Ratkaisijan nimi. Esittelijän nimi

Transkriptio

1 Ohje 1 (33) Säädösperusta Kirjoita tähän Korvaa/muuttaa ohjeen: Tierekisteri Tieosoitejärjestelmä / Tiehallinto / Helsinki 2009 Kohdistuvuus Kirjoita tähän Voimassa Kirjoita tähän Asiasanat Tierekisteri, tieosoitejärjestelmä Säädösperusta Kirjoita tähän Nimike Ratkaisijan nimi Nimike Esittelijän nimi Lisätietoja Ilkka Aaltonen Väylävirasto Väylävirasto PL 33, Helsinki Puhelin etunimi.sukunimi@vayla.fi Opastinsilta 12 A, Helsinki Faksi kirjaamo@vayla.fi

2 Ohje 2 (33) Sisältö 1 YLEISTÄ 3 2 TIENUMEROT 4 3 TIETYYPPI 5 4 TIEN NIMI 6 5 TIEN JATKUVUUS 6 6 TIEN KASVUSUUNTA 6 7 TIEOSAT, JAKOPISTEET JA ETÄISYYS TIEOSAN ALUSTA 7 8 AJORATA JA PUOLI 8 9 KAISTAT 9 10 RAMPIT, LIITTYMÄ- JA LIITYNTÄTIET KIERTOLIITTYMÄT JA PISARAT ERIKOISKULJETUS- JA VARAREITIT MUUT KADUT JA YKSITYISTIET, POLUT JA TALVITIET KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT SOLMUT, LIITTYMÄT JA KOORDINAATIT OSOITEJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET TIENUMEROKARTAT 31 Liite 1 Tienumeroalueet 32

3 Ohje 3 (33) 1. YLEISTÄ Tierekisterin osoitejärjestelmän avulla määritetään rekisteritietojen sijainti tietokannassa ja maastossa. Osoitejärjestelmä käsittää - tieosoitteen - solmut ja liittymät Varsinainen tieosoite perustuu neljään tunnistetietoon, joiden avulla mikä tahansa tien piste voidaan paikantaa metrin tarkkuudella tietä pitkin tieosan alusta mitattuna (Kuva 1). Nämä tunnistetiedot ovat: - tien numero (Tie) - tieosan numero (Aosa eli alkuosa ja Losa eli loppuosa) - ajoradan numero (Ajr) - etäisyys tieosan alusta (Aet eli alkuetäisyys ja Let eli loppuetäisyys) Lisäksi eräiden tietolajien kohdalla käytetään sijainnin tarkennuksena tietoa "Puoli" ja osa tiedoista kerätään jopa kaistan tarkkuudella. Tieosoitteella tarkoitetaan teiden numerointia ja jakamista tieosiin. Maanteiden numerot on sidottu tieluokkiin ja tieverkon muodostamiin yhteysväleihin ja teiden jakaminen tieosiin on tehty paikantamista helpottamaan. Kuva 1. Tieosoitteen muodostuminen tiellä 1800 Tierekisterin osoitejärjestelmän ylläpito on ELY-keskusten vastuulla Väyläviraston ohjauksella. Tieosoitteiden ylläpito tehdään VIITE-sovelluksella, josta osoitemuutokset päivittyvät tierekisterin tietokantaan ja välittyvät näin kaikille tierekisterin käyttäjille.

4 Ohje 4 (33) Solmupisteiden avulla tierekisterin tietoja voidaan kuvata tieverkkona. Solmut kertovat minkä pisteiden kautta tiet kulkevat ja toisaalta, mitkä tiet kohtaavat samassa pisteessä. Solmut on käsitelty tarkemmin luvussa 15. Tierekisterissä osoitejärjestelmä on aina "reaaliajassa", mutta myös tieosoitteiden historia jää tallelle tietokantaan. Ominaisuustiedot (tietolajit) mahdollisine historiakerroksineen ovat tietokannassa uusimmalla tieosoitteella, joten tierekisteri toimii ns. nykyhetken tieverkolla. Lakkautetut tieosuudet säilyvät lakkautushetken mukaisella tieosoitteella ja lakkautushetken tiedoilla varustettuna tietokannassa. Nykyverkosta tiedetään vanhat osoitteet, joten tierekisteri voidaan epäsuorasti konstruoida tieverkkotietoineen vuodesta 1989 alkaen. 2. TIENUMEROT Maanteiden numerointi on suunniteltu sellaiseksi, että sitä voidaan käyttää tierekisterin lisäksi arkistoinnissa ja viitoituksessa sekä yleensä tiehen liittyvien tietojen osoitteena. Periaatteena on hallinnollisesti ja toiminnallisesti yhtenäisen tieyhteyden numeroiminen samalla tienumerolla. Tierekisterissä kullakin tiellä on oma yksilöllinen tienumero. Mikäli kahdella yhteysvälillä on yhteinen osuus, numeroidaan se pääsääntöisesti pienemmän ("tärkeämmän") numeron omaavan tien mukaan. Toiselle tielle puolestaan muodostuu yhteiselle osuudelle ns. epäjatkuvuuskohta ja viitoituksessakin toinen numero on sekundäärinen. Maanteiden toiminnalliset tieluokat ja niille varatut tienumeroalueet ovat: Valtatiet 1 39 Kantatiet Seututiet Yhdystiet Valta- ja kanta- ja seututiet numeroidaan valtakunnallisesti. Liikenneministeriö päättää pääteiden numeroista ja nimistä. Nelinumeroisten yhdysteiden numeroista päättää ELY-keskus. Mikäli tie kuuluu useampaan ELYyn, sopivat ne keskenään numerosta (yleensä sen mukaan, kenen alueella on suurin osa kyseistä tietä). Kolmi- ja nelinumeroisille maanteille varattiin aikoinaan tiepiirikohtaiset numerosarjat yms. numerointiperiaatteet. Niistä on kuitenkin jouduttu tinkimään tieluokkauudistusten ja ELY-rajojen muutosten myötä. Uuden nelinumeroisen tien alku kannattaa valita lähimmän kolminumeroisen tien numeron mukaan ja täydentää neljänneksi numeroksi luvut 0-9. Näin tienumeroissa säilyy maantieteellinen ennakoitavuus. Viisinumeroisten yhdysteiden eli entisten paikallisteiden numerointi sidottiin laadintavaiheessa entisten tiepiirien alueeseen siten, että paikallistien numero vaihtui aina tiepiirin rajalla. Nykyisin myös paikallistiet numeroidaan muutosten yhteydessä tieverkollisia periaatteita noudattaen eli tiettyjen kohteiden välinen paikallistie varustetaan koko pituudeltaan samalla ko. ELYjen kesken sovitulla numerolla. Aluemuutosten takia ei tienumeroita enää muuteta.

5 Ohje 5 (33) ELYillä on käytettävissään seuraavat numeroalueet: 1 Uusimaa Varsinais-Suomi Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Joskus esiintyy tilanteita joissa tieosuus on työmaanaikaisen liikenteen käytössä, eikä lopullista tieosoitteistoa vielä ole voitu määritellä. Uusi tieyhteys saattaa myös valmistua vain osittain, jolloin liikenne opastetaan edelleen vanhaa yhteyttä pitkin. Tarvittaessa Väylävirastolta saa tällaisille teille väliaikaisen numeron numeroalueelta , joka on varattu yksinomaan tähän tarkoitukseen. Katujen, ramppien, kevyen liikenteen väylien yms. numeroinnista kerrotaan myöhemmissä luvuissa. Yhteenveto tierekisterin tienumeroalueista on esitetty liitteessä TIETYYPPI Jokaiselle tielle on tierekisterissä määritettävä tien tyyppi. Tietyypit ovat: 1 Maantie 2 Lauttaväylä 3 Kunnan katu (asemakaavan mukaisesti rakennettu) 4 Maantien työmaa 5 Yksityistie (asemakaavan ulkopuolella) 9 Omistaja tuntematon Tierekisteriin on viety maanteiden lisäksi mm. erikoiskuljetus- ja varareitteinä palvelevia katu- ja yksityistieosuuksia. Mikäli väylän omistaja on tuntematon, tietä ei kannata viedä tierekisteriin ennen kuin se on selvitetty. Väylävirasto on linjannut, että kadunpitopäätöksellä kaduksi muuttuvia tieosuuksia ei saa enää lakkauttaa tierekisteristä kokonaan, vaan niiden tietyyppi muutetaan kaduksi (3) ja tieosoite jää näin voimaan. Rakentamisen yhteydessä kokonaan purettavat tiet/tieosuudet saa edelleen lakkauttaa.

6 Ohje 6 (33) 4. TIEN NIMI Tienumeron lisäksi jokaiselle tielle on VIITE:ssä kirjattava oma yksilöivä nimi. Liikenneministeriö päättää pääteiden numeroista ja nimistä. Yhdysteille, rampeille ja kiertoliittymille voi antaa tiesuunnitelmassa määritellyn nimen tai keksiä itse kuvaavan nimen. Kevyen liikenteen väylille ei tarvitse antaa nimeä. Erikoiskuljetusreittien nimeämisen periaatteet on kerrottu luvussa TIEN JATKUVUUS Jatkuu -koodilla kerrotaan onko tien geometria yhtenäinen vai onko siinä epäjatkuvuuskohtia. Jatkuvuus määritellään jokaisen tieosan lopussa, sekä kaikissa epäjatkuvuuskohdissa, joita voi olla esim. kiertoliittymä tai porrastus liittymässä. Käytetyt koodit ovat: 1 Tien loppu 2 Epäjatkuvuus (esim. yli 20 m porrastus liittymässä) 3 ELY:n raja 4 Kiertoliittymä tai muu lievä epäjatkuvuus (5-20 m porrastus liittymässä tai ajoratojen vaihtumiskohdassa) 5 Jatkuva Tieosan sisällä voi käyttää vain koodia 4 (lievä epäjatkuvuus). Muut koodit ovat käytettävissä vain tieosan lopussa. Tien jatkuvuus täytyy ilmoittaa aina uusille tieosille sekä korjata vanhat tiedot ajan tasalle mikäli tietä jatketaan tai lakkautetaan lopusta. Mikäli tiellä on epäjatkuvuus ELYn rajalla, käytetään koodia 2, ei koodia 3 tai 4. Risteysalueella kohdissa, joissa toinen ajorata on jatkuva ja toinen ei, jatkuvuuskoodiksi laitetaan 4 sille ajoradalle jossa on epäjatkuvuus. Tien loppu- koodi tulee aina tien suurimman tieosanumeron loppuun riippumatta siitä mikä on viimeinen tieosa geometriassa (Koskee esimerkiksi ramppeja ja kevyen liikenteen väyliä, joissa tieosanumerointi ei aina kasva loogisesti). 6. TIEN KASVUSUUNTA Jotta tietojen paikannus olisi yksiselitteistä, on jokaiselle tielle määritelty tieosoitteen kasvusuunta. Tien kasvusuunta selviää tieosanumeroiden perusteella (tieosanumero kasvaa aina pienemmästä suurempaan) tai tiellä jossa on vain yksi tieosa tutkimalla solmutietoja esimerkiksi Tierekisterin katselu -sovelluksella Tien alkukohta on aina pienimmän tieosanumeron nollapiste (esim. 1800/1/0, ks. kuva 1.) Tien kasvusuunta noudattaa yleensä seuraavia periaatteita:

7 Ohje 7 (33) Valta-, kanta- ja seututeiden suunnan voi päätellä tien nimestä (esim. VT 4 Helsinki - Utsjoki) Yhdystiet suuntautuvat tavallisesti kaupungista tai muusta keskuksesta poispäin tai korkealuokkaisemmalta tieltä alempiluokkaiselle. Muissa tapauksissa kasvusuunta on mahdollisuuksien mukaan etelästä pohjoiseen tai lännestä itään kuitenkin niin, että tien alkupiste on maantiellä, mikäli tien toinen pää on esim. katuverkolla Tieverkollisten muutoksien yhteydessä tien kasvusuunta voidaan joutua kääntämään VIITEssä esimerkiksi kahta eri suuntiin kasvavaa tietä yhdistettäessä. 7. TIEOSAT, JAKOPISTEET JA ETÄISYYS TIEOSAN ALUSTA Aivan lyhyitä teitä lukuun ottamatta tiet on yleensä jaettu useammaksi tieosaksi, jottei kohteiden sijaintia tarvitse mitata koko tien alusta. Tieosan vaihtumiskohtaa kutsutaan jakopisteeksi. Jakopisteitä sijoitellaan sopiviin liittymiin tai silloille 5 20 km välein (ei ehdoton yläraja). Näin syntyneet tieosat numeroidaan siten, että numerointi on tien kasvusuunnassa suureneva, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla jatkuva (välistä voi siis puuttua tieosanumeroita). Tieosan numerona voidaan käyttää lukuja Pitkillä pääteillä tärkeimpien yhteysvälien tieosat voidaan numeroida tiejaksoiksi, jolloin ensimmäinen numero kuvaa tiejaksoa ja kaksi muuta varsinaista tieosan numeroa. Jakopisteen yksiselitteinen paikantaminen on kaikkien tierekisterimittausten edellytys. Tämän vuoksi jakopiste tulee sijoittaa selkeästi maastossa havaittavaan ja pysyvään paikkaan: yleensä liittymiin tai sillalle. Jakopistettä ei saa sijoittaa liikennemerkkiin tai muuhun varusteeseen, kilometripaaluun, rakennukseen tms. Risteyksessä jakopisteen paikka määräytyy risteävien teiden keskilinjojen leikkauspisteen tai liittymäsaarekkeen kärjen mukaan. Seuraaviin kohtiin tulee aina jakopiste, eli tieosa vaihtuu: ELY:n rajalle Tien alkuun ja loppuun Epäjatkuvuuskohdissa, joissa tie jatkuu maastossa fyysisesti eri kohdasta, esim. porrastettu liittymä, mikäli porrastus on yli 20 metriä Kiertoliittymässä on sallittu lievä epäjatkuvuus tieosan sisällä, joten siihen ei ole pakko sijoittaa jakopistettä. Kaupunkien katuverkkoon liittyvillä teillä ja erikoiskuljetuskaduilla ei jakopistettä kannata sijoittaa hallinnollisen alueen rajalle vaan seuraavaan katuristeykseen, vaikka maantien jatkoksi tällöin jouduttaisiinkin lisäämään pätkä katua. Jakopisteiden välistä matkaa kutsutaan tieosan pituudeksi. Tieosan pituus määritetään tien keskilinjan mukaisena. Kaikkien tierekisteritietolajien ja varusteiden sijainti määritetään etäisyytenä tieosan alussa olevasta jakopisteestä tien kasvusuuntaan. Mitatun etäisyyden on oltava oikeassa suhteessa viralliseen tieosan pituuteen, jota ei esimerkiksi tietoa tierekisteriin vietäessä voi ylittää (esim. jos tieosan pituus on 1500 m, ei tietoja

8 Ohje 8 (33) voi viedä etäisyydelle 1501). On huomattava että tien geometriapituus voi poiketa tien maastossa mitatusta pituudesta mm. kaarteisuuden ja mäkisyyden vuoksi. 8. AJORATA JA PUOLI Tiellä voi olla yksi tai kaksi ajorataa. Ns. tietason tietolajit (kuten tieluokka) ovat molemmille ajoradoille yhteisiä, mutta esimerkiksi varusteet ja laitteet ovat yleensä ajoratakohtaisia tietolajeja. Ajorata yksilöidään seuraavasti: Ajr 0 = 1-ajoratainen tieosuus Ajr 1 = 2-ajorataisen tien kasvusuunnassa oikeanpuoleinen ajorata Ajr 2 = 2-ajorataisen tien kasvusuunnassa vasemmanpuoleinen ajorata Oikea/vasen puoli määräytyy tierekisterissä aina tieosoitteen kasvusuunnan mukaan, ei siis liikennevirran tai ajosuunnan mukaan. Ajoradat voivat pituudeltaan ja linjaukseltaan olla todellisuudessa hieman eri pituisia, mutta tierekisteriin ajoradat 1 ja 2 viedään aina yhtä pitkinä, koska tieosan pituus kuvaa tien keskilinjaa. Myös jakopiste on aina rinnakkaisilla ajoradoilla samassa poikkileikkauspisteessä, mikä tulee ottaa huomioon tieosajakoa suunniteltaessa. Rinnakkaisilla ajoradoilla myös tieosoitteen kasvusuunta on aina sama. Etäisyys ilmoitetaan siis aina samaan suuntaan jakopisteestä lähtien, vaikka se olisi ajosuunnan kannalta vastavirtaan. Koska rinnakkaisia ajoratoja pitkin mitattaessa saadaan yleensä eri pituuslukemat, on ajoratojen päissä huomattava, että: Mikäli 2-ajoratainen osuus alkaa tieosan sisällä, käytetään molempien ajoratojen ensimmäisenä etäisyyslukemana ajoradan 0 loppulukemaa 2-ajorataisen osuuden pituus on ajoratojen 1 ja 2 pituuden keskiarvo Ajoratojen 1 ja 2 viimeinen metrilukema ja sitä mahdollisesti seuraavan ajoradan 0 alkumetri on ajoratojen 1 ja 2 keskiarvo Tarkennuksena sijainnin suhteen käytetään käsitettä puoli, joka määräytyy aina tieosoitteen kasvusuunnan mukaan: 1 = oikealla 2 = vasemmalla 3 = ajoratojen välissä (käytetään vain 2-ajorataisella tiellä) 7 = tien päässä (tien lopussa, jos ei ole oikealla/vasemmalla) 8 = tien tai ajoradan keskellä / ajorataa pitkin (välikohtainen tieto) 9 = tien päällä / ajoradan poikki (esim. johdot ja kaapelit) 0 = puoli ei ole tiedossa tai sitä ei ole määritelty On huomioitava että 1- ja 2-ajorataisilla tieosuuksilla puolitieto määräytyy eri tavalla. 2-ajorataisella osuudella ajoradan 1 vasemmalla puolella tai ajoradan 2 oikealla puolella tarkoittaa että ko. varuste/laite on ajoratojen 1

9 Ohje 9 (33) ja 2 välissä. Selkeämpää on käyttää 2-ajorataisella tiellä koodia 3, ajoratojen välissä. Tierekisterin tietolajikohtaisissa inventointiohjeissa on tarkemmin kerrottu, miten puoli kunkin tietolajin osalta määräytyy. Kuva 2: Puolitiedon määräytyminen 2-ajorataisella tiellä 9. KAISTAT Kaistan numero muodostuu kahdesta merkistä, joista ensimmäinen kertoo ajosuunnan (1 tai 2) ja toinen kaistan luonteen (pää-, ohitus-, tai lisäkaista). Yksiajorataisella tiellä on normaalisti vain yksi kaista, jonka numero on 01. Jos 1-ajorataisen tien kaistat halutaan erottaa toisistaan niin ne ilmaistaan koodeilla 11 ja ajorataisella tiellä suunnan numero on sama kuin ajoradan. Kaistat numeroidaan seuraavasti: X1 = pääkaista X2 = ohituskaista (pääkaistan vieressä ajosuunnassa vasemmalla) X3 = lisäkaista (pääkaistan vieressä ajosuunnassa oikealla) X4 = muu lisäkaista (seuraava ajosuunnassa oikealla) X5 = muu lisäkaista (uloimmaisena oikealla)

10 Ohje 10 (33) Kuva 3: Kaistojen numerointi monikaistaisella 2-ajorataisella tiellä Kuva 4: Kaistojen numerointi 1-ajorataisella tiellä, 2-ajorataisella tiellä ja kaksikaistaisella rampilla Yleisin tilanne on se, että tiellä on vain yksi ajorata (0) ja vain yksi kaista suuntaansa. On sovittu, että normaalitilanteessa tiellä on vain kaista 01, joka kuvaa molempia suuntia. Mikäli poikkeustilanteita ajoradalla 0 esiintyy, perustetaan tierekisteriin kaistat 11, 21 ja esim. vastakkaisen suunnan ohituskaista 22, jonka jälkeen niille voidaan viedä kaistakohtaisia tietoja, kuten päällystetietoja. Lisäkaistan tarkoitus ja poikkeukset kaistalukumäärissä kirjataan tietolajille 161 Kaistajärjestelyt. Kaistan katsotaan alkavan ja päättyvän siinä, missä kaistaa kuvaava katkoviiva (tiemaalaus) alkaa ja päättyy. Kaistan päissä olevat kiilat lasketaan siis mukaan kaistan pituuteen. Ramppien kiihdytys- ja hidastuskaistat lasketaan mukaan varsinaisen rampin pituuteen. Jos lisäkaista on rampin jatkeena (esim. sekoittumiskaista), selvitetään geometriasta rampin päättymispiste, josta kaista jatkuu mahdollisesti lisäkaistana. 10. RAMPIT, LIITTYMÄ- JA LIITYNTÄTIET

11 Ohje 11 (33) Ramppi on eritasoliittymässä tieltä toiselle siirtymistä varten tarkoitettu tie. Liittymätieksi kutsutaan - tasoliittymään oikealle kääntymistä varten rakennettua sivuhaaraa kun sivuhaaran erottavan fyysisen esteen pituus on yli 50 metriä (Y-liittymä). Liittymätien pituusmittaus aloitetaan tiemaalauksen alusta, kuten rampeillakin, tai maalauksen puuttuessa 10 m ennen fyysisen esteen alkua. - lauttapaikkaan liittyvää varatietä tai jäälleajotietä, jos se pituus on yli 50 metriä Kuva 5: Liittymätie eli Y-liittymä. Tieosanumero on aina 12. Liityntätie puolestaan on esimerkiksi L- tai P-alue, liityntäpysäköintitie, raskaan liikenteen tarkistusalue tai muu rampin omainen tie jolla on oma geometria ja yksi tai kaksi liityntäkohtaa päätielle (kuvat 23 ja 24) Rampit ja liittymä-, sekä liityntätiet voivat olla yksi- tai kaksisuuntaiselle liikenteelle tarkoitettuja. Rampit ja liittymätiet numeroidaan ELYittäin. Numeroalueelta otetaan samaan kokonaisuuteen kuuluville rampeille tai liittymäteille yhteinen tienumero. Numeroalueet ovat: 1 Uusimaa Varsinais-Suomi Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi

12 Ohje 12 (33) Rampeille ja liittymä/liityntäteille annetaan tieosanumero niiden päissä olevien liittymien mukaan. Tieosanumero on siis aina > 11. Mikäli rampit muodostavat haaroja, sijoitetaan myös haarautumakohtaan liittymä (lyhyet haarat tulkitaan kanavoinniksi). Liittymistä on kerrottu tarkemmin luvussa 15. Alla on esitetty tyypillisimpien eritasoliittymien ramppien tieosanumerointi esimerkkikuvin. Ramppien kuvat ovat Väyläviraston julkaisusta "Perusverkon eritasoliittymät Suunnitteluohje" (Liikenneviraston ohjeita 39/2015). Kuva 6: Rombisen eritasoliittymän tieosanumerointi Kuva 7: Ramppien tieosanumerointi eritasokiertoliittymässä

13 Ohje 13 (33) Kuva 8: Ramppien tieosanumerointi suuntaiseritasoliittymässä Kuva 9: Ramppien tieosanumerointi kun ylimenevä tie on 2-ajoratainen. Huomaa että liittymät 5 ja 6 saavat omat numeronsa. Kuva 10: ramppien tieosanumerointi puolineliapilaliittymissä Kuva 11: ramppien tieosanumerointi kaksiramppisessa eritasoliittymässä

14 Ohje 14 (33) Kuva 12: ramppien numerointi puolirombisessa eritasoliittymässä Kuva 13: ramppien numerointi yksiramppisessa eritasoliittymässä Kuva 14: Liittymien numerointi Y-liittymässä

15 Ohje 15 (33) 11. KIERTOLIITTYMÄT JA PISARAT Kiertoliittymille annetaan yksilöivä vapaa tienumero samasta ELY-kohtaisesta tienumerosarjasta kuin rampeillekin (ks. luku 10). Kiertoliittymälle ei saa antaa samaa tienumeroa kuin rampille vaan tienumeron on oltava yksilöivä. Useammalla kiertoliittymällä ei myöskään saa olla sama tienumero. Kiertoliittymän tieosanumero on aina 1 ja tieosoitteen kasvusuunta on aina vastapäivään (ajosuunta). Kiertoliittymän alkukohta (1/0) on aina kiertoliittymään tulevassa pienimmässä tieosoitteessa, eli pienin tienumero ja sen pienin tieosa tai etäisyyslukema ja ajorata. Ns. pisaraliittymät numeroidaan kuten kiertoliittymät ja niiden tieosa on aina 1. Tieosoitteen kasvusuunta on aina vastapäivään ja alkupiste määräytyy kuten kiertoliittymissä. Kuva 15: Pisaraliittymät ramppien päissä. Kuva Väyläviraston julkaisusta Perusverkon eritasoliittymät Suunnitteluohje (Liikenneviraston ohjeita 39/2015)

16 Ohje 16 (33) Vapaat oikeat ja läpiajettavat kiertoliittymät Kuva 16: Vapaa oikea kiertoliittymässä: vapaalle oikealle annetaan sama tienumero kuin ko. kiertoliittymälle ja kiertoliittymään nähden vastapäivään kasvava tieosanumero 2-5. Läpiajettavien kiertoliittymien läpiajolinjaus saa saman tienumeron kuin kiertoliittymä ja tieosanumeron 6 (jätetään varaus vapaille oikeille vaikka niitä ei olisikaan rakennettu). 12. ERIKOISKULJETUS- JA VARAREITIT Tierekisteriin voidaan viedä myös katuja tai yksityisteitä erikoiskuljetusten ja varareittien tarpeisiin. Erikureittien tarkempi ohjeistus löytyy Väyläviraston ohjeesta "Erikoiskuljetusreitit Tierekisterissä". Alla lyhyt tiivistelmä periaatteista jotka koskevat sekä erikoiskuljetus-, että varareittejä: Tieosoitteiden kasvusuunta määräytyy talonumeroiden mukaan eli tieosan alku on siellä missä on pienin talonumero. Jos tiellä ei ole talonumeroita, niin kasvusuunta on päätieltä poispäin. Tieosan pituus annetaan ensisijaisesti mitatun tiedon mukaan ja jos se ei ole tiedossa, niin geometrisen pituuden mukaan. Kadut ja katujen jalankulku- ja pyöräilyväylät Samalle tienumerolle voi sisällyttää useampia erinimisiä katuja Tien nimeksi kirjataan kunta ja kadunnimi Tieosaa on suositeltavaa vaihtaa kadun nimen muuttuessa, mutta ei pakko jos seurauksena syntyy kovin lyhyitä tieosia Katujen jalankulku- ja pyöräilyväylät: käytetään samaa tienumeroa kuin ajoradalla, tieosan vaihtumiskohdat kevyen liikenteen väylän ja normaalin ajoradan rajakohdissa

17 Ohje 17 (33) Annetaan tienumero seuraavasti: 1 UUD VAR KAS PIR POS KES EPO POP LAP Yksityistiet Jokaista yksityistien nimeä kohti annetaan oma tienumeronsa Tien nimeksi kirjataan yksityistien nimi ja kunta Annetaan tienumero seuraavasti: 1 UUD VAR KAS PIR POS KES EPO POP LAP Rampit, kiertoliittymät, huoltoaukot ja yliajettavat saarekkeet Jos tieosuus liittyy fyysisesti eritasoliittymään, käytetään eritasoliittymän tienumeroa ja annetaan uusi tieosanumero jokaiselle itsenäiselle numeroitavalle kohteelle Erikoiskuljetusrampin tai vastaavan tieosa koostuu kolmesta keskenään samasta numerosta eli on muotoa 222, 333, Erikoiskuljetus- ja varareiteillä reiteillä esiintyville rampeille, kiertoliittymille ja maanteiden huoltoaukoille annetaan tienumero seuraavasti: 1 UUD VAR KAS PIR

18 Ohje 18 (33) 8 POS KES EPO POP LAP Huoltoaukkojen tieosanumero on aina 9 ja kasvusuunta ajoradalta 1 ajoradalle 2. Tieosanumeroiden ja solmujen sekä liittymien tarkemmat ohjeet löytyvät kappaleesta MUUT KADUT JA YKSITYISTIET, POLUT JA TALVITIET Tiet kulkevat paikoitellen kaupunkien hoitoalueiden läpi, jolloin osoitejärjestelmään tulee mukaan katuosuuksia. Joskus taas jakopisteen tai maantien päätekohdan paikantamisen helpottamiseksi tien pituusmittaus aloitetaan katuverkolta. Koska valtakunnallista ja seudullista merkitystä omaava tieverkko on tarkoitus pitää aukottomana myös kaupunkien alueella, sisältää tierekisterin osoitejärjestelmä lisäksi maanteiden verkkoa täydentävät kadut. Näin käsitellään myös erikoiskuljetusten vakiintuneet ajoreitit samoin kuin tärkeän viitoituskohteen nollapisteeseen johtavat ajoreitit. Mikäli katuja ei voida numeroida sen maantien mukaan, jonka jatkeella ne sijaitsevat, annetaan niille numero alueelta alla olevan listan mukaan: 1 Uusimaa Varsinais-Suomi Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Tierekisteriin on varattu mahdollisuus rekisteröidä myös valtionapua saavat yksityistiet, sekä varareittinä toimivat yksityistiet numeroalueelle seuraavasti: 1 Uusimaa Varsinais-Suomi Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi

19 Ohje 19 (33) ELYn hoidossa oleville lauttareiteille ja talviteille on varattu numeroalue Poluille on varattu puolestaan numeroalue KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT Tierekisterin tietolajilla 166 ilmoitetaan päätietä palvelevat kevyen liikenteen väylät. Sen lisäksi jalankulku- ja pyörätiet (PPJK) ominaisuuksineen viedään tierekisteriin kuten päätietkin. Kevyen liikenteen väylän tienumero saadaan lisäämällä rinnalla olevan tien numeroon luku seuraavasti: Tiet : kevyen liikenteen väylät (esim. 20 -> 70020) Tiet : kevyen liikenteen väylät (esim > 84201) Rampeilla sijaitsevat kevyen liikenteen väylät (esim > 91001) Jokainen yhtenäinen PPJK-osuus on yksi tieosa ja jokaisen osuuden lopussa on epäjatkuvuuskohta. Erityisen pitkän osuuden voi tarvittaessa jakaa tieosiin, jolloin loppuun ei tule epäjatkuvuutta. PPJK-tien tieosajako ei ole riippuvainen päätien tieosajaosta. Tietolajilla 166 on kentät, jossa voi päätien kannalta ilmoittaa, mikä tieja tieosanumero vastaavalla kohtaa pyörätiellä on. Tieosan pituutta jatketaan, jos em. yhtenäiseen osuuteen rakennetaan tai liitetään toisesta tiestä (numeron muuttuessa) lisää väylää. Näin muutokset eivät vaikuta muiden osuuksien tieosien numeroihin. Tieosat numeroidaan ELYittäin, jotta uusien kevyen liikenteen väylien rakentaminen tai paikalliset muutokset tienumeroissa eivät vaikuttaisi muiden ELYjen numerointiin. ELYjen käytössä olevat kevyen liikenteen väylien tieosanumerot ovat seuraavat: 1 Uusimaa Varsinais-Suomi Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Lappi Tien eri puolilla olevat kevyen liikenteen väylät numeroidaan ylläolevasta tieosanumerosarjasta seuraavasti (ELY-numeroinnin sisällä): - X01 X49 päätien kasvusuunnassa oikealla puolella - X51 X99 päätien kasvusuunnassa vasemmalla puolella.

20 Ohje 20 (33) Jos yhtenäinen ppjk-osuus vaihtaa tien puolta voi sen rekisteröidä samana tieosana. Jos taas tien suuntaa myöhemmin käännetään, ei puolisääntö ole sitova. Maakuntamuutosten johdosta ELY:n alueella olevien kevyen liikenteen väylien tieosanumeroalueet ovat joissain tapauksissa sekoittuneet ja siksi nykyinen tieosatunnus ei aina vastaa ELY:lle varattuja numerovälejä. Poikkeuksia tieosanumeroissa voidaan tehdä pitkillä teillä jos yhden tien alueella on yli 100 ppjk-osuutta. Tällöin tieosanumerot sovitaan tapauskohtaisesti. Toisen poikkeuksen muodostaa yhtenäisenä ELY:n rajan ylittävä kevyen liikenteen väylä. ELY:n rajalla vaihdetaan tieosanumeroa, mutta numeroalue määräytyy sen mukaan, kumman ELY:n alueella pitempi osuus väylästä on. ELY:n rajalla käytetään siis aina peräkkäisiä tieosanumeroita senkin kustannuksella, ettei järjestys ELY:n muihin pyörätienumeroihin verrattuna ole nouseva. Ko. ELYjen tierekisterin vastuuhenkilöt sopivat näistä kohteista keskenään. Kevyen liikenteen väylän tieosoitteen kasvusuunta on aina sama kuin päätien kasvusuunta. Kasvusuunta on siis aina sama tien molemmilla puolilla. Jos päätientien kasvusuunta käännetään, ei kevyen liikenteen väylien kasvusuuntaa kuitenkaan tarvitse kääntää. Jos tien suuntaisesta ppjk-osuudesta lähtee haara esimerkiksi bussipysäkille, on jokainen haara aina itsenäinen tieosa. Haaran pituudella ei ole minimimittavaatimusta (ennen rajana oli 20 metriä). Haaran tieosanumero valitaan em. puolisääntöä soveltaen. Niiden tieosoitteen kasvusuunta on varsinaisesta väylästä poispäin. Tien eri puolilla kulkevia ppjk-osuuksia yhdistäviä yksittäisiä suojateitä ei katsota haaroiksi elleivät ne ole osa pidempää tieosaa. Kiertoliittymien rinnalla kulkevat ppjk-osuudet kirjataan päätienumeron mukaan. Samoin menetellään eritasoliittymissä. Ramppinumerosarjan numeroita voidaan käyttää esimerkiksi kun päätien kevyen liikenteen tieosanumerot alkavat käydä vähiin. Irrallisille ppjk-osuuksille annetaan tieosanumeroksi jokin numeroalueen vapaa numero. Kevyen liikenteen väylien tieosanumerointi olisi hyvä kasvaa loogisesti päätien kasvusuunnassa, mutta poikkeuksia voi joutua tekemään kun kevyen liikenteen verkkoa rakennetaan vaiheittain. Tällöin valitaan uudelle väylälle seuraava vapaa tieosanumero ja olemassa olevien kevyen liikenteen tieosien numeroita ei tarvitse muuttaa. 15. SOLMUT, LIITTYMÄT JA KOORDINAATIT Tieverkollinen solmupiste rekisteröidään aina - jokaisen tieosan alussa ja lopussa - jokaisessa numeroitujen teiden risteyskohdassa - katuosuuden ja maantien rajalla (tietyypin muuttuessa) - muissa tässä ohjeessa määritellyissä pisteissä

21 Ohje 21 (33) Edellä mainittu ei koske kevyen liikenteen väyliä eikä liittymä- ja liityntäteitä ja ramppeja, joiden katsotaan kuuluvan varsinaisten teiden muodostamaan solmupisteeseen. Kuitenkin myös liittymä- ja liityntäteiden ja ramppien liittymäkohdat tulee löytyä solmuun kuuluvista liittymistä. Solmupisteet antavat tieverkon osille maantieteellisen sijainnin ja kokoavat yhteen samassa sijainnissa kohtaavat tieosoitteet, eli kuvaavat tieverkon topologian. Risteysalueella solmun paikka ja tieosoitteet määräytyvät risteävien teiden keskilinjojen leikkauspisteen mukaan. Varsinaisella solmulla ei ole ajoratatietoa. Jokaisesta solmupisteestä viedään tierekisteriin koordinaatit 1 metrin tarkkuudella käyttäen EUREF-FIN - koordinaatteja. Koordinaatit saadaan karttakäyttöliittymistä. Solmulle annetaan sijaintia kuvaava nimi. Solmutyypit ovat: 1 = Normaali tasoliittymä 3 = Kiertoliittymä 4 = Y-liittymä 5 = Eritasoliittymä (liityntämahdollisuus tieltä toiselle esim. rampin kautta) 7 = Maantien / kadun raja (tietyyppi muuttuu) 8 = ELY-raja 10 = Moniajoratainen liittymä 11 = Pisaraliittymä 12 = Liityntätie (Levähdysalueet, raskaan liikenteen tarkastuspisteet yms. rampin omaiset tiet) 13 = Tien loppu 14 = Silta 15 = Huoltoaukko 16 = Yksityistie- tai katuliittymä 17 = Porrastettu liittymä Suurin osa solmupisteistä on normaaleja tasoliittymiä. Mikäli kyseessä on eritasoliittymä, kiertoliittymä, pisaraliittymä, moniajoratainen liittymä, liityntätie tai Y-liittymä, joudutaan solmu jakamaan liittymiin, jotka sijaitsevat kunkin liittymähaaran päissä sekä kaikissa risteämiskohdissa. Liittymät numeroidaan juoksevasti kunkin solmupisteen sisällä. Solmutyyppien tarkemmat selitteet: 1 Normaali tasoliittymä Normaali tasoliittymäsolmu kirjataan liittymään, jossa tiet kohtaavat yhdessä pisteessä. Solmu tulee kohtaan, jossa tiet risteävät. Liittymiä on vain yksi. Liittymäkohdassa esitetään samat osoitteet kuin solmukohdassa.

22 Ohje 22 (33) 3 Kiertoliittymä Solmutyyppiä käytetään kiertoliittymille, joilla on oma geometria ja tienumero. Kiertoliittymäsolmu on aina kiertoliittymän keskellä, siis tieverkon "ulkopuolella". Kuva 17 kertoo, miten kiertoliittymäsolmu jaetaan liittymiin. Kiertoliittymän alkupiste on aina liittymä 1 eli kohta, jossa pienimmällä tienumerolla kiertoliittymään tulevan päätien tieosapituuden mittaus lopetetaan. Tämän jälkeen muut liittymät numeroidaan juoksevasti vastapäivään. On huomattava, että liittymät yhdistävät tieosoitteita ajoratatasolla eli jokaiselle ajoradalle luodaan oma liittymä. Myös osoitteettomille katuliittymille voidaan luoda oma liittymä. Jokaiseen liittymään kirjataan liittyvän tien osoite sekä kiertoliittymän etäisyyslukema ko. pisteessä. Kiertoliittymää kuvaavan solmupisteen koordinaatit kirjataan kiertoliittymän keskeltä ja sen osoitteena käytetään osoitetta, johon päätien pituuden mittaus lopetettiin kiertoliittymään tultaessa. Jatkuvuuskoodiksi päätielle kiertoliittymän kohdalle merkitään aina 4 eli lievä epäjatkuvuus. Kuva 17: Kiertoliittymä ja liittymien numerointi 4 Y-liittymä Solmutyyppiä käytetään tasoliittymässä, kun liittyvässä tiessä on yli 50 m pitkä haara. Y-liittymän solmupiste sijaitsee ns. päähaarassa ja liittymien numerointi aloitetaan haaran alkupäästä.

23 Ohje 23 (33) Kuva 18: Y-liittymä ja liittymien numerointi 5 Eritasoliittymä Eritasoliittymässä eri tasossa kulkevilla teillä on liittymismahdollisuus risteävälle tielle yleensä rampin kautta: nämä kirjataan liittymiksi. Eritasoliittymäsolmun osoitteeksi kirjataan alikulkevan tien etäisyys eritasosillan etulaidan kohdalla ja ylikulkevan tien etäisyys sillan kannen ensimmäisessä liityntäsaumassa jakopistesäännön mukaisesti. Koordinaatit kirjataan sillan keskeltä. Ramppien tieosanumerot luodaan yhdistämällä kunkin rampin päissä olevien liittymien numerot (esim. liittymistä 1 ja 2 muodostuu tieosa 12). Liittymät numeroidaan siten, että järjestys kertoo tieosan kasvusuunnan. Ramppien osanumerointi on esitelty tarkemmin kappaleessa 10. Liittymät luodaan aina sille ajoradalle mille ko. ramppi yhdistyy.

24 Ohje 24 (33) Kuva 19: Eritasoliittymä ja liittymien numerointi. Mikäli tie tai tieosa vaihtuu rampin pään kohdalla, voidaan ko. jakopiste liittää eritasoliittymän solmuun. Kuva 20: Liittymien muodostuminen ramppien liittyessä 1- tai 2-ajorataiseen tiehen. 7 Maantie / katu Solmutyyppiä käytetään hoitoalueiden rajalla, missä tietyyppi muuttuu. Solmulla ei useinkaan ole liittymiä, mutta niitä on mahdollista kirjata tarvittaessa. 8 ELY-raja Solmu kirjataan aina ELYjen rajalle. Solmulla ei välttämättä ole liittymiä. Solmun nimi kirjataan niin että siitä selviää minkä ELYjen rajalla ollaan muotoon: "PIR ELY / KES ELY" 10 Moniajoratainen liittymä Moniajorataisen liittymän solmu kirjataan tasoliittymään, jossa vähintään yksi liittyvistä teistä on 2-ajoratainen niin että tiet kohtaavat useassa pisteessä. Solmu muodostetaan liittymän keskelle (koordinaatit) ja ajoratojen liittyminen toisiinsa kerrotaan liittymätasolla. Solmun osoitteena käytetään ajoratojen etäisyyksien keskiarvoa ensimmäisessä risteämiskohdassa tien kasvusuunnassa. Liittymä muodostetaan jokaiseen ajoradan leikkauspisteeseen. Liittymien numerointi aloitetaan pienimmällä tienumerolla liittymään tulevan päätien ensimmäisestä leikkauspisteestä ja numerointi jatkuu juoksevasti vastapäivään kiertäen.

25 Ohje 25 (33) Kuva 21: Moniajoratainen liittymä ja liittymien numerointi 11 Pisaraliittymä Pisaraliittymä on kiertoliittymän kaltainen liittymätie, joka eroaa kiertoliittymästä pisaramaisella muodollaan. Solmu määritellään pisaran leveimmän osan keskelle. Liittymät muodostetaan samalla periaatteella kuin kiertoliittymissä. 12 Liityntätie Liityntätie-solmu kirjataan levähdys- ja palvelualueille, raskaan liikenteen tarkistuspisteille yms. rampin omaisille teille, joilla on oma geometria ja tieosoite. Mikäli alue liittyy päätiehen kahdella liittymällä, solmu kirjataan päätielle liittymäkohtien puoliväliin. Jos liittymiä on vain yksi, solmu kirjataan kohtaan jossa liityntätie liittyy päätiehen.

26 Ohje 26 (33) Kuva 22: 2-liittymäisen levähdysalueen solmun ja liittymien sijoittuminen. Solmu kirjataan päätielle liittymien puoliväliin. Kuva 23: Kun liityntätie liittyy päätiehen vain kerran, solmu kirjataan päätien liittymään.

27 Ohje 27 (33) Kuva 24: Jos liityntätie on kahden maantien välillä, solmu kirjataan rampin puoliväliin. Molemmat päätiet ovat solmukohtia. Kuva 25: Päätiellä kääntymiskielto vasemmalle, ajo oikealla sijaitsevan odotustilan kautta 13 Tien loppu Tien loppu -solmua käytetään silloin, kun tien viimeisen tieosan loppupiste ei liity toisiin osoitteellisiin teihin. Solmulle kirjataan liittymä, jos loppupisteestä on liittymismahdollisuus osoitteettomalle kadulle tai yksityistielle.

28 Ohje 28 (33) 14 Silta Solmutyyppi kirjataan kun jakopiste on sillalla, eikä silta liity eritasoliittymään. Solmulla ei yleensä ole liittymiä. Jos sillalla kohtaa kaksi eri tietä, kirjataan myös liittymä. Kuva 26: Jakopiste vesistösillalla. Jakopiste sijoitetaan aina tien kasvusuunnassa sillan kannen ensimmäiseen reunaan, niin että sillan kansi on aina alkavan tieosan ensimmäinen tielinkki. Kuva 27: Jakopiste eritasoristeyksessä. Sillan kansi on aina alkavan tieosan ensimmäinen tielinkki.

29 Ohje 29 (33) 15 Huoltoaukko Solmutyyppiä käytetään huoltoaukoilla. Solmu kirjataan ajoratojen väliin keskelle (koordinaatit) ja solmun osoitteena käytetään ajoratojen keskiarvoetäisyyttä, jolla huoltoaukko liittyy päätiehen. Liittymänumeroiden kasvusuunta on aina ajoradalta 1 ajoradalle 2. Kuva 29: Huoltoaukon solmu ja liittymät kun huoltoaukko on ajoratojen välissä. Kuva 30: Huoltoaukon solmu ja liittymät kun huoltoaukko alkaa ja päättyy rampille. 16 Yksityistie- tai katuliittymä Solmutyyppiä käytetään tasoliittymässä, kun liittyvällä tiellä ei ole tienumeroa. Yksityistie- tai katuliittymäsolmu kirjataan ainoastaan silloin, kun yksityistieliittymä toimii jakopisteenä tai liittymässä on liikennevalot. Sol-

30 Ohje 30 (33) mu tulee kohtaan, jossa tiet risteävät. Liittymiä on vain yksi. Solmukohdassa esitetään samat osoitteet kuin liittymäkohdassa. 17 Porrastettu liittymä Solmutyyppiä käytetään kun tiellä on lievä epäjatkuvuus (5-20 metrin porrastus) liittymässä. Liittymiä on kaksi ja solmu kirjataan niiden puoliväliin. Solmukohdaksi kirjataan liittymäkohtien etäisyyslukemien keskiarvo, ellei jommassakummassa liittymässä ole jakopiste, jolloin jakopisteestä tulee solmukohta. Porrastetun tien molemmista liittymäkohdista tulee käytännössä aina myös solmukohdat. Kuva 31: Porrastettu liittymä. Liittymät Liittymäluokkien erittelystä on luovuttu. Liittymäluokka-kenttään kirjataan aina tyypiksi 1 eli Liittymä. Valo-ohjatut liittymät rekisteröidään aina, vaikka liittyvä tie olisi katu tai yksityinen tonttiliittymä (esim. koulu). Liikennevaloyksiköiden määrä kirjataan liittymän tietoihin. Mikäli liikennevalojen olemassaolo on tiedossa, mutta yksiköiden määrä ei, käytetään arvoa OSOITEJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET Tierekisteriä käytetään nykyhetken osoitteella eli kaikki tiedot tallennetaan sillä hetkellä voimassa olevalla osoitteella ja ne siirtyvät uudelle osoitteelle osoitteen muuttuessa. Tierekisteritietokannassa säilytetään osoitejärjestelmän historiaa alkaen, joten nykyisen osoitteen selvittäminen on periaatteessa mahdollista vanhojenkin karttojen, dokumenttien tai datojen osalta. Yksittäisten tietojen voimaantulopäivämäärä mahdol-

31 Ohje 31 (33) listaa tilanteen tarkastelun juuri haluttuna päivänä nykyisellä tieosoitteella. ELY:n tierekisterin ylläpitäjät vastaavat siitä, että tierekisterin osoitteisto ja solmut ja liittymät ovat aina ajan tasalla, eli osoitemuutokset rekisteröidään heti, kun niitä koskevat päätökset astuvat voimaan tai liikenteelle luovuttaminen sitä edellyttää. Tierekisterin osoitejärjestelmän ylläpitosovelluksen käytöstä on omat erilliset ohjeensa. Alla on listattu tilanteita, jotka aiheuttavat osoitemuutoksia: - Tiehankkeen luovuttaminen liikenteelle tapahtuu ELY:n päätöksellä. Varsinkin suuremmilla hankkeilla saattaa olla vaikutusta myös ympäröivän tieverkon tieosoitteisiin, mitkä usein onkin mietitty valmiiksi tiesuunnitelman yhteydessä. Mikäli hanke toteutetaan vaiheittain, tulee tienumerointi suunnitella siten, että lopulliseen tilanteeseen päästään mahdollisimman vähäisin korjauksin esimerkiksi ennakoimalla lopullisia tieosanumeroita. Hanke voidaan myös luovuttaa työmaanaikaiselle liikenteelle, jolloin lopulliset osoitteet saadaan vasta myöhemmin käyttöön. - Tien hallinnollisen luokan muutoksesta päättää Liikenne- ja viestintäministeriö Väyläviraston esityksestä tai hyväksymispäätöksestä. Yksityistien ottaminen maantieksi tapahtuu myös Liikenneministeriön päätöksellä tai tiesuunnitelman kautta. - Maantie, joka asemakaavassa on osoitettu kaduksi, muuttuu kunnan tekemällä kadunpitopäätöksellä kaduksi. Maantie lakkaa kadunpitopäätöksen tultua voimaan ja maantien tiealue siirtyy samalla kunnan omistukseen. Jos tie ei ole asemakaava-alueella, päätöksen tekee Liikenneministeriö. Tällöin ko. osuus lakkaa maantienä. Mikäli katuosuus on tieosoitejärjestelmän kannalta tärkeä tai se on valtakunnallista ja seudullista tieverkkoa täydentävänä tarpeellinen, se jätetään tierekisteriin katuna (tietyyppi 3). - Tieosoitteiden olemassaolo on sidottu tierakenteen sijaintiin. Jos tie rakennetaan uuteen paikkaan tai sitä oikaistaan, niin hankkeen alle jäävät osuudet lakkautetaan, ellei niitä siirretä toiseen tieosoitteeseen. Kun tietty tieosuus lakkautetaan maantienä, se myös poistuu lakkautuksen jälkeisestä tieosoitteistosta. Poistuneen osuuden tietoihin pääsee kuitenkin käsiksi käyttäen lakkautuspäivämäärää ja viimeksi voimassa ollutta osoitetta. Jos tie parannetaan paikalleen niin, että tieosan pituus ja ajoratojen määrä ei muutu, ei tarvitse lakkauttaa alle jääviä tieosuuksia. Tällöin riittää kun kirjataan tietolajille 133 toimenpiteen ajankohta, ja päivitetään muuttuneet ominaisuustiedot. - Tienumeroinnissa havaittu epäkohta tai virhe voi myös olla syynä siihen, että osoitteita jou dutaan muuttamaan, mutta periaatteena on turhien muutosten välttäminen. Kun osoitejärjestelmään kohdistuneet muutokset on päivitetty tierekisteriin, voidaan tiestön ominaisuudet (tietolajit ja varusteet) rekisteröidä vallitsevan tilanteen mukaisena. Mikäli tiedot on inventoitu vanhan tieosoitteiston pohjalta, joudutaan niiden osoitteet ensin korjaamaan nykytilanteeseen esimerkiksi Viitekehysmuuntimella Rekisteröintitilanteessa järjestelmään tulee muistaa syöttää oikea tilannepäivämäärä.

32 Ohje 32 (33) 17. TIENUMEROKARTAT Tienumerokartta kuvaa yleensä 1. tammikuuta voimassa olevaa tienumerointia. Se laaditaan joka vuosi keskitetysti Väylävirastossa ja julkaistaan Väyläviraston nettisivuilla: Tienumerokartalla esitetään tie- ja tieosanumerot ja tieosien jakopisteet. Kevyen liikenteen väylien, ramppien ja kiertoliittymien esittäminen tienumerokartalla ei ole mahdollista mittakaavan vuoksi. Eritasoliittymistä voidaan tehdä erilliset detaljikartat.

33 Ohje 33 (33) LIITE 1: YHTEENVETO TIEREKISTERIN TIENUMEROALUEISTA Valtatiet 1 39 Kantatiet Seututiet Yhdystiet Kiertoliittymät ja pisarat (tieosa = 1) Kiertoliittymien vapaat (tieosa = 2-5) oikeat Kiertoliittymien (tieosa = 6) läpiajolinjat Rampit, palvelualueet (tieosa > 11) liittymä- ja liityntätiet Erikoiskuljetuskatujen rampit ja kiertoliittymät Huoltoaukot (tieosa = 9) Kadut Yksityistiet Talvitiet Polut Kevyen liikenteen väylät