Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences

Transkriptio

1 PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences MARJUT TURTIAINEN & MATTI VAARA SUOMALAISTEN KOTITALOUKSIEN LUONNONMARJOJEN POIMINTA ALUEITTAIN V

2

3 SUOMALAISTEN KOTITALOUKSIEN LUONNONMARJOJEN POIMINTA ALUEITTAIN V

4

5 Marjut Turtiainen & Matti Vaara SUOMALAISTEN KOTITALOUKSIEN LUONNONMARJOJEN POIMINTA ALUEITTAIN V Publications of the University of Eastern Finland Reports in Forestry and Natural Sciences No 35 University of Eastern Finland Kuopio/Joensuu 2019

6 Grano Oy Jyväskylä, 2019 Editors: Pertti Pasanen, Raine Kortet, Jukka Tuomela, Matti Tedre, Nina Hakulinen Distribution: University of Eastern Finland / Sales of publications ISBN: (PDF) ISSN:

7 Author s address: Marjut Turtiainen & Matti Vaara University of Eastern Finland School of Forest Sciences P.O. Box JOENSUU, FINLAND marjut.turtiainen@uef.fi, matti.vaara2016@gmail.com

8

9 Turtiainen, Marjut & Vaara, Matti Suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poiminta alueittain v Joensuu/Kuopio: University of Eastern Finland, 2019 Publications of the University of Eastern Finland Reports in Forestry and Natural Sciences 2019; 35 ISBN: (PDF) ISSN: TIIVISTELMÄ Tähän mennessä tietämys suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen talteenotosta maan eri osissa on ollut hajanaista ja puutteellista. Alueellista poimintatietoa kuitenkin tarvitaan marjalajeittain ja satotasoltaan erilaisina vuosina, sillä siitä on hyötyä luonnonmarja-alan suunnitelmallisessa kehittämisessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa systemaattista tutkimustietoa suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poiminnasta viidellä eri suuralueella (Lappi, Oulu-Kainuu, Länsi-Suomi, Itä-Suomi ja Etelä-Suomi). Tutkimuksessa hyödynnettiin v kerättyä valtakunnallista kyselytutkimusaineistoa, joten tulokset (poimintaan osallistuminen ja kerätyt marjamäärät) voitiin laskea kolmelle peräkkäiselle vuodelle. Tulosten mukaan luonnonmarjojen poimintaan osallistuttiin kaikkina vuosina aktiivisimmin Lapissa, Itä-Suomessa ja Oulu- Kainuun seudulla. Myös suurimmat kotitalouskohtaiset marjasaaliit kerättiin kaikkina vuosina näillä alueilla, joskin keruumäärät vaihtelivat huomattavasti vuodesta toiseen. Etelä-Suomessa marjastuksen suosio oli selvästi muuta maata vähäisempää, mikä näkyi sekä poimintaan osallistumisessa että poimituissa marjamäärissä. Puolukan keruumäärät olivat suurimmassa osassa Suomea mustikkaa suurempia. Etelä-Suomessa mustikkaa poimittiin kuitenkin joka vuosi enemmän kuin puolukkaa. Puolukka oli myös marjalaji, jota kerättiin määrällisesti eniten myyntiin eri puolilla Suomea. Ainoastaan Lapissa lakan myyntipoiminta ylitti v puolukan kaupallisen poiminnan määrän. Lapin lakkasato oli kyseisenä vuotena runsas kahden peräkkäisen katovuoden jälkeen. Vadelmien keruu oli Itä-Suomessa muuta maata suositumpaa kaikkina vuosina. Karpalon ja muiden vähemmän hyödynnettyjen marjalajien talteenottomäärät jäivät pieniksi kaikilla alueilla. Seuraavaksi tarvitaan tutkimustietoa muun muassa ulkomaalaisten poimimista aluekohtaisista marjamääristä sekä kokonaistalteenottomäärien ja biologisten satojen suhteena määritettävistä talteenottoasteista. Tällä tavoin kokonaiskuva luonnonmarjojen talteenotosta saataisiin hahmotettua kokonaisuudessaan. Universal Decimal Classification: , 630*89 7

10 CAB Thesaurus: forests; multiple use; natural products; picking; plucking; temperate small fruits; Vaccinium vitis-idaea; Vaccinium myrtillus; bilberries; blueberries; Rubus chamaemorus; raspberries; cranberries; households; surveys; questionnaires; Finland Yleinen suomalainen ontologia: metsät; monikäyttö; luonnontuotteet; keräilytuotteet; talteenotto; luonnonmarjat; marjanpoiminta; puolukka (laji); mustikka; lakka (vatukat); vadelma; karpalo; kotitaloudet; kotitarve; myynti; kyselytutkimus; Suomi 8

11 KIITOKSET Tutkimusaineisto kerättiin Itä-Suomen yliopiston Ilmastonmuutos ja metsiin liittyvät vuorovaikutukset (Changing Climate and Biological Interactions Related to Forests, CABI) hankkeessa v Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osasto osallistui aineiston hankinnan materiaalikustannuksiin. Haluamme kiittää emeritusprofessori Olli Saastamoista, jonka myötävaikutus mahdollisti laajan tutkimusaineiston keruun. Suomen Kulttuurirahaston v ja 2017 myöntämät apurahat luonnonmarjojen poimintaa ja satovaihteluita käsittelevään tutkimukseen mahdollistivat tämän raportin kirjoitustyön. Joensuussa Marjut Turtiainen & Matti Vaara 9

12 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ... 7 KIITOKSET JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT LUONNONMARJOJEN ALUEELLISET POIMINTATULOKSET Kaikki marjalajit Yleisimmät marjalajit Puolukka Mustikka Lakka Vadelma Karpalo Muut marjalajit TULOSTEN TARKASTELU KIRJALLISUUS

13 1 JOHDANTO Suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poimintaa on selvitetty viimeksi tämän vuosikymmenen alussa laajalla kolmivuotisella (v ) kyselytutkimuksella (Vaara ym. 2013; Vaara ja Turtiainen 2014; Vaara 2015). Tulosten mukaan esimerkiksi v hieman yli puolet (54 %) kotitalouksista osallistui luonnonmarjojen poimintaan ja poimittu kokonaismarjamäärä oli 34,9 miljoonaa kiloa. Vuonna 2011 luonnonmarjasato oli valtakunnallisesti keskinkertainen, mutta satotaso vaihteli huomattavasti sekä lajeittain että alueellisesti (mm. Maaseutuvirasto 2012; Manninen ja Peltola 2013; Salo 2015). Edellisen kerran suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen talteenottoa selvitettiin vastaavalla kyselytutkimuksella v (Saastamoinen ym. 2000; Vaara ym. 2013). Erittäin hyvänä satovuotena 1997 marjastusta harrasti 60 % kotitalouksista ja talteenotettu marjamäärä oli 56,5 miljoonaa kiloa. Heikohkona satovuotena 1999 vastaavat luvut olivat 42 % ja 34,7 miljoonaa kiloa. Edellä kuvatut tulokset osoittavat selvästi yleisesti tunnetun tosiasian: luonnonmarjojen vuotuinen satotaso vaikuttaa merkittävästi ihmisten marjastusaktiivisuuteen (poimintaan osallistumiseen ja kerättyihin marjamääriin). Kahden tutkimusjakson (v ja ) vertailu osoittaa myös, että suomalaisten innostus luonnonmarjojen poimintaan ei ole vähentynyt ainakaan siinä määrin kuin julkisessa keskustelussa on usein annettu ymmärtää. Esimerkiksi kahta suosituinta ja taloudellisesti merkittävintä marjalajia, mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), kerättiin v keskimäärin 34 miljoonaa kiloa, mikä on ainoastaan 2 miljoonaa kiloa vähemmän kuin vuosien keskiarvo (Vaara 2015). Luonnonmarjojen poiminnasta maan eri osissa ei ole olemassa yhtä kattavaa ja systemaattista tutkimustietoa kuin valtakunnallisella tasolla. Kuntakohtaisia selvityksiä ovat tehneet mm. Raatikainen (1978), Raatikainen ja Raatikainen (1983), Rossi ym. (1984), Salo (1984, 1985), Grönroos (1987), Höglund (1987), Kujala ym. (1989a) ja Hyppönen ym. (2010). Joissain tutkimuksissa on tarkasteltu marjojen talteenottoa kuntaa laajemmalla alueella, esimerkiksi entisen läänijaon mukaisilla alueilla (mm. Kujala ym. 1987; Saastamoinen ja Lohiniva 1989; Kujala ym. 1989b). Tutkimuksia on tehty eri vuosina eri osissa maata. Huomionarvoista on myös se, että alueelliset poimintatutkimukset ovat painottuneet Pohjois- ja Itä-Suomeen ja varsinkin Etelä-Suomi on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Suomalaisten osallistumista erilaisiin ulkoiluharrastuksiin on selvitetty kaksi kertaa Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI)-tutkimuksilla: ensimmäisen kerran (LVVI1) v ja toisen kerran (LVVI2) v (Sievänen 2001; Sievänen ja Neuvonen 2011). LVVI1-tutkimuksen mukaan 56 % suomalaisista harrastaa marjastusta; LVVI2-tutkimuksessa vastaava osuus oli 58 %. 11

14 Molemmista LVVI-tutkimuksista on raportoitu paitsi koko maata koskevia myös suuraluekohtaisia tuloksia, ja LVVI1-tutkimuksen tulokset on julkaistu myös maakunnittain (Sievänen ym. 2002). LVVI1-tutkimuksen mukaan marjastuksen harrastus on vahvaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa marjastukseen osallistuneiden osuus oli yli 70 % (Sievänen ym. 2002). Eteläisessä Suomessa osallistumisosuus jäi alle 55 prosenttiin ja Uudellamaalla se oli vain 45 % (Sievänen 2001; Sievänen ym. 2002). Huomioitavaa on, että LVVI-tutkimuksissa marjastuksen osallistumisosuus osoittaa, kuinka suuri prosenttiosuus väestöstä on marjastanut vähintään kerran kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että osallistumisosuudet eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn vuoteen vaan kuvaavat pikemminkin mittausajanjakson keskimääräisiä lukuja. LVVI1- tutkimuksen mittausajanjaksolla vuosi 1998 oli selvästi parempi marjavuosi kuin vuosi 1999, joskin sadoissa esiintyi suurta alueellista vaihtelua (Salo 1999; Vaara ym. 2013). LVVI2-tutkimuksessa alueelliset erot marjastukseen osallistumisessa olivat vähäisempiä vaihdellen Itä-Suomen 68 prosentista Etelä-Suomen 54 prosenttiin (Sievänen ja Neuvonen 2011). Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomääriä on tilastoitu 1970-luvun lopulta lähtien ns. MARSI-tutkimuksen avulla (esim. Maaseutuvirasto 2012). Tutkimuksessa tietoja kysytään luonnonmarja- ja sienikauppaa harjoittavilta yrityksiltä (ns. organisoitu kauppa), eikä se siksi kata esimerkiksi suoramyyntiä leipomoille, suurtalouksille, ravintoloille ja yksityisille kuluttajille. Tiedot julkaistaan vuosittain koko maan ja neljän suuralueen lukuina. MARSI-tilastot osoittavat, että esimerkiksi mustikan ja puolukan vuotuisista kauppaantulomääristä suurin osa on perinteisesti tullut Oulu-Kainuun alueelta (Malin 1995; Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Vain vuosina, jolloin luonnonmarjasadot ovat jääneet heikoiksi Oulu-Kainuun seudulla, muilta alueilta on kerätty enemmän mustikoita ja puolukoita myyntiin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ulkomaalaisten kaupallisten poimijoiden määrien lisääntyessä eri alueiden merkitys kaupallisessa poiminnassa on muuttunut. Ulkomaalaisten poimijoiden ryhmät ohjataan vuosittain alueille, joissa kulloinkin on havaittu parhaat marjasadot (Maaseutuvirasto 2017). On arvioitu, että viime vuosina ulkomaalaiset ovat poimineet noin 80 % kaupan tilastoimasta kokonaismarjamäärästä (Maaseutuvirasto 2017). Tämä koko maata koskeva arvio on varsin karkea: se perustuu MARSI-tutkimuksessa mukana olevien yritysten tietoihin, mutta kaikilta yrityksiltä ei ole saatu tietoja eikä tietoja ole myöskään pyydetty ilmoittamaan marjalajeittain. Vastaavat aluekohtaiset arviot ulkomaalaisten poimintaosuuksista ovat vielä karkeampia. Nykyiset MARSI-tilastot tuottavat siis hyvin vähän ja puutteellista tietoa suomalaisten myyntipoimijoiden keräämistä marjamääristä eri vuosina ja eri suuralueilla. Luonnonmarjat ovat aina kuuluneet osaksi suomalaista ruokakulttuuria ja marjoja on perinteisesti käytetty ravinnon lisäksi kaikissa osissa Suomea. Yksiselitteistä valtakunnallista tutkimusta esimerkiksi siitä, miksi marjastus on 12

15 säilyttänyt suosionsa erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen väestön keskuudessa ei ole tehty. Sienestyksen kohdalla tiedetään, että vasta Karjalan evakkojen asuttamisen myötä harrastus alkoi yleistyä koko kansan suosimaksi harrastukseksi. Venäjältä ja Karjalasta omaksuttu perinne sienten keruuseen ja käyttöön on yhä Itä-Suomessa yleisempää ja monipuolisempaa kuin muualla Suomessa (Härkönen 1998). Luonnonmarjojen keruun osalta tunnetaan kuitenkin monia tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta luonnonmarjojen hyödyntämisen aktiivisuuteen eri osissa Suomea. Kaikki suomalaiset asuvat alueesta riippumatta suhteellisen lähellä marjavaroja. Yleisimmin kerättyjä marjalajeja, mustikkaa ja puolukkaa, esiintyy yleisesti koko Suomessa (esim. Turtiainen ym. 2005). Poimintakelpoisesta sadosta ei kuitenkaan välttämättä riitä samalla tavalla kaikille, sillä esimerkiksi LVVI-tutkimusten mukaan marjastusaktiivisuus laskee sitä mukaa, mitä tiheämmin asuttu ja kaupunkimaisempi asuinseutu on (Sievänen 2001; Sievänen ja Neuvonen 2011). LVVI-tutkimusten mukaan marjanpoimintaan osallistutaan vähiten juuri Etelä- ja Länsi-Suomessa, jossa väestön kaupungistumisaste on suurin. Kaupunkiasumiseen liittyy myös monia muita tekijöitä (elämäntapa, kulkuvälineet, marjapaikkojen tuntemus jne.), jotka voivat vaikuttaa marjastusaktiivisuuteen. Esimerkiksi Kangas (2001) havaitsi myös Itä- ja Pohjois-Suomessa merkittävän eron kaupunki- ja kuntataajama-asukkaiden marjastusaktiivisuudessa. Kaupunkilaisten juuret maaseudulla, kesämökkeily, kaupunkimetsänomistajien määrän kasvu, luontomatkailun suosion kasvu ja esimerkiksi luonnonmarjoihin liitetyt terveysvaikutukset ja ympäristömielikuvat ovat pitäneet marjastuksen suhteellisen suosittuna myös Suomen tiheimmin asutuilla alueilla. Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutuilla seuduilla, jossa työttömyys on muuta maata suurempaa, marjastuksesta saatavat verovapaat ansiot voivat olla merkittävä lisätulonlähde monille ihmisille (esim. Saastamoinen 1996; Kangas 2001). Näillä alueilla marjojen keruun motiivit ovat siten muuta maata monipuolisemmat. Erityisesti Pohjois-Suomessa menestyy myös arvostettu lakka eli hilla (Rubus chamaemorus), joka lisää keruun motiiveja ja vaihtoehtoja muuhun Suomeen verrattuna. Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaat suhtautuvat luontoon sekä luonnonantimiin muutenkin eri tavoin, sillä he keräävät luonnontuotteita, metsästävät ja kalastavat aktiivisemmin kuin muualla asuvat (Sievänen 2001; Sievänen ja Neuvonen 2011). Luonnonmarjojen poiminnan (kotitarvekäyttö ja kaupallinen poiminta) arvo on ylittänyt 2000-luvulla selvästi 100 miljoonan euron rajan ja arvioiden mukaan Suomen metsistä poimitaan tätä nykyä suotuisina marjavuosina enemmän luonnonmarjoja kuin koskaan aikaisemmin (Vaara ym. 2013; Peltola ja Salo 2019). Siitä huolimatta meiltä puuttuu systemaattinen tieto suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poiminnasta maan eri osissa. Tietoa tarvitaan marjalajeittain, erilaisina satovuosina ja myös siten, että kotitarvepoiminta ja myyntipoiminta ovat eroteltuina. Tällaisesta tiedosta olisi hyötyä muun muassa luonnonmarja-alan suunnitelmallisessa kehittämisessä ja alueellisessa kehitystyössä. 13

16 Tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on selvittää ensimmäistä kertaa, kuinka paljon Suomen kotitaloudet keräävät luonnonmarjoja maan eri osissa. Alueelliset keruumäärät selvitetään usealta peräkkäiseltä vuodelta. Tällöin voidaan selvittää myös, kuinka paljon alueelliset poimintamäärät vaihtelevat vuosien välillä. Toisaalta tietojen keruu peräkkäisiltä vuosilta auttaa tulkitsemaan alueiden välisiä eroja poimintamäärissä. Vuotuisten satovaihteluiden merkitys valtakunnallisiin ja alueellisiin poimintamääriin, ja varsinkin marjalajikohtaisiin määriin, on niin merkittävä, että yksittäisen tutkimusvuoden perusteella tehdyt arviot voivat johtaa virheellisiin johtopäätöksiin alueellisista poimintamääristä. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään vuosina kerättyä kyselytutkimusaineistoa (Vaara ym. 2013; Vaara ja Turtiainen 2014). Tulokset (poimintaan osallistuminen ja kerätyt marjamäärät) lasketaan viidelle suuralueelle ja kolmelle peräkkäiselle vuodelle. Tuloksissa käsitellään ensin kaikki luonnonmarjalajit yhdessä (myös kotitarve- ja myyntipoiminta eroteltuina). Tämän jälkeen esitetään tuloksia erikseen seuraaville marjalajeille: puolukka, mustikka, lakka, vadelma (Rubus idaeus) ja karpalo (Vaccinium oxycoccos, V. microcarpum). Muut marjalajit käsitellään yhtenä ryhmänä. Mustikan, puolukan ja lakan tapauksessa raportoidaan kokonaispoiminnan ohella myös myyntipoiminta. Vuotuisen satotason vaikutusta eri alueiden marjastusaktiivisuuteen pohditaan tulosten tarkastelussa. 14

17 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto kerättiin valtakunnallisella postikyselyllä v (Vaara ym. 2013; Vaara ja Turtiainen 2014). Kyselyä varten Suomi jaettiin viiteen alueeseen (Kuva 1). Aluejako noudatteli Suomessa v voimassa ollutta läänijakoa, mutta Ahvenanmaa rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa alueista käytetään seuraavia nimityksiä: Lappi, Oulu-Kainuu, Länsi-Suomi, Itä- Suomi ja Etelä-Suomi (Kuva 1). Kuva 1. Kyselytutkimuksen aluejako, joka noudatteli Suomen entistä (v ) läänijakoa. Alueet: 1) Lappi, 2) Oulu-Kainuu, 3) Länsi-Suomi, 4) Itä-Suomi ja 5) Etelä-Suomi. 15

18 Vuoden 2011 kyselyä varten Väestörekisterikeskuksen tiedoista poimittiin 3700 henkilön osoitetiedot siten, että kultakin alueelta (osite) valittiin satunnaisesti vuotiasta henkilöä. Kyselylomakkeet lähetettiin lokakuussa 2011 kaikille otokseen valituille henkilöille. Tutkimuksen perusyksikkönä oli kuitenkin kotitalous, joten kuka tahansa samaan kotitalouteen kuuluneista henkilöistä sai vastata kyselyyn. Uusintakysely lähetettiin reilun kahden viikon jälkeen niille kotitalouksille, jotka eivät olleet vastanneet määräaikaan mennessä. Kaiken kaikkiaan 51 % kotitalouksista palautti täytetyn lomakkeen. Vastausprosentti vaihteli Itä-Suomen 55 prosentista Etelä-Suomen 48 prosenttiin (Taulukko 1). Taulukko 1. Otoskoko, vastanneiden osuus ja kotitalouksien lukumäärä alueittain (Nh) v Otos Vastasi Nh Otos Vastasi Nh Otos Vastasi Nh (%) (%) (%) Lappi , , , Oulu- Kainuu Länsi- Suomi Itä- Suomi Etelä- Suomi Koko maa , , , , , , , , , , , , , , , Vuosina 2012 ja 2013 kysely lähetettiin samoille henkilöille kuin vuonna Kuitenkin kahtena jälkimmäisenä vuotena otoskoot olivat jonkin verran pienempiä kuin ensimmäisenä tutkimusvuotena (v henkilöä ja v henkilöä), sillä kuolleiden ja ulkomaille muuttaneiden henkilöiden tiedot poistettiin otoksista ennen kyselylomakkeiden postittamista. V vastausprosentiksi saatiin uusintakyselyn lähettämisen jälkeen 48 % ja v se oli 46 %. Kyselyyn vastaaminen oli jälleen aktiivisinta Itä-Suomessa ja heikointa Etelä-Suomessa (Taulukko 1). Kaikkina kolmena tutkimusvuotena kyselylomakkeissa tiedusteltiin samoja asioita. Ensin kysyttiin, oliko kotitaloudessa poimittu luonnonmarjoja tarkastelun kohteena oleva vuotena. Mikäli vastaus oli myönteinen, seuraavaksi tiedusteltiin kotitalouden omaan käyttöön ja myyntiin poimimia marjamääriä lajeittain. Omaan käyttöön poimituiksi luettiin myös sukulaisille ja tuttaville korvauksetta lahjoitetut 16

19 marjat. Marjamäärät pyydettiin ilmoittamaan litroina. Laskennassa litrat muutettiin kiloiksi käyttäen seuraavia lajikohtaisia suhdelukuja: 1 litra = 1 kg (lakka, vadelma) ja 1 litra = 0,6 kg (muut marjalajit). Mahdollisimman luotettavien tietojen saamiseksi erityistä huomiota kiinnitettiin vastauskadon vaikutusten korjaamiseen. Tämän vuoksi osa vuoden 2011 kyselyyn vastaamatta jättäneistä (yhteensä 175 henkilöä, henkilöä/osite) haastateltiin puhelimitse alkuvuodesta Koska poimintakauden päättymisestä oli kulunut jo melko pitkä aika, puhelinhaastattelussa kysyttiin ainoastaan myyntiin ja omaan käyttöön poimittuja kokonaismarjamääriä (ei siis määriä marjalajeittain). Puhelinhaastattelun tuloksia käytettiin postikyselystä laskettujen tulosten korjaamiseen. Vaaran ym. (2013) artikkelissa on esitetty yksityiskohtaisesti katokorjattujen koko maata koskevien tulosten laskenta vuodelle Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita aluekohtaisista tuloksista, joten laskennassa sovellettiin muunnoksia Vaaran ym. (2013) työssä esitetyistä laskentakaavoista. Näin ollen alueen h (h = 1,, L; L = 5) kotitalouksien keskimääräinen poimintamäärä v laskettiin seuraavasti: h = (n1h 1h + n0h 01h) / nh (1) missä n1h on kyselyyn vastanneiden kotitalouksien lukumäärä alueella h ja 1h on otoskeskiarvo alueella h, n0h on ei-vastanneiden kotitalouksien lukumäärä alueella h, nh on otoskoko alueella h (ts. nh = n1h + n0h) ja 01h on otoskeskiarvo katoaineistossa alueella h (ts. keskimääräinen marjamäärä, jonka alueen h puhelinhaastatteluun osallistuneet kotitaloudet (n01h) keräsivät). Alueen h kotitalouksien kokonaispoimintamäärä v laskettiin seuraavalla kaavalla: h = h Nh (2) missä Nh on kotitalouksien lukumäärä alueella h (Taulukko 1). h jaettiin eri marjalajien kesken kyselytutkimusaineistosta lasketun jakauman mukaisesti. Valtakunnallinen poimittu kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen tutkittujen alueiden kotitalouksien poimimat kokonaismäärät. Koska alueellisten kokonaismäärien laskemisessa käytettiin alueiden koko perusjoukkoa, ei osituksen aiheuttamilla vinoumilla alueellisten otosten edustavuuteen ole vaikutusta (vrt. Vaaran ym. (2013) käyttämät painokertoimet). Alueen h kotitalouksien poimintaan osallistuminen v laskettiin vastaavasti Vaaran ym. (2013) kaavaa 1 soveltaen (ts. ilman summamerkintää ja aluekohtaisia painokertoimia). 17

20 V ja 2013 ei tehty puhelinhaastatteluja. Näiden vuosien tulokset laskettiin samoilla kaavoilla kuin vuoden 2011 tulokset olettaen, että vastauskato oli jälkimmäisinä vuosina sama kuin v Tämän tutkimuksen otanta-asetelma poikkeaa tyypillisestä kaksivaiheisesta otannasta siten, että toisen vaiheen havaintoja (n01h) ei poimittu ensimmäisen vaiheen havaintojen (n1h) joukosta. Katokorjauksen lähtökohtana on oletus, että ensimmäisen ja toisen vaiheen havaintojen keskiarvot ja jakaumat poikkeavat toisistaan eli toisin sanoen kyselyyn vastanneet ja vastaamatta jättäneet eroavat poimintakäyttäytymiseltään. Tällaisessa otanta-asetelmassa laskettujen estimaattien alueellisten erojen tilastollisen merkitsevyyden tarkastelu on osoittautunut erittäin monimutkaiseksi eikä kirjallisuudesta löydy riittävän luotettavia ja yksiselitteisiä tilastollisia testejä erojen arviointiin. Siksi tässä tutkimuksessa alueelliset tulokset esitetään ilman tilastollisia testejä ja alueellisia eroja tarkastellaan lähinnä kuvailevasti laskettujen tulosten perusteella. 18

21 3 LUONNONMARJOJEN ALUEELLISET POIMINTATULOKSET 3.1 KAIKKI MARJALAJIT Kaikkina kolmena tutkimusvuotena luonnonmarjojen poimintaan osallistuttiin aktiivisimmin Lapissa, jossa yli 70 % kotitalouksista osallistui marjastukseen (Taulukko 2). Toiseksi aktiivisimmat marjastajat löytyivät Itä-Suomesta ja kolmanneksi aktiivisimmat Oulu-Kainuun alueelta. Marjastusta harrastettiin vähiten Etelä-Suomessa, jossa vajaa puolet kotitalouksista kävi marjassa v Taulukko 2. Kotitalouksien osallistuminen luonnonmarjojen poimintaan (%) ja poimitut marjamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal.) (milj. kg) (%) (kg/tal.) (milj. kg) (%) (kg/tal.) (milj. kg) Lappi 70,0 27,2 2,2 74,7 32,1 2,6 78,2 51,6 4,2 Oulu- Kainuu 62,8 37,6 8,1 65,5 39,7 8,5 66,6 35,5 7,6 Länsi- Suomi 57,2 13,5 12,1 56,7 12,6 11,3 57,4 18,9 17,0 Itä- Suomi 65,8 22,7 6,2 71,9 38,6 10,6 69,3 32,8 9,0 Etelä- Suomi 45,0 6,1 6,3 49,8 9,3 9,6 48,0 7,9 8,1 Koko maa 54,0 14,0 34,9 56,9 17,1 42,6 56,3 18,4 45,9 Kotitaloutta kohti poimitut marjamäärät olivat niin ikään selvästi suurempia Lapissa, Oulu-Kainuun alueella ja Itä-Suomessa muuhun Suomeen verrattuna (Taulukko 2). Poimituissa marjamäärissä esiintyi suurta vuosien välistä vaihtelua, mikä on nähtävissä erityisesti Lapin tuloksissa: v lappilaiset poimivat keskimäärin 27 kg/kotitalous luonnonmarjoja, kun taas v määrä oli lähes kaksinkertainen. Huomioitavaa on, että vaikka Länsi-Suomessa sekä poimintaan osallistuminen että kotitaloutta kohti poimittu marjamäärä oli jokaisena tutkimusvuotena toiseksi alhaisin heti Etelä-Suomen jälkeen, 19

22 kokonaispoimintamäärä oli kyseisellä alueella suurin vaihdellen 11,3 miljoonasta kilosta (v. 2012) 17,0 miljoonaan kiloon (v. 2013) (Taulukko 2). Suurin osa luonnonmarjoista poimittiin kotitalouksien omaan käyttöön (Taulukko 3). Oman käytön osuus kokonaispoimintamäärästä oli jokaisena vuotena suurin Etelä-Suomessa (yli 90 %). Etelä-Suomessa kotitaloutta kohti poimitut marjamäärät olivat siis maan pienimpiä, mutta marjat kerättiin lähes kokonaan kotitarpeiksi. Muilla alueilla oman käytön osuus vaihteli (alueesta ja vuodesta riippuen) 59 prosentista 83 prosenttiin. Taulukko 3. Kotitalouksien omaan käyttöön poimimat marjamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) sekä omaan käyttöön poimittujen marjojen osuus kokonaistalteenotosta (%) Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) Lappi 21,0 1, ,5 2, ,7 3,2 75 Oulu- Kainuu 22,3 4, ,0 5, ,8 6,0 78 Länsi- Suomi 10,3 9, ,0 9, ,7 11,5 67 Itä- Suomi 17,7 4, ,1 6, ,5 6,5 72 Etelä- Suomi 5,8 6,0 95 8,9 9,3 96 7,2 7,5 91 Koko maa 10,6 26, ,1 33, ,8 34,8 75 Osallistuminen kaupalliseen poimintaan oli aktiivisinta Oulu-Kainuun alueella ja Lapissa, jossa noin 6 % kotitalouksista keräsi marjoja myyntiin kunakin vuotena (Taulukko 4). Itä-Suomessa myyntipoimintaan osallistuvien kotitalouksien osuus oli jokaisena vuotena neljän prosentin tuntumassa. Länsi- Suomessa ja varsinkin Etelä-Suomessa vastaava osuus oli selkeästi alhaisempi. Myyntiin kerätyt marjamäärät vaihtelivat huomattavasti vuodesta toiseen: esimerkiksi Itä-Suomessa poimittiin marjoja myyntiin v keskimäärin 13,5 kg/kotitalous, mikä oli lähes kolminkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. V länsisuomalaiset keräsivät peräti puolet kauppaan poimitusta kokonaismarjamäärästä; muina vuosina suurimmat kaupallisen poiminnan osuudet kerättiin Oulu-Kainuun (v. 2011) ja Itä-Suomen asukkaiden (v. 2012) toimesta. 20

23 Taulukko 4. Kotitalouksien osallistuminen luonnonmarjojen kaupalliseen poimintaan (%) ja myyntiin poimitut marjamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj. kg) Lappi 5,8 6,2 0,5 5,9 5,6 0,5 5,7 12,8 1,0 Oulu- Kainuu 6,1 15,3 3,3 6,6 13,7 2,9 5,7 7,6 1,6 Länsi- Suomi 0,9 3,3 2,9 1,6 2,6 2,3 1,9 6,2 5,5 Itä- Suomi 3,5 5,0 1,4 4,2 13,5 3,7 4,2 9,2 2,5 Etelä- Suomi 0,5 0,3 0,3 0,5 0,3 0,3 1,0 0,6 0,6 Koko maa 1,7 3,4 8,4 1,9 4,0 9,6 1,9 4,6 11,1 3.2 YLEISIMMÄT MARJALAJIT Puolukka Osallistumisaste puolukan poimintaan oli Lapissa, Oulu-Kainuun seudulla ja Itä- Suomessa selvästi suurempi kuin muualla Suomessa jokaisena vuotena (vaihdellen alueesta ja vuodesta riippuen 51 prosentista 71 prosenttiin) (Taulukko 5). Sama pätee myös kotitaloutta kohti poimittuihin puolukkamääriin. Länsi-Suomessa osallistumisaste puolukan poimintaan oli vuodesta toiseen melko vakio (36-39 %) eikä kotitaloutta kohti kerätyissä määrissäkään ollut suurta vuosien välistä vaihtelua. Kuitenkin puolukan kokonaispoimintamäärä oli Länsi-Suomessa joka vuosi maan suurin. Etelä-Suomessa puolukan poimintaan osallistuminen jäi kaikkina vuosina hyvin alhaiseksi (osallistumisaste vaihteli 21 ja 25 prosentin välillä) ja myös kerätyt määrät olivat pieniä. V ja 2012 Oulu-Kainuun alueen kotitaloudet keräsivät ahkerasti puolukoita myyntiin (Taulukko 6). Näinä vuosina myyntiin kerätty puolukkamäärä oli keskimäärin kg/kotitalous, mikä oli yli puolet kotitalouksien poimimasta puolukkamäärästä. Myös länsisuomalaisten (v ) ja itäsuomalaisten (v. 2012) panostus puolukoiden myyntipoimintaan oli merkittävä, mikä voidaan havaita, kun tarkastellaan kauppaan poimittuja kokonaismääriä (Taulukko 6). V länsisuomalaiset olivat aiempia vuosia aktiivisempia puolukan myyntipoiminnan suhteen. Kyseisenä vuotena yli 60 % kauppaan kerätystä puolukkamäärästä (4,1 milj. 21

24 kg) otettiin talteen länsisuomalaisten toimesta. Puolukoiden myyntipoiminta jäi Lapissa ja varsinkin Etelä-Suomessa vähäiseksi v Taulukko 5. Kotitalouksien osallistuminen puolukan poimintaan (%) ja poimitut puolukkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg). Taulukko 6. Kotitalouksien myyntiin poimimat puolukkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) sekä kauppaan poimittujen puolukoiden osuus talteenotetusta puolukkamäärästä (%) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 54,7 11,7 1,0 70,9 13,2 1,1 66,5 14,8 1,2 Oulu- Kainuu 51,4 22,1 4,7 58,1 22,3 4,8 52,7 14,3 3,1 Länsi- Suomi 37,3 7,4 6,6 36,4 6,6 6,0 38,6 9,0 8,1 Itä- Suomi 51,4 8,5 2,3 56,1 21,0 5,7 54,8 14,0 3,8 Etelä- Suomi 21,2 1,5 1,5 25,3 3,0 3,1 24,3 1,6 1,7 Koko maa 34,0 6,5 16,2 38,4 8,2 20,6 37,3 7,1 17, Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) Lappi 2,6 0,2 22 3,2 0,3 24 3,3 0,3 22 Oulu- Kainuu 11,8 2, ,4 2,4 51 4,6 1,0 31 Länsi- Suomi 3,0 2,7 40 2,3 2,0 34 4,6 4,1 51 Itä- Suomi 1,4 0,4 16 9,1 2,5 43 4,9 1,3 35 Etelä- Suomi 0,1 0,1 6 0,1 0,1 4 0,1 0,1 4 Koko maa 2,4 5,9 36 2,9 7,3 35 2,7 6,

25 3.2.2 Mustikka Mustikan poimintaan osallistuttiin jokaisena vuotena aktiivisimmin Lapissa, Itä- Suomessa ja Oulu-Kainuun alueella (Taulukko 7). Näillä alueilla mustikan poimintaa harrastettiin keskimäärin hieman enemmän kuin puolukan poimintaa, mutta mustikan keruumäärät (kg/kotitalous) jäivät pääsääntöisesti puolukan keruumääriä pienemmiksi (Taulukot 5 ja 7). Länsi-Suomessa osallistumisaste mustikan keruuseen oli kaikkina vuosina 50 prosentin tuntumassa. Länsi-Suomen ohella myös Etelä-Suomessa mustikan poiminta oli selvästi suositumpaa kuin puolukan poiminta. Toisin kuin muilla alueilla, Etelä-Suomessa mustikan suosio puolukkaan verrattuna näkyi myös kotitaloutta kohti poimituissa määrissä. V suurin osuus mustikan kokonaistalteenottomäärästä (32 %) kerättiin eteläsuomalaisten toimesta ja v ja 2013 länsisuomalaisten toimesta (31-32 %). Taulukko 7. Kotitalouksien osallistuminen mustikan poimintaan (%) ja poimitut mustikkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 52,8 6,3 0,5 68,5 11,1 0,9 73,3 12,9 1,1 Oulu- Kainuu 51,9 11,7 2,5 58,7 11,8 2,5 58,9 11,9 2,6 Länsi- Suomi 50,9 5,0 4,5 49,8 4,1 3,6 49,2 5,5 5,0 Itä- Suomi 61,7 11,0 3,0 67,3 13,6 3,7 61,0 11,3 3,1 Etelä- Suomi 40,2 3,7 3,8 47,8 4,8 5,0 43,1 4,0 4,1 Koko maa 47,8 5,7 14,3 54,1 6,6 15,8 52,7 6,6 15,8 V Oulu-Kainuun alueen ja Itä-Suomen kotitaloudet olivat ahkerimpia mustikan myyntipoiminnan suhteen: myyntiin kerätty mustikkamäärä oli keskimäärin 3 kg/kotitalous, mikä oli noin neljännes kotitalouksien talteenottamasta mustikkamäärästä (Taulukko 8). Samoilla kriteereillä tarkasteltuna itäsuomalaiset olivat selvästi muuta maata aktiivisempia mustikoiden myyntipoimijoita v ja Vuonna 2013 länsisuomalaiset keräsivät aiempia vuosia enemmän mustikoita myyntiin ja kyseisenä vuotena Länsi-Suomen osuus kauppaan kerätystä mustikkamäärästä oli maan suurin (42 %, yhteensä 1,3 milj. kg). Mustikoiden myyntipoiminta oli Lapissa ja Etelä-Suomessa yleisesti ottaen melko vähäistä v

26 Taulukko 8. Kotitalouksien myyntiin poimimat mustikkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) sekä kauppaan poimittujen mustikoiden osuus talteenotetusta mustikkamäärästä (%) Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) Lappi 0,9 0,1 14 0,9 0,1 8 1,5 0,1 11 Oulu- Kainuu 3,3 0,7 28 1,9 0,4 16 1,9 0,4 15 Länsi- Suomi 0,2 0,2 5 0,3 0,2 6 1,4 1,3 25 Itä- Suomi 2,8 0,8 25 4,1 1,1 30 3,4 0,9 29 Etelä- Suomi 0,2 0,2 5 0,2 0,2 3 0,5 0,5 12 Koko maa 0,8 1,9 13 1,1 2,0 12 1,6 3, Lakka Lakkojen keruuta harrastettiin jokaisena vuotena eniten lappilaisten keskuudessa: osallistumisaste lakan poimintaan vaihteli 36 prosentista (v. 2011) 55 prosenttiin (v. 2013) (Taulukko 9). Samoin kotitaloutta kohti kerätyt lakkamäärät olivat Lapissa joka vuosi muuta maata suuremmat. Erityisen runsaasti lappilaiset keräsivät lakkoja v. 2013, jolloin poimittu lakkamäärä (20 kg/kotitalous, yhteensä 1,7 milj. kg) ylitti jopa talteenotetun puolukkasadon määrän (Taulukot 5 ja 9). Lakkojen keruuta harrastettiin toiseksi eniten Oulu-Kainuun alueella ja kolmanneksi eniten Itä- Suomessa; Länsi- ja Etelä-Suomessa se oli vähäistä. Kaikilla alueilla lakkojen poimintaan osallistuminen kasvoi vuosi vuodelta ja sama trendi näkyi yleisesti myös kerätyissä määrissä. Lakkojen kaupallinen poiminta oli niin ikään aktiivisinta Lapissa jokaisena tutkimusvuotena (Taulukko 10). V lappilaiset keräsivät lakkoja myyntiin keskimäärin 8 kg/kotitalous, mikä oli lähes 40 % kotitalouksien talteenottamasta lakkamäärästä. V ja 2012 kaupallisen poiminnan määrät jäivät Lapissa huomattavasti pienemmiksi (1-2 kg/kotitalous), mutta olivat kuitenkin selvästi suurempia kuin muualla maassa. Esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomessa lakkojen myyntipoimintaa ei harrastettu lainkaan v ja tilanne oli sama Etelä-Suomessa v

27 Taulukko 9. Kotitalouksien osallistuminen lakan poimintaan (%) ja poimitut lakkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg). Taulukko 10. Kotitalouksien myyntiin poimimat lakkamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) sekä kauppaan poimittujen lakkojen osuus talteenotetusta lakkamäärästä (%) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 36,2 6,2 0,5 39,9 5,3 0,4 54,5 20,2 1,7 Oulu- Kainuu 19,7 1,4 0,3 21,6 3,2 0,7 24,5 4,5 1,0 Länsi- Suomi 4,3 0,3 0,2 4,9 0,4 0,4 13,8 1,1 1,0 Itä- Suomi 10,7 0,5 0,1 12,9 1,6 0,4 18,7 2,2 0,6 Etelä- Suomi 3,2 0,1 0,2 4,7 0,3 0,3 5,2 0,5 0,6 Koko maa 6,9 0,5 1,3 8,1 0,8 2,2 11,1 1,7 4, Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus Poim. määrä Osuus (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) Lappi 2,36 0, ,21 0, ,96 0,64 39 Oulu- Kainuu 0,06 0,01 4 0,24 0,05 7 0,97 0,20 21 Länsi- Suomi 0,00 0,00 0 0,02 0,01 3 0,13 0,11 11 Itä- Suomi 0,00 0,00 0 0,12 0,03 7 0,36 0,09 16 Etelä- Suomi 0,01 0,01 7 0,00 0,00 0 0,06 0,06 11 Koko maa 0,09 0, ,07 0,19 9 0,26 1,

28 3.2.4 Vadelma Itä-Suomessa vadelmien keruu oli muuta maata suositumpaa kaikkina vuosina (Taulukko 11). Siellä sekä osallistumisaste vadelmien poimintaan että kotitalouskohtaiset keruumäärät kasvoivat vuosi vuodelta (18-43 % ja 1-4 kg/kotitalous). Myös muilla alueilla osallistuminen vadelmien poimintaan ja kerätyt määrät kasvoivat vuosittain. V eteläsuomalaiset keräsivät suurimman osuuden (37 %) vadelmien kokonaistalteenottomäärästä; seuraavina vuosina suurimmista osuuksista vastasivat länsisuomalaiset (40 %). Huomioitavaa on, että vaikka v ja 2013 länsisuomalaisten poimima osuus vadelmien kokonaistalteenotosta oli yhtä suuri (40 %), kiloina vuoden 2013 vadelmasaalis oli yli kaksinkertainen (2,2 milj. kg) vuoteen 2012 (1,0 milj. kg) verrattuna. Lapissa vadelmien poiminta ei ollut tutkimusjakson aikana kovin yleistä. Taulukko 11. Kotitalouksien osallistuminen vadelman poimintaan (%) ja poimitut vadelmamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 4,8 0,3 0,0 10,0 0,7 0,1 23,1 1,9 0,2 Oulu- Kainuu 8,5 0,6 0,1 12,9 0,8 0,2 26,2 3,7 0,8 Länsi- Suomi 9,2 0,3 0,3 18,0 1,1 1,0 31,3 2,5 2,2 Itä- Suomi 17,9 1,1 0,3 21,9 1,2 0,3 43,3 3,7 1,0 Etelä- Suomi 9,8 0,4 0,4 15,9 0,9 0,9 23,1 1,4 1,5 Koko maa 10,2 0,5 1,2 15,9 1,0 2,4 29,5 2,3 5, Karpalo Karpaloiden poiminta oli Lapissa, Itä-Suomessa ja Oulu-Kainuun alueella muuta maata yleisempää (Taulukko 12). Näillä alueilla osallistumisaste karpaloiden poimintaan nousi yleisesti yli 10 prosentin jopa 17 prosenttiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: v osallistumisaste jäi Oulu-Kainuun seudulla 7 prosenttiin ollen yhtä suuri Länsi-Suomen vastaavan luvun kanssa. Poimitut karpalomäärät olivat kaikilla alueilla ja kaikkina vuosina pieniä: ne jäivät enimmilläänkin alle kahteen kiloon kotitaloutta kohti. Itä-Suomessa kerättiin v ja 2013 suurimmat 26

29 osuudet karpaloiden kokonaispoimintamääristä (29 % ja 40 %); v itä-, länsi- ja eteläsuomalaiset ottivat talteen yhtä suuret ja samalla suurimmat osuudet (26 %). Taulukko 12. Kotitalouksien osallistuminen karpalon poimintaan (%) ja poimitut karpalomäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 14,8 1,8 0,1 13,8 0,6 0,0 15,7 1,1 0,1 Oulu- Kainuu 10,9 0,8 0,2 12,3 0,6 0,1 6,8 0,4 0,1 Länsi- Suomi 5,2 0,4 0,3 5,2 0,2 0,2 7,4 0,3 0,3 Itä- Suomi 12,5 1,5 0,4 14,4 0,8 0,2 16,6 1,4 0,4 Etelä- Suomi 5,5 0,3 0,3 4,0 0,2 0,2 3,2 0,1 0,1 Koko maa 6,9 0,5 1,4 7,1 0,3 0,8 7,1 0,4 1,0 3.3 MUUT MARJALAJIT Muiden luonnonmarjalajien (esim. juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Empetrum nigrum), pihlajan (Sorbus aucuparia) marja, metsämansikka (Fragaria vesca)) poiminta oli joka vuosi kaikilla alueilla vähäistä (Taulukko 13). Niiden poimintaan osallistui vuodesta ja alueesta riippuen 3-9 % kotitalouksista, ja keruumäärät jäivät pääsääntöisesti alle kiloon kotitaloutta kohti. Muiden marjalajien melko vähäisestä merkityksestä kertoo muun muassa se, että niitä yhteensä poimittiin vuosittain vähemmän kuin karpaloa, joka sekään ei ollut kovin yleisesti kerätty marjalaji v (Taulukot 12 ja 13). 27

30 Taulukko 13. Kotitalouksien osallistuminen muiden luonnonmarjojen poimintaan (%) ja poimitut marjamäärät alueittain v (kg/kotitalous ja milj. kg) Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä Osall. Poim. määrä (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) (%) (kg/tal) (milj.kg) Lappi 5,6 0,8 0,1 8,5 1,2 0,1 6,2 0,7 0,1 Oulu- Kainuu 5,9 1,1 0,2 7,7 0,9 0,2 8,5 0,6 0,1 Länsi- Suomi 4,5 0,2 0,2 4,9 0,2 0,2 6,4 0,5 0,4 Itä- Suomi 3,1 0,2 0,0 4,6 0,4 0,1 4,0 0,2 0,1 Etelä- Suomi 3,4 0,1 0,1 3,1 0,1 0,1 4,3 0,2 0,2 Koko maa 4,1 0,2 0,6 5,2 0,3 0,8 5,3 0,4 0,9 28

31 4 TULOSTEN TARKASTELU Tässä tutkimuksessa tuotettiin ensimmäistä kertaa systemaattista tutkimustietoa suomalaisten kotitalouksien luonnonmarjojen poiminnasta maan eri osissa. Tulokset (poimintaan osallistuminen ja kerätyt marjamäärät) esitettiin viidelle suuralueelle ja kolmelle peräkkäiselle vuodelle (v ). Tulosten mukaan luonnonmarjojen poimintaan osallistuttiin kaikkina vuosina aktiivisimmin Lapissa, Itä-Suomessa ja Oulu-Kainuun seudulla, kun taas marjastuksen suosio oli Etelä- Suomessa selvästi muuta maata vähäisempää. Nämä tulokset ovat yhteneviä aikaisempien tutkimustulosten kanssa (Sievänen 2001; Sievänen ym. 2002; Mikkonen ym. 2007; Sievänen ja Neuvonen 2011), joskin tulosten tarkempaa vertailua vaikeuttaa se, että eri tutkimukset on tehty eri vuosina ja ne kohdentuvat erilaisille ja erikokoisille alueille. Kuitenkin on selvää, että marjastuksen kulttuuri on vahvinta nimenomaan maan pohjois- ja itäosissa (esim. Saastamoinen 1996; Kangas 2001), jossa poimintaan osallistutaan aktiivisesti myös huonompina satovuosina. Esimerkiksi v. 2011, jolloin luonnonmarjasadot olivat Lapissa yleisesti heikkoja (esim. Maaseutuvirasto 2012; Vaara ym. 2013), poimintaan osallistui 70 % kotitalouksista. Etelä- ja Länsi-Suomessa vastaavaan osallistumisasteeseen ei päästy sellaisinakaan vuosina, jolloin marjoja olisi ollut runsaasti kerättäväksi. Esimerkiksi Länsi-Suomessa erityisesti puolukan sadot olivat hyvin runsaita v (Maaseutuvirasto 2013a), mutta siitäkin huolimatta osallistumisaste luonnonmarjojen poimintaan jäi alueella alle 60 prosenttiin. Kotitaloutta kohti poimitut marjamäärät vaihtelivat huomattavasti alueittain ja myös samalla alueella vuodesta toiseen. Kuitenkin voidaan havaita, että suurimmat marjasaaliit kerättiin kaikkina vuosina Lapissa, Oulu-Kainuun alueella ja Itä- Suomessa ja pienimmät Etelä-Suomessa. Esimerkiksi v lappilaiset poimivat keskimäärin 52 kg/kotitalous luonnonmarjoja, mikä oli lähes kolminkertainen määrä länsisuomalaisten ja jopa seitsenkertainen määrä eteläsuomalaisten marjasaaliiseen verrattuna. Nämä tulokset, jotka kuvastavat alueellisia eroja poimintaintensiteetissä, ovat samansuuntaisia aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjen havaintojen kanssa (esim. Salo 1984; Saastamoinen ym. 1998; Mikkonen ym. 2007). Eri tutkimuksissa esitettyjen kotitalouskohtaisten poimintamäärien tarkempi vertailu tämän tutkimuksen tuloksiin on sen sijaan vaikeaa, koska kuten edellä mainittu tutkimuksia on tehty satotasoltaan erilaisina vuosina ja usein myös erilaisin menetelmin. On havaittu, että tutkimukset, joissa poimittuja määriä tai poimintaan osallistumista tiedustellaan yksivaiheisella kyselyllä ilman uusintakyselyä ja katoanalyysia, tuottavat huomattavia yliarvioita (Vaara ym. 2013). Tässä tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota vastauskadon vaikutusten korjaamiseen mahdollisimman luotettavien tulosten aikaansaamiseksi. 29

32 Aikaisempien eri puolella Suomea tehtyjen poimintatutkimusten mukaan puolukkaa kerätään määrällisesti enemmän kuin mustikkaa (esim. Rossi ym. 1984; Salo 1985; Grönroos 1987; Höglund 1987; Kujala ym. 1987, 1989b; Saastamoinen ja Lohiniva 1989; Sipola ym. 1994; Saastamoinen ym. 1998; Hyppönen ym. 2010). Myös tässä tutkimuksessa havaittiin, että puolukan keruumäärät olivat suurimmassa osassa Suomea mustikkaa suurempia. Mielenkiintoinen havainto on kuitenkin se, että Etelä-Suomessa mustikka näyttää nousseen puolukan ohi eniten kerätyksi marjalajiksi. Myös Itä-Suomessa mustikkaa poimittiin v enemmän kuin puolukkaa, mikä tosin johtunee siitä, että kyseisenä vuotena mustikkasato oli puolukkasatoa runsaampi maan itäosissa. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että mustikka on suosittu marja etenkin kotitalouksien omassa käytössä: talteen otetuista mustikoista meni myyntiin keskimäärin pienempi osuus kuin puolukalla lukuun ottamatta Etelä-Suomea, jossa myynnin osuus oli pieni kaikkien marjalajien kohdalla. Vaaran ja Turtiaisen (2014) havainnon mukaan mustikan kotitarvekysyntä on kasvanut viimeisen vajaan 20 vuoden aikana, mistä kertoo muun muassa se, että v kerätystä mustikasta myyntiin päätyi 15 %, kun vastaava osuus v oli lähes 30 %. Mustikan terveyttä edistävät vaikutukset ovat mitä todennäköisimmin lisänneet sen suosiota osana kotitalouksien ruokavaliota. Lakka on arvostettu marja kotitalouksien omassa käytössä ja sitä poimitaan mieluusti myös myyntiin siitä maksettavan muita marjalajeja korkeamman hinnan vuoksi. Lakkoja kerättiin v eniten Lapissa, mikä oli varsin odotettu tulos (ks. esim. Saastamoinen ja Lohiniva 1989; Maaseutuvirasto 2013a). Vadelmien keruu sen sijaan oli kaikkina vuosina aktiivisinta Itä-Suomessa. Myös tätä havaintoa tukevia tuloksia löytyy aikaisemmista tutkimuksista (Salo 1984; Saastamoinen ym. 1998; Tahvanainen ym. 2016). Valtakunnallisella tasolla tarkasteltuna voidaan havaita, että vadelmaa poimittiin v suurin piirtein yhtä paljon kuin lakkaa ja v lähes miljoona kiloa enemmän kuin lakkaa. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että v lakan keruumäärät ylittivät selvästi talteen otetut vadelmamäärät (Saastamoinen ym. 2000; Vaara ym. 2013). Näyttää siis siltä, että vadelma on kasvattanut suosiotaan yhtenä suomalaisten suosikkimarjana luvun lopulla vadelmaa kerättiin pelkästään kotitarvekäyttöön (Saastamoinen ym. 2000; Vaara ym. 2013). Myös tässä tutkimuksessa oman käytön osuus talteen otetuista vadelmista oli suuri ( % alueesta ja vuodesta riippuen). Karpalon ja muiden vähemmän hyödynnettyjen marjalajien talteenottomäärät jäivät pieniksi. Tämä tulos on yhtenevä monien aikaisempien tutkimustulosten kanssa (esim. Salo 1985; Grönroos 1987; Höglund 1987; Saastamoinen ja Lohiniva 1989; Kujala ym. 1989a, 1989b; Saastamoinen ym. 1998), joskin havaintoja kohtuullisista karpalon ja variksenmarjan keruumääristä on myös löydettävissä joistakin yksittäisistä tutkimuksista (Rossi ym. 1984; Hyppönen ym. 2010). Vähän hyödynnetyistä luonnonmarjoista erityisesti variksenmarjan satomäärät ovat 30

33 vuosittain runsaita ollen samaa suuruusluokkaa mustikkasatojen kanssa (Salo 2002). Lisäksi variksenmarja on tuulipölytteinen kasvi toisin kuin esimerkiksi mustikka, puolukka ja lakka, ja siten sen satotaso ei ole riippuvainen pölyttävien hyönteisten määrästä (Vanha-Majamaa 2001; Salo 2002). Rossin ym. (1984) mukaan yhtenä syynä variksenmarjan ja juolukan poimimattomuuteen on käsitys, ettei näitä marjalajeja voi syödä ja toisena syynä se, ettei niitä osata laittaa syötäväksi. Perikankaan ym. (1997) tutkimuksessa haastateltiin kotimaisia elintarvikealan yrityksiä ja havaittiin, että yritykset ovat kiinnostuneita myös vähemmän hyödynnetyistä luonnonmarjoista kuten variksenmarjasta, juolukasta ja pihlajanmarjasta. Ongelmana on kuitenkin marjojen huono tunnettuvuus ja imago sekä toisaalta marjojen heikko saatavuus poiminnan vähäisyyden vuoksi (Perikangas ym. 1997). Edellytyksenä vähän hyödynnettyjen luonnonmarjojen käytön kasvulle olisikin kaikkien käyttäjäryhmien kiinnostuksen herättäminen ja tätä kautta marjojen arvostuksen ja poiminnan lisääntyminen. Puolukka on marjalaji, jota kerätään määrällisesti eniten myyntiin eri puolilla Suomea (esim. Rossi ym. 1984; Salo 1985; Kujala ym. 1989b; Maaseutuvirasto 2013a). Ainoastaan Lapissa lakkaa poimitaan joinakin vuosina puolukkaa enemmän myyntitarkoituksessa (esim. Kujala ym. 1987; Saastamoinen ja Lohiniva 1989; Kujala ym. 1989a; Hyppönen ym. 2010). Nämä aikaisempien tutkimusten tulokset ovat havaittavissa myös tässä tutkimuksessa. Lapin puolukkasadot olivat tutkimusvuosina keskimääräistä heikompia (esim. Maaseutuvirasto 2012, 2013a; Manninen ja Peltola 2013), mikä näkyy lappilaisten myyntiin keräämissä puolukkamäärissä. Myös lakkasadot olivat huonoja kahtena ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta v Lapin soilla oli runsaasti lakkoja (Maaseutuvirasto 2012, 2013a) ja tuolloin lakkojen kaupallinen poiminta ylitti selvästi puolukoiden myyntipoiminnan. V Lapissa saatiin poimintatuloa lakasta noin 5,6 miljoonaa euroa kyseisen vuoden keskimääräisellä lakkakilon hinnalla laskettuna (Maaseutuvirasto 2013a). Lakan osuus luonnonmarjojen poimintatuloista oli alueella siten peräti 92 %, kun se kahtena edellisenä vuotena oli noin kolme neljäsosaa. Tämä tutkimus osoittaa, että Oulu-Kainuun alueen asukkaat harjoittavat edelleen hyvin ahkerasti mustikoiden ja puolukoiden kaupallista poimintaa vuosina, jolloin marjoja riittää kerättäväksi myyntiin asti (vrt. esim. Salo 1985; Malin 1995; Kangas 2001; Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Esimerkiksi v. 2011, jolloin sekä mustikan että puolukan sadot olivat runsaita Oulu-Kainuun seudulla (esim. Maaseutuvirasto 2012), alueen kotitaloudet keräsivät yli 40 % näiden marjalajien myyntipoiminnan kokonaismäärästä. Seuraavana vuonna mustikan ja puolukan sadot olivat erityisen runsaita Itä-Suomessa (Maaseutuvirasto 2013b) ja tuolloin itäsuomalaisten osuus näiden lajien kaupallisesta poiminnasta oli suurin (39 %), mutta Oulu-Kainuun osuus oli myös huomattava (30 %). V Oulu- Kainuun seudulla mustikan ja puolukan kukintaa haittasi pakkanen ja sadot jäivät heikoiksi (Maaseutuvirasto 2013a), minkä vuoksi myyntipoimintamäärät jäivät 31

34 alueella vähäisiksi. Oulu-Kainuun alueen merkitys mustikoiden ja puolukoiden myyntipoiminnassa korostuu, kun muistaa, että alue on verraten harvaan asuttu muihin alueisiin verrattuna (Lappia lukuun ottamatta). V alueella asui reilut kotitaloutta, mikä on vajaa neljäsosa Länsi-Suomen ja noin viidesosa Etelä- Suomen kotitalouksien lukumäärästä (Taulukko 1). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että päästäkseen samaan kokonaispoimintamäärään tiheämmin asuttujen alueiden kanssa Oulu-Kainuun seudun asukkaat joutuvat keräämään huomattavasti suurempia kotitalouskohtaisia marjamääriä. Tämä asia konkretisoituu, kun tarkastelee esimerkiksi puolukoiden myyntipoimintamääriä Oulu-Kainuun seudulla ja Länsi-Suomessa v (Taulukko 6). On syytä huomata, että tämän tutkimuksen luvuissa on huomioitu myyntipoiminta kokonaisuudessaan myyntikanavista riippumatta (vrt. MARSItilastot). Marjayritysten yhtenä keskeisenä huolenaiheena on tätä nykyä se, että yhä suurempi osa kotitalouksista myy marjansa suoraan kuluttajille, kuten sukulaisille ja tuttaville, tai suurkeittiöihin ja ravintoloihin, eikä hyvin vetäville vientimarkkinoille riitä tarpeeksi kotimaista raaka-ainetta (Vaara ja Turtiainen 2014; Valkonen ja Rantanen 2015). Vaaran (2015) laskelmien mukaan suomalaiset kotitaloudet poimivat v luonnonmarjoja myyntiin keskimäärin 10 miljoonaa kiloa, josta lähes puolet (4 milj. kg) meni suoramyyntiin ja loput (6 milj. kg) organisoituun kauppaan. Turtiainen ja Nuutinen (2012) havaitsivat, että luvun lopulla (v ja 1998) vajaa kolmannes mustikan ja puolukan kokonaismyyntimäärästä päätyi muualle kuin organisoituun kauppaan. Marjayritysten huolenaihe näyttää siis aiheelliselta. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida päätellä, missä määrin eri suuralueilla kerätään luonnonmarjoja suoramyyntiin ja missä määrin organisoituun kauppaan. Sen selvittämiseksi tarvitaan toinen tutkimus, jossa tarkastellaan erilaisten myyntikanavien läpi kulkevia marjamääriä ja myös kanavien valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan eri alueiden kotitalouksien talteenottamia marjamääriä. Seuraavaksi tulisi selvittää, paljon eri alueilla kerätään eri luonnonmarjalajeja satotasoltaan erilaisina vuosina. Tällaisessa aluekohtaisessa tarkastelussa tulee huomioida paitsi paikallisten asukkaiden myös muilta alueilta marjastamaan tulevien kotitalouksien keräämät marjamäärät, kuten myös ulkomaalaisten marjanpoiminta eri alueilla. Aluekohtaisten kokonaistalteenottomäärien ja biologisten satojen suhteena voitaisiin edelleen laskea talteenottoasteet (marjalajeittain ja mieluusti useammalle vuodelle). Talteenottoasteet kertovat, kuinka suuri osa sadosta on saatu käyttöön ihmisen toimesta ja antavat myös perusteita arvioida, kuinka paljon poimintaa on periaatteessa mahdollista tehostaa. Tutkimustyö tämän varsin haasteellisen aihepiirin parissa tulee siis jatkumaan. 32