RAPORTTI. Marsi 2012 Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät vuonna 2012

Transkriptio

1 RAPORTTI Marsi 212 Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät vuonna 212

2 Sisältö 2 1 Johdanto Marja ja sienitiedustelun toteutus Tiivistelmä Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät sekä poimintatulot suuralueittain Yleisimmät luonnonmarjat Mustikka Lakka eli hilla Puolukka Muut luonnonmarjat Variksenmarja eli kaarnikka Karpalo Mesimarja Pihlajanmarja Tyrni Metsävadelma Juolukka Luonnonsienet Korvasieni Keltavahvero eli kantarelli Herkkutatti Haaparousku Kangasrousku Karvarousku Suppilovahvero Mustatorvisieni Muut sienet Viljellyt sienet Luomuluonnonmarjat ja sienet Kotimaisten ja ulkomaalaisten poimijoiden poimintaosuus Luonnonmarjojen ja sienten varastointituki Luonnonmarjojen tuonti ja vienti... 22

3 5 Poimintatulot yhteensä sekä tulojen jakautuminen suuralueittain Laatuseloste Liitteet KUVAT 19 TAULUKOT 914 Maaseutuviraston julkaisusarja: Raportteja ja selvityksiä ISBN (verkkojulkaisu) ISSN (verkkojulkaisu) Julkaisija: Maaseutuvirasto, PL 45, 611 Seinäjoki. Puh Seinäjoki, 3/213 3

4 1 Johdanto Marjojen ja sienten kauppaantulomäärätutkimus (MARSI) tehtiin ensimmäisen kerran vuonna Silloin olivat mukana myös puutarhamarjat. Ne jäivät pois tutkimuksesta vuonna 27. Tutkimuksen teettäjinä on ollut vuodesta 211 lähtien Maaseutuvirasto (MAVI). Aiemmin tutkimusta tehtiin maa ja metsätalousministeriölle (MMM) ja maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle (TIKE). Tutkimuksen tekijänä on ollut Suomen Gallup Elintarviketieto Oy ja sen edeltäjä PellervoSeuran Markkinatutkimuslaitos. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät, tuotekohtaiset kilohinnat sekä poimintatulot. Lisäksi tutkimuksesta selviävät kotimaisten ja ulkomaalaisten poimijoiden poimintaosuudet. Tietoja saadaan myös luonnonmukaisten marjojen ja sienten (Luomu) myynneistä. Luonnonmarjoista ovat kaupallisesti tärkeimpiä mustikka, puolukka ja lakka. Näiden lisäksi muita luonnonmarjoja ovat variksenmarja, karpalo, pihlajanmarja, mesimarja, tyrni, metsävadelma ja juolukka. Niiden merkitys on vähäisempi. Määrät ovat pieniä ja myyntiä voi olla vain satunnaisesti. Luonnonmarjoja myös viljellään. Ne lasketaan kuuluvaksi puutarhamarjoihin, eikä niiden myynnit sisälly raportin lukuihin. Viljeltäviä marjoja ovat puutarhavadelma, pensasmustikka, karpalo, mesimarja, tyrni ja pihlajanmarja. Luonnonsienistä kaupallisesti tärkein on herkkutatti. Sitä arvostetaan hyvänä vientisienenä. Rouskuista tärkein on haaparousku. Muita myyntiin tulevia rouskuja ovat kangasrousku ja karvarousku. Rouskuja käytetään suolasieninä. Kantarelli ja suppilovahvero ovat varsinkin kotitarvepoimijoiden suosimia sieniä. Lisäksi on keväinen korvasieni sekä mustatorvisieni. Muita sieniä tulee pieniä määriä satunnaisesti myyntiin. Tiedot kysytään luonnonmarja ja sienialan yrityksiltä. Otantaa täydennetään vuosittain. Uusia toimijoita tulee alalle ja osa toimijoista taas lopettaa toiminnan. Tutkimuksessa pyritään pitämään mukana merkittävimmät yritykset. Kaikkia myyntiin tulevia määriä ei tavoiteta. Tutkimuksella saadaan hyvin tietoja vuosittaisista satovaihteluista. Tutkimustuloksissa Suomi on jaettu neljään osaan: Lapin lääni, Oulun lääni, ItäSuomi ja LänsiSuomi. Tulokset saadaan alueittain ja koko maan tietoina. Alueet noudattavat maaseutukeskusrajoja. Poikkeuksen tekee KeskiPohjanmaan maaseutukeskus, joka kuuluu kokonaan LänsiSuomen alueeseen. Suomeen tulee suuri joukko ulkomaalaisia marjanpoimijoita sadon valmistumisen ajaksi. Kotimaisin voimin myyntimäärät jäisivät merkittävästi pienemmiksi ja samalla metsiin jäisi pilaantumaan paljon marjoja ja sieniä. Kotimaiset poimijat ovat vähentyneet ikääntymisen myötä ja uusia nuorempia ihmisiä on vaikea innostaa myyntipoimijoiksi. Kotitarvepoimijat sen sijaan keräävät marjat ja sienet itselle, usein myös sukulaisille ja tuttaville. Marjojen terveysvaikutukset ja luonnossa liikkuminen motivoivat metsiin kaikenikäisiä, myös nuorempia poimijoita. Tutkimustuloksissa on käsitelty marjojen ja sienten maakohtaisia tuonteja ja vientejä tuotetta koskevissa teksteissä. Kaikista tuotteista ei saada tuotekohtaisia tietoja, koska ne kuuluvat useamman tuotteen ryhmään. Raportin loppuosassa on Tullihallituksen tuontia ja vientiä koskevat taulukot useammalta vuodelta. 4 Tämä raportti julkaistaan kokonaisuudessaan Maaseutuviraston (MAVI) kotisivuilla.

5 2 Marja ja sienitiedustelun toteutus Luonnonmarjojen ja luonnonsienten kauppaantulotiedustelun kyselylomake lähetettiin postissa Kirjeet osoitettiin marja ja sienikauppaa harjoittaville yrityksille, jotka ovat olleet jo aiemmin mukana tiedustelussa. Marraskuun alussa aloitettiin puhelinkysely niiltä yrityksiltä, jotka eivät olleet vielä palauttaneet kyselylomaketta. Tiedot olivat koossa tammikuun lopussa vuonna 213. Kyselykirjeitä lähetettiin kaikkiaan 96 yritykselle. Lisäksi tietoja kysyttiin puhelimitse 9 uudelta yritykseltä. Kaikkiaan vastaustietoja saatiin 97 yritykseltä. Lähes kaikki otannassa mukana olevat yritykset tavoitettiin. Ostotietoja on tuloksissa mukana 73 yritykseltä. Tiedot jakautuivat seuraavasti: Lapin lääni 15, Oulun lääni 21, ItäSuomi 2 ja LänsiSuomi 17 ostoyritystä. Vuoden aikana tapahtuu muutoksia ostoyrityksissä. Muutamat yritykset lopettavat toimintansa kokonaan ja eräät pitävät välivuotta heikon sadon tai varastotilanteen takia. Vuosien saatossa on myös tapahtunut yritysten keskittymistä isompiin yksiköihin. Marsitiedustelussa eivät ole mukana kaikki marja ja sienikauppaa harjoittavat yritykset, mutta mukana pyritään pitämään merkittävimmät yritykset. Otantaa täydennetään mm. Arktiset Aromit ry:n ostajarekisterin avulla. Kyselyn yhteydessä selviää myös uusia toimijoita. Marsitiedustelussa on mukana isoja ja pieniä yrityksiä. Isoilla yrityksillä voi olla useita kymmeniä alihankkijoita ostotoiminnassa esim. kyläkauppoja tai yksityishenkilöitä. Pienillä yrityksillä voi olla yksi tai vain muutama tuote ostolistalla esim. lakka ja mesimarja. Kyselyssä voi olla mukana molempia, jolloin tiedot saadaan kahteen kertaan. Päällekkäisyyksiä pyritään poistamaan. Kyselyn tarkoituksena on saada kauppaantulomäärien lisäksi tietoa myös poimijahinnoista. Sen laskemiseksi tiedot otetaan mukaan siinä vaiheessa, kun tuotteet siirtyvät poimijalta eteenpäin. Poikkeuksena ovat isot yritykset, jotka ilmoittavat ostot ilman ostoasiamiehen palkkiota ja arvonlisäveroa. Yleensä ne koskevat mustikkaa ja puolukkaa ostavia yrityksiä. Silloin käytetään heidän yhteislukujaan. Tiedustelussa mukana olevat yritykset ovat erilaisia, joillakin yrityksillä voi olla ostolistalla vain yksi tuote kun taas osa yrityksistä saattaa ostaa lähes kaikkia myyntiin tulevia tuotteita. Osa on keskittynyt ostamaan luonnonmarjoja ja osa luonnonsieniä. Kyselylomakkeella myyntiin tulleet määrät ilmoitetaan suuralueittain sen mukaan, mistä marjat ja sienet on poimittu. Yrityksellä voi olla ostoja useammalta alueelta. Luonnonmarjojen ja sienten poimintatulot ovat poimijalle verottomia, mutta ostoyritys joutuu maksamaan arvonlisäveroa myydessään tuotteen eteenpäin. Hintaan lisätty arvonlisävero muuttaa oleellisesti tuotteen kilohintaa. Varsinkin lakan hinta kohoaa tuntuvasti. Tässä tilastossa tuotteiden kilohinnat ovat poimijoiden saamia hintoja ja ne eivät sisällä ostajapalkkioita eivätkä arvonlisäveroa. 5

6 3 Tiivistelmä Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärätutkimuksella (MARSI) saatujen tietojen mukaan Suomessa kerättiin vuonna 212 myyntiin mustikkaa ennätysmäärä ja puolukkaakin tuli jo toisena vuotena peräkkäin huippumäärä. Molempien sadot olivat erittäin runsaita. Lakkasato on ollut jo useana vuonna peräkkäin heikko. Luonnonmarjoista kertyi poimintatuloa yhteensä 25,3 milj. euroa. Tulos on Marsitiedustelun ennätys (nimellisin hinnoin). Luonnonmarjojen osuus kaikista poimintatuloista oli 98 %. Tutkimuksen tiedot kysytään marja ja sienikauppaa harjoittavilta yrityksiltä. Otannassa pyritään pitämään merkittävimmät yritykset. Tulokset eivät sisällä kaikkia myyntiin tulleita määriä. Yritykset antavat tiedot alueittain sen mukaan, mistä marjat ja sienet on kerätty. Mustikan myyntimäärä kohosi 6,8 milj. kg. Se oli yli puolet edellisvuotta suurempi. Parhaat mustikkametsät olivat ItäSuomen alueella. Sieltä kerättiin 3,7 milj. kg eli 55 % koko mustikkamäärästä. Lapin läänin alueelta saatiin kokoon 1,6 milj. kg ja Oulun läänistä 1,5 milj. kg. Kilohintana maksettiin keskimäärin 1,79 /kg. Hinnanlaskua oli 62 snt/kg edellisvuoteen verrattuna. Poimintatuloa kertyi 12,2 milj. euroa. Mustikka kiilasikin poimintatuloilla mitattuna luonnonmarjakaupan ykköseksi ohi puolukan. Puolukkaa tuli myyntiin 8,7 milj. kg. Tulos ylitti edellisvuoden ennätyksen. Puolukkaakin kerättiin eniten ItäSuomen alueelta, 4,6 milj. kg. Oulun läänin osuus oli 2,8 milj. kg ja Lapin läänin ja LänsiSuomen osuus oli molemmilla,6 milj. kg. Puolukkakilosta maksettiin keskimäärin 1,33 /kg. Puolukasta kertyi poimintatuloa 11,6 milj. euroa. Lakkaa kerättiin myyntiin 112, tn. Useamman peräkkäisen huonon satovuoden johdosta kilohinta kohosi 12,93 euroon. Hinnannousu oli lähes 3, euroa kilolta edellisvuoteen verrattuna. Muita luonnonmarjoja kuten variksenmarjaa, karpaloa, mesimarjaa ja pihlajanmarjaa kerättiin myyntiin vain pienehköjä määriä. Sienisato jäi kokonaisuudessaan erittäin heikoksi. Viileä kesä ilman hellejaksoja ja sateisuus eivät olleet otollisia sienten kasvulle. Kaikkien myyntiin tulleiden sienten määrät laskivat edellisvuodesta. Eniten kerättiin herkkutattia, 135,7 tn. Kantarellimyyntiä oli 17,3 tn ja korvasientä 13,8 tn. Suolasienenä käytettäviä rouskuja kerättiin myyntiin vähänlaisesti. Edellisen vuoden varastoja oli vielä jäljellä ja rouskuille ei ollut menekkiä. Haaparouskun kilohinta laski edellisestä vuodesta 51 snt/kg. Hinnanlaskua oli myös kantarellilla ja herkkutatilla. Sienistä kertynyt poimintatulo oli 63 euroa. Poimintatulo jäi kolmannekseen edellisestä vuodesta. Herkkutatista kertyi luonnonsienikaupan paras poimintatulo, 47 4 euroa. ItäSuomen alueella kerättiin sienituloista 9 %. Luonnonmarja ja sienikauppa kerrytti poimintatuloa yhteensä 26, milj. euroa. Alueittain mitattuna Itä Suomen osuus oli 51 %, Oulun läänin 25 %, Lapin läänin 2 % ja LänsiSuomen 4 %. 6 Erittäin runsas mustikan ja puolukan sato sekä ulkomaalaisten poimijoiden suuri määrä edesauttoivat ennätysmyynnin saavuttamisessa. Ulkomaalaiset poimijat on ryhmänä helppo ohjata alueille, jossa marjaa ja sientä on parhaiten. Niinpä ItäSuomessa oli kesällä 212 paljon ulkomaalaisia poimijoita. Luonnonmarjojen ja sienten kerääminen kuuluu Jokamiehen oikeuksien piiriin ja oikeuttaa poimimaan tiettyjen sääntöjen puitteissa metsistä ja soilta marjoja ja sieniä sekä myyntiin että kotitarpeiksi. Poimija ei maksa myymistään marjoista ja sienistä arvonlisäveroa, mutta tuotteiden ostaja joutuu maksamaan arvonlisäveroa myydessään tuotteen eteenpäin. Alv:n lisäys hintaan on merkittävä varsinkin lakan kilohinnassa.

7 4 Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät sekä poimintatulot suuralueittain 4.1 Yleisimmät luonnonmarjat Mustikka, puolukka ja lakka ovat kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjat. Vuosittaiset satovaihtelut ovat suuria ja myös alueellisia eroja on. Oulun ja Lapin läänit ovat olleet tärkeimpiä mustikan ja puolukan poimintaalueita. Vuonna 212 oli poikkeuksellisen hyvä mustikka ja puolukkasato ItäSuomen alueella. Lakan pääpoimintaalueella Lapissa on ollut heikko sato jo useita vuosia peräkkäin. Ulkomaalaisia poimijoita on kesäisin suuri määrä keräämässä luonnonmarjoja. Kotimaisin voimin kerätyt myyntimäärät jäisivät merkittävästi pienemmiksi. Alkuaikoina ulkomaalaisia poimijoita oli vain Oulun ja Lapin läänien alueilla. Ulkomaalaiset poimijat on ryhminä helppo osoittaa poimimaan niille alueille, joissa marjaa on parhaiten. Niinpä ItäSuomesta poimittiinkin nyt yli puolet koko maan mustikan ja puolukan myyntimääristä. Mustikan ja puolukan kaupallista arvoa lisää kotimaisen käytön lisäksi merkittävä ulkomaan vienti. Mustikkaa on viime aikoina viety runsaasti mm. Kiinaan ja Japaniin. Puolukan vienti kohdistuu lähinnä KeskiEuroopan maihin. Naapurimaat Ruotsi, Venäjä ja Viro ovat tärkeitä tuonti ja vientimaita riippuen satotilanteesta, hintatasosta, kysynnästä ja tarjonnasta. Lakkaa pidetään herkkumarjana. Sen korkea kilohinta kerryttää hyvinä vuosina huomattavat poimintatulot. Kaupallisen poiminnan lisäksi marjoja kerätään paljon myös kotitalouksien käyttöön. Yksityiset henkilöt keräävät marjoja oman tarpeen lisäksi suoraan ravintoloille, suurkeittiöille, turisteille, sukulaisille ja tuttaville. Esim. lakkaa myydään suoraan matkailijoille. Nämä määrät eivät sisälly raportin lukuihin Mustikka Mustikan terveellisyys on lisännyt sen arvostusta ja samalla kaupallista merkitystä. Se on tärkeä marja kotimaassa, mutta sillä on hyvät vientimahdollisuudet myös ulkomaille. Mustikkaa on tullut yleensä myyntiin suurimmat määrät Oulun ja Lapin lääneistä. Vuonna 212 mustikkaa tuli poikkeuksellisen paljon ItäSuomen alueelta. Ulkomaalaisia poimijoita oli siellä paljon keräämässä marjoja. Mustikkaa kerätään myös kotitarpeiksi sekä sukulaisille että tuttaville. Pakastaminen lisää mustikan tuorekäyttöä. Mustikkasato oli keskimäärin erittäin runsas vuonna 212. Myyntimustikkaa kerättiin 6,8 milj. kg. Se on Marsitiedustelun aikana suurin määrä ja samalla määrä oli yli puolet suurempi kuin edellisenä vuotena. Paras sato oli ItäSuomen alueella, josta kerättiin yli puolet koko määrästä eli 3,7 milj. kg. Lapin läänin osuus oli 1,6 milj. kg, Oulun läänin 1,5 milj. kg ja LänsiSuomen 1,1 tn. Mustikan kilohinta oli keskimäärin 1,79 euroa. Hinta laski 62 snt/kg. Roskaisen mustikan osuus kaikesta myydystä mustikasta oli 99 %. Puhtaasta mustikkakilosta maksettiin 2,94 euroa ja roskaisesta 1,78 euroa. Poimintatuloa mustikasta kertyi yhteensä 12,2 milj. euroa. Mustikkatulot kohosivatkin luonnonmarjojen ykköseksi vuonna 212. Alueellisesti mitattuna ItäSuomessa kerätyt mustikat tuottivat poimintatuloa 6,7 milj. euroa, Lapin läänissä 3,1 milj. euroa, Oulun läänissä 2,5 milj. euroa ja LänsiSuomessa 31 6 euroa. 7

8 Vuonna 211 mustikkasato oli keskinkertaista parempi ja myyntiin sitä tuli 3,1 milj. kg. Eniten myyntimustikkaa kerättiin Oulun läänin alueelta, 1,1 milj. kg. Mustikasta maksettiin keskimäärin 2,41 euroa/kg. Roskaisena myydyn mustikan osuus oli 98 %. Puhtaasta mustikasta maksettiin 3,56 ja roskaisesta 2,39 euroa/kg. Mustikkamyynnistä kertyi poimintatuloa yhteensä 7,5 milj. euroa. Oulun läänistä kerätyt mustikat tuottivat tuloa 2,5 milj. euroa. Vuotta 212 edeltävä mustikan myyntiennätys oli vuonna 27, jolloin mustikkaa kerättiin myyntiin 4,9 milj. kg. 2luvun heikon mustikkavuosi oli 22. Silloin myyntimäärä jäi 1,2 milj. kg. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan mustikkaa tuotiin tuoreena maahan vuoden 212 aikana 71,9 tn. Eniten tuoremustikkaa tuotiin Alankomaista, Espanjasta ja Ruotsista. Runsaan sadon myötä vienti lisääntyi voimakkaasti ollen,5 milj. kg (v ,3 tn). Vienti Ruotsiin oli 368 tn ja Kiinaan 15 tn. Jäädytettyä mustikkaa tuotiin maahan 4,8 milj. kg (v ,9 milj. kg) ja vietiin maasta 3, milj. kg (v ,1 milj. kg). Tuontimäärä lisääntyi lähes 1, milj. kg. Eniten jäädytettyä mustikkaa tuotiin Ruotsista, 2,4, Virosta 1,4 ja Venäjältä,5 milj. kg. Tärkein vientimaa oli Kiina, 1,4 milj. kg. Seuraavaksi suurimmat vientimäärät olivat Saksa,5, Puola,3, Espanja,3, Ruotsi,,2 ja Japani,2 milj. kg. Kaikki mainitut vientimaat olivat tärkeimpien joukossa jo edellisenä vuotena, ainoastaan Puola oli uusi Lakka eli hilla Lakka kasvaa suolla. Parhaat lakkasuot sijaitsevat Lapin läänissä, mutta myös Oulun läänissä on paljon lakkasoita. Lakkaa kasvaa koko Suomen alueella, mutta soita on paljon ojitettu ja lakkasuot ovat sen johdosta vähentyneet. Lakka on hyvin Cvitamiinipitoinen marja. Sitä myydään paljon suoraan leipomoille, ravintoloille ja kuluttajille mm. turisteille. Moni kotitarvepoimija kerää lakkaa oman tarpeensa ohella sukulaisille ja tuttaville. Lakka on kilohinnaltaan arvokasta. Poimijalle lakanmyynti on arvonlisäverotonta, mutta ostaja joutuu maksamaan arvonlisäveroa myydessään tuotteen eteenpäin. Lakan korkean kilohinnan päälle lisättynä se kohottaa hintaa huomattavasti. Lapin soilla liikkuu myös ulkomaalaisia poimijoita. Vuoden 212 heikko lakkasato rajoitti kuitenkin poiminnan kiinnostavuutta. Lakkasato on ollut heikko jo monena vuotena peräkkäin. Myyntiin sitä saatiin 112, tn vuonna 212. Määrä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuotena. Lapin osuus oli 9,8 tn ja Oulun läänin osuus 17,7 tn. Lakkakilosta maksettiin keskimäärin 12,93 euroa. Kilohinta kohosi lähes 3, euroa edellisvuodesta. Poimintatuloa kertyi 1,4 milj. euroa. Kohonneen kilohinnan johdosta poimintatulo nousi,4 milj. euroa edellisvuodesta. Vuonna 211 lakkaa kerättiin myyntiin,4 tn. Lapin läänin osuus määrästä oli 82,6 tn. Lakasta maksettiin 1, euroa/kg. Poimintatuloa kertyi 1, milj. euroa. Lähiaikojen hyvä lakkavuosi oli 25. Silloin myyntimäärä kohosi 321,2 tn. Lakan tuonti ja vientiluvut eivät selviä ulkomaankauppatilastosta Puolukka Puolukkaa kerätään myyntiin luonnonmarjoista eniten. Sato vaihtelee, mutta parhaina vuosina se voi olla hyvinkin runsas. Puolukka on kaupallisesti tärkeä marja ja sitä viedään paljon ulkomaille, lähinnä Keski Eurooppaan. Pääpoimintaalueita ovat Oulun ja Lapin läänit. Muillakin alueilla on ollut runsaita satoja esim. Pohjanmaalla. Vuonna 212 oli puolukkaa poikkeuksellisen paljon ItäSuomen alueella. Merkittävää on se, että sekä mustikka että puolukkasato olivat siellä erittäin runsaita. Myös puolukkaa oli poimimassa 8

9 suuri joukko ulkomaalaisia poimijoita. Puolukka on useimpina vuosina luonnonmarjakaupan kärkisijalla poimintatuloilla mitattuna. Puolukkasato oli erittäin runsas jo toisena vuotena peräkkäin. Myyntiin puolukkaa kerättiin 8,7 milj. kg vuonna 212. Määrä oli hieman edellisvuotta suurempi. Myyntimäärä kohosi myös 2luvun ykköseksi. Alueellisesti paras tulos saavutettiin ItäSuomessa, josta myyntiin kerättiin 4,6 milj. kg. Oulun läänin osuus oli 2,8 milj. kg, LänsiSuomen,6 milj. kg ja sama määrä myös Lapin läänissä. Puolukasta maksettiin keskimäärin 1,33 euroa/kg. Hinta laski 2 snt/kg edellisestä vuodesta. Koko puolukkamäärästä tuli myyntiin roskaisena 97 %. Puhtaan puolukan kilohinta oli 2,3 euroa ja roskaisen 1,32 euroa. Puolukasta saatiin poimintatuloa yhteensä 11,6 milj. euroa. ItäSuomesta kerättyjen puolukoiden poimintatulo oli 6, milj. euroa. Vuoden 211 runsas puolukkasato tuotti myyntiin 8,5 milj. kg. Eniten myyntiin kerättiin Oulun läänissä, 4,5 milj. kg. Puolukkakilosta maksettiin keskimäärin 1,53 euroa. Roskaisen puolukan osuus myyntiin tulleista kiloista oli 98 %. Puhtaana myydyn puolukan kilohinta oli 2,41 euroa ja roskaisena myydyn 1,51 euroa. Puolukka kerrytti poimintatuloa hyvällä kilohinnalla yhteensä 13, milj. euroa. Oulun läänistä poimitut puolukat tuottivat tuloa 7, milj. euroa. Edellinen paras puolukkavuosi oli 25. Silloin myyntimäärä oli lukuna sama 8,5 milj. kg, mutta 15, tn suurempi. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan puolukkaa tuotiin maahan tuoreena 14,8 tn (v ,1 tn). Suurin osa tuotiin Alankomaista ja loput Virosta. Tuoretta puolukkaa vietiin maasta lähes,9 milj. kg (v. 211,3 milj. kg). Lähes koko määrä vietiin Ruotsiin. Jäädytetyn puolukan luvut eivät selviä ulkomaankauppatilastosta. Se kuuluu useamman tuotteen ryhmään. Tämän ryhmän kokonaistuonti oli 4,1 milj. kg (v , milj. kg). Eniten oli tuontia Ruotsista,9, Venäjältä,7 milj. kg. Muista maista esim. Puolasta oli tuontia,6 ja Virosta,3 milj. kg. Ryhmän vientiä oli 4,4 milj. kg (v ,3 milj. kg). Vientimäärä laski lähes 2. milj. kg edellisvuodesta. Eniten vietiin Ruotsiin 1,5, Saksaan 1,4 ja Itävaltaan 1,1 milj. kg. Tämän ryhmän tuonti ja vientiluvut voivat sisältää puolukan lisäksi mm. lakkaa, karpaloa, variksenmarjaa ja tyrniä sekä muita syötäviä hedelmiä ja pähkinöitä. 4.2 Muut luonnonmarjat Kolmen tärkeimmän luonnonmarjan mustikan, puolukan ja lakan lisäksi on myös muita luonnonmarjoja. Niiden kaupallinen merkitys on huomattavasti vähäisempi. Myyntimäärät ovat melko pieniä. Muita luonnonmarjoja ovat variksenmarja, karpalo, mesimarja, pihlajanmarja, luonnontyrni, metsävadelma, juolukka ja ahomansikka. Tärkein näistä on karpalo, jota elintarviketeollisuus käyttää paljon, mutta tuottaa tarvitsemansa raakaaineen pääosin ulkomailta. Kotimaassa myyntiin tuleva karpalomäärä on teollisuuden tarpeisiin aivan liian pieni. Muutamia luonnonmarjoja myös viljellään. Puutarhavadelma on jo pitkään tunnettu. Ulkomailla on suuria karpaloviljelmiä. Muita viljeltäviä ovat pensasmustikka, tyrni, mesimarja ja pihlajanmarja. Viljellyt marjat lasketaan puutarhamarjoiksi ja niiden myyntilukuja ei ole laskettu mukaan tämän raportin lukuihin Variksenmarja eli kaarnikka Variksenmarjan myyntimäärät vaihtelevat paljon vuosittain. Sitä riittäisi poimittavaksi enemmänkin, mutta variksenmarjan ostajia on vähän. Sille on etsitty uusia käyttökohteita, mutta siinä ei ole onnistuttu. 9

10 Variksenmarjaa kerättiin myyntiin 44,1 tn vuonna 212. Siitä maksettiin 1, euroa/kg. Variksenmarja tulee myyntiin roskaisena. Myyntituloa kertyi 44 2 euroa. Runsas mustikkasato hillitsi myös osaltaan variksenmarjan myyntipoimintaa. Vuonna 211 kerättiin variksenmarjaa myyntiin, mutta myyntilukua ei tietosuojasyistä julkaista. Kilohinnassa ei ole vuosittain suuria vaihteluita. Vuosi 27 oli variksenmarjan huippuvuosi, silloin myyntimäärä oli 422, tn Karpalo Karpalo kasvaa suolla ja kypsyy myöhään syksyllä. Poimintamäärien suuruuteen vaikuttaa paljon sääolosuhteet. Runsaat syyssateet vaikeuttavat soilla liikkumista. Aikainen lumentulo lopettaa marjojen keräämisen. Myyntimäärien vähäisyyteen vaikuttaa myös se, että ulkomaalaiset poimijat ovat jo lähteneet pois maasta marjojen kypsyessä. Karpalo on hyvin säilyvä, voimakashappoinen marja. Elintarviketeollisuus käyttää paljon karpaloa, mutta tuottaa sen lähes kokonaan ulkomailta. Kotimaassa myyntiin tullut karpalo ei riitä sen tarpeisiin. Tuontikarpalo on kilohinnaltaan edullisempaa. Tullihallituksen ulkomaankauppatilastosta ei selviä karpalon tuontimäärät. Karpalo kuuluu ryhmään, jossa on muitakin marjoja. Karpaloa myös viljellään. Ulkomailla on suuriakin karpaloviljelmiä. Tuotantomäärät ovat mittavia ja samalla hinta laskee. Karpalosato oli keskimääräistä heikompi vuonna 212. Myyntiin sitä tuli 9,2 tn. Tietoja saatiin kaikilta suuralueilta, mutta eniten karpaloa kerättiin ItäSuomen soilta. Kilohintana maksettiin 3,59 euroa. Hinta laski hieman edellisvuodesta. Poimintatuloa kertyi 33 euroa. Vuosi 211 oli keskimääräistä parempi karpalovuosi. Myyntiin sitä tuli 32,4 tn. Karpalokilosta maksettiin 3,9 euroa. Poimintatuloksi muodostui euroa. 2luvun paras vuosi oli 21, silloin myyntimäärä oli 32,7 tn Mesimarja Mesimarjan myyntitietoja saadaan vain Lapin ja Oulun lääneistä, vaikka sitä kasvaa myös muualla. Itä Suomessakin on mesimarjaa, mutta niistä mesimarjamääristä ei ole saatu tietoja. Mesimarjan aromi on erikoisen hyvä. Sen käyttöä rajoittaa kuitenkin korkea kilohinta. Niinpä mesimarjaa käytetään jalosteissa vain osaraakaaineena antamaan hyvää makua. Mesimarjatuotteista likööri lienee tunnetuin. Mesimarjaa myös viljellään. Viljelmät ovat pieniä. Sato jää vähäiseksi. Mesimarjan satokausi venyy pitkäksi, koska kasvustossa on samanaikaisesti sekä kukkia että kypsiä marjoja. Mesimarjan sato oli keskimääräinen vuonna 212. Sitä tuli myyntiin yhteensä 95 kg Lapin ja Oulun lääneistä. Koko määrä oli luonnonvaraista mesimarjaa. Kilohintana maksettiin 18,62 euroa. Poimintatuloa kertyi 17 7 euroa. Vuonna 211 mesimarjaa tuli myyntiin 1,1 tn. Siitä maksettiin 18,25 euroa/kg ja poimintatuloksi muodostui 19 6 euroa. 2luvun paras mesimarjavuosi oli 25, silloin marjaa kerättiin myyntiin 3,1 tn. 1

11 4.2.4 Pihlajanmarja Pihlajat tuottavat marjoja satunnaisesti. Toisina vuosina pihlajat voivat olla punaisena marjoista ja toisina vuosina lähes marjattomia. Niinpä jalostusteollisuus onkin ostanut pihlajanmarjaa hyvinä vuosina suurempia määriä kattamaan katovuosien tarpeen. Pihlajien marjoissa on makueroja karvaudessa ja makeudessa. Luonnonvaraista pihlajaa kasvaa lähes koko maan alueella, mutta sitä myös viljellään jonkin verran. Viljeltynä pihlajaa voidaan jalostaa ja saada siten parempia satoja sekä jalostukseen parhaiten sopivaa raakaainetta. Pihlajanmarjaa tuli myyntiin vain pieni määrä vuonna 212. Vuonna 211 pihlajanmarjasta ei saatu yhtään myyntitietoa. 2luvun parhaat myyntivuodet ovat olleet 22 ja 26, jolloin vastaavat määrät olivat 59, tn ja 52,2 tn. Pihlajanmarjasta on maksettu keskimäärin,75 euroa/kg Tyrni Luonnonvaraista tyrniä esiintyy Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla. Tyrni kypsyy myöhään syksyllä. Pensaat ovat piikkisiä ja marjoja on hankala poimia. Tyrnimarja on voimakkaan happoinen ja hyvin Cvitamiinipitoinen. Nykyisin tyrniä viljellään ja sitä tulee myyntiin sisämaastakin. Viljelmillä tyrnin kasvua on helpompi hallita. Satomäärät ovat suurentuneet viljelmien yleistyessä. Tyrnin kilohinta on laskenut niin paljon, että luonnonvaraisen tyrnin myyntipoiminta on vähentynyt lähes kokonaan. Marsitiedustelun yhteydessä myyntitietoja on aina saatu niukasti. Tyrni on erikoistuote, jota myydään suoraan kuluttajille markkinoilla, myyjäisissä, toreilla ja erilaisissa tilaisuuksissa pitkin talvea. Luonnonvaraisen tyrnin poimintaa puristamalla rajoittaa ympäristöministeriön asetus. Sen mukaan Länsi Suomen ympäristökeskuksen alueella saa kerätä tyrniä puristamalla syyskuun puolivälistä lähtien. Alue ulottuu Kristiinankaupungista Himangalle. Alueen eteläpuolella puristaminen on sallittua ympäristöministeriön antaman säädöksen mukaan lokakuun alusta lähtien. Asetus ei rajoita käsin poimintaa eikä viljeltyä tyrniä. Luonnonvaraisesta tyrnistä ei saatu yhtään myyntitietoa vuonna 212. Viljellystä tyrnistä tuli joitakin ilmoituksia, mutta niitä tietoja ei ole mukana tässä tilastossa. Vuonna 211 ei tullut myöskään myyntitietoja luonnonvaraisesta tyrnistä. Viimeisin tieto on vuodelta 29. 2luvun suurin määrä oli 19 kg, mutta se lienee sisältänyt myös viljeltyä tyrniä. Silloin kilohinta oli 5,65 euroa. Tyrni tulee myyntiin joko kokonaisena tai mehuksi puristettuna. Tässä tilastossa se on laskettu kokonaisena tyrninä Metsävadelma Metsävadelma on pioneerikasvi, joka valtaa helposti alaa metsänhakkuiden jälkeisinä ensimmäisinä vuosina. Kaksivuotisena kasvina se marjoo vasta toisena vuotena. Satovuosia ei ole montaa, koska muu kasvillisuus syrjäyttää sen. Satoon vaikuttaa myös kukinnan onnistuminen ja marjojen valmistumisen aikaiset säät. Metsävadelma on hyvänmakuinen, mutta pilaantuu herkästi. Kypsät marjat painuvat nopeasti, jolloin ne mehustuvat ja ulkonäkö kärsii. Tuorekaupassa ulkonäkö on tärkeä tekijä. Marjat kannattaakin pakastaa viipymättä. Metsävadelman myyntimäärät ovat vähäisiä. Sitä poimitaan lähinnä kotitalouksiin, jossa marjoja käytetään hilloina ja mehuina sekä pakastetaan tuoreina. Metsävadelman pakastaminen lisää tuorekäyttöä, sillä sitä ei tarvitse kuumentaa. Ulkomaisille puutarhavadelmille sen sijaan suositellaan kuumentamista vatsataudin ehkäisemiseksi. 11

12 Metsävadelmasta ei saatu yhtään myyntitietoa vuonna 212. Syynä saattoi olla myös se, että mustikkaa ja puolukkaa oli metsissä niin runsaasti, että metsävadelma jäi vähemmälle huomiolle. Metsävadelman käyttöä rajoittaa myös teollisuuden hankkima ulkomainen puutarhavadelma. Se on hinnaltaan edullista. Vuonna 211 metsävadelmaa tuli myyntiin vain vajaa kg. Kilohintana maksettiin 6,87 euroa. Poimintatuloa kertyi 6 euroa. Eniten myyntivadelmaa on kerätty vuonna 29, jolloin määrä oli 1 7 kg Juolukka Juolukkaa on joinakin vuosina tullut myyntiin pieniä määriä. Viimeisin myyntimäärätieto on vuodelta 2. Silloin määrä oli 2 2 kg. 12

13 4.3 Luonnonsienet Sienivuosi 212 oli erittäin huono. Kaikkien sienten myyntimäärät jäivät huomattavasti edellisestä vuodesta. Sadon pienuuteen vaikutti olennaisesti satokauden aikaiset alhaiset lämpötilat. Hellejaksot puuttuivat lähes kokonaan. Sadesäitä oli usein ja sademäärät olivat runsaita. Luonnonsienistä vain muutamat ovat kaupallisesti merkittäviä. Aiempi kauppasienirekisteri sisälsi 23 sientä. Heinäkuussa 212 tuli voimaan uusi elintarvikkeita koskeva asetus, joka vaikuttaa myös sienikauppaan. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ylläpitää ohjeellista luetteloa kauppakelpoisista sienistä. Listalla on tällä hetkellä sama määrä suositeltavia ruokasieniä. Niiden lisäksi on lukuisasti muita syötäväksi kelpaavia sieniä, joita voidaan nyt myydä. Vastuuta on lisätty poimijalle ja myyjälle, että kaupan olevat ruokasienet ovat turvallisia eikä niitä sekoiteta myrkkysieniin. Ruokasienten lisäksi luonnossa on paljon syötäväksi kelpaamattomia ja myrkyllisiä sieniä. Herkkutatti on kaupallisesti tärkein luonnonsieni. Sen herkullista makua ruokasienenä arvostetaan varsinkin EteläEuroopassa. Se onkin hyvä vientisieni ja lähes kaikki myyntiin tulevat sienet päätyvät ulkomaille. Kantarelli ja suppilovahvero ovat varsinkin kotitarvepoimijoiden suosikkisieniä. Lähes kaikki rouskut ovat ryöpättäviä sieniä. Niistä tehdään pääasiassa suolasientä kotimaan käyttöä varten. Useimmat sienet tulevat myyntiin tuoreina, mutta rouskut ovat usein keitettysuolattuja. Tämän tilaston luvuissa määrät on muutettu vastaamaan tuoretta sientä. Keitettysuolattujen sienten kerroin on 1,3. Jotkut ohutmaltoiset sienet soveltuvat hyvin kuivaukseen. Kuivattua sienikilo vastaa n. 1 kg tuoretta sientä Korvasieni Korvasieni kasvaa toukokesäkuussa. Siihen aikaan ei muita marjoja tai sieniä kerätä myyntiin. Niinpä ostajia on silloin vähän, mikä vähentää korvasienten myyntikeruuta. Korvasientä esiintyy sellaisessa metsässä, jossa maanpintaa on vastikään rikottu. Tyypillisiä kasvualustoja ovat metsän hakkuualueet, puiden lastauspaikat, ojien ja teiden reunat. Korvasieni on tuoreena erittäin myrkyllinen. Oikein käsiteltynä ja valmistettuna sitä pidetään kuitenkin herkkuruokana. Varsinkin ravintoloiden ruokalistoilla on usein korvasientä. Ravintolat ostavat korvasientä myös suoraan poimijoilta. Vuoden 212 aikana tuli voimaan uusi elintarvikkeita koskeva asetus, joka koskee myös korvasientä. Evira on laatinut korvasienelle käsittelyohjeet. Myytäväksi tarkoitetuissa korvasienipakkauksissa ja irtomyynnissä pitää olla sienen myrkyllisyyttä koskevat merkinnät ja käsittelyohjeet. Korvasienen myrkyllisyys ja sitä koskeva julkisuus vähentävät käyttöä. Tottuneita käyttäjiä se ei niinkään rajoita, mutta uudet käyttäjät suhtautuvat korvasienen käyttöön varoen. Korvasientä tuli myyntiin 13,8 tn vuonna 212. Myyntitietoja saatiin kaikilta suuralueilta. Eniten sientä kerättiin ItäSuomen metsistä. Sienikilosta maksettiin 2,24 euroa. Myyntiin se tulee yleensä tuoreena. Poimintatuloa kertyi 31 euroa. Vuonna 211 korvasienen myyntimäärä oli 18,6 tn. Siitä maksettiin 2,44 euroa/kg. Poimintatuloa muodostui 45 2 euroa. Vuonna 2 korvasientä tuli myyntiin 5,2 tn ja vuosina 23 ja 27 yli 32, tn. 13

14 4.3.2 Keltavahvero eli kantarelli Keltavahvero on hyvänmakuinen ja helposti tunnistettava sieni. Keltainen väri erottuu helposti metsässä. Satokausi saattaa alkaa aikaisin ja jatkua pitkälle syksyyn. Se on kotitarvepoimijan suosikkisieni, jota poimitaan paljon sekä itselle että naapureille ja tuttaville. Kantarelli on syksyisin tuttu näky toripöydillä. Ensimmäiset kantarellit ovat siellä usein ulkomaisia. Kantarellia myydään jonkin verran suoraan kuluttajille, sekä ravintoloille ja suurkeittiöille. Ne määrät eivät sisälly tämän raportin lukuihin. Keltavahverosato oli keskimääräinen ja sitä tuli myyntiin 17,3 tn. Lähes koko määrä kerättiin ItäSuomen metsistä. Kilohintana maksettiin 5,34 euroa. Hinta laski yli euron kilolta edellisvuoteen verrattuna. Poimintatuloa kertyi 92 5 euroa. Vuonna 211 kantarellin myyntiä oli 19,1 tn verran. Eniten sientä kerättiin ItäSuomen alueella, 11,1 tn. LänsiSuomen osuus oli 7,8 tn. Kantarellikilosta maksettiin 6,39 euroa ja poimintatuloa saatiin euroa. Viimeaikojen paras kantarellin myyntivuosi oli 29, jolloin määrä oli 29,2 tn. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan tuoretta/jäähdytettyä kantarellia tuotiin maahan 22,6 tn (v ,2 tn). Tuonti Virosta oli 15,2 tn ja muita tuontimaita olivat Puola ja Ruotsi. Kantarellivientiä oli 7,9 tn. Eniten vietiin Belgiaan 4,9 tn ja loput Ranskaan ja Alankomaihin Herkkutatti Herkkutatti on kaupallisesti merkittävin suomalainen luonnonsieni. Vuonna 212 oli erittäin heikko sienivuosi kokonaisuudessaan. Herkkutattisatokin jäi vaatimattomaksi. Herkkutatteja saattaa esiintyä hyvinä vuosina runsaasti ja niiden myyntimäärät voivat olla suuria. Varsinkin laadultaan parhaiden herkkutattien kilohinta on korkea. Sienestä kertyykin merkittävä poimintatulo. Herkkutatilla on myös hyvä menekki vientisienenä Etelä ja KeskiEuroopan maihin. Siellä sitä arvostetaan herkullisena ruokasienenä. Alueellisesti parhaat herkkutattimaastot ovat ItäSuomen alueella ja siellä varsinkin PohjoisKarjalassa. Herkkutattien poiminta vaatii valppautta, koska sienen kehitys voi olla nopeaa sopivissa olosuhteissa. Matoisuus lisääntyy pikaisesti ja laatuluokan lasku tietää myös kilohinnan laskua. Ostoyritykset seuraavat herkkutattitilanteen kehittymistä varmistaakseen keräilyketjun nopeine kuljetuksineen ja jälkikäsittelyineen. Herkkutattia tuli myyntiin 135,7 tn vuonna 212. Määrä laski huomattavasti edellisestä vuodesta. Lähes koko määrä poimittiin ItäSuomen metsistä. Herkkutatti tulee myyntiin yleensä tuoreena. Sen kilohinnaksi muodostui 3, euroa. Siinä on laskua 56 snt/kg edellisvuoteen verrattuna. Hinnanlaskua lienee lisännyt myös herkkutatin huonompi laatu. Herkkutatilla on useampia laatuluokkia ja hintaerot niiden välillä ovat suuria. Ensimmäisen luokan herkkutatin määrä jää usein pieneksi. Kilot kertyvät heikompilaatuisesta sienestä. Sieniyritysten antamien tietojen mukaan keskihinnat vaihtelivat nyt 1,5, euroon. Poimintatuloa kertyi 47 4 euroa, josta ItäSuomen osuus oli euroa. Vuonna 211 herkkutattisato oli keskinkertainen ja myyntimääräksi saatiin 337, tn. Enin osa herkkutateista kerättiin ItäSuomesta ja loput Oulun läänistä. Herkkutatista maksettiin keskimäärin 3,56 euroa/kg. Hintavaihtelu oli,55,1 euroa/kg. Poimintatuloa kertyi 1,2 milj. euroa. Vuonna 21 herkkutatin myyntimäärä oli 747,5 tn ja poimintatulo 2,6 milj. euroa. Suurin myyntimäärä saavutettiin vuonna 23, jolloin määrä oli 1,2 milj. kg. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan tuoreen/jäähdytetyn tatin tuontia ei ollut. Vuonna 211 vastaava tuonti oli 8,3 tn ja kaikki tatit tuotiin Saksasta. 14

15 Jäädytetyllä tatilla ei ole omaa nimikettä, joten herkkutattitiedot eivät selviä tilastosta. Ne kuuluvat ryhmään muut sienet, jonka kokonaisvientimäärä oli 9,1 tn (v ,7 tn). Koko määrä vietiin Italiaan, joten sienet olivat todennäköisesti herkkutattia Haaparousku Haaparousku on kaupallisesti tärkein rousku. Rouskuista tehdään pääasiassa suolasientä. Suolasienistä tehty sienisalaatti taas kuuluu suomalaiseen ruokapöytään. Rouskut ovat lähes kaikki ryöpättäviä sieniä, jotka tulevat myyntiin useimmiten keitettysuolattuna. Vuosi 212 oli heikko sienivuosi myös haaparouskulla. Myyntiin sitä tuli 24,9 tn. Määrä on murtoosa edellisvuoden määrästä. Lähes kaikki kerättiin ItäSuomen metsistä. Haaparouskusato oli keskimääräistä parempi vuonna 211. Niinpä varastoissa oli vielä syksyllä 212 edellisvuotista myymätöntä sientä. Se aiheutti menekkivaikeuksia. Kilohintana maksettiin 1,48 euroa. Se laski 51 senttiä/kg edellisvuodesta. Poimintatuloa muodostui 36 8 euroa. Vuonna 211 haaparouskua tuli myyntiin 24,5 tn. Melkein kaikki kerättiin ItäSuomen alueelta. Haaparouskun kilohinta oli 1,99 euroa. Poimintatuloksi saatiin 47 9 euroa. Viime aikojen paras haaparouskuvuosi oli 23. Silloin myyntimäärä kohosi 34,4 tn Kangasrousku Kangasrouskun satovaihtelu on pienempää kuin muilla rouskuilla. Se suosii kasvupaikkana kuivahkoja mäntymetsiä. Sieni kasvaa usein isoina ryhminä. Kangasrousku on kaupallisesti toiseksi tärkein rousku. Sientä kasvaa lähes koko maan alueella. Myyntitietojakin tulee yleensä useammalta suuralueelta. Kangasrouskua tuli myyntiin 24,7 tn vuonna 212. Myös sen määrä oli huomattavasti pienempi kuin edellisvuonna. Suurin osa kerättiin ItäSuomen metsistä ja loput LänsiSuomesta. Kangasrouskusta maksettiin 1,63 euroa/kg. Hinnassa oli pieni nousu edellisvuoteen verrattuna. Poimintatuloa kertyi 4 2 euroa. Vuonna 211 kangasrouskua poimittiin myyntiin 8, tn. Poimintaalueina olivat ItäSuomi, LänsiSuomi ja Oulun lääni. Kilohinta oli 1,5 euroa ja poimintatuloksi muodostui 12 euroa. Vuonna 23 kangasrouskun myyntimäärä ylsi 139,4 tonniin Karvarousku Karvarouskusato jäi muiden rouskujen tapaan heikoksi vuonna 212. Karvarouskua saattaa hyvinä satovuosina esiintyä runsaastikin. Haaparouskun ja kangasrouskun jälkeen se on arvostetuin rousku. Jos e.m. rouskujen sato jää heikoksi, niin silloin karvarouskua poimitaan myyntiin enemmän. Eniten myyntipoimintaa on ItäSuomessa. Karvarouskun myyntitietoja ei saatu yhtään vuonna 212. Vuonna 211 karvarouskua tuli myyntiin vajaa 8 kg. Sitä poimittiin kaikilla muilla suuralueilla paitsi Lapin läänissä. Karvarouskukilosta maksettiin 1,6 euroa. Poimintatuloa kertyi 1 2 euroa Suppilovahvero Suppilovahvero on myöhäissyksyn sieni. Se ei ole arka pakkaselle ja satokausi venyykin usein pitkäksi. EteläSuomessa sitä voi leutoina syksyinä esiintyä vielä marrasjoulukuussa. Suppilovahveroa saattaa löytää 15

16 suuriakin rykelmiä sammaleisesta vanhasta kuusimetsästä. Joinakin syksyinä sientä on ollut niin runsaasti, että ostot on lopetettu ennen satokauden päättymistä. Suppilovahvero on helposti tunnistettavana sienenä kotitarvepoimijoiden suosima sieni. Suppilovahveroa voi kevyehkönä sienenä helposti kuivata. Sientä myydään paljon toreilla ja siellä syksyn ensimmäiset suppilovahverot ovat usein ulkomaisia. Suppilovahverosato oli keskimääräistä huonompi vuonna 212. Myyntiin sitä kerättiin 9, tn. Myyntitietoja saatiin kaikilta muilta suuralueilta paitsi Lapin läänistä. Suppilovahveron esiintymisraja on siirtynyt yhä pohjoisemmaksi. Kilohintana maksettiin 2,36 euroa. Hinta kohosi edellisestä vuodesta 42 snt/kg. Poimintatuloa kertyi 21 2 euroa. Vuonna 211 suppilovahveroa kerättiin myyntiin 33,1 tn. Sienikilosta maksettiin 1,94 euroa ja poimintatuloksi saatiin 64 euroa. 2 luvulla on ollut monta hyvää suppilovahverovuotta. Vuonna 21 saavutettiin paras tulos, 91,4 tn Mustatorvisieni Mustatorvisienisato vaihtelee vuosittain. Kaikkina vuosina sitä ei esiinny ollenkaan. Hyvinä vuosina sitä voi löytää isohkoja ryhmiä yleensä sammaleisesta vanhasta metsästä. Mustatorvisieni on ohutmaltoinen sieni, jota on helppo kuivata. Maku on hyvä, mutta haittapuolena ruoanvalmistuksessa on tumma väri. Mustatorvisienisato jäi vähäiseksi vuonna 212. Sitä tuli myyntiin vain 12 kg. Kaikki sienet poimittiin Itä Suomen alueelta. Kilohintana maksettiin 5,94 euroa. Poimintatuloa saatiin 7 euroa. Vuonna 211 mustatorvisienen myyntiä oli 22 kg. Kilohinta oli 5,8 euroa ja poimintatuloa kertyi 1 3 euroa. 2luvun paras vuosi oli 23, jolloin myyntiin tuli 2 3 kg mustatorvisientä. Kevyenä sienenä määrä oli suuri Muut sienet Suomessa kasvavia sieniä on runsaasti. Osa niistä on syötäviä, osa syötäväksi kelpaamattomia ja joukossa on myös myrkyllisiä sieniä. Marsitiedustelun yhteydessä on saatu satunnaisesti myyntitietoja yleisimpien sienten lisäksi mm. lampaankäävästä, kangastatista, vaaleasta orakkaasta, keltavalmuskasta, leppärouskusta, huhtasienestä ja haperoista. Raportissa aiemmin esitellyillä sienillä on kaupallista merkitystä, mutta niiden lisäksi on monia ruokasieniä, joita ei ole tullut myyntiin. Heinäkuussa 212 tuli voimaan uusi elintarvikkeita koskeva asetus, joka koskee mm. sienikauppaa. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ylläpitää ohjeellista luetteloa kauppakelpoisista sienistä. (aiemmin kauppasienirekisteri). Näitä suositeltavia ruokasieniä on luettelossa tällä hetkellä kaikkiaan 23 ja lisäksi viljellyt ruokasienet. Vuosi 212 oli huono sienivuosi. Ns. muita sieniä ei tullut myyntiin kiloakaan. Vuonna 211 kerättiin myyntiin pieni määrä kehnäsientä. Kotitarvepoimijat keräävät syötäväksi myös monia (aiemmin) kauppasieniin kuulumattomia lajeja. Jotkut lajit soveltuvat hyvin tuoreena ruoanvalmistukseen, toiset suolattavaksi, pakastukseen tai kuivattavaksi. 16

17 4.4 Viljellyt sienet Suomessa yleisimpiä viljeltyjä sieniä ovat herkkusieni, osterivinokas ja siitakesieni. Eniten kaupallista merkitystä on herkkusienellä. Kotimaisen tuotannon lisäksi sitä tuodaan maahan erilaisina tuotteina huomattavia määriä. Tiken, Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen puutarhatilaston tietojen mukaan viljeltyjen sienten tuotanto on ollut 1,62,2 milj. kg ajanjaksolla Tietosuojasyistä kaikkia tuotekohtaisia lukuja ei julkaista. Taulukko 1. Viljeltyjen sienten tuotanto, 1 kg Tuote Herkkusieni Osterivinokas Siitakesieni Muut sienet Yhteensä 1 878,7 *) 348, 3,5 2 23,2 1 82,8 15,4 159, , ,6 25,2 166, 2 53, ,7 *) 186,4 5,1 2 16,2 1 71,7 **) 26, , 1 812, ,4 1,5 216, ,1 Herkkusienten tuonti yht. *) osterivinokas sisältyy muihin sieniin **) osterivinokas sisältyy herkkusienilukuun Lähde: Tike, Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tullihallitus, ulkomaankauppatilasto 17

18 4.5 Luomuluonnonmarjat ja sienet Marsitiedustelussa on kysytty luomuluonnonmarjojen ja sienten ostoja vuodesta 2. Kaikesta myyntiin tulevasta määrästä luomun osuus on melko pieni. Tulokset selviävät allaolevasta taulukosta. Eniten luomukeruualueita on maan pohjoisosissa lähinnä Lapin ja Oulun lääneissä. Luomukeruualueeksi hyväksytään maasto, jossa ei ole käytetty viimeisten kolmen vuoden aikana kemiallisia lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Myös etäisyys teistä on määritelty. Valvonnassa koko ketju, metsänomistajat, poimijat, tuotteiden ostajat ja jalostajat, sitoutetaan luomulaatujärjestelmään. Vuonna 212 luonnonmarjojen kerääminen painottui vahvasti ItäSuomen alueelle, jossa luomukeruualueita on vähemmän. Varsinkin mustikkaa kerättiin ennätysmäärä, mutta luomumustikan osuus jäi pieneksi. Poimijan saama hinta luomumarjojen myynnistä ei juuri poikkea tavallisten marjojen myyntihinnoista. Luomulisästä hyötyy vasta ostaja ja jalostaja. Tuotteiden edelleen markkinointi helpottuu, jos tuote on luomua. Luomuluonnonsienistä ei saatu vieläkään yhtään myyntitietoa. Vuonna 212 saatiin luomumarjojen myyntitietoja mustikasta, puolukasta, lakasta, variksenmarjasta ja karpalosta. Puolukkamäärä väheni neljännekseen edellisestä vuodesta, jolloin määrä oli poikkeuksellisen suuri. Luomupuolukan osuus oli 6 %. Luomumustikkamäärä lisääntyi jonkin verran edellisestä vuodesta. Sen osuus mustikan kokonaismäärästä oli 13 %. Luomulakkaa kerättiin edellisvuotta enemmän. Taulukko 2. Luomuluonnonmarjojen kauppaantulo vuosina Luonnonmarjat MUSTIKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa PUOLUKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa LAKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa VARIKSENMARJA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa , , , , , , , , , , , , , , , , , , , TYRNI KARPALO kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa ) , vähäinen määrä/tietoa ei julkisteta 18

19 4.6 Kotimaisten ja ulkomaalaisten poimijoiden poimintaosuus Vuonna 211 tiedusteltiin ensimmäisen kerran, paljonko luonnonmarjojen sekä luonnonsienten kokonaismääristä kerättiin kotimaisin voimin ja paljonko ulkomaalaisten voimin. Ensimmäisinä vuosina ulkomaalaisia poimijoita oli etupäässä Oulun ja Lapin läänien alueilla, mutta nyt myös muualla Suomessa. Vuonna 212 ulkomaalaisia poimijoita oli paljon ItäSuomen alueella, jossa sekä mustikkaa että puolukkaa oli runsaasti. Hyvinä lakkavuosina korkea kilohinta houkuttelee poimijoita Lappiin, mutta nyt sato oli siellä niukka. Ilman ulkomaalaisia poimijoita luonnonmarjat jäisivät suurimmaksi osaksi metsään ja soille. Kotimaisten myyntipoimijoiden määrä on vähentynyt ikääntymisen myötä eikä uusia poimijoita ole juuri tullut. Innokkaat poimijat keräävät lähinnä omaan talouteen, sukulaisille ja tuttaville. Marjojen ja sienten kilohinta ja siitä saatu kokonaistulo ratkaisevat sekä kotimaisten että ulkomaalaisten poimijoiden kiinnostuksen. Luonnonsienten myyntimäärästä ulkomaalaisten keräämä osuus on vähäinen. Ulkomaalaisten poimijoiden poimintamääräosuudet kysyttiin marja ja sienikauppaa harjoittavilta yrityksiltä. Kaikilta toimijoilta ei näitä tietoja saatu. Vuoden 211 tulokset antavat paremman kuvan kotimaisten ja ulkomaalaisten poimijoiden poimimien määrien osuudesta. Silloin ei vastanneiden osuus oli huomattavasti pienempi ja tulos siten tarkempi. Luonnonmarjojen kohdalla vuonna 212 ei vastanneiden osuus edustaa niin suurta joukkoa, että tulokset eivät anna oikeata kuvaa. Luonnonsienten poimijoiden osuus on luotettavampi. Ulkomaalaisiksi poimijoiksi laskettiin satokauden ajaksi tänne tulleet poimijat, mutta ei täällä vakituisesti asuvia ulkomaalaisia. Taulukko 3. Kotimaisten ja ulkomaalaisten poimijoiden poimima osuus koko myyntimäärästä vuosina 211 ja 212, % Tuote 212 Lappi % Oulu+ Kainuu % ItäSuomi % Länsi Suomi % Koko maa % LUONNONMARJAT Kotimaiset poimijat Ulkomaalaiset poimijat Ei vastattu Yhteensä Poimittu marjoja, kg LUONNONSIENET Kotimaiset poimijat Ulkomaalaiset poimijat Ei vastattu Yhteensä Poimittu sieniä, kg

20 Tuote 211 Lappi % Oulu+ Kainuu % ItäSuomi % Länsi Suomi % Koko maa % LUONNONMARJAT Kotimaiset poimijat Ulkomaalaiset poimijat Ei vastattu Yhteensä Poimittu marjoja, kg LUONNONSIENET Kotimaiset poimijat Ulkomaalaiset poimijat Ei vastattu Yhteensä Poimittu sieniä, kg

21 4.7 Luonnonmarjojen ja sienten varastointituki Luonnonmarjoille ja sienille on maksettu varastointitukea vuodesta 1997 lähtien. Tuen tarkoituksena on edistää kotimaisten marjojen ja sienten talteenottoa ja hyödyntämistä. Varastoidulle lakalle maksetaan tukea enintään 34 snt/kg, muille luonnonmarjoille 1 snt/kg ja luonnonsienille 42 snt/kg. Vuonna 212 varastointitukea maksettiin luonnonmarja ja sieniyritysten hakemusten mukaan yhteensä euroa. Hakemuksia tuli 15 yritykseltä. Varastoissa olevia hyväksyttyjä tuotekiloja oli yhteensä 1,12 milj. kg. Luonnonmarjoista mustikkaa ja puolukkaa oli molempia,45 ja variksenmarjaa,8 milj. kg. Varastoissa oli myös pieniä määriä lakkaa, mesimarjaa, pihlajanmarjaa, karpaloa ja tyrniä. Sientä oli varastoissa,11 milj. kg. Vuonna 211 varastointitukea maksettiin vastaavasti euroa. Hakemuksia oli silloin 13. Varastoissa olevia hyväksyttyjä tuotekiloja oli yhteensä 1,4 milj. kg. Määrällisesti eniten oli mustikkaa,5, puolukkaa,3 ja variksenmarjaa,2 milj. kg. Lisäksi oli pieniä määriä muita luonnonmarjoja. Sienivarastoja oli,2 milj. kilon verran. Taulukko 4. Varastointituen jako vuosina (enintään euroa/kg) Tuote euroa/kg Puolukka Mustikka Pihlajanmarja Karpalo Lakka Tyrni Juolukka Metsävadelma Tatit Kantarelli Rouskut Korvasieni,1,1,1,1,34,1,1,1,42,42,42,42 21

22 4.8 Luonnonmarjojen tuonti ja vienti Tuoreiden luonnonmarjojen tuonti ja vientitietoja saadaan tuotekohtaisesti vain mustikasta ja puolukasta. Jäädytetyistä luonnonmarjoista on vain mustikalla oma nimike. Muut luonnonmarjat kuten esim. puolukka, kuuluvat useamman marjan muodostaman tuotenimikkeen alle. Tuonti ja vientiluvut on tilastoitu kalenterivuosittain ja saattavat sisältää edellisen satovuoden määriä. Mustikan ja puolukan maakohtaisia tuonti ja vientilukuja on käsitelty ko. tuotetta koskevissa kappaleissa. Raportin lopussa on Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston tuonti ja vientilukuja koskeva taulukko vuosilta Taulukko 5. Tuonti ja vienti vuosina 211 ja 212 Luonnonmarjat (Huom. ne luonnonmarjat, joilla on oma nimike) Tuote Tuonti Tuonti Vienti Vienti kg 1 1 kg 1 Tuoremustikka Jäädytetty mustikka (ilman sokeria) Tuorepuolukka 71,9 4 81,7 14,8 64, ,1 38,8 518,2 3 43,2 855, , , ,9 Tuote Tuonti Tuonti Vienti Vienti kg 1 1 kg 1 Tuoremustikka Jäädytetty mustikka (ilman sokeria) Tuorepuolukka 112, ,5 67,1 537, ,6 186,1 99,3 3 86,2 278,7 391, ,7 921,7 Lähde: Tullihallitus, ulkomaankauppatilasto 22

23 5 Poimintatulot yhteensä sekä tulojen jakautuminen suuralueittain Luonnonmarjoista kertyi poimintatuloa yhteensä 25,3 milj. euroa vuonna 212. Se on Marsitiedustelun aikana suurin määrä. Mustikkaa ja puolukkaa kerättiin erittäin hyvän sadon ansiosta paljon. Samalla molempien marjojen kilohinnat laskivat. Lakkasato on ollut jo useita vuosia peräkkäin heikko. Muita luonnonmarjoja poimittiin myyntiin vähän. Ulkomaalaisille poimijoille riitti mustikkaa ja puolukkaa runsaasti ja ilman suurempia taukoja poimittavaksi. ItäSuomessa oli poikkeuksellisesti paras satotilanne. Poimintatuloilla mitattuna ItäSuomessa kerättiin euroja 51 % koko määrästä. Oulun läänin osuus poimintatuloista oli 25 %, Lapin läänin 2 % ja LänsiSuomen 4 %. Mustikasta saadut poimintatulot olivat yhteensä 12,2 milj. euroa ja puolukan 11,6 milj. euroa. Puolukka pitää yleensä poimintatulojen kärkisijaa, mutta vuonna 212 mustikka ohitti sen. Lakan kilohinta kohosi 3, euroa/kg edellisvuodesta useamman heikon satovuoden johdosta. Poimintatuloa lakasta kertyi 1,4 milj. euroa. Vuonna 211 luonnonmarjojen poimintatulo oli 21,7 milj. euroa. Silloin puolukkasato oli erittäin runsas ja kilohinta hyvä. Siitä saatu poimintatulo olikin 13, milj. euroa. Mustikkasatokin oli keskimääräistä parempi. Mustikan myyntimäärä oli 3,1 milj. kg. Hyvä kilohinta kerrytti poimintatuloa 7,5 milj. euroa. Lakkasato oli heikko ja muita luonnonmarjoja poimittiin myyntiin vähänlaisesti. Poimintatuloosuudesta Oulun läänissä kerättiin 45 %, LänsiSuomessa lähinnä Pohjanmaalla 32 %, Lapin läänissä 14 %. ItäSuomessa luonnonmarjasato oli heikko ja osuus poimintatuloista jäi 9 %:iin. Luonnonsienistä saatiin poimintatuloa 63 euroa vuonna 212. Tulos on 2luvun heikoin ja se laski kolmannekseen edellisvuodesta. Viileät säät ja sateisuus johtivat heikkoon sienisatoon. Eniten poimittiin myyntiin herkkutattia 135,7 tn. Määrä oli kuitenkin vain murtoosa parhaista myyntivuosista. Herkkutattien poimintatulo oli 47 4 euroa. Suolasienenä käytettäviä rouskuja oli vielä varastoissa. Huono markkinatilanne laski kilohintoja. Rouskuista kertyi poimintatuloa yhteensä 77 euroa. Kantarellia kerättiin myyntiin lähes edellisvuoden määrä. ItäSuomen osuus poimintatuloista oli 9 %, LänsiSuomen 8 % ja loppuosuus 2 % jakautui Lapin ja Oulun läänien kesken. Vuonna 211 luonnonsienten poimintatulo oli 2, milj. euroa. Herkkutattimyynnistä muodostui 1,2 milj. euron poimintatulo. Rouskuista kertyi tuloa,5 milj. euroa. Kantarellia, suppilovahveroa ja korvasientä tuli myyntiin runsaasti. Niiden yhteinen poimintatulo oli,2 milj. euroa. ItäSuomen osuus poimintatuloista oli 89 %, LänsiSuomen 7 % ja Oulun läänin 4 %. Luonnonmarjoista ja sienistä kertyi poimintatuloa yhteensä 26, milj. euroa vuonna 212. Tulos oli vuodesta 1977 alkaneen Marsitiedustelun ennätys nimellisin hinnoin laskettuna. Reaalisesti vuoden 1994 poimintatulo oli jonkin verran parempi. Luonnonmarjojen osuus poimintatuloista oli 98 %. Luonnonmarjatulojen suuruuteen vaikutti oleellisesti mustikan ja puolukan erittäin runsas sato. Luonnonsienisato taas jäi niukaksi. Eniten euroja kerrytti mustikka 12,2 milj. euroa. Puolukka jäi toiseksi 11,6 milj. euron tuloksella ja kolmanneksi tuli lakka 1,4 milj. eurolla. Luonnonsienistä herkkutatti ylsi,4 milj. euron tulokseen. Alueena ItäSuomessa kerättiin 51 % kaikista poimintatuloista. Oulun läänin osuus oli 25 %, Lapin läänin 2 % ja LänsiSuomen 4 %. Vuonna 211 luonnonmarjoista ja sienistä saatu poimintatulo oli 23,6 milj. euroa. Tulos oli erittäin hyvä. Sitä edesauttoi runsas puolukkasato. Mustikkaa ja sieniäkin tuli keskimääräistä paremmin. 23