Plaani Rakennuttaminen

Transkriptio

1 Plaani Rakennuttaminen

2 venesse -OVIVERHOKOJE TEhOKAs ELEKtRONINEN SäädIN ENERgIaa SääStäVä HELppO Ja NOpEa asentaa LuOKKaNSa HILJaISIN (55 db) MODERNIA TYYLIKKYYTTÄ ONNLINE OVIVERHOKOJEISIIN Onnline -Venesse oviverhokojeiden käyttökohteita ovat mm. kaupat, kauppakeskukset, hotellien tuulikaapit, julkiset rakennukset. Onnline Venesse oviverhokojeet sopivat oviin, joiden maksimileveys on 7,5 m, laitekorkeus on 2,5 m. Onnline Venesse -oviverhokojeet on varustettu sähkö- tai vesilämmityksellä. Kojeita saa myös ilman lämmitystä. Säädettävät lamellit mahdollistavat tehokkaan ilmavirran suuntauksen. Oviverhokojeisiin kuuluu vakiona säädin (DM), jossa on kolmiportainen puhallinnopeuden säätö. Sähköversiossa lisäksi lämpötilan kaksiportainen säätömahdollisuus. Onninen Oy, Mittalinja 1, vantaa, p

3 Hedtec Hedtec on sähköteknisten tuotteiden asiantuntijaorganisaatio. Tuotevalikoimamme sekä osaamisemme kattaa laajasti rakentamisen, liike-elämän, asumisen ja teollisuuden eri osa-alueita. Toimimme yhteistyössä sähkö- ja valaistussuunnittelijoiden, arkkitehtien, tukkuliikkeiden, erikoisliikkeiden, urakoitsijoiden, jälleenmyyjien sekä teollisuuden kanssa.

4 Plaani Plaani on sähkösuunnittelijoille, rakennuttajille ja muille rakennusalan ammattilaisille suunnattu lehti, jota julkaisee Suomen sähköalan suunnittelutoimistojen ja suunnittelijoiden yhdistys Sähkösuunnittelijat NSS ry. Rakennuttaminen 12. vuosikerta Julkaisija Sähkösuunnittelijat NSS ry Toimitus NSS ry / Plaani Alppikatu 13 B Helsinki p f e. webmaster@nssoy.fi Päätoimittaja Risto Hiltunen Toimituspäällikkö Virpi Kumpulainen p Toimitusneuvosto Plaani : Matti Kiiskinen, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto ry Ilpo Peltonen, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Kari Kaleva, Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Jarmo Töyräs, Sähkö-Aro Oy Timo Tenninen, Insinööritoimisto Lausamo Oy Taitto ja ulkoasu Johanna Bruun, Studio 2b Kansikuva Viikin Syke-talosta tulee energiatehokas puurakennus. Kuva: Arkkitehtitoimisto JKMM Oy Painopaikka Painoyhtymä Oy Loviisa ISSN Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Irtonumero 8 euroa Pääkirjoitus: NSS mukaan Suomen Green Building Counciliin Risto Hiltunen Kari Kuosman sähkögrilli Helsingin Musiikkitalo lähestyy loppusuoraa Anna-Maija Gruber KHO täsmensi SFS standardin soveltamisalaa Matti Valli Viikin Syke-talosta energiatehokas puurakennus Anna-Maija Gruber M&V-suunnitelma työkaluksi rakennuksen energiatehokkuusprosessin varmistamiseen Kari Hiltunen Puolarmetsän sairaala nousee PPP-mallilla Matti Valli Sähköistyksen hankinta määräluettelopohjaisesti Virpi Kumpulainen Tampereella siirryttiin halogeenivapaisiin kaapeliratkaisuihin Matti Valli Sähköautojen lataukseen liittyvä standardisointi Juha Vesa KNX-koulutustarjonta laajenee Veijo Piikkilä Ledit, muoti-ilmiö vai tulevaisuuden ratkaisu? Leif Norrby Uutiset 4

5 pääkirjoitusplaani NSS mukaan Suomen Green Building Couciliin Sähkösuunnittelijat NSS ry toimii jäsenistönsä edunvalvojana sekä vaikuttaa laaja-alaisesti sähköalan ja rakentamisen kentässä. Yhteistyötä tehdään muun muassa RAKLI:n, STUL:n, SIL:n, SAFA:n, SIO:n, SVS:n ja SES- KO:n kanssa. NSS ja sen edustajat vaikuttavat monissa työryhmissä eri ministeriöissä, säätiöissä ja Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesissa. Näissä yhteyksissä NSS:n edustajat tuovat esille sähkösuunnittelun ja sähkösuunnittelijoiden kannalta tärkeitä asioita. Tänä päivänä puhutaan yhä enemmän ihmisen vaikutuksesta ympäristöön, ekologiseen kehitykseen sekä aiheuttamaamme hiilijalanjälkeen. Energiatehokkuus ja elinkaariajattelu ovat selkeästi tärkeitä asioita tämän päivän ja tulevaisuuden rakentamisessa. NSS on yhdessä Sähköteknisen Kaupan Liiton STK:n, entisen Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liiton, kanssa järjestänyt kahtena edellisenä vuotena marraskuussa Energiatehokkuusseminaarin Vantaan Heurekassa. Näissä tilaisuuksissa on energiatehokkuutta katsottu sähköalan näkökulmasta monista eri suunnista ja löydetty yhdessä asiaan liittyviä innovatiivisia keinoja. Viime syksynä NSS antoi oman lausunnon Ympäristöministeriön ehdotukseen rakennusten energiatehokkuusmääräyksistä. Asia on edelleen ajankohtainen. Viime vuoden lopulla NSS:n hallitus päätti liittymisestä yhteistoimintajäseneksi Suomen Green Building Counciliin, joka on osa kansainvälistä yli 70 maassa toimivaa GBC:tä. Kiinteistö- ja rakentamisalan kestävän kehityksen käytäntöjä edistävä FIGBC perustettiin viime vuonna. Tällä hetkellä siinä on jäsenyhteisöjä kuutisenkymmentä käsittäen niin julkista kuin yksityistä alaa, suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoja, rakennuttajia ja rakentajia. Tavoitteena järjestöllä on tuoda kestävän kehityksen näkökulmaa luonnolliseksi osaksi kaikkea kiinteistö- ja rakentamisalan toimintaa. FIGBC edistää rakennettuun ympäristöön liittyviä ympäristöluokituksien käyttöä. Promise, LEED ja BREEAM ovat tärkeimpiä Suomessa käytettyjä ympäristöluokituksia, joilla osoitetaan rakennuksessa huomioitua ympäristövaikutusta. Jatkuvasti käytetään myös muita työkaluja, kuten esimerkiksi energiatodistusta tai kuntoarviota. Nämä ovat erittäin tärkeitä, kun halutaan suunnata rakennusalan toimintoja ympäristöä paremmin huomioivaan suuntaan. On itsestään selvää, että näiden työkalujen ja erilaisten mittareiden tulee olla ajan tasalla koko ajan muuttuvassa ympäristössä. Tässä kehitystyössä FIGBC on avainasemassa antamassa ehdotuksia ja kommentteja niin Ympäristöministeriölle, Valtioneuvostolle, Sitralle kuin muille toimijoille. Sähkösuunnittelijat NSS ry:llä on nyt paremmat mahdollisuudet olla vaikuttamassa siihen, että tässä kehitystyössä otetaan huomioon jatkossa entistä paremmin sähköala, sen osaajat ja asiantuntijat. Risto Hiltunen Päätoimittaja kari kuosman sähkögrilli 5

6 Helsingin Musiikkitalo lähestyy loppusuoraa Kevään 2011 aikana valmistuva Helsingin uusi Musiikkitalo on Suomen oloissa harvinaisen laaja ja monitahoinen rakennushanke. Sen valmiiden tilojen on määrä aueta suurelle yleisölle pidettävien virallisten avajaisten jälkeen. Musiikkitalo on paitsi erityisen vaativa rakennuskohde myös käynnissä olevista Senaatti-kiinteistöjen hankkeista kallein. Kustannusarvio on 160 miljoonaa euroa, kertoo talotekniikan asiantuntija, DI Pasi Hyyppä, joka on toiminut hankkeessa talotekniikan tilaajana. Suurten mittojen suoritus Musiikkitalon tekee ainutlaatuiseksi sekä sen erilainen ja vaativa toiminnallisuus että poikkeuksellinen mittakaava. Hankkeen tietomallinnuksena toteutettu rakennusaikainen suunnittelu on sekin omassa sarjassaan, koska aiemmin sitä ei ole sovellettu mihinkään kohteeseen tässä laajuudessa, määrittelee Hyyppä. Erikoisten taloteknisten ratkaisujen vuoksi rakennusaikana on tarvittu muun muassa tavallista enemmän suunnittelutarkenteita ja viimeistelyä, mikä puolestaan on vaatinut runsaasti suunnittelukapasiteettia malliasennusten muodossa. Siitä huolimatta hanke on pysynyt sekä aikataulussa että budjetissa, jonka lukemaa voidaan pitää sangen kohtuullisena vastaaviin ulkomaisiin hankkeisiin verrattuna. Rakennustöiden on määrä päättyä ja talon olla luovutuskunnossa Neljälle käyttäjälle Talon vaatimustasoa nostaa se, että sen on sovelluttava neljälle eri käyttäjätaholle, joilla kaikilla on omat odotuksensa sen ominaisuuksista. Sibelius-Akatemia omistaa 48 % kiinteistöstä, loput jakaantuvat tasan Helsingin kaupungin ja Yleisradion kesken. Käyttäjinä tulevat olemaan Sibelius-Akatemian eri osastot, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion Sinfoniaorkesteri, jotka siirtyvät pois Finlandia-talosta ja Kulttuuritalolta. Neljäs käyttäjäryhmä ovat tilojen ulkopuoliset vuokraajat, kuten ohjelmatoimistot, joten oikeasti voidaan puhua monitoimitalosta, arvioi Hyyppä. Taloa rakennetaan kuitenkin ennen muuta akustisen musiikin ehdoilla. Akustiikka edellä Oikeastaan voidaan sanoa, että koko talo on rakennettu akustiikan ehdoilla. Ensin on määritelty 1700-paikkaisen pyöreän pääsalin dimensiot ja sen ympärille muu talo

7 rakennuttaminenplaani Kaikkien paikkojen tulee olla akustisesti yhtä hyviä, Hyyppä kuvailee rakentamisen lähtökohtia. Kuten muustakin, myös akustiikasta on tehty tietotekninen malli sekä lisäksi reilun leikkimökin kokoinen täydellisesti kalustettu 1:10 pienoismalli, jossa toimivuutta voidaan testata. Akustiikasta vastaa japanilainen alan yritys Nagata Acoustics. Pääsalin lisäksi taloon tulee viisi harjoitussalia. Mutkainen taival Musiikkitalo-hankkeen etenemistä on voitu seurata julkisuudessa jo usean vuoden ajan. Ensimmäinen tarjouskilpailu järjestettiin vuonna 2006, kuumenneiden rakennusmarkkinoiden aikaan, ja tarjoukset hylättiin alkuvuodesta Sen tuloksena suunnittelua päätettiin kehittää, koska hinta oli silloin karkaamassa pilviin. Loppuvuodesta 2007 järjestettiin uusi kilpailu. Siihen saatiin vain yksi tarjous, sekin aivan liian kallis, joten hanke päätettiin muuttaa projektinjohtourakaksi, kertoo Hyyppä alkuhankaluuksista. 1. Lasinen ulkoseinä on ripustettu lasipilarien varaan. 2. Musiikkitalosta on laadittu kaikkiaan 108 tietomallia. 3. Sisäverhoilua hallitsee petsattu suomalainen koivu. 4. Musiikkitalo on rakennettu akustiikan ehdoilla, kertoo Senaatti-kiinteistöjen talotekniikan asiantuntija Pasi Hyyppä, joka on toiminut hankkeessa talotekniikan tilaajana. 5. Projektinhallinnan päätavoite on palvella työmaata, sanoo projektinjohtaja Juhani Karhu. Yle oli jo vetäytymässä kokonaan hankkeesta hintasyistä, koska kustannukset olivat nousemassa kohtuuttomiksi. Rakennustöiden alkaessa se kuitenkin palasi omistajien joukkoon. Loppujen lopuksi ratkaisuksi valikoitui se, että ainoan tarjouksen tehneelle SRV:lle annettiin talon pääurakka projektinjohtourakkana, mutta muut urakat ovat jaettuja sivu-urakoita, jotka kaikki kilpailutettiin erikseen. Laatu ratkaisee Suurena haasteena on koko hankkeen ajan ollut löytää korkeaa vaatimustasoa vastaavat tekijät ja sitouttaa heidät siihen, arvioi Hyyppä, joka tuli mukaan hankkeeseen sen toteutusvaiheessa ja on ollut kilpailuttamassa, neuvottelemassa ja sopimassa rakennuksen taloteknisistä ratkaisuista. Projektilla on suomalainen johto, ja kaikki tekijät on pyritty valitsemaan laadullisin perustein. Rakennusmateriaalit on hankittu kotimaasta. Hänen mukaansa suurimpia haasteita ovat olleet rakennusaikaisen suunnittelun kehittäminen ja kustannusten hallinta sekä taloteknisten valvojien, projektipäälliköiden ja työnjohtajien sitouttaminen hankkeeseen. Rakennuksen LVI-puolta on valvonut Juha Muttilainen, ja sähkön osuutta valvoi suunnitteluvaiheessa Aimo Timonen. Esitystekniikan valvojana on toiminut Timo Laine. Talon ensimmäiset toimintakokeet käynnistyivät vuodenvaihteessa. Me-hengellä hyvää tulokseen A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy:n Etelä-Suomen aluejohtaja Juhani Karhu tuli mukaan Musiikkitalo-hankkeeseen ensin osa-aikaisena erityisasiantuntijana vuoden

8 Ukoalueilla käytetään runsaasti kotimaista graniittia. Graniittisävyjä taloon tulee kaikkiaan neljä. keväällä kommentoimaan suuntaviivoja, kuten hän itse asian määrittelee. Sittemmin hänet valittiin projektinjohtajaksi tilaajan eli Senaatti-kiinteistöjen edustajana alkuvuodesta 2009 lähtien, jolloin rakennuttaminen organisoitiin uudelleen. Tavoitteena oli varmistaa, että hanke pysyy aikataulussa ja kustannusraameissa ja että lopputuloksesta tulee silti paras mahdollinen laadusta tinkimättä, hän kertoo oman pestinsä käynnistymisestä. Siinä vaiheessa noin kolmasosa rakennuksen rungosta oli tehty. Projektinjohtotoimintaa jo aiemmissa hankkeissaan erityisesti kehittäneen Karhun yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut innostuneen ja yhteen pelaavan tiimin luominen myös Musiikkitalon työmaalle, jotta osaamisesta saadaan paras mahdollinen hyöty. Projektinhallinnan päätavoite on palvella työmaata, hän sanoo. Tiedonhallinta on ykkösasia Ison rakennushankkeen kriittisin tekijä on tiedonhallinta. Päätöksiä pitää pystyä ja uskaltaa tehdä käytettävissä olevilla tiedoilla, määrittelee Karhu, joka projektia organisoidessaan loi sille tehokkaan ja monitasoisen kommunikaatioverkon, päätöshierarkian ja vastuunjaon sekä yksityiskohtaiset kokouskäytännöt. Hankkeeseen liittyi myös riskienhallintasuunnitelma, jossa määriteltiin 15 merkittävintä riskiä, niiden joukossa mainittu toimimaton informaatioverkko. Tavoitteeseen suunnittelua kehittämällä Esimerkkinä kustannusraameissa pysymisestä Karhu antaa Musiikkitalon päämateriaalit, jotka haluttiin valita kotimaasta kustannuspaineista huolimatta. Kivimateriaali oli määritelty graniitiksi. Alun perin suunniteltu määrä ei kuitenkaan mahtunut sellaisenaan budjettiin. Kun kiveysten laajuutta tarkasteltiin lähemmin ja suunnitelmia kehitettiin, asettui hintakin sopivalle tasolle, hän kertoo. Samantapainen operaatio kohdistui toiseen päämateriaaliin eli sisätilojen runsaaseen puuverhoiluun, jonka alun perin piti olla savutammea. Kun se vaihtui petsattuun koivuun, saatiin tilalle hieno kotimainen raaka-aine, jonka hinta ei karannut käsistä. Teksti ja haastattelukuva: Anna-Maija Gruber Havainnekuvat: LPR-arkkitehdit Oy Juhani Karhusta Vuoden rakennuttajakonsultti Rakennuttajatoimistojen liitto RTL ry valitsi tammikuussa pidetyillä Rakennuttajapäivillä Vuoden rakennuttajakonsultiksi A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy:n Etelä-Suomen aluejohtajan Juhani Karhun. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tällainen kunniamaininta myönnettiin. Valinnan perusteluissa raati mainitsi Karhun vahvuuksina muun muassa monipuolisuuden, laaja-alaisen kokemuksen, yhteistyökyvyn ja ahkeruuden. Tietoa Musiikkitalosta Omistajat: Helsingin kaupunki 26 %, Yle 26 % ja Sibelius-akatemia 48 % Rakennuttaja: Senaatti-kiinteistöt Suunnittelu: LPR-arkkitehdit Oy Huoneistoala: m 2 Tilavuus: m 3 Rakennuskustannukset: 160 milj. euroa (4 000 euroa/brm 2 ) Pääurakoitsija: SRV Rakennuttaminen täytyy suunnitella Karhun valintaan vaikutti myös hänen suunnitelmallisuutensa ja aktiivinen pyrkimyksensä etsiä uusia toimintatapoja sekä suunnittelun ja toteutuksen työkaluja. Myös rakennuttamisen toteutus pitää suunnitella erityisen huolellisesti, sanoo Karhu, joka on viimeksi toteuttanut tavoitteitaan Musiikkitalon ja Vuosaaren sataman logistiikkakeskuksen hankkeissa. Arvostus tulee hankkia oman työn kautta, hän korostaa toimintatapaansa. Karhu on toiminut vuodesta 2003 A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy:n palveluksessa, jonka rakennuttamistoimialan hän on käynnistänyt pääkaupunkiseudulle. Sitä ennen hän toimi Skanska Etelä-Suomi Oy:ssä eri tehtävissä, muun muassa suunnittelujohtajana, ja samoin Polar-Rakennus Oy:ssä eri tehtävissä. Koulutukseltaan hän on rakennusinsinööri. 8

9 Exxact Vaihtoehto tavanomaiselle Voit valita yli 250 toiminnosta ja yli 400 kojeesta. Helppoja ja älykkäitä ratkaisuja valaistukseen, sähkölaitteiden hallintaan ja energiatehokkuuteen. Exxact Design -kehyksen mukana tulee kuusi väriliuskaa. Sijoita ne läpinäkyvän pintaosan alle ja sinulla on oma kehysdesign toimintoa 3 värivaihtoehtoa 4 kehysperhettä Vain mielikuvitus on rajana suunnittele kehys makusi mukaan! Testaa Mix&Match - työkalua osoitteessa schneider-electric.fi ja luo oma Exxact-kehyksesi vaikka omasta valokuvastasi. Primo Design Solid Combi Tilaa Exxact-tuoteluettelo osoitteesta Syötä avainkoodi 86170T Schneider Electric Finland Oy Kalkkipellontie 6, Espoo PL 410, Espoo Asiakaspalvelu puh asp@fi.schneider-electric.com

10 KHO täsmensi SFS standardin soveltamisalaa Rakennusten sähkösuunnittelua tekevien suunnittelijoiden tulee jatkossa perehtyä tarkemmin myös koneiden sähköturvallisuutta koskevaan standardiin ja muihinkin konedirektiivin vaatimuksiin. Korkein hallinto-oikeus KHO on epäsuorasti ottanut kantaa konedirektiivin ja rakennusten sähkösuunnittelua koskevien standardien väliseen rajapintaan. Granlund Tampere Oy halusi hallinto-oikeudesta ja myöhemmin KHO:sta ratkaisun siihen, missä kulkee koneen raja kun se kytketään erilaisiin kiinteistönvalvontajärjestelmiin ja miten toimitaan, jollei rajaa voida selkeästi osoittaa. Ratkaisu haluttiin, jotta suunnittelijat osaisivat suunnitella, urakoitsijat tehdä työt sekä tarkastajat tarkastaa ja soveltaa oikein standardeja. KHO katsoo, että vaikka ilmastointikoneen puhaltimen turvakytkin toimii verkkoonliityntäpisteenä, kuuluvat edeltävät koneen ohjausjärjestelmät konedirektiivin soveltamisalan piiriin ja että niiden ohjausjärjestelmä tulee suunnitella standardin SFS mukaisesti, sanoo Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:n sähköosaston johtaja Matti Urjo. KHO:n kannan mukaan sähkösuunnittelijan kuuluu myös määritellä, että projektissa yksi urakoitsija toimii ilmanvaihtokoneen markkinoille saattajana, ja että koneesta luovutetaan konedirektiivin mukainen asiakirja, vaatimustenmukaisuusvakuutus. Toisin sanoen, suunnittelijan on omalta osaltaan varmistauduttava, että syntyvä konekokonaisuus on konedirektiivin mukainen. Energiasyöttö osa konetta Päätöksen perusteluissa KHO katsoo, että koneen verkkoliityntäpistettä edeltävät sähköjärjestelmät ovat oleellinen osa ilmanvaihtokoneen turvallista toimintaa. Konedirektii- 10

11 suunnitteluplaani vissä ja direktiivin nojalla annetuissa viranomaispäätöksissä koneen on määritelty sisältävän muun muassa tarvittavat hallintalaitteet sekä ohjaus- ja energiansyöttöpiirit. Linjaus on, että koneen käyttötarkoituksen kannalta välttämättömät osat kuuluvat koneeseen ja näiden muodostaman kokonaisuuden on täytettävä asianmukaiset turvallisuusvaatimukset. Näin ollen ilmanvaihtokoneen ohjauspiireissä sekä liitäntöjen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee noudattaa konedirektiiviä riippumatta siitä, mihin koneen verkkoliityntäpiste on määritelty. Kohde, johon KHO otti kantaa, on kiinteistön ilmanvaihtolaitos, joka on rakennettu useamman urakoitsijan toimesta. Varsinaiset koneet on toimittanut ilmanvaihtourakoitsija ja putkiurakoitsija. Sähkökeskukset ohjausjärjestelmineen on toimittanut sähköurakoitsija. Kohteessa verkkoliitäntäpisteenä ovat puhaltimien turvakytkimet. Ongelmallinen koneen rajapiste Tekniikan kehittymisen ja kiinteistövalvontajärjestelmien yleistymisen takia koneen rajapisteen eli verkkoliittymäpisteen määrittely on tullut yhä tärkeämmäksi. On tiedettävä kuinka toimitaan ja kuka vastaa mistäkin, sillä kiinteistöön kuuluvia koneita voidaan ohjata eri paikkakunnalta ja jopa ulkomailta käsin. Tähän saakka Suomessa on katsottu, että konedirektiivi koskee pelkästään verkkoliitäntäpisteen jälkeisiä asennuksia, joiden sähköjärjestelmät suunnitellaan koneiden sähkölaitteita koskevan standardin SFS mukaisesti. Samoin on katsottu, että verkkoliityntäpistettä edeltävät asennukset toteutetaan rakennusten sähkösuunnittelua koskevan SFS standardin mukaisesti. Standardiin SFS 6000 ei sisälly yksityiskohtaisia määrittelyjä rakennuksen sähkölaitteiston ja koneen välisistä rajapinnoista. SFS standardi on puolestaan tarkoitettu ohjeeksi, jonka mukaan sähkölaitteistojen käyttöönottoon liittyvät varmennustarkastukset tulee suorittaa. Suomessa ilmanvaihtokoneita koskeva käytäntö on monesti tähän saakka ollut KHO:n linjasta poikkeava. Verkkoliityntäpistettä edeltävät sähköratkaisut on suunniteltu vastaamaan rakennusten sähköasennuksia koskevien standardien mukaisia vaatimuksia ja konedirektiivin asettamia vaatimuksia on sovellettu vain liityntäpisteen jälkeisiin ratkaisuihin, joista vastaa koneen markkinoille saattaja eli käytännössä ilmanvaihtourakoitsija, Urjo sanoo. Rajat selväksi Käytäntö on ollut hieman sekava ja suunnittelijoiden kuin sähkötarkastajien toimintatavoissa on ollut kirjavuutta. Jatkossa niin suunnittelijat kuin tarkastajatkin voivat toimia yhtenäisten pelisääntöjen mukaan. Rakennusprojektin alkaessa suunnittelijoiden ja eri osapuolten vastuut ja rajapinnat on määriteltävä aikaisempaa tarkemmin. On kirjattava ylös muun muassa toimitusrajat, missä kulkee koneen raja ja kuka on markkinoille saattaja, Urjo pohtii. niitä edeltävä ketju ovat selvästi kuuluneet IV-urakoitsijan toimitukseen ja vastuulle. Urakoitsija toimittaa rakennuttajalle vaatimuksenmukaisuustodistuksen, jonka rakennuttaja pyydettäessä esittää tarkastajille ja viranomaisille. Projektissa toimivat IV-aliurakoitsijat toimittavat valmistajavakuutukset pääurakoitsijalle, joka kokoaa ne yhteen ja toimittaa rakennuttajalle. KHO:n päätös ei sinänsä kasvata sähkösuunnittelijoiden vastuuta. Rakennusten sähkösuunnitelmat toteutetaan edelleenkin niitä koskevan SFS standardin mukaisena, ja sen rinnalla kulkee entistä laajemmin sovellettava koneiden sähkölaitteita koskeva standardi, Urjo toteaa. Rakennusten sähkösuunnittelua toteuttavat suunnittelijat tuntevat toki koneiden sähkösuunnittelua koskevat standardit. Tekstiä standardeissa on kuitenkin sen verran paljon, että vähemmän käytettyjen standardien perusvaatimuksia on syytä kerrata. Samoin käytännön soveltamistapoja on syytä pohtia. Konepaketit yleistynevät Konedirektiiviä tulkitaan eri maissa hiukan eri tavalla. Useimmissa eurooppalaisissa maissa ilmanvaihtokone on nähty kokonaisuutena, johon kuuluvat niin sähkökeskus kuin toimintaa ohjaava automaatiokin. KHO:n päätös vauhdittaa Suomessakin siirtymistä pakettikoneisiin, jossa toimitukseen kuuluvat sekä sähkökeskus että ohjausjärjestelmä. Tässä mallissa koneen toimittamisesta ja sen vaatimuksenmukaisuudesta vastaa yksiselitteisesti urakoitsija. Itsekin pidän luontevana ratkaisua, jossa ilmanvaihtokoneen automaatio olisi osa pakettikoneen ohjausjärjestelmää, Urjo sanoo. KHO:n päätös poistaa yhden epäselvyyden mutta synnyttää samalla uusia. Tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan esimerkiksi sitä, mitä sääntöjä noudatetaan korjausrakennuskohteessa, jossa on mukana vanhan käytännön mukaisesti toteutettuja ratkaisuja. Mahdollisesti ilmanvaihtokonetta uusittaessa joudutaan uusimaan myös verkkoliityntäpistettä edeltäviä sähköjärjestelmiä. KHO:n ratkaisu koskee pelkästään ilmanvaihtokoneita ja pelkästään kyseistä yksittäistapausta, mutta rakennuksissa on paljon muitakin koneita kuten kompressoreita, kylmä- ja pakkashuoneita, pohjavesipumppaamoja jne. Näiden kaikkien sähköjärjestelmiin on jossakin vaiheessa otettava kantaa. Urjo arvelee, että osa tulkinnoista muodostuu samanlaisiksi kuin ilmanvaihtokoneiden osalta. Ilmanvaihtokonetta ohjataan pääsääntöisesti rakennusautomaatiojärjestelmällä. Päätöksellä on vaikutuksia myös rakennusautomaatioon, sillä koneen toimintoja saatetaan ohjata toiselta paikkakunnalta tai jopa toisesta maasta. Konedirektiivin ajantasaisuutta automaation osalta olisi varmaan selvitettävä, Urjo pohtii. Teksti: Matti Valli Linjanveto hyödyttää myös ilmanvaihtoalan urakoitsijoita, jotka ovat monesti kokeneet epävarmuutta sovellettavista määräyksistä. Useimmissa isoissa rakennusprojekteissa rajapintojen kanssa ei ole ollut ongelmia, sillä ilmanvaihtokoneet ja 11

12 Viikin Syke-talosta energiatehokas puurakennus Senaatti-kiinteistöjen ja Suomen ympäristökeskus Syken yhdessä järjestämä kilpailu Suomen ympäristökeskuksen uudeksi toimitaloksi Helsingin Viikin Tiedepuistoon ratkesi viime joulukuussa. Voiton vei kotimainen työryhmä Apila -nimisellä ehdotuksellaan. Kilpailu järjestettiin kutsukilpailuna kolmelle kotimaiselle toimistolle ja niiden työryhmille sekä kolmelle ulkomaiselle toimistolle Englannista, Irlannista ja Hollannista. Toimistot oli valittu 30 halukkaasta työryhmästä. Laaja-alainen osaaminen voitti Voittoisan ehdotuksen teki työryhmä, jonka jäseninä olivat Arkkitehtitoimisto JKMM Oy, ECADI East China Architectural Design & Research Institute CoLtd, LOCI Maisema-arkkitehdit Oy, Finnmap Consulting Oy ja Insinööritoimisto Olof Granlund Oy. Kilpailun ratkaisi tämän ehdotuksen hyväksi työryhmän laaja-alainen osaaminen kaikilla edellytetyillä kilpailualueilla eli energia- ja ekotehokkuudessa, toimitilojen suunnittelussa ja kustannustehokkuudessa. Se on ennen muuta kaupunkikuvallisesti hyvä kokonaisratkaisu, kiittelee johtaja Juha Lemström Senaatti-kiinteistöistä. Kilpailijoilta edellytettiin asiantuntemusta monilta suunnittelualoilta: arkkitehti-, rakenne-, LVIA-, sähkö-, laboratorio- ja ekologisten ratkaisujen suunnittelusta sekä energia- ja olosuhdesimuloinnista. Lemströmiä ilahdutti erityisesti se, että suomalainen suunnittelu on hyvää kansainvälistä tasoa ja että suomalaiset laskijat ovat todella huippuluokkaa. Ykköstilan edellytyksenä oli myös se, että ehdotus on oikeasti toteuttamiskelpoinen. 12

13 suunnitteluplaani Omaleimainen puurakennus Tuomaristoa miellytti erityisesti voittaneen Apilan omaleimainen arkkitehtoninen ratkaisu. Aidosti puurunkoisen kahdeksikon muotoisen rakennuksen tilat kiertävät puolilämpimiä sisäpihoja, mikä vähentää ulkovaipan pinta-alaa ja parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Apilan energiankulutus sekä energiankäytön ja rakennusmateriaalien hiilidioksidipäästöt olivat kilpailun alhaisimmat. Hankkeen laajuus on noin ohm 2. Työtiloja sinne on kaavailtu noin 625 henkilölle. Rakennuskustannusten budjetti on 50 milj. euroa. Synergiatalon suunnittelu pääsee nyt käyntiin, kun tekijät on valittu. Seuraavaksi odotellaan ympäristöministeriön päätöstä asialle. Kun luvat ovat kunnossa, menee suunnitteluun noin 1,5 vuotta ja rakentamiseen vielä saman verran, joten valmista saattaisi tulla vuonna 2013, arvioi Lemström. (yllä) Lehtipuut varjostavat julkisivuja ja vähentävät kesän lämpökuormaa. (alla) Julkisivu länteen. Ympäristökeskus toimii tällä hetkellä Helsingissä useassa osoitteessa, muun muassa Ylen vanhassa toimitalossa Kesäkadulla. Uudet tilat Viikissä tuovat sen muiden ympäristöön liittyvien toimintojen läheisyyteen, joita pyritään keskittämään sinne. Energiatehokkuuden ehdoilla Apilan talotekninen suunnittelu on kokonaisuudessaan Insinööritoimisto Olof Granlundin käsialaa. Ehdotusta laadittaessa teimme tavallista enemmän yhteistyötä arkkitehtien kanssa, koska koko suunnitelma lähti liikkeelle kilpailuehdoissa korostetussa asemassa olleesta energiatehokkuudesta, kertoo Granlundin varatoimitusjohtaja Kari Kaleva. Rakennuksen energiatehokkuus pohjautuu jo talon muotoon, jolle etsittiin yhdessä systemaattisesti optimaalisia ratkaisuja, kuvailee valaistussuunnittelija Sanna Forsman hankkeen lähtökohtia. 13

14 Ehdotuksen arkkitehtisuunnittelusta vastanneen Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:n suunnittelijat pyrkivät määrittelemään esimerkiksi sen, millaisilla runkosyvyyksillä pystytään optimoimaan tarvittava materiaalimäärä. Granlundin suunnittelijat puolestaan laskivat ehdotuksen toteuttamiseen tarvittavien materiaalien päästöt ja hiilijalanjäljen. Myös muita ihanneratkaisuja etsittiin avoimin mielin ja hyvässä yhteistyössä. Matalaenergiarakentamiseen pyrittäessä on tärkeää, että koko suunnittelijatiimi osallistuu ratkaisujen ideointiin alusta asti, arvioi Kaleva. Optimoitua luonnonvaloa Rakennuksessa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon luonnonvaloa, joten kaikki työtilat on ryhmitelty ulkojulkisivujen tai puolilämpimien sisäpihojen ikkunoiden viereen, toteaa Forsman. Ikkunoihin on suunniteltu erilaisia energiankulutusta minimoivia ratkaisuja, kuten yläikkunan valohyllynä toimiva säteilylämmitinpaneeli, jonka yläpinta heijastaa luonnonvaloa katon kautta syvälle huonetiloihin ja alapinta toimii säteilylämmittimenä tuottaen talvella tarvittavaa lämpöä. Alaikkunoissa on ulkopuolella automaattisesti kääntyvät säleet. Yläikkunoihin on suunniteltu myös uuden sukupolven 2-puoleiset mikro-optiset prismalasit, joiden hyötysuhde on parempi kuin ennen, koska 2-puoleinen mikro-optiikka pystyy taittamaan valoa sisätiloihin laajemmalla auringon säteilykulmien vaihteluvälillä. Näin myös matalalta tulevat auringonsäteet taittuvat kohti kattoa. Myös sisätilojen keinovalaistus on suunniteltu energiatehokkaaksi ja helposti muunneltavaksi. Valohyllyn sisäreunaan on integroitu ohjausväylällä varustettu kosketinkiskojärjestelmä, johon saadaan kytkettyä läsnäoloilmaisimilla varustetut työpistevalaisimet. Näitä voidaan helposti siirtää työpisteiden sijoittelun mukaan, kertoo Kaleva. Myös ikkunoiden koko on pyritty optimoimaan ottamalla huomioon luonnonvalon käyttö ja lasimateriaalin päästöt. Älykkäitä ratkaisuja Syke-taloon on suunniteltu koko joukko viimeisintä tekniikkaa hyödyntäviä ratkaisuja. Työtiloihin tulee päivänvalonmittausanturit ja läsnäolotunnistimet. Valaistusta ja ulkosäleitä ohjataan nykyaikaisella väyläohjausjärjestelmällä, joka optimoi päivänvalon hyödyntämisen ja lämpökuorman välttämisen. Rakennukseen on määritelty myös eri kulutusryhmät rekisteröivä käyttäjäkohtainen energianmittausjärjestelmä, josta käyttäjät voivat seurata ja verrata omaa energiankulutustaan web-pohjaisella käyttöliittymällä. Modernien hissien jarrutusenergiakin voidaan ottaa automaattisesti talteen. Energiankulutuksen laskelmia varten rakennuksen kokonaisenergiankulutus arvioitiin tuntikohtaisella simulointiohjelmalla tyyppisään mukaan. Tehokkuutta sisälle ja ulos Energiatehokkuuden tavoitteet on ulotettu myös rakennuksen ulkopuolelle ja otettu huomioon sen maisemasuunnittelussa. Rakennuksen etelä- ja länsisivuille istutetaan lehtipuita, jotka auttavat varjostamisessa ja vähentävät näin lämpökuormaa kesäaikana, kun puissa on lehdet, kertoo Kaleva. Talvella, kun puut eivät varjosta niin paljon, luonnonvaloa voidaan hyödyntää ilman haittaavaa lämpösäteilyä. Rakennuksen katolle tulee sääasemia ja aurinkopaneelit. Kilpailuehdoissa edellytettiin, että vähintään 15 % 14

15 UUTUUS! Tolomeo XXL (vas.) Voittanut ehdotus Apila on aidosti puurunkoinen kahdeksikon muotoinen rakennus, jonka tilat kiertävät puolilämpimiä sisäpihoja. (oik.) Suomalainen suunnittelu on hyvää kansainvälistä tasoa ja suomalaiset laskijat ovat todella huippuluokkaa, toteaa johtaja Juha Lemström Senaatti-kiinteistöistä. Tolomeo XXL IP 65 jalusta Ø 920 mm runko 3110 mm korkeus 2570 mm rakennuksen keskimääräisestä sähköntarpeesta aikaansaadaan paikallisella energiantuotannolla. Kun paneelit sijoitetaan pystyjen ulkoseinien asemesta oikeassa kulmassa katolle, saatiin laskelmissa keskimääräinen energiantuotto nousemaan 24 %:iin. Jos koko kattopinta käytettäisiin hyväksi, nousisi energiantuotto 31 %:iin, kertoo Kaleva. Rakennuksen ulkovalaistus noudattaa Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen kaupunkikuvallisia periaatteita, joissa Viikin luonnonsuojelualueet määritellään pimeäksi eli pääosin luonnonvalon varassa olevaksi alueeksi. Niinpä ulkoseiniin ei tule julkisivuvalaistusta vaan ainoastaan alaspäin suuntautuvia led-valaisimia, jotta taivaalle ei suuntaudu häiritsevää valosaastetta. Samoin pysäköinti- ja sisäpiha-alueet valaistaan maltillisesti pääasiassa suoraan valoon perustuvilla ratkaisuilla. Teksti ja haastattelukuva: Anna-Maija Gruber Havainnekuvat: Arkkitehtitoimisto JKMM Oy Teclux Oy puh VALO ON VIESTI

16 M&V-suunnitelma työkaluksi rakennuksen energiatehokkuusprosessin varmistamiseen Ympäristösertifikaatit ovat merkittäviä työkaluja kasvihuonepäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaaseen rakentamiseen. Niiden yhtenä tavoitteena on ohjata kohteen suunnittelua ja rakentamista kohti energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista. Mittaus- ja valvontasuunnitelma, Measurement & Verification Plan eli M&V-suunnitelma, on suunnitelma rakennuksen energiatehokkuuden mittaamiselle ja varmistamiselle. M&V-suunnitelma on yksi LEED-kriteeristön pisteytyskohta, mutta siihen liittyvät läheisesti myös useat muut sertifikaatin energiakategorian pisteet. Suunnitelman laatiminen ja toteuttaminen vaativat projektiryhmältä tiivistä tiedonsiirtoa. M&V-suunnitelma koostuu kolmesta osa-alueesta: energiasimuloinnista, energiatehokkuuden mittaroinnista sekä seurannasta ja raportoinnista. Energiasimulointien tarkoituksena on erilaisten suunnitteluratkaisujen arviointi ja kehittäminen energiatehokkuuden näkökulmasta. Simuloinnin avulla saadaan laskennallisia energiatodistuksia todellisempi arvio rakennuksen tulevasta energiankulutuksesta. Tuloksena syntyvät rakennuksen suunnitteluratkaisun ja vertailutapauksen simuloidut energiankulutuksen jakaumat. Energiankulutuksen analysoinnissa ei tavallisesti uudisrakennuksen valmistuttua ole vielä hyvää vertailutasoa. Kun rakennushankkeen konkreettiset energiatehokkuustavoitteet asetetaan hankesuunnitteluvaiheessa, vaikutusmahdollisuudet erityisesti järjestelmäratkaisuihin ovat merkittävät. Energiasimulointi luonnossuunnitteluvaiheessa havainnoi järjestelmä- ja laiteratkaisujen vaikutuksia energiankulutukseen ja motivoi konkreettisten tulosten avulla suunnitteluorganisaatiota. Toteutussuunnitteluvaiheessa simulointi päivitetään suunnittelumuutosten ja laitevalintojen johdosta. Mittarointia ja seurantaa Vaikka suunnittelussa huomioidaan energiatehokkuustavoitteet, niiden toteutumista tulisi myös seurata rakennuksen käytön aikana. Saavutettiinko suunnittelutavoitteet? Toimivatko järjestelmät oikein? Käytetäänkö niitä oikein? Järjestelmäkohtaisten kulutusten lisäksi tulisi tarkastella tehokkuusparametrejä, jotka antavat yksityiskohtaisemman arvion niiden teknisestä toimivuudesta. Kohteeseen on suunniteltava riittävän laaja mittaristo rakennuksen energiatehokkuuden todentamiseksi. Mittaroinnin avulla puutteet rakennuksen ja järjestelmien toteutuksessa ja toiminnassa voidaan paikallistaa riittävällä tarkkuudella ja virhetilanteisiin puuttua nopeasti. Mittarointisuunnitelman kehityksen lähtökohtana ovat energiasimuloinnin tiedot, sillä mittaroinnilla on oltava järkevä vertailutaso jo uudisrakennuksen valmistuttua. Oleellisinta on tunnistaa energiatehokkuuden kannalta merkittävimmät seurattavat parametrit. Seurantajaksolla rakennuksen tekninen toiminta analysoidaan ja raportoidaan tilaajalle. Raportti sisältää kuvauksen merkittävimmistä eroavaisuuksista energiankulutusarvion ja mittaustulosten välillä sekä ehdotuksen korjaavista toimenpiteistä. Raportoinnin avulla asetetaan tavoitteet kiinteistönpidolle. Suunnittelijoille uusia mahdollisuuksia Suunnitelman avulla energiatehokkuustarpeiden määritys ja toteutus konkretisoituvat sekä takuuajan seuranta tehostuu. Investointikustannuksia hieman korottamalla voidaan energiakustannuksissa säästää 16

17 suunnitteluplaani merkittävästi. Myös maine energiatehokkaana, ympäristöystävällisenä ja vastuullisena kiinteistön omistajana korostuu. Käyttäjät hyötyvät myös energiakustannusten alenemisesta sekä olosuhteiden optimoinnista. Suunnittelijoiden asiantuntemus ja innovaatiokyky korostuvat M&V-prosessissa. Energiakonsulteille energiatehokkaampi rakentaminen avaa uusia mahdollisuuksia. Viime aikoina rakennusalalla on keskusteltu vastuunalaisesta erillisestä energiatehokkuussuunnittelijan nimeämisestä kaikkiin merkittäviin rakennushankkeisiin. M&V-suunnitelma on työkalu rakennuksen energiatehokkuuden kehittämiseen ja varmistamiseen suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa sekä käytön aikana. M&Vsuunnitelman avulla varmistetaan rakennushankkeen järjestelmällinen energiatehokkuusprosessi. Energiatehokkuustavoitteet voidaan saavuttaa kokonaiskustannuksista kuitenkaan tinkimättä. Energiatehokkaiden ratkaisujen lisäksi energiatehokkuusprosesseja on jatkuvasti kehitettävä. Teksti: Kari Hiltunen, Pöyry Finland Oy Kari Hiltusen marraskuussa 2010 valmistunut diplomityö Mittaus- ja valvontasuunnitelman laatiminen LEED-sertifikaatin vaatimusten mukaisesti on tehty Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekuntaan.

18 Puolarmetsän sairaala nousee PPP-mallilla Yhä useampi julkisen hallinnon suurehko rakennushanke toteutetaan PPP- eli kumppanuusmallilla, mikä tarkoittaa yksityisten rakentajien ja rahoittajien sekä julkista hallintoa edustavan tilaajan tavoitteellista yhteistyötä. Suomen suurin kilpailuvaiheeseen edennyt toimitilainvestointia koskeva kumppanuushanke on Espoon Puolarmetsän sairaala, jonka nykyinen kustannusarvio on 191 miljoonaa euroa ja kokonaislaajuus vajaa bruttoneliömetriä. Puolarmetsän uudisrakennus ja vanhan sairaalan peruskorjaus on mittava ja kunnianhimoinen projekti, joka toteutetaan kansainvälisen arkkitehtikilpailun voittaneen Orkidea-ehdotuksen pohjalta. Hankeen kilpailutus on herättänyt laajaa kansainvälistä mielenkiintoa, toteaa hankkeen kilpailuttamista valmistelevan Inspira Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Lehto. Rakennuttaja jää vuokralle Kumppanuushankkeessa yksityiset rahoittavat, osallistuvat suunnitteluun ja rakentavat esimerkiksi koulun tai sairaalan tilaajan vaatimusten mukaisesti ja tilaajan valvonnassa. Valmistumisen jälkeen kumppanitaho vastaa rakennuksen ja sen ulkoalueiden toiminnasta, kunnosta ja ylläpidosta. Sopimuskausi on tavallisesti useamman vuosikymmenen pituinen; Puolarmetsässä tavoitellaan vuoden yhteistyökuviota. Julkista hallintoa edustava tilaaja, tässä tapauksessa Espoon kaupunki, jää rakennuksen vuokralle ja maksaa sopimuskauden aikana rakentajalle vuokraa, jolla raken- 18

19 rakennuttaminenplaani taja kuittaa kohteen rahoitus-, rakentamis- ja ylläpitokustannukset, Lehto sanoo. Maksu on sidottu tilojen käytettävyyteen, joten elinkaaririski on ylläpitäjällä. Maksu on suurempi, jos tilat pysyvät kunnossa ja kunta voi tuottaa niissä palveluita asukkailleen. Energiankäytölle ja sen kulutukselle etsitään malleja, jotka täyttävät tilaajan vaatimukset ja joiden kanssa palveluntuottaja pystyy elämään. Kilpailutus etenee Kilpailutus ja toteutus etenevät ripeästi. Hankintailmoitus julkistettiin vuoden 2010 marraskuussa ja vastausaikaa päättyi tammikuun puolivälissä Parhaiksi katsotut tarjoajat kutsutaan jatkoneuvotteluihin. Neuvotteluihin kutsutaan viisi liittoutumaa. Prosessin aikana joku viidestä tarjokkaasta voi pudota pois ennen loppusuoraa, jolle pääsee vain kaksi tai kolme osallistujaa. Tavoite on, että kumppani löydetään vuoden 2012 alkuun mennessä, Lehto sanoo. Tällä aikataululla rakentaminen käynnistyisi vuoden 2012 alkupuolella ja sairaala valmistuisi Nykyisestä Puolarmetsän sairaalasta peruskorjattava Elä ja asu -yksikkö valmistuisi Kohteen rakentajiksi on pyrkimässä niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin toimijoita joko erikseen tai yhdessä valitun kumppanin kanssa. Kohteen yksityiskohtainen suunnittelutyö alkaa kun toteuttaja on valittu ja se etenee hankkeen toteutuksen tahdissa. Voittava tarjoaja tekee yhteistyötä paitsi Espoon kaupungin myös Arkkitehtitoimisto K2S Oy:n ja Pöyryn kanssa tavalla, joka määritellään hankintaprosessin aikana. Hankintamenettelyä kutsutaan kilpailulliseksi neuvottelumenettelyksi, jossa osapuolet voivat esittää omia ajatuksiaan hankeen parhaaksi toteuttamistavaksi. Puolarmetsän hankkeessa tavoitteena on kokonaisratkaisu, jossa rahoitus, rakentaminen ja ylläpito saadaan samassa paketissa. Mikäli kokonaisratkaisuun ei löydetä kumppania tai kilpailukykyinen kiinnostus puuttuu, niin rahoitus voidaan erottaa paketista omaksi kokonaisuudekseen, Lehto sanoo. Vaihtoehtona kunnan oma yhtiö Kumppanuusmalli on kunnalta vapaaehtoinen valinta, jonka vaihtoehtona on hankeen toteuttaminen kaupungin omistaman ja takaaman, perustettavan yhtiön toimesta. Toteutustavasta päättää Espoon kaupunginhallitus. Riskiä jaetaan Tulosyksikön kannata kumppanusmalli tarkoittaa myös riskien jakamista. Kunnallisen toimijan riski vähenee, jos rakentaja yhteistyökumppaneineen jää itse rakennukseen vastaamaan sen kunnosta ja ylläpidosta. Näin Espoossakin ajatellaan. Mikään ei nimittäin takaa sitä, että budjettirahoilla toteutettu kunnallinen rakennus toimisi moitteettomasti vuosikymmeniä. Asia voi olla pikemminkin päinvastoin, sillä kuntien budjettitaloudessa tingitään helposti rakennusten ylläpitoon ja peruskorjauksiin tarvittavista määrärahoista. Remonttia voi aina lykätä. Tämän säästämistavan yksi ilmentymä ovat homevaurioituneet koulut, päiväkodit ja virastotalot. Kaupungin asukkaat tarvitsevat sairaala- ja hoitopalveluita, mutta omassa omistuksessa olevia rakennuksia kaupunki ei niiden tuottamiseen tarvitse. Espoo haluaa, että olosuhteet palveluiden tuottamiseen olisivat kunnossa pitkälle tulevaisuuteen, Lehto sanoo. Asiaa voidaan perustella myös työnjaon teorialla. Kun kunta keskittyy omiin vahvuuksiinsa ja vaihtaa osaamista muiden alojen osaajien kanssa, niin lopputulos on parempi kuin se, että kunta tuottaisi itse kaikki ratkaisut. Kumppanuusmallissa Espoo uskoo saavansa sairaalan alhaisemmin elinkaarikustannuksin kuin itse rakentaen ja itse ylläpitäen. Pääomakustannus huolestuttaa Kumppanuusmallit kohtaavat myös kritiikkiä, ja tärkein vasta-argumentti kohdistuu pääoman hintaan. Jos kunta rakentaisi ja rahoittaisi hankkeen itse, niin se saisi lainaa markkinoilta halvemmalla kuin yksityinen rakentajataho. Tietysti kunta voisi taata hankkeen rakentajien ottamat lainat, jolloin rakentaja saisi toteutukseen rahaa samalla hinnalla kuin kuntakin. Näin ei kuitenkaan yleensä tehdä, koska jos hanke menee pieleen, niin rakentajan mokat ja (vas.) Hanke toteutetaan arkkitehtitoimisto K2S Oy:n toteuttaman Orkidea-ehdotuksen pohjalta. (alla) Inspira Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Lehdon mielestä kunnallisten palveluiden tuottamisessa kiinteistöjen rakentaminen ja niiden ylläpito ei ole ydintoimintaa, joten niistä vastaaminen voidaan jättää kumppaneiden harteille. Kysymykseen miksi kumppanuusmallit valtaavat alaa ei löydy yksiselitteistä vastausta, sillä toteutetuissa hankkeissa perusteet ovat olleet varsin erilaisia. Espoo toteutti 2000-luvun alussa Kuninkaantien lukion ja uimahallin kumppanuusperiaatteella, joten kokemukset kumppanuudesta lienevät hyvin positiivisia. Uskon yhden tärkeimmän vastauksen löytyvän siitä, että kuntalaisille palveluita tuottavat yksiköt ja tulosalueet haluavat keskittyä ensisijassa oman palvelutuotannon kehittämiseen. Kunnallisten palveluiden tuottamisessa kiinteistöjen rakentaminen ja niiden ylläpito ei ole ydintoimintaa, joten niistä vastaaminen voidaan jättää kumppaneiden harteille, Lehto pohtii 19

20 Sairaalan yksityiskohtainen suunnittelutyö alkaa kun toteuttaja on valittu ja se etenee hankkeen toteutuksen tahdissa. rahoitukseen liittyvä riski kaatuvat kunnan niskaan. Lainojen takaaminen estäisi riskin siirtymisen toteuttajalle. Puolarmetsän tapauksessa Espoo on ilmoittanut, ettei se mielellään myönnä rahoittajalle takauksia palveluntuottajan velvollisuuksien vakuudeksi. Tilaajana kaupunki kuitenkin suhtautuu joustavasti eri ratkaisuihin, joilla palveluntuottaja rahoituksensa hankkii, mutta Espoo saattaa kuitenkin asettaa rahoittajien luottokelpoisuutta tai vakavaraisuutta koskevia vaatimuksia. Kritiikkiä kohdistuu myös siihen, että onko kaupungin järkevää kilpailuttaa ja hankkia palvelua useamman vuosikymmen ajaksi, sillä kilpailun organisointi ja itse kilpailutus syövät valtavasti kunnan resursseja. Kilpailutusprosessisakin voi tapahtua virheitä eikä kaikkia vastaantulevia muuttujia pystytä ottamana huomioon. Optio lunastukseen Mutta mitä Puolarmetsän sairaalalle tapahtuu sopimuskauden umpeuduttua runsaan 30 vuoden kuluttua? Vaihtoehtoja on lähinnä kaksi. Sopimuspaperiin voidaan kirjata, että Espoolla on optio eli oikeus lunastaa itselleen sairaalan rakennukset, tai sitten niin, että ne siirtyvät kaupungin omistukseen joka tapauksessa. Tällä hetkellä sairaalarakennuksen tuleva kohtalo on linjattu lauseella Espoolla on tarve sairaalassa tuotettavaan palveluun sopimuskauden umpeutumisen jälkeenkin. Espoon sairaalaan tulee muun maussa kahdeksan 30- paikkaista kuntoutusosastoa sekä alueellinen terveysasema. Seniorikeskukseen rakennetaan asuntoja ja yhteistiloja noin 160 asukkaalle ja avopalvelukeskus. Teksti: Matti Valli Havainnekuvat: Arkkitehtitoimisto K2S Oy Kriitikot epäilevät myös, että pitkä sopimuskausi heikentää tarjoajien motivaatiota lähteä mukaan näin pitkäkestoisiin hankkeisiin ja että riskimarginaali lasketaan varmuuden vuoksi tavallista suuremmaksi. 20