Kommentit Orimattilan ympäristönsuojelumääräyksiin

Transkriptio

1 Kommentit Orimattilan ympäristönsuojelumääräyksiin Orimattilan Yrittäjien yleinen näkemys paikallisten ympäristönsuojelumääräysten luonnoksesta on, että sääntely noudattaa pääosin lähikuntien linjauksia, mutta on joiltain osin tarpeettomasti yksityiskohtaisempi ja tiukempi. Tähän viittaa jo Orimattilan määräysdokumentin pituus, joka on lähes kaksinkertainen Lahden, Nastolan ja Hollolan määräyksiin verrattuna. Määräysten pituus tekee niiden läpikäynnistä myös työläämpää osallisten kannalta. Tässä dokumentissa on otettu kantaa asioihin, joiden Orimattilan Yrittäjät katsoo koskettavan jollain tasolla paikallista elinkeinoelämää. 4 Öljyä, polttoaineita, liuottimia tai rasvoja käsittelevien yritys- ja teollisuuskiinteistöjen sekä muiden em. aineita laitosmaisesti käsittelevien kiinteistöjen jätevedet tulee ennen viemäriin johtamista esikäsitellä asianmukaisissa öljyn-, hiekanja/tai rasvanerottimissa. Suuressa osassa kiinteistöjä toimii useita eri yrityksiä/vuokralaisia, jotka harjoittavat hyvin erilaista toimintaa. Ei ole perusteltua vaatia koko kiinteistön osalta jätevesien esikäsittelyä, mikäli vain osassa kiinteistöä harjoitetaan esikäsittelyä vaativaa toimintaa. Ehdotamme lauseen muotoilemista esim. seuraavanlaisesti: Öljyä, polttoaineita, liuottimia tai rasvoja käsittelevässä yritys- tai muussa toiminnassa muodostuvat jätevedet, joita ei voida rinnastaa tavanomaisella asuinkiinteistöllä muodostuviin jätevesiin, tulee ennen viemäriin johtamista esikäsitellä asianmukaisissa öljyn-, hiekanja/tai rasvanerottimissa. Samaa kannanottoa ja perusteluita voidaan soveltaa pykälään 7 yritysten ja teollisuuden jätevedet, sillä ei ole perusteltua johtaa koko kiinteistön jätevesiä umpisäiliöön jos vain osassa kiinteistöä muodostuu esim. öljyisiä jätevesiä. 5 Mikäli jätevedet käsitellään saostuskaivojen jälkeen maasuodattimessa tai siihen rinnastettavassa puhdistusyksikössä, tulee saostuskaivojen yhteistilavuuden olla 2,5 m3, jos kiinteistöllä syntyy vesikäymälävesiä. Jos vesikäymälävesiä ei synny, saostuskaivojen yhteistilavuuden tulee olla vähintään 1,5 m3. Saostuskaivojen yhteistilavuudelle ei ole mielekästä asettaa etenkään yksiportaista tilavuusvaatimusta, koska jätevesijärjestelmän mitoituksen perustana tulisi käyttää kiinteistön kokoa/asukasmäärää. Ylimitoitettujen saostuskaivojen vaatiminen ei ole mielekästä, ja mitoitusvaatimuksena tulisikin käyttää mitoitusasukasmäärää (esim. asuinkiinteistöissä huoneistoala neliömetreissä jaettuna luvulla X, elinkeinotoiminnan osalta perustuen keskimääräiseen kuormitukseen). Jätevedenpuhdistusjärjestelmät

2 myös kehittyvät jatkuvasti, jonka vuoksi mitoitusasukasmäärä on järkevin puhdistusjärjestelmän valintaperuste. Saostuskaivojen mitoitusvaatimuksiin pyydetään harkitsemaan paremmin soveltuvaa menetelmää samalla huomioon ottaen elinkeinotoiminnan erot asuinkiinteistöihin. Toisena vaihtoehtona olisi kyseisen kohdan jättäminen kokonaan pois määräyksistä, kuten esim. Lahdessa on tehty. 6 Kiinteistön haltijan tulee osoittaa ja tarvittaessa varmistaa puhdistuslaitteiden toiminnan teho näytteenotoin tai muulla hyväksyttävällä tavalla Määräyksen muotoilu on tulkinnanvarainen. Siinä tulisi selkeästi ilmaista, missä tilanteessa kiinteistön haltijan tulee osoittaa toiminnan teho (esim. ympäristöviranomaisen pyytäessä) ja mitkä ovat hyväksyttäviä tapoja tehdä tämä. Esim. riittääkö valmistajan ilmoittama toiminnan teho ja kuinka pitkään käyttöönotosta voidaan olettaa järjestelmän toimivan riittävällä teholla. On tuskin tarkoituksenmukaista vaatia näytteenottojen teettämistä uudelle tai melko uudelle järjestelmälle. Määräyksestä jää myös epäselväksi, millaisessa tilanteessa järjestelmän tehon varmistaminen voi tulla tarpeelliseksi. 8 Määräyksestä jää epäselväksi, aiheutuuko ympäristön pilaantumisen vaara ajoneuvoista pestäessä irtoavista aineista vai pesuaineiden käytöstä (vai molemmista). Mikäli kyseessä on ajoneuvoista itsestään irtoavat haitalliset aineet, tulisi se mainita määräyksessä. Mikäli taas kyseessä on pelkästään pesuaineista johtuva pilaantumisen vaara, tulisi koko pykälän otsikko muuttaa muotoon pesuaineiden käyttäminen. Määräys myös kieltää tällä hetkellä kaikenlaisten pesuaineiden (myös biohajoavien) käytön pohjavesialueella, mikä tuskin on tarkoituksenmukaista, kun kyseisiä aineita ei ole kielletty myöskään pykälässä Jätteiden läjittäminen omalle, toisen omistamalle yksityiselle tai julkiselle alueelle on kielletty. Pykälässä 13 myös kuiva, käsittelemätön ja puhdas puu on luokiteltu jätteeksi. Ahtaan tulkinnan mukaan pykälä 10 kieltäisi myös polttopuuksi soveltuvan puuaineksen kaikenlaisen varastoimisen omalle alueelle. Tämä tuskin on tarkoituksena.

3 12 Lisäksi ilmoitukseen on liitettävä jätteen ympäristökelpoisuutta kuvaavat analyysitulokset ja karttapiirros sijoituspaikasta Betoni-, tiili- ja asfalttijätteen ympäristökelpoisuutta kuvaavien analyysitulosten vaatiminen poikkeuksetta kaikissa tapauksissa ei ole mielekästä, sillä useissa tapauksissa jätteen ympäristökelpoisuus olisi osoitettavissa muilla tavoin luotettavasti. Esim. Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä todetaan, että ilmoitukseen liitetään mahdolliset jätteen ympäristökelpoisuutta kuvaavat analyysitulokset, karttapiirros sijoituspaikasta sekä selostus siitä, miten jätteet aiotaan sijoittaa maaperään. Lahden, Nastolan ja Hollolan määräyksissä analyysituloksia ei edellytetä lainkaan, joten Orimattilan määräys olisi selkeästi tiukempi. Myös tämäntyyppisen jätteen täydellinen kieltäminen kaikilla pohjavesialueilla on tarpeettoman tiukka määräys. Jälleen riittäisi esim. maininta kielletty tärkeimmillä pohjavesialueilla, kuten Helsingin määräyksissä. Lahden, Nastolan ja Hollolan määräyksissä ei asiasta ole lainkaan mainintaa. Jätteen tyyppi ja mahdollisesti sen käyttämistä puoltavat analyysitulokset voisivat tapauskohtaista harkintaa käyttäen mahdollistaa käytön, mikäli kohde on esim. pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Luonnoksen mukaan kiinteistön haltijan vaihtuessa jätteen hyötykäytöstä maarakentamisessa on annettava tieto uudelle haltijalle. Ajan kuluessa ja haltijoiden vaihtuessa voidaan kuitenkin tulla tilanteeseen, jossa nykyisellä haltijalla ei kyseistä tietoa ole. Olisikin kohtuutonta asettaa kiinteistön haltijalle vaatimus tiedon antamisesta siinäkin tapauksessa, että hänellä ei tätä tietoa ole itsellään käytettävissään. Tällaisenaan määräyksellä voisi olla ympäristönsuojelua laajempia vaikutuksia esim. kiinteistökauppojen riitatilanteissa. Samaa kannanottoa ja perusteluita voidaan soveltaa pykälän 22 maanalaisen säiliön käytöstä poistaminen viimeiseen kappaleeseen, jossa käsitellään tiedon luovuttamista säiliöstä. 13 Tuoreen ja märän puun poltto sekä ns. Kitupoltto on kielletty Epäselvyyksien ja kiistatilanteiden välttämiseksi puun märkyydelle tulee määrittää rajaarvot. Olennaista tämä on erityisesti metsähakkeen hyödyntämisessä. Metsähaketta tuotettaessa puun kosteus on lähtötilanteessa %. Kostean kesän jäljiltä kesäkuivauksella saavutettava kosteustaso voi jäädä %:iin - iilmojen kylmetessä ja suhteellisen ilmankosteuden kasvaessa metsähakkeen kosteustasoksi muodostuu talviaikana % tai jopa enemmän (lähde: Teemu Manninen, metsäenergiaesimies, Stora Enso). Orimattilan Yrittäjät ehdottaa raja-arvoksi 45 %:ia, jotta paikalliset

4 ympäristönsuojelumääräykset eivät aiheuttaisi kohtuutonta rasitetta hakelämmitystä käyttävien kiinteistöjen omistajille. Kohtuuttomana voitaisiin pitää tilannetta, jossa paikalliset ympäristömääräykset täyttävää haketta ei pystyttäisi hankkimaan tavarantoimittajilta. 14 Ehdotetaan seuraavia tarkentavia muutoksia: - Työkohde ja maaperä tulee tarvittaessa suojata esim... - Työn jälkeen piha- ja katualueet on siivottava kunnostustöiden synnyttämistä jätteistä ja Määräys liittyen taajaan rakennetun alueen lumenauraukseen jättää liikaa tulkinnanvaraisuutta ja voi aiheuttaa useita negatiivisia vaikutuksia sekä elinkeinoelämälle että asumisviihtyvyyteen. Kun määräys ei koske liikenneväylien, kevyen liikenteen väylien, pysäköintialueiden tai teollisuusalueiden lumenaurausta, jää epäselväksi, mitkä alueet kuuluvat määräyksen piiriin. Maininta välttämättömien puhdistustöiden sallimisesta aiheuttaa mahdollisia kiistatilanteita. Lumenaurauksen kieltäminen sunnuntantaisin ja pyhäpäivinä aiheuttaa lumeen pakkaantumista ja tallaantumista, minkä seurauksena auraus vaikeutuu ja sen toteuttamiseksi tarvitaan raskaampaa kalustoa (joka taas aiheuttaa suurempaa meluhaittaa). Mikäli lumenaurauksen kieltäminen koskee esim. Orimattilan keskusta-alueen liikekiinteistöjä, joudutaan aurausta suorittamaan ihmisten ja autojen seassa sen sijaan, että työt olisi toteutettu hyvissä ajoin ennen liikkeiden aukeamista. Tästä seuraisi mm. huonompi auraustulos, liikenteen sujuvuuden heikentymistä sekä mahdollisten vaaratilanteiden lisääntymistä. Samalla vaikeutuisivat myös liikekiinteistöihin tehtävät tavarantoimitukset, jotka ajoittuvat aikaiseen aamuun. Myöskään yöllä tehdystä katujen aurauksesta aiheutuvia lumivalleja ei saataisi poistettua ajoissa. Ehdotamme että maininta lumenaurauksesta poistetaan ajallisesta kiellosta ma-la klo sekä su ja pyhäpäivät ja sen sijaan korkeintaan ohjeistetaan esim. että lumenauraustyöt tulee toteuttaa näiden aikojen ulkopuolella, mikäli se on mahdollista aiheuttamatta haittaa alueiden käytölle. Vastaavaa lumenaurauskieltoa ei löydy mm.

5 Lahden määräyksistä, eikä Orimattilan Yrittäjät näe sitä senkään vertaa tarpeelliseksi Orimattilassa. 22 Kunnan ympäristöviranomainen voi myöntää poikkeuksen polttoaine- tai kemikaalisäiliön poistamisesta, mikäli siitä aiheutuisi kohtuutonta vahinkoa muulle omaisuudelle. Samaa kohtuuttomuuden periaatetta tulisi soveltaa myös tilanteeseen, jossa säiliön poistaminen aiheuttaisi kohtuuttoman kustannuksen kiinteistön omistajalle. Kuitenkin pohjimmiltaan myös omaisuudelle aiheutuvat vahingot ovat kustannuskysymyksiä, joten poikkeuslupa pitäisi voida myöntää myös silloin, kun vahingot omaisuudelle voitaisiin välttää, mutta kustannukset muodostuisivat erittäin korkeiksi. 25 Orimattilaa koskevat maalämpöjärjestelmien määräykset ovat luonnoksessa erittäin tiukkoja verrattuna lähikuntien tai ylipäätään muiden kuntien määräyksiin. Esim. Lahdessa maalämpökaivojen asentaminen on ehdottomasti kielletty vain vedenottokaivojen läheisyydessä ja Hollolassa ei lainkaan. Yrittäjien näkemyksen mukaan tapauskohtainen harkinta maalämpökaivon sijoittamisesta pohjavesialueelle olisi riittävä. Pohjavesien suojelu on tietenkin erittäin tärkeä asia, mutta maalämmön ehdotonta kieltämistä ei nähdä parhaaksi vaihtoehdoksi. Kyseessä on merkittävä energiapoliittinen asia, johon liittyvää säännöstelyä ei pitäisi tehdä perustuen pääasiassa muutamaan yksittäiseen tapaukseen vuosikymmenten ajalta (viitaten lähinnä materiaaliin case maalämpökaivosta johtuva talousvesikaivon pilaantuminen ja pohjavesivaikutukset ) vaan riskejä pitäisi pystyä arvioimaan tapauskohtaisesti. Ympäristönsuojelusihteerin mukaan paikalliset määräykset perustuvat pitkälti kyseiseen case-materiaaliin, jonka nimessäkin on viitattu pohjavesivaikutuksiin. Yhdessäkään kyseisen materiaalin esimerkissä ei ole kuitenkaan ilmennyt pohjaveden pilaantumista, vaan esimerkkien haittavaikutukset ovat kohdistuneet pelkästään talousvesikaivojen veden laatuun. Ympäristönsuojelumääräysten luonnoksessa ehdoton kielto asetetaan kuitenkin nimenomaan pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. Sen sijaan että määräykset perustetaan muutamalle negatiiviselle esimerkille (joista osassa oli kyseessä jopa 40 vuotta vanhat kaivot sen aikaisilla lämmönsiirtonesteillä), tulisi ottaa huomioon, että maalämpö on uusiutuva energiamuoto, josta on vuosikymmenten ajalta valtava määrä myönteisiä kokemuksia. Sen sijaan kokemuksia pohjaveden pilaantumisesta ei ole tukemaan luonnoksen mukaista ehdotonta kieltoa pohjavesialueilla.

6 On otettava huomioon, että maalämpö on oikein toteutettuna ympäristöystävällinen ja laajasti käytössä oleva energiaratkaisu. Maalämpökaivojen rikkoutuminen on äärimmäisen harvinaista eikä nykyisin lämmönsiirtonesteenä käytettävää bioetanolia luokitella ympäristölle haitalliseksi aineeksi. Ympäristönsuojelumääräyksissä olisikin hyvä erikseen kieltää haitallisten lämmönsiirtoaineiden (kuten etyleeni- ja propyleeniglykoli ja metanoli) käyttö. Vanhoja lämmönsiirtonesteitä voidaan myös vaihtaa uusiin ympäristöystävällisiin nesteisiin. Keskusteluissa maalämpökaivojen riskeistä pohjavedelle otetaan usein esiin kaivojen poraamisesta seuraava mahdollinen uusien virtausyhteyksien aukeaminen maaperässä. Samanaikaisesti ei olla kuitenkaan kieltämässä talousvesiporakaivojen poraamista, vaikka niihin sisältyy samat teoreettiset riskit. Toisaalta itse poraamisesta pohjavedelle aiheutuvia riskejä on tutkittu lähes yksinomaan teoriatasolla eikä virtaamien muutoksesta aiheutuvaa pohjavesien pilaantumista ole käytännössä todettu. Mitä tulee itse poraustapahtumaan liittyviin riskeihin, ei porausreiän sisäpuolella käytetä lainkaan hydrauliikkaa tms., josta voisi seurata haitallisten aineiden pääsyä pohjaveteen. Riski rajoittuu öljyn tai muun haitallisen aineen valumiseen pintaveteen ja on näin ollen vastaava kuin muidenkin työkoneiden käytössä. Osana määräyksiä on esitetty vähimmäisetäisyystaulukko, jonka etäisyydet ovat suositusarvoja. Määräyskokoelmassa ei pitäisi olla suosituksia tai sitten pitäisi selkeästi linjata, että suositusarvoja on noudatettava (koskee myös pykälää 27). Kaikille suositusetäisyyksille (kuten etäisyys toisesta maalämpökaivosta) ei kuitenkaan välttämättä löydy ympäristönsuojelullisia syitä, vaan syyt ovat energiatehokkuudessa. Tällaisiin asioihin taas ei pitäisi ottaa kantaa ympäristönsuojelumääräyksissä. Suositusetäisyyksissä tulisi joka tapauksessa huomioida, että vinoon porattuna kaivojen etäisyys toisistaan voi olla pienempi. Kuten ELY-keskus on seminaarimateriaalissaan ( ) todennut, tietoa riskeistä on vielä vähäisesti. Kun perusteita ehdottamalle kiellolle pohjavesialueilla ei ole, mm. Lahdessa on päädytty käyttämään tapauskohtaista harkintaa, joka perustuu Hämeen ELY-keskuksen v laatimaan ohjeistukseen maalämpökaivojen sijoittamisesta pohjavesialueelle. Ehdoton kielto asentaa maalämpökaivoja Orimattilan pohjavesialueille aiheuttaisi suoraan negatiivisia paikallisia yritysvaikutuksia, sillä Orimattilassa on alan yritystoimintaa. Kielto aiheuttaisi välillisiä negatiivisia vaikutuksia myös naapurikuntien ottaessa mallia Orimattilan määräyksistä. Orimattilan Yrittäjien näkemys on, että ehdottomalle kiellolle maalämpökaivojen asentamisesta pohjavesialueille ei ole riittäviä perusteita eikä sitä näin ollen tulisi määrätä. Kielto ei olisi myöskään linjassa ELYkeskuksen kannanottojen tai lähikuntien määräysten kanssa. Näissä tilanteissa tulisikin käyttää tapauskohtaista harkintaa tapauskohtaiset olosuhteet huomioonottaen.

7 Orimattilan Yrittäjien näkemys on linjassa Päijät-Hämeen Yrittäjien antamiin kommentteihin koskien vastaavia määräyksiä muissa alueen kunnissa. Muuta: Orimattilan kaupunki on sitoutunut tekemään yritysvaikutusten arviointia osana päätöksentekoaan. Ympäristömääräysten luonnoksessa on todettu, että Vaikutuksia arvioidaan valmistelutyön ajan osana prosessia huomioiden osallisten esittämät näkemykset. Orimattilan Yrittäjät esittää ensinnäkin toivomuksen, että määräyksistä toteutetaan toinen kommenttikierros. Jotta määräykset ja niiden vaikutukset saadaan mahdollisimman kattavasti arvioiduksi ja kommentoiduksi, toivoisimme ympäristölautakunnan/ympäristönsuojelusihteerin laativan määräyksiin liittyvän yritysvaikutusten arviointi dokumentin ennen toista kommenttikierrosta. Yritysvaikutusten arvioinnista voi olla oikein toteutettuna suuri hyöty, sillä se helpottaisi suuresti paikallisten yritysten aiheeseen tutustumista. Pitkän määräyskokoelman sisäistämisen sijaan yritykset voisivat vaikutusten arvioinnin kautta tutustua niihin määräysten osa-alueisiin, joiden nähdään aiheuttavan vaikutuksia tietylle toimialalle. Ensimmäisen kommenttikierroksen vastauksista saadaan hyvä pohja arvioinnin tekemiselle. Myös Orimattilan Yrittäjät voi toimia arvioinnin laatimisen tukena. Orimattilan pohjavesialueet on mainittu dokumentin liitteiksi, joten niiden pitäisi olla saatavilla kaupungin verkkosivuilta samasta paikasta kuin määräysluonnos.