RAPORTTI LASKUTTAMATTOMAN TALOUSVEDEN MÄÄRÄSTÄ JA SEN VÄHENTÄMISESTÄ 2016

Transkriptio

1 1 Liite PatuL 2 / RAPORTTI LASKUTTAMATTOMAN TALOUSVEDEN MÄÄRÄSTÄ JA SEN VÄHENTÄMISESTÄ 2016 Kirkkonummen vesihuoltolaitos / syyskuu 2016 SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISTÄ VESIJOHTOVERKOSTO RUNKOJOHDOT TONTTIJOHDOT HUKKAVESIMÄÄRÄT TAVOITE LASKUTTAMATTOMAN VEDEN MÄÄRÄLLE AIKAISEMMAT SELVITYKSET VUOSINA 2015 JA 2016 TEHDYT TOIMENPITEET JA JATKOTOIMENPITEET ALUEKOHTAINEN SEURANTA PAINEENHALLINTA VUOTOJEN ETSINTÄ VUOTOKORJAUKSET SANEERAUKSET VERTAILUARVOJA MUISTA KUNNISTA JATKOTOIMENPITEET TIIVISTETTYNÄ... 5

2 2 1. Yleistä Laskuttamattomalla vedellä tarkoitetaan verkostoon pumpatun ja asiakkailta laskutetun veden erotusta. Osa vedestä menee hyötykäyttöön, mutta on mittaroimatonta ja laskuttamatonta. Loput vuotaa maahan tai vesistöön. Laskuttamatonta vettä kutsutaan usein hukkavedeksi. Suuri osa laskuttamattoman veden määrästä on putkistosta maahan vuotanutta talousvettä. Paikannettujen vuotojen ja hyötykäyttöön menneen veden lisäksi suuri osa laskuttamattomasta vedestä on tausta- ja piilovuotoja, joita ei silmämääräisesti havaita eikä siis voida korjata. 2. Vesijohtoverkosto 2.1 Runkojohdot Kirkkonummella on vesijohtoverkoston runkoputkia 213 km ( ). Vanhimmat putket ovat vuodelta Puolet vesijohdoista on rakennettu 1990-luvulla tai myöhemmin. Vuodesta 1989 materiaalina on käytetty ainoastaan muovia. 2.2 Tonttijohdot Vesihuoltolaitoksen ylläpitämien ja omistamien runkovesijohtojen lisäksi kiinteistöillä on liitoskohdasta vesimittarille muutamasta metristä jopa satojen metrien pituuteen tonttivesijohtoa, yhteensä kymmeniä kilometrejä. Tonttivesijohtojen kunnossapito on kiinteistöjen vastuulla. Tonttivesijohdot voivat vuotaa ennen mittaria niin, ettei vuotoa havaita, jolloin vuotovedet lisäävät vesihuoltolaitoksen vuotovesimäärää. 3. Hukkavesimäärät Vuonna 2015 verkostoon pumpattiin noin m3 vettä. Vettä laskutettiin m3. Näin ollen laskuttamatonta vettä oli m3. Laskuttamattoman veden osuus verkostoon pumpatusta vedestä on vaihdellut vuosina % välillä. Tilastoiduissa arvoissa voi olla suurtakin heittoa riippuen datan laadusta. Mittausten oikeellisuutta on parannettu viime vuosien aikana, joten vuosien lukuja voi pitää aiempia vuosia luotettavimpina. Vuosina laskuttamattoman veden määrä on ollut %. Laskuttamattomalla vesimäärällä on aina pienin mahdollinen taso, jonka alle ei käytännössä päästä. Määrään vaikuttaa verkoston tiiviys (verkoston pituus sekä tonttijohtojen lukumäärä ja niiden pituus) ja verkoston paine. Mitä hajanaisempi verkko on ja mitä suurempi paine, sitä suurempi tämä minimimäärä on. Kirkkonummella on esimerkiksi pääkaupunkiseutuun verrattuna huomattavasti hajanaisempi verkosto ja tonttijohtojen voidaan olettaa olevan keskimäärin pidempiä. Myös paine on suuressa osassa Kirkkonummen verkostoa melko suuri. 4. Tavoite laskuttamattoman veden määrälle Vesihuoltolaitos on asettanut laskuttamattoman veden tavoitteiksi 22 % vuonna 2017 ja 20 % vuonna Tavoite edellyttää kohdassa 8 esitettyjä toimenpiteitä. Vaikka vuotovesimäärää saataisiin kurottua pienemmäksi näillä toimenpiteillä, vuotavuus väistämättä kasvaa verkoston ikääntyessä. Tulevaisuudessa saneerauksella on suuri merkitys vuotovesien hallinnassa. Tavoitteen toteutumasta raportoidaan osavuosikatsauksissa ja tilinpäätöksessä. Vesihuoltolaitoksella vesimääriä ja toimenpiteiden edistymistä seurataan kuukausittain. 5. Aikaisemmat selvitykset Vesihuoltolaitos on laatinut laajempia selvityksiä talousveden hukkavesimäärästä vuosina 2007 ja Vuonna 2007 vuotovesien keskeisenä vähentämiskeinona pidettiin vesijohtoveden virtaama- ja painevaihteluiden seurantaa mahdollisten piilovuotojen havaitsemiseksi. Virtaamien seuraamiseksi asennettiin 7 virtausmittaria verkoston eri osiin. Lisäksi todettiin, että verkostovuotoja seurataan saneerausinvestointien kohdentamiseksi.

3 3 Vuonna 2013 oli kartoitettu laskuttamattoman veden osatekijöiden määriä. Kunnossapidon, rakentamisen ja muun hyötykäyttöön menneen, mutta laskuttamattoman veden määrän arvioitiin olevan n m3/v. Näihin määriin ei ole tarkoituksen mukaista kohdentaa toimenpiteitä. Kaikki muu laskuttamaton vesi (noin 91 %) on havaittuja vuotoja tai piilovuotoja raportin toimenpiteiden toteutuminen: Verkoston virtausten tarkkailua mitta-asemilla tehostetaan 2013 kuluessa. Kaukovalvonnan hälytysrajat tarkistetaan sekä arvioidaan yöaikainen minimikulutus piilovuotojen havaitsemiseksi. o Suoritettu. Rakennusurakoissa käytetyt vesimäärät pyritään saamaan arvioitua mahdollisimman tarkasti kirjattua. o Vesimääriä kirjattiin, määrät todettiin pieniksi Omassa verkostojen kunnossapidossa käytetty vesi pyritään saamaan arvioitua mahdollisimman tarkasti. o Vesimääriä kirjattiin, määrät todettiin melko pieniksi, eikä niiden vähentämiseen ole syytä pyrkiä. Vuotovesimääristä raportoidaan osavuosikatsausten ja toimintakertomuksen yhteydessä. o Tunnusluvuista on laskettavissa vuotovesimäärät tilinpäätöksessä tunnuslukuja on raportoitu aiempaa laajemmin. 6. Vuosina 2015 ja 2016 tehdyt toimenpiteet ja jatkotoimenpiteet 6.1 Aluekohtainen seuranta Toimenpiteitä arvioitaessa on verrattava niiden kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Aluekohtainen seuranta on perusta tutkimusten ja saneerausten kohdentamiselle ja siksi kriittisin toimenpide vuotovesien vähentämiseksi. Vuonna 2015 aloitettiin vuotovesien tarkennettu aluekohtainen seuranta. Seurannassa päästiin vertaamaan alueittain jaoteltuja laskutustietoja. Verkosto on pystytty jakamaan kahdeksaan seuranta-alueeseen seitsemän mitta-aseman avulla. Mittarit keräävät reaaliaikaista virtaamatietoa verkostossa kulkevasta vedestä. Jorvaksen alavesisäiliön käyttöönoton (2015) myötä saatiin viimeisin mittapiste käyttöön. Aluekohtaisen tarkastelun perusteella laskuttamattoman veden määrässä on alueellisia eroja (< 10 %... >30 %). Suurin ja selvin hukkavesimäärä on todettu Kantvikin verkostossa, jonne kohdennetaan vuototutkimukset. Muiden alueiden osalta vuotovesimäärän arviota tarkennetaan ennen tutkimuksia. Mittausten luotettavuudessa ja laskentatavoissa on edelleen kehitettävää. Seurannan tarkkuuteen vaikuttaa se, että laskutustiedot ovat vain vuositasolla ja mittausasemien lukutiedot edellyttävät tarkistuksia mm. tiedonsiirtohäiriöiden vuoksi. Aikataulutetut toimenpiteet aluekohtaisen seurannan kehittämiselle on esitetty kohdassa 8. Pidemmän aikavälin mahdollisia toimenpiteitä ovat lisäksi uusien mittausasemien rakentaminen eroteltavissa oleville verkostoalueille. Nämä toteutetaan tarveharkinnan ja mahdollisuuksien mukaan muun rakentamisen yhteydessä. 6.2 Paineenhallinta Korkea paine lisää vuotoveden määrää, joten paineen alentaminen on kustannustehokas tapa vähentää vuotovesiä. Kirkkonummella paineet ovat yleisesti korkea, koska maasto on vaihtelevaa. Suurien painepiirien erottaminen pienemmiksi edellyttäisi investointeja. Paineenhallintaa suunnitellaan vesijohtoverkoston laskentamallin avulla. Jorvaksen alavesisäiliö otettiin käyttöön kesällä Säiliön ensisijainen tarkoitus on varmistaa riittävä varastotilavuus keskustan verkossa, mutta sen avulla pystytään myös jakamaan verkosto keskustan ja Masalan painepiireihin. Alavesisäiliön myötä Masalan painetta on voitu laskea, mikä vähentää vuotavuutta.

4 4 6.3 Vuotojen etsintä Virtaamamittauksista havaittu vuoto pyritään ensisijaisesti paikantamaan maastossa silmämääräisesti. Aluetarkastelujen lisäksi mittauksista seurataan etenkin yöaikaista kulutusta. Piilovuotoja etsitään verkostonosia eristämällä ja sulkemalla hetkellisesti vedentoimitus ja seuraamalla samalla vedenkulutusta kaukovalvonnan avulla. Paikantamisesta pyritään tekemään entistä systemaattisempaa. Vuonna 2016 tutkimuksia on tehty mm. Kantvikin alueella johto-osuuksia eristämällä. Eristämällä paikannettiin yksi suuri vuoto. Suunnitelma tutkimuksista on esitetty kohdassa 8. Verkostoalueiden eristäminen on työlästä vanhojen, vähän käytettyjen venttiilien takia. Venttiilien liikuttaminen voi aiheuttaa virtaussuunnan muuttumisen vuoksi sakan irtoamista, jolloin verkostoa joudutaan huuhtelemaan. Vanhoilla alueilla on paljon toimimattomia venttiilejä ja tutkiminen edellyttää usein myös sulkuventtiilien vaihtamista. Tapauksissa, joissa vuodot paikannetaan tonttijohtoon, kiinteistönomistaja velvoitetaan korjaamaan johtonsa. 6.4 Vuotokorjaukset Vuodot korjataan aina havaittaessa, ellei ole perusteltua siirtää korjausta myöhemmäksi. Vesihuoltolaitos korjasi 11 verkostovuotoa vuonna Vuoden 2016 elokuuhun mennessä vuotoja on ollut 9 kpl vuodoista ainoastaan kaksi on ollut selvästi pitkään (yli vuoden) jatkunutta vuotoa. Muut vuodot ovat todennäköisesti ehtineet vuotaa vain lyhyen aikaa. Korjaukset pystytään suorittamaan tehokkaasti. Korjaus voi olla joskus kannattavaa suorittaa laajempana saneerauksena. 6.5 Saneeraukset suoritettiin seuraavat vesijohtoverkon saneeraukset: Espoo-keskusta siirtovesijohto ennakoiva saneeraus, vaihe 5, 650 m (2015) Gesterbyn Hopeahaan vesijohdon korjaus 53 m, vuoto (2016) Kantvikin Ristikalliontien vesijohtosaneeraus 55 m, vuoto (2016) keskusta Gesterby runkovesijohto 460 m Jokiniityn alueurakassa (2016) Verkostojen saneerausohjelma valmistui kesällä Ohjelmassa on määritelty saneerausten taso, joka tulisi saavuttaa, jottei korjausvelkaa synny. Saneerauksia on lisättävä reilusti nykyisestä n. 1 km/v tasolle n. 4 km/v. Saneerausten kohdistamista jatketaan omana työnä. Tonttijohtojen kunnossapito on kiinteistöjen vastuulla. Verkostosaneeraushankkeissa on pyritty yhteistyössä kiinteistönomistajien kanssa uusimaan tonttivesijohtojen alkuosat rungosta tonttiventtiilille. Tonttivesijohtojen saneerausta on syytä edistää. Saneeraukset tullaan tulevina vuosina kohdentamaan ensisijaisesti seuraavasti ja tässä tärkeysjärjestyksessä: kunnallistekniikan alueurakoiden yhteydessä saneerataan urakka-alueella olevat vanhat tai huonokuntoiset johdot, lisäksi pyritään saneeraamaan tonttijohtojen alut kriittisten tai hankalasti korjattavien johto-osuuksien ennakoiva saneeraus selvästi vuotavien verkosto-osuuksien saneeraus 7. Vertailuarvoja muista kunnista Vuotovesimäärät vaihtelevat suuresti. Yleisesti hyväksyttynä vuotovesitaso on 10 %, toimenpiderajana on pidetty tasoa %. Vesilaitosyhdistyksen tunnuslukujärjestelmässä on vuosina vertailussa mukana olevien laitosten (25 kpl 2014) vuotovesien keskiarvo on ollut % ja vaihteluväli 0 59 %, jopa miinusmerkkisiä määriä on raportoitu. Tämä kertoo, että seurannassa ja laskennassa on

5 5 oletettavasti suuriakin eroja. On kuitenkin huomioitava, että järjestelmässä on mukana vain pieni osa Suomen noin 1600 vesilaitoksesta. 8. Jatkotoimenpiteet tiivistettynä Seuraavat toimenpiteet on suunniteltu lähivuosien tavoitteeseen pääsemiseksi. Aluekohtainen seuranta: Jokiniityn mittausaseman käyttöönotto (lokakuu 2016) Danskarbyn, Jorvaksen ja Lapinkyläntien mittausasemien tarkistus (syyskuu 2016) Vedenottamoiden verkostomittarien tarkistus (2016) Laskutusalueiden rajausten tarkistus (2016) Kaukovalvontadatan siirtymisen korjaus (lokakuu 2016) Aluekohtaisten tarkastelujen tarkentaminen ja sisäinen raportointi kuukausittain Laskuttamattoman veden seuranta verkostopituutta kohti (joulukuu 2016) Paineenhallinta: Alavesisäiliön ajotavan viimeistely ja paineenlaskun todentaminen (lokakuu 2016) Luoma-Masala -verkoston paineenhallinnan kehittäminen edelleen (2017) Vuotojen etsintä: Kantvik jatkuu (syksy 2016) Sepänkangas jatkuu (talvi ) Sundsberg (talvi ) Finnsbacka (kevät 2017) Tutkitut alueet dokumentoidaan ja venttiilien toimivuus johtokartalle (jatkuva) Saneeraukset: Kirjaston alue (2016) Meikon syöttövesijohto (2017) Asemanseutu (2017) Masalantie (2017) Kyrkvalla 2017 Espoo-keskusta siirtovesijohto (toteuttamattomat vaiheet) (2017 ) Saneerausten kohdennus seuraavalle 10 vuodelle (2017) Periaatteet tonttijohtojen saneerauksen edistämiselle (2017)