POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA

Transkriptio

1 POLVELAN LUONTOKOKONAISUUS -NATURA-ALUEEN VALKEALAMMEN OSA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Hanna Kondelin ja Kaija Eisto Elokuu 2003

2 2 1. Johdanto Suunnittelualue sijaitsee Juuan Polvelassa, noin 3,5 km Polvelan kylältä luoteeseen, Tahkovaaran tien varressa. Pinta-alaltaan tämä valtiolle luonnonsuojelutarkoitusiin hankittuun alue on noin 103 ha ja siihen sisältyy Valkealammen lehtojensuojeluohjelman ja Juuan lettojen/valkealammen alueen soidensuojeluohjelman kohteet sekä suojeluohjelmiin kuulumattomia alueita. Kohde on Metsähallituksen hallinnassa eikä siitä ole vielä perustettu luonnonsuojelualuetta. Valkealammen alue sekä neljä muuta luonnonsuojeluohjelman kohdetta muodostavat Polvelan luontokokonaisuus Natura-alueen (FI ; liite 1), jonka yhteispinta-ala on 414 ha. Hanna Kondelin (Joensuun yliopisto) ja Kaija Eisto (Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut) ovat laatineet tämä Polvelan Natura-alueen hoitosuunnitelman, joka sisältää kahden pellon ennallistamistyön. Alueen muita luonnonhoito- ja ennallistamistöitä varten laaditaan tarvittaessa erillinen suunnitelma. Tämä suunnitelma on laadittu Pohjois- Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -Life-projektin yhteydessä. Lettojen tilanne on eteläisessä Suomessa huolestuttavan huono: viljavina maina niitä on kuivatettu ja raivattu pelloiksi ja niityiksi. Tässä suunnitelmassa määritellään ennallistamisen tavoitteita ja menetelmiä kahden viljelykseen raivatun pellon luonnontilan palauttamiseksi. Tavoitteena on palauttaa pellot mahdollisimman pitkälti turvetta tuottavaksi reheviksi lettosoiksi. 2. Nykytila ja ennallistamisen tavoite Ennallistettavat pellot sijaitsevat kahdella eri valuma-alueella (liite 2 ja 3). Tyypillistä valuma-alueille on runsaskalkkisuus ja tästä johtuva rehevyys kasvillisuudessa. Maasto on pieni- ja jyrkkäpiirteistä ja pintavesien valumasuunnat ovat melko monimutkaiset. Alue on ollut monipuolisessa maanviljelyskäytössä. Sekä soilla että metsissä on merkkejä viljelystä, laidunnuksesta ja niitosta. Maatalouskäytön loppuminen on vesitalouden muutosten ohella tekijä, joka vaikuttaa alueen kasvillisuuteen tällä hetkellä. 2.1 Polvela 1 ("latopelto", kuvio 42.1) Pellolla on viisi sarkaa, joiden väliset ojat ovat pääosin hyvässä kunnossa. Peltosarat ovat perusteellisesti muuttuneet alkuperäisestä luonnontilasta, ja turve on melkoisesti tiivistynyttä ja pitkälle maatunutta. Pelto on todennäköisesti ollut alun perin ainakin suurimmaksi osaksi lettoa, mutta lettokasvillisuudesta ei ole mitään jäljellä. Ojien varsilla kasvaa runsaasti koivua ja pajuja. Saroilla ei ole puustoa, mutta paikoin on runsaasti pienikokoisia koivun taimia. Sarkojen kasvillisuus vaihtelee karhunsammalvaltaisista laikuista nokkosten ja mesiangervon korkeisiin kasvustoihin. Pellon eteläosasta laskevassa ojassa on vanha majavan pato, joka on aiheuttanut pellon alapuolella olevan suon tulvimisen ja puuston kuolemisen. Tämän vuoksi siitä ei voi päätellä, minkälaista suota pellon alaosassa on aikoinaan ollut. Suon ja pellon välissä ei ole ojaa, ja myös pellon alaosa on paikoin hyvin märkä. Alempana ojan vieressä oleva suureksi osaksi suolla

3 3 kulkeva kärrytie on osittain pensoittunut, mutta osittain se on vielä hyvin märkä ja lettoinen. Pellon ennallistamisen tavoitteena on tilanne, jossa kasvittomalle hyvin märälle turvealustalle alkaa syntyä lettokasvillisuutta. Tähän pyritään poistamalla maatunut pintaturve ja siinä olevat peltorikkakasvien juuret ja siemenet. Samalla pyritään poistamaan koivun ja pajujen juurakkoja, jotta vesataimia ei syntyisi. Ojien tukkimisella ja vesien johtamisella pelto pidetään kasvukauden ajan niin märkänä, että siinä voivat kasvaa vain suokasvit. Pellolle valuu vesiä sekä ympäröiviltä kivennäismailta että valuvesiuomien kautta pellon kaakkoispuolen letoilta. Vesien määrä suhteessa pellon kokoon on melko suuri, ja pellon alaosa on suhteellisen tasainen. Siksi pelto on mahdollista saada hyvin märäksi, kunhan padot ovat riittävän korkeita ja tiiviitä. Pellon lähistöllä on melko laajalti lettoja, joilta lettolajit voivat levitä ennallistettavalle pellolle, eikä lettokasveja tarvitse istuttaa tai kylvää. 2.2 Polvela 2 ("suikalepelto", kuvio 23) Kapea suikalepelto sijaitsee notkossa, joka luonnontilaisena on todennäköisesti ollut märkää korpea. Nyt pellolle on istutettu kuusia, ja aluskasvillisuus on tyypillistä kostean rehevän entisen pellon korkeaa kasvillisuutta. Valtalajeina useimmissa kohdissa ovat mesiangervo, kastikat ja nokkonen. Sammalia on hyvin niukasti. Vedet valuvat pääasiassa keskimmäistä ojaa myöten, mutta keväällä kaikki ojat vetävät hyvin. Pellon valuma-alueet eivät ole suuria, mutta peltokin on hyvin kapea, joten sen kautta valuu runsaasti vettä pinta-alaan nähden. Pellon pohjoispuolen kautta vedet valuvat ojaa pitkin pohjoiseen, kun taas eteläpuolella pellolta ei lähde laskuojaa, ja veden kulku pellon päässä on hidastunut. Ennallistamisen tavoitteena on lähinnä luonnontilaisen puuston luominen. 3. Ennallistamisen toteutus Latopellon ennallistamistoimet kohdistetaan pellon eteläiseen puoliskoon ladon eteläpuolelle noin yhden hehtaarin alalle kuviolle 42.1 (liite 2). Tältä alueelta Metsähallituksen metsätalouden metsurit kaatavat puuston ja raivaavat pensaikon syksyllä Puutavara karsitaan, kuljetetaan pellolta pois ja käytetään polttopuuna Keihäsjoen luonnonsuojelualueella. Risut kasataan ja poltetaan pellolla. Marraskuussa 2003 maansiirtoyrittäjä aloittaa kaivinkoneella pintamullan kuorinnan pellon itäisimmästä nurkasta. Pintaturve kuoritaan noin 30 sentin syvyydeltä. Osa turpeesta käytetään ojien tukkimiseen. Patoja tehdään n. 15 metrin välein, n. 5 metrin levyisiksi. Kukin pato rakennetaan siten, että se on selvästi ojaa korkeampi ja ulottuu pitkälle saralle. Vierekkäisiin ojiin tehdään padot eri kohdille. Loput mullat, arviolta runsaat 2500 m 3, kasataan pellolle ja kuljetetaan pellolta pois talven aikana. Kuljetusuraa on mahdollisesti tarpeen jäädyttää, että pinta kestäisi kuljetuksen.

4 4 Suikalepellolta kuviolta 23 noin puolen hehtaarin alalta kaadetaan istutuskuuset talven aikana, muita toimenpiteitä ei tässä vaiheessa tehdä. Kenttäkerroksen kasvillisuus on lähellä luonnontilaisen korven kasvillisuutta, lukuunottamatta rehevöitymisen aiheuttamaa nokkosen runsautta. Ojien tukkiminen vain lisäisi rehevöitymistä, ainakin hetkellisesti, joten siihen ei ole syytä ryhtyä. Ojat tukkeutuvat aikaa myöten itsekseen, jolloin pohjakerros palautuu luonnontilaan. 4. Ennallistamisen vaikutukset Natura-alueelle Polvelan luontokokonaisuus Natura-alueen pinta-alasta on luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä tietokantalomakkeen mukaan seuraavasti: boreaalisia luonnonmetsiä 42 %, humuspitoisia lampia ja järviä 11 %, puustoisia soita 5 %, kasvipeitteisiä silikaattikallioita 4 %, boreaalisia lehtoja 3 %, lettoja 2 %, vaihettumissoita 2 %, kasvipeitteisiä kalkkikallioita 1 %, pikkujokien ja purojen vesikasvillisuutta 1 %, siniheinäniittyjä < 1 % ja lähteitä < 1 %. Ennallistamistoimet eivät kohdistu direktiivin luontotyyppien alueelle. Ennallistamisen tavoitteena on parantaa erityisesti lettojen tilaa ja lettolajiston elinolosuhteita ja pitkällä aikavälillä lisätä lettojen pinta-alaosuutta Valkealammen alueella. Pellon lähialueella on useita tikankonttiesiintymiä, joiden olosuhteiden toivotaan entisestään paranevan ennallistamisen myötä. Ennallistamisen vaikutus ulottuu siten kaikille ympäröiville suoalueille lähes kolmen hehtaarin alalle. Ennallistamistyöt eivät siten heikennä niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. 5. Seuranta Hanna Kondelin on perustanut latopellolle kolmelle saralle kolme ruutua kullekin ennallistettavan alueen yläpäähän, keskivaiheille ja alapäähän (liite 3). Pellon itäpuolella olevalle luonnontilaiselle letolle on perustettu kolme kasvillisuusruutua. Lisäksi siellä seurataan tikankontin yksilömääriä ja kukintaa yhdessä kohdassa (liite 4). Suikalepellolle perustettiin kolme kasvillisuusruutua alkaen pellon keskiosasta etelää kohti. Seurantaruudut ovat 1 m 2 kokoisia ja ne on tehty ruutunarua apuna käyttäen. Kulmat sijoitettiin suurin piirtein pääilmansuuntien mukaisesti. Pohjois- ja eteläkulmiin sijoitettiin muoviputket. Puuston tiheys mitattiin relaskoopilla eteläkulman kohdalta sekä pienellä että isolla hahlolla. Ison hahlon antama luku kuvaa lähipuuston varjostavaa vaikutusta, kun taas pienen hahlon lukema kuvaa puuston määrää laajemmalla alalla. Valtapuuston korkeus arvioitiin silmämääräisesti. Pensaiden ja puiden taimien määrä arvioitiin n. 15 metrin säteellä ruudusta. Arvio on peittävyysarvio, ja sellaisena hyvin karkea mittari. Maaston kaltevuus mitattiin ruudun kohdalta alaspäin kaltevuusmittarilla käyttäen asteikkona 1:20. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus arvioitiin prosenttipeittävyyksiä käyttäen. Polvelan tikankonttiseuranta tehtiin kolmesta osakasvustosta, joiden rajauksesta piirrettiin kaavakuva (liite 4). Osakasvustojen versot laskettiin, erikseen kukkineet ja kukkimattomat. Kehittyvien siemenkotien määrä merkittiin myös muistiin.

5 5 Seuranta-aikataulu Ruudut inventoidaan seuraavan kerran ennallistamisen jälkeisellä kasvukaudella. Mikäli kohteilla näyttää tapahtuvan nopeita muutoksia, on syytä toistaa seuranta vuoden kuluttua. Sen jälkeen seuranta voidaan tehdä 2-3 vuoden välein niin kauan kuin katsotaan tarpeelliseksi. Jos muutokset näyttävät alkuvaiheessa olevan hitaita, voidaan ensimmäisen seurannan jälkeen pitää heti 2-3 vuoden tauko, ja sen jälkeen toistaa seuranta 5 vuoden välein. Life-projektin päättymisen jälkeen seurannoista vastaa Metsähallituksen Itä- Suomen luontopalvelut. 6. Kustannukset Puuston kaato ja pensaikon raivaus toteutetaan METSO-rahoituksella, kaikki muut työt Life-projektin rahoituksella. Latopellon ennallistamisen kustannukset ovat taulukossa 1. Suikalepellon ennallistamiseen arvioidaan kuluvan kaksi henkilötyöpäivää, joten kustannukset ovat noin 400. Taulukko 1. Latopellon ennallistamisen kustannukset Työlaji htpv/h yksikköhinta kustannus yhteensä Puuston raivaus, pensaikon raivaus Risujen poltto Puuston kuljetus alueelta 160 Pintamullan kuorinta ja kasaus 40 h 57, Ajouran tamppaus ja jäädytys 1000 Mullan kuljetus pois alueelta Läjitysalueen valmistelu, sis jäädytys 700 Työnjohtokustannukset Yhteensä Liitteet Liite 1: Polvelan luontokokonaisuus Natura-alue. Liite 2: Ennallistettavat peltokuviot 42.1 ( latopelto ) ja 23 (suikalepelto). Liite 3: Ennallistamisen seuranta-alojen sijainti. Liite 4: Tikankonttiseurannan aineistoa vuodelta 2002.