11443 POHJOLAN VOIMA OY TAHKOLUODON UUDEN VOIMALAITOSYKSIKÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ.

Transkriptio

1 1 Sisältö POHJOLAN VOIMA OY TAHKOLUODON UUDEN VOIMALAITOSYKSIKÖN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1. JOHDANTO VOIMALAITOSTOIMINTA TAHKOLUODOSSA HANKKEESTA VASTAAVA POHJOLAN VOIMA OY:N VAIHTOEHDOT SÄHKÖN TUOTANNON LISÄÄMISESSÄ Investointien lähtökohdat Pohjolan Voima Oy:n hankkeet HANKE JA SEN VAIHTOEHDOT HANKKEEN YLEISKUVAUS HANKKEEN OSAT JA VAIHTOEHDOT Voimalaitosvaihtoehdot Hiilen kuljetus ja varastointi Jäähdytysvesijärjestelmä Tuhkan ja muiden sivutuotteiden määrä, käsittely ja sijoittaminen HANKKEEN SUUNNITTELUVAIHE JA TOTEUTTAMISAIKATAULU HANKKEEN TOTEUTTAMATTA JÄTTÄMINEN LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Voimalinja Jätehuoltoalue MAAKAASUN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET JA VAIKUTUKSET Hiililauhdevoimalaitoksen muuttaminen maakaasukäyttöiseksi Maakaasun käytön ympäristövaikutukset YMPÄRISTÖN NYKYTILA ILMAN LAATU Ilman laadun ohjearvot Suurimmat päästölähteet Porin seudun ilman laatu MERIALUE Tahkoluodon edustan merialueen tila Kalatalous MAAPERÄ JA POHJAVESI KASVILLISUUS MELU...62

2 2 Sisältö 3.6 MAANKÄYTTÖ Maankäyttö ja maisema Seutukaava Yleiskaava Asemakaavat Rantakaavat Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET LAINSÄÄDÄNNÖN VELVOITTEET TAHKOLUODON VOIMALAITOSHANKKEESSA ARVIOIDUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ARVIOINNISSA KÄYTETTY AINEISTO JA MENETELMÄT HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ARVIOINNIN LÄHTÖTIEDOT PÄÄSTÖT ILMAAN Päästöjen muutokset Päästöjen leviäminen Päästöjen vaikutukset MERIALUE Jäähdytysvesien leviäminen laajennuksen jälkeen Veden laatu ja eliöstö Kalat ja kalastus MELUTASO TUHKAN JA MUIDEN SIVUTUOTTEIDEN SIJOITUS HANKKEEN SUHDE JA VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN JA SUOJELUALUEISIIN Nykyinen maankäyttö Suunniteltu maankäyttö Suojelualueet Luonnonvarojen hyödyntäminen MAISEMAN MUUTOKSET HANKKEEN YHTEISKUNNALLISET JA SOSIAALISET VAIKUTUKSET Työllisyys, elinkeinoelämä ja sosiaaliset suhteet Asukaskysely HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET ARVIOINNIN EPÄVARMUUKSISTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY ARVIOINTIOHJELMA OSALLISTUMISJÄRJESTELMÄ ASUKASKYSELY TIEDOTTAMINEN TEHDYT LISÄSELVITYKSET ARVIOINNIN TEKIJÄT TOIMENPITEET YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN JÄLKEEN TARVITTAVAT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA LÄHTEET LIITTEET...142

3 3 Tiivistelmä TIIVISTELMÄ PVO-konsernin emoyhtiö Pohjolan Voima Oy on päättänyt selvittää mahdollisuuksia rakentaa Porin Tahkoluotoon uusi, sähköteholtaan noin 570 MW hiilivoimalaitosyksikkö. Koska vesivoimalla ja lämmön tuotannon yhteydessä tuotettu sähkö ei riitä tyydyttämään sähkön tarvetta kokonaan, on rakennettava lauhdevoimalaitoksia, jotka tuottavat yksinomaan sähköä. Lauhdevoimalaitoksen teknistaloudellisia polttoainevaihtoehtoja ovat uraani, hiili ja maakaasu. Tahkoluotoon teknisesti ja taloudellisesti soveltuva ratkaisu on kivihiili. Uusi voimalaitosyksikkö on nykyaikainen lämpövoimalaitos, joka varustetaan parhailla, teknis-taloudellisesti käyttökelpoisilla savukaasun puhdistuslaitteilla. Suunnittelussa, toteutuksessa ja käytössä sovelletaan ns. parhaan tekniikan periaatetta (BAT). Erikseen on selvitetty tekniset mahdollisuudet muuttaa laitos myöhemmin maakaasukäyttöiseksi, jos maakaasu tulisi Porin alueella saataville. Uusi yksikkö on suunniteltu sijoitettavaksi nykyisten IVO Meri-Porin ja PVO- Lämpövoiman voimalaitosten pohjoispuolelle. Voimalaitosyksikön lisäksi hankkeeseen kuuluvat jäähdytysvesijärjestelmän laajentaminen, voimalaitoksen sivutuotteiden sijoittaminen ja kivihiilikentän rakentaminen. Sähkönsiirtoa varten rakennetaan voimalaitokselle uusi 400 kv sähkölinja. Kivihiilen poltosta syntyvien ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia savukaasussa vähennetään rikinpoistolaitoksen avulla, tulipesän tarkoituksenmukaisella mitoituksella, käyttämällä low-no X -polttimia sekä katalyyttisellä typen oksidien poistomenetelmällä ja sähkösuotimin. Kivihiilen polton ja savukaasun puhdistuksen sivutuotteena saadaan hyödyntämiskelpoista pohjatuhkaa, lentotuhkaa ja kipsiä. Lentotuhkan ensisijainen sijoitusvaihtoehto on sen käyttö maanrakennusaineena voimalaitoksen ulkopuolisissa kohteissa. Hyötykäytön jälkeen toissijainen käsittelymuoto on lentotuhkan kuljettaminen mantereelle Metsä-Ahlan jätehuoltoalueelle. Uuden yksikön jäähdytysvesi on tarkoitus ottaa nykyisen ottotunnelin läheisyydestä ja purkaa lähelle nykyistä purkupaikkaa. Ympäristövaikutusten arviointi perustuu ympäristön nykytilan selvityksiin, selvityksiin nykyisen voimalaitoksen vaikutuksista, hankkeen suunnitelmiin ja päästöarvioihin, laskelmiin vaikutusalueesta ja vaikutuksen voimakkuudesta. Arvioinnissa käytettiin lisäksi lähdetietoina tutkimustuloksia muista vastaavista laitoksista. Arviointia varten tehtiin myös lisätutkimuksia ja selvityksiä. Ilmaan kohdistuvien päästöjen vaikutukset arvioitiin Ilmatieteen laitoksen tekemän leviämismallilaskelman perusteella. Nykyisten voimalaitosten aiheuttama melutaso mitattiin useissa pisteissä voimalaitosten lähellä. Maastokäynneillä ja lentokuvauksella varmennettiin ja tarkennettiin kartoista ja muista materiaaleista saatavaa aineistoa. Asukaskyselyllä selvitettiin lähiseudun asukkaille tärkeitä vaikutuksia ja tutkittiin hankkeeseen liittyviä ristiriitoja.

4 4 Tiivistelmä Uuden voimalaitosyksikön käyttöönotto lisää väistämättä haitallisten yhdisteiden päästöjä ilmaan. Päästöt kasvavat jonkin verran myös siinä tapauksessa, että uutta voimalaitosyksikköä ei rakenneta, koska tällöin PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitoksen käyttöä lisätään n. 25 %. Ilman ohjearvoihin verrannolliset rikkidioksidipitoisuudet Porin keskustassa olivat v noin 15 % terveysvaikutusperusteisesta rikkidioksidille annetusta ohjearvosta. Porin pistelähteiden osuus tästä on noin neljännes. Laskennallisesti uusi laitos nostaisi pitoisuuden noin 17 %:iin ohjearvosta. Vaikutus olisi jonkin verran suurempi Ahlaisissa, Meri-porissa ja Reposaaressa. Porin pistelähteiden vaikutus rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoihin oli kaikissa tapauksissa alle 5 % ohjearvosta. Typpidioksidipitoisuuden korkeimmat tuntiarvot Porin keskustassa olivat vuonna 1996 noin 80 µg/m 3, mikä on hieman yli puolet ohjearvosta. PVO:n uuden voimalaitosyksikön arvioitu vaikutus tuntipitoisuuteen on n. 1 µg/m 3. Tahkoluodon voimalaitoksen kiintoainepäästöt aiheuttavat laajennuksen jälkeen voimalaitoksen ympäristössä suurimmillaan alle 1 µg/m 3 hiukkaspitoisuuden. Näin voimalaitoksen aiheuttama pienhiukkaspitoisuus Porin keskustassa jää noin 0,5 prosenttiin mitatuista pitoisuuksista. Rikkilaskeuman pitkän aikavälin tavoitearvo ylittyy monin paikoin Porin seudulla. Eri mittauspisteissä laskeuman vuosiarvo vaihteli vuonna mg/m 2. Uuden voimalaitoksen rakentaminen lisää rikkilaskeumaa suppealla alueella 5-10 mg/m 2 ja muualla alle 5 mg/m 2. Koska ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ilmassa tulevat kuitenkin olemaan selvästi ohjearvoja pienempiä, ja koska laskeuman muutos on hyvin pieni, niin uuden voimalaitoksen käyttöönotolla ei voida odottaa olevan havaittavia vaikutuksia kasviston elinvoimaisuuteen, kasvuun ja nykytilannekuvauksessa esitettyyn luonnon monimuotoisuuteen yleensä. Kaikki ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonepäästöt Suomessa vastasivat 78 milj. hiilidioksiditonnia. Tahkoluodon voimalaitoksen osuus tästä on nykyisin noin 1 % ja laajennuksen jälkeen noin 4 %. Suurimmat vaikutukset meriveden laatuun johtuvat lämpimistä jäähdytysvesistä. Mittaustulokset osoittivat jäähdytysvesien vaikutusalueen olleen karkeasti 1km 2 :n luokkaa. Vaikutusalue jäisi voimalan laajennuksenkin jälkeen alle kahden neliökilometrin. Törnikarin edustalla olevassa matalassa vedessä voi ajoittain esiintyä lohikaloille haitallisen korkeita lämpötiloja. Tämä voi muuttaa ko. kalalajien vaellusreittejä ja esiintymistä kyseisellä merialueella. Veden lämpötilan on katsottu olevan eräs keskeinen tekijä karisiian lisääntymisen onnistumiseen. Talvella sulan alueen koon kasvaminen voimistaa tuulten aiheuttamia virtauksia. Tämä häiritsee mädin kehitystä ja lisää kuolleisuutta. Laitosalueelta kohdistuvalla ravinnekuormituksella, joka on pieni muualta merialueelle kohdistuvaan kuormitukseen verrattuna, ei ole oleellista vaikutusta veden rehevyysasteeseen.

5 5 Tiivistelmä Nykyinen voimalaitoksien rakennusmassa toimii asuinalueen suuntaan meluesteenä. Arvioitu melutason nousu asuinalueella uuden voimalaitoksen seurauksena on 0-3 desibeliä riippuen mm. vallitsevista sääoloista. Sivutuotteiden kuljetus lisää lähtömelutasoa nykyisillä teillä 1.3 desibeliä ja 55 desibelin alueet laajenevat noin 5 metriä. Rakennusaikana työmaa tulee aiheuttamaan huomattavasti voimakkaampaa melua. Koska uusi yksikkö rakennetaan nykyisten pohjoispuolelle, tulee rakennusaikainen melu kuulumaan lähinnä satama- ja teollisuusalueella. Suuren investoinnin toteuttaminen johtaa välillisesti maankäytön tehostumiseen ympäristössä monella tavalla. Se antaa mahdollisuuksia nykyisen asunto- ja palvelukannan tehokkaampaan käyttöön. Osittain se tulee aktivoimaan myös uusien palvelu- ja asuntoalueiden käyttöönottoa. Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen Tahkoluotoon tukee Satakunnan seutukaavojen tavoitetta kehittää Tahkoluotoa voimalaitos-, teollisuus ja satamatoimintojen alueena. Hanke on myös osayleiskaavan mukainen, mutta edellyttää asemakaavan muutosta. Voimalaitosrakennusten tai -rakenteiden vaatimilla alueilla, jossa laajennus toteutetaan ei ole suojelukohteita kuten ei myöskään jätehuoltoalueen laajennuksen alueella. Nykyiset voimalaitosrakennukset ja savupiippu muodostavat voimakkaan muusta rakennuskannasta ja ympäristöstä poikkeavan maisemallisen maamerkin, jota uusi yksikkö vahvistaa. Arvioinnin kohteena olevan voimalaitosyksikön kokonaiskustannusarvio on noin miljardia markkaa. Näin investointi on bruttoarvoltaan yksi suurimmista Porin historiassa. Rakennus- ja asennustöissä on työmaan huippuvahvuus noin 400 henkilöä. Noin 3,5 vuoden rakennusaikana työmaan työllistävä vaikutus Porin seudulla on noin 650 miestyövuotta. Lisäksi uuden voimalinjan ja jätehuoltoalueen rakentamisilla on oma työllistävä vaikutuksensa. Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen merkitsee sitä, että Tahkoluodon voimalaitosten käyttö- ja kunnossapitohenkilökunnan työvoimatarve kasvaa noin 40 henkilöllä. Tämän lisäksi voimalaitos välillisesti työllistää Porissa erilaisia palvelutoimintoja ja infrastruktuuria noin 3-5-kertaisen määrän. Kokonaisnäkemys hankkeesta oli asukaskyselyyn vastanneiden enemmistön mielestä myönteinen. Positiivisinta suhtautuminen on Meri-Porin ja Reposaari- Lampaluoto alueella asuvien keskuudessa ja kielteisimmin hankkeeseen suhtaudutaan Merikarvialla. Hankkeen vastustus on suurinta nuorten keskuudessa ja suhtautuminen myönteisintä ikäryhmässä vuotiaat.

6 6 Johdanto 1. JOHDANTO PVO-konsernin emoyhtiö Pohjolan Voima Oy on päättänyt selvittää mahdollisuuksia rakentaa Porin Tahkoluotoon uusi, sähköteholtaan noin 570 MW hiilivoimalaitosyksikkö. Hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mm.: Esitetään hanke ja sen toteutusvaihtoehdot. Selvitetään ympäristön nykytila. Kuullaan hankkeen vaikutuspiirissä olevia asukkaita ja muita tahoja. Arvioidaan odotettavissa olevat vaikutukset. Selvitetään haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet. Vertaillaan vaihtoehtojen vaikutuksia. Tehdään ehdotus vaikutusten seurantaohjelmaksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Tämä arviointiselostus on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen selvitys hankkeen toteuttamiseen liittyvistä vaikutuksista ympäristöön. Selostus on tehty aiemmin laaditun arviointiohjelman mukaisesti huomioiden yhteysviranomaisena toimivan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arviointiohjelmasta antamassa lausunnossa mainitut seikat. Kartta Tahkoluodon voimalaitosten sijainti

7 7 Johdanto 1.1 Voimalaitostoiminta Tahkoluodossa Tahkoluodossa toimii Pohjolan Voima Oy:n tytäryhtiön PVO-Lämpövoima Oy:n sähköä tuottava kivihiilivoimalaitos. Voimalaitoksen nettosähköteho on 224 MW. Voimalaitoksen naapurina toimii Imatran Voima Oy:n (IVO) omistama Meri-Porin hiilivoimalaitos, jonka sähköntuotantoteho on 560 MW. Päätös lauhdevoimalaitoksen rakentamisesta Porin Tahkoluotoon tehtiin kesällä Voimalaitoksen rakennutti Länsirannikon Voima Oy, jossa olivat mukana Pohjolan Voima Oy:n lisäksi Porin kaupunki sekä Satakunnan ja Hämeen teollisuuslaitoksia, mm. Oy Nokia, G.A. Serlachius Oy ja Oy Rosenlew. Voimalaitos aloitti kaupallisen toimintansa syksyllä Laitoksen polttoaineeksi valittiin kivihiili. Lauhdevoimalaitosyksikön lisäksi voimalaitokseen kuuluu 55 MW kaasuturbiinilaitos. Nykyisin voimalaitoksen omistaa PVO-Lämpövoima Oy. Porin kaupunki alkoi 1980-luvulla rakentaa voimalaitoksen viereen erityisesti kivihiilen käsittelyyn erikoistuvaa syväsatamaa. Syväsataman rakentaminen vaikutti osaltaan siihen, että Tahkoluodosta tuli myös Meri-Porin kivihiilivoimalaitoksen sijoituspaikka. Voimalaitoksen rakentaminen alkoi marraskuussa 1990 ja se valmistui kaupalliseen käyttöön vuoden 1993 lopulla. PVO:n tytäryhtiö Teollisuuden Voima Oy (TVO) on osallistunut laitoksen kustannuksiin ja saa käyttöönsä 45 % voimalaitoksen tuottamasta sähköstä. Tahkoluodon voimalaitokset toimivat kiinteässä yhteistyössä. Niillä on yhteinen 150 m korkea savupiippu, jäähdytysvesijärjestelmä, toimistotilat ja ne käyttävät samaa satamaa ja voimalinjaa. Kuva Tahkoluodon voimalaitokset. Piipun oikealla puolella IVO:n Meri-Porin ja vasemmalla puolella PVO-Lämpövoiman voimalaitos.

8 8 Johdanto 1.2 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaa PVO-konsernin emoyhtiö Pohjolan Voima Oy, jonka omistajina on merkittäviä suomalaisia metsä- ja teollisuusyhtiöitä sekä kuntia ja kaupunkeja. Pohjolan Voima Oy on valtakunnallinen sähköntuotantoa harjoittava yhtiö, jonka toiminta-ajatuksena on tuottaa sähköenergiaa omistajilleen. Yhtiön omistajat saavat kunkin voimalaitoksen tuottamasta sähköstä omistusosuutensa mukaisen osan. Uuden voimalaitoksen rakentamisen tarve syntyy Pohjolan Voima Oy:n omistajien tarpeesta saada lisää sähköenergiaa. PVO:n osuus Suomessa tuotetusta sähköstä on noin 20 %. Sen omistamien voimalaitosten ja voimalaitososuuksien teho on yhteensä n MW. Sähkö tuotetaan vesi-, ydin-, hiili-, kaasu-, turve- ja prosessivoimalaitoksissa. Vesivoimalaitoksista merkittävimmät ovat Kemijoessa, Kokemäenjoessa ja Iijoessa. Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoksesta Pohjolan Voima Oy omistaa yli puolet. Suuret kivihiiltä käyttävät voimalaitokset sijaitsevat Kristiinankaupungissa, Porin Tahkoluodossa ja Vaasan Vaskiluodossa. (Vaskiluodon Voima Oy:stä PVO-yhtiöt omistavat puolet.) Kotkan Mussalossa käytetään polttoaineena kivihiilen lisäksi myös maakaasua. Maakaasua käytetään myös juuri uusitussa Nokian voimalaitoksessa. Pääasiassa puuta käyttäviä prosessivoimalaitoksia on paperitehtaiden yhteydessä Oulussa, Kemissä ja Kemijärvellä. Turve on pääpolttoaineena Seinäjoella. Yli puolet PVO:n sähkönhankinnasta on vesi- ja ydinvoimaa. Lähes 10 % PVO:n hankkimasta sähköstä tuotetaan sellu- ja paperitehtaiden yhteydessä toimivilla voimalaitoksilla. Ne käyttävät polttoaineenaan pääasiassa puujätettä. Kaukolämpöä tuottavat laitokset ovat paljon käynnissä lämmöntarpeen ja hyvän kokonaishyötysuhteen vuoksi. Niillä tuotetaan PVO:n tuottamasta sähköstä yli 10 %. Lauhdevoimalaitokset täydentävät edellä mainittuja tuotantotapoja. Laitosten käyttöjärjestyksen määrää tuotannon taloudellisuus, joka taas riippuu olennaisesti niiden hyötysuhteesta. PVO:n sähkön tuotantorakenne v Turve 5% Puujäte 5% Maakaasu 8% Kivihiili (sähkön ja lämmön tuontanto) 5% Ydinvoima 46 % Kivihiili (sähkön tuotanto) 21 % Yhteensä GWh Vesivoima 10 % Kuva PVO-yhtiöiden sähköntuotantorakenteen jakautuminen vuonna 1996.

9 9 Johdanto Kuva PVO-yhtiöiden voimalaitokset 1997.

10 10 Johdanto 1.3 Pohjolan Voima Oy:n vaihtoehdot sähkön tuotannon lisäämisessä Investointien lähtökohdat Teknisessä ja taloudellisessa mielessä ratkaisevia tekijöitä sähköntuotantokoneistoa kehitettäessä ovat tuotetun sähkön hinta ja tuotannon varmuus. Pohjolan Voiman tavoite on tuottaa sähköä vakaasti ja varmasti. Sen vuoksi yhtiö pyrkii hajauttamaan sähkön tuotantonsa useisiin vaihtoehtoihin. Näin vältetään riippuvuus yhden polttoaineen saatavuuteen ja hintaan liittyvistä riskeistä. Eri tyyppisillä voimalaitoksilla edullisimmat sijoituspaikkakunnat vaihtelevat. Tärkeitä lähtökohtia ovat mm. polttoaineen kuljetus, olemassaoleva infrastruktuuri, ympäristövaikutukset jne. Vesivoiman rakentamiselle on koskiensuojelun vuoksi vain vähän edellytyksiä. Viimeisimmät Pohjolan Voiman investoinnit ovat olleet Isohaaran ja Raasakan voimalaitosten täydentämistä uusilla turbiineilla. Uusilla koneilla saadaan lisää säätövoimaa ja osa kevään tulvavedestä hyödyksi. Polttoaineiden käytön kannalta edullista sähkön ja lämmön yhteistuotantoa lisäävät Veitsiluodon ja Oulun paperitehtaiden yhteyteen valmistuneet voimalaitokset sekä Nokian uusittu voimalaitos, joka tuottaa sähkön lisäksi kaukolämpöä Nokian kaupungille ja höyryä useille teollisuuslaitoksille. Puunjalostustehtaiden yhteydessä toimivissa sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa käytetään polttoaineena puuta. Näin saadaan hyötykäyttöön se osa tehtaalle tulevasta raaka-aineesta, joka ei kelpaa paperinvalmistukseen eikä sahaukseen. Koska vesivoimalla ja lämmön tuotannon yhteydessä tuotettu sähkö ei riitä tyydyttämään sähkön tarvetta kokonaan, on rakennettava lauhdevoimalaitoksia, jotka tuottavat yksinomaan sähköä. Lauhdevoimalaitoksen kokonaishyötysuhde on heikompi kuin yhteistuotantolaitoksen. Taloudellisuuden parantamiseksi lauhdevoimalaitokset rakennetaan suuriksi. Samalla investoinnit kasvavat rahallisesti erittäin mittavaksi. Lauhdevoimalaitoksen teknistaloudellisia polttoainevaihtoehtoja ovat uraani, hiili ja maakaasu. Hiilen ja kaasun käyttö voidaan myös yhdistää. Pelkkää sähköä tuottavista voimalaitostyypeistä ydinvoimalla on keskeinen osa Pohjolan Voiman sähkön hankinnassa. Ydinvoimalla tyydytetään ennen muuta prosessiteollisuuden keskeytymätöntä sähkön tarvetta. Ydinvoimalaitoksia käytetään niin kesällä kuin talvellakin ympäri vuorokauden. Taloudellisesti ja teknisesti ydinvoima sopii tällaiseen tuotantoon hyvin, koska sen polttoaine ja muut käyttökulut ovat halpoja mutta investointikustannukset kalliita. Hiilivoimalaitoksen rakentaminen ei ole niin kallista kuin ydinvoiman, mutta sen polttoainekulut ovat korkeammat. Hiilellä tuotetaan sähköä paljon talvisin, kun tarve on suurinta. Hiilivoimalaitoksen taloudellinen käyttö edellyttää hyvin toimivaa hiilisatamaa.

11 11 Johdanto Hiilen etuja ovat mm.: Maailmanlaajuiset markkinat. Valtaosa maapallon käyttökelpoisista energiavarannoista on hiilessä. Hiiltä tuotetaan useissa eri maissa ja sen hinta muodostuu kansainvälisillä markkinoilla. Hiilen rahtaus ja varastointi on teknisesti yksinkertaista ja edullista. Hiilellä on vankka asema kansainvälisessä sähkön tuotannossa. Voimansiirtoverkoston kansainvälistyessä hiilellä tuotetun sähkön hintataso määrittää maailmalla sähkön hinnan uustuotannon osalta. Maakaasua käyttävällä voimalaitoksella ei tarvita rikinpoistolaitteistoja eikä poltossa synny kiinteitä jätteitä. Kaasuvoimalaitoksen hyötysuhde saadaan hiilivoimalaitoksia paremmaksi. Monessa suhteessa kaasu onkin ihanteellinen polttoaine. Maakaasuvoimalaitoksen koko eliniän kustannuksista polttoaine on merkittävin. Maakaasun hintavaihtelut ovat paljon suuremmat kuin ydinpolttoaineen tai kivihiilen ja ne vaikuttavat voimakkaasti sähkön hintaan. Suomessa maakaasun hinta- ja saatavuusriskit ovat erityisen suuret, koska meillä ei ole maakaasumarkkinoita. Maakaasua ei voida varastoida eikä silläkään tavoin pienentää riskejä. Pohjolan Voima Oy käyttää maakaasua Kotkan Mussalossa ja Nokialla. Hiili ja kaasu voidaan myös yhdistää saman voimalaitoksen polttoaineeksi. Tällainen voimalaitosratkaisu on suunniteltu Kotkan Mussaloon. Poliittisilla päätöksillä ohjataan voimalaitosten rakentamista. Vesivoiman lisärakentaminen on estetty hyvin pitkälle koskiensuojelulailla. Ydinvoimasta on eduskunnan kielteinen päätös. Nyt Suomen energiapolitiikkaan vaikuttavat kansainväliset sopimukset ilman päästöjen rajoittamiseksi. Kansalaisten asenteet eri energian tuotanto- ja polttoainevaihtoehtoihin ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Uuden voimalaitoksen investoinnista päätettäessä onkin teknistaloudellisten asioiden rinnalla huomioitava ympäristö- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat Pohjolan Voima Oy:n hankkeet Pohjolan Voima Oy:llä on useita uusia voimalaitoshankkeita, jotka nostavat sen sähköntuotantotehoa yli 400 MW:lla. Näitä juuri valmistuneita ja meneillään olevia investointeja ovat: Raasakan vesivoimalaitoksen III turbiini Iissä Oulun ja Veitsiluodon tehtaiden prosessivoimalaitokset Vaasan Vaskiluodon voimalaitoksen laajennus Nokian maakaasukombivoimalaitoksen rakentaminen Olkiluodon ydinvoimalaitoksen modernisointi ja tehonkorotus Eurajoella

12 12 Johdanto Kotkan Mussaloon suunnitellun maakaasua ja kivihiiltä käyttävän voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arviointi on päättynyt keväällä Investointipäätöstä ei ole tehty. Koska Suomen länsirannikolla, Porin Tahkoluodossa ja Kristiinankaupungissa, on hyvät, hiilenkuljetukseen soveltuvat satamat ja voimalaitokset eikä alueella ole tämän hankkeen aikataulussa käytettävissä maakaasua, Pohjolan Voima Oy on päätynyt selvittämään näillä paikkakunnilla hiilenkäyttöön perustuvan voimalaitoksen mahdollisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi on aloitettu UPM Kymmene Oy:n Pietarsaaren tehdasalueelle suunnitellun voimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointi. Tämä laitos voi käyttää kiinteitä polttoaineita kuten puuta, jätepolttoainetta, turvetta ja kivihiiltä. Kuva Hankkeen tavoitteena on sähköenergian tuotanto suomalaisen teollisuuden tarpeisiin. Kuvassa on puunjalostusteollisuutta Valkeakoskella.

13 13 Hanke ja sen vaihtoehdot 2. HANKE JA SEN VAIHTOEHDOT 2.1 Hankkeen yleiskuvaus Hankkeena on sähköteholtaan noin 570 MW voimalaitosyksikön rakentaminen. Laajennushankkeen tavoitteena on tuottaa sähköenergiaa suomalaisen teollisuuden ja yhdyskuntien tarpeisiin. Kivihiilivoimalaitoksen kattilassa tuotettu paineellinen höyry johdetaan höyryturbiiniin, joka pyörittää generaattoria. Turbiinin jälkeen jäähtynyt höyry lauhdutetaan lämmönvaihtimessa vedeksi meriveden avulla ja johdetaan uudelleen höyrykattilaan. Höyrykierrossa oleva vesi ja jäähdytysvesi eivät sekoitu keskenään. SAVUKAASUT ILMAAN HÖYRYLINJAT HÖYRYKATTILA (1) HÖYRYTURPIINI (2) KIVIHIILTÄ GENERAATTORI (3) G SYÖTTÖVESI LÄMMÖNVAIHDIN KIVIHIILIVOIMALAITOS Kuva Kivihiilivoimalaitoksen toimintakaavio Uusi voimalaitosyksikkö on nykyaikainen kivihiiltä käyttävä lämpövoimalaitos, joka varustetaan parhailla, teknis-taloudellisesti käyttökelpoisilla savukaasun puhdistuslaitteilla. Suunnittelussa, toteutuksessa ja käytössä sovelletaan ns. parhaan tekniikan periaatetta (BAT). Uusi yksikkö on suunniteltu sijoitettavaksi nykyisten voimalaitosten pohjoispuolelle (ks. kartta ).

14 14 Hanke ja sen vaihtoehdot Voimalaitosyksikön lisäksi hankkeeseen kuuluvat seuraavat osat: jäähdytysvesijärjestelmän laajentaminen voimalaitoksen sivutuotteiden sijoittaminen kivihiilikentän rakentaminen. Kartta Yleiskartta Tahkoluodon voimalaitosten ympäristöstä (1:20 000). Sähkönsiirtoa varten rakennetaan voimalaitokselle uusi 400 kv sähkölinja. Sen suunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi ovat vireillä samanaikaisesti voimalaitosten ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. (tarkemmin kts kohta 2.5.1). Taloudellisessa ja hallinnollisessa mielessä uuden voimalaitosyksikön rakentamista Tahkoluotoon puoltavat mm. seuraavat seikat: käytettävissä on syväsatama ja 15.3 metrin väylä satamassa on Suomen nykyaikaisin hiilenpurkulaitteisto olemassaoleviin ja uuteen voimalaitosyksikköön liittyvien eri toimintojen yhteinen käyttö ja kunnossapito ovat mahdollisia.

15 15 Hanke ja sen vaihtoehdot Kartta Asemapiirros uuden voimalaitosyksikön ja hiilikentän sijoittamisesta.

16 16 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.2 Hankkeen osat ja vaihtoehdot Voimalaitosvaihtoehdot Laki ympäristövaikutusten arvioinnista edellyttää hankkeen ja sen vaihtoehtojen tarkastelua. Vaihtoehtojen tarkastelusta on hyötyä ainoastaan siinä tapauksessa, että on valittavana useampia toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Laki edellyttääkin ainoastaan todellisten, ei kuviteltujen, vaihtoehtojen tarkastelua, mikä käy ilmi erityisesti hallituksen esityksen perusteluista. Valitun vaihtoehtotarkastelun perusteet on esitetty jäljempänä. Voimalaitosvaihtoehtoina ovat noin 570 MW kivihiilivoimalaitoksen rakentaminen tai hankkeen toteuttamatta jättäminen. Vaikutukset arvioidaan sillä perusteella, että laitoksen huipputehon käyttöaika on tuntia vuodessa. Erikseen tarkastellaan kivihiililaitoksen muuttamismahdollisuuksia maakaasukäyttöiseksi ja siitä johtuvat olennaiset muutokset ympäristövaikutuksiin Polttoaine Lähtökohtana Tahkoluodon voimalaitoksen suunnittelussa on edellä esitettyyn perustuen kivihiilen käyttö. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin kuluessa on esitetty tarkasteltavaksi myös maakaasun ja biopolttoaineen käyttöä. Maakaasua ei kuitenkaan ole käytettävissä vuonna 2001, kun uusi voimalaitosyksikkö on suunniteltu otettavan käyttöön. Maakaasun tuominen Tahkoluotoon putkea pitkin, tai laivoilla edellyttäisi miljardiluokan investointeja kaasuputkeen, satamaan ja kuljetuskalustoon. Yksinomaan maakaasun käyttöön suunniteltu nykyaikainen voimalaitos perustuu kaasukombitekniikkaan, jossa yhdistetään kaasuturbiini- ja höyryprosessi. Kun maakaasua ei laitoksen valmistumisajankohtana ole saatavilla eikä kaasukombitekniikalla voida hyödyntää kiinteitä polttoaineita, yksinomaan maakaasun käyttöön perustuvaa laitosta ei voida sijoittaa Tahkoluotoon. Tahkoluodon laitokseen voidaan soveltaa ainoastaan höyrykattilatekniikkaa. Kivihiilikäyttöiseksi suunniteltu kattila voidaan tarvittaessa myöhemmin muuttaa osittain tai kokonaan maakaasukäyttöiseksi. Muuttamisen tekninen ratkaisu esitetään kohdassa Maakaasun käyttö parantaa laitoksen hyötysuhdetta ja säätöominaisuuksia. Biomassan käyttö polttoaineena on mahdollista pienehköissä tehdas- ja kaukolämpövoimalaitoksissa, missä polttoainetta on saatavissa riittävästi kohtuulliselta hankintaetäisyydeltä ja lämmön täysimääräinen hyödyntäminen parantaa kannattavuutta. Tahkoluodon uuden voimalaitoksen käyttämä energiamäärä vastaa noin 7 milj.m 3 :n vuotuista puumäärää. Tämän puolestaan ylittää kaksinkertaisesti Satakunnan alueen vuotuisen puunkasvun. Kun puuta tulisi edelleen riittää muihinkin tarkoituksiin kuin energiantuotantoon, puun hankinta-alueen laajeneminen, logistiikkaongelmat ja niistä johtuvat kustannukset sulkevat puun käytön pois vaihtoehtojen joukosta. Edellä sanotusta johtuu, ettei Tahkoluodon uuden voimalaitoksen suunnittelussa ole olemassa kivihiilen käytölle vaihtoehtoista polttoainetta.

17 17 Hanke ja sen vaihtoehdot Polttotekniset vaihtoehdot Tästä hankkeessa suunnitellaan kivihiilivoimalaitosyksikköä, jossa hiili poltetaan ilmanpaineessa pölypolttona. Hiili jauhetaan ensin hienoksi pölyksi hiilimyllyjen avulla. Hiilipöly johdetaan ns. low-no X -polttimille, joiden avulla palamisilmaa johdetaan liekkiin vaiheittain. Ilmaylimäärää pienentämällä typenoksideja muodostuu palamisessa % vähemmän kuin perinteisiä polttotekniikoita käytettäessä. Seuraavassa esitellään mitä vaihtoehtoja on kehitetty kivihiilen pölypoltolle. Vaihtoehtoiset polttotekniikat ovat vielä joko kokeiluasteella tai kaupalliset sovellukset ovat liian pieniä Tahkoluodon voimalaitoshankkeen vaihtoehdoksi /1, 2, 3, 11/. Kaavio Kivihiilen polttamisen tekniset vaihtoehdot. Paineistettu pölypoltto Paineistetun pölypolton tekniikka eroaa perinteisestä ilmanpaineisesta pölypoltosta periaatteessa tulipesän paineistuksen osalta. Polttoaine kuivataan ja jauhetaan pölyksi kuten ilmanpaineisessa poltossakin, mutta se syötetään paineistetun ilman mukana tulipesään. Tulipesästä poistuvat kaasut puhdistetaan kuumina ja johdetaan kaasuturbiiniin. Paineistetun pölypolton etuna on mm. kaasuturbiinin käyttömahdollisuus; kombiprosessin hyötysuhde sähkön tuotannossa voi nousta yli 50 %:iin. Paineistettua pölypolttoa tutkitaan laboratorioissa eri puolilla maailmaa, mutta kaupallista versiota ei vielä ole saatavilla. Leijukerrospoltto Leijukerrospoltto on tullut erääksi tärkeimmistä tekniikoista polttaa ympäristöystävällisesti kiinteitä polttoaineita. Se soveltuu erityisen hyvin huonolaatuisille polttoaineille, joiden poltto ei onnistu muilla polttotavoilla ilman monimutkaisia erikoisjärjestelyjä. Leijukerrospolton etuina voidaan pitää mahdollisuutta käyttää erilaisia polttoaineita, rikin poistoa suoraan palamisprosessissa sekä vähäisiä typen oksidien muodostumista.

18 18 Hanke ja sen vaihtoehdot Leijukerrospoltossa polttoaine palaa inertistä, palamattomasta materiaalista koostuvassa patjassa, johon puhalletaan ilmaa alhaalta. Ilma saa polttoaineen ja patjan leijumaan ja käyttäytymään kiehuvan nesteen tavoin. Palaminen tapahtuu tehokkaasti myös melko matalassa lämpötilassa (noin C). Leijukerrospoltto voidaan toteuttaa joko ilmanpaineisena tai paineistettuna. Ilmanpaineisena leijukerrospoltossa lämmönsiirtoaineena käytetään vettä tai höyryä ja höyryturbiinia sähkön tuottamiseen. Ilmanpaineinen leijukerrospolttotekniikka jaetaan kahteen eri luokkaan: kuplivaan ja kiertotekniikkaan. Kiertotekniikkaa käytetään suuremmissa kattiloissa kuin kuplivaa menetelmää. Tällä hetkellä suurimmat käytössä olevat leijukerroskattilat ovat polttoaineteholtaan luokkaa MW (sähköteholtaan MW). Tämän kokoluokan kattila on kuitenkin liian pieni Tahkoluodon hankkeeseen, joten leijukerrospoltto ei ole vaihtoehto pölypoltolle. Paineistettu leijukerrospoltto (PFBC) perustuu taas paineenalaisten (2-20 baria) savukaasujen johtamiseen kaasuturbiiniin sähkön tuotantoon. Kaasuturbiinin käyttö sekä rikin tehostunut pidätys verrattuna ilmanpaineiseen versioon ovat paineistuksesta saatavia etuja. Toistaiseksi kaikki PFBC-yksiköt ovat olleet varsin pieniä ja tekniikkaa kehitetään edelleen. Tukholmaan on rakennettu uusi voimalaitos, jossa on kaksi polttoaineteholtaan 200 MW PFBC-yksikköä. Laitoksen sähköteho on 135 MW ja kaukolämpöteho 225 MW. Floridaan on lähitulevaisuudessa tarkoitus rakentaa 150 MW yksikkö /2/. PFBC -tekniikka ei tällä hetkellä ole vaihtoehto suurten voimalaitosyksikköjen kattilaratkaisuna. Polttoaineen kaasutus Kaasutuksella tarkoitetaan polttokelpoisen kaasun tuottamista kiinteistä polttoaineista. Polttoaineen kaasutusprosessi koostuu useista osaprosesseista, joten se voidaan toteuttaa eri tavoilla. Kaavio Kaasutusprosessien jaotteluperusteet.

19 19 Hanke ja sen vaihtoehdot Kaasutuksen etuna on kiinteiden polttoaineiden suoraan polttoon verrattuna mm. kaasun poltossa syntyvien savukaasujen alhainen tuhkapitoisuus, kaasun polton helppo säädettävyys, sekä kattilan kuonaantumisongelmien välttäminen. Tuhka saadaan siitä sulaneena ja kiinteämpänä, jolloin sen käyttö maanrakennustöissä on helpompaa. Pienissä ja keskisuurissa sähköteholtaan alle 200 MW voimalaitoksissa käytetään ilmakaasutusta. Suurten kokoluokkien sähköteholtaan yli 200 MW laitoksissa käytetään paineistettua happikaasutusta. Hapen valmistus nykytekniikalla kuluttaa runsaasti sähköä ja happitehtaan investointikustannukset ovat suuret. Toisaalta happikaasutuksessa saavutetaan korkeampi hyötysuhde kuin ilmakaasutuksessa, mikä osaltaan kompensoi suuria käyttö- ja investointikustannuksia. Ensimmäiset edellä mainittuun tekniikkaan perustuvat voimalaitokset ovat käytössä tai rakenteilla ja niistä saatavat kokemukset ratkaisevat paljolti tekniikan kilpailukyvyn. Tällä hetkellä tekniikkaa rasittavat sen vaatimat kalliit investoinnit ja nykyisellään vielä tekniikan kehittymättömyys. Suurimpina ongelmina ovat: kiinteän materiaalin syöttö paineistettuun reaktoriin vaikeudet kuumien savukaasujen puhdistustekniikassa polttoaineen riittävä kaasuuntuminen käyttämällä hapettimena ilmaa laitteistojen korkea hinta. Buggenumiin Hollantiin valmistui vuonna 1994 hiiltä käyttävä sähköteholtaan 250 MW kaasutuskombi-demonstraatiolaitos. Voimala on koelaitos, josta saatuja kokemuksia hyödynnetään tekniikan kehitystyössä. Laitoksella on esiintynyt runsaasti teknisiä ongelmia Savukaasujen puhdistaminen Voimalaitoksen ilmapäästöjen vähentäminen suunnitellaan ns. parhaan tekniikan periaatteella (BAT = Best Available Technology). EU:n direktiivin mukaan BATtekniikalta edellytetään mm., että sen avulla saavutetaan korkea ympäristönsuojelun taso ympäristössä ja että sen käyttö kyseisellä tuotantoalalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla kustannukset ja hyöty huomioon ottaen. Kivihiilen poltosta syntyvän rikkidioksidin (SO 2 ) pitoisuuksia savukaasussa vähennetään märkämenetelmään perustuvassa rikinpoistolaitoksessa, jossa savukaasut pestään kalkkikivilietteen avulla. Puhdistusprosessissa savukaasujen sisältämä rikki reagoi kalsiumin kanssa, jolloin syntyy kipsiä. Näin saadaan talteen % savukaasujen sisältämästä rikistä.

20 20 Hanke ja sen vaihtoehdot Typen oksidien (NO X ) pitoisuuksia vähennetään tulipesän tarkoituksenmukaisella mitoituksella, käyttämällä low-no X -polttimia sekä SCR-menetelmää (Selective Catalytic Reduction). SCR -menetelmä sisältää katalysaattorin, johon ruiskutetaan ammoniakkia. Ammoniakki reagoi typen oksidien kanssa katalysaattorin pinnalla, jolloin syntyy alkuainetyppeä ja vettä. Katalyytti on aine tai yhdiste, joka nopeuttaa reaktiota, mutta ei kulu reaktiossa. SCR -menetelmällä voidaan poistaa yli 80 % savukaasujen sisältämistä typen oksideista. Kiintoainepäästöjä pienennetään sähkösuodattimen avulla. Sähkösuodattimessa varataan kaasuvirrasta erotettavat hiukkaset sähköisesti, kun ne kulkevat ionisoituneen vyöhykkeen läpi. Tämän jälkeen varautuneet hiukkaset erotetaan voimakkaassa sähköisessä kentässä. Erotuselektrodille kiinnittynyt pöly poistetaan joko ravistimen avulla, harjaamalla tai vesihuuhtelulla. Kiintoainepitoisuudet vähenevät myös rikkidioksidin poiston yhteydessä. Savukaasujen kiintoaineesta poistetaan yli 99 % Hiilen kuljetus ja varastointi Voimalaitosyksikkö käyttää vuodessa noin miljoona tonnia kivihiiltä. Tämä määrä on varastoituna hiilikentällä, joka rakennetaan voimalaitoksen länsipuolelle (kartta 2.1.3). Hiili siirretään voimalaitokselle kuljettimella. Hiilikentälle tulevan jakokuljettimen korkeus on noin 25 metriä. Kentän pohjan pinta-alaonnoin5,73hajahiilikasankorkeusonnoin20metriä.kentällevarastoitava hiilimäärä on noin tn. Kentän alla olevalle kuljettimelle hiili ohjataan neljän syöttimen kautta. Jakokuljettimen kannatinpilarit ovat teräsbetonirakenteisia. Laitokselle johtava hiilikuljetin rakennetaan teräsjalkojen varaan. Kaikki hiilikuljettimet ovat katettuja Jäähdytysvesijärjestelmä Nykyisten voimalaitosten jäähdytysvedet otetaan Tahkoluodon luoteispuolelta sijaitsevasta Kissahauta-nimisestä syvänteestä, noin 17 m syvyydestä Porin syväsatamaan johtavan väyläalueen reunalta. Syvänteen kokonaissyvyys on 22 m. Jäähdytysvesi johdetaan meren pinnan tasoon Tahkoluodon eteläpuolelle Törnikarin läheisyyteen. Jäähdytysvesi lämpenee kierrossa noin 11 C astetta. Tahkoluodon nykyinen jäähdytysvesijärjestelmä palvelee sekä Meri-Porin että PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitoksia. Laitosten yhteenlaskettu jäähdytysveden tarveonnoin22m 3 /s. Uuden 570 MW voimalaitosyksikön jäähdytysveden tarve on noin 15 m 3 /s. Uutta yksikköä ei ole mahdollista liittää nykyiseen jäähdytysvesijärjestelmään. Uuden yksikön jäähdytysvesi on tarkoitus ottaa nykyisen ottotunnelin läheisyydestä (kartta ). Laitokselle on suunniteltu louhittavan noin 800 m pitkä tunneli. Tunnelin poikkipinta-ala on noin 25 m 2. Lämmennyt jäähdytysvesi on tarkoitus johtaa takaisin mereen Törnikarin itäpuolelle nykyisen purkupaikan läheisyyteen. Tarvittavan purkutunnelin pituus on noin 600 m ja poikkipinta-ala noin 25 m 2.

21 21 Hanke ja sen vaihtoehdot Tuhkan ja muiden sivutuotteiden määrä, käsittely ja sijoittaminen Kivihiilen polton ja savukaasun puhdistuksen sivutuotteena saadaan hyödyntämiskelpoista pohjatuhkaa, lentotuhkaa ja kipsiä. Rikinpoistoprosessissa syntyy lisäksi suodatinsakkaa. Tämä suodatinsakka (ns. cake) kierrätetään kivihiilen mukana takaisin polttoon. Muodostuvien sivutuotteiden määrään vaikuttavat mm. voimalaitoksen käyttöaika ja käytetyn hiilen laatu. Uuden voimalaitosyksikön vuodessa muodostuvien sivutuotteiden määrät ovat tunnin vuotuisella käytöllä seuraavat: lentotuhka t/a kipsi t/a pohjakuona t/a Lentotuhka ja pohjakuona koostuvat pääosin piin, alumiinin, raudan, kalsiumin, magnesiumin, kaliumin ja natriumin oksideista. Koostumus riippuu palamisolosuhteista, savukaasujen puhdistustekniikasta ja käytetystä hiililaadusta. Rikinpoistotuotteena märkäprosessissa syntyvä kipsi koostuu kalsiumsulfaatin ohella kalsiumsulfiitista ja kalsiumkarbonaatista. Lisäksi kipsissä on pieniä määriä raskasmetalleja kuten mangaania, kuparia ja sinkkiä. Lentotuhkan ensisijainen sijoitusvaihtoehto on sen käyttö maanrakennusaineena voimalaitoksen ulkopuolisissa kohteissa. Muodostuvat määrät ovat kuitenkin niin suuria, että vain osa voidaan ohjata hyötykäyttöön. Tuhkan käyttömahdollisuudet satama-alueella loppuvat nyt rakenteilla olevien satamarakenteiden valmistuttua muutaman vuoden kuluessa. Muita suuria käyttökohteita ei ole vielä tiedossa. Hyötykäytön jälkeen toissijainen käsittelymuoto on lentotuhkan kuljettaminen varastoitavaksi ja sijoitettavaksi Metsä-Ahlan jätehuoltoalueelle. Metsä-Ahlan alue (kartta ) on perustettu olemassa olevia voimalaitoksia varten. Se sijaitsee Porin kaupungin Kellahdessa noin 16 km:n päässä voimalaitoksesta. Alue on mitoitettu nykyisin toimivien IVO Meri-Porin kivihiilivoimalaitoksen ja PVO- Lämpövoima Oy:n Tahkoluodon kivihiilivoimalaitosten sivutuotteiden sijoitusta varten.

22 22 Hanke ja sen vaihtoehdot Kartta Metsä-Ahlan jätehuoltoalueen sijainti. Kuva Metsä-Ahlan nykyinen jätehuoltoalue.

23 23 Hanke ja sen vaihtoehdot Alueen pinta-ala on 82 ha, josta sivutuotteiden läjitykseen on varattu 45 ha. Läjitysalueen ympärille on jätetty m leveä maisemasuojavyöhyke. Alueelle mahtuu noin 9 milj.m 3 läjitettäviä sivutuotteita. Alue on rakennettu kolmasosaltaan valmiiksi ja se on osittain otettu käyttöön. Metsä-Ahlan käsittelyaluetta pitää myöhemmin laajentaa, jotta siellä voidaan käsitellä kaikki muodostuva tuhka. Laajentamisen ympäristövaikutukset arvioidaan laajennuksen tullessa ajankohtaiseksi. Kipsin käytön ensisijainen ratkaisu on sen käyttö rakennuslevyteollisuuden raaka-aineena. Kipsiä voidaan myös käyttää mm. sementin valmistukseen. Nykyisin lähes kaikki rikinpoistokipsi on käytetty hyödyksi. Jos kaikkea kipsiä ei saada ohjattua hyötykäyttöön, se voidaan sijoittaa samaan tapaan kuin tuhka. 2.3 Hankkeen suunnitteluvaihe ja toteuttamisaikataulu Uuden voimalaitosyksikön suunnittelu on aloitettu. Rakentamispäätöstä ei ole vielä tehty. Hankkeen rakentaminen kestää noin 3-4 vuotta töiden aloittamisesta. Arvioitu hankkeen valmistumisajankohta on vuosi Hankkeen toteuttamatta jättäminen Jos Tahkoluotoon ei rakenneta uutta voimalaitosyksikköä nykyiset voimalaitosyksiköt jatkavat toimintaansa pitkälle tulevaisuuteen. PVO-yhtiöiden toimesta ei vastaavan kokoista laitosta rakenneta muualle Porin seudulle. Tällöin seuraavat tulevaisuuden kuvat ovat mahdollisia: 1. Pohjolan Voiman omistajina olevat teollisuusyritykset ja yhdyskunnat tarvitsevat lisää sähköenergiaa mm. siksi, että ne toteuttavat suunnittelemansa investoinnit. Tällöin ne hankkivat tarvitsemansa sähköenergian muulla tavalla. Yksi vaihtoehto on vastaavan voimalaitoksen rakentaminen muualle Suomeen. PVO-yhtiöllä on vastaavan tehoisen voimalaitoksen tutkittavat sijoituspaikat Kristiinankaupungissa ja Kotkan Mussalossa. Niiden ympäristövaikutukset arvioidaan omissa arviointimenettelyissä. Yksi vaihtoehto lisäenergianhankintaan on sen ostaminen kotimaasta tai ulkomailta. Perusteollisuuden tarpeista johtuen sähkön hankintasopimusten tulee olla pitkäaikaisia. 2. Voimalaitosinvestoinnin tarpeen synnyttäviä teollisuusinvestointeja ei toteuteta Suomessa. Investoinneissa on kysymys lähinnä teollisuuden tuotantomäärien ja jalostusasteen kohottamisesta. Ne saattavat osoittautua tarpeettomiksi tai mahdottomiksi toteuttaa joko siksi, että markkinoilla ei ole kysyntää kyseisille tuotteille tai että näiden tuotteiden tekeminen Suomessa ei ole kannattavaa. Sähköenergian saantivarmuus ja edullinen hinta vaikuttavat tähän, koska ne ovat merkittäviä teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä.

24 24 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin Voimalinja Tahkoluodon uusi voimalaitosyksikkö kytketään uudella 400 kv voimalinjalla valtakunnalliseen sähkön siirron kantaverkkoon joko Ulvilassa tai Pomarkussa. Ratkaisu lisää Tahkoluodon nykyisten voimalaitosten sähkön siirron toimitusvarmuutta. Voimalinjasta on käynnistetty oma ympäristövaikutusten arviointi. Nykytilanne Kartta Ote Suomen voimansiirtoverkko kartasta

25 25 Hanke ja sen vaihtoehdot Tahkoluodon voimalaitoksilta lähtee tällä hetkellä yksi 400 kv ja yksi 110 kv voimalinja. 400 kv linja suuntautuu Ulvilan sähköasemalle ja 110 kv linja Kemiralle Kaanaaseen. Tahkoluoto - Ulvila voimalinja rakennettiin samanaikaisesti Tahkoluodon ensimmäisen voimalaitoksen rakentamisen kanssa ja otettiin käyttöön vuonna Kuva Ilmakuva pylväästä pienellä saarella Tahkoluodosta mantereelle on 400 kv linjalla useita pitkiä vesistöjen ylityksiä. Niissä linja on rakennettu korkeisiin ristikkopylväisiin. Useat näistä pylväistä on rakennettu pienille saarille, joilla ei ole tilaa uusien pylväiden rakentamiseen. Nykyisen verkkoratkaisun ongelma on sen häiriöherkkyydessä. Tahkoluodon voimalaitokset (yhteensä 800 MW) ovat Suomessa suurin yksikkö, jonne on vain yksi 400 kv voimajohto. Siksi uuden 400 kv jännitteellä toimivan voimalinjan rakentaminen Tahkoluodosta valtakunnan sähkön siirtoverkostoon on ollut esillä jo useampia vuosia. Teollisuuden Voimansiirto Oy (TVS) teki vuonna 1994 ilmoituksen kauppa- ja teollisuusministeriölle 400 kv voimajohdon rakentamisesta Tahkoluodon ja Kristiinan voimalaitosten välille. TVS käynnisti Tahkoluoto Kristiina 400 kv voimalinjahankkeen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin keväällä Voimalinjahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on ollut nähtävillä ja lausunnoilla. Yhteysviranomaisena toimiva Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut siitä lausuntonsa 28. elokuuta.

26 26 Hanke ja sen vaihtoehdot Syksyllä 1997 TVS fuusioitiin Pohjolan Voima Oy:öön. TVS:n omistamat kantaverkonluonteiset voimalinjat myytiin Suomen Kantaverkko Oy:lle, joka aloitti toimintansa Suomen Kantaverkko Oy on Suomen valtion, IVO:n ja PVO:n yhdessä perustama voimansiirtoyhtiö, joka omistaa entiset IVO Voimansiirron ja Teollisuuden Voimansiirron kantaverkonluonteiset voimalinjat. Suomen Kantaverkko Oy:n perustamisen jälkeen voimansiirtoratkaisujen vaihtoehdot saattavat muuttua tai lisääntyä. Tahkoluodon lähialueen voimajohtojen linjausvaihtoehdot eivät kuitenkaan muutu. Voimalinjan ympäristövaikutusten arviointi jatkuu sekä Tahkoluodossa että Kristiinassa omina arviointiprosesseinaan. Tahkoluodon linjavaihtoehtojen arviointi ja vertailu toteutetaan keväällä Voimalinjavaihtoehdot Tahkoluodosta kantaverkkoon kytkettävän voimalinjan vaihtoehdot ovat seuraavat: Vaihtoehto 1. Tahkoluoto - Ämttöö - Noormarkku Pomarkku (32 km) Tässä vaihtoehdoissa linja kulkee Iso Paakarin kautta Lampaluotoon ja edelleen Pohjoisen satamatien pohjoispuolella Ämttööseen, jossa se sijoittuu uuden maantien ja Metsä-Ahlan jätehuoltoalueen väliin. Linja jatkuu Poikkel- ja Poosjärvien pohjoispuolitse Pomarkkuun Isojärven eteläpäähän, johon rakennetaan sähköasema. Vaihtoehto 2. Tahkoluoto - Söörmarkku Ulvila (36 km) Vaihtoehdossa 2 on seuraavat alavaihtoehdot Vaihtoehto 2 A Nykyisen voimalinjan viereen sijoitettava linja Tahkoluodosta mantereelle voimalinja ja pylväät rakennetaan pääasiassa merialueelle rakennettaville perustuksille. Vaihtoehto 2 B Lampaluodon, Lynaskerin ja Rankkuun saarien kautta kulkeva linja Linja erkanee nykyisistä voimalinjoista Pihlavanselällä ja sijoittuu Lampaluodon Lynaskerin ja Rankkuun saarten keskiosiin ja mantereella Söörmarkusta Ulvilan sähköasemalle nykyisen voimalinjan pohjoispuolelle.

27 27 Hanke ja sen vaihtoehdot Kartta Yleiskartta voimalinjavaihtoehdoista 1: Kuva Kartta voimalinjavaihtoehdoista Tahkoluodosta mantereelle (1:50 000; seuraavilla sivuilla).

28 28 Hanke ja sen vaihtoehdot

29 29 Hanke ja sen vaihtoehdot

30 30 Hanke ja sen vaihtoehdot Vaihtoehto 2A on teknis-taloudellisessa mielessä selvästi epäedullisempi kuin vaihtoehdot 1 tai 2B koska pitkien vesistöylitysten kohdalla pylväät on rakennettava teknisiä erikoisratkaisuja käyttäen. Se on otettu arvioitavaksi vaihtoehdoksi siksi, että se sisältyy Satakunnan seutukaavaan. On mahdollista, että arvioinnin aikana tehtävät suunnitelmat osoittavat sen teknis-taloudellisesti toteuttamiskelvottomaksi. Arvioinnin yhteydessä selvitetään onko taloudellisille uhrauksille perusteita ympäristön kannalta Vaihtoehdot 2A ja 2B edellyttävät Ulvilan sähköaseman laajentamista ja vaihtoehto 1 uuden sähköaseman rakentamista Pomarkkuun. Pylvästyyppien vaihtoehdot Voimalinjaa suunniteltaessa on käytössä seuraavat pylvästyyppien ja johtokatujen tyyppivaihtoehdot. Linjan yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä jokainen pylväs suunnitellaan erikseen. Siten ratkaisu on aina tapauskohtainen. Kuva Johtokatutyyppi 1. Johtokatutyyppiä 1 käytetään, kun erityisistä syistä on tarpeen tehdä johtokadusta mahdollisimman kapea, johdot on sijoitettava normaalia korkeammalle tai pylväiden jänneväli on suuri.

31 31 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Johtokatutyyppi 2. Johtokatutyyppiä 2 käytetään kun uusi linja sijoittuu yksin alueelle, jossa on mahdollista toteuttaa mahdollisimman matala ja rakentamiskustannuksiltaan edullinen voimalinja. Johtokadun leveys on noin 42 m ja pylväiden korkeus noin m. Kuva Johtokatutyyppi 3. Skutviikin ja Ulvilan välillä uusi linja sijoittuu nykyisen 400 kv linjan pohjoispuolelle ja johtokaturatkaisu on tyypin 3 mukainen.

32 32 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Johtokatutyyppi 4. Johtokatutyyppiä 4 käytetään, jos voimalinja rakennetaan Tahkoluodosta Ulvilaan johtavan 400 kv linjan viereen, sen pohjoispuolelle välillä Tahkoluoto - Tyltty. Nykyinen linja on tällä osuudella rakennettu osin pienille luodoille. Pylväiden välit ovat pitkiä ja siksi pylväät ovat poikkeuksellisen korkeita. Edellä kuvattujen pylväs- ja johtokatutyyppien lisäksi voidaan erityisistä syistä joutua käyttämään erikoisratkaisuja Jätehuoltoalue Suunnitelman mukaan uuden voimalaitosyksikön sivutuotteet tullaan sijoittamaan Metsä-Ahlan jätehuoltoalueelle siltä osin kun niitä ei voida saattaa hyötykäyttön. Tämän johdosta nykyisen luvan mukainen alue täyttyy noin 10 vuotta nopeammin. Tämän jälkeen joudutaan avaamaan uusi jätehuoltoalue osayleiskaavan ja seutukaavan aluevarauksen itäosassa. Tämän uuden alueen perustaminen tulee edellyttämään ympäristövaikutusten arviointia.

33 33 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.6 Maakaasun käyttömahdollisuudet ja vaikutukset Porin seutu ei ole maakaasuverkoston piirissä eikä suunnitelmaa ja ympäristövaikutusten arviointia maakaasuputken ulottamisesta länsirannikolle ole laadittu. Tällä hetkellä lähin alue, jossa maakaasua on saatavissa on Nokia. Sinne ulottuva putki ei kuitenkaan kykene toimittamaan kaasua niin paljon kuin esim. Tahkoluodon uusi voimalaitosyksikkö vaatisi. Siksi uusi putki Porin seudulle tulisi ilmeisesti rakentaa Riihimäeltä. Tahkoluodon uuden voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on toivottu maakaasun käyttömahdollisuuksien tarkastelua ja näin aiheutuvia muutoksia Hiililauhdevoimalaitoksen muuttaminen maakaasukäyttöiseksi Suomen energiastrategiassa on pitkällä aikavälillä esitetty kivihiilen käytön vähentämistä ja maakaasun käytön voimakasta lisäämistä. Pohjolan Voima Oy on selvittänyt mahdollisuuksia muuttaa Tahkoluodon kivihiilivoimalaitos maakaasukäyttöiseksi siinä tapauksessa, että nykyiset maakaasun saatavuus- ja hintaesteet tulevaisuudessa poistuisivat. Polttoaineen vaihtaminen on teknisesti mahdollista. Kivihiilivoimalaitoksen toimintaperiaate on esitetty edellä kuvassa Kivihiilikattilassa tuotettu höyry johdetaan höyryturbiiniin, joka pyörittää generaattoria. Yksinkertaisin tekninen vaihtoehto polttoaineen vaihtamiseksi kivihiilestä maakaasuun olisi hiilikattilan polttimien vaihtaminen maakaasupolttimiksi. Sähköntuotannon hyötysuhde olisi suunnilleen sama kuin hiilenpoltolla (noin 44 %) ja myös laitoksen tuotantoteho pysyisi ennallaan (570 MW). SAVUKAASUT ILMAAN HÖYRYLINJAT PAKOKAASUT (7) HÖYRYKATTILA (1) HÖYRYTURPIINI (2) MAAKAASUA GENERAATTORI (3) G GENERAATTORI (6) SYÖTTÖVESI LÄMMÖNVAIHDIN KAASUTURPIINI (5) G Kuva POLTTOKAMMIO (4) Maakaasukombivoimalaitos. MAAKAASUA MAAKAASUKOMBIVOIMALAITOS

34 34 Hanke ja sen vaihtoehdot Maakaasun polttotekniset ominaisuudet ovat monipuolisemmat kuin kivihiilen. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että kivihiilivoimalaitos muutettaisiin maakaasukombivoimalaitokseksi, jolloin maakaasun ominaisuudet voitaisiin hyödyntää paremmin. Yksinkertaistettu kaavio kombivoimalaitoksen toimintaperiaatteesta on esitetty kuvassa Sen lisäksi, että hiilikattilan polttimet vaihdettaisiin maakaasupolttimiksi prosessiin liitettäisiin etukaasuturbiini. Kaasuturbiinissa maakaasu poltetaan paineellisessa polttokammiossa (4). Sieltä savukaasut johdetaan turbiiniosaan (5), joka pyörittää generaattoria (6). Kaasuturbiinista poistuvan pakokaasu (7) sisältää vielä runsaasti happea, ja pakokaasun lämpöenergia saadaan talteen käyttämällä pakokaasu hyödyksi höyrykattilan (1) palamisilmana. Tällöin palamisilman esilämmitystä ei tarvita, ja höyryprosessin hyötysuhde paranee. Höyrykattilaan jouduttaisiin tekemään joitakin teknisiä muutoksia. Palamisilman esilämmitin (luvo) voitaisiin poistaa ja syöttöveden esilämmittimiä lisättäisiin. Rikinpoistolaitos jäisi pois käytöstä, koska maakaasu ei sisällä rikkiä. Katalyyttisen typenpoistojärjestelmän toiminta jatkuisi ennallaan. Muutos parantaisi polttoaineen käytön kokonaishyötysuhdetta 5-10 %. Kaasuturbiiniprosessista saataisiin sähkötehoa 150 MW ja höyryturbiinilta lisätehoa noin 15 MW. Laitoksen teho nousisi tällöin 735 MW:iin. Vuotuisella 6000 tunnin huipunkäyttöajalla laitos tuottaisi sähköä gigawattituntia. Maakaasua tarvittaisiin 850 milj. m 3,mikävastaa30800TJ:nenergiasisältöä Maakaasun käytön ympäristövaikutukset Maakaasun käytön ympäristövaikutukset ovat seuraavat: 1. Päästöt ilmaan Koska maakaasu ei sisällä lainkaan rikkiä, ovat sen käytön vaikutukset ilman laatuun ja rikkilaskeumaan positiiviset, mutta merkitykseltään vähäiset (vrt. kohta 5.2.2, päästöjen leviäminen). Kaasuturbiinille sallittavat typenoksidipäästöt ovat tällä hetkellä 60 mg/mj ja hiilikattilalle 50 mg/mj. Koska katalyyttinen typenpoistojärjestelmä jäisi käyttöön vielä polttoainemuutoksen jälkeenkin, päästötaso jäänee kaasuturbiinista huolimatta tasoon 50 mg/mj. Polttoaineen käytön lisääntyessä kokonaispäästö kasvaa tonnista tonniin vuodessa. Leviämislaskelmissa on todettu, että voimalaitoksen päästöjen vaikutus ulkoilman typpidioksidipitoisuuteen samoin kuin typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvoon on lähes merkityksetön. Päästöjen lisääntymisen ei voida odottaa aiheuttavan haitallisia vaikutuksia havaittavassa määrin. Kivihiilivoimalaitoksen hiukkaspäästöt ovat varsin pienet. Maakaasun poltossa päästöt ovat vieläkin pienemmät ja mahdollisuudet terveyshaittojen tilastolliseen esiintymiseen pienenevät muutoksen jälkeen edelleen.

35 35 Hanke ja sen vaihtoehdot Hiilidioksidin ominaispäästöt alenisivat polttoainemuutoksen johdosta noin puoleen (tasolta 760 g/kwh tasoon 370 g/kwh) Kokonaispäästöt alenisivat 2,6 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin eli vajaat 40 % samalla kun sähköntuotanto kasvaisi. Päästöjen väheneminen vastaa puolitoista prosenttia Suomen nykyisistä hiilidioksidipäästöistä. 2. Päästöt veteen Lämpöenergian hyödyntämismahdollisuuksien ei odoteta Tahkoluodon alueella paranevan. Hyötysuhteen paranemisen ansioista mereen johdettava lämpömäärä tuotettua energiayksikköä kohden pienenee, mutta tuotannon lisääntyminen toisaalta kasvattaa kokonaislämpömäärää. Merialueen kannalta muutoksella ei ole sanottavaa vaikutusta. 3. Melu Kaasuturbiini on merkittävä melulähde. Siksi on odotettavissa, että laitoksen melutaso muutoksen johdosta jonkin verran nousee. Haitalliset meluvaikutukset voidaan kuitenkin estää huolellisella suunnittelulla ja erityisillä rakenteilla ja laitteilla. 4. Sivutuotteet Maakaasua poltettaessa ei synny kiinteitä sivutuotteita. Näin ollen sivutuotteille varatut sijoituskohteet jäisivät osittain käyttämättä tai ne voitaisiin käyttää muun jätehuollon tarpeisiin. Sivutuotteiden kuljetuksesta johtuva liikenne ja sen vaikutukset poistuisivat. Suomessa on merkittävää kipsilevyteollisuutta, joka perustuu rikinpoiston sivutuotteena syntyvän voimalaitoskipsin hyödyntämiseen. Mikäli Suomen kivihiilivoimalaitokset muutettaisiin yleisesti maakaasukäyttöisiksi, kipsin tuotanto loppuisi ja raaka-aine olisi hankittava muualta. Voimalaitosten tuhkien hyötykäytön kehittämiseen panostetaan tällä hetkellä voimakkaasti ja tuloksia on odotettavissa lähivuosina erityisesti maarakennuskäytössä. Mikäli sivutuotteita ei enää syntyisi, maarakentamisessa olisi palattava takaisin luonnonmateriaalien käyttöön. Lentotuhkaa käytetään merkittäviä määriä myös betoni- ja asfalttiteollisuudessa. Lentotuhkan poistuminen markkinoilta olisi korvattava sementillä ja kalkkikivijauheella.

36 36 Ympäristön nykytila 3. YMPÄRISTÖN NYKYTILA 3.1 Ilman laatu Ilman laadun tarkkailun tarkoituksena on hankkia tietoa ilman laadusta, siinä tapahtuvista muutoksista ja kehityksestä. Ilmansuojelulain nojalla kunnan tulee huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ilman laadun seurannasta. Porissa tehtävä hoidetaan kaupungin ja lupavelvollisten kuormittajien yhteistyönä. Ilman laadun mittauksilla tuotetaan tosiaikaista tietoa ilman laadusta ja siinä tapahtuvista muutoksista. Tämä tieto on välittömästi käytettävissä mm. arvioitaessa mahdollisia terveyshaittoja tai ratkaistaessa erilaisia lupa-asioita mm. laitosten sijoittumiseen ja kaavoitukseen liittyen Ilman laadun ohjearvot Ilman laadun ohjearvot uusittiin valtioneuvoston päätöksillä (VNp 480/96 ja VNp481/96, taulukko 3.1.1). Uusia ohjearvoja annettaessa otettiin huomioon mm. Maailman terveysjärjestön suositukset ilmanlaadusta sekä tiedot valmisteilla olevista uusista suosituksista (WHO 1995). Taulukko Uudet ohjearvot ja rikkilaskeuman tavoitearvo. Aine Tilastollinen määrittely Ohjearvo Rikkidioksidi (SO 2 ) tunti (kuukauden tuntiarvojen µg/m 3 prosenttipiste) vuorokausi (kuukauden toiseksi 80 µg/m 3 suurin vuorokausiarvo) vuosi (tuntiarvojen aritmeettinen 20 µg/m 3 keskiarvo) Typpidioksidi (NO 2 ) tunti (kuukauden tuntiarvojen µg/m 3 prosenttipiste) vuorokausi (kuukauden toiseksi 70 µg/m 3 suurin vuorokausiarvo) Typen oksidit (NO x ) vuosi (tuntiarvojen aritmeettinen 30 µg/m 3 keskiarvo) Hiukkaset, kokonaisleijuma vuorokausi (vuoden vuorokausiar- 120 µg/m 3 (TSP) vojen 98 prosenttipiste) vuosi(vuorokausikeskiarvojen aritmeettinen 50 µg/m 3 keskiarvo) Hengitettävät hiukkaset vuorokausi (kuukauden toiseksi 70 µg/m 3 (PM 10 ) suurin vuorokausiarvo) Haisevat rikkiyhdisteet vuorokausi kuukauden toiseksi suurin 10 µg/m 3 (TRS) vuorokausiarvo rikiksi ilmoitet- tuna) Hiilimonoksidi (CO) tunti (tuntiarvo) 20 µg/m 3 Rikkilaskeuman tavoitearvo vuorokausi (tuntiarvojen liukuva 8 µg/m 3 keskiarvo) vuosi (kumulatiivinen) 300 mg/m 2

37 37 Ympäristön nykytila Ohjearvojen lisäksi ilman epäpuhtauksille annettiin raja-arvoja ja kynnysarvoja. Raja-arvoksi määritettiin suurin epäpuhtaustaso, jonka ylittyessä viranomaisten on ryhdyttävä toimiin terveyshaittojen estämiseksi. Kynnysarvot annettiin otsonipitoisuuksien seurannan ja tiedottamisen tehostamiseksi. Taulukko Raja-arvot ilman epäpuhtauksille. Niiden ylittäminen lyhytaikaisestikaan ei ole sallittua. (Valtioneuvoston päätös 481/96 ilman epäpuhtauksien raja-arvoista ja kynnysarvoista.) Aine Tilastollinen määrittely Raja-arvo Typpidioksidi (NO 2 ) vuoden tuntiarvojen 98 % 200 µg/m 3 piste Rikkidioksidi (SO 2 ) vuoden vuorokausiarvojen 80 µg/m 3 mediaani vuoden vuorokausiarvojen 250 µg/m 3 98 % piste Leijuma (TSP) vuoden vuorokausiarvojen 300 µg/m 3 95 % piste Vuosikeskiarvo 150 µg/m Suurimmat päästölähteet Porin alueen päästöt muodostuvat teollisuudesta, energian tuotannosta, liikenteestä ja kaukokulkeumasta. Päästökeskittymiä on kaupungin keskustassa, Meri- Porissa sekä Harjavallassa. Suurimmat yksittäiset päästölähteet ovat Tahkoluodossa IVO ja PVO Lämpövoima Oy:n voimalaitokset, Kemira Pigments Oy Kaanaassa sekä Porin Lämpövoiman voimalaitos Aittaluodossa. Lupavelvollisia laitoksia Porissa on tällä hetkellä kuusitoista. Porissa on lisäksi teollisuutta, joiden päästöt tietyissä sääoloissa aiheuttavat viihtyisyyshaittoja, kuten hajuhaittoja. Lisäksi puhdistinlaitteiden häiriöiden vuoksi ympäristöön voi päästä normaalia suurempia päästöjä. Haitat olivat kuitenkin vuonna 1996 satunnaisia, paikallisia ja lyhytaikaisia. Porin päästöt olivat suurimmillaan 1970-luvun lopulla. Tällöin mm. rikkidioksidipäästöt olivat noin tonnia vuodessa. Päästöt ovat pienentyneet rikkidioksidin ja hiukkasten osalta sekä lisääntyneet typen oksidien osalta. Taulukko Porin alueen päästöt ilmaan teollisuudesta, energian tuotannosta ja liikenteestä vuonna Ilman epäpuhtaus Teollisuus ja energian tuotanto t/a Liikenne t/a Yhteensä t/a Rikkidioksidi (SO 2 ) Typen oksidit (NO X ) Hiukkaset Seuraavissa kaavioissa on esitetty Porin merkittävimpien laitosten ilmapäästöjen kehitys rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten osalta.

38 38 Ympäristön nykytila Rikkidioksidin (SO2) päästöt ilmaan Porin suurimmista laitoksista Päästö, tonnia vuodessa SO2, PVO SO2, muut yht Päästö, tonnia vuodessa Typen oksidien (NOx) päästöt ilmaan Porin suurimmista laitoksista NOx, PVO NOx, muut yht Kiintoainepäästöt (hiukkaset) ilmaan Porin suurimmista laitoksista Päästö, tonnia vuodessa Hiukkaset, PVO Hiukkaset, muut yht Kuva Porin suurimpien laitosten rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöjen kehitys viime vuosina.

39 39 Ympäristön nykytila Porin seudun ilman laatu Ilman laadun mittaukset Porissa aloitettiin 1980-luvun alussa. Mittausjärjestelmän hoidosta vastaa Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. Mittaustoimintaa valvoo tarkkailuryhmä ja kustannuksiin osallistuvat kaupungin lisäksi suurimmat teollisuus- ja voimalaitokset. Mitattavat ilman epäpuhtaudet ovat nykyisin rikkidioksidi, typen oksidit, hiilimonoksidi ja hengitettävät hiukkaset (PM-10). Hengitettävillä hiukkasilla tarkoitetaan sitä osaa ilmakehän pölystä, jonka hiukkaskoko on alle 10 µm. Lisäksi käytössä on sääasema. Viimeisin mittausraportti on vuodelta (Porin Kaupungin ilman laadun mittaustulokset /Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto.) Kuva Ilman laadun mittausasema Porin Itätullissa. Asemalla mitataan rikkidioksidia, typen oksideja, hiilimonoksidia ja hengitettäviä hiukkasia. Mittausasema sijaitsee päiväkodin pihassa kaupungin keskustassa. Liikenteellisesti paikka on Porin vilkkaimpia. Vuonna 1996 rikkidioksidia mitattiin Ahlaisissa, Lampaluodossa ja Itätullissa. Typen oksideja mitattiin Ahlaisissa ja Itätullissa vuorotellen. Hiilimonoksidia ja hengitettäviä hiukkasia mitattiin Itätullissa, sekä säätilannetta Kaanaassa. Ilmanlaadun mittaukset vuonna 1996 Taulukossa on yhteenveto ja ohjearvovertailu rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja hiilimonoksidin mittauksista vuonna 1996.

40 40 Ympäristön nykytila Taulukko Rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja hiilimonoksidin eli hään pitoisuudet Porissa vuonna Ahlainen µg/m 3 Itätulli µg/m 3 Lampaluoto µg/m 3 Ohjearvot µg/m 3 rikkidioksidi vuosikeskiarvo vuorokausiarvo tuntiarvo typpidioksidi vuorokausiarvo tuntiarvo hengitettävät hiukkaset (PM-10) vuorokausiarvo hiilimonoksidi tuntikeskiarvo tunnin liukuva 8 8 keskiarvo Typen oksidien vuosiohjearvoon vertailu puuttuu koska mittaus tapahtui vuorotellen Ahlaisissa ( ) ja Itätullissa ( ). Yhteenveto Porin ilmanlaadusta Vuoden 1996 mittauksissa ylitettiin ohjearvot hengitettävien hiukkasten osalta. Hengitettävillä hiukkasilla tarkoitetaan sitä osaa ilmakehän pölystä jonka hiukkaskoko on alle 10 µm. Suurimmat hiukkaspitoisuudet esiintyivät maalishuhtikuussa. Hiilimonoksidipitoisuuksissa oltiin Itätullissa ajoittain lähellä ohjearvoja ja helmikuun 8 tunnin keskiarvo oli sama kuin ohjearvo. Rikkidioksidi- ja typpidioksidimittauksissa ohjearvoja ei ylitetty. Itätullissa typpidioksidipitoisuudet olivat ajoittain muita mittauspisteistä korkeampia noin % ohjearvoista. Suuret hiukkaspitoisuudet, hiilimonoksidipitoisuudet ja kohonneet typpidioksidipitoisuudet mitattiin Itätullin mittausasemalla, joka on liikenteellisesti Porin vilkkaimpia. Liikenteestä aiheutuvia ilman epäpuhtauksia ovat typen oksidit, hiukkaset ja hiilimonoksidi. Kaupungeissa ja taajama-alueilla liikenteen päästöt ovat yleensä merkittävin yksittäinen ilman laatuun vaikuttava tekijä, näin myös Porissa.

41 41 Ympäristön nykytila Rikkidioksidipitoisuudet Porissa ovat viime vuosina olleet alhaisia. Näiden pieneneminen johtuu kaukokulkeuman pienenemisestä, polttoaineiden rikkipitoisuuden alenemisesta ja suurten laitosten rikkipäästöjen pienenemisestä. Kuvassa on esitetty mitattujen rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys viime vuosina. 30 SO2-pitoisuus µg/m uusi vuo sio hjea rvo Ahlainen Itätulli Lampaluoto Kaanaa Pihlava Toejoki Kuva Rikkidioksidin pitoisuuksien vuosikeskiarvojen kehitys Porissa viime vuosina. Yhteenvetona voidaan todeta, että ilman laatu on Porin kaupungin keskustassa kehittynyt parempaan suuntaan ja on suhteellisen hyvä, joskin hiukkaspitoisuudet ovat etenkin keväisin korkeita. Ydinkeskustan ulkopuolella ilman laatu on hyvä. Porissa on joitakin teollisuuslaitoksia, joiden päästöt tietyissä sääoloissa aiheuttavat viihtyisyyshaittaa, kuten nokea ja hajuja. Lisäksi eräiden laitosten puhdistinlaitteissa esiintyneiden häiriöiden ja laitevikojen vuoksi on ympäristöön päässyt normaalia suurempia päästöjä. Haitat ovat kuitenkin olleet satunnaisia ja lyhytaikaisia. Laskeuma Laskeumalla voidaan seurata ilmakehän epäpuhtauskuormituksen perustasoa ja arvioida mm. kaukokulkeutumista. Ilmatieteen laitos on seurannut laskeumaa tausta-asemilla 1970-luvun alusta lähtien. Poria lähinnä on Ähtärin EMEP-asema (YK:n ja ECE:n Eurooppaa koskeva epäpuhtauksien seuranta- ja arviointiohjelma).

42 42 Ympäristön nykytila Satakunnan metsien terveydentilaa, päästöjä, pitoisuuksia ja laskeumaa mitattiin erillisenä projektina neljässä eri pisteessä, jotka olivat Ahlainen, Pohjankangas, Säkylänharju ja Hämeenkangas. (IL/Julkaisu 109Y/ Satakunnan metsien terveydentila; päästöt, pitoisuudet, laskeuma.) Tutkimusalueen sulfaattilaskeumat vaihtelivat mg/m 2 rikiksi laskettuna. Arvot ovat korkeampia kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kuitenkin Virolahdella, johon vaikuttavat lähialuepäästöt (Venäjä ja Viro) mitattiin vastaavana aikana sulfaattilaskeuma mg/m 2 rikkinä. Utössä, johon kulkeutuu erityisesti Keski- Euroopan rikkipäästöjä, sulfaattilaskeuma oli mg/m 2 rikkinä /HR4/. Valtioneuvosto on vuonna 1996 päätöksellään antanut rikkilaskeumalle tavoitearvon (300 mg/m 2 ) järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi. Tavoitearvo ylitetään Satakunnan alueella nykyisellä kuormitustasolla. Bioindikaattoritutkimukset Porin alueella on tehty bioindikaattoritutkimuksia keskittyen havupuiden ja niiden rungolla kasvavien jäkälien, metsähyönteisten, männyn taimien kasvun sekä maaperän tilan tutkimiseen /10, 11, 14/. Bioindikaattoritutkimukset aloitettiin kaupungissa vuonna Vuonna 1990 aloitettiin seudullinen bioindikaattoritutkimus /10/. Ensimmäinen seuranta tehtiin vuonna 1993 /11/ ja seuraava laajempi tutkimus tehdään vuosina Tutkimuksissa on todettu mm. että voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla metsäsammalet ovat lähes hävinneet. Saasteista hyötyvän viherjäkälän ja levän runsaus männyn rungoilla ja kuusen neulasilla taas viittaa typpikuormitukseen. Myös sormipaisukarve on runsastunut kohtalaisesti kuormitetuilla alueilla. Kuusen neulaskatoa (harsuuntumista) oli todettavissa Harjavallan - Nakkilan alueella sekä Porin pohjoisosassa Ahlaisten alueella. Meri-Porin alueella ei harsuuntuminen ollut kovin voimakasta. Harsuuntuminen oli vähäisempää vuosina kuin vuonna 1990 /11/. Harsuuntumiseen vaikuttavat ilmansaasteiden lisäksi useat muut tekijät. Toisaalta puun elinvoimaisuus ei ole sidoksissa pelkästään kuormitukseen. Raskasmetallien ja eräiden muiden ilman epäpuhtauksien leviämistä Porin- Harjavallan alueilla on tutkittu /9/. Koko tutkimusalueella todettiin tausta-arvoa korkeampia kadmiumin, lyijyn, kromin, nikkelin, kuparin, raudan, sinkin, vanadiinin, seleenin, titaanin sekä arseenin pitoisuuksia

43 43 Ympäristön nykytila 3.2 Merialue Tahkoluodon edustan merialueen tila Syvyyssuhteet, merivedenkorkeus ja virtaukset Mäntyluodon - Reposaaren - Tahkoluodon edustalta alkaen merenpohja syvenee loivasti ja tasaisesti ulkomerta kohti. Poikkeuksen muodostaa Tahkoluodon ja Kaijakarin välinen vesialue, jossa on eräänlainen kynnyksellinen allasmuodostuma. Avoimesta luonteesta johtuen sekoittumis- ja laimenemisolosuhteet ovat merialueella hyvät. Kokemäenjoen suulla Pihlavanlahdella sekä Ahlaisten saaristossa vesialue sen sijaan on matalaa ja jokseenkin suojaista. Kuva Porin edustan merialuetta. Kuvan etualalla Reposaari Lähellä rannikkoa sijaitsevilla alueilla vedenkorkeuden vaihtelu on eräs keskeinen veden vaihtuvuuteen liittyvä tekijä. Selkämeren rannikolla merivesi virtaa rannikon suuntaisesti pohjoiseen nopeudella 2-4 cm/s. Tarkasteltavalla merialueella virtaus voi olla pitkiä aikoja voimakkaampikin ja myös suunnaltaan päinvastainen tuulioloista riippuen. Veden vaihtuvuutta pintakerroksissa voidaankin pitää erittäin tehokkaana /AH1/.Kokemäenjoen makea vesi leviää merialueelle sekä Mäntyluodon ja Reposaaren välisestä Kallon aukosta etelään että Ahlaisten saariston läpi pohjoiseen (ks. kuva 3.3.2). Eteläinen virtaus kääntyy pääosin Reposaaren ja Kaijakarin välistä pohjoiseen. Talvella jääpeitteisenä aikana makea vesi leviää pinnanmyötäisesti myös etelään Säpin suuntaan. Jokiveden vaikutus Tahkoluodon eteläpuolella on riippuvainen kulloinkin vallitsevista tuulista. Makean veden ja murtoveden sekoittumisasteeseen vaikuttavat mm. meriveden korkeus, kerrosteisuus, suolapitoisuus, tuuliolosuhteet, talvella jääpeite, veden virtaukset sekä Kokemäenjoesta tuleva vesimäärä. Avoveden aikana jokivesi ei yleensä kerrostu yhtä selväpiirteisesti kuin talvella.

44 44 Ympäristön nykytila Kartta Tahkoluodon ympäristön havaintopaikat Porin edustan yhteistarkkailussa ja ammattikalastuksen pyydyspaikat. Lisäksi esitetään Tahkoluodon voimalaitosten jäähdytysvedenotto- ja purkupaikat.

45 45 Ympäristön nykytila Veden laatu Seuraavassa esitettävä kuvaus merialueen tilasta perustuu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n keräämään vedenlaatuaineistoon. Kokemäenjoesta purkautuvien vesien vaihteleva leviäminen Tahkoluodon edustalle aiheuttaa muutoksia meriveden suolapitoisuudessa, sameudessa ja ravinnepitoisuuksissa. Makean veden suolapitoisuutta alentava vaikutus on merialueella usein selvä. Kulloinkin vallitsevista meriveden virtauksista ja joen virtaamista johtuen veden laadun vuosien väliset ja lyhyemmänkin aikavälin vaihtelut voivat olla suuria. Jokiveden leima näkyy lähinnä Tahkoluodon voimalaitosten jäähdytysveden purkupaikkaa (piste 270; kuva 3.2.2) sijaitsevalla havaintoasemalla, koska se sijaitsee vain muutaman kilometrin etäisyydellä Kallon aukosta ja pääasiallinen virtaussuunta merialueella on pohjoinen. Esimerkiksi pintaveden sameus on ajoittain kohonnut alueella (kuva 3.2.3). Toisaalta tilanteissa, joissa virtaukset ovat voimakkaita, merialueelle suoraan johdettavat jätevedet voivat nousta pintaveteen kumpuamisen seurauksena. Tästä aiheutuva samennus johtuu jätevesien laimentuessa tapahtuvasta raudan saostumisesta sameus, mg Pt/l maa.87 kes.87 elo.87 tam.88 hei.88 lok.88 tou.89 elo.89 hel.90 huh.90 elo.90 tam.91 tou.91 elo.91 tam.92 tou.92 elo.92 tam.93 kes.93 elo.93 hel.94 tou.94 elo.94 tam.95 tou.95 elo.95 tam.96 tou.96 elo.96 tam.97 Aika Kuva Pintaveden sameus Tahkoluodon edustalla vuosina Happitilanne merialueella on hyvä. Hapen kyllästysaste on ollut pääosin yli 90 % ja huonoimmillaankin yli 70 %. Kesällä päällysvedessä esiintyy ajoittain levien kasvun aiheuttamana lievää hapen ylikyllästystä. Ravinnekuormitus on aiheuttanut Porin edustalla meriveden rehevyyden nousua. Kun puhtaan murtoveden fosforipitoisuus on alle 10 µg/l, vuonna 1996 Kokemäenjoen alaosassa pitoisuus oli keskimäärin 44 µg P/l. Vastaavasti typpipitoisuus on puhtaassa murtovedessä noin 200 µg/l. Vuonna 1996 joen alaosalla keskimääräinen typpipitoisuus oli µg /l (AH20).

46 46 Ympäristön nykytila Vuosina meriveden fosforipitoisuuden keskiarvo näyteasemalla 270 oli pinnassa 20 µg P/l ja pohjan lähellä 19 µg P/l. Pintaveden fosforipitoisuuden kehitys ei osoita nousua tarkasteltavalla aikavälillä. Myös pohjan läheinen pitoisuustaso on pysynyt melko vakaana (kuva 3.2.4). Tulokset osoittavat merialueen lievästi rehevän luonteen Kok. P µg/l maa.87 kes.87 elo.87 tam.88 hei.88 lok.88 tou.89 elo.89 hel.90 huh.90 elo.90 tam.91 tou.91 elo.91 tam.92 tou.92 elo.92 tam.93 kes.93 elo.93 hel.94 tou.94 elo.94 tam.95 tou.95 elo.95 tam.96 tou.96 elo.96 tam.97 Aika Kok.P 1 m, µg/l Kok.P 18 m, µg/l Kuva Meriveden fosforipitoisuuden kehitys Tahkoluodon edustalla vuosina Kuvassa esitetään pitoisuusarvoja pintavedestä ja pohjan läheisestä vesikerroksesta. Meriveden rehevyystasoa seurataan määrittämällä mm. levien klorofyllipitoisuutta. Kolmen vuoden välein tehtävän tiheävälisen seurannan perusteella Pihlavanlahti, Ahlaisten saariston eteläosa ja Eteläselkä ovat reheviä vesialueita. Reposaaren ja Tahkoluodon edusta ovat rehevän ja karun vesialueen välimuotoa. Viime vuosikymmenellä vallinneeseen tilanteeseen verrattuna Tahkoluodon edustan rehevöitymisasteessa ei ole tapahtunut muutosta 1990-luvulla (kuva 3.2.5).

47 47 Ympäristön nykytila Kuva Veden a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) Tahkoluodon ympäristössä avovesikauden keskiarvoina vuosina Meriveden rautapitoisuudessa näkyy sekä Kokemäenjoen kautta purkautuvan kuormituksen vaikutus että Kemira Pigments Oy:n jätevesien aiheuttaman rautakuormituksen leviämisen vaikutus (kuva 3.2.6). Tahkoluodon edustalla pintaveden ajoittain kohonneet pitoisuudet johtuvat pääosin jokiveden vaikutuksesta. Sen sijaan lähellä pohjaa esiintyvät suuret rauta-arvot johtuvat suoraan merialueelle kohdistuvasta jätevesikuormituksesta. Vuosina pintaveden rautapitoisuuden taso on ollut keskimäärin vakaa (n. 300 µg Fe/l). Pohjan lähellä pitoisuuden kehitys on ollut lievästi nouseva (keskiarvo 280 µg Fe/l).

48 48 Ympäristön nykytila Fe µg/l maa.87 kes.87 elo.87 tam.88 hei.88 lok.88 tou.89 elo.89 hel.90 huh.90 elo.90 tam.91 tou.91 elo.91 tam.92 tou.92 elo.92 tam.93 kes.93 elo.93 hel.94 tou.94 elo.94 tam.95 tou.95 elo.95 tam.96 tou.96 elo.96 tam.97 Fe1m,µg/l Aika Fe 18 m, µg/l Kuva Meriveden rautapitoisuuden kehitys Tahkoluodon edustalla vuosina Kuvassa esitetään pitoisuusarvoja pintavedestä (1 m) ja pohjan läheisestä (18 m) vesikerroksesta. Pohjan laatu Merenpohjan tilaa voidaan tarkastella pohjaeläinyhteisöjen ja niissä tapahtuneiden muutosten perusteella. Vuonna 1994 jätevesien vaikutus näkyi Tahkoluodon edustalla, jossa pohjat luokiteltiin laadultaan orgaanisesti likaantuneiksi (pohjalla on paljon hajoavaa eloperäistä ainesta). Lähes kaikilla näyteasemilla esiintyi hapellisen pinnan alla sedimentin hapettomuutta osoittavaa mustaa sulfidiliejua. Tilanne oli kuitenkin hieman parantunut kolme vuotta aiemmin todettuun nähden, jolloin pohjan kuntoa luonnehdittiin puolilikaantuneeksi. Tällöin teollisuudesta peräisin olevien jätevesien vaikutus näkyi purkupaikan lähialuetta lievempänä pohjaeläimistössä (kuva 3.2.8) /18/. Likaantuneita olosuhteita ainakin jossain määrin sietäviä lajeja alueella ovat mm. liejusimpukka ja makkaramato. Etenkin viimeksi mainittua lajia, joka yleensä luetaan kuuluvaksi puhtaiden alueiden lajistoon, pidetään hyvänä pohjan laadun ilmentäjänä verrattaessa eri vuosien havaintoja keskenään. Viimeksi suoritetussa seurannassa makkaramato oli hävinnyt Tahkoluodon lähialueilta, mutta tullut lajistoon ulompana sijaitsevilla näytepisteillä. Liejusimpukoita sen sijaan esiintyi kaikilla havaintoasemilla. Populaatiot olivat myös uudistumiskykyisiä, sillä pienten yksilöiden suhteellinen osuus oli lähes kaikissa pisteissä kasvanut kolme vuotta aiemmin vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Toisaalta olosuhteiden epävakaisuutta pohjalla kuvasti se, että simpukkapopulaatioista saattoivat puuttua jonkin kokoluokan yksilöt kokonaan. Yleisesti tämä näkyi siinä, että kaikissa näytepisteissä pohjaeläinten yksilömäärä- ja biomassa-arvot olivat melko pieniä.

49 49 Ympäristön nykytila Lähinnä Tahkoluodon voimalaitosten jäähdytysvesien purkupaikkaa sijaitsevalla näyteasemalla harvasukamato Tubifex costatus esiintyi uutena lajina näytteissä. Tahkoluodon etelä- ja länsipuolella esiintyi liejusimpukan lisäksi harvasukamatoja sekä harvalukuisena puhdasta ja viileää vettä vaativia valkokatkoja sekä makkaramatoja. Tahkoluodon luoteispuolella esiintyi rehevöitymisestä hyötyviä lajeja, kuten merisukasjalkaisia ja Chironomus plumosus -surviaissääskentoukkia. Kuva Likaantumisvyöhykkeet Porin edustan merialueella vuonna 1991 /18/. Kuva Likaantumisvyöhykkeet Porin edustan merialueella vuonna Vesikasvillisuus Vuonna 1993 Tahkoluodon edustalle perustettiin viisi tutkimuslinjaa, joilta tutkittiin vesikasvillisuus. Meri-Porin voimalaitos käynnistyi syksyllä 1993, jolloin merialueelle kohdistuva lämpökuormitus kasvoi merkittävästi. Mahdollisten kasvillisuusvaikutusten selvittämiseksi näytelinjojen kartoitus toistettiin loppukesällä 1995 /AH2/. Yksi linja sijaitsee Törnikarin kaakkoisrannalla, lähinnä jäähdytysveden purkualuetta. Muut linjat sijaitsevat kauempana, 1-3 km etäisyydellä purkukohdasta. Kaikki rannat ovat avoimia ja siten alttiita aallokolle sekä tuulille. Tämän vuoksi korkeampi kasvillisuus puuttui näytelinjoilta, joilta tavattiin vain erilaisia levälajeja ja vesisammalta. Vuonna 1995 kasvillisuus oli pysynyt pääpiirteissään ennallaan kaksi vuotta aiemmin vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Matalimmassa osassa kasvoi rihmamaista viherlevää, ahdinpartaa ja syvemmällä rihmamaisia viher- sekä rusko-

50 50 Ympäristön nykytila leviä yhdessä rakkolevän kanssa. Kuitenkin rupimainen punalevä, suku Hildenbrandia, oli kasvattanut esiintymisrunsauttaan kautta linjan. Kasvillisuudessa sekä lajistossa että esiintymissyvyydessä näytelinjoilla havaitut muutokset heijastelevat meriveden suolapitoisuudessa esiintyviä eroja. Merkittävä leväyhteisöjen lajien runsaussuhteita ja esiintymissyvyyttä muokkaava tekijä on merialueen kuuluminen Kokemäenjoen virtaamien vaikutuspiiriin. Tässä suhteessa erot eri vuosien välillä voivat olla suuria. Selviä, suoranaisesti jäähdytysvesistä johtuvia kasvillisuusmuutoksia ei tähän mennessä tehdyissä kartoituksissa ole havaittu. Jätevesikuormitus Merialueen tilaan vaikuttaa keskeisesti Kokemäenjoen mukanaan tuoma kuormitus. Kahden viime vuosikymmenen aikana jokeen kohdistunut pistekuormitus ja sen myötä merialueen kokonaiskuormitus on vähentynyt selvästi. Kokonaiskuormituksen kehitys esitetään taulukossa Taulukko Asutuksen ja teollisuuden aiheuttama pistekuormitus Kokemäenjokeen ja Porin edustan merialueelle vuosina Biologinen Fosfori Typpi Kiintoaine hapenkulutus kg/vuorokausi kg/vuorokausi kg/vuorokausi kg/vuorokausi Vuonna 1996 PVO-Lämpövoima Oy:n kuormitusosuus fosforin osalta oli 0,9 %, typen osalta 1,2 % ja kiintoaineen osalta 0,8 %. Mäntyluodon edustalle pistekuormitusta aiheutuu Kemira Pigments Oy:n titaanidioksiditehtaalta, runsaan neljän kilometrin etäisyydelle rannasta. Tehtaan jätevedet sisältävät pääkomponentteinaan rautaa, rikkihappoa ja titaanidioksidia. Niillä on ollut vaikutusta ympäröivän meriveden rautapitoisuuteen ja happamuuteen luvulla rauta- ja rikkihappokuormitus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi. Tämän vaikutus on nähtävissä merialueen ph- arvojen normalisoitumisena ja meriveden keskimääräisen rautapitoisuuden alenemisena. Tulevaisuudessa merialueen kuormitus pienenee edelleen Kemira Pigments Oy:n jätevesien osalta.

51 51 Ympäristön nykytila Tahkoluodon voimalaitosten vuonna 1996 merialueelle aiheuttama kuormitus esitetään taulukossa Voimalaitosten käyntiasteesta riippuen vuosien väliset vaihtelut voivat olla suuria. Samana vuonna Reposaaren-Mäntyluodon edustan merialueelle johdettiin vuorokaudessa fosforia 15 kg, sinkkiä 80 kg ja vanadiinia 60 kg. PVO-Lämpövoima Oy:n osuus suoraan merialueelle kohdistuneesta kuormituksesta oli 1,8 % fosforin, 0,04 % sinkin ja 0,1 % vanadiinin osalta. Taulukko PVO-Lämpövoima Oy:n ja Meri-Porin voimalaitosten aiheuttama kuormitus vuonna 1996./AH30, AH31). Yksikkö PVO-Lämpövoima Oy IVO Jäähdytysveden johtamispäiviä Pv Jäähdytysvesi milj. m 3 /vuosi Lämpöenergiaa mereen TJ/vuosi Kiintoaine kg/vuosi Fosfori kg/vuosi Typpi kg/vuosi Rauta kg/vuosi 9 24 Arseeni kg/vuosi * 0,427 Elohopea kg/vuosi - 0,016 Kadmium kg/vuosi * 0,063 Kromi kg/vuosi 6 2 Kupari kg/vuosi - 5 Lyijy kg/vuosi 2 0,618 Nikkeli kg/vuosi 9 6 Sinkki kg/vuosi 9 8 Vanadiini kg/vuosi * = ei määritetty, - = pitoisuus taustatasoa Jäähdytysvesimäärät ja lämpökuormitus PVO-Lämpövoima Oy:n Tahkoluodon voimalaitokselta mereen johdettu lämpökuorma viime vuosina ollut keskimäärin 17 terajoulea (TJ) vuorokaudessa. Jäähdytysveden virtaama vaihtelee käyttöasteesta riippuen. Nykyisessä laitoksessa se on suurimmillaan keskimäärin 7 m 3 /s. Vastaava lukuarvo Meri-Porin laitoksen osalta on 15 m 3 /s. Vuonna 1996 pienin lämpökuorma merialueelle kohdistui heinä-elokuussa (kuva ).

52 52 Ympäristön nykytila Terajoulea/kk I II III Meri-Pori IV V VI Kuukaudet VII VIII IX X XI XII PVO-Lämpövoima Oy Kuva Tahkoluodon voimalaitoksilta mereen johdettu lämpömäärä kuukausittain vuonna Jäähdytysveden leviäminen ja vaikutus meriveden lämpötilaan Merialue jäähdytysveden purkupaikalla on avointa ja pääosin syvää vettä sekä ja tuulille sekä merivirtauksille altista. Tästä johtuen perusedellytykset laimenemiselle ja sekoittumiselle ovat alueella hyvät. Jäähdytysveden kulkeutuminen ja sekoittuminen riippuu sääoloista, tuulen suunta ja voimakkuus ja meriveden kerrostuneisuudesta, joka purkualueella voi muuttua melko nopeastikin. Tämä johtuu siitä, että Kokemäenjoesta virtaava makea vesi, vallitsevista tuulista riippuen, purkautuu vaihtelevassa määrin Reposaaaren silta-aukoista tarkasteltavalle merialueelle. Meriveteen sekoittuessaan jokivesi vähentää pintaveden suolapitoisuutta ja muuttaa siten kerrostuneisuusolosuhteita. Jäähdytysvesien leviämistä ja purkualueen lämpötiloja on seurattu mittauksin syksyllä 1994 ja 1996 (AH5 ja AH6). Tuloksia voitiin verrata ennen Meri-Porin voimalaitoksen käyttöönottoa tehdyn mallitarkastelun antamaan kuvaan jäähdytysveden leviämisestä eri tuuliolosuhteissa. Purkukohdan edustalla meriveden lämpötila on keskimäärin 10 C ottolämpötilaa korkeampi. Melko tehokkaan alkusekoittumisen jälkeen jäähdytysvesi hakeutuu tiheytensä mukaiseen vesikerrokseen. Samalla lämpöenergiaa siirtyy ilmakehään. Mittauksissa on todettu, että jäähdytysvesi voi toisinaan kulkeutua osittain pintavedessä ja osittain välivedessä vallitsevien merivirtausten mukaisesti. Se voi myös levitä merialueelle pelkästään pintakerroksessa, jolloin leviäminen tapahtuu vallitsevista tuulista johtuvan pintavirtauksen mukaisesti. Esimerkiksi idänpuoleisilla tuulilla leviäminen tapahtuu lännenpuoleiselle merialueelle (kuva 5.3.1). Tulokset olivat yhteneväisiä virtausmallilla laskettujen lämpötilojen kanssa tilanteessa, jossa jäähdytysvesi liikkuu pintakerroksessa.

53 53 Ympäristön nykytila Kohonneita lämpötiloja esiintyi 0-6 m syvyisessä vesikerroksessa. Mittauksissa todettiin, että noin puolen kilometrin päässä purkupaikasta jäähdytysvesivirtauksen lämpötila oli tasoittunut niin, että se oli enää 2-4 C ympäristöä korkeampi. Kilometrin etäisyydellä lämpötilaero oli 1-3 C. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että heti purkupaikan edustalla jäähdytysvedet kohottavat meriveden lämpötilaa selvästi, mutta tasoittuminen tapahtuu melko nopeasti (kuva ). Vuonna 1996 Tahkoluodon voimalaitoksilta jäähdytysvesien mukana mereen johdettu lämpömäärä on esitetty kuvassa PVO-Lämpövoima Oy:n laitokselta aiheutunut jäähdytysvesivirtaus oli pienimmillään kesäkuukausina. Heinäkuussa voimalaitos ei ollut lainkaan toiminnassa. Kun asutuksen ja teollisuuden päästöistä aiheutuvaa kuormitusta on saatu vähennettyä, hajakuormituksen osuus ravinnekuormittajana on entisestään korostunut. Tähän pääosin pelloilta ja metsämailta tapahtuvaan kuormituksen tasoon ei ole odotettavissa merkittävää pienenemistä lyhyellä aikavälillä Kalatalous Kalastajamäärät, kalastusalueet ja kalastusaika Ammattikalastus Tällä vuosikymmenellä Tahkoluodon - Mäntyluodon edustalla ammatikseen on kalastanut henkilöä. Suurimmalla osalla (>80 %) kalastus on ollut pääammatti ja lopuilla sivuelinkeino./y1, AH4) Pohjaverkkopyyntiä harjoitetaan lähinnä talvella koko seuranta-alueella. Verkkokalastus Tahkoluodon edustan syvännealueella on jatkunut vuodesta toiseen siitäkin huolimatta, että pohjalta irtaantunutta levää kerääntyy tällä alueella seisoviin pyydyksiin. Vuosina käytössä olleet rysäpaikat Tahkoluodon ympäristössä on esitetty kartassa Siian ajoverkkokalastus tapahtuu pääosin valtion vesialueilla. Muutamilla kalastajilla toiminnan painopiste onkin ulompana merellä. Kalastusta harjoitetaan ympäri vuoden, suhteessa eniten kesä-syyskuun välisenä aikana. Talvikuukausina vain vajaa puolet haastatelluista on kalastanut. Osasyynä tähän on Tahkoluodon- Reposaaren alueella varsin usein esiintyvä huono jäätilanne.

54 54 Ympäristön nykytila Vapaa-ajankalastus Vuonna 1995 pääasiallisesti välillä Enskeri - Preiviikinlahti vapaaajankalastusta harjoitti hieman yli ruokakuntaa. Tämä vastasi keskimäärin 1700 kalastanutta henkilöä /AH3/. Tiedustelujen perusteella arvioituna kalastajamäärä on vähentynyt kyseisellä merialueella selvästi. Osasyynä tähän lienevät jätevesipäästöt, joiden koettiin haittaavan pyyntiä. Aiempiin vuosiin verrattuna haitta-asteen katsottiin kuitenkin lieventyneen. Kalastusta haittaavat myös vesiliikenne sekä luvulla suoritetut väylä- ja satamatyöt. Myös erilaiset vesien rehevöitymisestä johtuvat tekijät (roskakalojen runsaus, levähaitat jne.) koettiin ongelmallisiksi kalastuksen kannalta. Pyydykset ja saaliit Ammattikalastus Ammattimainen pyynti on pääasiassa lohen, taimenen ja siian rysä- tai pesäverkkokalastusta. Vuonna 1996 merialueella oli käytössä lohiloukkuja tai -pesiä, siikarysiä tai -pesiä, silakkaverkkoja, suomukalaverkkoja ja ajoverkkoja /AH4/. Myös lohiverkkoja on viime vuosina käytetty vaihtelevassa määrin. Huomattakoon, että kaikki kalastajat eivät ole olleet halukkaita ilmoittamaan tietoja kalastustoiminnastaan. Tämä vaikeuttaa pyydys- ja saalismääräarvioiden tekemistä. Loppuvuodesta 1993 käyttöön otetun Meri-Porin voimalaitoksen aiheuttaman merialueen lisääntyneen lämpökuorman ei ole havaittu lisänneen pyydysten likaantumista. Verkkojen roskaantuminen on tietyillä syvännealueilla ollut saman suuruista silloinkin, kun voimalaitokset ovat kesällä olleet poissa käytöstä /AH4/. Tahkoluodon-Mäntyluodon edustalla ammattimaisessa pyynnissä kilomääräisesti eniten saadaan saaliiksi siikaa, lohta ja taimenta. Siika on taloudellisesti tärkein laji alueella. Vuosina alueen kokonaissaalis on ollut kg, josta siian osuus oli %. Porin edustalla kalastetaan kahta siikamuotoa, paikallista karisiikaa ja koko Selkämeren alueella liikkuvaa vaellussiikaa. Pääasiallisin saalislaji on jokikutuinen vaellussiika. Karisiian saalisosuus vaihtelee kalastajakohtaisesti, ollen yleensä melko pieni. Vuoden 1996 kalansaalis oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuonna, vaikka voimalaitokset olivat toiminnassa lähes koko vuoden. Vuoden 1995 kesäkuukausina käyttöaste sen sijaan oli alhainen. Vapaa-ajankalastus Vapaa-ajan kalastajat käyttävät enimmäkseen verkkoja, heittokalastusvälineitä ja mato-onkia. Vuoden 1995 tilanteessa kaikkien pyydysten käyttö oli aiempiin vuosiin verrattuna kuitenkin vähentynyt selvästi. Seisovilla pyydyksillä tapahtuva pyyntiponnistus pyydysvuorokausien määrällä mitattuna oli suorastaan romahtanut.

55 55 Ympäristön nykytila Kilomääräisesti eniten pyydystettiin särkiä, ahvenia ja silakoita. Niiden yhteenlaskettu saalisosuus (kg-%) oli yli 60 %. Verkkopyynnin saalisosuus oli kaikkiaan lähes 3/4 kokonaissaaliista. Yli viidennes saaliista saatiin silakkaverkoilla. Vuoden 1995 kokonaissaalis Enskerin ja Preiviikinlahden väliseltä merialueelta oli keskimäärin kg. Vuoden 1993 tilanteeseen verrattuna (lähes kg) vähennys oli selvä /AH3/. Kalakantojen tila Porin edustan merialueella kalastuksen kohteena olevien kalakantojen tilaa on pyritty seuraamaan tarkemmin kirjanpitokalastajien merkinnöistä laskettujen yksikkösaalistietojen (g/pyydysvuorokausi) avulla. Ihannetapauksessa yksikkösaalis on suoraan verrannollinen kalakannoissa esiintyvään vaihteluun. Viimeisimpien tilastojen perusteella arvioituna kalastuksen kannalta keskeisten lajien, siian ja lohen kannat ovat heikompia kuin 1990-luvun alussa /AH3/. Kyseisten lajien esiintyminen saaliissa on istutusten varassa. Esimerkiksi PVO-yhtiöihin kuuluva Iijoen Voima Oy istuttaa noin lohen vaelluspoikasta vuosittain Kemi- ja Iijoen rakentamisen vaikutusten kompensoimiseksi. Vuoden 1995 tulokset siian osalta osoittivat, että kanta oli voimistumassa. Lohikanta oli pysynyt vakaana vuosijaksolla Keskimääräinen yksikkösaalis rysäpyynnissä oli kuitenkin alle puolet vuoden 1991 tilanteesta. Taimenen verkkopyynnissä yksikkösaalis osoitti laskua vuodesta 1990 lähtien. Vuosina saalis oli varsin alhainen luvun alkuvuosiin verrattuna lasku oli selvää. Kuten verkoilla kalastettaessa, myös rysäpyynnissä taimenen yksikkösaalis on vaihdellut paljon eri vuosina. Vuonna 1995 saalis pyydysvuorokautta kohti osoitti kasvua. Siian lisääntymisalueita merialueella ei ole tutkimuksin kartoitettu. Ammattikalastajilta saatujen tietojen mukaan karisiika, jonka lisääntymisalueita meressä ovat sora- tai hiekkapohjaiset matalikot, kutee Kaijakarin ja Tahkoluodon välisellä merialueella. Myös Kolmikulman matalan veden alue lähellä Kallon aukkoa on lajin lisääntymisaluetta. Karisiika lisääntyy myös Tahkoluodon pohjoispuolella Arvekarin ympäristössä. Vaellussiikakannan voimakkuus riippuu pääosin tehdyistä istutuksista ja osin lajin luontaisesta lisääntymisestä virtaavissa vesissä. Tahkoluodon nykyisen, PVO Lämpövoiman voimalaitoksen käydessä jäähdytysveden ottorakenteisiin kulkeutuu kalaa noin kg vuorokaudessa. Noin 80 % kaloista on kuoretta ja noin 10 % silakkaa. Loppu koostuu lähinnä kiiskestä, ahvenesta, särjestä ja muista vähäarvoisista kaloista. Turskaa, siikaa, ankeriasta, lahnaa ja haukea esiintyy satunnaisesti. Jäähdytysveden ottorakenteista johtuen IVO:n Meri-Porin voimalaitokselle todennäköisesti kulkeutuu kalaa huomattavasti enemmän. Tarkempia tietoja kalamääristä ei ole käytettävissä.

56 56 Ympäristön nykytila 3.3 Maaperä ja pohjavesi Porin seutu kuuluu Satakunnan hiekkakivialueeseen, jonka kallioperä on Suomen olosuhteissa nuori ( milj. vuotta). Tahkoluoto on jatke Mäntyluodon Porin-Harjavallan harjumuodostumalle, jossa päämaalajina on hiekka. Kalliopaljastumia on lähinnä rantavyöhykkeillä ja saarissa. Mäntyluoto - Pori -harjujaksossa sijaitsee Ulasoorin - Vähärauman pohjavesialue noin 21 km Tahkoluodosta kaakkoon (kartta 3.3.1). Alueella on Porin kaupungin pohjavedenottamo, jota käytetään varavedenottamona. Merkittävä pitkittäisharju ulottuu Noormarkusta Lamppin ja Ahlaisten kylien kautta Saanteeseen. Harjuvyöhykkeessä muodostuvaa pohjavettä käytetään useasta kohtaa. Lähin vedenottamo sijaitsee Ahlaistenkylässä. Siitä otetaan käyttövesi Ahlaisten ja Lamppin kylille. Tahkoluodossa on kalliopaljastumia, joiden rinteillä ja laaksoissa on lajittuneita hiekkakerroksia, joissa muodostuu jossain määrin pohjavettä. Tahkoluotoa ei ole luokiteltu pohjavesialueeksi, eivätkä alueen pohjavesivarat ole hyödynnettävissä. Kuva Pohjavesialueiden sijainti voimalaitokseen nähden.

57 57 Ympäristön nykytila Kartta Ote maaperäkartasta 1:

58 58 Ympäristön nykytila 3.4 Kasvillisuus Taustaa Porin kaupunki ja sitä ympäröivät alueet kuuluvat eliömaantieteellisesti eteläboreaaliseen alueeseen. Mannermaan lisäksi meren rannat ja rantavedet omalaatuisine elinehtoineen ja suolakkokasveineen ovat yhtenäisiä ja samalla muusta maasta poikkeavia, että niitä voidaan tarkastella omana vyöhykkeenä. Meren suoranainen vaikutus rajoittuu kuitenkin usein vain kapeaan rantakaistaleeseen. Vähänkin isommat saaret ja niemet kuuluvat sisäosiltaan vastaaviin mannervyöhykkeisiin. Ihmistoiminta on suuresti muuttanut Porin rannikon luontoa. Teollisuuden, maatalouden ja asutuksen jätevedet sekä vesistörakentaminen ovat aiheuttaneet koko rannikkoaluetta koskevia muutoksia. Myös veneilyn ja kesämökkiasutuksen lisääntyminen on aiheuttanut paikallisia muutoksia. Kasvillisuuden ja eläimistön osalta eniten tietoa on koottu meri- ja ranta-alueen kasvistosta ja linnustosta. Muusta eläimistöstä ja manneralueen kasvillisuudesta on sensijaan huomattavasti vähemmän koottua tietoa. Rantajasaaristo Porin rannikko on luonnonoloiltaan erittäin monipuolinen. Kokemäenjoen rehevän suistomuodostuman uloimmista osista kertyy matkaa Selkämeren ulapan rannalle lyhyimmillään vain kuutisen kilometriä. Rannikon vesikasvilajisto on hyvin monipuolinen aina vaateliaimmista rehevien sisävesien lajeista ulkosaariston suolaista vettä vaativiin murtovesikasveihin. Alue voidaan periaatteessa jakaa kahteen vyöhykkeeseen: suistot ja murtovesieliöiden vyöhyke. Näiden väliin jää laaja vaihettumisvyöhyke, joka voidaan jakaa sisempään ja ulompaan osaan. Voimalaitoksen alue sijoittuu vyöhykkeeseen, jossa murtovesi ja Kokemäenjoen makea vesi sekoittuvat. Tyypillisiä koko alueelle levinneitä kasveja ovat mutayrtti, ahvenvita, hapsiluikka, järviruoko ja näkinparta. Viimeksimainittu näkinparta on todettu olevan herkkä korkeille fosforipitoisuuksille. Kokemäenjoen vaikutuksesta kasvi onkin hävinnyt joen vaikutuspiiristä. Murtovesieliöiden vyöhyke käsittää Mäntyluodon ja Kuuminaisten niemen välisen merialueen. Alue kuuluu lähes kokonaan ulkosaaristoon, mutta suojaisia sisäsaaristomaisia osia ovat Preiviikinlahden pohjoisosan lahdet ja Preiviikinlahden pohjukka. Murtovesialueelle tyypillisiä kasvilajeja ovat mm. meriajokas, isohaura, otahaura, kiertohapsikka, näkinparta ja rakkolevä. Murtovesieliöiden vyöhykkeellä ja vaihettumisvyöhykkeellä viihtyvät kasvit ovat edellisten tapaan joko ehdottomia murtovesikasveja tai makean veden kasveja.

59 59 Ympäristön nykytila Alueelta voidaan selvästi erottaa neljä erilaista suistoa, jotka muodostuvat Kokemäenjoen, Söörmarkunjoen, Eteläjoen pohjoishaaran ja Pohjajoen suulahtiin. Suistojen kasveilla on yksilöllinen levinneisyysraja suolapitoista murtovettä vastaan. Vaihettumisvyöhyke on murtoveden eliöiden vyöhykkeen ja suistojen välillä. Siihen kuuluu sekä avoimia että suojaisia osia. Merivyöhykkeen raja kulkee uloimpien saarten ja Reposaaren länsirannan kautta. Ulkosaaristoa ovat Lampaluoto- Pastuskeri - Anttoora -saariketjun länsiranta Reposaaren koillispuolen suojaisimpia lahtia lukuunottamatta sekä Ahlaisten saariston pohjoisin osa. Reposaaren koillispuoliset lahdet, Ahlaisten saariston keskiosa sekä Reposaaren ja Mäntyluodon välinen alue ovat sisäsaaristoa. Jokisuusaaristoon kuuluvat Pihlavanlahden ulko-osat ja Ahlaisten saariston eteläosa. Vaihettumisvyöhykkeessä Ahlaisten saaristossa on rehevöityminen johtanut järviruo on voimakkaaseen lisääntymiseen. Tämä on samalla johtanut pienikokoisten murtovesi- ja meillä murtoveteen sidottujen makeanvedenkasvien vähenemiseen. Reposaaren pohjois- ja koillispuolella ei ruovikoituminen ole niin voimakasta. Tämä johtunee alueen avoimmuudesta ja murto- ja jokiveden voimakkaasta sekoittumisesta. Kuva Kokemäenjoen suistoaluetta. Kokemäenjoki muodostaa Pohjoismaiden suurimman jokisuiston Pihlavanlahdelle. Joen tuomat vesimassat sekoittuvat murtoveteen ja niiden vaikutus näkyy laskulahden ulkopuolellakin. Murtoveden pääsy Pihlavanlahdelle on melko harvinaista. Joen tuomat irtaimet ainekset saostuvatkin pääasiassa Pihlavanlahdelle.

60 60 Ympäristön nykytila Varsinainen jokisuisto leviää nopeasti lahden itä- ja pohjoisrannalla. Pihlavanlahti on näin saariston ja maantiepenkereen suojaama sedimentaatioallas, joka vastaanottaa Kokemäenjoen tuoman ja lahden rannalla sijaitsevan teollisuuden kuormituksen. Lahti on voimakkaasti rehevöitynyt ja kuuluu yleiseltä käyttökelpoisuusluokaltaan vain luokkaan tyydyttävä. Pihlavanlahden alueelta makeutumisen ja rehevöitymisen seurauksena monet murtovesialueille tyypilliset kasvit kuten esim. rantaleinikki, järvisätkin ja hapsivita ovat kadonneet tai vetäytyneet uloimpaan saaristoon kuten merisätkin ja merinäkinruoho. Ilmeisesti monet muut murtovesikasvit ovat kokeneet samantyyppisiä muutoksia. Vastaavasti monet jokisuiston kasvit ovat laajentaneet esiintymisaluettaan. Vastaavia muutoksia on havaittu Reposaaren itäpuolella eteläselällä. Pihlavanlahti on mataluutensa ja runsaiden ravinnereserviensä ansiosta lähes kauttaaltaan suurkasvillisuuden yhdyskuntien vallassa. Suurkasvillisuuden tuotanto alueella on poikkeuksellisen voimakasta. Suurkasvillisuus estää vesien virtauksia edistäen sedimentoitumista, jolloin kasvillisuuden biomassa kerrostuu pääosin kasvupaikoille. Merkittävimmän osa suurkasvillisuudesta muodostaa järviruoko, jonka tiheys vaihtelee alueella yksilöä/m 2. Ruokojen keskipituus on noin 2 m. Voimalaitoksen läheiset alueet Voimalaitoksen läheisen alueen kasvillisuus on monipuolinen muuttuen Reposaaren kulttuuripitoisesta painolastikasvillisuudesta sisäsaariston havupuumetsiin ja edelleen rannikon rehevistä tervaleppälehdoista kivikkorantojen merenrantakasvillisuudeksi tyrnipensaineen. Alueen läheltä löytyy jopa ulkosaaristoluonteista kanervanummi- ja kalliokasvillisuutta. Ketarakarin rantalehtokasvillisuus kuvaa hyvin koko alueen rantalehtoja. Lahtea kiertää leveähkö tervaleppä - tuomi - pihlaja -lehto, jonka kasvillisuus on erittäin rehevää. Pensaskerroksessa tavataan mm. punaherukkaa, taikinamarjaa, terttuseljaa ja koiranheittä. Aluskasvillisuudesta on löydetty mm. tesma, puna-ailakki, kyläkellukka, lehtotähtimö, syyläjuuri, haisukurjenpolvi, virmajuuri, käenkaali ja punakoiso. Erityisen edustavia lehtoja ovat lahdenpohjukasta itärannan uimarannalle ulottuva yhtenäinen lehtoalue sekä Pikkuketaran niemessä oleva pihlajalehto. Törnikari on kasvillisuudeltaan keskiosastaan kivikkoista matalakasvuista ulkosaaristomaista katajaketoa, jota ympäröi kapea tervaleppälehtovyö. Tahkoluodon uloimman niemenkärjen muodostama Kallioholma muodostaa kasvillisuudeltaan erikoislaatuisen alueen, jossa heinäkasvillisuus on hyvin edustettuna kalliohalkeamissa. Niemen keskellä sijaitsevassa painanteessa kasvaa valtalajina variksenmarja. Iso-Katavan kaakkoisrannalla sijaitseva Pitkäviiki muodostaa sekä lajistollisesti että maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden. Se koostuu muutamasta ruovikkorantaisesta lammesta ja niitä ympäröivistä tervaleppälehdoista.

61 61 Ympäristön nykytila Rankkuun itäkärjen ja Santarevelin välisellä harjumuodostumalla kasvillisuus muodostuu rehevästä tervaleppälehdosta, puustossa kasvaa myös vaahteraa. Matalalla harjulla kasvaa myös katajakasvillisuutta. Reposaaren painolastikasvillisuuden lisäksi joitakin alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja on tavattu voimalaitosten läheisyydessä, kuten nurmilaukka Tahkoluodossa ja kaiheorvokki Lampaluodossa. Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsee muutamia arvokkaita perinnemaisemaalueita. Tahkoluodon voimalaitoksen vieressä osin voimalinjojen alla sijaitsee maakunnallisesti arvokas keto. Huomionarvoista on, että kedolla kasvaa myös Satakunnassa vaarantunut nurmilaukka. Patuskerin saaressa voimalaitoksen pohjoispuolella sijaitsee paikallisesti arvokas Koivuniemen laidun ja Anttooran saaressa useiden lehtomaisten metsälaidunten muodostama perinnemaisemakokonaisuus, jonka huomionarvoisia lajeja ovat mäkikaura ja lehtotähtimö. Pihlavan hakasaareke on Pihlavan keskustan ja Yyterin kartanon välisellä peltoaukealla sijaitseva maisemallisesti kaunis metsäsaareke. Meri-Porin voimalaitoksen kaakkoispuolella sijaitsee paikallisesti arvokas Levon keto, jonka huomionarvoisia kasveja ovat ketoneilikka ja jäkki. Voimalinjan osalta perinnemaisemaalueet käsitellään voimalinjan ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Nykyisten ilmapäästöjen vaikutukset kasvillisuuteen Porin seudun rikkilaskeuma ylittää rikkidioksidille asetetun tavoitetason 300 mg/m 2 /a. Länsi-Suomen metsien terveydentilaa on järjestelmällisesti seurattu mm. Metsäntutkimuslaitoksen toimesta valtakunnan metsien inventoinneissa sekä ILMEprojektissa (Jukola-Sulonen ym. 1990). Lisäksi Turun yliopiston Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus on seurannut Porin-Harjavallan alueen ilman laatua ja metsien terveydentilaa bioindikaattoreiden avulla (Jussila & Jormalainen 1991, Jussila ym. 1991, Jussila & Ojanen 1993, Jussila 1994). Vuonna 1990 suoritetun bioindikaattoritutkimuksen perusteella ilman epäpuhtaudet ovat muuttaneet havupuiden jäkälälajistoa ja lisänneet viherlevien määrää. Samoin eniten kuormitetuilla alueilla kirvat ja ravinnonottotavoiltaan imevät hyönteiset olivat lisääntyneet. Puiden harsuuntuminen on runsasta kuormitetuilla ja happamoitumisherkillä alueilla. Myös maaperän humuskerroksessa havaittiin ravinteiden vähyyttä ja muita happamoitumiseen liittyviä muutoksia. Ilman epäpuhtauksista aiheutuvan happamoitumisen osuutta ei kuitenkaan voitu erottaa maaperän luontaisesta ravinteiden vähyydestä. Männyn neulasten kokonaisrikkipitoisuudet olivat korkeita etenkin Luvian-Nakkilan-Harjavallan sekä Porin ja Merikarvian alueilla. Vuonna 1990 suoritettu tutkimus viittasi osin myös kynnysvaikutukseen. Sormipaisukarve -jäkälä puuttui kokonaan tai lähes kokonaan päästölähteiden välittömästä läheisyydestä ja laji on runsastunut kauempana. Myös kuusen sekundäärioksien puuttuminen päästölähteiden läheisyydessä tulkittiin kynnysvaikutukseksi.

62 62 Ympäristön nykytila 3.5 Melu Suoritetun tutkimuksen perusteella ilman epäpuhtauksilla on Porin-Harjavallan seudulla vaikutuksia maaperään ja luontoon. Ilman laadun vaikutusten seuranta toistettiin bioindikaattorimenetelmillä vuosien aikana. Tulosten mukaan ilman epäpuhtaudet yhdessä muiden tekijöiden kanssa ovat alentaneet puiden elinvoimaisuutta. Tilanne oli kuitenkin parantunut vuoteen 1990 verrattuna. Männyn harsuuntuneisuus oli vähentynyt 8 % - yksikköä edellisestä tutkimuksesta. Männyn kohtalainen neulaskato oli kuitenkin yleistä koko alueella (Jussila 1994). Neulasten rikkipitoisuus oli alentunut 50 ppm vuodesta Rikkipitoisuus on kuitenkin normaalitasoa korkeampi ja korkeimmillaan Harjavallassa ja sen ympäristössä. Humuksen ph -arvo ei ollut muuttunut vuodesta Männyn runkojäkälien lajilukumäärä oli keskimäärin 6,3 (ilman viherlevää). Yksittäisen puun rungolla esiintyi keskimäärin 4,3 lajia. Ilman epäpuhtauksien arvioidaan vaikuttavan haitallisesti, jos lajilukumäärä jää alle viiden. Ilmansaasteille hyvin herkät naavat ja lupot puuttuivat lähes kokonaan. Vuosina toteutettiin jälleen uudelleen puiden elinvoimaisuutta, runkojäkälien esiintymistä ka kasvinäytteiden kemiallisia ominaisuuksia selvittävä bioindikaattoreihin perustuva tutkimus. Alustavien tulosten mukaan tilanne on parantunut vuodesta Männyn neulaskato on vähentynyt 10 % -yksikköä vuodesta 1993 ja 18 % -yksikköä vuodesta Eroja pidetään tilastollisesti merkitsevinä. Kuusella neulaskato oli vastaavasti vähentynyt 16 % vuodesta Jäkälien esiintymisen ja niiden yleisyyden avulla voidaan laskea nk. ilmapuhtausindeksi (IAP). Indeksin arvo on kohonnut vuoden ,7:ä 16,7:n. Tämän perusteella kuormitus ja siitä aiheutuvat vaikutukset alueella ovat vähentyneet. Männyn runkojäkälien keskimääräinen lajimäärä on nyttemmin 5,1. Maan ph arvo on laskenut 0,13 yksikköä vuodesta Happamoitumisen syitä on vaikea tulkita, koska maaperä happamoituu myös luontaisesti, eikä sitä voida erottaa ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta happamoitumisesta. Kaikkien liukoisten ravinteiden määrä on pienentynyt myös vuodesta Neulasten rikkipitoisuuksiin liittyviä tuloksia ei vielä ole käytettävissä. Melutaso nykytilanteessa on lähimmän asutuksen kohdalla n desibeliä. Melu on pääosin voimalaitoksien tasaista kohinaa, joka ei ole erityisen häiritsevää. Melutasoa nostavat voimalaitoksen piha-alueella työskentelevät työkoneet ja voimalaitokselle tuleva raskas liikenne. Reposaarentien ja Kaartotien varrella sijaitseva asutus jää yli 45 db(a) melualueelle. Melutason olennainen alentaminen meluntorjuntatoimilla ei ole käytännössä mahdollista, koska osa melulähteistä sijaitsee korkealla ja merkittävä osa melusta leviää ympäristöön piippumeluna. Nykytilanteessa keskimääräinen liikennemäärä on Tahkoluotoon johtavalla tiellä arviolta noin 1500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tällöin lähtömelutaso 10 metrin etäisyydellä on 65 db(a) ( 80 km/h) ja 55 db(a) melualueen leveys tien keskiviivasta on noin 45 metriä.

63 63 Ympäristön nykytila 3.6 Maankäyttö Maankäyttö ja maisema Ilmakuva Reposaaresta Tahkoluotoon. Tahkoluodon viereinen Reposaari on ollut Porin edustan luonnollinen satamapaikka jo 1600-luvulta lähtien luvulla Reposaari kehittyi itsenäiseksi merenkulku- ja kauppayhdyskunnaksi. Siellä oli laivanrakennusta, saha ja luvun alkupuolelta lähtien konepaja. Rautatien rakentamisen jälkeen alkoi Mäntyluodon satama kehittyä Reposaarta nopeammin. Viime vuosikymmenien aikana on Reposaaren merkitys satamana ollut lähinnä kalasataman varassa. Saha ja konepaja lopettivat toimintansa 1970-luvulla. Tahkoluoto, Lampaluoto ja muut läheiset saaret ovat olleet perinteisesti kalastuksen, laiduntamisen ja maanviljelyksen käytössä olevia alueita. Loma-asutus on levinnyt saaristoon 1950-luvulta alkaen. Maantie Reposaareen rakennettiin vuonna 1956 ja tällöin myös Tahkoluoto kytkeytyi mantereeseen tieyhteydellä. Tahkoluotoon perustettiin 1950-luvun lopussa öljysatama ja sinne rakennettiin eri öljy-yhtiöiden varastoja. Nykyinen PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitos aloitti toimintansa vuonna 1976.

64 64 Ympäristön nykytila Ilmakuva Lampaluodosta. Seuraavalla vuosikymmenellä Tahkoluodon taloudellinen merkitys kasvoi. Rautatie rakennettiin alueelle 1980-luvun alussa ja syväsatama valmistui vuonna Toinen hiilivoimala rakennettiin 1990-luvun alussa ja samanaikaisesti valmistui Pohjoinen satamatie. Näin saaristo liittyi maanteitse myös Ahlaisiin.

65 65 Ympäristön nykytila Ilmakuva öljysatama - voimalaitokset Ilmakuva vanha asutus - voimalaitokset

66 66 Ympäristön nykytila Tahkoluoto on Porin kaupungin merkittävämpiä teollistuneita alueita. Öljysataman, öljysäiliöiden, hiilisataman, hiilikenttien ja kahden hiilivoimalaitoksen rakentaminen täyttöaltaineen on muuttanut perusteellisesti Tahkoluodon alkuperäistä maisemaa ja maankäyttöä. Perinteenä vanhasta asutuksesta on voimalaitosten itäpuolella Pikku-Ketaran lahdenpohjukan pohjoispuolella vanha pientaloasutusalue Reposaaressa on kulttuurihistoriallisesti merkittävä vanha asuinalue. Saaressa on runsaasti kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ja kokonaisuudessaan se muodostaa tiiviin, kaupunkimaisen, historiallisen asuinalueen. Saaren lounaisrannat ovat pääasiassa virkistyskäytössä. Voimalaitosten koillispuolella oleva saaristo on pääasiassa loma-asuntokäytössä. Loma-asutus on vallannut ranta-alueet myös Lampaluodossa, Rankkuussa ja muissa alueen saarissa. Vakituista asutusta on lähinnä Iso-Katavan ja Vähä- Katavan alueella. Tahkoluodon ulkopuolelta voimalaitokset ovat nähtävissä Mäntyluodosta, Kuuskarinselän saaristosta sekä laajalta merialueelta. Voimalaitosten 150 m korkea piippu on kaukaa näkyvä maamerkki. Nykyinen voimalinja on merialueella maisemassa selvästi näkyvä, koska se on rakennettu saaresta toiseen pitkin jännevälein ja pylväät ovat näin hyvin korkeat. Tahkoluodon kaakkoispuolella, Mäntyluodossa, Kaanaassa ja Meri-Porin alueella on merkittäviä teollisuusalueita mm Mäntyluodon telakka, Kemiran tehtaat ja Pihlavan saha. Kuva Kemira Pigments Oy:n tehtaat Kaanaassa.

67 67 Ympäristön nykytila Seutukaava Satakunnassa on neljä vahvistettua seutukaavaa: Seutukaava 1, vahvistettu vuonna 1975, sisältää tärkeimmät virkistysalueet Seutukaava 2, vahvistettu vuonna 1983, sisältää taajama-alueita, maa- ja metsätalousalueita ja yhteysverkkoja Seutukaava 3, vahvistettu vuonna 1985 sisältää maa-ainesten ottoon liittyviä määräyksiä, harju- ja kallioalueiden suojelua, teknisen huollon alueita, veneväyliä ja satamia Seutukaava 4, vahvistettu vuonna 1993 sisältää VT 8: n linjauksen välillä Hyvelä - Söörmarkku ja maankäyttöratkaisuja Porissa ja Noormarkussa Kuva Ote Satakunnan vahvistettujen seutukaavojen yhdistelmästä

68 68 Ympäristön nykytila Vahvistetuissa seutukaavoissa on syväsatamalle merkitty oma satama-alueensa ja voimalaitoksen ympäristöön teollisuusalueita. Seutukaavaan on merkitty nykyinen voimalinja sekä varaus uudelle 400 kv linjalle nykyisen johtolinjan viereen linjaosuudella Tahkoluoto-Ulvila. Virkistysalueita on merkitty Reposaareen ja Kappeli-Paakarit-Arvekarin saaristoalueelle. Reposaareen on merkitty taajamatoimintojen alue, kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö sekä painolastikasvien aluesuojelu alueena. Lampaluodon alue on vahvistetuissa seutukaavoissa pääasiassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Salmenviikkisaaren itäpuolella on suojelualuetta. Satakuntaliiton liittovaltuusto on hyväksynyt Satakunnan seutukaava 5:n kesällä 1996 ja se on tällä hetkellä ympäristöministeriössä vahvistettavana. Kuva Satakuntaliiton hyväksymä seutukaava 5 Tahkoluodon ympäristöstä. Seutukaava 5:ssä on tarkistuksia Tahkoluodon voimalaitos-, teollisuus- ja satama-alueiden rajauksissa. Lampaluodon keskeinen osa on muutettu taajamatoimintojen alueeksi. Vähä-Enskerin ja Iso-Enskerin saaret on muutettu virkistysalueista suojelualueiksi. Reposaaressa on tarkistettu taajamatoimintojen ja virkistysalueiden rajauksia.

69 69 Ympäristön nykytila Yleiskaava Reposaari - Tahkoluoto - Lampaluoto - Ämttöö osayleiskaava on hyväksytty Porin kaupunginvaltuustossa Osayleiskaavan laadinnan yhteydessä on sen ympäristövaikutuksia selvitetty rakennuslain 3 :n mukaisesti. Kuva Ote Reposaari - Tahkoluoto - Lampaluoto - Ämttöö osayleiskaavasta. Osayleiskaavassa on laajennettu voimalaitosten ja sataman yhteydessä olevia teollisuusaluevarauksia. Voimalaitoksen aluetta on laajennettu asemakaavan mukaisesta tontista luoteeseen. Sataman ja voimalaitosten ympäristöön on muodostettu suojavyöhyke noin kilometrin säteellä laitoksista. Suojavyöhykkeelle ei osoiteta uutta asutusta. Saaristossa on aikaisempaa yleiskaavaa yksityiskohtaisemmin osoitettu lomaasuntojen alueet. Loma-asuntojen tontteja osayleiskaavassa on yli 600 kpl, joista 550 on rakennettu.

70 70 Ympäristön nykytila Asemakaavat Voimalaitoksen ympäristö on pääosin asemakaavoitettu. Tahkoluoto ja Reposaari ovat asemakaavassa Parkkiluodon asuntoaluetta ja leirintäaluetta lukuunottamatta. Voimalaitosten korttelialueen koillis- ja luoteispuoliset alueet ovat satamatoimintojen aluetta, länsipuoliset alueet liikennealuetta ja teollisuustonttia sekä satamaaluetta. Törnikarin alue lounaassa on merkitty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi, jonne saa rakentaa mm. voimalaitoksia. Tällä asemakaavan laajennuksella ja muutoksella on ollut tavoitteena mahdollistaa kahden uuden 500 MW voimalaitoksen rakentaminen Törnikarin alueelle. Pikku-Ketaran asuntoalue rajoittuu voimalaitosten alueeseen sen kaakkoispuolella. Tahkoluodon pohjois- ja koillispuoliset saaret, Paakari ja niitä ympäröivät pikkusaaret ovat vuonna 1949 vahvistuneen saaristoasemakaavan mukaisesti satama-aluetta. Lähimmät asemakaavoitetut virkistysalueet ovat Vasikkaviikinpuisto Tukkiviikin rannalla ja Räyhänpuisto sataman itäpuolella Tattarinkarin kohdalla. Kuva Asemakaavojen alueet voimalaitoksen ympäristössä ja voimalaitoksen tontti. Nykyinen asemakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä Asemakaavassa Tahkoluodon nykyiset voimalaitokset sijoittuvat teollisuusrakennusten korttelialueille (TT-1). Tontin rakennusoikeus määräytyy tehokkuusluvulla e = 0,45. Rakennusten vesikaton ylimmäksi korkeusasemaksi on merkitty +65 m ja 4 ha:n alueelle +100 m. Korttelialueella tapahtuvat toiminnat eivät saa aiheuttaa asemakaavan mukaiselle asutukselle 45 L aeq db(a) suurempaa melutasoa.

71 71 Ympäristön nykytila Rantakaavat Tahkoluodon itäpuolisessa saaristossa on vahvistettuja rantakaavoja 10 kpl. Suurin niistä on Lampaluodossa. Uusimmat ovat Ruohokarin ja Oodeen rantakaavat Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Tahkoluodon voimalaitoksen ympäristössä on useita luonnonolosuhteiltaan paikallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Seuraavassa esitellään voimalalaitoksen lähiympäristössä ja ympäristössä olevat kohteet. Kohteen jälkeen suluissa on kerrottu sen numero oheisissa kartoissa. Voimalaitoksen lähiympäristö Tahkoluodon voimalaitoksen lähiympäristössä valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan sisältyy Gummandooran ja Pooskerin saaristo (3) /PRP7/. Saaristo on säilynyt hyvin luonnontilaisena. Gummandooran saaristosta voimalaitosta lähinnä sijaitsevat Enskerit ja Kompassikarit. Saariryhmä on matalapuustoista tai puutonta ulkosaaristoa, erittäin monipuolista maisemiltaan ja rikasta linnustoltaan. Saarten erikoisuuksia ovat laajat samasta puuyksilöstä kasvullisesti levittäytyneet kuusimetsiköt. Linnustossa tavataan mm. merihanhia, haahkoja, koskeloita ja riskilöitä. Valtakunnallisesti arvokas kohde on Reposaaren painolastikasvillisuuden esiintymisalue (6). Painolastikasvit ovat purjelaivojen mukana tulleen painolastiaineksen sisältämistä siemenistä kasvaneita ulkomaisia lajeja kuten esim. jaakonvillakko, nuokkukarhiainen ja rohtomesikkä. Reposaari on maamme merkittävin painolastikasvillisuuden esiintymisalue. Alueella kasvaa edelleen 75 painolastilajia /PRP5/. Valtakunnallisesti merkittävä maaperämuodostuma on Yyterissä sijaitseva Keisarinpankki (19), joka on maisemallisesti merkittävä ja edelleen toimiva dyyni /PRP4/. Haventojärvien lintuvesialue (21) on rauhoitettu metsästyslain mukaisesti. Tärkeä lintuvesi on myös läheinen Kerinjärvi (20). Järvet ovat matalia, lähes umpeenkasvavia pikkujärviä, joita kiertävät laajat luhtaiset kasvillisuusvyöhykkeet. Alueen erikoisuus on vuodesta toiseen runsas ja monipuolinen rantakanalinnusto. Liejukana, luhtakana ja luhtahuitti kuuluvat jokavuotiseen lajistoon. Myös suurharvinaisuus pikkuhuitti on tavattu alueelta. Herrainpäivien niemenkärki (18) on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisesti. Herrainpäivät on Yyterin hietikkorannalta mereen pistävä niemenkärki, jota kiertää tervaleppälehtovyöhyke. Alueen sisäosat ovat lehtomaista kangasta suurine kuusineen. Lehtoalueen kasvillisuuteen kuuluvat mm. koiranvehnä, tesma, lehtoarho ja lehtokielo. Hylkiriutta, Kupeli ja Kaijakari (23-25) ovat maakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus ja lintualue. Saaret ovat puuttomia, soraikkoisia avomeren saaria. Linnusto on runsas käsittäen mm. merikihun. Salmenviiki on paikallisesti merkittävä lintuvesialue (1). Se on Kokemäenjoen suiston uloimpiin osiin liittyvä rehevä, suojainen ja matala lahti. Pitkäviiki Iso-Katavan kaakkoisreunalla (2) on lajistollisesti ja maisemallisesti merkittävä kokonaisuus.

72 72 Ympäristön nykytila Kartta Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Tahkoluodon voimalaitosten lähiympäristössä.

73 73 Ympäristön nykytila SUOJELUALUEET JA MUUT LUONNONARVOILTAAN HUOMIOITAVAT KOHTEET TAHKOLUODON VOIMALAITOSTEN LÄHIYMPÄRISTÖSSÄ. 1. Salmenviiki 2. Pitkäviiki 3. Gummandooran ja Pooskerin saaristo 4. Reposaari, rakennettu kulttuuriympäristö 5. Reposaaren sahan asuntoalue 6. Reposaaren painolastikasvillisuus 7. Villa London 8. Junnilanjärvi 9. Hyppykallio 10. Riitakallio 11. Kehävallit ja kalliopiirrokset 12. Kappeli 13. Tyltyn kalliopiirrokset 14. Svartteen röykkiölatomus 15. Oodeen röykkiölatomus 16. Tallklopin saaren kalastajatila 17. Brander ja Isokari 18. Herrainpäivät 19. Keisarinpankki 20. Kerinjärvi 21. Haventojärvet 22. Pohjoisen satamatien lähimaisema 23. Hylkiriutta 24. Kupeli 25. Kaijakari 26. Yyterin kulttuurimaisema 27. Ahlaisten kulttuurimaisema 28. Tahkoluodon keto 29. Koivuniemen laidun 30. Anttooran laidun 31. Pihlavan hakasaareke 32. Levon keto

74 74 Ympäristön nykytila Kuva Näkymä Salmenviikin lintuvesialueelta. Valtakunnallisesti arvokkaita kulttuurihistoriallisia kohteita ovat Ahlaisten ja Yyterin kulttuurimaisemat (26-27). Ahlaisten kulttuurimaisema edustaa Satakunnan rannikkoseudulle tyypillistä pienipiirteistä ja vaihtelevaa viljely- ja kylämaisemaa. Kulttuurimaiseman kohokohta on ehyenä säilynyt Ahlaisten kirkonkylä harjua seurailevan tien varressa. Yyteri on Etelä-Suomen laajimpia yhtenäisiä hiekkarantoja ja postglasiaalisia lentohiekka- ja dyynialueita. Yyterin sannat on tunnettu luonnonnähtävyys ja lomailupaikka. Kulttuurihistoriallisesti arvokkainta asutusta edustavat Karhuluodon ja Uniluodon huvila- ja asuntoalueet. Yyterin kartanon puinen päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta /PRP4, PRP5/. Reposaaren yhdyskunta on syntynyt 1800-luvulla, kun Reposaarta alettiin käyttämään vientisatamana ja saarelle perustettiin höyrysaha (4-5). Säännöllinen ruutuasemakaava on vuodelta Tärkeimpiä rakennuksia on 1892 pensionaatiksi rakennettu Villa London (7) /PRP5/ Osayleiskaavassa mainittuja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ovat kehävallit ja kalliopiirrokset Reposaaren luoteisosassa (11), Kappeli (12), Tyltyn kalliopiirrokset (13), Svarteen röykkiölatomus (14), Oodeen röykkiölatomus (15), Brander, Isokari (17) ja Tallklopin saaren kalastajatila (16). Tärkeinä luontokohteina osayleiskaavassa on mainittu Junnilanjärvi (8), Hyppykallio (9) ja Riitakallio (10). Pohjoisen satamatien lähimaisema (12) on osayleiskaavassa merkitty säilytettäväksi alueeksi.

75 75 Ympäristön nykytila Voimalaitoksen ympäristö Etäämmällä voimalaitokselta sijaitsee useita valtakunnallisestikin arvokkaita luontokohteita ja kulttuurihistoriallisia alueita. Valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sisältyvät Kokemäenjoen suisto (1), Yyterin-Riitasaranlahti (2), Enäjärvi (3), Mustalahti, Ahlaisten jokisuu (5) ja Preiviikinlahden perä (4) Porissa. Lintuvesiohjelmaan kuuluvat myös Poosjärvi (11) Noormarkussa ja Pomarkussa sekä Leväslammi (9), Itäjärvi ja Niemijärvi-Luodeslahti-Majanselkä (8) Siikaisissa /PRP10/. Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin suistomuodostuma, joka käsittää runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja. Kasvistossa on monia harvinaisuuksia esim. pahaputki, piuru ja litteävita. Yyterin-Riitasaranlahti on monipuolinen kokonaisuus käsittäen merenkohoamisrantoja, lieterannan sekä lintujen suosimia merenlahtia. Sekä Kokemäenjoensuistosta että Yyteri-Riitasaranlahden alueesta on osia rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Enäjärvi on laajan kosteikkoalueen ansiosta linnustoltaan erityisen monipuolinen ja runsaslukuinen. Osa alueesta on luonnonsuojelulain mukaisesti rauhoitettu. Mustalahti ja Ahlaisten jokisuu on monimuotoinen mereen laskevan Karvianjoen haaran suisto ja lähes merestä irtikuroutunut lahti. Linnusto ja kasvillisuus alueella ovat monipuolisia. Preiviikinlahden perä on laaja, rannoiltaan suhteellisen matala merenlahti. Siellä pesivä lintulajisto kuuluu maamme monipuolisimpiin. Alueella pesii monia harvinaisuuksia ja mm. merihanhikanta on runsas.

76 76 Ympäristön nykytila Kartta Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Tahkoluodon voimalaitosten ympäristössä

77 77 Ympäristön nykytila SUOJELUALUEET JA MUUT LUONNONARVOILTAAN HUOMIOITAVAT KOHTEET TAHKOLUODON VOIMALAITOSTEN YMPÄRISTÖSSÄ 1. Kokemäenjoen suisto 39. Rottasuon kalliot 2. Yyterin-Riitasaranlahti 40. Viikerin kalliot 3. Enäjärvi 41. Hosionjärvi 4. Preiviikinlahden perä 42. Toukarin kallioalue 5. Mustalahti ja Ahlaisten jokisuu 43. Alinen pohjajärvi 6. Saantee 44. Sahakoski 7. Gummandooran ja Pooskerin saaristo 45. Rytökoski 46. Ämttöönlahti 8. Itäjärvi-Niemijärvi-Luodeslahti- 47. Nielpäkinkallio Majanselkä 48. Svedholmanlahden tervaleppälehto 9. Leväslammi 49. Holampijärvi 10. Kivijärvenkoski 50. Pohjajoen kosket 11. Poosjärvi 51. Kuollejoki-Paasjoki 12. Noormarkun ruukki 52. Isoneva 13. Ouran saaristo 53. Isokeidas 14. Luvian saaristo 54. Isojärven saaret 15. Purannokka 55. Pyrstöjärvi 16. Hakkiluodon lehto 56. Ristijärvi-Kivijärvi 17. Viinamäen lehto 57. Heikinluodon uoma 18. Pitkäkari-Kolppa-Kulhari 58. Präänholman lampi 19. Rengaskari-Trolloori 59. Merikarvianjoen suisto 20. Katiskalahti 60. Kalafjälli-Koukkusunti 21. Pihlavaluoto 61. Pooskerinlahti 22. Räyhä 62. Leipäkarit 23. Luoteenräyhä 63. Haukijärvi 24. Kuuminaisten lounaisranta 64. Kivineva 25. Loukkeenkari 65. Kaksoskari 26. Harmaat 66. Kalliokari 27. Puskuurinkari 67. Kyläluodon jokivarsilehto 28. Julukari 68. Vuorijärvi, Vuorijärven ja jokivarren 29. Kakkuri lehdot 30. Kankaanpään lehtokorpi 69. Kaasmarkun metsä 31. Susikallio 70. Kivinin lehdot 32. Susisuo 71. Myllykoski 33. Isosuo 72. Suntilanharju ja Suntilanriutta 34. Saaren koivikko 73. Pohjapelto 35. Töyräänkallio 74. Tynnyrikari 36. Keropään kallio 75. Riskonsuonkalliot 37. Kaasmarkun jokivarsi 76. Ihamäki 38. Sunniemen lehto

78 78 Ympäristön nykytila Kuva Poosjärven pohjoispää. Poosjärvi on laaja, matala, selvästi rehevöitynyt, aikanaan laskettu järvi. Umpeenkasvamisen seurauksena alueesta on kehittynyt merkittävä lintujärvi. Leväslammi on matala, erittäin rehevä lintujärvi, johon pohjoispuolella liittyy idyllinen näköalapaikka. Niemijärvi-Luodeslahti-Majanselkä on monipuolinen lintuvesi, jossa viihtyvät niin eteläiset kuin pohjoisetkin lajit, sekä ruovikoiden että selkävesien lajisto. Harvinaisuutena alueella on tavattu mm. mustatiira.

79 79 Ympäristön nykytila Valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan alueelta kuuluvat Saantee (6) Porissa, Gummandooran ja Pooskerin saaristo (7) Porissa ja Merikarvialla, Ouran saaristo (13) Merikarvialla sekä Luvian saaristo (14) Luvialla /PRP7/. Gummandooran ja Pooskerin saaristoalue on säilynyt hyvin luonnontilaisena. Eläin- ja kasvilajisto alueella on edustava käsittäen myös uhanalaisia lajeja. Reveli-Saantee on mielenkiintoinen mereinen harjujakso. Sen rannoilla kasvaa mm. merinätkelmä, merimorsinko ja suola-arho. Lintulajistoon kuuluvat merihanhi, räyskä ja merikihu. Ouran saaristoon sisältyy kymmeniä ulkosaariston ja merivyöhykkeen saaria, satoja luotoja ja kareja. Saaristo on poikkeuksellisen laaja yhtenäinen kokonaisuus Selkämerellä. Tyrni on rannoilla yleinen kasvi, suomenhierakka puolestaan harvinaisempi. Tyypillisiä Ouran saaristolle ovat pienehköt karit, joilla kasvaa ahomansikkaa. Edustavaan merilinnustoon kuuluvat merihanhi, lapasotka, pilkkasiipi ja merikihu. Kalastoon kuuluu uhanalainen merikutuinen harjus. Pääosa Luvian saaristosta on ulkosaaristoa ja merivyöhykettä. Lintulajistoon kuuluvat lapasotka, merihanhi, merikihu ja ristisorsa. Säpin saari on arvokas lintujen pesimä- ja levähdyspaikka ja sen eteläkärjessä sijaitsee lehtojensuojeluohjelmaan sisältyvä Lepistönrannan lehtoalue. Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan sisältyy Isoneva (52) Pomarkussa. Alue on kahdesta laajasta keidassuoalueesta muodostunut kokonaisuus. Suotyypeistä hallitsevat erilaiset rämeet ja karut nevat, mutta laiteilla on paikoin laajoinakin alueina korpia ja suursaranevoja. Alueella esiintyy runsaasti karpaloa ja joskus myös hillaa. Pesimälinnusto alueella on runsas lajeina mm. kuikka, kaakkuri, riekko, metso ja monet lokki- ja sorsalajit. Osa alueesta on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisesti soidensuojelualueeksi /PRP3/. Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat Kivijärvenkoski (10), Kivinin lehdot (70) ja Viinamäen lehto (17) Porissa, Kyläluodon jokivarsilehto (67) Merikarvialla, Vuorijärven jokivarsilehto (68) Siikaisissa sekä Lepistönrannan lehtoalue (14) Säpin saaressa Luvialla. Kivijärvenkosken lehto on kahden järven välisellä kannaksella virtaavan kosken molemmille rannoille muodostunut yhtenäinen laaja-alainen ja runsaslajinen lehto. Rantapuusto on kookasta kuusta, koivua ja tervaleppää. Vaateliaita kasvilajeja ovat pähkinä, lehto-orvokki ja kotkansiipi. Linnustoon kuuluvat mm. mustapääkerttu ja kultarinta. Alue on yksi Satakunnan kauneimmista lehtoalueista /PRP2/. Viinamäen lehto Porissa on hakkuuaukioon rajoittuva lehtorinne. Osa on valoisaa, osa varjoisaa ikikuusikkoa, osin tihkupitoista lehtokorpea tai saniaislehtoa. Kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää lajeina mm. koiranheisi, näsiä, velholehti ja jänönsalaatti. Kivinin lehdot sijaitsevat Kuitulan alueella ja Kivinin kylässä. Kuitulan lehto on asutuksen keskellä olevaa erittäin rehevää tervaleppälehtoa, jossa on tuomea, pihlajaa ja järeää mäntyä. Kivinin kylän lehdon erikoisuutena ovat jättimäiset upeat tervalepät. Kyläluodon jokivarsilehto on kuusikkovaltainen koskenreunuslehto Pori-Vaasa-maantien varressa. Paikalla on maamme pohjoisin pähkinäpensaan esiintymä. Muuta kasvistoa edustavat mukulaleinikki, lehtopähkämö ja maassamme harvinainen hentokiurunkannus. Osa alueesta on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisesti.

80 80 Ympäristön nykytila Vuorijärven lehto on sisämaatyyppinen lehtorinne. Puusto on pääosin kuusikkoa, ydinalueella myös lehmusta, joka täällä esiintyy luoteisrajoillaan. Alueeseen liittyvät jokivarren lehdot, joiden kallioterasseilla on omaleimainen kasvillisuus. Lepistönrannan lehto sijaitsee Säpin saaren alavalla etelärannalla. Puusto on kookasta tervaleppää, seassa muutamia vanhoja kuusia ja mäntyjä. Kasvillisuus on melko köyhää, mutta erittäin luonteenomaista rantalehtolajistoa, valtalajeina lehtotähtimö, puna-ailakki ja vadelma. Valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyy Kaasmarkun metsä (69) Ulvilassa. Alue on pääosin tuoretta kangasmetsää. Puusto on tiheää, varttunutta kuusikkoa, seassa mäntyä ja alueen eteläosassa myös koivua ja haapaa. Alueen eteläosassa on lahopuuta ja siellä on tavattu liito-orava /PRP8/. Noormarkun Myllykoski (71) on valtakunnallisesti arvokas. Se on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta. Muita valtakunnallisesti arvokkaita, mutta suojeluohjelmiin sisältymättömiä luontokohteita löytyy voimalaitoksen vaikutuspiiristä runsaasti. Hakkiluodon lehto (16) Porissa on erittäin rehevä viettävälle diabaasimoreenille syntynyt lehtoalue, johon liittyy edustava kurjenmiekka-tervaleppäkorpi ja siitä lähtevä hiljalleen virtaava korpijuotti vaateliaine kasvilajeineen. Saaren koivikko (34) Ulvilassa on upea iäkästä lehtipuustoa kasvava lehtoalue Kokemäenjoen deltasaaressa. Arvokkaita mereisiä maisemakokonaisuuksia, lintuvesiä ja riistan lisääntymisalueita ovat Pitkäkari-Kolppa, Kulhari (18), Luoteenräyhä (23), Harmaat (26), Loukkeenkari (25) ja Puskuurinkari (27) Porissa sekä Kalafjälli-Koukkusunti (60) Merikarvialla. Valtakunnallisesti huomioitavia maankohoamisrantoja ovat Kuuminaisten lounaisranta (24) ja Pihlavaluoto(21) Porissa. Ristijärvi-Kivijärvi (56) Merikarvialla on arvokas maisemakokonaisuus ja riistan lisääntymisalue. Arvokkaita kulttuurimaisemia ovat Ahlainen (5), Kaasmarkun jokivarsi (37) ja Noormarkun ruukki (12). Ahlaisten kulttuurimaisema edustaa pienipiirteistä ja vaihtelevaa viljely- ja kylämaisemaa. Kaasmarkun jokivarsi on jyrkkätörmäinen ja paikoin laidunnettu. Joki on vuolas ja koskinen virratessaan kylän halki. Noormarkun ruukki on puistomaisesti hoidettu ja siellä on arkkitehtonisesti arvokkaita rakennuksia. Töyrään kallio on valtakunnallisesti arvokas kallioalue, joka korkeana hallitsee suurta peltoaluetta. Etelärinteellä on rehevää lehtoa. Harjualueita, jotka tulee suojella maa-aineksenotolta ovat Suntilanharju ja Suntilanriutta (72), Nierholma-Saantee (6), Yyteri ja Pohjapelto (73) Porissa.

81 81 Ympäristön nykytila Maakunnallisesti ja paikallisesti tärkeitä merialueen kohteita ovat Julukari, Kakkuri, Rengaskari-Trolloori, Räyhä ja Katiskalahti Porissa, Purannokka ja tynnyrikari Luvialla, Pooskerinlahti, Leipäkarit, Kalliokari ja Kaksoskari Merikarvialla. Lintuvesialueita ovat Ämttöönlahti Porissa, Pyrstöjärvi Pomarkussa, Merikarvianjoen suisto Merikarvialla ja Haukijärvi Siikaisissa. Maisemallisesti arvokkaita vesistöjä ja riistan lisääntymisalueita ovat Hosionjärvi Ulvilassa, Alinen Pohjajärvi ja Holampijärvi Porissa, Präänholmanlampi Merikarvialla, Kuollejoki- Poosjoki Noormarkussa ja Isojärven saaret Pomarkussa. Arvokkaita suoalueita ovat Isosuo ja Susisuo Porissa, Isokeidas Pomarkussa ja Kivineva Siikaisissa. Osa Kivinevasta on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisesti. Huomionarvoisia koskialueita ovat Sahakoski, Rytökoski ja Pohjajoen kosket Porissa. Tärkeitä lehtoalueita ovat Sunniemen lehto Ulvilassa, Svedholmanlahden tervaleppälehto Porissa ja Kankaanpään lehtokorpi Luvialla Heikinluodon uoma Merikarvialla. Tärkeitä kallioalueita ovat Susikallio, Rottasuon kalliot, Viikerinkalliot, Nielpäkinkallio ja Toukarin kallioalue Porissa sekä Töyräänkallito ja Keräkallio Ulvilassa. Natura 2000-ohjelmaan ovat Tahkoluodon ympäristöstä ehdolla Preiviikinlahti, Kuuminaistenniemi, Kokemäenjoensuisto ja Gummandooran saaristo Porissa, Luvian saaristo Luvialla, Pooskerin saaristo Porissa ja Merikarvialla, Ouran saaristo, Kalafjälli ja Merikarvian laitumet Merikarvialla, Niemijärvi-Itäjärvi ja Siikaisten laitumet Siikaisissa, Isoneva Pomarkussa, Poosjärvi Noormarkussa ja Kaasmarkunmäki Ulvilassa. Pääosa ehdolla olevista alueista kuuluu jo nyt suojeluohjelmien piiriin /PRP11/.

82 82 Arvioidut ympäristövaikutukset 4. ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 4.1 Lainsäädännön velvoitteet Laki ympäristövaikutusten arvioinnista (468/94) annettiin 10. päivänä kesäkuuta vuonna Se astui voimaan Lakia täydentää ympäristövaikutusten arvioinnista annettu asetus nro 792/94. Lain ja asetuksen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on arvioitava tarpeellisessa määrin hankkeen vaikutukset: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; sekä d) luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kaavio Arvioitavat ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukaan hankekohtaisesti. Tässä yhteydessä arvioidaan tämän hankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia eikä Suomen energian kulutukseen, tuotantoon tai hankintaan liittyviä vaihtoehtoja tai näkökohtia. Näitä kysymyksiä koskevat ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan lain mukaan viranomaisten toimesta valmisteltaessa valtakunnallisesti merkittäviä suunnitelmia ja ohjelmia.

83 83 Arvioidut ympäristövaikutukset 4.2 Tahkoluodon voimalaitoshankkeessa arvioidut ympäristövaikutukset Ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista on tässä hankkeessa erityisesti arvioitu: vaikutukset merialueen tilaan, kalastoon ja kalastukseen sivutuotteiden sijoitusvaihtoehtojen vaikutukset luontoon ilmapäästöjen vaikutukset kasvillisuuteen ja ihmisten terveyteen Hankkeen vaikutukset lähialueen melutasoon Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvista vaikutuksista on arvioitu mm.: voimalaitoksen vaikutukset maisemaan, asumiseen ja virkistysalueisiin hankkeen vaikutukset työllisyyteen, elinkeinoelämään ja sosiaalisiin olosuhteisiin vaikutukset liikenteeseen lisäksi selvitetään onko hankkeella vaikutuksia muinaismuistoihin sekä luonnonsuojelu- tai rakennussuojelukohteisiin. Arvioinnissa on soveltuvin osin erotettu rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset. Arviointi perustuu: ympäristön nykytilan selvityksiin selvityksiin nykyisen voimalaitoksen vaikutuksista hankkeen suunnitelmiin ja päästöarvioihin tehtyihin lisäselvityksiin laskelmiin vaikutusalueesta ja vaikutuksen voimakkuudesta. Arvioinnissa käytettiin lisäksi lähdetietoina tutkimustuloksia muista vastaavista laitoksista.

84 84 Arvioidut ympäristövaikutukset 4.3 Arvioinnissa käytetty aineisto ja menetelmät Arvioinnissa oli käytettävissä lähdeluettelon mukainen kirjallinen aineisto Tahkoluodon ympäristön tilasta ja maankäytöstä. Tietoja nykyisten voimalaitosyksiköiden päästöistä ja vaikutuksista ympäristöön käytettiin hyödyksi. Arviointia varten tehtiin lisätutkimuksia ja selvityksiä. Ilmaan kohdistuvien päästöjen vaikutukset arvioitiin Ilmatieteen laitoksen tekemän leviämismallilaskelman perusteella. Nykyisten voimalaitosten aiheuttama melutaso mitattiin useissa pisteissä voimalaitosten lähellä. Maastokäynneillä varmennettiin ja tarkennettiin kartoista ja muista materiaaleista saatavaa aineistoa. Asukaskyselyllä selvitettiin lähiseudun asukkaille tärkeitä vaikutuksia ja tutkittiin hankkeeseen liittyviä ristiriitoja. Jäähdytysveden vaikutusalueen laajuuden tarkastelussa on hyödynnetty tehtyjä mittauksia ja tämän perusteella arvioitiin laajennuksen aiheuttaman lisälämpökuorman vaikutus. Lisäksi tehtiin vertailuja muiden toiminnassa olevien lauhdevoimalaitosten jäähdytysvesien kulkeutumistutkimusten ja mallitarkastelujen kanssa.

85 85 Hankkeen ympäristövaikutukset 5. HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 5.1 Arvioinnin lähtötiedot Uuden voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arviointi perustuu taulukossa esitettyihin arvioihin voimalaitosten materiaalivirroista ja päästöistä. Taulukko Porin Tahkoluodossa sijaitsevien voimalaitosten materiaalivirrat, päästöt ja sivutuotteet sekä ennusteet vuodelle PVO lämpövoima v t/a IVO Meri-Pori v t/a v hanketta ei toteuteta t/a Uusi Voimalaitosyksikkö v hanke toteutetaan t/a Polttoaineet Kivihiili Raskas polttoöljy Sivutuotteet Lentotuhka Pohjatuhka Kipsi CaSO 4 *2H 2 O Kemikaalit Kalkkikivi CaCO Ammoniakki (25 %) Päästöt ilmaan Rikkidioksidi Typen oksidit Kiintoaine Hiilidioksidi

86 86 Hankkeen ympäristövaikutukset 5.2 Päästöt ilmaan Päästöjen muutokset Uuden voimalaitosyksikön käyttöönotto lisää väistämättä haitallisten yhdisteiden päästöjä ilmaan. Päästöt kasvavat jonkin verran myös siinä tapauksessa, että uutta voimalaitosyksikköä ei rakenneta, koska tällöin PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitoksen käyttöä lisätään n. 25 %. Eri voimalaitosten käyttöön liittyvät päästöt ilmaan on esitetty taulukossa Raskasmetallit Voimalaitoksen savukaasuissa on puhdistuksen jälkeen vielä kiintoainetta, joka sisältää jonkin verran raskasmetalleja. Ne leviävät hiukkaspäästöjen mukana ympäristöön. Raskasmetallipäästöjen tarkastelu perustuu Meri-Porin voimalaitoksen vuoden 1996 ilmansuojelutietojen päivitykseen. Meri-Pori käyttää kivihiiltä ja se on varustettu sähkösuodattimilla ja rikinpoiston märkämenetelmälaitteistolla eli samantyyppisillä savukaasunpuhdistuslaitteistoilla kuin Tahkoluotoon suunniteltu uusi kivihiilikattila. Taulukko Voimalaitosten raskasmetalli- ja arseenipäästöt ilmaan. Päästölähde/ Alkuaine PVO lämpövoima v kg/a IVO Meri-Pori v kg/a v hanketta ei toteuteta kg/a v hanke toteutetaan kg/a Elohopea 3, Lyijy Kadmium 2,4 8, Arseeni Vanadiini Nikkeli Kromi Kotkan Mussaloon suunnitellun vastaavan kokoisen voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä arvioitiin hiukkaspäästöissä ympäristöön kulkeutuvien raskasmetallien laskeuma hyvin pieneksi. Hiukkaslaskeuman arvioitiin olevan suurimmillaankin alle 0.2 µg/m 2 /a.

87 87 Hankkeen ympäristövaikutukset Päästöjen leviäminen Tutkimusmenetelmät ja -aineistot Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuosasto arvioi leviämislaskelmin Porin pistelähteiden päästöjen vaikutuksia paikalliseen ilmanlaatuun ja happamoittavaan rikkilaskeumaan /ALE2/. Leviämislaskelmat toteutettiin sekä vuoden 1996 päästöillä että tulevaa tilannetta edustavilla vuoden 2002 päästöarvioilla. Vuoden 2002 tarkasteluissa oli mukana myös tilanne, jossa Pohjolan Voima on rakentanut uuden voimalaitoksen Tahkoluotoon. Päästöjen leviämislaskelmiin käytettiin Ilmatieteen laitoksella kehitettyä kaupunkialueen ilman epäpuhtauspäästöjen leviämistä kuvaavaa matemaattis-fysikaalista tietokonemallia, ns. kaupunkimallia, ja Ilmatieteen laitoksen rikkilaskeumamallia. Mallilaskelmien meteorologisina tietoina käytettiin Porin seudun ilmastollisia olosuhteita edustavia vuosien havainnoista muodostettuja aineistoja. Työssä arvioitiin ulkoilman rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja typen oksidipitoisuuksia sekä rikin kokonaislaskeumaa. Kaupunkimalli laskee epäpuhtauspitoisuuden tuntikeskiarvoja oletuksella, että meteorologinen tilanne ja päästö pysyvät vakioina tunnin ajan. Laskenta etenee tunnin aika-askeleella kunnes koko meteorologisten tietojen aikasarja ja tunneittaiset päästöt on käyty läpi. Pitoisuudet lasketaan suureen määrään tulostuspisteitä. Mallin antamat yksittäiset pitoisuusarvot ovat odotusarvoja, mutta niistä laskettujen tilastollisten tunnuslukujen osuvuus on tarkasteluissa todettu tyydyttäväksi. Rikkilaskeumalla tarkoitetaan rikkiyhdisteiden poistumista ilmasta maahan, kasvillisuuteen ja veteen. Poistuminen tapahtuu kahdella tavalla: märkälaskeumana, jossa sadepisaroihin sitoutunut rikki tulee sateen mukana alas ja kuivalaskeumana, jossa ilman rikki sitoutuu kasvillisuuteen kasvihengityksen yhteydessä, liukenee maan ja kasvien pinnalla olevaan veteen tai reagoi suoraan maanpinnan mineraalien kanssa. Laskelmissa käytetty rikkilaskeuman matemaattinen malli perustuu epäpuhtauksien leviämistä kuvaavan differentiaaliyhtälön analyyttiseen ratkaisuun siten, että reunaehtona otetaan huomioon epäpuhtauksien laskeutuminen ilmakehässä. Rikkilaskeumaan vaikuttavina tekijöinä huomioitiin sekä kuivaettä märkälaskeuma. Ilman epäpuhtauksien leviämisen kannalta keskeisiä meteorologisia muuttujia ovat tuulen suunta ja nopeus, ilmakehän stabiiliutta kuvaava suure ja sekoituskorkeus. Tuulen suunta ja nopeus määräävät epäpuhtauden keskimääräisen kulkeutumisen. Ilmakehän stabiiliutta kuvaavalla suureella arvioidaan ilmavirtauksen pyörteisyyttä, joka tuulen nopeuden ohella vaikuttaa merkittävästi epäpuhtauksien sekoittumiseen ja pitoisuuksien laimenemiseen kulkeutumisen aikana. Sekoituskorkeus ilmaisee sen alimman ilmakerroksen paksuuden, jossa sekoittuminen tapahtuu.

88 88 Hankkeen ympäristövaikutukset Sekä sisämaassa että rannikkovyöhykkeellä ovat vallitsevia etelänpuoleiset (etelä, kaakko ja lounas) tuulet, joiden osuus koko aineistossa on noin 45 %. Vähiten esiintyy koillistuulia (noin 8 %). Navakoiden (yli 8 m/s) tuulten osuus kaikista tuulista on sisämaassa noin 1 % ja rannikkovyöhykkeellä noin 16 %. Heikkoja (alle 2 m/s) esiintyy suhteellisesti eniten itä- ja kaakkoissektoreissa (sisämaassa %, rannikolla % kyseisten suuntasektoreiden kaikista tuulista). Kuva Tuulen suunta- ja nopeusjakaumat tutkimusalueella vuosina Prosenttiarvo ympyrän kehällä kuvaa kunkin tuulensuunnan osuutta koko aineistosta. Nopeusjakauma kunkin suuntasektorin sisällä on esitetty kuuteen nopeusluokkaan luokiteltuna.

89 89 Hankkeen ympäristövaikutukset Leviämislaskelmia varten selvitettiin Porin pistelähteiden rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt ja niiden ajallinen vaihtelu sekä muut päästöjen leviämiseen vaikuttavat tekijät (piippujen korkeudet, sijainnit ja suuaukon sisähalkaisijat; poistokaasujen määrä ja lämpötila; lähiesteiden mittasuhteet). Hankittujen tietojen perusteella muodostettiin kullekin pistelähteelle ja tarkasteluvaihtoehdolle tunneittaisten päästöjen aikasarja. Leviämismallilaskelmien nykytilanteen lähtötietoina käytettiin toiminnanharjoittajien ilmoittamia vuoden 1996 tietoja. Laskelmissa oli mukana kaikkiaan 20 erillistä pistelähdettä. Näiden yhteenlasketut vuoden 1996 rikkidioksidipäästöt olivat tonnia ja typenoksidipäästöt tonnia. Vuoden 2002 tilanne laskettiin ensiksi ilman Pohjolan Voiman suunnittelemaa uutta voimalaitosta, jolloin alueen rikkidioksidipäästöiksi arvioitiin tonnia ja typenoksidipäästöiksi tonnia. Toiseksi laskettiin tilanne, jolloin uusi voimalaitos on rakennettu ja vuoden 2002 päästöt Porin seudulla ovat rikkidioksidin osalta tonnia ja typenoksidien osalta tonnia. Laskennassa käytettiin enimmäispäästöjen arviota lähtötietona, joten todellinen tilanne on parempi kuin laskelmien antamat tulokset. Leviämislaskelmien tulokset Leviämislaskelmien tuloksia on havainnollistettu aluejakaumina kartoilla. Kuvissa esitetyt, eri laskentapisteisiin määritetyt suurimmat pitoisuudet on määritelty rikkidioksidille ja typpidioksidille voimassa olevia ohjearvoja vastaavasti. Seuraavissa karttakuvissa leviämislaskelmien tuloksista on esitetty tuntiarvot, koska yksittäisten pistelähteiden vaikutus tulee niissä selvimmin näkyviin. Aluejakaumat eivät esitä ajallisesti yhtenäistä tilannetta, sillä pitoisuuksien suurimmat arvot saattavat esiintyä eri laskentapisteissä eri ajankohtina.

90 90 Hankkeen ympäristövaikutukset Rikkidioksidi (SO 2 ) Kuvassa on esitetty Porin pistelähteiden aiheuttama rikkidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ) vuoden 1996 päästötilanteessa. Koko Reposaaren alueella tuntiarvo ylittää 20 µg/m 3 ja on maksimipisteessä noin 50 µg/m 3. Porin keskustassa ylittyy 10 µg/m 3 pitoisuus. Muualla pitoisuudet jäävät alhaisemmiksi. Ohjearvo on 250 µg/m 3. Kuva Rikkidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ). Porin pistelähteet 1996 ( Nykytila ).

91 91 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuvassa on esitetty Tahkoluodon uuden voimalaitosyksikön rikkidioksidipäästöjen leviäminen. Uudesta yksiköstä aiheutuu manneralueelle alle 10 µg/m 3 pitoisuuden lisäys (tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus). Meri-Porin ja Ahlaisten ulkopuolella pitoisuuslisäys on alle 5 µg/m 3. Kuva tuntiarvoon. Tahkoluodon uuden voimalaitoksen vaikutus ilman rikkidioksidipitoisuuden

92 92 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuva Rikkidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ). Porin nykyiset pistelähteet ja Tahkoluodon uusi voimalaitos 2002 ( Tuleva tilanne ). Porin nykyisten pistelähteiden sekä Pohjolan Voiman uuden voimalaitoksen vaikutus alueen rikkidioksidin tuntiarvoon (µg/m 3 ) on esitetty kuvassa Maksimipisteessä pitoisuus on noin 20 % ohjearvosta ja laajemmalla alueella alle 10 % ohjearvosta. Muutokset nykyiseen tilanteeseen on havaittavissa vertaamalla kuvaan 5.2.3

93 93 Hankkeen ympäristövaikutukset Rikkilaskeuma Mallilaskelmien tulosten mukaan Porin pistelähteiden aiheuttama rikkilaskeuma jää maa-alueilla pieniä keskittymiä lukuunottamatta kaikilla tutkimuksessa tarkastelluilla päästövaihtoehdoilla tasolle mg/m 2. Pohjolan Voiman uuden voimalaitoksen vaikutus alueen rikin vuosilaskeumaan on esitetty kuvassa Siitä havaitaan, että Meri-Porin, Reposaaren ja Ahlaisten alueella lisälaskeuma on 5-8 mg/m 2 (alle 3 % tavoitearvosta) ja muualla enintään 5 mg/m 2 (1,5 % tavoitearvosta). Kuva Tahkoluodon uuden voimalaitoksen vaikutus rikkilaskeumaan (mg/m 2 ).

94 94 Hankkeen ympäristövaikutukset Typpidioksidi (NO 2 ) Porin nykyisistä pistelähteistä johtuva korkein tuntiarvoon verrannollinen typpidioksidipitoisuus on noin 3 % ohjearvosta. Typpidioksidin leviäminen on esitetty kuvissa (nykytilanne), (uusi voimalaitos) ja (tilanne vuonna 2002, nykyiset pistelähteet ja uusi voimalaitosyksikkö). Kuva Typpidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ). Porin pistelähteet 1996 ( Nykytila ).

95 95 Hankkeen ympäristövaikutukset Uuden voimalaitosyksikön vaikutus typpidioksidin tuntiarvoihin on esitetty kuvassa Leviämismallin mukaan suurin pitoisuus on noin 1 % ohjearvosta. Kuva Typpidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ). Tahkoluodon uusi voimalaitos 2002.

96 96 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuva Typpidioksidin korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (µg/m 3 ). Porin nykyiset pistelähteet ja Tahkoluodon uusi voimalaitos 2002 ( Tuleva tilanne ).

97 97 Hankkeen ympäristövaikutukset Päästöjen vaikutukset Vaikutukset ilman laatuun Porin keskustassa mitatut rikkidioksidipitoisuuden korkeimmat tuntiarvot olivat v µg/m 3. Porin nykyisten pistelähteiden osuus tästä on neljännes eli 10 µg/m 3. Uusi voimalaitos korottaisi tuntiarvoja noin 3 µg/m 3. Ohjearvo on 250 µg/m 3. Porin nykyisten pistelähteiden ja uuden voimalaitoksen aiheuttama pitoisuus olisi yleisesti alle 5 % ohjearvosta paitsi Reposaaressa sijaitsevassa maksimipisteessä korkeimmillaan 20 % ohjearvosta. Uuden voimalaitosyksikön vaikutus rikkidioksidin ja typpidioksidin tuntiarvopitoisuuksiin Porin seudulla on osoitettu kuvassa RIKKIDIOKSIDIN TUNTIARVOT Nykytilanne Ohjearvo Laajennuksen jälkeen TYPPIDIOKSIDIN TUNTIARVOT Uuden voimalaitosyksikön osuus Nykyiset pistelähteet Liikenteen päästöt Nykytilanne Ohjearvo Laajennuksen jälkeen Kuva Tahkoluodon uuden voimalaitosyksikön päästöjen arvioitu osuus vuonna 1996 mitatuista tuntiarvoista Porin keskustassa. Typpidioksidipitoisuuden korkeimmat tuntiarvot Porin keskustassa (Itätulli v. 1996) olivat v µg/m 3 mikä on 55 % ohjearvosta. Uuden voimalaitosyksikön arvioitu lisävaikutus em tuntipitoisuuteen on vajaat 1 µg/m 3. Näin vaikutus on noin 1 % nykyisestä pitoisuudesta.

98 98 Hankkeen ympäristövaikutukset Kaikkien Porin pistelähteiden yhteenlaskettu vaikutus keskustan typpidioksidipitoisuuteen on tällä hetkellä noin 2,5 µg/m 3 tuntitasolla. Kaupunkialueilla ja taajamissa yleensä mitatuista typen oksidien pitoisuuksista valtaosa (> 90 %) muodostuu tieliikenteen päästöistä. Yksittäisten pistelähteen vaikutus kaupunkialueiden typen oksideihin on yleensä niin pieni ettei sitä mittauksissa havaita. Porin keskustassa Itätullin mittausasemalla PM 10 - hiukkasten vuorokausipitoisuus vuonna 1996 oli 105 µg/m 3. Tuolloin ohjearvo ylittyi. Aiempien tutkimusten mukaan (mm. Mussalon voimalaitoksen laajennushanke) Tahkoluodon voimalaitoksen kiintoainepäästöt aiheuttavat laajennuksen jälkeen voimalaitoksen ympäristössä suurimmillaan alle 1µg/m 3 hiukkaspitoisuuden. Näin voimalaitoksen aiheuttama pienhiukkaspitoisuus on Porin keskustassa noin 0.5 prosenttia mitatuista pitoisuuksista ilman kaasumaisten yhdisteiden muutuntaa. Valtaosa Porin pienhiukkaspäästöistä on liikenteen aiheuttamaa. Muita pienhiukkaspäästölähteitä ovat polttoprosessit ja teollisuus Vaikutukset terveyteen Päästölähteestä vapautuneen epäpuhtauden aiheuttama haitallinen terveysvaikutus välittyy usean tekijän kautta. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm altisteen ja altistusympäristön ominaisuudet sekä altistuvan henkilön yksilölliset ominaisuudet. Lisäksi useimmat mitattavissa olevat terveysvaikutukset kuten hengitystieinfektiot voivat esiintyä myös muista syistä, jolloin on vaikeaa erottaa ilman epäpuhtauksien osuutta. (YM/Työryhmän mietintö /Ilmanlaadun työryhmän mietintö) Ilman kautta aiheutuvat haitalliset terveysvaikutukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Lyhytaikaiset yleiset vaikutukset Pidempiaikaiset yleiset vaikutukset Toksiset erityisvaikutukset Lyhytaikaiset terveysvaikutukset palautuvat usein itsestään siirryttäessä likaisesta ympäristöstä puhtaampaan. Pidempiaikaiset terveysvaikutukset aiheuttavat mm lisääntynyttä lääkkeiden ja terveyspalvelujen käyttöä. Harvinaiset toksiset erityisvaikutukset voivat olla tunnistettavissa tietyn ulkoilman päästön tai altistuksen aiheuttamiksi. Useimmiten ne kuitenkin aiheutuvat vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta vähäisestä altistumisesta, jolloin esimerkiksi kaupunki-ilman epäpuhtauksien aiheuttamia keuhkosyöpiä on mahdotonta erottaa muiden tekijöiden, erityisesti aktiivisen ja passiivisen tupakoinnin aiheuttamista syövistä. Suomen uudet ilmanlaadun ohjearvot ovat selvästi tiukemmat kuin Euroopan Unionin voimassa olevat ohjearvot. EU:n ohjearvot ovat parhaillaan uusittavina.

99 99 Hankkeen ympäristövaikutukset Lyhytaikaispitoisuuksien (tunti ja vuorokausi) ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Niiden asettamisessa on otettu huomioon muun muassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset herkkiin ihmisiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja hengityselinsairaisiin. Pitkäaikaispitoisuuksien ohjearvojen ja laskeuman tavoitearvon tarkoituksena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Tavoitearvo rikkilaskeumalle annettiin järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi metsätalousalueilla. Ohjearvot ovat luonteeltaan tavoitteellisia ja ne on tarkoitettu käytännön ilmansuojelutyöhön. Ohjearvot on otettava huomioon yhdyskuntien suunnittelussa ja toisaalta laitosten lupamenettelyssä. Tärkeimmät ohje- ja raja-arvot on lueteltu taulukoissa ja Ohjearvoja uudistettaessa huomioitiin WHO:n suositukset, mm uusimmat tiedot ilman epäpuhtauksien terveysvaikutuksista niin sanottuihin herkkiin väestöryhmiin, kuten pienet lapset, vanhukset ja hengityselinsairaat. Kuva Ilman epäpuhtauksien aiheuttamat vaikutukset väestössä. Ilmanlaadun ohjearvot ilmaisevat ilmansuojelun päämääriä ja tavoitteita. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain myös viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Lähtökohtana voidaan pitää, että päästöistä ei ole odotettavissa merkittäviä haitallisia vaikutuksia, jos ilman laadun ohjearvoja ei ylitetä. Tehtyjen arvioiden perusteella uuden voimalaitosyksikön päästöistä ei ole odotettavissa terveydellistä haittaa asukkaille. On kuitenkin mahdotonta ulottaa tarkastelu yksittäisen henkilön tasolle, koska yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia.

100 100 Hankkeen ympäristövaikutukset Vaikutukset happamoitumiseen, kasvillisuuteen ja eläimistöön Vaikutukset happamoitumiseen Ilman epäpuhtaudet vaikuttavat kasvillisuuteen muun muassa muuttamalla maaperän ominaisuuksia ja maaperämikrobien elinolosuhteita ja näin heikentämällä kasvien vastustuskykyä pakkasta, tuholaisia ja kasvitauteja vastaan sekä lisäämällä ravinteiden huuhtoutumista maaperästä. Suomessa metsämaat ovat lähes kaikkialla podsolimaannoksia, jotka ovat syntyneet luonnollisen happamoitumisen tuloksena. Ilmakehän hapan laskeuma, kasvien hajoamistuotteena syntyvät orgaaniset humushapot sekä kasvien ravinteiden otto ja maan mikrobitoiminta aiheuttavat metsämaan pintakerroksen luonnollista happamoitumista. Happamoittavan laskeuman vetyionit lisäävät suoraan maan happamuutta. Laskeuman sulfaatti-ionit aiheuttavat maassa happamoitumista huuhtomalla puskuroivia emäskationeja maaperästä. Pitkällä aikavälillä nitraatti- ja ammoniumlaskeuma täyttää ekosysteemin typen tarpeen, jolloin myös ne alkavat huuhtoutua kuljettaen mukanaan emäskationeja. Emäskationien huuhtoutuminen pintamaasta johtaa sen puskurikapasiteetin heikkenemiseen ja happamuuden lisääntymiseen, mistä voi olla seurauksena kasveille haitallisten metallien, erityisesti alumiinin liukeneminen maaveteen. Maaperän kemialliset ominaisuudet vaikuttavat ensimmäisinä puiden juuristossa. Maaperän liukoiset metallit, erityisesti alumiini, vaurioittavat suurina pitoisuuksina puiden juuristoa. Puun ravinteiden ottoa tehostavien sienijuurten vaurioituminen johtaa ravinteiden saannin heikkenemiseen. Maaperän ravinteiden niukkuus voi johtaa kasveille välttämättömien ravinteiden puutostiloihin. Happamoitumisen vaikutukset näkyvät helpoimmin karuilla metsäalueilla, joissa ravinteita on jo luonnostaan vähän. Happamoittavat päästöt ovat vaikuttaneet Porin seudun kasvillisuuteen. Se on näkynyt kohonneina rikkipitoisuuksina, ravinteiden vähyytenä ja lajimuutoksina. Tilanteessa on kuitenkin nähty jo selvää muutosta parempaan. Uusi voimalaitosyksikkö tulee lisäämään haitallisten aineiden pitoisuutta ilmassa. Koska ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ilmassa tulevat kuitenkin olemaan selvästi ohjearvoja pienempiä, ja koska laskeuman muutos on hyvin pieni, niin uuden voimalaitoksen käyttöönotolla ei voida odottaa olevan havaittavia vaikutuksia kasviston elinvoimaisuuteen, kasvuun ja nykytilannekuvauksessa esitettyyn luonnon monimuotoisuuteen yleensä.

101 101 Hankkeen ympäristövaikutukset Vaikutukset kasvillisuuteen Ilmapäästöt vaikuttavat kasviyhdyskuntien rakenteeseen riippuen siitä minkälaisille päästöille kasvit altistuvat. Jotkut lajit kärsivät suhteellisen pienistä haitallisten ainesten pitoisuuksista. Toiset lajit taas hyötyvät käyttämällä väistyvien lajien kasvutilan ja ravinteet hyväkseen. Osaa ilman kautta tulevasta laskeumasta kasvit pystyvät käyttämään myös ravinteina. Suurina pitoisuuksina esimerkiksi typen oksideilla on kasvillisuuteen sekä haitallisia että lannoittavia vaikutuksia. Lajikoostumus samoin kuin lajien väliset runsaussuhteet muuttuvat luontaisten stressitekijöiden kuten rapautumisen, mikrobitoiminnan, lämpötilan vaihtelun ja muutosten, sademäärien ja ihmisen toiminnasta aiheutuvien päästöjen myötä. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset kasveihin ilmenevät yleensä aluksi biokemiallisina ja fysiologisina muutoksina. Vasta pitkäaikaisen suurten päästöjen aiheuttaman stressin vaikutuksia voidaan havaita kokonaisten yhteisöjen rakenteessa. Voimakkaan päästölähteen (esim. Kuolan alueen teollisuuden) välittömässä läheisyydessä voi olla tuhoalue, jolla koko ekosysteemi on täysin muuttunut. Tällaisella alueella puusto on kuollut ja aluskasvillisuutena on esimerkiksi heinikkoa. Siirryttäessä kauemmas päästölähteestä tullaan vauriovyöhykkeelle, jossa suorat ja epäsuorat vaikutukset aiheuttavat muutoksia puissa, maaperässä ja aluskasvillisuudessa. Vaikutukset ovat selvästi havaittavia ja mitattavia. Vauriovyöhykkeen jälkeisellä alueella ns. tausta-alueella, ei esiinny vaurioita. Tausta-alue on määriteltävä tapauskohtaisesti. Puhtaita alueita ei ole enää olemassakaan, tästä pitää kaukokulkeuma huolen. Kaukokulkeuman vaikutus voi olla niin suuri, että yksittäisen, paikallisen päästölähteen vaikutusta voi olla vaikea erottaa siitä. Kasveille haitallisimpia päästöjä ovat suurina pitoisuuksina rikki, typpi, raskasmetallit, otsoni ja fluori. Ne vaikuttavat kasveihin joko suoraan välittömästi tai välillisesti. Rikkidioksidin, typen oksidien, fluoridien ja muiden epäpuhtauksien (otsonia lukuunottamatta) pitoisuudet ovat Suomessa yleensä niin alhaisia etteivät ne aiheuta selvästi havaittavia suoria vaurioita. Myöskään puuston kasvussa ei ole voitu osoittaa esimerkiksi sellaisia kasvun muutoksia, jotka aiheutuisivat ilman epäpuhtauksista (kuva ). Luontaisista tekijöistä merkittävin näyttää olevan sademäärä (kuva ).

102 102 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuva Männyn, kuusen ja koivun kasvuindeksi Etelä-Suomessa (Mielikäinen ym. 1996). Kuva Kuusen kasvu ja touko-kesäkuun sademäärä ovat seuranneet toisiaan melko hyvin jo sata vuotta (Mielikäinen ym. 1996).