ESPANJAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 ESPANJAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnitteluosasto 2010 Elina Kirjalainen

2 Espanjan eläkejärjestelmä Päivitetty: joulukuu 2010 Lisätietoja: Elina Kirjalainen puh kv-tiimi: Mika Vidlund, Hannu Ramberg, Antti Mielonen, Elina Kirjalainen Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Tel , Fax

3 Espanjan eläkejärjestelmä Espanjan eläketurva perustuu pääasiassa työntekoon. Lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeistä ja vähimmäiseläkejärjestelmästä. Viimesijaisista toimeentulotukietuuksista vastaavat itsenäiset kunnat. Lakisääteisen turvan lisäksi Espanjassa on työmarkkinaperusteisia lisäeläkejärjestelmiä ja vapaaehtoista eläkevakuuttamista. Lakisääteistä eläketurvaa täydentävien järjestelmien merkitys on vähäinen. Pääosa palkansaajista kuuluu yleiseen eläkejärjestelmään. Sitä korvaavat erityisalojen eläkejärjestelmät, joita ovat yrittäjien, maatalousalan, merimiesten, kaivostyöntekijöiden ja kotitaloustyöntekijöiden eläkejärjestelmät. Lisäksi maassa on julkisen sektorin eläkejärjestelmät virkamiehille, armeijan työntekijöille ja oikeuslaitokselle. Vakuutetut, jotka ovat maksaneet päivää vakuutusmaksuja ennen vuotta 1967 kuuluvat aikaisemmin voimassa olleeseen työeläkejärjestelmään (Pensiones del Seguro Obligatorio de Vejez e Invalidez, SOVI). Yrittäjille on oma vakuutusjärjestelmänsä, mutta he voivat halutessaan vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti myös yleisessä järjestelmässä. Myös muiden henkilöiden on mahdollista liittyä vapaaehtoisesti yleiseen järjestelmään. Eläkejärjestelmän kehitys on mennyt viime vuosikymmeninä siihen suuntaan, että erityisalojen eläkejärjestelmiä on vähennetty ja järjestelmiä on yhdenmukaistettu palkansaajien yleisen järjestelmän kanssa. Ajankohtaista Lakisääteiset eläkkeet perustuvat puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen vuonna 1995 tekemään Toledon sopimukseen. Eläkejärjestelmä on uudistusten tarpeessa ja muutoksista on keskusteltu 2000-luvun ajan. Merkittäviä muutoksia ei kuitenkaan ole tehty. Tärkeimmät viime vuosien uudistukset liittyvät työeläkkeiden määräytymiseen ja vapaaehtoisiin eläkkeisiin. Eläkkeen lykkääminen tehtiin mahdolliseksi yksityisellä sektorilla vuonna Vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen yli 65-vuotiaana työskentelyä jatkavan eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotus ja yli 60-vuotiaiden sosiaaliturvamaksuja alennettiin. Myös varhennetun vanhuuseläkkeen ehtoja muutettiin niin, että eläkkeen saa vain työttömäksi jäänyt henkilö, jolla on riittävän pitkä vakuutusaika. Osa-aikainen työnteko tehtiin mahdolliseksi eläkkeen rinnalla (eläkettä vähennetään työajan perusteella). Vuonna 2007 varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja nostettiin 60 vuodesta 61 vuoteen ja vakuutusaikavaatimusta nostettiin niiden vakuutettujen osalta, jotka ovat liittyneet järjestelmään vuoden 1967 jälkeen. Eläkepalkan laskennassa käytetään nyt viimeisten 15 vuoden ansioita kun aikaisemmin eläke määräytyi vain viimeisen työssäolovuoden ansioiden mukaan (ansiokattoon asti). Vuonna 2007 parannettiin myös leskeneläkkeiden ja vähimmäiseläkkeiden tasoa ja laajennettiin leskeneläkeoikeus koskemaan eronneita ja samaa sukupuolta olevia puolisoita. Myös työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiskriteerejä tiukennettiin eikä työkyvyttömyyseläke voi uuden lainsäädännön mukaan olla vanhuuseläkettä suurempi. ELÄKETURVAKESKUS 3

4 Eläkejärjestelmän huoltosuhde heikkenee väestön ikääntyessä. Pieni syntyvyys, eliniän nousu ja korkeat eläke-etuudet asettavat haasteita eläkejärjestelmän taloudelliselle kestävyydelle. Täyden työuran perusteella maksettava eläke vastaa Espanjassa 81 prosenttia eläkettä edeltäneistä ansioista kun OECD-maiden keskiarvo on 59 %. Espanjassa on myös vanhuusköyhyyttä. Köyhyys johtuu ensinnäkin siitä, että suurelle osalle eläkeläisistä maksetaan lyhyen työuran vuoksi vähimmäiseläkettä. Lisäksi reaalitulojen nousu on aiheuttanut ikääntyneiden tulojen jäämistä jälkeen palkansaajien tuloista. Eläkejärjestelmän reformitoimenpiteitä on ehdotettu vuonna Merkittävimpiä muutoksia olisi eläkeiän nosto 65 vuodesta 67 vuoteen ja eläkepalkan laskeminen pidemmän ajan kuin viimeisten 15 vuoden perusteella. Muutoksia koskevia ehdotuksia on vastustettu voimakkaasti. Hallinto Eläkejärjestelmä koostuu palkansaajien yleisestä järjestelmästä, yrittäjien järjestelmästä, hiilikaivostyöläisten järjestelmästä, kalastajien järjestelmästä, maataloustyöntekijöiden järjestelmästä ja kotitaloustyöntekijöiden järjestelmästä. Kuntien, itsenäisten hallintoalueiden ja tiettyjen laitosten työntekijät on vakuutettu yleisessä järjestelmässä ja muut virkamiehet kuuluvat julkisiin keskinäisiin järjestelmiin. Lakisääteinen eläketurva kuuluu kokonaisuudessaan työ- ja maahanmuuttoministeriön (Ministerio de Trabajo e Inmigración) valvontaan. Yleinen sosiaaliturvarahasto (Tesorería General de la Seguridad Social, TGSS) hallinnoi järjestelmän varoja, rekisteröi työnantajat ja vakuutetut sekä kerää vakuutusmaksut. Työkyvyttömyyden määrittelystä vastaa lautakunta (EVI), joka toimii kansallisen sosiaaliturvalaitoksen valvonnan alaisuudessa. Kansallinen sosiaaliturvalaitos (Instituto Nacional de la Seguridad Social, INSS) hallinnoi järjestelmää ja maksaa etuudet. Merimiesten sosiaaliturvalaitos (Instituto Social de la Marina, ISM) hallinnoi merimiesten sosiaaliturvaa yhdessä yleisen sosiaaliturvarahaston kanssa. Vähimmäisetuuksien hallinnosta vastaa sosiaalipalvelulaitos (Instituto de Mayores y Servicios Sociales, IMSERSO). 4 ELÄKETURVAKESKUS

5 Kuva 1. Espanjan eläkejärjestelmän hallinto Järjestelmä Vähimmäiseläkkeet Työeläkkeet Työmarkkinaperusteinen ja vapaaehtoinen eläketurva Hallinto Sosiaalipalvelulaitos Kansallinen sosiaali- Yksityiset eläkelaitokset ja työ- (Instituto turvalaitos (Instituto markkinaperusteiset eläkerahastot de Mayores y Nacional de la Seguridad (Asociación de Instituciones de Servicios Sociales, Social, INSS) ja Inversión Colectiva y Fondos de IMSERSO) Merimiesten sosiaaliturvalaitos (Instituto Social de la Marina, Pensiones, INVERCO) Eläkemaksujen kerääminen Valvonta ISM) Yleinen sosiaaliturvarahasto (Tesorería General de la Seguridad Social, TGSS) Työ- ja maahanmuuttoministeriö (Ministerio de Trabajo e Inmigración) Valtiovarainministeriön (Ministerio de Economía y Hacienda) vakuutuksista ja eläkerahastoista vastaava osasto (Dirección General de Seguros y Fondos de Pensiones) Rahoitus Eläke-etuudet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla. Vakuutuksen ulkopuolella on marginaaliseksi luokiteltu palkkatyö, joka ei ole vakuutetun ensisijainen toimeentulo. Valtio kustantaa työeläkkeiden vähimmäistason (pensión mínima) ja vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet. Palkansaajien yleistä eläkejärjestelmää korvaavien erityisalojen eläkejärjestelmien maksut määräytyvät alakohtaisesti. Yrittäjien järjestelmässä vakuutetut yrittäjät maksavat vuonna 2010 pääsääntöisesti 29,8 prosentin vakuutusmaksua. Sitä maksetaan ansioista, joiden alaraja on 841,80 ja yläraja Lisäksi pääosa yrittäjistä maksaa ammatin mukaan määräytyvää työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksua. Palkansaajien yleisen eläkejärjestelmän rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Taulukossa 1 ovat palkansaajien yleisen eläkejärjestelmän vakuutusmaksut ja muut lakisääteiset sosiaaliturvamaksut vuonna Erillistä eläkemaksua ei ole. Yleisellä sosiaaliturvamaksulla rahoitetaan sairausvakuutus- ja vanhempainetuudet sekä työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perheeläkkeet. ELÄKETURVAKESKUS 5

6 Taulukko 1. Yleiseen eläkejärjestelmään kuuluvan palkansaajan sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2010 (%) Vakuutusmaksu Työnantaja Työntekijä Yhteensä Yleinen sosiaalivakuutusmaksu (sis. eläkkeet) 23,6 4,7 28,3 Työttömyysvakuutusmaksu 5,5 1,55 7,05 Palkkatakuurahasto (FOGASA) 0,2-0,2 Ammatillinen koulutus 0,6 0,1 0,7 Työtapaturmat ja ammattitaudit Vaihtelee alan mukaan 0,9-7,15 % Palkansaajien yleisessä eläkejärjestelmässä työntekijät on jaettu 11 luokkaan ammattialojen mukaan. Vakuutusmaksujen perusteena olevien ansioiden ylä- ja alaraja määräytyy ammattiluokan mukaan. Vakuutusmaksujen perusteena olevat ansiorajat on kerrottu taulukossa 2. Taulukko 2. Vakuutusmaksun perusteena olevien ansioiden ala- ja ylätulorajat eri ammattiryhmissä vuonna Maksuryhmät Ammatit Alaraja Yläraja 1 Diplomi-insinöörit ja ylemmän korkea-koulututkinnon suorittaneet 1 031, Insinöörit, asiantuntijat ja tutkinnon suorittaneet assistentit 855,90 3 Toimiston- ja verstaanjohtajat 744, Assistentit (ei tutkintoa), hallinnolliset virkailijat, apulaiset, 738,90 hallinnolliset avustajat 8 11 Ammattimiehet ja -asiantuntijat, ammattitaidoton työvoima, alle 18-vuotiaat työntekijät 24,63 /pv. Yrittäjät Yleinen 841,80 Yrittäjät Yli 50-vuotiaat, joilla alle 5 v. vakuutusaikaa 907, ,60 /pv , ,90 Työttömyysetuuksien saamisen ajalta valtio maksaa eläkejärjestelmän työnantajamaksun ja 35 % työntekijämaksusta. Työntekijä maksaa 65 % työntekijämaksusta. Maksujen perusteena olevana palkkana käytetään työttömyyttä edeltäneiden kuuden kuukauden keskipalkkaa. Eläkemaksujen maksamisen aika (4 kk 2 v) vaihtelee sen mukaan, kuinka monta päivää henkilö on ollut vakuutettuna työttömyyttä edeltäneiden kuuden vuoden aikana. Poikkeuksen muodostavat 52-vuotiaat ja sitä vanhemmat, joiden vanhuuseläkemaksut maksetaan vanhuuseläkeikään saakka. Eläkemaksut maksetaan vähimmäispalkan määrältä, joka on 633,30 vuonna ELÄKETURVAKESKUS

7 Vakuutusmaksuhyvityksiä myönnetään vähintään 60-vuotiaille työntekijöille ja ne koskevat sekä työnantaja- että työntekijämaksua. 60-vuotiaan kohdalla hyvityksen määrä on 50 % ja määrä nousee 10 prosentilla vuosittain niin, että 65-vuotiaiden kohdalla ei makseta lainkaan vakuutusmaksuja. Yrittäjien vakuutusmaksut Vuonna 2010 yrittäjien yleisessä järjestelmässä vakuutetut maksavat 29,8 % vakuutusmaksua. Maksuun sisältyy myös lyhytaikaisen työkyvyttömyyden vakuutusmaksu (sairauspäiväraha). Mikäli henkilöllä ei ole edellä mainittua vakuutusta, vakuutusmaksu on 26,5 %. Työtapaturmien ja ammattitautien varalta maksetaan vuodesta 2010 alkaen erillistä alan mukaan määräytyvää vakuutusmaksua (Cotización a la seguridad social por las contingencias de accidentes de trabajo y enfermedades profesionales). Sen määrä vaihtelee 0,9 prosentin ja 7,15 prosentin välillä. Yrittäjät, jotka eivät kuulu työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen, maksavat 0,1 prosentin vakuutusmaksua, jolla rahoitetaan raskauden ja imettämisen aikaisia etuuksia. Vuonna 2010 vakuutusmaksun perusteena olevien tulojen tulee olla vähintään 841,80 ja enintään 3 198,00. Yli 50-vuotiaiden yrittäjien maksun perusteena olevat tulot ovat vuonna 2010 pääsääntöisesti välillä 907,50 euron ja 1 665,90 euron välillä. Eläkejärjestelmän varat Espanjan eläkejärjestelmä toimii jakojärjestelmäperiaatteella. Ainoana poikkeuksena ovat yleisen eläkejärjestelmän ulkopuolella olevat virkamiehet. Heidän eläkemaksustaan on siirretty vuodesta 2004 alkaen puoli prosenttiyksikköä eläkerahastoon. Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on lisäksi vuonna 2002 perustettu puskurirahasto, jonka varat koostuvat maksutulojen ylijäämästä. Puskurirahaston varoja voidaan käyttää työeläkkeiden rahoittamiseen kun järjestelmä on alijäämäinen. Puskurirahaston varat olivat 56 miljardia euroa ja ne muodostivat 5,2 % BKT:sta vuonna Eläkejärjestelmän tulevaisuutta pohtiva komitea on keskustellut muun muassa siitä, tulisiko leskeneläkkeiden olla tuloharkintaisia, universaaleja vai maksettuihin maksuihin perustuvia ja pitäisikö valtion vähimmäiseläkkeiden olla verorahoitteisia vai perustua sosiaaliturvamaksuihin. Eläke-etuudet Lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä maksetaan etuuksia vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman perusteella. Leskeneläkettä lukuun ottamatta vakuutetulle voidaan maksaa vain yhtä etuutta kerrallaan. Eläke-etuudet maksetaan 14 kertaa vuodessa. Yleistä järjestelmää korvaavien eläkejärjestelmien etuudet vastaavat pääsääntöisesti yleisen eläkejärjestelmän etuuksia. Tässä kuvataan yleisen eläkejärjestelmän etuuksia puuttumatta eroihin erityiseläkejärjestelmien kanssa. ELÄKETURVAKESKUS 7

8 Eläkekatto ja eläkkeiden vähimmäismäärät Eläkkeiden kuukausittainen enimmäismäärä on 2 466,20 vuonna Etuuksille on määritelty vähimmäismäärät, jotka riippuvat muun muassa siitä, onko eläkkeensaajalla hänestä taloudellisesti riippuvainen puoliso. Työeläkejärjestelmän etuuksiin maksetaan lisää, mikäli ansio-, pääoma- ja eläketulojen yhteismäärä on alle 6 923,90 vuonna Lisää maksetaan niin, että eläke on vähintään vähimmäismäärän suuruinen. Ennen vuotta 1967 voimassa olleen eläkejärjestelmän (SOVI) mukaisten vanhuus- työkyvyttömyysja perhe-eläke-etuuksien vähimmäismäärä on 375,70 vuonna Eläkeikä Vanhuuseläkeikä on pääsääntöisesti 65 vuotta, mutta joihinkin ryhmiin sovelletaan alempaa eläkeikää. Alempi eläkeikä koskee tietyin ehdoin joitakin ammattiryhmiä ja työkyvyttömiä. Tiettyjen ammattiryhmien ja erityiseläkejärjestelmien alennetut eläkeiät on kerrottu liitteessä 1. Myös henkilöt, jotka työskentelevät raskaissa, vaarallisissa tai terveyttä vaarantavissa olosuhteissa tai käsittelevät myrkkyjä, voivat olla oikeutettuja varhennettuun eläkkeeseen. Vanhuuseläkeiän nostamista 67 vuoteen on esitetty. Vanhuuseläkkeelle jääminen ennen 65 vuoden ikää on mahdollista tietyin edellytyksin työkyvyttömille. Eläkkeen varhentamismahdollisuus on pääsääntöisesti vain henkilöillä, jotka olivat vakuutettuina lakkautetun järjestelmän (SOVI) mukaan. Työttömät voivat saada varhennetun vanhuuseläkkeen 61 vuoden iästä. Varhennettuun eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys. Vanhuuseläkkeen on voinut ottaa lykättynä vuodesta 2002 alkaen. Lykättyyn eläkkeeseen maksetaan vakuutusajan perusteella määräytyvä lykkäyskorotus ja yli 60-vuotiaat maksavat alennettuja vakuutusmaksuja. Vanhuuseläke (Pensión de jubilación) Etuuksien määrään vaikuttavat muun muassa vakuutusajan pituus, vakuutetun ansiotulot, eläkkeensaajan ikä, perhesuhteet ja eläkkeensaajan ansiotulot. Vanhuuseläkkeen saamiseksi edellytetään vähintään 15 vuoden vakuutusaikaa, josta kaksi vuotta on oltava eläkkeelle jäämistä edeltävien 15 vuoden aikana. Täyteen vanhuuseläkkeeseen oikeuttaa 35 vuoden vakuutusaika. Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen laskennassa otetaan vakuutusaikana huomioon esimerkiksi kaksi vuotta lapsenhoitoa lasta kohden ja yksi vuosi päivittäisissä toimissa apua tarvitsevan sukulaisen hoitoa. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeensaajan saavuttaessa vanhuuseläkeiän. Eläkkeen määräytymisehdot eivät kuitenkaan muutu. 8 ELÄKETURVAKESKUS

9 Eläkkeen määräytyminen Kuukausieläke lasketaan kertomalla eläkepalkka vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvällä kertoimella. Vanhuuseläkkeen laskennassa käytettävä eläkepalkka määräytyy jakamalla eläkkeelle jäämistä edeltäneiden 180 kuukauden (15 vuoden) vakuutusmaksun perusteena oleva palkka luvulla 210. Eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 24 kuukauden ansioihin ei tehdä indeksitarkistusta, mutta aikaisemmat ansiot tarkistetaan kuluttajahintaindeksin mukaan. Vakuutusaika vaikuttaa eläkekarttumaan. 15 vakuutusvuoden jälkeen etuuden määrä on 50 % eläkepalkasta. Seuraavien kymmenen vuoden aikana eläkettä karttuu 3 % vuosittain ja tämän jälkeen 2 % vuosittain. Täysi eläke (100 % eläkepalkasta) karttuu 35 vuodessa. Täysi eläke, jonka kuukausimäärä on 100 % eläkepalkasta, maksetaan 35 vuoden vakuutusajan perusteella Eläke voi olla enintään 100 % eläkepalkasta. Poikkeuksena tähän on lykätty eläke. Enimmäiseläke on ,80 vuodessa eli 2 466,20 kuukaudessa (14 kuukausierää) vuonna Eläkkeisiin ei makseta lisiä, mutta eläkkeen vähimmäismäärä on korkeampi, mikäli eläkkeensaajalla on hänestä taloudellisesti riippuvainen puoliso. Vähimmäismäärä on matalampi, jos eläkkeensaajalla on puoliso, joka ei ole hänestä taloudellisesti riippuvainen. Eläke yli 65-vuotiaalle yksinäiselle eläkkeensaajalle vuonna 2010 on 587,80 kuukaudessa ja 725,20 tai 557,50 naimissa olevalle riippuen siitä, onko eläkkeensaajalla hänestä taloudellisesti riippuvainen puoliso. Alle 65-vuotiaan vähimmäiseläke on 549,80 kuukaudessa ja 679,70 tai 519,50 naimissa olevalle riippuen siitä, onko eläkkeensaajalla taloudellisesti riippuvainen puoliso. Työeläkejärjestelmän etuuksiin maksetaan lisää, mikäli ansio-, pääoma- ja eläketulot ovat alle 6 923,90 vuonna Lisää maksetaan niin, että eläke on vähintään vähimmäismäärän suuruinen. Varhennettu vanhuuseläke ennen vuotta 1967 vakuutettuna olleille Eläkkeen varhentaminen on pääsääntöisesti mahdollista vain henkilöille, jotka olivat vakuutettuina lakkautetun järjestelmän (SOVI) mukaan. He voivat jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle 60-vuotiaana. Eläkkeeseen tehtävä varhennusvähennyksen määrä vaihtelee sen mukaan, onko eläkkeelle jääminen vapaaehtoista. Mikäli eläkkeelle jääminen on vapaaehtoista, eläkkeeseen tehdään 8 prosentin varhennusvähennys varhennusvuotta kohden. Mikäli eläkkeelle jääminen ei ole vapaaehtoista, varhennusvähennys määräytyy samoin kuin muilla vakuutetuilla. Tällöin varhennusvähennys vaihtelee 8 prosentista (30 vuoden vakuutusaika) 6 prosenttiin (40 vuoden vakuutusaika). Varhennettu vanhuuseläke vuoden 1967 jälkeen vakuutetuille Vanhuuseläkkeelle jääminen ennen 65 vuoden ikää on mahdollista henkilölle, jonka työkyvyttömyyden aste on vähintään 65 %. Matalampi eläkeikä koskee myös niitä vähintään 45- prosenttisesti työkyvyttömiä, joiden vian tai sairauden oletetaan lyhentävän elinikää. Yleistä vanhuuseläkeikää alennetaan ajalla, joka vastaa 0,25 prosenttia vakuutetulle karttuneesta va- ELÄKETURVAKESKUS 9

10 kuutusajasta (0,5 %, mikäli henkilö tarvitsee jatkuvaa apua). Vastaava aika lasketaan hyväksi vakuutusaikaa määriteltäessä. Vuodesta 1967 alkaen vakuutettujen on mahdollista jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle 61 vuoden iästä alkaen, mikäli he ovat työttömiä ja olleet vakuutettuina vähintään 30 vuoden ajan. Työttömyys ei saa olla vapaaehtoista ja työttömyyden on täytynyt kestää vähintään 6 kuukautta. Edellä mainittujen tapausten lisäksi vanhuuseläke voidaan myöntää 64-vuotiaalle, mikäli eläkkeelle jäävän tilalle palkataan työtön henkilö. Liitteessä 1 kerrotaan lisäksi ammatin perusteella määräytyvistä alemmista eläkeiistä. Varhennettuun eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jonka määrään vaikuttavat muun muassa eläkkeelle jäämisen ajankohta ja vapaaehtoisuus sekä vakuutusajan pituus. Eläkkeeseen tehtävän varhennusvähennyksen määrä riippuu vakuutusajasta. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin ennen vuotta 1967 vakuutetuille. Vähintään 61-vuotiaalle työttömälle myönnettävään vanhuuseläkkeeseen tehdään varhennusvähennys riippuen vakuutusajasta vuoden vakuutusajalla vähennys on 7,5 % vuotta kohden, vuoden vakuutusajalla 7 %, vuoden vakuutusajalla 6,5 % ja 40 vuoden vakuutusajalla 6 %. Varhennetulla eläkkeellä on vähimmäismäärä, joka määräytyy eläkeläisten keskitulojen perusteella. Vuonna 2010 alle 65-vuotiaan eläkkeen määrä on vähintään 549,80 kuukaudessa. Vähimmäismäärä on 679,70 tai 519,50 naimissa olevalle riippuen siitä, onko eläkkeensaajalla taloudellisesti riippuvainen puoliso. 65 vuoden täyttämisen jälkeen maksetaan korkeampaa etuutta. Lykätty vanhuuseläke Mikäli vakuutettu jatkaa työskentelyä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen, eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotus. Tämä edellyttää, että vakuutetulla on vähintään 15 vuotta vakuutusaikaa, joista kaksi vuotta välittömästi ennen eläketapahtumaa. Mikäli vakuutetulla on vähintään 35 vuoden vakuutusaika, hänen ei tarvitse maksaa vakuutusmaksuja lukuun ottamatta määräaikaisen työkyvyttömyyden varalta maksettavaa vakuutusmaksua. Lykkäyskorotuksen määrä on 2 % jokaista lykkäysvuotta kohden 65 ja 70 ikävuoden välillä. Lykkäyskorotusta maksetaan 3 %, mikäli vakuutusaikaa on vähintään 40 vuotta. Mikäli vakuutusaikaa on yli 35 vuotta ja henkilö jatkaa työskentelyä yli 65-vuotiaana, eläke voi olla yli 100 % eläkepalkasta. Vakuutetulle, joka jää eläkkeelle yli 65-vuotiaana ja on oikeutettu enimmäiseläkkeeseen (2 466,20 vuonna 2010), maksetaan vuosittain kertakorvaus, jonka määrä on 2 % enimmäiseläkkeestä jokaista 65 vuoden täyttämisen jälkeen työskenneltyä vuotta kohden. Kertakorvaus on 3 % vuotta kohden, mikäli vakuutetulla on 40 vuotta vakuutusaikaa. Osa-aikaeläke Osa-aikaeläke (pensión de jubilación parcial) on mahdollinen tietyin ehdoin 60- tai 61- vuotiaalle (vaatimuksena osa-aikatyö) ja 65-vuotiaalle (osa-aikatyöntekoa ei vaadita). Osaaikaeläke voidaan myöntää 60-vuotiaana ennen vuotta 1967 vakuutettuna olleelle. 60 vuoden osa-aikaeläkeikä koskee myös osaa rautatie-, kaivos- ja merenkulkualan työntekijöistä sekä tietyin ehdoin työttömiä. 10 ELÄKETURVAKESKUS

11 Osa-aikaeläkkeen saamiseksi edellytetään vähintään 30 vuotta vakuutusaikaa. Yli 65- vuotiaan vakuutusajasta vähintään kaksi vuotta tulee olla eläketapahtumaa edeltäneiden 15 vuoden aikana. Alle 65-vuotiaana osa-aikaeläkkeelle jäävän työpanos on korvattava työttömän henkilön työllä. Osa-aikaeläkkeen saamisen ehtoja tiukennettiin vuoden 2008 alusta alkaen. Osa-aikaeläke on mahdollinen vuotiaalle, joka jatkaa työntekoa prosenttisesti ja jolla on vähintään 30 vuotta vakuutusaikaa. Työntekijän on tullut työskennellä vähintään kuuden vuoden ajan samalla työnantajalla. Poistunutta työpanosta korvaamaan on palkattava toinen henkilö. Yli 65-vuotiaan on mahdollista yhdistää osa-aikainen eläke ja työnteko. Tässä tapauksessa eläkkeelle jäävän tilalle ei tarvitse palkata toista henkilöä. Osa-aikaeläkkeen vähimmäismäärä lasketaan 65-vuotiaalle maksettavan eläkkeen vähimmäismäärän perusteella. Eläke määräytyy vähennetyn työajan perusteella. Työnteko vanhuuseläkkeellä Mikäli vanhuuseläkeikäinen henkilö jatkaa työskentelyä, eläke pääsääntöisesti keskeytetään tai sen saamista lykätään. Täyden eläkkeen rinnalla työntekoa ei sallita, mikäli työ oikeuttaa sosiaaliturvaetuuksiin. Eläkkeensaajan vuosiansiot (eläkettä lukuun ottamatta) saavat vuonna 2010 olla enintään 6 923,90 tai 8 076,80, mikäli hänellä on taloudellisesti riippuvainen puoliso. Vanhuuseläkeiän saavuttanut ja eläkkeelle jäänyt vakuutettu voi jatkaa työskentelyä ja jäädä eläkkeelle osittain (jubilación flexible). Tällöin vakuutettu työskentelee prosenttisesti ja saa samassa suhteessa vähennettyä eläkettä. Siirtymäkauden jälkeen vuodesta 2012 alkaen työskentelyä on mahdollista jatkaa prosenttisesti. Työkyvyttömyyseläke (Pensión por incapacidad permanente) Työkyvyttömyyseläke myönnetään, mikäli vakuutetun työkyvyttömyyden aste on vähintään 33 %. Työkyvyttömyys määritellään neljään luokkaan ja etuudet määräytyvät niiden mukaan. Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan vain pysyvän työkyvyttömyyden perusteella. Määräaikaiset työkyvyttömyysetuudet (Prestaciónes de incapacidad temporal) ovat sairausvakuutusjärjestelmän etuuksia. Työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttava vakuutusaika vaihtelee vakuutetun iän mukaan. Enintään 31-vuotiaan tulee olla ollut vakuutettuna kolmannes ajasta 16 vuoden täyttämisen jälkeen. Yli 31-vuotiaan tulee olla ollut vakuutettuna neljännes ajasta 20 vuoden täyttämisen ja eläketapahtuman välissä. Vakuutusaikaa on oltava vähintään viisi vuotta, josta viidenneksen tulee olla eläketapahtumaa edeltäneiden 10 vuoden aikana. Mikäli henkilö ei ole ollut vakituisesti vakuutettuna, häneen sovelletaan eri vakuutusaikavaatimuksia ja mikäli työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista vakuutusaikavaatimuksia ei ole. Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen laskennassa otetaan vakuutusaikana huomioon esimerkiksi kaksi vuotta lapsenhoitoa lasta kohden ja yksi vuosi päivittäisissä toimissa apua tarvitsevan sukulaisen hoitoa. ELÄKETURVAKESKUS 11

12 Eläkkeen määräytyminen Työkyvyttömyysetuudet määräytyvät työkyvyttömyyden asteen, eläkepalkan, ansiotulojen ja perhesuhteiden mukaan. Eläke-etuudet maksetaan 14 kertaa vuodessa. Työkyvyttömyyden asteet ja etuuksien määrät vuonna 2010 ovat seuraavat: 1. Osittainen ammatillinen työkyvyttömyys (incapacidad permanente parcial para la profesión habitual). Työkyvyttömyyden aste on vähintään 33 %. Kertakorvauksena maksettavan etuuden määrä on 24 kertaa sairausvakuutusmaksun perusteena olevan palkan määrä. Eläkkeen vähimmäismäärät on määritelty yli 65-vuotiaille. Yksinäisen yli 65- vuotiaan henkilön eläke on vähintään 587,80 ja naimisissa olevan 725,20 tai 557,50 riippuen siitä, onko henkilöllä taloudellisesti riippuvainen puoliso. 2. Täysi ammatillinen työkyvyttömyys (incapacidad permanente total para la profesión habitual) tarkoittaa työkyvyttömyyttä omaan ammattiin. Vakuutettu on tällöin työkykyinen johonkin muuhun työhön. Etuuden määrä on 55 % vakuutusmaksun perusteena olevasta palkasta. Mikäli eläkkeensaaja on yli 55-vuotias eikä työskentele, etuuden määrä on 75 % vakuutusmaksun perusteena olevasta palkasta. Vuonna 2010 alle 60-vuotiaan etuuden määrä on 365,40 yksinäiselle ja 365,40 tai 348,34 naimisissa olevalle riippuen siitä, onko puoliso taloudellisesti riippuvainen eläkkeensaajasta vuotiaan etuuden määrä on yksinäiselle 549,80 ja naimisissa olevalle 679,70 tai 519,50. Yli 65-vuotiaalle yksinäiselle henkilölle etuuden määrä on vähintään 587,80 ja naimisissa olevalle 725,20 tai 557, Täysi työkyvyttömyys (incapacidad permanente absoluta) tarkoittaa sitä, että vakuutettu on työkyvytön kaikkeen työhön. Etuus on 100 % vakuutusmaksun perusteena olevasta palkasta. Eläkkeen vähimmäismäärät olivat samat kuin luokassa 2, mutta ikävaatimusta ei ole. 4. Vaikea työkyvyttömyys (gran invalidez) tarkoittaa sitä, että vakuutettu tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toimissaan. Etuuden määrä on 150 % vakuutusmaksun perusteena olevasta palkasta. Yksinäisen henkilön eläkkeen määrä on vuonna 2010 vähintään 881,70 ja naimisissa olevan 1 087,80 tai 836,30. Täyden ammatillisen työkyvyttömyyden perusteella maksettava eläke voidaan pyynnöstä maksaa kertakorvauksena. Etuuden määrä on alle 55-vuotiaille 84-kertainen kuukausieläke. Yli 54-vuotiaiden etuutta vähennetään 12 kuukauden eläkettä vastaava määrä jokaista vuotta kohden. Etuuden määrä on kuitenkin vähintään 12-kertainen kuukausieläke. Eläkkeeseen maksetaan 50 prosentin lisää henkilöille, jotka tarvitsevat jatkuvasti apua. Julkinen terveydenhuolto ja lääkkeet ovat ilmaisia eläkkeensaajille. Eläkepalkka Työkyvyttömyyseläkkeen perusteena oleva eläkepalkka määräytyy jakamalla eläketapahtumaa edeltäneiden 96 kuukauden vakuutusmaksun perusteena olevat ansiot luvulla 112. Eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 24 kuukauden ansioita ei tarkisteta indeksillä, mutta aikaisemmat ansiot tarkistetaan kuluttajahintaindeksin mukaan. Mikäli työkyvyttömyys johtuu työhön liittymättömästä tapaturmasta, eläke lasketaan jakamalla seitsemän eläketapahtumaa edeltäneen vuoden joukosta 24 peräkkäisen kuukauden jakso ja jakamalla se luvulla 28. Jos täysi työkyvyttömyys tai täysi ammatillinen työkyvyttömyys (luokat 2. ja 3.) johtuu tapaturmasta, joka ei ollut työtapaturma, eläkepalkka lasketaan jakamalla eläketapahtumaa edel- 12 ELÄKETURVAKESKUS

13 täviltä seitsemältä vuodelta minkä tahansa 24 kuukauden pituisen jakson ansiot 28:lla. Mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut sairaudesta, eläke lasketaan eläketapahtumaa edeltäneiden 96 kuukauden ansiot 112:lla. Jos henkilö ei ole vakuutettuna ja työkyvyttömyys aiheutui tapaturmasta (ei työtapaturma) tai sairaudesta, eläkepalkka lasketaan jakamalla 96 edellisen kuukauden ansiot 112:lla. Eläke- ja ansiotulojen vaikutus työkyvyttömyyseläke-etuuksiin Leskeneläkettä voidaan maksaa samanaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeen kanssa. Muun muassa tapaturmaisten vammojen vuoksi maksettujen kertakorvausten ohella voidaan maksaa työkyvyttömyyseläkettä vain, mikäli ne eivät aiheudu samoista tekijöistä. Työkyvyttömyyseläke-etuuksia (luokat 1., 2. ja 3.) voidaan maksaa samanaikaisesti ansiotulojen kanssa, mikäli henkilön työskentely on terveydentilan vuoksi mahdollista. Työskentely ei myöskään saa aiheuttaa sellaista työkyvyn muutosta, jonka vuoksi työkyvyttömyyden aste olisi arvioitava uudelleen. Eläkettä saavan vuosiansiot (eläkettä lukuun ottamatta) saavat vuonna 2010 olla enintään 6 923,90 tai 8 076,80, mikäli hänellä on taloudellisesti riippuvainen puoliso. Perhe-eläke (Pensión de supervivencia) Perhe-eläkkeen määrään vaikuttavat muun muassa edunjättäjän vakuutusajan pituus ja ansiotulot sekä edunsaajan ansiot. Perhe-eläke-etuuksiin ovat oikeutettuja puoliso ja joissakin tapauksissa entinen puoliso tai avopuoliso. Edunjättäjän lapset ja joissakin tapauksissa myös edunjättäjän puolison lapset ovat oikeutettuja etuuksiin. Lapsenlapset, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat voivat olla oikeutettuja muille edunsaajille maksettavaan perheeläkkeeseen. Edunjättäjän on täytynyt olla järjestelmässä vakuutettuna joko 500 päivää viiden eläketapahtumaa välittömästi edeltäneen vuoden aikana, vähintään 15 vuotta (mikäli edunjättäjä ei maksanut vakuutusmaksuja kuolinhetkellä) tai hänen on täytynyt saada vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä. Mikäli edunjättäjän kuolema johtui työtapaturmasta tai muusta onnettomuudesta, vakuutusaikavaatimusta ei ole. Perhe-eläke-etuudet ovat määräaikainen leskenetuus (prestación temporal de viudedad), perhe-eläke leskelle (pensión de viudedad), lapseneläke (pensión de orfandad) ja muille sukulaisille maksettava perhe-eläke (pensión en favor de familiares/subsidio en favor de familiares). Lisäksi maksetaan hautausavustusta (auxilio por defunción). Mikäli kuolema on aiheutunut työtapaturmasta tai ammattitaudista, edunsaajille maksetaan lisäksi kertakorvaus (Indemnizaciones por AT o EP). Etuudet määräytyvät edunjättäjän eläkemaksujen perusteella. Leskeneläkettä voidaan maksaa mies- tai naisleskelle. Vuonna 2010 edunsaajan vuositulot eivät saa olla yli 6 923,90 (8 076,80 mikäli hänellä on taloudellisesti riippuvainen puoliso). Leskeneläke (Pensión de viudedad) Aviopuolison on täytynyt olla naimisissa edunjättäjän kanssa vähintään vuoden ajan, asua tämän kanssa vähintään kaksi vuotta tai hänellä tulee olla lapsia edunjättäjän kanssa ollak- ELÄKETURVAKESKUS 13

14 seen oikeutettu leskeneläkkeeseen. Mikäli vaatimukset eivät täyty, leski voi olla oikeutettu määräaikaiseen etuuteen. Avopuolisolla voi joissain olosuhteissa olla oikeus perheeläkkeeseen. Oikeuteen vaikuttavat muun muassa tulot ja lapset. Eronnut puoliso on oikeutettu perhe-eläkkeeseen vain, mikäli hän oli edunjättäjän elätettävänä. Eronneen puolison etuuden määrään vaikuttavat avioliiton päättymisen tapa (avioero tai avioliiton purkaminen), avioliiton kesto ja edunjättäjän kanssa asuttu aika. Lesken avioituessa uudelleen eläke pääsääntöisesti lakkaa. Eläkkeen täysi tai osittainen maksaminen voi kuitenkin jatkua joissakin tapauksissa. Näin on esimerkiksi kun leski on yli 61-vuotias ja vähintään 65-prosenttisesti työkyvytön, leskeneläke muodostaa vähintään 75 % lesken tuloista tai lesken ja hänen uuden puolisonsa yhteenlasketut tulot jäävät alle kaksinkertaisen vähimmäispalkan. Leskeneläkkeen määrä on tavallisesti 52 % eläkepalkasta. Määrä on 70 % eläkepalkasta, mikäli edunsaajalla on elätettäviä perheenjäseniä, hänen tulonsa ovat alle hallituksen määrittelemän tason (16 439,70 vuonna 2010) ja eläke on edunsaajan pääasiallinen tulonlähde. Leskeneläkkeen vähimmäismäärä vaihtelee lesken iän, työkyvyttömyyden asteen ja sen mukaan, onko leskellä elätettäviä. - Mikäli leskellä on hänestä taloudellisesti riippuvaisia perheenjäseniä, eläkkeen vähimmäismäärä vuonna 2010 on 679,70. - Jos leski on yli 65-vuotias ja vähintään 65-prosenttisesti työkyvytön, eläkkeen vähimmäismäärä on 587,80. - Alle 60-vuotiaan lesken eläke on vähintään 444,90 ja vuotiaan lesken 549,80. Lapseneläke (Pensión de orfandad) Lapset ovat oikeutettuja lapseneläkkeeseen 18 vuoden täyttämiseen saakka. Pysyvästi täysin työkyvyttömät lapset, jotka saavat työkyvyttömyyseläkettä täyden tai vaikean työkyvyttömyyden perusteella, ovat oikeutettuja eläkkeeseen ilman ikärajaa. Mikäli lapsen ansiot eivät ylitä vähimmäispalkan määrää (salario mínimo interprofesional), hän on oikeutettu eläkkeeseen 22-vuotiaaksi saakka. Täysorvot ja vähintään 33-prosenttisesti työkyvyttömät ovat oikeutettuja lapseneläkkeeseen 24 vuoden ikään saakka. Edunjättäjän puolison lapset ovat oikeutettuja lapseneläkkeeseen, mikäli heidän vanhempansa avioitui edunjättäjän kanssa vähintään kaksi vuotta ennen eläketapahtumaa. Lapseneläkkeen määrä on 20 % eläkepalkasta. Mikäli kyse on täysorvosta, eläke voidaan korottaa 52 tai 70 prosentilla riippuen mahdollisesta leskeneläkkeen määrästä. Korotus tehdään vain toiseen eläkkeistä, mikäli edunsaaja on oikeutettu kahteen lapseneläkkeeseen. Mikäli edunsaajia on useita, perhe-eläkkeiden yhteenlaskettu määrä voi joissakin olosuhteissa ylittää 100 % eläkepalkasta. Lapseneläke vuonna 2010 on vähintään 179,40 (yksi edunjättäjä). Täysorvon eläke on 179,40 edunjättäjää kohden ja 444,90 jaettuna edunsaajien määrällä. Alle 18-vuotiaan vähintään 65-prosenttisesti työkyvyttömän lapsen eläkkeen vähimmäismäärä on 353,20. Perhe-eläke muille edunsaajille (Pensión en favor de familiares) Mikäli lesken- ja lapseneläkkeiden yhteenlaskettu määrä ei ylitä 100 % eläkepalkasta, perheeläkettä voidaan maksaa myös muille perheenjäsenille. Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja voivat 14 ELÄKETURVAKESKUS

15 olla (ensisijaisuusjärjestyksessä) lapsenlapset, alle 18-vuotiaat tai työkyvyttömät sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat ja joissakin tapauksissa yli 45-vuotiaat sisarukset. Jokaisen muille perheenjäsenille maksettavaan perhe-eläkkeeseen oikeutetun on tullut asua edunjättäjän kanssa ja olla hänestä taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi etuudet ovat tuloharkintaisia. Edunsaajan on tullut asua edunjättäjän kanssa vähintään kaksi vuotta ennen kuolemaa, hänen tulee olla taloudellisesti riippuvainen edunjättäjästä eikä hänellä saa olla oikeutta eläkkeeseen. Hänellä ei myöskään saa olla omaisuutta eikä elossa olevia omaisia, jotka ovat lain mukaan velvollisia ja kykenevät elättämään hänet. Eläkkeen määrä on 20 % eläkepalkasta, mutta sen määrää voidaan korottaa leskeneläkkeen määrällä muiden edunsaajien puuttuessa., mikäli edunjättäjällä ei ole leskeä tai lapsia. Määräaikaista etuutta maksetaan enintään 12 kuukauden ajan. Etuudet lasketaan saman eläkepalkan perusteella kuin lesken- ja lapseneläkkeet ja niihin sovelletaan samaa ansiorajaa. Muiden edunsaajien eläke on vuonna 2010 vähintään 179,40. Mikäli edunsaajia on vain yksi, eläke on alle 65-vuotiaalla vähintään 408,60 ja yli 65-vuotiaalla 433,90. Mikäli edunsaajia on useita, eläke on 179,40 edunsaajaa kohden ja 265,50 jaettuna edunsaajien määrällä. Eläkepalkan määräytyminen Mikäli edunjättäjä on ollut yhä töissä, edunsaaja valitsee 24 peräkkäistä kuukautta eläketapahtumaa edeltäneiden 15 vuoden joukosta. Eläke lasketaan jakamalla edellä mainitun ajan ansiot 28:lla. Mikäli edunjättäjä on saanut eläkettä, perhe-eläke lasketaan kyseisen eläkkeen eläkepalkan perusteella. Pääsääntöisesti perhe-eläke-etuuksien määrä ei voi ylittää 100 prosenttia eläkepalkasta. Vuonna 2010 eläkkeen enimmäismäärä on 2 466,20. Mikäli eläkkeiden yhteenlaskettu määrä ylittäisi eläkepalkan määrän, leskeneläke maksetaan täytenä ja muita eläkkeitä vähennetään sen mukaisesti. Eläkkeiden lisäksi maksetaan kertakorvauksena hautausavustus (auxilio por defunción), jonka määrä on 39,08 vuonna Yrittäjien eläkejärjestelmät Yrittäjien erityiseläkejärjestelmään (Régimen Especial de Trabajadores Autónomos) kuuluvat 18 vuotta täyttäneet yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä, mikäli eivät ole vakuutettuina yhdessäkään toisessa järjestelmässä. Alan perusteella yrittäjä voi kuulua myös jonkin alan erityisjärjestelmään, joita on esimerkiksi kotitaloustyöntekijöille, hiilikaivostyöläisille ja merimiehille/kalastajille. Maanviljelijöillä on oma yrittäjien eläkejärjestelmän alla toimiva oma eläkejärjestelmänsä (Sistema Especial para Trabajadores por Cuenta Propia Agrarios). Siihen kuuluvat maanviljelijät, jotka saavat pääosan tuloistaan maanviljelystä. Pienten maatilojen haltijat kuuluvat maataloustyöntekijöiden ohella maatalouden erityisjärjestelmään (Régimen Especial Agrario). Yrittäjien eläkejärjestelmien hallinto on järjestetty samoin kuin palkansaajien eläkejärjestelmän hallinto. Eläkejärjestelmistä maksettavat etuudet vastaavat pääsääntöisesti palkansaajien yleisen eläkejärjestelmän etuuksia. ELÄKETURVAKESKUS 15

16 Vähimmäiseläkkeet (Pensiones no contributivas) Espanjassa asuvat voivat olla oikeutettuja vähimmäiseläkejärjestelmästä maksettaviin tuloharkintaisiin vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin, mikäli he ovat työeläkejärjestelmän etuuksien ulkopuolella. Tuloharkinnassa otetaan huomioon kotitalouden tulot ja koko. Järjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1990 alkaen ja sitä hallinnoi sosiaalipalvelulaitos (Instituto de Mayores y Servicios Sociales, IMSERSO). Vanhuuseläkkeen (Pensión de jubilación no contributiva) eläkeikä on 65 vuotta ja eläkettä saadakseen tulee olla asunut Espanjassa vähintään 10 vuotta vuotiaana ja vähintään kaksi vuotta välittömästi ennen eläkkeelle jäämistä. Vuonna 2010 eläkkeen määrä yhdelle henkilölle on 339,70 ja se maksetaan 14 kertaa vuodessa. Työkyvyttömyyseläkkeeseen (Pensión de invalidez no contributiva) ovat oikeutettuja vuotiaat henkilöt, joilla ei ole muuta toimeentuloa. Saajan tulee olla asunut Espanjassa vähintään viiden vuoden ajan, josta kaksi vuotta tulee olla välittömästi ennen eläkkeen hakemista. Vamman tai pitkäaikaisen sairauden aiheuttaman työkyvyn menetyksen tulee olla vähintään 65 %. Eläkkeen määrä vuonna 2010 on 339,70 ja se maksetaan 14 kertaa vuodessa. Vähintään 75-prosenttisesti työkyvyttömälle jatkuvaa apua tarvitsevalle henkilölle maksettavan eläkkeen määrä on 1,5-kertainen. Toimeentulotukietuudet Viimesijaisesta toimeentulosta huolehtiminen on paikallishallinnon eli itsenäisten kuntien ja kaupunkien vastuulla. Toimeentulotukietuuksien tarkoituksena on taata vähimmäistoimeentulo. Pääsääntöisesti etuuksia maksetaan 12 kuukauden ajan, mutta pidempikin aika on mahdollinen. Etuuksia saadakseen ei vaadita kansalaisuutta, mutta asumisaikaa etuuden myöntävän kunnan tai kaupungin alueella vaaditaan tavallisesti 3-5 vuotta. Etuuksia myönnetään pääsääntöisesti työkykyisille alle 65-vuotiaille henkilöille ja työkyvyttömiin sovelletaan erikoissääntöjä. Vähimmäisetuuksia saadakseen ei saa olla oikeutettu muihin julkisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Etuuksien tarkoituksena on estää syrjäytymistä ja saajien on osallistuttava yksilölliseen integraatio-ohjelmaan. Toimeentulotukietuuksien taso määritellään jokaisella alueella erikseen ja määrään vaikuttavat perhesuhteet, ansiot ja varallisuus sekä alueen taloudellinen tilanne. Etuuksia maksetaan tavallisesti tarpeen mukaan. Sopimuseläkkeet ja vapaaehtoinen eläketurva Työmarkkinaperusteinen ja yksityinen eläkevakuuttaminen on ollut mahdollista vuodesta 1987 alkaen. Espanjan eläketurva painottuu silti edelleenkin vahvasti lakisääteiseen järjestelmään. Työmarkkinaperusteinen ja yksityinen eläkevakuuttaminen on Espanjassa vähäistä ja se on lähes kokonaisuudessaan vapaaehtoista. Vapaaehtoisen vakuuttamisen pieni mittakaava johtuu pääosin siitä, että lakisääteisen eläketurvan taso on korkea. Työmarkkinaperusteiset ja yksilölliset eläkevakuutukset tarjoavat turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalle. Espanjan eläkejärjestelmän on haluttu perustuvan lakisääteisille työeläkkeille eikä muuta eläketurvaa ole siksi 16 ELÄKETURVAKESKUS

17 kehitetty järjestelmällisesti. Lakisääteisiä eläkkeitä täydentäviä järjestelmiä ei ole missään vaiheessa harkittu pakollisiksi. Vapaaehtoisesti vakuutetuista suurin osa kuuluu yksilöllisiin järjestelmiin. Niihin kuuluu 54 prosenttia työvoimasta. Säästösummat ovat kuitenkin hyvin pieniä. Työmarkkinaperusteinen eläkevakuutus kattaa alle 10 prosenttia työvoimasta. Järjestelmien kehitys Vapaaehtoisten eläkkeiden veroetuja heikennettiin vuonna Koska lakisääteisen järjestelmän ulkopuolinen eläketurva on kokonaisuudessaan vapaaehtoista, yksityisiä eläkevakuutuksia on Espanjassa pääosin hyvätuloisilla. Järjestelmien toimintaedellytykset ovat heikot. Vuonna 2010 työmarkkinaperusteisen ja vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kehittäminen on kuitenkin uudelleen työn alla ja muutoksia on odotettavissa lähivuosina. OECD on suositellut Espanjaa lisäämään vapaaehtoista vakuuttamista ja suojaamaan vapaaehtoisia eläkesäästöjä markkinoiden heilahduksilta. Hallinto Eläkevakuuttamista hallinnoivat yksityiset eläkerahastot, joita edustaa investointi- ja eläkerahastoyhdistys Asociación de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones (INVERCO). Järjestelmää valvoo valtiovarainministeriön (Ministerio de Economía y Hacienda) vakuutuksista ja eläkerahastoista vastaava osasto (Dirección General de Seguros y Fondos de Pensiones). Lisäeläketurva voi olla yhden tai useamman työnantajan työntekijöilleen järjestämää, ammattiyhdistyksen tai muun yhdistyksen jäsenilleen järjestämää tai yksilöllistä eläketurvaa. Yksityinen eläketurva voidaan järjestää eläkerahastossa tai ottamalla eläkevakuutus. Vuonna 2008 työnantajan järjestämää turvaa hoitavia eläkerahastoja oli 1 913, ammatti- tai muun yhdistyksen eläkerahastoja 234 ja yksilöllisiä eläkerahastoja Rahoitus Eläkkeet rahoitetaan työnantaja- ja työntekijämaksuilla. Työnantaja rahoittaa useimmiten % eläkemaksusta ja työntekijä maksaa jäljelle jäävän osan. Useissa tapauksissa työntekijä saa valita kuinka paljon vakuutusmaksuja haluaa maksaa ja työnantajamaksu seuraa työntekijän maksua. ELÄKETURVAKESKUS 17

18 Yksilöllisen eläketurvan verovähennykseen oikeuttavilla maksujen yläraja on korkeampi yli 50- vuotiailla. Maksun yläraja on alle 50-vuotiaille vuodessa ja yli 50-vuotiaille vuodessa. Vapaaehtoiset eläkesäästöt ovat pieniä, yli 80 prosentissa vakuutuksista ne ovat alle 900 vuodessa. Espanjan yksityisen eläkejärjestelmän varat muodostavat noin 10 % BKT:sta. Kaikki yksilölliset eläkerahastot ovat maksuperusteisia. Myös työmarkkinaperusteisista rahastoista valtaosa on maksuperusteisia. Työmarkkinaperusteiset järjestelmät olivat aikaisemmin etuusperusteisia jakojärjestelmiä, mutta ne ovat muuttuneet rahastoiduiksi maksuperusteisiksi järjestelmiksi. Vapaaehtoisessa vakuutuksessa eläkesäästäjät voivat valita sijoitustensa riskitason. Pääosa rahastoista on maksuperusteisia ja jäsenet kantavat investointiriskin. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen rahaston vaihtaminen on mahdollista missä tahansa vaiheessa ilman lisämaksua. Finanssikriisi ei vaikuttanut Espanjan työmarkkinaperusteisiin eläkerahastoihin yhtä voimakkaasti kuin useissa muissa maissa koska niiden investointistrategiat ja - säännökset ovat olleet konservatiivisia. Eläke-etuudet Eläke-etuuksia maksetaan vanhuuden, pysyvän työkyvyttömyyden, perheenhuoltajan kuoleman ja jatkuvan avun tarpeen perusteella. Eläkettä voidaan maksaa myös vakavan sairauden tai pitkäkestoisen työttömyyden perusteella. Etuuksia maksetaan kertasuorituksena, kuukausierinä tai edellisten yhdistelmänä. Työmarkkinaperusteisten ja lisäeläkejärjestelmien vanhuuseläkeikä on sama kuin lakisääteisessä järjestelmässä. Eläkkeen varhentaminen on mahdollista 61 vuoden iästä alkaen, mikäli vaatimukset täyttyvät. Indeksiturva Lakisääteiset eläke-etuudet indeksoidaan vuoden alussa arvioidun kuluttajahintaindeksin mukaan. Eläkepalkkaa määriteltäessä ansiot tarkistetaan kuluttajahintojen mukaan määräytyvällä indeksillä lukuun ottamatta kahta eläketapahtumaa edeltänyttä vuotta. Aikaisempien ansioiden tarkistus tehdään kaksi vuotta eläketapahtumaa edeltävään tasoon. Verotus Lakisääteisiä eläkkeitä koskee pääsääntöisesti samanlainen verotus kuin ansiotuloja, mutta perhesuhteista riippuen eläkkeet ovat verovapaita n euroon vuodessa. Verotuksen suhteen on joitakin poikkeuksia. Tässä mainittujen lisäksi 65- ja yli 75-vuotiaille on joitakin erityissääntöjä. 18 ELÄKETURVAKESKUS

19 Eläkkeistä tai paikallishallinnon maksamista vähimmäisetuuksista ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja. Työnantajan ja työntekijän lakisääteiset vakuutusmaksut ovat kokonaan vähennyskelpoisia verotuksessa. Täysi työkyvyttömyyseläke (incapacidad permanente absoluta), vaikean työkyvyttömyyden perusteella maksettava eläke (gran invalidez) ja niiden jälkeen maksettava vanhuuseläke ovat verovapaita. Myös lapseneläkkeet ovat verovapaita. Muille perheenjäsenille maksettava perhe-eläke on verovapaa, mikäli sitä maksetaan täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai vaikean työkyvyttömyyden perusteella tai jos edunsaaja on alle 22-vuotias. Terrori-iskun vuoksi maksettavat leskeneläkkeet, perhe-eläkkeet perheenjäsenille ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat verovapaita. Paikallishallinnon vastuulla olevat vähimmäisetuudet ovat verotettavaa tuloa. Pienistä eläkkeistä ei tarvitse maksaa veroja etukäteen. Työmarkkinaperusteisten ja vapaaehtoisten eläkejärjestelmien vakuutusmaksut voi vähentää verotuksessa ylätulorajaan asti. Eläke-etuudet työmarkkinaperusteisista ja vapaaehtoisista lisäeläkejärjestelmistä ovat veronalaista tuloa. ELÄKETURVAKESKUS 19

20 Liite 1 Ammattikohtaiset alennetut eläkeiät Erityiseläkejärjestelmien alennetut eläkeiät Maataloustyöntekijöiden, yrittäjien ja kotitaloustyöntekijöiden eläkejärjestelmät - eläkeikä 65 vuotta - eläkkeelle jääminen ennen 65 vuoden ikää on mahdollista, mikäli henkilö on työurallaan maksanut vakuutusmaksuja eläkejärjestelmään, jonka mukaan eläkkeen varhentaminen on mahdollista Hiilikaivostyöntekijöiden eläkejärjestelmä - 65 vuoden eläkeikää vähennetään hiilikaivoksessa työskennellyn ajan perusteella. Kerroin, jota vähennyksen laskemisessa käytetään, vaihtelee välillä 0,5 ja 0,05 sen mukaan, kuinka vaarallista työ on ollut ja onko henkilö ollut tekemisissä myrkyllisten aineiden kanssa. Todellisen iän ja vähennyksen (kerroin*työvuodet) on oltava yhteensä vähintään 65 vuotta. - Ennen vuotta 1967 vakuutettuna olleella voi olla oikeus vanhuuseläkkeeseen 60 vuoden iästä alkaen, mikäli hän kuului hiilikaivostyöntekijöiden keskinäiseen järjestelmään. - pysyvästi täysin työkyvyttömät voivat jäädä vanhuuseläkkeelle, mikäli todellinen ikä ja vähennys ovat yhteenlaskettuna vähintään 65 vuotta ja henkilö on vakuutettuna hiilikaivostyöntekijöiden eläkejärjestelmässä eläkkeelle jäämiseen saakka. Merimiesten eläkejärjestelmä - Merimiesten eläkeikää alennetaan ankarien ja vaativien olosuhteiden ja pitkien etäisyyksien vuoksi enintään 10 vuodella 65 vuodesta. - Varhennuksen määrä lasketaan kertoimella, joka on välillä 0,4 ja 0,1 ja määräytyy ammatin mukaan. - Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. - Varhentamista koskevat samat säännökset kuin yleisessä eläkejärjestelmässä ja vähennyksen määrä vuotta kohden vaihtelee 6 prosentista 7 prosenttiin riippuen vakuutusajan pituudesta ja eläkkeelle jäämisen vapaaehtoisuudesta. Muuten vain yrittäjät voivat jäädä varhennetulle eläkkeelle samoin ehdoin kuin yleisessä järjestelmässä - Ennen vuotta 1970 vakuutetut tiettyihin lakkautettuihin merimiesten vakuutuksiin kuuluneet työntekijät voivat olla oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen 55 tai 60 vuoden iässä. Yleisen eläkejärjestelmän erityiseläkeiät Kaivostyöläiset, jotka eivät kuulu hiilikaivotyöläisten erityisjärjestelmään, voivat olla oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen alennetussa iässä, mikäli työtä tehdään vaarallisissa, raskaissa tai haitallisissa olosuhteissa tai siinä käsitellään myrkyllisiä aineita. Oikeus määritellään todellisen työskentelyajan perusteella (palkalliset sairauslomat ja muut valtuutetut palkalliset poissaolot lasketaan mukaan). Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. Lentokoneiden tekninen henkilöstö voi saada eläkkeen ennen 65 vuoden ikää. Huomioon otetaan todellinen työskentelyaika. Varhennusaika lasketaan kertomalla vakuutusaika 0,4:llä (pilotit ja lentoperämiehet) tai 0,3:lla (mm. mekaanikot, lentosuunnistajat ja ilmavalokuvaajat). Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. Rautatietyöläiset jotka ovat työskennelleet tietyssä ammatissa tai rasittavassa tai vaarallisessa työssä ovat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen alennetussa iässä. Heidän eläkeikänsä lasketaan soveltamalla kerrointa 0,1 tai 0,15 todelliseen työskentelyaikaan. Eläkettä vähen- 20 ELÄKETURVAKESKUS

21 netään suhteessa varhennukseen (pl. tilanne, jossa henkilö on samanaikaisesti vakuutettuna useamman järjestelmän piirissä). Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. Taiteilijoista laulajat, tanssijat ja trapetsitaiteilijat voivat hakea eläkkeen 60 vuoden iässä ilman vähennystä, mikäli he ovat työskennelleet ammatissa vähintään 8 vuoden ajan eläkkeelle jäämistä edeltäneiden 21 vuoden aikana. Muut taiteilijat voivat jäädä eläkkeelle 60 vuoden iässä. Heidän eläkkeeseensä tehdään 8 prosentin varhennusvähennys jokaista varhennusvuotta kohden. Henkilön on oltava vakuutettuna eläkettä hakiessaan. Ammattilaishärkätaistelijoiden eläkeikä määräytyy härkätaisteluiden määrän ( taistelua) ja ammatin (työn raskauden mukaan) perusteella ja se voi olla 55, 60 tai 65 vuotta (oikeus vähennettyyn eläkkeeseen (8 %/vuosi)). Henkilön on oltava vakuutettuna eläkettä hakiessaan. Palomiesten alennettu eläkeikä lasketaan kertomalla todellinen työskentelyaika kertoimella 0,2. Eläkettä ei voi kuitenkaan saada ennen 60 vuoden ikää (59 vuoden ikää, mikäli vakuutusaikaa palomiehenä on vähintään 35 vuotta). Toisin kuin muilla ammattiryhmillä, palomiehillä mm. vanhempainvapaan aika lasketaan vakuutusaikaan. Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. Baskimaan poliisivoimien henkilöstöä koskee matalampi eläkeikä, joka lasketaan kertomalla todellinen vakuutusaika kertoimella 0,2. Eläkettä ei voi kuitenkaan saada ennen 60 vuoden ikää (59 vuoden ikää, mikäli vakuutusaikaa Baskin poliisin palveluksessa on vähintään 35 vuotta). Henkilön on oltava vakuutettuna eläkettä hakiessaan. Vähennetty aika lasketaan vakuutusajaksi määriteltäessä vakuutusaikaa. Baskimaan poliisivoimien henkilöstöä koskee ylimääräinen sosiaaliturvamaksu, joka on 4 % (ta 3,34 % ja tt 0,66 %) vuonna ELÄKETURVAKESKUS 21