KADONNEEN HELMEN METSÄSTYS HANKKEEN LOPPURAPORTTI. Sabrina Nykänen, hankekoordinaattori

Transkriptio

1 KADONNEEN HELMEN METSÄSTYS HANKKEEN LOPPURAPORTTI Sabrina Nykänen, hankekoordinaattori

2 SISÄLLYSLUETTELO Sisä llys Hankkeen tausta ja tavoitteet... 1 Hankkeen toteutus... 2 Toimenpiteet... 2 Kartoitettavien purojen ja jokien valinta... 2 Kenttätöissä käytetyt menetelmät... 5 Aineiston käsittely ja analysointi... 6 Aikataulu... 6 Tekijät ja työnjako... 8 Kustannukset ja rahoitus... 8 Raportointi ja seuranta Tulokset Maastokartoitusten tulokset Ahvenusjärven laskupuro Hanhijärven laskupuro Kivistoja Murhaoja Myllyoja Pajuoja Tilkkusjärven laskupuro Turkkilanjärvenoja Vastajärvenoja Äkönmaanoja Alainenjärven laskupuro Äkönmaanojan sivu-uoma Konsultin kanssa kartoitetut kohteet Paikkatietotyökalu ja tekninen raportti Viestintä Mediaosumat Hankkeen loppuseminaari Jatkotyötarpeet ja pohdinta Kirjallisuus... 34

3 SISÄLLYSLUETTELO Liite 1 Liite 2 Paikkatietotyökalu potentiaalisten jokihelmisimpukkapurojen ja -jokien kartoittamiseen Raakkukartoitukset Pirkanmaalla osana Kadonneen helmen metsästys -hanketta Raportti sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan (12/2018) aineistoa ja Suomen ympäristökeskuksen Ranta10-kokonaisuuteen kuuluvaa jokiviiva10-aineistoa (12/2018). Kansikuva: Sabrina Nykänen

4 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET Hankkeen tausta ja tavoitteet Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku on erittäin uhanalainen (EN), erityisesti suojeltava, luontodirektiivin liitteen II priorisoitu ja liitteen V laji. Suomessa laji rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana vuonna 1955 helmenkalastuksen vuoksi. Rauhoitus ei kuitenkaan pelastanut raakkua, sillä vaikka helmenkalastus loppui, lohikalakantojen heikentyminen, jokien perkaaminen ja valjastaminen sekä valuma-alueilta tuleva kuormitus ovat verottaneet raakkukantojamme. Suomessa on jäljellä enää 117 raakkujokea ja -puroa, mutta vielä 1900-luvun alussa maassamme oli yli 200 vesistöä, jossa jokihelmisimpukka pystyi elämään ja lisääntymään (Oulasvirta ym. 2017, Valovirta 2006). Etelä-Suomesta raakku on jo lähes kokonaan hävinnyt, ja sen tiedetään elävän enää seitsemässä joessa Oulun eteläpuolella (Oulasvirta 2018a). Näistä kolme sijaitsevat Hämeenkyrössä. Jokihelmisimpukoita todennäköisesti esiintyy vielä sellaisissa latvavesistöissä, jotka ovat säästyneet suurelta ihmisvaikutukselta. Uusia, entuudestaan tuntemattomia raakkupopulaatioita löydetäänkin edelleen. Esimerkiksi Turkimusojan raakut löydettiin vasta vuonna 2014 aktiivisen kuntalaisen toimesta, ja Kemijoen pääuomasta löydettiin raakkuja vuonna 2017, vaikka yleinen oletus oli, että raakku olisi hävinnyt sieltä (Niemelä 2017). Kaikkia raakun esiintymispaikkoja ei siis vielä tiedetä, ja pitkäikäisenä lajina raakku on voinut säilyä pitkään myös sille epäsuotuisissa olosuhteissa. Systemaattinen kartoitustoiminta on edellytys sille, että nämä mahdolliset viimeiset jäljellä olevat raakkupopulaatiot voidaan löytää ja suojella. Raakkuja kannattaa etsiä ainakin sellaisista paikoista, jossa niitä on historiatietojen perusteella aikaisemmin ollut. Hämeenkyrön kunnan koordinoimaan Kadonneen helmen metsästys -hankkeen tavoitteena on ollut parantaa erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan suojelun tasoa. Kyseessä oli inventointi- ja kehittämishanke, jonka kohdealue on ollut Hämeenkyrö. Hankkeen kesto oli , ja sitä rahoitti EKOenergian Ympäristörahasto (loppuvuodesta 2018 alkaen Virtavesirahasto). Hankkeessa kartoitettiin jokihelmisimpukan mahdollisia viimeisiä jäljellä olevia populaatioita Hämeenkyrössä. Hankkeella luotiin pohjaa tuleville kunnostuksille ja lisättiin tietoutta siitä, minne virtavesikunnostukset, jokihelmisimpukan ja taimenen istutukset sekä suojelutoimet olisi priorisoitava. Kartoitustoiminnan lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut kehittää paikkatietojärjestelmään ja Suomen ympäristöhallinnon tuottamiin, pääosin avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuva työkalu, jolla potentiaalisia raakkupuroja ja -jokia voidaan kartoittaa Suomessa. Pienillä muutoksilla työkalu on sovellettavissa myös muihin maihin, joissa raakkua vielä esiintyy. Menetelmän avulla voidaan kohdistaa rajalliset tutkimusresurssit ympäristötekijöiden perusteella kaikista todennäköisimmille vesistöille, joissa raakkua voi vielä esiintyä. Sivu 1

5 HANKKEEN TOTEUTUS Hankkeen toteutus TOIMENPITEET Suunnitellut toimenpiteet olivat hankkeen alkaessa: maastokohteiden valinta maastokohteiden esiselvitys mahdollisten raakkulöydösten varmistaminen paikkatietomenetelmän päivitys tulosten perusteella paikkatietomenetelmän ja teknisen raportin julkaisu tieteellisen artikkelin kirjoitus. Suunniteltuja toimenpiteitä jouduttiin kuitenkin osittain muuttamaan hankkeen aikana, sillä niitä ei maastossa saatujen tulosten perusteella pystytty toteuttamaan suunnitellulla tavalla. Maastokohteiden esiselvityksissä ei löytynyt jokihelmisimpukoita, joten hankkeessa ei ollut myöskään varmistettavia raakkuesiintymiä. Tästä syystä konsulttiselvityksiin varattua aikaa ja rahaa päätettiin käyttää hankkeen kartoituksia täydentäviin tutkimussukelluksiin. Lisäksi hankkeen seurantaryhmä päätti, että hankkeen puitteissa ei kannattanut kirjoittaa englanninkielistä tieteellistä artikkelia. Vaikka artikkeli oli yksi hankkeen tavoitteista, hankkeen aikana kerätyllä aineistolla ei pystyttäisi tekemään tilastollisia päätelmiä, jotka ovat edellytys kirjoituksen julkaisemiselle tiedejulkaisussa. Artikkelin sijaan hankkeen puitteissa kirjoitettiin hankkeesta ja hankkeessa kehitetystä työkalusta kertova juttu julkaistavaksi Vesistökunnostusverkoston uutiskirjeessä, jotta se tavoittaisi keskeiset kohderyhmät. Kartoitettavien purojen ja jokien valinta Yhteistyössä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa Hämeenkyrön kunnan Kolmen helmen joet - hanke teki pääosin avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuvan selvityksen siitä, missä Hämeenkyrön alueen vesistöissä voisi mahdollisesti vielä esiintyä raakkuja. Kadonneen helmen metsästys -hankkeen puitteissa kartoitettavat uomat eli potentiaaliset raakkujoet ja -purot, määriteltiin siis hankkeessa kehitetyn paikkatietotyökalun alustavalla versiolla ennen hankkeen alkamista. Alustavan ja lopullisen version perusidea on joka tapauksessa sama. Työkalu perustuu visuaaliseen paikkatietoanalyysiin, jossa raakun eri elinympäristövaatimuksia kuvavia paikkatietoaineistoja tarkastellaan päällekkäin. Hankkeen tulosten perusteella päivitetty menetelmä ja siinä käytetty aineisto ovat tarkemmin selostettu paikkatietotyökalun teknisessä raportissa (Liite 1). Paikkatietotyökalun alustavassa versiossa potentiaalisten raakkuvesistöjen tietokantaan sisällytettiin sellaisia uomia, jotka mutkittelevat luonnonmukaisesti ja meanderoivat vertikaalisesti, ja joiden rannoilla on puustoa. Siinä ei siis huomioitu uoman hierarkiatasoa, kuten lopullisessa versiossa Sivu 2

6 HANKKEEN TOTEUTUS (kts. sivu 28). Edellä mainittujen uomien tietoja täydennettiin ympäristömuuttujilla, jotka kuvaavat raakun elinympäristövaatimusten täyttymistä (Taulukko 1). Tietokantaan merkittiin, saako uoma alkunsa järvestä ja mikä on yläpuolisen järven pinta-ala (päivitetyssä versiossa: yläpuolisten järvien yhteenlaskettu pinta-ala). Lisäksi tietokantaan merkittiin, onko uomassa karkeaa maalajia, onko uomassa havaittu taimenia, ja onko uoma pohjavesivaikutteinen. Ajatuksena oli, että näiden tietojen avulla aineistoa voidaan myöhemmin suodattaa eri hakukriteereillä tai kohteita asettaa paremmuusjärjestykseen raakun elinympäristövaatimusten kannalta. Taulukko 1. Hänkkeen määstokohteet jä rääkun elinympä risto väätimusten tä yttyminen (0 = ei tä yty, 1 = tä yttyy). Uomän pituus on ilmoitettu kilometreinä jä jä rven pintä-älä hehtääreinä. NIMI PITUUS JÄRVI JÄRVEN PA MAAPERÄ TAIMEN POHJAVESIALUE Ahvenusjärven laskupuro 4,2 1 10, Alainenjärven laskupuro 0,6 1 4, Hanhijärven laskupuro 4,1 1 5, Kivistoja 3,0 1 0, Lavajoki/ Rokkakoskenjoki 10, , Luojuunoja 3, Murhaoja 2, Myllyoja I 3,1 1 49, Myllyoja II 1, Pajuoja 2,1 1 0, Palonjoki 9, Pappilanjoki 8, , Pinsiön-Matalusjoki 11, Prentinjoki 3, Pukaranjoki 10, Ruonanjoki 7, , Tilkkusjärven laskupuro 1,3 1 0, Turkkilanjärvenoja 8,1 1 4, Turkimusoja 5, , Vastajärvenoja 1,9 1 5, Äkönmaanoja 5,2 1 10, Äkönmaanojan sivu-uoma 2, Paikkatietoaineistoihin perustuvan kartoituksen avulla identifioitiin yhteensä 20 potentiaalista raakkujokea ja -puroa (Taulukko 1), jotka sijaitsevat Hämeenkyrön alueella. Identifioituihin kohteisiin kuuluivat myös alueen tunnetut raakkuvesistöt, Turkimusoja, Ruonanjoki ja Pinsiön-Matalusjoki. Näille uomille ei kuitenkaan kohdistettu kartoituksia, koska nämä raakkuesiintymät olivat jo tiedossa. Kaikki muut identifioidut uomat päätettiin kartoittaa siitä huolimatta, että ne eivät ympäristömuuttujien perusteella täyttäneet kaikkia raakun elinympäristövaatimuksia. Kohteita ei haluttu poissulkea, koska Sivu 3

7 HANKKEEN TOTEUTUS pitkäikäisenä lajina raakku voi säilyä pitkään myös sille epäsuotuisissa olosuhteissa ja jotta menetelmän kehitystyön pohjalle saataisiin maastosta kerättyä aineistoa. Hankkeen maastokohteista kaksi valittiin kartoitettavien uomien joukkoon muulla kuin paikkatietoaineistojen perusteella (Taulukko 1). Pappilanjoki katsottiin potentiaaliseksi kohteeksi, koska kahden eri paikallishistoriasta kertovan kirjan mukaan joella on harjoitettu helmenpyyntiä ennen, kun joki valjastettiin (Nallinmaa-Luoto 1990, Koskinen 1851). Murhaoja sen sijaan sijaitsee samalla vesistöreitillä kuin Ruonanjoki, joka oli syy siihen, että se päätettiin kartoittaa. Kun tunnetut raakkujoet poistettiin kartoitettavien uomien joukosta, jäljelle jäi yhteensä 19 kartoitettavaa kohdetta, joista suurin osa laskee Mahnalanselän-Kirkkojärven alueelle (Kuva 1). Kuva 1. Hänkkeen määstokohteet. Päikkätietoäineistojen perusteellä potentiäälisiksi kätsotut kohteet on merkitty kärtälle sinisellä vä rillä. Muullä perusteellä välitut kohteet on merkitty vihreä llä vä rillä. Lisäksi hankkeessa hyödynnettiin paikallislehteä mahdollisten raakku- ja taimenhavaintojen peräänkuuluttamiseksi. Kuntalaiset jakoivat tietojaan hankekoordinaattorille myös maastotöiden yhteydessä. Kaikki ilmoitetut simpukkahavainnot oli tehty Pappilanjoella, ja havaintopaikat käytiin sukeltamassa. Paikallisten taimenhavainnoilla täydennettiin Luonnonvarakeskukselta saatuja havaintoja. Sivu 4

8 HANKKEEN TOTEUTUS Kenttätöissä käytetyt menetelmät Hankkeen kohdejokia ja -puroja kartoitettiin veden syvyydestä riippuen vesikiikarilla, pintasukeltamalla tai laitesukeltamalla. Vesikiikari sopii pienien ja matalien kohteiden suhteellisen nopeaan kartoittamiseen, kun taas suuremmilla ja syvemmillä uomilla paras menetelmä on havainnoida uoman pohjaa sukellusmaskilla (Oulasvirta 2006). Poikkeuksellisen lämpimästä ja kuivasta kesästä johtuen tutkimusalueen virtavesien veden syvyydet ja virtaamat olivat myös poikkeuksellisen alhaiset. Tästä syystä hankkeen kartoitukset pystyttiin tekemään pääasiassa vesikiikarilla. Suurimman osan kartoituksista teki hankkeen koordinaattori, mutta suurempien ja syvempien uomien kartoittamiseen hyödynnettiin konsulttiapua. Konsultin kanssa käytiin tarkistamassa myös muutama puro, jota hankekoordinaattori ei ollut elokuun loppuun mennessä ehtinyt yksin kartoittaa. Tässä luvussa selostetaan kuitenkin vain hankekoordinaattorin käyttämiä menetelmiä. Konsultin käyttämiin menetelmiin voi tutustua tarkemmin liitteessä 2. Koska tarkoituksena oli etsiä tuntemattomia jokihelmisimpukkapopulaatioita ja raakut ovat yleensä keskittyneitä tihentymiin, simpukoita etsittiin tutkimalla koko uoma yhtäjaksoisesti. Kartoittaja liikkui uomassa alavirrasta ylävirtaan päin, jotta hän ei aiheuttaisi veden samentumista ja siitä johtuvaa näkyvyyden huononemista. Kartoituksissa keskityttiin erityisesti sellaisiin jokihabitaatteihin, joissa jokihelmisimpukka tulee toimeen (nivat, virrat, kosket) ja pohjan laatu oli lajille sopivaa. Sellaisia uoman osia, jotka olivat umpeenkasvaneita, erittäin liettyneitä tai muuten olosuhteiltaan sellaisia, että raakun esiintyminen oli erittäin epätodennäköistä, jätettiin kartoittamatta. Aineiston keruuta sekä myöhempää käsittelyä ja esittämistä varten purot ja joet jaettiin tutkimuslinjoihin. Tutkimuslinjat katkaistiin ja uusi aloitettiin siinä vaiheessa, kun jokihabitaatti muuttui tai silloin, kun esimerkiksi pohjan laatu muuttui oleellisesti. Jokijaksot luokiteltiin habitaatin mukaan seuraavasti: Suvanto: vesi seisoo, mutta veden vaihtumista kuitenkin tapahtuu. Virta: vesi vaihtuu tasaisesti ja hitaasti, veden pinta ei rikkoudu. Niva: vesi virtaa voimakkaasti, veden pinta pyörteilee ja rikkoutuu hieman, mutta selvästi heikommin kuin koskiosuuksilla. Koski: vesi virtaa voimakkaasti, veden pinta pyörteilee ja rikkoutuu selvästi. (Nuottajärvi 2017.) Suvanto/kuiva: uomassa ei ole vettä, mutta pohjan laadun ja kaltevuuden perusteella jakso vaikutti suvannolta. Koski/kuiva: uomassa ei ole vettä, mutta pohjan laadun ja kaltevuuden perusteella kyseessä on todennäköisesti koski. Kartoittamaton: jaksoa ei kartoitettu, koska raakun esiintyminen oli erittäin epätodennäköistä. Joka tutkimuslinjan eli jokijakson alku ja loppu paikannettiin GPS-laitteella. Jokijaksojen pohjanlaatu, syvyysvaihtelu, leveysvaihtelu, liettyneisyys ja veden ulkonäkö arvioitiin ja kirjattiin ylös. Uomien eri osista otettiin myös geotagattuja kuvia, jolloin kuviin jäi tieto kuvan ottamispaikasta. Sivu 5

9 HANKKEEN TOTEUTUS Edellä mainittujen asioiden lisäksi maastossa paikannettiin myös mahdollisesti raakulle soveltuvia elinympäristöjä, vaelluskalojen nousuesteitä sekä pohjaveden purkautumiskohtia. Jokijaksossa tulkittiin olevan raakun elinympäristöksi sopivia paikkoja, jos vesi oli kirkasta, pohjanlaatu oli raakulle sopivaa ja vettä oli riittävästi ottaen huomioon sen, että kartoitusajankohtana vesistöjen veden syvyydet olivat laskeneet rajusti. Nousuesteet luokiteltiin esteiksi tai mahdollisiksi esteiksi. Nousuesteet merkittiin mahdollisiksi silloin, kun ei oltu täysin varmoja, muodostaako tierumpu tai jokin muu rakenne esteen vesieliöiden kululle. Pohjaveden purkautumiskohdat havaittiin kaikista helpoiten silloin, kun pohjavesi purkautui maan alta hapettomassa tilassa. Hapettoman pohjaveden mukana vesistöön huuhtoutuu ruskean- tai oranssinväristä rautasakkaa ja öljymäistä kalvoa. Aineiston käsittely ja analysointi Kaikista hankekoordinaattorin kartoittamista uomista tehtiin karttaesityksiä, jotka sisältävät jokihabitaatit, mahdollisesti raakulle soveltuvat elinympäristöt sekä vaelluskalojen nousuesteet. Tutkimuslinjoista ja niistä kerätyistä tiedoista muodostettiin paikkatietokanta. Lisäksi GPS-laitteella otetuista paikkaan sidotuista kuvista tehtiin Google -karttoja. Paikkatietotyökalua kehitettiin maastokartoitusten tulosten perusteella. Maastossa tehdyillä havainnoilla pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Mitä eroavaisuuksia havaittiin teoreettisen tiedon ja maastossa tehtyjen havaintojen välillä? Mitkä ovat parhaat työkalussa käytetyt muuttujat tämän aineiston perusteella? Ilmenikö muuttujia, jotka eivät olleet tutkimuksen kannalta merkittäviä? AIKATAULU Hanke sai EKOenergian Ympäristörahastolta myönteisen rahoituspäätöksen Hankkeen kestoa pidennettiin rahoitushakemuksessa olleen alustavan aikataulun kuudesta kuukaudesta seitsemään kuukauteen käytännöllisistä syistä. Hanke toteutettiin Taulukossa 2 näkyy hankkeelle alun perin kaavailtu aikataulu. Koska osa toimenpiteistä muuttui hankkeen edetessä (kts. sivu 2), myös aikataulua jouduttiin muuttamaan. Hankkeen toteutunut aikataulu on esitetty taulukossa 3. Maastokartoitukset alkoivat ja loppuivat 7.9. Koska hankkeen aikana ei tullut esiin varmistettavia raakkulöytöjä, konsulttiselvityksiin varattua aikaa ja rahaa käytettiin hankkeen kartoituksia täydentäviin tutkimussukelluksiin. Kenttätyöt toteutuivat suunnitellussa aikataulussa, mutta elokuun toisella viikolla työt keskeytyivät lievän työtapaturman takia. 12 viikon aikana kertyi siis yhteensä 39 maastotyöpäivää, joista 10 päivää kenttätöitä tehtiin yhdessä konsultin kanssa. Syys lokakuussa käsiteltiin maastossa kerättyä aineistoa ja kehitettiin tulosten pohjalta paikkatietotyökalua. Hankkeen viimeiset kaksi kuukautta käytettiin raportointiin ja loppuseminaarin valmisteluun. Hankkeen loppuseminaari pidettiin Monitoimikeskus Sillassa, Hämeenkyrössä. Sivu 6

10 HANKKEEN TOTEUTUS Taulukko 2. Hänkkeelle suunniteltu äikätäulu AIKATAULU kk (yllä) - vko (alla) Toimenpide kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Maastokohteiden valinta Maastokohteiden esiselvitys Mahdollisten raakkulöydösten varmistaminen Paikkatietomenetelmän päivitys Menetelmän tekninen raportti Tieteellisen artikkelin kirjoitus Loppuseminaari Hankkeen loppuraportti Taulukko 3. Hänkkeen toteutunut äikätäulu AIKATAULU kk (yllä) - vko (alla) Toimenpide kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Maastokohteiden valinta Maastokohteiden esiselvitys Täydentävät tutkimukset Paikkatietomenetelmän päivitys Menetelmän tekninen raportti Hankkeen loppuraportti Loppuseminaari Jutun kirjoitus uutiskirjeeseen Sivu 7

11 HANKKEEN TOTEUTUS TEKIJÄT JA TYÖNJAKO Hanketta koordinoi Hämeenkyrön kunnan teknisen osaston ympäristöpalveluyksikkö. Hankkeen kokopäiväisenä koordinaattorina toimi ympäristösuunnittelija Sabrina Nykänen. Hankekoordinaattori vastasi hankkeessa: suunnittelusta raportoinnista viestinnästä maastokohteiden kartoittamisesta paikkatietomenetelmän kehittämisestä täydentävien tutkimussukellusten pinta-apulaisena toimimisesta muista hankkeen edellyttämistä tehtävistä. Ostopalveluina suoritettiin hankekoordinaattorille pidetty pintasukellus-, simpukan tunnistus- ja käsittelykoulutus sekä hankkeen kartoituksia täydentävät tutkimussukellukset. Ostopalvelut päätettiin hankkia Alleco Oy:ltä. KUSTANNUKSET JA RAHOITUS Hanke sai rahoitusta EKOenergian Ympäristörahastolta (loppuvuodesta 2018 alkaen Virtavesirahasto) yhteensä Hämeenkyrön kunta sitoutui hankkeen kustannuksiin :lla. Taulukossa 4 on esitetty hankkeen alkaessa arvioidut menot kustannuslajeittain ja rahoituslähteittäin. Taulukko 4. Hyvä ksytty kustännusärvio jä rähoitus KUSTANNUSLAJI EUROA EKOENERGIA KUNTA Palkat Palkkiot Matkakustannukset Kokouskustannukset Muut Vesikiikari Kamera Yht. välittömät kustannukset Välilliset kustannukset 5% YHTEENSÄ Sivu 8

12 HANKKEEN TOTEUTUS Kunnat eivät ole arvonlisäverovelvollisia sellaisessa toiminnassa, jota ei lueta liiketoiminnaksi. Näin ollen Hämeenkyrön kunnalla on oikeus saada palautuksena hankkeen hankintojen sisältämä arvonlisävero. Arvonlisäveroa ei täten otettu huomioon hankkeen lopullisia kustannuksia laskettaessa, jotka on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Hänkkeen lopullinen kustännusärvio KUSTANNUSLAJI EUROA Palkat Hankekoordinaattori 7kk ,37 Palkkiot Tutkimussukellukset 7 300,00 Koulutus 400,00 Matkakustannukset Maastotyöt 326,34 Seurantaryhmän kokoukset 33,60 Loppuseminaarin esiintyjät 315,30 Kokouskustannukset Kokoustarjoilu 25,25 Loppuseminaari Tilavuokra 140,00 Tarjoilu 145,50 Lehti- ja verkkomainos 136,72 Muut Vesikiikari 25,90 GPS 437,22 Kahluuhousut ja -kengät 160,48 Virkon-desinfiointiaine 30,20 Turvalasit 3,48 Paristot 8,51 YHTEENSÄ ,87 Hankkeen menot eivät kokonaisuudessaan ylittyneet, vaikka palkkakustannukset ja ns. muut kustannukset ylittyivät. Palkkakustannukset ylittyivät, koska niitä arvioitaessa oltiin varauduttu sosiaalisiin Sivu 9

13 HANKKEEN TOTEUTUS kuluihin ja lomarahaan, muttei lomakorvaukseen. Hankekoordinaattorille jouduttiin maksamaan lomakorvaus, koska hän ei pystynyt aikataulusyistä pitämään kaikkia työsuhteen aikana kertyneitä lomapäiviä. Muut kustannukset ylittyivät, sillä hankkeeseen ei oltu budjetoitu maastossa välttämättömiä työvälineitä, kuten GPS-laitetta sekä kahluuhousuja ja -kenkiä. Toinen odottamaton kustannuserä koitui hankekoordinaattorille pidetystä pintasukellus-, simpukan tunnistus- ja käsittelykoulutuksesta, joka tilattiin Alleco Oy:ltä. Raakkujen käsittelyä varten tarvitaan ELY-keskuksen myöntämä lupa poiketa luonnonsuojelulain mukaisista lajirauhoituksista. Koska hankkeessa etsittiin uusia raakkuesiintymiä, lupa piti hakea. Luvan myöntämisen edellytyksenä oli, että luvan haltijalla on asianmukaista kokemusta simpukoiden käsittelystä. Siksi edellä mainittu perehdytys oli tarpeen. Alleco Oy:ltä tilattiin myös hankkeen kartoituksia täydentävät tutkimussukellukset. Ostopalvelut päätettiin hankkia kunnan teknisen johtajan päätöksellä kyseessä olevalta yritykseltä. Toimeksiantoja ei kilpailutettu, koska yhteistyö kyseessä olevan yrityksen kanssa on toiminut sujuvasti ja kohtuuhintaisesti, ja koska kysymyksessä oli pienhankinta. Konsulttipalkkioihin ja matkakustannuksiin kului huomattavasti vähemmän rahaa kuin oli arvioitu. Koska hankkeen kokonaiskustannukset olivat odotettua pienemmät, hankeen seurantaryhmä päätti, että ylimääräistä rahaa voisi käyttää hankkeen loppuseminaarin tarjoiluun ja tilavuokraan sekä esiintyjien matkakorvauksiin. Hankkeen lopulliset menot olivat yhteensä , joten ne jäivät alle suunnitellun kustannusarvion. RAPORTOINTI JA SEURANTA Vaikka kyseessä oli lyhytkestoinen ja suhteellisen pieni hanke, sille päätettiin perustaa seurantaryhmä. Seurantaryhmän tehtäväksi määriteltiin hankkeen seurannan lisäksi hankekoordinaattorin työn tukeminen. Hankekoordinaattori raportoi säännöllisesti seurantaryhmän jäsenille hankkeen etenemisestä ja pyysi heiltä tarvittaessa neuvoja. Seurantaryhmän välinen viestintä hoidettiin pääasiassa sähköpostitse, ja ryhmä kokoontui hankkeen aikana kolme kertaa: 8.6., ja Hankkeen seurantaryhmään osallistuivat edustajat seuraavista organisaatioista: Jyväskylän yliopisto, Pirkanmaan ELY-keskus, Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry, Kyrön luonto ry sekä Turkimusoja Sivu 10

14 Tulokset MAASTOKARTOITUSTEN TULOKSET Hankkeen kartoituksissa ei löydetty uusia raakkuesiintymiä. Tulos oli valitettava, vaikkakin odotettavissa. Joka tapauksessa kartoituksissa löydettiin paljon muuta. Ensinnäkin kävi ilmi, että Hämeenkyrön alueella on hyvin monimuotoista eliöstöä. Yhdestä purosta (Alainenjärven laskupuro) ja kahdesta joesta (Pappilanjoki ja Lavajoki) löytyi useita suursimpukkalajeja, ja Lavajoki osoittautui merkittäväksi simpukkajoeksi. Piensimpukoita (herne- ja pallosimpukoita) löytyi useammasta uomasta. Simpukoiden lisäksi vesistöissä havaittiin niin täplärapuja, kuin erittäin todennäköisesti jokirapuja. Rapulajien varmistaminen ja tarkempien tutkimusten tekeminen olisi tärkeää, sillä jos kyseessä on jokirapu, löydöt ovat merkittäviä. Rapuhavainnoista oltiin yhteydessä kyseisten vesistöalueiden kalastuskuntiin. Hankkeen kartoituksissa löydettiin myös petolintujen pesintöjä, ja näistä havainnoista ilmoitettiin alueella toimiville rengastajille. Yhdestä uomasta löydettiin kesken raakkuetsinnän muinaisesine (Myllyoja). Kyseessä on katkennut teräase, joka toimitettiin Museovirastolle tutkittavaksi. Museoviraston mukaan muinaisesineessä on poikkeuksellisia piirteitä, joten sen ajoittaminen ja alkuperän määrittäminen on osoittautunut haastavaksi. Esinettä on näytetty jo usealle asiantuntijalle, ja alustavien tarkastelujen perusteella teräaseen arvellaan olevan luvun tienoilta. Ase on luultavasti kyläsepän takoma. Löytö liitettiin Kansallismuseon arkeologisiin kokoelmiin. (Raninen 2018.) Edellä mainittujen löytöjen lisäksi on todettava, että Hämeenkyrön alueella on erittäin vaikuttavia koski- ja puromaisemia. Näistä mainittakoon esimerkiksi Hanhijärven laskuojan kauniit kanjonit sekä Myllyojan upeat kosket. Harmillista oli kuitenkin nähdä roskia ja vieraslajeja näissä arvokkaissa maisemissa. Poikkeuksellisen helteisen ja kuivan kesän vaikutus näkyi kaikkialla alhaisina veden syvyyksinä ja virtaamina. Hyvin kuivalla kesällä oli suuri vaikutus virtauksiin, joten jokihabitaattityyppien arviointi osoittautui ajoittain hankalaksi. Habitaatit arvioitiin sen hetkisen virtaaman mukaisesti, joten niihin liittyy epävarmuutta. Tämä on syytä huomioida lukiessa seuraava selostusta. Ahvenusjärven laskupuro Pituus: 4,2 km Nousuesteet: 8 kpl, joista 1 kpl mahdollinen este Raakulle soveltuvat elinympäristöt: - Kasvillisuus: vesitähti, luhtalemmikki, palpakko, sara, vehka, pikkulimaska, terttualpi Sivu 11

15 Ahvenusjärven laskupuro saa alkunsa Ahvenusjärvestä ja laskee Järviönjärveen (Kuva 2). Puroon laskee suo-, metsä- ja pelto-ojia. Puron varrella on myös usea hakkuuaukio, ja Kahilakorventien itäpuolella puro virtaa peltoympäristössä, millä on vaikutusta veden laatuun. Myllykolun alueella on useita pohjaveden purkautumiskohtia, joista vesistöön huuhtoutuu oranssinväristä rautasakkaa. Myös vesieliöiden liikkumista haittaavia esteitä on useita. Joitakin peltojen läpi kulkevia uoman osia jätettiin kartoittamatta. Kuva 2. Ahvenusjä rven läskupuro. Karkeasti arvioituna noin puolet uomasta oli kartoitushetkellä kuivillaan. Siellä missä oli vettä, uoman leveys vaihteli 20 cm:n ja 3 metrin välillä, ja veden syvyys 1 cm:n ja 40 cm:n välillä. Veden syvyys oli kuitenkin pääasiassa noin cm. Kahilakorventien itäpuolella vesi oli vaihtelevasti kirkasta ja sameaa. Muuten vesi oli pääasiassa ruskeanväristä. Koskissa ei myöskään ollut niille ominaista virtausta, mutta ne määriteltiin koskipaikoiksi uoman kaltevuuden ja pohjan laadun perusteella. Suurin osa uomasta oli liettynyt tai ainakin paikoittain liettynyt. Sivu 12

16 Hanhijärven laskupuro Pituus: 4,1 km Nousuesteet: 8 kpl, joista 2 kpl mahdollinen este Raakulle soveltuvat elinympäristöt: - Kasvillisuus: terttualpi, vehka, palpakko, sara Hanhijärven laskupuro saa alkunsa Hanhijärvestä ja laskee Kallioistenselkään (Kuva 3). Kuva 3. Hänhijä rven läskupuro. Sivu 13

17 Puroon laskee muutama metsä- ja pelto-oja. Puro kulkee enimmäkseen metsäympäristössä ja kahden luonnonsuojelualueen läpi. Puron ympäristö onkin maisemallisesti hyvin kaunista aluetta, vaikka maasto on melko vaikeakulkuista. Päähabitaattityyppi oli niva. Ojalantien läheisyydessä uoman varrella vaikutti olevan vanha jätteiden sijoituspaikka. Nousuesteitä oli useita, ja vaikka purossa oli paikoittain raakulle soveltuvaa pohjasoraa, vettä oli sopivilla pohjilla liian vähän. Veden syvyys vaihteli 5 cm:n ja 40 cm:n välillä, ja uoman leveys oli noin 0,5 5 m. Vesi oli ulkonäöltään kaikkialla paitsi yläjuoksulla kirkasta. Pohjanlaatu oli pääasiassa hietaa, kiveä, soraa ja puuta. Liettymistä havaittiin vain Maisematien itäpuolella lähellä tierumpua (rumpuun oli rakennettu pato vedenottoa varten) sekä yläjuoksulla Hanhijärven ja Salmeluksentien välisellä alueella. Kivistoja Pituus: 3 km Nousuesteet: 5 kpl, joista 3 kpl mahdollinen este Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: terttualpi, sara, palpakko, pikkulimaska, vehka, vesitähti Kivistoja saa alkunsa Järviönjärvestä ja laskee Heinijokeen (Kuva 4). Puroon laskee muutama metsä- ja pelto-oja. Alajuoksulla puro kulkee enimmäkseen peltoympäristössä, yläjuoksulla taas metsäympäristössä. Joitakin peltojen välissä virtaavia kohtia jätettiin kartoittamatta. Jokujaksot olivat enimmäkseen virtoja ja suvantoja. Nousuesteitä oli useita. Näistä yksi on pato, joka on ilmeisesti rakennettu tekolampea varten. Tekolampi on Jumesniementien itäpuolella, ja sitä ei ole merkitty maastokarttaan. Uomassa nähtiin hernesimpukoita, yksi ahven ja kalanpoikasia. Varsinkin Jumesniementien itäinen puoli oli rehevä. Uomassa oli vain yksi lyhyt jakso, joka voisi ehkä paikoittain soveltua raakun elinympäristöksi. Uoman leveys vaihteli 50 cm:n ja 5 metrin välillä. Uoman leveys saattoi kuitenkin olla enimmillään m parissa koskessa. Veden syvyys oli noin 5 50 cm, ja vesi oli valtaosin kirkasta. Usea jokijakso oli joko paikoittain tai kokonaan liettynyt. Pohjanlaatu oli enimmäkseen hietaa tai savea, mutta vilkkaammin virtaavissa jokijaksoissa pohjalla oli myös karkeampia maalajeja. Sivu 14

18 Kuva 4. Kivistojä. Murhaoja Pituus: 2,4 km Nousuesteet: 3 kpl Raakulle soveltuvat elinympäristöt: - Kasvillisuus: - Murhaoja saa alkunsa Isosuolta, mutta sen yläjuoksulla on myös pieni järvi (Kuva 5). Puro laskee Muotialanjokeen, ja suurin osa uomasta kulkee notkomaisen ja metsäisen luonnonsuojelualueen läpi. Päähabitaattityyppi on niva, mutta uomassa on myös useita pieniä koskia. Yläjuoksulla on pohjaveden purkautumiskohtia, joista vesistöön huuhtoutuu oranssinväristä rautasakkaa. Alajuoksulla on myös useita nousuesteitä, ja jo ensimmäisen tierummun jälkeen vaelluskalojen nousu ei onnistu. Uomassa virtasi kartoitushetkellä erittäin vähän vettä. Veden syvyys vaihteli noin 5 cm:n ja 20 cm:n välillä. Uoman leveysvaihtelu oli noin 0,3 1,5 m, mutta koskien kohdalla leveys saattoi olla jopa 4 m. Vesi oli kaikkialla kirkasta. Uoman pohja oli liettynyt vain puron ainoassa suvantojaksossa. Pohjanlaatu Sivu 15

19 oli enimmäkseen hietaa, soraa ja kiveä. Vaikka purossa oli useita pohjanlaadultaan raakulle sopivia kohtia ja vesi oli kirkasta, se oli liian vähävetinen raakulle. Kuva 5. Murhäojä. Myllyoja Pituus: 3,1 km Nousuesteet: - Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: palpakko, järvikorte, terttualpi Myllyoja on ennen saanut alkunsa suoksi kuivatetusta Vähäjärvestä, ja se laskee Telilahteen (Kuva 6). Myllyojaan laskee useita pelto-ojia. Uoma kulkee suurelta osin peltoympäristössä, mutta uoman rannoilla on lähes kaikkialla puustoa. Uoman yläjuoksua on vuonna 2017 perattu, millä on vaikutusta veden laatuun. Heinijärventien itäpuolella olevalta uoman osuudelta löytyi räjäytystöissä käytettävää sytytyslankaa ja räjähtämättä jääneitä nalleja. Ei ole varmaa, liittyvätkö nämä perkauksiin, mutta joka tapauksessa alueella tulee kulkea varoen. Sivu 16

20 Myllyojassa on useita varsin vaikuttavia koskia. Joessa on myös useita raakulle mahdollisesti soveltuvia elinympäristöjä. Alueet eivät kuitenkaan ole yhtä laajoja, kuin karttaan merkityt alueet. Alajuoksulta katsottuna ensimmäisessä nivassa oli vain paikoittain raakulle sopivia kohtia, ja ne painottuivat linjan loppupäähän. Koskissa sopivia paikkoja oli vain hitaammin virtaavissa kohdissa. Alajuoksulla nähtiin kaloja, mutta ne uivan niin nopeasti pakoon, ettei niitä ehditty tunnistamaan. Uomassa havaittiin myös hernesimpukoita. Veden syvyys oli alhaisimmillaan noin 5 cm ja syvimmillään noin 70 cm, mutta pääasiassa noin 30 cm. Uoman leveys vaihteli 1 4 metrin välillä. Alajuoksulla ensimmäinen koskijakso haarautui kuitenkin siten, että leveyttä ei pystytty kunnolla arvioimaan. Koski oli kuitenkin leveimmillään ainakin 20 m. Siellä, missä virtaus oli vilkkaampaa, vesi oli kirkasta. Muuten vesi oli sameaa. Muutama jokijakso oli myös liettynyt. Kuva 6. Myllyojä. Sivu 17

21 Pajuoja Pituus: 2,2 km Nousuesteet: 3 kpl Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: palpakko, pikkulimaska Pajuoja saa alkunsa erittäin pienestä järvestä ja laskee Pajulahteen (Kuva 7). Puroon laskee useita pelto- ja metsäojia. Suurin osa uomasta virtaa nivamaisesti, ja koskijaksot painottuvat yläjuoksulle. Ensimmäisessä koskijaksossa vesi kulki lohkareiden alla, joten uomaa ei tältä osin pystytty kunnolla tutkimaan. Vain yhden koskijakson hitaammin virtaavat kohdat vaikuttivat raakulle sopivalta elinympäristöltä sekä pohjan laadun että veden syvyyden puolesta. Muuten uomassa oli joko liian vähän vettä tai pohja ei ollut laadultaan sopivaa. Kokonaisuudessaan uomaa ei voi pitää raakulle sopivana purona. Kuva 7. Päjuojä. Puron veden syvyys oli pääasiassa noin 5 20 cm, mutta syvimmillään noin 50 cm. Uoman leveys vaihteli 0,5 4 metrin välillä. Yhdessä koskessa leveys oli arviolta enimmillään noin 10 m, mutta leveyttä oli vaikea arvioida runsaan kasvillisuuden takia. Vesi oli ulkonäöltään melko kirkasta, mutta Sivu 18

22 yläjuoksulla se muuttui ruskeanväriseksi. Pohjanlaatu oli pääasiassa savea, kiveä ja soraa. Pohja oli paikoittain liettynyt. Tilkkusjärven laskupuro Pituus: 1,3 km Nousuesteet: - Raakulle soveltuvat elinympäristöt: - Kasvillisuus: sara, palpakko, vehka Tilkkusjärven laskupuro saa alkunsa hyvin pienestä Tilkkusjärvestä ja laskee Vastajärveen (Kuva 8). Purolla ei ole sivuhaaroja, ja se virtaa metsäisessä ympäristössä. Uoma on suurelta osin suvantoa, mutta virtaus on alajuoksulla lyhyen matkan nivamaista. Puron kahden koskialueen virtaus oli veden vähyyden vuoksi varsin heikko. Koskien pohja koostui lohkareista, ja kartoitushetkellä vesi virtasi näiden alla. Kuva 8. Tilkkusjä rven läskupuro. Sivu 19

23 Puron leveys oli pääosin noin cm. Koskijaksoissa leveys saattoi olla noin 1 m, mutta tätä ei voitu arvioida luotettavasti, koska vesi virtasi lohkareiden alla. Uomassa oli kartoitushetkellä erittäin vähän vettä, vain noin 1 10 cm. Vesi oli ulkonäöltään kirkasta. Pohjanlaatu oli pääasiassa hietaa, mutta kuten aiemmin on mainittu, koskijaksoilla uomassa oli myös lohkareita. Puro oli liettynyt ainoastaan Tilkkusjärven alapuolisella virtaosuudella, joka oli kartoitushetkellä täysin kuiva. Vesistön koosta ja pohjanlaadusta johtuen Tilkkusjärven laskupuro ei sovi raakun tai vaelluskalojen elinympäristöksi. Ihmisen rakentamia nousuesteitä ei havaittu, mutta kosket vaikuttivat muodostavan luonnollisia esteitä ainakin alivirtaamakaudella. Turkkilanjärvenoja Pituus: 8,1 km Nousuesteet: 1 kpl Raakulle soveltuvat elinympäristöt: 2 kpl Kasvillisuus: järvikorte, palpakko, terttualpi, pikkulimaska Kalalahteen laskeva Turkkilanjärvenoja on ennen saanut alkunsa Turkkilanjärvestä, joka kuivattiin pelloksi luvulla (Kuva 9). Järvi oli aikoinaan suuri ja sijaitsi nykyisellä Turkkilan kylän peltoalueella. Kartoituksen aikana eräs Timin kylän asukas kertoi, että Timintien ja voimalinjan välisellä alueella on aikoinaan räjäytetty kalliota järven kuivatusta varten. Turkkilan kylän peltoalueen läpi virtaava osuus jätettiin kartoittamatta. Yläjuoksulla uoman nimi muuttuu Ahvenusojaksi. Turkkilanjärvenojaan laskee useita pelto- ja suo-ojia. Alueella, jonne Valkjärven laskupuro laskee, on hakkuuaukio. Uomasta löydettiin useita raakulle sopivia paikkoja, vaikka uoma ei kokonaisuudessaan ole hyvä raakun elinympäristöksi valuma-alueelta tulevan kuorman takia. Turkkilanjärvenojan alajuoksulla on kaksi erittäin jyrkkää koskea. Ensimmäisen pudotuskorkeus on noin 10 m (kansikuva), toisen noin 15 m. Ensimmäisen kosken kohdalla suuremman virtaaman aikana lohikalojen nousu on mahdollinen, mutta toinen estää kalan nousun kaikissa virtaamatilanteissa. (Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto 2011.) Pirkanmaan ELY-keskus on kartoittanut Turkkilanjärvenojan Myllymäen purolaakson sillan rakentamista varten. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston päätöksessä (2011) kerrotaan, että purolaaksossa kasvaa uhanalaisia ja harvinaisia sammalia. Lisäksi kartoituksessa havaittiin useita taimenen tai harjuksen poikasia ja yksi nahkiainen. Tämän hankkeen kartoituksissa uomassa havaittiin myös hernesimpukoita. Veden syvyyden vaihteluväli oli pääasiassa 5 50 cm. Alajuoksulla veden syvyys oli kuitenkin jopa noin 1 m. Uoman leveys oli pääasiassa noin 1 5 m, mutta uoma oli leveimmillään noin 10 m yhdessä koskijaksossa. Vesi oli muuten ruskeanväristä, paitsi Eijaalan tilan alueella olevassa pitkässä suvantojaksossa, jossa vesi oli sameaa. Sama alue oli myös hyvin liettynyt ja vaikeakulkuinen. Ahvenusojan alue oli ainakin paikoittain liettynyt, ja uoma vaikutti lähes kokonaan suoristetulta. Pohjanlaatu oli Sivu 20

24 pääsääntöisesti savea, hietaa ja lohkareita, mutta nopeammin virtaavissa paikoissa oli myös kiveä ja soraa. Kuva 9. Turkkilänjä rvenojä. Vastajärvenoja Pituus: 1,9 km Nousuesteet: 2 mahdollista estettä Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: terttualpi, palpakko Vastajärvenoja saa alkunsa Vastajärvestä ja laskee Lehtiniemenlahteen (Kuva 10). Vastajärvenojaan laskee yläjuoksulla yksi pelto-oja. Ensimmäinen purojakso alajuoksulla on hyvin liettynyttä suvantoa, jonka jälkeen virtaus on suurelta osin nivamaista kartoitetulla alueella. Ennen luonnonsuojelualueella olevaa koskijaksoa uoman pohja on paikoittain liettynyt. Uomassa oli paikoittain runsaasti kasvillisuutta, etenkin peltojen välisillä alueilla. Koskessa ei ollut kartoitushetkellä koskille ominaista virtausta, mutta ympäristötekijöiden perusteella kyseessä oli koskijakso. Sivu 21

25 Kartoitetun alueen yläjuoksulta löytyi herne- tai pallosimpukoita. Luonnonsuojelualueen alajuoksulla olevassa nivajaksossa on soraikkokohtia, joissa raakun elinympäristövaatimukset vaikutti täyttyvän. Tästä huolimatta puro ei kokonaisuudessaan ole raakulle tai lohikaloille sopiva. Uomassa on myös kaksi mahdollista nousuestettä, joista toinen alkaa luonnonsuojelualueen rajalla. Luonnonsuojelualueen jälkeen uoma virtaa noin 60 m pitkän, maan alla olevan rumpurakenteen sisällä. Kyseessä olevan rummun jälkeen uoma oli suvantomainen ja hyvin liettynyt, joten kartoitus päätettiin siihen. Vastajärvenoja oli noin 0,4 2 m leveä lukuun ottamatta koskijaksoa. Kosken maksimi leveydeksi arvioitiin 10 m, mutta leveyttä oli vaikea arvioida. Koski oli pusikkoinen ja kaatuneiden puiden peittämä, ja se haarautui. Puron veden syvyys oli vain noin 5 30 cm. Vesi oli ulkonäöltään pääosin kirkasta lukuun ottamatta suvantojaksoja. Pohjanlaatu oli pääasiassa hietaa, mutta uomassa oli myös useita soraisia kohtia. Luonnonsuojelualueella uoman pohjalla oli myös kiviä ja lohkareita. Kuva 10. Västäjä rvenojä. Sivu 22

26 Äkönmaanoja Pituus: 5,2 km Nousuesteet: 3 kpl, joista 2 kpl mahdollinen este Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: palpakko, ulpukka, vesitähti, terttualpi, rentukka Äkönmaanoja saa vetensä niin Alainenjärvestä kuin Kiviojanmaan usealta eri suoalueelta (Kuva 11). Puro laskee Lavajokeen/Rokkakoskenjokeen. Puroon laskee suo-ojien lisäksi pelto-ojia, ja sen valumaalueella on ampumarata. Uomasta löytyi hernesimpukoita, juotikkaita ja vesiperhosen toukkia. Kartoituksessa havaittiin useita paikoittain raakulle sopivia elinympäristöjä. Kuva 11. A ko nmäänojä. Veden syvyyden vaihteluväli oli 5 50 cm, mutta jossain jokijaksoissa maksimisyvyys oli cm välillä. Uoman leveys vaihteli myös suuresti. Leveyden vaihteluväli oli pääasiassa 1 5 m, mutta kosket olivat yleensä muuta uomaa selvästi leveämpiä. Monessa koskessa virtaus oli veden vähyyden vuoksi varsin heikko. Koskien maksimileveys oli noin 7 10 m, mutta yhden kosken leveydeksi arvioitiin jopa 30 m. Vesi oli lähes kaikkialla ruskeaa, mutta silti kirkasta. Lähes kaikkialla uoman pohja koostui Sivu 23

27 lohkareista, kivestä ja hiedasta tai savesta. Vilkkaammin virtaavissa jokijaksoissa pohjalla oli myös soraa. Uoma oli useassa paikassa, etenkin suvannoissa, kokonaan tai paikoittain liettynyt. Alainenjärven laskupuro Pituus: 0,6 km Nousuesteet: 1 kpl Raakulle soveltuvat elinympäristöt: kyllä Kasvillisuus: palpakko, terttualpi, rentukka, ratamosarpio, sara, luhtalemmikki Alainenjärven laskupuro saa alkunsa Alainenjärvestä, ja se laskee Äkönmaanojaan (Kuva 12). Kyseessä oleva puro saattaa kuulua Äkönmaanojaan, mutta tässä yhteydessä niitä käsitellään erillään. Uomat on ainakin SYKEn paikkatietoaineistossa merkitty kahdeksi eri uomaksi. Alainenjärven laskuojalla ei ole sivu-uomia. Uoma on alajuoksulla hyvin liettynyttä suvantoa, jossa kasvillisuus on runsasta. Suvannon katkaisee tierumpu, joka muodostaa kaloille nousuesteen. Suvannon jälkeen alkaa hieman vilkkaammin virtaava ja karkeapohjaisempi osuus, jossa havaittiin hernetai pallosimpukoiden kuoria. Kyseinen purojakso on tässä uomassa myös ainoa, jossa ainakin paikoittain ympäristötekijät muodostavat mahdollisesti raakulle sopivat elinolosuhteet. Virtajakson jälkeen alkaa noin 100 m pitkä koskialue, joka ulottuu Kuusistontien tierummulle saakka. Koskialueen keskiosassa oli niin runsaasti kasvillisuutta, että se haittasi näkyvyyttä ja näin myös kosken tutkimista. Joka tapauksessa jokihelmisimpukka tuskin viihtyy näin runsaskasvuisessa koskessa. Kuusistontien ja Alainenjärven väliseltä alueelta löytyi pikkujärvisimpukoita. Alainenjärven laskupuro on ainoa täysin vesikiikarilla kartoitettu puro, josta löytyi suursimpukoita. Tällä uoman osuudella tehtiin myös kalahavaintoja, mutta kalat liikkuivat niin nopeasti, ettei lajia ehditty tunnistamaan. Alainenjärven laskupuron leveys vaihteli alajuoksun noin 1 metrin ja koskialueen noin 4-7 metrin välillä. Vesi oli matalaa, noin 5-30 cm syvää. Vesi on Alainenjärven laskuojassa kirkasta, mutta veden väri muuttuu ruskeaksi yläjuoksulla tierummun jälkeen. Sivu 24

28 Kuva 12. Aläinenjä rven läskuojä. Äkönmaanojan sivu-uoma Pituus: 2 km Nousuesteet: 2 kpl, joista 1 kpl mahdollinen este Raakulle soveltuvat elinympäristöt: - Kasvillisuus: - Sivu 25

29 Kyseessä olevalle Äkönmaanojaan laskevalle purolle ei löytynyt nimeä (Kuva 13). Puro saa alkunsa yläjuoksulla sijaitsevalta Lauttasuon ojitetulta suoalueelta, ja sillä on kaksi sivuhaaraa. Puro virtaa metsäympäristössä, ja puron varrella on pari hakkuuaukiota. Alajuoksulla puro mutkittelee luonnonmukaisesti ja virtaa nivamaisesti. Ensimmäiseltä jokijaksolta löytyi yksi kuollut pikkunahkiainen. Suurin osa purosta vaikuttaa koskelta, vaikka virtaus oli veden vähyyden vuoksi varsin heikko. Koskijaksoilla vesi virtasi pääosin kivien ja lohkareiden alla, mutta kaltevuuden ja veden solinan perusteella nämä jokijaksot märiteltiin koskiksi. Äkönmaantien kaakkoispuolella on Pirkanmaan Metsäkeskuksen ympäristötukialue eli toisin sanoen metsälain 10 :n mukainen elinympäristö. Kuva 13. A ko nmäänojän sivu-uomä. Sivu 26

30 Veden syvyys oli kartoitushetkellä pääasiassa 5 10 cm, ja maksimisyvyys oli 20 cm. Uoman leveys oli pääosin 0,5 1 m, vaikka uoma oli leveimmillään noin 2 m, ja vesi oli ulkonäöltään pääasiassa kirkasta. Pohjan laatu oli koskijaksoilla pääasiassa kivistä ja lohkareista, muualla hiedasta. Puroa ei voi pitää sopivana elinympäristönä raakulle tai lohikaloille. Kyseessä on melko pieni ja vähävetinen uoma, joten kuivuus ja jäätyminen alivirtaamakausilla muodostavat riskin. Lisäksi purossa ei ollut sopivaa pohjaa. Raakulle sopivaa soraikkoa oli vain viimeisellä purojaksolla, mutta siellä veden syvyys oli vain noin 5 cm. Konsultin kanssa kartoitetut kohteet hankkeen kartoituksia tehtiin Alleco Oy:n tutkimussukeltaja Panu Oulasvirran kanssa. Kohteena olivat tutkimusalueen suuremmat ja syvemmät joet: Pappilanjoki, Lavajoki, Palonjoki, Pukaranjoki ja Prentinjoki. Täydentäviä tutkimuksia tehtiin myös Aurejoella, Parkanossa. Veden syvyydestä riippuen kohteet tutkittiin joko sukeltamalla tai vesikiikarilla (Kuva 14). Edellä mainittujen jokien lisäksi muutama kohde käytiin tarkistamassa vain rannalta käsin, koska ne eivät antaneet aihetta enempiin tutkimuksiin. Kuva 14. Punäisin ympyro in merkityt kohteet tutkittiin sukeltämällä täi vesikiikärillä. Kolmioillä merkityt kohteet tärkästettiin rännältä kä sin. (Ouläsvirtä 2018b.) Sivu 27

31 Tutkituista uomista ei löydetty jokihelmisimpukoita. Kartoituksissa havaittiin kuitenkin muita suursimpukkalajeja. Lavajoelta löytyi pikkujärvisimpukoita ja sysijokisimpukoita, ja Pappilanjoelta näiden kahden lajin lisäksi soukkojokisimpukoita. Lavajoessa saattoi olla myös litteäjärvisimpukoita, mutta lajinmääritys ei ole täysin varma. (Oulasvirta 2018b.) Vaikka kartoituksissa ei löytynyt jokihelmisimpukoita, Lavajokea voi suurten simpukkatiheyksien johdosta pitää merkittävänä simpukkajokena. Suurimmat simpukkatiheydet olivat jopa yli yksilöä neliömetrillä. Rokkakosken alapuolella, jossa joki tekee jyrkän mutkan, löytyi myös kasvuhäiriöisiä sysijokisimpukoita, jotka muistuttivat muodoltaan ja väriltään vuollejokisimpukoita. Pirkanmaan ELYkeskukselta haettiin poikkeuslupa kyseisten simpukoiden avaamista ja tarkempaa lajinmääritystä varten. (Oulasvirta 2018b.) Yksityiskohtaisempi yhteenveto konsultin kanssa tehtyjen maastotöiden tuloksista sekä maastotöissä käytetyistä menetelmistä löytyy liitteestä 2. PAIKKATIETOTYÖKALU JA TEKNINEN RAPORTTI Paikkatietotyökalun toimivuutta pohtiessa merkittävänä seikkana voidaan pitää sitä, että identifioitujen kohteiden joukossa olivat myös alueen tunnetut raakkujoet. Periaatteessa tämän perusteella voidaan päätellä, että jos nämä esiintymät eivät olisivat olleet tiedossa, ne oltaisiin mahdollisesti löydetty tämän hankkeen kartoituksien myötä. Lisäksi vaikka uusia raakkuesiintymiä ei löytynyt, niin kartoituksissa löytyi raakulle mahdollisesti sopivia elinympäristöjä. Paikkatietotyökalun alustavassa versiossa potentiaalisten raakkuvesistöjen tietokantaan sisällytettiin sellaisia uomia, jotka mutkittelivat luonnonmukaisesti ja meanderoivat vertikaalisesti, ja joiden rannoilla on puustoa. Tulosten perusteella nämä muuttujat ovat toimivia raakulle mahdollisesti sopivien uomien etsinnässä. Esimerkiksi korkeuskäyriä tarkastelemalla voidaan melko tarkasti paikantaa koskia, joiden avulla puolestaan voidaan arvioida sitä, että muodostuuko uomassa raakulle otollisia virtausolosuhteita. Hankkeen kartoituksissa kävi kuitenkin ilmi, että osa paikkatietotyökalun alustavalla versiolla potentiaalisiksi määritellyistä uomista olivat raakulle liian pieniä. Tästä syystä menetelmän lopulliseen versioon otettiin mukaan myös uomahierarkian tarkastelu. Potentiaalisten kohteiden ulkopuolelle tulisi jättää sellaiset uomat, joiden hierarkiataso on 1. Järven alapuoliset vesistöt olivat ainoita, joista hankkeen maastokartoituksissa löydettiin suursimpukoita. Tämän perusteella uoman yläpuolisella järvellä on merkitystä suursimpukoiden esiintymisen kannalta, ja sitä voidaan pitää hyvänä muuttujana paikkatietotyökalussa. Paikkatietoanalyysiä tehdessä on kuitenkin otettava huomioon, että uoman varrella on joskus saattanut olla järvi, ja esimerkiksi Pinsiön-Matalusjoen raakut ovat säilyneet uomassa Matalusjärven kuivatuksesta huolimatta. Hankkeen kenttätöissä havaittiin myös, että vaikka maaperäkarttaan olisikin merkitty jotain hienojakoista maalajia (esim. savea tai hietaa), uomasta voi silti löytyä raakulle soveltuvaa pohjasoraa. Näi- Sivu 28

32 den havaintojen vuoksi maaperäkartta vaikuttaa sopivan enemmänkin suuntaa antavaksi tausta-aineistoksi. Karkean maalajin alueilla on joka tapauksessa todennäköisempää löytää raakulle soveltuvaa pohjasoraa. Lisäksi, jos maalajiksi on merkitty lieju tai turve, voidaan lähes varmasti todeta jo karttatarkastelun perusteella, ettei kyseisillä alueilla ole raakulle sopivaa pohjaa. Lisäksi kävi ilmi, että Luonnonvarakeskuksen taimenhavaintoaineistosta puuttui havaintoja. Näin ollen Luonnonvarakeskuksen aineistoa kannattaa mahdollisuuksien mukaan täydentää ELY-keskusten, kuntien sekä paikallisten vesiensuojeluyhdistysten ja asukkaiden havainnoilla. Halutessaan tietokantaan voidaan liittää myös esimerkiksi tietoa uomien vedenlaadusta sekä ekologisesta ja kemiallisesta tilasta. Paikkatietotyökalun kehitysvaiheessa kuitenkin huomattiin, että useita vesistöjen tilaa kuvaavia tietoja löytyi avoimien ympäristötietojärjestelmien kautta vain harvoille uomille ja järville. Tästä syystä niitä ei voi pitää tehokkaina indikaattoreina, vaikka esimerkiksi hyvä vedenlaatu on raakulle hyvin oleellinen asia. Tekninen raportti (Liite 1), jossa on selostettu vaihe vaiheelta, miten hankkeessa luotua paikkatietotyökalua käytetään, julkaistiin Hämeenkyrön kunnan verkkosivuilla. Sivu 29

33 VIESTINTÄ Viestintä Hankkeen viestinnässä käytettiin useita eri viestintäkanavia (Taulukko 6). Viestintä oli melko säännöllistä, vaikka elokuu olikin viestinnän kannalta hiljainen kuukausi. Taulukko 6: Hänkkeen viestintä kälenteri AIKATAULU kk (yllä) - vko (alla) Toimenpide kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Hankekuvaus kunnan nettisivulle Hankejuliste Tiedote Sosiaalinen media Tilaisuus Seurantaryhmän kokous Haastattelu Hanke esiteltiin ensimmäistä kertaa Ympäristöhankkeiden kokoontumisajoissa, Valkeakoskella. Tapahtumassa oli hanketoimijoita Pirkanmaalta ja Hämeestä. Tapahtuman järjestivät ELY-keskukset ja Vanajavesikeskus. Hankkeen aikana tiedotusvälineille lähetettiin yhteensä 2 tiedotetta ja Haastatteluja annettiin yhteensä 5: kaksi YLE:lle, kaksi OivaSeudulle ja yksi Suomen Luonto -lehdelle. Hankkeelle luotiin oma Facebook-sivu (118 seuraajaa) ja Instagram-tili (59 seuraajaa). Hankkeen julkaisuja jaettiin näiden lisäksi myös Hämeenkyrön kunnan (2 322 seuraajaa), Kolmen helmen joet - hankkeen (178 seuraajaa), Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin (1 581 seuraajaa) ja Kyrön luonnon (132 seuraajaa) Facebook-sivuilla. Hankkeen aikana Facebookissa jaettiin yhteensä noin 20 julkaisua ja Instagram-tilillä julkaistiin yhteensä 10 kuvaa. Rahoitushakemuksessa oli luvattu maastotöiden livestreamausta. Tämä lupaus ei kuitenkaan toteutunut, koska hankekoordinaattori liikkui maastossa yksin ja muutenkin työn kannalta videoiminen oli vaikea toteuttaa. Live-streamauksen sijaan hankekoordinaattori julkaisi tarinavideoita hankkeen Instagram-tilille. Englanninkielisen tieteellisen artikkelin sijaan hankkeen puitteissa kirjoitettiin hankkeesta ja hankkeessa kehitetystä työkalusta kertova juttu julkaistavaksi Vesistökunnostusverkoston uutiskirjeessä, jotta se tavoittaisi keskeiset kohderyhmät (viranomaiset, kunnat, ELY-keskukset, Ympäristöministeriö, luonnonsuojelujärjestöt, yliopistot). Kirjoituksen tavoitteena on houkutella eri toimijoita käyttämään paikkatietotyökalua. Kirjoitusta tarjotaan mahdollisuuksien mukaan myös Vesitalous-lehdelle ja Vesiensuojeluyhdistysten liiton Aqurius-lehdelle. Sivu 30

34 VIESTINTÄ MEDIAOSUMAT Kadonneen helmen metsästys -hankkeesta on julkaistu artikkeleja tai hanke on mainittu jutuissa paikallisissa ja alueellisissa sanomalehdissä, radiossa, televisiossa ja internetissä (Taulukko 7). Hankkeen kestoon suhteutettuna hanke on saanut paljon näkyvyyttä eri medioissa. Taulukko 7. Hänkkeen mediäosumät PÄIVÄ MEDIA JUTTU YLE Radio Suomi Tampere Radiouutiset YLE Uutiset Hämeenkyröstä etsitään vielä piilossa olevia harvinaisia jokihelmisimpukoita UutisOiva Raakkujen ja luontoarvojen jäljillä YLE Radio Suomi Tampere Radiouutiset YLE Uutiset Pirkanmaa TV-uutiset YLE Uutiset Matti Rintala hoksasi raakun purossa sukupuuton uhkaama nilviäinen aiheuttaa nyt satojen tuhansien lisälaskun tietyömaalle UutisOiva Tutkijat lähtivät Lavajoelle taimenjahtiin YLE Radio Suomi Tampere Radiouutiset YLE Uutiset Uusia raakkuesiintymiä ei löytynyt, mutta muita simpukoita sitäkin enemmän UutisOiva Raakkuetsinnöissä löytyi keskiaikainen teräesine Suomen Luonto Toivoa sukupuuton partaalle UutisOiva Raakkuhanke kertoo tuloksistaan HANKKEEN LOPPUSEMINAARI Hankkeen loppuseminaari pidettiin Monitoimikeskus Sillassa Hämeenkyrössä. Tapahtuma kulki nimellä Kadonneen helmen metsästys -hankkeen loppuseminaari & raakkuilta, koska hankkeen tulosten lisäksi seminaarissa pidettiin muita raakkuaiheisia esitelmiä. Esiintyjät ja esitelmien aiheet olivat seuraavat: Sabrina Nykänen (hankekoordinaattori, Hämeenkyrön kunta): Kadonneen helmen metsästys - hankkeen tulokset Jouni Taskinen (professori, Jyväskylän yliopisto) & Hanna Suonia (tutkimusavustaja, Jyväskylän yliopisto): Raakku & raakkujen kuntoutus Konneveden tutkimusasemalla Panu Oulasvirta (raakkuasiantuntija, Alleco Oy): Turkimusojan raakkujen nykytila & raakkujen kasvattaminen suojelukeinona Tuula Kurikka (luonnon ja kulttuuriperinnön suojelun päällikkö, Metsähallitus, Luontopalvelut): Raakkujen suojelustrategian ja toimenpideohjelman valmistelu Sivu 31