KÄYTTÄJÄN OPAS AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TUNNUSTAMISTA KOSKEVA YLEINEN JÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Sisämarkkinoiden pääosasto TAVAROIDEN VAPAA LIIKKUVUUS, SÄÄNNELLYT AMMATIT, POSTIPALVELUT Ammattipätevyyden osalta säännellyt ammatit MARKT/D/8327/2001-FI Orig.: FR KÄYTTÄJÄN OPAS AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TUNNUSTAMISTA KOSKEVA YLEINEN JÄRJESTELMÄ

2 JOHDANTO Tässä oppaassa kuvataan direktiivillä 89/48/ETY luodun ja myöhemmin direktiivillä 92/51/ETY täydennetyn, ammatillisesta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän keskeisiä piirteitä. Opas on suunnattu lähinnä niille, joilla on pätevyys harjoittaa ammattia jossakin EU:n jäsenvaltiossa ja jotka harjoittaakseen ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa hakevat tutkintotodistuksensa tunnustamista. Opas on kaksiosainen, ja se on laadittu kysymysten ja niihin annettujen vastausten muodossa. Ensimmäisessä osassa vastataan tavallisimpiin yleistä järjestelmää koskeviin kysymyksiin, kuten: Mikä on järjestelmän tarkoitus? Keitä se koskee? Miten se toimii? Toisessa osassa vastataan erityiskysymyksiin, joita saattaa ilmetä, kun järjestelmän mukaisesti haetaan tutkintotodistuksen tunnustamista. Oppaassa on myös kaavio (s. 14), jossa esitetään tiivistelmä yleisen järjestelmän piiriin kuulumisen edellytyksistä, sekä 2 liitettä: Liite 1: esimerkkiluettelo yleiseen järjestelmään kuuluvista säännellyistä ammateista Liite 2: kaksi luetteloa säännellyistä ammateista, jotka eivät kuulu yleisen järjestelmän piiriin Aiheesta saa tarkempia tietoja seuraavasta Internet-osoitteesta: 2

3 Peruskysymyksiä yleisestä järjestelmästä 1. Keille järjestelmä on tarkoitettu? Ammattihenkilöille, jotka haluavat harjoittaa ammattiaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Järjestelmä ei koske niitä, jotka haluavat jatkaa opintojaan toisessa jäsenvaltiossa. Nämä henkilöt voivat ottaa yhteyttä tutkintotodistusten tunnustamisen kansallisiin tiedotuskeskuksiin (NARIC), jotka antavat tietoja tutkintojen akateemisesta tunnustamisesta. Järjestelmä ei myöskään koske niitä, jotka haluavat harjoittaa ammattia jossakin jäsenvaltiossa, mutta eivät vielä ole suorittaneet loppuun koulutusta, joka vaaditaan kyseisen ammatin harjoittamiseksi toisessa jäsenvaltiossa. Yleinen järjestelmä koskee ainoastaan niitä, joilla on täysimittainen pätevyys ammatin harjoittamiseen jossakin jäsenvaltiossa. 2. Missä maissa järjestelmä toimii? Järjestelmään kuuluvat seuraavat 18 maata: EU:n 15 jäsenvaltiota (Belgia, Tanska, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä Islanti, Norja ja Liechtenstein. 3. Keitä järjestelmä koskee? Järjestelmä koskee näiden 18 maan kansalaisia, Järjestelmä ei koske esimerkiksi Yhdysvaltojen, Kanadan ja Sveitsin tai Keski- ja Itä-Euroopan maiden tai Afrikan tai Aasian maiden kansalaisia. Se koskee kuitenkin niitä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia, joilla on myös EU:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuus (kaksoiskansalaisuus). Näin ollen se voi esimerkiksi koskea Argentiinan kansalaista, jolla on myös Italian kansalaisuus. Se koskee henkilöitä, joilla on tunnustamishakemuksen jättämishetkellä jonkin näihin 18 maahan kuuluvan maan kansalaisuus, vaikka heillä aiemmin olisi ollut muu kansalaisuus. jotka ovat saaneet ammattipätevyytensä jossakin näistä 18 maasta (kotijäsenvaltio) *, Jotta henkilö voisi hyötyä yleisestä järjestelmästä, hänellä on oltava täysimittainen pätevyys tietyn ammatin harjoittamiseen kotijäsenvaltiossaan. Kotijäsenvaltioksi katsotaan se jäsenvaltio, jossa ammattipätevyys on hankittu. Se voi olla jäsenvaltio, jonka kansalaisuus henkilöllä on, tai toinen jäsenvaltio. * yhteisön ulkopuolisessa maassa saadun pätevyyden tunnustaminen, ks. s

4 Esimerkiksi seuraavat henkilöt kuuluisivat yleisen järjestelmän piiriin: italialainen insinööri, joka on suorittanut tutkintonsa Italiassa; ruotsalainen opettaja, jolla on Ruotsissa suoritettu tutkinto; ranskalainen fysioterapeutti, joka on suorittanut tutkintonsa Belgiassa, ja Saksassa tutkintonsa suorittanut itävaltalainen asianajaja. ja jotka haluavat harjoittaa ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa (vastaanottava jäsenvaltio). Esimerkiksi seuraavat henkilöt kuuluisivat järjestelmän piiriin: italialainen insinööri, jolla on täysimittainen pätevyys Italiassa ja joka haluaa toimia insinöörinä Espanjassa; norjalainen opettaja, jolla on täysimittainen pätevyys Norjassa ja joka haluaa toimia opettajana Yhdistyneessä kuningaskunnassa; ranskalainen fysioterapeutti, jolla on täysimittainen pätevyys Belgiassa ja joka haluaa toimia fysioterapeuttina Ranskassa, ja itävaltalainen jolla on täysimittainen pätevyys Saksassa ja joka haluaa toimia asianajajana Itävallassa. Yleinen järjestelmä ei koske jäsenvaltion sisäisiä tilanteita, vaan sitä sovelletaan "muuttajiin". Jäsenvaltion, jossa ammattia halutaan harjoittaa, on oltava muu kuin se, jossa pätevyys on hankittu. Kyseessä on aina "rajatylittävä" tilanne. 4. Koskeeko järjestelmä kaikkia ammatteja? Ei, järjestelmä koskee ainoastaan niitä ammatteja, jotka ovat säänneltyjä vastaanottavassa jäsenvaltiossa eli ammatteja, joita voivat harjoittaa ainoastaan tietyn ammattipätevyyden hankkineet henkilöt. Yleistä järjestelmää sovelletaan, jos harjoitettava ammatti on vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty. 5. Mistä saa tietoa siitä, onko tietty ammatti säännelty toisessa jäsenvaltiossa? Vastaanottavan jäsenvaltion yhteyspisteestä tai mahdollisesti kyseistä ammattia edustavalta ammattijärjestöltä kotijäsenvaltiossa. Liitteenä on viitteellinen esimerkkiluettelo säännellyistä ammateista, joita yleinen järjestelmä koskee. 6. Entä jos ammattia ei säännellä vastaanottavassa jäsenvaltiossa? Siinä tapauksessa ammatillisen tutkinnon tunnustamista ei tarvitse hakea. Ammatin harjoittamisen voi aloittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen maan kansalaiset. Viranomaisen antamaa tunnustamisasiakirjaa ei tarvitse esittää. Tässä tapauksessa ammattipätevyyden 4

5 merkitys määräytyy työmarkkinatilanteen mukaan eikä oikeudellisten sääntöjen mukaan. Voi myös olla, että kyseistä ammattia ei säännellä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mutta sen harjoittaminen ei kuitenkaan ole vapaata. On siis mahdollista, että ammatti ei ole vastaanottavassa jäsenvaltiossa itsenäinen ammatti, koska hakijan ammattiin kuuluvat toiminnot ovat osa toista ammattia ja sen vuoksi ne on varattu kyseisen ammatin harjoittajille. Näissä tapauksissa yleistä järjestelmää ei sovelleta. Esimerkki: hakija on suorittanut psykoterapeutin erityiskoulutuksen yhdessä jäsenvaltiossa ja haluaa työskennellä psykoterapeuttina toisessa jäsenvaltiossa, jossa psykoterapeutin ammatti ei ole itsenäinen ammatti vaan kuuluu lääketieteen alaan ja on varattu psykiatreille. 7. Koskeeko yleinen järjestelmä kaikkia säänneltyjä ammatteja? Ei, se ei koske niitä säänneltyjä ammatteja, jotka kuuluvat alakohtaisen tai siirtymätoimenpidedirektiivin piiriin. Liitteessä 2 on luettelo seitsemästä säännellystä ammatista, jotka kuuluvat alakohtaisen direktiivin piiriin, sekä esimerkkiluettelo ammateista, jotka kuuluvat siirtymätoimenpidedirektiivin piiriin. Lisätietoja näistä direktiiveistä saa yhteyspisteistä. Liitteessä 1 on lisäksi esimerkkiluettelo säännellyistä ammateista, jotka kuuluvat yleisen järjestelmän piiriin. Myös näistä saa lisätietoja yhteyspisteistä. 8. Miten toimitaan, jos ammatti on säännelty vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja kuuluu yleisen järjestelmän piiriin? Jotta tällaista ammattia voi harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kyseisen maan toimivaltaiselta viranomaiselta on haettava ammatillisen tutkinnon tunnustamista. 9. Mistä saa tietää, miltä viranomaiselta tutkinnon tunnustamista voi hakea? Vastaanottavan jäsenvaltion yhteyspisteestä. Internetissä olevat oppaat ja lomakkeet sisältävät myös hyödyllisiä osoitteita jäsenvaltioissa. 5

6 10. Onko mahdollista hakea ammatillisen tutkinnon tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa, jotta siellä voisi harjoittaa mitä tahansa säänneltyä ammattia tai yleensä työskennellä? Ei. Hakemus on tehtävä tietyn ammatin harjoittamiseksi. Vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettavan säännellyn ammatin on oltava se ammatti, johon hakijalla on täysimittainen pätevyys kotijäsenvaltiossaan. Jos hakijalla on pätevyys useiden ammattien harjoittamiseen, hänen on tehtävä kutakin ammattia varten erillinen hakemus. Toimivaltainen viranomainen voi vaihdella eri ammattien kohdalla. Yleinen järjestelmä koskee esimerkiksi henkilöä, jolla on täysimittainen kiinteistönvälittäjän pätevyys Espanjassa ja joka haluaa harjoittaa kiinteistönvälittäjän ammattia Ranskassa. Sen sijaan järjestelmä ei koske henkilöä, jolla on täysimittainen kiinteistönvälittäjän pätevyys Espanjassa ja joka haluaa harjoittaa asianajajan ammattia Ranskassa. Henkilöllä on psykologin pätevyys Espanjassa ja lisäksi siellä vaadittava sosiaalityöntekijän pätevyys, ja hän haluaa harjoittaa näitä kahta ammattia Ranskassa. Yleistä järjestelmää sovelletaan, mutta kummastakin ammatista on jätettävä erillinen hakemus toimivaltaisille viranomaisille. 11. Mitkä ammatilliset tutkinnot kuuluvat yleisen järjestelmän piiriin? Kattavan ammatillisen koulutuksen suorittamista edellyttävät tutkinnot. Tällaisen tutkinnon suorittaminen antaa oikeuden tietyn ammatin harjoittamiseen kotijäsenvaltiossa. Tutkintotodistus voidaan myöntää perusasteen, keskiasteen tai korkeakoulutasoisesta teoreettisesta ja käytännön koulutuksesta. Jos kotijäsenvaltiossa vaaditaan perusasteen, keskiasteen tai korkeakoulutasoisen koulutuksen lisäksi myös käytännön harjoittelujakso, hakijan on suoritettava kaikki vaadittavat osat, jotta hän kuuluisi yleisen järjestelmän piiriin. Monissa jäsenvaltioissa asianajajien on korkeakouluopintojen lisäksi suoritettava hyväksytysti koe ja käytännön työharjoittelujakso. Tällaisissa maissa asianajajilla on täysimittainen pätevyys vasta sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet kaikki vaaditut osat. Vasta tällöin he voivat hakea yleisen järjestelmän mukaista tutkinnon tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa. Samoin joissakin jäsenvaltioissa insinöörien on korkeakouluopintojen lisäksi suoritettava valvottu ammatillinen harjoittelu ja sitä täydentäviä kursseja sekä lopuksi suoritettava hyväksytysti koe. Tässäkin tapauksessa vain kaikkien näiden osien suorittaminen antaa oikeuden hakea yleisen järjestelmän mukaista tutkinnon tunnustamista. Samoin useimmissa jäsenvaltioissa opettajan koulutus koostuu tietyn alan yliopistotutkinnosta ja pedagogisesta koulutuksesta. Jotta hakija voisi hyötyä 6

7 yleisestä järjestelmästä, hänen on täytynyt suorittaa kotijäsenvaltiossaan vaadittava pedagoginen koulutus yliopistollisen perustutkinnon lisäksi. 12. Tunnustetaanko ammatillinen tutkinto automaattisesti? Ei. Yleinen järjestelmä ei tarkoita toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammatillisen tutkinnon automaattista tunnustamista. Tunnustamisesta on tehtävä henkilökohtainen hakemus, jossa täsmennetään selvästi, mitä ammattia hakija haluaa harjoittaa. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat kaikkia hakemuksia tapauskohtaisesti. 13. Miten yleinen järjestelmä toimii? Toimivaltainen viranomainen tutkii jokaisen tunnustamista koskevan hakemuksen. Jos hakijalla on täysimittainen pätevyys tietyn ammatin harjoittamiseen kotijäsenvaltiossaan ja hän hakee tutkinnon tunnustamista voidakseen harjoittaa kyseistä ammattia toisessa jäsenvaltiossa, hänen ammatillinen tutkintonsa tunnustetaan periaatteessa sellaisenaan. Ennen päätöksen tekoa toimivaltainen viranomainen vertaa kuitenkin kotijäsenvaltiossa saatua ammatillista koulutusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittavaan koulutukseen. Jos viranomainen katsoo, että vaadittavissa suorituksissa on niiden pituuden tai sisällön osalta merkittäviä eroja, se voi tietyin edellytyksin tunnustaa tutkinnon sillä ehdolla, että tietyt lisävaatimukset täytetään. Tehdessään vertailuja toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon kaikki hakijan suorittamat perustutkinnon jälkeiset opiskelujaksot ja tutkinnon suorittamisen jälkeen hankittu ammattikokemus. Viranomainen voi katsoa, että tällainen koulutus tai kokemus korvaa joko kokonaan tai osittain mahdolliset perustutkinnon ja -koulutuksen puutteet verrattuna vastaanottavan jäsenvaltion vaatimuksiin. 14. Mitä lisävaatimuksia toimivaltaiset viranomaiset voivat esittää? Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että kotijäsenvaltiossa saadun ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytettävän ammatillisen koulutuksen välillä on huomattavia eroja, se voi edellyttää hakijalta korvaavaa toimenpidettä. Toimivaltainen viranomainen voi tiettyjen edellytysten mukaisesti vaatia joko osoitusta kokemuksesta kyseisen ammatin harjoittamisesta kotijäsenvaltiossa tai sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta. Vain yksi näistä kolmesta vaatimuksesta voidaan esittää. Periaatteessa osoitusta ammatillisesta lisäkokemuksesta voidaan vaatia, jos ammatillinen koulutus on ollut kestoltaan vähintään vuotta lyhyempi kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittu koulutus. Sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta voidaan vaatia, jos koulutuksen sisällön ja vastaanottavan 7

8 jäsenvaltion sisältövaatimusten välillä on merkittävä ero tai jos koti- ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammatin alaan kuuluu erilaisia toimintoja. 15. Jos vaaditaan joko sopeutumisaika tai kelpoisuuskoe, tekeekö toimivaltainen viranomainen valinnan näiden välillä? Yleensä ei. Tavallisesti hakija voi vapaasti valita näistä kahdesta. Joissain tapauksissa valinnan tekee kuitenkin vastaanottava jäsenvaltio, erityisesti oikeusalan ammateissa. 16. Mihin määräaikaan mennessä toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä hakemusta koskeva päätös? Neljän kuukauden kuluessa kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen vastaanottamisesta. 17. Mistä tietää, että hakemus sisältää kaikki vaadittavat asiakirjat? Hakija voi tiedustella toimivaltaiselta viranomaiselta nimenomaisesti, sisältääkö toimitettu hakemus kaikki vaadittavat asiakirjat, ja hänellä on oikeus saada vastaus tähän kysymykseen. Jos hakemuksesta puuttuu asiakirjoja, toimivaltaisen viranomaisen on annettava hakijalle selkeä luettelo niistä asiakirjoista, jotka on toimitettava, jotta hakemusta voitaisiin pitää täydellisenä, ja viranomaisen on myönnettävä kohtuullinen määräaika puuttuvien asiakirjojen lähettämiseen. 18. Voidaanko hakijalta vaatia todistus hyvämaineisuudesta ja siitä, ettei häntä ole haettu konkurssiin? Kyllä, jos samat vaatimukset koskevat vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia. Vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä tästä todistukseksi kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamat asiakirjat, mutta tällöin voidaan edellyttää, että kyseiset asiakirjat on annettu enintään kolme kuukautta ennen niiden esittämistä. 19. Miten hakija voi käytännössä todistaa, että hän täyttää nämä vaatimukset? Esittämällä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille yhden tai useampia asiakirjoja, jotka kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet tätä tarkoitusta varten. Jos tällaisia asiakirjoja ei ole saatavilla kotijäsenvaltiossa, niiden sijasta voidaan esittää todistus valaehtoisesta ilmoituksesta tai vakuutuksesta, jonka hakija on antanut kotijäsenvaltiossaan notaarille tai valtuutetulle ammatilliselle elimelle. Tässä tapauksessa hakijan on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle valaehtoisen ilmoituksen tai vakuutuksen oikeaksi todistava asiakirja. 8

9 20. Mitä vaihtoehtoja toimivaltaisilla viranomaisilla on päätöstä tehdessään? Tapauksissa, joissa hakija on toimittanut täydelliset hakemusasiakirjat, toimivaltainen viranomainen toi tehdä kolmentyyppisiä päätöksiä: 1) Viranomainen voi tunnustaa ammatillisen tutkinnon sellaisenaan, jolloin hakija voi aloittaa ammatin harjoittamisen samojen edellytysten mukaisesti kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaiset (voidaan esimerkiksi edellyttää ammattihenkilön merkitsemistä saman ammatin harjoittajien yhteenliittymän ylläpitämään rekisteriin tai osoitusta ammatillista toimintaa koskevasta vakuutusturvasta). 2) Viranomainen voi tietyin edellytyksin vaatia korvaavaa toimenpidettä (joko näyttöä ammattikokemuksesta tai sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen suorittamista). 3) Viranomainen voi hylätä hakemuksen. Jos viranomainen päätyy vaihtoehtoon 2) tai 3), sen on selkeästi ilmoitettava päätöksensä perustelut, ja sen päätökseen on voitava hakea muutosta vastaanottavan jäsenvaltion muutoksenhakukeinoja käyttäen. 21. Miten toimitaan, jos hakemus hyväksytään? Tunnustaminen antaa henkilölle oikeuden harjoittaa kyseistä ammattia, mutta se ei tarkoita, että tutkintotodistusta pidettäisiin kansallista tutkintotodistusta vastaavana muissa tarkoituksissa. Ammatin harjoittamisen voi siis aloittaa samoin edellytyksin, joita sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisiin. Hakija voi harjoittaa ammattiaan niiden lakien, asetusten, hallinnollisten määräysten ja ammattietiikkaan liittyvien sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia. Hakijan on kuitenkin huolehdittava siitä, että hänen ammatillinen toimintansa rajoittuu kyseisessä maassa asianomaiseen ammattiin kuuluviin tehtäviin. Jos kyseessä on ammatin harjoittaminen palkansaajana, henkilöllä on oikeus hakea avoimia työpaikkoja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja osallistua kyseisessä maassa käytettäviin valintamenettelyihin (haastattelut, asiakirjahakemukset, kilpailut jne.) samoin edellytyksin kuin kansallisten tutkintotodistusten haltijat. Hänet asetetaan samaan asemaan (samat oikeudet ja velvoitteet) kuin kansallisten tutkintotodistusten haltijat. 22. Miten toimitaan, jos hakemus hylätään? Toimivaltaisen viranomaisen on päätöksessään ilmoitettava hakemuksen hylkäysperusteet. Jos näin ei tehdä, hakija voi vaatia viranomaista ilmoittamaan hylkäysperusteensa. Jos perusteita ei ilmoiteta tai jos hakija ei hyväksy niitä, hänellä on oikeus valittaa asiasta vastaanottavan jäsenvaltion oikeusistuimeen, joka tarkistaa, onko päätös tehty yhteisön lainsäädännön mukaisesti. 9

10 ERITYISKYSYMYKSIÄ 1. Miten toimitaan, jos jäsenvaltion kansalainen on saanut ammatillisen koulutuksensa osittain yhteisön ulkopuolisessa maassa? Hakija kuuluu yleisen järjestelmän piiriin, jos kaksi ehtoa täyttyy: 1) ammatti on säännelty kotijäsenvaltiossa ja 2) ammatillinen koulutus on suoritettu pääosin kyseisessä jäsenvaltiossa, eli siellä saadun koulutuksen osuus on suurempi kuin yhteisön ulkopuolisessa maassa saadun koulutuksen osuus. Esimerkki: Tanskalainen, jolla on täysimittainen oikeus harjoittaa ammattiaan Tanskassa, hakee ammattitutkintonsa tunnustamista Saksassa. Hänen koulutuksensa ja harjoittelunsa on kestänyt kaikkiaan seitsemän vuotta. Jos tästä ajasta kolme vuotta on kulunut Yhdysvalloissa ja neljä Tanskassa, hakija kuuluu yleisen järjestelmän piiriin. Jos taas opinnot Yhdysvalloissa ovat kestäneet neljä vuotta ja Tanskassa kolme vuotta, Saksan toimivaltaiset viranomaiset voivat hylätä hakemuksen. 2. Miten toimitaan, jos jäsenvaltion kansalainen on saanut ammatillisen koulutuksensa kokonaan yhteisön ulkopuolisessa maassa? Hakija kuuluu yleisen järjestelmän piiriin, jos neljä ehtoa täyttyy: 1) ammatillinen tutkinto on jo tunnustettu jossain jäsenvaltiossa (jota yleisen järjestelmän kannalta pidetään tällöin kotijäsenvaltiona) kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai sen allekirjoittaman kahdenvälisen sopimuksen mukaisesti 2) tutkinto antaa oikeuden säännellyn ammatin harjoittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa 3) hakija on harjoittanut tätä ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa kolmen (tai joissain tapauksissa kahden ) vuoden ajan 4) jäsenvaltio on myöntänyt todistuksen tästä ammatinharjoittamisjaksosta. Esimerkki: henkilöllä on Belgian kansalaisuus, ja hän on suorittanut puheterapeutin koulutuksensa (koulutus, tutkintotodistus, harjoittelu jne.) Kanadassa. Kyseisen tutkinnon "ensimmäinen" tunnustaminen jäsenvaltiossa (esimerkiksi Belgiassa) ei kuulu yleisen järjestelmän vaan tämän maan kansallisen lainsäädännön piiriin. Jos henkilö haluaa tämän ensimmäisen tunnustamisen jälkeen harjoittaa puheterapeutin ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa (esimerkiksi Ranskassa), hän voi hyötyä yleisestä järjestelmästä sillä edellytyksellä, että on harjoittanut kyseistä ammattia Belgiassa kolmen vuoden ajan. Hakijan on hankittava Belgian toimivaltaiselta viranomaiselta todistus, joka osoittaa hänen harjoittaneen ammattiaan Belgiassa kolmen vuoden ajan. 10

11 3. Voidaanko hakijalta edellyttää tiettyä määrää ammattikokemusta ennen tutkinnon tunnustamista? Yleensä ei. Yleensä ammatillisen tutkinnon tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei edellytä sitä, että hakija olisi aloittanut ammatin harjoittamisen kotijäsenvaltiossaan. Periaatteessa henkilö, jolla on täysimittainen pätevyys ammattinsa harjoittamiseen kotijäsenvaltiossaan, voi pyytää tutkinnon tunnustamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaikkei olisikaan harjoittanut kyseistä ammattia kotijäsenvaltiossaan. Joissain tapauksissa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin vaatia näyttöä siitä, että hakija on harjoittanut ammattia kotijäsenvaltiossaan tietyn ajan. 4. Missä tapauksissa voidaan edellyttää, että hakija on jo harjoittanut ammattia? Tapauksia on useita, ja niistä yleisimpiä ovat seuraavat: 1. ammatti ei ole säännelty kotijäsenvaltiossa (jolloin hakijalta voidaan vaatia näyttöä siitä, että hän on harjoittanut ammattia vähintään kaksi vuotta kotijäsenvaltiossa). 2. ammatillinen tutkinto on suoritettu yhteisön ulkopuolisessa maassa ja tämän jälkeen tunnustettu jossakin jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa vaaditaan, että hakija on harjoittanut säänneltyä ammattia kolme tai joissain tapauksissa kaksi vuotta kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. kysymys 2 edellä)). 3. ammatillinen koulutus on ollut kestoltaan vähintään vuotta lyhyempi kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisen säännellyn ammatin harjoittamiseen vaadittava koulutus. 5. Otetaanko kaikentyyppinen ammattikokemus huomioon? Huomioon otetaan kyseisen ammatin harjoittamisesta kotijäsenvaltiossa saatu kokemus sekä kyseiseen ammattiin läheisesti liittyvän ammatin harjoittamisesta missä tahansa jäsenvaltiossa saatu kokemus. Esimerkki: Hakija on suorittanut asianajajan tutkinnon Kreikassa ja tämän jälkeen hankkinut ammattikokemusta oikeusavustajana Saksassa, jossa hän nyt haluaa toimia asianajajana. Tämän vuoksi hänen on haettava Kreikassa suoritetun asianajajan tutkinnon tunnustamista Saksassa. Saksan toimivaltaisen viranomaisen on tällöin otettava huomioon ammattikokemus, jonka hakija on saanut toimiessaan oikeusavustajana Saksassa. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella (tässä esimerkissä Saksan viranomaisella) on velvollisuus ottaa huomioon ammattiin läheisesti liittyvän ammatin (tässä esimerkissä oikeusavustajan ammatin) harjoittamisesta saatu kokemus, mutta tästä huolimatta hakijalla on oltava täysimääräisesti kotijäsenvaltiossa vaadittava pätevyys sen ammatin (tässä esimerkissä asianajajan ammatin) harjoittamiseksi, jota varten tutkintotodistuksen tunnustamista haetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. 11

12 Tällaisessa tapauksessa toimivaltainen viranomainen harkitsee, vapauttaako säänneltyyn ammattiin läheisesti liittyvässä ammatissa hankittu kokemus hakijan osittain tai kokonaan mahdollisista lisävaatimuksista. 6. Voidaanko hakijalta vaatia kielikokeen suorittamista? Periaatteessa ei. Vastaanottava jäsenvaltio voi kuitenkin vaatia kielitaitoa oman maansa kielessä, jos se on perusteltua harjoitettavan ammatin luonteen vuoksi. Missään tapauksessa kielitaitovaatimukset eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on objektiivisesti välttämätöntä kyseisen ammatin harjoittamiseksi. Olipa säännelty ammatti mikä hyvänsä, hakemus käsitellään joka tapauksessa vastaanottavan jäsenvaltion (jollakin) virallisella kielellä, ja mahdollinen kelpoisuuskoe suoritetaan myös kyseisellä kielellä. Esimerkki: Asianajaja, joka on suorittanut tutkintonsa Itävallassa, haluaa harjoittaa ammattiaan Kreikassa. Toimivaltainen viranomainen käsittelee hakemuksen kreikan kielellä. Jos viranomainen katsoo, että hakijan saamaan ammatilliseen koulutukseen ei sisälly tiettyjä aiheita, jotka ovat olennaisia harjoitettaessa asianajajan ammattia Kreikassa, se voi vaatia kirjallista tai suullista koetta kyseisissä aiheissa, ja tällainen koe on kreikankielinen. 7. Mitä hakemukseen on liitettävä todisteeksi koulutuksesta? Yleensä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä todisteeksi kaikki asiakirjat, jotka kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet todistukseksi siitä, että hakija on suorittanut tarvittavan teoreettisen ja käytännön koulutuksen. Viranomainen voi myös pyytää todistetta kansalaisuudesta ja ammattikokemuksesta. Ammattikokemuksesta on toimitettava todisteet, jos se on tunnustamisen ennakkoedellytys, eli jos kyseinen ammatti ei ole säännelty hakijan kotijäsenvaltiossa. Joka tapauksessa, ja vaikka todiste ammattikokemuksesta ei olisikaan välttämätön tunnustamisen kannalta, on hakijan edun mukaista toimittaa siitä mahdollisimman täydelliset tiedot. Tieto ammattikokemuksesta on tärkeä, jotta toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa määrittää sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, joiden sisällössä ja kestossa otetaan täysimääräisesti huomioon jo hankitut taidot. 8. Onko asiakirjoista hankittava käännökset? Vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää, että hakemuksen liitteeksi toimitettavat asiakirjat käännetään (jollekin) sen viralliselle kielelle. Samoin voidaan vaatia, että käännöksen tekee virallinen tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä kääntäjä. 12

13 9. Miten toimitaan, jos viranomainen ei ole tehnyt päätöstä neljän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä? Hakijan on voitava tehdä valitus toimivaltaisten viranomaisten toiminnasta oikeusistuimeen. 10. Voidaanko edellyttää, että hakija osallistuu hakemuksensa käsittelykustannuksiin? Kyllä. Hakijalta voidaan edellyttää maksua hakemuksen käsittelykustannusten kattamiseksi, kunhan vaadittava maksu ei ylitä tämän palvelun todellisia kustannuksia. Joka tapauksessa kyseinen maksu ei saa olla kohtuuton eikä se saa olla este niiden oikeuksien toteuttamiselle, jotka yleinen järjestelmä tarjoaa. 11. Mistä saa tarvittaessa apua? Hakijalla on oikeus muutoksenhakuun, ja on hänen etunsa mukaista hakea muutosta toimivaltaiselta kansalliselta muutoksenhakuelimeltä (hallinnolliselta tai oikeudelliselta elimeltä). Yhteyttä voi myös ottaa Eurojus-neuvonantajaan (jäsenvaltioissa sijaitsevissa komission edustustoissa) tai Euroopan komissioon (Sisämarkkinoiden pääosasto, Säännellyt ammatit, toimisto C-100; Rue de la Loi 200/Wetstraat 200; B-1049 Bruxelles/Brussel, Belgia). Joka tapauksessa on toimivaltaisten kansallisten viranomaisten eikä Euroopan komission asia arvioida hakijan pätevyys vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittuun pätevyyteen verrattuna. Euroopan komissio ei voi suorittaa tutkinnon tarkastelua toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sijasta. Se ei myöskään voi antaa suoria ohjeita tutkintotodistusten tunnustamisesta vastaaville kansallisille virkamiehille. Yleistä järjestelmää koskevissa direktiiveissä kuten kansallisissa täytäntöönpanosäädöksissäkin säädetään oikeuksista, joiden toteuttamiseksi on otettava suoraan yhteyttä toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin. 13

14 Ammatillisen tutkinnon tunnustamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa haetaan jotta hakija voisi harjoittaa siellä jotta hakija voisi jatkaa siellä ammattiaan. opintojaan. Hakemus koskee tutkinnon ammatillista Hakemus koskee tutkinnon akateemista tunnustamista. tunnustamista. Hakemus kuuluu yleisen järjestelmän Hakemus ei kuulu yleisen järjestelmän piiriin. piiriin. Tietoja tutkinnon akateemisesta tunnustamisesta saa jäsenvaltion yhteyspisteestä (tai NARICkeskuksesta) Onko ammatti, jota hakemus koskee, vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty ammatti direktiiveissä tarkoitetulla tavalla? KYLLÄ EI Hakemus kuuluu yleisen järjestelmän piiriin. Hakemus ei kuulu yleisen järjestelmän piiriin, koska ammatinharjoittamisoikeutta ei ole mitenkään rajoitettu. Hakija voi vapaasti harjoittaa ammattiaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa samojen oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisesti kuin kyseisen maan kansalaiset. Onko hakijalla kotijäsenvaltiossa täysimittainen oikeus harjoittaa kyseistä ammattia? KYLLÄ EI Hakemus kuuluu yleisen järjestelmän Hakemus ei kuulu yleisen järjestelmän piiriin. piiriin. Kuuluuko kyseinen säännelty ammatti alakohtaisen tai siirtymätoimenpidedirektiivin alaan (ks. luettelot liitteessä 2)? EI KYLLÄ Hakemus kuuluu yleisen järjestelmän piiriin. Hakemus ei kuulu yleisen järjestelmän piiriin. 14

15 Liite 1 Esimerkkejä yleisen järjestelmän piiriin kuuluvista säännellyistä ammateista SAKSA ITÄVALTA Laki, verotus, kirjanpito veroasiantuntija, Terveydenhoito fysioterapeutti, lasten sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, puheterapeutti, optikko, ortoptisti, kirurgisen langan valmistaja, hammasteknikko, kuulolaiteteknikko, ortopedian teknikko, ortopedisten jalkineiden valmistaja fysioterapeutti Tekniikka insinööri, patenttiasiamies, käsityöläismestari Yhteiskunta, kulttuuri opettaja, valtion hyväksymä lasten- ja nuortenhuollon työntekijä opettaja BELGIA haastemies, tilintarkastaja,, virallinen edustaja fysioterapeutti opettaja TANSKA jalkojenhoitaja, hammasproteesien valmistaja, reseptimääräyksiä antava optikko, ortopedinen teknikko, ortopedisten jalkineiden valmistaja, farmaseuttinen avustaja laivan kapteeni, aliperämies, kiinteistönvälittäjä, autokoulunopettaja, nosturinkuljettaja, autonkuljettaja, haudankaivaja opettaja, urkuri 15

16 ESPANJA Laki, verotus, kirjanpito pesänselvittäjä, valtuutettu työmarkkinasuhteista vastaava virkamies, tilintarkastaja Terveydenhoito erikoissairaanhoitaja (lukuun ottamatta naistentauteja ja synnytystä), fysioterapeutti, optikko, jalkojenhoitaja, hammasproteesien valmistaja, kuulolaiteteknikko, hoitoavustaja, röntgenhoitaja, psykologi Tekniikka teollisoikeusasiamies, kiinteistönvälittäjä, isännöitsijä, rakennusteknikko, sisustusarkkitehti, insinööri, fyysikko, geologi, lentoemäntä / stuertti, kasinon henkilöstö, putkimies, autokoulunopettaja Yhteiskunta, kulttuuri ala-asteen opettaja, aineenopettaja, lehtori, matkailuoppilaitoksen opettaja, opas / tulkki, matkaopas SUOMI fysioterapeutti opettaja RANSKA pesänselvittäjä, korkeimman hallinto-oikeuden (Conseil d'etat) asianajaja jne., haastemies, kaupallisen oikeuden rekisterinpitäjä, notaari, selvitysmies, konkurssipesänhoitaja, tilintarkastaja,, huutokaupantoimittaja / arviomies puheterapeutti, ortoptisti, hieroja / fysioterapeutti, psykomotorinen terapeutti, työterapeutti, psykologi, ravintoterapeutti, optikko, hoitoavustaja, pediatrinen avustaja, kuulolaiteteknikko, reseptimääräyksiä antava optikko, jalkojenhoitaja, laboratoriohoitaja teollisoikeuskonsultti, maanmittari, kiinteistönvälittäjä, taksinkuljettaja, ambulanssin henkilöstö, laivan kapteeni, isännöitsijä, autokoulunopettaja ala-asteen opettaja, aineenopettaja, lehtori, tanssinopettaja, alueellinen opas / tulkki, matkatoimistovirkailija, sosiaalityöntekijä KREIKKA hammasproteesien valmistaja, sairaalan henkilöstö, fysioterapeutti teollinen muotoilija, mekaanikko, sorvari, hitsaaja, kauppalaivaston päällystön jäsen opettaja IRLANTI tuomioistuin puheterapeutti, ortoptisti, hieroja / fysioterapeutti, psykologi, reseptimääräyksiä antava optikko, työterapeutti, mikrobiologi patenttiasiamies, maanmittari, insinööri,, teknikko, laivan päällystön jäsen, kansipäällystön jäsen ala-asteen opettaja, aineenopettaja, teknisen oppilaitoksen lehtori 16

17 17 Laki, verotus, kirjanpito Terveydenhoito Tekniikka Yhteiskunta, kulttuuri ISLANTI fysioterapeutti opettaja ITALIA toimisto rekisterinpitäjä, markkinoinnin asiantuntija, aktuaari ortoptisti, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, psykologi, kuulolaiteteknikko, optikko, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, hammashoitaja, jalkojenhoitaja insinööri, biologi, kemisti, geologi, metsänhoitaja, teollisoikeuskonsultti, liiketoiminnan konsultti, pörssivälittäjä, kansipäällystön jäsen, teknisen päällystön jäsen opettaja, sosiaalityöntekijä, matkaopas jne. LUXEMBURG tilintarkastaja, terveydenhoitoavustaja, hieroja / fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, puheterapeutti, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja opettaja, lastenhuollon työntekijä, sosiaalityöntekijä NORJA fysioterapeutti opettaja ALANKO- MAAT haastemies, työterapeutti, puheterapeutti, ortoptisti, ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, röntgen- ja sädehoitaja, farmaseutin avustaja, hammasproteesien valmistaja patenttiasiamies, insinööri, lennonjohtaja, lentäjä, merimies, autonkuljettaja, nosturinkuljettaja opettaja PORTUGALI psykologi insinööri, teollisoikeusasiamies, laivan päällystön jäsen opettaja, opas / tulkki YHDISTYNYT KUNINGAS- KUNTA toimisto tuomioistuin asianajaja (Skotlannissa), aktuaari, fysioterapeutti, optometri, ortoptisti, jalkojenhoitaja, apuneuvoteknikko, taideterapeutti, psykologi, musiikkiterapeutti, ravitsemusterapeutti, laboratoriohoitaja, reseptimääräyksiä antava optikko, hammashoitaja maanmittari, patenttiasiamies, insinööri, kemisti, fyysikko, geologi, puutarhaviljelijä, laivan kapteeni, kansipäällystön jäsen opettaja, hyväksytty sosiaalityöntekijä RUOTSI fysioterapeutti

18 Liite 2 Luettelo erityisdirektiivin piiriin kuuluvista säännellyistä ammateista Alakohtaisen direktiivin piiriin kuuluvat ammatit lääkäri (yleis- ja erikoislääkärit) sairaanhoitaja (yleissairaanhoito) hammaslääkäri kätilö eläinlääkäri proviisori arkkitehti Esimerkkejä säännellyistä toiminnoista, jotka kuuluvat direktiivin 1999/42/EY piiriin* Käsityö (ISIC:** luokat 23 40) Tukku- ja vähittäiskauppa (ISIC: ent. ryhmä 612) Teollisuus (ISIC: luokat 20 ja 21) Liikenne (ISIC: ryhmät 718 ja 720) Jalostus (ISIC: luokat 23 40) Henkilökohtaiset palvelut (ISIC: luokka 85) Vakuutustoiminta (ISIC: ryhmä 630) valmistus: tekstiilit (esim. kuitujen valmistus ja kudonta), jalkineet ja vaatteet, puu- ja korkkituotteet, huonekalut, nahka- ja kumituotteet, kemikaalit ja kemialliset tuotteet, öljynjalostustuotteet, liikennevälineet jne. tukkukauppa, agentuuritoiminta ja vähittäiskauppa; myrkyllisten tuotteiden kauppa ja jakelu ryhmä 612: vähittäiskauppa = tavaroiden jälleenmyynti ilman käsittelyä yksityishenkilöille ryhmä 20: elintarvikkeiden valmistus maitotuotteet, säilötyt hedelmät ja vihannekset, kaakao, jne. ryhmä 21: juomien valmistus alkoholijuomien tislaaminen, viinin valmistus jne., oluen ja maltaiden valmistus, jne. ryhmä 718: avustava kuljetus- ja matkatoimistotoiminta ryhmä 720: varastointi kuten edellä kohdassa käsityö ryhmä 85: kotitalouksien palvelut ravintolat, baarit, ruokalat (ryhmä 852) hotellit, leirintäalueet ja muu lyhytaikaisen majoituksen tarjonta (ryhmä 853) valkaisu ja värjäys valokuvausstudiot, jne. vakuutusedustajat ja -välittäjät, vahinkovakuuttajat Kampaamo- ja parturitoiminta 18

19 * Direktiivillä 1999/42/EY, annettu , korvataan direktiivin liitteessä A olevat siirtymätoimenpidedirektiivit toistamalla niiden sisältö pääosiltaan ja täydentämällä sitä tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmällä (EYVL L 201, ). Jäsenvaltioiden on pantava tämä järjestelmä täytäntöön viimeistään ** ISIC: Kansainvälinen toimialaluokitus, Yhdistyneiden kansakuntien tilastotoimisto