraavia: Korvausta ei voida sovitella vahingonkorvauslain mukaan, sillä korvaus vakuutustapahtumasta määräytyy vakuutusehtojen mukaisesti, eikä E syyllistynyt huolimattomuuteen. / Korvausvastuun sovitteluun vahingonkorvauslain perusteella ei ole edellytyksiä, koska kyseessä on vakuutussopimus, jota säädellään vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuslaissa. / Korvausvastuun sovittelulle vahingonkorvauslaissa säädetyt edellytykset eivät ole käsillä, koska kyseessä on sopimukseen perustuva korvausvastuu. / Vahingonkorvauslaki on yleislaki, jota ei sovelleta vakuutussuhteisiin, joista säädetään vakuutussopimuslaissa (erityislaki?, MS huom.). Kyseisen kaltaiset vastaukset eivät osoita, että kokelas olisi ymmärtänyt täsmällisesti vahingonkorvauslain soveltamisalan. Pistemenetykseltä ei pelastanut se, että selosti, mitä muita lakeja kuin vahingonkorvauslakia tapauksessa esillä olevaan sovittelutilanteeseen mahdollisesti voisi tulla sovellettavaksi. Kohdassa 4 ei hyväksytty edes seuraavaa määritelmää: Tapauksessa G Oy:n korvausvastuu perustuu G Oy:n ja E:n välillä solmittuun (tapaturmavakuutus)sopimukseen, eikä vahingonkorvauslain mukainen sovittelu ole mahdollista. Mahdollinen sovitteluasia pitää ratkaista sopimusoikeudellisin perustein. Myöskään tällaisesta vastauksesta ei käy täsmällisesti ilmi, miksi vahingonkorvauslakia ei sovelleta tapaukseen. 7

8 Tehtävä 3 8 a) Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena ei ole suoranaisesti ohjata muiden lakien mukaisten päätöksentekomenettelyjen lopputulosta, eli sitä, myönnetäänkö hankkeelle lupa vai ei, vaan tuottaa sanotuissa menettelyissä tarvittavaa tietoa. YVA:n merkitys muille luparatkaisuille on lainsäädännössä muotoiltu niin, että arviointimenettelyn loppuasiakirjat on otettava huomioon päätöksenteossa. Kun arviointimenettely on lain mukaan tarpeen, ei lupaa saa myöntää ennen kuin lupaviranomainen on saanut käyttöönsä arviointimenettelyn asiakirjat. (3 p.) b) Vesilain mukaisissa vesirakentamishankkeissa korvausten määräämisen osalta noudatetaan päätöksenteossa ns. samanaikaisuusperiaatetta, mikä tarkoittaa sitä, että lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä ympäristölupavirastossa tulee samalla tutkia luvan myöntämisestä aiheutuvat vahingot, ja määrätä niistä asianosaisille korvausta. Korvauskysymys käsitellään lisäksi viran puolesta, riippumatta siitä, onko korvausta vaadittu vai ei. Vahingot ja haitat korvataan lähtökohtaisesti täysimääräisesti. (3 p.) c) Mikäli vesialueen omistaja ei anna suostumustaan hakemuksen kannalta tarpeellisen vesialueen käyttöön, on lupaviranomaisella vesilain mukaan valta määräedellytyksin myöntää hankkeita varten tarpeellisia käyttö- taikka omistusoikeuksia myös toisen omistamalle vesialueelle. Tällaisia oikeuksia kutsutaan pakkotoimioikeuksiksi. Vesilain mukaan on olemassa kolme pääasiallista perustetta pakkotoimioikeuksien myöntämiselle. Hakijalle on muun muassa mahdollista antaa oikeus toisen omaisuuteen silloin, kun rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima. Kyseisessä tapauksessa satama palvelee kunnan asukkaiden yleisiä tarpeita. Näin ollen kunta A:lle voidaan myöntää pakkotoimena oikeus Y:n omistamaan vesialueeseen, jos vesiluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät. (4 p.)

9 Tehtävä 4 9 Sivuviittaukset kirjaan: Risto Koulu, Johdatus insolvenssioikeuden perusteisiin. a) Yksityishenkilön velkajärjestely käsittää vain ne velat, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn aloittamista. Myöhemmin syntyneet velat on maksettava niiden normaalien ehtojen mukaan. Maksuohjelma vahvistetaan velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen. A:n maksuohjelma vahvistettiin , joten velkajärjestely on aloitettu ennen mainittua päivää. B:n saatava, joka syntyi vuonna 2003, on selvästi syntynyt velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen. Velkajärjestelyllä ei ole siten merkitystä A:n ja B:n välisessä velkasuhteessa ja A:n olisi tullut noudattaa mainitun velkasuhteen normaaleja maksuehtoja. s. 148 ja 155. (2 p) b) Jos velallinen maksaa tuomion tarkoittaman velan oikeudenkäynnin jälkeen, tuomiota ei saa panna täytäntöön (jälkisattumus). Tapausselostuksen mukaan A maksoi ulosottoperusteena olevan tuomion mukaisen velan velkoja B:lle Maksu tapahtui tuomion antamisen ( ) ja oikeudenkäynnin jälkeen ennen ulosmittausta. Tuomiota ei tällä perusteella saa panna täytäntöön, eli ulosmittaus on estettävissä. Tällaisessa tapauksessa ulosottohakemus on hylättävä, mikäli velallinen esittää ulosottomiehelle tai ulosottomies viran puolesta hankkii luotettavan selvityksen maksusta (maksuväite). A voisi estää ulosmittauksen esittämällä ennen ulosmittausta luotettavan selvityksen tapahtuneesta maksusta ulosottomiehelle tai mainitsemalla maksusta ulosottomiehelle, joka viran puolesta tutkii väitteen oikeellisuutta. Täyden pistehyvityksen saamiseksi ei vaadittu käytettävän termejä jälkisattumus ja maksuväite. s. 68 ja 75. (3 p) c) Vahvistettu maksuohjelma muodostaa maksuohjelman mukaisista saatavista ulosottoperusteen, jonka turvin velkoja voi kääntyä suoraan ulosottomiehen puoleen. Näin ollen C:llä maksuohjelmavelkojana on jo maksuohjelman mukaisista saatavista ulosottoperuste. Yksityishenkilön velkajärjestelyssä velkojan on kuitenkin odotettava kolme kuukautta ennen kuin hän voi hakea ulosottoa laiminlyödystä suorituksesta. Koepäivää edeltävää päivää, jolloin C oli ilmoittanut aikeistaan hakea ulosottoa, seuraavalla viikolla ei ole kulunut kolmea kuukautta laiminlyödystä suorituksesta. Tämän vuoksi C ei voi väittämänsä mukaisesti hakea menestyksellä ulosottoa valintakoeviikkoa seuraavalla viikolla. s ja 159. (3 p) d) Mikäli D saisi maksuohjelman raukeamaan, niin velkajärjestelyn vaikutus päättyisi, jolloin kaikkien maksuohjelmavelkojien velkasuhteet palautuisivat ennalleen alkuperäisten luottoehtojen mukaisiksi. D voi tehdä maksuohjelman raukeamishakemuksen kahden vuoden kuluessa maksuohjelmassa määrätyn suoritusvelvollisuuden täyttämisestä (jota ei tule sekoittaa ennalta asetettuun maksuohjelman keston päättymiseen). s (2 p)

10 Tehtävä 5 10 (Sivuviittaukset: Koulu, Johdatus insolvenssioikeuden perusteisiin) a) Konkurssiin asettamisen perusteena on velallisen maksukyvyttömyys. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan lain määritelmän mukaan tilaa, jossa velallinen on muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Hakijavelkojan saatavan tulee olla selvä ja riidaton. (s ) (1 p.) b) Velkojan on periaatteessa osoitettava yllä mainitun tunnusmerkistön toteutuminen. Käytännön näyttövaikeuksien vuoksi lainsäädännössä on omaksuttu indisioita eli olettamia maksukyvyttömyydestä. Niinpä tiettyjen ulkoisesti havaittavien asiaintilojen katsotaan lähtökohtaisesti osoittavan velallisen maksukyvyttömyyden. Velallinen puolestaan saattaisi kumota olettaman esittämällä näyttöä maksukyvystään. Indisioita ovat esimerkiksi maksujen lakkauttaminen, tulokseton ulosotto sekä selvän ja erääntyneen velan jättäminen maksamatta viikon kuluttua velkojan ns. konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta. Myöskin velallisen myöntämistä pidetään sellaisenaan riittävänä näyttönä. (s ) (2 p.) c) Konkurssin johdosta vireillä oleva ulosmittaus keskeytyy. Konkurssihallinto voi sallia ulosoton jatkumisen mutta tällöin sitä jatkettaisiin konkurssipesän lukuun. Kuitenkin panttivelkoja säilyttää oikeutensa erilliseen täytäntöönpanoon myös konkurssin aikana. Jätesäkki Oy:n oikeus erilliseen ulosottoon riippuu siitä, onko sillä velalliselta vakuutta saatavansa turvana. (s. 100, ) (2 p.) d) Merkittävänkään velkojan vastustus ei sellaisenaan estä saneerausmenettelyn aloittamista. Pankin vastustus saattaisi kuitenkin aloittamisvaiheessa saada merkitystä tarkasteltaessa ns. yleisen esteperusteen olemassaoloa. Esteenä nimittäin olisi kielteinen arvio saneerausohjelman myöhemmästä vahvistamisesta, käytännössä siitä, kuinka todennäköisesti velkojat (äänestysmenettelyssä) tulisivat kannattamaan maksuohjelman vahvistamista. (s. 126) (2 p.) e) Ns. vakuusvelkoja on siinä mielessä muita velkojia edullisemmassa asemassa, ettei maksuohjelmassa voida leikata vakuusvelan pääomaa. Ainoastaan pääoman maksun aikatauluun ja luottokustannusten määrään voidaan velkajärjestelyn keinoin puuttua. Muiden (ns. tavallisten) velkojen kohdalla pääoman leikkaaminen on viimesijainen mutta käytännössä yleinen keino. Velkojien menetyksiä voidaan pyrkiä kompensoimaan joko velkojille suunnatulla osakeannilla tai muuttamalla leikattua pääomaa ns. pääomalainaksi eli velaksi, joka saa maksun vasta kaikkien muiden velkojen jälkeen. (s ) (3 p.)

11 Tehtävä 6 11 Italialainen Cesare Beccaria edustaa valistuksen ajan rikosoikeusajattelua, jonka purevin arvostelu kohdistui kuolemanrangaistuksen ylenmääräiseen käyttöön. Kirjassaan Rikoksista ja rangaistuksista vuodelta 1764 Beccaria asettuikin kritisoimaan kuolemanrangaistusta voimakkaammin kuin kukaan muista valistusajattelijoista. Hän hyväksyi kuolemanrangaistuksen ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa rikollinen pelkällä olemassaolollaan uhkasi kansakunnan turvallisuutta epävarmoina aikoina. Beccarian mielestä yleisen edun kannalta oli huomattavasti järkevämpää tuomita elinkautiseen vapausrangaistukseen, joka mahdollisti tuomitun siveellisen parantamisen ja vankityövoiman taloudellisen hyödyntämisen. Beccarin teos oli suuri kansainvälinen menestys ja se käännettiin lyhyessä ajassa monille kielille. Beccarian kirjassaan esittämät ajatukset vaikuttivat myös monien valistuneiden itsevaltiaiden rikosoikeusuudistuksiin, kuten esimerkiksi Ruotsin Kustaa III:een, joka halusi uudistaa oman maansa rikosoikeutta Beccarian oppeja soveltaen. Eräs hänen tärkeimmistä tavoitteistaan oli nimenomaan kuolemanrangaistusten vähentäminen, jossa hän onnistuikin. Tässä mielessä väittämä pitää paikkansa. Yhdysvaltalainen oikeushistorioitsija John Langbeinin mukaan Beccarian merkitystä on yliarvostettu. Viimeaikaisin oikeuskäytännön tutkimus osoittaa, että kuolemanrangaistukset olivat olleet laskussa eurooppalaisessa oikeuskäytännössä jo 1500-luvulta lähtien. Tässä mielessä väittämä ei pidä paikkaansa.

12 Tehtävä 7 12 Yliopistokoulutettujen juristien asema tuomioistuinlaitoksessa vahvistui myöhäiskeskiajalta lähtien maallikkojen kustannuksella. Mitä suuremman aseman juristien hallitsema tieteellinen roomalaisperäinen yhtenäisoikeus (ius commune) sai oikeudenkäytössä, sitä huonommin maallikot saattoivat toimia tuomioistuimissa. Maallikot eivät hallinneet roomalaisen oikeuden käsitteellisiä abstraktioita. Erityisen selvää ammatillistuminen oli ylioikeuksissa, joiden perustamisella hallitsijat pyrkivät yhtenäistämään oikeudenkäyttöä ja siten tehostamaan vallankäyttöä. Oikeudenkäyttö muuttui hierarkkiseksi, sillä ylioikeudet olivat valitusasteita. Aiemmin kuninkaan tai tämän tuomioistuimen puoleen oli voinut kääntyä suoraan, alioikeudessa asioimatta. Valittamisen mahdollisti oikeudenkäytön normatiivisuus, sääntösidonnaisuus. Heikon keskusvallan alaisuudessa paikalliset tuomioistuimet olivat pyrkineet ratkaisuissaan ennen kaikkea yhteisölliseen konsensukseen, ja oikeussääntöjen noudattaminen oli ollut toissijaista. Konsensuaaliratkaisusta valittaminen olisi ollut käsitteellisesti mahdotonta. Myös näyttöratkaisut voitiin arvioida ylioikeudessa uudelleen, kun todistusoikeus oli muuttunut rationaaliseen suuntaan. Oikeudenkäyttö muuttui byrokraattiseksi. Tuomioistuinmenettely muuttui kirjalliseksi, ja yhteisöllisen oikeudenkäytön suullisuudesta, julkisuudesta ja välittömyydestä luovuttiin. Kirjallisen aineiston avulla asia voitiin käsitellä uudelleen valituksen johdosta tai alioikeuden päätös tarkastaa, jos paikallinen oikeus sitä edellytti. Hierarkkinen tuomioistuinjärjestelmä mahdollisti alioikeuksien tehokkaan kontrollin. Edellä mainitut muutokset edistivät oikeusturvaa, oikeudenkäytön yhdenmukaisuutta ja modernin valtion hallintoa. Toisaalta oikeudenkäyttö etääntyi kohteestaan, oikeudellista koulutusta vailla olleesta kansasta ja usein sen moraalista. Roomalainen oikeus yhdistettiin moraalittomuuteen ja omanvoiton pyyntöön, kun taas perinteiset oikeustavat liitettiin yhteisölliseen solidaarisuuteen.