Korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja tutkimustiedon hyödyntäminen

Transkriptio

1 Ohjelma: Työryhmä 9 Korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja tutkimustiedon hyödyntäminen Torstai , Pinni A : Taru Siekkinen (JY) ja Elias Pekkola (TaY): Neliportainen tutkijanura Suomalaisissa yliopistoissa - dekaanien, hallintopäälliköiden ja henkilöstöhallinnon näkökulma : Kirsi Pulkkinen (HY): Tutkijan ja politiikan suunnittelijan vuoropuhelu: yhteiskunnallisesti arvokasta tiedonsiirtoa : Anu Lyytinen, Jussi Kivistö ja Elias Pekkola (TaY): Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden kehitys managerialistisessa toimintaympäristössä tauko : Elina Mäkinen (TaY): Dry-Lab, Wet-Lab, and Clinical Expertise: Different Styles of Science and the Assessment of Knowledge Creation in Bioinformatics : Anita Välikangas (HY): Mikä tekee tutkimuksesta poliittisesti relevanttia? - Näkökulmia ajatuspajatutkimuksesta Perjantai , Pinni A : Kari Kuoppala (TaY): Tulosjohtamisen ilmentymiä suomalaisten yliopistojen sisäisessä hallinnossa : Hannele Mäkelä (TaY), Timo Hyvönen (TaY), Jukka Pellinen (JY), Antti Fredriksson (TY): Laskentatoimi ja tiedolla johtaminen (? / toiminnan ohjaus tms.?) yliopistoissa tauko : Henna Juusola (TaY): Koulutusvienti ja laadunvarmistus: Mitä koulutusviennin laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon? Jonna Kosonen (UEF): Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus Lausuntoasiakirjojen kertomaa

2 Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Abstrakti Työryhmä 9. Korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja tutkimustiedon hyödyntäminen. Taru Siekkinen, , Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto Elias Pekkola, , johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto Neliportainen tutkijanura Suomalaisissa yliopistoissa dekaanien, hallintopäälliköiden ja henkilöstöhallinnon näkökulma Opetusministeriön tutkijaura-työryhmä teki esityksen vuonna 2008 neliportaisesta tutkijanuramallista, jonka oli tarkoitus lisätä tutkijanuran läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta sekä selkeyttää koko järjestelmää niin tutkijoille itselleen kuin myös heitä työllistäville organisaatioille. Neliportainen tutkijanuran portaat ovat opetusministeriön työryhmän mukaan: 1. tohtorikoulutettava, 2. tutkijatohtori, 3. yliopistotutkija, yliopistonlehtori ja 4. professori, tutkimusjohtaja. Euroopan tasolla tutkijan urien ennakoitavuutta, läpinäkyvyyttä, yhdenmukaisuutta ja houkuttelevuutta pyritään parantamaan HRS4R, eli Human Resource Strategy for Researchers - työkalulla, joka tukee yliopistoja ja tutkimuslaitoksia Eurooppalaisen Charter & Code periaatteiden toimeenpanossa. Suomessa suurin osa yliopistoista on mukana toimeenpanossa ja ne ovat saaneet HR Excellence in Research -leiman. Tämä paperin aineistona on kysely, joka on kerätty opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman neliportaisen tutkijanuramallin arviointihankkeen yhteydessä Kyselyn aineisto koostuu dekaanien, hallintopäälliköiden, henkilöstöjohtajien ja -päälliköiden ja hallintojohtajien vastauksista neliportaisen tutkijanuran toimenpanoon liittyen (kyselyn N= 131 ja vastausprosentti 72 %). Kyselyn vastauksista tulee ilmi, että tällä hetkellä yliopistojen neliportaiset uramallit eivät ole vielä yhteneväisiä vaan yliopistojen tulkinnat ministeriön ehdottamasta rakenteesta eroavat merkittävästi toisistaan; käytetyissä nimikkeissä tutkimus- ja opetushenkilökunnalla on monia eri variaatioita. Kyselyn vastaajat eivät koe, että tutkijanuramalli olisi vielä kovinkaan ennakoitava eikä yliopiston henkilöstö ole kovin hyvin tietoinen keskeisistä heitä koskevista henkilöstöpoliittisista linjauksista. Silti useiden mielestä heidän yksikössään noudatetaan henkilöstösuunnitelmaa ja heillä on käytössä neliportainen tutkijanuramalli. Yliopistojen neliportaisen tutkijanuramallin toimeenpano on vielä kesken. Suomalaisten yliopistojen henkilöstöpolitiikka on ollut hyvin yhdenmukaista ja varovaista vaikka heillä olisi siihen uuden yliopistolain jälkeen mahdollisuus. Kilpailu motivoituneista työntekijöistä kiristyy, mutta samalla yliopistojen resurssit vähenevät, mikä saattaa heikentää tutkijoiden työoloja entisestään.

3 Hallinnon tutkimuksen päivät, Tampereen yliopisto Abstrakti, Kirsi Pulkkinen HY Tutkijan ja politiikan suunnittelijan vuoropuhelu: yhteiskunnallisesti arvokasta tiedonsiirtoa? Esiteltävässä paperissa käsitellään teoreettista viitekehystä, joka kuuluu työn alla olevaan väitöskirjatyöhön. Teoreettinen viitekehys keskittyy yliopistojen kolmannen tehtävän käsitteellistämiseen. Kolmatta tehtävää lähestytään keskittyen sen ei-kaupallisiin ulottuvuuksiin, jotka on pitkälti laiminlyöty yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevässä kirjallisuudessa. Paperissa kolmatta tehtävää pohditaan tutkijoiden ja politiikan suunnittelijoiden - toisin sanoen virkakunnan asiantuntijoiden - välisenä yhteiskunnallis-poliittisena vuoropuheluna, joka perustuu tutkimuksellisesti tuotetun tiedon jakamiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimuksen kohteena ovat vuosien välillä käynnistetyt akatemiarahoitteiset hankkeet. Ajallisesti tarkastelu keskittyy hankkeisiin, joita rahoitettaessa on jo käynnistetty toimia tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseksi. Yliopistoissa toimivien tutkijoiden käymää yhteiskunnallista vuoropuhelua tarkastellaan paperissa yhtenä keinona vahvistaa politiikan suunnittelun prosesseja. Tutkimuksen aineeton arvo tulee todeksi tutkimuspohjaisen vuoropuhelun kautta. Samalla se yhdistää yhteiskunnallista vaikuttavuutta korostavan kolmannen tehtävän näyttöön perustuvan päätöksenteon problematiikkaan. Kolmatta tehtävää hahmotetaan tutkimustiedon yhteiskunnallisen arvon kasvattamisen näkökulmasta, mutta keskittyen toimiin, joilla ei pyritä luomaan kaupallista tai muutoin myyntiin tarkoitettua tuotetta. Sen sijaan tutkimus kohdistuu yhteiskunnan tietopohjan parantamiseen pyrkivään vuorovaikutteisuuteen. Fokusoimalla näkökulman erityisesti yhteiskunnan kehittämisen kannalta tärkeään politiikan suunnitteluun voidaan yliopistojen kolmas tehtävä nähdä tutkimusnäyttöön perustuvan päätöksenteon peilikuvana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä keinoja ja kanavia tutkijat käyttävät pyrkiessään ja käydessään vuoropuhelua politiikan suunnittelijoiden kanssa. Koska vuoropuhelun katsotaan olevan jossain määrin tavoitteellista toimintaa, lähestytään kysymystä yhdistämällä yliopistojen sisäisen ja ulkoisen toiminnan logiikkoja poliittisen vaikuttamisen kehyksiin. Yhdistämisellä pyritään tavoittamaan vuoropuhelun toimimisen kannalta olennaiset kaksi mallia: yhtäältä yliopistojen arvopohjaan nojautuva toimintalogiikka sekä uudistuvan, aloitteellisen yliopiston henki, ja toisaalta tietoa hyödyntävän sekä edelleen välittävän ministeriötason virkakunnan toimintalogiikka. Paperissa pohditaan lähestymistapoja, joilla nämä kaksi toisiinsa liitoksissa olevaa näkökulmaa voidaan yhdistää johdonmukaiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on malli, jonka avulla yliopistojen kolmannen tehtävän ei-kaupallisia ja politiikan suunnittelua tukevia ulottuvuuksia voidaan tutkia, keskittyen yhteiskunnan tiedollisen pääoman kasvattamiseen.

4 Hallinnon Tutkimuksen Päivät Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden kehitys managerialistisessa toimintaympäristössä Anu Lyytinen, Elias Pekkola & Jussi Kivistö Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden, vaikuttavuuden ja laadun parantaminen ovat olleet korkeakoulupolitiikan keskeisiä tavoitteita 1980-luvun lopulta lähtien. Yliopistojen tuloksellisen toiminnan edellytyksiä on pyritty vahvistamaan niin rakenteellisen kehittämisen, lainsäädännön ja rahoitusjärjestelmien uudistusten avulla kuin yliopistojen sisäisinä reformeina. Uusi palkkausjärjestelmä, työajan seuranta ja yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian vahvistaminen yliopistolain uudistuksen seurauksena ovat esimerkkejä 2000-luvulla toteutetuista kansallisen tason uudistuksista. Yliopistot ovat tehostaneet omaa toimintaansa mm. kasvattamalla yksiköidensä kokoa sekä ottamalla käyttöön tavoitteiden toteutumisen seurannan mahdollistavia arviointijärjestelmiä ja painottamalla tuloksellisuutta sisäisen rahajaon kriteerinä. Kuinka tämä näkyy yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuudessa? Ovatko ohjausja johtamisympäristössä tapahtuneet muutokset parantaneet yliopistojen perustoimintojen tuloksellisuutta? Tässä esityksessä analysoimme, miten suomalaisten yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuus on kehittynyt kymmenen vuoden aikajänteellä (vuosina ). Esityksemme perustuu kahden yliopiston case-analyysiin. Käytämme analyysissa tuotos- ja panosindikaattoreina tutkinto-opiskelijoiden suorittamia opintopisteitä/vuosi (opetus), tutkinnon suorittaneiden osuutta alkuperäisessä tutkintolajissa (opetus), julkaisujen määrää/vuosi (tutkimus) sekä ulkopuolisen rahoituksen määrää ja osuutta yliopistojen kokonaisrahoituksesta (tutkimus). Analyysi perustuu KOTA online ja Vipunen tietokannoista koottuun tilastoaineistoon sekä yliopistojen dokumenttiaineistoon. Aineisto on koottu osana neljän Pohjoismaan yhteistä FINNUT-PERFECT tutkimushanketta.

5 DRY-LAB, WET-LAB, AND CLINICAL EXPERTISE: DIFFERENT STYLES OF SCIENCE AND THE ASSESSMENT OF KNOWLEDGE CREATION IN BIOINFORMATICS Elina I. Mäkinen School of Management University of Tampere Abstract (214 words) This study sheds light on the challenges related to the translation of scientific discoveries from bench side to bedside at an American elite research university. I conduct a longitudinal, qualitative case study on a Bioinformatics team that was part of a transdisciplinary research effort to study premature birth. Typically, bioinformaticians apply methods from information science to biomedical data to develop predictive models to understand human health. These findings, based on dry-lab science, can have clinical and commercial value when identified biological markers are developed into diagnostic tools. It has been noted, however, that translational research could be more impactful if different experts bioinformaticians, basic scientists, clinicians, statisticians, engineers, and industry partners worked closely together. This study examines one example of such a research collaboration by observing knowledge creation in bioinformatics and its relationship to other styles of science. From the perspective of ethnography of communication, I analyze collaborative interactions among bioinformaticians, clinicians, and wet-lab scientists to demonstrate the different values assigned to scientific knowledge. The analysis of meeting transcripts, as well as interviews, reveals debates between bioinformaticians, wet-lab scientists, and clinician investigators regarding how biological data should be collected and analyzed and how valuable a diagnostic test actually is. Therefore, this study sheds light on some of the boundaries that hamper translational research efforts.

6 Mikä tekee tutkimuksesta poliittisesti relevanttia? - Näkökulmia ajatuspajatutkimuksesta Anita Välikangas anita.valikangas@helsinki.fi Helsingin yliopisto / Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Ajatuspajoissa sekä erilaisissa, yliopistojen ulkopuolisissa instituutioissa tuotetun tutkimuksen määrä on kasvanut kansainvälisesti valtavasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Kun tarkastellaan tutkimustiedon poliittista hyödyntämistä, ajatuspajat (think tanks) ovat erityisen mielenkiintoisia siksi, että niissä pyrkimykset vaikuttaa tutkimustiedon avulla yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon ovat hyvin keskeisissä osassa. Siinä, missä perinteisten tiedeyhteisöjen tuottamat tutkimukset ja sen tulokset vaikuttavat yhteiskuntaan vasta varsin pitkällä aikavälillä (Collingridge 1986), pyrkivät ajatuspajat tuottamaan tutkimusta, jota voidaan hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa paljon nopeammin. Tässä paperissa tarkastellaan, kuinka ajatuspajatutkimuksessa huomioidaan huomioimaan poliittiset päätöksentekoprosessit ja korostetaan, että nämä päätöksentekoprosessit vaikuttavat elimellisesti ajatuspajatutkimuksen rakentumiseen. Aiemmassa tutkimuksessa on korostettu usein, että ajatuspajatutkimus voidaan mieltää eräänlaisena tiedonsiirtoprosessina. Esimerkiksi Tutkimus-Integraatio-Hyödyntäminen mallissa (Research-Integration-Utilization, RIU, Böcher & Krott 2012) on korostettu, että ajatuspajat toimivat tahoina, jotka välittävät perinteisessä tutkimuksessa tehtyjä tutkimustuloksia hyödynnettäväksi poliittisen päätöksenteon parissa. Pyrin osoittamaan paperissani RIU-mallin puutteellisuuden: näkemys, jossa ajatuspajat välittävät teoreettisempaa tutkimusta poliittisesti helpommin hyödynnettävissä olevaan muotoon, ei kykene kuvaamaan riittävästi ajatuspajatutkimuksen luonnetta. Voidaksemme ymmärtää paremmin sitä, mitkä ovat ajatuspajatutkimuksen tyypillisimmät muodot, paperissa tehdään lyhyt kartoitus tuoreesta ajatuspajatutkimuksesta. Tässä työn empiirisessä osuudessa tarkastellaan yhdentoista ajatuspajaorganisaation kahden kuukauden ajanjakson aikana julkaisemia tutkimuksia (kesä heinäkuussa 2015). Analysoin näitä ajatuspajatutkimuksen muotoja ja pyrin kuvaamaan, kuinka tutkimuksen politiikkarelevanssi voi näkyä ajatuspajatutkimuksessa eri tavoilla. Kuvaamani kehitys on kytköksissä laajemmin tapaan, jolla tieteellistä tutkimustietoa ja evidenssiä käytetään poliittisessa päätöksenteossa. Suuri osa ajatuspajoissa tuotetusta tutkimuksesta kenties lääketieteellistä tutkimustietoa lukuunottamatta on luonteeltaan varsin paikallista ja kohdennettua. Tämän vuoksi on myös paikallaan huomioida, että tavoitteet tuottaa poliittisesti relevanttia tutkimusta tapahtuvat herkästi perinteisistä tieteellisistä normeista, kuten universaalisuudesta, sitoutumattomuudesta ja originaalisuudesta, luopumisen kustannuksella.

7 Tulosjohtamisen ilmentymiä suomalaisten yliopistojen sisäisessä hallinnossa Kari Kuoppala, TaY, JKK Esityksessä ovat tarkastelun kohteena tulosohjauksen kaudella tapahtuneet yliopistojen sisäisen hallinnon keskeiset muutokset Suomessa vuosina Erilaisten empiiristen aineistojen avulla pyritään hahmottamaan yliopistojen sisäistä päätöksentekoa ympäristön valinnasta tulevien vaikutusten ja organisaatioiden oman strategisen päätöksenteon välisessä tilassa. Viimeaikaisinta kehitystä analysoidaan erityisesti yliopistojen henkilöstöhallintoon keskittyen. Yliopistojen muutosta ilmentäviä teoreettisia käsitteistöjä tarjoavat Burton Clarkin formuloinnit yrittäjämäisestä yliopistosta. Myös Barbara Spornin jäsentely yliopistorakenteiden mukautumisesta ympäristön muutospaineisiin antaa välineitä erityisesti yliopistojen päätöksenteon ja ympäristön suhteen analysointiin. Akateemisen kapitalismin käsitteistö lisää edellisiin globaalin talouden heijastumista yliopiston sisälle valottavan näkökulman. Tulosohjausta tulee tarkastella suomalaisena NPM:n kansallisena muotona ja kytkeä se tältä osin näkökulmaksi yliopistojen uudistamisen ideologisiin lähtökohtiin. Institutionaalisen organisaatioteorian käsitteistö tarjoaa välineitä yliopistojen ja ympäristön konkretisointiin organisaatiotasolla. Sieltä saatavia käsitteitä ovat organisatorinen kenttä korkeakoulujärjestelmän kuvaamiseen, institutionaalinen ympäristö havainnollistamaan yliopiston kiinteää yhteyttä julkiseen päätöksentekoon ja siihen perustuvaan ohjaukseen sekä institutionaalinen yrittäjyys ja työ välineinä yliopiston muutoksen yksityiskohtaisempaan jäsentämiseen. Henkilöstöhallinnon käsitteistön avulla pyritään avaamaan yliopistojen henkilöstöhallintoa HRM-näkökulmasta. Käytettävien empiiristen aineistojen avulla pyritään luomaan katsauksia tulosjohtamisen keskeisiin vaiheisiin korkeakoululaitoksen näkökulmasta. Vuosituhannen alussa toteutetun neljän monialaisen yliopiston itsearviointiprojekti antaa näkökulman tulosohjauksen alkutaipaleeseen yliopistojen sisältä käsin katsottuna luvun lopulla kerätty rakenteellisen kehittämisen arviointiin painottunut aineisto tuo esiin yliopistojen rakenteellisen muutoksen keskeisiä piirteitä akateemisten yhteisöjen näkökulmasta. Yliopistojen henkilöstöhallinnon muutoksen arvioinnissa käytetään hyväksi 2010-luvun alkupuolella kerättyä aineistoa, joka kohdentuu erityisesti tulosohjauksen kaudella voimakkaasti kasvaneeseen määräaikaisten tutkijoiden joukkoon. Se antaa myös alustavia mahdollisuuksia arvioida vuoden 2010 yliopistolain alustavia vaikutuksia yliopistojen henkilöstöpolitiikan näkökulmasta.

8 Laskentatoimi ja tiedolla johtaminen (? / toiminnan ohjaus tms.?) yliopistoissa Mäkelä Hannele, Tampereen yliopisto (hannele.makela@uta.fi) Hyvönen Timo, Tampereen yliopisto Pellinen Jukka, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Fredriksson Antti, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu Tutkimuksessa tarkastellaan kustannuslaskennan, talousjohtamisen sekä yleisemmin laskentainformaation roolia yliopistojen ohjauksessa ja päätöksenteossa. Uusi yliopistolaki, yliopistojen rahoitusmallin kehittäminen sekä globaalit yhteiskunnalliset muutokset, muun muassa uusi julkisjohtaminen, ovat muokanneet yliopistojen toimintakenttää. Laskentatoimen rooli yliopistojen johtamisessa sekä työntekijöiden arjessa on korostunut tulosjohtamisen myötä. On kuitenkin epäselvää, miten ja kuinka tehokkaasti laskentatoimen tuottamaa informaatiota hyödynnetään tulosohjauksessa sekä toiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa yliopistoissa. Myös laskentainformaatiota kohtaan kohdistuvat tarpeet eri tahojen näkökulmasta kaipaavat selvennystä. Laskentainformaation mahdollisimman hyvä laatu sekä käytettävyys ovat kuitenkin keskeisiä yliopistojen toiminnan suunnittelussa ja ohjauksessa. Myös yliopistojen rahoitus on ainakin välillisesti kytköksissä laskentatoimeen ja sen tuottamaan informaatioon organisaatioiden tuloksellisuudesta. Tiedolla johtaminen on keskeisessä asemassa valtionhallinnossa ja korostaa luotettavan ja ajantasaisen tiedon merkitystä johdon päätöksenteossa. Laskentatoimen mittarit ja järjestelmät tuottavat tietoa organisaation suorituskyvystä ja tuloksellisuudesta. Korkeakoulujen tulosohjauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota laskentatoimen rekisteröimien taloudellisten, numeeristen arvojen ja määreiden, sekä korkeakoulujen tavoitteiden väliseen dynamiikkaan. Korkeakoulujen tavoitteiden määrällistäminen sekä työn tuloksellisuuden ja tehokkuuden osoittamisen problematiikan ymmärtäminen, sen kriittinen tarkastelu sekä konkreettisten soveltamisen reunaehtojen analyysi ovat tällöin avainasemassa. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa korkeakoulujen toiminnan ja talouden johtamisessa tarvittavat tiedontarpeet ja tunnistaa nykykäytäntöjen haasteita sekä kehityskohteita. Tutkimus toteutetaan kaikkiin Suomen yliopistoihin lähetettävänä kyselytutkimuksena ja sen tavoitteena on kartoittaa kustannuslaskennan ja talousohjauksen tila sekä kehityskohteet korkeakouluissa. Kysely syksyn 2015 aikana ja ensimmäisiä tuloksia odotetaan raportoitavaksi loppuvuodesta Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on analysoida laskentatoimen merkitystä, tiedontarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia korkeakoulujen toiminnan, talouden ja tuloksellisuuden ohjauksessa.

9 Henna Juusola, tohtoriopiskelija (hallintotiede, HEG), Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto Koulutusvienti ja laadunvarmistus: Mitä koulutusviennin laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon? Koulutusviennin esteiden purkaminen on asetettu yhdeksi tavoitteeksi Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa. Keskeiseksi toimeksi tässä nähdään lukukausimaksujen käyttöön ottaminen EU/ETAmaiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lähiaikoina. Käytännössä tämä lainmuutos vaikuttaa koulutusvientiin siten, että koulutusta on sen jälkeen mahdollista myydä yhteisöjen tai ryhmien sijaan yksittäisille henkilöille, laissa säädetyllä tavalla. Hallituksen suunnitelmissa suomalainen koulutus ja osaaminen on kilpailukykyinen vientituote, joka menestyy globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa ei kuitenkaan oteta kantaa koulutusviennin laadun hallintaan. Kansallisissa koulutusvientiä käsittelevissä strategioissa, laatu taas nähdään keskeisenä tekijänä globaalissa kilpailussa, joka huonosti hoidettuna voi romuttaa kansallisen maineen (Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen koulutusviennin strategisista linjauksista 2010, 5; Toimenpideohjelma koulutusviennin edellytysten parantamiseksi 2013, 10). Onko korkeakouluilla kuitenkaan riittävästi tietoa koulutusviennin laadunhallinnasta? Mitä koulutusviennin laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon? Mitä aihetta käsittelevistä tutkimuksista voidaan oppia? Esitys perustuu koulutusviennin laadunvarmistukseen liittyvän väitöskirjatutkimuksen tutkimussuunnitelmaan ja aihetta käsittelevään kirjallisuuskatsaukseen. Esityksessä erityisenä mielenkiintona on tuoda esille koulutusviennin kirjavaa kenttää globaalista perspektiivistä sekä tarkastella niitä seikkoja, jotka vaikuttavat koulutusviennin laadunvarmistukseen aiempien tutkimusten valossa. Aihetta on tutkittu erityisesti isojen vientimaiden Australian, Yhdysvaltojen Iso-Britannian toteuttamien vientikoulutusten näkökulmasta. Esimerkiksi Iso-Britannian korkeakoulujen toteuttamissa vientikoulutuksissa laadunvarmistukselle on asetettu kansallisia suosituksia, joissa painotetaan muun muassa koulutuksen tarjoajan vastuuta laadunvarmistuksesta ja mahdollisten riskien hallinnasta (assesment and management of risks) (UK Quality Code, Chapter B 10, 6). Toisaalta kansainväliset järjestöt, kuten UNESCO ja OECD, ovat aktivoituneet koulutusviennin laatukysymyksissä ja esittäneet suosituksia sekä korkeakouluille että kansallisille toimijoille (esim. UNESCO/OECD 2005: Guidelines on Quality Provision in Cross-Border Higher Education). Esitelmässä lähestytään kansallista koulutusvientiä ja siihen liittyvää keskustelua vertailevalla otteella. Ovatko ylikansalliset koulutusviennin laatusuositukset pelkkää sanahelinää? Tulisiko koulutusviennille olla kansalliset laatusuositukset? Voidaanko kansainvälistä tutkimustietoa soveltaa kotimaisten korkeakoulujen koulutusviennin laadunvarmistuksessa? Lähteet: Toimenpideohjelma koulutusviennin edellytysten parantamiseksi 2013: Suomi kansainvälisille koulutusmarkkinoille Selvitysryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:9, UK Quality Code, Chapter B 10, 6. UNESCO/OECD 2005: Guidelines on Quality Provision in Cross-Border Higher Education. Valtioneuvoston periaatepäätös 2010: Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11, 6.

10 Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus Lausuntoasiakirjojen kertomaa Jonna Kosonen, Itä-Suomen yliopisto Korkeakoulujen opiskelijavalinnat ovat muutamassa vuodessa joutuneet mullistuksen kohteeksi, kun lainsäätäjä on samaan aikaan uudistanut sekä valintojen teknistä toteutusta että opiskelijavalinnan perustaa. Uudistukset on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen myötä hakeutuminen korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen säädettiin tapahtuvaksi korkeakoulujen valtakunnallisessa yhteishaussa. Tällöin ammattikorkeakoulujen neljä sähköistä ja yliopistojen yksi sähköinen hakujärjestelmä yhdistettiin yhdeksi korkeakoulujen hakujärjestelmäksi. Samalla korkeakoululakeihin (yliopistolaki, 558/2009 ja ammattikorkeakoululaki, 932/2014) lisättiin säännös, joka antoi korkeakorkeakouluille mahdollisuuden varata osa haettavista opiskelupaikoista niille, jotka eivät olleet aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Jo tässä opiskelijavalintojen uudistamisen ensimmäisessä vaiheessa julkilausuttiin päämäärä muuttaa seuraavassa vaiheessa suosimisen mahdollistaminen velvollisuudeksi. Opiskelijavalintojen uudistamisen toisessa vaiheessa sääntelyä muutettiin siten, että korkeakouluille asetettiin velvoite varata yhteishaussa osa korkeakoulututkintoon johtavista opiskelupaikoista ensikertalaisille. Muutosten mukaista opiskelijavalintaa sovellettiin ensimmäisen kerran otettaessa opiskelijoita syksyllä 2016 alkaneeseen koulutukseen. Tarkastelen esityksessä niitä asiakirjoja, jotka on lausuttu uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vastauksena hallituksen esitysluonnokseen (HE 44/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yliopistolain 36 ja 38 :n, ammattikorkeakoululain sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta opiskelijavalintojen muuttamisesta). Lausunnot muodostavat tutkimukselle houkuttelevan lähtökohdan: lausunnonantajia oli poikkeuksellisen paljon, lausunnonantajat edustivat laajasti eri tahoja ja lausunnot olivat laajoja. Esityksessä tarkastellaan, millaisia korkeakoulukenttään kytkeytyvien toimijoiden arvoja ja näkemyksiä lausuntoasiakirjat paljastavat. Lainsäädäntöön liittyvä kulttuuri voidaan nähdä omalaatuiseksi poliittisen ja oikeudellisen kulttuurin yhdistelmäksi. Lainvalmisteluun kuuluvassa normien muotoilun vaiheessa korostuu lakitekstiä muotoilevien virkamiesten, lakimiesten, merkitys. Lainvalmistelun poliittinen luonne puolestaan nousee esille siinä vaiheessa, kun hallituksen esitysluonnos lähetetään lausuntokierrokselle eri toimijoille. Näin lausunnot voidaan nähdä luonteeltaan sekä oikeudellisina että poliittisina. Esityksessä selvitetäänkin tätä lausuntoasiakirjojen luonnetta oikeudellisen ja poliittisen toiminnan siltakohdassa.