BLOGI LATINAA JA LÄTINÄÄ

Transkriptio

1 1 Oraakkeli-romaaniin sisältyy liitteinä 11 kpl kolumneja, jotka HS julkaisi toukosyyskuussa Tämä ensimmäinen kolumni julkaistiin tosin ensin Kauppalehden blogissa, mistä HS kaappasi haamukirjoittajan omille palstoilleen. Voidaan puhua haamukirjoittajasta, sillä hänestä tiedettiin ainoastaan käyttämänsä nimimerkki Oraakkeli. Varsinainen romaanini paneutuu ratkaisemaan Oraakkelin arvoitusta, mutta ensin siis kansaa kohahduttaneisiin kolumneihin ja median reaktioihin: Liite 1. (Etsiväin töistä Urkki jää) BLOGI LATINAA JA LÄTINÄÄ Tässä blogissa tulen paljastamaan Urho Kekkosen elämästä aivan uusia, yllättäviä puolia. Olen saanut haltuuni kadoksissa ollutta aineistoa kiistellystä suurmiehestämme. Kyseessä on Kekkosen Punainen kirja. Ilmeisesti kirja katosi samalla kuin Kekkosen potilaskertomuskin Meilahden sairaalasta - siis hänen kuolemansa aikoihin. On väitetty, että mitään Punaista kirjaa ei ole koskaan ollutkaan. Tarinaa kirjasta on pidetty Kekkosen juonena: hänen itsensä liikkeelle laskemana huhuna. Olipa kirjaa tai ei, kukaan ei halunnut nimeään sinne - lukuun ottamatta Veikko Vennamoa ja Tuure Junnilaa. Väitettiin että kirjassa oli lista neuvostovastaisista henkilöistä ja heidän raskauttavista teoistaan. Kekkonen ei koskaan leikannut huhuilta siipiä. Punainen kirja oli hänen valtansa näkymätön kivijalka, kuten myllykirjeet olivat UKK:n samankaltainen, mutta näkyvä vallankäytön väline. Huhut kirjan sisällöstä olivat vääriä. Punainen kirja on todella olemassa, mutta sen sisältö on aivan muuta: kyseessä on runokirja. Kirja seurasi Kekkosta 20-luvun loppupuolelta aina hänen kuolinvuoteelleen asti. Tuolloin, vuonna 1986, kirja katosi Tamminiemestä. Miksi? Vastausta kysymykseen voimme hakea vain tutustumalla kirjan sisältöön. Annan siihen kaikille asiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tämän 10-osaisen juttusarjani myötä. Henkilöllisyyteni paljastan vasta sarjan lopussa, jolloin luovutan kirjan Kekkosen perikunnalle. Silloin tutkijatkin pääsevät toivoakseni tutustumaan tähän aarteeseen. Työsarkaa on niin suomen kielen ja poetiikan tutkijoille kuin politiikan ja historian tutkijoillekin. Juhani Suomi joutunee kirjoittamaan vielä yhden kirjan.

2 2 Itse en ole Kekkos-tutkija tai historioitsija. Aiheeseen olen kuitenkin perehtynyt syvällisesti, ja sen pohjalta uskallan vetää kolumneissani pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toivon kirjoitussarjani herättävän keskustelua. Haluan vastaväitteitä, uusia näkökantoja ja vanhojen Kekkos-liturgioiden pöllytystä. Tarkoitukseni ei ole häpäistä Kekkosen muistoa tai väheksyä hänen valtavaa arvoaan maamme lähihistoriassa - päinvastoin: Kekkonen oli muutakin kuin ovela poliittinen taktikoija. Hän ei ollut pelkkä tahtopoliitikko, myrryysmies tai oman kuningastiensä kulkija. Hän oli myös vonkamies, saloja samoava ajattelija, jolla oli herkempi puolensa. Hän oli runoilija (lue ensin vasemman puoleinen runo, sitten oikean puoleinen runo, ja tarkastele sitten kokonaisuutta): Riekki itse urkkijaanne kiitti / Riekki itse Urkki-jäänne, kiitti! Sakeistani ylpee. / Säkeistäni ylpee. Ellei kelpaa, / Ellei kel` riita. / pää riitä, Etsiväin töistä / etsi vain Urkki jää. / toista urkkijaa! Kun lahden ylitin, / Kun lähden, ylitin kykyni. kykyni kysyit, mietit: / Kysyit, mietit: Mitat oisko miehen? / Mitätöiskö miehen? Esiin siis sakeet mietteeni: / Esiin siis säkeet, mietteeni: Etkö sinä itätuulesi / Et kosi, naita! länteen vääntäisi? / Tuulesi lanteen vaan taisi sekin Sekin välähti mieleeni: / Valahti - mieleeni: Isku vaaraan, mieheen! / isku väärään mieheen. Väitin öin, kuuntelit: / Vaiti noin kuuntelit: Kätke ränniin / Katkeran niin paatokses, / päätökses lahtaan. lähtään huipulle kiipeen! / Huipulle kiipeen! Laskin väärin, / Läskin vaarin paatoksesi jyrkkeni: / päätöksesi jyrkkeni:

3 3 ensin lahtipenkki, / ensin lähti penkki, sitten vaara, mies. / sitten väärä mies. Sakeistani sinulle risti. / Säkeistäni sinulle ristiriita: Riitä ei töistä / Ei!? Toista! minulle rästi. / Minulle rasti. Tärvelin, nään, / Tarve linnaan siis äiemmin / - siis aiemmin. havittelen tahtias. / Hävittelen tähtiäs rantaan. Räntään jatkan, / Jätkän nahkaas nähkääs: / säälistä räävin, Saalista raavin öisin / oisin - yksin, vältä! / yksinvalta. Väki vakinainen, tyydy! / Vakiväki, näin en tyydy! Senkös tänne kutsun, / Sen kostan, ne kutsun! Riekin, / Riekin Urkki urkkijalleen esiin? / jälleen esiin. Nähkääs, Riekki: / Nahkaas Riekki läimin! Laiminlöit uuden miehen! / Loit uuden miehen, Kuule, / kuule: ylin elin urkkijain, / Ylin elin Urkki, Riekki: / jäin! Sen elin, / Riekki se nelinkontin, köntin kärsin miehen. / karsin miehen! Ensilukemalla runo ei avaudu, mutta se oli Kekkosen tarkoituskin! Mitkä ovat huomiosi: kaksi päättömältä tuntuvaa runoa, jotka jollain tavalla muistuttavat toisiaan? Mikä niistä tekee kuitenkin täysin erilaiset? Vastaus on yksinkertainen.

4 4 Kyse on hyvin pienestä asiasta: pisteistä, parillisista pisteistä, jotka koristavat joidenkin kirjaintemme päälakea. Annan konkreettisen esimerkin: puhuisitko mieluummin latinaa vai lätinää? Kielemme on rikkaampi kuin latina, ja siksi itse valitsen ehdottomasti lätinän. Kyseessä ei toki ole uusi asia. Ehkäpä meistä monikin on väännellyt sanoja Kekkosen hengessä (esim. karsasta-kärsästä, säästää-saastaa, rohkaista-röhkäistä). Kuinkahan monta (turhaa) mustaa silmää onkaan syntynyt yöllisissä ruokajonoissa tämänkin takia? Väkijuomien kangistama kieli tilaa näkkiä. Ainahan jonosta löytyy yksi mies, joka on valmis suojelemaan sievää myyjätärtä karkeilta puheilta. Toinen esimerkki yöllisestä kadunkulmasta: ystävälliseksi tarkoitettu keskustelun avaus Hei kaveri, oletko jänönen? ymmärretään väärin ikävin seurauksin. Kekkonen vain on tässäkin asiassa mennyt pidemmälle kuin kukaan muu. Esimerkkirunomme on siitä ensimmäinen todiste. Ajatelkaa kokonaista kirjaa täynnä tällaisia runoja! Kirja on kirjoitettu Urho Kalevan pienehköllä käsialalla täyteen viisauksia, aforismeja, päivänpoliittisia kommentteja, salaviestejä, henkilöluonnehdintoja, mutta myös vihapäisiä rienauksia. Kirjan materiaali yltää 1910-luvulta 1980-luvulle. Osa teksteistä on jäänyt kesken, luonnosten asteelle. Se ei ole ihme. Olen itsekin kokeillut riimittelyä, enkä pysty kehuskelemaan aikaansaannoksillani. Annan oman tulkintani ensimmäiselle runollemme. Tukenani tulkinnoissani ovat UKK:n omat lyhyet kertomukset runojen taustoista. Erilaisesta musteen jäljestä ja horjuvasta käsialasta voidaan päätellä, että lisäykset on tehty jälkikäteen. On olemassa muitakin viitteitä siitä, että Kekkonen valmisteli kirjaansa julkaisukuntoon. Ilmeisesti Urho täydenteli erikoista teostaan viimeisinä vuosinaan Tamminiemessä. Valitettavasti näitä omakohtaisia muistelmia UKK ei ehtinyt kirjoittaa jokaisesta runostaan ennen kuolemaansa. Kyseisen runon tausta UKK työskenteli Etsivän keskuspoliisissa vv kovaotteisen johtaja Esko Riekin alaisuudessa. Kekkonenkin kannatti alkuun kovia ja provokatiivisia toimenpiteitä. Asetettu työryhmä pohti poliittisen tiedusteluntoiminnan kehittämistä ja laillisuusongelmia. Muistioiden mukaan maan etu meni lain kirjaimen edelle: esimerkiksi kaupankäynti ja suhteiden ylläpito poliittisten rikollisten kanssa olisi hyväksyttävää, mikäli siitä olisi maalle etua. Tässä vaiheessa Kekkonen oli kuuliainen Riekille. Annettu hankala tehtävä tiedustelutoiminnan kehittämisestä ajoi Kekkosen sivuraiteille ja vastatusten Riekin kanssa. Kekkonen oli nuoren ikänsä ollut kiinnostunut suomen kielestä.

5 5 Seuraava idea oli muhinut hänen mielessään jo lukiovuosista lähtien: ainutlaatuisen kielemme pohjalta pitäisi kehittää uusi salakieli etsiväin ja puolustusvoimien käyttöön. Suomella piti olla toimiva, manuaalinen järjestelmä radioliikenteen tai sähköisen viestinnän katkeamisen varalta. Kekkonen oli alkanut kehitellä agenttikieltä, josta näytteen näimme yllä. Esimerkissämme kaksoismerkitykset on avattu valmiiksi lukijan tehtävän helpottamiseksi. Oikeassa tilanteessahan olisi tietysti lähetetty vain runon ensimmäinen osio. Vieraskielinen (venäläinen) agentti ei olisi ymmärtänyt viestin todellista sanomaa. Kekkonen teki suuren työn kasatessaan sanaston kielen pohjaksi (noin 2000 sanaa). Lisäksi hän hahmotteli joukon peiteilmaisuja erisnimille (esim. saven ajajaa= sä Venäjä jää). Työ meni hukkaan. Riekki ei ollut runouden ystävä. Kekkosen innostunut esittely keksinnöstään sai tylyn vastaanoton. Palaverissä hänelle naurettiin päin naamaa. Kekkonen lähetettiin rivimieheksi kenttätyöhön. Voi vain kuvitella sen nöyryytyksen tunteen, minkä hän tuolloin koki. UKK:n herkkä runoilijan puoli sai kolauksen, josta hän vaivoin toipui. Kekkonen asettui nyt avoimesti vastustamaan Riekkiä. Hän vaati koko EK:n lakkauttamista ja sulauttamista rikospoliisiin. Kaksi kovaa oli vastakkain, ja realistina Kekkonen väistyi, sillä hänellä oli jo tähtäin korkeammalla. Edellä luettu runomme on siis Kekkosen irtisanoutumisilmoitus! Miten se on tulkittavissa? Kahdella tapaa tietysti! Väärin! Oikeita tulkintoja on vain yksi: juuri se toisen runon sanoma. Myönnettäköön, että runon tulkinta on aina myös lukijasta kiinni. Runokieli näin pragmaattisesti käytettynäkin on kuitenkin aina kovin kuvainnollista. Tällainen kaksoisvalotus rajatulla sanastolla pakottaa meidät myös miettimään, mitä asioita on kenties jouduttu jättämään pois. Onko jokin seikka, jota Kekkonen ei ole pystynytkään ilmaisemaan tarpeeksi suoraan? Entä painotetaanko jotakin seikkaa liiaksi, koska sille on löytynyt naseva ilmaisu? Tässä runossaan UKK on löytänyt kuitenkin hyvän tasapainon. Voimme vain kuvitella, mitä Riekki on miettinyt saatuaan runon. Kekkosen kosto on ollut täydellinen. Oma tulkintani Sakeistani ylpee. / Säkeistäni ylpee. Ensimmäisessä puoliskossa Kekkonen ilmaisee kunnioituksensa ja myötätuntonsa ruohonjuuritason työtovereilleen (näpäytys Riekille). Mutta toisesta osiosta aistimme peräänantamattomuutta: UKK ylpeilee yhä runoillaan.

6 6 Ellei kelpaa, riita! / Ellei kel` pää riitä, Kekkonen julistaa avoimen riidan, koska hänen agentti-kieliehdotuksensa ei kelvannut Riekille. Tulkittavassa puoliskossa Urho vihjaisee Riekin, joka ei ollut ylioppilas, älyllisiin lahjoihin. Etsiväin töistä Urkki jää. / etsi vain toista urkkijaa! Helppoa, kun sen osaa! Sama asia on ilmaistu kahdella eri tyylillä: ensimmäinen on sävyltään selkeä ja asiallinen irtisanoutuminen toteavaan tyyliin, kun toisesta taas on aistittavissa tehtävänsä jättävän katkeroitunutta uhoa. Kun lahden ylitin, kykyni kysyit, mietit: Mitat oisko miehen? / Kun lähden, ylitin kykyni. Kysyit, mietit: Mitätöiskö miehen? Runon iskevän alun jälkeen Kekkonen ryhtyy ruotimaan eronsa syitä. Hän muistelee ensitapaamistaan Riekin kanssa. Urho oli ylittänyt lahden - tässä tuskin on kyse mistään konkreettisesta (esim. Töölön) lahdesta. Kekkonen tarkoittanee sitä henkistä kynnystä, jonka yli hän oli astunut aikoessaan salaisen poliisin virkaan. Luonnollisesti Riekki on työhaastattelussa pohtinut Kekkosen soveltuvuutta tehtävään (Mitat oisko miehen?) Toisen puoliskon Kun lähden, ylitin kykyni. -lauseellaan Kekkonen viljelee hänelle tyypillistä sarkasmia ja itseironiaa. Ero virasta on vääjäämätön, mutta Urho tekee sen tyylillä: sivaltamalla johtajaansa. Kekkosella on jopa varaa näennäisesti aliarvioida itseään: hän tietää Riekin - kaikista erimielisyyksistä huolimatta - arvostavan kykyjään. Selviytyäkseen tilanteesta kasvojaan menettämättä Riekki pohtii Mitätöiskö miehen? Niin tekemällä ongelma olisi lakaistu siististi maton alle, mutta kuten runon jatkosta tulemme huomaamaan, Riekki on pakotettu jatkoneuvotteluihin. Esiin siis sakeet mietteeni: Etkö sinä itätuulesi länteen vääntäisi? / Esiin siis säkeet, mietteeni: Et kosi, naita. Tuulesi lanteen vaan taisi sekin Kekkonen vastaa Riekin aiemmin esittämään kysymykseen - ainakin näkemystensä osalta. Urhon mietteet ovat sakeat, mikä kuvastaa ajatusten tarkkaan mietittyä ja loppuun asti saatettua puntarointia. Vasta sitten hän tuo ne esiin. Ajatukset ovat ilmeisen ulkopoliittisia, mutta tulkinnanvaraisia: Etkö sinä itätuulesi länteen vääntäisi? kysyy Kekkonen Riekiltä. Molemmat miehet ovat tietysti ymmärtäneet, mitä lause tarkoittaa. Jälkipolville sen arvoituksellisuus jättää kuitenkin spekuloitavaa, minkä jätänkin historioitsijoiden tehtäväksi. Toinen runo jatkuu säkeillä, eli Kekkonen viittaa sanalla suoraan agenttikieleensä, jonka Riekki oli hylännyt. Et kosi, naita. Tuulesi lanteen vaan taisi sekin - ilmauksilla UKK heittäytyy runoilijan vapaudellaan riemukkaasti vertauskuvien maailmaan. Hän vertaa omaa

7 7 alaisen suhdettaan johtajaansa käyttäen kosio-termejä. Käy ilmi, että naimapuuhissa Riekki on taitamaton tai peräti kykenemätön. Vertauksellaan Kekkonen kyseenalaistaa Riekin johtamistaidot. Käänteisesti tulkiten käy selväksi, että Riekki johti EK:a ja alaisiaan samoin kuin EK itse toimi: vakoillen, kuulustellen ja mustamaalaten. Urho olisi luultavasti kaivannut EK:iin inhimillisempää ja ihmisläheisempää johtamistyyliä. Tuulesi lanteen - metafora kosimisen ja naittamisen jälkeen lähentelee jo seksuaalista kuvastoa. Tällä Kekkonen viitannee kuitenkin vain Riekin ailahteleviin näkemyksiin, tunneperäiseen johtamistyyliin ja selkeän linjan puuttumiseen. Sekin välähti mieleeni: Isku vaaraan, mieheen! Väitin öin, kuuntelit: / Valahti - mieleeni: isku väärään mieheen. Vaiti noin kuuntelit: Kekkoselle tulee mieleen toinenkin idea: on iskettävä vaaraan, mieheen. Kyseessä on ilmeinen strateginen neuvo, josta Riekki tuskin on pitänyt. Kekkonen on kuitenkin yrittänyt kaikkensa, sillä hän jopa väitti öin vakuuttaakseen Riekin. Tulkittavassa osiossa (eli siinä mitä Kekkonen runollaan oikeasti tarkoitti) jotakin valahti. On kaksi vaihtoehtoa: joko äskeinen Riekin lanteista lähtevä intohimoinen johtamistyyli päätyi valahtamiseen, tai sitten Urhon oma yritys ja halu selvittää heidän välejään loppui. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tukee seuraava riimi: mieleeni: isku väärään mieheen. Kekkonen tuntuu katuvan koko turhaa keskustelua; Urho on iskenyt ideoineen Riekin kimppuun, mutta mies on väärä. Ilmeinen oikeampi kohde olisi ollut sisäministeri. Vai oliko Urho vain ylipäänsä turhautunut työpaikassaan vallitseviin tapoihin, menetelmiin ja olosuhteisiin? Vaiti noin kuuntelit - lause kuvastaa Riekin nihkeää asennetta Kekkosen puheisiin. Onkin ilmeistä, että Kekkonen ja Riekki ajautuivat heti ensitapaamisellaan törmäyskurssille. Kukapa johtaja sietäisi alaiseltaan moista nenäkästä käytöstä? Kätke ränniin paatokses, lähtään huipulle kiipeen! / Katkeran niin päätökses lahtaan. Huipulle kiipeen! Tässä kohdin ensimmäisen runon tyyli muuttuu: Kekkonen ryhtyy suostuttelemaan Riekkiä pelkkien näkemystensä sijasta. Itsevarmoin sanakääntein hän taivuttelee Riekkiä omien visioidensa taakse. Kätke ränniin paatokses - komennollaan Urho kehottaa Riekkiä pääsemään eroon turhasta mahtipontisuudestaan - tulokkaan suusta melkoisen rohkea kehotus kokeneelle johtajalle. Ränni tarkoittaa tässä tietysti urinaalia, jonne ylimääräiset, jo hattuun asti nousseet nesteet onkin luontevaa kätkeä. UKK pyytää Riekkiä myös mukaansa

8 8 kiipeämään huipulle. Oliko presidenttiys jo tuolloin Urhon tähtäimessä? Luultavampaa on, että Kekkonen tarkoittaa sanakäänteillään vain EK:n kehittämistä huippuyksiköksi. Tulkittavaksi jäävässä osiossa Urho myöntää katkeruutensa Riekille, ja vihjaa kovin sanoin (lahtaan) kostosta. Kekkonen paljastaa pyrkivänsä vallan huipulle, jolloin Riekki olisi luonnollisesti pulassa. Laskin väärin, paatoksesi jyrkkeni: ensin lahtipenkki, sitten vaara, mies. / Läskin vaarin päätöksesi jyrkkeni: ensin lähti penkki, sitten väärä mies. Kekkonen ymmärtää laskeneensa väärin. Tulos kaikesta käännyttelystä onkin aivan päinvastainen: Riekin paatos on vieläpä jyrkentynyt. Ärsyyntyneenä keltanokan neuvoista Riekki muuttaa EK:n toimintatapoja vieläkin kovemmiksi. Tehtävien ja töiden järjestys priorisoidaan ilmeisen päinvastaiseksi kuin aikaisemmin. Uusi järjestys ensin lahtipenkki, sitten vaara, sitten mies noudattaa sananlaskun ensin hutkitaan, sitten tutkitaan sanomaa ja linjaa. Riekki ojentaa miehemme ruotuun, mutta sanakäänteet lienevät olleet lakia opiskelevalle Urholle kauhistus. Tulkittavassa osiossa Kekkonen menee henkilökohtaisuuksiin: hän nimittelee Riekkiä läskiksi ja vaariksi. Tuohtumukseen on syynsä, sillä ensin lähti penkki. Tämä tarkoittaa tietysti Kekkosen alentamista konttorin penkiltä tavalliseksi rivimieheksi. Sitten lähti väärä mies - siis Kekkonen lähti. Runoilijan mielestä oikea mies lähtemään olisi tietysti ollut Riekki. Sakeistani sinulle risti. Riitä ei töistä minulle rästi. / Säkeistäni sinulle ristiriita: Ei!? Toista! Minulle rasti. Kekkosen jouduttua tavalliseksi rivimieheksi, on hän karismaattisena henkilönä arvattavasti kohonnut joukon henkiseksi johtajaksi. Hänellä on ollut oma joukkonsa, sakkinsa. Se on tietysti hajottanut EK:n yhtenäisyyttä ja murentanut Riekin asemaa. Kekkosesta ja hänen joukoistaan on tullut Riekille risti. Toisaalta Kekkosen kunnianhimolle ja kyvyille ei ole riittänyt tällainen rästityö. On vääjäämättömien johtopäätösten aika. Tulkittavassa osiossa käyvät ilmi Kekkosen todelliset syyt hänen eroonsa. Säkeet eli Kekkosen kehittämä agentti-kieli (runot) ovat aiheuttaneet ristiriidan. Riekki on ilmeisesti epäuskoisena huudahtanut Ei!? Toista! kuultuaan Kekkosen esityksen kehittämästään kielikeksinnöstä. Suunnitelma on hylätty suoralta kädeltä, eli sen päälle (ja Kekkosen urakehityksen päälle) on vedetty rasti. Tärvelin, nään, siis äiemmin havittelen tahtias. / Tarve linnaan - siis aiemmin. Hävittelen tähtiäs rantaan.

9 9 Kekkonen myöntää tärvelleensä mahdollisuutensa. Mutta myöntääkö hän virheensä? Lupaako hän miehekkäämmin seurata Riekin tahtia ensimmäisessä riimissä? Ei suinkaan! Näennäisen nöyrien sanojen teho on moninkertainen, kun käännämme vastinparin ajatuksen: Kekkonen tähtää linnaan eli presidentiksi, vieläpä nopeutetulla aikataululla (aiemmin). Lisäksi hän uhkaa repiä Riekin kauluksesta natsat pois (Hävittelen tähtiäs linnan rantaan). Räntään jatkan, nähkääs: Saalista raavin öisin yksin, vältä! / Jätkän nahkaas säälistä räävin, oisin yksinvalta. Ykkösrunossa Kekkonen jatkaa räntään, mikä onkin osuva vertauskuva, kun lunta on tullut tupaan. Sitten hän vertaa itseään yksinäiseen saalistajaan: yksinäisen suden saaliinjaolle muilla ei ole asiaa. Haavoitettua sutta onkin syytä välttää. Tulkitessamme riimin todellisen sanoman, huomaamme saaliin (Riekin) joutuneen Kekkosen yksinvaltaisen saappaan alla. Jätkän nahka on verinen loukkaus (taas viittaus Riekin alempaan sosiaaliseen taustaan). Rääpiä -verbi on tilanteeseen osuva: uudessa asemassaan Kekkosella ei olisi aikaa paneutua perusteelliseen kostoon mokomaa pikkutekijä kohtaan - vain säälistä asia on esityslistalla, mutta tulee tehtyä ylimalkaisesti. Väki vakinainen, tyydy! / Vakiväki, näin en tyydy! Tilanteen loppuselvittely alkaa täysin vastakkaisilla lauseilla. Ensimmäisessä runossa Kekkonen kehottaa joukkojaan tyytymään ristiriitaansa Riekin kanssa ja sitä seuranneeseen eroonsa. Toisessa runossa Urho tuo todelliset tunteensa esiin: hän uhoaa vakiväelleen tyytymättömyyttään. Kostotoimenpiteet roikkuvat ilmassa. Senkös tänne kutsun, Riekin, urkkijalleen esiin? / Sen kostan, ne kutsun! Riekin Urkki jälleen esiin. Rivien välistä käy ilmi, että joukot ovat Kekkosen takana (Kekkonen kysyy retorisesti sakiltaan, pitäisikö ristiriita Riekin kanssa ratkaista neuvottelemalla). On siis viimeisen pikapalaverin paikka. Sen kostan! vannoo UKK todelliset aikeensa ilmi toisessa osiossa - tosin melko epämääräisesti. Päästyään presidentiksi hän kutsuisi monikossa ne luokseen. Riekki ei ole siis Kekkosen ainoa vastustaja. Tässä tarkoitetaankin luultavasti koko Riekin esikuntaa mukaan lukien hännystelijät, liehittelijät ja nuoleskelijat. Uhkaus Riekin Urkki jälleen esiin kuulostaa ensilukemalla jopa kiitokselta. Kun mietimme, millainen mies Riekin muovaamasta ja opettamasta Urkista oli mahtanut tulla, ymmärrämmekin että kyseessä on pelottava ja raaka uhkaus: Riekin Urkki on eri mies kuin Kekkonen itse. Ammattiroolissaan etsiväin

10 10 poliisina Kekkonen oli tietysti oppinut, ja joutunutkin käyttämään metodeja, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Nähkääs, Riekki: Laiminlöit uuden miehen! / Nahkaas Riekki läimin! Loit uuden miehen, Palaverissä (ehkä vain kuviteltu tilanne) Kekkonen puhuttelee Riekkiä. Hän syyttää tätä uuden miehen laiminlyönnistä. Työhön ohjaus on ollut siis heikkoa, ja se on nakertanut tulokkaan työmotivaatiota. Tällaisen syytöksen esimies joutuu tietysti ottamaan vakavasti. Toisessa runossa sanat muuntuvat toiminnaksi. Valtaan päästyään Kekkonen kurittaisi Riekkiä. Kekkonen osaisi sen, koska Riekki itse oli opettanut tuon kaiken hänelle - Riekki oli luonut Urhosta uuden miehen. Kuule, ylin elin urkkijain, Riekki: Sen elin, köntin kärsin miehen. / kuule: Ylin elin Urkki, jäin! Riekki se nelinkontin, karsin miehen! Kekkosen runo jatkuu jopa imartelevana (ylin elin urkkijain). Sen elin, köntin kärsin miehen lopettaa runon selkeään lopputulemaan. Mikä on tuo köntti, jonka Kekkonen kärsi? Nykykielellä sama asia ilmaistaisiin sanonnalla Paska duuni, mutta tulihan tehtyä! Varsinaisessa sanomassaan, toisessa runossa, ylin elin onkin Urkki. Kekkonen tietää mitä hän haluaa: presidenttiyden. Jäin! -ilmaus on hieman epäselvä; mutta presidentiksi noustuaan Kekkonen olisi tavallaan takaisin Riekin harmina - vaihtuneen valtasuhteen myötä. Lopuksi Kekkonen mielikuvissaan nöyryyttää Riekin alentuvaan asentoon (nelinkontin). Hän uhkaa karsia miehen! Tuossa asennossa kastraatio olisikin helppo suorittaa, mutta Kekkonen tarkoittanee vain kuvainnollista karsimista eli Riekin potkuja EK:sta. *** Mutta tulkintoja voi olla monia. Otan mielelläni vastaan palautetta toisenlaisistakin näkemyksistä. Kerrottakoon, että kyseinen runo oli jaettu kaikkiin EK:n työpisteisiin. Riekin pelolle perustunut arvovalta rapisi hetkessä Kekkosen armottomaan satiiriin. Mitään kunnianloukkausjuttua Riekki ei tietysti voinut nostaa, koska runon ensimmäinen osio (ja siis ainoa koskaan kirjoitettu) on jopa nöyrä ja anteeksipyytelevä. Eihän Riekki voinut julkisesti myöntää ymmärtäneensä runon takana piilevät solvaukset ja uhkailut. Siten toimimalla hän olisi myöntänyt Kekkosen keksinnön toimivuuden. Seuraavaa kolumnia odoteltaessa, -ORAAKKELI-