Doha: mitä on pelissä?

Transkriptio

1 SPEECH/06/407 Peter Mandelson EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari Doha: mitä on pelissä? Canada-UK Chamber of Commerce (Kanadalais-brittiläinen kauppakamari) Lontoo 23. kesäkuuta 2006

2 Tässä puheessaan EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari Peter Mandelson esittää koruttoman analyysin niistä valtavista kustannuksista, jotka WTO:n Dohankierroksen neuvottelujen epäonnistuminen aiheuttaisi. Lontoossa 23. kesäkuuta pitämässään puheessa Mandelson muistutti, että Dohan-kierroksella jo käsiteltävistä kysymyksistä on luvassa niin mittavaa hyötyä ja että neuvottelujen epäonnistumisen haitat kauppajärjestelmälle ja siitä koituvat poliittiset kustannukset olisivat niin suuret, ettei Genevessä kesäkuussa 2006 pidettävän ministerikokouksen osallistujilla ole varaa linnoittautua taipumattomasti jäykkien näkökantojen taakse. Mandelson tarjosi kokonaiskuvan lopullisesta neuvotteluratkaisusta ja tähdensi, että kehityskierroksen onnistumisen avaimena ovat kauaskantoiset tulokset paitsi maataloudesta myös palveluista, teollisuushyödykkeistä ja kaupan helpottamisesta käytävissä neuvotteluissa. Samalla kun Dohan-kierros antaa maailmantaloudelle piristysruiskeen, josta hyötyvät niin teollisuus- kuin kehitysmaat, luvassa on Mandelsonin mukaan tilaisuus integroida Aasian ja Etelä-Amerikan kehittyvät taloudet globaaliin kauppajärjestelmään ja tehostaa monenvälisen kaupan järjestelyjä. Vaihtoehtona olisi järjestelmä, jossa suuret aivan liian usein painavat pienemmät maahan. Se ei ole monenvälisyyttä vaan vahvemman oikeutta. Mandelson: Neuvottelujen kariutuminen merkitsee sitä, että tilaisuus sopia EU:n maatalousuudistuksesta Genevessä menetetään ja samoin käy mahdollisuuksille päästä samanlaisiin uudistuksiin Yhdysvalloissa. Koko maailma jäisi ilman hyötyä maataloustuotteiden pääsystä uusille markkinoille, kun kaikkien aikojen mittavimmat tariffileikkaukset jäisivät toteutumatta. Toteutumatta jäisivät myös teollisuustuotekaupan uudet mahdollisuudet, jotka ovat elintärkeitä paitsi EU:lle ja USA:lle myös kehittyvän maailman kasvavalle teollisuudelle. Ellei palvelukaupassa päästä edes vaatimattomaan ratkaisuun, jäävät saamatta ne hyödyt, joita ulkomaisten investointien ja osaamisen ja kokemuksen virtaamisesta kehitysmaihin voitaisiin saada. Tekemättä jäisi myös uusi monenvälinen sopimus vähiten kehittyneiden maiden tullittomasta ja kiintiöttömästä pääsystä markkinoille. Valtava uusi maailmanlaajuinen kaupan kehittämisen apupaketti jäisi toteutumatta. Maailmankaupan sääntökirjaa ei voitaisi kirjoittaa uudelleen sellaiseen asuun, joka avaisi ovet uudelle kaupalle ja sulkisi ovet korruptiolta. Vaikeaa olisi myös enää uskoa, että WTO pystyy toimimaan lähes 150-jäsenisenäkin ja niin, että järjestelmässä otettaisiin huomioon maailmantalouden kaikki koko-, etu- ja kapasiteettinäkökohdat. Mandelson vastasi viimeaikaiseen kritiikkiin, jota on kohdistettu EU:n Dohankierroksella ajamaan kehitysapupolitiikkaan, kehottamalla kriitikoita tarkastelemaan lähemmin niitä etuja, joita palvelu- ja teollisuushyödykekaupan avaaminen kehitysmaiden kesken toisi. Hän toi esiin myös hyödyn, jota on tarjolla kaupan helpottamisesta: helpottamisen myötä eteläisen Afrikan BKT voisi kasvaa vuoteen 2020 mennessä 8 prosenttia, mikä vastaisi Afrikan saaman virallisen kehitysavun kaksinkertaistamista. Nämä potentiaaliset vaikutukset osoittavat komissaarin mukaan, että ne, joiden mielestä kehitysmaiden pitäisi marssia ulos Dohankierrokselta, ovat yksinkertaisesti väärässä. 2

3 Katse ensi viikolla Genevessä pidettävässä kokouksessa komissaari Mandelson toivotti tervetulleeksi USA:n presidentin viestin, että USA on valmis tekemään vaikeita päätöksiä sopimuksen saamiseksi aikaan ja ettei maa anna Dohankierroksen epäonnistua. Mandelson: Sopimus on nyt kolmen kauppa. G20-ryhmä haluaa USA:n leikkaavan maataloustukiaan enemmän, ennen kuin ryhmä on valmis teollisuustuotteisiin vaadittuihin leikkauksiin. Washington voi ratkaista tämän tekemällä paremman tarjouksen. Silloin taas EU tulee molempia vastaan vahvemmalla tarjouksella. Doha: mitä on pelissä? Aloitin nykyiset tehtäväni vakuuttuneena monenvälisyyden kannattajana. Monenvälisyys edustaa minulle vastinetta ja parasta vastausta yhä globaalimpaan keskinäiseen riippuvuuteen. Monenvälinen kauppajärjestelmä on maailmantalouden moottori. Dohan kaltaisen globaalin sopimuksen kerrannaisvaikutukset ovat sitä luokkaa, ettei pyöriä saada pyörimään niin liukkaasti millään kahdenvälisillä sopimuksilla. Kaupan vapauttamisesta käydyt perättäiset neuvottelukierrokset ovat madaltaneet esteitä ja luoneet valtavia hyötyjä maailmantaloudelle. Viime vuosikymmenenä onnistuttiin nostamaan satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Monet ovat vähätelleet nykyistä neuvottelukierrosta. Siinä he ovat väärässä. Asia on nimittäin niin, että kierros on mahdollisuus viedä prosessia huomattavasti eteenpäin. Maailmantalous saisi joka vuosi sadan miljardin euron piristysruiskeen. Kauppaa vääristäviä maataloustukia leikattaisiin rajusti. Maataloustuotteille, teollisuustuotteille ja palveluille avautuisi uusia markkinoita. Köyhimmät saisivat uutta tukea kaupan kehittämiseksi. WTO:n sääntöjä vahvistamalla voitaisiin helpottaa kaupankäyntiä heikoimpia kuitenkin suojellen. Näiden syiden vuoksi Eurooppa oli vuonna 2001 niin vahvasti mukana käynnistämässä Dohan-kierrosta. Samoista syistä se pelasti kierroksen heinäkuussa 2004 tarjoutumalla lopettamaan kaikki maatalouden vientituet. Siksi myös teimme viime lokakuussa laajamittaisen tarjouksen, jolla leikattaisiin kauppaa vääristäviä maataloustukia ja jatkettaisiin EU:n maatalous-, teollisuustuote- ja palvelumarkkinoiden avaamista. Ja samojen syiden vuoksi asetimme viime joulukuussa Hongkongissa tavoitteeksi luopua vientituista vuoteen 2013 mennessä. EU on antanut Dohan-kierrokselle panoksensa kerta toisensa jälkeen. Unioni on tehnyt kierroksen hyväksi yhtä paljon kuin parhaat ja enemmän kuin useimmat. Sitä olemme valmiit jatkamaan, kunhan muutkin tekevät osansa. Ensi viikolla Genevessä ministerit yrittävät jälleen ottaa ne viimeiset vaikeat askelet, joita neuvottelutulokseen tarvitaan. Nyt on hylättävä omiin etuihin nojaaminen ja itsekkäät neuvottelukeinot: on toimittava aidosti sopuratkaisuun tähtäävässä hengessä. 3

4 Suurimman taakan onnistumisesta kantavat suurimmat pelurit: EU, USA ja nousevien talouksien G20. Ei siksi, että pystyisimme sopimaan asioista keskenämme vaan siksi etteivät muut onnistu siinä ilman meitä. Kaikkien on oltava valmiita lisätoimiin. Yhdysvaltojen olisi parannettava tarjoustaan maatalousmarkkinoidensa ja tukiohjelmiensa uudistamiseksi. Suurten nousevien talouksien painoarvo maailmanmarkkinoilla on kasvanut, ja niiden olisi nyt toimittava sen mukaisesti ja tarjouduttava avaamaan teollisuustuote- ja palvelumarkkinoitansa. Jos muut toimivat näin, myös EU:n on oltava valmis etenemään ja alennettava maataloustullejaan. Kaikki aukot on kuitenkin tukittava, ennen kuin lopullinen neuvottelutulos on mahdollinen. Syyskuun 11:nnen varjo Olisi traagista epäonnistua, kun ajatellaan, miten pitkälle olemme päässeet ja miksi. Dohan-kierros käynnistettiin vuonna 2001 syyskuun 11:nnen päivän murhenäytelmän varjossa. Neuvottelujen käynnistäminen oli osoitus yhteisestä sitoutumisestamme muokata maailmasta parempi paikka monenvälisyyden avulla. Kauppaa vapauttamalla haluttiin tukea kehitystä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta epätasa-arvoisessa ja epävarmassa maailmassa. On syytä muistaa, että näissä kauppaneuvotteluissa on kyse yhtä lailla maailmanpolitiikasta kuin maailmantaloudestakin. Olen nyt toiminut puolitoista vuotta kauppakomissaarina, ja minua on ihmetyttänyt se, ettei kaupan vapauttamisen ja kehityksen välistä yhteyttä yleisesti nähdä. Vaikka kaupan vapauttamisen merkitys näkyy kaikissa niissä tapauksissa, jolloin luvulla onnistuttiin saavuttamaan talouskehitystä, jotkut uskovat edelleen varmasti parhaassa tarkoituksessa että talouden vapauttaminen on jotakin joka kehitysmaiden on vain siedettävä eikä jotakin jota ne tarvitsevat. Katsokaamme nyt tosiseikkoja uudestaan. Ensin maatalousuudistus... Monien mielestä oikeudenmukainen kaupankäynti alkaa maatalousuudistuksista teollisuusmaissa. He ovat oikeassa tässä olennaisessa kysymyksessä: elintarvikkeiden hintoja maailmanmarkkinoilla vääristävien tukien käyttö on lopetettava. Eurooppa ei tässä suhteessa ole toiminut kehuttavasti. Nyt tekeillä on kuitenkin radikaaleja uudistustoimia. Yhteys maataloustuottajille maksettavien maksujen ja tuotannon välillä poistetaan, kauppaa vääristäviä tilatukia vähennetään 70 prosenttia, ja kaikki tilojen vientituet poistetaan vuoteen 2013 mennessä siten, että niiden tehokas asteittainen poistaminen aloitetaan jo ennen sitä. Doha tarjoaa kehitysmaille tilaisuuden osallistua eurooppalaiseen uudistukseen ja viedä sitä eteenpäin tulevina vuosina. Kierros on lisäksi edelleen paras mahdollisuus varmistaa, että vastaavia uudistuksia toteutetaan myös USA:ssa. Muuten voi käydä niin, että kun USA:n kongressi laatii maatalouslakiesitystä vuonna 2007, se ajattelee pikemminkin Kansasin kuin Kenian etuja. 4

5 ...ja avoimemmat maatalousalan markkinat Dohan neuvotteluissa on sitouduttu myös avaamaan pääsyä maatalousalan markkinoille. Maatalous on edelleen vahvasti suojeltu ala niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin. Kansainvälinen kilpailu alentaa kuluttajahintoja ja luo uusia tuloja viljelijöille sellaisissa erittäin kilpailukykyisissä kehitysmaissa kuin Brasiliassa. EU on jo tarjoutunut leikkaamaan korkeimpia maataloustullejaan 60 prosentilla ja puolittamaan keskimääräisen tullinsa 12 prosenttiin. Nämä ovat huikeita leikkauksia yhdellä neuvottelukierroksella tehtyinä ja lähestyvät sitä äärimmäistä rajaa, joka on Euroopalle poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Ovatko tällaiset leikkaukset sitten välttämätön osa kehitysneuvotteluja? Kyllä vain. Mutta toisin kuin jotkut väittävät, mikään kehitysyhteistyön ihmelääke ne eivät kuitenkaan ole. Lähes puolet maailman köyhistä viljelee maata vain omiin tarpeisiinsa, eikä maataloustullien leikkaaminen yksinkertaisesti voi nostaa heitä pois köyhyydestä. Vain 11 prosenttia köyhän maailman kaupasta on maataloustuotekauppaa, ja tuo osuus on pienentynyt voimakkaasti kolmenkymmenen vuoden ajan. Ne maat, jotka ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä, ovat niitä, jotka ovat siirtyneet teollisuustuotteisiin ja palveluihin perustuvaan talouteen. Tarvitsee vain katsoa, ketkä ajavat maataloustullien leikkauksia pontevimmin, ja selviää, ketkä leikkauksista hyötyvät eniten. Eivät Afrikan, Karibian tai Tyynenmeren köyhät maat, vaan suuret maataloustuotteenviejät: Yhdysvallat, Australia ja Brasilia. Kenialaisia viljelijöitä maataloustullien leikkaaminen ei juuri auta. Eikä tansanialaisia tai ugandalaisia. Joissain tapauksissa leikkaukset itse asiassa murentavat sitä etuuskohteluun perustuvaa pääsyä markkinoille, jonka EU jo tarjoaa Afrikan maille ja jonka ansiosta juuri yhdenkään niistä ei tarvitse maksaa tulleja EU:hun viemistään maataloustuotteista. Pitkäaikainen riippuvuus etuuskohtelusta johtaa kehityksen kannalta umpikujaan, ja kyse on menneiden aikojen perinnöstä. Se kävi ilmi Karibian maiden ja sokerin tapauksessa. Karibian maiden kohdalla nähtiin myös se, että etuuskohtelun heikkeneminen vaatii pitemmän ajan hallintatoimia ja kompensoimista. Globaali maatalouskauppa on kovaa toimintaa, ja erittäin kilpailukykyiset bulkkituottajat voivat vallata ja myös valtaavat jalansijaa markkinoilla. Rajut tullileikkaukset merkitsevät köyhimmille välitöntä katastrofia. Siksi kehitysmaat eivät neuvotteluissa koskaan tule ryhmänä hyväksymään liian pitkälle vietyjä tullileikkauksia. Kehitystä paitsi maataloudessa... Noin kolme neljäsosaa kehitysmaiden kaupasta käydään nykyään teollisuustuotteilla. Maksetut tullit liittyvät nekin suurimmalta osaltaan niihin. Ja kehitysmaat maksavat tulleista valtaosan toisille kehitysmaille. Voidaanko siis näiden esteiden asteittaista poistamista perustella kehitysnäkökohdilla? Varmasti voidaan, ja siitä on myös näyttöä. 5

6 ...myös teollisuustuotteissa Minua on usein syytetty siitä, että ajan liian aggressiivisesti EU:n vaatimuksia, jotta kehitysmaat avaisivat palvelu- ja teollisuustuotemarkkinoitaan. Tosiasiassa EU on kummallakin alalla pyytänyt leikkauksia vain pieneltä määrältä pitemmälle kehittyneitä kehitysmaita. Vaatimamme leikkaukset olisivat tasoltaan pienemmät kuin muiden vaatimat, ja maille jätettäisiin oikeus suojata herkkiä toimialoja. Minusta se on hyvä kauppa. Vastaavasti olisi tehtävä selväksi, että vaiheittainen kaupan vapauttaminen kehitysmaiden välillä (etelä etelä-suunnassa) on niiden talouskasvun kannalta elintärkeää. Se avaa kehitysmaille uusia tilaisuuksia Kiinan, Brasilian ja Intian valtavilla kasvavilla markkinoilla. Se vapauttaa potentiaalia, jota kehitysmaiden tulliesteet nykyään kahlitsevat. ja palveluissa Palveluiden kauppa on elintärkeä keino siirtää osaamista ja teknologiaa teollisuusja kehitysmaiden välillä. Koska se tuo muassaan kipeästi tarvittavia pääomasijoituksia, se on tärkeä väline kehitettäessä kuljetus-, viestintä- ja pankkialaa, jotka muodostavat jokaisen kasvavan talouden selkärangan. Kävin hiljattain Malesiassa, jossa vuosikymmenen jatkuneet ulkomaiset sijoitukset ja ulkomailta tullut osaaminen rakennusalalla ovat mahdollistaneet kukoistavan paikallisen rakennusalan kehittymisen. Tutkimukset osoittavat, että pitkälle tähtäävä ratkaisu palvelujen alalla voisi ajan mittaan koitua kehitysmaille suuremmaksikin hyödyksi kuin uudet mahdollisuudet maataloustuotteiden ja jopa teollisuustuotteiden kaupassa. EU on ollut johtava tällaisen ratkaisun puolestapuhuja. Olemme tukeneet Intian toivomusta avata lisää ammattityöntekijöiden tilapäisiä työskentelymahdollisuuksia eli niin sanottua palvelujen toimitusmuotoa 4. Kuitenkin joka kerta kansalaisjärjestöt ovat leimanneet tällaiset suunnitelmat kehitystyön vastaisiksi. Järjestöt näyttävät ajattelevan, että teemme kehitysmaille itse asiassa palveluksen, kun jätämme ne osattomiksi niistä kehittyneen palvelutalouden hyödyistä, joista itse nautimme. ja kaupan helpottamisessa Vain harvat ymmärtävät, että suurimmat hyödyt, joita kehitysmaille on tällä kierroksella luvassa, eivät tule markkinoille pääsystä vaan siitä kaikkea muuta kuin hohdokkaasta työstä, jolla pyritään siihen, että tullimenettelyt ovat yhtenäiset kaikilla markkinoilla ja kaikilla rajoilla. Sitä kutsutaan kaupan helpottamiseksi. Kehitysmaat ovat tätä aihetta koskevien neuvottelujen suurimpia voittajia: ajatellaanpa, että kontin selvittäminen kestää Liverpoolissa kaksi tuntia ja eritrealaisessa satamassa kaksikymmentä päivää. Kehitysmaiden pienet viejät kärsivät monimutkaisista menettelyistä ja byrokratiasta eniten. 6

7 Maailmanpankin ja eräiden muiden instituutioiden tekemät mallinnukset kaupan helpottamisesta viittaavat siihen, että peruspaketti helpottamistoimia voisi vastata arvoltaan noin kahta prosenttia maailmankaupan arvosta eli kolmannesmiljardista miljardiin dollaria päivässä. Helpottamistoimista tehtävä ratkaisu voisi tuoda eteläisen Afrikan bruttokansantuotteeseen yli kahdeksan prosenttia lisää vuoteen 2020 mennessä. Se vastaa Afrikan saaman virallisen kehitysavun kaksinkertaistamista. Tarvittavista säännöistä on kuitenkin pakko neuvotella monenvälisesti. Myös se on yksi tämän neuvottelukierroksen olennaisista piirteistä. Jollei Dohan-kierroksella onnistuta, muutosta ei tule. Ei yksinkertaisia vastauksia On selvää, että on vaikea saada talouden vapauttaminen toimimaan kehityksen hyväksi. On selvää, että siihen tarvitaan huolellisia poliittisia toimia ja taloudellista tukea. Vastaukset eivät löydy valmiina uusliberaaleista oppikirjoista. Kehitysnäkökohdat ovat niin tärkeitä, että ne ansaitsevat muutakin kuin iskulauseita ja dogmeja. Tarvitaan aitoa taloudellisen näytön analyysia. On hyväksyttävä, että matkan varrella kohdataan ongelmia ja vaivoja. On silti täysin väärin väittää, että kehitysmaiden olisi harkittava poistumista Dohan neuvottelupöydästä. Kohti ratkaisua Olen aiemmissa puheissani esittänyt, mistä tekijöistä koostuu se ratkaisu, jonka nyt uskon olevan näkyvissä. Uskon, että kaikilla osapuolilla on riittävä käsitys siitä, missä asioissa on mahdollista lähentyä. Kysymys on nyt siitä, onko meillä riittävästi poliittista tahtoa ja kykyä päästä tuloksiin on tunnustettava, että jos jokin ratkaisu tyydyttää jokaista, se ei yksinkertaisesti voi olla paras mahdollinen kenellekään. EU on tarjoutunut parantamaan viimelokakuista tarjoustaan, jos muutkin osoittavat samanlaista joustavuutta ja halua edetä pitemmälle. Eurooppa on yhtä valmis kuin muutkin tekemään kipeitä päätöksiä, jos kohta minulla on selkeät neuvotteluohjeet, joita minun on noudatettava ja joita myös aion noudattaa. Brasilian ja nousevien talouksien G20-ryhmän täytyy tarjoutua avaamaan merkittävästi teollisuustuote- ja palvelumarkkinoitaan edellä esitetyin varauksin. Näin nuo taloudet pääsevät hyötymään lisääntyneestä avoimuudesta juuri siksi Brasilia ja Intia ovat yksipuolisesti alentaneet teollisuustuotetullejaan jo vuosikymmenen ja näin ne pystyvät samalla kasvamaan ennennäkemätöntä tahtia. Yhdysvaltojen on parannettava ja täydennettävä tarjoustaan leikata kauppaa vääristäviä kotimaan maataloustukiaan. USA:n tämänhetkisen tarjouksen mukaiset enimmäismäärät olisivat suuremmat kuin ne, joista maa viimeksi ilmoitti Genevessä Tilannetta on selvästikin muutettava. Kunnioitan Yhdysvaltojen halua saada tältä neuvottelukierrokselta kauaskantoisimmat mahdolliset tulokset. Niihin ei kuitenkaan päästä vain puskemalla toisia liikkeelle. USA:n on annettava enemmän, jos se haluaa saada enemmän. Oli erittäin rohkaisevaa kuulla presidentti Bushin puhuvan EU:n ja USA:n tämänviikkoisessa huippukokouksessa päättäväisyydestään päästä sopimukseen ja valmiudestaan tehdä vaikeita päätöksiä sen hyväksi. Hän osoittaa johtajuutta. 7

8 Sopimus on nyt kolmen kauppa. G20 haluaa USA:lta suurempia leikkauksia maataloustukiin ennen kuin se on valmis teollisuustuotteisiin vaadittuihin leikkauksiin. Washington voi ratkaista tämän tekemällä paremman tarjouksen. Silloin taas EU tulee molempia vastaan vahvemmalla tarjouksella. Neuvotteluissa on toki kyse muustakin kuin näistä kolmesta kysymyksestä, mutta ratkaisemalla ne päästään lähemmäksi laajempaa ratkaisua. Päätelmät Dohan neuvottelukierrokseen suhtaudutaan usein hyvin negatiivisesti. Se on mielestäni liioittelua. On selvää, että näin laajoissa neuvotteluissa taistellaan lujasti. Tulokset eivät voi olla täydellisiä. Parhaan tuloksen tavoittelussa ei kuitenkaan saisi uhrata hyvää tulosta. Onnistuessaan Dohan-kierros tuo satoja miljardeja euroja lisää maailmantalouteen, ja siitä hyötyy joka ainoa WTO:n jäsen. Vaihtoehtona ovat kahdenvälisten sopimusten verkko ja vapaakauppasopimukset, joiden yhteydessä suuret aivan liian usein painavat pienemmät maahan. Se ei ole monenvälisyyttä vaan vahvemman oikeutta. Eurooppa hyötyisi Dohasta siinä, että eurooppalaiset yritykset ja tehtaat saisivat uusia mahdollisuuksia kilpailla nousevien talouksien kasvavilla markkinoilla. Eurooppalaiset autonvalmistajat, kemianteollisuus, sähkötuotteiden valmistajat ja kevyt teollisuus odottavat täysin oikeutetusti, ettei EU palaa Dohasta tyhjin käsin. Jos leikkaamme jo nyt matalia teollisuustuotetullejamme, aggressiiviset tuotantoteollisuuden kilpailijamme nousevista talouksista pääsisivät markkinoillemme entistäkin vaivattomammin. Vastineeksi meille riittää vähempikin, mutta myös nousevien talouksien on tarjottava jotakin. Maailman teollisuustuotekaupan kilpailukykyisin segmentti tasoittaa toimintaympäristöä nopeasti, eikä Euroopan voida odottaa tekevän kaikkia myönnytyksiä. Jos Dohan-kierros onnistuu ja avaa etelä etelä-suuntaista kauppaa, se kuvastaa maailmantalouden todellisuutta: Kiinalla ja Brasilialla samoin kuin Aasian ja Etelä- Amerikan nousevilla talouksilla on uutta voimaa mutta myös uutta vastuuta. Dohankierros tarjoaa mahdollisuuden integroida näitä talouksia tiiviimmin maailmantalouteen. Jos päästämme tuon mahdollisuuden käsistämme, emme saa sitä enää takaisin. Vuosien mittaan olemme kaikki häviäjiä taloudellisesti mutta myös poliittisesti. Sen ymmärtää, kun miettii, kenellä on syytä iloita neuvottelujen kariutumisesta. Entä mitä muuta epäonnistuminen maksaa? Dohan-neuvottelujen kariutuminen olisi isku kansainvälisen kauppajärjestelmän uskottavuudelle. Epäonnistuminen merkitsisi sitä, että tilaisuus sopia EU:n maatalousuudistuksesta Genevessä menetetään ja samoin käy mahdollisuuksille päästä samanlaisiin uudistuksiin Yhdysvalloissa. Koko maailma jäisi ilman hyötyä maataloustuotteiden pääsystä uusille markkinoille, kun kaikkien aikojen mittavimmat tariffileikkaukset jäisivät toteutumatta. Toteutumatta jäisivät myös teollisuustuotekaupan uudet mahdollisuudet, jotka ovat elintärkeitä paitsi EU:lle ja USA:lle myös kehittyvän maailman kasvavalle teollisuudelle. Ellei palvelukaupassa päästä edes vaatimattomaan ratkaisuun, jäävät saamatta ne hyödyt, joita ulkomaisten investointien ja osaamisen ja kokemuksen virtaamisesta kehitysmaihin voitaisiin saada. 8

9 Tekemättä jäisi myös uusi monenvälinen sopimus vähiten kehittyneiden maiden tullittomasta ja kiintiöttömästä pääsystä markkinoille. Valtava uusi maailmanlaajuinen kaupan kehittämisen apupaketti jäisi toteutumatta. Maailmankaupan sääntöjä ei voitaisi kirjoittaa uudelleen sellaiseen asuun, joka avaisi ovet uudelle kaupalle ja sulkisi ovet korruptiolta. Vaikeaa olisi myös enää uskoa, että WTO pystyy toimimaan lähes 150- jäsenisenäkin ja niin, että järjestelmässä otettaisiin huomioon maailmantalouden kaikki koko-, etu- ja kapasiteettinäkökohdat. Kuten presidentti Bush sanoi tällä viikolla Wienissä, Dohan-kierros on liian tärkeä, että se saisi epäonnistua. Neuvottelijoiden olisi syytä pitää se mielessä ensi viikolla Genevessä, jos linnoittautuminen jäykkien näkökantojen taakse tuntuu houkuttelevalta. Olen puheessani selvittänyt, miksi Dohan-kierroksen onnistumisesta on meille hyötyä. Ennen kuin matkaamme ensi viikolla Geneveen, kaikkien neuvottelijoiden ja prosessia taustalta kritisoivien olisi pohdittava niitä todella valtavia kustannuksia, joita epäonnistumisesta seuraa niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. LOPPU 9