Tutkimuksia työmarkkinakitkoista, teknisestä kehityksestä ja makrotaloudellisista vaihteluista*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 104. vsk. 1/2008 Tutkimuksia työmarkkinakitkoista, teknisestä kehityksestä ja makrotaloudellisista vaihteluista* Juuso Vanhala VTT, ekonomisti suomen Pankki * Tämä kirjoitus esittelee Helsingin yliopistossa tarkastettua väitöskirjaani Essays on Labor Market Frictions, Technological Change and Macroeconomic Fluctuations. Vastaväittäjänä oli professori Espen Moen (Norwegian School of Management) ja kustoksena professori Klaus Kultti (Helsingin yliopisto). l aajamittaiseen ja jatkuvaan talouden rakenteelliseen uudistumiseen, työpaikkojen jatkuvaan syntymiseen ja tuhoutumiseen viitataan usein schumpeteriläisellä luovan tuhon käsitteellä. ihanteellisesti luovassa tuhossa tuotantoyksiköt tuhoutuvat ja tuotannontekijät vapautuvat tuottavampaan käyttöön, yritykset ja työntekijät yhdistyvät aiempaa tuottavammin, jolloin talous toimii aiempaa tehokkaammin ja tuottavammin. kun tuotantorakenteen uudistumiseen liittyy kitkaa ja jäykkyyksiä, todellisuus ei ole näin joustava. esimerkiksi euroalueella työttömyysaste oli vuonna 2006 noin 7,5 %jasamaan aikaan yritykset ilmoittivat rekrytointiongelmista. tämä samanaikainen tyydyttämätön työn kysyntä ja tarjonta viittaa työmarkkinoiden kohtaanto ongelmiin. työmarkkinoilla virrat työttömyyteen ja sieltä ulos ovat varsin merkittäviä, vaikka muutokset työttömyysasteessa ovatkin suhteellisen pieniä. oecd maissa virrat niin työttömyyteen kuinsieltä ulos ovat tyypillisesti vuositasolla noin 10 prosenttia työvoimasta. etsintä ja kohtaantomalleissa rakenteelliseen uudistumiseen ja uudelleen allokaatioon liittyviin kitkoihin suhtaudutaan vakavasti. Peter diamondin (1982), dale Mortensenin (1982) ja Christopher Pissaridesin (1985) tutkimukset johtivat tasapainotyöttömyyden malleihin, joista on tullut työmarkkinoiden tutkimuksessa yleisimmin käytetty teoreettinen kehikko. sen sijaan että mallissa keskityttäisiin työn reaalipalkkakustannuksiin ja työn kysynnän määrään, diamond Mortensen Pissarides mallissa keskeisen sijan saavat talouden jatkuvaan rakenteelliseen uudistumiseen liittyvät työmarkkinavirrat ja kitkat. työmarkkinoiden kohtaantomallien useiden realististen piirteiden ja kohtuullisen helpon muokattavuuden ansiosta niitä on alettu aivan viime vuosina sisällyttää myös makrotaloudellisiin malleihin, muun muassa uuskeynesiläisiin dsge mallei 12

2 KAK 1/2008 hin, joissa työmarkkinat on perinteisesti mallinnettu jokseenkin puutteellisellatavalla. Monista makromalleistahan puuttuu kokonaan työttömyys. Väitöskirjani liittyy kolmeen viime aikoina aktiivisesti tutkittuun etsintä kohtaantomallien sovellusalueeseen. ensimmäiset kaksi esseetä liittyvät pitkän aikavälin talouskasvuun ja tekniseen kehitykseen sekä työmarkkinoiden vuorovaikutukseen; kolmas essee puolestaan tarkastelee työmarkkinakitkoja lyhyen aikavälin makrotaloudellisten vaihteluiden näkökulmasta. Vaikka esseissä analysoidaan työmarkkinoilla tapahtuvaa jatkuvaa uudelleen allokoitumista niin pitkän kuin lyhyen aikavälin näkökulmasta, säilyy niissä yhteinen työmarkkinoiden kehitykseen liittyvä tekijä: työttömyys kuuluu aina jossain määrin uudelleenallokaation luonteeseen. ensimmäisessä esseessä tarkastellaan tekniseen kehitykseen perustuvan talouskasvun vaikutuksia työttömyyteenniin sanotun vuosikertamallin avulla. tekninen kehitys johtaa vuosikertamallissa uusien työpaikkojen syntymiseen ja vanhojen tuhoutumiseen (luovaan tuhoon), kun uudet teknologiavuosikerrat syrjäyttävät edeltäjiään. aiemmassa kirjallisuudessa esiintyneen pääoman vanhenemisvaikutuksen lisäksi tässä tutkimuksessa huomioidaan teknisen kehityksen vaikutus työnhakijoiden osaamisen ja avoinna olevien työpaikkojen osaamisvaatimusten väliseen kohtaantoon. osaamisen kohtaamattomuus on tyypillistä, kun uusien työpaikkojen tuotantoteknologiat ja niihin liittyvät osaamisvaatimukset poikkeavat työnhakijoiden aiempien työpaikkojen tyypillisesti vanhemmista tuotantoteknologiavuosikerroista ja niihin liittyvästä teknologiaspesifistä osaamisesta. esimerkiksi talouden tuotantorakenteen muuttuessa osa työntekijöistä saattaa joutua vaihtamaan alaa, tai pienemmässä mittakaavassa, yritysten välillä saattaa olla eroja vaikkapa tietotekniikan hyödyntämisessä. Vuosikertakohtaantomallien perustuloksen mukaan teknisen kehityksen nopeutuminen tyypillisesti kasvattaa tasapainotyöttömyyttä (aghion ja howitt 1994; Mortensen ja Pissarides 1998). Vuosikertamallissa aiempia vuosikertoja tuottavampaa teknologiaa käyttävät ja korkeampia palkkoja maksavat uudet yritykset syrjäyttävät edeltäjiään. Vanhempien yritysten kannattavuus heikkenee, koska palkat nousevat niissäkin, heijastaen uusien työpaikkojen tuomia vaihtoehtoisia, paremmin palkattuja mahdollisuuksia työntekijöille. näissä malleissa oletetaan, että vanhojen työpaikkojen työntekijät soveltuvat täysin uusiin työpaikkoihin, joten vanhojen yritysten on korotettava palkkoja pitääkseen kiinni työntekijöistään. kasvavat palkkakustannukset heikentävät yritysten kannattavuutta ja johtavat suurempaan työpaikkojen tuhoutumiseen ja korkeampaantyöttömyyteen. nopeasti nousevien palkkojen hintana ovat lyhyemmät työsuhteet ja korkeampi työttömyys. Väitöskirjan ensimmäisessä esseessä kohtaantomallin vuosikerta ajattelu laajennetaan fyysisen pääoman lisäksi koskemaan myös inhimillistä pääomaa. työntekijät kartuttavat töissä ollessaan inhimillistä pääomaa, mutta tämä osaaminen on spesifiä työpaikan tuotantoteknologialle, jolloin työssä karttunut kokemus ei ole täysin siirrettävissä tai relevanttia uusissa työpaikoissa. työsuhteen päättyessä työntekijöistä tulee työttömiä ja he alkavat etsiä uutta työpaikkaa. uuteen työpaikkaan soveltuva osaaminen riippuu uuden ja vanhan työpaikan käyttämän tuotantoteknologian välisestä teknologisesta etäisyydestä. työttömyyden aikana työntekijän inhimillinen pääoma rapautuu. 10

3 Juuso Vanhala tässä mallissa inhimillisen pääoman vuosikertaspesifisyys hillitsee vanhojen työpaikkavuosikertojen palkkojen nousua suhteessa uusientyöpaikkojen palkkoihin. kun työntekijöiden relevantti osaaminen suhteessa uusiin työpaikkavuosikertoihin ajan kuluessa rapautuu, työntekijän tuottavuus ja ansionäkymät uusissa työpaikoissa heikkenevät. hitaampi palkkakehitys pidentää yritysten kannattavaa elinikää ja johtaa vähäisempään työpaikkojen tuhoutumiseen ja alhaisempaan työttömyyteen. työssä tarkastellaan työpaikkojen syntymistä ja tuhoutumista käyttäen erilaisia oletuksia teknisen kehityksen ja osaamisen rapautumisen välisestä suhteesta. analyysin johtopäätös on, että vuosikertamallin tulokset kääntyvät päinvastaisiksi, kun työntekijöiden inhimillinen pääoma on riittävän spesifiä ja osaamisen rapautuminen nopeaa. teknisen kehityksen nopeutuminen johtaa työttömyyden laskuun, joskin sen hintana on maltillisempi palkkakehitys. toisessa esseessä tutkitaan teknisen kehityksen vaikutusta työntekijöiden työllistymiseen koulutustaan vastaavasti sekä työttömyyden kohdentumisen jakautumiseen työntekijöiden välillä, joilla on erilainen koulutustaso. tutkimus liittyy oecd maissa viime vuosikymmeninä tapahtuneeseen rakenteelliseen muutokseen niin osaamisen kysynnässä kuin sen tarjonnassa. Yhtäältä osaamisen kysyntä on kasvanut voimakkaasti, muun muassa osaamiseen painottuvan teknisen kehityksen vetämänä. toisaalta osaamisen tarjonta on oecdmaissa kasvanut, kun yhä suuremmalla osalla työntekijöitä on toisen asteen koulutus. samanaikaisesti osaamiseen liittyvät kohtaanto ongelmat ovat kasvaneet, kun yritykset ilmoittavat sopivan työvoiman puutteesta ja joissakin maissa ylikoulutus on noussut työmarkkinoilla keskeisesti vaikuttavaksi ilmiöksi. esseessä tutkitaan yritysten ja työntekijöiden allokoitumista työmarkkinoilla kohtaantomallissa, jossa sekä yritysten että työntekijöiden puolella markkinoita on heterogeenisuutta. james albrechtin ja susan Vromanin (2002) kohtaantomallissa tarkastellaan yritysten vakanssien allokoimista korkean ja matalan tuottavuuden työpaikkojen välillä ja toisessa esseessä heidän tutkimustaan laajennetaan lisäämällä malliin työntekijöiden kouluttautumispäätös matalamman ja korkeamman koulutusasteen välillä. tutkimuksessa minimiosaamisvaatimuksilla on keskeinen sija. Matalamman koulutustason työntekijöidenoletetaan soveltuvan ainoastaan työpaikkoihin, joissa vaaditaan matalampaa koulutustasoa. korkeammin koulutetut työntekijät puolestaan soveltuvat sekä työpaikkoihin, joissa vaaditaan korkeampaa koulutustasoa, että työpaikkoihin, joissa vaaditaan matalampaa koulutustasoa. korkeammin koulutetut eivät kuitenkaan ole matalammin koulutettuja tuottavampia matalamman koulutustason vaativissa työpaikoissa. työmarkkinakitkojen vallitessa korkeammin koulutetut kilpailevat myös matalamman koulutuksen vaativilla työmarkkinoilla, jolloin nämä työmarkkinat tulevat kireimmiksi myös matalammin koulutetuille. tekninen kehitys johtaa mallissa tuottavuuserojen kasvuun työpaikkojen välillä sekä korkeamman koulutustason hankkimisen kustannuksen kasvuun. nämä vaikutukset heijastuvat niin palkkoihin kuin erityyppisten työntekijöiden ja työpaikkojen tarjontaan. teknisen kehityksen vaikutus työllistymisen ja työttömyyden kohdentumiseen eri koulutusasteen työntekijöiden välillä riippuu mallissa keskeisesti koulutuskustannuksista, joista tutkimuksessa esite 11

4 KAK 1/2008 tään eri oletuksia. sen sijaan työttömyysasteen muutoksiin teknisellä kehityksellä ja koulutuskustannuksilla on mallissa vähäinen merkitys. Mallia laajennetaan käsittämään myös työntekijöiden valinta työmarkkinoille osallistumisesta. laajennettu malli tukee kirjallisuudessa esitettyä väittämää, jonka mukaan työttömyysasteen informatiivisuus työmarkkinoiden tilasta on pitkällä aikavälillä vähentynyt. osaamispainotteisella teknisellä kehityksellä on suhteellisen pieni merkitys työttömyysasteen muutoksille, mutta sen vaikutus osallistumisasteeseen on suurempi. useimmissa mallinnetuissa skenaarioissa osallistumisaste laskee. Yhteenvetona voi todeta, että mallin perusteella kokonaistyöttömyysaste antaa varsin epätäydellisen kuvan teknisen kehityksen vaikutuksista työmarkkinoiden tilaan. kolmannessa esseessä tarkastellaan työmarkkinakitkoja lyhyemmän aikavälin näkökulmasta tutkimalla palkkaverojen ja työmarkkinakitkojen vaikutuksia työllisyyteen ja makrotaloudellisten sokkien välittymiseen. tutkimus liittyy kahteen viimevuosina aktiivisesti tutkittuun teemaan: ensinnäkin se liittyy robert shimerin (2005) käynnistämään keskusteluun, joka koskee Mortensen Pissarides mallin kvantitatiivisesti epätyydyttävää suorituskykyä. tyypillisesti palkat ovat Mortensen Pissaridesmallissa hyvin sensitiivisiä eksogeenisille sokeille, jolloin vaihtelut mallin muissa muuttujissa jäävät varsin vaatimattomiksi. empiirinen evidenssi osoittaa kuitenkin muun muassa vakanssien ja työttömyysasteen vaihteluiden olevan varsin merkittäviä. toiseksi uuskeynesiläisiä makromalleja on kritisoitu niiden tuottaman vähäisen persistenssin vuoksi, ja siihen on tarjottu työmarkkinakitkoja lääkkeeksi (katso esimerkiksi trigari 2005, Walsh 2005). tutkimuksessa tarkastellaan ensiksi veroinstrumenttien vaikutuksia työmarkkinoiden tasapainoon, muun muassa työttömyysasteeseen, palkkoihin ja työpaikkavirtoihin. toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan veroinstrumenttien vaikutuksia makrotaloudellisten sokkien välittymiseen. Veroinstrumentit määräävät sen kuinka suuri osa sokeista välittyy palkkoihin ja kuinka suuri osa työpaikkojen syntymiseen ja tuhoutumiseen. tutkimuksessa osoitetaan, että veroprogression kiristämisen vaikutukset ovat sensitiivisiä lähtökohtana olevan verotuksen progression asteelle. kun verotus on alun perin progressiivista, progression kiristäminen on haitallista niin työllisyyden kuin kokonaistuotannon kannalta, ja talouden herkkyys sokkeihinkasvaa.kun verotusonalun perinsuhteellista, sen kiristäminen on hyväksi niin työllisyyden kuin kokonaistuotannon kannalta, ja talouden herkkyys sokkeihin vähenee. Mallissa osoitetaan, että positiivisella marginaaliverolla voidaan Mortensen Pissaridesmallissa parantaa liiallisesta palkkojen volatiilisuudesta johtuvaa mallin heikkoa kvantitatiivista suorituskykyä. keskeinen vaikutus mallissa on marginaaliverolla, joka vähentää palkkojen sensitiivisyyttä eksogeenisille sokeille. Verolla on mallissa vastaava vaikutus kuin työntekijöiden neuvotteluvoiman vähentämisellä. Marginaaliveron noustessa ja palkkajäykkyyden kasvaessa eksogeenisten sokkien vaikutukset siirtyvät työmarkkinoiden muille sopeutumismarginaaleille, työpaikkavirtoihin ja siten työttömyysasteeseen. tässä tutkimuksessa veroprogression avulla saavutetaan kvalitatiivisesti samantyyppinen palkkoja jäykistävä vaikutus Mortensen Pissarides malliin kuin monien käyttämällä palkkoja jäykistävällä ad hoc palkkanormilla. 12

5 Juuso Vanhala kirjallisuus aghion, P. ja howitt, P. (1994), Growth and unemployment, Review of Economic Studies 61: albrecht, j. ja Vroman, s. (2002), a Matching Model with endogenous skill requirements, International Economic Review 43: diamond, P.a. (1982), Wage determination and efficiency in search equilibrium, The Review of Economic Studies 49: Mortensen, d.t. japissarides, C.a. (1998), technological progress, job creation and job destruction, Review of Economic Dynamics 1: Pissarides, C.a. (1985), short run equilibrium dynamics of unemployment, vacancies and real wages, The American Economic Review 75: shimer, r.(2005), the Cyclical Behavior of equilibrium unemployment and Vacancies, The American Economic Review 95: trigari, a. (2004), equilibrium unemployment, job lows and inflation dynamics, european Central Bank Working Paper no Walsh, C.e. (2005), labor Market search, sticky Prices and interest rate Policies, Review of Economic Dynamics 8: