2 JOHDANTO. Tutkimusalueen sijainti, kulkuyhteydet ja luonnonolo t

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Väli-Suomen aluetoimist o M19/2434 3L.21:28/1/10 Koskee : , , 06 RANTSILA-RUUKKI Honkisalo-Rasinperä-Rankine n Kaj Västi SINKKI- JA KUPARIMALMITUTKIMUKSET RANTSILAN HONKISALON JA RUUKI N RANKISEN KYLÄN VÄLISELLÄ VYÖHYKKEELLÄ VUOSIEN VÄLISEN Ä AIKANA

2 SISÄLLYSLUETTELO : JOHDANTO 2 Tutkimusalueen sijainti, kulkuyhteydet ja luonnonolot 2 Aikaisemmat tutkimukset ja tutkimusten tausta 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET 4 Geofysikaaliset mittaukset 4 Geokemialliset tutkimukset 4 Monttututkimukset 5 Lohkare-etsinnät 5 Kairaukset 5 TUTKIMUSTULOKSET 7 Geofysikaaliset mittaustulokset 7 Geokemialliset tulokset 8 Kairaustulokset 9 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIASTA 9 Kallioperän yleispiirteet 9 Suprakrustiset kivilajit Kvartsi-maasälpägneissi Diopsidigneissi Kiillegneissi Mustaliuske Diopsidikarsi, diopsidi-tremoliittikarsi Amfiboliitti, diopsidiamfiboliitti Kummingtoniitti-hypersteenigneissi Kordieriittigneissi Kloriittigneissi Muskoviittigneissi Plagioklaasiporfyyri Breksia 13 Juonikivet 14 TUTKIMUSTEN TULKINTAA JA ARVIOINTIA 14 KIRJALLISUUS VIITTEET 16 LIITTEET LIITTYY-AINEISTO

3 2 JOHDANTO Tutkimusalueen sijainti, kulkuyhteydet ja luonnonolo t Tutkimusalue liittyy yhtenä kohteena Vihanti-Pyhäsalmi - hankkeen tutkimusohjelmaan, mikä käynnisty i vuoden 1992 alussa. Tutkimuskohde sijaitsee Vihannin (2434) ja Rantsilan (3412) karttalehtien rajall a Rantsilan ja Ruukin kuntien alueella. Se ulottuu etelässä Honkisalon ( E) - Näsälänperän ( E) tasolle ja jatkuu N-S -suuntaisena Rasinperälle ( F) ja siitä edelleen NW-SE -suuntaisen a Häkkilänpalon ( F) ja Kiikkurämeen ( E) kautta Rankisen kylän ( B) NW-puolelle (kuva 1). Tutkimusalueen eteläosan halki johtaa kolmannen luokan kestopäällysteinen maantie, jolta erkanee Rankiseen osittain kestopäällysteinen paikallistie. Rasinperältä johtaa em. paikallistielle hyväkuntoinen metsäautotie sivuhaaroineen. Alue on topografialtaan tasaista suota, rämettä ja kangasmetsää. Vähäisiä peltoalueita on Näsälänperän ja Rasinperän välisellä alueella sekä Rankisen kylän NW-puolella. Eteläosassa kohteen halki virtaa Savaloja. Karttalehden C yläosassa on Akannevan soidensuojelualue, missä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luvalla tehtiin geofysikaalisia profiilimittauksia ja geokemiallista näytteenotto a etsintätoimien alkuvaiheessa. Harva asutus on keskittynyt Rasinperän, Pelkoperän ja Näsälänperän läp i johtavan maantien varteen. Rankisen kylän NW-puolella on vain muutamia asumuksia. Aikaisemmat tutkimukset ja tutkimusten taust a Outokumpu OY:n malminetsintäorganisaatio ja Vihannin kaivoksen malminetsintäryhmä ovat tehnee t mm. lohkare-etsintöjä, geofysikaalisia mittauksia ja malminetsintäkairauksia Vilmingon, Näsälänperän, Pelkoperän ja Rankisen alueilla useampaan otteeseen 1950-, 1960-, ja 1980-luvuilla (Pelkonen, 1992). Vilmingon alueelta saadut tulokset osoittivat sen muistuttavan litologialtaan Lampinsaaren aluetta, joskaan Zn-malmia ei löytynyt. Näsälänperältä Outokumpu OY kuitenkin paikansi mineralisaation, jok a sisältää kandessa kapeassa kerroksessa n tn heikosti (2 % Zn) malmiutunutta kiveä (Mäkelä, 1980). Kesien 1983 ja 1987 aikana tehtiin Vihannin ja Rantsilan karttalehtien alueilla matalalentomittauksia. Mittaukset osoittavat, että ns. Vilmingon jakso näyttäisi jatkuvan kaakkoon Näsälänperälle ja kääntyvä n sieltä jyrkästi kohti pohjoista. Pelkoperältä Kiikkurämeelle ulottuvalla vyöhykkeellä on rinnakkain kolm e magneettista ja kaksi sähköistä, joista toinen selvästi heikompi, anomaliajaksoa. Rankisen alueella on lisäksi heikompia ja hajanaisempia anomalioita. Myös Näsälänperän NNW-puolella on sähköinen j a magneettinen anomaliajakso, josta oli vain hajanaista tietoa. Kun em. sähköisten ja magneettiste n anomalioiden alueelta ja niiden itäpuolelta tunnettiin useita kiisupitoisia lohkareita (mm. GTK:een lähetetty Cu-pitoinen karsilohkare K/ ) ja lisäksi jokin kiisupitoinen paljastumakin, päätettii n jakson mandollista malmipotentiaalia ryhtyä tutkimaan uudestaan. Tutkimukset aloitettiin geofysikaalisilla profiilimittauksilla ja geokemiallisella näytteenotolla vyöhykkeen NW-osassa Rasinperän ja Rankisen välisellä alueella. Ennen varsinaisten malmitutkimusten aloittamista alueella oli jo kesän 1993 aikana tehty hankkeen toimesta geologinen uudelleenkartoitus ja rakennetulkinta karttalehtien , 09 ja alueilta. Kartoituksesta vastasivat pääasiassa J. Kousa ja J. Luukas. Paljastumien vähäisen määrän vuoksi jouduttiin ensimmäisen geologisen karttakuvan laatimisessa tukeutumaan matalalentogeofysiikkaan sek ä vähäisemmässä määrin myös Outokumpu OY :n alueelle kairaamien reikien revidointiin. Maaliskuuss a 1995 kairattiin hankkeen toimesta vielä omalla kevyellä kairausyksiköllä (Lumikko) kuuden reiän profiil i (R331-R336) Peuranevalle ( D,F) rakenteiden, litologian ja sähköisen anomalian selvittämiseksi. Yhteensä kairattiin 273,0 m, mistä oli maakairausta 66,4 m. Peuranevalle kairatut reiät on esitetty liittyyaineistoon kuuluvassa geologisessa kartassa.

4 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti

5 4 Koska tutkimusten alkuvaiheessa vyöhykkeen NW- osassa tehdyt geofysikaaliset mittaukset j a geokemialliset menetelmät eivät antaneet viitteitä malmiutumisesta, keskitettiin tutkimukset vyöhykkee n eteläiseen osaan Kiikkurämeen - Häkkilänpalon - Rasinperän - Pelkoperän - Honkisalon väliselle alueelle (kuva 1). Tämän raportin liittyy-aineistoon kuuluva geologinen kartta käsittää em. alueen hieman laajennettuna. Kartta on tulostettu mittakaavassa 1 :20 000, ja se perustuu pääasiassa POKA-kairauksiin j a geofysikaalisiin karttatulkintoihin. Paljastumia vyöhykkeen alueella on hyvin niukasti. SUORITETUT TUTKIMUKSET Geofysikaaliset mittaukse t Vyöhykkeen malmitutkimukset aloitettiin geofysikaalisilla profiilimittauksilla Rantsilan Rasinperän ( F) ja Ruukin Rankisen kylän ( B) välisellä alueella. Magneettisia ja sähköisiä (slingram) mittauksia tehtiin marraskuun 1993 ja tammikuun 1994 välisenä aikana 18 :lla linjalla yhteensä 20,50 km. Profiilien sijainti on esitetty liitteessä 1. Helmikuussa 1994 tehtiin Maperan (GTK/V-SA) toimialan resursseilla maatutkamittauksia, yhteensä 10, 9 profiilikilometriä, kolmessa eri kohteessa karttalehtien F, E ja F alueilla (liite 2). Mittausten tarkoituksena oli löytää otollisia paikkoja kaivinkonemontutusta varten. Alkukesällä 1995 tehtiin Kiikkurämeen ( C,E) alueella systemaattinen magneettinen ja sähköinen (slingram) mittaus 3 km2:n alueella. Vuoden lopulla mittausta jatkettiin etelään päin karttalehtien ja alueille 12 km :llä. Kevättalvella ja kesällä 1997 mittausta jatkettiin etelään päin viel ä 7,75 km2. Systemaattisesti mitattu alue on yhteensä 22,75 km 2. Systemaattisen mittauksen eri vaiheet o n esitetty liitteessä 3. Tammikuussa 1997 tehtiin vielä magneettisia ja sähköisiä (slingram) profiilimittauksia Kurunnevan ( A) alueella ja sen NW-puolella, n. 4 km Rasinperältä pohjoiseen. Kolmella profiililla mitattiin yhteens ä 3,9 km. Kohde ei liity varsinaisesti tutkimusten alaiseen hiertovyöhykkeeseen. Se sijaitsee kartoitusalueen yläreunassa pyrokseenigranitoidien välissä olevalla kiillegneissialueella. Tarkistusmittausten ja sitä seuranneen geokemiallisen näytteenoton perusteina olivat harvapistegeokemiassa esiin tullee t monialkuaineanomaliat sekä heikot sähköiset ja magneettiset matalalentoanomaliat. Anomaliat (sähköiset) johtuvat turvekerrostumien alla olevista savista. Mittauslinjojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Geokemialliset tutkimukset Geokemialliset tutkimukset aloitettiin vuoden 1993 lopulla samoihin aikoihin geofysikaaliste n tutkimusten kanssa. Tarkoituksena oli saada rapakallionäyte/kallionäyte tai moreeninäyte mandollisimman syvältä. Geofysikaalisesti mitatuilta profiileilta otettiin vuoden 1994 kesäkuun alkuu n mennessä kevyellä hydraulisella iskuporayksiköllä (Terri) ja Cobra-kalustolla läpivirtausteriä käyttäen yhteensä 864 näytettä 803 pisteestä. Pistevälinä oli 25 m. Keskimääräinen näytteenottosyvyys oli 7,6 m maksimin ja minimin ollessa vastaavasti 23,5 ja 1,3 in. Kallio- ja rapakallionäytteitä saatiin n. 18 % kaikista näytteistä. Näytteenottolinjojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Toisessa vaiheessa näytteenottoa jatkettiin huhti- ja syyskuun välisenä aikana 1996 Häkkilänpalon j a Rasinperän välisellä alueella karttalehdillä F ja F. Näytteenotto tehtiin hydraulisell a iskuporakalustolla (Terri). Tarkoituksena oli saada samasta pisteestä sekä rapakallionäyte (tai kallionappinäyte) että sen yläpuolelta (10-50 cm) moreeninäyte mandollisten perusmetallianomalioiden

6 5 erottumisen selvittämiseksi erilaisissa materiaaleissa. Tämän näytteenottovaiheen yhteydessä otettiin viideltä linjalta 407 näytettä 213 pisteestä. Näytteenottopisteiden väli vaihteli 10 :stä 50 metriin. Maksimi näytesyvyys oli 11,4 m ja minimisyvyys 1,0 m. Keskimääräinen kallion pinnan syvyys alueella on 6,6 m. Toisen geokemiallisen näytteenottovaiheen linjojen sijainti on esitetty oranssilla värillä liitteessä 1. Analysointia ja stereomikroskooppista tarkastelua varten moreeninäytteet seulottiin P- (<0,06 mm) ja L- (>2 mm) fraktioihin. Rapakallionäytteet kahtioitiin, ja toinen pantiin analyysiin ja toisesta tehtiin, mikäl i mandollista, kivilajimääritys (H. Koskivuori, T. Stranius). Mikäli näytteenoton yhteydessä oli saatu kallionappinäyte, tehtiin myös siitä stereomikroskooppinen kivilajilajimääritys. Moreeninäytteistä analysoitiin hienofraktio. Ensimmäisessä vaiheessa otetuista geokemiallisista näytteistä analysoitiin FAAS-tekniikalla (511A) Co, Cu, Fe, Ni, Pb ja Zn sekä yhdestä näyte-erästä (til. n:o 36099) myös Ag. Kulta analysoitiin GAAS - menetelmällä (519A) ja rikki määritettiin rikkianalysaattorilla (810L). Toisen näytteenottovaiheen näytteistä analysoitiin ICP-AES-tekniikalla (511P) Ag, Al, As, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo (vain til. n:o 53167), Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Sr, Ti, V ja Zn sekä GAAS - tekniikalla (521U) Au. Geokemialliset alkuainekartat on tulostettu vain osasta alkuaineita. Keväällä 1997 otettiin kandelta pohjoisimmalta Kurunnevan ( A) NW-puolelle mitatult a geofysiikan profiililta 58 näytettä metrin pistevälein (liite 1). Pitoisuudet jäivät kaikkie n alkuaineiden osalta alhaisiksi eikä minkäänlaisia malmiviitteitä saatu. Näytteenotto liittyi geokemiallisessa harvapistenäytteenotossa saatuihin monialkuaineanomalioihin. Näytteistä on analysoitu (til. n:o 35973) ICP-AES-tekniikalla samat alkuaineet kuin tilaus n :o 53167:ssä. Monttututkimukset Talvella 1994 tehtyjen maatutkamittausten perusteella tehtiin Peurakankaan ja Häkkilänpalon ( F) alueille saman vuoden kesällä yhteensä seitsemän kaivinkonemonttua, joista kandessa päästiin kallioo n asti. Viidessä muussa kohteessa kallioon ei päästy, mikä saattaa johtua virheellisestä tutkakuva n tulkinnasta, tai siitä ettei monttua voitu tehdä tarkalleen mitattuun kohtaan. Monttujen kaivuupaikat on esitetty liitteessä 2. Lohkare-etsinnä t Kesän 1994 aikana tekivät tutkimusavustajat H. Koskivuori ja T. Stranius lohkare-etsintää Rasinperält ä ( B) Rankiseen ( B) ulottuvalla vyöhykkeellä. Etsinnät kohdistuivat lähinnä metsäautoteiden varsille ja niiden tuntumassa oleville metsänlaikutusalueille. Rautakiisupitoisi a lohkareita löytyi runsaasti etenkin tutkitun alueen SE-osasta. Arvokiisuja lohkareissa oli vai n satunnaisesti. Vaatimattomaan tulokseen saattoi olla osasyynä osittain soinen ja osittain hiekkavaltaine n lohkareköyhä maasto. Kairaukset Kairauksia tehtiin kolmessa eri vaiheessa vuosien 1995 ja 1997 välisenä aikana, ja työssä käytettii n GTK:n omaa kevyttä kairausyksikköä (Lumikko). Kairaukset aloitettiin Kiikkurämeen ( E) alueella, missä elokuussa 1995 kairattiin geofysikaalisiin ja geokemiallisiin anomalioihin viisi reikä ä (R337-R341). Kiikkurämeen reikätiedot on esitetty taulukossa 1.

7 6 Taulukko 1. Ensimmäisen kairausvaiheen reiät karttalehdellä E. reikä x-koord. y-koord. suunta/kalt. pituus m maakair. m R /45 40,40 17,10 R /45 40,00 13,70 R /45 41,00 12,55 R /45 40,55 10,10 R /45 40, yht. 202,35 m 56,55 m Kesän 1996 loppupuolella kairauksia jatkettiin Pelkoperän ja Rasinperän ( F) välisellä alueella. Syyskuun loppuun mennessä kairattiin kolmeen profiiliin yhteensä 16 reikää (R337-R340, R344-R352, R354-R356). Tarkoituksena oli selvittää geofysikaalisten anomalioiden aiheuttajat ja litologisia piirteit ä myös ei-anomaalisella alueella. Pelkoperän-Rasinperän alueen reikätiedot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Toisen kairausjakson reiät karttalehdellä F. reikä x-koord. y-koord. suunta/kalt. pituus m maakair. m R /45 44,10 14,80 R /45 55,10 18,90 R /45 60,00 10,60 R /45 51,10 8,10 R ,50 6,10 R /45 46,40 6,10 R /45 54,75 6,10 R /45 46,80 6,10 R /45 45,10 4,30 R /45 55,60 4,10 R /45 44,65 11,10 R /45 40,40 6,80 R /45 40,00 14,10 R /45 51,45 8,10 R /45 50,90 14,10 R /45 63, yht. 804,85 m 142,80 m Kolmannen vaiheen kairaukset aloitettiin kesäkuussa 1997 kairaamalla Häkkilänpalon ( F) alueelle sähköisiin ja magneettisiin anomalioihin neljä reikää (R393-R396). Kairauksia jatkettii n karttalehden puolella, missä tehtiin Rasinperän alueelle vielä yksi kolmen reiän profiili (R362 - R364) ja Pelkoperän ja Näsälänperän välille yksi reikä (R365). Näillä rei'illä pyrittiin lähinnä selvittämään sähköisten ja magneettisten anomalioiden aiheuttajia. Syksyllä kairauksia jatkettiin Näsälänperän Zn-mineralisaation NNW-puolella Honkisalon ( E) alueella. Sähköisiin ja/tai magneettisiin anomalioihin kairattiin marraskuun loppuun mennessä kandeksan reikää (R411-R418). Kolmannen kairausvaiheen reikätiedot on esitetty taulukossa 3.

8 7 Taulukko 3. Kolmannen kairausjakson reiät karttalehtien E,F ja E,F alueilla. reikä x-koord. y-koord. suunta/kalt. pituus m maakair. m KL : R /45 59, R /45 59,45 11,50 R /45 26,20 14,50 R /45 61,00 15,50 R /45 60,65 14,00 R /45 101,10 18,00 R /45 68,00 18,20 R /45 65,40 15,50 R /45 92,05 16,80 R /45 61,35 9,70 R /45 60,75 13,60 R /45 90,00 16,70 KL : R /45 71,00 3,80 R /45 60,00 8,50 R /45 67,10 10,85 R / yht. 1040,70 m 208,75 m Kesän 1995 ja syksyn 1997 välisenä aikana kairattiin Kiikkurämeen ja Honkisalon väliselle alueelle kolmessa vaiheessa neljään eri kohteeseen 37 reikää, joiden yhteispituus oli 2047,9 m. Maakairausta tuosta määrästä oli 408,1 m. Reikien sijainti on esitetty myös geologisella kartalla (ks. liittyy-aineisto). Kairansydänanalyysejä tehtiin neljästä reiästä (R396, R412, R417 ja R418) Häkkilänpalon ja Honkisalon alueilta. ICP-AES-menetelmällä (511P) näytteistä analysoitiin Ag, As, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Mg, Mn, Mo, Ni, P, Pb, S, Sb, Sr, Ti, V, Zn ja GAAS-tekniikalla (521U) Au. R396:sta analysoitiin lisäksi C hiilianalysaattorilla (811L). TUTKIMUSTULOKSE T Geofysikaaliset mittaustulokse t Magneettisen mittauksen osalta maastomittaustulos ei poikkea suuremmissa anomaliakuvioissa kovinkaa n paljon matalalentomittauksen tuloksista. Matalalentokarttojen heikosti anomaalisilla alueilla j a voimakkaampien anomaliavyöhykkeiden sisällä maastomittaus tuo kuitenkin esiin monia erillisiä pienialaisia anomalioita ja pilkkoutuneita anomaliajaksoja, joita lentomittaus ei niin tarkasti "havaitse". Sähköinen (slingram) maastomittaus sensijaan tarkentaa kuvaa johdevyöhykkeistä oleellisesti. Esimerkiksi Rasinperän alueella matalalentokartalla yhtenäisenä näkyvä voimakas johdevyöhyke koostuu maastomittauksen perusteella kandesta, osittain kolmestakin selvästi erottuvasta johteesta. Noin 1 km ko. anomaliajakson W-SW-puolella on rinnakkainen heikompi ja epäyhtenäinen johdevyöhyke, jonka S-päässä Pelkoperän kylän kohdalla on kohtalainen anomalia, mikä johtunee sähkölinjasta ja muuntajasta. Maastomittauksessa ko. anomalia on kuitenkin heikko. Kyseisen anomaliajakson NW-päässä tilanne on kuitenkin päinvastainen; matalalentomittauksessa Häkkilänpalon alueella heikkona näkyvä anomali a näkyy maastomittauksessa selvänä ja voimakkaana.

9 8 Geokemialliset tulokse t Ensimmäisen näytteenottovaiheen korkeimmat perusmetallipitoisuudet ovat Kiikkurämeen ( E) alueella. Sähköisen maksimianomalian kohdalta otetussa mustaliuske-rapakallionäytteessä o n 5320 ppm Zn. Korkeimmat Cu- (max. 821 ppm) ja Pb-pitoisuudet (max. 217 ppm) liittyvät sensijaan kvartsi-maasälpägneisseihin, kiilleliuskeisiin ja amfiboliittiin. Rapakallionäytteiden korkeimmat Ni- j a S-pitoisuudet ovat vastaavasti 332 ppm ja 3,81 %. Maksimi Zn-, Cu-, Pb-, Ni- ja S-pitoisuudet Kiikkurämeen alueen moreeninäytteissä ovat vastaavasti 1300 ppm, 536 ppm, 166 ppm, 323 ppm j a 1,93 %. Rasinperän ( F) alueelta ensimmäisessä vaiheessa otetuissa näytteissä korkeimmat pitoisuude t rapakallionäytteissä olivat : Zn 1040 ppm, Cu 158 ppm, Pb 212 ppm, Ni 180 ppm ja S 1,35 %. Moreeninäytteissä maksimipitoisuudet olivat vastaavasti 278 ppm, 204 ppm, 36 ppm, 171 ppm ja 2,07 %. Rasinperän alueen näytteissä oli lisäksi useita selvästi anomaalisia Au-pitoisuuksia maksimin ollessa 35 8 ppb moreeninäytteessä. Rapakallionäytteessä korkein pitoisuus oli 39 ppb ppb:n Au-pitoisuuksia esiintyi lisäksi 15 :ssä muussa moreeninäytteessä. Kiikkurämeen NW-puolella Akannevan ( C) alueella perusmetallipitoisuudet olivat sekä moreeniettä rapakallionäytteissä hyvin alhaisia. Yhdessä moreeninäytteessä oli 22 ppb Au. Rankisen kylän NW-puolella ( B) rapakallion korkeimmat Zn- (max. 753 ppm), Cu- (max ppm) ja Pb-pitoisuudet (max. 212 ppm) liittyvät grafiitti- ja rautakiisupitoisiin kiillegneisseihin, jotka aiheuttavat myös heikon magneettisen ja sähköisen anomalian. Moreenissa korkeimmat pitoisuudet olivat noin puolta pienemmät. Toisen näytteenottovaiheen tulokset Häkkilänpalon ( F) alueelta ovat perusmetallien osalt a samankaltaiset kuin Rasinperän alueella. Zn-pitoisuus on rapakallionäytteessä korkeimmillan 1190 ppm, Cu 371 ppm, Pb 138 ppm ja Ni 485 ppm. Rikin määrä on kuitenkin selvästi korkeampi maksimipitoisuuden ollessa 17,9 %. Moreeninäytteissä korkeimmat pitoisuudet ovat vastaavasti 408 ppm, 320 ppm, 75 ppm, 312 ppm ja 1,97 %. Au-pitoisuus on rapakallionäytteessä enintään 22 ppb j a moreeninäytteessä 27 ppb. Häkkilänpalon alueella selviteltiin myös eri alkuaineiden pitoisuustasojen ja anomaliakuvioiden eroj a rapakallionäytteessä ja välittömästi sen yläpuolelta otetussa syvämoreeninäytteessä. Kun vertaillaan perusmetallien ja rikin suhteen anomaalisen korkeita rapakalliopitoisuuksia niiden yläpuolelta otettuihi n moreeninäytteiden pitoisuuksiin, on ero huomattava. Vaikka moreeninäytteet on otettu pääasiassa (n. 80 %) vain cm kallion pinnan yläpuolelta, ovat pitoisuudet sinkin osalta noin kertaa, kupari n osalta noin kertaa, lyijyn osalta noin kertaa ja nikkelin osalta noin kertaa pienemmät kuin alapuolella olevassa rapakalliossa. Rikin kohdalla pitoisuusero on vieläkin selvempi, moreenissa pitoisuus on kertaa pienempi. Vaikka perusmetallien ja rikin pitoisuudet ovatkin moreenissa huomattavasti alhaisemmat kuin rapakalliossa, erottuvat kallioperästä johtuvat anomaliavyöhykkeet ja jopa yksittäiset anomaliapistee t hyvin myös välittömästi kallion pinnan yläpuolella olevassa moreeniaineksessa. Koska pitoisuudet laimenevat nopeasti moreenipatjan yläosaa kohti, on ensiarvoisen tärkeää, että malminetsintätarkoituksii n kerättävät moreeninäytteet otetaan peitteisillä alueilla mandollisimman syvältä. Häkkilänpalon alueen geokemiallisista tutkimuksista on tulostettu 1 :4000 -mittakaavaiset pitoisuuskarta t (Zn, Cu, Pb, Ni, S, Au) erikseen rapakallio- ja moreeniaineksesta. Rasinperän ja Rankisen välisellä aluell a tehdyn ensimmäisen näytteenottovaiheen geokemialliset alkuainekartat on piirretty mittakaavass a 1 : Niissä on esitetty moreeni- ja rapakallioaineksen pitoisuudet samalla kartalla erilaisi n symbolein.

10 9 Kairaustulokse t Lähes kaikki tutkimusalueen suprakrustiset kivet ovat kiisuuntuneet vaihtelevassa määrin jokaisessa tutkitussa kohteessa. Magneetti- ja rikkikiisu ovat selvästi vallitsevia, ja niitä esiintyy kaikissa kivilajeissa. Grafiittia on myös hyvin yleisesti. Mustaliuskeen lisäksi sitä voi olla heikkona - kohtalaisena pirotteen a kvartsi-maasäpägneississä, kloriittigneississä, kordieriittigneississä ja muskoviittigneississä sek ä satunnaisesti myös diopsidigneississä ja amfiboliitissa. Sinkkivälkettä, kuparikiisua ja ilmeniittiä o n vähän. Lisäksi esiintyy pieniä määriä markasiittia, arseenikiisua, molybdeenihohdetta, pentlandiittia j a rutiilia. Lyijyhohdetta on tavattu vain yhdestä Rasinperän alueen kloriittigneissistä. Kairansydänanalyysejä tehtiin kolmesta reiästä Honkisalon alueella ja yhdestä reiästä Häkkilänpalo n alueella. Honkisalon analyysit tehtiin kandesta rikkikiisuvaltaisesta (R417, R418) ja yhdestä magneetti- j a rikkikiisupitoisesta (R412) muskoviittigneissistä. Perusmetallipitoisuudet jäivät hyvin alhaisiksi sinki n määrän vaihdellessa välillä ppm ja kuparin välillä ppm. Lyijyä oli enintään vain 24 ppm j a nikkeliä 171 ppm. Rikkiä oli 2,89-8,20 %. Analyysitulos vastaa Outokumpu OY:n Näsälänperän alueelt a tekemien muuttuneiden happamien tuffien (muskoviittigneissi) analyysejä (Mäkelä, 1980). Häkkilänpalon alueelta analysoitiin yhdestä reiästä (R396) kolme mustaliuskekerrosta sek ä kordieriittigneissin rikkikiisupitoinen yläosa. Pitoisuudet jäivät kordieriittigneississä sinkin ja lyijyn osalt a hyvin alhaisiksi. Sinkkiä oli vain ppm, ja lyijyä ppm. Kupari oli lievästi anomaalist a pitoisuuden vaihdellessa välillä ppm. Nikkeliä oli ppm ja rikkiä %. Mustaliuskeissa sinkin määrä vaihtelee suuresti eri kerroksissa, mutta myös kerroksen sisäinen vaihtelu voi olla huomattava. Maksimi Zn-pitoisuus on 4770 ppm minimin ollessa 35 ppm. Hiilen määrä vaihtelee välillä 11,5-26,9 %. Nikkeliä on ppm, kuparia ppm ja rikkiä 4,13-10,1 %. Lyijypitoisuus on vain ppm. Molybdeeni on selvästi anomaalista määrän ollessa korkeimmillaan ppm. Kairauksista saatu litologinen tieto on hyvin merkittävä, koska alueella on paljastumia hyvin vähän j a nekin pääasiassa syväkivialueella tutkimusalueen SE-osassa. Kairansydämistä saatua kivilajitieto a käsitellään lähemmin seuraavassa tutkimusalueen geologiaa käsittelevässä kappaleessa. TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIAST A Kallioperän yleispiirteet Tutkimuksen alainen vyöhyke on kapea suprakrustisista kivistä koostuva jakso, jonka kulku on eteläosass a N-S ja pohjoisosassa NW-SE. Itä- ja koillispuolella se rajoittuu pyrokseenigranitoidiin ja granodioriittiin. Vyöhykkeen länsipuolella Peuranevan alueella on laajahko graniitti-intruusio, jossa on hypersteeni- j a kummingtoniittipitoisia gneissejä sekä diabaasia fragmentteina ja juonina. Graniittia on kookkaampana intruusiona myös pyrokseenigranitoidin itäpuolella karttalehtien ja 06 rajalla. Näsälänperän Znmineralisaation NW-puolella on lisäksi ruhjevyöhykkeessä pieni linssimäinen graniitti-intruusio. Outokumpu OY:n monttuhavaintojen perusteella jakson eteläpäässä on gabrointruusio. Gabro on piirretty aeromagneettisen kartan perusteella.peuranevan eteläpuolella on graniitin ja suprakrustisen kivilajiyksikö n kontaktissa pieni gabrointruusio, johon Outokumpu OY on kairannut yhden reiän. Suprakrustisen kivilajivyöhykkeen alueelta tunnetaan vain muutama paljastuma. Granitoidipaljastumia on yleisemmin Näsälänperän NE-puolella ja Rasinperän N-puolella. Tutkimusalue sijaitsee keskellä voimakasta hiertovyöhykettä, jonka suunta on yleisesti ottaen sama kui n suprakrustisen kivilajiyksikön suunta. Plastisen hierron lisäksi vyöhykkeellä on yleisesti myös nuorempi a hauraita ruhjeita ja siirroksia. Esimerkiksi Näsälänperän Zn-mineralisaation seutuvilla on useamman

11 10 hierto- ja ruhjesauman risteyspaikka, johon todennäköisesti liittyy sekä vertikaalisia että horisontaalisi a siirroksia. Näinollen on mandollista, että osa mineralisaatiosta sijaitsee muualla. Voimakas hiertyminen, ja osittain myös ruhjeisuus, näkyy tutkimusalueen kaikissa kivilajeissa Honkisalon alueen muskoviittigneissiä lukuun ottamatta. Lievimmillään se on voimakasta suuntautuneisuutta, voimakkaimmillaan pseudokerroksellisuutta muistuttavaa raitaisuutta, jolloin alunperin homogeeniset granitoidit, kvartsi-maasälpägneissit tai diopsidigneissit ovat muuttuneet raitaisiksi gneisseiksi ta i myloniiteiksi. Parhaiten hierto näkyykin koostumukseltaan happamissa kivissä. Merkittävimmät ruhje- j a siirrosvyöhykkeet on merkitty kivilajikartalle. Seuraavassa kuvataan tarkemmin suprakrustisen yksikön kivilajit lähinnä Honkisalon ja Kiikkurämee n väliseltä alueelta. Syväkivet kuvataan myöhemmin ilmestyvässä Vihanti-Pyhäsalmi - hankkee n ensimmäisen vaiheen loppuraportissa. Suprakrustiset kivilajit 1. Kvartsi-maasälpägneiss i Kvartsi-määsälpägneissi on yleisin kivilaji suprakrustivyöhykkeen N-osassa. Paitsi omina paksumpin a kerroksina, esiintyy sitä usein kapeampina välikerroksina diopsidi- ja kloriittigneissien yhteydessä. Kvartsi-maasälpägneississä on yleisesti eri paksuisia kloriittigneissi-, diopsidigneissi-, kordieriittigneissi-, amfiboliitti-, mustaliuske- sekä joskus myös kummingtoniittigneissi- ja muskoviittigneissi-välikerroksia. Kivi on väriltään yleensä harmaata eri sävyissä ja joskus punertavaa. Rakenne on usein raitainen voimakkaasta hierrosta johtuen. Raekokooltaan kvartsi-maasälpägneissi on keskirakeista (0,1-0,8 mm), joskus karkearakeista (<3,0 mm). Päämineraaleina on kvartsia, plagioklaasia, kalimaasälpää ja biotiittia (<10 %) sekä paikoin myö s opaakkia. Kalimaasälpää ja biotiittia ei aina ole päämineraaliksi asti. Plagioklaasi on serisiittiytynyt ta i saussuriittiutunut paikoitellen hyvin voimakkaasti. Aksessorisesti on kloriittia, muskoviittia, karbonaattia, titaniittia, diopsidia, tremoliittia, epidoottia, apatiittia, zirkonia ja opaakkia. Opaakeista rikkikiisu on selvästi vallitsevana. Magneettikiisua on enemmän vain silloin kun kvartsi-maasälpägneissi esiinty y diopsidigneissin välikerroksina Rasinperän alueella. Grafiittia, ilmeniittiä ja kuparikiisua on selväst i vähemmän. Sinkkivälkettä, markasiittia ja arseenikiisua esiintyy satunnaisesti. 2. Diopsidigneiss i Diopsidigneissi on koostumukseltaan useimmiten melko hapanta, ja se on makroskooppisesti hyvi n samanlaista kuin kvartsi-maasälpägneissi. Rakenne on usein voimakkaan raitainen, mikä johtuu toisaalt a voimakkaasta hierrosta ja toisaalta mineralogisista koostumusvaihteluista. Kapeita diopsidikarsi-, diopsiditremoliittikarsi-, kvartsi-maasälpägneissi-, kloriittigneissi-, kordieriittigneissi- ja kiillegneissiraitoja ja - kerroksia on runsaasti diopsidigneissin yhteydessä. Diopsidigneissiä esiintyy runsaammin Rasinperän j a Kiikkurämeen välisellä alueella sekä Honkisalossa. Diopsidigneissin raekoko vaihtelee 0,1 ja 2,0 mm välillä. Päämineraaleina on vaihtelevassa määrin kvartsia, kalimaasälpää, plagioklaasia, diopsidia ja paikoin myös biotiittia, opaakkia, kloriittia ja titaniittia. Kalimaasälpä on maasälvistä vallitsevana. Diopsidin määrä on yleensä %. Aksessorisina mineraaleina on tremoliittia, karbonaattia, apatiittia, sarvivälkettä ja epidoottia. Opaakeista magneettikiisua on selvästi eniten, mistä johtuen kivi on myös selvästi magneettinen. Vaikka rikkikiisu puuttuu paikoin kokonaan tai sitä on hyvin vähän, on se joissakin kohdin vallitseva magneettikiisuun nähden. Kuparikiisua ja grafiittia on hyvin vähän. Arseenikiisua on tavattu satunnaisesti yhdestä reiästä.

12 Kiillegneiss i Tutkimusalueen keskelle, Näsälänperältä Häkkilänpaloon ulottuvalle alueelle, on kivilajikartalle kuvatt u laaja kiillegneissialue, josta on olemassa varmempaa tietoa vain muutamista paikoista alueen reunaosista. Hyvin todennäköistä onkin, että ko. kiillegneissiyksikössä on yleisesti välikerroksina alueen muit a pintakivilajeja, mandollisesti pääkivilajiksi asti. Kairauksissa kiillegneissiä on tavattu kaikissa kohteissa. Se esiintyy korkeintaan m paksuina, yleensä selvästi ohuempina, välikerroksina kvartsi-maasälpägneissin, diopsidigneissin, kummingtoniittihypersteenigneissin, kordieriittigneissin ja amfiboliitin yhteydessä. Raekoko on keskirakeinen (0,2-0, 5 mm). Päämineraaleina on plagioklaasia, kvartsia, biotiittia ja kalimaasälpää. Aksessoreina on opaakkia, apatiittia, kloriittia, muskoviittia, zirkonia, sarvivälkettä ja epidoottia. Opaakkeina on rautakiisuja sekä hyvin vähän myös kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Kiikkurämeellä (R337) kiillegneissi on granaattipitoista ja Rasinperän alueella (R349, R365) esiintyy kordieriittipitoisia raitoja. Häkkilänpalon ja Honkisalon alueilla kiillegneissit ovat osittain grafiittipitoisia. Kivilajikartan koilliskulmassa on Kurunnevan alueella NW-SE-suuntainen granaatti- ja kordieriittipitoinen kiillegneissijakso, jossa esiintyy paikoin kapeampia psammiittisia kerroksia. Granitoidi-intruusioista johtuen kiillegneissi on graniittiutunut voimakkaasti. 4. Mustaliuske Mustaliusketta on kapeina kerroksina etenkin Rasinperän-Kiikkurämeen, Näsälänperän-Honkisalon j a Peurakankaan alueilla. Mustaliuskekerrokset näkyvät parhaiten sähköisillä (slingram ) maastomittauskartoilla. Kerrosten paksuus vaihtelee muutamasta kymmenestä sentistä 10 metriin olle n tavallisesti 1-2 m. Muutamin paikoin grafiittipitoisuus liittyy voimakkaisiin hierto- ja ruhjevyöhykkeisiin. Mustaliuskeissa on useimmiten vähän tai kohtalaisesti rikkikiisua ja joskus myös magneettikiisua j a sinkkivälkettä. Grafiittipitoisuus vaihtelee huomattavasti, ja paikoin kivi onkin lähinn ä grafiittikiillegneissiä. Mustaliuskeiden kemismiä on tutkittu vain Häkkilänpalon alueelta yhdestä reiästä. Perusmetalli-, rikki- ja hiilipitoisuudet on esitetty sivulla 9 kairaustulosten yhteydessä. 5. Diopsidikarsi, diopsidi -tremoliittikars i Diopsidi- ja diopsidi-tremoliittikartta on harvakseltaan koko tutkimusalueella. Useimmiten ne esiintyvät ohuina raitoina/kerroksina tai linsseinä diopsidigneissin, amfiboliitin tai kvartsi-maasälpägneissi n yhteydessä. Linssien ja/tai kerrosten paksuus vaihtelee muutamista senteistä noin 10 metriin. Diopsidigneissi on väriltään selvästi vihreää ja diopsidi-tremoliittikarsi lähinnä harmaata ja vain heikosti vihertävää. Raekoko vaihtelee hienorakeisesta karkeaan. Diopsidikarren päämineraaleina on diopsidia, opaakkia ja paikoin myös plagioklaasia. Aksessoreina on titaniittia ja kvartsia. Diopsidi-tremoliittikarressa on päämineraaleina diopsidia, tremoliittia j a plagioklaasia. Kvartsia, kalimaasälpää, opaakkia, karbonaattia, titaniittia ja zirkonia on aksessorisesti. Opaakeista magneetti- ja rikkikiisua voi olla paikoin runsaasti. Kuparikiisua ja ilmeniittiä on hyvin vähän. Satunnaisesti esiintyy myös molybdeenihohdetta. 6. Amfiboliitti, diopsidiamfiboliitt i Amfiboliittia on paksumpina kerrostumina Rasinperän ja Häkkilänpalon välisellä alueella. Magneettisella kartalla ne erottuvat selvästi omina yksikköinä. Kiikkurämeellä ja Honkisalossa amfiboliittia esiinty y ohuempina kerroksina. Kairansydämessä väri on tumman vihreä ja raekoko useimmiten keskirakeinen

13 (0,5-0,6 mm), joskus karkearakeinen. Rasinperän alueella graniittijuonet breksioivat amfiboliitia ja kivi o n paikoin hyvin rikkonaista. Häkkilänpalon alueella yhdessä reiässä (R393) amfiboliitti muistuttaa makroskooppisesti uraliittiporfyriittiä. Toisaalta myös Rasinperän alueella on kolmessa reiässä (R349, R351, R356) saman tyyppistä kiveä, joka kuitenkin mikroskooppitutkimuksen perusteella on pyrokseenisarvivälkegabroa. Amfiboliitin päämineraaleina on plagioklaasia, sarvivälkettä, biotiittia ja josku s hypersteeniä. Aksessoreina on opaakkia, apatiittia ja zirkonia. Opaakkeina on pääasiassa magneetti- ja rikkikiisua sekä ilmeniittiä ja vähemmän kuparikiisua ja pentlandiittia. Diopsidiamfiboliitti poikkeaa edellisestä lähinnä siinä, että päämineraalina on em. lisäksi diopsidia. Jossakin tapauksessa myös kloriittia voi olla n. 5 %. Aksessoreina on lisäksi titaniittia, kvartsia j a muskoviittia. Diopsidiamfiboliittia on ohuina kerroksina lähinnä Kiikkurämeen ja Häkkilänpalon alueilla Kummingtoniitti-hypersteenigneissi Kummingtoniitti- ja hypersteenipitoisia gneissejä esiintyy vain Näsälänperän-Honkisalon- Peurakankaa n alueella. Peuranevalla on kummingtoniitti-hypersteenigneissiä myös graniitin sulkeumina. Kairansydämessä kivi on väriltään tumman vihertävää tai vihertävän harmaata ja raekooltaan keskirakeist a (0,2-0,6 mm). Makroskooppisesti niitä on vaikea erottaa kloriittigneissistä tai sarvivälkegneissistä, joit a kumpaakin esiintyy välikerroksina po. gneisseissä. Paikoitellen kivessä on kummingtoniitti tai hypersteeni yksinään, paikoin molemmat esiintyvät yhdessä. Muina päämineraaleina on plagioklaasia, kvartsia, sarvivälkettä, biotiittia ja joskus myös kloriittia. Paikoitellen kloriittia on kuitenkin niin paljon, että kuvaavampi kivilajinimi on kloriittikummingtoniittigneissi. Aksessoreina on opaakkia, epidoottia, apatiittia ja zirkonia. Opaakki on enimmäkseen rikkikiisua ja vähemmän magneettikiisua. Kuparikiisua on satunnaisesti. 8. Kordieriittigneiss i Kordieriittigneissiä esiintyy muiden gneissien välikerroksina yleisimmin Rasinperän ja Honkisalo n alueilla. Kerrosten paksuus on keskimäärin 5-6 m ja paksuimmillaan runsaat 10 m. Kiven rakenne on paikoin raitainen, paikoin suonigneissimäinen. Hyvin yleisesti siinä on myös diopsidi-, kloriitti-, muskoviitti- ja kiillegneissiä sekä mustaliusketta ja amfiboliittia ohuina kerroksina tai soiroina. Kapeat granitoidijuonet ovat paikoin yleisiä. Heterogeenisuutta lisää vielä kordieriitin määrän suuri vaihtelu. Kordieriittigneissi on raekooltaan yleensä keskirakeista (0,2-0,5 mm), joskus karkearakeista. Päämineraaleina on kvartsia, plagioklaasia, kordieriittiä, kalimaasälpää, biotiittia, kloriittia, muskoviittia ja opaakkia vaihtelevissa määrin. Paikoitellen osa kuuluu aksessoreihin tai puuttuu kokonaan. Aksessorisesti on lisäksi apatiittia ja zirkonia. Kordieriitti on useimmiten täysin piniittiytynyttä ja makroskooppisesti s e erottuu kairansydämessä sameina hyvin tummansinisinä rakeina. Plagioklaasi on myös serisiittiytynyt hyvin voimakkaasti. Rikki- ja magneettikiisu, joskus myös grafiitti ja ilmeniitti, ovat yleisimm ä opaakkimineraalit. Kuparikiisua, sinkkivälkettä, arseenikiisua, rutiilia ja pentlandiittia esiinty y vähemmän. Häkkilänpalon alueella rikkikiisupitoisessa kordieriittigneississä on kuparia ppm, sinkkiä ppm, lyijyä ppm, nikkeliä ppm ja rikkiä 7-14 %. 9. Kloriittigneiss i Kloriittigneissiä on yleisimmin diopsidi- ja kvartsi-maasälpägneissin yhteydessä Rasinperän j a Kiikkurämeen välisellä alueella. Kairansydämessä väri vaihtelee vihertävästä tumman harmaaseen. Paikoin kivi on voimakkaasti hiertynyttä ja rikkonaista. Kloriittigneissin raekoko vaihtelee keskirakeisesta karkeaan. Hienompirakeisen tyypin raekoko on n. 0,1-0,2 mm, ja karkearakeisen n. 1-2 mm.

14 Päämineraalien määrä ja määräsuhteet vaihtelevat eri paikoissa. Plagioklaasia, kvartsia ja kloriittia on ain a päämineraaleina, ja lisäksi voi olla biotiittia, kalimaasälpää, muskoviittia, epidoottia ja opaakkia. Aksessorisina mineraaleina on titaniitia, karbonaattia, apatiittia, zirkonia ja tremoliittia. Opaakeist a rikkikiisua on selvästi eniten, paikoin myös grafiittia on kohtalaisesti. Magneetti- ja kuparikiisua, ilmeniittiä ja sinkkivälkettä on hyvin vähän. Satunnaisesti on tavattu myös lyijyhohdetta, arseenikiisua ja markasiittia Muskoviittigneissi Muskoviittigneissiä esiintyy Honkisalon alueella kummingtoniitti-hypersteenigneissin ja diopsidigneissi n tai kvartsi-maasälpägneissin välissä 2-25 m paksuna kerroksena. Kairausprofiilin R411-R414 kohdalla sen paksuus on kallion pintaosassa alle 5 metriä, mutta muutaman kymmenen metrin syvyydellä jo yli 20 metriä. Muskoviittigneissi esiintyy ilmeisesti yhtenäisenä kerroksena, joka ulottuu Näsälänperä n sinkkimineralisaation kohdalta Honkisalon pohjoispuolelle asti. Muskoviittigneissi on väriltään harmaata, ja rakenteeltaan massamaista tai heikosti suuntautunutta. Paikoitellen siinä on kapeita kloriitti-kummingtoniittigneissi-, kvartsi-maasälpägneissi- j a kordieriittigneissiraitoj a. Raekooltaan kivi on karkearakeinen maksimin ollessa n. 4 mm. Päämineraalein a on kvartsia, plagioklaasia, muskoviittia, opaakkia ja joskus biotiittia, flogopiittia tai kloriittia. Plagioklaas i on usein voimakkaasti saussuriittiutunutta. Titaniittia ja zirkonia on aksessorisesti. Opaakeist a magneettikiisu on paikoin selvästi vallitsevana, paikoin taas rikkikiisu. Grafiittia on myös heikkon a pirotteena. Kuparikiisua, ilmeniittiä ja rutiilia on huomattavasti vähemmän. Analyysitulosten mukaan muskoviittigneissin perusmetallipitoisuudet jäivät alhaisiksi. Sinkin, kuparin, lyijyn, nikkelin ja rikin pitoisuudet on esitetty sivulla 9 kairaustulosten yhteydessä. 11. Plagioklaasiporfyyr i Plagioklaasiporfyyriä on tavattu kvartsi-maasälpägneissin ja amfiboliitin välikerroksena vain kandess a reiässä (R337, R340) Rasinperän ja Pelkoperän välisellä alueella. Kivi on voimakkaasti hiertynyttä j a rikkonaista. Päämineraaleina on plagioklaasia, kvartsia, opaakkia ja kloriittia. Plagioklaasi-hajarakeet ovat serisiittiytyneet ja saussuriittiutuneet voimakkaasti. Niiden maksimi pituus on 4 mm. Plagioklaasi a esiintyy myös keskirakeisessa (0,1-0,2 mm) matriksissa. Kloriitin määrä on noin 5 %. Oppaakeina on pääasiassa rikkikiisua ja ilmeniittiä. Rikkikiisu esiintyy ohuina juonina ja pirotteena,. Aksessoreina o n biotiittia, karbonaattia, zirkonia ja apatiittia. Karbonaatti on kalriittia ja se esiintyy ohuina juonin a ruhjerakojen täytteenä. 12. Breksia Tektoonisesti aktiivisesta vyöhykkeestä ovat todisteena myös ne kapeat breksiavyöhykkeet, joita o n Häkkilänpalon ja Honkisalon alueilla. Breksiat liittyvät useimmiten kvartsi-maasälpägneissin ja hypersteenigneissin yhteyteen. Breksiavyöhykkeessä fragmenttien iskosmateriaalina on usein karbonaattia ja rikkikiisua. Hiertopinnoilla voi olla runsaasti myös grafiittia. Breksiavyöhykkeiden leveys vaihtelee runsaasta metristä vähän yli kolmeen metriin.

15 14 Juonikivet Tutkimusalueen juonikivistä granitoidiset juonet ovat selvästi yleisimpiä. Graniitti- ja tonaliittijuonet ovat vallitsevina, mutta myös granodioriitti- ja kvartsidioriittijuonia esiintyy alueella. Niiden leveys vaihtelee muutamista senteistä lähes 20 metriin ollen kuitenkin tavallisesti vain 1-3 metriä. Granitoidijuonet ovat raekooltaan keskirakeisia. Honkisalon alueella esiintyy dioriittia kandessa reiässä noin 10 m leveinä juonina. Raekooltaan dioriitti on keskirakeista. Päämineraaleina siinä on plagioklaasia, sarvivälkettä, kloriittia, epidoottia ja diopsidia. Aksessoreina on kvartsia, opaakkia, kalimaasälpää, apatiittia, zirkonia ja karbonaattia. Kiikkurämeen alueella on diabaasijuonia, joiden leveys voi olla lähes 10 metriä. Diabaasi n päämineraaleina on sarvivälkettä, plagioklaasia ja biotiittia. Aksessorina on kvartsia. Matriksin raekoko o n 0,4-0,5 mm. Plagioklaasiliistakkeiden pituus on 5-6 mm. Rasinperän alueella on amfiboliitin ja diopsidigneissin rajalla ja saman amfiboliittijakson länsireunall a pyrokseeni-sarvivälkegabroa juonina tai kapeina silleinä, joiden todellista leveyttä ei tiedetä. Amfiboliitin ja diopsidigneissin välissä oleva gabro tulee esiin kandessa reiässä (R349, R356) eri kairausprofiileilla. Eteläpäässä (R349) kivi on sarvivälke-pyrokseenigabroa ja pohjoispäässä (R356) sarvivälkegabroa. Koska sarvivälkegabro on kuitenkin muuttunut ja deformoitunut voimakkaammin, ja koska siinä on viel ä aksessorisesti mukana pyrokseenia, on se todennäköisesti ollut alunperin myös pyrokseenisarvivälkegabroa. Sarvivälkegabron päämineraaleina on plagioklaasia, sarvivälkettä ja kloriittia. Aksessoreina esiintyy opaakkia, augiittia, epidoottia ja apatiittia. Plagioklaasi on osittain serisiittiytynyttä. Pyrokseeni-sarvivälkegabron päämineraaleina on plagioklaasia, sarvivälkettä, hypersteeniä, augiittia j a paikoin biotiittia. Aksessoreina on opaakkia, apatiittia ja zirkonia. Plagioklaasi on tervettä tai heikost i serisiittiytynyttä. Opaakeista on magneettikiisua eniten. Siinä esiintyy vähäisiä pentlandiittisuotautumia. Kuparikiisua, ilmeniittiä ja grafiittia on hyvin vähän. TUTKIMUSTEN TULKINTAA JA ARVIOINTIA Vaikka tutkimusalueen kallioperä onkin hyvin puutteellisesti paljastunut ja deformaatioaste on korkea, on kairansydämissä paikoitellen nähtävissä primäärisiä rakennepiirteitä, joiden perusteella kivet ovat, ainakin osittain, vulkaanista alkuperää. Selvimmät vulkaniitteihin viittaavat primääriset rakennepiirteet esiintyvä t Häkkilänpalon alueella amfiboliitin välikerroksena olevassa uraliittiporfyriitissä. On kuitenkin vaike a sanoa onko ko. uraliittiporfyriitti laavapatja vaiko kidetuffikerros. Amfiboliittien ja uraliittiporfyriittie n lisäksi myös kummingtoniitti- ja hypersteenipitoiset gneissit lienevät vulkaanista alkuperää. Kloriitti-, kordieriitti- ja muskoviittigneissit ovat ilmeisesti muuttuneita happamia vulkaniitteja. Sedimenttisen aineksen osuutta em. kivissä on vaikea määrittää. Todennäköisemmin ne ovat kuitenkin tuffiitteja kui n laavoja tai puhtaita pyroklasteja. Selvempänä todisteena rapautumis- ja sedimentoitumisprosesseista ovat kiillegneissi- j a mustaliuskekerrokset. Karsikivet ovat alunperin olleet epäpuhtaita karbonaattipitoisia sedimenttej ä. Kvartsi-maasälpägneissit ja diopsidigneissit koostuvat ilmeisesti myös lähinnä sedimenttiaineksesta. Kiillegneississä välikerroksina esiintyvät amfiboliitit ja kummingtoniitti- sekä hypersteenipitoiset gneissi t todistavat kuitenkin vulkaanisen toiminnan jatkuneen ajoittain myös sedimentaatiofasieksen aikana. Grafiitin rikastumista on sedimentaation lisäksi tapahtunut myös tektoonisten prosessien kautta voimakkaisiin hierto- ja ruhjesaumoihin.

16 Vaikka muuttuminen näyttääkin tutkimusalueella pääasiassa liittyvän voimakkaaseen hiertoon, löyty y myös alueita, missä muuttumista on tapahtunut hydrotermisten liuosten vaikutuksesta ilman mainittava a hiertoa. Hydrotermisestä aktiivisuudesta ja paikoittain esiintyvästä kohtalaisesta rautakiisupitoisuudest a huolimatta sinkki- kupari- ja lyijypitoisuudet ovat koko tutkimusalueella alhaisia. Tämä voi merkitä sitä, ettei em. perusmetalleja alunperinkään ole ollut lähdekivissä riittävästi tai niitä on ollut hyvin vähän j a hydroterminen systeemi on ollut pienialainen, jolloin prosessi on saanut aikaan vain Näsälänperän tunnetun Zn-mineralisaation. Erittäin voimakkaasti tektonisoituneessa vyöhykkeessä on kuitenkin mandollista, että osa tunnetusta mineralisaatiosta sijaitsee jossain muualla. Tehtyjen tutkimusten perusteella ei toistaiseksi voida sulkea pois mandollisuutta, että ko. vyöhyke sisältää muitakin Znmineralisaatioita. Honkisalon hydrotermisesti muuttuneet muskoviitti- ja kordieriittigneissit sijaitsevat luoteeseen aukeava n V-muotoisen synformirakenteen itäkyljellä. Rakenteen eteläkärjessä on Näsälänperän Zn-mineralisaatio, jonka yhteyteen liittyy myös aikaisemmin kuvatun kaltaisia muuttuneita kiviä. Koska Näsälänperän Znesiintymä liittyy useiden hierto- ja ruhjevyöhykkeiden risteyskohtaan, ja koska synformirakenteen läntine n kylki ja keskiosa tunnetaan huonosti, tullaan aluella jatkamaan geofysikaalisia maastomittauksia vuoden 1998 aikana. Vyöhykkeen muissa kohteissa ei ole näillä näkymin perusteltua syytä tehdä enempä ä tutkimuksia. 15 Kaj Västi Geologi

17 1 6 KIRJALLISUUS VIITTEET Mäkelä, T., Tutkimusraportti. Rantsila, Näsälänperä , Julkaisematon raportti 001/3412, 2434/TVM/80. Outokumpu OY, Vihannin kaivos. Pelkonen, Kalevi, Vihannin ympäristön malminetsintäkohteiden historiaa. Julkaisematon raportti. Outokumpu Finnmines OY, Malminetsintä.

18 Liite 1.

19 Liite 2.

20 Liite 3

21 LIITTYY-AINEISTO Geologinen kartta : M11.7/ , 09 ; , 06/98 1 :20000 Geofysikaaliset kartat : Magneettiset kartat Q22.23/ , 09/ /97/2K 1 :20000 Q22.23/ , 09/ /97/3K Q22.23/ /94/1 1 :10000 Q22.23/ /94/2 Q22.23/ /94/3 Q22.23/ /1995/ 1 Q22.23/ /94/2 Q22.23/ /97/ 1 Sähköiset kartat Q24.11/ , 09/ /97/2K 1 :20000 Q24.11/ , 09/ /97/3K Q24.11/ /94/1 1 :10000 Q24.11/ /94/2 Q24.11/ /94/ 3 Q24.11/ /1995/ 1 Q24.11/ /94/2 Q24.11/ /97/ 1 Geokemialliset kartat : Moreenigeokemialliset kartat M35.2/ , 09/ /94/Zn 1 :20000 M35.2/ , 09/ /94/Cu M35.2/ , 09/ /94/Pb M35.2/ , 09/ /94/Ni M35.2/ , 09/ /94/S M35.2/ , 09/ /94/Au M35.2/ F, F/-96/Zn 1 :4000 M35.2/ F, F/-96/Cu M35.2/ F, F/-96/Pb M35.2/ F, F/-96/N i M35.2/ F, F/-96/ S M35.2/ F, F/-96/Au Litogeokemialliset kartat M32.2/ F, F/-96/Zn 1 :4000 M32.2/ F, F/-96/Cu M32.2/ F, F/-96/P b M32.2/ F, F/-96/N i M32.2/ F, F/-96/S M32.2/ F, F/-96/Au

22 Kairausraportit : M52.5/2434/95/R33 7 M52.5/2434/95/R33 8 M52.5/2434/95/R33 9 M52.5/2434/95/R34 0 M52.5/2434/95/R34 1 M52.5/2434/97/R39 3 M52.5/2434/97/R394 M52.5/2434/97/R39 5 M52.5/2434/97/R39 6 M52.5/2434/97/R41 1 M52.5/2434/97/R4 1 2 M52.5/2434/97/R41 3 M52.5/2434/97/R414 M52.5/2434/97/R41 5 M52.5/2434/97/R41 6 M52.5/2434/97/R417 M52.5/2434/97/R41 8 M52.5/3412/96/R337 M52.5/3412/96/R33 8 M52.5/3412/96/R33 9 M52.5/3412/96/R340 M52.5/3412/96/R344 M52.5/3412/96/R345 M52.5/3412/96/R346 M52.5/3412/96/R347 M52.5/3412/96/R348 M52.5/3412/96/R349 M52.5/3412/96/R35 0 M52.5/3412/96/R35 1 M52.5/3412/96/R35 2 M52.5/3412/96/R354 M52.5/3412/96/R355 M52.5/3412/96/R356 M52.5/3412/97/R362 M52.5/3412/97/R363 M52.5/3412/97/R364 M52.5/3412/97/R365 Kairanreikäprofiilit : M52.7/2434/95/R337 M52.7/2434/95/R33 8 M52.7/2434/95/R33 9 M52.7/2434/95/R34 0 M52.7/2434/95/R34 1 M52.7/2434/97/R39 3 M52.7/2434/97/R39 4 M52.7/2434/97/R39 5 M52.7/2434/97/R39 6 M52.7/2434/97/R41 1 M52.7/2434/97/R412 M52.7/2434/97/R41 3 M52.7/2434/97/R414

23 M52.7/2434/97/R41 5 M52.7/2434/97/R41 6 M52.7/2434/97/R41 7 M52.7/2434/97/R41 8 M52.7/3412/96/R33 7 M52.7/3412/96/R33 8 M52.7/3412/96/R33 9 M52.7/3412/96/R34 0 M52.7/3412/96/R344 M52.7/3412/96/R34 5 M52.7/3412/96/R34 6 M52.7/3412/96/R34 7 M52.7/3412/96/R34 8 M52.7/3412/96/R34 9 M52.7/3412/96/R35 0 M52.7/3412/96/R35 1 M52.7/3412/96/R35 2 M52.7/3412/96/R354 M52.7/3412/96/R35 5 M52.7/3412/96/R35 6 M52.7/3412/97/R36 2 M52.7/3412/97/R36 3 M52.7/3412/97/R364 M52.7/3412/97/R36 5 Geokemialliset analyysit : tilausnumerot : 35973, 36094, 36099, 46344, 46347, 53164, Kairansydänanalyysit : tilausnumerot : Ohuthieet : Ku Ku26056, Ku26057, Ku26082, Ku , Ku26100, Ku , Ku Kiilloitetut ohuthieet : Ku24441, Ku Ku25675, Ku Ku26058, Ku26059, Ku26081, Ku , Ku26098, Ku26099, Ku26168, Ku26280, Ku26358, Ku26590, Ku26591, Ku26988