Tierekisteri Tieosoitejärjestelmä

Transkriptio

1 Tierekisteri Tieosoitejärjestelmä Tiehallinto Helsinki 2009

2 Tieosoitejärjestelmä 2/16 SISÄLTÖ SISÄLTÖ YLEISTÄ TEIDEN NUMEROT TIEN SUUNTA TIEOSAT, JAKOPISTEET JA ETÄISYYS TIEOSAN ALUSTA AJORADAT JA PUOLET KAISTAT RAMPIT JA LIITTYMÄTIET KADUT, POLUT JA TALVITIET SEKÄ YKSITYISTIET KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT TIENUMEROKARTAT SOLMUPISTEET, OSALIITTYMÄT JA KOORDINAATIT OSOITEJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET LIITE : YHTEENVETO TIEREKISTERIN NYKYISISTÄ TIENUMEROALUEISTA... 16

3 Tieosoitejärjestelmä 3/16 1. YLEISTÄ Tierekisterin osoitejärjestelmän avulla määritetään rekisteritietojen sijainti tietokannassa ja maastossa. Osoitejärjestelmä käsittää - tieosoitteen - solmupisteet - mahdolliset toissijaisavaimet. Varsinainen tieosoite perustuu neljään tunnistetietoon, joiden avulla mikä tahansa tien piste voidaan paikantaa metrin tarkkuudella tietä pitkin tietyn tieosan alusta mitattuna (kuva 1). Nämä tunnistetiedot ovat: - tien numero - tieosan numero - ajoradan numero - etäisyys tieosan alusta Lisäksi eräiden tietolajien kohdalla käytetään sijainnin tarkennuksena tietoa puolesta ja osa päällystetiedoista kerätään kaistan tarkkuudella. Numeron lisäksi jokaisella tiellä on oma nimi. Tienumeroinnilla tarkoitetaan teiden numerointia ja jakamista tieosiin. Maanteiden numerot on sidottu tieluokkiin ja tieverkon muodostamiin yhteysväleihin kun taas jako tieosiin on paikantamista helpottava tarkoituksenmukaisuuskysymys. Tienumerointi esitetään vuosittain erityisellä tienumerokartalla. Kartta laaditaan erikseen jokaisen piirin alueelta kuvaamaan tilannetta 1. tammikuuta ao. vuonna. VALAISTUS LIITTYMÄ X 001 PT m m VALAISTUKSEN TIEOSOITE: LIITTYMÄN X TIEOSOITE: Kuva 1: Tieosoite Tierekisterin osoitejärjestelmän ylläpito on Tiehallinnon vastuulla. Piirin tierekisterin vastuuhenkilö päivittää osoitemuutoksen tietokantaan kun se astuu voimaan. Tieto osoitemuutoksista (suhteessa vuoden vaihdetta kuvaavaan tienumerokarttaan) välittyy näin tietokannan kautta kaikille tierekisterin käyttäjille. Lisäksi piiri pitää yllä paikkatietoaineistoa, joka havainnollistaa tien geometriassa / tieosoitteissa tapahtuneita muutoksia ja jonka perusteella päivitetään tienumerokartat seuraavan vuodan alussa.

4 Tieosoitejärjestelmä 4/16 Tierekisterissä osoitejärjestelmä on aina "reaaliajassa". Myös tieosoitteiden historia jää tallelle tietokantaan. Tierekisteriä voi näin ollen käyttää myös vuoden 1989 tai sen jälkeen painettujen tienumerokarttojen osoitteilla. Solmupisteiden avulla tierekisterin tietoja voidaan kuvata tieverkkona. Ne kertovat toisaalta karkeasti minkä pisteiden kautta tiet kulkevat ja toisaalta, mitkä tiet kohtaavat samassa pisteessä. Solmut on käsitelty tarkemmin luvussa 10. Tierekisterin osoitejärjestelmää voidaan täydentää toissijaisilla hakuavaimilla (esim. sillan tai laitteen numero). Näiden hakuavainten ylläpito ja kuvaaminen on kunkin omaa avainta tarvitsevan ja tierekisteriin tukeutuvan järjestelmän vastuulla. 2. TEIDEN NUMEROT Yleisten teiden numerointi on suunniteltu sellaiseksi, että sitä voidaan käyttää tierekisterin lisäksi arkistoinnissa ja viitoituksessa sekä yleensä tiehen liittyvien tietojen osoitteena. Periaatteena on hallinnollisesti ja toiminnallisesti yhtenäisen tieyhteyden numeroiminen samalla tienumerolla. Tierekisterissä voi kullakin tiellä olla vain yksi numero. Mikäli kahdella yhteysvälillä on yhteinen osuus, numeroidaan se pääsääntöisesti pienemmän numeron omaavan tien mukaan. Toiselle tielle puolestaan muodostuu yhteiselle osuudelle ns. epäjatkuvuuskohta ja viitoituksessakin toinen numero on sekundäärinen. Tavallisille yleisille teille varatut numeroalueet ja niitä vastaavat toiminnalliset tieluokat ovat: Valtatiet 1 39 Kantatiet Seututiet Yhdystiet Valta- ja kantatiet sekä seututiet numeroidaan valtakunnallisesti. Liikenneministeriö päättää pääteiden numeroista ja nimistä. Seututeiden numeroista ja nimistä on Tiehallinnon päätös (94/20/Ts-46, 367/93/20/TIEL). Yhdysteiden numeroista päättää ao. piiri. Mikäli tie kuuluu useampaan piirin, sopivat piirit keskenään numerosta (yleensä sen mukaan, kenen alueella on suurin osa kyseistä tietä). Kolmi- ja nelinumeroisille maanteille varattiin aikoinaan piirikohtaiset numerosarjat yms. numerointiperiaatteet. Niistä on kuitenkin jouduttu tinkimään tieluokkauudistusten ja piirijakojen muutosten myötä. Edelleenkin uuden nelinumeroisen tien alku kannattaa valita lähimmän kolminumeroisen tien numeron mukaan ja täydentää neljänneksi numeroksi luvut 0-9. Näin tienumeroissa säilyy jonkinlainen maantieteellinen ennakoitavuus. 5-numeroisten teiden eli entisten paikallisteiden numerointi sidottiin laadintavaiheessa tarkasti piirin alueeseen siten, että paikallistien numero vaihtui aina piirin rajalla. Nykyisin myös paikallistiet numeroidaan muutosten yhteydessä tieverkollisia periaatteita noudattaen eli tiettyjen kohteiden välinen paikallistie varustetaan koko pituudeltaan samalla ao. piirien kesken

5 Tieosoitejärjestelmä 5/16 sovitulla numerolla. Aluemuutosten takia ei tienumeroita enää muutella, mutta periaatteessa piireillä on käytettävissään seuraavat numeroalueet: 01 Uusimaa Turku Häme Kaakkois-Suomi Savo-Karjala Keski-Suomi Vaasa Oulu Lappi Joskus esiintyy tilanteita, että tieosuus on työmaanaikaisen liikenteen käytössä eikä lopullista tieosoitteistoa vielä ole voitu määritellä. Uusi tieyhteys saattaa myös valmistua vain osittain, jolloin liikenne opastetaan edelleen vanhaa yhteyttä pitkin. Tarvittaessa keskushallinnosta saa tällaisille teille väliaikaisen numeron numeroalueelta , joka on varattu yksinomaan tähän tarkoitukseen.. Katujen, ramppien, talviteiden, kevyen liikenteen väylien yms. tienumeroista kerrotaan myöhemmissä luvuissa. Yhteenveto tierekisterin tienumeroista on esitetty liitteessä. 3. TIEN SUUNTA Jotta paikannus olisi yksikäsitteistä, on tierekisteriä varten jokaiselle tielle määritelty inventointisuunta eli tienumeroinnin kasvusuunta. Tien suunta, joka noudattaa yleensä seuraavia periaatteita, selviää tieosanumeroiden perusteella tienumerokartalta tai tutkimalla risteävien teiden järjestystä tierekisterin katselu -sovelluksella. - Valta-, kanta- ja seututeiden suunnan voi yleensä johtaa tien nimestä. - Yhdystiet suuntautuvat tavallisesti kaupungista tai muusta keskuksesta ulospäin tai korkealuokkaisemmalta tieltä alempiluokkaiselle. Muissa tapauksissa suunta on etelästä pohjoiseen tai lännestä itään kuitenkin niin, että alkupiste on toisella yleisellä tiellä. Tieverkollisten muutoksien yhteydessä tien suunta tierekisterissä käännetään vain pakottavissa tapauksissa. Lähinnä tämä tulee eteen kahta eri suuntiin menevää tietä yhdistettäessä. 4. TIEOSAT, JAKOPISTEET JA ETÄISYYS TIEOSAN ALUSTA Aivan lyhyitä teitä lukuun ottamatta on kaikki tiet jaettu useammaksi tieosaksi. Näin sen vuoksi, ettei kohteen sijaintia tarvitse mitata koko tien alusta. Tieosan jakopisteitä (= tieosan alku / loppu) sijoitellaan sopiviin yleisten teiden risteyksiin 5 10 km välein (ei ehdoton yläraja). Näin syntyneet tieosat numeroidaan siten, että numerointi on tien inventointisuunnassa kasvava, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla jatkuva. Tieosan numero on kolminumeroinen luku. Pitkillä pääteillä tärkeimpien yhteysvälien tieosat voidaan numeroida tiejaksoiksi, jolloin ensimmäinen numero kuvaa tiejaksoa ja kaksi muuta varsinaista tieosan numeroa.

6 Tieosoitejärjestelmä 6/16 Jakopisteen yksikäsitteinen paikantaminen on kaikkien tierekisterimittausten edellytys. Tämän vuoksi jakopisteet sijoitetaan yleisten teiden liittymiin, jolloin ne on helppo osoittaa tienumerokartoilla. Tiellä jakopisteen paikka samoin kuin eri liikenneväylien raja tierekisteriä varten määräytyy liittyvällä tiellä olevan saarekkeen kärjen tai ellei sitä ole, risteävien teiden keskilinjojen leikkauspisteen mukaan. Kevyen liikenteen väylä alkaa kuitenkin ajoradan reunasta. Mikäli näistä säännöistä poiketaan, on jakopiste aina kuvattava tarkemmin tietolajilla 191, kiintopiste. Eräs poikkeustilanne on esitetty luvussa 10 kuvan 4 yhteydessä. Liittymistä riippumatta on piirin rajalla aina oltava tieosan jakopiste, samoin tien alussa ja lopussa. Myös ns. epäjatkuvuuskohdissa, joissa tie jatkuu myöhemmin uudestaan, on aina jakopisteet (ja ajorata päättyy koodiin 2). Kaupunkien katuverkkoon liittyvillä teillä ei jakopistettä kannata sijoittaa hoitoalueen rajalle vaan katuristeykseen, vaikka yleisen tien jatkoksi tällöin jouduttaisiinkin lisäämään pätkä katua. Jakopisteiden välistä matkaa kutsutaan tieosan pituudeksi ja se viedään tierekisteriin osana osoitejärjestelmän ylläpitotehtävää. Tieosan pituus yritetään mahdollisuuksien mukaan määrittää tien keskilinjan mukaisena. Kaikkien muiden tietojen sijainti määritetään etäisyytenä tieosan alussa olevasta jakopisteestä tien inventointisuuntaan. Mitatun etäisyyden on oltava oikeassa suhteessa viralliseen tieosan pituuteen, jota ei esimerkiksi tietoa tierekisteriin vietäessä voi ylittää. Tarkkuusvaatimuksena etäisyyden mittaukselle ja jonkinlaisena hälytysrajana tieosan pituuden suhteen voidaan pitää 0,5 prosenttia. 5. AJORADAT JA PUOLET Tie voi jakautua rinnakkaisiin ajoratoihin. Ns. tietason tietolajit ovat molemmille ajoradoille yhteisiä, mutta on olemassa myös ajoratakohtaisia tietolajeja. Tällöin ajorata yksilöidään tieosoitteessa tieosanumeron jälkeen ennen etäisyyslukemaa seuraavasti: 0 = normaali, 1-ajoratainen osuus 1 = oikeanpuoleinen ajorata 2 = vasemmanpuoleinen ajorata Oikea / vasen puoli määräytyy tierekisterissä aina siten, että tietä katsellaan tieosoitteen kasvusuuntaan. Periaatteessa ajoradat ovat pituudeltaan ja linjaukseltaan toisistaan riippumattomia, mutta tierekisteriin ajoradat 1 ja 2 viedään aina yhtä pitkinä koska tieosan pituus kuvaa tien keskilinjaa. Tieosan jakopiste on aina rinnakkaisille ajoradoille yhteinen, mikä tulee ottaa huomioon tieosajakoa suunniteltaessa. Rinnakkaisilla ajoradoilla inventointisuunta on sama eli tieosoitteen kasvusuunta. Etäisyys ilmoitetaan siis aina samaan suuntaan jakopisteestä lähtien, vaikka se olisi liikenteen kannalta vastavirtaan. Tarvittaessa ajorata 2:n tiedot voidaan inventoida liikenteen mukaisesti ajaen, kun matkamittarin laittaa vähentämään ajoratojen yhteisestä loppulukemasta alkaen.

7 Tieosoitejärjestelmä 7/16 Koska rinnakkaisia ajoratoja pitkin mitattaessa saadaan todennäköisesti eri lukemat, on ajoratojen päissä huomattava, että: - Mikäli 2-ajoratainen osuus alkaa kesken tieosan, käytetään molempien ajoratojen ensimmäisenä osoitteena ajoradan 0 loppulukemaa. - Tieosan pituus on kompromissi ajoratojen pituuksista. - Ajoratojen 1 ja 2 viimeinen metrilukema ja ajoradan 0 alkumetri on kompromissi. Osa tiedoista on erilaisia riippuen siitä, millä puolen tietä inventointisuuntaan mentäessä ollaan. Oikean ja vasemman lisäksi käytetään puolikäsitettä osoitteen tarkennuksena seuraavasti: 1 = oikealla 2 = vasemmalla 3 = ajoratojen välissä 7 = tien päässä 8 = tien tai ajoradan keskellä / ajorataa pitkin 9 = tien päällä / ajoradan poikki 0 = (puoli ei ole tiedossa tai sitä ei ole määritelty) Tierekisterin tietolajikohtaisissa inventointi- ja koodausohjeissa (TRIK) on tarkemmin kerrottu, miten puoli kunkin tietolajin osalta käsitellään. 5. KAISTAT Kaistan tunnus käsittää 2 merkkiä, joista ensimmäinen kertoo ajosuunnan ja toinen kaistan luonteen. 2-ajorataisella tiellä suunnan numero on sama kuin ajoradan. Ajoradalla 0 suunta 1 tarkoittaa tien inventointisuuntaa ja 2 vastakkaista. Kaistan luonne, joka epäsuorasti paljastaa sijainnin poikkileikkauksessa, numeroidaan: 1 = pääkaista 2 = ohituskaista (pääkaistan vieressä, ajosuunnassa vasemmalla) 3 = lisäkaista (pääkaistan vieressä, ajosuunnassa oikealla) 4 = muu lisäkaista Se, onko lisäkaista joukkoliikennettä varten vai muusta syystä, selviää tietolajista 161. Koska yleisin tilanne on se, että tiellä on vain yksi ajorata (0) ja vain yksi kaista suuntaansa ja koko kaistakäsite on luotu päällystetietoja varten, on sovittu, että em. normaalitilanteessa on tiellä vain kaista 01, joka kuvaa molempia suuntia. Mikäli poikkeustilanteita ajoradalla 0 esiintyy, perustetaan tierekisterin osoitteistoon ensin ko. osuudelle erottelua varten tarvittavat kaistat 11, 21 ja esim. vastakkaisen suunnan ohituskaista 22, jonka jälkeen ne voidaan varustaa päällystetiedoilla.

8 Tieosoitejärjestelmä 8/16 6. RAMPIT JA LIITTYMÄTIET Ramppi on eritasoliittymässä tieltä toiselle siirtymistä varten tarkoitettu tie. Liittymätieksi puolestaan kutsutaan: - kiertoliittymän ympyrää, jos sen pituus on yli 50 metriä (vastaa halkaisijaltaan yli 13 m keskisaareketta), jolloin ko. pituus ei sisälly varsinaisen tien pituuteen (vrt. luku 10). - tasoliittymään rakennettua sivuhaaraa, jos joku muodostuvan kolmion sivuista ylittää 50 metriä (ns. Y-liittymä kuvassa 2). - lauttapaikkaan liittyvää varatietä tai jäälleajotietä, jos se pituus on yli 50 metriä. Rampit ja liittymätiet voivat olla yksi- tai kaksisuuntaiselle liikenteelle tarkoitettuja ja MT PT ja 002 Kuva 2: LAUTTA Ramppeja sekä liittymäteitä 004 Rampit ja liittymätiet numeroidaan piireittäin siten, että ne rinnastetaan tieosiin (vrt. kuva 2). Esimerkiksi jokaiselle rampeille annetaan oma tieosanumero rampin päissä olevien osaliittymien mukaan. Osaliittymien ja ramppien numerointia on käsitelty luvussa 10. Numeroalueelta otetaan samaan kokonaisuuteen kuuluville rampeille tai liittymäteille yhteinen tienumero. Numero muodostetaan sarjasta 2XXXX, missä XXXX valitaan molemmissa tapa- piirikohtaisista numeroalueista kuin 5 numeroisilla teillä (vrt. luku uksissa samoista 2).

9 Tieosoitejärjestelmä 9/16 7. KADUT, POLUT JA TALVITIET SEKÄ YKSITYISTIET Tiet kulkevat paikoitellen kaupunkien hoitoalueiden läpi, jolloin osoitejärjestelmään tulee mukaan katuosuuksia. Usein taas jakopisteen tai yleisen tien päätekohdan paikantamisen helpottamiseksi tie / pituusmittaus aloitetaan katuverkolta. Koska valtakunnallista ja seudullista merkitystä omaava tieverkko on tarkoitus pitää aukottomana myös kaupunkien alueella, sisältää tierekisterin osoitejärjestelmä lisäksi ns. yleisten teiden verkkoa täydentävät kadut. Näin käsitellään myös erikoiskuljetusten vakiintuneet ajoreitit samoin kuin tärkeän viitoituskohteen nollapisteeseen johtavat ajoreitit. Mikäli katuja ei voida numeroida sen yleisen tien mukaan, jonka jatkeella ne sijaitsevat, annetaan niille numero alueelta Numero muodostetaan sarjasta 4XXXX, missä XXXX valitaan samoista piirikohtaisista numeroalueista kuin 5 numeroisilla teillä (vrt. luku 2). Tierekisteriin on varattu mahdollisuus rekisteröidä myös valtionapua saavat yksityistiet numeroarueelle Numero muodostetaan sarjasta 5XXXy, missä XXX on rekisteröintihetken kuntanumero ja jokainen yksityistie tai sen haara muodostaa itsenäisen tieosan. Y otetaan käyttöön jos tieosien numerot loppuvat. Tienumeroa ei muuteta vaikka kunnan numero mahdollisesti myöhemmin muuttuisikin. Tiehallinnon hoidossa oleville erityisille talviteille on varattu numeroalue (pääosin Turun ja Lapin tiepiireissä). Poluille on varattu puolestaan numeroalue (vain Lapin tiepiirissä). 8. KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT Yleisen tien tietolajina ilmoitetaan tien varrella olevat kevyen liikenteen väylät. Sen lisäksi voi jalankulku- ja pyörätiet (PPJK) ominaisuuksineen viedä tierekisteriin kuten tietkin. Tienumero saadaan rinnalla olevan tien perusteella seuraavasti: 1 4 numeroiset esim. 20 => numeroiset esim => Rampit esim => Jokainen yhtenäinen PPJK-osuus on yksi tieosa ja jokaisen osuuden lopussa on epäjatkuvuuskohta. Erityisen pitkän osuuden voi tarvittaessa jakaa tieosiin. Tieosajakoa ei sidota rinnalla olevan tien tieosajakoon. Tietolajilla 166 (ppjk) on kenttä, jossa voi varsinaisen tien kannalta ilmoittaa, mikä tie- ja tieosanumero vastaavalla kohtaa pyörätiellä on. Tieosan pituutta jatketaan, jos em. yhtenäiseen osuuteen rakennetaan tai liitetään toisesta tiestä (numeron muuttuessa) lisää pituutta. Näin muutokset eivät vaikuta muiden osuuksien = tieosien numeroihin. Tieosat numeroidaan piireittäin, jotta uusien kevyen liikenteen väylien rakentaminen tai paikalliset muutokset tienumeroissa eivät vaikuttaisi naapuripiirien numerointiin. Piirien tieosanumerot ovat seuraavat:

10 Tieosoitejärjestelmä 10/16 01 Uusimaa Turku Kaakkois-Suomi Häme Savo-Karjala Keski-Suomi Vaasa Oulu Lappi Poikkeuksia tieosanumeroissa voidaan tehdä pitkillä teillä jos yhden piirin alueella on yli 100 ppjk-osuutta. Tällöin tieosanumerot sovitaan tapauskohtaisesti. Toisen poikkeuksen muodostaa yhtenäisenä piirin rajan ylittävä kevyen liikenteen väylä. Piirin rajalla vaihdetaan tieosanumeroa, mutta numeroalue määräytyy sen mukaan, kumman piirin alueella pitempi osuus väylästä on. Piirin rajalla käytetään siis aina peräkkäisiä tieosanumeroita senkin kustannuksella, ettei järjestys piirin muihin pyörätienumeroihin verrattuna ole nouseva. Ko. piirien tierekisterin vastuuhenkilöt sopivat näistä kohteista keskenään. Tieosanumeroinnin kasvusuunta eli kevyen liikenteen väylän inventointisuunta on pääsääntöisesti sama kuin varsinaisen tien inventointisuunta. Suunta on lisäksi aina sama tien molemmilla puolilla. Jos tien mittaussuunta käännetään, ei kevyen liikenteen väylän mittaussuuntaa yleensä kannata kääntää. Tietolajilla 191 (kiintopiste) voi varoittaa niiden tieosien alussa, missä suunta poikkeaa päätien suunnasta. Tien eri puolilla olevat kevyen liikenteen väylät numeroidaan eri tieosanumerosarjasta seuraavasti (piiri / tason sisällä): tien oikealla puolella tien vasemmalla puolella. HUOM! Tätä sääntöä on käytetty ohjeena kevyen liikenteen väylien rekisterin perustamisvaiheessa niihin tilanteisiin kun tien molemmilla puolilla on väylä. Jos esim. yhtenäinen ppjk-osuus vaihtaa tien puolta, kannattaa se rekisteröidä kokonaisena tieosana. Jos taas tien suuntaa myöhemmin käännetään, ei puolisääntö ole sitova. Jos tien suuntaisesta ppjk-osuudesta lähtee haara tien poikki tai sivummalla olevaan kohteeseen, on jokainen haara (> 20 metriä) aina itsenäinen tieosa. Niiden mittaussuunta on varsinaisesta väylästä poispäin. Tien eri puolilla kulkevia ppjk-osuuksia yhdistäviä suojateitä ei katsota haaroiksi elleivät ne ole osa pitempää haaraa. 20 metriä lyhyempien haarojen ominaisuudet voidaan rekisteröidä pistemäisenä tietolajina 270 (PPJKhaara) haarantumiskohdan osoitteeseen. Haaran tieosanumero valitaan em. puolisääntöä soveltaen. Kiertoliittymiä kiertävät ppjk-osuudet kirjataan pääteiden numeroiden mukaisina. Samoin menetellään eritasoliittymissä, ja ramppinumeroa käytetään vain pakottavissa tapauksissa. Irrallisille ppjk-osuuksille voidaan antaa numeroksi jokin tiepiirin numeroalueen vapaa numero.

11 Tieosoitejärjestelmä 11/16 9. TIENUMEROKARTAT Tienumerokartta kuvaa 1. tammikuuta voimassa olevaa tienumerointia. Se laaditaan joka vuosi piireittäin. Kartan painaminen suoritetaan piirin tiestötietoryhmien toimittamien muutostietojen perusteella. Kartan päivitystä koskevat ohjeet annetaan piireille erikseen vuosittain. Tienumerokartalla esitetään tiet ja tieosat numeroineen, tieosien jakopisteet sekä kuntien rajat. Kartan reunassa on luettelo teiden nimistä ja tienumeroista. Lisäksi tienumerokarttaa on käytetty pohjana erilaisia teemakarttoja laadittaessa (esim. siltakartta- ja liikenneonnettomuuskartta). Vaikka rampit ja liittymätiet näkyvätkin tienumerokartalla, ei niiden numeroinnin esittäminen ole aina mahdollista ao. mittakaavassa. Eritasoliittymistä voidaan painaa erilliset kuvaukset muiden detaljikuvien tavoin tienumerokartan reuna-alueille. Mikäli näitä liittymäkaavioita (vrt. kuva 4) tulee niin paljon, etteivät ne tienumerokartalle mahdu, kootaan ne erilliseksi monisteeksi. Ramppien ja liittymäteiden numerointi selviää myös tierekisteritietokantaa selaamalla ko. liittymän kohdalta. 10. SOLMUPISTEET, OSALIITTYMÄT JA KOORDINAATIT Tieverkollinen solmupiste rekisteröidään aina - jokaisen tieosan alussa ja lopussa - jokaisessa teiden risteyskohdassa - 2-ajorataisen tieosuuden alussa ja lopussa - katuosuuden ja yleisen tien rajalle - muissa tien kulkua selventävissä apupisteissä (tarvittaessa). Edellä mainittu ei koske liittymäteitä ja ramppeja, joiden katsotaan kuuluvan varsinaisten teiden muodostamaan solmupisteeseen. Tieverkollisia solmupisteitä on havainnollistettu kuvassa 3. Solmupisteistä ja liittymistä inventoitavat tiedot ja koodit on esitetty ao. ohjeissa. KAUPUNGIN HOITOALUE Kuva 3: Esimerkki solmupisteistä.

12 Tieosoitejärjestelmä 12/16 Solmupisteiden merkitys on siinä, että ne toisaalta antavat tieverkon keskeisille elementeille maantieteellisen sijainnin, toisaalta taas ne kokoavat yhteen samassa pisteessä kohtaavat tieosoitteet, eli kuvaavat tieverkon topologian. Risteysalueella solmupisteen paikka ja tieosoitteet määräytyvät risteävien teiden keskilinjojen leikkauspisteen (eli mahdollisen jakopisteen) mukaan. Jokaisesta solmupisteestä viedään tierekisteriin koordinaatit 1 metrin nimellistarkkuudella käyttäen valtakunnallista yhtenäiskoordinaatistoa. Koordinaatit saadaan helposti erilaisista karttakäyttöliittymistä. Teiden tarkempi geometrinen kuvaus solmupisteiden välillä tehdään paikkatietojärjestelmään, ei tierekisteriin. LIITTYMÄKAAVIO RAMPEISTA MT 141 PT SOLMUPISTE 6 VT 5 OSALIITTYMÄ Suurin osa solmupisteistä on normaaleja tasoliittymiä. Mikäli kyseessä on eritasoliittymä, suuri kiertoliittymä tai ns. Y-liittymä, joudutaan solmu jakamaan osaliittymiin, jotka sijaitsevat kunkin rampin tai liittymähaaran päissä ja varsinaisen tien ao. ajoradalla. Osaliittymät nume- juoksevasti kunkin solmupisteen sisällä. Y-liittymässä sekä solmupiste että osaliitty- roidaan mä numero 1 sijaitsevat ns. päähaaran päässä. Kuva 4: Eritasoliittymä ja osaliittymien numerointi Kuvassa 4 on esimerkki liittymäkaaviosta, jollaisilla havainnollistetaan ramppien ja osaliittymien numerointia eritasoliittymissä. Mikäli rampit muodostavat haaroja, sijoitetaan myös haarautumakohtaan osaliittymä (lyhyet haarat tulkitaan kanavoinniksi). Ramppeja vastaavat tieosanumerot saadaan suoraan liittymäkaaviosta yhdistämällä kunkin rampin päissä olevien osaliittymien numerot. Osaliittymät on hyvä numeroida siten, että järjestys kertoo heti rampin inventointisuunnan. Mikäli osaliittymiä on yli 10, on katsottava, ettei saman rampin molempiin päihin tule kaksinumeroista osaliittymää. Näin syntyy esimerkkikuvasta rampit 013, 024, 056, 078, ja 910. Voisi olla perusteltua jakaa ramppi 910 kahdeksi osaliittymä 8:n kohdalta, koska

13 Tieosoitejärjestelmä 13/16 väli 8 9 on kaksisuuntainen. Sitä vastoin on yksinkertaisinta kytkeä osaliittymä 2 rampin 013 ao. metrilukemaan. Kuva 4 havainnollistaa myös erikoistapausta, jossa tieluokka vaihtuu eritasoliittymässä. Ohje liikenneväylien keskinäisen rajan määrittämisestä (Stie-247) edellyttää, että kahden eri hallinnolliseen luokkaan kuuluvan väylän vaihtumiskohta eritasoliittymässä on rampin päässä siten, ettei tieltä toiselle siirryttäessä jouduta kulkemaan alempiluokkaisen tien, kadun tai yksityistien kautta. Niinpä osaliittymän 9 kanssa samassa paikassa on toinen solmu eli teiden 141:n ja 11142:n päät. Solmun tyypiksi tulee tällöin aito liittymä, eikä siinä paikassa enää olekaan osaliittymää! Kuva 5 kertoo, miten suuret kiertoliittymät jaetaan osaliittymiin ja "ympyrästä" tehdään liittymätie. Suuren kiertoliittymän kriteeri (karkeasti) on halkaisijaltaan yli 8 metrin keskisaareke, mistä mitoitusohjeen mukaisella 10 metrin kiertotilalla seuraa, että kiertotilan keskilinjan kehä on 60 metriä tai suurempi. Liittymätien alkupisteeksi sovitaan osaliittymä 1 eli yleensä se, jossa päätien tieosapituuden mittaus lopetetaan. Tämän jälkeen muut osaliittymät numeroidaan juoksevasti. Tässäkin on huomattava, että liittymät yhdistävät tieosoitteita ajoratatasolla. Kiertoliittymää kuvaavan solmupisteen koordinaatit ovat kiertoliittymän keskellä ja sen osoitteena käytetään osoitetta, josta pituudenmittaus aloitetaan kiertoliittymästä poistut- (vrt. inventoinnin yleisohje). Varsinaista epäjatkuvuuskohtaa ei kiertoliittymä tielle taessa muodosta, vaikka pituudenmittaus siinä katkaistaan. Tämän merkiksi ko. ajoradan loppuun merkitään myös jatkuvuuden tyypiksi 4 = kiertoliittymä. KT 4 3 MT 5 2 katu 6 1 SOLMUPISTE KT OSALIITTYMÄ Kuva 5. Suuri kiertoliittymä ja osaliittymien numerointi

14 Tieosoitejärjestelmä 14/ OSOITEJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET Tierekisteriä käytetään ns. nykyhetken osoitteella eli kaikki tiedot tallennetaan juuri sillä hetkellä voimassa olevalla osoitteella ja siirretään sitten uuteen osoitteen muuttuessa. Tierekisteritietokannassa säilytetään kuitenkin osoitejärjestelmän historiaa tilanteesta alkaen, joten nykyisen osoitteen selvittäminen on mahdollista vanhojenkin karttojen, dokumenttien tai datojen osalta. Yksittäisten tietojen voimaantulopäivämäärä mahdollistaa tilanteen tarkastelun juuri haluttuna päivänä, mutta nykyisellä osoitteella. Piirin tierekisteriryhmä vastaa siitä, että tierekisterin osoitekehikko ja tieverkolliset solmupisteet ovat aina ajan tasalla, eli osoitemuutokset rekisteröidään heti, kun niitä koskevat päätökset astuvat voimaan tai liikenteelle luovuttaminen sitä edellyttää. Tierekisterin osoitejärjestelmän ylläpitosovelluksen käytöstä on omat erilliset ohjeensa. Seuraavassa on tarkasteltu tilanteita, jotka aiheuttavat osoitemuutoksia: Tiehankkeen luovuttaminen yleiselle liikenteelle tapahtuu piirin päätöksellä. Varsinkin suuremmilla hankkeilla saattaa olla vaikutusta myös ympäröivän tieverkon tienumerointiin, joka usein onkin mietitty valmiiksi tiesuunnitelman yhteydessä. Mikäli hanke toteutetaan vaiheittain, tulee tienumerointi suunnitella välivaiheita vastaavaksi siten, että lopulliseen tilanteeseen päästään mahdollisimman vähäisin korjauksin. Hanke voidaan myös luovuttaa työmaanaikaiselle liikenteelle, jolloin lopulliset osoitteet useinkin saadaan vasta myöhemmin käyttöön. Tien hallinnollisen luokan muutoksesta päättää liikenneministeriö. Ko. toimenpide vaikuttaa suoraan tien numeroon. Valta- ja kantateiden kohdalla on huomattava, että ministeriö on päätöksessään jo määritellyt tielle numeron ja nimen. Tieosajako, samoin kuin yhdysteiden numerot ovat kuitenkin piirien päätettävissä. Yksityistien ottaminen yleiseksi tieksi tapahtuu myös liikenneministeriön päätöksellä. Yleisen tien päätekohdan muutoksesta päättää lääninhallitus. Tällöin ko. osuus lakkaa yleisenä tienä. Kuitenkin mikäli katuosuus on osoitejärjestelmän kannalta tärkeä (vrt. luku 4), tai se on valtakunnallista ja seudullista tieverkkoa täydentävänä tarpeellinen, se jätetään osoitteistoon katuna. Tieosoitteiden olemassaolo on sidottu tierakenteen sijaintiin. Jos tie rakennetaan uuteen paikkaan tai sitä oikaistaan, niin hankkeen alle jäävät osuudet tietoineen lakkautetaan, ellei niitä sitten "siirretä" toiseen osoitteeseen. Kun tietty tieosuus lakkautetaan yleisenä tienä, se myös poistuu lakkautuksen jälkeisestä osoitekehikosta. Poistuneen osuuden tietoihin pääsee kuitenkin käsiksi käyttäen lakkautusvuotta ja viimeksi voimassa ollutta osoitetta. HUOM! Jos tie parannetaan paikalleen niin, että tiepituus "ei muutu" eli käytännössä pysytään alkuperäisellä tiealueella, ei tieosoitteisiinkaan tarvitse koskea / lakkauttaa alle jääviä tieosuuksia. Riittää kun kirjataan toimenpidetietolajille ajankohta, ja päivitetään muuttuneet ominaisuustiedot.

15 Tieosoitejärjestelmä 15/16 Myös tienumeroinnissa havaittu epäkohta tai suoranainen virhe voi olla syynä siihen, että osoitekehikkoa joudutaan peukaloimaan, joskin periaatteena on turhien muutosten välttäminen. Kun osoitejärjestelmään kohdistuneet muutokset on päivitetty tierekisteriin, voidaan varsinaiset tiestön ominaisuudet (tietolajit) rekisteröidä vallitsevan tilanteen mukaisena. Mikäli tiedot on inventoitu vanhan tieosoitteiston pohjalta, joudutaan niiden osoitteet ensin korjaamaan. Rekisteröintitilanteessa järjestelmä ilmoittaa haluttaessa osoitemuutoksista. Piirin tierekisteriryhmä merkitsee vuoden aikana tapahtuneet tieosoitteen muutokset tienumerokartalle. Tämä ns. seurantakartta auttaa, yhdessä tietokannasta saatavien ilmoitusten kanssa, tierekisterin käyttäjiä selvittämään tierekisterin osoitekehikossa kulloinkin vallitsevan tilanteen.

16 Tieosoitejärjestelmä 16/16 LIITE : YHTEENVETO TIEREKISTERIN NYKYISISTÄ TIENUMEROALUEISTA Valtatiet 1 39 Kantatiet Seututiet Yhdystiet Rampit Kadut Yksityistiet Talvitiet Polut Kevyen liikenteen väylät Ramppien vierellä