Päivitys television kehitysnäkymistä Maaliskuu 2012

Transkriptio

1 1 Päivitys television kehitysnäkymistä Maaliskuu 2012 Selvitys Liikenne- ja viestintäministeriölle NAG Oy Helsinki Loppuraportti

2 2 SISÄLLYSLUETTELO Päivitys television kehitysnäkymistä... 1 Selvitys Liikenne- ja viestintäministeriölle... 1 Helsinki... 1 Loppuraportti SISÄLLYSLUETTELO TELEVISION KEHITYSNÄKYMÄT SUOMESSA... 3 Toimeksianto ja taustat... 3 Asiantuntijanäkemys muutostekijöistä ALAN RAHOITUSNÄKYMÄT... 5 Televisiotoiminnan rahavirtojen kuvaus... 5 Markkinointiviestinnän määrän kehitys KOTIMAINEN OHJELMANTUOTANTO JA SEN KEHITYS... 8 Kotimainen ohjelmantuotanto ja sen kehitys... 8 Indie-sisällöntuotannon kehitys ja asema Suomessa Katseluosuudet yhtiöittäin ja kanavittain LAAJAKAISTALIITTYMÄT ALUSTOITTAIN JA LAAJAKAISTAN KÄYTÖN KEHITYS TELEVISION KATSELUSSA Laajakaistaliittymien käytön kehitys Suomessa Laajakaistan käyttö television katselussa... 15

3 3 1. TELEVISION KEHITYSNÄKYMÄT SUOMESSA Toimeksianto ja taustat NAG on päivittänyt tässä selvityksessä televisiotoimintaan liittyviä kehityskulkuja Suomessa. Selvityksessä päivitetyt tilastot ja kehitys on kuvattu alun perin NAG:n vuonna 2008 Liikenne- ja viestintäministeriölle tekemään raporttiin Television kehitysnäkymät Suomessa sekä siihen vuonna 2009 tekemään päivitykseen. Tulokset on tarkoitettu käytettäväksi Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäpoliittisen ohjelman laatimisen tueksi. Päivityksessä keskityttiin seuraaviin valittuihin osa-alueisiin: 1. Televisiotoimialan rahavirtojen kuvaus 2. Mediamainonnan kehitys 3. Televisiotoiminnan tulot 4. Kotimainen ohjelmantuotanto ja sen kehitys 5. Riippumattoman ohjelmistotuotannon kehitys 6. Kanavien katselumäärien kehitys 7. Laajakaistaliittymät alustoittain ja laajakaistan käytön kehitys television katselussa Näiden määriteltyjen osa-alueiden lisäksi NAG laatii asiantuntijanäkemykseensä perustuvan tiivistelmän alaan vaikuttavista keskeisistä muutostekijöistä. Asiantuntijanäkemys muutostekijöistä Televisiotoimiala on nyt tilanteessa, jossa television historiallinen kehitys ei vastaa sitä maisemaa, jonka näemme edessämme. Vuosien takaiset tilastot kertovat, millaisen polun suomalainen televisioala on kulkenut tähän asti. Uudet toimijat ja toimintatavat tulevat mukaan alalle ja muuttavat analyysiä tällä kuluvalla vuosikymmenellä. Julkisen rahoitusrakenteen vuonna 2013 kohtaamaa muutosta merkittävämpiä trendejä ovat muun muassa kuluttajien välitön pääsy ulkomaisiin sisältöihin internetin välityksellä ja tästä johtuva perusteellinen muutos televisioalan rahoitus- ja ajattelumalleissa. Vuonna 2013 Yleisradion rahoitus muuttuu. Kotitalouksilta kerätyn kiinteän televisiomaksun sijaan valtio alkaa kantaa henkilökohtaista ja osittain progressiivista Yle-veroa. Vaikka Yleisradion rahoitus on turvattu, on televisiotoimialalla Suomessa luvassa muutoksia. Muutokset syntyvät sekä suomalaisten että kansainvälisten toimijoiden käyttäytymisen seurauksena. Suomen televisiotuotannolle on ominaista yhden toimijan suuri osuus: tuotannon arvosta runsaat puolet syntyy Ylen sisäisestä ns. in-house-tuotannosta. Toinen puoli muodostuu riippumattomasta televisiolle tarkoitetusta ohjelmatuotannosta sekä elokuvien, tv-/elokuvamainonnan ja yrityskäyttöön tarkoitetun tiedotus-, promootio-, koulutus- ja käyttöohjemateriaalin tuotannosta. Tarkastelun ulkopuolella on pelituotanto, jonka arvo vuonna 2011 oli melko tarkalleen yhtä suuri kuin edellä mainittujen tuotantomuotojen yhteensä. Vaikka peliliiketoiminta tuottaakin osin samantapaisia ilmaisuja kuin TV-/elokuva, on se toimialana täysin erillistä: eri toimijat, eri rahoitus, eri liiketoimintamallit. Pelibisneksen liiketoimintamallit ovat lähempänä kansainvälistä ohjelmistoliiketoimintaa kuin sisältöliiketoimintaa.

4 4 Suomalaiset indiemarkkinat ovat televisioyhtiöiden ostokäyttäytymisen varassa. Ostomarkkinoilla on selviä oligopolistisia piirteitä. Suurimmat televisioyhtiöt pitävät sisällöntuotannon hengissä kuitenkin sillä varauksella, että ostojen volyymi on ennustettavaa kohtuullisella aikavälillä. Yle itse painottaa yhtiön merkittävää roolia suomalaisen sisällön ostajana ja kansan henkisen kehityksen edistäjänä. Suomalaiset sisällöntuottajat tulevat kuitenkin olemaan yhä ahtaammalla, kun kuluttajien on helpompi valita kansainvälistä sisältöä internetin välityksellä suomalaisen sisällön sijaan. Vaikka suomalaiset televisioyhtiöt ovat indie-sisällön suuria ja neuvotteluvoimaisia asiakkaita, pystyvät sisällöntuottajat tarjoamaan tuotteitaan yhä enemmän myös asiakkaille, jotka eivät osta varsinaista televisiosisältöä. Tällaista muuta sisältöä ovat muun muassa internetsisältö, kuten verkkopelit ja verkkomainonta sekä yritysten promootiovideot. Erilaisiin tarpeisiin kohdennettua sisältöä tuottavien indie-toimijoiden osaamisessa ja resursseissa on yhä enemmän päällekkäisyyttä ja synergioita. Tämän vuoksi toimijoiden asemaa markkinoilla on syytä käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Merkittävä trendi indie-sisällöntuotannossa koskee yhtiöiden konsolidaatiokehitystä. Suomalaiset tuotantoyhtiöt konsolidoituvat suuremmiksi kokonaisuuksiksi samanaikaisesti etenevän kansainvälisen konsolidaation kanssa, osana sitä. Esimerkiksi suomalainen Broadcasters tuli osaksi Zodiakia, kansainvälistä mediakonsernia, vuonna 2005, kun ruotsalainen Zodiak Television osti sen. Tällä hetkellä tämän maailmanlaajuisen Zodiak Media konsernin liikevaihto on noin 600 miljoonaa euroa sen ostettua merkittäviä kansallisia indietuottajia. Kansallinen, pohjoismaalainen ja kansainvälinen tuotantoyhtiöiden konsolidoituminen tulee jatkumaan. Konsolidaatiokehityksen tuloksena kotimaiseksi sisällöksi mielletty ohjelmantarjonta onkin suurelta osin kansainvälisten formaattien maahantuontia ja niiden paikallisiin mieltymyksiin räätälöintiä. Kansainvälisten formaattien soveltaminen luo merkittäviä mittakaava- ja kilpailuetuja formaatit omistaville ja vieville/maahantuoville tuotantoyhtiöille suhteessa niiden puhtaasti kansallisiin kilpailijoihin, jotka perustavat toimintansa omaan tuote- ja tuotantokehitykseensä. Myös ostajat ostavat mielellään muilla markkinoillla testattuja ohjelmaideoita ja siten pienentävät ostoihinsa liittyviä yleisö- ja liiketoimintariskejä. Suomalaisen sisällöntuotannon lisäksi ovat televisiosisällön vastaanottotavat murroksessa. Johtavat operaattorit lanseerasivat IPTV-palvelut Suomessa ensimmäisen vuosikymmenen lopussa. Yli 60 prosenttia olemassa olevista kiinteistä laajakaistayhteyksistä oli vuoden 2010 lopussa IPTV-kelpoisia yhteyden nopeudella mitattuna. Lisäksi IPTV:n markkinasaturaatio on vielä Suomessa pientä eurooppalaisiin verrokkeihinsa, kuten Ranskaan ja Alankomaihin, nähden. Näiden faktojen valossa voisi kuvitella, että IPTV:n tuleva markkinavaltaus onkin enää vain asiakkaista riippuvaa. IPTV:n kehitystä arvioitaessa on kysyttävä, miksi katselijat haluaisivat vastaanottaa televisiosisältöä sekä IPTV:n muita internetpohjaisia palveluita ensisijaisesti juuri televisiovastaanottimen eikä jonkun muun laitteen kautta. Niinpä IPTV:n kehitystä seuratessa ei tule unohtaa muiden lupaavien teknologioiden mahdollisuuksia televisionkatselijoiden vapaa-ajassa. Niin kutsuttu Over the Top (OTT) televisio voi pitkällä aikavälillä ravistella nykyisiä televisioalan rakenteita enemmän kuin IPTV. Mikäli OTT kehittyy nopeasti varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, voi olla, että suomalainen yleisö siirtyy suoraan kaapeli- ja antennivastaanottimista OTT:hen IPTV:n jäädessä kehityksen alle.

5 5 Esimerkkinä OTT-palvelusta on Pohjoismaiden johtava Video on Demand -/VoDpalvelin, Voddler, saavutti keväällä 2011 miljoonan käyttäjän rajan vain vuosi sen jälkeen kun palvelu oli avattu laajalle yleisölle. Lisäksi esimerkiksi BBC:n iplayer lanseerattiin maailmanlaajuisesti kesällä 2011, ja kasvu on ollut merkittävää erityisesti Australiassa. Keväällä 2012 tiedämme jo, että sisältöalustat kuten Google, YouTube ja Netflix ovat alkaneet tehdä omaa sisällöntuotantoa erottautuakseen sekä perinteisestä tv:stä että muista onlinesisältöalustoista. OTT:n kilpailukyky ihmisten televisionkatselussa perustuukin muun muassa aika- ja laiteriippumattomuuteen, sisällön äärimmäiseen kustomointiin sekä sosiaalisuuteen. Vaikka julkisrahoitteisen television rooli Suomessa on ollut merkittävä historiassamme ja sen asema on edelleen vahvistettu, ei televisioliiketoiminta ole loppujen lopuksi säätely- tai yhtiökohtainen kysymys. Televisioliiketoimina on ennen kaikkea markkinavetoinen ilmiö, jossa kuluttajat ostavat heitä miellyttäviä tuotteita markkinoilta. Verorahoitteinen televisiontuotanto ei ole mediabisnestä, vaan se varmistaa julkishyödykkeeksi mielletyn kansan sivistämisen määriteltyyn rajaan asti. Julkishyödykkeen ulkopuolelle jäävän televisiobisneksen määräävät kansainvälisesti kytkeytyneet ja valppaat katsojat. 2. ALAN RAHOITUSNÄKYMÄT Televisiotoiminnan rahavirtojen kuvaus Television keskeiset rahavirrat on esitetty kuvassa Tv:n alan rahavirrat. Kuvan logiikka on joitain tulkintatapoja lukuun ottamatta sama kuin NAG:n Liikenne- ja viestintäministeriölle vuonna 2009 tekemässä päivityksessä. Esimerkiksi tässä uudessä päivityksessä indie-tuotantoa on kuvattu kokonaisuutena sisältäen perinteisen televisiosisällön lisäksi elokuvien, mainosten sekä yritysten markkinointisisällön tuotannon. Tämän vuoksi indie-tuotannon osuuden arvo on noussut tässä vuonna 2012 tehdyssä päivityksessä. Indie-tuotantoa käsitellään kokonaisuutena, sillä eri sisällöt käyttävät samoja resursseja sekä osaamista. Vastaavasti Ylen ostot suomalaisilta sisällöntuottajilta ovat pienentyneet, mikä on suoraan alentanut sisällöntuotannon määrän tasoa. Kun Ylen rahoitus on taattu tietylle tasolle vuodesta 2013 alkaen, voidaan olettaa, että julkisen palvelun lisäksi Yle suurimpana av-talona tulee edistämään suomalaista sisällöntuotantoa nostamalla ostoja riippumattomilta sisällöntuottajilta. Sisältöjen myynti rahavirtakokonaisuudessa sisältää tv-maksut, mainonnan sekä maksu-tv:n. On huomioitava, että tv-maksukäytännössä on hiljattain tehty poliittinen päätös Yle-verosta, joka pannaan toimeen vuonna Näin ollen vain maksu-tv:n määrän kehitys ja laajakaistaliittymien määrän kehitys ovat aidosti markkinalähtöisiä, kuluttajien kysyntää kuvaavia parametrejä. Nimenomaan näille kuluttajien kysyntää arvioiville parametreille tulisi antaa painoarvoa arvioitaessa television houkuttelevuutta ja asemaa ihmisten vapaaajassa tulevaisuudessa.

6 6

7 7 Markkinointiviestinnän määrän kehitys Tätä pitää vielä muokata PowerPointissa. Suomen mainontamedioiden yhteenlaskettu arvo sekä medioiden väliset voimasuhteet ovat muuttuneet. Pitkän ajan trendiin vaikuttaa mainosalan perinpohjainen rakennemuutos ja lyhyemmän aikavälin tasomuutoksiin suhdannevaihtelut. Mediamainonnan kokonaisarvo kasvoi tasaisesti 2000-luvun alusta vielä vuoteen 2008, jonka jälkeen se tippui lähes 15 prosenttia vuonna Vuoden 2010 luku kuitenkin osoittaa, että ala on toipumassa taantumasta pitkän ajan trendin tasolle. Television osuus kokonaisarvosta on ollut euromääräisestä tasosta riippumatta viidesosan viimeisen kymmenen vuoden ajan. Verkkomainonta sen sijaan kasvoi voimakkaasti ja vielä Verkkomainonta on kasvanut sekä uusilla markkinavaltauksilla että painetun median kustannuksella onhan painetun median vuosittainen kasvuprosentti negatiivinen, -10,6 %. Verkkomainonnan arvon kasvu tarkoittaa erittäin kovaa kasvua sen volyymissä, koska verkkomainonnan yksikköhinta on hyvin matala esimerkiksi painettuun mediaan verrattuna. Sen vuoksi olisi mielenkiintoista selvittää mainonnan volyymien muutoksia. Verkkomainonnan hyötyjä muihin medioihin nähden ovat muun muassa kohdennettavuus, alemmat kontaktihinnat, mitattavuus ja mainonnan jatkuva säätäminen. Myös mainonnan mobiilius on verkkomainonnan merkittävä kilpailuetu. Verkkomainonnan lisääntyminen on uhka suomalaiselle mainonnalle, sillä sen tuotanto ja suunnittelu on paikasta riippumatonta. Vuosittainen kasvuprosentti CAGR CAGR Mediamainonta yht. 4,9 % -4,6 % Muu mediamainonta 3,7 % -1,6 % Verkkomainonta 46,6 % 17,6 % Televisio 4,9 % -0,4 % Lehdet 2,7 % -10,6 % Lähde: Tilastokeskus 80 % Markkinointiviestinnän määrän kehitys , suhteellisesti 70 % 60 % 50 % Lehdet 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Lähde: Tilastokeskus Televisiotoiminnan tuotot Televisio Verkkomainonta Muu mediamainonta Media-alan rakennemuutoksen vuoksi myös television rahoitusrakenne on muuttunut vuosituhannen ensimmäisen kymmenen aikana. Vuosituhannen

8 8 ensimmäisellä puoliskolla televisiotoiminnan kokonaistuotot kasvoivat kiitettävästi, mutta kasvu on vastaavasti hidastunut tultaessa vuosikymmenen toiselle puoliskolle. Maksu-tv:n tuotot ovat kasvaneet suhteellisesti eniten. Esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan suhteutettuna Suomen maksutelevisiolla on vielä kasvupotentiaalia erityisesti, jos tietyntyyppistä sisältöä, kuten urheilua, siirretään maksullisiin vastaanottimiin. Mainonnan hillitty kasvu taittui puolestaan laskuun vuonna IPTV:n vähittäinen lisääntyminen ja sitä kautta verkkomainonnan hyödyt, kuten parempi kohdennettavuus ja reaaliaikaisuus, saattavat lisätä mainonnan tuottoja tämän vuosikymmenen aikana. Julkinen rahoitus on taattu vuodesta 2013 eteenpäin, sillä joulukuussa 2011 eduskunta hyväksyi progressiivisen Yle-veron, joka korvaa nykyisen ja ontuvan televisiomaksukäytännön sekä suunnitellun mediamaksun. Kun julkinen rahoitusmalli stabiloituu lähitulevaisuudessa, kaupallisen television rahoitusmalli puolestaan muuttuu huomattavasti erityisesti internetin vaikutusten vuoksi. Liikevaihto + 55 M Henkilöstö - 15 Liikevaihto + 10 M Henkilöstö (1) = Yleisradio, Sanoma Entertainment Finland, MTV Media, SBS Finland (2) = Zodiak, Fremantlemedia Finland, Blue Media, Metronome Film & Television, Filmiteollisuus-konserni, Solar Films, Matila Röhr Nordisk (3) = Viasat Finland, Canal Digital Finland, Plus TV NAG on estimoinut osan yhtiökohtaisista luvuista historiallisten lukujen perusteella, mikäli niitä ei ole ollut julkisesti saatavilla. Liikevaihto + 65 M Henkilöstö KOTIMAINEN OHJELMANTUOTANTO JA SEN KEHITYS Kotimainen ohjelmantuotanto ja sen kehitys Suomalainen sisällöntuotanto jakautuu in-house- ja indie-tuotantoon. Yle käytännössä muodostaa yksin in-house-tuotannon. MTV:llä on nimellinen osa Suomen in-house tuotannosta, joka pääasiassa muodostuu yhtiön toimittamien uutisten tuotantotekniikasta. Sisällöllisen ja teknisen indie-tuotannon arvo on samaa suuruusluokkaa in-house-tuotannon kanssa. Indie-tuotannon jakautuminen varsinaiseen tv-sisältöön ja muuhun sisältöön perustuu tuotannon rahoitukseen. Esimerkiksi indie-tuotanto, joka on Suomen Elokuvasäätiön tai televisioyhtiöiden esitysoikeuksien rahoittamaa, voidaan sijoittaa muuhun sisältöön sen ollessa elokuvatuotantoa. Myös suurimmat teleoperaattorit, kuten Elisa ja Sonera, tulevat olemaan indietuotannon suoria ostajia. He hakevat konsepteihinsa juuri heidän tilaajilleen sopivaa sisältöä, mikä on vaivattomammin ja edullisemmin toteutettavissa

9 9 suorana hankintana sisällöntuottajilta sen sijaan, että käytettäisiin tv-yhtiöitä välittäjinä. Sisällöntuotannon rakenne Suomessa Sisällöntuotanto (sisältö ja tekninen) In-house-tuotanto ~ 180 M Indie-tuotanto ~ M * Yle ~180 M MTV ~2-3 M Tv-yhtiöiden rahoittama sisältö ~ 50 % Muu sisältö ~ 50 % *Indie-tuotanto on jaettu varsinaiseen tv-sisältöön ja muuhun sisältöön niihin kohdistuvan rahoituksen perusteella. Muu sisältö käsittää mm. elokuvatuotannon, nettisisällön ja yritysten promootiovideot.

10 10 Indie-sisällöntuotannon kehitys ja asema Suomessa Suomalainen inde-sisällöntuotanto on perinteisesti ollut ostajavetoista. Markkinoilla on ollut kolme ostajaa, Yle, MTV sekä Nelonen. Kunkin niistä ostot indiemarkkinoilta ovat olleet samaa luokkaa. Parin viime vuoden aikana Ylen ostot ovat vähentyneet noin 20 miljoonan euron vuositasolta noin puoleen. Muutos on kohdistunut toimijoihin epätasaisesti ja muuttanut olennaisesti jo valmiiksi herkkiä kysyntä-tarjonta-suhteita. Kahden ostajan, MTV:n ja Nelosen, vahvistunut asema markkinoilla on vahvistanut niiden ostovoimaa indiesisällöntuottajiin nähden, joiden asema on selvästi heikentynyt. Kun Ylen rahoitus vahvistuu ja varmistuu seuraavien vuosien aikana, Yle on suunnitellut palauttavansa indie-ostot aikaisemmalle tasolle. SuomiTVn muuttuminen Murdochin Fox International Channelsin omistukseen tuo uuden toimijan TVmarkkinalla, mutta muutokset katselussa ovat olleet suomessa erittäin pieniä, joten oletamme myös tämän vaikutuksen suomalaiseen sisällöin tuotantoon jäävään marginaaliseksi. Ylen heikentynyttä asemaa ostajana indie-markkinoilla ovat korvanneet uudet toimijat. Merkittävä osa tästä uudesta, korvaavasta tuotannosta on maksutelevisiolle tehtyä, nyt valtaosaltaan urheilutuotantoa. Tämä urheilutuotanto on ollut lähinnä teknistä tuotantoa. Urheilutapahtumien tuottaminen maksukanaville on lisännyt investointeja ulkotuotantokalustoon ja luonut uuden tuotantorakenteen. Tämä päivitys käsittää indie-tuotannon perinteisen televisiosisällön tuotannon lisäksi elokuva-, mainos-, sekä yritysten promootiotuotantona. Tämä televisiosisällön ulkopuolinen indietuotanto on arvoltaan yhtä suuri kuin televisiorahoitteinen tuotanto. Indie-tuotantoa katsotaan siis ostonäkökulman sijaan nimenomaan tuottajanäkökulmasta. Suomessa indie-tuotannon (sekä sisällön- että teknisen) arvo on noin 160 miljoonaa euroa, josta sisällöntuotannolle kuuluu noin 135 ja tekniselle tuotannolle 38 miljoonaa euroa (sisältää Ylen tuotantokaluston käyttöä 5-8 M Ylen ja indie-yhtiöiden yhteishankkeissa). Sisällön- ja teknisessä tuotannossa on noin 10 miljoonaa euroa yhtiöiden liikevaihtojen päällekkäisyyttä. Koska suomalaisella sisällöntuotannolla on pienet sisämarkkinat ja heikot markkinat kansallisten rajojemme ulkopuolella, voisi olla järkevää, että sisällöntuottajat koordinoisivat teknisen tuotannon yhteisiä resursseja ja keskittyisivät luomaan ohjelmaformaatteja, joilla olisi kysyntää myös ulkomailla. Suomalaisten sisällöntuottajien fuusioiduttua kansainvälisten mediatalojen kanssa on kansainvälisiä formaatteja räätälöity suomalaisten katsojien makuun suomalaisen ohjelmasisällön kustannuksella. Toisaalta kansainvälisten mediatalojen kanssa liittoutuminen tuonee suomalaisille sisällöntuottajille mittakaava- ja rinnakkaistuotantoetuja. Parempaan teknologiaan voidaan investoida, sillä teknologiasta hyötyy useampi televisioproduktio. Toisaalta etuja saavutetaan, kun samaa teknologiaa käytetään sekä televisio- että esimerkiksi verkkosisällön tuotantoon. Kaikki suomalaiset tv-yhtiöt, perinteiset, uudet, alalle juuri tulevat, FTA ja paytv:t, pitävät kotimaista sisältöä kriittisenä kilpailuetuna tai -tekijänä, jota ilman ei markkinoilla voi menestyä. Tämä näkyy markkinoilla lähinnä volyymien kasvuna. Markkinan arvo on kasvanut selvästi hitaammin. Ilmiön selityksenä on kolme tekijää

11 11 1. Yle on vähentänyt ostojaan uusien toimijoiden ostojen suuruutta vastaavalla summalla. Jää nähtäväksi, kuinka suurelta osalta ja millä aikataululla YLE palauttaa ostojensa tason. 2. Ylen ostojen olennainen väheneminen on muuttanut kysyntätarjontasuhteita siten, että muiden ostajien neuvotteluvoima on kasvanut ja tämä taas on olennaisesti alentanut hintoja. 3. Indie-yhtiöiden ammattitaito ja tuotannollinen osaaminen ovat kasvaneet ja parantaneet tuotannollista tehokkuutta, mikä on voitu siirtää hintoihin. Myös formaattiohjelmien osuus ostoista on kasvanut, mikä on mittakaavaetujen vuoksi mahdollistanut alemmat yksikköhinnat. Muiden toimijoiden kuin YLE:n ostojen arvon ei oleteta lähivuosina merkittävästi kasvavan, mutta uusien ja uudistuvien sisältöjen ja tuotantotapojen mukana kenttä voi muuttua selvästi. Katseluosuudet yhtiöittäin ja kanavittain Yle, MTV ja Nelonen ovat kolme suurinta televisioyhtiötä myös katseluosuuksilla mitattuna. Ylen ja MTV:n osuudet ovat pysyneet suhteellisen tasaisina , kun taas Nelosen osuus on trendinomaisesti kasvanut. Kasvu johtunee uusien mainoskanavien, JIMin ja LIVin, lanseerauksista vuosina 2007 ja Pienempien mainoskanavien yhteenlaskettu katseluosuus on laskenut Mikäli internetin kehitys television substituutiksi jatkuu, niiden kanavien, joiden sisällöntarjonta vastaa internetistä helposti saatavia kansainvälisiä sisältöjä, osuus pienennee tulevaisuudessa. Tällaisia kansainvälisiä ja ajasta riippumattomia ohjelmasisältöjä tarjoavat tällä hetkellä esimerkiksi Nelosen JIM ja LIV. Kanavien katselumäärät yhtiöittäin, % katselusta 11,2 9,9 9,3 9,4 10,3 11,8 14,1 14,8 15,1 15,0 32,9 31,3 32,1 30,3 30,3 Muut yhteensä Nelonen MTV 44,1 44,7 43,8 45,2 44, YLE Lähde: Finnpanel

12 12

13 13 4. LAAJAKAISTALIITTYMÄT ALUSTOITTAIN JA LAAJAKAISTAN KÄYTÖN KEHITYS TELEVISION KATSELUSSA Laajakaistaliittymien käytön kehitys Suomessa Kaikkien laajakaistaliittymien yhteenlaskettu määrä on kasvanut tasaisesti koko ensimmäisen vuosikymmenen ajan, mutta kuten kuva Kiinteiden ja mobiililaajakaistaliittymien määrän kehitys osoittaa, kiinteiden laajakaistaliittymien määrä on itse asiassa laskenut mobiililaajakaistojen kasvun kustannuksella ainakin vuoteen 2010 asti. Televisionkatselun kannalta juurikin kiinteät laajakaistayhteydet ovat relevantteja, sillä nykyisenkaltaista televisiosisältöä ei pääsääntöisesti katsota mobiilisti. On toki huomioitava, että televisiosisältöä voidaan vastaanottaa mobiileista laitteista, kuten matkapuhelimista ja tableteista. Itse katselutilanne on kuitenkin staattinen, ja näin ollen paras yhteys usein kiinteästä laajakaistasta peräisin. Laajakaistaliittymien määrä Suomessa , 1000 kpl Lähteet: Viestintävirasto, Tilastokeskus, tiede- ja teknologiatilastot Kiinteiden ja mobiilien laajakaistaliittymien määrän kehitys , kpl yht Teleoperaattoreiden markkinat ovat suhteellisen kypsät, erityisesti matkapuhelinliittymien Laajakaistayhteyksien osalta. yht. Nyt markkinaosuudet teleoperaattorit pyrkivät 2010 erottautumaan muun muassa laajakaistapalveluillaan sekä niihin kytkeytyvillä IPTV-paketeilla. yht Laajakaistayhteyksien Muut Finnet markkinajohtaja, Elisa, lanseerasi Elisa Viihteen huhtikuussa 2009 ja Sonera noin 3 % vuotta myöhemmin, 8 % maaliskuussa Mobiili Elisa ja TeliaSonera ovat jossain määrin pystyneet kasvattamaan laajakaistamarkkinaosuuksiaan DNA:han nähden IPTV-palveluillaan. Toisaalta IPTV oli vielä vuonna 2010 lapsenkengissään, joten sen vaikutuksia ei voida 2010-luvun Elisa tiedoista selvittää Kiinteä DNA 34 % 23 % Lähde: Viestintäviraston Markkinakatsaus 1/2011 Huom. Kiinteään laajakaistaan sisällytetään DSL, kiinteistö- ja taloyhtiöliittymä, kaapelimodeemi, langaton kiinteä laajakaista, FTTH ja "muut". Kiinteä TeliaSonera 32 % Lähde: Viestintävirasto Markkinakatsaus 1/2011

14 14

15 15 Laajakaistan käyttö television katselussa Viestintäviraston Markkinakatsauksen 1/2011 mukaan IPTV:n osuus ensisijaisista tv-lähetyksen vastaanottotavoista oli vuoden 2010 lopussa kaksi prosenttia. Tilastoa on syytä tulkita kriittisesti, sillä ensisijaisen asunnon televisiovastaanotin ei välttämättä ole se vastaanotin, joka on ensisijainen katseluminuutteina mitattuna. Mikäli vastaanottotavat tilastoitaisiin katseluajan mukaan, tilaston voimasuhteet muuttuisivat. Esimerkiksi IPTV:n hankkineen televisioharrastajan voisi olettaa katselevan minuuttimääräisesti enemmän televisiota kuin kaapelikerrostalon keskimääräisen katselijan. Televisiolähetysten vastaanottotavat, % IPTV Satelliitti 1 2 IPTV: Antenni Kaapeli 5/ /2010 3/2012* Huom. Tässä tilastossa antenni- ja kaapelikatselu summautuvat sataan. *NAG:n arvio Lähde: Viestintäviraston Markkinakatsaus 1/2011 Teoriassa IPTV:n katselu vaatii yli neljän megabitin yhteysnopeutta. Alla olevan kuvan Laajakaistaliittymien jakautuminen nopeusluokittain 2010, % mukaan kumulatiivisesti lähes 60 % kaikista kiinteistä laajakaistayhteyksistä Suomessa olisi soveltunut IPTV:n katseluun vuoden 2010 lopussa. Voidaan näin ollen päätellä, että suomalaiset kotitaloudet maksavat jo IPTV:n vaatimista yhteyksistä. Käytännössä Elisa ja Sonera tarjoavat IPTV-palveluissaan enintään 24 megabitin nimellistä nopeutta. Olemassaoleva laajakaistayhteys madaltanee kynnystä siirtyä perinteisistä tv-vastaanottimista IPTV:hen, mikäli IPTV muuten täyttää katselijoiden vaatimukset. Toisaalta on myös huomioitava, ettei laajakaistaverkko ole kaikilla Suomen alueilla tarpeeksi hyvässä kunnossa IPTV:n katseluun. Laajakaistaliittymien jakautuminen nopeusluokittain 2010, % Nopeus x, Mbit/s Mobiililaajakaistaliittymät Kiinteät laajakaistaliittymät Kaikki laajakaistaliittymät x < x < x > x < x < x < x Lähde: Viestintäviraston Markkinakatsaus 1 / 2011

16 16 Suomessa IPTV-toiminta alkoi minimaalisilla volyymeillä, mutta vasta vuosina 2009 ja 2010 johtavat teleoperaattorit, Elisa ja Sonera, lanseerasivat heidän IPTV-palvelunsa. Vuoden 2010 lopussa 2 prosenttia kotitalouksien ensisijaisista televisiovastaanottimista oli IPTV-vastaanottimia. Koska palveluntarjoajat eivät julkaise tarkkoja lukujaan, emme tiedä tarkasti tämänhetkistä absoluuttista IPTV-tilaajamäärää Suomessa. NAG kuitenkin arvioi saatavilla olevien tietojen perusteella, että IPTV-tilaajia olisi tällä hetkellä 3/2012 noin eli noin 8 % kaikista kotitalouksista. NAG määrittelee arvioissaan IPTV-tilaajan joko kotitaloudeksi, joka vastaanottaa kaiken IPTV-sisällön laajakaistan kautta tai kotitaloudeksi, joka vastaanottaa peruskanavat kaapelin kautta ja IPTV:n eksklusiivisen sisällön laajakaistan yli. Tilaajamäärä kasvanee, sillä tällä hetkellä operaattorit myyvät laajakaistayhteyksiään päivittäville asiakkailleen IPTV-pakettia pelkän laajakaistayhteyden sijaan. Tulevaisuuden Suomessa voi olla niin, että peruskanavia katsellaan kaapeliyhteyksien lisäksi terrestriaalin kautta ja IPTV:n eksklusiivista sisältöä esimerkiksi 4G:n kautta. Suuressa mittakaavassa 4Gjaettuna kaistana asettaa tällaiselle toiminnalle teknistaloudellisia rajoitteita. IPTV-tilaajien lukumäärä kymmenessä johtavassa IPTV-maassa, miljoonaa Kasvu Ranska 8,56 10,26 19,9 % Kiina 6,53 10,00 53,2 % Yhdysvallat 5,64 7,30 29,4 % Etelä-Korea 2,37 3,65 54,0 % Japani 1,77 2,21 24,9 % Saksa 1,12 1,51 34,8 % Belgia 0,75 0,98 30,0 % Espanja 0,80 0,86 7,4 % Italia 0,83 0,82-1,3 % Ruotsi 0,65 0,77 18,5 % Lähde: broadbandtvnews.com /