Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot

Transkriptio

1 Kalervo Mattila, Veli-Pekka Koskela ja Jouko Noukka Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot Esiselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 52/2009

2

3 Kalervo Mattila, Veli-Pekka Koskela ja Jouko Noukka Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot Esiselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 52/2008 Tiehallinto Helsinki 2009

4 Kannen kuva:ramboll, Tero Lassila, 2004 Verkkojulkaisu pdf ( ISSN TIEH v Tiehallinto Keskushallinto Opastinsilta 12 A PL Helsinki Puhelinvaihde

5 Kalervo Mattila, Veli-Pekka Koskela ja Jouko Noukka: Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot. Helsinki Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 52/ s. + liitt. 5 s. ISSN , TIEH v. Asiasanat: Ilmastonmuutos, riskit, tiet, sillat, tulvat Aiheluokka: 01, 82, 30 TIIVISTELMÄ Tiehallinto on tehnyt omaan toimintaansa liittyvän riskikartan ja määrittänyt avainriskit tieverkkoon liittyen. Eräs avainriskeistä on riski, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt aiheuttavat hallitsemattomia häiriöitä tienpidolle tai liikenteelle. Lisäksi EU edellyttää v.2007 tulvadirektiiviin perustuen kaikkia jäsenmaita selvittämään merkittävät tulvariskikohteensa. Ilmastonmuutoksen erilaisten säätekijöiden vaikutuksista merkittävimpiä tieverkon kannalta ovat vesistötulvat ja meritulvat sekä niiden aiheuttamat teiden ja siltojen sortumat. Tässä projektissa on em. lähtökohdista selvitetty tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyyn soveltuvia eri organisaatioiden rekisteri-, kartta- ja paikkatietoaineistoja sekä kokemusperäisiä tietoja. Työ on luonteeltaan esiselvitys. Työn peruslähtökohdaksi määritettiin erilaiset tulva- ja sortumatyypit. Pääpaino oli teiden ja siltojen tulvilla ja sortumilla. Teiden sortumariskin erilaisia tapauksia ja olosuhteita tarkennettiin geoteknisestä näkökulmasta. Esimerkkikohteiksi tietojen keräämisessä valittiin kaksi aluetta (Huittisten ja Porin tunnetut tulva-alueet) ja eri organisaatioiden kartta-, rekisteri-, tulvahistoria- ja paikkatietoja kerättiin näille alueille. Tietojen tutkimisen kriteereinä käytettiin tulva- ja sortumatyyppejä sekä tietojen kattavuutta, saatavuutta, tarkkuutta, käytön helppoutta ja soveltuvuutta. Tiedot jaettiin karkeasti helppokäyttöisiin ja asiantuntija-analyysien tietoihin (paikkatiedot). Selvityksessä havaittiin, että alueellista kattavuutta (koko maan tasolla) löytyy vain muutamista tiedoista, joten tietojen käytössä tulee olemaan jonkin verran tiepiirikohtaisia eroja. Toisaalta monien tärkeiden tietojen kattavuus paranee lähivuosina. Tietojen tarkkuus on useimmiten riittävä. Toteutuneiden tulvien ja sortumien soveltuvia tietoja löytyy tulvahistoriasta (LK-tieto, kokemustieto) ja ennusteet perustuvat laskennalliseen aineistoon (tulvavaarakartta tai alustava paikkatietoanalyysi). Tulvahistoriaa ja ennustetietoja tulee tarkastella rinnakkain rekisteritietojen (Tierekisteri, Siltarekisteri, Kuntotietorekisteri) kanssa tulva- tai sortumavaarallisten teiden tai siltojen määrittämiseksi. Määritettyjen tulvariskikohteiden vaikuttavuus arvioidaan Tierekisterin ja Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen avulla. Toimenpidesuunnittelu puolestaan perustuu erilaisten rekisteritietojen ja varareittisuunnitelmien käyttöön. Ennustetiedoissa alueellisten ympäristökeskusten tulvavaarakartat ovat ensisijaisia tietoja. Jos niitä ei ole saatavilla käytetään Suomen Ympäristökeskuksen TURINA-analyysia tai selvitystä varten luotua metodia vesistöjen lähellä olevien tulvariskikohteiden määrittelyyn. Lisäksi esitettiin suositus tulvariskikohteiden tallentamisesta ja luokittelusta. Soveltuvin järjestelmä on tierekisteri ja tulvariskikohteista tulisi tallentaa tieosoitetietojen lisäksi ainakin tulvimis- ja sortumatyyppi, tulvariskin peruste, tulvakorkeus, erityiskohteet, kierrettävyys, korjattavuus ja tulvahistoria.

6 Kalervo Mattila, Veli-Pekka Koskela ja Jouko Noukka: The information used in definition of road network flood risk objects. Helsinki Finnish Road Administration, Central Administration. Finnra internal reports, 59 p. + app. 5 p. ISSN , TIEH v. SUMMARY Tiehallinto has made the risk map due to their own activities and defined the road network key risks. One of the key risks is a risk that phenomenons of change of climate will cause uncontrolled disturbances for road keeping and traffic. Besides this EU requires in year 2007 directive of assessment and management of flood risks that all membering countries must clarify their significant flood risk objects. The most significant effects of change of climate from road network point view are floods of inland waters and sea and road and bridge collapses caused by flooding. From this basis in this project has been studied register, map, geographical and empirical information from different organizations, in order to find the suitable information for defining flood and collapse risk objects from road network. The work is pre-study. As an example areas for information gathering was chosen two areas (the known flood areas of Huittinen and Pori) and information from different organizations was collected for these areas. The criteria s for study of information were flood and collapse classifications, coverage, availability, accuracy, easiness of use and suitability. Information was roughly divided to easy to use and expert analyses information (geographical analyses data). In the study was noticed that regional coverage (in the whole country level) is found only from few information, so there will be differencies in the usage of information in different road regions. On the other hand the coverage of many important informations will be improved during coming years. The accuracy of information was adequate in most of the cases. Information of realized floods and collapses is found from flood history (LK-tieto system, empirical knowledge) and estimations are based on computational information (flood danger map or basic geographical analyses) Flood history and estimations should be examined together with register information (Road register, Bridge register, Road condition register) to define the flood and collapse risk road and bridges. The effectiveness of defined risk objects will be estimated by using Road register and Building register information. Action planning is based on the usage of different registers and bypass plans. Flood danger maps are primary information in flood estimations. If those are not available, Finland s Environmental Administration s TURINA-analyses or the method developed for this study of finding flood risk objects near the inland waters are used. Also was made the recommendation for flood risk object saving and categorization. The most suitable system is Road register and from the flood risk risk objects should be saved at least flood and collapse type, basis of flood risk, flood water height, special targets (schools, hospitals etc.), bypassing possibilities, reparation possibilities and flood history.

7 ESIPUHE Selvitystyö tehtiin Tiehallinnon organisaatiolle, mutta tulokset sopivat sellaisenaan uusien Liikennevirasto- ja ELY-organisaatioiden käyttöön. Työn tilaaja oli Tiehallinnon asiantuntijapalvelut, vastuuhenkilönä Matti Piispanen. Lisäksi työn ohjausryhmään kuului Kari Lehtonen Tiehallinnon asiantuntijapalveluista. Selvityksen tekemisestä vastasi Ramboll Finland Oy, projektipäällikkönä DI Kalervo Mattila. Lisäksi työssä toimivat paikkatietoasiantuntijana ins. Veli- Pekka Koskela, geoteknisenä asiantuntijana DI Joukko Noukka, siltatietojen asiantuntijana ins.amk Matti Airaksinen ja loppuraportin kommentoijana tulvasuojelun asiantuntija DI Tommy Nyman. Tulvatietojärjestelmään liittyvissä detaljiseikoissa avusti Mikko Sane Suomen Ympäristökeskuksesta. Helsingissä joulukuussa 2009 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut

8

9 L Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 7 Sisältö 1 YLEISTÄ Ilmastonmuutosriski Tulvien vaikuttavuus Esiselvityksen lähtökohdat ja tavoitteet 12 2 TULVA- JA SORTUMATYYPIT 13 3 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Pilottikohteet Testatut tiedot Tietojen käyttökelpoisuus Helppokäyttöiset tiedot Tulvavaarakartat ja tulvatietojärjestelmä Karttatiedot Tiehallinnon rekisteritiedot Tulvahistoriatiedot Varareittisuunnitelmat Muut rekisteritiedot Tietojen yhdistely Asiantuntija-analyysit TURINA-analyysi Vesistöjen lähellä olevat tulvariskikohteet Muita analyyseja ja paikkatietoaineistoja 45 4 SORTUMARISKI Sortumahistoria Tiesortumien ennustaminen 48 5 TIETOJEN KEHITTÄMISTARPEET Puuttuvat tiedot Kehittämistarpeet Organisaatioiden yhteistyö tietojen käytössä 51 6 SUOSITUKSET Suositus tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävistä tiedoista Suositus teiden tulvariskiluokitteluun Tiehallinnossa 54 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 56 8 LÄHTEET 58 9 LIITTEET 59

10 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot

11 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 9 YLEISTÄ 1 YLEISTÄ 1.1 Ilmastonmuutosriski Ilmastonmuutosriski tuo uusia näkökulmia tienpitoon. Ilmastonmuutoksen erilaiset ilmiöt voivat aiheuttaa teiden ja siltojen palvelukyvyn tilapäistä heikkenemistä ja vaikuttavat myös tienpidon menetelmiin. Ilmastonmuutokseen liittyviä säätekijöitä ovat sade, tuuli ja lämpötila. Em. säätekijöistä sade ja tuuli ovat teiden ja siltojen tulvimisen kannalta tärkeitä. Sademäärän kasvusta (rankkasateet, lumen ja jään sulaminen) johtuvien vesistötulvien määrän on ennustettu lisääntyvän. Kovien rankkasateiden ääriesimerkkejä ovat viime vuosina useissa Euroopan maissa esiintyneet ns. salamatulvat. Vesistötulvien ohella on arvioitu myös kovasta tuulesta johtuvien meritulvien lisääntyvän rannikkoalueilla. Tulvien aiheuttamia ongelmia tienpidolle ovat muun muassa [Saarelainen & Makkonen 2007 ja Tiehallinto 2009]: Liikenteen häiriöalttiuden kasvu tiellä olevan veden takia Teiden ja siltojen sortumavaara Sateiden aiheuttama tien päällysrakenteen vaurioiden lisääntyminen Tieluiskien ja siltojen maatukien eroosio Kuivatusojien, rumpujen ja silta-aukkojen riittämättömän kapasiteetin aiheuttamat tulvaongelmat Rumpusortumat Pohjaveden noususta johtuva tien kantavuuden aleneminen Jälkipainumat ja muut hitaasti kehittyvät vauriot Tulvat voivat aiheuttaa merkittävän uhan teiden ja siltojen palvelukyvylle. Tämän vuoksi tarvitaan tietoa siitä, mitkä tiet tai mitkä sillat ovat riskejä ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden ja erityisesti tulvimisen vaikutuksille. Riskikohteiden määrittelyn kautta päästään edelleen riskiä pienentävien toimenpiteiden tekemiseen. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty v.2007 suositus sortumien ja teiden poishuuhtoutumisten estämisestä, tulvariskikohteiden ja sortumalle alttiiden kohteiden inventoinnista sekä esitetty erilaisia mahdollisuuksia käytännön toimenpidesuunnitteluun [Nordlander et al. 2007]. Kuvissa 1, 2 ja 3 on esitetty esimerkkejä eri tavoin tieverkkoon vaikuttaneista tulvatapauksista. Kuvassa 1 Vöyrinjoki tulvii Vöyrissä ja tie 725 on jäänyt veden alle joen lähellä.

12 10 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot YLEISTÄ Kuva 1. Vöyrinjoen tulva v.2004 Vöyrissä tiellä 725. [kuva: Unto Tapio, Suomen Ympäristökeskus] Kuvassa 2 Kimojoki tulvii rankkasateiden seurauksena Oravaisissa läheisille pelloille ja tulviva vesi on aiheuttanut valtatien 8 sortuman. Asfaltin märkyydestä voidaan päätellä, että vesi on hetkeä aiemmin tullut tien yli. Kuva 2. Kimojoen tulva v.2004 tiellä 8 Oravaisissa. [kuva: Unto Tapio, Suomen Ympäristökeskus]

13 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 11 YLEISTÄ Kuvassa 3 kova tuuli on painanut vettä Helsingin Ritokalliontielle talviaikana. Tuulen aiheuttama veden korkeuden nousu on tyypillinen meritulvalle. Kuvassa taustalla näkyy moottoritie (Turunväylä). Kuva 3. Talviajan meritulva v.2007 Helsingin Laajalahdessa, Turunväylän reunassa kulkevalla Ritokalliontiellä. [kuva: Riku Lumiaro, Suomen Ympäristökeskus] 1.2 Tulvien vaikuttavuus Tulvat aiheuttavat kustannuksia sekä tienkäyttäjille että tienpitäjälle. Tienkäyttäjien kustannukset aiheutuvat muun muassa seuraavista tekijöistä [Mäntylä & Saarelainen 2008 ja Saarelainen & Makkonen 2007]: Ajoneuvokustannukset Kiertoteiden aiheuttama ylimääräinen matkapituus Ruuhkien ja kiertoteiden aiheuttama matka-ajan pidentyminen Liiketoiminnan tms. estyminen Mahdollisten onnettomuuksien kustannukset Pelastustoiminnan haitat Tietyn tulvakohteen tienkäyttäjien kustannukset voidaan laskea kaikkien tulvasta haittaa kärsineiden tienkäyttäjien ylimääräisinä kuluina. Tienpitäjän kustannukset aiheutuvat mm. seuraavista tekijöistä [Mäntylä & Saarelainen 2008 ja Saarelainen & Makkonen 2007]: Tulvatilanteen hallinta ja yleiset järjestelyt Tulvineen tieosuuden puhdistaminen ja kunnostus Tulvineen tien arvonalennus (käyttöiän lyheneminen, piilevä korjaustarve, lisääntynyt ylläpitotarve) Ennakointi ja varautuminen

14 12 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot YLEISTÄ Tiehallinnon näkökulmasta tulvan vaikuttavuuteen liittyviä seikkoja ovat: Tien liikennemäärä Tien lähistöllä olevat koulut, sairaalat, erilaiset muut laitokset ja teollisuus Mahdollisuudet varareittiin tai parantamistoimenpiteisiin Ennakoivilla toimenpiteillä voidaan vähentää tulvan vaikutusta tieverkkoon. Ennakointiin liittyy monia asioita tiedottamisen ja tilanteen hallinnan kehittämisestä käytännön korjaustoimiin. Käytännön toimenpiteitä ovat lähinnä: Varareitin määrittäminen Tienkohdan parantaminen tulvan varalta (esimerkiksi tien korottaminen, rumpukoon suurentaminen tms. toimenpide) 1.3 Esiselvityksen lähtökohdat ja tavoitteet Tiehallinto on tehnyt v.2008 omaan toimintaansa liittyvän riskikartan ja määrittänyt avainriskit tieverkkoon liittyen. Eräs avainriskeistä on Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt aiheuttavat hallitsemattomia häiriöitä tienpidolle tai liikenteelle. Lisäksi EU:n tulvadirektiivi vuodelta 2007 edellyttää kaikkia jäsenmaita selvittämään mahdolliset merkittävät tulvariskikohteensa vuoteen 2011 mennessä. Tunnettujen tulvakohteiden tulvavaarakartoitukset ovatkin olleet käynnissä alueellisissa Ympäristökeskuksissa muutaman vuoden ajan. Kyseiset tulvavaarakartoitukset sisältävät sekä vesistö- että meritulvakohteita. Näistä lähtökohdista esiselvityksessä pyrittiin lähestymään Tiehallinnon tarvitsemia tietoja, nimenmaan tieverkon tulvariskikohteiden osalta. Työn tavoitteet olivat seuraavat: Selvittää ja analysoida, millaisia tietoja Tiehallinto tarvitsee tulvariskikohteiden määritykseen erilaisten tulva- ja sortumatyyppien perusteella Selvittää nykyisin käytössä olevien rekisteri-, kartta- ja tutkimusaineistojen käyttökelpoisuus (Tiehallinnon kannalta) tulvariskikohteiden määrittelyssä Selvittää, millä tavoin eri tietoja voidaan yhdistää tulvariskin määrittelyssä Selvittää, mitä tarpeellisia tietoja Tiehallinnolta puuttuu ja miten tietoja voitaisiin kehittää Valita pieni pilottikohde, jolla tiedot ja datat esitetään havainnollisena esimerkkinä Antaa suositukset Tiehallinnon tulvariskikohteiden määrittelyssä tarvitsemista tiedoista Antaa suositukset Tiehallinnon tietovarastoon tallennettavista kohdetiedoista Työn tulokset ovat sellaisenaan hyödynnettävissä uusissa Liikennevirasto- ja ELY-organisaatioissa.

15 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 13 TULVA- JA SORTUMATYYPIT 2 TULVA- JA SORTUMATYYPIT Työn alkuvaiheessa määritettiin tieverkon tulva- ja sortumatapausten tyypit. Näistä tyypeistä käytetään myöhemmin tekstissä tyypin alussa mainittua koodia. Sortumatyyppejä on hahmotettu yleisellä geoteknisellä määritelmällä sekä liikennöintiin liittyvällä tulvatilanteen täsmennyksellä (vesi nousee/ei nouse tielle). Tulvatilanteen huomioimisella on pyritty havainnollistamaan sitä, että määritetyt sortumatyypit koskevat vain tulvatilanteita. Tulvimistyypit: T1: Vesistötulva. T2: Meritulva. T3: Rumpu tai silta-aukko padottaa (ei sisällä jäätymistä). T4: Hulevesitulva (viemärin, rummun tai pumppaamon kapasiteetti ei riitä). T5: Jäätymistukoksesta aiheutuva tulva. Sortumatyypit: S1: Sortuma joko virtauseroosiona tai tierungon/maapohjan kantavuuden heikkeneminen tulvan vuoksi; vesi nousee tielle (vesistö- ja meritulvat). S2: Veden virtauksen aiheuttama eroosio aiheuttaa sortuman; vesi ei nouse tielle (liukusortumat). S3: Vettyminen aiheuttaa tien kantavuuden menetyksen; vesi ei nouse tielle (rankkasadetulvat, pohjaveden kohoaminen, pumppaamovikojen ja rumputukosten aiheuttama tien eroosio). S4: Silta sortuu tulvan vaikutuksesta. Vesistötulvat (T1) ovat jokien, järvien ja muiden sisävesien tulvia ja ne erotetaan meritulvista (T2). Vesistötulvat johtuvat useimmiten sademäärän kasvusta tai lumen sulamisesta. Joen tulviminen voi talviaikaan syntyä myös joen pohjan jäätymisestä (ns. hyytöpatoutuma). Vesistötulva voi periaatteessa syntyä myös esimerkiksi patorakenteen sortumisen tai vuotamisen vuoksi. Meritulvat puolestaan johtuvat kovasta tuulesta. Työn rajauksena tulvimistyyppejä T3, T4 ja T5 ei tutkittu tarkemmin, mutta esitetään kuitenkin huomioina tekstissä. Mainittujen tulvatyyppien riskikohteita on vaikea määritellä yleisten tietoaineistojen pohjalta, lukuun ottamatta historiatietoa. Rummun tai silta-aukon padottaminen liittyy aukon alimitoitukseen tai joskus liettymiseen (T3) tai muuhun vastaavaan tukokseen, tai jäätymiseen (T5). Hulevesitulva (T4) liittyy hulevesiviemärin kansien tai putkiston taikka pumppaamon kapasiteetin riittämättömyyteen tulvatilanteessa. Esimerkiksi alavan tienkohdan tai alikulkutunnelin tulvan voi aiheuttaa epäkunnossa oleva pumppulaitteisto. Sortumatyypeissä huomioitiin tien (S1-S3) ja sillan (S4) sortuma. Patorakenteiden sortumaa ei huomioitu. Sortumatyyppien S1 ja S2 pääasiallisena erona tulvatilanteen kannalta on, että tyypissä S1 vesi on noussut tielle, kun taas tyypissä S2 tulvavesi ei ole välttämättä kovinkaan lähellä tietä. Tyypin S1 mukainen sortuma aiheutuu veden syövyttävästä virtauksesta tien yli tai sivuojassa tai veden noususta päällysrakenteeseen, mikä aiheuttaa sortuman. Kuvan 1 tapauksen (jos siihen liittyy sortuma) voidaan katsoa olevan tyyppiä S1, kuten myös kuvan 2

16 14 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVA- JA SORTUMATYYPIT tapauksen. Kuvassa 2 vesi on luultavasti hetkellisesti noussut tielle ja virtauksen aiheuttama eroosio on aiheuttanut sortuman. Jokitulvissa vesi lähes aina virtaa. Sortumatyypissä S2 joen vesi syövyttää joen ja tien välissä olevaa maata, jolloin voi syntyä liukupintamurtuma. Sortumatyypin S3 tapaukset liittyvät usein rankkasateeseen, jonka vaikutuksesta tietynlainen tierakenne sortuu paikoitellen alaspäin (paikalliset sortumat tai painumat) tai esimerkiksi teknisiin syihin. Jäätymisen tai pumppaamon rikkoutumisen aiheuttamissa tulvissa veden pinta voi nousta, ilman virtausta. Tällöin vesi tunkeutuu tierakenteeseen ja muuttaa sen kantavuutta, mikä voi aiheuttaa sortuman. Sortumatyyppejä S1-S3 on hahmotettu erilaisten geoteknisten tapausten valossa luvussa 4. Sortumatyypin S4 erilaisia tapauksia ovat veden nousun (rankkasade, lumen sulaminen) vaikutuksesta tapahtuva sillan sortuminen ja toisaalta joen pohjan jäätymisestä (hyytöpatoutuma) johtuva veden nousu ja sillan tukien sortuminen.

17 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 15 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 3 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 3.1 Pilottikohteet Pilottikohteiksi valittiin Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen (LOS) kaksi tulvavaarakartoituskohdetta Turun tiepiirin alueelta (vesistönä Kokemäenjoki): Huittinen (kuva 4) Pori (kuva 5) Molemmat kohteet ovat vesistötulviin liittyviä ja tunnettuja suomalaisia tulvakohteita. Käytössä oli kuitenkin myös meritulviin liittyvää aineistoa muualta Suomesta (Turku, Itä-Uusimaa). Pilottikohteiden avulla pyrittiin hahmottamaan erilaisia rekisteri-, kartta- ja paikkatietoja sekä muita tulvariskikohteiden määrittelyssä mahdollisesti tarvittavia tietoja. Edellä mainittuja tietoja kerättiin niiden pilottialueilla sijaitsevien teiden osalta, jotka ovat LOS:n Huittisten ja Porin tulvavaarakartoissa tulvavaara-alueella tai sivuavat tulvavaara-aluetta. Tietojen kattavuutta alueellisesti koko Suomen tasolla hahmotettiin tietojen käytössä viime vuosina saatujen kokemusten pohjalta. Kuva 4. Huittisten pilottialue tietojen keräämisessä (ote tienumerokartasta Turun tiepiiri, pohjoisosa , Tiehallinto).

18 16 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 5. Porin pilottialue tietojen keräämisessä (ote tienumerokartasta Turun tiepiiri, pohjoisosa, , Tiehallinto). 3.2 Testatut tiedot Tietoja hankittiin pilottialueille mm. seuraavista rekistereistä tai järjestelmistä: Tulvavaarakartoitustiedot (SYKE/LOS, internet) Tulvatietojärjestelmä (SYKE) Tierekisteri (Tiehallinto) Siltarekisteri (Tiehallinto) Kuntotietorekisteri (Tiehallinto) Road Doctor for Administration, RDA (Tiehallinto) LK-tietokanta (Tiehallinto, Liikennekeskus) Maastotietokanta (Maanmittauslaitos) Maalajitiedot (Geologinen tutkimuskeskus) OIVA (SYKE) SLICES-maankäyttö (MML) Tiehallinnon Paikkatietojärjestelmä Useimmissa tapauksissa kerätyt tiedot ovat kolmitasoisia seuraavasti: Järjestelmä Tietolaji Tieto Esimerkiksi Tierekisterissä on hiukan alle sata erilaista tietolajia, jotka sisältävät useissa tapauksissa monia erilaisia tietoja. Esimerkkinä tietolaji Alikulkupaikka, joka sisältää tietoina alikulkupaikan tyyppiluokituksen (9 luokkaa), kiertomahdollisuuden (9 luokkaa), alikulkupaikan numeron, sillan numeron, sillan erittelevän numeron ja alikulkupaikan nimen.

19 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 17 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 3.3 Tietojen käyttökelpoisuus Seuraavia asioita arvioitiin eri tiedoista pilottialueiden tulvariskikohteita määritettäessä: Saatavuus Kattavuus Tarkkuus Käytön helppous Soveltuvuus tulvariskikohteiden määrittelyyn o Kohteiden valinta o Kohteiden vaikuttavuus Formaatti Tietolähde (rekisterin nimi yms.) Tiedon omistaja Arvioidut asiat luokiteltiin 3-portaisesti luokituksella hyvä, tyydyttävä, huono. Seuraavissa tekstikappaleissa on periaatteita tarkastelun pohjaksi. Tietojen saatavuus on tulkittu hyväksi, jos tiedot ovat Tiehallinnon omassa järjestelmässä tai ne ovat helposti saatavissa muun organisaation taholta. Saatavuus on tyydyttävä, jos tietojen saanti on vaivalloista tai saantiin liittyy jokin epävarmuustekijä. Saatavuus on huono, jos tietoja ei voi saada. Tietojen kattavuuteen liittyy kaksi eri näkökulmaa: kattavuus koko Suomen tasolla ja toisaalta pienaluetasoinen kattavuus. Tässä mielessä lähestytään hiukan edellä mainittua paikkansapitävyyttä. Kattavuus on tulkittu hyväksi jos tietoja löytyy koko Suomen tasolta kaikista tiepiireistä. Kattavuus on tyydyttävä, jos tietoja löytyy melko hyvin koko Suomesta ja tiepiiritasolla on pieniä puutteita. Kattavuus on huono, jos tietoja löytyy vain sieltä täältä Suomesta tai tiepiiritasolla tietojen kattavuus on selkeästi puutteellinen (vaikka tietoja löytyisikin kaikista tiepiireistä). Esimerkiksi tulvavaarakarttojen kattavuus on tulkittu huonoksi (toistaiseksi), vaikkakin niiden osalta tulee huomioida, että niitä ei Tiehallinnon näkökulmasta tarvita alueilta, joilta ei ole tulvariskin alaisia tiekohteita. Tietojen tarkkuus on tulkittu hyväksi, jos tiedolla on tarkka tieosoite tai tieto on tarkasti sijoitettu kartalle. Tieosatasoinen tarkkuus on tulkittu tyydyttäväksi ja tietasoinen tai muutoin epämääräinen tarkkuus huonoksi tarkkuudeksi. Paikkatietoanalyysien (TURINA) osalta tarkkuus on tulkittu tällä hetkellä tyydyttäväksi, koska tulokset eivät nykymuodossaan huomioi teiden tarkkaa korkeusasemaa. Paikkansapitävyys on eri asia kuin tarkkuus. Paikkansapitävyys riippuu mm. tietojen päivitystiheydestä (ajantasaisuus). Luvussa 4.2 on arvioitu joitakin kehittämistarpeita tähän liittyen. Käytön helppous on tulkittu hyväksi, jos tiedot tulevat helposti käytettävästä järjestelmästä tai internetistä, tai tiedot saadaan tiedot omistavasta organisaatiosta helppokäyttöisenä taulukkona, tekstinä tai karttana. Käytön helppous on tulkittu hyväksi myös, jos paikkatiedot saadaan helppokäyttöisessä muodossa. Lisäksi käytön helppouteen vaikuttaa luonnollisesti tiedon ymmärrettävyys. Tiedon formaatti liittyy sekin tavallaan käytön helppouteen: pelkästään paperilla olevat tiedot on tulkittu käytön helppoudeltaan huonoksi sekä myös tiedot, joiden ymmärrettävyys on huono.

20 18 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Soveltuvuus tarkoitukseen on tulkittu hyväksi, jos tiedon avulla voidaan suoraan poimia tulvariskikohteita tai tieto antaa tärkeää informaatiota tulvariskin vaikuttavuuden, sijainnin, asiantuntija-analyysin tai toimenpidesuunnittelun näkökulmasta. Soveltuvuus on tyydyttävä, jos tiedolla on vähäinen merkitys em. asioita määritettäessä ja huono, jos tiedolle ei ole löydetty tarkastelussa lainkaan merkitystä. Asiantuntija-analyysien osalta tulee huomioida, että ne voivat liittyä myös toimenpidesuunnitteluun. Tietojen käyttökelpoisuutta voidaan tarkastella yleisemmin järjestelmätasolla ja tarkemmin tietolajien/tietojen tasolla. Taulukossa 1 on hahmotettu tutkittujen tietojen käyttökelpoisuutta järjestelmätasolla. Näkökulmaksi on otettu kaikkein soveltuvimpien tietojen käyttökelpoisuus mainituista järjestelmistä. Järjestelmien sisältämien tietojen olemusta voidaan hahmottaa aiemmin mainittujen käyttökelpoisuuskriteerien lisäksi myös yleisryhmittelyllä tulvahistoriatieto / tekninen tieto tai ominaisuustieto / tulvariskitieto. Järjestelmätason hahmotuksen avulla nähdään jo selkeästi, mitkä järjestelmät ovat tärkeitä tulvariskikohteiden valinnassa ja mihin tietoja voidaan käyttää. Taulukossa 1 on mainittu muun muassa RDA-dataan (PTM), Tierekisteritietoihin ja varareittisuunnitelmiin liittyviä ongelmia. Asiasta kerrotaan enemmän luvuissa 4.1 ja 4.2.

21 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 19 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Taulukko 1. Tietojen käyttökelpoisuus asteikolla hyvä/tyydyttävä/huono tulvariskikohteiden määrittelyyn oleellisimpien järjestelmien osalta. Taulukossa on esitetty tiedot kunkin järjestelmän soveltuvimpien tietojen näkökulmasta. Järjestelmä, rekisteri tai muu tietolähde Tulvavaarakartat (pdf, internet) Tiedon yleisryhmittely Tietojen saatavuus Tietojen tarkkuus Käytön helppous Soveltuvuus tarkoitukseen Tietojen kattavuus Riskikohteiden suora valinta Tulvariskitieto Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Huono Huono Asiantuntijaanalyysit Toimenpidesuunnittelu Tulvatietojärjestelmä (paikkatiedot) Tulvariski/- historiatieto Tierekisteri 1 Siltarekisteri Kuntotietorekisteri 2 LK-tietokanta Hyvä Hyvä Tyydyttävä Varareittisuunnitelmat 3 RDA 4 Tieosoiteverkon tiedot Tekn./ ominaisuustieto Maastotietokanta (paikkatiedot) Geokarttapalvelu Tyydyttävä Laserkeilausaineistot OIVA DigiRoad 5 Tiehallinnon paikkatietojärjestelmä Lumirekisteri Rakennus- ja huoneistorekisteri Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ominai suustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Tekn./ ominaisuustieto Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä/ tyydyttävä TURINA-aineisto Tulvariskitieto Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Tyydyttävä Hyvä/ tyydyttävä Tiepiirien kokemustiedot Tulvahistoriatieto Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Huono Huono Tekn./ ominaisuustieto Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä/ huono Huono Huono Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Huono Huono Huono Huono Huono Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Tekn./ ominaisuustieto Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Tekn./ ominaisuustieto Tyydyttävä/huono Tyydyttävä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Huono Huono Huono Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Hyvä Huono 1 Tierekisterin jotkut tiedot eivät ole välttämättä kovin kattavia tai tietoja on päivitetty melko harvoin. 2 Kuntotietorekisteri siirtyy tulevaisuudessa osaksi Tierekisteriä. 3 Varareittisuunnitelmia on sekä paperimuodossa että tiedostomuodossa. 4 RDA-datan ongelmana on, että PTM-tietoja ei ole toistaiseksi olemassa vuosilta DigiRoad sisältää periaatteessa saman tieverkon kuin Tiehallinnon paikkatietojärjestelmä.

22 20 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 3.4 Helppokäyttöiset tiedot Huittisten ja Porin pilottialueille kerättiin monia Tiehallinnon omia rekisteritietoja sekä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tulvavaarakartat. Seuraavissa luvuissa on esitetty huomioita tiedoista rekisteri/järjestelmäkohtaisesti. Useat rekisteritiedot sisältävät joko tieosoitteen tai koordinaatit, minkä ansiosta niitä voidaan käyttää paikkatietonakin. Liitteessä 1 on esitetty koostetaulukko erilaisten helppokäyttöisten tietojen käyttökelpoisuudesta tieverkon tulvariskikohteita valittaessa Tulvavaarakartat ja tulvatietojärjestelmä Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vaaran aste karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena voidaan käyttää vesisyvyyttä, virtausnopeutta tai edellisten yhdistelmää, tulvan leviämisnopeutta tai tulvan kestoa. [Suomen Ympäristökeskus & Turun yliopisto 2008] Tulvavaarakartta on siis ennuste tietyllä todennäköisyydellä esiintyvästä tulvasta. Ennuste voidaan tehdä erilaisille todennäköisyyksille kerran kymmenessä vuodessa tapahtuvalle tulvalle ja ääripäässä kerran tuhannessa vuodessa tapahtuvalle tulvalle. Tulvavaarakarttoja tehdään erikseen vesistötulville, meritulville ja jääpatotulville. Tulvavaarakartat laaditaan ainakin keskimäärin 250 vuodessa toistuville suurtulville (4 kertaa 1000 vuodessa eli prosentteina esitettynä 0,4 %), mutta usein tehdään myös kerran 20, 50, 100 tai 1000 vuodessa toistuville tulville. Kolmasosassa tähän mennessä tehdyistä tulvavaarakartoista on käytetty em. viittä toistuvuutta [Sane 2009]. Joissakin tapauksissa on käytetty myös toistuvuutta kerran 10 vuodessa. Tulvavaarakartat voidaan luokitella lähtötietojen tarkkuuden perusteella seuraavasti: Yleispiirteiset tulvavaarakartat (yleiskaava- ja maakuntataso) o Korkeustietona valtakunnallinen laserkeilausaineisto, kuntien aineistot tai MML:n korkeuskäyristä laadittu korkeusmalli 10 m ruutukoolla (± 0,5 m) o Mittakaava 1: o Tiestö, penkereet ja merkittävät tulvariskikohteet näkyvät Yksityiskohtaiset tulvavaarakartat (asemakaavataso) o Tarkka korkeusmalli (± <0,3 m) ja hydraulinen virtausmallinnus o Mittakaava 1: o Tehdään merkittäville tulvariskikohteille Alustava tulvariskin arviointi (TURINA-alueet) paikkatietoanalyysinä o Korkeustietona valtakunnallinen laserkeilausaineisto, kuntien aineistot tai MML:n korkeuskäyristä laadittu korkeusmalli 10 m tai 25 m ruutukoolla (tarkkuus ± 0,5 2,0 m) o Mittakaava n. 1: o Tehdään valuma-alueille Alueelliset ympäristökeskukset ovat tehneet tulvavaarakarttoja tähän mennessä noin 70 eri puolilta Suomea (kuvassa 6 on esitetty merkittävät vesistöjen tulvavaarakartat) ja ne on tallennettu Tulvatietojärjestelmään (paikkatietojärjestelmä). Lisäksi tunnetuimpien vesistö- ja meritulvien tulvavaarakartat ovat internetissä pdf-muodossa. Pdf on luonnollisesti käytettävämpi normaaleilla toimisto-ohjelmilla. Paikkatietojärjestelmän aineiston käyttö vaatii

23 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 21 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY siihen perehtyneen henkilön. Vuonna 2010 tehdään n. 10 valuma-alueen tulvavaarakartat. Tulvavaarakarttoja tullaan tekemään myös rankkasadetulvista, ja sitä edellyttää myös EU:n tulvadirektiivi. Tulvatietojärjestelmässä ylläpidetään kaikkia tulvariskeihin ja havaittuihin tulviin liittyviä aineistoja. Tulvavaarakarttojen lisäksi tehdään uutena menetelmänä alustavia tulvariskinarviointeja (paikkatietoanalyysinä ns. TURINAtulva-alueet). TURINA-analyysissä tunnistetaan olemassa olevan tai suoraan johdettavissa olevan tiedon pohjalta mahdolliset merkittävät tulvariskialueet. TURINA -kartat tehdään laajalle alueelle, mutta niissä huomioidaan myös pienemmät valuma-alueosat (20 km 2 ). Mittakaavatarkkuus on niissä heikompi, kuin yleispiirteisissä tulvavaarakartoissa. TURINA:sta kerrotaan enemmän asiantuntija-analyysejä koskevassa luvussa Kuva 6. Merkittävimmät tulvavaarakartat tähän mennessä (pienet alueet eivät erotu kartasta). Alueelliset ympäristökeskukset tekevät tulvavaarakartoista jalostettuja tulvariskikarttoja, joihin on lisätty rakennuksiin ja laitoksiin kohdistuvat vaikutukset. Erilaisiin tulvakartoituksiin voidaan sisällyttää myös tulvariskiruudut, jotka kertovat tulvien vaikutuksen tietyllä luokittelulla. Tulvariskiruudut kertovat suorat vaikutukset, välillisiä vaikutuksia niissä ei huomioida. Ruudut ovat periaatteeltaan samanlaisia kuin pelastustoimen riskiruudut, yksi ruutu on kooltaan 250x250 metriä ja riskin luokittelu on 4- tasoinen. Edellä mainittujen tietojen lisäksi tulvatietojärjestelmä sisältää pistetietona havaitut tulvavedenkorkeudet ja virtaamat sekä tulvaalueet. Lisäksi tulvatietojärjestelmässä ylläpidetään tulvakartoituksiin ja tulvahistoriaan liittyvää pistemäistä tietoa (esimerkiksi vedenkorkeudet). Kuvassa 7 on esitetty Huittisten tunnetun tulva-alueen yleispiirteinen tulvavaarakartta (vesistötulva). Huittisten laskelmat on tehty kolmella eri todennäköisyydellä: 1/50, 1/100 ja 1/250 vuodessa tapahtuvalle tulvalle. Kyseisestä kartasta on helppo poimia pilottialueen mahdollisesti tulvivat tiekohteet vertailuna tienumerokarttaan: Tie 12805, tieosa 2 (1/50a) Tie 12813, tieosa 1 (1/50a) Tie 12717, tieosa 2 (1/50a, tulvavaarakartan toisella sivulla) Tie 12806, tieosa 1 (1/50a, pieni osa tulva-alueen rajalla) Tie 12805, tieosa 1 (1/250a, tulva-alueen rajalla) Tie 2, tieosat (1/50a, yksittäiset kohdat tulva-alueen rajalla) Silta, tie 12817, tieosa 1, kohta 1180 m (1/50a) Tie 12809, tieosa 1 (1/250a tulva-alueen rajalla) Karhiniemen silta, tie 12713, tieosa 2, kohta 0 m (1/250a, tulvaalueen rajalla)

24 22 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Edellä olevan luettelon tieosat on järjestetty siten, että todennäköisimmät tulvariskikohteet ovat ensimmäisinä. Luettelon kolme ensimmäistä kohdetta vaikuttavat kaikkein todennäköisimmiltä. Sillan tulvariskiä on pohdittu luvussa Tiekohteiden tienumeroita ja tieosanumeroita ei ole merkitty tulvavaarakarttoihin, joten pdf-tarkastelussa tarvitaan vertailu tienumerokarttaan ja paikkatietojärjestelmässä tehdyllä tarkastelulla tieverkko samaan järjestelmään. Siltakohteen nimi ja tarkka osoite on poimittu siltarekisteristä. Kuva 7. Huittisten yleispiirteisen tulvavaarakartan karttaosa selityksineen (LOS , todennäköisyys 1/250 vuodessa). Porin tulva-alueesta on tehty yksityiskohtaiset tulvavaarakartat (vesistötulva) todennäköisyyksille 1/10, 1/50, 1/100 ja 1/250 vuodessa tapahtuvalle tulvalle. Porin tulvavaarakartat on laadittu eri virtaaman toistuvuuksille kahdella eri alapuolisella merivedenkorkeuden reunaehdolla (N60+1,4 m ja N60+0,40 m) eli niistä on siis kaksi eri versiota. Eri vaihtoehdot hämmentävät hiukan tarkastelua. Alapuolisella reunaehdolla N60+0,4 m ja todennäköisyydellä 1/250

25 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 23 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY vuotta ovat tulvariskialueella vain tien 8 tieosa 201 (kuten myös lukuisat tieosalla olevat sillat) ja tien tieosa 1 sivuaa tulvariskialuetta. Sen sijaan reunaehdolla N60+1,4 m tulvariskialueella ovat seuraavat tieosat: Tie 8, tieosa 201 (1/50a) Tie 13005, tieosa 1 (1/50a, joissakin yksittäisissä kohdissa) Tie 13005, tieosa 2 (1/50a, joissakin yksittäisissä kohdissa) Tie 2, tieosa 47 (1/50a, yksittäinen kohta) Tie 2, tieosa 48 (1/50a, yksittäinen kohta) Tie 2660, tieosa (1/250a) Tien 8 tieosan 201 sillat (8 siltaa) Tien 2660 tieosan 1 sillat (3 siltaa) Edellä mainitut Huittisten ja Porin tulvariskikohteet antavat tietoa tulvatyyppiin T1. Sortumavaarallisia kohteita on vaikea ennustaa tulvavaarakarttojen avulla. Siltojen tulvariskiä pohditaan luvussa Turun tiepiirin alueelta on lisäksi tehty Turun yleispiirteiset meritulvavaarakartat, Salon yleispiirteiset tulvan peittävyyskartat (vesistötulva) ja Salon yleispiirteiset jääpatotulvavaarakartat (vesistötulva) kahdella erilaisella virtaamalla. Nämä kartat löytyvät internetistä pdf-tiedostoina. Meritulvavaarakartoista voidaan vastaavalla tavalla kuin vesistötulvakartoista poimia tiestön tulvariskikohteita, jolloin ne antavat kohteita tulvatyyppiin T Karttatiedot Karttatietojen osalta ainakin Tiehallinnon tienumerokartat ovat oleellisen tärkeitä, silloin kun tulvariskikohteita tutkitaan toimistotyökalujen avulla. Tienumerokartat ovat saatavilla hyvälaatuisina pdf-tiedostoina internetissä v.2009 alkaen. Tiepiirien tienumerokartat ovat joko yhtenä tiedostona tai tiepiirin alue on jaettu kahteen erilliseen tiedostoon. Esimerkiksi Turun tiepiirin tienumerokartat on jaettu tiepiirin pohjois- ja eteläosaan. Kuvat 4 ja 5 ovat esimerkkeinä tienumerokartasta pilottikohteiden alueilla Tiehallinnon rekisteritiedot Seuraavissa tekstikappaleissa esitetään huomioita Tiehallinnon erilaisten rekisterien tiedoista ja niiden käyttökelpoisuudesta tulvariskikohteiden näkökulmasta. Tierekisteri Tierekisteri sisältää liikenneväylien erilaisia teknisiä ja hallinnollisia tietoja. Tietolajien määrä rekisterissä on 92 kappaletta ja kussakin tietolajissa voi olla lukuisa määrä erilaisia tietoja. Pilottialueille kerättiin Tierekisteristä tieosoitetietojen lisäksi kaikkiaan 24 tietolajin tiedot. Yksittäisiä tietoja kertyi kaikkiaan 70 otsakkeen alle. Tiedot saatiin tierekisterin vastuuhenkilöltä yhtenä Excel-taulukkona, koska niiden katselu ja etsiminen tierekisterisovelluksen kautta olisi ollut työläämpää. Lisäksi Turun tiepiiristä saatiin erillisenä tietona rumputiedot, jotka selvityksen aikana talletettiin maanlaajuisesti Tierekisteriin.

26 24 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Muutamat tierekisteritiedot soveltuvat hyvin tulvariskikohteiden vaikuttavuuden arviointiin tai toimenpiteiden suunnitteluun. Tietojen kattavuus on pääosin hyvä. Rumputietojen kattavuus arvioitiin etukäteen heikoimmaksi, mutta niidenkin osalta kattavuus on maanlaajuisesti % luokkaa. Lisäksi tietolajin Laitokset osalta ei ollut tiedossa, onko tietoja kerätty kaikissa tiepiireissä. Tietojen ajantasaisuus voi myös olla joidenkin tietolajien (tai yksittäisten tietojen) ongelma (mm. laitokset, alikulkupaikan tieto kiertomahdollisuus ). Seuraavaan luetteloon on poimittu soveltuvat tiedot sekä annettu arvio käyttötavasta: Liikennemäärät (vaikuttavuus) o KVL, KLVRAS Rumputiedot (toimenpidesuunnittelu) o Rummun tyyppi o Sijainti o Materiaali o Halkaisija o Pituus o Puutteet (mm. rumpu liian pieni ja rumpu rikkoutunut ) Pyörätie ja jalkakäytävä (analyysit) o Sijainti o Tyyppi o Erotettu ajoradasta Alikulkupaikka (toimenpidesuunnittelu) o Alikulkutyyppi o Kiertomahdollisuus Liikennemäärätieto on selkeä tulvariskin vaikuttavuuden kriteeri. Pilottialueen tieosien liikennemäärä on välillä Porin tieosilla 8/201 ja 2660/1 sekä Huittisten tieosilla 2/36-37, joten tulvariskeillä on enemmän vaikutusta kyseisillä tieosilla. Muilla pilottialueiden teillä liikennemäärät ovat 100 ja 1200 välillä. Tierekisterin tietolaji Laitokset olisi sinänsä myös hyvä vaikuttavuuden arvioinnissa, mutta tietolajiin on talletettu vain erilaisten koulujen ja opistojen sekä päiväkotien ja vanhainkotien sijainti. Tietolajista puuttuu siis oleellisia haavoittuvia kohteita, kuten sairaalat, vesi- ja viemärilaitokset sekä paloasemat. Tietojen ajantasaisuus voi olla myös kyseenalainen. Positiivisena seikkana on tiedoissa esitetty laitoksen kulkuyhteyden luokittelu (tien, yksityistien tai kadun kautta). Pilottialueella olevien teiden lähelle löytyi tietolajin mukaan 3 oppilaitosta (1 Porissa ja 2 Huittisissa). Huittisten oppilaitokset ovat jopa samalla tieosalla (tie 12713, tieosa 2), mikä lisää tieosan tärkeyttä. Rumputiedot ovat inventointitietoa, jota on ylläpidetty tähän asti tiepiirikohtaisissa tietokannoissa, mutta syksyn 2009 aikana on perustettu Tierekisteriin rummut-tietolaji, johon on viety tärkeimmät rumpujen tiedot. Pilottialueiden tieosille löytyi tiedoista kaikkiaan 179 rumpua. Tiedot ovat oivallisia rumpujen valuma-aluekohtaisen toimenpidesuunnittelun lähtötietoja. Rumpujen kartoitustietoa voi tarvittaessa löytyä myös kuntien tietokannoista. Pyörätie ja jalkakäytävä tietolajia voidaan käyttää lisätietona vesistökohtaisissa analyyseissä. Tällöin voidaan selvittää esimerkiksi pyörätiet, jotka kulkevat vesistön lähellä (esim. vesistön ja ajoradan välissä). Pilottikohteilla oli kaikkiaan 4 pyörätietä. Huittisissa tiet 12713, tieosa 2 ja tie 12813, tieosa 1 sekä Porissa tie 8, tieosa 201 ja tie 2660, tieosa 1.

27 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 25 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Alikulkupaikan tiedoissa kiinnostavia ovat lähinnä alikulkutyyppi, josta voidaan poimia mm. maan alle menevät tunnelit sekä kiertomahdollisuus. Viimeksi mainitun tiedon ajantasaisuus voi olla kuitenkin kyseenalainen. Pilottikohteilla ei ollut maan alle meneviä tunneleita. Siltarekisteri Siltarekisteri sisältää kaikkien Tiehallinnon omistamien siltojen hallinnolliset ja rakenteelliset tiedot sekä tietoja siltojen vaurioista ja kunnosta, tarkastusten yhteydessä otetuista näytteistä ja niiden analyysituloksista sekä tietoja siltojen ehdotetuista ja toteutuneista korjauksista. Rekisterissä on lisäksi tallennettuna mm. siltojen tarkastuksissa otettuja valokuvia. Tiehallinnon siltojen lisäksi rekisterissä ylläpidetään n. 20 kunnan siltatietoja. Siltarekisteristä saadaan irrotettua suppea (2 sivua) ja laaja (8 sivua) perusraportti. Pilottikohteiden silloista irrotettiin pdf:ksi laajat perusraportit. Lisäksi Siltarekisteri sisältää erilaista tarkempaa teknistä tietoa ja tarkastustietoa. Pilottialueen tieosilla on kaikkiaan 16 siltaa. Tulvariskien kannalta kiinnostavia siltatietoja ovat: Sijainti Käyttötarkoitus Tuen tyyppi Perustamistapa Alikulkukorkeus Tarkastustietojen eroosiovauriot Tietokantahaussa käyttötarkoituksen kiinnostava ominaisuus on vesistösilta, jolloin voidaan rajata pois hausta kaikki muut sillat. Pilottialueiden silloista on vesistösiltoja 12 kpl. Tuen tyypeistä kiinnostavia ovat tapaukset puinen välituki ja puinen arkku, erityisesti sortumavaarallisia kohteita etsittäessä. Puisen tuen voi olettaa olevan heikomman kuin betoni tai teräs. Kiviarkun sisällä oleva hienompi aines voi myös purkautua tulvan vaikutuksesta, jolloin tuen kantavuus käy kyseenalaiseksi. Tällaisia tukitapauksia ei kuitenkaan esiintynyt pilottialueella. Tulvavaarakarttojen, tulvahistorian tai erilaisten analyysien perusteella määritettyjä tulvariskikohteita tulisi verrata em. siltarekisterin tietoihin, jolloin voidaan löytää siltojen riskikohteita. Perustamistavan osalta kiinnostava tapaus on maanvarainen perustus, jolloin tulvatapauksessa maa-aines voi kulkeutua tulvaveden mukana. Alikulkukorkeus ilmaisee kuinka korkealle vesi saa nousta tulvatapauksissa. Tällöin kuitenkin tarvitaan vertailutietona tulvavaarakartta tai muulla analyysillä saatu vedenkorkeuden maksimi tietyllä todennäköisyydellä. Huittisten pilottialueen Karhiniemen silta tiellä 12817/1 on vesistösilta ja sen alikulkukorkeus on 2,7 metriä. SYKE:n tulvavaarakartasta havaitaan, että todennäköisyyksillä 1/50 ja 1/100 vuotta sillan lähellä on tulvavettä 1-2 metriä, mutta todennäköisyydellä 1/250 vuotta 2-3 metriä. Porin pilottialueen tieosalla 8/201 olevan Vallinin sillan alikulkukorkeus on 1,0 metriä (kyseessä on pieni silta). Tulvavaarakartan 1/10 vuodessa tulvaveden korkeus on max. 0,5 metriä, mutta tulvavaarakartan 1/50 vuodessa mukaan tulvaveden korkeus ylittää 1 metrin. Muilla tieosan silloilla alikulkukorkeus on vähintään 1,5 metriä.

28 26 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Siltojen osalta erään mahdollisen riskitapauksen muodostavat alavalla maalla sijaitsevat sillat, joissa alikulkutunnelit ovat muun maanpinnan tason alapuolella. Alittavan ajoväylän tienpinnan korkeustietoa ei kuitenkaan saa tällä hetkellä mistään rekisteristä (ks. luku 5.1, kehitystarpeet). Kuntotietorekisteri Kuntotietorekisteri sisältää erilaista teiden teknistä ja hallinnollista tietoa. Tärkeä osa tiedoista on mittausdataa sekä päällystämisen ja peruskorjauksen toimenpidetietoja. Tulvariskien näkökulmasta ainoa kiinnostava tieto on tieverkon automaattisissa päällysteiden vauriomittauksissa (APVM) mitattava parametri halkeaman leveys >2 cm. Data saadaan 100 metrin ja 10 m arvoina ja sitä voidaan käyttää toimenpidesuunnittelun tietona. Pilottialueen tieosilla on vain joitakin yksittäisiä 100-metrisiä, joilta löytyy >2 cm:n halkeamia. Suurten halkeamien tietoja voidaan käyttää toimenpidesuunnittelun lähtötietoina. Halkeamat imevät vettä rakenteeseen vesistötulvassa sekä myös rankkasateen vaikutuksesta. Tämä voi edesauttaa tien sortumista. Kuntotietorekisteriin on kirjattu myös tehtyjen päällystystoimenpiteiden ja perusparannusten tietoja. Ne ovat toimenpidesuunnittelun hyvää lähtötietoa. Toimenpidetiedot ovat kattavia, mutta niiden ajantasaisuus ei ole kaikilta osin täydellinen. Pienten sortumakohteiden toimenpidetietoja ei Kuntotietorekisteristä välttämättä löydy, joten niiden tiedot joudutaan hakemaan kokemusperäisestä aineistosta. RDA:n mittausdata Road Doctor for Administration (RDA) on tarkoitettu teknisen datan ja mittausdatan havainnollistamiseen tietojärjestelmän avulla. Järjestelmässä käytettävistä tiedoista ainoa kiinnostava on PTM-mittauksen tuloksena tuotettavan 10 metrin datan koordinaattitiedot ja erityisesti z-koordinaattitieto. Dataa on tuotettu vuosina epätarkalla z-koordinaatilla. Vuosina olisi ollut mahdollisuus saada tarkempi z-koordinaatti, mutta tietoa ei ole toistaiseksi kuitenkaan tuotettu. Tarkkaa z-koordinaattia voitaisiin hyödyntää erilaisten paikkatietoanalyysien tieverkkoa koskevissa tarkennuksissa.

29 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 27 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Tulvahistoriatiedot Tulvahistoriatiedot ovat erittäin käyttökelpoisia tulvariskikohteiden määrittelyssä. Tiehallinnon tulvahistoriaa saadaan Liikennekeskuksen LK-tieto järjestelmästä sekä tiepiirien kokemustiedoista. Historiatiedon avulla saadaan kerättyä riskikohteita, joilla vesistö tai meri on tulvinut tai tie on sortunut sekä myös tienkohtia, joilla tulvaongelma on johtunut esimerkiksi rummusta tai muusta teknisemmästä viasta. Tulvahistoria antaa tietoa kaikkiin tulva- ja sortumatyyppeihin. LK-tieto Tiehallinnon liikennekeskus kirjaa tietokantaansa (ns. LK-tieto -järjestelmä) tielläliikkujien ja eri viranomaisten ja toimijoiden (mm. poliisi, urakoitsijat, hätäkeskus) häiriötilanteita maantieverkolta ja tiedottaa häiriöistä sovitun toimintamallin mukaisesti. Saadut ilmoitukset ovat tyypillisesti keskisuuria tai suuria häiriöitä. Tiedot sisältävät häiriötilanteen tieosoitteen (alku- ja loppuosoite). LK-tieto -järjestelmään kirjatut liikennehäiriöt on luokiteltu kahdellakin eri tavalla: Tapahtuman luokka Asiakaspalauteluokka Tapahtumaluokkiin ei varsinaisesti sisälly yhtään nimekettä, josta voisi päätellä tulvahistoriaa (ehkä ainoana poikkeuksena luokka Sateet ), mutta asiakaspalauteluokissa on luokka 2.9 Rumpujen ja ojien aukaisut, vesi tiellä. Tapahtumailmoituksissa on Asia-kenttä, johon kirjataan tapahtuman kuvaus. Kentässä käytetään tyypillisesti selitteitä vettä tiellä, tie sortunut yms. Näitä selitteitä voidaan hakea tietokannasta vapaatekstihakuna. Lisäksi LKtiedosta löytyy kenttä Järjestelmät, jossa on eräänä aiheena pumppaamot. Selvitystä varten tehtiin Liikennekeskuksessa tietokanta-ajo (Exceltaulukko), jossa haettiin Turun tiepiirin alueelta seuraavia ilmoitusten selitteitä: Tulva Vettä tiellä Alikulkukäytävässä vettä Rumpuun liittyvä ilmoitus Tie sortunut Tietoja joudutaan lajittelemaan, koska yhtä tapahtumaa kohden tietokantaan kirjataan useimmiten lukuisia ilmoituksia (vähintään tapahtuman aloitus ja lopetus). Tiedot sisältävät kuitenkin sekä tapahtumanumeron että ilmoitusnumeron, jolloin lajittelu on melko helppoa. Saadut tiedot sisälsivät pilottialueen tieosilta seuraavan taulukon mukaiset tapahtumat (lyhennetty teksti). Sarakkeiden tiedoista havaitaan, että tieosoite-, asia- ja kestotiedot ovat käytettäviä, sen sijaan tapahtumaluokka, asiakaspalauteluokka ja järjestelmätieto eivät juuri anna tulvariskikohteiden valinnassa tarvittavaa yhtenäistä tietoa. Tapahtumaluokkaa Sateet ja järjestelmätietoa Pumppaamo ei esiintynyt pilottialueella (koko tiepiirin alueelta löytyy), mutta sen sijaan asiakaspalauteluokkaa Rumpujen ja ojien aukaisut, vettä tiellä oli muutamilla pilottialueen tieosilla. Luokittelut eivät ole yhtenäisiä, eikä samantyyppisiä tapahtumia ole aina luokiteltu samalla tavalla.

30 28 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Vapaatekstihaku Asia-kentästä näyttää siis parhaalta tietojen etsimistavalta LK-tieto järjestelmässä. Taulukko 2. LK-tiedon ilmoituksia pilottialueen tieosista (lyhennetyt selitteet, muut toimenpidetiedot, paitsi tien sulkeminen on poistettu). Tie 12717, tieosat 1-2, välillä Lauttakylä Ritakalliomaantiehaara 12805, tieosa 2, välillä Lauhantien/ Nokkamäentien risteys- Ronkantien risteys 12805, tieosa 2, välillä Lauhantien/ Nokkamäentien risteys- Ronkantien risteys 12813, tieosa 1, kohta 4400 m, entinen lossiranta n.200 m matkalla 12813, tieosa 1, kohta 4400 m, entinen lossiranta 13005, tieosat 1-2, välillä kääntöpaikka - Lyttylän tienhaara. Haaviston kaupalta vähän Lyttylään päin. Asia, (Tien sulkeminen) Vettä tiellä. Aronperän liittymän lähellä puoli tietä veden alla. Vettä tiellä. (Tie suljettu). Kesto Vettä tiellä Vettä tiellä. (Tie suljettu) Toimenpidepyyntö Tiedoksi urakoitsijalle Vettä tiellä Vettä tiellä. Tie sortunut reunasta. 2, tieosa 37, Raijala Vettä tiellä. Vettä n. 20 cm Mommolan huoltoaseman kohdalla Helsingin suuntaan Este tiellä - Este tiellä - Tiedoksi urakoitsijalle/ Este tiellä Toimenpidepyyntö Tiedoksi urakoitsijalle Tapahtumaluokka Asiakaspalauteluokka Rumpujen ja ojien aukaisut, vettä tiellä Muu talvihoito Rumpujen ja ojien aukaisut, vettä tiellä Muu sujuvuus ja turvallisuus Rumpujen ja ojien aukaisut, vettä tiellä Taulukossa mainittujen tietojen lisäksi Turun tiepiirin tiedoissa on joitakin alikulkujen tulvatapauksia. Asia-selitteet tulva ja vettä tiellä ovat jotakuinkin samaa tarkoittavia. Tiedot sisältävät jonkin verran tahattomia virheitä: ilmoittaja voi antaa väärän tienkohdan tai ilmoituksen kirjaaja kirjoittaa vahingossa väärin. Kaikkiaan nämä tiedot ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoisia tulvariskikohteiden määrittelyssä. Teiden sortumatapauksia voidaan verrata Kuntotietorekisteriin kirjattuihin toimenpiteisiin. Jos sortumakohteelle ei ole tehty erikoisia toimenpiteitä, sitä voitaneen pitää tulvariski- ja sortumavaarallisena kohteena.

31 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 29 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Tiepiirien kokemustiedot Selvityksen aikana kerättiin tiepiireistä tulvahistoriatietoja. Turun tiepiiristä saatiin yksityiskohtainen luettelo n. 20 tiestä, jossa kerrottiin: Havaitut tulvatapaukset Tulvien toistuvuus Onko kyseessä päättyvä tie vai onko varareittimahdollisuutta Onko tien lähellä jokin merkittävä kohde (päiväkoti, tehdas yms.) Mistä ongelma johtuu Onko mahdollisuuksia tien korottamiseen ja paljonko tulisi maksamaan Huittisten pilottialueelle sijoittuu havainto tien 12805, tieosan 1 tulvimisesta. Tulva on toistunut 40 vuoden välein. Varareittimahdollisuutta ei ole kommentoitu, eikä tien lähelle ole kirjattu merkittäviä kohteita. Ongelman aiheuttajaksi on todettu Kokemäenjoki ja tien korottamiseen ei katsota olevan mahdollisuuksia Varareittisuunnitelmat Varareittisuunnitelmat ovat lähinnä toimenpidesuunnitteluun liittyviä tietoja, koska varareitin määrittäminen on eräs toimenpide tulvan vaikuttavuuden pienentämiseksi. Varareittisuunnitelmien avulla ei voida valikoida tulva- tai sortumariskikohteita. Suunnitelmia on olemassa erilaisissa formaateissa. Esimerkiksi Turun tiepiirin alueella niitä on tehty karttatietosovelluksena (paikkatieto) ja tiedostomuodossa. Vanhemmat varareittisuunnitelmat ovat mahdollisesti vain paperimuodossa. Suunnitelmien käytettävyyden kannalta siirtyminen karttatietosovelluksen tapaiseen paikkatietoon on hyvä asia. Varareittisuunnitelmien käytettävyyden kannalta niiden saatavuus on melko heikko. Niille tarvittaisiin esimerkiksi extranet-tyyppinen jakelukanava, jossa käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla tiedot voi hakea selaimella. Porin ja Huittisten pilottialueille on määritetty valtateiden 2 ja 8 varareitit ja ne saatiin osittain paikkatietona tai tiedostoina ja osittain paperimuodossa. Varareitteihin sisältyy yleisiä teitä, kuntien katuja ja yksityisteitä. Tulvavaara-alueille tehtävien (tai jo tehtyjen) varareittisuunnitelmien eräs merkittävä detalji on se, kuuluuko suunniteltu varareitti myös samaan tulvavaara-alueeseen päätien kanssa. Kuvassa 8 on havainnollistettu asiaa Huittisten pilottialueella.

32 30 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 2 1 Kuva 8. Tien 2 varareitti Huittisten kohdalla. Tässä tapauksessa varareitti on päätien kanssa samalla tulvavaara-alueella, joten tulvan vallatessa päätien (kohta 1), myös varareitti jää veden alle (kohta 2) Muut rekisteritiedot Lumirekisteri SYKE ylläpitää lumirekisteriä, jonne kerätään lumen syvyys- ja vesiarvotietoja 150 lumilinjalta Suomesta. Koska lumen syvyys ei kerro vesimäärästä mitään, määritetään lumen vesiarvot 1-2 kertaa kuukaudessa. Tiehallinnon näkökulmasta lumirekisteri ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyyn. Rakennus- ja huoneistorekisteri Rakennus- ja huoneistorekisteri sisältää Väestötietorekisteristä poimittua tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta, asukasmäärästä (vakituiset ja tilapäiset) ja muista aiheeseen liittyvästä. Tiedot esitetään pistemäisinä ja niillä koordinaatit, joten ne ovat käytettävissä paikkatietoaineistona. Rakennus- ja huoneistorekisterin tiedoilla on yhteys tulvien vaikuttavuuteen. Tiehallinnon Tierekisterin Laitokset-tietolajin ajantasaisuus on epävarmaa, eikä kyseiseen tietolajiin sisälly kaikkia kriittisiä laitoksia, joten kiinteistö- ja huoneistorekisterin tietojen käyttö epävarmoissa tapauksissa on paikallaan. Tulvien vaikuttavuuteen liittyviä kiinnostavia tietoja ovat erityisen haavoittuvat kohteet ja niiden sijainti, kuten: Sairaalat ja erilaiset terveydenhuoltorakennukset sekä hoitolaitokset Koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja palvelutalot Palo- ja pelastustoimen rakennukset Vesi- ja viemärilaitokset, energiantuotantolaitokset Pilottialueille ei kerätty kiinteistö- ja huoneistorekisterin tietoja.

33 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 31 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Tietojen yhdistely Helppokäyttöisten tietojen selkeitä yhdistely- ja vertailumahdollisuuksia ovat: Tulvavaarakartan ja tulvahistorian vertailu (vaikuttavuus, kuva 9) Tulvavaarakartan ja Siltarekisterin alikulkukorkeustiedon vertailu (riskikohteiden määritys) Tulvahistorian ja siltarekisterin tietojen vertailu (riskikohteiden määritys) Määritettyjen tulvavaara-alueiden vertailu Siltarekisterin tietoihin puiset välituet, puinen arkku ja maanvarainen perustus (riskikohteiden määritys) Tulvahistorian ja tulvavaarakartan riskikohteiden vertailu Tierekisterin liikennemääriin (vaikuttavuus) Tulvahistorian ja tulvavaarakartan riskikohteiden vertailu Tierekisterin Laitokset-tietolajin tietoihin tai Rakennus- ja huoneistorekisterin tietoihin (vaikuttavuus) LK-tiedon Rumpujen ja ojien aukaisut, vettä tiellä -luokituksen vertailu Tierekisterin rumputietoihin (toimenpidesuunnittelu) LK-tiedon tie sortunut -selitteen vertailu teknisiin tietoihin (toimenpidesuunnittelu) Tulvariskikohteiden vertailu Kuntotietorekisterin halkeama >2 cm tietoihin (toimenpidesuunnittelu) Kuva 9. LOS:n tulvavaarakartan ulkorajat (vihreä alue) ja tieosat, joilta raportoitu tulvaongelmia (historiatieto). Tulvavaarakartassa (vrt. kuva 7) on esitetty väreinä tulvan todennäköisyys, jota voidaan verrata historiatietoon.

34 32 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY 3.5 Asiantuntija-analyysit Tässä luvussa kuvataan kaksi menetelmää tieverkon tulvariskikohteiden määrittämiseen sekä hahmotetaan muutamia käyttökelpoisia paikkatietoja analyysien tekemiseen. Tarkasteltaessa koko Suomen kattavaa tieverkkoa on löydettävä menetelmä, jolla voidaan kustannustehokkaasti löytää laajoilta alueilta tulvariskeille alttiit tieosuudet. Tulvavahinkoja aiheutuu pääasiassa vesistöjen läheisyydessä, mutta ajoittain myös vesisateiden, lumien sulamisvesien ja vastaavien ongelmien vuoksi. Laajojen alueiden analysoinnissa keskitytään vesistöjen aiheuttamiin riskeihin sekä niiden läheisyydessä sijaitseviin tieosuuksiin. Analyysien kautta saatavia tietoja tulee hyödyntää yhtä aikaa tulvahistoriatietojen kanssa (mm. LK-tieto, tiepiirin kokemustiedot). Erityisesti tämä on hyödyllistä tulvan todennäköisyyttä pohdittaessa. Soveltuvia analyysimenetelmiä ovat: TURINA-analyysien tekeminen (SYKE:n menetelmä) Analyysi vesistöjen lähellä olevien tulvariskikohteiden löytämiseksi (tätä selvitystä varten kehitetty menetelmä) Molemmissa analyyseissä käytetään saatavilla olevia tarkimpia korkeusmalliaineistoja, mutta jälkimmäisessä menetelmässä ei keskiarvoisteta korkeustietoja ruudukkoihin. Molemmissa menetelmissä käytetään myös vesistöjen rantaviiva-aineistoja, tosin TURINA-analyysissä käytettävät tiedot on luokiteltu uudelleen ja niiden topologia on tarkastetuttu. Haavoittuvuuskohteiden käyttö TURINA:ssa liittyy oikeastaan tietojen yhdistämiseen ja vastaa jälkimmäisen analyysin yhteydessä tehtävää vaikuttavuustarkastelua. Erona menetelmillä on hydrologisen aineiston käyttö: TURINA-analyysissä käytetään havaintotietoja ja vesistömallijärjestelmän tietoja, kun taas vesistöjen lähellä olevien kohteiden analyysissä tulvakorkeuksia hahmotetaan pelkästään historiatiedon pohjalta. Molemmat analyysitavat vaikuttavat toimivan ja molemmilla menetelmillä on myös kehitystarpeita. Suurimpana kehitystarpeena on tarkkojen korkeustietojen saanti. Tässä luvussa esitetään lisäksi mm. maaperätietojen hyödyntämisen näkökulmia ja alustavia arvioita muista analyyseistä (alikulkutunnelien tulvimiseen liittyvät tarkastelut) TURINA-analyysi Mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen Suomen Ympäristökeskuksessa tapahtuu tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella (TURINA). Kyseessä on uusi menetelmä, joka on kehitetty SYKE:ssä parin viime vuoden aikana. TURINA-analyysi on paikkatietomenetelmä, jolla voidaan tunnistaa alavalla alueella sijaitseva rakennettu ympäristö (vahinkopotentiaali), tämän pohjalta mahdollinen tulvariski ja tuottaa näin ns. valumaaluetasoinen alustava tulvariskikartta [Sane 2009]. TURINA-analyysit valmistuvat vuoteen 2011 mennessä koko Suomesta.

35 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 33 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Analyysi tehdään paikkatietoaineistoilla ja analyysin kautta valituista merkittävistä kohteista tehdään edelleen alueellisissa ympäristökeskuksissa tulvavaarakartat. TURINA-aineisto toimii myös perusteena sille, miksi tietyiltä alueilta ei tuoteta tulvavaarakarttoja. TURINA-analyysin tulokset ovat mittakaavatarkkuudeltaan heikompia kuin yleispiirteiset tulvavaarakartat. Mittakaavatarkkuus on luokkaa 1: TURINA-menetelmä on jaettu tässä tekstissä kahteen osaan: mahdollisten tulvavaara-alueiden määritykseen ja alustavan tulvariskikartan tekemiseen. a) Mahdollisten tulvavaara-alueiden määritys Tulvariskien alustavassa arvioinnissa voidaan hyödyntää vastaavia valtakunnallisia paikkatietoaineistoja kuin tulvavaara- ja tulvariskikartoituksessa. Soveltuvia aineistoja mahdollisen tulvavaara-alueen määritykseen ovat: Korkeusaineistot (käytetään tarkinta saatavilla olevaa) o 25 tai 10 metrin ruutuihin korkeuskäyristä interpoloitu tieto o Joillakin alueilla laserkeilausaineisto (2 metrin ruudukko) Vesistöaineistot o Vesistön rantaviivat o Hydrologiatiedot (hydrologisen havainnoinnin tiedot, vesistömallijärjestelmän laskentatiedot) TURINA-analyysi perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja uoman kaltevuuteen. Laskenta suoritetaan valuma-alueittain. Malli kalibroidaan keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1 % tulva) määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia käyttäen. Paikkatietoanalyysin pohjalta määritetyt alavat alueet yhdistetään maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Näin saadaan määritettyä karkealla tasolla mahdolliset tulvavaara-alueet. Menetelmän avulla voidaan lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin sekä paikantaa mahdollisia tulvavesien pidättämis- tai viivyttämisalueita. [Sane 2009] Menetelmässä ei ole aiemmin huomioitu tiekohteita, mutta niiden lisääminen analyysiin (tieverkkokorjaus jälkikäsittelynä) on havaittu tarpeelliseksi esiselvitystyön aikana. Tieverkkokorjauksen myötä saadaan arvio tulvan todennäköisyydestä. Tieverkkokorjaus tarkoittaa tässä alustavassa analyysissä määritetyn tulvivan tienkohdan uudelleenlaskentaa tienpinnan tarkan z- koordinaattitiedon avulla. Tarkka tienpinnan korkeus saadaan joko laserkeilausaineistosta tai RDA:n 10 m datasta (ks. luvut 5.1 ja 5.2, kehitystarve RDA-datan osalta). Kuvassa 10 on esitetty esimerkki TURINA-analyysin tuloksesta. 25 metrin korkeusruudukot erottuvat hyvin ja osa tietä vaikuttaisi jäävän tulvan alle. Kuvassa 11 on sama alue, jolle on tehty tieverkkokorjattu tarkentava laskenta, käyttämällä laserkeilausaineiston tarkempia tienpinnan korkeuksia. Tarkempi tulos osoittaa, että tie ei jää tulvan alle (mutta toisaalta ulottuu kuitenkin tien reunaan). Tarkentava laskenta tienkohdille on siis tarpeellinen, mutta lähtötietona tulee siis käyttää laserkeilausaineistoa tai tarkkaa RDA-datan z- koordinaattia.

36 34 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 10. Esimerkki TURINA-analyysin tuloksesta. [kuva: Mikko Sane, Suomen Ympäristökeskus] Kuva 11. Esimerkki TURINA-alueesta, jolle on tehty tieverkkokorjattu tarkentava laskenta laserkeilausaineiston korkeustiedon perusteella. [kuva: Mikko Sane, Suomen Ympäristökeskus] Huittisten pilottialueelle ei ole tehty TURINA-analyysiä, mutta sen sijaan selvitystä varten tehtiin TURINA-laskennan tapaan tieverkkokorjaus (laskennassa käytettiin epätarkempia lähtöaineistoja, mutta periaatteessa tulisi aina käyttää tarkkaa aineistoa). Kyseinen laskenta on esitetty kuvassa 12 LOS:n tekemän tulvavaarakartan päällä. Tien korkeutta on havainnollistettu samanvärisillä korkeusviivoilla kuin tulvavaara-aluetta, joten ne kohdat, joissa tien sininen väri on vaaleampi tai sama kuin viereinen tulva-alue, ovat riskikohtia.

37 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 35 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Esimerkiksi kuvan alareunassa olevan tien 2 yksittäinen kohta sekä muutamat lähellä Kokemäenjokea olevat tienkohdat näyttäisivät tämän mukaan olevan tulvariskejä. Kuva 12. Huittisten tulva-alueen tieverkkokorjattu aineisto, joka on sijoitettu tässä tulvavaarakartan aluerajauksen päälle. b) Alustavan tulvariskikartan tekeminen Alustavan tulvariskikartan lähtötietoja ovat erilaiset haavoittuvuus- ja tulvavahinkoaineistot: Rakennus- ja huoneistorekisterin tiedot Erilaiset maankäyttö- ja maanpeitetiedot Valvonta- ja kuormitustiedot Maastotietokanta Digiroad (tie- ja katuverkkoaineisto) Tulvavahinko- ja onnettomuustiedot Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja -riskialueet. Tuotettu paikkatietoaineisto, ns. alustava tulvariskikartta, tarjoaa apuvälineen merkittävien tulvariskialueiden tunnistamiseen. [Sane 2009] Haavoittuvuus- ja tulvavahinkoaineistojen käyttö tulvariskin määrityksessä vastaa aiemmin mainittua tulvavaaran vaikuttavuuden arviointia tiekohteissa (ks. luku 1.2).

38 36 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Vesistöjen lähellä olevat tulvariskikohteet Vesistöjen tulvimista selvitettiin kahdessa eri pilottikohteessa (Huittinen ja Pori), joiden alueelta hankittiin paikkatietoaineistoja analysoinnin lähtötiedoiksi. Pilottikohteissa selvitettiin analysointimenetelmiä suuren virtaveden läheisyydessä (Kokemäenjoki), mutta samat menetelmät ovat sovellettavissa myös järvi- ja merikohteissa. Pilottialueilla testatut uudet menetelmät on jaettu a) karkeaan tulvaaluemääritykseen, b) tarkentuvaan tulva-aluemääritykseen ja c) tietojen yhdistelyyn. Menetelmä on siis prosessi: karkeassa vaiheessa löydetään vesistöjen lähellä olevat tienkohdat ja tarkemmassa vaiheessa täsmennetään tulvariskikohteet, minkä jälkeen saatua aluemääritystä vertaillaan muihin tietoihin. Paikkatietoaineistojen saatavuus eri puolilta Suomea saattaa asettaa tiepiirit eriarvoiseen asemaan tulva-alueita arvioitaessa. Optimitilanteessa tulisi löytää aineistot, joita olisi saatavissa eri puolilta Suomea kattavasti ja jotka olisivat yhdenvertaisia myös laadun ja tarkkuuden suhteen. Tulva-alueen määrittelyssä tällaisena aineistona voidaan pitää Maanmittauslaitoksen vesistöaineistoa sekä SYKE:n siitä tuottamaa aineistoa, jossa aluemaiset virtavedet (> 5 m leveä) on vektoroitu viivoiksi (VESIGIS). Yhdenmukaisia koko Suomen kattavia aineistoja on löydettävissä myös Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta, josta tuotetaan peruskartat. Tätä aineistoa voidaan hyödyntää tarkentuvan tulva-aluemäärityksen jälkeen tehtävässä tietojen yhdistelyssä, jossa käytetään muitakin alueelta saatavissa olevia paikkatietoaineistoja. Tiepiirien tasapuoliseen menettelyyn olisi kehitettävä järjestelmä, joka ei aseta tiepiirejä eriarvoiseen asemaan paikkatietoaineistojen puutteiden vuoksi. Siksi alussa olisi tehtävä karkea tulva-aluemäärittely lähes kaikille saatavilla olevilla ja mahdollisimman yhdenmukaisilla aineistoilla. Tarkentuvassa tulva-aluetarkastelussa joudutaan käyttämään eritasoisia paikkatietoaineistoja eri tiepiirien alueella ja mahdollisesti arvioimaan uuden paikkatiedon tuottamistarvetta (esim. tarkat maastomittaukset). Alueellisten ympäristökeskusten TURINA-karttoja tai tulvavaarakarttoja voidaan käyttää, siltä osin kuin niitä on tiepiirin alueelta saatavissa. Kattavuuden erot aiheuttavat kuitenkin eriarvoisuutta eri alueilla. a) Karkea tulvariskialueen määritys Karkean tulvariskialueen määrityksen alkuvaiheessa tarkastellaan laajempaa kokonaisuutta valuma-alueittain. Suomessa on tuhansia valuma-alueita ja osa niistä on varmasti sellaisia, joilla ei ole yleisiä teitä. Jos tehdään esimerkiksi tiepiiritason analyysiä, voidaan tällaiset valuma-alueet jättää pois analyysistä ja pudottaa näin analyysin kustannuksia. Tämän selvityksen pilottialueet valittiin etukäteen, joten valuma-aluekohtaista tarkastelua ei tarvittu. Paikkatietoanalyysin aluksi muodostetaan virtavesien ympärille puskurivyöhyke, joka kuvaa oletettavaa veden leviämistä pahimmassa mahdollisessa tulvatilanteessa. Puskurivyöhyke määritetään sitä suuremmaksi, mitä suuremmasta vesistönkohdasta on kysymys (vrt. kuva 13). Maastonmuodot vaikuttavat luonnollisesti puskurivyöhykkeen laajuuteen, mutta liioittelemalla

39 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 37 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY tulvan laajenemista voidaan varmistua ulkopuolelle jäävien tieosien olevan tulvavaara-alueen ulkopuolella. Tällä menetelmällä saadaan nopeasti ja kustannustehokkaasti haettua tulvalle mahdollisesti alttiit tieosat sekä rummut. Tästä on etua tarkasteltaessa esim. koko tiepiirin aluetta. Huittisten pilottialueella sijaitsevien virtavesien ympärille muodostettiin puskurivyöhykkeet siten, että vyöhykkeen leveys oli suhteessa virtaveden leveyteen. Puskurivyöhykkeen ilmoitettu leveys tarkoittaa etäisyyttä joen keskiviivasta puskurivyöhykkeen reunaan. Näin ollen 1000 metrin puskurivyöhykkeen kokonaisleveys on 2000 metriä. Virtavesien ja niille määritettyjen niiden puskurivyöhykkeiden leveydet: Virtavesi 2-5 m -> 50 metrin puskurivyöhyke Virtavesi 5-50 m -> 200 metrin puskurivyöhyke Virtavesi m -> 500 metrin puskurivyöhyke Virtavesi yli 100 m -> 1000 metrin puskurivyöhyke Tarvittaessa voidaan valita leveämpikin puskurivyöhyke Puskurivyöhykettä käytettiin arvioitaessa tiedossa olevien tulvakohteiden suhdetta siihen. Puskurivyöhykkeen muodostaminen soveltui pilottikohteissa hyvin ongelmakohteiden havaitsemiseen. Puskurivyöhykkeen alle jäi myös tieosia, joilla ei ole raportoitu tulvaongelmista. Joten karkeasta tulva-alueen määrittelystä oli edettävä tarkentuvaan tulva-alueen määrittelyyn. Karkea tulva-alueen määrittely toimii hyvin haettaessa tieosia laajoilta alueilta, jotka saattavat altistua tulville. Puskurivyöhykkeen alle saattaa jäädä paljon tieosia (tai ei yhtään), joita tulee arvioida tarkentuvan tulva-aluemäärityksen avulla. Taulukossa 3 on esitetty puskurivyöhykkeellä olevat tieosat Huittisten pilottikohteelta.

40 38 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 13. Vasemmalla määritetyt puskurivyöhykkeet (mustina viivoina kohteella olevat tiet) ja oikealla vertailuna LOS:n tulvavaarakartan ulkorajat (vihreä alue). Puskurialue on määritetty hiukan laajemmaksi kuin tulvakartta-alue. Taulukko 3. Huittisten pilottialueen puskurivyöhykkeellä sijaitsevat tieosat. AJORATA T YYPPI TIE OSA ALKU_ET LOPPU_ET TR_PITUUS PIIRINRO

41 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 39 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY b) Tarkentuva tulvariskialueen määritys Puskurivyöhykkeen sisäpuolelle jääneitä tieosia tarkastellaan tässä vaiheessa tarkemmin ja arvioidaan tarkemman analysoinnin tarvetta. Tarkentuvassa vaiheessa on mahdollista hyödyntää alueelta saatavissa olevaa maastomallia sekä vesistötietoja. Maastomallina voi toimia Maanmittauslaitoksen tai kunnan korkeuskäyrät (vrt. kuva 14) tai laserkeilausaineisto. Maastomallin visualisoinnilla saadaan melko vaivattomasti selville kohdealueen maanpinnanmuodot ja voidaan päätellä alustavasti veden tulvimisen todennäköisyyttä tien korkeudelle. Vesistökohtaisesti tulva saattaa nousta eri korkeuksille johtuen esim. virtaamista, padotuksesta ja maastomuodoista. Tässä vaiheessa edellytetään paikallistuntemusta sekä arviointikykyä tulvan leviämismahdollisuuksista. Monessa tapauksessa tämä arviointi jo riittää tieosien tulvavaaraluokitteluun. Jos maastomallitarkastelu antaa aihetta epäillä tieosan altistuvan tulvalle, on tietoja tarkennettava edelleen tulvaveden korkeutta vaihtelemalla. Maastomalli pitää sisällään tiedon maanpinnan korkeudesta ja siitä on poimittavissa myös vesistön korkeus tarkkuudella, joka riippuu lähtöaineiston tarkkuudesta. Maastomallin lisäksi vesistönkorkeutta voi etsiä perus- tai kantakartasta tai tiedustella viranomaisilta tai muilta toimijoilta. Maastomallia hyödyntäen voidaan veden leviämistä alueelle visualisoida käyttämällä hyödyksi historiatietoa vesistön aiemmasta tulvimisesta. Nopein tapa on kuitenkin nostaa vedenpintaa eri korkeuksille ja arvioida veden leviämistä tarkasteltavan tieosan alueelle. Liioittelemalla vedenpinnan mahdollista nousua voidaan varmistua tieosan tulvaherkkyydestä. Tämä osoittautui pilottikohteissa toimivaksi menetelmäksi, jota tulee testata edelleen muissa kohteissa soveltuvuuden varmistamiseksi. Tulvaveden syvyyttä voidaan tarkastella muodostamalla tulvavedenpinnasta oma kolmiulotteinen taso ja vertaamalla sitä maanpinnan tasoon. Vesistön kohdalla (esim. joen pääuoma) tasojen välinen ero on monessa tapauksessa suurin ja korkeusero pienenee maanpinnan noustessa, kunnes saavutetaan tulvaveden reuna. Korkeuseroja eli tulvaveden syvyyttä voidaan esittää liukuvärein ja niistä päätellä tulvan vakavuus tulva-alueen eri kohdissa. Tieverkolta on saatavissa myös autosta mitattua korkeustietoa tai sitä voidaan tuottaa laserkeilausaineistosta. Huittisten pilottialueen tarkentuvassa tulva-alueen määrityksessä käytettiin Maanmittauslaitoksen korkeuskäyrä- sekä laserkeilausaineistoja. Niiden avulla mallinnettiin vedenkorkeutta perustuen kohteen läheisyydessä olevan havaintoaseman vedenkorkeustietoihin. Huittisten kohdalla veden keskimääräinen korkeus usean kymmenen vuoden havaintojen perusteella oli N60+42,83, jota pidettiin normaalitilanteen vedenkorkeustasona. Tulvatilanteissa vedenpinnan nousu riippuu virtaamasta, uoman geometriasta, kaltevuudesta sekä karkeuskertoimesta. Vedenpinnan maksiminousut ovat olleet Suomessa noin 3 metrin luokkaa avovesitilanteessa. Jääpatojen aiheuttamat tulvat saattavat nousta huomattavasti korkeammallekin. Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Kun otetaan huomioon, että suurimmat joet tulvavaarakartoitetaan alueellisten ympäristökeskusten toimesta, voitaneen jääpatojen aiheuttamat tulvat jättää tieverkon riskejä määriteltäessä huomioimatta ja hyödyntää tulvavaarakarttoja niiden osalta.

42 40 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Huittisten alueelle tehdyssä tulvavaarakartassa oli veden nousuksi laskettu 1,76 m suhteessa normaalitilanteen vedenpinnantasoon. Tätä tietoa käytettiin testattaessa korkeusmallien soveltuvuutta tulva-alueen määrittelyyn. Maanmittauslaitoksen korkeuskäyräaineistossa (2,5 m. käyrät), jokea lähin korkeusviivan arvo oli 45 metriä. Korkeuskäyräaineistosta poimittiin kaksi eri tiedostoa toisessa korkeuskäyrät joiden arvo oli 45 metriä ja alle sen. Toisessa tiedostossa korkeuskäyrät joiden arvo oli 47,5 metriä ja alle sen. Korkeuskäyrien välien ollessa 2,5 metriä ja jokea lähimmän korkeuskäyrän ollessa yli kaksi metriä joen pinnan tason yläpuolella voitiin jatkotarkastelu kohdistaa käyriin, joiden korkeus oli 45 metriä tai alempi. Nämä korkeuskäyrät tuotiin karttapohjalle ja verrattiin LOS:n määrittelemään tulva-alueeseen. Esitystavan selkeyden vuoksi LOS:n tulvavaarakartan vesisyvyyttä kuvaavan alueen ulkoreuna digitoitiin, jolloin voitiin käyttää viivamuotoista aluetta värillisen pinnan sijaan. Kartalla voitiin korkeuskäyrien todeta seurailevan hyvinkin tarkkaan tilastollisilla analyysimenetelmillä tuotettua tulvavaaraaluetta. Alustavien päätelmien mukaan menetelmä soveltuu tarkentuvan tulva-aluemäärityksen tekoon riittävällä tarkkuudella, jotta mahdollisia tieverkon tulvariskikohteita voitaisiin arvioida. Korkeuskäyriä on saatavilla kattavasti eri puolelta Suomea, mutta käyrävälit vaihtelevat. Esimerkiksi Pohjois- Suomesta saa ainoastaan korkeuskäyriä 10 metrin käyrävälillä, joka heikentää tulva-alueiden määrityksen tarkkuutta. Kuva 14. Korkeuskäyrät (< 45 m.) vasemmalla ja oikealla vertailuna SYKE:n tulvavaarakartan ulkorajat (vihreä alue). Pilottikohteiden alueelta oli saatavissa myös Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Laserkeilaus oli suoritettu lentokoneesta noin 2 km korkeudesta ja korkeuspistehavaintoja oli saatu noin 1 piste/m 2. Korkeustarkkuus laserpisteelle on tässä tapauksessa +/- 15 cm ja tasotarkkuus noin 0,5 metriä.

43 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 41 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Laserkeilausaineistosta tuotettiin korkeuskäyriä tarkempi maanpinnan malli (kuva 15). Mallia väritettiin korkeustietojen mukaisesti samalla periaatteella, kuin korkeuskäyrien kohdalla. Mallista haettiin joenpinnan taso ja maastomallia teemoitettiin liukuvärein oletetun vedenpinnan nousun verran (1,76 m.). Laserkeilausaineistosta tuotettua mallia verrattiin LOS:n tulvavaarakartan vesisyvyyttä kuvaavan alueen ulkoreunaan. Laserkeilausaineisto on tarkkuudeltaan ja sovellusmahdollisuuksiltaan ylivertainen korkeuskäyräaineistoon verrattuna. Heikkona puolena on sen huono kattavuus. Vain pieni osa Suomesta on laserkeilattu, mutta laserkeilausta suoritetaan vuosittain, joten sen saatavuus paranee jatkuvasti. Kuva 15. Laserkeilausaineistosta tuotettu korkeusmalli, josta voidaan visualisoinnin (värit) avulla hakea tulva-alueen laajuus, arvioituun vedenpinnan korkeuteen perustuen ja arvioida niitä suhteessa tieverkkoon. Tummansiniset alueet ovat matalia kohtia ja punaiset korkeimpia Kuvassa 16 (ylhäällä vasemmalla) on laserkeilausaineiston pistepilvestä väritetty siniseksi pisteet, jotka ovat alle 44,59 metriä. Näin on saatu visualisoitua mahdollisimman tarkasti alue, jolle tulva tulisi leviämään (HQ 1/100). Sininen alue on havainnollistettu (ylhäällä keskellä) valkoisella viivalla. Ylhäällä oikealla olevassa kuvassa musta viiva kuvaa laserkeilausaineistosta johdettua tulvavaara-aluetta ja punainen LOS:n tulvavaara-alueen ulkorajaa (HQ 1/100). Alareunassa olevissa kuvissa on havainnollistettu alueella olevien teiden leikkaamista aineistosta.

44 42 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 16. Tulvavaara-alueen ja alueella olevien teiden määrittäminen laserkeilausaineiston avulla. Huittisten pilottialueen tarkentuvan tulva-aluemäärityksen mukaiset tieosat on esitetty taulukossa 4. Tulva-alueen rajaa käytettiin muottina, jonka avulla saatiin paikkatietojärjestelmästä leikattua kunkin riskikohteen osuus. Analyysiä tulee jatkossa vielä kehittää siten, että saadaan luettelona kunkin jakson alku- ja loppupiste tieosalla. Kuvassa 17 on esitetty vastaavat tieosat analyysin mukaisena kuvana. Taulukko 4. Huittisten pilottialueen tarkentuvan tulvaaluemäärityksen mukaiset tulvariskikohteet. OBJECT ID TIE OSA TIEOSAPITUUS PIIRINRO TULVARISKIPITUUS

45 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 43 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 17. Analyysin avulla määritettyjen tulvariskikohteiden sijainti (object ID viittaa taulukon 4 riveihin). c) Tietojen yhdistely Tieosan tulvaherkkyyden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi muitakin paikkatietoja kuin maastomallia ja vedenkorkeutta. Valuma-alueen pintaalatiedon lisäksi maankäyttömuodot kohteen ympäristössä sekä valumaalueella voivat vaikuttaa oleellisesti vesistön tulvaherkkyyteen. Maalajit ja niiden kosteus, vedenpidätys- ja läpäisykyky vaikuttavat veden pintavaluntaan. Ilmakuvat voivat antaa lisätietoa alueen kasvillisuudesta, maankäytöstä ja maaperästä (esim. avokalliot). Kuvissa on esimerkit maankäyttömuotojen ja Huittisten pilottialueen maaperätietojen havainnollistamisesta paikkatietona.

46 44 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Kuva 18. Maaperäkartat saattavat antaa myös lisätietoa riskiarviointiin. Kuvassa ongelmalliseksi tiedetty tie kulkee savi- ja liejualueilla aivan virtavesien läheisyydessä. Kuva 19. Maankäyttömuodot (metsät, pellot, rakennetut alueet, jne.)antavat arvokasta lisätietoa, kun arvioidaan tulvan leviämistä ja sen aiheuttamia vahinkoja. Kuvassa ongelmalliseksi tiedetty tie kulkee peltoalueilla aivan virtavesien läheisyydessä. Eräs mahdollinen analyysi sortumavaarallisten kohteiden löytämiseen on korkeustietojen, maaperätietojen ja kaltevuustietojen yhdistäminen. Analyysiä parantaisivat myös pengerrakenteiden ja tierakenteiden tiedot, mutta niitä ei liene saatavissa. Luvussa 4.2 on hahmotettu, millä edellytyksillä tie on sortumavaarallinen. Näitä periaatteita on mahdollista käyttää paikkatietoanalyysin lähtökohtana. Analyysin tuloksia kannattaa verrata myös Tierekisterin pyörätien ja jalkakäytävä tietolajin tietoihin. Tätä kautta saadaan selville tulva-alueella olevat kevyen liikenteen väylät.

47 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 45 TULVARISKIKOHTEIDEN MÄÄRITTELY Analyysissä määritettyä tulvariskialuetta voidaan verrata myös tulvahistoriatietoon, aivan kuten kuvassa 20 on tehty. Yhdistäminen tiepiirin kokemustietoon tai Liikennekeskuksen LK-tietoon helpottaa ainakin tulvariskikohteiden todennäköisyyden arviointia. Esimerkiksi Huittisten pilottialueelta voidaan arvioida historiatiedon pohjalta, että tien tieosien 1-2 ja tien tieosan 1 tulva on todennäköisempi kuin muiden analyysissä määritettyjen kohteiden. Kuva 20. Analyysillä määritetyn tulva-alueen vertailu tulvahistorian (LK-tieto, tiepiirin kokemustieto) mukaisiin tieosiin. Tiekohteet, joilla on ollut aiemmin tulvia, on esitetty mustilla viivoilla Muita analyyseja ja paikkatietoaineistoja Alikulkutunnelien tulviminen Laserkeilausaineisto tarjoaa hyvät mahdollisuudet mallintaa alavat kohteet, joissa tulviminen on mahdollista. Eräs tällainen kohde on alikulkutunnelit. Mallinnuksessa tulee ottaa huomioon kuivatusolosuhteet. Tulvavaarakartta Mikäli alustavan analyysin (TURINA tai vesistöjen lähellä olevien tulvariskikohteiden etsintä) jälkeen on olemassa mahdollisuus tiekohteiden tulvalle altistumiselle, niin on suositeltavaa tuottaa tai teettää alueelta tarkempi yleispiirteinen tai yksityiskohtainen tulvavaarakartta. Tulvavaarakartan tuottamiseen saatetaan päätyä jo karkean tulvatarkastelun vaiheessa, mikäli tieverkon sijainti ja sen ominaisuudet sitä edellyttävät. Tämä voisi tulla kyseeseen teillä, joilla tulvan vaikuttavuus on merkittävä. Tulvavaarakartassa hyödynnetään vesistö- sekä virtausmalleja, maastomittaustietoja, jokiuoman geometrian määrittelyä, jne. Tulvavaarakarttoja tuottavat alueelliset ympäristökeskukset sekä konsultit.

48 46 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot SORTUMARISKI 4 SORTUMARISKI 4.1 Sortumahistoria Tapahtuneisiin teiden sortumiin liittyen tarkasteltiin Liikennekeskukseen vuosina saapuneita ilmoituksia Uudenmaan, Turun ja Hämeen tiepiireissä. Kun samaan sortumatapahtumaan liittyvät ylimääräiset ilmoitukset poistettiin, jäi tapahtumien määräksi 162 kpl. Sortumien jakautuminen tieluokittain on esitetty kuvassa 21. Suurin osa sortumista tapahtui alemmalla tieverkolla, johtuen mm. tierakenteiden ja kuivatuksen heikommasta kunnosta. Kuva 21. Liikennekeskuksen tietoon tulleet tiesortumat vuosina tieluokittain (%-jakauma). Liikennekeskuksen tiesortumatapahtumissa ei ole tarkempia tietoja sortuman laadusta ja laajuudesta, eikä niiden perusteella voida määrittää sortuman syytä. Sortuma saattaa tässä yhteydessä tarkoittaa myös pienempää vauriota tiessä, kuten reikää tai pinta-alaltaan vähäistä painaumaa, joka voi olla ajoneuvoille vaarallinen. Osa liikennekeskuksen tietoon tulleista sortumatapahtumista liittyy esim. tien ali tehtyihin rumpuihin ja putkialituksiin, joiden ympärille syntyy tyhjätiloja veden kulkeutumisen vaikutuksesta tai alitusputken asentamisen aikana. Tyhjätilojen täyttyminen aiheuttaa myöhemmin mm. reikiä päällysteeseen. Myös raskaan ajoneuvon ajaessa lähellä tien reunaa voi tie sortua. Sortumatietoja ei ole verrattu sadetilastoihin. Oletus on, että runsaiden sateiden vaikutuksesta sortumat ovat lisääntyneet esim. vuosina 2004, 2006 ja Kuvassa 22 on esitetty sortumien määrä em. tiepiireissä vuosina Vuoden 2009 tiedoista puuttuu 4 viimeistä kuukautta.

49 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 47 SORTUMARISKI Kuva 22. Liikennekeskuksen tietoon tulleet tiesortumat (kpl/vuosi) HTUtiepiireissä vuosina Kuvassa 23 on esitetty tiesortumat tapahtumakuukauden mukaan. Tiesortumia esiintyy liikennekeskuksen ilmoitusten mukaan eniten lumien ja roudan sulamisvaiheessa huhtikuussa sekä kesäkuukausina runsaiden sateiden vaikutuksesta. Talvisateiden lisääntyminen näkyy erityisesti joulukuun tapahtumien määrässä. Kuva 23. Liikennekeskuksen sortumat (kpl) tapahtumakuukauden mukaan HTU-tiepiireissä.

50 48 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot SORTUMARISKI 4.2 Tiesortumien ennustaminen Toteutuneita sortumakohteita voidaan etsiä historiatietojen perusteella, käyttämällä Liikennekeskuksen ilmoitustietoja ja tiepiirien kokemustietoja. Kohteiden ennustamisessa (potentiaaliset sortumat) tulee em. tietojen lisäksi käyttää erilaisia paikkatietoaineistoja, kuten maaperätiedot, maastotietokanta ja tiestön paikkatiedot (vrt. liite 2). Tiesortumien ennustamisen mahdollisuuksien kartoittamiseksi haasteltiin eri tiepiirien asiantuntijoita. Heille esitettiin kysymys: " Onko mahdollistaa laatia menettely tulvien ja rankkasateiden aiheuttamien tiesortumien ennustamiseksi tai kriittisten tieosuuksien tunnistamiseksi?" Haastattelumuistio on esitetty liitteessä 3. Sortumien ennustamista pidettiin yleisesti ottaen melko vaikeana. Siellä missä on tulvariski, voi olla periaatteessa myös sortumariski. Rankkasateet ovat vaikeasti ennustettavissa sekä sijainnin että määrän suhteen. Ainoan tavan rankkasateiden ennustamiseen muodostaa tilastotieto. SYKE on tutkinut asiaa selvityksessään Rankkasateet ja taajamatulvat (julkaisusarja Suomen Ympäristö 31/2008). Sääennusteita rankkasateista saadaan paremmin vain muutaman päivän ajaksi. Sortumiin johtaneet rankkasateet ovat usein rajoittuneet pienelle alueelle. Kokemusten mukaan maaperän ollessa lujuudelta heikkoa ja ominaisuuksiltaan eroosiolle altista, on sortumien todennäköisyys suurempi kuin kantavilla pohjilla. Tulvat tapahtuvat usein alavissa maastokohdissa, joissa myös maakerrokset ovat hienorakeisia. Sortumia voi silti myös tapahtua karkearakeisissa ja hyvin kantavissa maaperäolosuhteissa. Vedenpaineen ja virtauksen ollessa riittävän suuri, voi tie sortua, vaikka se olisi kantavalla maapohjalla ja rakennettu kelvollisista materiaaleista. Sortumaa edeltää yleensä vaihe, jolloin siirtymät ja erilaiset vauriot kasvavat kumulatiivisesti johtaen lopulta vakavuuden menetykseen ja sortumaan. Vesipaineen kehittyminen, veden vaikutus maapohjaan tai sisäinen tai ulkoinen eroosio tiessä tai sen luiskissa heikentävät vakavuutta aiheuttaen helposti havaittavia vaurioita, mm. päällysteen reikiintymistä, painumia tai sivusiirtymiä. Tunnistamalla sortuma-alttiit tieosuudet voitaisiin lisätä näiden kohtien tarkkailua runsaiden sateiden, lumen ja roudan sulamisen aikana. Kriittisimmät ja seurauksiltaan vakavimmat kohdat voitaisiin varustaa jatkuvatoimisilla ja kaukovalvonnassa olevilla mittareilla. Mittausarvojen ylittäessä määrätyn rajan, tulisi automaattisesti hälytys liikennekeskukseen. Myös tien kunnon säännöllinen tarkastaminen voisi vähentää sortumariskiä. Rankkasateiden ja tulvien aiheuttamille tiesortumille alttiita tiekohteita/olosuhteita ovat mm: 1. Vesistöjen, erityisesti virtaavien jokien alavat ranta-alueet (eroosio herkissä maalajeissa, ks. kuva 24). 2. Matala tiepenger alavassa maastokohdassa, jossa on ylärinteen puolella merkittävä valuma-alue tai vesistö tai määritetty tulva-alue, ja penkereessä on usein ahdas silta- tai rumpuaukko tai vesiuoma. 3. Alueet, joissa pohjavesi on korkealla ja/tai pohjavesi on paineellista. 4. Pohjaveden pinnan nousu aiheuttaa maapohjan lujuuden heikkenemisen ja sitä kautta sortuman. 5. Tiepenkereet, jotka on rakennettu siltistä, kuten ns. voileipärakenteet tai ohuet rakenteet, joissa on maapohja silttiä, voivat runsaan veden vaikutuksesta kärsiä eroosiosta.

51 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 49 SORTUMARISKI 6. Meren rannikot, joissa maakerrokset ovat savea tai silttiä. 7. Rantapenkereet, jotka ovat alttiina kovalle aallokolle. 8. Tiepenkereet, jotka sijaitsevat pehmeällä savikolla jyrkästi viettävän kallion päällä. Edellä mainituilla kriteereillä voidaan rajata alueita, joissa sortumariski on korkea. Näitä ongelmallisia kohteita on runsaasti. Jotta riskikohteet voitaisiin tarkemmin määritellä ja niiden lukumäärä rajoittaa pienemmäksi, tarvitaan lisätarkasteluja ja määrittelyjä. Kuvassa 24 on hahmotettu tapauksen 1 rantaeroosion vaikutusta. Paikkatieto- ja maastomallitarkasteluilla voitaisiin tutkia sortumaherkkyyttä vesistöjen alavilla ranta-alueilla ja maastonkohdissa. Rantaeroosion vaikutusta on mahdollista selvittää myös vakavuuslaskelmien perusteella. Kuva 24. Rantaeroosio heikentää joen läheisyydessä olevan tien vakavuutta. Jatkoselvitysten tavoitteena on löytää mm.: Vaarallisia rakennetapauksia Vaarallisia pohjasuhdetapauksia Kuinka eroosio voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen tien läheisyydessä Sekä em. tapauksien yhdistelmiä. Selvitysten pohjalta voidaan paremmin arvioida minkälaista ohjeistusta tulvien ja rankkasateiden aiheuttamiin tiesortumiin varautuminen edellyttää tulevaisuudessa. Samalla tulisi selvittää myös tiesortumalle herkkien tapausten yleisyyttä.

52 50 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot TIETOJEN KEHITTÄMISTARPEET 5 TIETOJEN KEHITTÄMISTARPEET 5.1 Puuttuvat tiedot Rakennetiedot puuttuvat tai ovat vaikeasti saatavissa Tiehallinnossa. Rakennetietojen avulla pystyttäisiin paremmin arvioimaan sortumavaarallisia kohteita. RDA-järjestelmän 10 metrin PTM-dataa (datassa mukana xyz-koordinaatit) on tuotettu vuosina Kyseisinä vuosina datan z-koordinaatti oli epätarkka (metritarkkuus). Vuosina PTM-mittauksissa on mitattu tarkkaa z-koordinaattia (n. 0,2 m tarkkuus), mutta RDA-dataa ei ole viety rekisteritiedoksi. Kymmenen metrin datan tuottaminen tarkalla z-koordinaatilla varustettuna antaisi hyvän lähtökohdan TURINA-analyysien tieverkkokohtaisiin tarkennuksiin. 5.2 Kehittämistarpeet Monet Tiehallinnon rekisteritiedoista ovat melko vanhoja, eikä niitä ole tarkistettu viime vuosina. Erityisesti tämä koskee Tierekisterin tietoja. Tässä raportissa tulvariskikohteiden määrittelyyn suositeltujen tierekisteritietojen oikeellisuus tulisikin tarkastaa tilastollisin keinoin tai muulla järjestelmällisellä tavalla, ja vanhentuneet tiedot tulisi päivittää ainakin seuraavista: Laitokset Alikulkupaikka - kiertomahdollisuus Tulvavaarakarttoihin tulisi saada mukaan tienumerot ja mahdollisesti myös tieosanumerot. Tietojen helpon käsittelyn kannalta kaikkien tulvavaarakarttojen saanti pdf:nä olisi tärkeää. Liikennekeskuksen LK-tiedon tulvia koskevat ilmoitukset tulisi ohjeistaa tietokannan päivittäjille tarkemmin, joko siten, että tulva-asiat kirjataan omaan luokkaansa tai Asia-kenttään tulevat selitteet kirjataan aina samoilla periaatteilla. Tämä mahdollistaa sen, että tietokantahakuina löydetään kaikki tulviin liittyvät ilmoitukset tietokannasta. SYKE:n TURINA-analyysitulosten käyttö tieverkon näkökulmasta edellyttää tarkempien korkeusaineistojen käyttöä. Tieverkkokorjatussa laskennassa tarvitaan jokin seuraavista korkeusaineistoista: Maanmittauslaitoksen laserkeilauksen pistepilvi (edellyttää tehokkaan työkalun saantia SYKE:en) Maanmittauslaitoksen KM2-mallin käyttö (mallin tuotanto on kesken) Tiehallinnon RDA-datan (PTM-mittaus) 10 metrin välein raportoitavan datan z-koordinaatin käyttö (ks. kohta 4.1) Tien tarkka korkeustieto olisi tärkeä saada jatkossa Digiroadiin 3D-tietona. Varareittisuunnitelmien käytettävyyden kannalta niiden saatavuus on tällä hetkellä melko heikko. Niille tarvittaisiin esimerkiksi extranet-tyyppinen jakelukanava, jossa käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla tiedot voi hakea selaimella.

53 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 51 TIETOJEN KEHITTÄMISTARPEET 5.3 Organisaatioiden yhteistyö tietojen käytössä Tiehallinnon, Ratahallinnon, Merenkulkulaitoksen ja Suomen Ympäristökeskuksen yhteistyö tulva-asioissa on suotavaa. Seuraavia detaljitietoihin liittyviä yhteistyömahdollisuuksia löydettiin projektin kuluessa eri organisaatioiden välille: SYKE:n tulvatietojärjestelmän käyttö Tiehallinnossa. Tiehallinnon Liikennekeskuksen LK-tietokannan tapahtumatietojen ja tiepiirien kokemustietojen käyttö SYKE:ssä. LK-tiedot ja muut kokemustiedot sisältävät konkreettisia havaintoja tulvatilanteista, jolloin niiden syöttäminen tulvatietojärjestelmään lisää historiatiedon määrää. Tiehallinnon RDA-datan (10 m PTM-data) käyttö SYKE:n TURINAtarkennuksissa tieverkkoa koskien. Tämä edellyttää luvussa 4.1 esitetyn RDA-datan saamista käyttöön.

54 52 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot SUOSITUKSET 6 SUOSITUKSET 6.1 Suositus tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävistä tiedoista Tulvariskikohteiden määrittämisessä tulee huomioida eri näkökulmat: Toteutuneiden tulva- ja sortumakohteiden löytäminen Tulevien tulva- ja sortumakohteiden ennustaminen Määritettyjen kohteiden tulva- ja sortumavaaran vaikuttavuus Merkittävien kohteiden toimenpidesuunnittelu Suositus tietojen käytöstä kokonaisuutena Helppokäyttöisten tietojen ja asiantuntija-analyysien tietojen avulla on mahdollista määrittää teiden ja siltojen tulva- ja sortumariskikohteita. Seuraavaa suositusta voidaan noudattaa erilaisten tietojen käyttämisestä kohteiden määrityksestä: Ensisijaiset tiedot teiden tulvariskikohteiden määrittelyyn ovat tulvahistoriatiedot (LK-tieto, tiepiirin kokemustieto)erilaiset ja tulvavaarakartat (yksityiskohtainen ensisijainen ja yleispiirteinen toissijainen) Niille alueille, joille tulvavaarakarttoja ei ole, tulee tehdä alustava paikkatietoanalyysi tulvariskikohteista ja käyttää analyysin tietoja yhdessä tulvahistorian kanssa o Ensisijaisena TURINA-analyysi o Jos TURINA-analyysiä ei ole saatavilla, käytetään vesistöjen lähellä olevien tulvariskikohteiden analyysiä Siltojen tulvariskikohteet saadaan vertaamalla siltarekisterin alikulkukorkeus -tietoa (vesistösillat) tulvavaarakartan tai muun analyysin mukaiseen tulvakorkeuteen Tulvariskikohteiden vaikuttavuuden tietoja ovat Tierekisterin (liikennemäärä, laitokset) ja osittain vaihtoehtoisesti Rakennus- ja huoneistorekisterin tiedot (kattavammat tiedot haavoittuvista kohteista) Toteutuneita sortumakohteita löytyy historiatietojen perusteella, käyttämällä Liikennekeskuksen ilmoitustietoja (vapaamuotoiset tekstit sortumista) ja tiepiirien kokemustietoja. Kohteiden ennustamisessa (potentiaaliset sortumat) tulee em. tietojen lisäksi käyttää erilaisia paikkatietoaineistoja, kuten maaperätiedot, maastotietokanta ja tiestön paikkatiedot. Siltojen sortumavaarallisten riskikohteiden osalta verrataan tulvavaarakartan tai muun analyysin tulva-aluetta Siltarekisterin tuki - ja perustamistapa -tietoihin Rumpujen ja pumppaamoiden tulvariskikohteita voidaan hahmottaa tulvahistorian ja Tierekisterin tietojen perusteella Tierekisterin, Kuntotietorekisterin ja Siltarekisterin tiedot sekä varareittisuunnitelmat helpottavat toimenpidesuunnittelua Siltojen sortumariskin osalta ei ole tässä huomioitu hyytöpatoutuman ja joen pohjan jäätymisen vaikutusta, mutta sitä on pohdittu Tiehallinnossa sisäisesti. Seuraavissa tekstikappaleissa on hahmotettu tulvakohteiden ennustamisessa käytettäviä tietoja ja toimintatapaa tulva- ja sortumatyyppien mukaan. Tältä osin tulee huomioida, että historiatieto on aina ensisijainen tapahtuneiden tulvien ja sortumien etsinnässä.

55 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 53 SUOSITUKSET T1: Vesistötulva Vesistön tulvavaarakartasta (tai alustavan analyysin kartasta) katsotaan tulvivan alueen vedenpinnan korkeus ja alueen laajuus. Poimitaan tulva-alueella olevien teiden korkeustiedot (RDA:n 10 metrin PTM-datan z-koordinaatti tai laserkeilausaineisto) ja verrataan tulva-alueeseen. T2: Meritulva Etsitään kaikki rannikon lähellä olevat tiet, joiden korkeustaso on alle 2 metriä (merenpinnan nollatasosta). Korkeustiedot saadaan joko RDA:n 10 metrin PTM-datan z-koordinaatista tai laserkeilausaineistosta. Katsotaan meritulvavaarakartasta (tai alustavan analyysin kartasta) tulvivan alueen vedenpinnan korkeus ja alueen laajuus ja verrataan, onko alle 2 m korkeudella olevia kohteita tulva-alueella. Jos ei ole, arvioidaan erikseen tulvan todennäköisyys alle 2 m korkeustason kohteille. T3: Rumpu tai silta-aukko padottaa (ei sisällä jäätymistä) Arvioidaan toistaiseksi vain historiatiedon (LK-tieto, tiepiirin kokemustieto) perusteella. Kyseiset tiedot otetaan käyttöön tiepiireissä. T4: Hulevesitulva (viemärin, rummun tai pumppaamon kapasiteetti ei riitä) Tulvavaarakartasta (tai alustavan analyysin kartasta) katsotaan tulvivan alueen vedenpinnan korkeus ja alueen laajuus. Etsitään tulvavaarakartassa määritetyn tulva-alueen ja sen lähistön viemäri-, rumpu- ja silta-aukkotiedot ja arvioidaan kapasiteetin riittävyys. Tietolähteitä ovat Tierekisteri, kuntien kartoitustiedot ja Siltarekisteri. Suurimmaksi osaksi hulevesiviemärillä tai pumppaamolla kuivatettujen tieosuuksien tulvariski arvioidaan historiatietojen avulla ja täydennetään mahdollisessa taajamakohtaisessa selvityksessä, joka voi sisältää myös kunnan katuja ja viemäreitä. T5: Jäätymistukoksesta aiheutuva tulva. Arvioidaan toistaiseksi vain historiatiedon (LK-tieto, tiepiirin kokemustieto) perusteella. Kyseiset tiedot otetaan käyttöön tiepiireissä. S1: Vesi nousee tielle ja aiheuttaa sortuman tai syöpymän (esim. paineesta) Vesistön tulvavaarakartasta (tai alustavan analyysin kartasta) katsotaan tulvivan alueen vedenpinnan korkeus ja alueen laajuus. Jos käytössä on alustava analyysi, tulee siinä olla mukana tieverkkokorjaus (tien tarkka korkeusasema). Poimitaan tienkohdat, joilla vesi ylittää tienpinnan. Etsitään merkittävät sortumariskikohteet tulva-alueelta seuraavin perustein: o Tiet, joiden penger on silttiä tai joilla on ohut tierakenne ja maapohja silttiä. o Meren rannan lähellä olevat tiet, joiden maapohja on savea tai silttiä. o Tulva-alue on tien ylärinteen puolella. o Tiepenger sijaitsee pehmeällä savikolla jyrkästi viettävän kallion päällä.

56 54 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot SUOSITUKSET S2: Veden virtaus joessa aiheuttaa tien sortuman (vesi ei nouse tielle) Etsitään vesistön lähellä olevat tiet paikkatietoanalyysinä (esim. joen koosta riippuen etäisyys kymmeniä - satoja metrejä). Paikannetaan tienkohdat, jotka tukeutuvat vesistön puolella eroosioherkkään maahan. S3: Maa vettyy ja tie sortuu (tietyt rakenne- ja rinnetapaukset) Sortumariski koskee rankkasadetulvan seurauksena tapahtuvia sortumia. Etsittävät kohteet eivät siis ole määritetyillä tulva-alueilla. Aputietona voidaan käyttää RATU-hankkeen tilastotietoja rankkasateen todennäköisyydestä tietyllä alueella. Etsitään tiepenkereet, jotka on rakennettu siltistä (voileipärakenne) tai joilla on ohut tierakenne ja maapohja silttiä. S4: Silta sortuu tulvan vaikutuksesta Tulvavaarakartasta (tai alustavan analyysin kartasta) katsotaan tulvivan alueen vedenpinnan korkeus ja alueen laajuus. Poimitaan Siltarekisteristä tulva-alueella olevat vesistösillat. Verrataan kyseisten siltojen alikulkukorkeutta tulvavaarakartan vedenkorkeustietoon. Poimitaan vesistösillat, joilla tukena on puinen välituki tai puinen arkku sekä perustamistapana maanvarainen perustus. Lisäksi tutkitaan tarkastustiedoista kohta eroosiovauriot. Kohdekäynnit Tieosien luokittelu tulvariskikohteeksi edellyttää usein kohdekäyntiä, jossa arvioidaan silmämääräisesti ympäristö, tehdään mittauksia sekä valokuvataan kohde. Nämä tiedot dokumentoidaan. Kohdekäynti tulee ohjeistaa, jotta kohteiden arvioinnit ovat vertailukelpoisia. 6.2 Suositus teiden tulvariskiluokitteluun Tiehallinnossa Teiden tulvariskiluokittelun tietojen tallentamisessa käytettävän rekisterin tulee luonnollisesti olla Tiehallinnon oma rekisteri, johon tiehallintolaisilla on vapaa pääsy. Suositeltava rekisteri on tierekisteri. Tierekisterissä on mahdollista nimetä tulvariskikohteita varten yksi tietolaji, jonka alle voidaan tallentaa useita tietoja. Tietolajin nimi voi olla esimerkiksi Tulvariskikohteet. Periaatteellinen kysymys on, pitääkö sellaiset kohteet, joille on tehty tulvien takia toimenpide, poistaa tulvariskikohteista. Korjattu kohde (esim. korotettu tie), jolla ei ole enää tulvan uhkaa, voitaneen poistaa tierekisteristä. Sen sijaan tulvariskikohde, jolle on määritetty varareitti, tulisi pitää rekisterissä, koska tulvan uhka on edelleen olemassa. Tierekisteriin tallennettavien tietojen määrä on syytä pitää melko pienenä. Tulvariskikohteisiin liittyvät tiedot kirjataan Tierekisteriin, mutta niitä tulee pystyä myös päivittämään. Suosituksena on kerätä tierekisteriin tulvariskikohteiden tieosoitetietojen lisäksi tulvariskin peruste (joka ilmaisee samalla suurpiirteisesti tulvan todennäköisyyden), tulvakorkeus, erityiskohteet, kierrettävyys, korjattavuus ja tulvahistoria.

57 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 55 SUOSITUKSET Seuraavassa luettelossa on hahmotettu tulvariskikohteiden tietojen luokittelua asteikolla ja tietojen esittämistä erilaisina kenttinä. Tulvimistyyppi o 5 = T5 o 4 = T4 o 3 = T3 o 2 = T2 o 1 = T1 Sortumatyyppi o 4 = S4 o 3 = S3 o 2 = S2 o 1 = S1 Tulvariskin peruste (ja samalla todennäköisyys, luokka 3 todennäköisin) o 3 = historiatieto ja ennustetieto o 2 = historiatieto (ilmoitus- tai kokemustieto) o 1 = ennustetieto (tulvavaarakartta tms. analyysi) Tulvakorkeus o Ennustetun tulvanousun vedenkorkeus metreinä (vesistön normaalitason mukaan) tulvavaarakartasta tai alustavasta analyysistä (numerokenttä yhdellä desimaalilla) Erityiskohteet o Laitokset (huomautuskenttä 30 merkkiä, johon kirjataan lyhyesti tulva-alueella olevat koulut, sairaalat, muut terveydenhuoltolaitokset, teollisuuslaitokset yms. laitokset) Kierrettävyys o 9 = selvittämättä o 4 = varareitti on olemassa o 3 = varareitti on olemassa, mutta jää tulvan alle o 2 = varareittiä ei ole määritetty o 1 = varareitti ei ole mahdollinen Korjattavuus o Lyhyt arvio korjaustarpeesta (huomautuskenttä 30 merkkiä) Tulvahistoria o Tulvatapausten (esim. tulva- tai sortumatyyppi) kirjaaminen muutosriveille. o Huom. tulvan alku- ja loppupäivämäärä tulisi kirjata mukaan tietoihin. Tulvimis- ja sortumatyypin osalta kirjataan joko molemmat tyypit tai vain tulvimistyyppi. Pelkkä sortumatyyppi ei ole tässä mahdollinen, koska kirjataan tulviin liittyviä sortumatyyppejä. Tulvahistorian kirjaaminen on tietoteknisesti haastava asia ja jätetään tältä osin vielä arvioitavaksi. Eräänä vaihtoehtona on kirjata tulvahistoria päällystystoimenpiteiden kirjaamisen tapaan muutosriveille. Tiehallinnon tulisi tulvariskikohteiden määrittelyn lisäksi kerätä valokuvaaineistoa toteutuneista tulvista. Valokuvat ovat erinomaista historiatietoa. Valokuvien lisääminen tierekisteriin ei ole mahdollista, mutta aineistoa voi kerätä esimerkiksi yhteiseen hakemistoon.

58 56 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot JOHTOPÄÄTÖKSET 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Tiehallinto on tehnyt omaan toimintaansa liittyvän riskikartan ja määrittänyt avainriskit tieverkkoon liittyen. Eräs avainriskeistä on riski, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt aiheuttavat hallitsemattomia häiriöitä tienpidolle tai liikenteelle. Lisäksi EU edellyttää uuteen lakiin perustuen kaikkia jäsenmaita selvittämään tulvariskikohteensa. Esiselvityksessä tutkittiin näistä lähtökohdista eri organisaatioista saatavien tietojen käyttökelpoisuutta tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä. Ilmastonmuutokseen liittyviä säätekijöitä ovat lämpötila, sade ja tuuli ja nämä säätekijät vaikuttavat monin tavoin tienpidon osa-alueisiin. Merkittäviä teihin ja siltoihin kohdistuvia vaikutuksia ovat sateen tai sulamisvesien aiheuttamat vesistötulvat ja tuulien aiheuttamat meritulvat sekä tulvien aiheuttamat sortumat. Työn lähtökohtana määritettiin erilaiset tulva- ja sortumatyypit, joihin tutkittavia tietoja sovellettiin. Työ painottui teiden ja siltojen tulva- ja sortumatyyppeihin. Teknisistä seikoista (mm. rummut ja pumppaamot) johtuvat tapaukset jätettiin kuitenkin vähemmälle huomiolle. Teiden sortumariskin erilaisia tapauksia tarkennettiin geoteknisestä näkökulmasta. Tuloksena saatiin määrittelyt erilaisille sortumatapauksille tai olosuhteille, joissa tiesortuma voi syntyä. Kyseiset määrittelyt vaativat joiltakin osin jatkoselvityksiä. Riskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot jaettiin helppokäyttöisiin ja asiantuntija-analyysien tietoihin (paikkatiedot). Tietojen keräämistä varten määritettiin kaksi pilottialuetta (Huittinen ja Pori), jotka ovat tunnettuja tulvakohteita. Periaatteina tietojen tutkimisessa käytettiin seuraavia kriteerejä: Kattavuus Saatavuus Tarkkuus Käytön helppous Soveltuvuus Selvityksen myötä havaittiin, että alueellista kattavuutta (koko maan tasolla) löytyy vain muutamista tiedoista, joten tietojen käytössä tulee olemaan jonkin verran tiepiirikohtaisia eroja. Toisaalta monien tärkeiden tietojen kattavuus paranee lähivuosina. Tulvariskikohteiden määrittämisessä ja tietojen käytössä tulee huomioida eri näkökulmat: Toteutuneiden tulva- ja sortumakohteiden löytäminen Tulevien tulva- ja sortumakohteiden ennustaminen Määritettyjen kohteiden tulva- ja sortumavaaran vaikuttavuus Merkittävien kohteiden toimenpidesuunnittelu Suositukset tietojen käytöstä on esitetty luvussa 6. Yhteenvetona voidaan todeta, että toteutuneiden tulvien ja sortumien tietoja löytyy tulvahistoriasta (LK-tieto, kokemustieto) ja ennusteet perustuvat laskennalliseen aineistoon (tulvavaarakartta, TURINA-analyysi tai muu alustava paikkatietoanalyysi). Edellä mainittuja tietoja tulee yhdistellä erilaisten rekisteritietojen kanssa (Tierekisteri, Siltarekisteri, Kuntotietorekisteri). Määritettyjen tulvariskikohteiden vaikuttavuus arvioidaan Tierekisterin ja Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen avulla. Toimenpidesuunnittelu puolestaan perustuu erilaisten rekisteritietojen ja varareittisuunnitelmien käyttöön.

59 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 57 JOHTOPÄÄTÖKSET Ennustetiedoissa alueellisten ympäristökeskusten tulvavaarakartat ovat ensisijaisia tietoja. Jos niitä ei ole saatavilla käytetään Suomen Ympäristökeskuksen TURINA-analyysia tai selvitystä varten luotua metodia vesistöjen lähellä olevien tulvariskikohteiden määrittelyyn. Suosituksena esitetään lisäksi tulvariskikohteiden tierekisteriin tallennettavat tiedot ja niiden luokittelu. Tietoina tulisi esittää kohteen tieosoitetietojen lisäksi ainakin tulvariskin peruste, tulvakorkeus, erityiskohteet, kierrettävyys, korjattavuus ja tulvahistoria.

60 58 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot LÄHTEET 8 LÄHTEET Mäntylä, Kaj & Saarelainen, Seppo (2008): Rakennetun ympäristön sopeutuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamille tulvavaikutuksille. Tutkimusraportti VTT-R VTT, Espoo, Nordlander, Håkan & Westman, Per-Erik & Löfling, Per & Andersson, Ove & Elvin, Lena (2007): Vägverkets rapport till Klimat och sårbarhetsutredningen gruppen transporter. Svenska Vägverket. Sane, Mikko (2009): Paikkatietomenetelmä tulvariskien alustavaan arviointiin (luonnos ). Saarelainen, Seppo & Makkonen, Lasse (2007): Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tienpidossa, esiselvitys. Tiehallinnon selvityksiä 4/2007. Tiehallinto, asiantuntijapalvelut, Helsinki Suomen Ympäristökeskus & Turun yliopisto (2008): Tulvariskien kartoittaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2008. Suomen Ympäristökeskus & Turun yliopisto, Helsinki, Tiehallinto (2009): Ilmastonmuutoksen vaikutus tiestön hoitoon ja ylläpitoon. Tiehallinnon selvityksiä 8/2009. Tiehallinto, asiantuntijapalvelut, Helsinki 2009.

61 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot 59 LIITTEET 9 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Soveltuvat helppokäyttöiset tiedot Soveltuvat analyysien tiedot Haastattelumuistio tiesortumien ennustamisesta

62 Liite 1 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot LIITTEET SOVELTUVAT HELPPOKÄYTTÖISET TIEDOT Tieto Järjestelmä Tiedon Soveltuvuus tulva- ja sortumatyyppeihin omistaja T1 T2 T3 T4 T5 S1 S2 S3 S4 Tulvavaarakartat Pdf, internet, Alueelliset X X (X) Tulvatietojärjestelmä ympäristökeskukset Pistetiedot (havainnotjestelmä Tulvatietojär- SYKE X X Tieosoitetiedot LK-tieto Liikennekeskus X X X X X X X X X Tulva LK-tieto Liikennekeskus X X X X X Vettä tiellä LK-tieto Liikennekeskus X X X X X Alikulkukäytävässä LK-tieto Liikennekes- X X X X X vettä kus Rumpuun liittyvä LK-tieto Liikennekeskus X X X ilmoitus Tie sortunut LK-tieto Liikennekeskus X X X X Tieosoitetiedot Kokemustiedot Tiepiiri X X X X X X X X X Havaitut tulva- ja Kokemustiedot Tiepiiri X X X X X X X X X sortumakohteet Tieosoitetiedot Siltarekisteri Tiehallinto X X Risteävät väylät Siltarekisteri Tiehallinto X X (vesistö) Maatuen / välituen Siltarekisteri Tiehallinto X perustamis- tapa Tarkastustietojen Siltarekisteri Tiehallinto X vakavat eroosiovauriot Alikulkukorkeudet Siltarekisteri Tiehallinto X X Tieosoitetiedot Tierekisteri Tiehallinto X X X X X X X X X Liikennemäärät Tierekisteri Tiehallinto X X X X X X (vaikuttavuus) Laitokset (vaikuttavuus) Tierekisteri Tiehallinto X X X X X X Rummut Tierekisteri Tiehallinto X X X Alikulkupaikka Tierekisteri Tiehallinto X X Halkeamat >2 Kuntotietorekisteri Tiehallinto X X cm Varareitit (tpsuunnittelu) Varareittisuunnitelmat Tiehallinto X X X X X X X X X Haavoittuvat kohteet (koulut, sairaalat, tehtaat jne.) Rakennus- ja huoneistorekisteri Väestörekisterikeskus X X X X X X

63 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot Liite 2 LIITTEET SOVELTUVAT ANALYYSIEN TIEDOT Tieto Järjestelmä Tiedon Soveltuvuus tulva- ja sortumatyyppeihin omistaja T1 T2 T3 T4 T5 S1 S2 S3 S4 Tieosoiteverkko Paikkatiedot Tiehallinto X X X X X X X X X Maastotietokanta Maanmittauslaitoksen karttaaineistot Maanmittauslaitos X X X X X X X X X Maalajikartat Geokarttapalvelu ja kartta-aineistot Geologinen tutkimuskeskus X X X X Pohjavesialueet OIVA SYKE X X X X Tulvakartat, määritetyt tulva-alueet Tulvatietojärjestelmä/OIVA SYKE/ Alueelliset ymp.keskukset X X X X X X X X X Vedenkorkeus- ja virtaamaennusteet, havaintopisteet Meriveden korkeushavainnot ja tilastot Tulvatietojärjestelmä/OIVA Tulvatietojärjestelmä/OIVA SYKE X X SYKE/ Merentutkimuslaitos Valuma-alueet SYKE X X X X X X X X X Laserkeilausaineistouslaitos Mittausaineistot Maanmitta- X X X X X X X X X Virtavesiluokitus Maanmittauslaitos X X Peruskartta Kartta-aineistot Maanmittauslaitos X X X X X X X X X Kantakartta Kuntien aineistoja Kunnat X X X X X X X X X Maankäyttöluokitus SLICES Maanmittauslaitos X X X X X Korkeusmalli Maanmittauslaitoksen Maanmitta- X X 10m/25m karttauslaitos aineistot Korkeusaineistot Kartta-aineistot Kunnat X X X

64 Liite 3 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot LIITTEET HAASTATTELUMUISTIO TIESORTUMIEN ENNUSTAMISESTA Tiepiirin asiantuntijoiden haastattelut Kysymys: Onko mahdollistaa laatia menettely tulvien ja rankkasateiden aiheuttamien tiesortumien ennustamiseksi tai kriittisten tieosuuksien tunnistamiseksi? 1. Pauli Laivo, Turun tiepiiri Kokemuksia on useista tiesortumista. Perniössä sattui yli 10 vuotta sitten paha sortuma, joka johtui siitä, että yläjuoksun puolella olleen padon yli virtasi suuri määrä vettä. Virtaus aiheutti matalan penkereen laajan sortuman. Sortumakohta ei ollut muuten pohjaolosuhteiltaan erityisen ongelmallinen. Em. kohteessa: yläpuolella on pato ja matala tiepenger sekä mahdollisesti savipohja. Sortumariskin ennustaminen ei ole kovinkaan helppoa. Siellä missä on tulvariski, on periaatteessa sortumariskikin. Tiepiirillä on tiedossa tulvaherkimmät kohdat ja niitä pyritään parantamaan mahdollisuuksien mukaan esim. tiepengertä korottamalla. Tiepiiri on laatinut vauriorekisterin, jossa on 67 kohdetta. Rekisteriin on merkitty vauriotyyppi, vakavuus ja kiireellisyysluokitus. Lisätietoja saa Arcus Oy/Jaakko Heikkilä. 2. Jaakko Heikkilä, Arcus Oy/Turun tiepiiri Tehtyjen painuma- ja muiden vauriohavaintojen ja mittausten perusteella voidaan jossain määrin ennustaa sortumia. Turun piirissä on laadittu vauriorekisteri tapahtuneista painumista ja sortumista. Ko. rekisterin tietoja voidaan käyttää hyväksi sortumavaaran tunnistamiseen. Tien painumat ja siirtymät ennakoivat sortumaa. 3. Petter Sandin, Uudenmaan tiepiiri Tiesortumiin johtuneita yleisiä syitä ovat mm. pohjaveden nousu, pintaveden äkillinen muutos, silttimaat muuttuvat helposti juokseviksi tai niiden ominaisuudet muuttuvat heikommiksi veden vaikutuksesta. Paineellinen pohjavesi voi myös olla sortumaan vaikuttava tekijä. Leikkausten ulkoluiskat ovat herkkiä sortumaan veden virtauksesta erityisesti silttisessä maapohjassa. Jos veden virtaukselle on esteitä, paine on usein niin suuri, että este, kuten penger lähtee liikkeelle. Laajempaa tiesortumaa voi myös edeltää pienempi esim. eroosiosta tapahtunut sortuma alarinteen eli pengertä tukevalta puolelta. Maaston jyrkät korkeuserot lisäävät veden paineen vaikutusta ja lisäävät sortumariskiä.

65 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot Liite 3 LIITTEET Leudot talvet vaikeuttavat erityisesti rakentamista heikoilla maapohjilla, koska jäätyneen maan hyvää kantavuutta ei voida hyödyntää eikä voida luottaa siihen, että maa on paksussa roudassa keskitalvella. 4. Ari Perttu, Vaasan tiepiiri Sortumien ennustamiseen tarvittaisiin lisää tietoa pohjamaasta. Alempiasteiset tiet on rakennettu usein jokien rantapenkoille, jotka ovat tulvaherkkiä ja stabiliteetti on usein heikko. Pohjamaata ei ole tutkittu. Päätiet ovat eri asia, ne eivät ole niin vaarallisissa paikoissa ja niiden suunnitteluun ja tutkimuksiin on panostettu huomattavasti enemmän. Kartta- ja maastotarkasteluilla voitaisiin löytää vaarallisimpia tieosuuksia, jotka sijaitsevat vesistön läheisyydessä. Maasto on pohjanmaalla tasaista ja tulvaherkkää kaikkialla. Meren rannikolla routa on vähäisempää, pohjavesi lähempänä maanpintaa ja ilmasto sateisempaa kuin sisämaassa. Nämä voivat lisätä sortuman todennäköisyyttä. Kunnossapidon ja hoidon ammattilaisilta voi saada tietoja sortumavaarallisista tiekohdista. Etäisyys merestä ja meren vaikutus voisi olla toinen rajauskriteeri jokivarsien lisäksi, kun haetaan vaarallisimpia tieosuuksia. Myös eroosio voi olla sortuman alkuperäinen aiheuttaja. Esim. meren rannikolla aallokko voi aiheuttaa ensin eroosiota rantapenkereissä, jos lohkareiden koko ei ole riittävä. Myöhemmin voi tapahtua sortuma laajemmalla alueella. 5. Heikki Koski, Hämeen tiepiiri 80- ja 90-luvun taitteessa tapahtui Hämeen tiepiirissä alemmalla tieverkolla useita tiesortumia kevättulvien vuoksi alavissa maastokohdissa, joissa myös tiepenger oli matala. Sen jälkeen useita tämäntyyppisiä kohteita korjattiin korottamalla tiepengertä. Tämä ongelma on Hämeessä pääosin korjattu. Toinen sortumatapaus sattui Kokemäenjoen rannassa nykyisen Sastamalan alueella, jossa joki mutkittelee ja joen mutkat elävät veden virtauksen mukana. Vieressä kulkeva paikallistie sortui joen mutkassa tapahtuneen eroosion vuoksi. Alkuperäinen syy oli siis joen rannassa tapahtunut eroosio, joka heikensi tien vakavuutta. Kolmas tiesortumaesimerkki koskee valtatien sortumia valtatiellä 12 Hollolassa 2006 (kuva 1). Kohdassa on korkea tiepenger, joka on hyvien pengermassojen puutteessa rakennettu ns. voileipärakenteena silttiä käyttäen. Tiessä on yli 2 m paksu louherakenne. Kovien sateiden jälkeen päällysteeseen ilmestyi useisiin kohtiin syviä painaumia ja luiskiin reikiä. Samantyyppisiä vaurioita ilmeni myös Lahti-Riihimäki välillä runsaiden sateiden jälkeen.

66 Liite 3 Tieverkon tulvariskikohteiden määrittelyssä käytettävät tiedot LIITTEET Kuva 1. Rankkasateiden aiheuttama vaurio valtatiellä 12 Kukonkoivun kohdalla syksyllä (Kuva: Tapani Himanen, Hämeen tiepiiri, ) Voileipärakenteessa tapahtui ilmeisesti penkereen sisäistä eroosiota, jossa hienoainesta siirtyi karkeampiin välikerroksiin tai kulkeutui veden mukana pois penkereestä. Veden pääsyä penkereeseen edesauttoi myös luiskissa olevat reiät ja louherakenne. Sortumakohtien ennustaminen on vaikeata rankkasateen satunnaisuuden vuoksi. Tiehallinnon tiemestareilta voi saada lisätietoja liikennekeskuksen sortumatapauksista.