ASROCKS-hankkeen Action 1 vaiheen tutkimuskohteet

Transkriptio

1 Arkistoraportti 3/2013 ASROCKS-hankkeen Action 1 vaiheen tutkimuskohteet Timo Tarvainen, Pirjo Kuula-Väisänen ja Paavo Härmä LIFE10ENV/FI/ ASROCKS

2 Arkistoraportti 3/2013 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Timo Tarvainen, Pirjo Kuula-Väisänen ja Paavo Härmä Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja GTK ja Tampereen teknillinen yliopisto Raportin nimi ASROCKS-hankkeen Action 1 vaiheen tutkimuskohteet Tiivistelmä ASROCKS-hankkeessa selvitetään arseenin mahdollisesti aiheuttamaa riskiä Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueella sijaitsevilla kivi- ja maa-ainestuotantopaikoilla sekä rakennuskohteissa ja laaditaan ohjeistus maa- ja kiviainestuottajille sekä viranomaisten käyttöön. Hankkeen toteuttavat Geologian tutkimuskeskus, Tampereen teknillinen yliopisto ja Suomen ympäristökeskus. Hanke on osittain Euroopan Unionin Life+ ympäristöpolitiikka ja hallinto ohjelman rahoittama. ASROCKS-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (Action 1) valittiin Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen arseenipitoisilta alueilta kalliokiviaineksen tuotantoalueita, soran ja hiekan ottopaikkoja sekä rakentamiskohteita, missä tutkittiin kallioperän, maaperän ja pinta- tai pohjaveden arseenipitoisuuksia. Useiden kohteiden luonnolliset arseenin maksimipitoisuudet ovat suurempia kuin maaperän pilaantuneisuuden arvioinnin kynnysarvo 5 mg/kg. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Ympäristögeologia, geokemialliset tutkimukset, kiviaines, maaperä, alkuaineet, arseeni, Pirkanmaa, Kanta-Häme Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Pirkanmaa, Kanta-Häme Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus 3/2013 Kokonaissivumäärä 45 Kieli suomi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö VA 211, 212 Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus LIFE10ENV/FI/ ASROCKS Allekirjoitus/nimen selvennys

3 Arkistoraportti 3/2013 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date / Rec. no. Authors Timo Tarvainen, Pirjo Kuula-Väisänen and Paavo Härmä Type of report Archive Report Commissioned by GTK and Tampere University of Technology Title of report ASROCKS Project Action 1 Phase Study Sites Abstract The main objective of the EU Life+ ASROCKS project is to provide guidelines and risk management tools for the exploitation of natural aggregate resources (crushed bedrock, sand and gravel) in areas with naturally elevated arsenic concentrations in the bedrock and soil in the Tampere-Häme region in southern Finland. In addition, guidelines are also developed for the re-use of aggregates in construction areas with elevated arsenic concentration. The guidelines and tools produced during the project are targeted both for the aggregate producers and environment authorities. Project partners are Geological Survey of Finland, Finnish Environment Institute and Tampere University of Technology. In the first phase of the project (Action 1), areas with naturally elevated arsenic concentrations were delineated and aggregate production sites, gravel pits and construction sites were selected for sampling. Rock, soil, aggregate, surface water and groundwater samples were analysed for arsenic concentration. The highest natural arsenic concentrations exceeded the national threshold value designated for contaminated soil in several study areas. Keywords environmental geology, geochemical surveys, aggregate, soil, chemical elements, arsenic, Pirkanmaa, Kanta-Häme Geographical area Pirkanmaa, Kanta-Häme Map sheet Other information Report serial Total pages 45 Unit and section Southern Finland Unit Language Finnish Archive code 3/2013 Price Confidentiality Public Project code LIFE10ENV/FI/ ASROCKS

4 Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSET Tutkimusmenetelmät Tutkittavat kohteet 3 3 TUTKITTUJEN ALUEIDEN TULOSTEN TARKASTELUA Kalliokiviaineksen tuotantoalueet Sotkia Takamaa, Akaa (kalliokiviaines) Kanervavuori, Forssa (kalliokiviaines) Rappumäki, Humppila (kalliokiviaines) Juhanila, Hattula (kalliokiviaines) Marjamäki, Lempäälä (kalliokiviaines) Patavuori, Valkeakoski (kalliokiviaines) Nokia, Nokia (kalliokiviaines) Lamminsivu, Nokia (kalliokiviaines) Pitkäkallio, Lempäälä (kalliokiviaines) Takamaa, Ylöjärvi (kalliokiviaines) Soran ja hiekan tuotantoalueet Kantokylä, Pälkäne (hiekka, sora) Saari, Kangasala (hiekka, sora) Levonmäki, Murronharjun tila, Humppila (hiekka, sora) Myllymäen tila, Jokioinen (hiekka, sora) Markkola, Urjala (hiekka, sora) Kerälänvuori, Hattula (hiekka, sora) Mustilahti, Valkeakoski (hiekka, sora) Rakentamiskohteet Koivisto, Pirkkala (rakennuskohde) Harjuniitty, Nokia (rakennuskohde) Siiri, Hämeenlinna Vuores, Tampere 30 4 TULOSTEN VERTAILUA JA TULKINTAA Kiviainestuotteiden kemiallisten analyysien ja liukoisuustestien vertailu Arseenin kenttämäärityksen ja laboratoriotulosten vertailu 33

5 4.3 Vesien arseenipitoisuuksien tulkintaa Tuotteiden arseenipitoisuudet 38 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 40 KIRJALLISUUSLUETTELO

6 1 JOHDANTO ASROCKS-hankkeessa selvitetään arseenin mahdollisesti aiheuttamaa riskiä Pirkanmaan ja Kanta- Hämeen alueella sijaitsevilla kivi- ja maa-ainestuotantopaikoilla sekä rakennuskohteissa ja laaditaan ohjeistus maa- ja kiviainestuottajille sekä viranomaisten käyttöön. Hankkeen toteuttavat Geologian tutkimuskeskus, Tampereen teknillinen yliopisto ja Suomen ympäristökeskus. Hanke on osittain Euroopan Unionin Life+ ympäristöpolitiikka ja hallinto ohjelman rahoittama. ASROCKS-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (Action 1) valittiin Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen arseenipitoisilta alueilta kalliokiviaineksen tuotantoalueita, soran ja hiekan ottopaikkoja sekä rakentamiskohteita, missä tutkittiin kallioperän, maaperän ja pinta- tai pohjaveden arseenipitoisuuksia. Pilottivaiheen kohteet olivat 10 kalliokiviaineksen tuotantoaluetta 7 maa-aineksen tuotantoaluetta 4 rakentamiskohdetta 2 TUTKIMUKSET 2.1 Tutkimusmenetelmät Näistä yhteensä 21 pilottikohteesta (kuva 1) valitaan neljä kohdetta ASROCKS-hankkeen vaiheen 2 demonstraatiokohteiksi. ASROCKS-hankkeen Action 1 vaiheen kohteista on tutkittu Kallioperän arseenipitoisuuksia Maaperän arseenipitoisuuksia Tuotteiden arseenipitoisuuksia Pinta- tai pohjaveden arseenipitoisuuksia Kallioperän, maaperän ja tuotteiden arseenipitoisuuksia on mitattu kentällä kannettavalla XRF-laitteella. Osa näytteistä on toimitettu Labtium Oy:n laboratorioon, missä niistä on määritetty alkuaineiden todellisia kokonaispitoisuuksia XRF-menetelmällä, pitkällä aikavälillä happamassa ympäristössä mahdollisesti liukenevia pitoisuuksia kuningasvesiuutolla sekä helppoliukoisia pitoisuuksia ammoniumasetaatti-edtauutolla. Maaperänäytteet on seulottu alle 2 mm raekokoon. Kivinäytteet ja tarvittaessa myös tuotenäytteet on hienomurskattu alle 2 mm raekokoon. Arseenin lisäksi on selvitetty kaikkien pilaantuneita maita koskevan asetuksen metallien ja puolimetallien pitoisuudet elohopeaa lukuun ottamatta sekä muita ominaisuuksia kuten maaperän hiilipitoisuus. Kaikilta kalliokiviaineksen tuotantoalueilta valittiin yksi kalliomursketuote liukoisuustestiin. Kalliokiviainesnäytteistä tehtiin Tampereen teknillisessä yliopistossa liukoisuustesti ravistelutestimenetelmällä SFS-EN Arseenin, sulfaatin ja 11 muun alkuaineen liukoisuudet määritettiin L/S-suhteilla 2 ja

7 10. Ravistelutestiin valittiin pääasiassa sellaisia kalliomursketuotteita, joiden suurin raekoko oli 3 tai 4 mm. Neljän testatun tuotteen suurin raekoko oli isompi, jolloin testissä käytettiin alle 4 mm raekokoon katkaistua jaetta. Yksi vertailututkimus tehtiin alle 4 mm raekokoon murskatulla jakeella. Action 1 vaiheessa pyrittiin selvittämään tutkittavien alueiden arseenipitoisuuksien suurimpia arvoja. Näytteenotossa on painotettu sellaisia kivilajeja ja tuotekasoja, joissa arseenipitoisuudet ovat kenttämittarin tulosten tai kivilajin perusteella arvioitu mahdollisimman suuriksi. Näin oli mahdollista valitan Action 2 vaiheeseen sellaisia kohteita, joissa arseenipitoisuudet ovat paikoin tavanomaista suurempia. Action 1 vaiheen näytteiden analyysituloksia ei voida yksinään käyttää arvioimaan tuotanto- tai rakentamisalueen aiheuttamaa keskimääräistä kulkeutumisriskiä. Maaperän, kallioperän ja tuotteiden arseenipitoisuuksia on verrattu PIMA-asetuksen (214/2007) arseenin kynnysarvoon 5 mg/kg, Etelä-Pirkanmaan ja Hämeen moreenimaiden suurimpaan suositeltuun maaperän taustapitoisuuteen eli SSTP-arvoon 26 mg/kg (valtakunnallinen taustapitoisuusrekisteri sekä PIMA-asetuksen alempaan ohjearvoon 50 mg/kg ja ylempään ohjearvoon 100 mg/kg. Tutkituissa kohteissa ei ole kuitenkaan pilaantunutta maata, sillä havaitut arseenipitoisuudet ovat geologista alkuperää. Tutkimuskohteiden kivi-, maaperä- ja tuotenäytteiden kuningasvesiliukoiset arseenipitoisuudet olivat käytännössä yhtä suuria kuin XRF-menetelmällä määritetyt todelliset kokonaispitoisuudet. XRF-menetelmän määritysraja 20 mg/kg oli liian suuri joillekin tutkimuskohteille. Helppoliukoiset ammoniumasetaatti- EDTA-uutolla määritetyt pitoisuudet olivat pieniä verrattuna kuningasvesiliukoisiin pitoisuuksiin. Siksi tässä raportissa keskitytään kuningasvesiliukoisiin pitoisuuksiin. Hankkeen ensimmäisen vaiheen näytteenottoon osallistuivat Birgitta Backman, Tarja Hatakka, Erkki Herola, Paavo Härmä, Heikki Nurmi, Kristiina Nuottimäki, Tuure Nyholm, Arto Pullinen, Timo Tarvainen ja Jouko Vuokko Geologian tutkimuskeskuksesta sekä Terhi Ketola ja Tero Porkka Tampereen teknillisestä yliopistosta. Näytteenottokohteiden valintaan osallistuivat myös Asko Käpyaho Geologian tutkimuskeskuksesta, Kenneth Holm, Outi Pyy ja Sirkku Tuominen Suomen ympäristökeskuksesta, Pirjo Kuula-Väisänen Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä hankkeen sidosryhmien edustajat ohjausryhmässä.

8 Kuva 1. ASROCKS-hankkeen 1. vaiheen tutkimusalueet ja maa-aineksen ottoalueiden (sora, hiekka) tuotekasojen suurimpia arseenipitoisuuksia. 2.2 Tutkittavat kohteet ASROCKS-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (Action 1) valittiin Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen arseenipitoisilta alueilta kalliokiviaineksen tuotantoalueita, soran ja hiekan ottopaikkoja sekä rakentamiskohteita, missä tutkittiin kallioperän, maaperän ja pinta- tai pohjaveden arseenipitoisuuksia. Pilottivaiheen kohteet olivat: 10 kalliokiviaineksen tuotantoaluetta 7 soran ja hiekan tuotantoaluetta 4 rakentamiskohdetta

9 Näistä yhteensä 21 pilottikohteesta (kuva 1) valittiin neljä kohdetta ASROCKS-hankkeen vaiheen 2 demonstraatiokohteiksi. Kalliokiviaineksentuotantoalueista valittiin tutkimuskohteiksi seuraavat kohteet: 1 Sotkia Takamaa, Akaa (Kalliokiviaines) 2 Kanervavuori, Forssa (Kalliokiviaines) 3 Rappumäki, Humppila (Kalliokiviaines) 4 Juhanila, Hattula (Kalliokiviaines) 5 Marjamäki, Lempäälä (Kalliokiviaines) 6 Patavuori, Valkeakoski (Kalliokiviaines) 7 Nokia, Nokia (Kalliokiviaines) 8 Lamminsivu, Nokia (Kalliokiviaines) 9 Pitkäkallio, Lempäälä (Kalliokiviaines) 10 Takamaa, Ylöjärvi (Kalliokiviaines) Soran ja hiekan tuotantoalueista valittiin seuraavat seitsemän kohdetta: 11 Kantokylä, Pälkäne (Hiekka, sora) 12 Saari, Kangasala (Hiekka, sora) 13 Levonmäki, Murronharjun tila, Humppila (Hiekka, sora) 14 Myllymäen tila, Jokioinen (Hiekka, sora) 15 Markkola, Urjala (Hiekka, sora) 16 Kerälänvuori, Hattula (Hiekka, sora) 17 Mustilahti, Valkeakoski (Hiekka, sora) Rakentamiskohteista valittiin seuraavat neljä: 18 Koivisto, Pirkkala (Rakennuskohde) 19 Harjuniitty, Nokia (Rakennuskohde) 20 Siiri, Hämeenlinna (Rakennuskohde) 21 Vuores, Tampere (Rakennuskohde)

10 3 TUTKITTUJEN ALUEIDEN TULOSTEN TARKASTELUA 3.1 Kalliokiviaineksen tuotantoalueet Sotkia Takamaa, Akaa (kalliokiviaines) Pääkivilajit: emäksinen vulkaniitti ja kiillegneissi (kuva 2). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus: 10,5 33,1 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus: 14,5 19,8 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus: 3,7 36,3 mg/kg Kenttämittauksessa suurin tuotteen kokonaispitoisuus: 68 mg/kg (raekoko 0-11 mm). Tuotenäytteen (katkaistu 0/4 mm lajite) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus: 0,37 mg/kg. Alueen pintaveden arseenipitoisuus: 0,73 3,70 µg/l (kuva 3). Kuva 2. Sotkian Takamaan kivinäytteen ottopaikka. Suurin tuotteista mitattu As-pitoisuus 36,3 mg/kg (raekoko mm) on suurempi kuin alueen moreenimaiden suurin suositeltu taustapitoisuus (SSTP) 26 mg/kg. Kenttämittauksessa suurin pitoisuus oli

11 jopa 68 mg/kg (raekoko 0-11 mm). Yhdessä tuotenäytteessä kromipitoisuus ylitti kynnysarvon 100 mg/kg ja nikkelipitoisuus kynnysarvon 50 mg/kg. Näitäkään ei voida pitää kyseisen tuotantoalueen tuotteiden tavanomaisina pitoisuuksina. Kuva 3. Pintavettä Sotkian Takamaan tuotantoalueella Kanervavuori, Forssa (kalliokiviaines) Pääkivilajit: kvartsidioriitti ja emäksinen vulkaniitti. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 3,0 20,9 mg/kg (kuva 4). Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 12,2 17,5 mg/kg (kuva 5). Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,0 5,3 mg/kg, Tuotenäytteen (0/4 mm) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus: 0,04 mg/kg. Alueen pintaveden arseenipitoisuus: 0,56 µg/l. Suurimmatkin tuotteista määritetyt arseenipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin PIMA-asetuksen kynnysarvo 5 mg/kg eli selvästi pienempiä kuin ympäröivien maalajien tavanomaiset pitoisuudet. Yhden tuotenäytteen kuparipitoisuus ylitti kuparin kynnysarvon 100 mg/kg. Tätä ei voi kuitenkaan pitää tuotteiden tavanomaisena kuparipitoisuutena.

12 Kuva 4. Geologi Heikki Nurmi GTK:sta kenttäanalysaattorin kanssa Kanervavuoren kiviainesalueella. Kuva 5. Maaperänäytteen sijainti Kanervavuoren tuotantoalueella.

13 3.1.3 Rappumäki, Humppila (kalliokiviaines) Pääkivilajit kvartsi-maasälpäliuske ja granodioriitti (kuvat 6 ja 7). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,6 149 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,4 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus: 5,0 mg/kg Tuotenäytteiden (katkaistu 0/4 mm sekä murskattu 0/4 mm lajite) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus <0,01 mg/kg. Alueen pintaveden arseenipitoisuus: alle 0,05 µg/l. Kuten monilla muillakin kiviaineksen tuotantoalueilla, Rappumäestä löytyi kenttämittaria käyttäen yksittäinen kivilaji tai rakopinta, jossa kallioperän arseenipitoisuus on poikkeuksellisen suuri. Yksittäisissä tuotenäytteissä kromin, nikkelin ja vanadiinin suurimmat pitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen kynnysarvon. Kuva 6. Humppilan rappumäen kalliokiviaineksen tuotantoalue.

14 Kuva 7. Rappumäki.Kuva: Heikki Nurmi GTK Juhanila, Hattula (kalliokiviaines) Pääkivilaji uraliittiporfyriitti. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,2 23,4 mg/kg (kuva 8). Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 16,1 39,6 mg/kg. Tuotteen kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 17,2 mg/kg. Tuotenäytteen (katkaistu 0/4 mm lajite) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 0,26 mg/kg Alueen pintaveden arseenipitoisuus 2,74 10,0 µg/l. Suurin pitoisuus määritettiin näytteestä, joka otettiin seisovasta vedestä soistuneesta allikosta tuotekasan vierestä. Suurin maaperän arseenipitoisuus ylitti suurimman suositellun taustapitoisuusarvon 26 mg/kg. Yhden tuotenäytteen kobolttipitoisuus ylitti koboltin kynnysarvon 20 mg/kg.

15 Kuva 8. Hattulan Juhanilan tuotantoalue

16 3.1.5 Marjamäki, Lempäälä (kalliokiviaines) Marjamäen (kuva 9) paikalta louhittavat kivilajit ovat kvartsidioriitti ja granodioriitti. Alueelle on läjitetty myös muualta Lempäälästä tuotua kiviainesta. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,7 9,7 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 10,2 42,6 mg/kg (kuva 10). Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 6,0 68,1 mg/kg. Tuotenäytteen (katkaistu 0/4 mm lajite) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus <0,01 mg/kg Liukoisuustesti tehtiin näytteestä, jonka kuningasvesiliukoinen pitoisuus oli 45,7 mg/kg. Kallioraosta tihkuvassa pohjavedessä oli arseenia 23,1 µg/l, mikä oli suurin kalliokiviaineksen tuotantoalueilta mitattu pohjaveden arseenipitoisuus. Suurin Marjamäen tuotenäytteistä mitattu arseenipitoisuus oli suurempi kuin miltään muulta tuotantoalueelta mitattu arseenipitoisuus. Pitoisuus ylitti PIMA-asetuksen alemman ohjearvon. Kyseisen näytteen suuri arseenipitoisuus korreloi rikkipitoisuuden kanssa, näytteessä on todennäköisesti arseenipitoista kiisumineraalia. Yksittäisessä tuotenäytteessä myös koboltin, nikkelin ja vanadiinin pitoisuudet ylittivät PI- MA-asetuksen kynnysarvon. Kuva 9. Lempäälän Marjamäen tuotantoalue.

17 Kuva 10. Maaperänäytteen ottoa Marjamäessä Patavuori, Valkeakoski (kalliokiviaines) Pääkivilaji uraliittiporfyriitti (kuvat 11ja 12). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,8 131 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 8,4 12,9 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,8 37,4 mg/kg. Tuotenäytteen (0/4 mm) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 0,22 mg/kg. Pintaveden arseenipitoisuus 9,49 µg/l. Louhoksen pohjasedimentissä oli antimonia 2,87 mg/kg. Patavuorella yhden tuotteen kobolttipitoisuus ylitti PIMA-asetuksen koboltin kynnysarvon 20 mg/kg.

18 Kuva 11. Valkeakosken Patavuoren tuotantoalue. Kuva 12. Havainnointia Patavuorella. Kuva. Heikki Nurmi GTK

19 3.1.7 Nokia, Nokia (kalliokiviaines) Pääkivilaji on porfyyrinen granodioriitti (kuva 13). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,9 26,8 mg/kg. Maaperän helppoliukoinen (ammoniumasetaatti-edta-uutto) As-pitoisuus 2,9 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,8-40,1 mg/kg. Tuotenäytteen (0/4 mm) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 0,15 mg/kg. Kuva 13. Nokian kiviainestuotantoalue.

20 3.1.8 Lamminsivu, Nokia (kalliokiviaines) Pääkivilajit kvartsidioriitti ja granodioriitti (kuva 14). Tuotantoalueella on myös pegmatiittijuonia, joista mitattiin kenttämittarilla isohkoja arseenipitoisuuksia (kuva 15). Pegmatiittijuonien lisäksi kohonneita arseenipitoisuuksia havaittiin rakopinnoilla (kuva 16). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus mg/kg. Kallioperänäytteiden ammouniumasetaattiliukoinen As-pitoisuus 19,7 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 11,3 24,3 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 11,1 21,2 mg/kg Tuotenäytteen (0/3 mm) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 0,24 mg/kg. Pintaveden arseenipitoisuus 1,58 µg/l. Kuva 14. Lamminsivun tuotantoalue, maaperännäyteenottokohde.

21 Kuva 15. Nokian Lamminsivun pegmatiittia, jossa on muita kivilajeja suurempia arseenipitoisuuksia. Kuva 16. Lamminsivu. Etualan tuoreella kivipinnalla oli kenttämittarin mukaan 5,7 mg/kg arseenia, saostuman ruskeaksi värjäämällä pinnalla mg/kg.

22 3.1.9 Pitkäkallio, Lempäälä (kalliokiviaines) Pääkivilaji on kiillegneissi (kuva 17). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 19,7 24,0 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 6,6 26,6 mg/kg. Tuotenäytteen (0/3 mm) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 0,12 mg/kg. Pintavesinäytteen arseenipitoisuus 2,63 µg/l. Pohjavesinäytteen arseenipitoisuus 2,83 µg/l. Kuva 17. Lempäälän Pitkäkallion kiviaineksen tuotantoalue.

23 Takamaa, Ylöjärvi (kalliokiviaines) Pääkivilaji on emäksinen vulkaniitti (kuva 18). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 3,9 25,2 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 8,6 14,8 mg/kg Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 9,6 31,6 mg/kg. Tuotenäytteen (katkaistu 0/4 mm lajite) liukoisuustestissä L/S-suhteella 10 liuennut As-pitoisuus 23 mg/kg. Pintavesinäytteen arseenipitoisuus 7,66 µg/l Suurin tuotenäytteen arseenipitoisuus ylitti SSTP-arvon raekokoluokassa 0 11 mm. Tuotteissa oli kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia myös kromia ja vanadiinia. Kuva 18. Ylöjärven Takamaan tuotantoalue.

24 3.2 Soran ja hiekan tuotantoalueet Kantokylä, Pälkäne (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue (kuva 19). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,4 4,3 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,2 16,5 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus enimmillään 7 mg/kg. Pintavesinäytteen (soranottoalueen pohjalla oleva lammikko) arseenipitoisuus 1,33 µg/l. Kuva 19. Pälkäneen Kantokylän soranottoalue.

25 3.2.2 Saari, Kangasala (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 2,8 4,3 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 6,9 13,6 mg/kg. Alueella oli sekä kalliokiviaineksesta että hiekasta tai sorasta valmistettuja tuotteita (kuvat 20 ja 21). Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus enimmillään 14,5 mg/kg. Alueelta ei otettu vesinäytettä. Kuva 20. Tiedote näytteenotosta Kangasalan Saaren tuotantoalueella.

26 Kuva 21. Näytteenottoa tuotekasasta Saaren tuotantoalueella Levonmäki, Murronharjun tila, Humppila (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue (kuva 22). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,2 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 10,0 28,9 mg/kg. Tuotteissa kenttämittauksessa korkeintaan 26,2 mg/kg, laboratoriossa määritetty suurin kuningasvesiliukoinen arseenipitoisuus oli 9,6 mg/kg (kuva 23). Pohjavesinäytteessä oli arseenia 0,21 µg/l.

27 Kuva 22. Levonmäen tuotantoalue. Kuva 23. Tuotenäytteenottoa Levonmäellä. Kuva: Arto Pullinen GTK

28 3.2.4 Myllymäen tila, Jokioinen (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperästä ei saatu Myllymäen tilalta näytettä Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 3,5 4,5 mg/kg. Alueelta ei saatu yhtään tuotenäytettä. Alueella oli pohjaveden havaintoputki (kuva 24). Pohjaveden liukoinen arseenipitoisuus oli 0,16 µg/l. Vesi oli sameaa ja rautapitoista. Kuva 24. Pohjaveden havaintoputki Myllymäen tilan tuotantoalueella.

29 3.2.5 Markkola, Urjala (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue (kuva 25). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteen kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 9,1 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,0 19,8 mg/kg. Tuotenäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 3,5 24,5 mg/kg. Pohjavedessä liukoinen arseenipitoisuus oli 0,46 0,59 µg/l. Kuva 25. Markkolan tuotantoalue.

30 3.2.6 Kerälänvuori, Hattula (hiekka, sora) Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kerälänvuorelta (kuva 26) ei saatu kallioperänäytettä. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 9,2 14,5 mg/kg. Tuotenäytteen kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 8,1 mg/kg. Pohjavedessä arseenipitoisuus oli alle 0,05 µg/l. Kuva 26. Hattulan Kerälänvuoren maa-aineksen ottoalue.

31 3.2.7 Mustilahti, Valkeakoski (hiekka, sora) Hiekan ja soran ottoalue. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,4 mg/kg Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 10,0 13,6 mg/kg. Tuotenäytteen kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 7,1 mg/kg. Pohjavedessä liukoinen pitoisuus oli 0,16 µg/l arseenia (kuva 27). Kaikki määritetyt arseenipitoisuudet ovat pieniä verrattuna alueelliseen taustapitoisuuteen. Kuva 27. Pohjavesinäytteenottoa Mustilahdessa.

32 3.3 Rakentamiskohteet Koivisto, Pirkkala (rakennuskohde) Pirkkalan Koiviston kaava-alue (kuva 28) on suunniteltu rakennuskohde. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän tai maaperän tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperän kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 5,7 916 mg/kg. Maaperän kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 34,6 692 mg/kg. Pintaveden arseenipitoisuus 0,96 1,12 µg/l. Maaperän suurin kuningasvesiliukoinen arseenipitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon. Siitä ammoniumasetaattiliukoista arseenia oli korkeintaan 1,8 mg/kg. Suuri luonnollinen arseenipitoisuus on jo vaikuttanut alueen kaavoitukseen. Tutkituilla tonteilla ei ollut tutkimusaikaan käynnissä mitään rakennustoimintaa. Kuva 28. Pirkkalan Koiviston tutkimusalue.

33 3.3.2 Harjuniitty, Nokia (rakennuskohde) Toisin kuin Pirkkalan Koivistossa, Nokian Harjuniityn alueesta osa on jo rakennettu ja osa parhaillaan rakenteilla (kuva 29). Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen tuotantoalueen kallioperän tai maaperän tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 8,4 17,9 mg/kg. Kaikki kallioperänäytteet oli otettu alueen pohjoisosasta, joten ne eivät edustaneet kaikkia alueen kivilajeja. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 9,8 30,3 mg/kg. Pintaveden liukoinen arseenipitoisuus 0,93 1,88 µg/l. Kuva 29. Nokian Harjuniityn tutkimusalue.

34 3.3.3 Siiri, Hämeenlinna Hämeenlinnan Siiri on rakennuskohde. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen rakennusalueen kallioperän, maaperän tai tuotteiden tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden suurin kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,2 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 11,5 25,2 mg/kg (kuva 30). Pintaveden liukoinen arseenipitoisuus 0,24 µg/l. Kanta-Hämeen maaperän suurien arseenipitoisuuksien alue ulottuu Siiriin saakka. Pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet Kanta-Hämeen ja Etelä-Pirkanmaan suurinta suositeltua taustapitoisuutta 26 mg/kg. Kuva 30. Näytteenottokohde Hämeenlinnan Siirin tutkimusalueella.

35 3.3.4 Vuores, Tampere Tampereen Vuores (kuva 31) on rakennuskohde. Alkuaineanalyysiin pyrittiin valitsemaan tuotteen raekoon ja kenttämittausten perusteella sellaisia näytteitä, joiden arseenipitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Ilmoitetut pitoisuudet eivät ole näin ollen rakennusalueen kallioperän ja maaperän tavanomaisia pitoisuuksia. Kallioperänäytteiden suurin kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,9 19,7 mg/kg. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen As-pitoisuus 4,3 7,0 mg/kg. Pintaveden liukoinen arseenipitoisuus 0,32 0,92 µg/l. Kuva 31. Näytteenottoa Vuoreksessa Tampereella.

36 4 TULOSTEN VERTAILUA JA TULKINTAA 4.1 Kiviainestuotteiden kemiallisten analyysien ja liukoisuustestien vertailu Kaikilta kalliokiviaineksen tuotantoalueilta valittiin yksi tuotenäyte liukoisuustestiin (kaksivaiheinen ravistelutesti). Samasta näytteestä määritettiin laboratoriossa myös kuningasvesiliukoinen ja helppoliukoinen arseenipitoisuus. Helppoliukoinen pitoisuus määritettiin ammoniumasetaatti-edta-uuton perusteella. Kaksivaiheisella ravistelutestillä määritetyt liukoiset arseenipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin ammoniumasetaatti-edta-uuttoon perustuvat helppoliukoiset pitoisuudet tai kuningasvesiliukoiset pitoisuudet. Ravistelutestien liukoiset pitoisuudet korreloivat yleensä sekä kuningasvesiliukoisen pitoisuuden (kuva 32) että helppoliukoisen pitoisuuden kanssa (kuva 33). Marjamäen yhden näytteen suhteellisen korkeat kokonaispitoisuudet eivät näkyneet liukoisuustestissä suurena liukoisen arseenin määränä. Tampereen teknillinen yliopisto vertasi ravistelutestissä liuenneen arseenin määrää tuotantoalueen vallitsevaan kivilajiin. Suurimmat liukoisen arseenin pitoisuudet määritettiin yleensä näytteistä, joiden kivilaji oli emäksinen vulkaniitti tai uraliittiporfyriitti. Kuitenkin yhdessä kvartsi- tai granodioriitiksi kuvatussa kohteessa liukoisen arseenin määrä oli samaa suuruusluokkaa kuin emäksisissä vulkaniiteissa ja yhden porfyyrisen granodioriitin liukoisen arseenin määrä oli myös keskimääräistä suurempi. Ravistelutestissä liuenneen arseenin määrä oli yleensä suurempi niissä tuotenäytteissä, joissa oli runsaasti hienoainesta (alle 0,063 mm raekoko). Liukoisen raudan ja liukoisen arseenin välillä oli negatiivinen korrelaatio, samoin liukoisen arseenin ja liukoisen sulfaatin määrällä. Kuva 32. Tuotteen kokonaisarseenipitoisuuden (kuningasvesiliuotus) ja liukoisuustestituloksen vertailu.

37 Kuva 33. Tuotteen helppoliukoisen arseenipitoisuuden (ammoniumasetaatti-edta-uutto)) ja liukoisuustestituloksen vertailu.

38 4.2 Arseenin kenttämäärityksen ja laboratoriotulosten vertailu Maaperänäytteiden arseenipitoisuus määritettiin ensin kenttäanalysaattorilla näytepussista. Sen jälkeen näytepussit toimitettiin Labtium Oy:n laboratorioon kemiallisia analyysejä varten. Laboratoriossa näytteet kuivattiin ja seulottiin alle 2 mm raekokolajitteeseen ennen kuningasvesiliuotusta. Näytteiden kosteus voi pienentää kenttämittarilla määritettyä arseenipitoisuutta. Kuvien 34 ja 35 mukaan kenttämittari antoi maaperän arseenipitoisuuden suuruusluokan, laboratoriossa määritetyt arseenipitoisuudet olivat hieman suurempia. Kuva 34. Maaperänäytteistä määritetty arseenipitoisuus. Vaaka-akselilla kenttämittarilla määritetty pitoisuus, pystyakselilla laboratoriossa määritetty kuningasvesiliukoinen arseenipitoisuus.

39 Kuva 35. Osa kuvan 34 havainnoista, suurimmat arseenipitoisuudet jätetty kuvan ulkopuolelle.

40 Tuotenäytteiden osalta kenttämittarin tulos korreloi hieman huonommin laboratoriossa määritettyihin kuningasvesiliukoisiin arseenipitoisuuksiin kuin maaperänäytteiden tulosten vertailussa (kuva 36). Kalliokiviaineksen kenttämittauksista otettiin yllä olevan kuvan vertailuun pienempi arvo kahdesta mittauksesta. Kuva 36. Tuotenäytteistä määritetty arseenipitoisuus. Vaaka-akselilla kenttämittarilla määritetty pitoisuus, pystyakselilla laboratoriossa määritetty kuningasvesiliukoinen arseenipitoisuus.

41 Maaperänäytteiden (kuva 37) suurin keskimääräinen arseenipitoisuus (mediaani) oli tuotantoalueiden pohjalammikoiden sedimenteistä kerätyissä näytteissä. Suurimmat yksittäiset pitoisuudet mitattiin kohteen 541 (Pirkkala, Koivisto) moreenimaanäytteistä. Kuva 37. Maaperänäytteiden kuningasvesiliukoinen arseenipitoisuus ryhmiteltynä maalajin mukaan.

42 4.3 Vesien arseenipitoisuuksien tulkintaa Pinta- ja pohjavesinäytteiden liukoisia arseenipitoisuuksia verrattiin liukoisen SiO 2 :n määrään. Liukoisen SiO 2 :n määrä on yleensä suurempi niissä vesinäytteissä, jotka ovat olleet kauemmin kontaktissa maa- tai kallioperän mineraaliaineksen kanssa. Kuvassa 38 Marjamäen kallioperän raosta otettu vesinäyte edustaa pitkän viipymän vettä, johon on liuennut runsaasti arseenia. Sotkian Takamaan näytteillä on ollut pitkä reaktioaika maa- tai kallioperän kanssa mutta arseenipitoisuus ei ole silti erityisen suuri. Juhanilan, Patavuoren ja Ylöjärven Takamaan arseenipitoisuus on suhteellisen korkea vaikka veden viipymä maa- tai kallioperässä on varsin lyhyt. Kuva 38. Tutkimusalueiden vesinäytteiden liuenneen SiO 2 :n määrä vaaka-akselilla ja liukoinen arseenipitoisuus pystyakselilla.

43 4.4 Tuotteiden arseenipitoisuudet Kalliokiviainesalueilla tuotteiden arseenipitoisuudet vaihtelevat enemmän kuin hiekan tai soran ottoalueilla. Kuvassa 39 kohteet ovat kalliokiviaineksen tuotantoalueita, kohteet ovat hiekan tai soran ottoalueita (taulukko 1). Numero 545 on hankkeen sisäinen laadunvalvontanäyte, joka ei edusta minkään tuotantoalueen arseenipitoisuutta. Kuvassa 40 on verrattu tuotteen minimiraekokoa ja tuotteen arseenipitoisuutta. Yleensä suuremmat arseenipitoisuudet havaittiin hienorakeisissa tuotteissa, mutta lähes 40 mg/kg arseenipitoisuus on mahdollinen tuotteissa, joiden minimiraekoko on 11 mm. Tuotteen maksimiraekoko kertoo sen lisätiedon, että kaikkein karkearakeisimmissa tuotteissa (maksimiraekoko yli 100 mm) ei ole kovin korkeita arseenipitoisuuksia. Arseenin kynnysarvo 5 mg/kg on niin alhainen, että vain 16 % kalliokiviaineksista ja 39 % maaaineksista alittaa arseenin kynnysarvon. Eteläisellä Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä yleisimmän maalajin eli moreenin suurin suositeltu taustapitoisuus on 26 mg/kg ja valtaosassa tuotteista arseenipitoisuudet ovat tätä pienempiä. Kuva 39. Tutkimusalueilta kerättyjen tuotenäytteiden arseenipitoisuudet. Kohteiden numerot on esitetty taulukossa 1. Numero 545 on projektin standardinäytteen pitoisuus eikä varsinainen tuotenäyte.

44 Taulukko 1. Kuvassa 39 käytetyt tutkimusalueiden numerot Kohteen numero Tutkimusalue 501 Sotkia, Takamaa, Akaa 502 Kanervavuori, Forssa 503 Rappumäki, Humppila 504 Juhanila, Hattula 505 Marjamäki, Lempäälä 506 Patavuori, Valkeakoski 507 Nokia, Nokia 508 Lamminsivu, Nokia 509 Pitkäkallio, Lempäälä 510 Takamaa, Ylöjärvi 521 Kantokylä, Pälkäne 522 Saari, Kangasala 523 Levonmäki, Humppila 524 Myllymäen tila, Jokioinen 525 Markkola, Urjala 526 Kerälänvuori, Hattula 527 Mustilahti, Valkeakoski

45 Kuva 40. Tuotteen minimiraekoko vaaka-akselilla ja arseenipitoisuus pystyakselilla. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Maa-aineksen tuotantoalueiden (hiekka, sora) maaperän ja tuotteiden arseenipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen karkealajitteisten maalajien normaalit taustapitoisuudet. Siksi hankkeen jatkovaiheessa valittiin lisätutkimusalueiksi kalliokiviaineksen tuotantoalueita ja rakentamiskohteita. Hankkeen jatkotutkimuksiin (Action 2 vaihe) valittiin Lempäälän Marjamäen kiviaineskohde, Nokian kalliokiviaineskohde, Pirkkalan Koiviston rakennuskohde ja Nokian Harjuniityn rakennuskohde.