Sukupuolitautipotilas terveyskeskusvastaanotolla. Pauli Kuosmanen

Transkriptio

1 Sukupuolitaudit Sukupuolitautipotilas terveyskeskusvastaanotolla Pauli Kuosmanen Sukupuolitautien ehkäisy ja hoito on suuri haaste perusterveydenhuollolle. Tehdystä valistustyöstä huolimatta tautitapausten määrä on viime vuosina lisääntynyt. Lääkäri joutuu selvittelemään sukupuolitautipotilaan somaattisten vaivojen lisäksi hänen henkistä ahdistustaan, joka voi olla tilapäisen sukupuolikontaktin jälkeen varsin voimakas. Terveyskeskuksessa työskentelevien on hyvä olla perillä tartuntatautien tutkimisen ja hoidon lainsäädännöllisistä velvoitteista ja potilaan oikeuksista. Paikallisesti on tarpeen sopia hoitojärjestelyt, jotka takaavat potilaan nopean ja joustavan pääsyn vastaanotolle. Tautien tutkimisessa käytetään asianmukaisia laboratoriotutkimuksia, ja hoidon on perustuttava kliinisessä tutkimuksessa saatujen tietojen ja laboratoriotulosten asianmukaiseen tulkintaan. Tartuntaketjun katkaisemiseksi kontaktienjäljitykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Paikkakunnalla esiintyviin erityistilanteisiin varautumista auttaa etukäteen laadittu toimintasuunnitelma, joka on hyvin työntekijöiden tiedossa. Perusterveydenhuollolla on keskeinen merkitys tartuntatautien ehkäisyssä, toteamisessa ja hoidossa. Sukupuolitautien kokonaismäärä ei valitettavasti ole viime vuosina vähentynyt, ja vilkastunut kanssakäyminen varsinkin Suomen lähialueilla lisää myös vakavampien sukupuolitautien tartuntariskiä (Kansanterveyslaitos 2001, Reunala ja Hiltunen-Back, tässä numerossa). Erityisesti klamydiainfektioiden ehkäisy ja diagnosointi muodostaa merkittävän haasteen terveydenhoitojärjestelmälle, ja niillä on myös suuri taloudellinen merkitys (Paavonen, tässä numerossa). Tavallisella terveyskeskuslääkärin vastaanotolla sukupuoliteitse tarttuvan taudin toteaminen voi kuitenkin olla sen verran harvinainen tapahtuma, että tapauksen hoitamisessa tarvittavaa rutiinia ei kehity. Ajoittain tuleekin kerrata menettelytavat sukupuolitautien diagnosoinnissa, laboratoriotutkimusten ja hoidon järjestämisessä sekä varautumisessa erityistilanteisiin (kuva). Perusterveydenhuollon lääkärin tulee myös muistaa päivittää tietonsa tältäkin alalta, koska varsinkin tautien paikallinen esiintyvyys voi muuttua nopeasti. Sairaanhoitopiirien ja Kansanterveyslaitoksen saamien tartuntatauti-ilmoitusten perusteella julkaistavat tilastot ovat luettavissa Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilla ja Kansanterveys-lehdessä, jossa on myös hoitosuosituksia muuttuviin tilanteisiin. Lainsäädäntö Sukupuolitautien vastustamistyön lainsäädännöllinen perusta on pääosin kansanterveyslaissa ja tartuntatautilaissa sekä niitä täydentävissä asetuksissa, ministeriöiden määräyksissä ja Kansanterveyslaitoksen ohjeissa. Näissä on asetettu selkeitä velvoitteita sekä terveydenhoitoviranomaisille että potilaille, ja ne sisältävät myös potilaan oikeuksiin liittyviä kohtia. Tartuntatautiasetuksessa mainitaan terveyslautakunnan ja Duodecim 2002;118:

2 Seurantakäynti Potilas vastaanotolla anamneesi kliininen tutkimus laboratoriotutkimukset Lääkitys, hoito-ohjeet ja ohje seurantakäynnistä Kontaktien jäljitys Kyllä Lääkitys aiheellinen heti Ei Positiivinen (tartuntatautiilmoitus lääkärin ilmoitettavissa taudeissa) Ohjeet minimoida mahdollinen tartunnan leviäminen Kontaktien jäljitys Sopiminen laboratoriotulosten kuulemisesta Vahva epäily tartunnasta Laboratoriotutkimuksen tulos Negatiivinen Ei lisätutkimuksia Kuva. Kaavio sukupuolitautia epäilevän tai oireilevan potilaan tutkimisesta, hoidosta ja kontaktien jäljityksestä terveyskeskusvastaanotolla. sen alaisen johtavan lääkärin velvollisuudesta ottaa selvää epäillyn tai todetun tartuntataudin laadusta ja levinneisyydestä sekä velvoitteesta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin taudin leviämisen estämiseksi. Sukupuolitautien hoidossa tätä velvoitetta voidaan laajentaa kaikkiin potilaita hoitaviin lääkäreihin. Epidemiologisen tilanteen seurannan kannalta on tärkeää muistaa tartuntatauti-ilmoitus niissä taudeissa, joissa se on säädetty lääkärin velvollisuudeksi. Yleisimmän sukupuolitaudin klamydian osalta ilmoituksen tekee kuitenkin näytteen tutkiva laboratorio (taulukko 1). Potilasta koskeva tärkeä velvoite on tartuntatautilain 22 :ssä, jossa säädetään velvollisuudesta noudattaa viranomaisten antamia määräyksiä ja velvollisuudesta ilmoittaa käsityksensä tartunnan todennäköisestä kulusta. Tämä on tärkeää kontaktien jäljityksen kannalta, ja joskus potilaita joutuu muistuttamaan tästä lain velvoitteesta. Potilaan oikeuksista tulee muistaa tartuntatautiasetuksen 13 :n määräykset yleisvaarallisen tartuntataudin maksuttomasta tutkimuksesta, hoidosta ja lääkityksestä silloin, kun toimenpiteet tehdään julkisen terveydenhoidon piirissä. Samoin tiettyjen tautien hoitoon määrätyt lääkkeet ovat potilaalle maksuttomia. Klamydiainfektion maksuton lääkehoito saattaa unohtua varsinkin sellaiselta, joka joutuu hoitamaan tällaisia potilaita vain harvoin. Vastaanottotoiminnan käytännön järjestelyt Sukupuolitautien tutkimuksen ja hoidon käytännön järjestelyt on parasta hoitaa terveyskeskuskohtaisesti paikalliset olosuhteet parhaiten huomioon ottavalla tavalla. Omalääkärijärjestelmässä luontevin tapa hoitaa asia on väestövastuuvastaanotto. Oman väestön tunteminen helpottaa usein potilaan tutkimista ja ohjeiden 1382 P. Kuosmanen

3 Taulukko 1. Tartuntatautilain lääkärille asettamat velvoitteet tavallisimmissa sukupuolitaudeissa. Tauti Luokitus lain mukaan Ilmoitusvelvollisuus Kontaktienjäljitysvelvollisuus Kuppa Yleisvaarallinen Lääkäri Hoitava lääkäri tai potilaan tartuntatauti (tartuntatauti-ilmoitus A) asuinkunnan vastaava lääkäri HIV-infektio Ilmoitettava Lääkäri Hoitava lääkäri tai potilaan tartuntatauti (tartuntatauti-ilmoitus B) asuinkunnan vastaava lääkäri Tippuri Ilmoitettava Lääkäri Hoitava lääkäri tai potilaan tartuntatauti (tartuntatauti-ilmoitus A) asuinkunnan vastaava lääkäri Klamydia Ilmoitettava Laboratorio Hoitava lääkäri tai potilaan tartuntatauti asuinkunnan vastaava lääkäri Sukupuolielinherpes Muu tartuntatauti Ei Hoitava lääkäri Kondyloomainfektio Muu tartuntatauti Ei Hoitava lääkäri antamista. Ongelmaksi voi muodostua varsinkin pienemmillä paikkakunnilla liiallinen»tuttavuus». Kynnys hakeutua vastaanotolle, jossa työskentelee naapurissa asuva henkilö, saattaa olla ylivoimaisen korkea. Tällaisissa tilanteissa hakeudutaan usein suurempien paikkakuntien erityisvastaanotoille tai yksityislääkärille. Suuremmilla paikkakunnilla on usein terveyskeskuksiinkin järjestetty erityisiä sukupuolitautien vastaanottoja, jonne potilaat voivat hakeutua joustavasti ilman ajanvarausta tutkimuksiin ja hoitoon. Tällaisella vastaanotolla työskentelevällä henkilökunnalla on usein myös pitkäaikainen kokemus sukupuolitautien hoidosta, mikä saattaa nopeuttaa harvinaisempienkin tautien havaitsemista. Eräät näistä yksiköistä osallistuvat lisäksi sukupuolitautien epidemiologian tarkempaan seurantaan (Hiltunen-Back ym. 1998). Sukupuolitautia epäilevä hakeutuu usein päivystysvastaanotolle. Tauti tai sen oireet eivät välttämättä edellytä toimenpiteitä illan tai yön aikana, mutta näissä tilanteissa potilailla on usein erilaisia pelko- ja ahdistustiloja, joiden vuoksi he hakeutuvat mahdollisimman nopeasti vastaanotolle. Kiireiselläkin päivystysvastaanotolla tulee muistaa riittävän perusteellinen anamneesi, kliininen tutkimus ja tarpeelliset laboratoriotutkimukset tai niihin ohjaaminen. Kontaktin jäljityksen varmistaminen tulee myös muistaa, koska päivystystilanteessa ei välttämättä ole riittävästi aikaa huolehtia tästä perusteellisesti. Kontaktien jäljityksen järjestämiseen kannattaa panostaa riittävästi, jotta tartuntaketjut saadaan katkaistua mahdollisimman tehokkaasti. Tässä on hyödyllistä käyttää tartuntatauteihin perehtynyttä terveydenhoitajaa. Isommissa terveyskeskuksissa voidaan sopia esimerkiksi aluetai terveysasemakohtaisesti, kuka paneutuu tähän työhön. Keskittäminen tuo riittävää kokemusta ja rutiinia työn hoitamiseen. Potilaiden ongelmat Valtaosa potilaista hakeutuu vastaanotolle omasta aloitteestaan oireiden perusteella tai halutessaan tutkituttaa tartunnan mahdollisuuden tilapäisen kontaktin jälkeen tai kumppanin vaihtuessa. Usein potilailla on epärealistisia käsityksiä tautien tartuntatavasta ja luonteesta sekä tilapäisen kontaktin jälkeen ahdistusta ja pelkoa jälkiseurauksista (taulukko 2). Näissä tilanteissa tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää, ja potilaalle tulee antaa riittävästi aikaa asiansa esittämiseen. Asiallisen tiedon antaminen tartuntariskeistä, oireiden syiden selittäminen ja tarpeeksi perusteelliset mutta harkitusti suunnatut laboratoriotutkimukset antavat potilaalle varmuuden siitä, että hänen Sukupuolitautipotilas terveyskeskusvastaanotolla 1383

4 Taulukko 2. Potilaiden esittämiä tavallisimpia kysymyksiä sukupuolitautia epäiltäessä. Kysymys Millaisia oireita taudit aiheuttavat? Kuinka pian tartuntamahdollisuuden jälkeen oireet tulevat? Voinko olla oireeton tartunnankantaja? Keneltä olen voinut saada taudin? Voiko tauti aiheuttaa lapsettomuutta? Voiko tauti tarttua muuten kuin yhdynnässä (suuseksi, yleiset tilat, WC)? Vastausehdotus Eri tautien oireiden kuvaus. Eri tautien oirekuvaus (tippurissa jopa vuorokauden kuluttua, HIV-infektiossa vuosien jälkeen). Kyllä. Kontaktien kartoitus. Mahdollisesti (klamydiainfektio erityisesti). Tartuntaa ei voi saada yleisistä tiloista. Suuseksissä tartunta on mahdollinen. asiaansa on paneuduttu riittävän huolellisesti. Näin vältetään usein tutkimus- ja vastaanottokierteeseen joutuminen. Sukupuolitautia epäilevän potilaan somaattiset oireet ovat hyvin moninaiset. Valitettavan usein tauti varsinkin klamydia- ja kondyloomainfektio on täysin oireeton ja tulee ilmi sattumalta. Jos potilaalla esiintyy oireita, ne voivat olla lieviä ja usein epämääräisiä. Ylävatsavaivaa valittavalta naispotilaalta saattaa löytyä perihepatiitti, ja miespotilas saattaa hakeutua vastaanotolle epämääräisten nivelvaivojen vuoksi. Klassinen akuuttiin tippuriin liittyvä märkävuoto tai kuppahaavauma ovat tavallisella terveyskeskusvastaanotolla harvinaisuuksia, mutta ne tulee toki pitää mielessä. Monet potilaat hakeutuvat vastaanotolle sukupuolielinten iho-ongelmien vuoksi peläten erilaisia sukupuolitauteja. Useimmiten tällöin on kyseessä hyvänlaatuinen pinnallinen ihottuma ja ongelmat liittyvät tämän ihoalueen toistuvaan pesuun ja siitä aiheutuvaan ihon ärtymiseen. Erotusdiagnoosi sukupuolielinten iho-ongelmissa on kuitenkin joskus ongelmallinen ja erikoislääkärin konsultaatio aiheellinen. Samoin on aiheellista konsultoida esimerkiksi todetun kupan hoitojärjestelyistä infektiolääkäriä tai iho- ja sukupuolitautispesialistia. HIV-potilas lähetetään infektiolääkärin hoitoon. Laboratoriotutkimukset Kun otetaan huomioon sukupuolitautien epidemiologia, klamydiainfektion tutkiminen on ensi sijalla suunniteltaessa näytteiden ottoa potilaalta. Ensivirtsasta tehtävät, nukleiinihappomonistustekniikkaan perustuvat testit ovat nykyään yleisimmin käytössä. Ne ovat osoittautuneet varsin tarkoiksi jopa oireettomilla potilailla (Puolakkainen ym. 1998). Näytteet kestävät oikein käsiteltyinä hyvin myös kuljetuksen ja säilytystä jopa 2 3 vuorokauden ajan. Lisäksi nämä testit ovat potilaalle miellyttävämpiä kuin aikaisemmat. Näitä testejä käytettäessä kannattaa muistaa, että hoidon jälkeinen seurantanäyte otetaan vasta 3 4 viikon kuluttua. Tippurin diagnostiikassa tavanomainen viljely on käytetyin menetelmä. Sillä voidaan samalla määrittää bakteerin mikrobilääkeherkkyys. Uusiin tekniikoihin perustuvat menetelmät ovat myös osoittautuneet herkiksi ja spesifisiksi (Van Dyck ym. 2001), mutta Suomessa ne eivät juuri ole kliinisessä käytössä. Herpesvirusinfektion diagnostiikassa viruksen pikaviljely on käyttökelpoinen menetelmä. Oireilevan herpesinfektion kykenee kokenut kliinikko diagnosoimaan melko luotettavasti kliinistenkin oireiden perusteella. Kondyloomainfektion diagnoosi terveyskeskuksessa perustuu kliiniseen kuvaan ja naispotilaille tehtävään irtosolututkimukseen, jonka seurannan ohjelmointi on tärkeää muistaa hoidon yhteydessä. Verinäytteistä tehtävistä tutkimuksista kupan serologinen tutkimus tehdään silloin, kun se anamneesin perusteella on aiheellista. HIV-vasta-ainetutkimus tulee tehdä herkästi varsinkin suuren riskin potilaille (useita partnereita, kontakteja ulkomailla, kontakteja prostituoituihin) ja aina potilaan sitä halutessa. Varsinkin sukupuolitautien erityisvastaanotoilla käy usein potilaita, jotka oma-aloittei P. Kuosmanen

5 sesti haluavat hepatiitti-infektioiden pois sulkemista. Huumausaineiden käyttöön liittyy usein myös prostituutiota, joten hepatiitti-infektion riskitekijöitä kannattaa myös kysyä ja tarjota tällöin aktiivisesti testejä (taulukko 3). Laboratoriotutkimusten järjestämisessä yhteistyö laboratorion kanssa on tärkeää. Tällöin voidaan sopia näytteiden kuljetukseen, käsittelyyn ja vastausten ilmoittamiseen liittyvät asiat siten, että tulokset ovat mahdollisimman pian potilaan hoidosta vastaavien käytettävissä. Oikein otetut ja käsitellyt näytteet ovat luotettavan diagnoosin perusta. Laboratorion kanssa tulee ajoittain käydä läpi näytteiden käsittelyn laatuun liittyvät asiat. Hoito Todetun tai kliinisin perustein vahvasti epäillyn sukupuolitaudin hoito tulee järjestää viipymättä potilasta asiallisesti informoiden ja korostaen hoito-ohjeiden noudattamisen merkitystä (kuva). Kliinisen kuvan perusteella todennäköisessä tippurissa tai selvässä herpesinfektiossa hoito kannattaa aloittaa heti, jolloin lääkitykseen on odotettavissa mahdollisimman hyvä vaste (Hiltunen-Back 2001). Samoin klamydiapotilaan vakituiselle partnerille voidaan antaa lääkitys ennen laboratoriotutkimusten valmistumista. Taulukko 3. Ehdotus laboratoriotutkimuksiksi sukupuolitautia epäiltäessä. Tulokset saadaan yleensä muutamien päivien kuluessa näytteiden ottamisesta, positiivinen klamydiatulos usein jo seuraavana päivänä. Vastaanottokäynnin yhteydessä on hyvä sopia puhelin- tai vastaanottoaika tulosten ilmoittamista varten. Keskitetyllä sukupuolitautien vastaanotolla voidaan tulosten kysyminen ohjata kokeneelle tartuntatautien hoitoon perehtyneelle terveydenhoitajalle, joka voi myös tehokkaasti hoitaa kontaktien jäljitykseen liittyvän haastattelun. Päivystysvastaanotolla tulee muistaa jälkitarkastusohjeiden antaminen ja kontaktien jäljitykseen liittyvien asioiden järjestäminen, ellei kiireisessä päivystyksessä ole tähän aikaa. Jos kyseessä on tauti, jonka hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat potilaalle maksuttomia, potilas voi hakea lääkityksen terveyskeskuksesta sovitulta vastaanotolta, mieluiten omalääkärin tai tartuntatautihoitajan vastaanotolta. Tällöin voidaan lääkityksen antamisen yhteydessä kartoittaa kontaktit ja antaa potilaalle ohjeet tartunnan leviämisen estämiseksi sekä antaa yleisempääkin valistusta. Kerta-annoshoitojen yhteydessä on tällöin helppo varmistaa lääkkeenotto. Jos potilaalle kirjoitetaan resepti maksuttomista lääkkeistä, tulee reseptiin muistaa tehdä merkintä tästä ja laskutusosoitteesta. Kondylooma- ja herpesinfektioissa lääkehoidon hinta saattaa joskus muodostua ongelmaksi nuorille ja opiskelijoille. Tällöin on mahdollista neuvoa potilasta ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen lääkehoidon kustannusten kattamiseksi. Epäiltävä tauti tai tilanne Kuppa Tippuri Klamydia HIV-infektio Herpes Kondylooma Hepatiitti B tai C Oireettoman potilaan tarkistuskäynti Laboratoriotutkimukset Kardiolipiinikoe (S-KardAb) (toista tarvittaessa testi 3 4 viikon kuluttua) Bakteeriviljely (GcVi) (märkäeritteen värjäys ja mikroskopointi, jos kokemusta tämän tekemiseen) Ensivirtsan nukleiinihappo-osoitus (ChtrNhO) Seerumin HIV-vasta-aineet (S HIV-Ab) Herpesvirusviljely eritteestä (HSVPVi) Kliinisen tutkimuksen lisäksi Papa-näyte. Seerumin hepatiittitutkimukset (S-Hb s Ag, S-Hb c Ab, S-HCV-Ab) Klamydiatesti, HIV-testi, anamneesin perusteella tippuriviljely, kuppa- ja hepatiittitutkimukset Kontaktien jäljitys ja sukupuolitautien ehkäisy Sukupuolitautien leviämisen ehkäisyssä perusterveydenhuollon asema on ensiarvoisen tärkeä. Ehkäisy ja valistus ovat tärkeimmät ja halvimmat keinot estää sukupuolitautien leviämistä. Tämä tulee muistaa aina vastaanottokäyntien yhteydessä. Ehkäisyssä ovat erityisen tärkeässä asemassa kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja perhesuunnitteluneuvolat. Kondomin käyttö on tärkein keino estää tautien tarttuminen tilapäiskontakteissa. Potilaat Sukupuolitautipotilas terveyskeskusvastaanotolla 1385

6 tietävät hyvin kondomin käytön tärkeyden, mutta käytännössä se kuitenkin unohtuu varsin usein. Valistustyössä voidaan käyttää koululaisille eri tavoin suunnattuja tietoiskuja tai jakaa ilmaisia kondomeja eri tilaisuuksissa. Hyvä esimerkki kondomivalistuksesta ovat nuorten kuuntelemien radioasemien Kesäkumi-kampanjat. Sukupuolitaudin toteamisen yhteydessä kontaktien jäljitykseen tulee panostaa riittävästi (Reunala ja Hiltunen-Back, tässä numerossa). Ensisijainen vastuu tässä on potilasta hoitavalla lääkärillä. Jäljitys on kärsivällisyyttä ja aikaa vievää työtä, jossa täytyy olla kokemusta haastatella potilasta oikealla tavalla ja riittävän perusteellisesti. Se voidaan järjestää myös siten, että jäljitykseen liittyvän haastattelun hoitaa kokenut hoitaja. Jokaisessa terveyskeskuksessa tulisikin olla nimettynä tartuntatauteihin perehtynyt hoitaja. Hän voi toimia myös muiden yleisvaarallisten tartuntatautien seurannasta vastaavana hoitajana. Kaikkien sukupuolitautitapausten kontaktienjäljitystä ei toki ole mielekästä keskittää yhdelle hoitajalle, mutta tartuntataudeista vastaava hoitaja voi koordinoida tartunnanjäljitystyötä terveyskeskuksessa ja kouluttaa muuta henkilökuntaa yhdessä lääkärin kanssa. Tartuntatautilaki antaa mahdollisuuden siirtää kontaktien jäljitys sukupuolitautitapauksissa epäillyn kontaktihenkilön kotipaikkakunnan terveyskeskuksen vastaavalle lääkärille. Tämä on perusteltua silloin, kun kontaktihenkilö asuu toisella paikkakunnalla eikä hoidettava potilas pysty ohjaamaan kyseistä henkilöä jatkotutkimuksiin tai ei halua tehdä tätä. Tällainen jäljityksen siirto ilmoitetaan tartuntatautilomake C:llä. Oman kokemukseni mukaan tätä järjestelyä ei käytetä kovin yleisesti. Varautuminen erityistilanteisiin Terveyskeskuksessa tulee olla suunnitelma erilaisia erityistilanteita varten. Esimerkkejä tällaisista ovat terveyskeskuksen katastrofisuunnitelma ja suunnitelma ruokamyrkytysepidemioiden selvittämiseksi. Sukupuolitautienkin osalta saattaa tulla eteen tilanne, jolloin paikkakunnalla todetaan poikkeuksellisen paljon jotakin tautia, tai muu erityistä huomiota herättävä tilanne (Jokinen ja Kuosmanen 1996, Pietikäinen ym. 1999). Suunnitelmien pohjana voidaan käyttää edellä mainittua ohjetta ruoka-myrkytysepidemioiden selvittämisestä. Ohjeet tulee laatia siten, että vakituisen henkilökunnan ollessa lomalla sijaisetkin saavat niistä nopeasti käsityksen. Niiden pohjana voidaan käyttää myös sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaa ympäristöterveyden erityistilanteiden opasta (www. vn.fi/stm/suomi/tiedote/tied97/ytervohj.htm). Ohjeissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tiedotuksen suunnitteluun. Tiedotusvälineet ovat kiinnostuneita erilaisista poikkeustilanteista, ja terveyteen liittyvät asiat ovat erityisen kiinnostuksen kohteena. Suunnittelussa tulee selvästi sopia siitä, kuka tiedottaa, milloin tiedotetaan ja kenelle tiedotetaan. Väestölle suunnatussa tiedotuksessa tulee pyrkiä asialliseen ja rauhoittavaan ilmaisutapaan ja antamaan selkeät toimintaohjeet. Eri viranomaistahojen yhteystiedot tulee olla selvillä ja ohjeissa on kerrottava selkeästi, milloin ja minne yhteyttä otetaan. Lopuksi Sukupuolitautien ehkäisy, diagnosointi ja hoito ovat suuri haaste perusterveydenhuollolle. Todettujen tapausten määrä, erityisesti klamydiainfektioiden, on viime vuosina lisääntynyt. Tautien leviämisen mahdollistaa oireettomien infektioiden suuri määrä. Hoidon yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota kontaktihenkilöiden jäljittämiseen, jotta tartuntaketju saadaan katkaistua. Perusterveydenhuollon hyvin toimiva hoitojärjestelmä on tässä ensiarvoisen tärkeässä asemassa P. Kuosmanen

7 Kirjallisuutta Hiltunen-Back E. Sukupuolitautien nykyhoito. TABU 2001;9(6):6 7. Hiltunen-Back E, Haikala O, Kautiainen H, ym. Anturiverkosto: uusi sukupuolitautien epidemiologinen seurantajärjestelmä Suomessa. Suom Lääkäril 1998;53: Jokinen C, Kuosmanen P. Kuopion huumeidenkäyttäjillä B-hepatiittiepidemia. Kansanterveys-lehti 1996;3(2):4. Pietikäinen R, Ristola M, Valtonen V, Pekkarinen T. Huumeiden käyttäjien HIV-epidemia pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 1999;54: Puolakkainen M, Hiltunen-Back E, Reunala T, ym. Comparison on performances of two commercially available tests, a PCR assay and ligase chain reaction test, in detection of urogenital Chlamydia trachomatis infection. J Clin Microbiol 1998;36: Tartuntataudit Suomessa Kansanterveyslaitoksen julkaisuja KTL B 8/2001. Van Dyck E, Ieven M, Pattyn S, ym. Detection of Chlamydia trachomatis and Neisseria gonorrhoeae by enzyme immunoassay, culture, and three nucleic acid amplification tests. J Clin Microbiol 2001; 39: PAULI KUOSMANEN, LL, terveyskeskuslääkäri Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus PL KUOPIO 1387