Osallistava pedagogiikka koettelee rajoja ja luo tilaa toimijuudelle Marjo Vuorikoski Tampereen yliopisto

Transkriptio

1 Toimijuuden vahvistaminen aikuisten elämänkentillä Teemaryhmäsarja 1 Osallistava pedagogiikka koettelee rajoja ja luo tilaa toimijuudelle Marjo Vuorikoski Tampereen yliopisto Kaksoisärsytyksen menetelmä muutostoimijuuden vahvistamisen tukena Hannele Kerosuo Helsingin yliopisto Mitä on toimijuus ja miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä? Anneli Eteläpelto, Katja Vähäsantanen, Päivi Hökkä & Susanna Paloniemi Jyväskylän yliopisto Abstraktit Osallistava pedagogiikka koettelee rajoja ja luo tilaa toimijuudelle Marjo Vuorikoski Tampereen yliopisto Koulutuksen tulee toimia vapauttajana eikä yhteiskuntaan sopeuttajana, vaatii yhdysvaltalainen feministi ja kulttuurintutkija bell hooks. Hän ei vain innosta muita totuttujen ajattelutapojen ja rajojen rikkomiseen vaan on toteuttanut tätä ajatustapaa itsekin läpi akateemisen uransa. Hän on toiminut toisin niin tutkijana, kirjoittajana kuin opettajanakin. Bell hooksin vapauttavan kasvatuksen ideat ovat innoittaneet itseäni ja saaneet uskomaan, että hänen kehittelemänsä osallistavan pedagogiikan avulla perinteistä opetuskulttuuria voisi murtaa ja luoda tiloja toisintekemiselle. Yhteisöllisesti toimien voitaisiin oppia vuorovaikutteinen opetustapa, purkaa hierarkkisia valtasuhteita, rakentaa tietoa yhteisessä prosessissa, tiedostaa omien kasvatuskäsitysten juuria ja opetustyön yhteiskunnallisia sidoksia.

2 Olen viime vuodet soveltanut osallistavan pedagogiikan ajatuksia kasvatustieteiden opetuksessani keräten siitä samalla aineistoa. Tavoitteeni on tutkia osallistavan pedagogiikan toimivuutta yliopisto-opinnoissa ja samalla pyrkiä kehittämään eteenpäin bell hooksin monin tavoin ideaalitavoitteiksi jäävän kasvatusajattelun ideoita. Kasvatustieteen opiskelijoiden aikuiskasvatuksellisesti suuntautuneiden opettajan pedagogisten opintojen opiskelijat ovat innostuneet osallistavan pedagogisen ideoista ja myös lähteneet kokeilemaan niitä omassa opetusharjoittelussaan. Toisinopettaminen innostaa opiskelijoita mutta aiheuttaa ahdistustakin, sillä ajatus perinteisen opetuskulttuurin murtamisesta toisintekemällä koetaan vaativana. Myös valmistumisensa jälkeen opiskelijat tarvitsevat vahvaa toimijuuden tuntoa ja tukea jatkaakseen toisinopettamista. Osallistavan pedagogiikan mukaisen toimintamallin luominen opetuksen perustaksi on edellyttänyt itseltäni intensiivistä työtä opetuksen suunnittelijana, organisoijana ja prosessien ohjaajana. Olen kokenut tällaisen opettamisen mielekkäänä ja opiskelijoiden innostus toisinopettamiseen on kannustanut jatkamaan. Yliopisto toimintaympäristönä on mahdollistanut osallistavan pedagogiikan toteuttamisen, mutta silti muun muassa opetussuunnitelmat, aikataulut, opetusresurssit ja arviointikäytännöt asettavat rajoja tällaiselle opetustavalle. Koen, että perinteisten opetuskäytäntöjen murtaminen ja toisintekeminen edellyttävät opettajalta vahvaa sitoutumista ja uskoa työnsä tavoitteisiin. Tulevaisuudessa uusliberalistisen yliopiston tehokkuuspaineet saattavat koetella uskoa tällaiseen sitoutumiseen, sillä erilaiset arviointimittarit asettavat paineita mukautua standardiopetukseen ja siten rajaavat opettajan toimijuuden tiloja entistä vahvemmin. Avainsanat: kriittinen pedagogiikka, feministinen pedagogiikka, osallistaminen, dialogisuus, toimijuus

3 Kaksoisärsytyksen menetelmä muutostoimijuuden vahvistamisen tukena Hannele Kerosuo Helsingin yliopisto Kaksoisärsytyksen menetelmä (the method of double stimulation) tähtää yksilöiden ja ryhmien toimijuuden kehittämiseen (Engeström 2007). Se perustuu alun perin venäläisen kulttuuripsykologin Lev Vygotskyn kokeisiin ja tutkimuksiin, joita hän on tehnyt pääasiassa lasten parissa. Kokeen suorittaja antaa tutkittaville ratkaistavaksi tehtävän tai ongelman (ensimmäinen ärsyke) ja ratkaisua tukevia neutraaleja apuvälineitä (toinen ärsyke). Menetelmä painottaa erityisesti tekijän omaa merkityksenantoa ja tulkintaa. Tekijä itse valitsee keinot tehtävän suorittamiseksi sen perusteella, minkälaisen tulkinnan hän on tehtävästä muodostanut. Virkkunen (2006) määrittelee kaksoisärsytyksen menetelmän avulla syntyvän toimijuuden muutostoimijuudeksi. Muutostoimijuus viittaa työtä uudistavaan toimijoiden yhteiseen ponnistukseen muutoksen aikaan saamiseksi. Muutostoimijuus syntyy toimijoiden analysoidessa vallitsevia ja kehkeytymässä olevia uusia työ- ja toimintatapoja. Kehityksen kuluessa toiminnan kohde, tulos, työvälineet ja toimintalogiikka muuttuvat laadullisesti. Kaksoisärsytyksen menetelmää on sovellettu Suomessa sekä kehittävän työntutkimuksen että muutoslaboratorio-menetelmän hankkeissa. Niissä työpaikan ulkopuolinen ohjaaja, interventionisti, avustaa työyhteisöjä heidän toimintaansa liittyvien kehittämishaasteiden tai ongelmien ratkaisussa. Interventionisti ei kuitenkaan määrittele ongelmaa (ensimmäinen ärsyke) kuten kokeen johtaja tekee Vygostkyn kehittävässä kokeessa, vaan työyhteisön jäsenet määrittelevät sen itse. Interventionisti tarjoaa sen sijaan toisen ärsykkeen työyhteisön apuvälineeksi heidän ratkaistessaan työtoiminnan kehittämishaasteita ja ongelmia. Toinen ärsyke voi olla teoreettinen malli kuten toimintajärjestelmän malli. Tutkin toimijuuden vahvistamista rakennusten suunnittelun kehittämisessä. Rakennusten suunnitteluun liittyvät haasteet johtuvat tällä hetkellä mm. sekä rakennushankkeiden monimutkaistumisesta että siinä käytettävien digitaalisten työvälineiden käyttöönotosta. Näitä ongelmia on ratkaistu esimerkiksi rakennetun ympäristön kehittämisohjelmassa (PRE-ohjelma), jonka tavoitteena on luoda kiinteistö-, rakennus- ja infra-alalle uusia digitaalisia työvälineitä hyödyntäviä toimintatapoja ja liiketoimintamalleja.

4 PRE-ohjelman Model Nova työpaketissa projektiryhmä lähti työstämään edellä mainittuja ongelmia (ensimmäinen ärsyke) tutkijan ehdottaman solmutyöskentelyn avulla. Solmutyöskentely on kehitetty alun perin terveydenhuollon tutkimuksessa (Engeström, Engeström & Vähäaho 1999). Solmulla tarkoitetaan eri asiantuntijatahoja edustavien toimijoiden samaan kohteeseen suuntautunutta suunnittelu- tai ongelmanratkaisuponnistusta. Tutkija hyödynsi idean esittelyssä toimintajärjestelmän mallia (toinen ärsyke), jonka perusteella ryhmä kehitti solmutyöskentelylle rakennusten suunnittelua koskevan tulkinnan ja työtavan. Analysoin muutostoimijuuden vahvistamista kaksoisärsytyksen menetelmän avulla käyttäen esimerkkinä solmutyöskentelyn kehittämistä rakennusten suunnittelussa. Avainsanat: muutostoimijuus, kaksoisärsytyksen menetelmä, toiminnan teoria, asiantuntijoiden yhteistyö, solmutyöskentely Mitä on toimijuus ja miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä? Anneli Eteläpelto, Katja Vähäsantanen, Päivi Hökkä & Susanna Paloniemi Jyväskylän yliopisto Toimijuus on noussut ajankohtaiseen keskusteluun niin elinikäistä oppimista, työurien muutosta kuin elämänhallintaa, ohjausta ja kuntoutusta koskevassa puheessa. Työelämässä toimijuus on nähty perinteisesti työntekijöiden mahdollisuuksina vaikuttaa omaan työhön ja ammatillisuuteen, työyhteisöön, organisaatioon ja johtamiseen. Ihmisten tunne omasta toimijuudesta on puolestaan yhdistetty mm. hyvinvointiin, elämänhallintaan ja yleiseen kontrollin tunteeseen, kuten myös luovuuteen, omaehtoiseen oppimiseen ja jopa onnellisuuteen. Toimijuudella voidaan viitata hyvinkin erilaisiin ilmiöihin kuten yksilön aktiivisuuteen ja toimintaan yleensä, valintojen tekoon ja vallankäyttöön. Toimijuudella voidaan viitata myös kollektiiviseen vastarintaan omien elinolojen parantamiseksi ja alistavien valtarakenteiden purkamiseen. Johtuen monista merkityksistä, toimijuudesta puhuttaessa olisi syytä aina täsmentää, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan. Tässä esityksessä luodataan erilaisia käsityksiä toimijuudesta ajankohtaisen tutkimuskirjallisuuden valossa, ja pyritään sen pohjalta täsmentämään, miten ammatillinen toimijuus tulisi käsitteellistää.

5 Analyysissä etsimme vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten toimijuus on ymmärretty ontologisesti (intentionaalisuus / temporaalisuus) ja miten sen katsotaan ilmenevän (suhde identiteetteihin)? 2) Miten toimijuuden erilaisissa määrittelyissä on ymmärretty sosiaalisen ja yksilöllisen välinen suhde? Analyysissä tunnistimme neljä keskeistä tutkimusaluetta, joiden piirissä toimijuutta on käsitteellistetty ja tutkittu runsaasti: 1) yhteiskuntatieteellinen, 2) post-strukturalistinen, 3) sosio-kulttuurinen ja 4) elämänkulkututkimuksen traditio. Näiden sisällä ja yli tehty analyysi paljasti erilaisia toimijuuden ontologioita ja ilmenemismuotoja. Toimijuus saatettiin ymmärtää kapeasti pelkästään yksittäisenä rationaalisena ja intentionaalisena tekona, mutta myös hyvin laajasta ajallisesta perspektiivistä sisältäen ihmisen yksilökehityksellisen elämänkaaren. Toimijuus saattoi rajoittua pelkästään tiedollisiin prosesseihin, mutta siihen liitettiin myös ihmisen diskursiivinen, praktinen ja ruumiillinen suhde todellisuuteen. Yksilöllisen ja sosiaalisen välisen suhteen analyysi paljasti oletuksia, jotka ulottuivat analyyttisestä erillisyydestä erottamattomuuteen. Sosiaalisen kontekstin vaikutus ulottui hyvinkin voimakkaasta heikkoon. Pohdimme, miksi ammatillista toimijuutta vaaditaan yhä enemmän työssä, ja ehdotamme ammatillisen toimijuuden käsitteellistämiseen subjektilähtöistä sosiokulttuurista lähestymistapaa pitäen sisällään seitsemän teesiä. Avainsanat: ammatillinen toimijuus, subjekti-keskeinen sosiokulttuurinen lähestymistapa, työssä oppiminen