PILVEN VEIKKO. Ilmavoimat 100 lentonäytös. Lentosotakoulun kilta ry 50 v Satakunnan Lennoston kilta ry 50 v

Transkriptio

1 PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliitto ry:n jäsenjulkaisu nro 2 marraskuu 2018 Ilmavoimat 100 lentonäytös Lentosotakoulun kilta ry 50 v Satakunnan Lennoston kilta ry 50 v

2 Ilmavoimien Kiltaliitto PILVEN VEIKKO -lehti 2 / Sisältö 3 Päätoimittajalta 4 Hawkien tulevaisuus 8 Lapin lentostolle uusi komentaja alkaen 9 Grob-kalusto uudistaa alkeis- ja peruslentokoulutusta 11 JASSM-rynnäkköohjusten integrointi vei noin kaksi vuotta 12 Historian havinasta jälkipolton jylinään - Ilmavoimat 100-lentonäytös sykähdytti 17 Suorituskykyarviointi löytää Suomen puolustukseen sopivan HX-monitoimihävittäjän 26 Pilvenveikot Ilmavoimien juhlavuonna 28 Ilmavoimien kiltaliitto ry 31 Ilmavoimien lentotekniikka 100 vuotta 34 Ilmavoimien Viestikilta ry - Suomenlinnan IVAKin avajaistilaisuus ja matka Krakovaan 40 Karjalan Lennoston kilta ry - Kirja-arvostelu: Karjalan Lennosto Kylmästä sodasta kansainvälistymiseen. 44 Lentosotakoulun kilta ry 50-vuotta Lentovarikon kilta ry - Muistolaatta Halliin koelentäjä, majuri evp Ari Piipon kunniaksi 50 Satakunnan Lennoston kilta ry 50-vuotta 53 Utin Ilmakilta ry Utissa juhlittiin 100-vuotiasta lentotukikohtaa 56 Vuoden kiltalaisen, Leena Tiaisen tarmokkuus näkyy monessa 58 Muistolaatta Kuninkaansaaren Raijalle 60 In memoriam - Olli Kivioja - Kosti Keski-Nummi 62 Kirja-arvostelut: Piipponen Jukka: Siipimiehenä Kannaksella Pentti Perttula: Paras hävittäjä Suomelle Hornetin seuraajaehdokkaat, Kari Stenman: MERSU Messerschmitt Bf 109 G Suomen ilmavoimissa 67 Ilmavoimien killat 69 Ilmasillat ja muut yhteisöt 71 Pilven Veikko -lehden mediakortti Kansikuva: Ilmavoimat 100 lentonäytös, Tikkakoski. Kuva Eila Keinonen 2 Pilven Veikko 2/2018

3 Päätoimittajalta Ilmavoimien Kiltaliitolla oli seminaari, jossa pohdittiin kahta toiminnallisesti merkittävää asiaa; ilmavoimien kiltojen ja kiltaliiton sekä Pilven Veikon nykynäkymiä ja kehityssuuntia tulevaisuuteen. Kiltojen ja kiltaliiton toimintahistoriasta alusti Heikki Lahtela ja Pilven Veikko -lehden näkyvyydestä brändistä päätoimittaja Ossi Kurki. Lehden sisällön kokoamisesta, taitosta ja postituksen järjestelyistä sekä taloudesta toimitussihteeri Leena Tiainen. Sotien jälkitunnelmissa luvulla syntyneiden ensimmäisten kiltojen toimintaa väritti vielä sodan läheisyys ja muistelut, mutta vähin erin alkoivat killat laajentaa toimintaansa mm. perinteen vaalimiseen ja virkistystoimiin jäsenistölle. Nykyisin kiltatyötä varjostaa jo jäsenistön ikääntyminen ja jäsenkasvun puute, kun nuorempien ikäluokkien kiinnostus kiltatyöhön on vähäinen ja muita mielenkiintoisia harrastuksia on tarjolla paljon. Pilven Veikon yli 20 vuoden säännöllinen ilmestyminen ilmavoimalaisten kiltojen jäsenlehtenä on tehnyt siitä odotetun ja arvostetun julkaisun, jota luetaan myös paljon kohderyhmän ulkopuolella. Killoille lehden merkitys on ollut niitä yhdistävä tekijä ja se myös tarjoaa foorumin killoille niiden työn tunnetuksi tekemiseksi niin toisten kiltojen keskuudessa kuin kiltojen ulkopuolisille. Pilven Veikon ilmestymisvarmuus, asiantuntija-artikkelit, kiltojen omat sivut sekä maanpuolustushenkisyys ovat nostaneet sen lukuarvoa, mikä on pantu merkille myös Ilmavoimissa ja ilmailua harrastavien keskuudessa. Seminaarissa oli agendalla Pilven Veikon tulevaisuus niin taloudessa kuin myös lehden työvoimasta. Nykyiset lehden tekijät, päätoimittaja, toimitussihteeri ja sisällön tuottajat tekevät työnsä vapaaehtoisuuden pohjalta, vain lehden taitto, painotyö ja postitus ostetaan. Nykyinen tekijätiimi on työskennellyt viisi vuotta ja siirtymässä eläkkeelle seuraavan 1/2019 numeron jälkeen. Haussa on uusi tiimi kokonaisvaltaisen Pilven Veikon tuottamiseen. Entä, jos halukkuus vapaaehtoiseen työhön loppuu? Jatkotoimiksi oli esillä useita vaihtoehtoja; mm. uusi tiimi kiltaliiton alaisuuteen, joidenkin tekovaiheiden ulkoistaminen tai koko lehden teon ulkoistaminen. Kaikki nämä kuitenkin edellyttävät edelleen kustantajan eli kiltaliiton vastuun ja valvonnan. Tarvitaan kiltaliiton valitseman päätoimittajan yleisvastuu ja toimitussihteeri huolehtimaan lehden sisällön toteutumisesta ja valmistusprosessista. Ulkoistamiseen voisivat kuulua ilmoitusten hankinta, lehden taitto, painosta huolehtiminen ja postitus. Kustantajan vastuu on tietysti kokonaisvaltainen, ja sitä kiinnostaa ennen kaikkea lehden talous, mikä tulee ratkaisemaan paljolti jatkotoimet. Ossi Kurki 3

4 Hawkien tulevaisuus Hawkit lentävät kohti tulevaisuuden taistelukenttää Ilmavoimien taistelulentäjät on koulutettu vuodesta 1980 alkaen Hawk-suihkuharjoituskoneilla. Nyt Hawkeilla otetaan askelia todellisessa ja simuloidussa ympäristössä tapahtuvaa toimintaa yhdistävän koulutuksen lisäämiseen. Tavoitteena on valmistaa taistelulentäjäoppilaita tulevaisuuden ilmasodankäynnin haasteisiin. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan Hawkien käyttöä on tarkoitus jatkaa ilmavoimissa nykyisessä roolissaan 2030-luvun puoliväliin asti. Näin Hawkilla ehtivät saada oppia vielä monet ohjaajasukupolvet, joista osa lentää Hornetin seuraajaksi HX-hävittäjähankkeessa vuosina hankittavalla monitoimihävittäjällä. Hawkiin perustuvan lentokoulutusjärjestelmän ennätyksellisen, yli viiteenkymmeneen vuoteen venyvän elinkaaren on mahdollistanut koneen onnistunut perussuunnittelu, kertoo ilmavoimien Hawk-kalustoa operoivan Ilmasotakoulun Hävittäjälentolaivue 41:n komentaja majuri Teemu Pöysti. Hawk on teknisesti luotettava lentokone, jonka koulutuskäyttö on mahdollista varsin kohtuullisilla resursseilla. Samalla se on perusominaisuuksiltaan riittävä ja sitä on kehitetty Aito vai keinotekoinen? Ilmasotakoulun Hävittäjälentolaivue 41:n ohjaajaoppilaat lentävät nykyään harjoituslentoja verkon kautta toisiinsa yhdistetyillä lentosimulaattoreilla. Lähitulevaisuudessa simulaattorissa näkyvä siipimies voi olla myös oikea, samaa harjoitusta ilmassa suorittava lentokone. Kuva: Ville Tuokko / ilmavoimat 4 Pilven Veikko 2/2018

5 vaatimusten mukaisesti. Kylmän sodan aikana siitä oli hyvä siirtyä aikakauden moninkertaisella äänennopeudella lentäneisiin torjuntahävittäjiin. Hawk on palvellut hyvin myös edeltäjiään liikehtimiskykyisemmän Hornetin ohjaajien koulutuksessa. On myös odotettavissa, että Hawk vastaa suorituskyvyltään hyvin Hornetin seuraajankin asettamia vaatimuksia. Hawkin elinkaarta on pidetty ilmavoimissa yllä muun muassa rakennevahvistusohjelmalla, joka varmistaa runkojen ja siipien kestävyyden vaativassa koulutuskäytössä. Alun perin hankittujen, pääosin jo päivittäisestä lentokäytöstä poistuneiden viidenkymmenen Mk 51 -koneen lisäksi ilmavoimille onostettu vuonna 1993 seitsemän uutta Mk 51 A -mallin konetta ja vuonna 2008 kahdeksantoista Sveitsin ilmavoimien vähän lennettyä Mk 66 -konetta. Hawkin pitkää elinkaarta selittää onnistuneen perussuunnittelun lisäksi myös koneen muunneltavuus, joka on mahdollistanut koneen ylläpidon kotimaassa. Alun perin perinteisillä kellomaisilla analogisilla lentokonemittareilla varustettuja koneita alettiin vuodesta 2009 alkaen ilmavoimien ja sen strategisen kumppanin Patrian yhteistyönä nykyaikaistaa oppilaita Hornet-kaluston ohjaamojärjestelyihin valmistavilla lento-, moottorinvalvonta- ja suunnistustietoja esittävillä monitoiminäytöillä ja lentotietoja ohjaajan näkökenttään heijastavalla HUD-näytöllä. Samalla Hawkeihin asennettiin GPS-satelliittipaikannukseen perustuva tehtäväntallenninjärjestelmä. Ohjaamomodernisoinnin myötä Hawkeissa koneen lento- ja paikkatiedot esitetään samalla tavalla kuin monitoimihävittäjissä, majuri Pöysti kertoo. Näin ohjaajaoppilaalle voidaan kouluttaa toimintatapoja ja menetelmiä, joita noudatetaan myös Hornetissa. Toinen modernisoinnin tuoma edistysaskel oli mahdollisuus laadukkaamman palautteen antamiseen, kun lento-oppilas voi tarkastella tehtävän päätyttyä sen kulkua kolmiulotteisesti tallenteilta lennonopettajan kanssa. Hawk-koneisiin perustuva lentokoulutus alkoi ilmavoimissa vuonna Alun perin perinteisillä mittareilla varustettujen Hawkien ohjaamoja on päivitetty vastaamaan nykyaikaisten monitoimihävittäjien ohjaamojärjestelyjä vuodesta 2008 alkaen. Nykyaikaistettu ohjaamo mahdollistaa myös ilmataistelukoulutuksen kehittämisen. Hawk Link -järjestelmän -kautta Hawkit voivat jakaa ja esittää näytöillään toistensa sijaintitietoja monitoimihävittäjien tapaan. Kuva: Ville Tuokko / ilmavoimat Vastaus tulevaisuuden haasteisiin Ohjaamouudistustyö avasi myös mahdollisuuden Hawkin tarjoaman koulutusympäristön kehittämiseksi edelleen. Perinteisesti Hawkin kaltaisilla suihkuharjoituskoneilla on kyetty kouluttamaan ohjaajille ilmataistelun muotoja, joissa harjoitellaan toimintaa yhden tai useamman koneen osaston osana lähietäisyydellä toimivia ilmamaaleja vastaan. 5

6 Rajat harjoittelulle on asettanut se, että ilman näköetäisyyden ulkopuolelle näkevää tutkaa suihkuharjoituskone ei voi torjua kuin lentokonetykkinsä tai lyhyen kantaman infrapunaohjusten ampumaetäisyydelle tulevia maaleja. Vaikka lähietäisyydellä käytävän ilmataistelun taitojen osaaminen on aina ollut sotilaslentäjän ammattitaidon kulmakivi, ovat monitoimihävittäjien teknologian kehitys ja ilmasodankäynnin taistelukentän muutos sysänneet liikkeelle suihkuharjoituskoneen roolia laajentavan kehityskulun. Hawkia ja koko ilmavoimien lentokoulutusjärjestelmää kehittäessämme olemme joutuneet vastaamaan kysymykseen, että miten luomme lento-oppilaille koulutusympäristöksi HX-hankkeen aikakauden tulevaisuuden taistelukentän, majuri Pöysti pohtii. Nykyajan ja myös lähitulevaisuuden monitoimihävittäjäohjaajan työympäristössä korostuu tilannetietoisuuden, oikean informaation ja sen perusteella tapahtuvan päätöksenteon merkitys. Ohjaajan käytössä on koneen tutkan ja muiden sensorien välittämä tilannekuva taistelukentän ilmassa, maassa ja merellä liikkuvista toimijoista. Iso osa taistelulentäjän tehtävää on hävittäjän näyttölaitteilla esitetyn tilannetiedon analysointi sekä päätöksenteko esimerkiksi sen suhteen, miten näköetäisyyden ulkopuolelle laukaistavia ilmataisteluohjuksia ja pintamaaleja vastaan suunniteltuja täsmäaseita käytetään. Lisäksi monitoimihävittäjän on toimittava yhteistyössä ilmatorjunnan, maavoimien joukkojen ja merivoimien alusten kanssa. Yhteistoiminta voi olla vaikkapa maajoukkojen ja pinta-alusten tekemien maalinosoitusten vastaanottamista tai torjuntojen ja tulenkäytön yhteensovittamista ilmatorjuntajoukkojen kanssa. Ratkaisuna monitoimihävittäjäympäristönkouluttamiseen jo suihkuharjoituskonevaiheessa on nähty todellista (Live) ja maassa sijaitsevilla simulaattoreilla tapahtuvaa harjoittelua (Virtual) sekä keinotekoisesti luotua ympäristöä (Constructive) yhdistelevä Live, Virtual and Constructive (LVC) -koulutus. LVC-ympäristö on keino luoda kustannustehokkaasti laaja ja todenmukainen toimintaympäristö lento-oppilaille, majuri Pöysti toteaa. Emme voi esimerkiksi säännöllisessä harjoitustoiminnassa aina lentää sellaisella määrällä vastustajaa kuvaavia maalikoneita, joita on mahdollista kuvata virtuaalisen ja oikean harjoittelun yhdistelmänä, mutta LVC:ssä mikään ei rajoita tätä. Hawk Link verkottaa suihkuharjoituskoneet Ilmavoimissa LVC-koulutuksen periaatteiden jalkauttamisen eturintamassa on Hawk-suihkuharjoituskonekalusto. Ilmavoimat, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Patrian ovat yhteistyössä kehittäneet Hawk Link -järjestelmän, joka mahdollistaa koulutuslentotehtäviin osallistuvien koneiden paikkatiedon välittämisen koneiden välillä radioteitse. Paikkatiedon ansiosta Hawkin etuohjaamossa istuvan ohjaajaoppilaan ja takaistuimen lennonopettajan ohjaamonäytöillä voidaan esittää tietoa enintään kahdeksantoista Hawkin liikkeistä. Koneet voidaan näyttöjen tilannekuvassa merkitä erilaisilla symboleilla joko omiksi, vastustajiksi tai vaikkapa siviililentokoneiksi, mikä vastaa pitkälti nykyaikaisissa monitoimihävittäjissä käytettävää, muun muassa Hawkista puuttuvan tutkan luomaa maalitilannekuvaa. Hawk Link -järjestelmä mahdollistaa Hornetmonitoimihävittäjän työympäristöä muistuttavan tutkan ja muiden sensorien tuottaman tilannekuvan simuloimisen Hawk-suihkuharjoituskoneessa sekä aitojen ja keinotekoisten maalien yhdistämisen koulutuksellisesti haastavaksi ympäristöksi. Hawk Link on toteutettu kustannustehokkaasti, ja sen kehitystyö on edennyt nopeasti, kertoo hankkeessa mukana oleva insinöörikapteeni Saku Tuomivaara Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta. Hawk Link -järjestelmän tiedonsiirrossa on hyödynnetty Hornet-monitoimihävittäjistä Mid- Life Upgrade -elinkaaripäivityshankkeiden yhteydessä vapautuneita radioita ja Mk 66 -koneen antenneja, joita käytetään paikkatiedon välittä- 6 Pilven Veikko 2/2018

7 Hawk Link -järjestelmä mahdollistaa Hornet-monitoimihävittäjän työympäristöä muistuttavan tutkan ja muiden sensorien tuottaman tilannekuvan simuloimisen Hawk-suihkuharjoituskoneessa sekä aitojen ja keinotekoisten maalien yhdistämisen koulutuksellisesti haastavaksi ympäristöksi. Kuvassa näkymä lentävän Hawkin suunnistusnäytöltä joulukuussa 2017 tehdyn, aitoa ja virtuaalista harjoittelua yhdistäneen koelennon ajalta. Valkoisella lentokonesymbolilla on merkittynä oman koneen sijainti. Vihreä B-kirjain kuvaa toista oikeaa, samassa ilmatilassa toimivaa Hawkia. Punaiset maalimerkit ovat maassa olevilla lentosimulaattoreilla ohjattavia maaleja. Kuva: Kuva Ville Tuokko ilmavoimat miseen koneiden välillä. Uutena laitteena koneeseen on asennettu keskustietokoneen ja radion välisenä sovittimena toimiva Patrian kehittämä Multi-Purpose Controller Unit -laite. Järjestelmän koeasennus tehtiin vuonna 2015, ja sen koelennot alkoivat vuonna Alkuvaiheessa Hawk Link asennetaan kuuteentoista Mk 66 -koneeseen. Koulutuskäyttöön ensimmäiset koneet saatiin kesällä Hawk Linkin ensimmäisen vaiheen parannus aiempaan on Hawk-koneiden tilannetietoisuuden kehittyminen. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin majuri Pöystin mukaan järjestelmän tulevaisuuden kehityspotentiaali. Hawk Linkin laiteasennukset ovat vasta avaus, joka luo puitteet LVC-koulutuksen laajentamiseen. Järjestelmän ohjelmistoja kehittämällä voidaan luoda elementtejä, joiden harjoittelu pelkästään tosielämässä olisi erittäin haastavaa, Pöysti visioi. Asiantuntijoiden arvio Hawk Linkin tulevaisuuden laajennusmahdollisuuksista sisältää lukuisten nykyaikaisen ilmasodankäynnin elementtien tuomisen osaksi suihkuharjoituskonekoulutusta. Hawkien näytöille voitaisiin luoda vaikkapa ilmatorjuntayksiköitä tai tilannekuvaa sotkevaa häirintää. Jatkossa voidaan myös simuloida ammuntoja ilma- ja pintamaaleihin kauaskantoisilla ilmataisteluohjuksilla ja ilmasta maahan -aseilla. Kaikki tämä tapahtuu niin, ettei ohjaajaoppilas näe todellisen ja virtuaalisen eroa, vaan joutuu tekemään päätöksensä kuten oikean uhan kohdatessaan. Edellä listatut ajatukset ovat vielä ideatasolla, mutta askelia niiden teknisen toteuttamisen mahdollistamiseen on jo otettu. Ilmavoimien, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja Patrian järjestämässä kokeilussa kaksi Hawk Linkillä verkotettua Mk 66 -konetta kohtasivat koelennolla. Virtuaalisia ilmamaaleja ohjattiin 7

8 Hawk-suihkuharjoituskoneessa ei ole Hornetin kaltaisista nykyaikaisista monitoimihävittäjistä löytyvää tutkaa, jonka avulla voidaan etsiä näköetäisyyden ulkopuolella olevia maaleja ja laukaista niihin ilmataisteluohjuksia. Hawk-koneiden paikkatietoja välittävä Hawk Link -järjestelmä kuitenkin kykenee simuloimaan tätä ominaisuutta. Kuvassa Hawk-suihkuharjoituskone seuraa toista kaartotaisteluharjoituksessa. Koneen HUD-tähtäimessä maalikoneen ympärillä näkyvä neliö jäljittelee tutkalukituksen ilmaisua monitoimihävittäjässä. Kuva: ilmavoimat Hawk-lentokoulutukseen käytettävillä lentosimulaattoreilla. Keinotekoisten ilmamaalien näkyminen Hawkin maalitilannenäytöillä voi toimia koulutuksessa vaativuusastetta lisäävänä tekijänä, kun ohjaajaoppilas joutuu ottamaan ne huomioon valitessaan ilmataisteluun sopivaa taistelutekniikkaa ja -taktiikkaa. LVC voi siis mullistaa lentokoulutusta, mutta pelkkään ilmasodankäynnin harjoitteluun sen periaatteiden soveltamista ei ole tarpeen rajata. Majuri Pöysti näkeekin Live, Virtual and Constructive -harjoittelun tulevaisuuden mahdollisuutena kaikkien puolustusvoimien joukkojen verkottamisen. LVC-kehityskulun päässä häämöttää visio siitä, että joskus kaikki taistelukentän toimijat ilma-, maa- ja merivoimista voivat harjoitella samassa ympäristössä, jossa on mukana aitoa, virtuaalista ja ihmisten ohjaamien koulutussimulaattorien toimintaa. Tällöin voitaisiin harjoitella esimerkiksi puolustusvoimien yhteisoperaatioita ennennäkemättömän monipuolisessa ja todenmukaisessa ympäristössä. Tiainen Lapin lennoston komentaja Eversti Antti Koskela on määrätty Lapin lennoston komentajaksi lukien. Eversti Koskela aloitti Lapin Lennoston komentajana Hän siirtyi komentajaksi ilmavoimien huoltopäällikön tehtävistä Ilmavoimien esikunnasta. Aiemmin hän on palvellut muun muassa Satakunnan lennoston esikuntapäällikkönä sekä Lentosotakoulun johtajana. Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 2005 ja hänet ylennettiin everstiksi vuonna Koskelan edeltäjä Eversti Mikko Kauppala siirtyi reserviin. 8 Pilven Veikko 2/2018

9 Grob-kalusto uudistaa alkeis- ja peruslentokoulutusta Grob vastaa lento-ominaisuuksiltaan ja suoritusarvoiltaan hyvin pitkälti edeltäjäänsä, alkeis- ja jatkokoulutuskone Vinkaa. Ilmavoimat korvaa lähivuosina puolustusvoimien sotilaslentäjien alkeis- ja peruslentokoulutukseen käytettävän ikääntyvän Vinka-koulukonekalustonsa Isosta-Britanniasta hankituilla Grob G115 E - alkeis- ja peruskoulutuskoneilla. Grob-koneet käyvät ennen lentokoulutuksen käynnistymistä läpi ohjaamon nykyaikaistamishankkeen. Uuden ohjaamoympäristön ansiosta myös sotilasohjaajien koulutusta voidaan kehittää entistä paremmin tulevaisuuden sotilasilmailun vaatimuksia vastaavaksi. Grobien operointi alkoi ilmavoimissa vuoden 2018 aikana, ja lentokoulutuskäyttöä aloitellaan vuonna Vuodesta 1982 palveluskäytössä olleen kotimaisen Valmet Vinka -alkeiskoulukoneen voi perustellusti sanoa olevan eräs Suomen ilmapuolustuksen perustan tärkeistä osasista. Vinkojen elinkaaren lähestyessä loppuaan konetyypin seuraajaksi hankittiin Babcock Aerospace Limited -yritykseltä 28 Ison-Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentokoulutuskäytössä ollutta saksalaisvalmisteisia Grob G 115 E alkeis- ja peruslentokoulutuskonetta. Eräs koneella lentäneistä on Ilmasotakoulun Hävittäjälentolaivue 41:ssä alkeis- ja peruslentokoulutuskonekalustosta vastaavan 4. lentueen päällikkö kapteeni Henrik Väre. Väreen mukaan Grob sopii hyvin Vinkan korvaajaksi muun muassa turvallisten lento-ominaisuuksiensa osalta. Grob on lentokoneena hyvin samanlainen kuin Vinka. Muun muassa molempien koko ja ohjattavuus ovat hyvin yhteneväisiä. Eroja löytyy lähinnä siitä, että Grob on hiukan Vinkaa kevyempi ja teho-painosuhteeltaan hieman Vinkaa parempi. Koulukone opettaa informaation käsittelemistä Grobin käyttöönottovalmisteluihin on ilmavoimissa kuulunut koneen suoritusarvojen ja ominaisuuksien tutkimisen lisäksi muun muassa koulutuskäytön aikaisten teknisen tuen järjestelyiden 9

10 Ilmavoimien Grobeihin toteutetaan ennen koulutuskäytön aloittamista ohjaamolaitteiden nykyaikaistamistyö, joka ajanmukaistaa koneet modernin lentokoulutuksen vaatimusten mukaiseksi. Ohjaamomodernisaatiosta vastaa Patria. Havainnekuvassa näkyvät Grobin uudet, lennonopettajalle ja ohjaajaoppilaalle suunnistus- ja lennonvalvontatietoa esittävät näytöt keinohorisontteineen. Kojelaudan oikeaan laitaan on sijoitettu digitaalinen moottorinvalvontamittari. Ohjaamonäkymän keskellä oleva suuri tilannetietonäyttö esittää liikkuvalla kartalla tietoa koneen sijainnista sekä muiden samalla alueella toimivien Grobien liikkeistä. Näytön oikealla puolella näkyy suunnistamiseen käytettävä GPS-satelliittipaikannuslaite. Kuva Ilmavoimat. suunnittelu. Lisäksi Grobeihin on ilmavoimien, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja strateginen kumppani Patrian yhteistyönä suunniteltu ohjaamon muutostyö, jossa muun muassa Britanniassa käytössä olleet perinteiset mittarit ja muut näyttölaitteet korvataan ajanmukaisilla monitoiminäytöillä. Ohjaamomodifikaatiossa uusitaan koneen avioniikkaa, ja esimerkiksi radiot, moottorinvalvontamittarit ja suunnistuslaitteet muutetaan nykyaikaisen lentokoulutuksen vaatimuksia vastaaviksi, kapteeni Väre kertoo. Ohjaamon nykyaikaistaminen on osittain luotettavuus- ja kustannuskysymys. Avioniikkalaitteiden huoltaminen ja kunnossapitäminen on helpompaa ja kustannustehokkaampaa, kun koko konekalustossa on käytössä yhdenmukaisia ja käyttöiältään uusia laitteita joiden tuotetuki on turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Uudet ohjaamolaitteet mahdollistavat myös ilmavoimien peruslentokoulutuksen kehittämisen ja ajanmukaistamisen. Pääasiassa perinteisillä mittareilla varustetusta Vinkasta poiketen Grobin ohjaamolaitteet totuttavat lento-oppilasta jo varhaisessa vaiheessa monitoiminäytöistä koostuvaan ohjaamoympäristöön, jossa hän työskentelee myöhemmällä urallaan Hawk-suihkuharjoituskoneessa, Hornetissa ja muissa puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa. Grobeihin toteutetaan ennen koulutuskäytön aloittamista ohjaamolaitteiden nykyaikaistamistyö, joka ajanmukaistaa koneet modernin lentokoulutuksen vaatimusten mukaiseksi. Ohjaamomodernisaatiosta vastaa Patria. Havainnekuvassa näkyvät Grobin uudet, lennonopettajalle ja ohjaajaoppilaalle suunnistus- ja lennonvalvontatietoa esittävät näytöt keinohorisontteineen. Kojelaudan oikeaan laitaan on sijoitettu digitaalinen moottorinvalvontamittari. Ohjaamonäkymän keskellä oleva suuri tilannetietonäyttö esittää liikkuvalla kartalla tietoa koneen sijainnista sekä muiden samalla alueella toimivien Grobien liikkeistä. Näytön oikealla puolella näkyy suunnistamiseen käytettävä GPS-satelliittipaikannuslaite. 10 Pilven Veikko 2/2018

11 Myös Hornetin seuraajaksi vuosina HX-hävittäjähankkeessa hankittavassa uudessa monitoimihävittäjässä ohjaaja toimii ohjaamoympäristössä, jossa lentokoneen ja ilmapuolustuksen muiden toimijoiden päätöksenteon tueksi tuottamaa runsasta informaatiota esitetään näytöillä. Ilmavoimat on aloittanut operoinnin Grobilla vuoden 2018 aikana. Ohjaajakoulutus käynnistyy uudella kalustolla vuonna Kapteeni Väreen mukaan uusien ohjaamolaitteiden tuomat mahdollisuudet on hyödynnetty niissä täysimääräisesti. Grobeihin ohjaamomodifikaatiossa asennettava tilannekuvanäyttö mahdollistaa sekä koneen paikan että muiden Grobien sijainnin näkemisen samanaikaisesti liikkuvalla kartalla. Tästä on hyötyä etenkin peruslentokoulutusvaiheessa, jossa harjoitellaan muun muassa osastolentoa. Samalla kykenemme opettamaan monitoimihävittäjissä yhä tärkeämmäksi käyvää informaation käsittelemistä jo koulutuksen alkuvaiheessa. Tämä valmistaa oppilaita aiempaa paremmin Hawksuihkuharjoituskonekoulutukseen ja mahdollistaa sen viemisen nykyistä pidemmälle. Grob-hankinnan yhteydessä hankitaan myös neljä modernia Grob-lennonharjoittelulaitteita, joiden avulla koulutuksen tehokas läpivienti ja nousujohteisuus pystytään takaamaan. /Leena Tiainen JASSM-rynnäkköohjusten integrointi vei noin kaksi vuotta Ilmavoimat siirsi huhtikuussa 2016 kaksi Hornet-monitoimihävittäjää Yhdysvaltoihin pitkän kantaman JASSM-rynnäkköohjusten integrointityötä varten. JASSM (AGM-158 Joint Air-to-Surface Standoff Weapon) -rynnäkköohjus on osa ilmavoimien Hornetien kauaskantoista ilmasta maahan -täsmäaseistusta, joka integroitiin monitoimihävittäjiin osana vuosina toteutettua monitoimihävittäjien Mid-Life Upgrade 2 -elinkaaripäivitystä (MLU 2). Hornetit palasivat Suomeen vuoden 2018 toukokuussa. Ilmavoimat suoritti pitkän kantaman JASSMrynnäkköohjuksen kaksi onnistunutta koeammuntaa F/A-18C Hornet -monitoimihävittäjästä. Koeammunnat suoritettiin Yhdysvalloissa 5. ja 9. maaliskuuta Naval Air Weapons Station (NAWS) China Laken lähellä sijaitsevalla ampuma-alueella suoritetussa koeammunnassa JASSM-ohjus laukaistiin ilmavoimien yksipaikkaisesta F/A-18C Hornet -monitoimihävittäjästä. Ammunnat sujuivat suunnitellusti ja ohjukset tuhosivat ampuma-alueelle sijoitetut harjoitusmaalit. Onnistuneilla ammunnoilla todennettiin JASSM-ohjusjärjestelmän ja siihen liittyvien tehtävänsuunnittelujärjestelmien tekninen toimivuus ilmavoimien Hornet-kalustossa. Koneen ohjelmisto on todennettu jo aiemmin syksyllä toimivaksi ja nyt saatiin varmuus kokonaisjärjestelmäketjun toiminnasta, mikä mahdollistaa aseen operatiivisen käyttöönoton suunnitellusti. Ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjien ilmasta maahan -aseistus koostuu JASSM:n lisäksi kahdesta muusta yhdysvaltalaisvalmisteisesta aseesta, lyhyen kantaman ohjautuvasta JDAM (Joint Direct Attack Munition) -pommiperheestä ja keskipitkän kantaman JSOW (Joint Standoff Weapon) -liitopommista. JDAM:n ja JSOW:n integrointityöhön liittyvä lentotoiminta on toteutettu kokonaan kotimaassa. Lue lisää ilmavoimien ilmasta maahan -suorituskyvystä ja Hornetien elinkaaripäivityksistä: Lähde: Ilmavoimien tiedotteet 9.3. ja Kooste Leena Tiainen 11

12 Historian havinasta jälkipolton jylinään Ilmavoimat 100 -lentonäytös sykähdytti Hannu Mononen, teksti ja kuvat Tikkakoskella viikkoa ennen juhannusta kauniin kesäisessä säässä pidetty juhlalentonäytös ajoittui aktiivisen myyntityön vaiheeseen. Satavuotias Ilmavoimat valmistelee merkkivuotenaan monitoimihävittäjiemme uusimista. Järjestäjätahojen, Suomen Ilmailuliiton ja Keski- Suomen Ilmailijoiden yhdessä esiintyjien kanssa organisoiman Ilmavoimien historian ja nykypäivän esittelyjen lisäksi panivat siksi parastaan markkinahenkisesti myös yhteistyökumppanit, kansainvälisen sotilaallisen ilmailuteollisuuden ankarasti kilpaillun ja korkeateknologisen alan tulevaisuuden toimijat. Sotilasilmailumme satavuotisen historian muistamisen ohella oli läsnä vahva suuntautuminen tulevaisuuteen: F/A-18 Hornetin seuraajaksi valitaan jokin maailman parhaista 2020-luvulla ostettavissa olevista monitoimihävittäjistä. Valintaprosessin toteuttavan HX-hankkeen viiden ehdokkaan ja niiden eri järjestelmien toimittajien kesken nähtiin siksi pienimuotoisena Farnborough n tai Le Bourget in ilmailumessujen kaltainen markkinointitapahtuma esittelykojuineen, havaintovälineineen, kohteliaine myyntiedustajineen ja asiantuntijoineen. Tiedotus median edustajille alkoi rinnan harjoituslentojen kanssa jo perjantaina 15. kesäkuuta ja varsinaisen näytöksen lento-ohjelma esitettiin aamusta iltaan lauantaina ja sunnuntaina HX-hankkeesta ratkaisuineen keskustellaan epäilemättä Pilven Veikossa vielä paljon ja asiantuntevasti, joten tässä puhukoot puolestaan vain lauantain kuvat Tikkakosken ainutlaatuisesta kokemuksesta katsojalle. Parhaat kiitokset upeasta näytöksestä kuuluvat järjestäjille ja esiintyjille sekä sydämelliset onnittelut 100-vuotiaalle Suomen Ilmavoimille! - Hannu Mononen HX-hankejohtaja, eversti Juha-Pekka Keränen piti median edustajille yleisesityksen monitoimihävittäjän valinnan toteutuksesta ja ajankohtaisesta vaiheesta. Niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin tiedotusvälineet haastattelivat häntä tavasta, jolla kukin valmistaja pääsee samalta lähtöviivalta esittämään Suomen olosuhteisiin parhaiten soveltuvan Gripen-, Rafale-, Eurofighter-, Super Hornet - ja F-35 ratkaisun. Arvio tehdään viidessä suhteessa: huoltovarmuuden, elinkaarikustannusten, teollisen yhteistyön ja sotilaallisen suorituskyvyn näkökulmasta sekä Puolustusministeriön johdolla tapahtuvan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen arvion perusteella. 12 Pilven Veikko 2/2018

13 " Blenheimin, Junkersin ja Dornierin päivien jälkeen Ilmavoimilla on jälleen merkittävä ilmasta maahan suorituskyky". Koneita ilmailunäytöksestä Fokker D VII Uttiin saapui loppukesästä 1919 kolme Fokker D.VII hävittäjää, jotka kaikki tuhoutuivat onnettomuuksissa 1920-luvulla. Saksan väreissä kone lentää yhä. Gauntlet Etelä-Afrikan lahjoittamat Gloster Gauntlet II -hävittäjät eivät ehtineet talvisotaan. Jatkosodan alkaessa jo vanhentuneita koneita käytettiin tiedustelu- ja täydennyslentolaivueiden harjoituskoneina. Viima VL Viima II koulukone oli Ilmavoimien palveluskäytössä

14 Safir -parven Lycoming -moottorien laulu resonoi kuorossa. Fouga Kuka käynnisti aikakoneen ja vei meidät puoli vuosisataa taaksepäin? Turbomeca Marboré -moottorien läpitunkevan kimeä ujellus hopeanhohtoisen koneen V-pyrstön suunnasta ei unohdu keneltäkään Fouga Magisterin kohdanneelta. 14 Pilven Veikko 2/2018 Draken Draken lentää enää vain Flygvapnetin väreissä.

15 BAE Systems Hawk on 1980 alkanut menestystarina ohjaajien jatko- ja taktisessa lentokoulutuksessa, jopa rajoitetusti ilmamaalien torjunnassa. Vinka Valmet L-70 Vinka on palvellut Ilmavoimien alkeis- ja peruslentokoulutusta 1980 lähtien, sen elinkaari on päättymässä vuoteen 2019 mennessä. Grob Vinkan seuraajalla, Grob G 115E alkeis- ja peruslentokoulutuskoneella opitaan lentämisen perusteet vuoden 2019 alusta alkaen. Ilmavoimat 100 -näytöksessä kone esiteltiin yleisölle. 15

16 EA-18G Growler on Boeing F/A-18E/F Super Hornetin elektronisen sodankäynnin muunnos Eurofighter Typhoon on ollut palveluskäytössä 2003 alkaen. Rafale. Eurofighterin kehitystyöstä irtautunut Ranska kehitti omaksi monitoimi- ja tukialushävittäjäkseen Rafalen, joka on ollut palveluskäytössä Ranskan laivastossa 2004 ja ilmavoimissa 2007 lähtien Gripen NG HX ehdokkaaksi tarjotusta JAS 39E Gripen -versiosta lentää vasta prototyyppi, ja Tikkakoskella sitä edusti maketti. 16 Pilven Veikko 2/2018 Lockheed Martin F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, joka esiintyi Tikkakoskella makettina.

17 Suorituskykyarviointi löytää Suomen puolustukseen sopivan HX-monitoimihävittäjän Eversti Juha-Pekka Keränen HX-hankejohtaja HX-hankkeen tehtävänä on tuottaa analyyttinen loppuraportti, josta selviää puolustusvoimien perusteltu esitys uudeksi HX-monitoimihävittäjäksi ja HX-kokonaisratkaisuksi. HX-hanke on mittava ja mielenkiintoinen projekti, jossa kunnioitetaan HX-tarjoajilta saatavaa luottamuksellista tietoa ja arvostetaan heidän taloudellisia panostuksiaan vaativaan hankkeeseen. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata yleisellä tasolla, miten HX-hanke lähestyy arviointitehtävää ja miten suorituskyvyn arviointi toteutetaan. Kuten monitahoisesta arviointikriteeristöstä voi todeta, ei HX-hankkeen ehdokkaiden asettaminen paremmuusjärjestykseen Suomen ilmapuolustuksen tehtävien näkökulmasta ole aivan niin yksinkertaista kuin julkisessa keskustelussa joskus oletetaan. HX-hanke arvioi ehdokkaita kokonaisuutena, ja sen tavoitteena on löytää paras kokonaisratkaisu Suomen puolustusjärjestelmän tarpeisiin luvulla. Tämä edellyttää kaikkien HX-kokonaisratkaisun osa-alueiden huolellista analyysia ja yhteistyötä tuotteitaan tarjoavien viiden lentokonevalmistajan kanssa. Ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjän suorituskyvyn korvaajaa etsivä HX-hanke eteni huhtikuun lopussa vaiheeseen, jossa tarjouspyynnöt Suomen toimintaolosuhteisiin ja puolustusjärjestelmään parhaiten soveltuvasta kokonaisratkaisusta lähetettiin viidelle hävittäjävalmistajalle. HX-hankejohtaja eversti Juha- Pekka Keränen kertoo mallista, jolla uuden monitoimihävittäjäjärjestelmän kokonaisratkaisun suorituskykyä Suomen puolustuksen tehtävissä arvioidaan. HX-hankkeen tavoitteena on korvata vuosina käytöstä poistuva ilmavoimien F/A-18 C/D Hornet -kalusto monitoimihävittäjään perustuvalla kokonaisratkaisulla. " Gripen on edullinen ja viimeisintä teknologiaa edustava monitoimihävittäjä vai onko se keskeneräinen ja liian pieni?" " Rafale on sodissa koeteltu ja toimiva kokonaispaketti vai onko se vain omalaatuinen ranskalainen helmi?" " Eurofighter on tehokas ja laajasti käytössä oleva monitoimihävittäjä vai onko se olemattoman toiminta-ajan kallis ikuisuusprojekti?" 17

18 " Super Hornet on ilmavoimille tuttu ja tehokas vai onko se vain Yhdysvaltain merivoimien väliprojekti, joka on vanhentunut jo syntyessään?" " F-35 on kyvykäs ja tulevaisuuden tiennäyttäjä vai onko se liian kallis operoida ja vailla riittävää aseistusta?" Edellä listatut väittämät toistuvat ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjän seuraajaa käsittelevässä julkisessa keskustelussa. HX-tarjouspyyntöjen lähdettyä on jokainen kandidaatti varmasti kaikin mahdollisin keinoin todistamassa oman ratkaisunsa erinomaisuutta tarjouspyynnön vastauksien lisäksi myös julkisuudessa. HX-hankkeen tehtävänä on löytää parhaiten Suomen olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuva monitoimihävittäjäratkaisu vuosina käytöstä poistuvan Hornet-kaluston korvaajaksi. Hanke käynnistyi vuonna 2015, ja keväällä 2016 Ison-Britannian, Ranskan, Ruotsin ja Yhdysvaltain hallitukselle lähetetty tietopyyntö (RFI) tuotti vastaukset nyt tarjouspyynnön saaneissa valtioissa kotipaikkaansa pitäviltä viideltä hävittäjävalmistajalta. Huhtikuussa 2018 lähetetty alustava tarjouspyyntö käynnisti hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäisen neuvotteluvaiheen, jonka aikana määritellään alustavat kandidaattikohtaiset hankintakokonaisuudet. Vuoden 2019 jälkipuoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö, jonka jälkeen käytävässä toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään lopulliset hankintakokonaisuuksien sisällöt kunkin kandidaatin kanssa. Toisen vaiheen päätteeksi vuonna 2020 pyydetään lopulliset tarjoukset. Hankintapäätöksen tekee valtioneuvosto vuonna HX-kandidaateilta saatava tieto on joko yritystai turvallisuussalaisuuden piiriin kuuluvaa, joten puolustushallinto ei julkisuudessa kommentoi ehdokkaita tai niiden keskinäistä paremmuutta. Sen verran kuitenkin voi todeta, että artikkelin alun poleemiset väittämät HX-kandidaateista eivät pidä paikkaansa. Jokainen kandidaatti on hankkeessa täysillä mukana, jokainen pystyy tar- joamaan Suomelle oman suorituskykyratkaisunsa ja jokainen on myös osoittanut kyvyn kehittää järjestelmäänsä tulevaisuuden taistelukentän haasteiden mukaisesti. Sitä, onko kandidaatin tarjoama suorituskykyratkaisu meille riittävä, arvioidaan nyt käynnistyneessä HX-hankkeen tarjouspyyntövaiheessa myöhemmin kuvaamallani tavalla. Ylöspäin suuntautuva optimointimalli HX-hankkeen päätöksentekomalli on suunniteltu Suomen olosuhteisiin ja tarpeisiin parhaiten sopivan monitoimihävittäjähankinnan kokonaisratkaisun arvioimiseen. Ylöspäin suuntautuvan optimointimallin soveltaminen tarkoittaa, että meidän ei tarvitse määritellä perinteisen monikriteerivertailun edellyttämiä painokertoimia hankinnan eri osa-alueille ja arvottaa toisistaan riippumattomia tekijöitä. Päätöksentekomallin tavoitteena on optimoida jokaisen HX-kandidaatin tarjoama kokonaispaketti yhdessä lentokonevalmistajien kanssa. Pyrimme siis tarjouspyyntöjen lähettämistä seuraavassa vaiheessa neuvottelemaan ja rakentamaan Suomelle parhaiten soveltuvan Gripen-, Rafale-, Eurofighter-, Super Hornet - ja F-35 -ratkaisun. Päätöksentekomallissa tarkastellaan kokonaisratkaisua viiden eri päätösalueen, huoltovarmuuden, elinkaarikustannusten, teollisen yhteistyön ja sotilaallisen suorituskyvyn näkökulmasta sekä Puolustusministeriön johdolla tapahtuvan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen arvion perusteella. HX-järjestelmän määritteleminen HX-järjestelmän määritteleminen on ensimmäinen vaihe tarjouspyynnön lähettämisestä käynnistyneessä, kaksi vuotta kestävässä neuvotteluprosessissa. Prosessin kuluessa jokaisen ehdokkaan kanssa neuvotellaan toimittajakohtainen hankintakokonaisuus. Päätöksentekomallin alimmalla tasolla kukin tarjoaja kertoo tarjouksissaan näkemyksensä 18 Pilven Veikko 2/2018

19 "Kyllä" Suorituskyvyn evalulointi Hankintaesitys Elinkaarikustannukset Huoltovarmuus HX-järjestelmän määritteleminen "Kyllä" Teollinen yhteistyö "EI" "EI" "EI" Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen arvio VALTIOHALLINNON HANKINTAPÄÄTÖS 2021 HX-hankkeen päätöksentekomalli on niin sanottu ylöspäin suuntautuva optimointimalli. Päätöksenteossa pyritään tuottamaan HX-tarjouskilpailuun osallistuvien kandidaattien kanssa optimaalinen kokonaisuus Suomen olosuhteisiin soveltuvasta monitoimihävittäjäratkaisusta. Suomelle sopivimmasta HX-järjestelmärakenteesta ja -ratkaisusta. Neuvotteluvaiheiden aikana tarjottua järjestelmärakennetta täsmennetään ja tarvittaessa muutetaan vastaamaan parasta mahdollista saatavilla olevaa tarjoajakohtaista suorituskykyä. Hankittavaan HX-kokonaisuuteen voi sisältyä aseita, erikoisvarusteita ja sensoreita, joiden valmistaja ei ole valittu lentokonetarjoaja. Lentokonetarjoajia velvoitetaan muodostamaan yhteenliittymiä ase- ja sensorivalmistajien kanssa niin, että vastuu järjestelmien integroinnista eli yhteensopivuuden toteuttaminen ja tosittaminen lentokoneen kanssa on monitoimihävittäjän tarjoajalla. Neuvotteluja ja tarjouskokonaisuuden hienosäätöä tehdään noin kesään 2020 asti, minkä jälkeen HX-lentokonetarjoajat antavat viimeisen tarjouksen hankintakokonaisuudesta. Tällöin on tiedossa jokainen kokonaisuuden osana hankittava järjestelmä, laite, mukana siirtyvä informaatio, tarjoajan tuottamat huolto- ja koulutusratkaisut sekä sopimuskokonaisuuden rakenne. Huoltovarmuus Päätöksentekomallin toisella tasolla, huoltovarmuuden päätösalueella, varmistetaan, että puolustusvoimien on mahdollista toteuttaa poikkeusolojen tehtävätarpeiden edellyttämät ilmaoperaatiot myös silloin, kun yhteydenpito pääkäyttäjään tai huoltokuljetukset Suomeen ovat estyneet. Tavoitteena on neuvotella ylläpito- ja koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa poikkeusolojen toiminnan ja on kuitenkin normaalioloissa mahdollisimman kustannustehokas, ilmavoimien laatujärjestelmän vaatimukset täyttävä kokonaisuus. Suvereniteettinäkökulmasta kriittisten järjestelmien ylläpitokyvyn on oltava Suomessa. Tämä edellyttää hyvää teknologista osaamista, järjestelmien elinjakson hallintaa eli kotimaista suunnitteluorganisaatiota sekä Suomessa saatavilla olevaa integraatio- huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskykyä kaikissa oloissa. Toisella tasolla tulee ensimmäisen kerran vas- 19

20 taan kustannusten optimointi. Jos HX-kandidaatti kykenee tuottamaan muita halvemmalla puolustusvoimien edellyttämän ylläpito- ja koulutusjärjestelmän, on sen mahdollista kohdentaa resursseja joko sotilaallisen suorituskyvyn kasvattamiseen tai ylläpitokustannusten laskemiseen. Suorituskyvyn kasvattamisen näkökulmasta tämä mahdollistaa esimerkiksi lisäsatsauksen monitoimihävittäjän aseiden, sensorien ja häirintäjärjestelmien laatuun ja määrään. Ylläpitokustannusten osalta taas tarjoaja voi vaikkapa päättää lisätä varaosien ja vaihtolaitteiden määrää kokonaispaketissaan. Elinkaarikustannukset Kolmannen tason päätösalueen muodostavat elinkaarikustannukset. Tällä tasolla arvioidaan HX-kokonaisratkaisun kustannusten muodostumista. Tehtävänanto on selkeä: hankintaan osoitettavalla rahamäärällä, suunnitteluperusteena olevalla 7 10 miljardia eurolla, on katettava lentokoneet, aseet, sensorit ja muut erityis- ja tukijärjestelmät, koulutuksen ja ylläpidon järjestelmät ohjekirjoineen sekä toiminnan käynnistämisen edellyttämä koulutus. Tämän jälkeen ei voida pyytää lisärahoitusta, vaan HX-kokonaisuuden 2060-luvulle ulottuvan palveluskäytön aikaiset käyttö- ja ylläpitokulut tulee voida kattaa normaalista puolustushallinnon vuotuisesta budjetista. Hankintakustannusten osalta arvioidaan edellisillä hankintaportaikon tasoilla eli HX-järjestelmän määrittely- ja huoltovarmuuspäätösalueilla saavutetun kokonaisratkaisun hintaa jokaisen HX-tarjoajan kanssa. Hankintahintaan vaikuttavat merkittävästi ylläpitojärjestelmä ja erityisesti aseiden, sensoreiden ja erityisjärjestelmien määrä ja laatu. Lopullisessa arvioinnissa HX-kandidaatti ei voi edetä seuraavalle tasolle ennen kuin se täyttää kustannuksille asetetut vaatimukset. Elinkaarikustannusten arvioinnin vertailuarvona ovat Hornet-järjestelmän vuotuiset ylläpitokustannukset ja elinkaaren aikana kaluston kehittämiseen käytetyt resurssit. Ilmavoimien ja Logistiikkalaitoksen Ilmajärjestelmäosaston henkilöstömäärä, lentotoiminnan ja siihen liittyvien johtamisjärjestelmien sekä muun joukkotuotannon (asevelvollisten koulutus) toimintamenot, kiinteistöjen vuokrat ja muut välilliset kustannukset ovat tiedossa. Vertailuun kuuluvat myös puolustusvoimien strategisilta kumppaneilta ostetut palvelut ja esimerkiksi Suomen lentoasemaverkkoa ylläpitävän Finavian ja lennonvarmistuspalvelut tuottavan ANS Finlandin puolustusvoimien lentotoiminnasta perimät liikennöintimaksut. Arvioinnissa huomioidaan myös puolustusmateriaalin yleistä kustannustasoa nopeammin kohonnut hinta. Ylläpitoratkaisun tärkein vertailuarvo on laskentamallissamme monitoimihävittäjäkaluston vuotuisen ylläpidon hinta, joka usein yksinkertaistetusti esitetään euromääräisenä kuluna lentotuntia kohden. Vertailu on mahdollista suhteessa Hornetin vuotuisiin kustannuksiin, jotka on voitu dokumentoida ja todentaa tarkasti muun muassa HX-hankkeen laskennassa käytettävällä ohjelmistolla. Muut elinkaarimallissa esitetyt kustannukset arvioidaan Ilmavoimien esikunnassa Life Cycle Cost (LCC) -laskentamallilla perustuen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tuottamaan kustannustietoon. Arviointi tehdään hyödyntäen puolustusvoimissa käytössä olevaa tietomallia, johon on eritelty HX-järjestelmällä sille asetettuja tehtäviä hoitavien joukkojen toimintatapa, organisoituminen, koulutus- ja harjoitusjärjestelmä, materiaalihankinnat, toiminnan edellyttämät henkilöstö, johtajuus ja johtajakoulutus, tukeutuminen ja toimitilat sekä yhteistoimintakyky ja informaatio. Ylläpito- ja kehityskustannusten minimoimiseksi HX-hankinnassa ja sen elinkaaren aikaisessa kehittämisessä tavoitellaan mahdollisimman korkeaa toiminnallista ja teknistä yhteneväisyyttä monitoimihävittäjän pääkäyttäjän tai pääkäyttäjien kanssa. Pääkäyttäjä on usein järjestelmän kehittäjävaltio tai valtioiden yhteenliittymä asevoimineen. Suorituskyvyn kehittämiseksi kehittäjä- ja käyt- 20 Pilven Veikko 2/2018

21 täjävaltioiden ja lentokonevalmistajien piiriin on yleensä perustettu operatiivisia ja tulevaisuuden kykyihin perehtyviä käyttäjäryhmiä. Operatiivinen käyttäjäryhmä keskittyy yleensä tarkastelemaan, miten monitoimihävittäjän suorituskykyä voitaisiin parantaa nopeasti. Tulevaisuuden kehitysryhmä taas miettii, mitä parannuksia tarvitaan tulevaisuudessa. Molemmat ryhmät asettavat vaatimuksia ja kehitysbudjetista riippuen nämä joko huomioidaan tai jätetään huomioimatta kehitysohjelmissa. Jokaisella HX-kandidaatilla on oma kehittämisohjelmansa, ja tarjoajat pyrkivät pitämään kaluston taistelukykyisenä myös tulevaisuudessa. HXhankkeen tehtävänä on selvittää kandidaattien kehittämisohjelmien luonne, hinta ja uskottavuus. Samalla puolustusvoimien strategisen suunnittelun osana analysoidaan sitä, mikä on ilmavoimien ja HX-kokonaisuuden osuus puolustusjärjestelmän kehittämisen kokonaisresursseista tulevina vuosikymmeninä. Teollinen yhteistyö Päätöksentekomallin neljännellä tasolla, teollisen yhteistyön päätösalueella, arvioidaan HX-tarjoajien ja kotimaisen teollisuuden välisen yhteistyön toteutumista. Puolustusministeri Jussi Niinistö on asettanut HX-hankkeen teollisen yhteistyön (IP, Industrial Participation) minimivaatimukseksi 30 prosenttia toteutuneesta kokonaishankinnan arvosta. Puolustusministeriö vastaa teollisen yhteistyön arvioinnista ja kotimaisen teollisuuden verkostoitumisesta HX-tarjoajien kanssa. Teollisen yhteistyön ensisijaisena tavoitteena on turvata koti- ja ulkomaisen puolustusteollisuuden sotilaallinen huoltovarmuus ja varmistaa kriittisen teknologian saatavuus kaikissa olosuhteissa. Toissijaisena tavoitteena on varmistaa suomalaisen teknologian ja huippuosaamisen kehittäminen ja ylläpito myös tulevaisuudessa. HX-hanke osallistuu teollisen yhteistyön rakentamiseen suunnittelemalla ja neuvottelemalla jokaiselle ehdokkaalle Suomen olosuhteisiin soveltuva ylläpito-, tuki- ja koulutusratkaisu, jossa osa järjestelyyn sisältyvistä huoltokyvyistä, tarvittavasta tiedosta tai koulutuksesta on todennäköisesti tarkoituksenmukaista hankkia suoran teollisen yhteistyön osana. Epäsuoralla teollisella yhteistyöllä voidaan luoda kyvykkyyksiä puolustushallinnolle, tutkimus- ja tiedeyhteisöille sekä yliopistoille ja korkeakouluille. Tämän yhteistyön arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten osaaminen tai teknologia liittyy Suomen puolustuksen kannalta kriittisiin suorituskykyihin sekä niiden turvaamiseen tarvittavan teknologisen ja teollisen perustan turvaamiseen. Sotilaallinen suorituskyky Päätöksentekomallin viidennellä tasolla arvioidaan HX-kandidaattien sotilaallinen suorituskyky. Tämä on ainoa alue, jolla HX-kandidaatit pisteytetään ja asetetaan paremmuusjärjestykseen. HX:n sotilaallisen suorituskyvyn vaatimukset on asetettu osana puolustusvoimien strategista suunnitteluprosessia. Tavoitteena on ollut ennakoida kattavasti 2030-luvun puolustusjärjestelmän toimintaympäristön monitoimihävittäjälle asettamat vaatimukset. Sotilaalliseen suorituskykyyn liittyvät vaatimukset on asetettu HX-tarjouspyynnössä kolmelle eri tasolle. HX-tarjoajien odotetaan vastaavan tarjouspyyntöön kokonaisratkaisulla, joka vastaa operatiivisiin vaatimuksiin, tuottaa tehtävissä tarvittavat kyvykkyydet ja täyttää järjestelmävaatimusten mukaiset reunaehdot. Ylimmällä tasolla kuvataan HX-järjestelmälle asetetut elinkaari- ja operatiiviset suorituskykyvaatimukset osana puolustusjärjestelmää. HX-tarjouspyynnössä on asetettu kuusi ylätason suorituskykyvaatimusta, joiden perusteella arvioidaan kandidaattien suorituskyky. 21

22 HX-järjestelmälle on asetettu suorituskykyvaatimuksia viidellä tehtäväalueella. Uuden monitoimihävittäjän on kyettävä ilmapuolustustehtävissä edellytettävään vastailmatoimintaan, ilmasta maahan -asevaikutusta edellyttävään vastamaatoimintaan, ilmasta merelle - vastameritoimintaan tiedustelu-, valvonta ja maalittamistehtäviin sekä kaukovaikuttamiseen. HX-lentokaluston on voitava myös toteuttaa ilmavoimien hajautettuun tukikohtaryhmitykseen perustuvaa taistelutapaa. Suorituskykyvaatimukset jakautuvat viiteen tehtäväalueeseen, joihin liittyviä operaatioita HX-järjestelmän on kyettävä suorittamaan. Tehtäväalueet ovat vastailmatoiminta (ilmapuolustus) vastamaatoiminta (ilmasta maahan) vastameritoiminta (ilmasta merelle) tiedustelu-valvonta ja maalittaminen sekä kaukovaikuttaminen. Viidestä tehtäväalueista kriittisin ja siten suurimman painoarvon omaava tehtävätyyppi on vastailmatoiminta. Vastailmatoiminnassa arvioidaan ehdokkaan kyky pärjätä sekä hävittäjien että ilmatorjunnan kanssa käytävissä taisteluissa. Tämä on kriittinen suorituskyky, HX-monitoimihävittäjä, voi joutua ilmataisteluun tai ilmatorjunta voi hyökätä sitä vastaan muiden tehtävien ohessa. Tukeutumisella on myös merkittävä rooli arvioinnissa, vaikka sillä ei ole itsenäistä painoarvoa. Tukeutumisen joustavuus ja suorituskyky vaikuttaa operatiivisella tasolla jokaisen tehtävätyypin tuloksellisuuteen. HX-järjestelmälle on asetettu vaatimuksia myös lentokaluston tukeutumisjärjestelmän osalta. HX:n on kyettävä ilmavoimien taistelutavan toteuttamiseen eli hajautettuun toimintaan eritasoisesti varustelluista lentotukikohdista ja työkentiltä vastustajan kauaskantoisen tulen vaikutuspiirissä. Seitsemäntenä kriteerinä HX:lle on asetettu elinkaarivaatimus, jonka mukaan uuden monitoimihävittäjän tulee olla käytössä vähintään 30 vuoden ajan. Operatiiviset vaatimukset arvioidaan tarjouspyyntöä varten laadituissa, erilaisia sotilaallisia kriisitilanteita ja monitoimihävittäjälle asetettavia tehtäviä kuvaavissa skenaarioissa. Vastauksissaan HX-kandidaatit pyrkivät tarjouspyynnön vastauksissa tavoiteltavaan loppuasetelmaan tuottamalla haluttuja vaikutuksia valitsemillaan ratkaisuilla. Sotilaallisten suorituskykyvaatimusten toisella tasolla on asetettu sellaisia vaatimuksia, joita arvioidaan tarvittavan 2030-luvun ilmaoperaatioissa. Näitä kyvykkyysvaatimuksia on asetettu 22 Pilven Veikko 2/2018

23 tarjouspyynnössä noin 200 kappaletta. Kolmannella tasolla kuvataan HX:n järjestelmävaatimukset puolustusvoimissa käytössä olevan tietomallin mukaisesti. Järjestelmävaatimukset, joita sotilaallisen suorituskyvyn osalta on yhteensä noin 200 kappaletta, liittyvät HXratkaisulle asetettuihin rajoituksiin ja reunaehtoihin, joilla pyritään varmistamaan, että järjestelmä pystytään integroimaan osaksi Suomen puolustusjärjestelmää. Samalla tavoitteena on kerätä päätöksenteon kannalta riittävästi tietoa HX-kandidaattien järjestelmien toiminnasta. Kyvykkyys- ja järjestelmävaatimuksille on esitetty ainoastaan muutama kriittinen minimiarvo tai reunaehto, jotka HX-kandidaattien tulee saavuttaa. Muutoin asetettujen vaatimusten tavoitteena on ohjata ehdokkaita tarjouspyynnön laadinnassa ja tukea HX-hanketta parhaiten Suomen puolustusjärjestelmän tarpeita palvelevan kokonaispaketin rakentamisessa. Sotilaallisen suorituskyvyn arviointi HX-kandidaattien sotilaallisen suorituskyvyn arviointi perustuu tarjouspyynnössä asetettuihin vaatimuksiin. Lopullinen ehdokkaiden välinen arviointi tehdään kahdella osa-alueella, operatiivisten suorituskykyvaatimusten (Vaikuttavuus ja soveltuvuus -osa-alue) sekä Tulevaisuuden kehityspotentiaalin osa-alueiden perusteella. Puolustusvoimat antaa sotilaallisen suorituskyvyn osalta valintasuosituksen perustuen osa-alueista tuotettuihin laadullisiin ja määrällisiin arvioihin. Vaikuttavuus ja soveltuvuus -osa-alue kuvaa sitä, kuinka hyvin HX-kandidaatti suoriutuu asetetuista tehtävistä Suomen toimintaympäristössä. Se arvottaa operatiivisten vaatimusten täyttymistä kyvykkyys- ja järjestelmäarvioiden kautta. Tarjottuja HX-ratkaisuvaihtoehtoja tarkastellaan operatiivisia vaatimuksia mittaavien skenaarioiden tehtäväpoluissa. Arvioinnissa mitataan suoriutumista asetetuissa tehtävissä ja niiden osavaiheissa yksittäisen vaatimuksen täyttymisen tosittamisen sijaan. "HX-ehdokkaiden sotilaallisen suorituskyvyn päätösalueen arvioinnissa otetaan huomioon konekandidaattien vaikuttavuus ja soveltuvuus Suomen toimintaympäristössä toteutettaviin tehtäviin ja niiden osavaiheisiin. Lisäksi arvioidaan ehdokkaiden tulevaisuuden kehityspotentiaali..." Kehityspotentiaali-aluetta käytetään herkkyysanalyysityökaluna lopullisen kokonaisarvion laatimisessa. Sen avulla tarkastellaan, muuttuuko Vaikuttavuus ja soveltuvuus -arvioinnin perusteella selville saatu HX-kandidaattien välinen paremmuusjärjestys, kun niiden kehityssuunnitelmissa saatava suorituskykylisä otetaan huomioon. Vaikuttavuuden ja soveltuvuuden arviointi Vaikuttavuuden ja soveltuvuuden arviointi suoritetaan kolmessa vaiheessa yksityiskohdista kokonaisuuksiin edeten. Ensimmäisenä tehdään järjestelmäarvio, seuraavana kyvykkyysarvio ja kolmantena operatiivinen arvio. Suorituskyvyn todentamismenetelminä käytetään muun muassa ehdokkaiden tarjouspyyntöön antamien vastausten vertaamista ja annetun tiedon luokittelua, mallintamista ja simulointia, simulaattorilentoja sekä lentotestejä. Vaikuttamisen arviointi Järjestelmäarviossa tarkastellaan HX-ratkaisuvaihtoehdon järjestelmien toimintaa sekä todennetaan kriittisten järjestelmävaatimusten täyttyminen. Tavoitteena on ymmärtää kunkin HX-ehdokkaan järjestelmä- ja systeemiratkaisua. Järjestelmäarvion pohjana ovat tarjouspyynnön vastaukset. Puutteelliset tai ristiriitai- 23

24 "HX-kandidaattien vaikuttavuuden ja soveltuvuuden arviointi suoritetaan kolmessa vaiheessa yksityiskohdista kokonaisuuksiin edeten. Ensimmäisenä tehdään järjestelmäarvio, toisena kyvykkyysarvio ja kolmantena operatiivinen arvio. Tavoitteena on selvittää HX-ehdokkaiden järjestelmien suorituskyky ja konekandidaattien operointiedellytykset sekä testata kokonaisuuden toimivuutta Suomen olosuhteita kuvaavissa normaali- ja poikkeusolojen sotapeliskenaarioissa" set järjestelmätiedot huomioidaan kasvaneena riskinä myöhäisemmissä arviointivaiheissa, ja epävarmoissa tapauksissa käytetään alinta luotettavaa arvioita järjestelmän suorituskyvystä. Järjestelmäarvio tuottaa kuvauksia järjestelmän toiminnasta ja järjestelmien ominaisuuksia kuvaavia mitta-arvoja. Toisen vaiheen kyvykkyysarvion pohjana ovat tositetut tarjouspyyntöön HX-ehdokkailta saadut vastaukset ja järjestelmäarviot kyvykkyysvaatimusten täyttämisestä. Tavoitteena on ymmärtää ehdokkaiden hyödyntämien erilaisten kyvykkyyksien merkitystä tehtäväpolkujen eri vaiheissa. Arviointi tuottaa taisteluiden tehtäväpolkuihin liittyviä menestyksen mittaarvoja, joita ovat esimerkiksi tuhoamiskyky ja selviytymiskyky. Kolmantena vaiheena arvioidaan ensin operatiivisen tason HX-ratkaisuvaihtoehdon kyky saavuttaa halutut vaikutukset tarjouspyynnön skenaarioihin liittyvissä käyttötapauksissa. Menestyksen mitta-arvona on operatiivisten vaatimusten täyttyminen ja parhaan kokonaissuorituskyvyn löytyminen, jonka tarkenteena ovat esimerkiksi tuotetut vaikutukset, käytetyt resurssit ja selviytymiskyky, joustavuus, kyky tilanneymmärryksen jakamiseen ja läsnäolo. Soveltuvuuden arviointi HX-ratkaisuvaihtoehdon tukeutumiskonseptin soveltuvuutta ja joustavuutta arvioidaan tarkoitusta varten luodun skenaarion mukaisessa hajautetussa toiminnassa. Operatiivisen tason soveltuvuuden mitta-arvoja ovat esimerkiksi kyky lentosuoritusten tuottamiseen eri olosuhteissa, tehtäväkelpoisuus, siirrettävyys, lentoonlähtöön ja laskeutumiseen liittyvät suoritusarvot sekä tehtävänvalmistelu, -purku ja -raportointi. Operatiivinen sotapeli vaikuttavuuden ja soveltuvuuden arvioinnissa Kun tehtäväalueiden ja tukeutumisen skenaariot on todennettu, siirrytään arvioimaan HX-kandidaattien varsinaista operatiivista suorituskykyä Suomen operaatioympäristössä. Tämä arvioidaan siten, että tarjouspyynnöissä kuvattujen normaali- ja poikkeusolojen skenaarioiden tilanteita pidetään yllä operatiivista toimintaa simuloivassa sotapelissä pitkäkestoisesti. Tavoitteena on arvioida HX-tarjoajien esittämien kokonaisratkaisujen kykyä suoriutua skenaarioissa useita lentokierroksia kestävän tapahtumaketjun ajan. HX-ratkaisuvaihtoehdon kyvykkyys suoriutua sotapelin eri vaiheissa kohdattavista haasteista perustuu aikaisemmissa vaiheissa saatuun informaation sen suorituskyvystä erilaisia uhkia vastaan. Esimerkiksi lento-osastojen kääntöaika eli lentosuoritusten väliseen polttoaine- ja asehuoltoon kuluva aika ja sen vaikutus operaatiotempoon perustuu tukeutumiskonseptin arvioinnista saatuun tietoon. Kyvykkyys selviytyä ilmataisteluissa puolestaan perustuu menestymiseen vastailmatoiminnassa aikaisemmissa vaiheissa. Pelkistetysti voidaan sanoa, että vaikka HXehdokas olisi kuinka hyvä ilmassa, mutta sen operaatiotempo jää alhaiseksi eikä se pääse taisteluihin, jää taisteluarvo alhaiseksi. Sama pätee tietysti myös, jos operaatiotempo on kor- 24 Pilven Veikko 2/2018

25 HX-hävittäjähanke kea, mutta kyky toimia ilmassa alhainen. Operatiivisen tason arvioinnissa kiinnitetään vaatimusten toteutumisen lisäksi huomiota passiiviseen suojaan, taktiseen ja operatiiviseen joustavuuteen sekä siirrettävyyteen ja kykyyn eri tehtävien samanaikaiseen hoitamiseen eli niin sanottuun Swing Role -toimintaan. Kehityspotentiaalin arviointi Kehityspotentiaalin arviointi tuottaa laadullisen ja määrällisen arvion HX-ratkaisuvaihtoehdon säilymisestä taistelukykyisenä 2050-luvun loppuun sekä arvion mahdollisista suhteellisista muutoksista HX- ratkaisuvaihtoehtojen välillä verrattuna suorituskykyarvioinnin tuloksiin. Kehityspotentiaalin pääkriteerit ovat uskottavuus sekä vaikuttavuus- ja soveltuvuusennuste. Uskottavuuden arviointi tuottaa kuvauksen HX-kandidaatin kehityspolun uskottavuudesta. Uskottavuuden alakriteerejä ovat valmistajan aiemmat näytöt, kaluston käyttäjäkuntaan ja lukumäärän liittyvät tekijät, tunnistettu kehityspolku sekä valmistajan teknologiset valmiudet kehitysohjelman toteuttamiseen. Arviointi tuottaa kehityspolun uskottavuutta kuvaavia mitta-arvoja. Niitä ovat esimerkiksi lentokoneiden tuotantoaikataulu ja -määrät, valmistajan suoriutuminen aiemmissa kalustohankkeissaan, päivityksiin liittyvät kriittiset teknologiat ja niiden teknologinen kypsyys sekä Suomen vaikutusmahdollisuudet tulevien kalustopäivitysten sisältöön. Vaikuttavuus- ja soveltuvuusennuste -kriteeri "HX-ratkaisuvaihtoehtojen suorituskykyarvioinnissa pohditaan paitsi monitoimihävittäjäkandidaattien operatiivisen suorituskyvyn lisäksi myös hävittäjäratkaisun kehitys- ja ylläpitopotentiaalia kolmenkymmenen käyttövuoden aikana" arvioi suunniteltujen HX-järjestelmäpäivitysten merkitystä tulevaisuuden toimintaympäristössä. Tarkastelun kohteena on järjestelmäpäivitysten tuoma suhteellinen suorituskykylisä toimintaympäristön muutokseen verrattuna. Järjestelmätason arviointi tuottaa järjestelmien päivitettävyyttä ja kasvupotentiaalia kuvaavia mitta-arvoja. Esimerkiksi arvioita lentorankaan ja voimanlaitteisiin liittyvistä rajoituksista ja mahdollisuuksista, avioniikan ja sensoreiden päivityksistä sekä ulkoisten kuormien integroinnista. Järjestelmätason kuvauksia käytetään lähtötietoina alakriteereiden arvojen määrittämisessä sekä tulevaisuuden suorituskyvyn vahvuuksien ja heikkouksien arvioinnissa. -> HX-hävittäjähanke 25

26 Pilvenveikot Ilmavoimien juhlavuonna Perinteitä vaalien, juhlaa, haikeita hetkiä Ilmavoimat 100 lentonäytöksessä Gloster Gauntlet GT-400:n edessä Pilvenveikot Mauri Maunula, Olli Kivioja, puolustusministeri Jussi Niinistö, Nils Hackzell sekä ilmavoimien komentaja Sampo Eskelinen Pilvenveikkojen vuosi 2018 on sisältänyt arkea ja juhlaa, mutta myös haikeita hetkiä. Puheenjohtajan tehtävässä tapahtui alkuvuodesta viestikapulan vaihto, kun Markku Määttänen luovutti vetovastuun Janne Paunille. Samalla uutena sihteerinä aloitti Seppo Lehvilä. Vuoden teemana on ollut Suomi100 -aihetta seuraten Ilmavoimat 100, tuettuna puolustusvoimain komentajalla, sillä kenraali Jarmo Lindberg oli esitelmöimässä tammikuun kuukausitapaamisessa. Ilmavoimien komentaja päästettiin esiintymisvuoroon toukokuussa. Kenraalimajuri Sampo Eskelinen toi mukanaan 10 ilmavoimien kadettia, joilla oli mahdollisuus keskustella sotalentäjien kanssa jatkosodasta ja myös myöhemmistä ajoista ilmavoimissa. Vanhat pilvenveikot oli kutsuttu ilmavoimien 100-vuotispäivän juhlatilaisuuksiin Helsingissä 6.3. Hienoon tapahtumaan Säätytalolla ja Pörssin tiloissa osallistui kymmenkunta veteraania. Ilmavoimien 100-vuotislentonäytökseen osallistui eri retkikunnissa suuri joukko perinnelentueen jäseniä. Erikoisvieraiksi lentonäytökseen olivat päässeet Mauri Maukka Maunula, Olli Kivioja ja Nils Nisse Hackzell. Puolustusministeri Jussi Niinistö tapasi lentäjäveteraaneja ja tapahtumassa mukana olleet lentokonevalmistajat osoittivat huomaavaisuutta tarjoamalla erityisesittelyn uuden sukupolven lentokalustosta. Syyskauden ohjelmaan kuuluu liikenneilmailun tekniikkaa, pitkään valmisteltu vierailu Kar- 26 Pilven Veikko 2/2018

27 Maukka Super Hornetin ohjaamossa. Pientä muutosta vanhojen työkalujen, Moranen ja Messerschmittiin sekä DC-8:n jälkeen. Pilvenveikkojen emerituspuheenjohtaja Olli Kivioja sai koulutuksen Blenheim-ohjaajaksi. Nyt ollaan Super Hornetin aseupseerin penkillä. jalan lennostossa, ajankohtaista turvallisuuspolitiikkaa sekä lopuksi perinteinen joululounas. Vuosi 2018 on pitänyt sisällään myös paljon haikeutta. Varjolaivueeseen on siirtynyt iso joukko sotalentäjiä ja perinnelentuekin on kokenut menetyksiä. Hellekesä korjasi satoa, Kantalentueen Clas-Eric Forss lähti viimeiselle lennolle ja juuri kun Mersuässä Kosti Keski-Nummea oltiin siunaamassa, saatiin tieto Pilvenveikkojen pitkäaikaisen puheenjohtajan Olli Kiviojan nukkumisesta pois. Olli oli loppuun asti täydessä toimessa, yhdyslinkkinä veteraanipolven ja nuorempien välillä. Ennen ohjaajakoulutuksen alkamista Uhtuan suunnalla konekiväärimiehenä sotinut Olli oli Pilvenveikkojen toiminnan ohella aktiivisesti mukana muussakin veteraanityössä. Jokakeväinen hiihtoreissu Käsivarren maisemiin kaatuneiden muistopäivän yhteydessä toteutui tänäkin vuonna. Pilvenveikot jää kaipaamaan niin Ollia kuin muitakin varjolaivueeseen siirtyneitä. Menetyksistä huolimatta työtä jatketaan ja perinnelentue etsii uusia tapoja ja mahdollisuuksia suomalaisten lentäjien perinnetyön jatkamisessa. Teksti ja kuvat: Janne Pauni Ossi Sivén esittelee F-35:sta perinnelentueen Rauno Meriölle. Tehovipu eteen ja ilmaan, Rauskille on tulossa torjuntatehtävä etusektorista. Jyrki Laukkanen keskustelee pilvenveikkojen kanssa. Maukka Maunula lensi tällä samalla koneyksilöllä keväällä

28 Ilmavoimien Kiltaliitto Satavuotiaalla Ilmavoimilla menee lujaa. Kun Ilmavoimien sivuilla piipahtaa, on helppo todeta toiminnan aktiivisuus; Härkä 18-harjoitus aiheuttaa poikkeusjärjestelyjä Rovaniemellä, Karjalan Lennostossa Vilkku 18 -lentotoimintaharjoitus, kaksi Hornet-hävittäjää Ramstain Alloy koulutustapahtumassa, Red Flag ilmaoperaatioharjoitus täyteen vauhtiin Alaskassa, vain muutaman mainitakseni. Kauas on onneksi eletty niistä kylmän sodan ajoista, jolloin oli poliittisesti mahdotonta osallistua kansainvälisiin harjoituksiin, nyt se on arkipäivää ja Suomi on hyvä ja haluttu harjoitusvastustaja, kansainvälistä huippua. Tämän mahdollisti 1900-luvun lopun poliittiset murrokset ja Hornetin hankinta. Red Flag harjoitus on uusi aluevaltaus, Suomi on siellä nyt ensimmäistä kertaa mukana. Se on maailman tunnetuin hävittäjälentäjien suurharjoitus. Harjoituksen juuret juontavat Vietnamin sotaan. Korean sodassa ( ) amerikkalaisten F-86 Sabren pudotussuhde oli 10:1 Mig- 15 koneeseen nähden, mutta Vietnamissa kymmenkunta vuotta myöhemmin yhtä amerikkalaista konetta kohden pystyttiin tiputtamaan vain kaksi Pohjois-Vietnamin Migiä. Silloin Yhdysvaltojen ilmavoimat päätti selvittää juurta jaksain odottamattoman huonon menestyksen syyt. Amerikkalaiset analysoivat kaikki ilmataistelut ja lopputulemana oli, että amerikkalaisten taktiikka oli yksinkertaisesti huono ja lentäjät eivät osanneet ilmataistella. Eivät olleet juurikaan harjoitelleet hävittäjien vastaisia yhteydenottoja. Olivat kouluttaneet lentäjiä torjumaan strategisia pommituslaivueita, nyt homma muuttui ja perustettiin Red Flag. Se aloitti toimintansa vuonna Harjoituksista tehtiin mahdollisimman paljon oikeaa sotaa muistuttavia ja realistisia. Alusta alkaen harjoitukselle ovat olleet ominaista viholliskoneita esittävät aggressor-hävittäjät, jotka käyttävät mahdollisen vastapuolen taktiikoita ja menetelmiä. Jopa koneiden värityksissä on matkittu esimerkiksi venäläisiä hävittäjiä. Tänä päivänä Aggressoryksikkö käyttää F-15 Eagle ja F-16 Fighting Falcon hävittäjiä. Se on merkittävä harjoitus ja sieltä löytyy sellaisia elementtejä ja suorituskykyä, joita Euroopassa ei vain ole. Siellä on simulointeja, harjoitusalueita, häirintäkoneita, kuljetuskoneita ja tankkereita. On hienoa, että Ilmavoimamme on sielläkin mukana. Myös Ilmavoimien killoilla menee hyvin. Ilmavoimat 100 -vuotta juhlavuosi on monine tilaisuuksineen takana ja on aika katsoa eteenpäin. Pilven Veikkoon on tullut killoilta enemmän materiaalia kuin koskaan. Kiitos siitä kaikille killoille! Maanpuolustuskiltojen liiton valtakunnallinen maanpuolustusjuhla oli tänä vuonna Jyväskylässä sunnuntaina 18. päivä marraskuuta. Maanpuolustusmessun Taulumäen kirkossa toimitti kenttäpiispa Pekka Särkiö, jonka jälkeen oli seppeleenlasku Jyväskylän Vanhan hautausmaan sankarihaudoille. Pääjuhla oli Jyväskylän yliopiston juhlasalissa ja juhlapuhujana oli Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen. Mutta nyt alkaa olla rauhoittumisen aika ja valmistautuminen vuoden suurimpaan juhlaan. Adventtikirkon hoosianna on aina pakko saada kuulla ja sitten onkin kohta jo kirkkovuoden päätapahtuma, Joulujuhla. Se on hiljentymisen, perheen ja ystävyyden juhla, Vapahtajamme syntymäjuhla. Siihen kulminoituu kirkollinen vuosi, työt on tehty ja on rauhan aika. Maa on hiljentynyt ja taustalla kuuluu Jouluyö, juhlayö.. Juha Suonperä puheenjohtaja 28 Pilven Veikko 2/2018

29 Ilmasotakoulun kilta Poimintoja killan kuluvan vuoden toiminnasta Killan selvästi suurin ponnistus on ollut Ilmavoimat 100 vuotta -juhlavuoden erilaiset tapahtumat ja osallistumiset niihin. Kilta on mukana Ilmavoimien lentonäytöksen ohjausryhmässä edustaen kaikkia Ilmavoimien kiltaliiton jäsenyhdistyksiä. Tapahtuman järjestelyvastuu oli Suomen Ilmailuliitolla. Yrityksistä huolimatta vastauksia ja/tai tietoa tapahtumaan liittyen ei millään meinannut saada. Tämä heijastui ainakin Ilmasotakoulun kil- lan vapaaehtoistoimintaan merkittävästi. Kaikista viiveistä ja tiedon hitaasta kulusta huolimatta itse lentonäytös oli erittäin onnistunut. 100-vuotisjuhliin liittyen kilta valmisti 40 ja 1000 palan palapelejä sekä Kari Vertasen mainioihin maalauksiin Ilmavoimien käytössä olevista koneista perustuvat peli-/muistipelikortit, joita voi tilata Ilmasotakoulun killalta. Ilmasotakoulun Killan uudet myyntiartikkelit teemalla Ilmavoimat 100 vuotta 1000 palan palapeli 25: /kpl 40 palan palapelit Kuvavaihtoehdot: 12: /kpl Bristol Blenheim Mk.IV Kuva Pertti Juutilainen Airbus C295M Kuva Ville Tuokko Ilmavoimat 100 vuotta PELI- JA MUISTIKORTIT Ilmavoimien lentokalustoa vuosien varrelta: maalaukset Kari Vertanen, kuvat Jyrki Laukkanen. 10:- /pakka Boeing F/A-18C Hornet Kuva Henry Sivusuo BAE Systems Hawk Mk.51 Kuva Henry Sivusuo ILMASOTAKOULUN KILTA Tilaukset: Jarmo Alanko, jarmo.alanko (ät) gmail.com. Postituskulut lähetyksen koosta riippuen 5 10 yksittäin ostettuna. Hinnat alv 0 %. 29

30 Luonetjärven sotilaskotiyhdistyksen autohanke Kolmas merkittävä projekti, jossa kilta on ollut mukana lähinnä rahoituksen hankinnassa, on Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksen liikkuva sotilaskotiautohanke. Hankkeen tämänhetkinen tilanne on, että auto on hankittu ja toimitettu varustelijalle ja valmistuu sopimuksen mukaan viimeistään tammikuussa Hanke kaipaa vielä tukeanne. Lahjoitukset tulee osoittaa Luonetjärven sotilaskotiyhdistyksen keräystilille nro FI Tietokoneita Ilmasotakoulun varusmiestoimikunnalle ja mediavarusmiehelle Neljäs kuluvan vuoden tukiprojekti on ollut tietokoneiden lahjoitus Ilmasotakoulun varusmiestoimikunnalle sekä mediavarusmiehelle. Killan retki Uttiin Ryhmäkuva Mersun vitriinillä. Henkilöt vasemmalta oikealle: Kärkkäinen, Lauritsalo, Suutarinen, Hammaren, Kallio, Paukku, Pukkinen, Alanko, Laurio, Nyyssönen, Kuula, Ikonen. Kiltaretki toteutettiin Utin jääkärirykmenttiin Majuri Toivonen piti kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän rykmentin toiminnasta. Tutustuimme myös rykmentin perinnetilaan. Kalvosulkeisten ja Leijona Cateringissä nautitun maittavan luonaan jälkeen siirryimme helikopterihallille, jossa tutustuimme NH90 helikopteriin. Pääsimme myös käymään NH-90 simulaattorilla ja osa pääsi myös kokeilemaan simulaattoria, mikä osoittautui erittäin mieleenpainuvaksi kokemukseksi. Simulaattorin merkitys helikopteriohjaajien koulutuksessa niin turvallisuuden kuin taloudellisuuden näkökulmasta on merkittävä. Rykmentin vierailun jälkeen kävimme tutustumassa Utin ilmakiltaan ja killan upeaan näyttelytilaan. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Mersun vitriinillä. Luotettavana kuljettajana toimi jälleen kerran everstiluutnantti evp. Erkki Ikonen. Vuoden 2019 matkakohde on päättämättä, mutta olemme alustavasti suunnitelleet vierailu johonkin ulkomaiseen ilmailukohteeseen. Kiltatalo Kilta on jatkanut Kiltatalon vuokrausta ja on varautunut vuokraamaan sen myös tulevina vuosina kohonneista maksuista huolimatta. Jarmo Alanko ILMASK:n killan puheenjohtaja 30 Pilven Veikko 2/2018

31 Ilmavoimien lentotekniikka 100 vuotta Ilmasotakoulun kilta järjesti yhteistyössä Lentotekniikan killan ja Lentovarikon killan kanssa Ilmavoimien lentotekniikka 100 vuotta -juhlatilaisuuden Jyväskylän kaupungintalolla. Tilaisuutta ei olisi ollut mahdollisuutta järjestää ilman tukijoiden panosta - Jyväskylän kaupungin, Patrian, Instan ja Keski-Suomen liiton - josta suuri kiitos vielä kerran unohtamatta Ilmavoimien soittokunnan, Ilmasotakoulun ja kiltojen panosta. Tilaisuuden avauksessa insinöörieverstiluutnantti evp. Jarmo Alanko toivotti noin 100 kutsuvierasta tervetulleiksi tilaisuuteen. Hän korosti lentoteknisen osaamisen merkitystä huoltovarmuutemme ja itsenäisen toimintakyvyn kannalta ja ettei sitä menetetä tulevaisuudessa kapeakatseisten ja lyhytjänteisten päätösten seurauksena. Tervetulotoivotusten jälkeen saatiin kuulla mielenkiintoisia esityksiä lentotekniikasta. Lopuksi juhlabuffet ja seurustelua. Musiikista vastasi Ilmavoimien soittokunta musiikkimajuri Juha Ketolan johdolla. Insinööriprikaatikenraali Markku Ihantola käsitteli puheessaan lentotekniikan historiaa ja sen merkitystä Ilmavoimiimme.- 31

32 Insinööriprikaatikenraali Markku Ihantola keskittyi esityksessään lentotekniikan historiaan ja sen merkitykseen Ilmavoimiimme alkuajoista lähtien: Uuden puolustushaaran rohkeutta osoitti oman lentokonetehtaan perustaminen Suomenlinnaan jo vuonna Lentotekniikan todellisen suorituskyvyn todistaa jatkosodan konekannan ylläpito vaikeissa olosuhteissa. Uskomatonta suoritusta kuvaavat numerot: vuosina hankittuja konetyyppejä oli 32, koneita yhteensä 585, joista kotimaisia oli 202, ulkomailta hankittuja 383 ja näistä oli sotasaaliskoneita 24. Tyyppikirjavuuden lisäksi logistiikan haasteena oli hajautettu toiminta, olihan rakennettuja kenttiä käytössä Ilmavoimien rakennustoimiston mukaan 58. Lentotekniikan kykyä kuvaa korjattujen lentokoneiden määrä: tehtaalla korjattiin tuona aikana 1342 konetta ja 1198 lentomoottoria. Edellä esitetty kuvaa hyvin Ilmavoimiemme lentotekniikan ja oman lentokoneteollisuutemme merkitystä ja roolia kohtalon vuosina. Tähän edellä esitettyyn hajautettuun toimintaan ja teollisuuden merkittävään osuuteen perustuu Ilmavoimiemme toiminta vielä tänäänkin. Insinöörieverstiluutnantti Kim Juhala puolestaan käsitteli puolustusvoimauudistusta, lentokaluston ja järjestelmien kehittymistä, Ilmavoimien taistelutapaa, kansainvälisen toiminnan kehittymistä, HX-hanketta ja osaamisen varmistamista. Puolustusvoimauudistus keskittyi muiden muassa lentoteknisen henkilöstön yhdistämiseen yhteen organisaatioon lennostoissa, koulutuksen keskittämiseen Ilmasotakouluun ja puolustusvoimien järjestelmien elinjaksonhallinnan yhtenäistämiseen. Lentokaluston ja järjestelmien kehittyminen Lentokaluston ja järjestelmien kehittäminen ja modifiointi ovat jatkuneet tiiviinä suunnitelmien mukaisesti Hornet kaluston MLU1- ja MLU2-päivitysten loppuunsaattamisena. Kuvassa insinöörieverstiluutnantti evp. Jarmo Alanko ja oikealla nsinöörieverstiluutnantti Kim Juhala Hawk-kaluston osalta avioniikkamodifikaatio ja rakennepäivitykset ovat myös mittava osoitus kotimaisen lentokoneteollisuuden innovaatioista ja osaamisesta. Samanaikaisesti on otettu käyttöön uusi kuljetuskone- ja yhteyskonekalusto sekä pitkään käytössä olleen Vinkan korvaaminen lähivuosina käyttöön otettavalla Grob 115E -koneilla. Ilmavoimien taistelutapa Lentotekniikan henkilöstö on ollut kärkipäässä ja suunnannäyttäjänä kehittämässä tukikohtatoimintoja tehokkaammiksi. Tavoitteena on, että vasteaikamme on mahdollisimman lyhyt ja liikkuvuutemme hyvä. Kansainvälisen toiminnan kehittyminen Kansainvälinen yhteistyö on ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Hornet-kaluston 32 Pilven Veikko 2/2018

33 käyttöönoton myötä yhteistyö muiden maiden kanssa on tiivistynyt ja syventynyt. Kansainväliset harjoitukset ovat osa jokavuotista toimintaa ja kyky toimia kansainvälisten joukkojen kanssa Suomessa tai ulkomailla on erinomaisella tasolla. HX-hanke Hornetin seuraajan valinta perustuu viiteen päätösalueeseen: sotilaallinen suorituskyky, huoltovarmuus, teollinen yhteistyö, hankintaja elinkaarikustannukset sekä hankinnan turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset. Osaamisen merkitys Koko lentotekniikan 100 vuotisen historian ajan jatkuneen määrätietoisen ja tarvelähtöisen, ja korostan tarvelähtöisen, kehittämisen tuloksena Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen lentoteknisen tuen ratkaisu, joka on turvannut meille itsenäisen kyvyn ylläpitää ja kehittää sotilasilmailun suorituskykyä ulkoisesta tuesta riippumatta kustannustehokkaasti ja omien tarpeidemme mukaisesti, totesi Kim Juhala. Tilaisuuteen toivat tervehdyksensä myös Martti Wallin Patria Aviation, Henry Nieminen, Insta Group Oy, eversti Mikko Punnala, Ilmavoimat ja Jyväskylän kaupungin hallituksen varapuheenjohtaja Juha Suonperä. Ilmavoimien lentotekniikan entisiä ja nykyisiä ammattilaisia oli paikalla saapunut yli 100 henkeä. Lentotekniikka oli juhlan ansainnut. Teksti Jarmo Alanko Kuvat Ilmasotakoulun mediavarusmies näyttävä muisto kurssilta! Lentoreserviupseerikurssin käyneillä on mahdollisuus ostaa itselleen Ilmasotakoulun kurssilippalakki Kilta ryja -merkki Tilaukset: Lisätietoja ja tilaukset: Arto Kupiainen, mieluiten akuavia(ät)elisanet.fi. Puh

34 Ilmavoimien viestikilta ry Ilmavoimien juhlavuosi alkaa olla lopuillaan. Se on ollut kuitenkin täynnä erilaisia tapahtumia, joihin kilta sekä kiltalaiset myös ovat osallistuneet. Suurin ponnistus oli Suomenlinnan Ilmavalvontaaluekeskuksen eli IVAKin juhlalliset avajaiset, jota kunnioittivat läsnäolollaan sekä puolustusministeri Jussi Niinistö että Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen. He pitivät myös eriomaiset tervehdyspuheet juhlajoukolle montun edustalla. Erityisen mieleenpainuvan tervehdyksen esitti kiltamme jäsen Maire Rautakoski, joka kertoi omista lottakokemuksistaan IVAKissa sodan ajalta. Kiltamme osallistui myös omalla standilla Ilmavoimien 100-vuotislentonäytökseen Tikkakoskella, myyden siellä tarvikkeita ym. Myös uusien jäsenten hankinta oli yksi tavoite, mutta tulos ei ollut kummoinen. Nyt onkin perustettu toimikunta miettimään, kuinka saadaan uusia ja myös nuoria jäseniä kiltatoimintaan. Olemme tehneet alustavia suunnitelmia Lentovarikon killan kanssa, että järjestäisimme ensi vuonna yhteisen Lento Viestitekniikka ja johtamisjärjestelmä seminaarin. Molempien kiltojen yksi koti on nykyinen Logistiikkalaitoksen Ilmajärjestelmäosasto (entinen Ilmavoimien materiaalilaitos). Muuten tuleva vuosi lienee enemmän tavanomainen, kuitenkin suunnitelmissa on tehdä syksyllä 2019 kiltamatka mahdollisesti Prahan seudulle. Myös muiden Ilmavoimien kiltojen jäsenet ja avecit ovat tervetulleita matkoillemme. Harri Utti puheenjohtaja Henkilöt (vasemmalta oikealle) Maria Närhinen (Margaretha af Berghällin tytär), Harri Utti, Margaretha af Berghäll, insinöörimajuri Tapio Haapamäki ja Maire Rautakoski. Kuva Jukka Salila 34 Pilven Veikko 2/2018

35 Nauhan leikkauksessa Maire Rautakoskea avustavat Sampo Eskelinen ja Jussi Niinistö. Taustalla Harri Utti. Kuva Heikki Marttila. Suomenlinnan IVAKin avajaistilaisuus Vanhan sodanaikaisen Ilmavalvonta-aluekeskuksen (IVAK) tilan avajaiset pidettiin Suomenlinnan Susisaaressa kauniina ja lämpimänä kevätpäivänä Suomenlinnan hoitokunta ja Ilmavoimien Viestikilta olivat kutsuneet vieraat arvokkaaseen, yhdessä järjestämäänsä tilaisuuteen, jota kunnioittivat läsnäolollaan puolustusministeri Jussi Niinistö ja Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen. He esittivät tervehdyksensä IVAKin edustalla pidetyssä lyhyessä juhlahetkessä. Tilaisuudelle antoivat arvokkuutta läsnäolollaan IVAKissa aikanaan palvelleet lotat Maire Rautakoski ja Margaretha af Berghäll. Tervehdysten ja juhlallisen nauhan leikkauksen jälkeen ensimmäiset kutsuvieraat pääsivät tutustumaan IVAKin sisätiloihin. IVAKin luota siirryttiin kahvitilaisuuteen Myllysaliin, jonne oli kokoontunut kaikkiaan runsaat 60 vierasta. Juhlapuheen piti Martti Lehto aiheesta Aisti-ilmavalvonnasta kybertoimintaym- päristöön. Lopuksi Maire Rautakoski, joka 15- vuotiaana pikkulottana sai komennuksen ensin ilmavalvontaan ja sitten Suomenlinnan IVAKiin tekemään äärimmäisen tärkeää työtä isänmaan puolustamiseksi, piti vaikuttavan puheen. Maire lausui puheessaan näin: Hyvät ystävät. Voitte arvata, kuinka hyvältä nyt tuntuu, kun vietämme Montun avajaisjuhlaa. Maailmanperintökohde saa aarteeseensa uuden elementin, ja toisen maailmansodan historia Suomenlinnassa uuden symbolin. Uskon edustavani kaikkia täällä palvelleita lottia ja sotilaita, kun sanon, että Montun avaaminen on hieno ja oikea teko. Opastetut kierrokset IVAKiin ovat olleet käynnissä alkukesästä lähtien. Ehrensvärd-Seuran opastuksella tutustutaan itsenäisyyden ajan, ja erityisesti sodanajan vaiheisiin Suomenlinnassa vähän laajemminkin. Esityksestä käy ilmi mm. se, kuinka yllättävänkin suuri rooli Suo- 35

36 menlinnalla on ollut Suomen ilmapuolustuksen kehittämisessä itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Valtion Lentokonetehdas (aluksi Ilmailuvoimien Lentokonetehdas) toimi Suomenlinnan telakka-alueella vuosina Huomattava osa Ilmavoimien alkuaikojen konekalustosta oli siis lähtöisin Suomenlinnasta. Ilmatorjunta-aselaji perustettiin Suomenlinnan Länsi-Mustasaarella vuonna 1925, ja ensimmäiset ilma-ammunnat ilmapallomaaliin suoritettiin Länsi-Mustalta syksyllä Vanhasta Insinööripatterin betonikellarista rakennettiin 1930-luvulla Talvisodan IPAK, Ilmapuolustusaluekeskus. Jatkosodan aikana tila sitten toimi Ilmavalvonta-aluekeskuksena, IVAK, jonka tasolle ilmavalvontaviesteistä koottiin koko Helsingin ilmapuolustuksen johtamisen pohjana oleva ilmatilannekuva. Kesäaikoina tähän arvokkaaseen sotahistorialliseen Kutsuvieraita Myllysalin kahvitilaisuudessa. Kuva Jukka Salila kohteeseen on nyt kaikilla kiinnostuneilla mahdollisuus tutustua Ehrensvärd-Seuran opastetuilla kierroksilla. - Pekka Yrjölä Ilmavoimien Viestikilta Opastetut kierrokset IVAKiin Ehrensvärd-Seura ry, guidebooking@suomenlinnatours.com, puh Lisätietoja myös Ehrensvärd-Seuran verkkosivuilta: suomenlinnatours.com. 36 Pilven Veikko 2/2018 Matka Krakovaan Ilmavoimien Viestikilta järjesti kiltamatkan Puolan Krakovaan. Tarkoituksenamme oli tutustua tähän Puolan entiseen pääkaupunkiin Krakovaan, sen kulttuuriin ja vanhaan historiaan. Matkaoppaan sanoin Krakova on kiehtova sekoitus kulttuuria ja vanhaa historiaa, tunnelmaa, romantiikkaa ja kaunista arkkitehtuuria. Tunnelmaa loivat kauniit, vanhat aatelispalatsit, jyhkeänä kukkulallaan seisova Wawelin kuninkaallinen linna, tultasyöksevä lohikäärme, lukemattomat kirkot, vilkkaat kauppakadut ja viehättävät kellariravintolat. Matkaan liittyi myös tutustuminen Krakovassa sijaitsevaan paikalliseen lentotukikohtaan ja ilmailumuseoon, Wieliczkan suolakaivokseen ja lisämaksusta Auschwitzin keskitysleiriin. Meitä viestikiltalaisia oli matkalla noin 40. Matkan ensi kohde heti Finnairin aamulennon jälkeen oli hieno Wawelin linna. Tämä kuninkaanlinna on rakennettu 1300 luvulla ja on kooltaan ja historialtaan sellainen, ettei tarkempi tutustuminen olisi ollut mahdollista ilman asiantuntevan matkaoppaan palvelua. Linna oli suuri ja hämyinen, lukemattomat salit sisälsivät taideteoksia, tauluja ja valtavia seinävaatteita. Wawelin linna-alue on Krakovan ja koko Puolan ylpeyden aiheita ja siellä käyvät puolalaisten lisäksi myös ulkomaiset turistit kuten me kiltalaiset. Matkaoppaamme kertoi värikkäästi historiaa menneistä kuninkaista ja heihin liittyvistä taideaarteista. Mieleeni jäi Wawelin linnan lukemattomat seinävaatteet, jotka puolalaiset ehtivät siirtää salamasodan tieltä turvaan Kanadaan.

37 Matkalaiset Puolan Ilmailumuseolla. Matkapäivämme päätteeksi majoituimme lähes kaupungin keskustassa olevaan Ibis Krakow Centrum -hotelliin. Hotelli oli erittäin hyvä, melkein erinomainen, palvelu oli ystävällistä. Ainut miinus oli hotellin aulassa oleva ravintola, joka toimi myös aamiaispaikkana. Ahdas ravintola ei vastannut muuten tasokkaan hotellin tasoa. Ilmailumuseo ja lentotukikohta Kiinnostivat Matkamme toinen päivä oli viestikiltalaisia kiinnostava tutustuminen Puolan Ilmailumuseoon ja alueella toimivaan lentotukikohtaan. Puolan ilmailumuseo on suurin ilmailumuseo Puolassa ja myös merkittävimpiä koko Euroopassa. Se sijaitsee Krakovassa entisen Kraków-Rakowice- Czyżyny lentokentän alueella. Lentokenttä on Itävalta-Unkarin ajalta ja lentokenttänä maailman vanhimpia. Museo avattiin vuonna 1964, eli vuosi kentän käytön lopettamisen jälkeen. Museossa on yli 200 lentokonetta, joista suurin osa luonnollisesti Varsovan liiton ajalta. Kun on aurinkoinen, lämmin kevätpäivä, mikä sen mukavampaa katsella ja tutkia lukemattomia lentokoneita. Näytteillä oli meille hyvin tuttuja koneita, MIG-Mukelot- 21Bisit. Oli myös todellisia sotakoneita ympäri maailmaa eikä ainoastaan idästä. Näyttelyn erikoisuuksina nähtiin myös VIP-varusteltu, Paavi Johannes Paavali II:n käytössä ollut helikopteri. Ihmeisiin kuului myös tosiasia, kuinka sitkeästi monen aviopuoliso jaksoi jakaa kiinnostuksemme. Näyttelemisen lahjat tulivat selvästi esille, vaikkei tämä mikään teatterimatka ollutkaan. Ilmailumuseokäynnin yhteyteen sisältyi myös matkan virallinen osuus, tutustuminen ja tervehdyskäynti paikalliseen Puolan Ilmavoimien kuljetuslentolaivueeseen, 8th Air Lift Air Base. Luovutimme Ilmavoimien Viestikillan standaarin laivueen komentajalle. Meille esiteltiin avoimesti tukikohdan toimintaa ja pääsimme käymään myös Casa C-295 simulaattorissa. Tämä CAE:n valmistama heiluva simulaattori on näyte koulutuksen korkeasta tasosta tukikohdassa. Saimme vierailla myös sisällä huoltohallissa, jossa samaan aikaan tehtiin Casan huoltoa. Näitä meille tuttuja Casa C-295 kuljetuskoneita tukikohdassa oli kahdeksan kappaletta. Tukikohdan henkilöstöön kuuluva paikallinen opas kertoi, että Casa-kuljetuskoneita käytetään usein myös lääkintätarpeisiin, esimerkiksi potilaslentoihin tai sydämen siirron vaatimiin kuljetuksiin. 37

38 Puolan Ilmavoimien kuljetuslentolaivueen, 8th Air Lift Air Basen komentajalle.luovutettiin Ilmavoimien Viestikillan standaari. Suolakaivoksen syvyyksiin Kolmas matkapäivä kohdistui Wieliczkan suolakaivokseen. Wieliczkan suolakaivos sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Krakovasta itään. Tämä 1300-luvulta peräisin oleva suolakaivos on ainutlaatuinen kaivoskokonaisuus Euroopassa. Maan uumenissa risteilee noin 300 kilometriä kaivoskäytäviä, jotka syvimmillään ulottuvat yli 100 metrin syvyyteen. Kaivokseen laskeuduttiin kierreportaita pitkin, askelmia oli yhteensä yli 300. En voi millään suositella kaivosta heikkojalkaisille. Itse kaivoksessa matkasimme oppaan mukaan noin 3 kilometrin matkan, mikä ei sinänsä tuntunut pitkältä. Matkan aikana nähtiin taidokkaita suolaveistoksia, jotka esittivät kaivosmiesten elämää halki vuosisatojen. Ihmetellä täytyy, miten on jaksettu tehdä tätä työtä. Ihme on myös se valtava puumäärä, joka on täytynyt kuljettaa suolakäytävien tueksi. Lämpötila kaivoksessa oli noin 15 astetta, joten pusero oli paikallaan. Vaikka kaivoksessa oli paljon nähtävää, silti moni odotti malttamattomasti hissiä, jolla päästiin onneksi takaisin maan pinnalle. Neljäntenä päivänä kiltalaisista osa matkusti Auschwitziin, me muut vietimme vapaapäivää kaupunkiin tutustumisen ja ostosten merkeissä. Krakovassa oli helppo olla ja kulkea. Kaupunki oli yllättävän siisti ja mikä parasta, ei juopuneita, ei kerjäläisiä, vain ystävällisiä ihmisiä. Olut oli hyvää ja ruoka herkullista, mitäpä sitä muuta kaipaa. Lankkupihvi maksoi noin 75 zlotya, eli vajat 20 euroa, hinta suunnilleen Suomen tasoa, oltiinhan turistialueella. Matkan kohokohtia olivat yhteiset illalliset ja varsinkin läksiäisillallinen. Kun oli selviydytty ihmettelyistä istumajärjestelyiden suhteen, voitiin aloittaa illallinen. Alkuruuaksi perinteistä leipäkeittoa, zyrek-keittoa vai miksiköhän tätä perinneruokaa kutsutaan. Ainakin rasvaista se oli, ei moitita. Pääruoka tuotiin neljälle henkilölle noin puoli metriä pitkällä puuastialla. Siinä oli kaikkea: juureksia, kanaa, hanhea, possua ja vaikka mitä. Täytyy sanoa, ettei ruuasta ollut puutetta ainakaan sinä iltana, eikä makuasioista pidä kiistellä. Matkan järjestelyistä vastasi Ilmavoimien Viestikillan puheenjohtaja Harri Utti. Järjestelyt onnistuivat suurenmoisesti, matkan pituus ja ohjelma oli keväisen täyteläinen. Henkilökohtaisesti olen ollut mukana kahdella kiltamatkalla. Pari vuotta aiemmin olimme Berliinissä ja nyt Krakovassa. Nämä kiltamatkat ovat täyttäneet kaikki ne vaatimukset, joita olemme odottaneet. Vaikka ensikäsitys monella kuin myös minulla on ollut, että kiltamatkat ovat kalliita, niin myös monen mieli on muuttunut. Niin myös minun on käynyt. Matkalla kaikki on järjestetty, on Finnairin koneet, on oma linja-auto perillä koko matkan ajan, monet ruokailut, vierailut ja nähtävyydet. Ei ole tarvinnut ostaa tai jonottaa lippuja nähtävyyksiin vaan ne ovat sisältyneet matkan hintaan. Ja ennen kaikkea kiltamatkoilla on aina ollut mukana paikallinen suomenkielinen matkaopas. ja mikä parasta, porukka näillä matkoilla on ollut mahtavaa. Suosittelen. Teksti ja kuvat Jukka Salila Hallituksen jäsen Ilmavoimien Viestikilta 38 Pilven Veikko 2/2018

39 Matkalaiset matkalla Wieliczkan suolakaivokseen. Matkaoppaan tervehdys. Viestikillan matka 2019 Ilmavoimien viestikillan kiltamatka (avec) tehdään Prahaan Tarkempi ohjelma tulee loppuvuodesta Tiedustelut ja ilmoittautumiset Harri Utti, puh tai harri.utti@saunalahti.com 39

40 Karjalan Lennoston kilta Kesäretket Ilmavoimat 100 vuotta lentonäytös Tikkakoski Markku Rönkkö F-35 simulaattorissa Karjalan lennoston kilta oli mukana näytöksessä 40 Pilven Veikko 2/2018

41 Utti Utin Jääkärirykmentin esittely alkamassa Karjalan lennoston kilta teki kesän aikana kaksi retkeä yhteistyössä Pohjois-Savon maanpuolustusyhdistyksen kanssa Ensimmäinen retkistä tapahtui Tikkakoskella juhlavuoden lentonäytökseen. Perillä eversti evp Ossi Sivén esitteli ryhmällemme amerkkalaista F-35-konetta, joka on yhtenä vaihtoehtona hävittäjähankinnassa. Esittelytehtävissä tavattiin myös toinen entinen lennostolainen: Eurofighteria esitellyt eversti evp Jukka Ahlberg. Killallamme oli myös oma esittelypaikka, jossa kävijöitä riitti hyvin. Pitkä näytöspäivä oli helteinen ja raskaskin, mutta hienoa ohjelmaa seuratessa aika kului kuin siivillä. Toinen matka tehtiin Kaakonkulmalle jolloin suunnattiin Uttiin. Siellä Utin Jääkärirykmentin komentaja eversti Jaro Kesänen esitteli nykyistä erikoisjoukkojen toimintaa ja Lassi Viisanen perinnetiloja. Retki jatkui Lappeenrantaan, jossa näimme kesäteatteria ja yövyimme. Toinen matkapäivä vei Immolan lentokentälle. Siellä Rajavartiolaitoksen perinnevastaava Mikko Veijalainen piti loistavan esitelmän Immolan kentän ja lento-osasto Kuhlmeyn toiminnasta sotien aikaan. Veijalainen vei meidät myös esittelykierrokselle hyvin mielenkiintoiseen rajamuseoon. Vielä paluumatkan alussa ruokailu Sahalahden matkailukeskuksessa ja siitä kohti kotiseutua. Teksti ja kuva Veli-Antti Huotarinen Utin Ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisanen esittelee killan perinnetiloja 41

42 Kirja-arvostelu Ari Jussila: Karjalan Lennosto Kylmästä sodasta kansainvälistymiseen. Karjalan Lennoston Kilta r.y. Raamatutrükoda OÜ, sivua. ISBN Ilmavoimien joukko-osastohistoriat ovat jälleen saaneet lisäteoksen, kun eversti Ari Jussila on kirjoittanut jatko-osan vuonna 1997 julkaistuun Karjalan Lennoston historiaan. Kirja kattaa ajanjakson vuodesta 1980 nykyaikaan. Käsitelty kausi on ilmavoimissamme ollut monessakin suhteessa hyvin tapahtumarikas, joten jatkohistoria on siinäkin suhteessa tervetullut. Ari Jussila Karjalan Lennoston historia hinta 30 Veli Pernaa Karjalan Lennoston historia sivua - muistitikulla 10 Kirjatilaukset: karjalanlennostonkilta@gmail.com Tilauksiin lisätään mahdolliset postikulut 12. Kirjan käsittelytavasta voidaan todeta, että sen kantava periaate näyttää olleen jakaa aiheen käsittely kuuteen osaan tai lukuun, jotka kukin muodostavat sellaisenaan melko itsenäisen kokonaisuuden, joilla samalla on oma, vahva mielenkiintonsa. Käsittelytapa on selvä vastakohta rutiinimaiselle tapahtumakalenteria muistuttavalle kuvaukselle, jollaisia jotkut joukko-osastohistoriat ovat olleet. Tulosta voi pitää hyvin onnistuneena. Ensimmäinen osa, Muutoksen tuulia, esittelee lennoston toiminnan 1980-luvulla. Lukija saa tällöin hyvän kuvan vuosikymmenen tilanteesta ja sen kehitystapahtumista. Uusi pääkalusto, MiG-21Bis koneet, otettiin tällöin käyttöön. Tämä tuli sisältämään huomattavat määrät lisätyötä, alkaen perusperehtymisestä konetyypin tekniikkaan, tyypin suoritusarvoihin, huollon ja koulutuksen ongelmiin ym. Myös harjoituskalusto vaihtui, kun vuosikymmenen aikana otettiin käyttöön Hawk Mk.51 koneet. Toinen osa, Kehityksen kärjessä, sisältää laajan kuvauksen niistä uudistus- ja kehittämistoimenpiteistä, joilla Suomessa pyrittiin saavuttamaan alan kehityskärki. Tässä jak- sossa lennoston pääkalusto jälleen vaihtui, ja uudeksi kalustoksi tuli laajan, suurta kansallistakin mielenkiintoa herättäneen valintaohjelman jälkeen amerikkalainen McDonnell Douglas (F/A-18 Hornet). Uudistukset ulottuivat moneen muuhunkin toimintaan, mm. tietotekniikka vyöryi tällöin voimakkaasti esiin. Kolmas osa Suorituskykyinen valmiusyhtymä antaa kuvauksen senlaatuisesta joukkoosastosta, jollaiseksi Karjalan lennosto oli valittu ilmavoimissamme. Tämä edellytti lennostolta laaja-alaista, monelle tehtäväalueelle suuntautuvaa kehitystyötä. Lukijalle tämä antaa konkreettisen kuvan lennoston toiminnan laajuudesta ja niistä vaatimuksista, joita aseman saavuttaminen edellytti. Seuraava osa, Lennoston kansainvälinen toiminta, on sellaisenaan laaja kertomus siitä, kuinka Suomen sotilasilmailu nousi kansainväliseen toimintaan mukaan. Karjalan lennostolle tämä merkitsi hyvin työntäyteistä, uutta ja vaativaa työsarkaa, jonka tuloksena maamme kansainvälinen asema ja näkyvyys epäilemättä kohenivat. Tällainen toiminta jatkuu edelleen. 42 Pilven Veikko 2/2018

43 Eversti evp Ari Jussila (oik) luovuttaa kirjoittamansa historiakirjan Ilmavoimien esikuntapäällikölle prikaatikenraali Jari Mikkoselle. Vasemmalla eversti evp Ossi Sivén ja toinen oikealta lennoston nykyinen komentaja eversti Timo Herranen. Kaikilla neljällä on ollut lennosto komennossaan. Kuva Veli-Antti Huotarinen. Viides osa, Uusimuotoinen hävittäjälennosto, käsittelee niitä vaikeita ja kipeitäkin ratkaisuja, jotka maamme valtiotalouden ajautuminen matalasuhdanteeseen 1990-luvulla välillisesti aiheutti ilmavoimille ja koko maanpuolustukselle. Kyse oli tavallaan joukko-osastojen välisestä kilpailusta, jossa kustannusten leikkaamisen seurauksena oli uhkana toiminnan supistuminen tai jopa joukko-osaston lakkauttaminen. Luku kertoo, kuinka lennoston kävi tuloksena oli uusimuotoinen Karjalan lennosto. Viimeinen luku, Utin henki elää ja voi hyvin, on kepeähenkinen kertomus lentäjäyhteisön elämästä Savonmaassa. Esittäköön jalkaväki vastaavaa! Toisaalta ei kuitenkaan ole unohdettu niitä mittavia perinteitä, jotka Lorentzin ja Magnussonin vuosilta ovat velvoittavina siirtyneet lennostolle. Kirjan kokonaiskuvasta ei juuri ole huomauttamista. Teksti on paljolti ammattikieltä, ehkä joillekin lukijoille vaikeaakin, mutta lukijathan ovat pääasiassa alan väkeä ja terminologia tuttua. Painovirheitä on vähän; niistä esimerkkinä mainittakoon, että Rissalan DC-onnettomuusvuosi oli 1978 (ei 1979). Kirjan ulkoasu valokuvineen on suorastaan loistelias. Teoksen suurin ansio on ehkä se lukijalle annettu havainnollinen tieto, kuinka suuritöinen ja vaikea tehtävä Karjalan lennostolla ja koko Ilmavoimilla on ollut rakentaa korkeatasoinen, kansallista turvallisuutta edistävä rauhan ajan ilmatilan valvonta- ja vartiointijärjestelmä sota- ajan vaatimuksia unohtamatta. Merkitystä on myös sillä, että tämä kaikki on saavutettu kuten lukija voi todeta - vain vahvalla ammattiasenteella ja kovalla, mutta ihmisläheisellä ja rationaalisella työotteella. Kokonaisuudessaan teos täydentää Karjalan lennoston toiminnan kuvaa onnistuneesti. Kun ensimmäinen osa käsitteli varhaisvuosia ja huipentui sotavuosiin ja niitä seuranneisiin kylmän sodan vuosiin, on uusi osa kattava kuvaus rauhan ajan ilmapuolustuksesta, jossa korostuu oman alueen jatkuva, 7/24 valvonta suurine valmiusvaatimuksineen. Eversti Ari Jussila on onnistunut kirjoitustyössään hyvin. Hänen intellektuelli ja yksilöä huomioiva käsittelytapansa kuvastaa hienosti kirjan pääkohteen, Karjalan lennoston henkeä. Hänelle ja koko toimituskunnalle on esitettävä parhaat onnittelut ja suuret kiitokset. Veli Pernaa 43

44 Lentosotakoulun kilta ry 50 vuotta Teksti Osmo Jalovaara Kuvat Timo Telén Ilmasotakoulun kilta ry perustettiin Nimi vaihtui Lentosotakoulun killaksi koulun nimenmuutoksen myötä keväällä Oman lipun kilta sai Kilta oli mukana perustamassa Ilmavoimien Kiltaliittoa vuonna 1996, ja on noin 400:lla jäsenellään edelleen suurimpien kiltojen joukossa. Kun Lentosotakoulu päätettiin lakkauttaa vuoden 2014 lopussa Kauhavalla, kilta teki kaksi strategista päätöstä: Se pysyy Kauhavalla ja keskittyy jatkossa sääntöjensä 2. pykälän mukaisesti ilmavoimien ja Lentosotakoulun perinteiden sekä ilmailuhengen vaalimiseen ja Lentosotakoulussa palvelleiden yhdyssiteenä toimimiseen. Killan ensimmäisenä hankkeena pystytettiin keväällä 1969 lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden muistopatsas koulun silloisen esikunnan eteen luvulla patsas siirrettiin väistöpaikalle vanhan oppilasasuntolan ja uu- Killan ensimmäinen projekti oli muistomerkin pystyttäminen lento-onnettomuuksissa kuolleiden muiston kunnioittamiseksi. Muistopatsas sijoitettiin Kauhavan Ilmasotakoulun esikuntarakennuksen eteen, nykyisin muistopatsas on Kauhavan kirkkomaalla. den ravitsemuskeskuksen väliin rakennetun parkkipaikan laitaan. Tästä kilta-aktiivit siirsivät sen keväällä 2016 Kauhavan seurakunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti kirkkomaan arvokkaimmalle alueelle jääkärien ja Karjalaan jääneiden muistopatsaiden väliin. Vuonna 1986 pystytettiin oppilasasuntolan viereen uljas Fouga-pari yhteistyössä ilmavoimien kanssa. Kilta hoiti patsaan niin taiteellisen kuin teknisenkin suunnittelun sekä keräsi kansalaiskeräyksellä rahat jalustoja varten. Keväällä 2018 kilta luovutti omistamansa patsaan jalustat puolustusvoimien logistiikkalaitokselle, joka tämän jälkeen omistaa patsaan kokonaisuudessaan. 44 Pilven Veikko 2/2018

45 Fouga Magisteria valmistellaan nostettavaksi jalustalleen kesällä Keväällä 1987 kilta teki päätöksen Smolikkoneen entisöintiprojektiin osallistumisesta yhdessä Suomen Ilmailumuseon kanssa. Neljä vuotta myöhemmin killan toimesta taidokkaasti entisöity kone luovutettiin Ilmailumuseolle näytteille asetettavaksi. Killalle oli kertynyt vuosien mittaan paljon Ilmasotakoulun ja ilmailun historiaan liittyvää esineistöä. Sille saatiin vuonna 1988 oiva sijoituspaikka linnan portin päällä sijainneen entisen päävartion tiloista. Mauno Reini hoiti kokoelmaa antaumuksella yhdessä vaimonsa Leenan kanssa ja esitteli sitä tuhansille kävijöille lähes 30 vuoden ajan aina perinnehuoneen sulkemiseen asti Perinteiden vaalimiseen liittyvät myös ne toistakymmentä muistolaattaa, jotka kilta on vuosien mittaan kiinnittänyt erilaisiin ilmasotakoulun historiaan ja toimintaan liittyviin paikkoihin. Keväällä 1996 kilta organisoi yhdessä Ilmasotakoulun kanssa ilmavoimien historiaa käsit- Kaunislinjainen, lentokonepuiston seitsemäs kone, nostettiin jalustalleen FM-koneen lisäksi jalustalle on sijoitettu BAe Mk.51 Hawk. Ensimmäiseen vitriiniin (2006) on sijoitettu Saab Safir ja Vinka, toiseen (2016) Stieglitz, Viima ja Pyry. 45

46 televän luentosarjan, Studia Generalian, joka jatkui aina kevääseen 2013 saakka. Sarjassa järjestettiin 25 tilaisuutta, joihin sisältyi kaikkiaan 47 ilmasotaa monipuolisesti käsitellyttä luentoa. Kilta on julkaissut kolme historiakirjaa Letov Š218 A SMOLIK (1992) Ilmasotakoulun historia (1993) ja Lentosotakoulun historia (2014) sekä kaksi killan historiikkia vuosina1998 ja Killan puheenjohtajina ovat toimineet viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana eversti evp. Pekka Kanninen ( ) ja lentokapteeni Tapani Terämaa ( ). Pekka Kanninen oli myös Ilmavoimien Kiltaliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Pekka Kannisen suururakka puheenjohtajakautenaan oli pitkän, lähes 10 vuotta kestäneen raskaan oikeusprosessin läpivieminen Sirkka ja Mauri Kallion säätiöstä killan kannalta voitokkaaseen lopputulokseen. Ilman säätiön tukea useat killan projekteista olisivat jääneet toteutumatta. Tapani Terämaan tehtäväksi jäi Lentokonepuiston toteuttaminen. Se ei olisi ollut mahdollista, jos vastuussa oleva puheenjohtaja olisi vetäytynyt ahtaasti virkansa rutiineihin tai antanut ympäristöstä tulevien erilaisten ankarienkin paineiden lamaannuttaa päätöksentekokykynsä. Killalla on ollut hyvä herraonni! Killan suurinta projektia, Lentokonepuistoa on selostettu Pilven Veikkojen aikaisemmissa numeroissa varsin yksityiskohtaisesti, joten tyydymme tässä yhteydessä vain toteamaan, että projektin tavoite saavutettiin , kun Fouga Magister FM-12 nostettiin jalustalleen puistossa. Lentokonepuistossa ovat nyt kaikki tärkeimmät toisen maailmansodan jälkeen Ilma/ Lentosotakoulussa käytetyt alkeiskoulukonetyypit Stieglitz, Viima, Saab Safir ja Vinka sekä harjoituskoneet Pyry, Fouga Magister ja Hawk. Koska Fouga Magister on linjoiltaan uskomattoman kaunis lentokone, pantakoon alle kaksi kuvaa siitä. Ensimmäisessä kuvassa kone on koottavana jalustalle nostoa varten ja toisessa paikallaan jalustan päässä. Kokoelma on lajissaan ja laajuudessaan ainutkertainen koko Pohjois-Euroopassa, eikä vastaavaa kokoelmaa voi Suomessakaan saada enää kokoon koneiden harvinaisuuden vuoksi. Sen aikaansaaminen on vaatinut paljon työtä ja riskinottoa, mutta meillä on ollut hankkeessamme mukana myös runsaasti uskomattoman hyvää onnea ja lukuisia hyviä yhteistyökumppaneita, joille kaikille vielä kerran tässä kiitokset! Lentokonepuisto on laajoja kansalaispiirejä kiinnostava ilmailunähtävyys ja merkittävä kunnianosoitus Kauhavalla vuosikymmenien mittaan tehdylle maanpuolustustyölle. 46 Pilven Veikko 2/2018

47 Lentovarikon kilta Lentovarikon Kilta ry:n kevätkokous pidettiin huhtikuussa Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksella. Tilaisuuteen oli kutsuttu HX- projektin johtaja eversti Juha-Matti Ylitalo, joka totesi JASSM rynnäkköohjusten (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) testauksen sujuneen China Laken ampuma-alueella Kaliforniassa suunnitelmien mukaan. MLU2-päivitys on tehty ja sen myötä Hornetien käyttöikä yltää vuosiin Ensimmäinen Hornet tullaan museoimaan noin vuonna Vuoden kiltalaisen 2018 palkitseminen Lentovarikon killan vuoden 2018 kiltalaiseksi on yksimielisesti valittu Maire Ahonen. Maire Ahonen on tehnyt monien vuosien ajan ansiokasta ja uhrautuvaa talkootyötä killan hyväksi. Hän sai vuodeksi haltuunsa killan arvokkaimman tunnustuksen, lasisen Falco-patsaan sekä siihen liittyvän luovutuskirjan. Vuoden kuluttua hän saa omakseen vastaavan pienoispatsaan. Läsnäolijat kokivat valinnan osuneen täsmäl- leen oikeaan henkilöön. Kuvassa Maire Ahonen, killan varapuheenjohtaja Juhani Ronumäki ja puheenjohtaja Matti Mäkelä.. Kuva ja teksti Jorma Hautala 12 /kpl + toimituskulut Hawk- ja Hornet -lippalakit Väri tummansininen. Tilaukset ja tiedustelut tuotteistamme -> Palautesivu Tilatessasi kerrothan tuotetiedot, kappalemäärät sekä yhteystietosi. 47

48 Kiltalaisia ja esittelijät Turun sotasatamassa Naantali-aluksen edessä. Lentovarikon killan syyskokous ja matka Turun seudulle Lentovarikon Killan syyskokous pidettiin maanantaina Rannikkolaivaston Meriupseerikerholla. Ennen sääntömääräistä syyskokousta osallistujat 36 henkeä tutustui Rannikkolaivaston toimintaan ja laivakalustoon. Vierailun isäntänä toimi kapteeniluutnantti Juho Ronumäki, joka esitteli asiantuntevasti Rannikkolaivaston ydintehtävät ja toiminta-ajatuksen. Lyhyen yleisinfon jälkeen vieraille oli järjestetty mahdollisuus tutustua Pintatorjuntalaivueen laivakalustoon Turun sotasatamassa. Vierailun isäntänä toiminut Juho Ronumäki oli pyytänyt myös neljä muuta esittelijää laivoille. Neljässä pienryhmässä saimme kattavan esittelyn laivojen ominaisuuksista ja toiminnasta merellä. Syyskokouksen ja Rannikkolaivaston vierailun jälkeen siirryimme Naantaliin, jossa op- paana toiminut Sari Jokinen esitteli Naantalin historiaa ja vanhaa kaupunkia. Vierailun yksi mielenkiintoisimpia osuuksia oli käynti Kahvila ravintola Cafe Antoniuksessa, jossa ravintoloitsija Aatos Tapala kertoi mukavasti huumorilla höystettynä tarinoita kahvilassa vuosien varrella vierailleista maamme presidenteistä. Naantalin kierroksen jälkeen osa matkaajista palasi illalla takaisin Tampereelle. Matkanjohtajana toiminut Juhani Ronumäki oli varannut mahdollisuuden myös Tukholman risteilyyn, jonne lähti 24 henkilöä viettämään yhteistä vapaa-aikaa rennon seurustelun merkeissä. Teksti Matti Käkelä Kuva Asko Nieminen 48 Pilven Veikko 2/2018

49 Muistolaatta Halliin koelentäjä, majuri evp Ari Piipon kunniaksi Jämsän Hallissa vietti noin 200 henkilöä ilmavoimien vainajien muistopäivää perjantaina Elokuun lopulla tuli kuluneeksi 30 vuotta Belgiassa tapahtuneesta Redigon lentoonnettomuudesta, jossa silloisen Valmetin lentokonetehtaan koelentäjänä toiminut majuri evp Ari Piippo menehtyi. Yksittäisten kansalaisten ja Koelentoveljeskunnan tekemän aloitteen johdosta Lentovarikon Kilta ja Patrian Aviation -lentokonetehtaan johto oli päättänyt yhteistyössä julkaista muistolaatan lento-onnettomuuden johdosta ja samalla kunnioittaa Ari Piipon elämäntyötä. Tilaisuus alkoi Satakunnan Lennoston HN -ylilennolla ja jatkui tämän jälkeen musiikkiesityksellä. Tilaisuuden avaussanojen jälkeen lentokonetehtaan johtaja DI Martti Wallin piti juhlapuheen. Muistolaatan virallisen paljastuksen tekivät Ari Piipon pojat, Mika ja Jani Piippo. Muistokivi on kaunis luonnonkivi Hallin taajaman läheisyydestä ja pronssivalusta tehty muistolaatta on Aarno Saramäen suunnittelema. Tämä juhlatilaisuus oli osoitus edelleen siitä hienosta suomalaisesta hengestä, että kaveria ei jätetä eikä unohdeta. Suomen ilmailukehdoksi mainitussa Jämsän Hallissa asuu ja elää sekä työskentelee ilmailun ammattilaisia ja toisia kunnioittava kyläyhteisö, jotka halusivat, että tätä valitettavaa lento-onnettomuutta ei unohdeta. Tämä muistolaattahanke on pieni, mutta erittäin kaunis ele, johon antoivat Lentovarikon Killan lisäksi tukensa Patrian lentokonetehdas, Jämsän kaupunki ja Hallin kyläyhteisö. Tämä muistolaatta on tietenkin erityisesti kunnioitus koelentäjä Ari Piipon tekemälle tärkeälle pitkäaikaiselle ilmailutyölle, mutta myös niille kaikille kymmenille jollei sadoille henkilöille, jotka ovat olleet aikanaan suunnittelemassa, kehittämässä, rakentamassa ja korjaamassa tätä kyseistä lento-onnettomuudessa ollutta Redigo -konetyyppiä. Tässä samaisessa muistokivessä on jo ennestään everstiluutnantti Paavo Janhusen ja insinööri Juhani Jääskeläisen muistolaatta, kunni- Jämsän Hallin taajamassa DK-muistomerkin välittömässä läheisyydessä sijaitseva muistokivi, jossa on kaksi erillistä muistolaattaa. oituksena vuonna 1985 aiemmin tapahtuneesta saman koneen prototyypin Kuoreveden Hallissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta. Kuten tiedämme, niin kuluva vuosi on Ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuosi. Ilmavoimien juhlavuoden teemalause oli tähänkin tilaisuuteen erittäin osuva; Tunne historia - Koe nykyisyys - Näe tulevaisuus. Virallisen muistolaattatilaisuuden jälkeen tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kahvitilaisuuteena Patrian lentokonetehtaan henkilöstöruokalassa. Siellä juhlapuheen piti DI Veli-Matti Erkkilä. Hän kertoi Redigo-projektista laajemmin ja Ari Piipon osuudesta konetyypin kehittäjänä koelentäjän roolissa. Vapaa sanaosiossa puhuivat eversti evp Matti Antikainen, joka taustoitti koelen- 49

50 tämisen periaatteita ja koelentokurssi 4:n läpivientiä, johon muiden muassa Ari Piippo oli koelento-oppilaana osallistunut. Kenttärovasti Kari Mannermaa puhui ilmavoimien vainajien päivän historiasta ja sen merkityksestä ilmavoimien henkilöstölle. Koskettavin osuus oli Belgiassa toisena koelentäjänä mukana olleen Hannu Halosen sanat tuon ikävän lento-onnettomuuuspäivän kulusta. Arin poika Jani kiitti lopuksi kaikkia tapahtuman valmisteluihin osallistuneita henkilöitä. Teksti ja kuva Matti Käkelä Satakunnan Lennoston kilta ry 50-vuotta vuoden kiltapäivät Satakunnan Lennoston Kilta perustettiin Porin lentotukikohdassa Nyt on meneillään juhlavuosi, joka huipentui maanpuolustusjuhlassa killan 50-vuotisen toiminnan kunniaksi Pirkkalan tukikohdassa Lisäväriä tilaisuuteen toi killan hyvin palvelleen vanhan lipun korvaaminen uudella, eli lipun naulaus ja vihkiminen. Samassa yhteydessä muistettiin ansioitunutta jäsenkuntaa ja yhteistyötahoja. Vuoden 2018 toiminta on viritetty pienin poikkeuksin useampivuotisen mallin mukaisesti. Kevätkaudella järjestettiin kiltapäivä, jonka yhteydessä pidettiin myös sääntömääräinen vuosikokous. Jukka Uharin pitkää kiltauraa arvostettiin valitsemalla hänet kunniapuheenjohtajaksi. Kesäkauden ohjelmaan kuuluivat kokoontuminen Porissa sekä vuosittainen kiltamatka korvattiin tällä kertaa retkellä ilmavoi- 50 Pilven Veikko 2/2018

51 mien 100-vuotislentonäytökseen Tikkakoskella. Syyskauden kokoontuminen puolestaan toteutui 50-vuotisjuhlissa. Patria Pilot Training tutuksi kiltapäivän erityisteemana oli tutustuminen Pirkkalan lentokentän siviilipuolella keväällä 2017 toimintansa aloittaneeseen Patria Pilot Training -koulutuskeskukseen. Keskuksen toimintaa pyörittävä operatiivinen johtaja Ville Kettula esitteli auditoriossa koulun toimintaa. Koulutuksen laajuus yllätti, sillä kevätkaudella talossa oli lähes 140 lento-oppilasta. Patria kouluttaa, itse oman koulutuksensa maksavia ohjaajia liikennelentäjiksi (ATP), oppilaita Finnairin tilaamilla MPL -kursseilla suoraan pystymetsästä A320-kaluston perämiestehtäviin sekä vielä alihankintana Porissa olevan Suomen Ilmailuopiston kurssilaisia. Käytössä on 17 lentokonetta ja kolme simulaattoria, mukana A320-FNPT II -ohjaamoharjoittelulaite. Jukka Uhari valittiin Satakunnan Lennoston Kilta ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Koulukoneina ovat 9 yksimoottorista Tecnam P2002JF, 4 yksimoottorista Diamond DA40NG, 3 kaksimoottorista Diamond DA42NG -koulukonetta ja virheliikekoulutuksessa Extra 330 LX taitolentokone. Teoriakoulutuksen lisäksi kertyvä vuosittainen lentotuntimäärä on miltei lentotuntia. Teoriatiedon jälkeen tutustuttiin koulutustiloihin ja kalustoon Patrian lennonopettajien johdolla. Hallilla kiltalaisia odottikin yllätys, sillä valtaosa Patrian lennonopettajista oli aikaisemmin kentän toisella puolella työskennelleitä entisiä sotilaslentäjiä, koulutus on siis todella hyvissä käsissä. Voitiin myös todeta, että koulutustilat ovat uudet ja asianmukaiset ja koulukoneet sekä simulaattorit ajan tasalla, italialaiskoneen ohjaamon lämmitys ei ehkä kuitenkaan täysin vastaa Pohjolan oloja. Osallistujia tapahtumapäivä keräsi yli 60, kiltapäivällehän voivat osallistua myös veljeskiltojen jäsenet. Vuosikokous vietiin läpi rivakasti. Tutustumme Patrian lentokoulutukseen, oikealla Juhani Malmivuori tarkastelee lentokonelaatua. Kaksimoottorikoulutus annetaan Diamond DA42 koneella 51

52 Ilmavoimat 100 vuotta Lentonäytös Kesäkuun alussa oli isolla joukolla kiltalaisia mahdollisuus osallistua Satakunnan lennoston 100-vuotisjuhliin Tampereen hotelli Rosendahlissa. Ylilento monitoimilennoston kalustokirjavalla konelaivastolla ja Hornet-esityslento avasivat juhlatilaisuuden näyttävästi. Puheita ja musiikkia tietysti oli, mutta varmaankin parasta antia toi yhdessäolo ja tuttujen tapaaminen, usein monien vuosienkin takaa. Onnittelut vielä lennostolle! Ilmavoimien 100-vuotislentonäytös oli paljon odotettu tapahtuma, eikä lentonäytös pettänytkään odotuksia. Yhteistoiminnassa Porin ilmasillan kanssa järjestettiin kuljetus kahdella linjaautolla, toinen Porista ja toinen Tampereelta mukaan lähti 80 kiltalaista ja ilmasiltalaista. Helteinen sää kohteli kaikkia yhtäläisesti, samoin kohdattiin tasapuolisesti ensimmäisen lentonäytöspäivän järjestelykankeudet. Näytös antoi tuntumaa ilmavoimien historiaan, tähän päivään ja varsinkin tulevaisuuteen, kun näytteillä olivat tulevan hävittäjähankinnan kohteena olevat koneet vähintään näköismalleina. Fokker-kolmitason taitava temppuilu, Midnight Hawksien täsmällisen näyttävä osastotaitolento ja hävittäjäkoneiden desibelit olivat vain osa elämystä. Yhden Hawkin rengasrikko toi tapahtumaan turhaakin jännitystä. Paluumatkalla oltiin tyytyväisiä koettuun. Midnight Hawksien vaikuttava matala ohilento on lisätty ohjelmaan uutena numerona Kiltamatka Tikkakosken Ilmavoimat 100 lentonäytökseen , yleisömerta Tuleva toimintavuosi jo suunnitteilla Juhlavuoden jälkeen koittaa taas seuraava toimintavuosi, jonka kaavailut ovat jo käynnissä. Pyrkimyksenä on päästä vakiorytmiin, jolloin vuosi 2019 alkaisi jälleen kiltapäivällä ja vuosikokouksella Pirkkalan tukikohdassa helmikuun puolivälissä. Myös seuraavan kiltamatkan suunnittelu on aloitettu. Pidemmälle edettäessä odottaa vuosi 2020 ja alppilentäjien 100-vuotismuistotilaisuus. Koska Satakunnan Lennoston Kilta on määritetty vastuuyksiköksi majuri Väinö Mikkolan johtaman retkikunnan perinteen vaalimisessa, tarkoituksena on osallistua suurella joukolla Sveitsin Zollikonissa syksyllä 2020 järjestettävään muistotilaisuuteen. Teksti ja kuvat Janne Pauni 52 Pilven Veikko 2/2018

53 Utin ilmakilta Ilmavoimien kiltaliiton palkitsemat, kiltatalon kunnostamiseen eri tavoin merkittävästi vaikuttaneet vasemmalta Sakari Liikka, Erkki Alatalo, Keijo Sorjonen, Jukka Sihvola, Risto Nieminen, Aarni Hyttinen ja Maija Fabritius. Rivin reunoilla ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisanen ja Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelinen. Kuvasta puuttuu myös kiltaristin ansainnut Tuomo Tokko. Utissa juhlittiin 100-vuotiasta lentotukikohtaa Utin Ilmakillan neljän ja puolen vuoden ja yli talkootyötunnin projektina ollut puolikkaan vanhan kasarmin kunnostustyö näyttely- ja kokoustiloiksi onnistui täpärästi tavoitteeksi asetettuun Utin lentotukikohdan 100 -vuotisjuhlintaan mennessä. Toukokuun 17. päivä 2018 uudistetuissa tiloissa pidettiin Utin 100-vuotishistorian näyttelyn avajaisjuhla. Samana päivänä Utin jääkärirykmentti ja Ilmavoimat tarjosivat yleisölle tavallista laajemman toimintanäytöksen Utti 100 -hengessä. Näyttelyn avajaiset pidettiin kutsuvierastilaisuutena mm. Ilmavoimien, Utin Jääkärirykmentin ja Kouvolan kaupungin johdon edustajien läsnä ollessa. Killan puheenjohtajan Lassi Viisasen tervetulotoivotuksen ja alkumaljan jälkeen hallituksen jäsen Eino Rantala kävi juhlapuheessaan läpi Utin lentotukikohdan merkittävimmät vaiheet. Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen käynnisti napin painalluksella äänitteen DB605 -moottorilla varustetun Messerschmitt Bf109 G -koneen matalasta ohilennosta, jonka jälkeen ilmakillan puheenjohtaja Lassi Viisanen julisti näyttelyn avatuksi. Tämän jälkeen paljastettiin eläkkeellä olevan Finnairin liikennelentäjä, ilmailutaiteilija Kari Vertasen varta vasten Utti 100 -juhlavuoden kunniaksi akryylivärein maalama taulu Vihuri Utin tukikohdan yllä. Vertanen on onnistunut valokuvien avulla tallentamaan pikkutarkasti Utin luvun miljöötä. Näyttelyssä on vielä jonkin aikaa muitakin arvostetun brittiläisen ilmailutaidekillan Guild of Aviation Artists jäseneksi hyväksytyn Kari Vertasen Utti-aiheisia maalauksia. Näyttelyn poikkeuksellisen lukuisaa pysyvää ilmailutaidetta edustavat so- 53

54 Näyttelyn avajaisjuhlan kutsuvieraita killan kokoustilassa dan ajan hävittäjälentäjien Kauko Tuomikosken ja Olavi Mustosen lukuisat maalaukset sekä Utin Jääkärirykmentissä nykyisin palvelevan koelentoinsinööri, insinöörimajuri Ville Siiropään kynäruiskutyöt. Avajaisjuhlaan kuuluivat myös Ilmavoimien Kiltaliiton myöntämät huomionosoitukset ansioituneille killan jäsenille sekä viimeisen naulan lyöminen rakennuksen kunnostusprojektin edistymistä kertovaan kenotolppaan, jonka suoritti tilojen saneeraustalkoissa alusta asti vahvana rakennustöiden osaajana ollut Tuomo Tokko killan puheenjohtajan avustamana. Tuomo löi kunnostuksen aloitustalkookauden 2013/2014 päättäjäisissä toukokuussa 2014 ensimmäisen naulan Kari Kinnusen muistolle tuohon ideoimaansa hammasliitosjatkumoon. Kari oli aloittanut Utin perinne-esineiden taltioinnin ja onnistunut puhumaan rykmentiltä yhden tuvan ja osan kasarmin käytävästä perinnekäyttöön. Tuomo jaksoi olla juhlassa vain lyhyen ajan, sillä hän oli jo tuolloin saattohoidossa syöpäsairauden heikentämänä. Juhlan lyhyen ohjelmallisen osuuden jälkeen yhteistoimintatahomme kiittivät kiltaa erityisen uutterasta toiminnasta tilojen kunnostamisessa ja 100 -vuotisnäyttelyn aikaansaamisesta. 54 Pilven Veikko 2/2018

55 Utti Utin Ilmakillan Utti 100 vuotta historiallinen näyttely on pääosiltaan pysyvä ja avoinna ryhmille sopimuksen mukaan. Avoimet ovet ja toimintanäytös Rykmentin ja Ilmavoimien yhteinen toimintanäytös Utti 100 -hengessä keräsi Utin asematasolle suurimman yleisömäärän sitten vuonna 1993 pidetyn viimeisen lentonäytöksen jälkeen. Utin jääkärirykmentin ja Ilmavoimien kaikki tyypit alkeiskoulukoneita lukuun ottamatta esiintyivät ilmassa tai maaesittelyssä. Yleisön keskellä läheistä tutustumista varten oli myös Utin historiaan kuuluvat työjuhdat Airveteran Oy:n lentävä DC-3 (ex. DO-11) ja kak- si Mi-8 -kopteria, joista toista myös käytettiin maassa. Staattisessa näyttelyssä olivat myös SM-1-, Dauphin- ja Bell Jet Ranger 206 -helikopterit sekä Saab Safir -lentokone. Käytössä olevien ilma-alusten rivistöön maaesittelyyn oli pujahtanut myös Ruotsin armeijan HKP16 Black Hawk -helikopteri Linköpingistä. Päivän musiikkiviihde oli tällä kertaa suunnattu nuorille, siitä piti huolen 11 hengen varusmiessoittokunta laulajineen. Utin jääkärirykmentti juhli satavuotiasta lentotukikohtaa kaiken kansan toimintanäytöksen lisäksi myös 9. toukokuuta Kuusankoskitalossa pidetyllä henkilökunnan ja kutsuvieraiden Utti 100 vuotta -juhlaseminaarilla sekä 15. kesäkuuta tukikohdassa järjestetyllä koko henkilökunnan juhlalla. Kesäkuun 15. päivänä 1918 alkoivat ensimmäiset Suomen Ilmailuvoimien lentokoneet siirtyä Lappeenrannasta Uttiin, jossa Lappeenrannassa alkuun päässyt lentokoulutus jatkui. Utin sataan vuoteen mahtuu useitakin vaikeita ja sotilaslentotoiminnan jatkuvuuden kannalta epävarmoja ajanjaksoja, mutta nyt Utin jääkärirykmentin hallinnoimana tukikohdan asiat ovat mallillaan myös ilmailun osalta. Teksti ja kuvat Juha Ritari 55

56 Vuoden kiltalaisen, Leena Tiaisen tarmokkuus näkyy monessa Vuoden kiltalainen huomionosoitus edellyttää valitulta henkilöltä jotain sellaista näkyvyyttä, jolla hän erottuu Maanpuolustuskiltojen Liiton jäsenten suuresta joukosta. Leena Tiainen, Ilmasotakoulun Killan jäsen, nyt vuoden 2018 kiltalaiseksi valittu, on erottunut ja näkyvästi kiltatyössään ansioitunut tikkakoskelainen. Hänen työhistoriansa Ilmavoimien Esikunnassa alkoi 1982 lentoturvallisuustoimistossa ja jatkui vuodesta 1987 tiedotuksessa aina eläkkeelle jäämiseen 2009 saakka. Leena Tiainen on tarkka, tunnollinen, huolehtiva ja määrätietoinen, kaikki ominaisuuksia, joita tarvitaan kokoamaan kymmenen eri kiltaa puhaltamaan yhteen hiileen. Erityisesti viime vuosi on ollut työntäyteinen Ilmavoimien valmistautuessa 100-vuotisjuhlallisuuksiin, totesi Maanpuolustuskiltojen Liiton toimitusjohtaja Henry Siikander perustellessaan vuoden kiltalainen valintaa ja jatkoi Juhlavuoden kunniaksi julkaistu, 100-sivuinen lehti on loistava esimerkki Leena Tiaisen kyvyistä koordinoijana koota koko kenttä kirjoitusmateriaalihankinnoista mainoshankintaan. Lopputuloksena oli "vuosisadan" Pilven-Veikko, joka jaettiin kaikille Ilmavoimien komentajan vastaanotolle osallistuneille Säätytalolla Yhteistyö Ilmavoimien kiltojen kanssa Leenalla alkoi jo tiedotuksessa töissä ollessa, kun killat alkoivat julkaista historiakirjoja ja Pilven Veikko - lehteä. Ilmavoimien Kiltaliiton sihteerin tehtävät Leena aloitti vuonna 2010 ja vuodesta 2014 alkaen hän on ollut Pilven Veikko lehden toimitussihteerinä. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa 4000 kappaleen painoksena ja jaetaan jäsenlehtenä kaikille Ilmavoimien Leena Tiainen syntynyt 1949 Pihtiputaalla ylioppilas 1969 Viitasaaren lukio Filosofian maisteri 1983 Jyväskylän yliopisto tuntiopettajana ja muissa työtehtävissä Jyväskylän yliopistossa Ilmavoimien Esikunnassa ensin lentoturvallisuustoimistossa ja sitten tiedotuksessa kielenkääntäjä, tiedottaja, tiedotuspäällikkö eläkkeellä lähtien Kuva Eila Keinonen 56 Pilven Veikko 2/2018

57 kiltalaisille sekä laajasti myös Ilmavoimiin ja yhteistyökumppaneille. Pilven Veikko on ainoa Ilmavoimista säännöllisesti ilmestyvä lehti. Pilven Veikko yhdistää Leena näkee Pilven Veikko -lehden, mikä oli aikoinaan kimmoke Ilmavoimien Kiltaliitonkin syntymiselle, edelleen tarpeellisena kiltalaisten koossapitäjänä. - Lehti koetaan omana kanavana, yhdistävänä tekijänä kaikille ilmavoimissa työskennelleille kiltalaisille, vaikka kiltakulttuuri ja toiminnan painopiste kussakin erillisessä killassa on kohdistunut paljolti työaikaiseen historiaan ja sen perinteen tallentamiseen, niin lehti on edelleen se, mikä yhdistää killat, arvioi Leena. Viimeiset viisi vuotta Leena on kantanut vastuun paljon työllistävän Pilven Veikko -lehden toimitussihteerin tehtävistä. Pitkäaikainen työ Ilmavoimien tiedotuksessa on antanut hyvän pohjan lehtityölle. Hän on hoitanut yhteydet avustajiin, taittoon ja vastannut lehden ilmoitusmyynnin organisoinnista sekä laskutuksesta. Ilmoitusmyynti voi joskus olla aikaa vievää työtä: ulkomaiseen laskutusjärjestelmään liittyminen vaati noin 80 sähköpostiviestiä ja konsultointia pankin kanssa. Hankaluutena oli mm. se, ettei Ilmavoimien Kiltaliitto ole yritys eikä yksityinen henkilö. Kaikkiaan juhlalehden tekemisen aikana vaihdettiin noin 800 sähköpostiviestiä kaiken muun lehden tekemisen ja kiltaliiton vuodenvaihderutiinien ohella. Työtunteja en uskalla edes arvioida, toteaa Leena. Kun säännöllinen virkatyö päättyi Leenalta eläköitymiseen, niin epäsäännöllinen työ on jatkunut Ilmavoimien Kiltaliitossa sihteerinä sekä talous- ja jäsenasioiden hoitajana. Eikä tässä kaikki, Leenan siviilipuolen harrastustoiminnasta-ajasta saa ison osan mm. Suomen Punainen Risti ja sen paikallinen yhdistystoiminta sekä sukuseurassa toimiminen. Tykkään olla ihmisten kanssa, totesi Leena tarmokkuutensa taustoja kysyttäessä, mutta tälle kaikelle jaksamiselle voimia antanee kanssaihmisten lisäksi lukeminen, käsityöt, sanaristikot, kuntoilu ja liikunta, talvisin aina Lapin kairoiltakin pohjaa hankkien. Ossi Kurki, Pilven Veikko -lehden päätoimittaja Ilmavoimien Kiltaliiton kiltaristin ja kiltamitallin pienoismitalit. Ristin korkeus on noin 15 mm ja mitalin halkaisija noin 17 mm. Pienoismerkin voi hankkia henkilö, jolle merkki on myönnetty. Hinnat: Pienoisristi 50 Pienoismitali 35 Toimituskulut 5 Lisätiedot ja tilaukset: Leena Tiainen leena.tiainen(ät)gmail.com (mieluiten) tai puh

58 Muistolaatta Kuninkaansaaren Raijalle Suomeen hankittiin keväällä 1943 kaksi saksalaista Freya LZ -radioluotainta (tutkaa) ilmavalvontaa varten. Suomessa niille annettiin peitenimeksi Raija. Raijojen lisäksi hankittiin Saksasta ilmatorjunnan vahvistamiseksi mm. tykkikalustoa, tulenjohtokoneita sekä Würzburg D -ilmatorjunnan tulenjohtoluotaimia (tutkia). Würzburg D -luotaimet saivat peitenimen Irja. Raijoja ja Irjoja nimitettiin sodanaikana radioluotaimiksi, myöhemmin vakiintui tutka-nimi käyttöön. Kuninkaansaaren Raija II vanhassa tykkibunkkerissa. SA-kuva. Raija I sijoitettiin Malmin ampumaradan lähistölle ja Raija II Kuninkaansaareen. Kuninkaansaaren Raija aloitti mittaustoiminnan , Malmin Raija muuta päivä aiemmin. Raija pystyi havaitsemaan pommikoneen kokoisen maalin kilometrin etäisyydeltä, jolloin saatiin riittävä varoitusaika ilmahälytystä ja torjuntaa varten. Tällä oli suuri merkitys 58 Pilven Veikko 2/2018

59 pääkaupungin suurpommitusten onnistuneessa torjunnassa helmikuussa Raijan muistolaatan paljastus Kuninkaansaareen Alkutalvesta 2018 ilmatorjuntaan liittyvien maanpuolustuskiltojen ja Ilmatorjuntamuseon kesken käynnistyi hanke saada Kuninkaansaaren Raijalle oma muistolaatta. Pronssivalua oleva laatta paljastettiin Raijan entisessä sijoituspaikassa. Laatassa on kohokuvana tyylitelty Raija-ilmavalvontaluotain. Lisäksi saarella kävijöitä varten toteutettiin Raijasta kertova opastaulu. Laatan ja opastaulun paljastivat veteraani, eversti (evp) Hannu Pohjanpalo ja Tutkamieskillan puheenjohtaja Heikki Marttila. Paljastustilaisuudessa eversti (evp) Ahti Lappi mainitsi mm: Raijojen suuri merkitys tuli näkyviin Helsingin suurpommitusten yhteydessä helmikuussa Yöpommitusten torjuminen ilman ilmavalvonnan ja ilmatorjunnan radioluotaimia (tutkia) ei olisi onnistunut. Raijat toimivat koko ajan erinomaisesti ja löysivät viholliskoneet ajoissa. Mittaajat tuijottivat tiiviisti kuvaputkia, toiminta oli intensiivistä ja miestä vaihdettiin tunnin välein. Kuninkaansaaren Raija II mittasi kolmen pommitusyön aikana eri maaleihin yhteensä 1665 kertaa, ja Malmin Raija I vähän enemmän. Mittaustiedot välitettiin torjuntakeskukseen, joka niiden avulla johti ilmatorjuntayksiköiden tulitoimintaa ja saksalaisten hävittäjien torjuntalentoja. Raijat antoivat myös maalinosoituksia ilmatorjunnan Irja-tulenjohtoluotaimille, joiden avulla erityisesti 88-milliset raskaat patterit suorittivat tarkkaa yöammuntaa. Vihollinen väisti torjuntaa, kärsi tappioita ja epäonnistui tehtävässään. Paljastustilaisuuteen tervehdykset toivat Ilmavoimien esikuntapäällikkö prikaatikenraali Jari Mikkonen, Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentaja everstiluutnantti Mano- Mikael Nokelainen, Sotamuseon johtaja Harri Huusko ja Maanpuolustuskiltojen liiton toiminnanjohtaja Henry Siikander. Ilmavoimien Viestikillan Pekka Yrjölän opastuksella tutustuttiin Raijan sijoituspaikan ympäristöön. Muistolaattaprojektiin ovat osallistuneet Ilmavoimien Viestikilta, Ilmatorjuntayhdistys, Ilmatorjuntasäätiö, Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho, Ilmatorjuntamuseo, Tutkamieskilta ja Ehrensvärd-Seura. Aluetta kehittävältä Metsähallitukselta on saatu apua toteutukseen. - Teksti Heikki Marttila 59

60 In memoriam Kirurgi, lääkintöneuvos ja Pilvenveikko Olli Veikko Kivioja sai siirron Varjolaivueeseen Helsingissä Kivioja syntyi Kalajoella 11-lapsisen pappisperheen neljäntenä lapsena. Elämäntyönsä Kivioja teki lääkärinä, sotavuosien jälkeiset opinnot johtivat kirurgin uralle ja sairaalakirurgina hän ehti olla peräti 45 vuotta, valtaosan ajasta Helsingin Diakonissalaitoksessa, jossa viimeiset vuodet johtavana ylilääkärinä. Kivioja kirjoitti yhdessä Maarit Huovisen (nykyään Tyrkkö) kanssa omaelämäkerran Kirurgin muistelmia (WSOY, 1993). Kirjassa käydään läpi myös ilmavoimavaiheita. Olli Kivioja astui ase- ja rintamapalvelukseen suoraan koulunpenkistä jo kesällä 1942, 17- vuotiaana, tuolloin erikoisluvalla. Ensimmäinen rintamapalveluspaikka oli konekivääriryhmässä Uhtualla. Rintamakokemukset opettivat suhtautumista elämään ja kuolemaan. Hyvin pian, kesällä 1943 Kivioja haki ja hyväksyttiin ohjaajakoulutukseen ilmavoimiin. Sotaohjaajakurssi 5 alkoi Kauhavalla kesällä Kurssin aloittaneista 51 oppilaasta 47 valmistui kesän 1944 torjuntataisteluiden aikana. Lentokoulutuksen aikana ilmaan noustiin 15:lla eri konetyypillä. Kiviojalle myönnettiin Suomen lentomerkki ohjaajalle numerolla sotalentäjää määrättiin 2-moottorikoulutukseen Luonetjärvelle, ja Kivioja kuului tähän ryhmään. Koulutuksen jälkeen oli edessä osallistuminen Lapin sotaan lokakuussa Kivioja palveli Pommituslentolaivue 46:ssa ja 42:ssa. Kiviojan onneksi sotalentoja ei tullut, kun huono sää esti lentämisen. Saksalaisten OLLI KIVIOJA ( ) tarkka tutkajohdettu ilmatorjunta olisi voinut hyvinkin koitua kohtaloksi tuossa vaiheessa. Seurasi kotiutuminen ja siviiliopinnot. Suomen ilmailulääketiede oli 1960-luvun loppuun saakka lähinnä sotilasilmailulääketieteen varassa siviili-ilmailuviranomainen totesi tämän puutteeksi ja Kivioja palkattiin ensimmäiseksi siviili-ilmailun sivutoimiseksi asiantuntijalääkäriksi, missä toimessa hän oli vuoteen 1991 asti Olli Kivioja oli Suomen ilmailulääketieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana. Kivioja oli vielä korkeassa iässä hyväkuntoinen. Kirurgin työ pitkine leikkauksineen vaati kuntoa. Uusi vaihe kuntoilussa koitti, kun hän täytti 60 vuotta: Kivioja juoksi ensimmäisen maratoninsa poikansa innoittamana. Viimeisen kerran maraton taittui 85 vuotiaana, eri puolilla maapalloa kierrettynä ja useita veteraanimestaruuksia, joista merkittävin oli maailmanmestaruus yli 80- vuotiaiden sarjassa. Jokavuotinen ohjelmanu- 60 Pilven Veikko 2/2018

61 mero oli myös kevätkauden hiihtoretki Lapissa kolmen valtakunnan rajapyykille perinteisen Lapin sodan päättymisen vuosipäivän yhteydessä. Veteraanityö ja sotahistoria olivat varsinkin myöhäisemmässä vaiheessa läheisiä. Olli liittyi Pilvenveikkoihin heti yhteisön perustamista seuraavana vuotena Klubin puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2003, eikä vanhoista Pilvenveikoista enää seuraajaa löytynyt. Toiminta oli systemaattista ja selväpiirteistä, olihan Ollilla ollut tapana paneutua asioihin juurta jaksain ja jakaa niistä kirjallisia muistioita. Ollin aikana jatkettiin veljespiirissä esitelmätilaisuuksia ja klubiretkiä. Jäsenkunnan huvetessa painoi huoli tulevaisuudesta, jolloin vanhat Pilvenveikot päättivät muuttaa perustamiskirjaa ja 2005 Pilvenveikkoihin hyväksyttiin ensimmäiset 12 sodan jälkeen lentomerkin saanutta. Olli jatkoi puheenjohtajana lähes 10 vuotta vuoteen 2011 asti, jolloin puheenjohtajuus siirtyi ensimmäiselle sodan jälkeen lentomerkin saaneelle Pilvenveikkojen perinnelentueen edustajalle, kenraaliluutnantti Heikki Nikuselle. Tämän jälkeen Olli jatkoi aktiivisesti Pilvenveikkojen Kantalentueessa jakaen nuoremmille isällisiä neuvoja ja pitäen huolta siitä, että toiminnassa noudatettiin hyväksi nähtyjä periaatteita. Periaatteet olivat Ollille tärkeitä. Hän otti asioihin kantaa, mikä näkyi myös lehtien mielipidesivuilla, oli sitten kyse Malmin lentokentän säilyttämisestä tai lääketieteen etiikasta. Murheell ei saa muistoasi viettää, ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon. J.L. Runeberg, Pilven Veikko Olli oli tottunut kirjaamaan asiat detaljitarkkuudella ylös ja hyvä muisti sekä selkeä ulosanti auttoivat tuomaan hänen mielestään oleelliset seikat esiin. Mukana oli aina myös terävä pilke silmäkulmassa. Hieno piirre Ollissa oli valmius olla aina mukana, jos jossain Pilvenveikkoa tarvittiin. Jos jotain tarvittiin, Olli ainakin lähtisi. Niin myös viimeisenä päivänään, hän lupasi lähteä Kauhavalle Lentosotakoulun Perinneyhdistyksen tilaisuuteen esittämään veteraanien tervehdystä, junaan vain, aamulla Kauhavalle ja illaksi takaisin. Tällä kertaa tuli kuitenkin kutsu ylemmästä johtoportaasta. Ollia jäi kaipaamaan puoliso Heljä, neljä lasta sekä iso joukko lapsenlapsia perheineen. Pilvenveikot muistavat Ollia lämmöllä ja ottavat osaa omaisten suruun. Janne Pauni Pilvenveikkojen puheenjohtaja Kuva Kiviojan albumista 61

62 Kosti Keski-Nummi Tyttäreltä isälle Kosti Keski-Nummi Ylikersantti, hävittäjä-ässä Kosti Keski-Nummi menehtyi Hämeenlinnassa Keski- Nummi oli syntynyt Kauhajoella Kipinän lentämiseen maatalon poika sai päästessään Karhumäen veljesten kyytiin näiden suorittaessa yleisölennätyksiä eri puolella Suomea, myös Kauhajoella. Täytettyään 17 vuotta talvisodan aikana tammikuussa 1940 hän anoi Kauhavan Ilmasotakouluun. Siellä Keski-Nummi sai ensin mekaanikkokoulutuksen ja sen jälkeen lentokoulutuksen Aliupseeriohjaajakurssi 11:n (AOK 11) oppilaana. Pitkä ja perusteellinen lentokoulutus Kauhavalla ja Täydennyslentolaivue 35:ssä kesti lokakuusta 1940 aina maaliskuuhun 1943 saakka. Lennettyjä konetyyppejä olivat mm. Smolik, Viima, Tuisku, Pyry ja Fokker D.XXI. Maaliskuussa 1943 vuorossa oli vihdoin siirto rintamalaivueeseen, kuuluisan Lentolaivue 24:n 3. lentueeseen. Lentueenpäällikkönä oli tuolloin Mannerheim-ristillä syksyllä 1942 palkittu kapteeni Jorma Joppe Karhunen. Kalustona oli Isäni, Kosti Keski-Nummi, siunattiin viimeiselle matkalleen, Hämeenlinnassa, lukuisten ystävien ja sukulaisten saattamana. Erittäin lämminhenkisen ja tunteikkaan siunaustilaisuuden toimitti perheen pitkäaikainen ystävä, rovasti Juhani Muilu. Sotaveteraanien ja Sotainvalidien edustajat sekä Pilvenveikot toivat omalla arvokkaalla tavallaan viimeisen tervehdyksensä veteraaniveljelle. Ilmavoimat kunnioitti isäni, hävittäjä-ässän, muistoa ylilennolla. Ylilennon suoritti Karjalan lennoston F/A 18 Hornet -monitoimihävittäjä, Hävittäjälentolaivue 31:stä. HLL 31:n perinnelaivue on HLL 24, jossa isäni lensi Jatkosodassa. Missing Man keräsi siunauskappelin lähistöön sekä katujen varsille tuhansia ihmisiä, jotka halusivat osoittaa kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan lentäjäveteraanille. Kosti Keski-Nummen tyttärenä, minuun teki lähtemättömän vaikutuksen, kun sain jutella ylilennon suorittaneen lentäjän kanssa puhelimessa. Siinä hetkessä tälle ylilennolle tuli "henki".eikä se ollut enää vain mekaaninen suoritus. Rakkaudella isääni muistaen Marjo Keski-Nummi Brewster, joka oli hyvä kone, mutta alkoi viimeistään vuoden 1943 lopulla olla jo hiukan vanhentunut. Ensimmäisen lentonsa rintamalaivueessa Kosti lensi Ensimmäisen ilmavoittonsa, tai tarkemmin sanottuna puolikkaan hän sai , jolloin tuloksena oli LaGG-3-koneen pudotus yhdessä vääpeli Jorma Huotarin kanssa. Joppe Karhusen saatua siirron koko laivueen komentajaksi tuli 3. lentueen päälliköksi luutnantti Hans Wind, jota Keski-Nummi muisteli myöhemmin lämmöllä. Wind ja Keski-Nummi lensivät usein yhdessä. Talvella lentotoiminta oli kuitenkin vähäistä. Maaliskuussa hän pääsi ensimmäisen kerran Messerschmittin ohjaimiin. Kesäkuussa 1944 alkoi sitten venäläisten suurhyökkäys kannaksella, ja lentotoiminta oli vilkasta. Taistelutoiminnan lomassa Keski-Nummi kävi kerran myös noutamassa uusia Mersuja Saksasta. Kesäkuussa hän saavutti vielä viisi ilmavoittoa lisää, mutta joutui alasammutuksi ja teki pakkolaskun Nuijamaalle MT-437:lla. Keski-Nummi haavoittui päähän, mutta onneksi lievästi. Hän palasi pian taistelutoimintaan ja lensi seuraavan lentonsa jo HLeLv 24:n historiassa Pilven Veikko 2/2018

63 oli merkittävä päivä, sillä tuolloin laivue saavutti suurimman päiväkohtaisen pudotusmääränsä, 33 viholliskonetta, mutta myös laivueen pudotustilaston kärjessä ollut kapteeni Wind haavoittui vaikeasti ja onnistui vain vaivoin pääsemään takaisin kentälle. Lentuetoverit Keski-Nummi ja Wind olivat heinäkuun alussa samassa sairaalassa Mikkelissä. Sodan päätyttyä Keski-Nummi jatkoi Ilmavoimien palveluksessa HLeLv 13:n riveissä lentäen mm. FK:lla, Curtissilla ja Myrskyllä, jolla lentotunteja kertyi eniten, peräti 82 kaikkiaan 437 lentotunnista. Vaimo piti lentämistä vaarallisena ja niinpä hän erosi palveluksesta ylikersanttina elokuussa Sen jälkeen hän kouluttautui samaan ammattiin kuin vaimonsakin eli opettajaksi. Keski-Nummi toimi opettajana mm. Paltamossa, Kauhajoella ja Lohtajalla, missä hän oli yhdessä vaimonsa kanssa opettajana Marinkaisten koululla vuodesta 1956 aina 1970-luvulle saakka, jolloin sodassa saadut vammat pakottivat siirtymään eläkkeelle. Keski-Nummi harrasti siviilissä 1960-luvulla myös purjelentoa, mutta luopui sitten vaimon toivomuksesta tästä harrastuksesta. Viimeiset vuotensa Keski-Nummi asui Hämeenlinnassa. Hän oli erityisen iloinen siitä, että pääsi näkemään vielä perheen neljännenkin sukupolven. Vuonna 2016 julkaistiin Jukka Piipposen kirjoittama Kosti Keski-Nummen elämäkerta Siipimiehenä Kannaksella. Viime vuosina Keski-Nummi tuki arvokkaalla tavalla VL Myrsky II -entisöintiprojektia mm. osallistumalla projektin tilaisuuksiin, kertomalla omia kokemuksiaan Myrskyllä lentämisestä sekä signeeraamalla Myrsky-tauluja. Allekirjoittaneen tapaamisista Kosti Keski- Nummen kanssa mieleen jäi ennen kaikkea hänen lämmin persoonallisuutensa sekä positiivinen suhtautumisensa kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin. Yksi viimeisistä suomalaisista hävittäjäässistä, suuri isänmaan ystävä ja hieno ihminen on poissa. Ilmailumuseoyhdistys ry esittää lämpimän osanottonsa Kosti Keski-Nummen omaisille. Teksti: Raimo Malkamäki Muistokirjoitus on julkaistu alun perin Ilmailumuseoyhdistys ry:n Feeniks-lehdessä nro 3/2018 Piipponen Jukka, SIIPIMIEHENÄ KANNAKSELLA, Hävittäjälentäjä Kosti Keski-Nummi, KOALA, Painettu EU:ssa 2016, ISBN Kirjassa on elämäkerta yhdestä viimeisistä hävittäjä-ässistä Kosti Keski-Nummesta. Kuvauksessa aluksi keskitytään nuoren miehen elämän vaiheisiin Kauhavalla. Tapahtumat alkavat hänen kotiseudultaan, josta siirrytään lentäjän koulutusympäristön sekä kurssikaverien arjen tapahtumiin. Kosti kertoo omakohtaisesti koneen hallittavuuteen ja lentämiseen liittyviä kokemuksia lukijaa kiinnostavasti. Sotalennoista kerrotaan niiden taistelut tilanteen mukaisesti ilmassa ilman ylimääräisiä pikkutarkkoja luetteloita. Tekstin mukaan ei lukija kuitenkaan pääse kiinni lopussa oleviin lentopäivänkirjan sivuihin, jos niitä ei vahingossa avaa tutkittavaksi. Sivujen tarkoitusta olisi hyvä avata vaikkapa takakannen tiivistelmässä. Kirja kuvaa tyylillään päähenkilön vaatimattomuutta sopivasti. Lukijalle jää kunnioittava käsitys kerskailemattomasta kansan miehestä, jonka kutsumus lentämiseen oli pitkäjänteistä. Hänellä oli lentueessa paikkansa juuri omassa tehtävässään, siipimiehenä. Lassi Viisanen 63

64 Kirja-arvostelut Pentti Perttula Paras hävittäjä Suomelle Hornetin seuraajaehdokkaat, 208 sivua Docendo Oy, Jyväskylä ISBN Painettu EU:ssa 2018 Kirjassaan Paras hävittäjä Suomelle Hornetin seuraajaehdokkaat Pentti Perttula esittelee mittavan ja yksityiskohtaisen tietopaketin kustakin Hornetin seuraajaksi tarjolla olevasta hävittäjäkandidaatista. Teknisten ominaisuuksien, mitoitusten ja lukuarvojen lisäksi kirja tarjoaa tietoa sekä käyttökokemuksista että myyjien näkemyksistä tuotteistaan. Kirjaa voi näin ollen suositella konetietouden lisäksi myös tilaisuutena tutustua konevalmistajamaiden suunnittelufilosofioihin ja käyttötarkoitustavoitteisiin. Kirjan laaja tietoaineisto antaa samalla viitteitä siitä erittäin mittavasta työmäärästä, jonka tarjoussisältöjä ja ominaisuuksia vertaileva henkilöstö joutuu tekemään valitessaan ilmavoimillemme parhaan suorituskyvyn. Edelliseen suururakkaan verrattuna hankekokonaisuuteen on tullut paljon lisää kerroksia laajentuneiden potentiaalien ja tehtäväalueiden myötä. Eräs asia on kuitenkin säilynyt samana. Korkean motivaatiotason omaavat asiantuntija-ammattilaiset ovat laatineet seikkaperäisen vertailumalliston, johon koottujen faktojen myötä edetään Suomelle parhaaseen ratkaisuun. Kirjassa tuodaan esiin selkeä tavoite: Hornetien korvaamishankkeen tarjouspyynnön jättämistä seuranneessa mediatilaisuudessa 27. huhtikuuta 2018 hankkeen ohjauksesta vastaavan Logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, insinöörikenraalimajuri Kari Renko totesi painokkaasti: "Ilmavoimille ei olla ostamassa lentokonetta". Verovarojamme ei siis olla käyttämässä suureen työntövoimaan, hyvään kaartokykyyn, sopivaan siipikuormitukseen tai supercruise-kykyyn vaan sodanajan suorituskykyyn, koska vain siihen ilma-aseemme uskottavuus perustuu. Ja se suorituskyky pitää olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivää vuodessa. Heikki Nikunen Oikaisu Pilven Veikko -lehti 1/2018 Heinilä vielä kerran Pernaalle artikkelin on kirjoittanut Erkki Heinilä Juhlanumerossa otsikolla Heinilä vielä kerran Pernaalle, sivulla 93 on virhe kirjoittajan nimessä. Artikkelin on kirjoittanut Erkki Heinilä, ei Harri Heinilä, kuten toimitussihteeri on kirjannut. Virhe johtuu siitä, että Harri oli aikanaan työkaveri puolustusvoimissa). Pahoittelen syvästi! Leena Tiainen 64 Pilven Veikko 2/2018

65 Kari Stenman MERSU Messerschmitt Bf 109 G Suomen ilmavoimissa Koala-kustannus s. Aikoinaan pienoismallarina aloittanut Kari Stenman kuuluu suomalaisen ilmasotakirjallisuuden tekijänä kärkikaartiin. Hän aloitti vuonna 1970 yhdessä Kalevi Keskisen kanssa. Ensimmäiset kirjat julkaistiin Suomen Ilmavoimien Historia -sarjassa, ja niissä käytiin läpi sotien ajan lentokalustoa konetyypeittäin. Stenmanin teoksia on sittemmin levinnyt kymmeniin maihin ja painosmäärä ylittää Vuosien mittaan arkistotutkimus ja veteraanipolvien haastattelut sekä valokuvien keruu ovat tuottaneet mittavan materiaalin, jota Stenman on viimeksi hyödyntänyt yhteistoimintalaivueiden eli LLv 10, 12, 14 ja 16 vaiheita käsittelevissä teoksissa. Näihin verrattuna nyt käsillä oleva MERSU on suorastaan järkälemäinen teos. Kirjaan on sen johdannon mukaisesti koottu yksiin kansiin kaikki Mersua käsittelevät taustatiedot, tekniikka ja operatiivinen käyttö sekä runsas kuvamateriaali tyypin 11 vuotta kestäneeltä uralta Suomen ilmavoimissa. Mukana ovat konekohtaiset historiikit. Koneen käyttöä valotetaan taistelukertomusten ja muiden dokumenttien avulla sekä lainaamalla otteita Illu Juutilaisen ja Eikka Luukkasen muistelmateoksista. MERSU etenee kronologisesti siten, että alussa kuvataan konetyypin kehittämistä ja sitten käyttöä jatkosodan aikana ja myöhemmin sotien jälkeen. Sodanajan vaihe on jaettu käyttäjittäin järjestyksessä Hävittäjälentolaivue 34, 30, 24 ja 28. Sodan jälkeen käyttäjät ovat lentorykmenteittäin ykkösestä neloseen. Luonnollisesti sota-ajan pääkäyttäjät saavat eniten palstatilaa. Sodanjälkeinen aika on esitetty vain kuvin. Konetyypin kehitystä kuvataan kirjassa hyvin lyhyesti. Aivan alku jää kirjassakin epätarkaksi Puolan Ilmailukerhon järjestämää Euroopan ympärilentokilpailua varten suunniteltiin Saksan joukkueelle Bf 109:ää edeltävä Bf 108 -urheilukone, puolalaisten kova kilpailija, jonka perusidean entiset Klemm-koneiden suunnittelijat toivat työpaikkaa vaihtaessaan Bayerische Flugzeugwerkelle. Bf 108 Taifunin rakenneosia käytettiin hyväksi kansallissosialistisen Saksan ilmailuministeriön hävittäjäkonekilpailun prototyypissä, tosin urheilukone on kuitenkin aika kaukana hävittäjästä. Kisassa Heinkeliä ja muita vastaan Robert Lusserin johtaman projektitoimiston piirtämä Mersu voitti, vaikka konetyypin aivan lopullista valintaperustetta ei arkistoista löydy. Ainakin ilmailuministeri Hermann Göring antoi konkurssin partaalla huojuneelle omalle baijerilaiselle tehtaalle suurtilauksen, joka jatkui kymmenkunta vuotta. Aikaa myöten koneita rakennettiin noin kappaletta, josta osa tosin peruskorjauksen kautta uudelleenrakennettuna. Parhaimmillaan koneen suorituskyky oli korkeatorjunnassa, kun Fw 190:llä taisteltiin matalammalla. MERSU on ennen muuta hienosti kuvitettu kunnianosoitus suomalaisille hävittäjälentäjille. Tarkasti kirjatut taistelukertomukset tuovat autenttisuutta. Jossittelu siitä, onko joku tapahtuma varmasti kirjattu taistelun tiimellyksessä oikein, on enemmänkin jälkiviisautta, sillä kaikki ei tietenkään ilmasodan kiivaissa käänteissä voinut tulla ylös täysin varmana faktana. Paremminkin epäilyttää toisinaan siteerattu vastustajan kirjanpito. Juutilainen Luukkanen saavat ehkä turhan paljon palstatilaa, ovathan kirjat muutenkin luettavissa. 65

66 MERSUN kuvitus väripiirroksineen on kattava koneyksilöt ja suuri osa Mersu-lentäjistä ovat päässeet mukaan. Virheitä on lähes mahdoton löytää, Aino Gerdt on tietysti Aimo ja kesällä 2018 edesmenneen Mersu-ässän ja Hans Windin siipimiehen Kosti Keski-Nummen sukunimi kirjoitetaan väliviivalla. Kari Stenman on tehnyt suurtyön, siitä ei ole epäilystäkään. Jatkossa voimme sitten odottaa, että Mersu-lentäjien aikaansaannoksia päästään analysoimaan syvemmin. Kesän 1944 torjuntataisteluissa hävittäjälentäjillämme oli huomattavan tärkeä rooli ja tulosta syntyi. Tutkimuksessa on syytä edelleen analysoida, miksi Mersulla pärjättiin niin hyvin, miten paljon vaikutti kalusto, koulutus tai taistelutahto ja miten toiminta vaikutti torjuntaoperaatiossa. Palstatilaa olisi hyvä saada jatkosodan ratkaisuvaiheen kokonaisuudelle, jossa ovat mukana maasotatoimiin sovitettuna hävittäjätoiminnan lisäksi ilmavalvonta, hävittäjien johtaminen sekä saksalaiselta kutsumanimeltään mustat miehet eli lentotekniikka. Lentojoukkojen uhrauksia kunnioittaen voidaan todeta, että onneksi meillä oli Mersu ja muut eri tehtäviä hoitavat koneet ja niitä käytti kaikkensa peliin antanut lentäjäkaarti. - Janne Pauni. Ilmavoimien Kiltaliiton tiedottaminen Nettisivut g jäsenyhdistykset g Ilmavoimien Kiltaliitto Jäsenet päivittäkää rekisteritietojanne! Ilmavoimien kiltaliiton yli 3300 jäsenestä noin 2500 kuuluu myös Maanpuolustuskiltojen liittoon. Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenrekisterissä (maanpuolustusrekisteri) olevia jäsentietoja pääsee itse muuttamaan ja tarkistamaan: maanpuolustusrekisteri.fi -> käyttäjätunnus (= oma jäsennumero, joka näkyy jäsenmaksulapussa tai sen voi pyytää killan jäsensihteeriltä) -> salasana (oma postinumero ensimmäisellä kirjautumiskerralla). Vaihda salasana uudeksi, jotta rekisterissä voi asioida myöhemminkin. Jäsen pääsee muuttamaan tiettyjä omia tietoja rekisterissä, esim. lisätä tai korjata sähköpostiosoitteen. Jos olet kieltänyt suoramarkkinoinnin sähköisin välinein, et saa sähköpostia! Postiosoitetiedot päivittyvät noin kuukaudessa rekisteriin sen jälkeen, kun jäsen on tehnyt virallisen muuttoilmoituksen. Maanpuolustuskiltojen liittoon kuulumattomien Ilmavoimien kiltaliiton jäsenkillat hoitavat itse (sähköposti) viestintänsä. Päivitykset osoitetaan jäsensihteerille. EU-tietosuoja-asetuksessa on myös useita jäsenen oikeuksiin liittyviä asioita. Käy tutustumassa asiaan > usein kysyttyä -otsikon alla. Sähköpostit säästävät Sähköpostitse saadaan nopeasti välitettyä tietoa laajasti jäsenistölle. Maanpuolustusrekisteristä on poistettu/poistetaan toimimattomia sähköpostiosoitetta. Tarkista onko sähköpostiosoitteesi oikein vai onko sinulla markkinointikielto maanpuolustusrekisterissä: TARKISTUS: Jos et ole saanut rekisterin kautta lähetettyä viestiä Malaganmatkasta sähköpostiisi, kannattaa käydä tarkistamassa maanpuolustusrekisteristä sähköpostisi tilanne. Sähköpostiosoite Ilmavoimien kiltaliitolle ilmavoimienkiltaliitto(ät) gmail.com. Leena Tiainen Ilmavoimien kiltaliiton sihteeri 66 Pilven Veikko 2/2018

67 Yhteystiedot Tarkemmat yhteystiedot on julkaistu vain paperilehdessä Ilmavoimien Kiltaliitto ry Puheenjohtaja ilmavoimienkiltaliitto(ät) gmail.com Tilinpäätös Pilven Veikko lehden toimitus pilven.veikko.lehti(ät)gmail.com Ilmavoimien killat Ilmasotakoulun Kilta ry Ilmavoimien Viestikilta ry Karjalan Lennoston Kilta ry karjalanlennostonkilta(ät)gmail.com Lapin Lennoston Kilta ry Lentosotakoulun Kilta ry Lentotekniikan Kilta ry Lentovarikon Kilta ry Juha Suonperä Puh , juha.suonpera(ät)gmail.com Sihteeri, maksuliikenne, jäsensihteeri Leena Tiainen Lampikuja 3 B 9, TIKKAKOSKI Puh , leena.tiainen(ät)gmail.com Heikki Lahtela Puh , heikki.lahtela(ät)pp.inet.fi Päätoimittaja Ossi Kurki Puh , ossi.kurki(ät)gmail.com Toimitussihteeri Leena Tiainen Lampikuja 3 B 9, TIKKAKOSKI Puh , leena.tiainen(ät)gmail.com Pj. Arto Kupiainen Sihteeri Riku Tenhunen Pj. Harri Utti Sihteeri Kalervo Karppinen Pj. Veli-Antti Huotarinen Va sihteeri Heikki Lahtela (sihteeri Kaarina Burtsof) Pj. Jari Nykänen Sihteeri Paula Valolahti Pj. Kari Janhunen Sihteeri Esa Rämäkkö Pj. Ahti Ojanen Sihteeri Timo Teppo Pj. Matti Käkelä Sihteeri Tiina Ahtiainen 67

68 Satakunnan Lennoston Kilta ry Utin Ilmakilta ry Viestikoelaitoksen Kilta ry Pj. Markku Määttänen Sihteeri Jarmo Aalto Pj. Lassi Viisanen Sihteeri Maija-Liisa Tilli Pj. Timo Rissanen Sihteeri Tuula Katainen Ilmasillat Hämeenlinnan Ilmasilta Pj. Pj. Juha Hautala Joensuun Ilmasilta Pj. Rauno Suhonen Lahden Ilmasilta ry Pj. Hannu Iivarinen Mikkelin Ilmasilta Pj. Jaakko Mattila Porin Ilmasilta Pj. Vesa Keskinen Tampereen Ilmasilta Pj. Matti Antikainen Turun Ilmasilta Pj. Pertti Seeve Ilmatorjuntakilta Turun Ilmatorjuntakilta ry Pj. Martti Pyhälahti Muita yhteisöjä Pilvenveikot Pj. Janne Pauni Sihteeri Seppo Lehvilä Kauhavan Lentosotakoulun Perinneyhdistys ry Pj. Olli Nieminen Sihteeri Juhani Alkio Aurinkolaivue Komentaja Lauri Tarkkonen Turun Seudun Lentäjät Sihteeri Raimo Munukka Helsingin Reservinupseerien Ilmailukerho ry Pj. Hannes Bjurström Helsingin Reservin Ilmailuosasto ry Pj. Jaakko Larkka Laivue Etelä-Karjala Komentaja Jorma Pajunen Lentokonehistoriallinen seura Pj. Eino Inkeri 68 Pilven Veikko 2/2018

69 KIRJAPAINO KARI ONNITTELEE 100-VUOTIASTA SUOMEN ILMAVOIMIA! Olemme tehneet erinomaista yhteistyötä Ilmavoimien Kiltojen kanssa. Painamme erilaisia painotöitä käyntikorteista kirjoihin. Pyydä tarjous niin saat ehdotuksemme, josta on vaikea kieltäytyä. KIRJAPAINO TOIMISTOTUKKU SUURMYYMÄLÄ 69

70 PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu ISSN Ilmasotakoulun Kilta Ilmavoimien Viestikilta Karjalan Lennoston Kilta Lapin Lennoston Kilta Lentosotakoulun Kilta Lentotekniikan Kilta Lentovarikon Kilta Satakunnan Lennoston Kilta Utin Ilmakilta Viestikoelaitoksen Kilta Luettavissa myös ISSUU.COM palvelussa. Hakusana Pilven Veikko. Julkaisija Ilmavoimien Kiltaliitto ry Päätoimittaja Ossi Kurki puh , ossi.kurki ((ät))gmail.com Toimitussihteeri Leena Tiainen puh , leena.tiainen (ät)gmail.com Lampikuja 3 B 9, Tikkakoski Toimituskunta Jari Mikkonen, Joni Malkamäki, Ossi Kurki, Ahti Ojanen, Risto Laukkanen ja Leena Tiainen Ilmoitusmyynti Ilmavoimien Killat Ilmoitushinnat (alv 0 %) 4-väri-ilmoituksille, toistoalennus -20 % Takakansi 175 x 212 mm /1 136 x 210 mm /2 136 x 103 mm 550 1/4 66 x 103 mm 300 1/8 66 x 50 mm 170 Painos kpl Levikkialue: Koko maa, Ilmavoimien kiltojen jäsenet, joukko-osastot ja yhteistyökumppanit Tekniset tiedot Lehden koko B5 (175 x 251 mm) Painopinta-ala 151 x 220 mm Palstojen lukumäärä 2 Kuvien resoluutio 300 dpi Painomenetelmä offset Sidonta stiftattu Ilmoitukset painovalmis pdf / sopimuksen mukaan Taitto:Eila Keinonen, Qr-Media Oy Painopaikka: Kirjapaino Kari, Jyväskylä PILVEN VEIKKO 1/2019 aineistopäivä ilmestyy huhtikuussa Lisätietoja: pilven.veikko.lehti (ät)gmail.com Kuva: Hannu Mononen 70 Pilven Veikko 2/2018

71 Patria #1 partner for critical operations 71