MUISTITHAN SULKEA MATKAPUHELIMESI!

Transkriptio

1 Tugan Sohijev, kapellimestari Elina Vähälä, viulu Olivier Messiaen: Unohdetut uhrilahjat (Les offrandes oubliées), 12 min sinfoninen meditaatio orkesterille I La Croix (Très lent, douloureux, profondement triste) II Le Péché (Synti) (Vif, feroce, désespéré, haletant) III L Euchariste (Ehtoollinen) (Extrêmement lent, avec une grand pitié et un grand amour) Béla Bartók: Viulukonsertto nro 2 32 min I Allegro non troppo II Andante tranquillo III Allegro molto VÄLIAIKA 20 MIN Modest Musorgski (sov. Maurice Ravel): Näyttelykuvia 29 min I Progulka (Promenade/Kävely) (Allegro giusto nel modo russo) II Gnom (Gnomus/Maahinen) (Allegro vivo) III Progulka (Promenade/Kävely) (Un poco largo) IV Staryi zamok (Il vecchio castello/vanha linna) (Andante molto cantabile e con dolore) V Progulka (Promenade/Kävely) (Tranquillo) VI Tjuilrijski sad: sora detei posle igry (Leikkivät lapset Tuileries n puistossa, oik. Tuileries n puisto: lasten kinastelua leikin jälkeen) VII Bydlo (Puolalaiset härkävankkurit) (Sempre moderato, pesante) VIII Progulka (Kävely) (Tranquillo) IX Balet nevylupivshihsja ptentsov (Kananpoikien tanssi munankuorissa, oik. Kuoriutumattomien linnunpoikien tanssi) (Scherzino: Vivo leggiero) X Dva jevreja, bogatyi i bednyi (Samuel Goldenberg ja Schmuyle, rikas ja köyhä juutalainen, oik. Kaksi juutalaista, rikas ja köyhä) (Andante: Grave energico) XI Progulka (Kävely) (Allegro giusto, nel modo russico, poco sostenuto) XII Limozh. Rynok (Bolshaja novost) (Limogesin tori, eukkojen riita markkinoilla, oik. Limoges. Tori. Suuri uutinen) (Allegretto vivo, sempre scherzando) XIII Katakomby (Katakombit) (Rimskaja grobnitsa, Roomalainen hauta) A) Sepulchrum romanum (Largo) B) Con mortuis in lingua mortua (Andante non troppo, con lamento) XIV Izbushka na kurjih nozhkah (Mökki kananjaloilla tai Kananjalkamökki) (Baba-jaga, Noita-akka) (Allegro con brio, feroce Andante mosso Allegro molto) XV Bogatyrskije vorota v stolnom gorode vo Kijeve (Kiovan suuri portti, oik. Sankariportti Kiovan suuressa kaupungissa) (Allegro alla breve) (Maestoso. Con grandezza) Väliaika n. klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä ( MUISTITHAN SULKEA MATKAPUHELIMESI! Valokuvaaminen, videoiminen ja 3 äänittäminen konsertin aikana kielletty.

2 Olivier Messiaen ( ) : Les offrandes oubliées (1930) Olivier Messiaenin tuotanto lienee viime vuosisadan säveltaiteen kestävimpiä ja ajattomimpia saavutuksia. Vertaaminen toiseen suureen säveltäjään J. S. Bachiin ei ole kovin kaukaa haettu. Messiaenin musiikille antaa omintakeista sävyä hänen syvällinen ja voimakas uskonnollisuutensa. Hän omaksui mitä erilaisimpia vaikutteita antiikin metriikkaa, keskiajan isorytmiikkaa, hindumusiikin rytmimoodeja ja asteikkoja, sarjallisuutta, linnunlaulua ja sulatti ne osaksi omaa eheää sävelkieltään. Tutkija Paul Griffithsin sanoin Messiaenin musiikki sisältää ikuisuuden ajallisuudessa, mittaamattoman mitattavassa ja mysteerion ymmärrettävässä. Messiaenin ensimmäinen esitetty orkesteriteos Les Offrandes oubliées vuodelta 1930 ammentaa niin ikään uskonnollisesta aiheesta. Säveltäjän musiikillinen ilmaisukieli oli jo tässä varhaisessa orkesteriteoksessa olennaisilta osiltaan muodostunut. Pintatasolla hänen tyylissään tapahtui vuosien kuluessa muutoksia, mutta perusasenne ja musiikillinen syvärakenne säilyivät koko sävellystuotannossa monelta osin samankaltaisina. Messiaen kirjoitti teokseensa runomuotoiset alkusanat, joiden kolmiosaista rakennetta myös musiikki seuraa. Ensimmäinen säkeistö käsittelee Kristuksen uhrilahjaa, toinen ihmisten syntejä eli uhrin unohtamista ja kolmas ehtoollista eli uhrauksen muistamista. Säveltäjä käsittelee voimakkaan subjektiivisesti esitettyä uskonnollista aihetta yhtä persoonallisella ja vahvalla musiikillisella ilmaisulla. Ensimmäisessä osassa, jonka esitysohje on syvällisen surullisesti, Jeesuksen uhrilahja saa musiikilliseksi asukseen pysähdyttävän valituslaulun. Toisen osan kiivas ja epätoivoinen levottomuus rauhoittuu viimeisen osan täydellisessä anteeksiannossa. Eero Linjama Béla Bartók ( ): Viulukonsertto nro 2 (1938) Mikä on kaunein ja ilmaisurikkain 12-sävelmelodia? Bartókin toisen viulukonserton 1. osan sivuteema olisi varteenotettava vaihtoehto. Säveltäjä oli siitä ylpeä, kertoo Yehudi Menuhin muistelmissaan: Tapasin Bartókin ensimmäistä kertaa New Yorkissa 1943 valmistautuessani esittämään hänen 1. viulusonaattinsa Carnegie Hallissa. Kertoessani, että olin juuri soittanut Minneapolisissa hänen viulukonserttonsa, Bartók pani minut testiin. Hän osoitti partituurista 1. osan sivuteemaa ja kysyi mielipidettäni. Onhan se aika kromaattinen vastasin. Bartók jatkoi: Olette varmaan huomannut, että se esiintyy aika useasti? Niin se tekeekin, kaikkiaan 32 kertaa, ja aina hieman muunneltuna. Halusin näyttää Schönbergille, että voin käyttää kaikkia 12 säveltä ja säilyttää tonaalisuuden. Menuhin ihastelee samalla kuinka runsaskätisesti Bartók tarjoilee musiikillisia oivalluksiaan, jotka dodekafonistille riittäisivät kokonaiseen oopperaan! Entä pääteema, konserton kuningasidea, runsaudensarvi, josta ammennetaan elinvoimaa kokonaisen konserton verran? Kvartti-intervalli on teeman vankin tukipilari ja olennainen osa teoksen dramaturgisessa rakenteessa. Avosydämisen, ugrilaispainotteisen ja poikkeuksellisen pitkän teeman ydin on sen kolmessa viimeisessä tahdissa; kvartista on kuoriutunut uhmakas tritonus. Konserttodramaturgian ladatuimpia hetkiä on kadenssiin saapuminen kiihtyvässä kromaattisessa hurrikaanissa, joka vie vuoroin solistia, vuoroin orkesteria kuin läpi mustan aukon. Myrskyn silmässä solisti löytää itsensä yksin tremoloimassa neljän forten voimakkuudella vapaan kielen vahvistamassa D-sävelessä. Miten jatkaa, kaikki sävelethän on jo käyty läpi? 4

3 Tunkeudutaan tutkimattomalle alueelle, sävelten väliin. Solisti kaartelee neljäsosasävelaskelin d-sävelen ympärillä ja uskaltautuu kehittämään tutkimusretken, kadenssin, joka ajautuu lopulta kromaattiseen umpikujaan. Zardasrytmit pelastavat johtaen tuliseen codaan. Viulukonserton tilasi Zoltán Székely. Hän ja Bartók muodostivat maailmanluokan duon. Bartók halusi tehdä yksiosaisen, muunnelmamuotoisen konserton, kun taas solisti halusi perinteisen 3-osaisen teoksen. Bartók myöntyi, mutta piti kiinni muunnelmaideasta; kaikki ensimmäisen osan musiikin materiaali esiintyy muunnetussa muodossa finaalissa niin, että se itse asiassa on 1. osan variaatio. Ääriosien ollessa sonaattimuotoisia keskiosa on muunnelmamuotoinen, teema variaatioineen. Kypsän mestarin 2. viulukonsertossa on selkeänä tonaalisena perustana H-sävel, vaikka etumerkinnästä emme löydä sen kummemmin ristejä kuin b-merkkejä. Nuottiviivastolla niitä sen sijaan riittää. Kromaattisen ja diatonisen ilmaisun vastakohtaisuus on olennainen konserttoa ylläpitävä jännite. Maaliskuussa 1939 Szekely kantaesitti teoksen Amsterdamissa W.Mengelbergin johtaman Concertgebouw-orkesterin kanssa. Bartók kuuli teoksen ensimmäistä kertaa 1943 Carnegie Hallissa Tossy Spivakovskyn ja Artur Rodzinskyn johtaman New Yorkin filharmonikoiden esittämänä. Bartók oli tyytyväinen esitykseen. Hän kirjoitti Szigetille: Kaikki kolme tekijää (solisti, kapellimestari ja orkesteri) olivat parhaimmat, mitä säveltäjä voi toivoa ja suureksi ilokseni instrumentaatiossa ei löytynyt mitään korjattavaa, onhan orkesteriosuus konsertossa hyvin hankala juttu. Kriitikot olivat kaltaisiaan. Eräs kirjoitti ettei usko, että konserttoni koskaan tulee syrjäyttämään Beethovenin, Mendelssohnin tai Brahmsin konserttoja. Kuka hullujenhuoneeseen valmis idiootti voisi kuvitellakaan syrjäyttävänsä nuo teokset! Jos hän olisi kirjoittanut, ettei voi asettaa konserttoani niiden rinnalle, se olisi ollut aivan all right! Hannele Segerstam Modest Musorgski ( ), (sov. Maurice Ravel): Näyttelykuvia (1874) Vaikka Musorgski oli säveltäjänä ja pianistina poikkeuksellisen lahjakas ja omaperäinen, hänen itsetuntonsa jäi kehittymättömäksi ja sielunvire epävarmaksi. Hän syntyi varakkaaseen maanomistajaperheeseen ja sai lapsena toteuttaa intohimoaan musiikkiin. Kun Musorgski saavutti teini-iän, isä lähetti hänet Pietarin kaartin sotilaskouluun. Musiikissa jo pitkälle edennyt poika vastusti ajatusta, eikä viihtynyt upseeriuralla. Nuori Musorgski luki filosofiaa ja runoutta. Venäläisessä upseeristossa hän oppi korskeat ja ylenpalttiset juomatavat. On ilmeistä, että pianonsoitto- ja viihdytystaitoinen nuorukainen sopeutui ympäristöönsä paremmin, kun tilanne oli sopivasti viinanhuuruinen. Musorgski jätti armeijan 19-vuotiaana ja seurasi vaellusvaihe, jonka aikana nuorimies matkusteli ja samaistui ikätoveriensa tavoin Byronin Manfredin nimihenkilöön. Tutustuminen kahteen säveltäjään, Aleksandr Dargomyzskiin ja Mili Balakireviin, suuntasi romanttisen innostuksen kansallismielisesti, ja säveltäjän ura alkoi kiehtoa. Kehno sävellystekniikka, joka johtui lähes olemattomasta koulutuksesta, esti kuitenkin pitkään amatöörin maineesta nousemisen. Musorgski meni virkamiestöihin kollegiosihteeriksi, mutta myöhemmän musiikkiyleisön onneksi hänet erotettiin muutaman vuoden kuluttua. Vuolaat keskustelut samanmielisten taiteilijarenttujen kanssa vapauttivat luovat voimat ja Musorgski keskittyi haaveensa toteuttamiseen: oopperan Boris Godunov säveltämiseen. Elämä jakautui kiihkeisiin luomiskausiin ja itsetuhoiseen rappioon. Syyksi jyrkkiin syöksyihin kelpasi mikä tahansa vastoinkäyminen. Vuonna 1865 äidin kuolema suisti Musorgskin juomakierteeseen. Siitä selvittyään hän sai vuonna 1869 Boris Go- 5

4 dunovin ensimmäisen laitoksen valmiiksi kiihkeän työprosessin myötä, mutta ooppera ei saanut osakseen juuri minkäänlaista ymmärrystä ja seuraava kierre oli pohjustettu. Tilanne rauhoittui parin vuoden päästä, mutta vuonna 1873 odotti uusi käänne: sydänystävä, taidemaalari ja arkkitehti Viktor Hartmann kuoli. Itsetuntonsa ja elämänhalunsa menettänyt Musorgski haahuili olemassaolon rajamailla. Väliaikaiseksi pelastukseksi koitui seuraavana vuonna Hartmannin muistonäyttely. Musorgski inspiroitui ystävänsä töistä ja sävelsi valtavalla kiihkolla pianosarjan Näyttelykuvia. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että hän kaavaili sarjan sovittamista orkesterille. Näyttelykuvia on historian erikoisimpia pikkukappaleiden sarjoja. Siihen kuuluu kehystarina : Musorgski sijoitti itsensä kulkemaan Hartmannin näyttelyssä teokselta toiselle. Hän laittoi edustajakseen venäläistyylisen sävelmän, joka ei ole kansanlaulu vaan säveltäjän keksintöä. Se kuvaa kävelyä, jossa kulkijan mieliala vaihtuu kuvalta kuvalle edettäessä. Kahdessa kohdassa eläytyminen syvenee niin, että promenadiaihe hyppää osaksi edessä olevaa kuvaa: säveltäjä keskustelee kuolleiden kanssa Katakombit-osan jälkipuoliskolla ja näkee itsensä osana Kiovan suuren portin nostattamaa kansallishurmosta. Kymmenen kuvan aiheet eivät tunnu olevan sidoksissa keskenään. Musorgskin poimintojen loistelias arvaamattomuus johti siihen, että saamme kuulla yhtenäiseksi nivottua ohjelmamusiikkiteosten sarjaa, jonka osien aiheita ovat esimerkiksi keskiaikainen trubaduuri, munankuorissa tanssivat kananpojat, riitelevät torimuijat, roomalaiset varhaiskristittyjen haudat, noita-akan mökki ja Kiovan suuri portti. Alkuperäisen pianosarjan tekstuuri on osin briljanttia, osin karkeahkoa ja luonnosmaista pianismia, mutta keksinnän originelli viritys pysyy koko ajan huipulla. Tämä on johtanut lukuisiin sovituksiin, sekä sinfoniaorkesterille että esimerkiksi uruille tai harmonikalle. Suomessa on esitetty paljon täällä vaikuttaneen slovenialaissyntyisen Leo Funtekin orkestraatiota (1922), joka ei ole jäänyt vaille kansainvälistä huomiota. Ylivoimaisesti suosituin versio on kuitenkin samana vuonna 1922 (!) syntynyt Maurice Ravelin soitinnus, joka kuuluu orkesterirepertuaarin kulmakiviin. Ravel työsti loisteliaan orkesteriasun tapansa mukaan perfektionistisella huolella. Mainittakoon muutama helmi. Maahisen irvistys ja rujo liikehdintä saavat runsaita vivahteita. Vaikka alttosaksofoni on anakronistinen soitin Vanhan linnan portilla laulavan trubaduurin kuvaajaksi, väritys on täysosuma. Ja minkä uskomattoman sitkeän lihasvoiman ja rannattoman aromaiseman tunnun Ravel saa Bydlo-osan tuubasooloon! Torimuijien riitaa kuvaava käyrätorvivärinen scherzomusiikki on riemukasta ja Rikkaan ja köyhän juutalaisen (Samuel Goldenbergin ja Schmuylen) irvokas rooliasetelma surkeasti mutta pisteliäästi härnäävine sordinoituine trumpetteineen on ainutlaatuinen keksintö. Kananjaloilla seisova mökki (eli Baba Jaga) ynnä Kiovan suuri portti ovat sarjan venäläisintä antia, säkenöiviä soitinnuksen juhlahetkiä. Vinkki Kiovan matkailutoimistolle: esitteisiin voisi painaa tiedon, että Suuri portti oli vain Hartmannin arkkitehtuuriluonnos, jota ei ole toteutettu. Näin muut välttyisivät laillani etsimästä sitä Ukrainan-matkallaan. Jouni Kaipainen 6

5 Tugan Sohijev Elina Vähälä Viulisti Elina Vähälä kuuluu suomalaisten instrumentalistien kansainväliseen kärkikaartiin. Vähälä debytoi Lahden kaupunginorkesterin solistina 12-vuotiaana. Hänen muusikonuraansa on vauhdittanut mm. voitto Young Concert Artists International Auditions -kilpailussa New Yorkissa New Yorkin debyytti loistoarvosteluineen käynnisti säännölliset vierailut eri puolille Yhdysvaltoja, mm. Spoleto USA- ja Gilmore-festivaaleille sekä Minnesota Orchestran ja Colorado Symphonyn solistiksi. Kaudella 2010 Vähälää voi kuulla mm. RSOn, Oregon Symphonyn ja Hamburger Cameratan solistina sekä kamarimuusikkona mm. Lincoln Centerin kamarimusiikkiseurassa. Maaliskuussa Vähälä palaa Simón Bolívar-nuoriso-orkesterin vieraaksi Caracasiin. Uusi jousikvartetti QUADRION debytoi syksyllä Kvartettia Tugan Sohijev Mat Hennek Pohjois-Ossetiassa vuonna 1977 syntynyt Sohijev on nopeasti noussut kapellimestarien eliittiin. Hän teki läpimurtonsa menestyttyään kansainvälisessä Prokofjev-kilpailussa vuonna Kilpailun jälkeen Sohijev nimitettiin Venäjän valtionorkesterin ylikapellimestariksi ja Pohjois-Ossetian filharmonikoiden taiteelliseksi johtajaksi kauteen asti. Tällä hetkellä hän toimii Toulousen Theatre du Capitolen orkesterin musiikillisena johtajana. Sohijev on johtanut mm. BBC:n filharmonikoita, Concertgebouw-orkesteria, Frankfurtin radion sinfoniaorkesteria, Philharmonia-orkesteria ja Birminghamin sinfoniaorkesteria. Sohijev johtaa paljon myös oopperaa ja on vieraillut mm. New Yorkin Metropolitanissa, Mariinskyteatterissa, Walesin Kansallisoopperassa sekä monissa muissa suurissa oopperataloissa. Kuluvalla kaudella Sohijev debytoi Berliinin filharmonikoiden ja japanilaisen NHK sinfoniaorkesterin kapellimestarina sekä vieraili johtamassa mm. Mahler-kamariorkesteria ja Wienin radion sinfoniaorkesteria. Hän myös kiertää Kaukoidässä Toulousen Theatre du Capitolen orkesterin kanssa sekä jatkaa säännöllisiä vierailujaan Mariinsky-teatterissa. Sohijevin ensimmäinen levytys Toulousen Theatre du Capitolen orkesterin kanssa Naïvelevymerkille vuonna 2006 sai runsaasti kiitosta kriitikoilta. Levy sisältää Tšaikovskin neljännen sinfonian sekä Musorgskin Näyttelykuvia. Elina Vähälä Laura Riihelä / Potkastudios 7

6 voi kuulla kesällä 2010 useilla suomalaisilla festivaaleilla. Vähälän ja Virtuosi di Kuhmon levytys Haydnin viulukonsertoista ilmestyi Vähälä työskentelee myös pedagogina; professorina Detmoldin musiikkikorkeakoulussa sekä perustajajäsenenä Savonlinnan musiikkiakatemian Viuluakatemiassa. Vähälä aloitti viuluopinnot 3-vuotiaana. Lahden konservatoriossa häntä opettivat Seppo Reinikainen ja Pertti Sutinen ja Sibelius-Akatemiassa professori Tuomas Haapanen. Vähälän muita opettajia ovat olleet professorit Chumachenco, Gilels, Grubert ja Vernikov. Vähälä soittaa Suomen Kulttuurirahason omistamalla Antonius Stradivarius -viululla vuodelta RADION SINFONIAORKESTERi Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo aloitti kautensa syksyllä Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella on ohjelmassa kuusi kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Yli sadan levytyksen joukossa on mm. historiallinen helmi Sibeliuksen ainoasta taltioidusta kapellimestariesiintymisestä. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytykset ovat saaneet useita palkintoja, joista tuorein, MIDEM Classical Awards -palkinto myönnettiin 2008 RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytykselle Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG). New York Times valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi RSO levyttää myös mm. Ondinelle. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kaudella RSO esiintyy mm. Pietarissa, Länsi-Afrikan Beninissä ja Tukholmassa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (www. yle.fi/rso). 8