11444 POHJOLAN VOIMA OY KRISTIINAN VOIMALAITOKSEN LAAJENNUS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

Transkriptio

1 Sisältö POHJOLAN VOIMA OY KRISTIINAN VOIMALAITOKSEN LAAJENNUS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO VOIMALAITOSTOIMINNAN VAIHEET KRISTIINASSA HANKKEESTA VASTAAVA POHJOLAN VOIMA OY:N VAIHTOEHDOT SÄHKÖN TUOTANNON LISÄÄMISESSÄ Investointien lähtökohdat Pohjolan Voima Oy:n hankkeet HANKE JA SEN VAIHTOEHDOT HANKKEEN YLEISKUVAUS JA TAVOITTEET HANKKEEN OSAT JA NIIDEN VAIHTOEHDOT Voimalaitosvaihtoehdot Hiilen kuljetus ja varastointi Jäähdytysvesijärjestelmä Tuhkan ja muiden sivutuotteiden käsittely ja sijoittaminen HANKKEEN SUUNNITTELU- JA TOTEUTTAMISAIKATAULU HANKKEEN TOTEUTTAMATTA JÄTTÄMINEN LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Teollisuuden investoinnit Uusi tieyhteys Sivutuotteiden sijoittaminen Voimalinja MAAKAASUN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET JA VAIKUTUKSET Hiililauhdevoimalaitoksen muuttaminen maakaasukäyttöiseksi Maakaasun käytön ympäristövaikutukset YMPÄRISTÖN NYKYTILA ILMAN LAATU Ilman laadun ohjearvot Suurimmat päästölähteet Suupohjan alueen ilman laatu MERIALUE Kristiinankaupungin merialueen tila Veden laatu ja vesieliöstö Kalatalous MAAPERÄ JA POHJAVESI KASVILLISUUS JA ELÄIMISTÖ Luonnon nykytila Nykyisten ilmapäästöjen vaikutukset kasvillisuuteen...64

2 Sisältö 3.5 NYKYISEN VOIMALAITOKSEN MELU MAANKÄYTTÖ Kristiinan kaupungin ympäristön talousalue ja elinkeinorakenne Seutukaava Yleiskaava Asemakaava Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Tiesuunnitelma SUUNNITELLUN JÄTEHUOLTOALUEEN NYKYTILA ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET LAINSÄÄDÄNNÖN VELVOITTEET JA HANKKEESSA ERITYISESTI HUOMIOITAVAT VAIKUTUKSET ASUKASKYSELYN PERUSTEELLA TÄRKEÄT VAIKUTUKSET ARVIOINNISSA KÄYTETTY AINEISTO JA MENETELMÄT YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TAUSTATIETOJA Ilman epäpuhtaudet ja terveysvaikutukset Ilmapäästöt ja kasvillisuus Ilmapäästöt ja pintavedet Sivutuotteiden ominaisuudet HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET UUSI VOIMALAITOS JA ILMAN LAATU Päästöjen muutokset Vaikutukset ilmakehään Päästöjen leviäminen ja vaikutukset UUSI VOIMALAITOS JA LUONNON EKOSYSTEEMIT Uusi voimalaitos ja kasvillisuus Uusi voimalaitos ja pintavedet Uusi voimalaitos ja pohjavedet Voimalaitos ja eläimistö UUSI VOIMALAITOS JA MERIALUEEN TILA SEKÄ KALATALOUS Jäähdytysvesien vaikutusalue Uusi voimalaitos ja merialueen tila Uusi voimalaitos ja Kristiinan edustan kalatalous Yhteenveto uuden voimalaitoksen vaikutuksista mereen UUSI VOIMALAITOS JA LÄHIALUEEN MELUTASO SIVUTUOTTEIDEN KÄSITTELYALUE Soveltuvuus sivutuotteiden välivarastointi ja loppusijoitusalueeksi Uusi käsittelyalue ja pintavedet Sivutuotteiden kuljetusten vaikutukset HANKKEEN SUHDE JA VAIKUTUS MAANKÄYTTÖÖN JA SUOJELUOHJELMIIN Nykyinen maankäyttö Suunniteltu maankäyttö Suojelualueet Luonnon varojen hyödyntäminen MAISEMAVAIKUTUKSET HANKKEEN YHTEISKUNNALLISET JA SOSIAALISET VAIKUTUKSET Vaikutukset työllisyyteen, elinkeinoelämään ja sosiaalisiin suhteisiin Vaikutukset Kristiinankaupungille Voimalaitoshankkeen vastaanotto Suupohjan alueella YMPÄRISTÖONNETTOMUUDET YHTEENVETO HAITALLISTEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISMAHDOLLISUUKSISTA VAIKUTUSALUEEN RAJAUS ARVIOINNIN KESKEISIÄ EPÄVARMUUSTEKIJÖITÄ...153

3 Sisältö 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN TOTEUTTAMINEN ARVIOINTIOHJELMA OSALLISTUMISJÄRJESTELMÄ TIEDOTTAMINEN ARVIOINTISELOSTUKSEN TIEDOTUSTOIMENPITEET ARVIOINNIN TEKIJÄT TOIMENPITEET YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN JÄLKEEN TARVITTAVAT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA LÄHTEET LIITTEET1 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta YHTEYSTIEDOT- takakansi Maanmittauslaitos lupa nro 3/MAR/97

4 Sisältö

5 1 Tiivistelmä TIIVISTELMÄ Taustaa: PVO-konsernin emoyhtiö Pohjolan Voima Oy on päättänyt selvittää mahdollisuuksia rakentaa Kristiinankaupungin Karhusaareen uusi, sähköteholtaan noin 570 MW hiilivoimalaitosyksikkö. Hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Uuden voimalaitosyksikön lisäksi hankkeeseen kuuluu jäähdytysvesijärjestelmän laajentaminen, voimalaitoksen sivutuotteiden sijoittaminen ja kivihiilikentän laajentaminen. Voimalaitokselle tulee rakentaa uusi 400 kv voimalinja. Tällä hetkellä Kristiinan voimalaitokseen kuuluvat 250 MW hiililauhdeyksikkö, 210 MW öljylauhdeyksikkö sekä kaksi kertaa 31 MW kaasuturbiini Hankkeesta vastaava Pohjolan Voima Oy on valtakunnallinen sähköntuotantoa harjoittava yhtiö, jonka toiminta-ajatuksena on tuottaa sähköenergiaa omistajilleen. Sen omistajina on merkittäviä suomalaisia teollisuusyhtiöitä sekä kuntia ja kaupunkeja. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Vaihtoehdot Voimalaitosvaihtoehtoina ovat noin 570 MW kivihiilivoimalaitoksen rakentaminen tai hankkeen toteuttamatta jättäminen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kuluessa on tarkasteltu myös maakaasun ja biopolttoaineen käyttömahdollisuuksia ja vaikutuksia. Maakaasua ei ole käytettävissä Kristiinankaupungissa vuonna 2001, kun uusi voimalaitosyksikkö on suunniteltu otettavan käyttöön. Biomassan käyttö polttoaineena on mahdollista ainoastaan pienehköissä tehdas- ja kaukolämpövoimalaitoksissa, missä polttoainetta on saatavissa riittävästi kohtuulliselta hankintaetäisyydeltä ja kaukolämmön täysimääräinen hyödyntäminen parantaa kannattavuutta. Tämän vuoksi Kristiinan uuden voimalaitoksen suunnittelussa ei ole olemassa kivihiilen käytölle vaihtoehtoista polttoainetta. Voimalaitoksen ilmapäästöjen vähentäminen suunnitellaan ns. parhaan tekniikan periaatteella (BAT = Best Available Technology). Uutta voimalaitosyksikköä ja kivihiilen varmuusvarastointia varten tulee kivihiilikenttää laajentaa nykyisestä. Suunnitelman mukaan uusi kivihiilikenttä rakennetaan nykyisen kivihiilikentän itäpuolelle voimalaitoksen tontille.

6 2 Tiivistelmä Nykyiset jäähdytysvesitunnelit eivät ole tilavuudeltaan riittäviä uudelle voimalaitosyksikölle. Näin ollen vanhoja kanavia joko suurennetaan tai rakennetaan kokonaan uusi järjestelmä. Uudessa järjestelmässä jäähdytysvesi otetaan todennäköisesti Lillabåtskärin kaakkoispuolelta ja lämmennyt jäähdytysvesi johdetaan satamaan tai suoraan merelle länteen. Nykyinen lentotuhkan sijoitusalue voimalaitoksen satamassa on täyttymässä. Uudelle alueelle on siirryttävä riippumatta siitä rakennetaanko Kristiinaan uusi hiililauhdevoimalaitos vai ei. Uudeksi jätehuoltoalueeksi on tutkittu Kristiinan kaupungin pohjoispuolella sijaitsevaa Gillermossenin aluetta. Lisäksi on keskusteltu mahdollisuuksista sijoittaa tuhka voimalaitoksen välittömään läheisyyteen esim. laajentamalla nykyisiä tuhka-altaita pohjoiseen Näin tuettaisiin mahdollista sataman laajennusta. Kristiinan uuden voimalaitosyksikön rakentaminen merkitsee sitä, että on tarpeen rakentaa uusi 400 kv voimalinja voimalaitoksen ja Ulvila Seinäjoki 400 kv linjan väliin.voimalaitokselta Savilahteen 400 kv voimalinjan pylväät on rakennettu siten, että niihin voidaan kiinnittää uusi voimalinja. Linjat kytketään toisiinsa Isojoen ja Honkajoen rajan tuntumaan rakennettavalla uudella sähköasemalla. Tästä tehdään erillinen ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohtana on ollut se, että Kristiinan nykyistä voimalaitosta ajetaan samalla tavalla kuin vuonna Vuosi 1996 oli Kristiinan voimalaitokselle ennätystuotantovuosi, jolloin myös päästöt olivat keskimääräistä vuotta suuremmat. Ilma: Uuden voimalaitosyksikön päästöt on laskettu suurimmilla sallituilla päästöohjearvoilla. Siten tarkasteluun on otettu suurin mahdollinen kokonaispäästö Kristiinan laitoksista. Tämän vuoksi toteutuvat päästöt tulevat todennäköisesti olemaan pienemmät ja siksi myös vaikutukset voivat jäädä lievemmiksi kuin mitä on ennustettu. Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöjen on arvioitu kolminkertaistuvan, kiintoainepäästöjen viisinkertaistuvan ja typen oksidien päästöjen kasvavan noin kaksinkertaisiksi. Voimalaitoksen laajennuksen vaikutuksia Kristiinan seudun ilmanlaatuun arvioitiin leviämismallilaskelmien avulla. Matemaattisella ennustemallilla arvioitiin sekä nykyisen että laajennetun voimalaitoksen päästöjen leviämistä. Laskelmien perusteella Kristiinan voimalaitoksen aiheuttamat rikkidioksidin pitoisuudet ovat laajennuksen jälkeen suurimmillaan noin 25 % ohjearvosta. Voimalaitoksen laajennuksen jälkeen Kristiinan-

7 3 Tiivistelmä kaupungin keskusta-alueen rikkidioksidin tuntiarvoksi arvioitiin noin 40 µg/m 3 nykyisen 20 µg/m 3 sijasta. Näin ollen voimalaitoksen aiheuttama pitoisuus laajennuksen jälkeen olisi Kristiinankaupungin keskustassa noin 16 % tuntiohjearvosta 250 µg/m 3. Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen aiheuttamat typpidioksidipitoisuudet Kristiinankaupungin keskusta-alueella ovat tehtyjen laskelmienmukaan2-4µg/m 3, mikä on 1-3 % tuntiohjearvosta 150 µg/m 3. Leviämismallilaskelmien perusteella on arvioitu, että laajennettu voimalaitos aiheuttaa Kristiinankaupungin keskustassa noin 0,1 µg/m 3 leijuvan pölyn pitoisuuden. Pölyn ohjearvo on 50 µg/m 3 Johtopäätöksenä edellä esitetystä voidaan todeta, että terveysvaikutusten kannalta merkitykselliset tuntiarvot jäävät sekä rikkidioksidin että typpidioksidin osalta alle ohjearvojen. Tämän perusteella haitallisia terveysvaikutuksia ei odoteta esiintyvän voimalaitoksen laajentamisen takia. Luontovaikutukset: Leviämismallilaskelmien mukaan rikkidioksidipitoisuudet jäävät Kristiinan alueella alle 10 % kasveille esitetyistä haitallisista pitoisuuksista. Myös typenoksidipitoisuudet jäävät noin 20 % kasveille esitetyistä haitallisista pitoisuuksista. Teuvan, Karijoen, Närpiön Kaskisten ja Isojoen alueella rikkidioksidipitoisuudet jäävät todennäköisesti alle 5 % esitetyistä haitallisista pitoisuuksista ja voimalaitoksen aiheuttamat typenoksidipitoisuudet edellä esitettyä pienemmiksi. Rikkilaskeuman arvioitiin kasvavan enintään 10 mg/m 2 /a. Sen tavoitearvo on 300 mg/m 2 /a. Laskeumasta suurin osa on kaukokulkeumaa. Suupohjan alueella on vaikutuksia arvioitaessa otettava huomioon rannikon luontaiset stressitekijät: maaperän luontainen voimakas happamoituminen, sienitaudit, tuuli ja muut ilmastotekijät, joiden osuus on selvästi suurempi kuin muualla Suomessa. Näin rikkilaskeuman tavoitearvo Suupohjan alueelle voi olla jopa liian suuri. Tällöin pienemmätkin laskeumat voivat olla haitallisia ja näin laskeuman pienikin kasvu voi tulevaisuudessa aiheuttaa haitallisia muutoksia kasvistossa. Happaman laskeuman vaikutus kohdistuu niihin järviin, jotka ovat selkeimmin ilmakuormituksen aiheuttamalle happamoitumiselle alttiita Laskeumalla on vaikutusta myös pohjaveden happamuuteen. Edellä arvioidun suuruisen hapanlaskeuman lisääntymisen voidaan arvioida omalla osuudellaan vaikuttavan alueen pohjaveden happamuuteen. Koska rikkilaskeuman lisäys on noin 3 % nykyiseen ei vaikutusta voida osoittaa tai mitata muiden tekijöiden (kaukokulkeutumat, ojitukset ym.) suuremman merkityksen vuoksi.

8 4 Tiivistelmä Merialue: Voimalaitoksen laajennuksen jälkeen mereen purkautuva lämpökuorma kasvaa yli kaksinkertaiseksi. Lisääntyvän lämpökuorman vaikutus voidaan havaita noin kahden kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Jäähdytysvesien vaikutus vesialueen pieneliötoimintaan, kasvillisuuteen, pohjaeläimistöön tai kalatalouteen arvioidaan suhteellisen vähäiseksi. Voimakkain odotettavissa oleva vaikutus kaloille on paikallisen madekannan heikentyminen. Alueen pohjaeläimistössä on havaittu kohonneita raskasmetallipitoisuuksia. Raskasmetallikuormitus ei kuitenkaan lisäänny, jos sivutuotteiden käsittely siirretään nykyisistä altaista pois. Melu: Rakennusaikainen louhinta, murskaus ja ajoneuvoliikenne aiheuttavat voimalaitosalueen ympäristöön n metrin säteellä haittaalueen, jossa keskiäänitaso (ekvivalenttitaso) voi vaihdella db(a) välillä. Melussa on lisäksi voimakkaita meluhuippuja. Tutkittu jätehuoltoalue: Tutkitun jätehuoltoalueen Gillermossenin lasku-uomassa ja Tiukanjoessa (Teuvanjoessa) tarkastellut pitoisuudet jäävät haitallisten aineiden osalta alle määritysrajojen. Esitetyt pitoisuudet ovat selvästi alle talousveden laatuvaatimusten. Käsittelyalueelta syntyvällä kuormituksella ei näin ollen ole vaikutusta eliöstöön, kasvistoon, veden laatuun ja virkistysarvoon. Jätehuoltoalueella ei ole myöskään vaikutusta pohjavesiin. Alueella maaperään imeytyvät vedet purkautuvat pääosin pintavesiksi. Tuhkan vähäisen liukoisuuden ja pienten pohjavesivirtaamien vuoksi ei ole odotettavissa maaperän likaantumista, kun alue rakennetaan ja käytetään suunnitellulla tavalla. Maankäyttö: Uusi voimalaitosyksikkö sijoittuu samalle tontille nykyisen voimalaitoksen kanssa. Näin se ei muuta alueen nykyisen maankäytön luonnetta. Uusi laitos on massaltaan noin kaksi kertaa ja volyymiltaan noin kolme kertaa nykyiset yksiköt. Näin sen rakentaminen vahvistaa nykyistä maankäyttöä. Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen lisää Kristiinankaupungin ja ympäristön alueen elinkeinoelämän aktiivisuutta ja siten myös maankäyttöä taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen kautta. Voimalaitoksen laajennus voidaan toteuttaa nykyisellä tontilla ja se on vahvistuneen asemakaavan mukainen. Uuden voimalaitosyksikön ja sinne suunnitellun uuden tieyhteyden rakentaminen ovat vahvistetun seutukaavan mukaista Kaavoissa ei ole voimalaitoksen lähistölle suunniteltu uutta maankäyttöä, joka häiriintyisi uudesta yksiköstä. Merialue satamasta kaakkoon, länteen ja luoteeseen on seutukaavassa merkitty virkistysalueeksi Jäähdytysvesien lisääntyminen ei aiheuta muutosta tämän virkistykseen tarkoitetun merialueen käyttöön. Hii-

9 5 Tiivistelmä lenkäytön lisääntyminen johtaa laivaliikenteen lisääntymiseen. Kun nykyisin satamassa käy hiililaivoja kpl vuodessa, on laajennuksen jälkeen niiden määrä noin kolminkertainen, mikäli laivakokoa ei kasvateta. Kokemukset suurten satamien edustalta osoittavat, että laivojen määrän kasvu ei estä virkistysalueen toteuttamista. Skatan niemeen merkityn virkistysalueen toimintaa voimalaitoksen laajennus häiritsee rakentamisen aikana. Maisema: Uusi voimalaitosrakennus on massiivinen. Se on mittasuhteiltaan jonkin verran suurempi kuin nykyinen voimalaitos. Koska rakennukset sijoittuvat nykyisen voimalaitoksen eteläpuolelle lisääntyy voimalaitoksen maisemallinen vaikutus erityisesti idästä ja lännestä katsottuna. Näistä ilmansuunnista katsottuna laitoksen maisemallinen vaikutus kaksinkertaistuu. Nykyiset voimalaitosrakennukset ja savupiiput muodostavat voimakkaan muusta rakennuskannasta ja ympäristöstä poikkeavan maamerkin, jota uusi yksikkö vahvistaa. Voimalaitoksen maisemallisen vaikutuksen alue ei nykyisestä merkittävästi muutu, koska rakennusten suurimmissa korkeuksissa ei tapahdu suuria muutoksia. Voimalaitoksen maisemallisia vaikutuksia korostavat sen savukaasut. Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset vaikutukset: Uuden voimalaitosyksikön kokonaiskustannusarvio on noin miljardia markkaa. Näin investointi on suurin Kristiinankaupungin historiassa. Investoinnin kotimainen osuus voi olla yli puolet. Rakennus- ja asennustöissä on työmaan huippuvahvuus noin 400 henkilöä. Noin 3,5 vuoden rakennusaikana työmaan työllistävä vaikutus Kristiinankaupungissa on noin 650 miestyövuotta. Lisäksi uuden voimalinjan (Savilahdesta etelään) ja jätehuoltoalueen rakentamisilla on oma työllistävä vaikutuksensa. Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen merkitsee sitä, että Kristiinan voimalaitoksen käyttö- ja kunnossapitohenkilökunnan työvoimatarve kasvaa noin 30 henkilöllä. Tämän lisäksi voimalaitos välillisesti työllistää Kristiinankaupungissa erilaisia palvelutoimintoja ja infrastruktuuria noin 3-5-kertaisen määrän. Uudella voimalaitosyksiköllä on myös välillisiä vaikutuksia seutukunnalle. Esimerkiksi voimalaitoksen sivutuotteiden hyödyntämiseen perustuva yritystoiminta voi antaa merkittävän panoksen alueen kehittämiseen. Tällöin tulevat kysymykseen esim. kipsiä, tuhkaa tai jäähdytysveden lämpöä hyödyntävät laitokset. Laajimmat välilliset vaikutukset seutukunnalle syntyvät rakennustuotannon ja palvelujen tarpeen lisääntymisen kautta. Hankkeen toteutuminen vaikuttaa mm asuntotuotantoon ja asuntojen peruskorjaukseen työssäkäyntialueella.

10 6 Tiivistelmä Asukaskysely Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä toteutettiin erityinen asukaskysely. Sen avulla kartoitettiin Suupohjan asukkaiden suhtautumista voimalaitoshankkeeseen ja saatiin tietoa heille tärkeistä asioista. Vastaajista yli 70 % oli sitä mieltä, että hankkeella on vaikutusta asumiselle, työlle sekä harrastuksille. Vaikutukset koettiin myönteisinä ja kielteisinä. Vastaajista 38 % koki hankkeen tärkeänä ja kannatettavana, 24 % piti hankkeen etuja suurempana kuin haittoja, 22 %:n mukaan hankkeella on enemmän myönteistä kuin kielteistä vaikutusta. 13 % vastaajista ei ottanut kantaa ja vain noin 5 % jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Vastaajista 15 % oli sitä mieltä, että hankkeella on enemmän kielteisiä kuin myönteisiä vaikutuksia, 10 % näki hankkeella suuremmat haitat kuin edut ja 5 % vastaajista koki hankkeella olevan pelkästään kielteisiä vaikutuksia. Haitallisten vaikutusten lieventäminen: Hiilidioksidin poistamista savukaasuista tutkitaan useissa maissa ja kansainvälisissä yhteishankkeissa. Teknisesti poistaminen on mahdollista, mutta menetelmät ovat erittäin kalliita. Erityinen ongelma on hiilidioksidin varastointi. Savukaasujen rikinpoistotekniikka on viime vuosina kehittynyt niin, että myös kivihiilen rikkipäästöjen pienentäminen ohjearvojen mukaisesta tasosta on mahdollista. Kuljetuksista aiheutuvat meluhaitat, päästöt ja turvallisuusriskit asutukselle pienenevät uuden tieyhteyden käyttöönoton jälkeen. Voimalaitosrakennusten maisemallista vaikutusta voidaan jossain määrin vähentää valitsemalla pintamateriaaleiksi vaaleanharmaat, himmeät ja heijastamattomat materiaalit. Sivutuotteiden käsittelyalueen maisemallista haittaa voidaan pienentää asianmukaisilla suojavyöhykkeillä. Lämpimän jäähdytysveden vaikutukset ovat vähäisimmät, mikäli jäähdytysvedet puretaan voimalaitoksen satamaan. Tällöin niissä oleva lämpöenergia saataisiin hyötykäyttöön pitämään satama sulana. Lämpimän jäähdytysveden vaikutusta merialueeseen voidaan pienentää myös lisäämällä jäähdytysveden lämpöenergian hyötykäyttöä alueella. Vaikutuksen voidaan arvioida säilyvän vähäisenä mikäli jäähdytysvedet puretaan jatkossakin satamaan. Tämä on mahdollista, mikäli alueelle sijoittuu esim. teollisia toimintoja tai kasvihuoneita, jotka voivat käyttää hyväkseen jäähdytysveden sisältämää energiaa. Ilmaan kohdistuvia päästöjä ja niiden vaikutuksia voitaisiin tulevaisuudessa mahdollisesti pienentää käyttämällä maakaasua polttoaineena yksin tai yhdistettynä kivihiilen käyttöön. Tämä edellyttäisi maakaasuputken ulottamista Suomen länsirannikolle ja Kristiinankaupunkiin

11 7 Johdanto 1 JOHDANTO PVO-konsernin emoyhtiö Pohjolan Voima Oy on päättänyt selvittää mahdollisuuksia rakentaa Kristiinankaupungin Karhusaareen uusi, sähköteholtaan noin 570 MW hiilivoimalaitosyksikkö. Hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mm.: Esitetään hanke ja sen toteutusvaihtoehdot. Selvitetään ympäristön nykytila. Kuullaan hankkeen vaikutuspiirissä olevia asukkaita ja muita tahoja. Arvioidaan odotettavissa olevat vaikutukset. Selvitetään haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet. Vertaillaan vaihtoehtojen vaikutuksia. Tehdään ehdotus vaikutusten seurantaohjelmaksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Tämä arviointiselostus on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen selvitys hankkeen toteuttamiseen liittyvistä vaikutuksista ympäristöön. Selostus on tehty aiemmin laaditun arviointiohjelman mukaisesti huomioiden yhteysviranomaisena toimivan Länsi- Suomen ympäristökeskuksen arviointiohjelmasta antamassa lausunnossa mainitut seikat. Kartta Kristiinan voimalaitosten sijainti

12 8 Johdanto 1.1 Voimalaitostoiminnan vaiheet Kristiinassa Voimalaitostoiminta Kristiinankaupungissa aloitettiin luvulla. Periaatepäätös höyryvoimalaitoksen rakentamisesta Kristiinankaupunkiin tehtiin vuoden 1969 lopulla. Samalla päätettiin, että ensimmäisenä vaiheena toteutetaan alueelle 62 MW tehoinen kaasuturbiinilaitos varavoimalaitoskäyttöön. Kaasuturbiinilaitos otettiin käyttöön vuoden 1971 lopulla. Lauhdevoimalaitoksen suunnittelussa päädyttiin raskasta polttoöljyä käyttävän noin 220 MW peruskuormalaitoksen rakentamiseen. Voimalaitoksen rakennustyöt aloitettiin vuonna Rakennustöihin sisältyivät kallioon louhittavat öljysäiliöt ja öljysataman rakentaminen. Höyryvoimala otettiin kaupalliseen käyttöön lokakuussa Voimalaitoksen sähkön tuotantokustannuksiin toi oleellisen muutoksen vuonna 1974 toteutunut öljykriisi, joka suurimmillaan nelinkertaisti öljyn hinnan vuoden 1973 keskihintaan verrattuna. Toinen öljykriisi vuonna 1979 muutti öljyn ja kivihiilen hintasuhdetta öljylle entistäkin epäedullisemmaksi. Tämän seurauksena öljyn käyttäminen sähkön tuotantoon ei ollut enää taloudellista. Vuonna 1981 päätettiin Kristiinan voimalaitos muuttaa kivihiilikäyttöiseksi. Muutos toteutettiin vuosina rakentamalla uusi hiilikattila entisten laitosten yhteyteen. Öljykattila oli käyttämättömänä vuoden 1983 lopulta vuosikymmenen lopulle saakka. Vuonna 1987 hankittiin laitokseen uusi turbiinigeneraattoriyhdistelmä, joka liitettiin hiilikattilaan vuonna Samalla öljykattilan kytkentä palautettiin alkuperäiseksi, joten turbiinigeneraattoriyhdistelmä toimii jälleen raskaalla polttoöljyllä tuotetulla höyryllä huippu- ja varavoimakäytössä. Tällä hetkellä Kristiinan voimalaitokseen kuuluvat 250 MW hiililauhdeyksikkö, 210 MW öljylauhdeyksikkö sekä 62 MW kaasuturbiini.

13 9 Johdanto Kuva Ilmakuva voimalaitoksen nykytilasta. 1.2 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaa PVO-yhtiöiden emoyhtiö Pohjolan Voima Oy, jonka omistajina on merkittäviä suomalaisia metsä- ja muita perusteollisuusyhtiöitä sekä kuntia ja kaupunkeja. PVO on valtakunnallinen sähköntuotantoa harjoittava yhtiö, jonka toiminta-ajatuksena on tuottaa sähköenergiaa omistajilleen. Yhtiön omistajat saavat kunkin voimalaitoksen tuottamasta sähköstä omistusosuutensa mukaisen osan. Uuden voimalaitoksen rakentamisen tarve syntyy Pohjolan Voima Oy:n omistajien tarpeesta saada lisää sähköenergiaa. PVO:n osuus Suomessa tuotetusta sähköstä on noin 20 %. Sen omistamien voimalaitosten ja voimalaitososuuksien teho on yhteensä n MW. Sähkö tuotetaan vesi-, ydin-, hiili-, kaasu-, turve- ja prosessivoimalaitoksissa. Vesivoimalaitoksista merkittävimmät ovat Kemijoessa, Kokemäenjoessa ja Iijoessa. Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoksesta Pohjolan Voima Oy omistaa yli puolet. Suuret kivihiiltä käyttävät voimalaitokset sijaitsevat Kristiinankaupungissa, Porin Tahkoluodossa ja Vaasan Vaskiluodossa. Vaskiluodon Voima Oy:stä PVO-yhtiöt omistavat puolet. Kotkan Mussalossa käytetään polttoaineena kivihiilen lisäksi myös maakaasua. Maakaasua käytetään myös juuri uusitussa Nokian voimalaitoksessa. Pääasiassa puuta käyttäviä prosessivoimalaitoksia on paperitehtaiden yhteydessä Oulussa, Kemissä ja Kemijärvellä. Turve on pääpolttoaineena Seinäjoella.

14 10 Johdanto Yli puolet PVO:n sähkönhankinnasta on vesi- ja ydinvoimaa. Lähes 10 % PVO:n hankkimasta sähköstä tuotetaan sellu- ja paperitehtaiden yhteydessä toimivilla voimalaitoksilla. Ne käyttävät polttoaineenaan pääasiassa puujätettä. Kaukolämpöä tuottavat laitokset ovat paljon käynnissä lämmöntarpeen ja hyvän kokonaishyötysuhteen vuoksi. Niillä tuotetaan PVO:n tuottamasta sähköstä yli 10 %. Lauhdevoimalaitokset täydentävät edellä mainittuja tuotantotapoja. Laitosten käyttöjärjestyksen määrää tuotannon taloudellisuus, joka taas riippuu olennaisesti niiden hyötysuhteesta. PVO:n sähkön tuotantorakenne v Maakaasu 8% Turve 5% Puujäte 5% Kivihiili (sähkön ja lämmön tuontanto) 5% Ydinvoima 46 % Kivihiili (sähkön tuotanto) 21 % Yhteensä GWh Vesivoima 10 % Kuva PVO-yhtiöiden sähköntuotantorakenteen jakautuminen vuonna 1996.

15 11 Johdanto Kuva PVO-yhtiöiden tuotantolaitokset.

16 12 Johdanto 1.3 Pohjolan Voima Oy:n vaihtoehdot sähkön tuotannon lisäämisessä Investointien lähtökohdat Teknisessä ja taloudellisessa mielessä ratkaisevia tekijöitä sähköntuotantokoneistoa kehitettäessä ovat tuotetun sähkön hinta ja tuotannon varmuus. Pohjolan Voiman tavoite on tuottaa sähköä vakaasti ja varmasti. Sen vuoksi yhtiö pyrkii hajauttamaan sähkön tuotantonsa useisiin vaihtoehtoihin. Näin vältetään riippuvuus yhden polttoaineen saatavuuteen ja hintaan liittyvistä riskeistä. Eri tyyppisillä voimalaitoksilla edullisimmat sijoituspaikkakunnat vaihtelevat. Tärkeitä lähtökohtia ovat mm. polttoaineen kuljetus, olemassaoleva infrastruktuuri, ympäristövaikutukset jne. Vesivoiman rakentamiselle on koskiensuojelun vuoksi vain vähän edellytyksiä. Viimeisimmät Pohjolan Voiman investoinnit ovat olleet Isohaaran ja Raasakan voimalaitosten täydentämistä uusilla turbiineilla. Uusilla koneilla saadaan lisää säätövoimaa ja osa kevään tulvavedestä hyödyksi. Polttoaineiden käytön kannalta edullista sähkön ja lämmön yhteistuotantoa lisäävät Veitsiluodon ja Oulun paperitehtaiden yhteyteen valmistuneet voimalaitokset sekä Nokian uusittu voimalaitos, joka tuottaa sähkön lisäksi kaukolämpöä Nokian kaupungille ja höyryä useille teollisuuslaitoksille. Puunjalostustehtaiden yhteydessä toimivissa sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa käytetään polttoaineena puuta. Näin saadaan hyötykäyttöön se osa tehtaalle tulevasta raaka-aineesta, joka ei kelpaa paperinvalmistukseen eikä sahaukseen. Koska vesivoimalla ja lämmön tuotannon yhteydessä tuotettu sähkö ei riitä tyydyttämään sähkön tarvetta kokonaan, on rakennettava lauhdevoimalaitoksia, jotka tuottavat yksinomaan sähköä. Lauhdevoimalaitoksen kokonaishyötysuhde on heikompi kuin yhteistuotantolaitoksen. Taloudellisuuden parantamiseksi lauhdevoimalaitokset rakennetaan suuriksi. Samalla investoinnit kasvavat rahallisesti erittäin mittavaksi. Lauhdevoimalaitoksen teknistaloudellisia polttoainevaihtoehtoja ovat uraani, hiili ja maakaasu. Hiilen ja kaasun käyttö voidaan myös yhdistää. Pelkkää sähköä tuottavista voimalaitostyypeistä ydinvoimalla on keskeinen osa Pohjolan Voiman sähkön hankinnassa. Ydinvoimalla tyydytetään ennen muuta prosessiteollisuuden keskeytymätöntä sähkön tarvetta. Ydinvoimalaitoksia käytetään niin kesällä kuin talvellakin ympäri vuorokauden. Taloudellisesti ja teknisesti ydinvoima sopii tällaiseen tuotantoon hyvin, koska sen polttoaine ja muut käyttökulut ovat halpoja mutta investointikustannukset kalliita.

17 13 Johdanto Hiilivoimalaitoksen rakentaminen ei ole niin kallista kuin ydinvoiman, mutta sen polttoainekulut ovat korkeammat. Hiilellä tuotetaan sähköä paljon talvisin, kun tarve on suurinta. Hiilivoimalaitoksen taloudellinen käyttö edellyttää hyvin toimivaa hiilisatamaa. Hiilen etuja ovat mm: Maailmanlaajuiset markkinat. Valtaosa maapallon käyttökelpoisista energiavarannoista on hiilessä. Hiiltä tuotetaan useissa eri maissa ja sen hinta muodostuu kansainvälisillä markkinoilla. Hiilen rahtaus ja varastointi on teknisesti yksinkertaista ja edullista. Hiilellä on vankka asema kansainvälisessä sähkön tuotannossa. Voimansiirtoverkoston kansainvälistyessä hiilellä tuotetun sähkön hintataso määrittää maailmalla sähkön hinnan uustuotannon osalta. Maakaasua käyttävällä voimalaitoksella ei tarvita rikinpoistolaitteistoja eikä poltossa synny kiinteitä jätteitä. Kaasuvoimalaitoksen hyötysuhde saadaan hiilivoimalaitoksia paremmaksi. Monessa suhteessa kaasu onkin ihanteellinen polttoaine. Maakaasuvoimalaitoksen koko eliniän kustannuksista polttoaine on merkittävin. Maakaasun hintavaihtelut ovat paljon suuremmat kuin ydinpolttoaineen tai kivihiilen ja ne vaikuttavat voimakkaasti sähkön hintaan. Suomessa maakaasun hinta- ja saatavuusriskit ovat erityisen suuret, koska meillä ei ole maakaasumarkkinoita. Maakaasua ei voida varastoida eikä silläkään tavoin pienentää riskejä. Pohjolan Voima Oy käyttää maakaasua Kotkan Mussalossa ja Nokialla. Hiili ja kaasu voidaan myös yhdistää saman voimalaitoksen polttoaineeksi. Tällainen voimalaitosratkaisu on suunniteltu Kotkan Mussalon Poliittisilla päätöksillä ohjataan voimalaitosten rakentamista. Vesivoiman lisärakentaminen on estetty hyvin pitkälle koskiensuojelulailla. Ydinvoimasta on eduskunnan kielteinen päätös. Nyt Suomen energiapolitiikkaan vaikuttavat kansainväliset sopimukset ilman päästöjen rajoittamiseksi. Kansalaisten asenteet eri energian tuotanto- ja polttoainevaihtoehtoihin ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Uuden voimalaitoksen investoinnista päätettäessä onkin teknistaloudellisten asioiden rinnalla huomioitava ympäristö- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat Pohjolan Voima Oy:n hankkeet Pohjolan Voima Oy:llä on useita uusia voimalaitoshankkeita, jotka nostavat sen sähköntuotantotehoa yli 400 MW:lla. Näitä juuri valmistuneita ja meneillään olevia investointeja ovat:

18 14 Johdanto Raasakan vesivoimalaitoksen III turbiini Iissä Oulun ja Veitsiluodon tehtaiden prosessivoimalaitokset Vaasan Vaskiluodon voimalaitoksen laajennus Nokian maakaasukombivoimalaitoksen rakentaminen Olkiluodon ydinvoimalaitoksen modernisointi ja tehonkorotus Eurajoella Kotkan Mussaloon suunnitellun maakaasua ja kivihiiltä käyttävän voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arviointi on päättynyt keväällä Investointipäätöstä ei ole tehty. Koska Suomen länsirannikolla, Porin Tahkoluodossa ja Kristiinankaupungissa, on hyvät, hiilenkuljetukseen soveltuvat satamat ja voimalaitokset eikä alueella ole tämän hankkeen aikataulussa käytettävissä maakaasua, Pohjolan Voima Oy on päätynyt selvittämään näillä paikkakunnilla hiilenkäyttöön perustuvan voimalaitoksen mahdollisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi on aloitettu UPM Kymmene Oy:n Pietarsaaren tehdasalueelle suunnitellun voimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointi. Tämä laitos voi käyttää kiinteitä polttoaineita kuten puuta, jätepolttoainetta, turvetta ja kivihiiltä. Kuva Hankkeen tavoitteena on sähköenergian tuotanto suomalaisen teollisuuden tarpeisiin. Kuvassa on puunjalostusteollisuutta Valkeakoskella.

19 15 Hanke ja sen vaihtoehdot 2 HANKE JA SEN VAIHTOEHDOT 2.1 Hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet Hankkeena on sähköteholtaan noin 570 MW voimalaitosyksikön rakentaminen. Uusi voimalaitosyksikkö on nykyaikainen kivihiiltä käyttävä laitos. Se varustetaan parhailla, teknistaloudellisesti käyttökelpoisilla savukaasun puhdistuslaitteilla. Sen suunnittelussa ja toteutuksessa sovelletaan ns. parhaan tekniikan periaatetta (BAT). SAVUKAASUT ILMAAN HÖYRYLINJAT HÖYRYKATTILA (1) HÖYRYTURPIINI (2) KIVIHIILTÄ GENERAATTORI (3) G SYÖTTÖVESI LÄMMÖNVAIHDIN KIVIHIILIVOIMALAITOS Kuva Kivihiilivoimalaitoksen toimintakaavio Hankkeen tavoitteena on tuottaa sähköenergiaa suomalaisen teollisuuden ja yhdyskuntien tarpeisiin. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa nykyaikainen voimalaitos, jossa tuotettavan sähköenergian hinta on kilpailukykyinen. Voimalaitos suunnitellaan jatkuvaa tuotantoa varten. Uusi voimalaitosyksikkö on suunniteltu sijoittaa Kristiinan nykyisen voimalaitoksen eteläpuolelle. Uuden voimalaitosyksikön lisäksi hankkeeseen kuuluvat seuraavat osat: jäähdytysvesijärjestelmän laajentaminen voimalaitoksen sivutuotteiden sijoittaminen kivihiilikentän laajentaminen.

20 PVO Kristiinan voimalaitoksen YVA 16 Hanke ja sen vaihtoehdot Sähkönsiirtoa varten on voimalaitokselle rakennettava uusi 400 kv voimalinja. Kristiinankaupungissa noin 3 km etäisyydelle voimalaitokselta voidaan uusi voimalinja sijoittaa rakennettuihin pylväisiin. Voimalinjan suunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi ovat vireillä samanaikaisesti voimalaitoksen ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. (tarkemmin kts kohta 2.5.4) Kuva Voimalaitoksen asemapiirros. Taloudellisessa ja hallinnollisessa mielessä uuden voimalaitosyksikön rakentamista Kristiinan Karhusaareen puoltavat mm. seuraavat seikat: Voimalaitoksella on oma satama, johon johtaa hiilen kuljetukseen soveltuva 12 m väylä. Voimalaitosyksiköiden yhteinen käyttö ja kunnossapito on mahdollista. Voimalinjan alkuosa voidaan rakentaa olemassa oleviin pylväisiin. Nykyistä hiilikenttää voidaan laajentaa manneralueella ja olemassa olevia hiilikuljettimia voidaan osittain käyttää. Nykyiset öljysäiliöt ovat riittäviä.

21 17 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.2 Hankkeen osat ja niiden vaihtoehdot Voimalaitosvaihtoehdot Laki ympäristövaikutusten arvioinnista edellyttää hankkeen ja sen vaihtoehtojen tarkastelua. Vaihtoehtojen tarkastelusta on hyötyä ainoastaan siinä tapauksessa, että on valittavana useampia toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Laki edellyttääkin ainoastaan todellisten, ei kuviteltujen, vaihtoehtojen tarkastelua, mikä käy ilmi erityisesti hallituksen esityksen perusteluista. Valitun vaihtoehtotarkastelun perusteet on esitetty jäljempänä. Voimalaitosvaihtoehtoina ovat noin 570 MW kivihiilivoimalaitoksen rakentaminen tai hankkeen toteuttamatta jättäminen. Vaikutukset arvioidaan sillä perusteella, että laitoksen huipputehon käyttöaika on 6000 tuntia vuodessa. Erikseen tarkastellaan mahdollisuuksia muuttaa kivihiililaitos maakaasukäyttöiseksi ja siitä aiheutuvia muutoksia ympäristövaikutuksiin Polttoaine Lähtökohtana Kristiinan voimalaitoksen suunnittelussa on kivihiilen käyttö. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kuluessa on tarkasteltu myös maakaasun ja biopolttoaineen käyttömahdollisuuksia ja vaikutuksia. (tarkemmin luku 2.6.) Biomassan käyttö polttoaineena on mahdollista pienehköissä tehdasja kaukolämpövoimalaitoksissa, missä polttoainetta on saatavissa riittävästi kohtuulliselta hankintaetäisyydeltä ja lämmön täysimääräinen hyödyntäminen parantaa kannattavuutta. Kristiinan uuden voimalaitoksen käyttämä energiamäärä vastaa noin 7 milj.m 3 :n vuotuista puumäärää. Tämän puolestaan ylittää moninkertaisesti Suupohjan alueen vuotuisen puunkasvun. Kun puuta tulisi edelleen riittää muihinkin tarkoituksiin kuin energiantuotantoon, puun hankinta-alueen laajeneminen, logistiikkaongelmat ja niistä johtuvat kustannukset sulkevat puun käytön pois vaihtoehtojen joukosta. Edellä sanotusta johtuu, ettei Kristiinan uuden voimalaitoksen suunnittelussa ole olemassa kivihiilen käytölle vaihtoehtoista polttoainetta Polttotekniset vaihtoehdot Tästä hankkeessa suunnitellaan voimalaitosyksikköä, jossa hiili poltetaan ilmanpaineessa pölypolttona. Hiili jauhetaan ensin hienoksi pölyksi hiilimyllyjen avulla. Hiilipöly johdetaan ns. low-no X - polttimille, joiden avulla palamisilmaa johdetaan liekkiin vaiheittain. Ilmaylimäärää pienentämällä typenoksideja muodostuu palamisessa % vähemmän kuin perinteisiä polttotekniikoita käytettäessä.

22 18 Hanke ja sen vaihtoehdot Seuraavassa esitellään mitä vaihtoehtoja on kehitetty kivihiilen pölypoltolle. Vaihtoehtoiset polttotekniikat ovat vielä joko kokeiluasteella tai kaupalliset sovellukset ovat liian pieniä Kristiinan voimalaitoshankkeen vaihtoehdoksi /1, 2, 3, 4/. Kaavio Kivihiilen polttamisen tekniset vaihtoehdot. Paineistettu pölypoltto Paineistetun pölypolton tekniikka eroaa perinteisestä ilmanpaineisesta pölypoltosta periaatteessa tulipesän paineistuksen osalta. Polttoaine kuivataan ja jauhetaan pölyksi kuten ilmanpaineisessa poltossakin, mutta se syötetään paineistetun ilman mukana tulipesään. Tulipesästä poistuvat kaasut puhdistetaan kuumina ja johdetaan kaasuturbiiniin. Paineistetun pölypolton etuna on mm. kaasuturbiinin käyttömahdollisuus; kombiprosessin hyötysuhde sähkön tuotannossa voi nousta yli 50 %:iin. Paineistettua pölypolttoa tutkitaan laboratorioissa eri puolilla maailmaa, mutta kaupallista versiota ei vielä ole saatavilla. Leijukerrospoltto Leijukerrospoltto on tullut erääksi tärkeimmistä tekniikoista polttaa ympäristöystävällisesti kiinteitä polttoaineita. Se soveltuu erityisen hyvin huonolaatuisille polttoaineille, joiden poltto ei onnistu muilla polttotavoilla ilman monimutkaisia erikoisjärjestelyjä. Leijukerrospolton etuina voidaan pitää mahdollisuutta käyttää erilaisia polttoaineita, rikin poistoa suoraan palamisprosessissa sekä vähäisiä typen oksidien muodostumista. Leijukerrospoltossa polttoaine palaa inertistä, palamattomasta materiaalista koostuvassa patjassa, johon puhalletaan ilmaa alhaalta. Ilma saa polttoaineen ja patjan leijumaan ja käyttäytymään kiehuvan nesteen tavoin. Palaminen tapahtuu tehokkaasti myös melko matalassa lämpötilassa (noin C).

23 19 Hanke ja sen vaihtoehdot Leijukerrospoltto voidaan toteuttaa joko ilmanpaineisena tai paineistettuna. Ilmanpaineisena leijukerrospoltossa lämmönsiirtoaineena käytetään vettä tai höyryä ja höyryturbiinia sähkön tuottamiseen. Ilmanpaineinen leijukerrospolttotekniikka jaetaan kahteen eri luokkaan: kuplivaan ja kiertotekniikkaan. Kiertotekniikkaa käytetään suuremmissa kattiloissa kuin kuplivaa menetelmää. Tällä hetkellä suurimmat käytössä olevat leijukerroskattilat ovat polttoaineteholtaan luokkaa MW (sähköteholtaan MW). Tämän kokoluokan kattila on kuitenkin liian pieni Kristiinan hankkeeseen, joten leijukerrospoltto ei ole vaihtoehto pölypoltolle. Paineistettu leijukerrospoltto (PFBC) perustuu taas paineenalaisten (2-20 baria) savukaasujen johtamiseen kaasuturbiiniin sähkön tuotantoon. Kaasuturbiinin käyttö sekä rikin tehostunut pidätys verrattuna ilmanpaineiseen versioon ovat paineistuksesta saatavia etuja. Toistaiseksi kaikki PFBC-yksiköt ovat olleet varsin pieniä ja tekniikkaa kehitetään edelleen. Tukholmaan on rakennettu uusi voimalaitos, jossa on kaksi polttoaineteholtaan 200 MW PFBC-yksikköä. Laitoksen sähköteho on 135 MW ja kaukolämpöteho 225 MW. Floridaan on lähitulevaisuudessa tarkoitus rakentaa 150 MW yksikkö /2/. PFBC -tekniikka ei tällä hetkellä ole vaihtoehto suurten voimalaitosyksikköjen kattilaratkaisuna. Polttoaineen kaasutus Kaasutuksella tarkoitetaan polttokelpoisen kaasun tuottamista kiinteistä polttoaineista. Polttoaineen kaasutusprosessi koostuu useista osaprosesseista, joten se voidaan toteuttaa eri tavoilla. Kaavio Kaasutusprosessien jaotteluperusteet. Kaasutuksen etuna on kiinteiden polttoaineiden suoraan polttoon verrattuna mm. kaasun poltossa syntyvien savukaasujen alhainen tuhkapitoisuus, kaasun polton helppo säädettävyys, sekä kattilan kuonaantumisongelmien välttäminen. Tuhka saadaan siitä sulaneena ja kiinteämpänä, jolloin sen käyttö maanrakennustöissä on helpompaa.

24 20 Hanke ja sen vaihtoehdot Sähköteholtaan alle 200 MW voimalaitoksissa on käytetty ilmakaasutusta. Sähköteholtaan yli 200 MW laitoksissa käytetään paineistettua happikaasutusta. Hapen valmistus nykytekniikalla kuluttaa runsaasti sähköä ja happitehtaan investointikustannukset ovat suuret. Toisaalta happikaasutuksessa saavutetaan korkeampi hyötysuhde kuin ilmakaasutuksessa, mikä osaltaan kompensoi suuria käyttö- ja investointikustannuksia. Ensimmäiset edellä mainittuun tekniikkaan perustuvat voimalaitokset ovat käytössä tai rakenteilla ja niistä saatavat kokemukset ratkaisevat paljolti tekniikan kilpailukyvyn. Tällä hetkellä tekniikkaa rasittavat sen vaatimat kalliit investoinnit ja nykyisellään vielä tekniikan kehittymättömyys. Suurimpina ongelmina ovat: kiinteän materiaalin syöttö paineistettuun reaktoriin vaikeudet kuumien savukaasujen puhdistustekniikassa polttoaineen riittävä kaasuuntuminen käyttämällä hapettimena ilmaa laitteistojen korkea hinta. Buggenumiin Hollantiin valmistui vuonna 1994 hiiltä käyttävä sähköteholtaan 250 MW IGCC-demonstraatiolaitos. Voimala on koelaitos, josta saatuja kokemuksia hyödynnetään tekniikan kehitystyössä. Laitoksella on esiintynyt runsaasti teknisiä ongelmia Savukaasujen puhdistaminen Voimalaitoksen ilmapäästöjen vähentäminen suunnitellaan ns. parhaan tekniikan periaatteella (BAT = Best Available Technology). EU:n direktiivin mukaan BAT-tekniikalta edellytetään mm., että sen avulla saavutetaan korkea ympäristönsuojelun taso ympäristössä ja että sen käyttö kyseisellä tuotantoalalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla kustannukset ja hyöty huomioon ottaen. Kivihiilen poltosta syntyvän rikkidioksidin (SO 2 ) pitoisuuksia savukaasussa vähennetään märkämenetelmään perustuvassa rikinpoistolaitoksessa, jossa savukaasut pestään kalkkikivilietteen avulla. Puhdistusprosessissa savukaasujen sisältämä rikki reagoi kalsiumin kanssa, jolloin syntyy kipsiä. Näin saadaan talteen % savukaasujen sisältämästä rikistä. Typen oksidien (NO X ) pitoisuuksia vähennetään tulipesän tarkoituksenmukaisella mitoituksella, käyttämällä low-no X -polttimia sekä SCR-menetelmää (Selective Catalytic Reduction). SCR -menetelmä sisältää katalysaattorin, johon ruiskutetaan ammoniakkia. Ammoniakki reagoi typen oksidien kanssa katalysaattorin pinnalla, jolloin syntyy alkuainetyppeä ja vettä. Katalyytti on aine tai yhdiste, joka nopeuttaa reaktiota, mutta ei kulu reaktiossa. SCR -menetelmällä voidaan poistaa yli 80 % savukaasujen sisältämistä typen oksideista.

25 21 Hanke ja sen vaihtoehdot Kiintoainepäästöjä pienennetään sähkösuodattimen avulla. Sähkösuodattimessa varataan kaasuvirrasta erotettavat hiukkaset sähköisesti, kun ne kulkevat ionisoituneen vyöhykkeen läpi. Tämän jälkeen varautuneet hiukkaset erotetaan voimakkaassa sähköisessä kentässä. Erotuselektrodille kiinnittynyt pöly poistetaan joko ravistimen avulla, harjaamalla tai vesihuuhtelulla. Kiintoainepitoisuudet vähenevät myös rikkidioksidin poiston yhteydessä. Savukaasujen kiintoaineesta poistetaan yli 99 % Hiilen kuljetus ja varastointi Tällä hetkellä Kristiinan voimalaitoksen tarvitsema kivihiili tuodaan laitoksen omaan satamaan sen länsipuolella. Laivasta purettu kivihiili kuljetetaan hihnakuljettimella voimalaitoksen tontilla olevalle varastokentälle. Uutta voimalaitosyksikköä ja kivihiilen varmuusvarastointia varten tulee kivihiilikenttää laajentaa nykyisestä. Kivihiiltä tulee olla voimalaitokselle varastoituna noin vuoden tarvetta vastaava määrä eli noin miljoona tonnia. Suunnitelman mukaan uusi kivihiilikenttä rakennetaan nykyisen kivihiilikentän itäpuolelle voimalaitoksen tontille Jäähdytysvesijärjestelmä Kristiinan nykyisen voimalaitosyksikön jäähdytysvesi otetaan voimalaitoksen vierestä lahdesta ja puretaan voimalaitoksen satamaaltaaseen poistokanavaa pitkin (kuva 2.2.3) Kuva Tällä hetkellä jäähdytysvesi otetaan viereisestä lahdesta ja lasketaan satama-altaaseen.

26 22 Hanke ja sen vaihtoehdot Nykyisen voimalaitoksen lämpökuorma mereen on voimalaitoksen toimiessa keskimäärin noin 12 terajoulea (TJ) vuorokaudessa. Jäähdytysveden virtaama on keskimäärin m 3 /vrk. Vesi lämpenee jäähdytyskierrossa 6-11 C. Kesällä voimalaitos on ollut usein pois käytöstä, jolloin lämpökuormaakaan ei ole. Nykyiset jäähdytysvesitunnelit eivät ole tilavuudeltaan riittäviä uudelle voimalaitosyksikölle. Näin ollen vanhoja kanavia joko suurennetaan tai rakennetaan kokonaan uusi järjestelmä. Uudessa järjestelmässä jäähdytysvesi otetaan todennäköisesti Lillabåtskärin kaakkoispuolelta ja lämmennyt jäähdytysvesi puretaan satamaan tai suoraan merelle länteen. Lämpöenergiaa, jota ei voida muuttaa sähköksi voidaan käyttää hyödyllisesti esim. kaukolämpöön, jolle ei kuitenkaan ole käyttöä Kristiinan kaupungissa. Muita tämän energian hyötykäyttömahdollisuuksia ovat merialueen pitäminen sulana jäähdytysveden avulla kasvihuoneiden rakentaminen voimalaitoksen läheisyyteen ja niiden lämmittäminen jäähdytysveden avulla lämmintä jäähdytysvettä hyödyntävän teollisen toiminnan sijoittuminen läheisille teollisuusalueille. Jäähdytysveden taloudellista hyötykäyttöä hankaloittaa se, että vesi lämpenee jäähdytysvesijärjestelmässä vain 6-11 C. Energian talteenotto edellyttää lämmönvaihtimien rakentamista, joka nostaa energian hintaa Tuhkan ja muiden sivutuotteiden käsittely ja sijoittaminen Sivutuotteet ja niiden määrä Koska nykyaikaisten voimalaitosten savukaasut puhdistetaan tehokkaasti, syntyy laitosten toiminnasta huomattavat määrät sivutuotteita. Kivihiilen polton ja savukaasun puhdistuksen sivutuotteena saadaan hyödyntämiskelpoista lentotuhkaa, pohjatuhkaa ja kipsiä. Modernin kivihiilivoimalaitoksen rikinpoistolaitoksessa syntyy lisäksi suodatinsakkaa. Tämä suodatinsakka (ns. cake) kierrätetään kivihiilen mukana takaisin polttoon. Muodostuvien sivutuotteiden määrään vaikuttavat mm. voimalaitoksen käyttöaika ja käytetyn hiilen laatu. Sivutuotteiden käsittelyn ensisijainen tavoite on hyötykäyttö. Jos hyötykäyttömahdollisuuksia ei ole riittävästi, joudutaan sivutuotteet joko välivarastoimaan tai loppusijoittamaan erillisille käsittelyalueille. Lentotuhka erotetaan savukaasuista sähkösuotimien avulla ja siirretään tuhkasiiloon. Tuhkasiilosta tuhka kuljetetaan autoilla hyötykäyttöön tai loppusijoitusalueelle. Vuosittain syntyvä lentotuhkan määrä on nykyisin noin t.

27 23 Hanke ja sen vaihtoehdot Hiilenpoltosta kattilan pohjalle jäävä pohjakuona on karkearakeista kuonautunutta lentotuhkaa, jonka partikkelit ovat liittyneet kuumuusvaikutuksen alaisena toisiinsa särmikkäiksi, huokoisiksi rakenteiksi. Kuona poistetaan kattilan pohjalta märkäkuljettimille, josta tuhka puretaan siilon kautta kuljetusautoon. Tuhkan jäähdytykseen käytetään merivettä. Vuosittain muodostuvan pohjakuonan määrä on nykyisin noin t. Savukaasujen puhdistuksen yhteydessä syntyvä kipsiliete johdetaan pesutornin alaosasta vedenerotukseen ja kuivattu kipsi edelleen kuljettimia pitkin kipsisiiloon. Siilosta kipsi toimitetaan joko suoraan hyötykäyttöön tai se välivarastoidaan varastokentälle. Nykytilanteessa Kristiinan voimalaitoksella syntyy kipsiä vuosittain noin t/a. Rikinpoiston yhteydessä syntyvä jätevesi johdetaan käsiteltäväksi rikinpoistolaitoksen jätevedenpuhdistamolle. Kiintoaineksen poiston yhteydessä syntyvä liete, ns. suodatinkakku, voidaan palauttaa takaisiin kattilaan. Vuosittain Kristiinan voimalaitoksella syntyy suodatinsakkaa noin t. Uuden voimalaitosyksikön sivutuotteiden määrät ovat seuraavat: * lentotuhka t/a * pohjakuona t/a * kipsi t/a Laajennetun voimalaitoksen yhteenlasketut ovat arviolta seuraavat: * lentotuhkaa t/a * pohjakuonaa t/a * kipsiä t/a Sivutuotteiden käyttö, välivarastointi ja loppusijoitus Nykytilanne: Kivihiilituhka pyritään ensisijaisesti hyödyntämään ulkopuolisissa maarakennuskohteissa ja rakennusteollisuuden raaka-aineena. Lentotuhkalle soveltuvia maarakennuskohteita ovat mm. tiet ja kaatopaikkojen pinta- ja pohjarakenteet. Lisäraaka-aineena lentotuhka soveltuu käytettäväksi betonin ja asfaltin valmistuksessa. Ajoittain lentotuhkaa hyödynnetään myös voimalaitosalueen sisäisissä maarakennushankkeissa. Hyötykäyttöön toimitettava tuhka varastoidaan voimalaitosalueella sijaitsevalla kipsivarastoalueella. Vuonna 1996 hyötykäyttöön toimitettiin tonnia lentotuhkaa. Tuhka-altaisiin sijoitettiin lentotuhkaa tonnia. Hyötykäyttöön toimitetun lentotuhkan määrä on vielä suhteellisen pieni syntyviin tuhkamääriin nähden. Tähän on vaikuttanut alkuperäisten luonnonmateriaalien helppo saatavuus ja edullisuus. Lisäksi maarakentamisessa ja rakennusteollisuudessa käytettävien luonnonmateriaalien geotekniset ja kemialliset ominaisuudet tunnetaan, kun

28 24 Hanke ja sen vaihtoehdot taas lentotuhkan ominaisuuksien yleinen tunnettavuus on jäänyt heikoksi. Lentotuhkarakenteisiin liittyvä tuotekehitys on myös maassamme ollut vaatimatonta eikä toimivia markkinoita lentotuhkalle ole vielä saatu kehitettyä. Valtaosa vuotuisesta lentotuhkamäärästä on kuljetettu kuormaautoilla siiloista voimalaitoksen edustalle kolmeen merestä patopenkerein eristettyyn tuhka-altaaseen (kuva ). Tuhka-allas I on täytetty ja tuhka-altaat II ja III ovat täyttymässä. Altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 7,8 ha ja kokonaistilavuus on m 3. Altaiden jäljellä oleva täyttötilavuus on m 3. Kuva Kristiinan voimalaitos idästä kuvattuna. Nykyiset tuhkan täyttöaltaat ovat satamassa hiilikentän takana. Etualalla kipsin varastointi- ja edessä oikealla kipsin käsittelyalue.

29 25 Hanke ja sen vaihtoehdot Altaiden täyttö tapahtuu päätypengertäyttönä märkään tilaan. Altaisiin patoutunut vesi poistuu purkuaukkojen kautta mereen. Altaiden syvimmät kohdat ovat noin 11 metriä ja täyttötaso ulottuu noin 1,5 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tuhkan avulla mereltä vallattava maaala hyödynnetään varastokenttinä. Maapohja altaiden kohdalla on moreenia. Pohjakuonan sijoitusalueena toimii kipsin varastoalue, jossa pohjakuona läjitetään omalle alueelleen muista sivutuotteista erilleen. Mahdollisuuksien mukaan pohjakuonaa pyritään toimittamaan hyötykäyttöön. Hyötykäyttökohteita ovat mm. voimalaitosalueen ulkopuoliset tienrakennushankkeet sekä voimalaitosalueen sisäiset varastokenttien ja liikennealueiden rakennushankkeet. Maarakennushankkeissa pohjakuonaa voidaan käyttää kivi-aineksia korvaavana materiaalina. Vuonna 1996 hyötykäyttöön toimitettiin pohjakuonaa 500 tonnia ja varastoalueelle läjitettiin tonnia. Rikinpoiston yhteydessä syntyvä kipsi vastaa laadultaan luonnonkipsiä, ja se toimitetaan lähes kokonaan raaka-aineeksi rakennuslevyteollisuudelle. Rikinpoistoprosessissa syntyy ajoittain myös raakaaineeksi kelpaamatonta epäkuranttia kipsiä. Suurin syy kipsin epäkuranttisuudelle on sen liian suuri tuhkapitoisuus. Epäkurantin kipsin sijoitusalueena käytetään voimalaitosalueelle rakennettua kipsin varastoaluetta. Alueen pinta-ala on 4 ha, josta kipsin loppusijoitusalueena on käytössä nykyisin noin 1 ha. Varastoalue on sorapintainen. Vuonna 1996 myytiin kipsiä ulkopuolisille tonnia ja varastoalueelle läjitettiin tonnia. Rikinpoistolaitoksen jätevedenpuhdistamossa syntyvä suodatinkakku palautetaan takaisin prosessiin. Laajennuksen jälkeen: Nykyinen lentotuhkan sijoitusalue on täyttymässä. Alueella on täyttötilavuutta arviolta vuodeksi, jonka jälkeen on siirryttävä uudelle läjitysalueelle. Uudelle alueelle on siirryttävä siitä riippumatta rakennetaanko Kristiinaan uusi hiililauhdevoimalaitos vai ei. Voimalaitosalueella uusiksi tuhkan sijoitusalueiksi on harkittu uuden tuhka-altaan rakentamista Storvikeniin tai käytöstä poistettujen kallioon louhittujen öljysäiliöiden täyttämistä tuhkalla. Lisäksi on keskusteltu nykyisten tuhka-altaiden laajentamista pohjoiseen, jolla tuettaisiin sataman mahdollista laajennusta.

30 26 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Voimalaitoksen sivutuotteiden sijoitusvaihtoehdot. Storviken on matala lahti voimalaitosalueen eteläpuolella. Lahden pinta-ala on noin 12,6 ha ja sen keskisyvyys on noin 3 metriä. Lahden rannoilla on loma-asutusta. Storvikenin mataluuden vuoksi jouduttaisiin rakentamaan pinta-alaltaan laajoja tuhka-altaita, jotka täyttäisivät alueen nopeasti. Kalliosäiliöt on alunperin rakennettu raskaan polttoöljyn varastosäiliöiksi, mutta kallioperän rikkinäisyydestä johtuen säiliöihin valuu merivettä ja niiden käytöstä on luovuttu. Säiliöiden pienen tilavuuden ja täyttöteknisten vaikeuksien vuoksi kalliosäiliöt eivät ole varteenotettava vaihtoehto lentotuhkan sijoituspaikaksi. Nykyisten tuhka-altaiden laajentaminen pohjoiseen sataman laajennusta palvelevana ratkaisuna voi tulla kysymykseen, kun sataman liittyvä valmistelu ja päätökset ovat konkreettisemmalla tasolla. Tuhkan sijoittamien märkään tilaan em. vaihtoehdoissa vaikeuttaa tuhkan hyötykäyttömahdollisuuksia. Koska ensisijainen pyrkimys on käyttää lentotuhka hyödyksi mm. maarakennushankkeissa ja rakennusteollisuustuotannossa, on tuhkan sijoitusalueen palveltava sekä välivarastoalueena että loppusijoitusalueena sille tuhkamäärälle, jota ei saada välittömästi hyötykäyttöön. Välivarastointi edellyttää, että läjitysalueen on sijaittava kuivalla maalla.

31 27 Hanke ja sen vaihtoehdot Kartta Suunniteltu Gillermossenin jätehuoltoalue Edellä esitetyistä syistä Storviken ja kalliosäiliöt soveltuvat huonosti tuhkan sijoitukseen. Mahdollisen sataman laajennuksen yhteydessä voidaan tuhkaa käyttää tarpeellinen määrä sataman rakenteisiin. Kun tämä käyttötarve loppuu, tulee käytössä olla jokin muu välivarastointi- ja käsittelypaikka. Tielaitoksella ja Kristiinankaupungilla on hanke uuden tieyhteyden rakentamiseksi valtatieltä 8 kaupungin pohjoispuolitse voimalaitokselle. Tien rakentamisessa tullaan käyttämään lentotuhkaa. Lisäksi lentotuhkaa on suunniteltu käytettävän Kristiinan kaupungin Lållbyn kaatopaikan pintarakenteissa.

32 28 Hanke ja sen vaihtoehdot Laajennetussa voimalaitoksessa vuosittain muodostuva lentotuhka vaatii tiivistettynä m 3 täyttötilavuuden. Sijoitusalue on valittava siten, että alueella on täyttökapasiteettia vähintään 20 vuodeksi. Rakennettaessa tuhkasta noin metriä korkea auma, jonka luiskakaltevuus on 1:3 muodostuu tarvittavan alueen koko noin 25 hehtaariksi. Lisäksi samalle alueelle on tarkoitus sijoittaa myös pohjakuona. Sen tilavuus tiivistettynä on noin m 3. Pohjakuonan sijoitusalueen tilantarve on noin 3,5 ha. Liikennealueineen ja oheistoimintoineen lentotuhkan ja pohjakuonan sijoitusalue vaatii noin 30 ha suuruisen alueen. Uudeksi tuhkan sijoitusalueeksi on tutkittu Kristiinan kaupungin pohjoispuolella sijaitsevaa Gillermossenin aluetta. Sen rakentamisen yleissuunnitelma on laadittu samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. 2.3 Hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulu Uuden voimalaitosyksikön suunnittelu on aloitettu. Suunnittelu on edennyt yhdessä ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Voimalaitoksessa tullaan käyttämään koeteltua tekniikkaa, jonka tarjonta on maailmanlaajuista sekä toimitusajat kohtuullisen nopeita. Uudistuksina esimerkiksi Meri-Porin voimalaitokseen nähden ovat mm. turbiinitekniikassa ja automaatiossa tehtävät muutokset. Hankkeen rakentaminen kestää noin 3-4 vuotta töiden aloittamisesta. Rakentamispäätöstä ei ole tehty. Arvioitu valmistumisajankohta on vuosi 2001.

33 29 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen Jos Kristiinankaupungin voimalaitoksen laajennusta ei toteuteta, ovat seuraavat tulevaisuuden kuvat mahdollisia: 1. Pohjolan Voiman omistajina olevat teollisuusyritykset ja yhdyskunnat toteuttavat suunnittelemansa investoinnit ja hankkivat tarvitsemansa sähköenergian muulla tavalla. Tällöin yksi vaihtoehto on vastaavan voimalaitoksen rakentaminen muualle Suomeen. PVO-yhtiöillä on vastaavan tehoisen voimalaitoksen tutkittavat sijoituspaikat Kotkan Mussalossa ja Porin Tahkoluodossa. 2. Voimalaitosinvestoinnin tarpeen synnyttäviä teollisuusinvestointeja ei toteuteta Suomessa. Investoinneissa on kysymys lähinnä teollisuuden tuotantomäärien ja jalostusasteen kohottamisesta. Ne saattavat osoittautua tarpeettomiksi tai mahdottomiksi toteuttaa joko siksi, että markkinoilla ei ole kysyntää kyseisille tuotteille tai että näiden tuotteiden tekeminen Suomessa ei ole kannattavaa. Sähköenergian saantivarmuus ja edullinen hinta ovat merkittäviä teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. 2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin Teollisuuden investoinnit Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen Kristiinankaupunkiin liittyy suomalaisen teollisuuden mahdollisiin laajennus- tai jalostusasteen kohottamiseen tähtääviin hankkeisiin. Nämä saattavat olla sen luonteisia, että ne ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaan edellyttävät omaa YVA-prosessia Uusi tieyhteys Voimalaitoksen liikenteen järjestämiseksi on suunniteltu uuden tieyhteyden rakentamista kaupungin keskustaajaman ja rannikon väliin nykyisen voimalinjan tuntumaan. Uusi tie ohjaa liikenteen pois kaupungin keskustasta. Tie pyritään toteuttamaan siten, että sen rakentamisessa käytetään nykyisen voimalaitoksen tuhkaa rakennekerroksissa. Tie toteutetaan voimalaitoksen laajennuksesta riippumatta Sivutuotteiden sijoittaminen Uusien sivutuotteiden käsittelyalueiden perustaminen edellyttää yksityiskohtaista suunnittelua, joiden perusteella haetaan tarvittavat luvat. Tätä ennen ratkaistaan onko tämän hankkeen yhteydessä tehty ympäristövaikutusten arvio riittävä lupakäsittelylle.

34 30 Hanke ja sen vaihtoehdot Voimalinja Kristiinan uuden voimalaitosyksikön rakentaminen merkitsee sitä, että on tarpeen rakentaa uusi 400 kv voimalinja Kristiinan voimalaitokselta valtakunnalliseen 400 kv verkostoon. Todennäköisesti linjojen kytkentä tapahtuu Ulvila Seinäjoki 400 kv linjaan Isojoen ja Honkajoen kuntien rajalla, johon rakennetaan uusi sähköasema. Kartta Ote Suomen voimansiirtoverkko kartasta.

35 31 Hanke ja sen vaihtoehdot Nykytilanne Tällä hetkellä Kristiinan voimalaitoksella on kytkinkenttä, josta voimalinjat suuntautuvat pohjoiseen Tuovilan sähköasemalle ja etelään Ulvilan sähköasemalle. Tuovilaan suuntautuva linja on rakennettu 400 kv ja Ulvilaan suuntautuva linja 220 kv jännitteelle. Näin Kristiinan voimalaitokselle tulee tällä hetkellä yksi 400 kv linja, jota käytetään 220 kv jännitteellä, kaksi 220 kv linjaa ja kaksi 110 kv voimalinjaa. Ne on sijoitettu vierekkäin samalle johtokadulle. Voimalaitokselta Savilahteen 400 kv voimalinjapylväät on rakennettu siten, että niihin voidaan kiinnittää uusi voimalinja. Kuva Nykyisten voimalinjojen pylväät voimalaitoksen lähellä. Uuden linjan johdot voidaan kiinnittää jo rakennettuihin aisoihin 3 km matkalla. Uuden 400 kv jännitteellä toimivan voimalinjan rakentaminen Kristiinan ja Tahkoluodon voimalaitosten välille on ollut esillä jo useampia vuosia. Teollisuuden Voimansiirto Oy (TVS) teki vuonna 1994 ilmoituksen kauppa- ja teollisuusministeriölle 400 kv voimajohdon rakentamisesta Tahkoluodon ja Kristiinan voimalaitosten välille. Uusi linja on kantaverkon kehittämissuunnitelmien mukainen. TVS käynnisti voimalinjahankkeen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin keväällä Voimalinjahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on ollut nähtävillä ja lausunnoilla. Yhteysviranomaisena toiminut Lounais-Suomen ympäristökeskus antoi siitä lausuntonsa 28. elokuuta 1997.

36 32 Hanke ja sen vaihtoehdot Syksyllä 1997 TVS fuusioitiin Pohjolan Voima Oy:öön. TVS:n omistamat kantaverkonluonteiset voimalinjat myytiin Suomen Kantaverkko Oy:lle Suomen Kantaverkko Oy on Suomen valtion, IVO:n ja PVO:n yhdessä perustama voimansiirtoyhtiö, joka omistaa entiset IVO Voimansiirron ja Teollisuuden Voimansiirron kantaverkonluonteiset voimalinjat. Parhaillaan selvitetään onko voimansiirtoverkostojen yhdistämisen jälkeen vielä tarpeen vahvistaa Tahkoluodon ja Kristiinan välistä linjaa. Tässä tapauksessa voi Kristiina Honkajoki linja osoittautua tarpeettomaksi. Voimalinjan ympäristövaikutusten arviointi jatkuu sekä Kristiinassa että Tahkoluodossa omina arviointiprosesseinaan. Kartta Yleiskartta voimalinjaratkaisusta

37 33 Hanke ja sen vaihtoehdot Voimalinjavaihtoehdot Kristiinan uuden voimalaitosyksikön rakentaminen merkitsee sitä, että on tarpeen rakentaa uusi 400 kv voimalinja Kristiinan kytkinkentän ja Ulvila Seinäjoki 400 kv linjan väliin. Linjojen kytkentä tapahtuu Isojoen ja Honkajoen kuntien rajalla noin 10 km Honkajoen kirkonkylästä luoteeseen Nääräluomassa, johon rakennetaan uusi sähköasema. Tällä ratkaisulla turvataan Kristiinan voimalaitosten sähkön siirto ja yhdistetään toisiinsa Ventusneva Tuovila Kristiina 400 kv linja ja Ulvila Seinäjoki 400 kv linja. Voimalaitokselta Savilahteen saakka uudet johdot sijoitetaan olemassaoleviin pylväisiin. Tämän jälkeen on uudella linjalla kaksi vaihtoehtoa: Vaihtoehto 1 Linja rakennetaan nykyisen Savilahti Pyhävuori linjan viereen, todennäköisesti sen pohjoispuolelle. Vaihtoehto 2 Savilahdesta linja sijoituu aluksi nykyisen 400 kv linjan viereen sen eteläpuolelle ja tämän jälkeen jatkaa suoraan kohti itää yhtyen pohjois etelä suuntaiseen linjaan Pyhävuoren tuntumassa. Etelävuori - Nääräluoma Etelävuoren eteläpuolella uusi linja suuntautuu kaakkoon kohti Isojoen ja Honkajoen rajaa Nääräluomaa saman suuntaisesti nykyisen 110 kv linjan kanssa. Voimalinjan ympäristövaikutusten arvioinnissa on lähtökohtana uuden linjan sijoittuminen 110 kv linjan viereen. Arviointi voi tuoda linjalle uusia paikallisia vaihtoehtoja, joita ovat kohteiden kiertäminen tai pylvästyyppien muuttaminen. Kartta (seuraavat sivut) Voimalinjavaihtoehdot Kristiinankaupungin alueella

38 34 Hanke ja sen vaihtoehdot

39 35 Hanke ja sen vaihtoehdot Pylvästyyppien vaihtoehdot Voimalinjaa suunniteltaessa on käytössä seuraavat pylvästyyppien ja johtokatujen tyyppivaihtoehdot. Linjan yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä jokainen pylväs suunnitellaan erikseen. Siten ratkaisu on aina tapauskohtainen.

40 36 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Johtokatutyyppi 1. Johtokatutyyppiä 1 käytetään, kun erityisistä syistä on tarpeen tehdä johtokadusta mahdollisimman kapea, johdot on sijoitettava normaalia korkeammalle tai pylväiden jänneväli on suuri.

41 37 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Johtokatutyyppi 2. Johtokatutyyppiä 2 käytetään kun uusi linja sijoittuu yksin alueelle, jossa on mahdollista toteuttaa mahdollisimman matala ja rakentamiskustannuksiltaan edullinen voimalinja. Johtokadun leveys on noin 42 m ja pylväiden korkeus noin m. Kuva Johtokatutyyppi 3. Savilahdesta itään vaihtoehdossa 2 uusi linja sijoittuu nykyisen 400 kv linjan eteläpuolelle.

42 38 Hanke ja sen vaihtoehdot Kuva Johtokatutyyppi 4. Johtokatutyypissä 4 uusi 400 kv linja sijoitetaan olemassa olevan 220 kv linjan viereen. Ratkaisu leventää johtokatua normaalipylväitä käytettäessä noin 35 m. Kuva Johtokatutyyppi 5. Isojoella linja sijoittuu todennäköisesti nykyisen 110 kv linjan viereen sen eteläpuolelle

43 39 Hanke ja sen vaihtoehdot 2.6 Maakaasun käyttömahdollisuudet ja vaikutukset Kristiinan seutu ei ole maakaasuverkoston piirissä eikä suunnitelmaa ja ympäristövaikutusten arviointia maakaasuputken ulottamisesta länsirannikolle ole laadittu. Tällä hetkellä lähin alue, jossa maakaasua on saatavissa on Nokia. Sinne ulottuva putki ei kuitenkaan kykene toimittamaan kaasua niin paljon kuin esim. Kristiinan uusi voimalaitosyksikkö vaatisi. Siksi uusi putki Kristiinan seudulle tulisi ilmeisesti rakentaa Riihimäeltä. 6 Maakaasun tuominen Kristiinankaupunkiin putkea pitkin, tai laivoilla edellyttäisi erittäin kalliita investointeja kaasuputkeen, satamaan ja kuljetuskalustoon. Kristiinan uuden voimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on toivottu maakaasun käyttömahdollisuuksien tarkastelua ja näin aiheutuvia muutoksia hankkeen ympäristövaikutuksissa Hiililauhdevoimalaitoksen muuttaminen maakaasukäyttöiseksi Suomen energiastrategiassa on pitkällä aikavälillä esitetty kivihiilen käytön vähentämistä ja maakaasun käytön voimakasta lisäämistä. Pohjolan Voima Oy on selvittänyt mahdollisuuksia muuttaa Kristiinan voimalaitos maakaasukäyttöiseksi siinä tapauksessa, että nykyiset maakaasun saatavuus- ja hintaesteet tulevaisuudessa poistuisivat. Polttoaineen vaihtaminen on teknisesti mahdollista. Kivihiilivoimalaitoksen toimintaperiaate on esitetty edellä kuvassa Kivihiilikattilassa tuotettu höyry johdetaan höyryturbiiniin, joka pyörittää generaattoria. Yksinkertaisin tekninen vaihtoehto polttoaineen vaihtamiseksi kivihiilestä maakaasuun olisi hiilikattilan polttimien vaihtaminen maakaasupolttimiksi. Sähköntuotannon hyötysuhde olisi suunnilleen sama kuin hiilenpoltolla (noin 44 %) ja myös laitoksen tuotantoteho pysyisi ennallaan (570 MW). Maakaasun polttotekniset ominaisuudet ovat monipuolisemmat kuin kivihiilen. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että kivihiilivoimalaitos muutettaisiin maakaasukombivoimalaitokseksi, jolloin maakaasun ominaisuudet voitaisiin hyödyntää paremmin. Yksinkertaistettu kaavio kombivoimalaitoksen toimintaperiaatteesta on esitetty kuvassa Sen lisäksi, että hiilikattilan polttimet vaihdettaisiin maakaasupolttimiksi prosessiin liitettäisiin etukaasuturbiini.

44 40 Hanke ja sen vaihtoehdot SAVUKAASUT ILMAAN HÖYRYLINJAT PAKOKAASUT (7) HÖYRYKATTILA (1) HÖYRYTURPIINI (2) MAAKAASUA GENERAATTORI (3) G GENERAATTORI (6) SYÖTTÖVESI LÄMMÖNVAIHDIN KAASUTURPIINI (5) G POLTTOKAMMIO (4) Kuva Maakaasukombivoimalaitos. MAAKAASUA MAAKAASUKOMBIVOIMALAITOS Kaasuturbiinissa maakaasu poltetaan paineellisessa polttokammiossa (4). Sieltä savukaasut johdetaan turbiiniosaan (5), joka pyörittää generaattoria (6). Kaasuturbiinista poistuvan pakokaasu (7) sisältää vielä runsaasti happea, ja pakokaasun lämpöenergia saadaan talteen käyttämällä pakokaasu hyödyksi höyrykattilan (1) palamisilmana. Tällöin palamisilman esilämmitystä ei tarvita, ja höyryprosessin hyötysuhde paranee. Höyrykattilaan jouduttaisiin tekemään joitakin teknisiä muutoksia. Palamisilman esilämmitin (luvo) voitaisiin poistaa ja syöttöveden esilämmittimiä lisättäisiin. Rikinpoistolaitos jäisi pois käytöstä, koska maakaasu ei sisällä rikkiä. Katalyyttisen typenpoistojärjestelmän toiminta jatkuisi ennallaan. Muutos parantaisi polttoaineen käytön kokonaishyötysuhdetta 5-10 %. Kaasuturbiiniprosessista saataisiin sähkötehoa 150 MW ja höyryturbiinilta lisätehoa noin 15 MW. Laitoksen teho nousisi tällöin 735 MW. Vuotuisella 6000 tunnin huipunkäyttöajalla laitos tuottaisi sähköä 4400 gigawattituntia. Maakaasua tarvittaisiin 850 milj. m 3,mikävastaa TJ:n energiasisältöä.

45 41 Hanke ja sen vaihtoehdot Maakaasun käytön ympäristövaikutukset 1. Päästöt ilmaan Koska maakaasu ei sisällä lainkaan rikkiä, ovat sen käytön vaikutukset ilman laatuun ja rikkilaskeumaan positiiviset. Hiilellä toimivan voimalaitoksen vaikutus Kristiinankaupungin keskustan ilman rikkidioksidipitoisuuteen on arvioitu olevan 16 % ohjearvoista. Kaasuturbiinille sallittavat typenoksidipäästöt ovat tällä hetkellä 60 mg/mj ja hiilikattilalle 50 mg/mj. Koska katalyyttinen typenpoistojärjestelmä jäisi käyttöön vielä polttoainemuutoksen jälkeenkin, päästötaso jäänee kaasuturbiinista huolimatta tasoon 50 mg/mj. Polttoaineen käytön lisääntyessä kokonaispäästö kasvaa tonnista tonniin vuodessa. Leviämislaskelmissa on todettu, että hiilivoimalaitoksen päästöjen vaikutus ulkoilman typpidioksidipitoisuuteen jää 1-3 prosenttiin ohjearvosta. Kivihiilivoimalaitoksen hiukkaspäästöt ovat varsin pienet. Maakaasun poltossa päästöt ovat vieläkin pienemmät ja mahdollisuudet terveyshaittojen tilastolliseen esiintymiseen pienenevät muutoksen jälkeen edelleen. Hiilidioksidin ominaispäästöt alenevat maakaasun käytöstä johtuen noin puoleen (tasolta 760 g/kwh tasoon 370 g/kwh) Kokonaispäästöt alenevat 2,6 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin eli vajaat 40 % samalla kun sähköntuotanto kasvaa. Päästöjen väheneminen vastaa puolitoista prosenttia Suomen nykyisistä hiilidioksidipäästöistä. 2. Päästöt veteen Lämpöenergian hyödyntämismahdollisuuksien ei odoteta Kristiinankaupungissa paranevan. Hyötysuhteen paranemisen ansioista mereen johdettava lämpömäärä tuotettua energiayksikköä kohden pienenee, mutta tuotannon lisääntyminen toisaalta kasvattaa kokonaislämpömäärää. Merialueen kannalta muutoksella ei ole sanottavaa vaikutusta. 3. Melu Kaasuturbiini on merkittävä melulähde, ja onkin odotettavissa että laitoksen melutaso muutoksen johdosta jonkin verran nousee. Haitalliset meluvaikutukset voidaan kuitenkin estää huolellisella suunnittelulla ja erityisillä rakenteilla ja laitteilla.

46 42 Hanke ja sen vaihtoehdot 4. Sivutuotteet Maakaasua poltettaessa ei synny kiinteitä sivutuotteita. Näin ollen sivutuotteille varatut sijoituskohteet jäisivät osittain käyttämättä tai ne voitaisiin käyttää muun jätehuollon tarpeisiin. Sivutuotteiden kuljetuksesta johtuva liikenne ja sen vaikutukset poistuisivat. Suomessa on merkittävää kipsilevyteollisuutta, joka perustuu rikinpoiston sivutuotteena syntyvän voimalaitoskipsin hyödyntämiseen. Mikäli Suomen kivihiilivoimalaitokset muutettaisiin yleisesti maakaasukäyttöisiksi, kipsin tuotanto loppuisi ja myös kipsilevyn valmistus mitä ilmeisimmin lakkaisi. Voimalaitosten tuhkien hyötykäytön kehittämiseen panostetaan tällä hetkellä voimakkaasti ja tuloksia on odotettavissa lähivuosina erityisesti maarakennuskäytössä. Mikäli sivutuotteita ei enää syntyisi, maarakentamisessa olisi palattava takaisin luonnonmateriaalien käyttöön. Lentotuhkaa käytetään merkittäviä määriä myös betoni- ja asfalttiteollisuudessa. Lentotuhkan poistuminen markkinoilta olisi korvattava sementillä ja kalkkikivijauheella.

47 43 Ympäristön nykytila 3 YMPÄRISTÖN NYKYTILA 3.1 Ilman laatu Ilman laadun ohjearvot Ilman laadun ohjearvot uudistuivat valtioneuvoston päätöksillä (VNp 480/96 ja Vnp 481/96). Uusia ohjearvoja annettaessa otettiin huomioon mm. Maailman Terveysjärjestön suositukset ilmanlaadusta sekä tiedot valmisteilla olevista uusista suosituksista. Taulukko Uudet ohjearvot ja rikkilaskeuman tavoitearvo. Aine Tilastollinen määrittely Ohjearvo Rikkidioksidi (SO 2 ) tunti (kuukauden tuntiarvojen µg/m 3 prosenttipiste) vuorokausi (kuukauden toiseksi 80 µg/m 3 suurin vuorokausiarvo) vuosi (tuntiarvojen aritmeettinen 20 µg/m 3 keskiarvo) Typpidioksidi (NO 2 ) tunti (kuukauden tuntiarvojen µg/m 3 prosenttipiste) vuorokausi (kuukauden toiseksi 70 µg/m 3 suurin vuorokausiarvo) Typenoksidit vuosi (tuntiarvojen aritmeettinen 30 µg/m 3 (NO+NO 2 ) keskiarvo) +Hiukkaset, vuorokausi (vuoden vuorokausiarvojen 120 µg/m 3 kokonaisleijuma (TSP) 98 prosenttipiste) vuosi(vuorokausikeskiarvojen 50 µg/m 3 aritmeettinen keskiarvo) Hengitettävät hiuk- vuorokausi (kuukauden toiseksi 70 µg/m 3 kaset (PM 10 ) Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) suurin vuorokausiarvo) vuorokausi kuukaudentoiseksi suurin vuorokausiarvo rikiksi ilmoitettuna) 10 µg/m 3 Hiilimonoksidi (CO) tunti (tuntiarvo) 20 µg/m 3 Rikkilaskeuman tavoitearvo vuorokausi (tuntiarvojen liukuva 8 µg/m 3 keskiarvo) vuosi (kumulatiivinen) 300 mg/m 2 Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain myös viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Lähtökohtana voidaan pitää, ettei voimalaitoksen päästöistä ole odotettavissa merkittäviä haitallisia vaikutuksia, jos ohjearvoja ei ylitetä. Suomen uudet ohjearvot ovat selvästi tiukemmat kuin Euroopan Unionin voimassa olevat ohjearvot. EU:n ohjearvot ovat parhaillaan uusittavina.

48 44 Ympäristön nykytila Lyhytaikaispitoisuuksien (tunti ja vuorokausi) ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Niiden asettamisessa on otettu huomioon muun muassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset herkkiin ihmisiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja hengityselinsairaisiin. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Tavoitearvo rikkilaskeumalle annettiin järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi metsätalousalueilla. Ohjearvot ovat luonteeltaan tavoitteellisia ja ne on tarkoitettu käytännön ilmansuojelutyöhön. Ohjearvot on otettava huomioon yhdyskuntien suunnittelussa ja toisaalta laitosten lupamenettelyssä. Ohjearvojen lisäksi ilman epäpuhtauksille annettiin raja-arvoja, kynnysarvoja ja tavoitearvoja. Raja-arvoksi määritettiin suurin epäpuhtaustaso, jonka ylittyessä viranomaisten on ryhdyttävä toimiin terveyshaittojen estämiseksi. Kynnysarvot annettiin otsonipitoisuuksien seurannan ja tiedottamisen tehostamiseksi. Taulukko Raja-arvot ilman epäpuhtauksille. Niiden ylittäminen lyhytaikaisestikaan ei ole sallittua. Aine Tilastollinen määrittely Raja-arvo Typpidioksidi (NO 2 ) vuoden tuntiarvojen 98 % 200 µg/m 3 piste Rikkidioksidi (SO 2 ) vuoden vuorokausiarvojen 80 µg/m 3 mediaani vuoden vuorokausiarvojen 250 µg/m 3 98 % piste Leijuma (TSP) vuoden vuorokausiarvojen 300 µg/m 3 95 % piste vuosikeskiarvo 150 µg/m Suurimmat päästölähteet Kristiinankaupungin ympäristön merkittävimmät päästölähteet ovat PVO-Lämpövoima Oy:n voimalaitos Kristiinankaupungissa ja Oy Metsä-Botnia Ab:n tehdas Kaskisissa. Alueen erityispiirteenä ovat Närpiössä sijaitsevat kasvihuoneet, joissa poltetaan kevyttä ja raskasta polttoöljyä. Kasvihuoneiden päästöillä voi joissain tapauksissa olla paikallista merkitystä ilman laatuun. Tehtyjen mittausten perusteella Kristiinankaupungin ympäristön ilmanlaatu on tällä hetkellä hyvä lukuunottamatta Kaskista, missä ylitettiin haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) ohjearvo /9/.

49 45 Ympäristön nykytila Kristiinankaupungin ympäristön kokonaispäästöt vuonna 1996 energian tuotannosta, teollisuudesta ja liikenteestä olivat seuraavat: Rikkidioksidi (SO 2 ) 3206 t/a Typen oksidit (NO X ) 4442 t/a Hiukkaset 515 t/a TRS* 81 t/a *Pelkistyneet, ns. haisevat rikkiyhdisteet, rikkidioksidiksi laskettuna Kuvassa on päästölähteittäin ja ainekohtaisesti esitetty Suupohjan alueen ilmapäästöt vuonna Suurimmat päästölähteet ovat viime vuosina investoineet ilmansuojeluun mikä näkyy kokonaispäästöjen pienenemisenä 1990-luvun alkuun verrattuna NOx SO Päästö t/a HIUKKASET PVO- Lämpövoima SO2 NOx HIUKKASET TRS Metsä-Botnia Kaskinen SO2 NOx HIUKKASET Selkämeren aluesairaala SO2 NOx HIUKKASET SO2 NOx HIUKKASET SO2 NOx HIUKKASET Estrella Kasvihuoneet Muut päästölähteet SO2 NOx HIUKKASET Liikenne Kuva Kristiinankaupungin alueen päästölähteet ja ilmapäästöt vuonna Liikenteen päästötiedot ovat vuodelta Suupohjan alueen ilman laatu Kristiinankaupungin ja sen ympäristön ilman laadun tarkkailua on tehty yhteistyössä kuntien ja toiminnanharjoittajien kesken vuodesta 1993 /6,7,8,9/. Tarkkailu sisältää ilmanlaadun mittaukset ja bioindikaattoritutkimukset. Mittauspisteet sijaitsevat Kristiinankaupungin keskustassa, Närpiössä ja Kaskisissa. Mitattavat komponentti ovat rikkidioksidi, typen oksidit, kokonaisleijuma, haisevat rikkiyhdisteet (TRS), ja laskeuma. Lisäksi mitataan pienhiukkasia (PM-10) sekä tuulen suuntaa ja - nopeutta.

50 46 Ympäristön nykytila Taulukoissa on esitetty Suupohjan alueen ilmanlaadun mittaustulokset vuonna Rikkidioksidi Ulkoilman rikkidioksidipitoisuutta mitataan Kristiinankaupungissa, Kaskisissa ja Närpiössä. Polttoaineiden rikkipitoisuuden aleneminen, energian tuotannon keskittäminen ja tehokas rikin poisto ovat johtaneet Suomessa rikkidioksidipitoisuuksien oleelliseen alenemiseen. Taulukko Rikkidioksidipitoisuudet Suupohjan alueella vuonna Kristiinankaupunki µg/m 3 Kaskinen µg/m 3 Närpiö µg/m 3 Ohjearvot µg/m 3 vuosiarvo vuorokausi arvo tuntiarvo Typen oksidit Ulkoilman typen oksideja mitataan Kristiinankaupungin keskustassa. Typen oksidit esiintyvät yhdyskuntailmassa useassa eri muodossa, kuten typpimonoksidi, typpioksiduuli ja typpidioksidi. Ilmanlaatuohjearvot on annettu ainoastaan typpidioksidille, joka suurina pitoisuuksina on terveydelle vaaraksi. Taulukko Typpidioksidipitoisuudet vuonna Kristiinankaupungissa Mitattu pitoisuus Ohjearvot µg/m 3 µg/m 3 vuosiarvo 5 30 vuorokausiarvo tuntiarvo Leijuma ja hengitettävät hiukkaset (PM-10) Ulkoilmassa leijuvaa pölyä mitattiin Kristiinankaupungissa ja Närpiössä. Kristiinankaupungissa mitattiin kokonaisleijumaa ja Närpiössä ns. hengitettäviä hiukkasia.

51 47 Ympäristön nykytila Kokonaisleijumalla tarkoitetaan niitä ilmakehän hiukkasia, jotka eivät laskeudu painovoiman vaikutuksesta. Hengitettävillä hiukkasilla tarkoitetaan sitä kokonaisleijuman osaa, jonka hiukkaskoko on alle 10 µm (mikrometriä). Hengitettävät hiukkaset ovat erityisen merkityksellisiä ihmisen terveyden kannalta pienen hiukkaskokonsa vuoksi. Hengitettäville hiukkasille on annettu ohjearvo uusissa ilmanlaadun ohjearvoissa. Leijumapitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan keväällä lumien sulamisen jälkeen ja syksyllä ennen pysyvän lumipeitteen tuloa. Leijumapitoisuuden ohjearvot ylittyvät useimpien kaupunkien keskustoissa, joissa liikenne ja tuuli nostattaa ilmaan katujen pölyä. Taulukko Kokonaisleijuman ja hengitettävien hiukkasten (PM- 10) pitoisuudet Kristiinankaupungissa ja Närpiössä vuonna Kokonais leijuma hengitettävät hiukkaset (PM-10) Vuorokausiarvo Kristiinankaupunki µg/m 3 Närpiö µg/m 3 kokonaisleijuman ohjearvot µg/m Vuosikeskiarvo Vuorokausiarvo Kristiinankaupunki µg/m 3 Närpiö µg/m 3 PM-10 ohjearvo µg/m Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Hajurikkiyhdisteitä mitattiin Kaskisissa ja Piolahdessa. Haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu pääasiassa selluteollisuudesta, joten voimalaitoshankkeella ei ole merkitystä ilman hajurikkiyhdisteiden kannalta. Taulukko Hajurikkiyhdisteiden (TRS) mittaustuloksia Kaskisissa ja Piolahdessa vuonna 1996 rikiksi laskettuna. vuorokausi pitoisuus µg/m 3 vuorokausi ohjearvo µg/m 3 Kaskinen 21 * 10 Piolahti 4 10 *Mitattu joulukuussa 1996.

52 48 Ympäristön nykytila 3.2 Merialue Yhteenveto nykyisestä ilmanlaadusta Suupohjan mittauksissa vuonna 1996 ohjearvot ylitettiin Kaskisissa haisevien rikkiyhdisteiden osalta. Muilta osin ohjearvotasoja ei ylitetty. Rikkidioksidipitoisuudet olivat vuosi-, vuorokausi- ja tuntitasoilla 5-10 % ohjearvoista. Typpidioksidimittauksissa pitoisuudet olivat enimmillään 30 % vuorokausi- ja tuntiohjearvoista. Kokonaisleijumapitoisuudet Kristiinankaupungissa olivat noin 30 % vuorokausi- ja vuosiohjearvoista. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat noin 50 % vuorokausiohjearvosta. Yhteenvetona voidaan todeta että Suupohjan alueen ilmanlaatu oli vuonna 1996 hyvä, vaikka paikalliset päästöt lisääntyivät edellisestä vuodesta. Taajama-alueilla merkittävin ilman laatuun vaikuttava tekijä on liikenne varsinkin typen oksidien ja hiukkaspäästöjen kannalta. Tuulimittausten mukaan suurin osa typen oksidien pitoisuuksista oli peräisin liikenteestä. Suupohjan alueella liikenteen päästöt ovat tavallista vähäisempiä pienempien liikennemäärien vuoksi. Liikennemäärissä ei ole Tielaitoksen mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia. Uudet ajoneuvot varustetaan nykyisin vähäpäästöisellä moottoritekniikalla. Päästöjen määrä vähenee tätä kautta hitaasti ajoneuvokannan uudistumisen myötä Kristiinankaupungin merialueen tila Voimalan läheisellä merialueella esiintyy rannikkoalueelle tyypillinen rannikonsuuntainen virtaus. Pitkän aikavälin keskimääräinen virtaus kulkee etelästä pohjoiseen. Alueen avonaisesta luonteesta johtuen veden vaihtuvuus voimalan edustalla on syvyyssuhteiden, tuulien ja virtausten ansiosta hyvä. Kristiinan voimalaitoksen edustalla syvyys on suurimmillaan noin metriä. Kristiinankaupungin edustalla merenpohja on moreenivaltaista. Kristiinankaupungin kohdalla mereen laskevan kahden suuremman joen, Lapväärtinjoen (Isojoen) ja Tiukanjoen, virtaamat vaikuttavat jokisuistojen lähialueen virtauskenttään. Lapväärtinjoen keskivirtaama on n. 14 m 3 /s /79/. Lapväärtinjoki ja Tiukanjoki laskevat kapeiden lahtien perukoihin (kuva 3.2.1). Avovesikautena tuulet ja ilmanpaineen vaihtelut ovat ratkaisevassa asemassa virtauskentän muotoutumisessa.

53 49 Ympäristön nykytila Kuva Kristiinankaupungin edustan merialue ja sinne laskevat joet. Vihreällä on osoitettu tärkeät pohjavesialueet. Merialuetta kuormittavat Lapväärtinjoen ja Tiukanjoen kautta tuleva kuormitus, Kristiinankaupunki, PVO-Lämpövoima Oy:n Kristiinan voimalaitos sekä useat erilliset kalankasvatuslaitokset, joista kaksi lähintä verkkoallaslaitosta noin 3 km:n etäisyydellä (vesitse) voimalaitoksesta /10/. Kaskisissa toimii Metsä-Botnian selluloosatehdas. Lapväärtinjoen varrella on taajamia, kalankasvatusta ja perunanjalostusteollisuutta. Molempien jokien suuri kuormittaja on maatalous ja muu hajakuormitus. Sulfaattimailla esiintyy happamuutta Tiukanjoen valuma-alueella ja Lapväärtinjoen alajuoksulla. Kristiinankaupungin edustan merialueelle johdettu jätevesikuormitus on esitetty taulukossa

54 50 Ympäristön nykytila Taulukko Kristiinankaupungin edustan kuormitus v /15, 80, 81/. Kuormituksesta on vähennetty merivedessä voimalaitokseen tullut osuus. Yksikkö Kristiinankaupungin puhdistamo Kristiinan voimalaitos Virtaama m 3 /d Lämpöenergia TJ/d 12,1 BOD 7 -ATU kg/a Kokonaistyppi kg/a ,4 Ammoniumtyppi kg/a Kokonaisfosfori kg/a 320 0,78 Kadmium kg/a 0,38 Kromi kg/a 41 Kupari kg/a 1 Nikkeli kg/a 4 Sinkki kg/a 10 Lyijy kg/a 1,5 Vanadiini kg/a 117 Arseeni kg/a 16 Elohopea kg/a 0,0 Voimalaitoksen jätevesiä purkautuu mereen kolmesta kohdasta (jäähdytysveden poistokanava, tuhka-allas sekä öljyn kalliovarasto). Jätevesijakeista johdetaan mm. hiilikentältä, kipsivarastosta ja rikinpoistosta tulevat vedet jäähdytysvesien poistokanavaan. Raskasmetallikuormitus on pääosin peräisin tuhka-altaiden kautta kulkeutuvista vesistä. Kristiinankaupungin edustan veden laatua on tutkittu kaupungin ja voimalaitoksen yhteisessä tarkkailussa /11, 12, 13, 14, 15/. Havaintopaikat on esitetty oheisessa kuvassa Lapväärtinjokea tarkkaillaan vuosittain /16, 17, 18/. Tiukanjoen (Teuvanjoen) kuormituksesta ja veden laadusta on tehty selvitys v /19/. Merialueella toimivien kalanviljelylaitosten kuormitusta ja niiden lähiympäristön veden laatua tarkkaillaan vuosittain /10/. Kristiinankaupungin edustalla on aloitettu v kalataloudellinen tarkkailu /20, 21/, jota tehdään viiden vuoden jaksoina (Kristiinankaupungin - Isojoen kalastusalue). Ensimmäinen yhteenvetoraportti laaditaan v

55 51 Ympäristön nykytila Kuva Kristiinankaupungin edustan yhteistarkkailuhavaintopaikat Veden laatu ja vesieliöstö Tarkkailutulosten perusteella ei ole yleensä esiintynyt varsinaisia makean veden kerroksia, mutta kylläkin ajoittain selvää suolapitoisuuskerrostuneisuutta. Kristiinan edustalla meriveden suolapitoisuus on noin 5,5-6 promillea /22/. Jokivesien vaikutus näkyy ajoittaisina väriluvun suurenemisina

56 52 Ympäristön nykytila Merialueen happitilanne on ollut tarkkailuhavaintojen perusteella hyvä. Typpi on merialueilla useimmiten leväkasvua rajoittava ravinne. Tarkkailualueen kokonaistyppihavaintoja on esitetty kuvassa Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet melko paljon. Muita suurempia pitoisuuksia on esiintynyt varsinkin keväisin ja syksyisin liittyen ilmeisesti jokivesien vaikutukseen. Lapväärtinjoen kokonaistyppipitoisuus vaihteli µg/l vuosina Jokiveden typpitaso ei ole erityisen korkea. Murtoveden avovesiaikainen taustapitoisuus alueella on µg/l. Kokonaisfosforipitoisuudet (kuva 3.2.5) ovat vaihdelleet paljon. Viime vuosina pitoisuudet ovat olleet suurimmillaan lähes 50 µg/l (loppukesällä 1993). Fosforipitoisuudet ovat olleet enimmäkseen suurempia kuin Selkämeren yleinen pitoisuustaso, joka on karulle vedelle ominainen /22/. Jokisuilla esiintyy suurempia pitoisuuksia joki- ja valumavesien vaikutuksesta. Kristiinankaupungin edustan suurimmat fosforipitoisuudet ovat olleet rehevälle vesialueelle ominaisia. Levien määrää vedessä voidaan havainnoida määrittämällä niiden a- klorofyllipigmentin pitoisuutta. Elokuun yksittäisinä havaintoina a- klorofyllipitoisuudet vaihtelivat eri paikoilla 1,4-4,0 µg/l vuosina Ravinnepitoisuuksissa ei tällöin ollut oleellista eroa eri paikoilla. Klorofyllipitoisuudet olivat jokseenkin pieniä, suorastaan karulle vedelle ominaisia. Ravinnepitoisuudet vaihtelevat alueella paljon. Merialuetta voitaneen luonnehtia nykyisellään karun ja rehevän veden välimuodoksi. Pitkäaikainen kehityssuunta Selkämerellä viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana on ravinnepitoisuuksien nousu /23, 24/. Tarkasteltavassa neljän vuoden jaksossa näyttävät tällä alueella vuonna 1993 varsinkin fosforipitoisuudet olleen monella havaintopaikalla korkeampia kuin myöhempinä vuosina. Pohjaeläimistöön kuuluvan liejusimpukan arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksia tutkittiin v voimalaitoksen jätevesien vaikutuspiirissä olevalta havaintopaikalta KP4 (ks. kuva 3.2.3) otetusta näytteestä. Tutkimustulokset ja vertailuarvoja on esitetty taulukossa

57 53 Ympäristön nykytila Kuva Tarkkailualueen kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) pinnassa (1 m) v Musta pylväs: kevätnäyte (tutkimusvuosina päivämäärät välillä ), viivoitettu pylväs: loppukesän näyte ( ), ja vaalea pylväs: syysnäyte ( ).

58 54 Ympäristön nykytila Kuva Tarkkailualueen kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pinnassa (1 m) v Musta pylväs: kevätnäyte (tutkimusvuosina päivämäärät välillä ), viivoitettu pylväs: loppukesän näyte ( ), ja vaalea pylväs: syysnäyte ( ).

59 55 Ympäristön nykytila Taulukko Liejusimpukan arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksia (mg/kg tuorepainoa) havaintopaikalla KP4 v /13/ ja Selkämeren aineistossa v (Merentutkimuslaitoksen tuloksia, Tilastokeskus 1994). arseeni elohopea kadmium kromi kupari Hav.paikka KP4 0,69 0,034 0,17 0,41 12 Selkämeri 0,008 0,032 2,3 lyijy nikkeli sinkki vanadiini Hav.paikka KP4 0,45 0, ,7 Selkämeri 0,09 31 Simpukoiden pitoisuudet olivat havaintopaikalla KP4 suurempia kuin Selkämeren aineistossa. Taulukon perusteella raskasmetallien lähde on voimalaitos. Pitoisuudet ovat kuitenkin varsin pieniä. Raskasmetallien kertyvyys eliöihin riippuu mm. metallin pitoisuudesta vedessä sekä kertymistaipumuksesta, jota voidaan kuvata nk. biokonsentraatiotekijällä (BCF). Kaloille mitattujen BCF-arvojen valossa eniten kertyviä tässä tarkastelluista aineista ovat kromi, kupari ja kadmium, vähiten kertyviä taas vanadiini ja arseeni /25/. Monen eri aineen yhtä aikaa vaikuttaessa voi rikastuminen vaihdella monimutkaisella tavalla /26/. Vesikirppu- ja kalatesteillä mitatun akuutin myrkyllisyyden ja kalatesteillä mitatun kroonisen myrkyllisyyden suhteen ovat kadmium ja kupari haitallisimmat, ja arseeni vähiten haitallinen /27/. Uusien alustavien analyysitulosten mukaan simpukoiden arseeni- ja raskasmetallipitoisuudet ovat jonkin verran kohonneita muiden aineiden kohdalla kuin herkimmin kulkeutuvien arseenin, elohopean ja sinkin, kun verrataan pitoisuuksia avomerellä ja voimalaitoksen läheisellä rantavyöhykkeellä. Selvin ero oli lyijypitoisuudessa, jossa ero oli lähes viisinkertainen (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy, Vesihydro Oy). Pitoisuudet ovat rannanläheisissä näytteissä samaa suuruusluokkaa kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Metallien rikastumisen suhteen tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia vuoden 1994 tutkimukseen verrattuna. Tämä johtuu tausta-aineiston erilaisuudesta Kalatalous Etelä-Pohjanmaan rannikko on tärkeä meri- ja saaristokalastusalue. Lapväärtinjoki on Suomen viimeisiä jokia, johon meritaimen nousee lisääntymään. Lisäksi arvokaloista joessa esiintyy purotaimen ja harjus. Joella on myös oma siika- ja nahkiaiskantansa. Merialueella on kalastettu mm. lohta ja siikaa. Koko Etelä-Pohjanmaan rannikolla on 1990-luvulla arvioitu toimivan yhteensä kotitarve- ja virkistyskalastajaa. Vuosina myytiin Kristiinankaupungin - Isojoen kalastusalueella noin 2000 vuosilupaa ja noin 300 päivä- ja kausilupaa. Pilkkijöitä ja onkijoita

60 56 Ympäristön nykytila oli arviolta noin henkeä. Alueella toimii alle kymmenen pääammattikalastajaa ja noin sivuammattikalastajaa /20/. Eniten käytettyjä pyydyksiä alueella ovat olleet verkot, vavat, siikapesät, koukkupyydykset ja katiskat. Lisäksi on käytetty silakkarysiä, pienrysiä ja pitkiäsiimoja.kokonaissaalis oli Kristiinankaupungin - Isojoen kalastusalueella n kg vuonna 1993, n kg v ja n v Kalasaalin lisäksi saatiin alueella v kpl nahkiaisia. Taloudellisesti tärkeimmät kalat olivat taimen, lohi ja siika. Vapaa-ajan kalastajien tärkeimmät saaliskalat olivat siika, meritaimen, ahven ja hauki /20/. Kalastajamäärät ja kalasaaliit Lähialueen kalastusta kartoitettiin tätä selvitystä varten Vaasan maaseutuelinkeinopiirin suorittaman kalatalousselvityksen avulla (Vaasan maaseutuelinkeinopiiri / Lars Sundqvist ). Otokseen valittiin ammattikalastajat joiden postiosoite on alueella (Kristiinankaupunki). Näitä henkilöitä oli rekisterissä 22 kpl. Kalastusaluksia oli rekisterissä 32 kpl. Saalistiedot tulostettiin pyyntiruudun 32 alueelta (eteläraja 62 o, pohjoisraja 62 o 30'). Kristiinankaupungin kalastajat kalastavat myös ulompana merellä, mutta nämä saaliit eivät näy tässä otoksessa. Toisaalta pyyntiruudulla 32 kalastaa myös kalastajia jotka asuvat muualla kuin postinumeron alueella. Kaupungin läheisyydestä johtuen vapaa-ajan kalastus on merkittävä kalastusmuoto tällä alueella /20/. Ammattikalastuksen kokonaissaalis vuonna 1996 oli kg. Ylivoimaisesti merkittävin laji oli painomäärien suhteen siika (56 % kokonaissaaliista). Yli tonnin saaliita tuottivat myös taimen, silakka ja lohi. Muut lajit olivat ahven, kuore, hauki, särki, kampela, made. muutaman kymmenen kilon saaliita antoivat mm. säynävä, lahna, kirjolohi, kuha sekä turska. Kalataloudelliset tuotantoalueet ja rauhoitusalueet Kalataloudellisten tuotantoalueiden alustavan kartoituksen perusteella /21/ lähialueella sijaitsee heikentyneiksi siian ja silakan kutualueiksi luokitellut alueet välittömästi sataman lounaispuolella sekä hieman ulompana, sataman länsipuolella. Lisäksi Källviken voimalan koillispuolella on merkitty talvi- ja kevätkutuisten kalojen kutu- ja poikastuotantoalueeksi. Sillä alueella, joka on voimalan jäähdytysvesien vaikutusalueella tai sen lähellä (vrt. kohta 5.3.1) sijaitsee kaksi rauhoitusaluetta /21/, nimittäin yksityisvesi linjalla Gåsgrund-saaren eteläkärki - Smågrundsgrynnan, sekä Källvikenin alue. Kutu- ja poikastuotantoalueet sekä rauhoituspiirit on esitetty kuvassa

61 57 Ympäristön nykytila Kuva Kutu- ja poikastuotantoalueet sekä rauhoituspiirit voimalan välittömässä läheisyydessä /21/.

62 58 Ympäristön nykytila 3.3 Maaperä ja pohjavesi Merenkurkun alue kuuluu Pohjanmaan liuskealueeseen ja kallioperä koostuu pääasiassa peruskallion liuskeista ja gneisseistä, jotka ovat syntyneet noin miljoonaa vuotta sitten. Alle 10 metrin paksuista moreenipatjaa peittävät paikoin hiekka ja sora sekä erityisesti savi ja muut hienosedimentit. Maankohoaminen on Merenkurkun alueella 8-9 mm/vuosi ja pienen kaltevuuden vuoksi rannikkoalue nousee nopeasti merestä. Se johtaa jokialueiden suualueiden liettymiseen ja metsämaiden soistumiseen. Kallioperä kaupungin alueella on suhteellisen ehyt. Erilaiset irtomaalajit (moreeni, hiekka, savi, harjusora ja turve) peittävät lähes kaikkialla kallioperän. Moreeni koostuu erikokoisista osasista sisältäen kaikkea kalliojärkäleistä hienojakoiseen saveen. Kartta Ote Suomen maaperän yleiskartasta 1:

63 59 Ympäristön nykytila Hiekkaharjuista tyypillisin on Kallträsk-Hedåsen. Kaksi muuta vähäisempää on Dagsmarkissa: Storåsen-Risåsen ja Mössåsen-Rävåsen. Turvetta esiintyy eniten Suupohjan alueen itä-osissa. Rannikkoalueen turvekerrostumat ovat geologisesti tarkasteltuna nuoria ja koostuvat pääasiallisesti rahkasammalesta. Suupohjan alueella on geologisesti ja geomorfologisesti mielenkiintoisia jääkauden aikaisia muodostumia; murroslinjoja, kalliojuovituksia, kalliopaaseja, hiidenkirnuja, hiidenkiviä, rantakivikkoja jne. Näistä merkittävimmät ovat saaristossa ja Lapväärtin alueella. Yhteiskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita on Suupohjan alueella useita /35, 36, 38/. Niiden sijainti on esitetty kartassa Voimalaitosalueella kallion päällä oleva maaperä on ohut. Karhusaaren länsiosa on suurelta osin kalliopaljastumaa. Näin alue ei ole pohjavesialuetta.

64 60 Ympäristön nykytila 3.4 Kasvillisuus ja eläimistö Luonnon nykytila Taustaa Kristiinankaupunki ja sitä ympäröivä Suupohjan alue kuuluu eteläboreaaliseen alueeseen. Eteläboreaalinen vyöhyke voidaan jakaa eliömaantieteellisesti ns. alavyöhykkeisiin, joista Kristiinankaupunki lähialueineen kuuluu Etelä-Pohjanmaan kasvillisuusvyöhykkeeseen. Tämän alueen rajoina ovat Suomenselän vedenjakaja-alue idässä ja Lounais-Suomen vyöhyke etelässä /28/. Mannermaan vyöhykkeiden lisäksi meren rannat ja rantavedet omalaatuisine elinehtoineen ja suolakkokasveineen ovat yhtenäisiä ja samalla muusta maasta poikkeavia, ja niitä voidaan tarkastella omina vyöhykkeinä. Meren suoranainen vaikutus Merenkurkun alueella rajoittuu kuitenkin usein vain kapeaan rantakaistaleeseen. Vähänkin isommat saaret ja niemet kuuluvat sisäosiltaan vastaaviin mannervyöhykkeisiin /29/. Metsät Noin puolet alueen metsistä on kuusivaltaisia, noin 40 % mäntyvaltaisia ja loppuosa lehtipuuvaltaisia. Varsinaisia lehtoja on hyvin vähän (alle 1 %). Metsät ovat pääsääntöisesti talousmetsäkäytössä. Poronjäkälätyyppistä metsää kasvaa metsän peittämillä ulkosaarilla ja enemmän tai vähemmän paljailla ulkoluodoilla /29/. Alueen metsille tyypillisesti myös vanhemmat metsät ovat valtaosaltaan kuusivaltaisia, joskin muutama on mäntyvaltainen. Kaikilla alueilla on jälkiä ihmisen toiminnasta. Alueilta löytyy erikoisia lajeja kuten yövilkka, herttakaksikko ja tähtitalvikki, sekä muita kuten paatsama, sinivuokko, kevätlinnunherne, kurjenkello, kalliohatikka ja ketunlieko. Saariston vanhojen metsien alueilla (esim. Storgrund, Långgrund, Mässträskbäcken) erikoisia lajeja ovat mm. suolaleinikki, suolasänkiö, käärmeenkieli, ruoholaukka ja rantayrtti. Alueilla esiintyy myös mielenkiintoisia lintulajeja kuten riekko, hiirihaukka, viirupöllö, huuhkaja, korppi, kanahaukka, kulorastas, palokärki, peukaloinen ja metso. Nisäkkäistä tiedetään saukon ja liito-oravan esiintyvän näillä alueilla. Muita tyypillisiä nisäkkäitä ovat kettu, kärppä, lumikko, mäyrä, jänis, rusakko, piisami, minkki, valkohäntäpeura ja hirvi. Näiden liikkuvien nisäkkäiden elinpiirit eivät rajoitu ainoastaan vanhojen metsien alueille, vaan ne etsiytyvät sopiville elinpiireilleen koko Suupohjan alueella. Vanhojen metsien alueet sijaitsevat melko kaukana voimalaitoksesta./30, 31, 32, 40, 82/

65 61 Ympäristön nykytila Suot Etelä-Pohjanmaan rannikolla soiden osuus maapinta-alasta on keskimäärin %. Suuri osa soista on ojitettu. Alueen useimmat suot sijaitsevat valtatie 8:n itäpuolella ja lähinnä Lapväärtinjoen eteläpuolella. Toinen runsassoinen alue on Henriksdal-Pakankylä-Metsälä- Heden -alue. Alueilla on edelleen merkitystä mm. luontoarvojen ja retkeilykäytön kannalta. Kristinankaupungin alueella on 11 suojelun kannalta arvokasta suota. Linnuston kannalta merkittäviä soita on noin 20 kappaletta. /33, 41/ Järvet ja joet Alueella on monia reheviä järviä, esim. Härkmeri-järvi, Syndersjön, Småskärslillträsket, Hinderträsket ja Blomträsket. Tyypillisiä kasveja näillä ovat mm. lumme ja ulpukka, uistin- ja ahvenvita, pikkulimaska, isovesiherne, vesikuusi, haarapalpakko, ojasorsimo, osmankäämi, järviruoko, myrkkykeiso ja eri kaislalajit. Tyypillisiä lintuja ovat mustakurkku-uikku, härkälintu, silkkiuikku, nokikana, erilaiset sorsalajit, lokit ja ruskosuohaukka ym. /42/ Kirkasvetisiä tai humuspitoisia karuja järviä ovat mm. Stora Sandjärv, Lilla Sandjärv, Tönijärvi, Storträsket, Kackursjön, Hakusjön, Sahajärvi ja Pikkujärvi. Nuottaruoho, järvisätkin ja eräät sara- ja imarrelajit ovat kasveista tyyppilajeja. /34/ Suupohjan alueen jokien vedet voivat olla sulfaattipitoisesta maaperästä johtuen happamia. Niin kauan, kun maaperää ei rikota, happamien aineiden liukenemista ei tapahdu, mutta kaivujen ja maaperän muokkauksen yhteydessä sulfaattia kulkeutuu vesistöihin.

66 62 Ympäristön nykytila Kuva Lapväärtinjoen suistoalue Tavoitteena on säilyttää tämä Lapväärtinjoki - Isojoen alue mahdollisimman luonnontilaisena. Jokisuulla on suuri merkitys varsinkin linnuille. Keväisin ja syksyisin se on tuhansien muuttolintujen levähdysalue. Se on myös lukuisien lajien pesimäalue; ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suopöllö, tuulihaukka, satakieli, kuhankeittäjä, lapinharakka, luhtahuitti, kurki, eri kahlaajalajit ja sorsat soistuneissa kaisla-, leppä- ja pajupensaikoissa. /36, 39/ Joissa esiintyviä kalalajeja ovat meritaimen, vaellussiika, harjus, hauki, ahven, kivisimppu ja eri särkikalat. Syksyisin joissa vaeltaa nahkiainen. Ojitusten seurauksena tapahtunut vesien happamoituminen on vaikuttanut mm. rapukantoihin Suupohjan alueella.

67 63 Ympäristön nykytila Rantajasaaristo Kristiinankaupungin edustan saaristovyöhyke on kapea, noin 2,5 km leveä ja 40 km pitkä. Siihen kuuluu noin 150 saarta ja luotoa. Saaret ovat muodostuneet moreenipeitteen kohoumista. Lepät ympäröivät usein kuusta kasvavien saarien rantoja. Saaret sijoittuvat mannerjään liikkeiden suuntaisesti (pohjois-etelä). Mäntyjä ja koivuja kasvavia tai puuttomia kalliosaaria ja kallioita esiintyy alueella runsaasti. Saaristo ja kallioluodot tarjoavat elinmahdollisuuksia ihmisen toiminnasta herkästi häiriintyville kasveille ja linnuille. Rantamaan ja vesiluonnon kohtauspaikka on ekologisesti tarkasteltuna mielenkiintoista aluetta. Alueelle tyypillisillä kalliorannoilla kasvillisuus on suhteellisen niukkaa koostuen lähinnä rupijäkälistä ja muista jäkälistä. Linnuista tyypillisiä ovat harmaa-, selkä- ja kalalokki sekä karikukko. Alueelle ovat tyypillisiä myös lohkare-kivikkorannat. Sora- ja hiekkarantoja on alueella niukasti. Niillä on suuri merkitys virkistykselle. Eräs näistä sijaitsee Karhusaaren eteläkärjessä Björkskärsuddenissa. Harvinaiset ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit Alueella on tavattu mm. seuraavia harvinaisia kasvilajeja: siperianmetsäköynnös Pyhävuorella, kotkansiipi kantakaupungin ja Lålbyn välissä, sananjalka Pyhävuoren ja Puskavuoren rinteillä, jäniksen salaatti Pyhävuorella, mustakonnanmarja Paratiisissa, velholehti Puskavuoren alueella, purolitukka Puskavuorella ja rantanenätti. Myös muita harvinaisia tai uhanalaisia kasveja on alueelta tavattu. Nekin esiintyvät pääsääntöisesti vain Pyhävuorella tai Puskanvuorella. Kuva Siperianmetsäköynnös

68 64 Ympäristön nykytila Harvinaisista kosteikkokasveista on tavattu jokileinikki, kurjenmiekka, nuottaruho ja rantayrtti. Rantojen ja saariston putkilokasveista taantuneita ovat nelilehtivesikuusi ja paikallisesti uhanalaisia humala, pölkkyruoho, sarjarimpi, harmaakynsimö, kivikkoalvejuuri, ahopellava ja hentosätkin. Näiden esiintymispaikat eivät ole voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä. Saaristossa on omia harvinaisuuksia kuten painolastikasvi merenrantaleinikki, morsinko ja väinönputki. Näitä esiintyy mm. Karhusaaren eteläpuolen piensaarissa. Jaloja lehtipuita kuten tammea, saarnia, jalavaa, lehmusta, vaahteraa ja poppelia on kauniina metsikköinä Ilolinnan, Surutoin ja Omakotikultalan alueilla. Linnuista uhanalaisia on eteläsuonsirri, jota on tavattu enää satunnaisesti rantaniityillä Skaftung - Siipyy - alueella. Lapasotkia esiintyy myös suhteellisen vähän. Kaloista merilohi ei enää lisäänny Etelä- Pohjanmaan joissa, mutta ohittaa rannikon vaeltaessaan jäljellä oleviin kutujokiinsa Tornion- ja Simojokeen. Meritaimen nousee Lapväärtinjoen latvavesiin saakka kutemaan. Suomessa on jäljellä ainoastaan viisi meritaimenten vakituista kutujokea. Vaellussiika on aiemmin noussut Tiukan ja Lapväärtinjokeen kutemaan, mutta esiintyy nyt vain Lapväärtinjoessa. Sielläkin kanta on pienentynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja lajin tulevaisuus on epävarma. Vimpa nousi myös aiemmin samoihin jokiin kuin vaellussiikakin, mutta nyttemmin ainoastaan hyvin harvinaisena Lapväärtinjoen suulla. Suomessa tavataan säännöllisesti noin 60 erilaista nisäkäslajia. Näistä noin puolet on tavattu Suupohjan alueella. Uhanalaisimpia ovat harmaahylje, saukko, liito-orava ja tietyt lepakkolajit Nykyisten ilmapäästöjen vaikutukset kasvillisuuteen Suupohjan rikkilaskeuma ylittää rikkidioksidille asetetun tavoitetason 300 mg/m 2 /a. Tästä huolimatta happamaan märkälaskeumaan ja kaasumaiselle rikkidioksidille tyypillisiä oireita on tavattu vähän ja oireet ovat olleet lieviä /43, 44, 45/. Suupohjan alueelta ei voida selkeästi osoittaa tyypillisiä rikkidioksidin ja typen vaikutuksia kuten neulasten ympäristöä korkeampia rikki- ja typpi pitoisuuksia, lyhentynyttä neulasten elinikää, neulasten ruskistumista keväällä ja kevättalvella, herkimpien kaarnajäkälien häviämistä. Myöskään alueen valtapuun eli kuusen kasvussa ei ole voitu todeta pitkänajan seurannassa muutoksia /46/. Suupohjan alueen havupuissa tutkituista näkyvistä muutoksista ei näin yksikään yksiselitteisesti kuvaa ilman epäpuhtauksien vaikutuksia. Selvimmin ilmansaasteiden aiheuttamia muutoksia ovat puiden oksille ja neulasten pinnoille kasvanut viherleväpeite, joka johtuu lisääntyneestä typpilaskeumasta. Muiden mahdollisten oireiden syyt ovat monien tekijöiden summa ja niiden voidaan sanoa kuvaavan ensisijaisesti kasvillisuuden kuntoa, johon myös ilman epäpuhtaudet vaikuttavat.

69 65 Ympäristön nykytila Nykyisten päästöjen vaikutuksen arvioinnin vaikeutta lisää rannikon luontaiset stressitekijät kuten Merenkurkun alueen maaperän luontainen voimakas happamoituminen, sienitaudit, joista lahottajasienet ovat merkittävimpiä, sekä erityisesti tuuli ja muut ilmastotekijät, joiden osuus on selvästi suurempi kuin keskimäärin muualla Suomessa. Lisäksi puiden keskinäinen kilpailu ja puutavaran korjuu ovat aiheuttaneet osan nykyisistä vaikutuksista /44, 47/. Näistä johtuen paikallisten teollisuuslaitosten vaikutuksia kasviston yleiskuntoon on hyvin vaikea jopa mahdoton eritellä. Merenkurkun alueella tapahtuva maan voimakas luontainen happamoituminen ja vesistöjen raskasmetallikuormitus selittyy osaksi maankohoamisesta aiheutuvalla sulfidipitoisten maiden hapettumisella. Maan sulfidimineraalit sisältävät runsaasti raskasmetalleja. Niin kauan kuin ne ovat veden pinnan alapuolella ne pysyvät muuttumattomina. Joutuessaan kosketuksiin ilman hapen kanssa sulfidimineraalit rapautuvat. Samalla vapautuu raskasmetalleja ja happamoittavia yhdisteitä. Maankohoamisen seurauksena merestä nousee jatkuvasti uutta maata, joka tulee kosketuksiin ilman hapen kanssa. Tästä syystä Merenkurkun happamoituminen on luonnostaan ollut aina voimakasta. Ongelmaa lisää soiden ojitus ja jokien perkaus. Pohjanmaan metsälautakunnan (rannikon metsäkeskus) alueella vakavia tuhoja alueen kuusikoissa on havaittu 3 %:lla. Neulasten värivikoja on havaittu Suupohjan alueella hyvin vähän. Vuonna 1993 tehdyn bioindikaattoritutkimuksen mukaan /48/ alueen männyn ja kuusen neulaista 0.3 % oli oireellisia. Raition /40/ mukaan sekä kuusen että männyn neulasten rikkipitoisuudet edustavat tausta-alueilta saatuja pitoisuuksia. Männyn ja kuusen neulasten keskimääräiset kuparipitoisuudet on myös todettu olevan selvästi puutosrajan alapuolella. Vuonna 1993 /43/ toteutetun bioindikaattoritutkimuksen mukaan Suupohjan alueen mäntyjen keskimääräinen harsuuntumisaste oli 18 % ja vastaavasti kuusella 23 %. Neulasten värivikoja tutkimuksessa havaittiin hyvin vähän, kuusella ja männyllä keskimäärin vain noin 0.6 % neulasista oli oireellisia. Harsuuntuneimmat metsät ovat rannikolla, ja iältään vanhimpia. Keskimääräinen neulasvuosikertojen määrä on myös niillä pieni. Suupohjan alueella on yleisesti havaittavissa leväkasvua nuorten kuusten neulasilla ja oksilla. Tämä indikoi typpilaskeumaa. Bioindikaattoritutkimuksen yhteydessä suoritetun kaarna- ja jäkäläkartoituksen mukaan männiköissä esiintyy kaarnajäkälälajia ja jäkäläautiota ei havaittu. Ilman epäpuhtauksien arvioidaan vaikuttavan haitallisesti, jos lajilukumäärä jää alle viiden. Ilmansaasteille hyvin herkkiä naavoja ja luppoja esiintyi myös Suupohjan alueella varsin yleisesti. Jäkälät olivat kuitenkin yleisen vaurioluokituksen mukaan selvästi tai pahoin vaurioituneita.

70 66 Ympäristön nykytila 3.5 Nykyisen voimalaitoksen melu Nykyisen voimalaitoksen melua mitattiin kahdessa mittauspisteessä n. 1,5 tunnin mittausjakso. Voimalaitos toimi täydellä teholla. Melutaso voimala-alueen rajan tuntumassa oli n. 40 desibeliä, lähimmät häiriintyvät kohteet (loma-asutus) sijaitsevat n metrin päässä Källvikenin rannalla. Melutaso nykytilanteessa alittaa virkistysalueilla noudatettavan päiväajan ohjearvon 45 db(a) ja yöajan ohjearvon 40 db(a). Kuva Nykyisen voimalaitoksen 40 db(a) melualueen raja.

71 67 Ympäristön nykytila 3.6 Maankäyttö Kristiinankaupunki on perustettu vuonna Pian tämän jälkeen laadittiin kaupungille säännönmukainen asemakaava, joka näkyy edelleen tänä päivänä kaupungin keskustassa. Kaupungin keskusta on rakentunut Kaupunginlahden länsirannalle. Aikojen kuluessa on kaupunki laajentunut lahden itärannalle. Keskusta on laajentunut myös etelään ja länteen. Muut tärkeimmät taajamat ovat Lapväärtti, Härkmeri, Dagsmark ja Skaftung. Kuva Kristiinankaupungin keskusta ja historiallinen silta. Kristiinankaupunki kuuluu aluepolitiikassa Suupohjan rannikkoalueen seutukuntaan. Tämä ja Pietarsaarenseutu, Vaasanseutu ja Kyrönmaa muodostavat yhdessä Vaasan rannikkoseudun. Asukkaita kaupungissa on noin Väestökehitys on ollut hitaasti laskeva. Vuonna 1985 kaupungissa oli yli 9000 asukasta. Asukkaista 58 % on ruotsinkielisiä. Kristiinankaupungissa väestö jakaantuu tasaisemmin molempien kotimaisten kielten suhteen kuin muissa Suupohjan alueen kunnissa. Närpiö on ruotsinkielinen kunta kun taas Kaskisissa on selvä suomenkielinen enemmistö. Pohjolan Voima Oy osti voimalaitoksen rakennuspaikan Karhusaaresta vuonna 1970 Kristiinankaupungilta. Voimalaitoksen rakentaminen merkitsi kaupungissa käännettä teollistumisen suuntaan. Ranta-alueet keskustaajaman tuntumassa ovat rakentuneet tiiviiksi loma-asutus- tai virkistysalueiksi. Voimalaitoksen lähituntumassa tärkeimpiä virkistyskäytössä olevia alueita ovat Skatanin niemi ja leirintäalue keskustaajaman eteläpuolella

72 68 Ympäristön nykytila Kristiinan kaupungin ympäristön talousalue ja elinkeinorakenne Kristiinankaupungin työpaikoista enemmistö on palveluelinkeinoissa (55 %). Jalostuksen osuus työpaikoista on 24 % ja maa- ja metsätalouden 19 %. Maa- ja metsätalouden osuus on viime vuosikymmeninä voimakkaasti laskenut, teollisuuden säilynyt suhteellisen vakaana 1970 luvulta lähtien ja palveluelinkeinojen osuus on noussut. Työttömyysaste on nyt Kristiinankaupungin työvoimatoimiston alueella n. 11 %. Korkeimmillaan luvun laman aikana se oli n %. Kuva Metsä-Botnian Kaskisten tehtaat Suupohjan seutukunnan suurimmat teollisuusyritykset ovat: Oy Metsä-Botnia AB Kaskinen sellu 370 työnt. Oy Närko AB Närpiö koriteoll. 220 työnt. Närpiön puu ja metalli Närpiö koriteoll. 150 työnt. Oy Botnia Wood Ab Kaskinen puutavara 130 työnt. PVO-Lämpövoima Oy Kristiinank. Energia 95 työnt. Oy Lindell Compotec Ab Kristiinank. Puunjalost. 90 työnt. Bruttokansantuotteella (BKT) asukasta kohden mitattuna Vaasan rannikkoseudulla kehitys on ollut hyvin lähellä valtakunnan keskiarvoa. Kun koko maassa BKT / asukas kuvataan indeksillä 100, on Vaasan rannikkoseudulla vuosien 1993 / 95 keskiarvo Vuosina 1990 ja 91 alue painui alle keskiarvon, mutta on tämän jälkeen noussut muuta maata nopeammin.

73 69 Ympäristön nykytila 1400 Bruttokansantuotteen kehitys Kristiinankaupungin ympäristössä Toimialojen arvonlisäys, milj.mk Bkt/asukas,mk e 0 Maa- ja metsätal. Palvelut BKT/A:Eteläpohjanmaan rannikkoalue Teollisuus, rakentam. Julkinen toiminta BKT/A: Koko maa Kaavio Bruttokansantuotteen kehitys Kristiinankaupungin ympäristössä. Vaasan rannikkoseutu poikkeaa voimakkaasti sisämaan kehitystä kuvaavista Etelä - Pohjanmaan luvuista. Etelä - Pohjanmaalla BKT/asukas oli 1993/95 keskiarvona Seutukunnittaisessa tarkastelussa näkyvät suhdannevaihteluiden vaikutukset ja alueelliset erot selvästi. Lama koetteli Suupohjan seutukuntaa poikkeuksellisen voimakkaasti. Ennen lamaa vuonna 1988 alue oli BKT:lla / asukas mitattuna kolmanneksi voimakkain alue Suomessa saavuttaen indeksi arvon 125 (koko maa 100). Vuosina 1991 ja 92 seutukunnan BKT / asukas painui niin alas kuin 86 :een. Tämän jälkeen on taas nousu ollut poikkeuksellisen nopeaa. Vuonna 1995 savutettiin jo indeksi arvo 121. Alueen kehityksessä vallitsevia eroja kuvaa se, että samaan aikaan etelä-pohjanmaan mannerkunnat jäivät indeksi arvoon 60. Suupohjan seutukunnan bruttokansantuotteen arvon voimakkaaseen laskuun on ylivoimaisesti tärkein syy teollisuuden ja rakentamisen heikkeneminen. Sen arvo laski 960 milj. markasta ( v ) alimmillaan 450 milj. markkaan (vuodet 91,92). Tämän jälkeen nousu on ollut niin voimakas, että ennakkotiedot mukaan vuonna 1995 saavutettiin alueen teollisuudessa ja rakentamisessa arvo milj. mk. Alueen tuotannon arvon voimakkaisiin suhdannemuutoksiin on suurin tekijä Metsä-Botnian Kaskisten tehtaat. Myös PVO - Lämpövoima Oy:n voimalaitoksella on BKT:n kehitykseen alueella suuri merkitys.

74 70 Ympäristön nykytila Seutukaava Kristiinankaupungissa ovat voimassa Vaasan rannikkoseudun seutukaava. Vaihekaavat on vahvistettu vuosina 1981, 1986, 1990 ja Kartta Ote Vaasan rannikkoseudun seutukaavojen yhdistelmästä.

75 71 Ympäristön nykytila Yleiskaava Seutukaavassa voimalaitoksen alue on merkitty taajamatoimintojen alueeksi, joka on tarkoitettu asumiseen ja muille keskustatoiminnoille kuten palvelujen, teollisuuden ja alueen sisäisen liikenneväylästön rakentamiseen sekä erityisalueeksi. Sataman aluevaraus on voimalaitosalueen länsipuolella. Voimalaitoksen pohjoispuolinen alue on merkitty taajamatoimintojen reservialueeksi. Voimalaitoksen kaakkoispuolella on Skatanin kulttuurimaisema-alue. Lounais- ja länsipuolella on merialueita ja saaristoalueita käsittävä virkistysaluevyöhyke, eteläpuolella Björkskäretin virkistysalue ja länsipuolella Gåsgrund-Torngrundin virkistysalue. Eteläpuolella ovat Flyttjornan ja Murkgrund-Österskäretin lintujensuojelualueet. Voimalaitokselle suunniteltu uusi tieyhteys on merkitty vahvistettuun seutukaavaan. Kristiinankaupungin vanha yleiskaava on laadittu vuonna luvulla on laadittu uutta yleiskaavaa, jonka käsittely on kesken. Siitä on valmistunut esitys vuonna 1993.

76 72 Ympäristön nykytila Asemakaava Asemakaavassa voimalaitoksen tontti on merkitty ET-1 alueeksi, mikä tarkoittaa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialuetta, joka on tarkoitettu voimalaitosta varten. Alueelle saa sijoittaa polttoainekuona-, lentotuhka-, kalkkikivi- ja kipsistabilaattivarastoja. Näiltä ei valumavesiä saa johtaa ilman selkeytystä mereen tai alueen valuma-alueelle. Tontin rakennusalasta saa 60 % käyttää rakentamiseen. Rakennuksen vesikaton ylimmän kohdan korkeusasema saa olla +80 m merenpinnasta. Kartta Voimalaitoksen asemakaavoitettu tontti.

77 73 Ympäristön nykytila Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsee runsaasti luonnonolosuhteiltaan arvokkaita kohteita, joista useat sisältyvät valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Voimalaitoksen lähiympäristö Voimalaitoksen lähialueella luonnonsuojelulailla rauhoitettuja linnustonsuojelualueita ovat voimalaitoksesta pohjoiseen sijaitsevat Smågrunden ja Racklet. Karhusaaresta lounaaseen sijaitsevat lintuvesien suojelualueet Knappelbådan ja Svartkobban. Seutukaavassa suojelualueeksi on merkitty myös läheiset Murgrund ja Österkäret sekä Flyttjorna. Pienistä lintuluodoista Flyttjorna-saariryhmä on Kristiinankaupungin saariston alueella ehkä merkittävin. Voimalaitokselta koilliseen sijaitsee suojelukohteeksi seutukaavassa merkitty lehtoalue Molnängsbackenin länsipuolella. Lapväärtinjoen suisto kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ollen erittäin merkittävä ja lajirikas linnustoalue. Joitakin lajeja on sieltä hävinnyt, kuten esim. suopöllö. Lapväärtin jokisuisto on paitsi hyvin tärkeä pesimäalue myös tärkeä muuttolintujen levähdysalue. Lapväärtinjoen ja Isojoen alue on hyväksytty Unescon Project Aqua-kohteeksi. Lapväärtinjoen suistolla Norr i fjärdenissä sijaitsee pieni rauhoitusalue. Vuonna 1976 tehdyssä luontoinventoinnissa on suojeltaviksi merkitty Skatanilla sijaitsevan leirintäalueen eteläpuoleiset alueet sekä Skatanille johtava tiemaisema. Kuva Viistokuva kesämökeistä Lapväärtinjoen suistolla.

78 74 Ympäristön nykytila Kartta Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Kristiinan voimalaitoksen lähiympäristössä

79 75 Ympäristön nykytila Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ovat Skatan Karhusaaren eteläpuolella sekä Leppäsalmi, Antila, vanha puukaupunkiympäristö ja Tiilitehtaanmäki voimalaitoksen pohjois- ja koillispuolella. Kristiinankaupungin vanha puukaupunki on maamme parhaiten perinteisen rakenteensa ja rakennuskantansa säilyttäneitä puukaupunkeja. Tiilitehtaanmäki on kulttuurimaisemaympäristö, joka sisältää monenlaisia biotooppeja avoimista niityistä reheviin rantalehtoihin. Alueen eteläosassa sijaitsee arvokas laidunniitty, jota luonnehtii kuivien ketojen lajit kuten ketoneilikka, nurmilaukka sekä kelta- ja isomaksaruoho. Seutukaavassa arvokkaina kulttuuriympäristöinä on merkitty myös Tiukassa sijaitsevat Jåfsbacken ja Butsbacken. Voimalaitoksen ympäristö Voimalaitokselta etelään sijaitsevat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sisältyvät Härkmerifjärden, Syndersjön sekä Blomträsketin pohjoisosa. Härkmerifjärden on linnustoltaan ehkä kaupungin arvokkain alue, joka toimii sekä pesintä- että levähdyspaikkana. Siellä on tavattu kurkia sekä laulu- ja kyhmyjoutsenia samalla alueella. Valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan kuuluu myös Pjelaxfjärden Närpiössä. Lahdella on loppukesällä ja syksyllä tavattu levähtämässä muun muassa toistatuhatta puolisukeltajasorsaa sekä hanhia, joutsenia ja tuhansia kahlaajia. Alueella sijaitsevat perinnemaisemaksi luokitellut rantaniityt, jotka ovat runsasruohoisia entisiä laidunmaita. Kuva Härkmerifjärden kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

80 76 Ympäristön nykytila Kartta Suojelualueet ja muut luonnonarvoiltaan huomioitavat kohteet Kristiinan voimalaitoksen ympäristössä

81 77 Ympäristön nykytila KRISTIINANKAUPUNGIN JA YMPÄRISTÖN TÄRKEÄT LUONTO- JA KULT- TUURIHISTORIALLISET KOHTEET 1. Härkmerifjärden 2. Blomträsket, pohjoisosa 3. Syndersjön 4. Pjelaxfjärden 5. Bredmossen 6. Ellfolks skiftenin lehto 7. Orrmosslidenin lehto 8. Varisnevan aarnialue 9. Storgräspottenin lehto 10. Siperianmetsäköynnös-esiintymä 11. Norrbergetin lehto 12. Pyhävuoren lehto 13. Änikoskmossen 14. Stormossen 15. Storträsket 16. Flyttjorna-Torngrund 17. Domarkobban 18. Nätihagsgrynnan-Tvåstenarna 19. Kaldonskär-Södra Björkön 20. Peurainneva 21. Hanhikeidas 22. Kivikautinen asuinpaikka 23. Mortikannevan l. Tarkankeitaan aarnialue 24. Kiviringit 25. Ristikangas 26. Närpiön kulttuurimaisema 27. Kalaxin raittiasutus 28. Tiukan jokilaakson kulttuurimaisema 29. Isojoen kulttuurimaisema 30. Lapväärtinjoen kulttuurimaisema 31. Härkmeren kylä 32. Korsbäckin kulttuurimaisema 33. Västra ändan Skaftungissa 34. Siipyyn kyläraitti 35. Kiili 36. Karijoen kirkko ympäristöineen 37. Teuvan vanhan kirkon rauniot 38. Latva-Komsin taloryhmä 39. Kauppilan kylä 40. Paarmanninvuoren veden- ja maaainestenoton alue 41. Mellanlidenin pohjavesialue 42. Korsbäckin veden- ja maa-ainestenoton alue 43. Kallträskin veden- ja maa-ainestenoton alue 44. Kankaanmäen pohjavesialue 45. Bredmossmyran 46. Lapväärtinjoen metsä

82 78 Ympäristön nykytila Kuva Blomträsket ja valtatie nro 8. Kuva Syndersjön pohjoisosaa.

83 79 Ympäristön nykytila Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan sisältyvät Ellfolks skiftenin lehto ja Ormosslidenin lehtokorpi Närpiössä. Näistä ensimmäinen on kuusikkorinteellä sijaitseva puronvarsilehto ja jälkimmäinen Ormosseniin viettävässä länsirinteessä sijaitseva laaja, tihkuvien lähdevesien ruokkima lehtoalue. Kristiinankaupungissa valtakunnalliseen lehto-ohjelmaan sisältyvät Storgräspottenin lehto, Pyhävuoren lehto sekä Norrbergetin lehto. Storgräspotten liittyy jo rauhoitettuun siperianmetsäköynnöksen esiintymään ollen tuoretta lehtoa. Pyhävuorella on kaksi lehtoaluetta, joista pohjoisempi on lähteistä lehtokorpea ja lounaispuolinen alue on tuoretta rinnelehtoa. Norrbergetin lehto on korkean kalliomäen länsirinteellä sijaitseva lähteikkölehto. Valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sisältyvät Isojoen Hanhikeidas, Kristiinankaupungin Änikoskmossen-Stormossen, Teuvan Lutakkoneva, Tarkankeidas ja Varisnevan aarnialue sekä Merikarvian Peurainneva. Nämä kaikki suot ovat kermikeitaita. Valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvät Lapväärtinjoen metsä Kristiinankaupungissa ja Bredmossmyran Närpiössä. Lapväärtinjoen metsä on tuoretta ja lehtomaista kangasta ja se rajautuu soidensuojeluohjelman kohteeseen (Änikoskmossen). Pökkelöitä, havupuiden kuolleita pystypuita ja maapuita on paikoin runsaasti. Aarniometsäpiirteitä on runsaimmin Lapväärtinjokeen laskevissa jyrkissä rinteissä. Bredmossmyran on pääosin tuoretta kangasta ja se rajoittuu lehtojensuojeluohjelman kohteeseen (Ellfolks Skiften lehto). Alue on varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa runsaasti haapaa seassa. Pökkelöitä, havupuiden kuolleita pystypuita ja maapuita on yksittäin koko alueella. Rantojensuojeluohjelman alueita ovat Domarkobban Kristiinankaupungissa ja Kaldonskär- Södra Björkön Närpiössä. Domarkobban edustaa Pohjanlahdelle erikoista kapeaa saaristovyöhyketyyppiä. Alueen eläimistö ja kasvisto ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaita, erikoisuutena voidaan pitää keto-orvokin muodostamia laajoja kasvustoja. Storbodanilla on seudun suurin riskiläyhdyskunta. Kaldonskärin- Södra Björkön alueella Selkämeren pohjoisosan kallioiset saaristot vaihtuvat Merenkurkun moreenipeitteisiin saaristoihin. Kaldonskär on erityisesti merkittävä linnuston pesimäalue. Södra Björkön pääsaaren rannat ovat paikoin reheviä niittyjä. Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema-alue on Härkmeren kylä voimalaitokselta etelään. Härkmeri on merenlahden ympärille noussut edustava rannikkokylä, jossa rantaniittyjä ja -viljelyksiä reunustaa hyvin säilynyt vanha rakennuskanta. Esim. Lauhan-Åströmin taloryhmän viime vuosisadalta peräisin olevat rakennukset edustavat arvokasta rakennuskantaa.

84 80 Ympäristön nykytila Tiesuunnitelma Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat Ristikangas Isojoella ja Kiviringit Kristiinankaupungissa. Ristikangas on erikoislaatuisen syntytapansa takia merkittävä moreenipeitteinen harjuselänne. Sen alkuperäinen muoto on melko hyvin säilynyt, joskin harjukuopat puuttuvat. Pikkukeidas-niminen suo harjun eteläpäässä on syntynyt harjua peittävän, heikosti vettä läpäisevän moreenikaton päälle. Kiviringit on ns. vanhaan harjuun kuuluva selänne, jolla on useiden muinaishautojen vuoksi myös esihistoriallista merkitystä. Vanhojen harjujen tapaan selänteeltä puuttuu harjun muoto eikä siinä esiinny harjukuoppia. Valtakunnallisten ohjelmien lisäksi on alueella muitakin merkittäviä luontokohteita. Kärjenkosken pohjoispuolella sijaitsee luonnonsuojelulailla rauhoitettu kivikautinen asuinpaikka. Seutukaavassa suojelumerkinnällä varustettuja alueita ovat Bredmossenin suoalue Närpiössä, Nätihagsgrynnan-Tvåstenarnan saaristo Närpiössä ja Kristiinankaupungissa sekä Storträsketin järvi Kristiinankaupungissa. Tärkeitä kulttuurimaisemia ovat Tiukanjoen, Lapväärtinjoen, Isojoen, Korsbäckin ja Närpiön kulttuurimaisemat. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennettuja kohteita ovat Kalaxin raittiasutus Närpiössä, Västra ändan Skaftungissa, Siipyyn kyläraitti ja Kiili Kristiinankaupungissa, kirkonseutu Karijoella sekä vanhan kirkonrauniot, Latva- Komsin taloryhmä ja Kauppilan kylä Teuvalla. Voimalaitoksen vaikutuspiirissä Natura-2000 ohjelmaan ehdolla ovat Kristiinankaupungista Läpväärtin kosteikot, Pyhävuori, Kristiinankaupungin saaristo, Tiilitehtaanmäki ja Läpväärtinjokisuisto. Närpiöstä ehdolla ovat Ormosslidenin lehto ja Bredmossmyranin vanha metsä. Teuvalla Naturaan ovat ehdolla Lutakkoneva, Varisnevan aarnialue ja Pässinrämäkän vanha metsä, Karijoella Lapväärtinjokilaakso ja Isojoella Hanhikeidas. Tielaitos ja Kristiinankaupunki ovat suunnitelleet uuden tieyhteyden rakentamista valtatie 8:lta kaupungin pohjoispuolitse voimalaitokselle. Tien rakentamisessa tullaan käyttämään voimalaitoksen sivutuotetta, tuhkaa. Tiesuunnitelma on laadittu ja rakentaminen on tarkoitus aloittaa lähiaikoina. Tien linjaus on seutukaavan mukainen. Tieyhteys on osoitettu kartassa

85 81 Ympäristön nykytila 3.7 Suunnitellun jätehuoltoalueen nykytila Jätehuoltoalueen sijainti ja ympäröivä maankäyttö: Gillermossenin alue, jota on tutkittu sivutuotteiden sijoitusalueena, sijaitsee 4,5 km Kristiinankaupungin keskustasta pohjoiseen maantien 662 varrella (Sen sijainti on osoitettu kartassa ). Alue on Kristiinankaupungin omistuksessa. Kuva Ilmakuva Gillermossenin alueesta Maastollisesti alue sijaitsee moreenikalliomäen rinteeseen muodostuneella laajalla tasanteella. Alueen itä- ja länsireuna rajoittuvat kahteen, osittain pintaan ulottuvaan pohjois-etelä -suuntaiseen kallioharjanteeseen. Kallioharjanteiden välisen tasanteen leveys on suunnittelualueella noin 1000 m. Alueen kivennäismaalaji on moreeni, jota peittää pääosin ohuehko, alle metrin paksuinen turvekerros. Valunta alueelta suuntautuu etelään kohti Teuvanjokea. Alue on metsätalouskäytössä. Läntisen kallioharjanteen kohdalla kulkee maantie 662 ja itäisen harjanteen kohdalla valtatie 8. Suunnitellun jätehuoltoalueen eteläosassa on ampumarata ja ajoharjoittelurata. Ympäröivillä kallioharjanteilla on useita muinaishautoja. Suunnittelualueelta noin 1,5 km itään sijaitsee Molnängsbackenin lehtoalue. Pohjanmaan liiton laatimassa Vaasan rannikkoseudun seutukaavassa Gillermossenin alueelle ei ole osoitettu maankäyttöä. Etäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin on noin 1 km ja taaja-asutukseen yli 2 km. Etäisyys viljelyskäytössä oleviin peltoihin on niinikään noin 1 km. Suunniteltu jätehuoltoalue ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee 9 km päässä suunnittelualueelta koilliseen.

86 82 Ympäristön nykytila Maaperäolosuhteet: Gillermossenin alue on maastotyypiltään soistuvaa kuusimetsää. Alueen irtomaalajikerrokset koostuvat ohuesta 0,3...0,5 metrin paksuisesta turvekerroksesta ja sen alapuolisesta tiiviistä moreenikerroksesta. Paksumpia turvekerrostumia esiintyy suunnittelualueen pohjoispuolella, jossa turvekerrosten paksuus saattaa paikoittain olla yli metrin. Turvekerroksen alainen moreenikerros on pääosin vettä heikosti johtavaa silttimoreenia. Alueen reunoilla idässä ja lännessä kallion noustessa lähemmäksi maanpintaa silttimoreeni vaihettuu karkeammaksi sora- ja hiekkamoreeniksi. Reuna-alueilla olevien moreenikalliomäkien lakialueet ovat avokalliota. Alueella esiintyvien avokallioiden vuoksi irtomaalajikerrokset Gillermossenin alueella ovat todennäköisesti ohuet alle 3 metriä. Pinta- ja pohjavesiolosuhteet: Gillermossenin alue kuuluu Teuvanjoen valuma-alueeseen. Suunnittelualueen luonnontilaisen valuma-alueen koko on noin 11 km 2.Seon muodoltaan pitkä ja kapea. Aluetta rajoittavat idässä ja lännessä kallioharjanteet, pohjoisessa valuma-alue ulottuu noin 6 km päähän Brändåseniin. Alue on voimakkaasti ojitettu, mikä sotkee luonnollisia valuma-alueita. Gillermossenin alueen pintavesien virtaussuunta on etelän kohti Teuvanjokea. Suunnittelualueen eteläpuolella oleva moreenikalliomäki jakaa virtauksen kahteen purkureittiin. Läntinen lasku-uoma purkaa vetensä Flybäckinojaan ja edelleen Teuvanjoen suistoalueelle Pohjoislahteen. Itäinen lasku-uoma jakaantuu alaviralla kahtia, joista toinen kulkee pelto-ojia pitkin ja yhtyy Teuvanjokeen Sarvilahden kohdalla. Toinen haara yhtyy Mardiketiin ja edelleen Teuvanjokeen. Gillermossenin alueen maaperä on heikosti vettä johtavaa. Kirjallisuudessa on moreenimaalajeille esitetty seuraavia vedenläpäisevyysarvoja k-arvoilla ilmaistuna /49/: * soramoreeni m/s * hiekkamoreeni m/s * silttimoreeni m/s Tiiviin ja heikosti vettä johtavan kivennäismaaperän vuoksi alueella muodostuvan pohjaveden määrä on vähäinen. Moreenialueilla otaksutaan sadannasta muodostuvan pohjavedeksi yleensä %. Moreenialueilla veden suotautuminen riippuu raekoostumuksesta ja kerrosvahvuudesta /49/. Gillermossenin alueen pohjavesien virtaussuunta on pintavesien tapaan etelä. Maaperän heikon vedenläpäisevyyden ja ohuen irtomaalajikerroksen vuoksi valtaosa maaperään suotautuneesta vedestä purkautuu alueen kuivatusojiin ja laskuojiin. Erityisesti läntisen laskuojan pohja sijaitsee todennäköisesti lähellä kallion pintaa ja kerää

87 83 Ympäristön nykytila tehokkaasti kyseisen purkureitin kautta suotautuvat pohjavedet. Mikäli maaperässä esiintyy karkearakeisia, vettä hyvin johtavia juonteita, saattavat Gillermossenin alueen pohjavedet virrata maaperässä kauemmaksikin. Alueen topografian vuoksi pohjavesien virtaus rajoittuu kuitenkin hyvin kapealle alueelle päätyen Teuvanjokeen. Vesitase: Gillermossen muodostaa noin 11 km 2 suuruisen valuma-alueen. Alueen pitkän ajanjakson ( ) keskimääräinen sadanta on 543 mm (Närpiö, Pirttikylä). Tällöin valuma-alueelle sataa vettä noin m 3 /a. Pieni osa vedestä suotautuu pohjavedeksi, suurin osa haihtuu ja loppuosa virtaa pintavetenä Teuvanjokeen. Hydrologisten tilastojen mukaan luonnontilaisen alueen valuntakerroin Kristiinakaupungin seudulla on noin 0,40 /50/. Valunta on se osa sadannasta, joka virtaa vesistöä kohti maan pinnalla, maaperässä tai kalliossa. Pohjavesivalunnan osuudeksi voidaan olettaa % sadannasta, jolloin pintavesivalunnan osuus on %. Ojitusten vuoksi valtaosa pohjavedestä purkautuu pintavedeksi. Kallioperän oletetaan olevan ehjä. Samoin alueen kokonaisvesimäärän oletetaan tässä pysyvän vuosittain vakiona, jolloin alueella ei tapahdu veden ylivuotista varastoitumista. Tämän mukaan Gillermossenin valuma-alueen laskennallinen vesitase on seuraava: * Alueelle satava vesimäärä m 3 /a ( m 3 /d) * Haihdunta m 3 /a (9 900 m 3 /d) * Pohjavesivalunta m 3 /a ( m 3 /d) * Pintavesivalunta m 3 /a ( m 3 /d) Välivarasto- ja sijoitusalueen 20 vuoden tilatarpeeksi on arvioitu 30 ha. Varastokentät otetaan käyttöön vaiheittain siten, että kerrallaan käytössä olevaa kenttäpinta-alaa liikennöinti- ja vastaanottoalueet mukaanlukien on enimmillään 15 ha. Tälle alueelle kohdistuva sademäärä on keskimäärin m 3 /a (220 m 3 /d). Rakennetuilla kenttäalueilla haihdunnan osuus jää luonnonmukaista aluetta huomattavasti pienemmäksi ollen arviolta 20 % sadannasta. Tällöin kenttäalueiden ympärysojiin suotautuu vettä keskimäärin 180 m 3 /d (65000 m 3 /a). Pitkän ajanjakson ( ) tilastojen mukaan suurin osa valunnasta ajoittuu huhti-toukokuulle. Tällöin tapahtuu lähes puolet valunnasta. Toinen suurempi valunta-ajanjakso osuu ajanjaksolle lokakuun loppu-joulukuun alku. Tällöin tapahtuu viidennes vuotuisesta valunnasta luvun leutojen talvien myötä kevätylivalunta on aikaistunut helmi- huhtikuulle ja samalla keväylivalunnan osuus vuotuisesta valunnasta on kasvanut yli puoleen.

88 84 Arvioitavat ympäristövaikutukset 4 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 4.1 Lainsäädännön velvoitteet ja hankkeessa erityisesti huomioitavat vaikutukset Laki ympäristövaikutusten arvioinnista (468/94) annettiin 10. päivänä kesäkuuta vuonna Se astui voimaan Lakia täydentää ympäristövaikutusten arvioinnista annettu asetus nro 792/94. Lain ja asetuksen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on arvioitava tarpeellisessa määrin hankkeen vaikutukset: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; sekä d) luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kaavio Arvioitavat ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukaan hankekohtaisesti. Tämän hankkeen yhteydessä arvioidaan hankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Suomen energian kulutukseen, tuotantoon tai hankintaan liittyviä vaihtoehtoja tai näkökohtia koskevat ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan lain mukaan viranomaisten toimesta valmisteltaessa valtakunnallisesti merkittäviä suunnitelmia ja ohjelmia. Ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen kohdistuvista vaikutuksista arvioidaan voimalaitoksen vaikutukset Kristiinankaupungin ja ympäristön: ilmanlaatuun, ja meluun.

89 85 Arvioitavat ympäristövaikutukset Luontoon kohdistuvista vaikutuksista arvioitaviksi tulevat tässä hankkeessa erityisesti: vaikutukset Kristiinankaupungin edustan merialueen tilaan, kalastoon, kalastukseen ja linnustoon sivutuotteiden sijoitusvaihtoehtojen vaikutukset luontoon ilmapäästöjen vaikutukset kasvillisuuteen. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvista vaikutuksista arvioidaan mm.: voimalaitoksen vaikutukset maisemaan, asumiseen ja virkistysalueisiin hankkeen vaikutukset työllisyyteen, elinkeinoelämään ja sosiaalisiin olosuhteisiin vaikutukset liikenteeseen lisäksi selvitetään onko hankkeella vaikutuksia muinaismuistoihin sekä luonnonsuojelu- tai rakennussuojelukohteisiin. Arvioinnissa erotetaan rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset. 4.2 Asukaskyselyn perusteella tärkeät vaikutukset Arviointiohjelman nähtävilläolon aikana ja sen jälkeen toukokuussa 1997 tehtiin asukaskysely. Se suunnattiin otantakyselynä tuhannelle Kristiinan seudun asukkaalle. Kyselyn tarkoituksena oli saada asukkailta aktiivisia ja omaehtoisia näkemyksiä ja tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista tarjota mahdollisuus vaikuttaa kansallisesti merkittävän hankkeen arviointiin ja suunnitteluun, yhteysviranomaisen esittämän lausunnon mukaisesti selvittää asukkaiden asenteita hankkeesta, ja toimia tiedottamisen välineenä. Kyselyn tulokset on julkaistu erillisenä raporttina, josta pidettiin tiedotustilaisuus Asukkaat kiinnittivät eniten huomiota vaikutuksiin, jotka kohdistuvat Kristiinankaupungin keskustaan ja voimalaitosalueen lähelle. Näissä paikoissa keskeinen huolen aihe oli ilman ja vesistön likaantuminen. Lisäksi esille nousi voimalaitoksen läheisen virkistysalueen säilyminen, vaikutukset luonnonsuojelualueilla ja rannikko-alueen idyllin ja puhtauden säilyminen sekä vaikutukset kalakantoihin ja linnustoon. Liikenteen ja laitoksen oma melu sekä hiilikasan pölyäminen, liikenteen turvallisuus, laivaliikenteen riskit ja maisemalliset tekijät nousivat esille lähinnä voimalaitoksen läheisyydessä ja saaristossa. Myös uusi tieyhteys tuli esille niin keskustan liikenneturvallisuutta ja viihtyvyyttä lisäävänä kuin kuntoilu- ja asuinalueita uhkaavana tekijänä.

90 86 Arvioitavat ympäristövaikutukset Voimalaitoksesta kauempana asukkaita huolestuttivat savukaasujen aiheuttama hapan laskeuma ja mahdolliset terveysriskit sekä voimalinjojen näkyvyys. Konkreettisina huolen aiheina tulivat esille maaperän ja pohjaveden saastuminen, ilman saasteiden happamoittava vaikutus kalastukseen sekä maa- ja metsätalouteen ja allergioiden lisääntyminen. Lisäksi vastaajat olivat huolissaan tuhkan sijoitusalueen vaikutuksista. Kuvassa on koottu niitä asioita, joita asukkaiden mielestä hankkeen suunnittelussa pitäisi huomioida. Näihin asioihin pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.

91 87 Arvioitavat ympäristövaikutukset Hankkeessa pitäisi huomioida ilmakehä luonto/ympäristö meri käyt. tekniikka liikenne (satama) terveys & viihtyvyys maisema jätehuolto työllisyys talous asuminen turvallisuus virkistys osallistuminen Kuva Asioita, jotka lähiseudun asukkaiden mielestä tulee ottaa huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa ja suunnittelussa. 4.3 Arvioinnissa käytetty aineisto ja menetelmät Uuden voimalaitosyksikön vaikutusten arvioinnille antoi perustan se, että rakennuspaikalla sijaitsee nykyisellään hiiltä käyttävä voimalaitos, jonka vaikutuksia on seurattu jo useita vuosia. Laajennus tuo arvioitavissa olevan lisäyksen olemassa oleviin vaikutuksiin. Taulukko Kristiinan voimalitoksen materiaalivirrat nykytilanteessa, uuden voimalaitoksen osalta ja laajennuksen jälkeen

92 88 Arvioitavat ympäristövaikutukset Polttoaineet Tilanne v t/a Uusi voimalaitos t/a Laajennuksen jälkeen t/a Kivihiili Raskas polttoöljy Sivutuotteet Lentotuhka Pohjatuhka Kalkkikivi CaCO Kipsi (CaSO 4-2H 2 O) Kemikaalit Ammoniakki (25%) Päästöt ilmaan Rikkidioksidi Typen oksidit Kiintoaine Hiilidioksidi Arvioinnissa oli käytettävissä lähdeluettelon mukainen kirjallinen aineisto Kristiinankaupungin ja sen lähiseutujen ympäristön tilasta ja maankäytöstä. Arviointia varten tehtiin lisätutkimuksia ja selvityksiä. Maastokäynneillä ja lentokuvauksella varmennettiin ja tarkennettiin kartoista ja muista materiaaleista saatavaa aineistoa.

93 89 Arvioitavat ympäristövaikutukset Arviointi perustui: ympäristön nykytilan selvityksiin selvityksiin nykyisen voimalaitoksen vaikutuksista hankkeen suunnitelmiin ja päästöarvioihin laskelmiin vaikutusalueesta ja vaikutuksen voimakkuudesta. Arvioinnissa käytettiin lisäksi hyödyksi tutkimustuloksia vastaavista laitoksista ja niiden tutkituista vaikutuksista. Kristiinan ilmanlaatuun kohdistuvia vaikutuksia selvitettiin päästöjen leviämismallin avulla. Siinä otettiin huomioon olemassa olevan ja suunnitellun voimalaitoksen päästöt, savupiipun korkeus, Kristiinan seudun säätilanteet, mm. tuulen suunnat sekä maaston muodot. Näin ennustettiin hankkeen vaikutusta ilmanlaatuun hankkeen toteuttamisen jälkeen ja tilanteessa, jossa hanketta ei toteuteta. Päästöjen leviämislaskelmiin käytettiin ISCST 3 leviämismalliohjelmaa, joka kuvaa epäpuhtauspäästöjen leviämistä matemaattis-fysikaalisin menetelmin. Mallilaskelmien meteorologisina tietoina käytettiin Kristiinankaupungin Karhusaaresta kerättyä havaintoaineistoa vuodelta Työssä arvioitiin rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja typen oksidipitoisuuksia voimalaitoksen ympäristössä. Malli laskee epäpuhtauspitoisuuden tuntikeskiarvoja oletuksella, että meteorologinen tilanne ja päästö pysyvät vakioina tunnin ajan. Laskenta etenee tunnin aika-askeleella kunnes koko sääaikasarja ja tunneittaiset päästöt on käyty läpi. Pitoisuudet lasketaan suureen määrään tulostuspisteitä. Mallin antamat yksittäiset pitoisuusarvot ovat odotusarvoja, mutta niistä laskettujen tilastollisten tunnuslukujen osuvuus on tarkasteluissa todettu tyydyttäväksi. Ilman epäpuhtauksien leviämisen kannalta keskeisiä meteorologisia muuttujia ovat tuulen suunta ja nopeus, ilmakehän stabiiliutta kuvaava suure ja sekoituskorkeus. Tuulen suunta ja nopeus määräävät epäpuhtauden keskimääräisen kulkeutumisen (kuva 4.3.2). Ilmakehän stabiiliutta kuvaavalla suureella arvioidaan ilmavirtauksen pyörteisyyttä, joka tuulen nopeuden ohella vaikuttaa merkittävästi epäpuhtauksien sekoittumiseen ja pitoisuuksien laimenemiseen kulkeutumisen aikana. Sekoituskorkeus ilmaisee sen alimman ilmakerroksen paksuuden, jossa sekoittuminen tapahtuu.

94 90 Arvioitavat ympäristövaikutukset Kuva Tuulen suunta ja nopeusjakautumat Kristiinankaupungissa. Laskeuman osalta arviointi perustui tuloksiin, jotka saatiin Ilmatieteen laitoksen Porin pistelähteiden leviämislaskelmien tuloksista. Niiden yhtenä osana oli arvioida Tahkoluodon uuden voimalaitosyksikön vaikutuksia ilman laatuun ja laskeuman suuruutta. Tahkoluodon suunniteltu voimalaitosyksikkö on identtinen Kristiinan suunnitelman kanssa. Uuden laitoksen meluvaikutusalueen rajaus perustui nykyisen laitoksen mittaustuloksiin. Louhinta- ja murskausmelua sekä muuta rakentamiseen ja maansiirtoon liittyvää melua arvioitiin kahden muista vastaavista toiminnoita saadun tiedon perusteella /51, 52/. Jäähdytysveden vaikutusalueen laajuuden tarkastelussa on hyödynnetty mittauksia kesäkuulta Mittaustulosten perusteella on arvioitu laajennuksen aiheuttaman lisälämpökuorman vaikutusta. Perusoletuksena on ollut, että lämpötilan tasa-arvokäyrän, joka vastaa 1 o C:n lämpötilaeroa taustaan nähden, rajaaman alueen pinta-ala on suhteessa voimalan tehoon. Mittaukset suoritettiin ja PVO-yhtiöiden Kristiinan voimalaitoksen henkilökunnan toimesta. Aikaisemmalla mittauskerralla voimalan teho oli 180 MW, ja mittauslinjat olivat satama-altaan eteläreunan keskeltä pohjoiseen (7 mittauskohtaa) ja pohjois-luoteeseen (7 mittauskohtaa). Jokaisessa mittauskohdassa mitattiin lämpötilan syvyysjakauma. Tuulen suunta oli 40 o ja nopeus 8 m/s. Myöhemmällä mittauskerralla voimalan teho oli 260

95 91 Arvioitavat ympäristövaikutukset MW, ja mittauslinjat olivat aallonmurtajan kärjestä pohjoiseen (7 mittauskohtaa) ja väylällä aallonmurtajan kärjestä pohjois-luoteeseen (4 mittauskohtaa). Lisäksi mukana oli yksi havaintopaikka aallonmurtajan kärjen itäpuolella. Tässä mittauksessa tutkittiin lähinnä pintalämpötiloja (1 m syvyydeltä). Tuulen suunta oli 300 o ja nopeus 3 m/s. Jäähdytysvesien vaikutusalueen pinta-ala nykytilanteessa ja suunnitellun laajennuksen jälkeen määriteltiin nykyhetken maksimiteholla sekä laajennuksen jälkeisellä maksimiteholla. Kokeellisesti etsittiin tehonlisäystä vastaavan pinta-alalisäyksen muodostavan alueen raja, ottaen huomioon alueen geometrian sekä keskimääräinen virtaussuun-ta etelästä pohjoiseen. Vaikutusalueen kokoon ja muotoon vaikuttavat sääolot, lähinnä tuulen nopeus ja suunta ja niistä aiheutuvat virtaukset. Meriveden virtauksia ei tutkittu tässä yhteydessä. Kasvillisuusvaikutuksia arvioitiin kriittisten kuormitusten perusteella. Tällöin Kristiinankaupungissa mitattuja ja leviämismallien avulla saatuja pitoisuuksia sekä laskeuman määrää verrattiin nykytiedon perusteella määriteltyihin kasvistolle haitallisiin pitoisuuksiin. Asukaskyselyllä selvitettiin Suupohjan alueen asukkaille tärkeitä vaikutuksia ja tutkittiin hankkeeseen liittyviä sosiaalisia vaikutuksia ja ristiriitoja. Koska hankkeen suunnittelu on yleissuunnittelun tasolla, on oletettavaa, että rakentamispäätöksen jälkeen käynnistyvä yksityiskohtainen suunnittelu tuo muutoksia toteutusratkaisuihin. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa esiin tuodut keinot vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia tulevat tarkemmin tutkittavaksi rakentamissuunnittelun yhteydessä. 4.4 Ympäristövaikutusten arvioinnin taustatietoja Uuden voimalaitoksen rakentaminen merkitsee monenlaisia ympäristövaikutuksia. Erilaiset päästöt vaikuttavat ihmiseen ja luontoon. Uuden voimalaitoksen rakentaminen ja käyttö vaikuttaa myös maankäyttöön, työllisyyteen, elinkeinoelämään, sosiaalisiin suhteisiin jne. Erilaisten päästöjen vaikutusten arviointi perustuu tietoihin päästöjen määristä ja niiden ominaisuuksista sekä päästöille altistuvista kohteista. Päästöille altistuva kohde voi olla kasvi, eläin, koko ekosysteemi tai ihminen. Arviointi siitä miten eri kohteet regoivat tietyille päästöille perustuu käytettävissä olevaan tietoon. Tämän vuoksi tässä kappaleessa kuvataan keskeisiltä osilta niitä taustatietoja, joita on käytetty ilmanpäästöjen terveys-, pintavesi- ja kasvillisuusvaikutusten arvioinnissa sekä jäähdytysveden- ja sivutuotteiden käsittelyn vaikutusten arvioinnissa.

96 92 Arvioitavat ympäristövaikutukset Ilman epäpuhtaudet ja terveysvaikutukset Päästölähteestä vapautuneen epäpuhtauden aiheuttama haitallinen terveysvaikutus välittyy usean tekijän kautta. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm altisteen ja altistusympäristön ominaisuudet sekä altistuvan henkilön yksilölliset ominaisuudet. Lisäksi useimmat mitattavissa olevat terveysvaikutukset kuten hengitystieinfektiot voivat esiintyä myös muista syistä, jolloin on vaikeaa erottaa ilman epäpuhtauksien osuutta /53/. Ilman kautta aiheutuvat haitalliset terveysvaikutukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Lyhytaikaiset yleiset vaikutukset Pidempiaikaiset yleiset vaikutukset Toksiset erityisvaikutukset Lyhytaikaiset terveysvaikutukset palautuvat usein itsestään siirryttäessä likaisesta ympäristöstä puhtaampaan. Pidempiaikaiset terveysvaikutukset aiheuttavat mm. lisääntynyttä lääkkeiden ja terveyspalvelujen käyttöä. Harvinaiset toksiset erityisvaikutukset voivat olla tunnistettavissa tietyn ulkoilman päästön tai altistuksen aiheuttamiksi. Useimmiten ne kuitenkin aiheutuvat vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta vähäisestä altistumisesta, jolloin esimerkiksi kaupunki-ilman epäpuhtauksien aiheuttamia keuhkosyöpiä on mahdotonta erottaa muiden tekijöiden, erityisesti aktiivisen ja passiivisen tupakoinnin aiheuttamista syövistä. Kuva Ilman epäpuhtauksien aiheuttamat vaikutukset väestössä /53/.

97 93 Arvioitavat ympäristövaikutukset Ohjearvokäytäntö terveyshaittojen ehkäisyssä Ilmanlaadun ohjearvot ilmaisevat ilmansuojelun päämääriä ja tavoitteita. Ohjearvot ovat tärkeimpiä työkaluja viranomaisille ja suunnittelijoille arvioitaessa ilman epäpuhtauksien terveysvaikutuksia, koska ohjearvot perustuvat ensisijaisesti olemassaolevaan tietoon ilman epäpuhtauksien vaikutuksista ihmisiin. Ohjearvotason alittuessa haitallisia terveydellisiä vaikutuksia väestölle ei ole odotettavissa. Eräiden ongelmallisten yhdisteiden osalta ohjearvot on määritelty myös muiden kuin terveydellisten kriteerien perusteella. Tällaisia ovat mm haisevien yhdisteiden aiheuttamat viihtyisyyshaitat ja eri ekosysteemien sietokykyyn perustuvat tavoitekuormitukset tai -tasot. Ohjearvoja tulisi käyttää erilaisissa suunnittelu- ja päätöksentekotehtävissä, kuten liikenne-, energia- ja kaavoitussuunnittelussa Ilmapäästöt ja kasvillisuus Välittömät ja välilliset vaikutukset kasvillisuuteen Ilmapäästöt vaikuttavat kasviyhdyskuntien rakenteeseen riippuen siitä minkälaisille päästöille kasvit altistuvat. Jotkut lajit kärsivät suhteellisen pienistä haitallisten ainesten pitoisuuksista. Toiset lajit taas hyötyvät käyttämällä väistyvien lajien kasvutilan ja ravinteet hyväkseen. Osaa ilman kautta tulevasta laskeumasta kasvit pystyvät käyttämään myös ravinteina. Suurina pitoisuuksina esimerkiksi typen oksideilla on kasvillisuuteen sekä haitallisia että lannoittavia vaikutuksia /54/. Lajikoostumus samoin kuin lajien väliset runsaussuhteet muuttuvat erilaisten tekijöiden kuten rapautumisen, mikrobitoiminnan, lämpötilan vaihtelun ja muutosten, sademäärien ja ihmisen toiminnasta aiheutuvien päästöjen myötä. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset kasveihin ilmenevät yleensä aluksi biokemiallisina ja fysiologisina muutoksina. Vasta pitkäaikaisen suurten päästöjen aiheuttaman stressin vaikutuksia voidaan havaita kokonaisten yhteisöjen rakenteessa. Voimakkaan päästölähteen (esim. Kuolan alueen teollisuuden) välittömässä läheisyydessä voi olla tuhoalue, jolla koko ekosysteemi on täysin muuttunut. Tällaisella alueella puusto on kuollut ja aluskasvillisuutena on esimerkiksi heinikkoa. Siirryttäessä kauemmas päästölähteestä tullaan vauriovyöhykkeelle, jossa suorat ja epäsuorat vaikutukset aiheuttavat muutoksia puissa, maaperässä ja aluskasvillisuudessa. Vaikutukset ovat selvästi havaittavia ja mitattavia. Vauriovyöhykkeen jälkeisellä alueella ns. tausta-alueella, ei esiinny vaurioita. Tausta-alue on määriteltävä tapauskohtaisesti. Puhtaita alueita ei ole enää olemassakaan, tästä pitää kaukokulkeuma huolen. Kaukokulkeuman vaikutus voi olla niin suuri, että yksittäisen, paikallisen päästölähteen vaikutusta voi olla vaikea erottaa siitä.

98 94 Arvioitavat ympäristövaikutukset Kasveille haitallisimpia päästöjä ovat suurina pitoisuuksina rikki, typpi, raskasmetallit, otsoni ja fluori. Ne vaikuttavat kasveihin joko suoraan välittömästi tai välillisesti. Rikkidioksidin, typen oksidien, fluoridien ja muiden epäpuhtauksien (otsonia lukuunottamatta) pitoisuudet ovat Suomessa yleensä niin alhaisia etteivät ne aiheuta selvästi havaittavia suoria vaurioita. Myöskään puuston kasvussa ei ole voitu osoittaa esimerkiksi sellaisia kasvun muutoksia, jotka aiheutuisivat yksinomaan ilman epäpuhtauksista (kuva 4.4.2). Tästä poikkeuksena ovat olleet aiempina vuosina suurten pistelähteiden läheisyydessä tapahtuneet kasviston muutokset. Näiden aiheuttajana oli pistelähteiden puhdistamattomat päästöt esimerkiksi Harjavallassa ja Kokkolan Ykspihlajassa. Luontaisista tekijöistä merkittävin näyttää olevan sademäärä (kuva 4.4.3). Kuva Männyn, kuusen ja koivun kasvuindeksi Etelä-Suomessa /55/.

99 95 Arvioitavat ympäristövaikutukset Kuva Kuusen kasvu ja touko-kesäkuun sademäärät ovat seuranneet toisiaan melko hyvin jo sata vuotta /55/. Suorien vaikutusten esiintyminen riippuu suuresti epäpuhtauden pitoisuudesta. Suurina pitoisuuksina ne muuttavat kasvien elintoimintoja suoraan mm. vaurioittamalla lehtien tai neulasten solukoita. Nämä voivat johtaa mm. puuston kasvun ja talvenkestävyyden heikkenemiseen lisääntyvälle herkkyydelle kasvitaudeille jne / 85, 89, 88/. Välillisesti ilman epäpuhtaudet vaikuttavat esimerkiksi muuttamalla maaperää ja maaperämikrobien elinolosuhteita ja tätä kautta heikentämällä kasvien vastustuskykyä pakkasta, tuholaisia ja kasvitauteja vastaan sekä lisäämällä ravinteiden huuhtoutumista maaperästä. Happamoittavan laskeuman vetyionit lisäävät suoraan maan happamuutta. Laskeuman sulfaatti-ionit aiheuttavat maassa happamoitumista huuhtomalla puskuroivia emäskationeja maaperästä. Pitkällä aikavälillä nitraatti- ja ammoniumlaskeuma täyttää ekosysteemin typen tarpeen, jolloin myös ne alkavat huuhtoutua kuljettaen mukanaan emäskationeja. Emäskationien huuhtoutuminen pintamaasta johtaa sen puskurikapasiteetin heikkenemiseen ja happamuuden lisääntymiseen, mistä voi olla seurauksena kasveille haitallisten metallien, erityisesti alumiinin liukeneminen maaveteen. Maaperän kemialliset ominaisuudet vaikuttavat ensimmäisinä puiden juuristossa. Maaperän liukoiset metallit, erityisesti alumiini, vaurioittavat suurina pitoisuuksina puiden juuristoa. Puun ravinteiden ottoa tehostavien sienijuurten vaurioituminen johtaa ravinteiden saannin heikkenemiseen.

100 96 Arvioitavat ympäristövaikutukset Maaperän ravinteiden niukkuus voi johtaa kasveille välttämättömien ravinteiden puutostiloihin. Happamoitumisen vaikutukset näkyvät helpoimmin karuilla metsäalueilla, joissa ravinteita on jo luonnostaan vähän. Kriittisen kuormituksen arviointi Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien vaikutusten ja pitoisuuksien sekä laskeuman välisestä suhteesta tiedetään suhteellisen vähän. Epäpuhtauksien ja kasvillisuusvaikutusten välistä suhdetta voidaan arvioida nk. kriittisen kuormituksen avulla. Kriittinen kuormitus määritellään yhden tai useamman epäpuhtauden altistuksen kvantitatiiviseksi arvoksi, jonka alapuolella määrätyille herkille ympäristön osille ei aiheudu nykytietämyksen valossa merkittäviä haitallisia vaikutuksia /86, 90, 91, 92/. Kriittisen kuormituksen laskemisessa lähdetään siitä, että ympäristön tila ei saa tarkasteltavassa ekosysteemissä millään aikajänteellä huonontua yli kriittiseksi katsotun tason. Eri alueet ja eri systeemit ovat herkkyydeltään erilaisia, ja näin ollen ne sietävät erilaista kuormitusta. Kaikkein herkimmille systeemeille kriittinen kuormitus voi olla nolla tai hyvin lähellä nollaa, jolloin luonnon oma taustakuormitus aiheuttaa vähitellen ekosysteemin väistymisen. Kriittisen kuormituksen johtamiseksi Suomen metsämaille ja pintavesille on sovellettu yksinkertaista staattista tasapainoajatteluun perustuvaa menetelmää, jossa otetaan huomioon rikin, typen ja emäskationien laskeuma, rikin ja typen pidättyminen ekosysteemissä, rikin ja typen sekä emäskationien nettositoutuminen puustoon, emäskationien huuhtoutuminen ja alkaliniteettihuuhtoutuma /87, 83, 84, 85/. Tasapainotilanteessa, jolloin happamoitumista ei sallita, happamoittavan kuormituksen ja puskuroivien prosessien ionivirtojen tulee olla samansuuruisia. Sovellettavan menetelmän periaatteena onkin laskea tunnettujen ionivirtojen perusteella se happamoittavan laskeuman määrä, jota maahan ja järveen kohdistuvat tai systeemissä vaikuttavat prosessit eivät pysty kompensoimaan. Metsämaille kyseinen kriteeri on asetettu siten, ettei puuston hienojuuriston vaurioitumisriskiä esiinny. Typen kriittinen kuormitus on arvioitu metsämaille suuressa osassa Etelä- Keski- ja Pohjois-Suomea g typpeä(n)/m 2 vuodessa, länsirannikolla ja osissa Pohjois-Suomea alle 0.3 g typpeä(n)/m 2 vuodessa. Vastaavasti rikin kriittisiksi kuormituksiksi on arvioitu metsämailla Kaakkois- ja Lounais-Suomessa alle 0.3 g rikkiä (S)/m 2 vuodessa ja suuressa osassa Keski- ja Pohjois-Suomea g rikkiä (S)/m 2 vuodessa /53/. Valtioneuvosto on antanut rikkilaskeumalle tavoitearvon, joka on 300 mg/m 2 vuodessa (Vnp 486/96).

101 97 Arvioitavat ympäristövaikutukset Kriittisen kuormituksen lisäksi eri yhteyksissä on esitetty suosituksia ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiksi. Ilmanlaadun ohjearvouudistuksen yhteydessä annettiin ilman epäpuhtauksien aiheuttamien välittömien kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi ohje, jonka mukaan typenoksidipitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 30 µg/m 3 laajoilla maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla.(vnp 486/96). Myös rikkidioksidille on annettu kasvillisuusvaikutusiin perustuva ohjearvo, jonka mukaan rikkidioksidin vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 20 µg/m 3 laajoilla maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla Ilmapäästöt ja pintavedet Laskeumaperäinen pintavesien happamoituminen johtuu lähinnä rikki- ja typpiyhdisteistä, ja on tulosta sekä kaukokulkeumista että lähialueen kuormituksesta. Järvi voi olla luontaisesti hapan, esimerkiksi humusyhdisteiden vaikutuksesta, olematta happamoitunut, kun jälkimmäisellä käsitteellä tarkoitetaan ihmistoiminnan vaikutuksesta johtuvaa ilmiötä. Järvi voi toisaalta olla happamoitunut vaikka esim. sen veden ph-arvot ovat pysyneet muuttumattomina. Tällöin happamoittava kuorma on kuluttanut järven puskurivarantoa, alkaliniteettia. Laskeumaperäinen happamoittava kuormitus vaikuttaa eri voimakkuudella riippuen vastaanottavan vesistönalueen ominaisuuksista. Keskeinen tekijä on valuma-alueen maaperän neutralointikyky. Kalkkipitoisella maaperällä on tunnetusti voimakas taipumus neutraloida happamuutta. Maamme kallioperästä kuitenkin yli puolet on graniittia tai dioriittia, joiden neutralointikyky on heikohko tai keskinkertainen. Myös maakerrosten ohuus vaikuttaa neutralointikyvyn pienuuteen. Näin valuma-alueiden geologiset ominaisuudet lisäävät monessa tapauksessa vesistöjen happamoitumisalttiutta oloissamme. Toisaalta veteen liuenneet humusaineet toimivat jossain määrin puskureina happamoitumista vastaan /54, 55/. Muita happamoitumisriskiä lisääviä tekijöitä ovat suuri pintavalunnan osuus, voimakkaat valunnan vaihtelut, vesistön lyhyt viipymä (pienvesistöt) sekä toisaalta valuma-alueen pienuus (latvavesistöt). Pohjanlahden rannikon erityispiirre on valuma-alueiden alunamaat, joiden sisältämät rikkiyhdisteet hapettuessaan aiheuttavat luontaista happamuutta. Tähänkin kuormitukseen voi ihmistoiminnalla olla oma vaikutuksensa esim. pohjaveden pinnan korkeussuhteiden muutosten kautta. Valuma-alueiden metsämaat happamoituvat luonnostaan, ja ihmistoiminta voi vahvistaa tätä vaikutusta. Peltomailla ei yleensä ole havaittu happamoitumista mm. aktiivisen kalkitsemisen johdosta. Vesistön happamoitumisen ensi vaiheessa vesistön puskurikyky alenee, mutta veden ph-arvoissa ei vielä ole havaittavissa muutoksia. Toisessa vaiheessa puskurivaranto on melkein kulutettu loppuun, ja ph-arvo muuttuu epävakaaksi. Happamoitumisen kolmannessa vaiheessa ve-

102 98 Arvioitavat ympäristövaikutukset den alkaliniteetti on nolla, ja ph arvot harvoin yli viiden. Tällaisessa ympäristössä vain harvat eliölajit tulevat toimeen. Jotkut herkät eläimet kuten rapu ja särki ovat taantuneet ja lopulta hävinneet jo ennen tätä vaihetta. Veden kemialliset ominaisuudet muuttuvat siten, että alumiinin ja toisinaan myös raudan ja raskasmetallien pitoisuudet kasvavat. Tärkeän ravinteen, fosforin, pitoisuus laskee fosfaatin saostuessa. Näin ollen vesistö lopulta köyhtyy ja myrkyttyy /54/ Sivutuotteiden ominaisuudet Voimalaitostoiminnasta syntyvien sivutuotteiden ominaisuudet vaikuttavat siihen, minkälaisia päästöjä niiden käsittelystä voi syntyä. Rakeisuudeltaan lentotuhka vastaa siltin rakeisuutta. Pohjakuona on karkearakeista lasittunutta mm. silikaateista muodostunutta materiaalia, joka vastaa geoteknisiltä ominaisuuksiltaan lähinnä hiekkaa ja soraa. Kuivana tuhka on helposti pölyävää ja märissä olosuhteissa tuore tuhka liettyy helposti. Sen kuivairtotilavuus on noin 1 t/m 3. Tiivistettynä tuhkan tiheys on noin 1,3 t/m 3. Tällöin lentotuhka on myös heikosti vettä läpäisevää. K-arvolla ilmoitettuna tiivistetyn tuhkan vedenläpäisevyys on m/s. Tuhkan sisältämän vapaan kalkin sekä silikaattiyhdisteiden vuoksi tuhkalla on potsolaanisia ominaisuuksia: kalkki reagoi veden kanssa muodostaen kalsiumhydroksidia, joka puolestaan reagoi pii- ja alumiinioksidien kanssa muodostaen sementin tapaan lujittavia sidoksia. /56/ Tuhkan kemiallinen koostumus vaihtelee riippuen käytettävän polttoaineen alkuperästä. Siinä on kalsium-, magnesium-, natrium- ja kaliumyhdisteiden lisäksi pieniä pitoisuuksia suoloja, raskasmetalleja, seleeniä ja arseenia. Lentotuhkan koostumus vaihtelee yleensä seuraavissa rajoissa: /57/ Piidioksidi (SiO 2, kiviaineksissa kvartsi) % Alumiinioksidi (Al 2 O 3 ) % Rautaoksidi (Fe 2 O 3 ) % Kalsiumoksidi (CaO) % Magnesiumoksidi (MgO) % Kaliumoksidi (K 2 O) % Natriumoksidi (Na 2 O) % PVO:n Kristiinan voimalaitoksen tuhkan analyysissä raskasmetallien (Mo, V, Ni, Zn, Cr, Mn, Co, Cu, As, Cd, Pb) osuus kuivaainepitoisuudesta oli 0,058 % /581. Maa-aineksessa em. aineiden pitoisuus vaihtelee 0, ,59 % /59/ Tyypillisesti puhtaalla maaaineksella pitoisuudet ovat siis samaa luokkaa kuin lentotuhkalla.

103 99 Arvioitavat ympäristövaikutukset Tuhkan sisältämät raskasmetallit ovat yleensä sitoutuneena silikaattiyhdisteisiin. Silikaattiyhdisteet ja tuhkan alkaalinen ominaisuus aikaansaavat sen, että tuhkan sisältämät raskasmetallit ovat yleensä niukkaliukoisia. Alkaaninen ominaisuus kuitenkin alenee vähitellen happaman sadeveden ja puskuroivien ainesten uuttautumisen vaikutuksesta. Raskasmetallit liukenevat helpoimmin ph:n ollessa alle 5. Raskasmetallit voivat olla absorboituneina myös tuhkapartikkelien pintaan, jolloin ne ovat helpommin ympäristöön vapautuvassa muodossa. Tuhkan sisältämistä suoloista kloridit ja sulfaatit ovat helppoliukoisia /56, 57/ Taulukkoon on koottu Kristiinan voimalaitoksen lentotuhkasta tehtyjen liukoisuuskokeiden tulokset, puhtaan perusmaan liukoisuus ja purovesien luontaiset taustapitoisuudet Kristiinan seudulla sekä sosiaali- ja terveysministeriön asettamat talousveden laatuvaatimukset. /60, 61, 62, 76/. Taulukko Lentotuhkasta liukenevien aineiden pitoisuus liukoisuuskokeissa, purovesien taustapitoisuudet, talousveden laatuvaatimukset. Lentotuhkan liukoisuuskokeen tulos [µg/l] Moreenimaan liukoisuuskokeen tulos [µg/l] Taustapitoisuus purovesissä [µg/l] Talousveden laatuvaatimukset [µg/l] Alumiini Arseeni ,90 10 Kadmium 1 0,04 0,02 5 Kloridi , Kromi ,95 50 Kupari , Molybdeeni 948 0,1 0,18 70 Lyijy 0 0 0,30 10 Sinkki , Sulfaatti , Elohopea 0,1 0,02 0,05 1 Moreeninäytteeseen verrattuna lentotuhkan liukoisuus useimpien aineiden suhteen on suurempi. Alumiini ja sulfaatti ylittävät luontaisen taustapitoisuuden ja talousveden laatuvaatimukset. Tähän on osaltaan vaikuttanut liukoisuuskokeen koejärjestely; löyhästi sitoutuneet sulfaatit liukenevat alumiinin kanssa, kun ympäristön ph laskee alle 4,2. Neutraaleissa olosuhteissa niukkaliukoisen alumiinin pitoisuus vedessä kasvaa lähes eksponentiaalisesti kun ph alenee./61/. Muista tutkituista aineista arseeni-, kromi- ja molybdeenipitoisuudet ylittivät talousvedelle asetut laatuvaatimukset. Myrkyllisinä pidettyjen kadmiumin ja elohopean liukoisuus on erittäin pieni.

104 100 Arvioitavat ympäristövaikutukset Taulukkoon on kerätty lentotuhkan sisältämien eräiden haitallisten metallien pitoisuuksia. Vertailun vuoksi taulukkoon on lisätty puhdistamolietteen maanviljelykäyttöön liittyvät raja-arvot ja moreenimaan luontaiset taustapitoisuudet Kristiinan seudulla /63, 64, 65/. Taulukko Lentotuhkan alkuainepitoisuudet, puhdistamolietteen maanviljelykäyttöön liittyvät raja-arvot ja moreenimaan luontaiset taustapitoisuudet Kristiinan seudulla. Lentotuhka [mg/kg] Puhdistamoliete [mg/kg] Luontainen taustapitoisuus [mg/kg] Arseeni 21 6,9 Kadmium <5 1,5 Kromi Nikkeli Lyijy <5 Seleeni 5 Vanadiini Lentotuhkan sisältämät raskasmetallipitoisuudet ylittävät luontaisen taustapitoisuuden. Maanviljelyskäyttöön tarkoitetun puhdistamolietteen raja-arvoihin verrattuna nikkelin osalta ylittyi lievästi.

105 101 Arvioitavat ympäristövaikutukset Pohjakuona Kemialliselta koostumukseltaan kuona vastaa lentotuhkaa; siinä on kalsium-, magnesium-, natrium- ja kaliumyhdisteiden lisäksi vaihtelevia pitoisuuksia suoloja, raskasmetalleja, seleeniä ja arseenia (taulukko 4.4.6). Taulukko Pohjakuonasta ja moreenimaasta liukenevien aineiden pitoisuus liukoisuuskokeessa, purovesien taustapitoisuudet ja talousveden laatuvaatimukset eräiden aineiden suhteen./60, 61, 62/ Pohjakuonan liukoisuuskokeen tulos [µg/l] Moreenimaan liukoisuuskokeen tulos [µg/l] Taustapitoisuus purovesissä [µg/l] Talousveden laatuvaatimukset [µg/l] Alumiini Arseeni ,90 10 Kadmium 0,1 0,04 0,02 5 Kloridi , Kromi 7 3 0,95 50 Kupari , Molybdeeni 43 0,1 0,18 70 Lyijy 0,7 0 0,30 10 Sinkki , Sulfaatti , Elohopea 0,2 0,02 0,05 1 Pohjakuonan liukoisuustulokset ovat samansuuntaiset kuin lentotuhkan, joskin liuenneet ainemäärät ovat lentotuhkaan verrattuna huomattavasti pienemmät. Pohjakuonan suuri klooripitoisuus johtuu osittain kuonan jäähdyttämiseen käytetyn meriveden vaikutuksesta. Talousvedelle asetettujen laatuvaatimusten suhteen ylitystä tapahtuu alumiini- ja arseeni- ja kloridiarseeni-, kloori- ja sulfaattipitoisuuksissa. Alumiinin ja sulfaatin suuri liukoisuusarvo johtuu lentotuhkan tapaan osittain koejärjestelyistä.

106 102 Arvioitavat ympäristövaikutukset Kipsi ja suodatinsakka Savukaasujen rikinpoisto tapahtuu sähkösuotimien jälkeisessä pesutornissa. Savukaasun joukkoon ruiskutetaan kalkkilietettä pieninä pisaroina. Savukaasuissa oleva SO 2 reagoi kalkin kanssa, jolloin tuloksena on kipsiä (CaSO 4 *H 2 O). Kipsiliete johdetaan pesutornin alaosasta vedenerotukseen ja kuivattu kipsi edelleen kuljettimia pitkin kipsisiiloon. Siilosta kipsi toimitetaan joko suoraan hyötykäyttöön tai se välivarastoidaan varastokentälle. Kuivatun kipsin kosteuspitoisuus on noin 10 %. Kipsin joukossa on epäpuhtauksina pieniä määriä lentotuhkaa ja muita kalsiumyhdisteitä, lähinnä kalsiumsulfiittia (0...5 %) ja kalsiumkarbonaattia (0...5 %) (taulukko 4.4.7). /77/ Märkämenettelyssä syntyvä jätevesi johdetaan käsiteltäväksi rikinpoistolaitoksen jätevedenpuhdistamolla. Kiintoaineksen poiston yhteydessä syntyvä liete, ns. suodatinsakka, voidaan palauttaa takaisiin kattilaan. Suodatinsakka sisältää vedenpuhdistuskemikaaleja, kipsiä, tuhkaa ja raskasmetalleja (taulukko 4.4.7). Kuivatun ja jatkokäsittelyyn siirrettävän suodatinkakun kosteusprosentti on noin 50 %. Taulukko Kipsin ja suodatinsakan alkuainepitoisuuksia sekä puhdistamolietteen käytölle maanviljelyksessä asetut raja-arvot ja moreenimaan luontaiset taustapitoisuudet. Alkuaine Kipsi Suodatinkakku [mg/kg] Puhdistamolietteen raja [mg/kg] Luontaiset taustapitoisuudet [mg/kg] [mg/kg] Fluori 0,73 0,67 Arseeni 1,9 26 6,9 Kadmium <0,05 0,3 1,5 Kromi < Kupari 0, Elohopea <0,5 6 1 Nikkeli <0, Lyijy 5, <5 Seleeni <2 111 Vanadiini < Sinkki < Rikinpoiston yhteydessä syntyvän kipsin ja suodatinkakun raskasmetallipitoisuus on selvästi pienempi kuin lentotuhkan metallipitoisuus. Kipsin raskasmetallipitoisuudet alittavat selvästi esimerkiksi puhtaan maan luontaiset taustapitoisuudet. Suodatinsakka ylittää arseenin ja lyijyn kohdalla luontaiset arvot, mutta lyijyn osalta jää selvästi alle puhdistamolietteelle asetun raja-arvon.

107 103 Hankkeen ympäristövaikutukset 5 HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 5.1 Uusi voimalaitos ja ilman laatu Energian tuottaminen fossiilisia polttoaineita (hiili, öljy, kaasu, turve, puu) polttamalla synnyttää aina päästöjä ilmaan ja lisää väistämättä haitallisten yhdisteiden päästöjä ilmaan /78/. Tällaisen suuren voimalaitoksen näkyvin tunnusmerkki on korkeasta savupiipusta ilmaan kohoava savuviuhka. Vaikkakin viuhkan näkyvyys aiheutuu suurelta osin sen sisältämästä vesihöyrystä, sisältää savukaasu myös haitallisia aineosia, kuten rikin ja typen oksideja sekä kiintoainetta eli pölyä. Näiden puhdistamiseen savukaasusta on voimalaitostekniikassa viime aikoina kiinnitetty erityistä huomiota. Tässä luvussa 5.1 tarkastellaan aluksi voimalaitoksen laajennuksen aiheuttamia muutoksia päästömääriin. Hiilidioksidin päästöt ja niiden yhteydet ennustettuun ilmastonmuutokseen tarkastellaan tämän jälkeen erikseen, koska kyse on globaalista ilmiöstä. Lopuksi käsitellään rikkidioksidin, typen oksidien ja pölyn leviämistä matemaattisen ennustemallin avulla ja arvioidaan niiden vaikutukset ilman laatuun ja terveyteen. Ilmapäästöt vaikuttavat myös luonnon ekosysteemeihin. Näitä tarkastellaan luvussa Päästöjen muutokset Arvioitaessa laajennuksen aiheuttamaa päästöjen määrän kasvua on lähdetty siitä, että Kristiinan nykyistä voimalaitosta ajetaan samalla tavalla kuin vuonna 1996 ja yksiköiden käyttöasteet ovat korkeita (6 000 tuntia vuodessa). Vuosi 1996 oli Kristiinan voimalaitokselle ennätystuotantovuosi, jolloin myös päästöt olivat keskimääräistä vuotta suuremmat. Uuden voimalaitoksen päästöt on laskettu suurimmilla sallituilla päästöohjearvoilla. Siten tarkasteluun on otettu suurin mahdollinen kokonaispäästö Kristiinan laitoksesta eli ilmanlaadun kannalta pahin tilanne. Tämän vuoksi toteutuvat päästöt tulevat todennäköisesti olemaan pienemmät ja siksi myös vaikutukset voivat jäädä lievemmiksi kuin mitä seuraavassa ennustetaan. Kristiinan voimalaitoksen nykyiset ja laajennuksen jälkeiset päästöt on esitetty taulukossa Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöjen on arvioitu kolminkertaistuvan, kiintoainepäästöjen viisinkertaistuvan ja typen oksidien päästöjen kasvavan noin kaksinkertaisiksi.

108 104 Hankkeen ympäristövaikutukset Taulukko PVO:n Kristiinan voimalaitoksen päästöt nykytilanteessa ja laajennuksen jälkeen. Tilanne v t/a Laajennuksen jälkeen t/a Rikkidioksidi Typen oksidit Kiintoaine Hiilidioksidi Uuden tekniikan ansiosta ominaispäästöt eli päästöt tuotettua sähkön kilowattituntia kohden pienenevät. Tätä on havainnollistettu kuvassa Kuvassa uuden voimalaitoksen osalta on esitetty ominaispäästö päästöohjearvojen mukaisesti. mg/mj Hiili, nykyinen öljy, nykyinen kaasuturbiini, nykyinen SO2 NOx pöly hiili, uusi Kuva Voimalaitoksen ominais- ja kokonaispäästöt. Nykyiset kattilat ja uusi kivihiilikattila. Raskasmetallipäästöt Voimalaitoksen savukaasuissa on puhdistuksen jälkeen vielä kiintoainetta, joka sisältää jonkin verran raskasmetalleja. Kuten edellä havaittiin, voimalaitoksen savukaasussa on kuitenkin kokonaisuutena varsin vähän kiintoainetta eli pölyhiukkasia. Hiukkaspäästöjen mukana savukaasujen raskasmetallit leviävät ilmakehään ja ympäristöön. Raskasmetallipäästöjä tarkastellaan seuraavassa Meri-Porin voimalaitoksessa vuonna 1994 tehtyjen päästömittausten perusteella. Meri- Porin laitos käyttää kivihiiltä ja se on varustettu sähkösuodattimilla ja rikinpoiston märkämenetelmälaitteistolla eli hyvin samantyyppisellä savukaasunpuhdistuksella kuin Kristiinaan on suunniteltu.

109 105 Hankkeen ympäristövaikutukset Kristiinan voimalaitoksessa käytetään varapolttoaineina kevyttä ja raskasta polttoöljyä. Raskaan polttoöljyn käyttö lisää vanadiini- ja nikkelipäästöjä. Muiden raskasmetallien osuus raskaassa polttoöljyssä on vähäinen. Kevyt polttoöljy ei sisällä mainittavasti raskasmetalleja. Taulukkoon on laskettu edellä mainituin perustein arvio Kristiinan voimalaitoksen laajennuksen jälkeisistä raskasmetallipäästöistä ilmaan. Taulukko Arvioidut raskasmetallipäästöt ilmaan laajennuksen jälkeen. Raskasmetalli Päästö kg vuodessa laajennuksen jälkeen Elohopea 7,2 Lyijy 32 Kadmium 7 Arseeni 130 Vanadiini 37 Nikkeli 25 Kromi Vaikutukset ilmakehään Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan ilmakehässä olevia kaasuja, jotka vaikuttavat maapallon lämpötilaan. Tärkeimmät niistä ovat luonnossa esiintyviä vaarattomia aineita kuten vesihöyry ja hiilioksidi. Ilman hiilidioksidin määrä on fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena noussut luonnonmukaiselta tasolta niin, että se nostaa maapallon lämpötilaa. Vaikutus on maailmanlaajuinen eikä riipu päästökohteiden sijainnista. Kasvihuoneilmiön kiihtymiselle saatiin kansainvälinen tieteellinen varmistus vuonna Merkittävin ihmisen toimintaan liittyvä kasvihuonekaasu on fossiilisten polttoaineiden palamisessa syntyvä hiilidioksidi. Siksi energiankulutus ja -tuotanto ovat olleet keskeisessä asemassa ilmastonmuutoskeskustelussa. Fossiilisia polttoaineita ja turvetta käytetään Suomessa mm. kaukolämmön tuotannossa, teollisuuden lämmön ja höyryn tuotannossa, kotitalouksien ja kiinteistöjen öljylämmityksessä, liikenteessä ja työkoneissa sekä sähkön tuotannossa. Sähkön tuotannon osuus hiilidioksidipäästöistä oli viime vuonna 18 milj. tonnia eli vajaat 30 % Suomen fossiilisten polttoaineiden ja turpeen päästöistä (61 milj. tonnia). Kuvassa on esitetty Suomen hiilidioksidipäästöjen kehitys ja sähköntuotannon osuus päästöistä.

110 106 Hankkeen ympäristövaikutukset Suomen CO2-päästöt ( foss. polttoaineet + turve ) MT CO Suomen sähköntuotannon CO2-päästöt Kuva Suomen hiilidioksidipäästöjen kehitys ja sähköntuotannon osuus päästöistä. Suomessa syntyneet hiilidioksidipäästöt ovat alle puoli prosenttia maailman päästöistä (noin milj. tonnia) ja vajaat kaksi prosenttia EU:n päästöistä (noin milj. tonnia). Suomi ratifioi YK:n ilmastosopimuksen vuonna Sopimuksen tarkoitus on vakiinnuttaa ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen pitoisuus sellaiseksi, ettei ilmakehäjärjestelmässä tapahdu vaarallisia muutoksia. Sopimus ei sisällä täsmällisiä määrällisiä päästöjen vähennystavoitteita vaan sitoumuksen toimia päästöjen kasvun estämiseksi. Ilmastosopimukseen kuuluu määräajoin pidettäviä sopimuspuolten kokouksia. Tällä hetkellä neuvotellaan sitovista määrällisistä päästötavoitteista vuosille 2005, 2010 ja Kuvassa on esitetty eräiden maiden hiilidioksidipäästöt asukasta kohden. Suomen päästöt asukasta kohden ovat melko korkeat johtuen teollisuutemme energiavaltaisesta rakenteesta, kylmästä ilmastosta sekä käytettävissä olevista energialähteistä.

111 107 Hankkeen ympäristövaikutukset % 5 0 USA CAN FIN NLD IRL JPN NOR ZAF AUT SWE ESP MEX BRA Kuva Hiilidioksidipäästöt asukasta kohden eräissä maissa vuonna 1994 /67/ Massa- ja paperiteollisuus on merkittävä energiankuluttaja: sen osuus Suomen energiankulutuksesta on vajaat 30 %. Suomen paperintuotannosta noin 90 % menee vientiin eli kulutetaan Suomen ulkopuolella. Tärkeimpiä vientimaita ovat Saksa, Iso-Britannia ja Ranska. EU:n "työnjaossa" Suomi tuottaa paperia muiden maiden kulutukseen. Energian tuotannon ja käytön tehokkuus on Suomessa poikkeuksellisenhyväjapäästöjenvähentäminenonsenvuoksivaikeaa.suomessa kolmannes sähköstä tuotetaan lämmön tuotannon yhteydessä, kun EU:ssa tämän ns. yhteistuotannon osuus on vain noin seitsemän prosenttia. Myös uusiutuvien energialähteiden käytössä Suomi on muita EU-maita edellä: Suomessa niiden osuus energiankäytöstä on 20 %, kun taas EU:ssa osuus on keskimäärin vain runsaat viisi prosenttia. Biomassan hyödyntämisessä Suomi on Euroopan kärkimaa, mikä johtuu suureksi osaksi laajasta metsäteollisuuden jätteiden hyväksikäytöstä energian lähteenä. Kuvissa verrataan eri maiden energiajärjestelmiä

112 108 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuva Polttoaineisiin perustuvan sähköntuotannon osuus ja hyötysuhde vuonna 1994 eräissä OECD-maissa /66/. 50 % % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5% 0% NOR BRA AUT SWE CHN FIN CAN PRT ZAF MEX FRA AUS DNK ITA USA ESP GRC JPN USS DEU IRL BEL GBR NLD POL Kuva Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kulutuksesta eräissä maissa vuonna 1994 /66/.

113 109 Hankkeen ympäristövaikutukset Kuva Biomassan ja tuulivoiman osuus sähköntuotannossa eräissä OECD - maissa Eri energialähteiden hiilidioksidipäästöt polttoaine-mj kohden on esitetty taulukossa Samassa taulukossa on vertailtu eri energialähteiden hiilidioksidipäästöjä lauhdesähkön tuotannossa toteutettua sähkö-twh kohden. Taulukko Eri polttoaineiden hiilidioksidipäästöt polttoaine-mj kohden ja eri energialähteiden hiilidioksidipäästöt lauhdesähkön tuotannossa tuotettua sähköenerhiayksikköä kohden /8/. Päästö g CO 2 /MJ polttoainetta milj. tonnia CO 2 /TWh sähköä Turve 112 0,98 Kivihiili 93 0,76 Raskaspolttoöljy 77 0,60 Maakaasu 53 0,33 Kun Suomen fossiilisten polttoaineiden ja turpeen päästöjen lisäksi lasketaan muut ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasut saadaan Suomen kokonaiskasvihuonekaasupäästöiksi noin 80 milj. hiilidioksiditonnia. Kristiinan voimalaitoksen osuus tästä on nykyisin vajaat 2 % ja laajennuksen jälkeen vajaat 5 %.

114 110 Hankkeen ympäristövaikutukset Kristiinan uusi laitos on tarkoitettu kattamaan lisääntyvää sähköntarvetta. Hyvän hyötysuhteen ansiosta se osittain korvaa vanhempaa kapasiteettia silloin kun PVO:n koko kapasiteettia ei samanaikaisesti tarvita. Näin ollen Kristiinan voimalaitoksen laskennallinen hiilidioksidipäästö ei ole kaikilta osin lisäpäästöä, vaan se korvaa osan vanhempien laitosten päästöistä. Korkean hyötysuhteen ansiosta sähköntuotannon ominaispäästö (päästö/twh sähköä) on Kristiinan suunnitellulla voimalaitoksella alhaisempi kuin vanhemmilla laitoksilla. Vaikka näköpiirissä ei ole minkään PVO:n voimalaitoksen jättäminen pois käytöstä Kristiinan voimalaitoksen valmistuessa, on Kristiinaan suunniteltu uudenaikainen voimalaitos osa sähköntuotantokoneiston uusiutumista kohti parempaa energiatehokkuutta Päästöjen leviäminen ja vaikutukset Päästöjen leviämisen ja niiden aiheuttamien ulkoilmapitoisuuksien ennustamiseen liittyy vaikeuksia ja epävarmuuksia. Leviämisympäristö, ilmakehä, on olosuhteiltaan äärimmäisen vaihteleva ja monimuotoinen. Tuulen suunta ja nopeus, lämpötila ja leviämisolosuhteet vaihtelevat eri ilmakerroksissa paikallisesti hyvinkin nopeasti. Sekoittumiseen vaikuttavat lisäksi ilmakehän ja maankamaran rajapinnan ominaisuudet (vesi, pelto, metsä, kaupunki), korkeussuhteet ja esteet. Myös päästötiedot joudutaan ennustamaan. Nämä ovat riippuvaisia tuotantotilanteesta ja laitosten ajotavasta. Gaussilaiseen viuhkateoriaan perustuvia leviämismalleja on pitkään tutkittu ja kehitetty, ja niitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttyinä, joskin karkeina työkaluina arvioitaessa jonkin uuden päästölähteen vaikutuksia paikalliseen ilmanlaatuun. Voimalaitoksen laajennuksen vaikutuksia Kristiinan seudun ilmanlaatuun arvioitiin leviämismallilaskelmien avulla. Matemaattisella ennustemallilla arvioitiin sekä nykyisen että laajennetun voimalaitoksen päästöjen leviämistä. Leviämislaskelmissa ei ole huomioitu alueen muiden päästölähteiden, kuten liikenteen tai alueella olevien teollisuuslaitosten, eikä kaukokulkeutuman osuutta ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Leviämismallin avulla on kuitenkin mahdollista tarkastella voimalaitoksen laajentamisen vaikutusta ilmanlaatuun sekä arvioida kuormituksen lisääntymistä suhteessa asetettuihin ohjearvoihin. Laskelmissa käytettyjä lähtötietoja olivat mm. savukaasujen koostumus, määrä, nousunopeus ja lämpötila sekä savupiippujen halkaisijat ja korkeudet. Tarkastelu keskitettiin 15 x 15 km alueelle voimalaitoksen ympärille, jossa suurin osa alueen asutuksesta sijaitsee. Laskennassa käytettiin lisäksi lähtötietoina Kristiinankaupungin Karhusaaren säätietoja sekä Porin lentoaseman pilvisyyshavaintoja vuodelta Maaston korkeustiedot eli laskentapisteet koottiin kartalta. Lisäksi laskennassa huomioitiin typpimonoksidin (NO) hapettuminen ilmakehässä typpidioksidiksi (NO 2 ) Janssenin ym. /68/ menettelyä soveltaen.

115 111 Hankkeen ympäristövaikutukset Rikkidioksidi Laskelmien perusteella Kristiinan voimalaitoksen aiheuttamat rikkidioksidin pitoisuudet ovat laajennuksen jälkeen suurimmillaan noin 25 % ohjearvosta. Rikkidioksidin leviämismallilaskelmat viittaavat siihen, että nykytilanteessa suurimmat pitoisuudet esiintyvät voimalaitoksen kaakkoispuolella, merialueella, noin kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta (kuva 5.2.9). Kuva Rikkidioksidin leviäminen Kristiinan voimalaitoksesta mallitarkastelun perusteella nykytilanteessa. Käyrät ilmaisevat rikkidioksidipitoisuuden tuntiarvona (µg/m 3, kuukauden tuntiarvojen 99 prosenttipiste). Ohjearvo on 250 µg/m 3.

116 112 Hankkeen ympäristövaikutukset Voimalaitoksen laajennuksen jälkeen Kristiinankaupungin keskustaalueen rikkidioksidin tuntiarvoksi arvioitiin noin 40 µg/m 3 nykyisen 20 µg/m 3 sijasta. Näin ollen voimalaitoksen aiheuttama pitoisuus laajennuksen jälkeen olisi Kristiinankaupungin keskustassa noin 16 % tuntiohjearvosta 250 µg/m 3. Kaskisissa voimalaitoksen aiheuttamat rikkidioksidipitoisuuden tuntiarvot ovat nykytilanteessa noin 10 µg/m 3 ja Närpiössä noin 6 µg/m 3. Laajennuksen vaikutuksesta vastaava arvo Kaskisissa on 40 µg/m 3 ja Närpiössä 20 µg/m 3 (ohjearvo on 250 µg/m 3 ). Kuva Rikkidioksidin leviäminen Kristiinan voimalaitoksesta mallitarkastelun perusteella laajennuksen jälkeen (µg/m 3, kuukauden tuntiarvojen 99 prosenttipiste). Ohjearvo on 250 µg/m 3.

117 113 Hankkeen ympäristövaikutukset Rikkidioksidin vuosikeskiarvot nykytilanteessa ja laajennuksen jälkeen on esitetty kuvissa ja Vuosikeskiarvojen perusteella voidaan arvioida mm. voimalaitoksen vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin (ks. luku 5.2). Kuva Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Kristiinan voimalaitoksen ympäristössä mallitarkastelun perusteella nykytilanteessa (µg/m 3, tuntiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Vuosiohjearvo on 20 µg/m 3.

118 114 Hankkeen ympäristövaikutukset Laajennushankkeen vuoksi kokonaisrikkidioksidipäästöt lähes kolminkertaistuvat. Pitoisuudet laitoksen ympäristössä eivät kuitenkaan kasva samassa suhteessa. Tämä johtuu mm. korkeista savupiipuista, joiden vuoksi savukaasut laimenevat ja kuormitus jakaantuu laajalle alueelle. Kaskisissa voimalaitoksen laajennuksen vaikutus vuosikeskiarvoihin on 0.8 µg/m 3 ja Närpiössä 0.3 µg/m 3. Nykytilanteessa voimalaitoksen vaikutus Kaskisissa rikkidioksidin vuosikeskiarvoihin on 0.2 µg/m 3 ja Närpiössä 0.1 µg/m 3. Vuosi-ohjearvo 20 µg/m 3. Kuva Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Kristiinan voimalaitoksen ympäristössä mallitarkastelun perusteella laajennuksen jälkeen (µg/m 3, vuoden tuntiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Vuosiohjearvo on 20 µg/m 3.

119 115 Hankkeen ympäristövaikutukset Typen oksidit Laskelmat typen oksidien leviämisestä on esitetty kuvissa Nykytilanteessa suurimmiksi typpidioksidin tuntiarvoiksi laskettiin voimalaitoksen läheisyydessä noin 1 µg/m 3, kauempana tuntiarvot vaihtelivat 2-4 µg/m 3. Ohjearvo on 150 µg/m 3. Nykytilanteessa voimalaitoksen vaikutus Kristiinankaupungin keskustan typpidioksidin tuntipitoisuuksiin voidaan laskelmien perusteella arvioida olevan noin 1-2 µg/m 3. Keskustassa mitatut typpidioksidin tuntiarvot (esimerkiksi 53 µg/m 3 vuonna 1996) kuvaavat hyvin kuinka suuri vaikutus katuliikenteellä on typpidioksidin pitoisuuksiin. Mittauspiste kertoo kaupunkikeskustan ilmanlaadusta. Kuva Typpidioksidin leviäminen Kristiinankaupungin voimalaitoksesta nykytilanteessa leviämismallin avulla tarkasteltuna. Käyrät ilmaisevat NO 2 - pitoisuuden tuntiarvon (µg/m 3, kuukauden tuntiarvojen 99 prosenttipiste). Ohjearvo on 150 µg/m 3.

120 116 Hankkeen ympäristövaikutukset Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen aiheuttamat typpidioksidipitoisuudet Kristiinankaupungin keskusta-alueella olisivat luokkaa 2-4 µg/m 3, mikä on 1-3 % tuntiohjearvosta. Voimalaitoksen laajennuksen vaikutus Kaskisissa on 4-6 µg/m 3 ja Närpiössä 2-4 µg/m 3. Kuva Typpidioksidin leviäminen laajennuksen jälkeen. Käyrät ilmaisevat NO 2 - pitoisuuden tuntiarvon (µg/m 3, kuukauden tuntiarvojen 99 prosenttipiste). Ohjearvo on 150 µg/m 3.

121 117 Hankkeen ympäristövaikutukset Vuositasolla tarkasteltuna voimalaitoksen aiheuttamat typenoksidipitoisuudet Kristiinankaupungin keskustassa ovat nykytilanteessa 0,3-0,5 µg/m 3, mikä on alle 10 % mitatusta typenoksidipitoisuudesta ja noin 1 % vuosiohjearvosta. Kuva Typen oksidien (NO + NO 2 ) leviäminen nykytilanteessa. Käyrät ilmaisevat typen oksidien vuosikeskiarvon (µg/m 3, vuoden tuntiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Ohjearvo on 30 µg/m 3.

122 118 Hankkeen ympäristövaikutukset Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen vaikutus Kristiinankaupungin keskustan typenoksidien pitoisuuteen on arviolta 0,6-0,8 µg/m 3 eli noin 2 % vuosiohjearvosta. Kaskisissa vaikutus on 0.4 µg/m 3 ja Närpiössä 0.2 µg/m 3. Kuva Typen oksidien (NO + NO 2 ) leviäminen laajennuksen jälkeen. Käyrät ilmaisevat typen oksidien vuosikeskiarvon (µg/m 3, vuoden tuntiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Ohjearvo on 30 µg/m 3.

123 119 Hankkeen ympäristövaikutukset Leijuva pöly Voimalaitoksen aiheuttaman leijuvan pölyn leviämistä nykytilanteessa vuositasolla on esitetty kuvassa Laajennuksen vaikutus on laskettu kuvaan Leviämismallilaskelmien perusteella nykyinen voimalaitos aiheuttaisi leijuvan pölyn pitoisuudesta Kristiinankaupungin keskustassa noin 0,01 µg/m 3 (vuosikeskiarvo) ohjearvon ollessa 50 µg/m 3. Laajennuksen jälkeen voimalaitoksen vaikutus keskustan leijuvan pölyn määrään olisi vuosikeskiarvona noin 0,05 µg/m 3. Kuva Leijuvan pölyn leviäminen nykytilanteessa. Käyrät ilmaisevat leijuvan pölyn vuosikeskiarvon (µg/m 3, vuorokausikeskiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Ohjearvo on 50 µg/m 3.

124 120 Hankkeen ympäristövaikutukset Nykykäsityksen mukaan terveydelle haitallisimpia ovat pienet alle 10 mikrometrin (PM 10 ) hiukkaset. Pienhiukkaset ovat haitallisia osittain siksi, että ne käyttäytyvät kaasujen tavoin viipyen kauan ilmassa, kulkeutumalla helpommin sisätiloihin ja tunkeutumalla suoraan hengityselimiin. Pienhiukkasia syntyy polttoprosesseista, liikenteestä ja teollisuudesta. Osa liikenteen aiheuttamasta karkeammasta pölystä jauhautuu mekaanisesti pienhiukkasiksi. Taajamissa merkittävin pienhiukkasten lähde on usein liikenne, jossa päästöt tapahtuvat matalalta lähellä ihmisten hengitysvyöhykettä. Kuva Leijuvan pölyn leviäminen laajennuksen jälkeen. Käyrät ilmaisevat leijuvan pölyn vuosikeskiarvon (µg/m 3, vuorokausikeskiarvojen aritmeettinen keskiarvo). Ohjearvo on 50 µg/m 3.