Raakkukartoitukset Pirkanmaalla osana Kadonneen helmen metsästys -hanketta 2018

Transkriptio

1 ALLECO RAPORTTI N:O 12/2018 Raakkukartoitukset Pirkanmaalla osana Kadonneen helmen metsästys -hanketta 2018 Panu Oulasvirta MARINE BIOLOGICAL AND LIMNOLOGICAL CONSULTANTS Veneentekijäntie 4 FI Helsinki, Finland Tel (0)

2 2 MARINE BIOLOGICAL AND LIMNOLOGICAL CONSULTANTS Veneentekijäntie 4 FI Helsinki, Finland Tel (0)

3 OTSIKKO: Raakkukartoitukset Pirkanmaalla osana Kadonneen helmen metsästys - hanketta 2018 PÄIVÄMÄÄRÄ: TEKIJÄ(T): Panu Oulasvirta JULKAISU: Alleco Oy raportti n:o 12/2018 JULKAISIJA: VIITTAUSOHJE: Alleco Oy, Veneentekijäntie 4, Helsinki, Oulasvirta, P. 2018: Raakkukartoitutset Pirkanmaalla osana Kadonneen helmen metsästys -hanketta Alleco Oy Raportti 12/ Kansikuva: Kartoitusta Lavajoella. Kuva Sabrina Nykänen 3

4 Tämä työ perustuu Hämeenkyrön kunnan ja Alleco Oy:n päivättyyn sopimukseen jokihelmisimpukoiden sukelluskartoituksista Hämeenkyrön kunnan alueella. Raportti sisältää Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa ja salassa pidettävää lajitietoa. 4

5 Sisällys Johdanto... 6 Tutkitut alueet ja menetelmät... 6 Tulokset... 8 Pappilanjoki... 9 Pap Pap Pap Pap Lavajoki Lav Lav Lav Lav Lav Lav Lav Lav Palonjoki Pal Pal Prentinjoki Pukaranjoki Aurejoki Muut kohteet Kirjallisuus

6 Johdanto Hämeenkyrön kunnan alueelta löytyi vuoden 2014 paikallisen asukkaan antaman vihjeen perusteella uusi jokihelmisimpukkajoki, Turkimusoja. Löytö oli merkittävä, koska jokihelmisimpukoita eli raakkuja tunnetaan Oulun eteläpuolisessa Suomessa enää alle 10 joella. Erityisen arvokkaan Turkimusojan esiintymästä teki se, että joen simpukkapopulaatiossa havaittiin myös nuoria yksilöitä, mikä osoitti, että simpukat kykenivät lisääntymään joessa. Turkimusojan löydön seurauksena heräsi ajatus, voisiko Hämeenkyröstä löytyä myös muita, vielä tuntemattomia raakkuesiintymiä. Kesäkuussa 2018 käynnistyneessä Kadonneen helmen metsästys - hankkeessa on tavoitteena löytää näitä mahdollisia uusia esiintymiä. Aluksi mahdollisia raakkujokia listattiin ympäristötekijöiden perusteella mallintamalla sekä historiallisia tietoja keräämällä. Tämän jälkeen näitä potentiaaliseksi katsottuja jokia tutkittiin vesikiikarin avulla heinä-elokuussa Koska vesikiikarilla ei voida tutkia muuta kuin pieniä ja matalia kohteita tehtiin kesän lopulla täydentäviä kartoituksia sukeltamalla ja pintasukeltamalla. Tässä raportissa esitetään näiden sukelluskartoitusten tulokset. Sukelluksista vastasi allekirjoittanut ja pinta-avustajana toimi Kadonneen helmen metsästys -hankkeen koordinaattori Sabrina Nykänen. Tutkitut alueet ja menetelmät Sukellukset tehtiin ja kohteina niissä olivat tutkimusalueella sijaitsevat suuremmat ja syvemmät joet Pappilanjoki, Lavajoki, Palonjoki, Pukaranjoki ja Prentinjoki. Lisäksi tehtiin täydentäviä tutkimuksia myös Aurejoella, Parkanossa. Kaiken kaikkiaan tutkittuja alueita oli 18 kpl (kuva 1). Tutkittujen alueiden koordinaattitiedot on esitetty liitteessä 1. Tutkimukset tehtiin paikan syvyydestä riippuen joko laitesukeltamalla paineilmalaitteilla tai pintasukeltamalla snorkkelista hengittäen. Joitakin matalia paikkoja tarkastettiin myös vesikiikarilla. Pappilanjoella kaikki tutkimukset tehtiin paineilmalaitteilla. Tällöin sukeltaja seurasi joen poikki vedettyjä lyijypainoitettuja köysiä joen pohjalla (ns. zig-zag -linjat, jossa seuraava linja alkaa siitä missä edellinen päättyy, ks. kuva 2) ja havainnoi simpukat köyden molemmin puolin veden kirkkaudesta riippuen 0,5-1 metrin kaistaleelta. Pappilanjoen lisäksi laitesukellusta tarvittiin vain kahdella pienialaisella kohteella Lavajoella, joissa veden syvyys oli liian suuri pinnalta tehtävään havainnointiin. Muut kohteet tutkittiin pintasukeltamalla tai vesikiikarilla. Pintasukellukset tehtiin siten, että sukeltaja ui jokea ylävirtaan päin ja havainnoi pohjaa pinnalta käsin. Koska joet Pappilanjokea lukuun ottamatta olivat suhteellisen kapeita, pystyttiin näin pääsääntöisesti havainnoimaan joki koko uoman leveydeltä. 6

7 Kuva 1. Tutkitut kohteet. Punaisin ympyröin merkityt kohteet tutkittiin sukeltamalla tai vesikiikarilla. Kolmioilla merkityt kohteet tarkastettiin rannalta käsin. 7

8 Kuva 2. Pappilanjoella tutkimukset tehtiin jokiuoman poikki kulkevilla ns. zig-zag -linjoilla (ohuet nuolet), joissa sukeltaja tutki uomaa kulkemalla joen laidasta laitaan. Veden virtaussuunta merkitty leveällä nuolella. Tulokset Sukellusten yhteydessä ei havaittu jokihelmisimpukoita. Myöskään tyhjiä kuoria, jotka olisivat viitanneet aikaisempaan esiintymään, ei löydetty. Havaittuja simpukkalajeja olivat sysijokisimpukka (Unio tumidus), soukkojokisimpukka (Unio pictorum), pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina) sekä litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanata). Tosin viime mainitun lajin määritys ei ole täysin varmaa, koska nuorten pikkujärvisimpukoiden tuntomerkit saattavat mennä päällekkäin litteäjärvisimpukan kanssa. Tutkimusjaksolla veden taso oli kaikissa tutkituissa joissa helteisen ja kuivan kesän jäljiltä poikkeuksellisen alhaalla. Tämä on syytä huomioida kun tarkastellaan linjoilla vallinneita veden syvyyksiä ja virtaamia. Seuraavassa on selostus havainnoista tutkituissa kohteissa: 8

9 Pappilanjoki Pappilanjoki laskee Kyrösjärvestä Kirkkojärveen Kyröskosken ja Hämeenkyrön taajamien läpi. Pituutta Pappilanjoella on noin 8 km ja leveyttä metriä. Turkimusoja laskee Pappilanjoen keskivaiheille. Itse Pappilanjoesta on historiallista tietoa helmenkalastuksesta Kyröskosken alueelta ja myös yleisemmin Pappilanjoesta (Koskinen 1851). Kadonneen helmen metsästys -hankkeen yhteydessä tehdyssä taustatiedon keruussa saatiin yleisövihjeinä selville, että simpukoita on havaittu Pappilanjoessa Turkimusojan yhtymäkohdan paikkeilla sekä joen mutkassa Hiidenlahden kohdalla. Nykyisin Pappilanjoessa on voimalaitospato ja sen uomaa on monin paikoin muokattu. Esimerkiksi joen latvoilla ollut Vuohikoski on perattu ja voimalaitospadon vuoksi yläjuoksun virtausolot ovat säännöstelystä riippuvaisia. Voimalaitos on rakennettu entisen Kyröskosken alueelle. Jokea on myös paikoin suoristettu esimerkiksi joen mutka, jossa yleisövihjeen perusteella on havaittu simpukoita, on nykyisellään virtaamaton umpiperä sen seurauksena, että joki viime vuosisadan alkupuolella suoristettiin ohi tämän joen mutkan. Pappilanjokea tutkittiin neljällä kohteella (Pap 1 4, kuva 3). Kahdella kohteista oli paikallisilta asukkailta saatujen haastattelutietojen perusteella nähty simpukoita (Pap 1 ja 3). Pap 1 Tutkimusalue sijaitsee Turkimusojan yhtymäkohdan kohdalla. Joen leveys alueella on noin 45 metriä ja syvyys 4 metriä. Aluetta tutkittiin Tutkimushetkellä virtaus oli heikkoa. Tutkimus tehtiin kahdella poikkilinjalla, joista ensimmäinen alkoi noin 20 metriä Turkimusojan yhtymäkohdan alapuolelta ja toinen linja päättyi yhtymäkohtaan. Näkyvyys veden alla oli runsas puoli metriä, mikä mahdollisti noin kaksi metriä leveän kaistaleen havainnoinnin per linja. Pohjanlaatu tutkimuslinjoilla oli keskiuomassa hiekkaa ja joen penkoilla savea/hiesua. Linjoilla havaittiin soukkojokisimpukoita (valtalaji), pikkujärvisimpukoita sekä yksi sysijokisimpukka. Pap 2 Tutkimusalue sijaitsee runsas kaksi kilometriä Turkimusojan yhtymäkohdasta ylöspäin (kuva 3). Joen leveys alueella on noin 40 metriä ja syvyys 3 4 metriä. Aluetta tutkittiin kolmella joen poikki vedetyllä sukelluslinjalla. Tutkimushetkellä virtaus oli lähes olematon. Näkyvyys veden alla oli 0,5 1 m ja tutkimuskaistan leveys noin 2 m/linja. Pohjanlaatu tutkimuslinjoilla oli keskiuomassa hiekkaa soraa ja pieniä kiviä ja penkoilla hiekkaa. Havaitut simpukat olivat soukkojokisimpukka, pikkujärvisimpukka sekä sysijokisimpukka, joista ensin mainittu oli valtalaji. Pap 3 Tutkimusalue sijaitsee entisessä joen mutkassa (kuva 3), joka on jäänyt umpiperäksi sen jälkeen kun jokea oikaistiin mutkan kohdalla viime vuosisadan alussa. Virtaamattomuutensa ja rehevyytensä vuoksi paikka oli epätodennäköinen jokihelmisimpukan esiintymispaikka, mutta se haluttiin tutkia, koska siellä oli nähty simpukoita. Uoman leveys alueella on noin 40 metriä ja syvyys noin 1,5 metriä. Aluetta tutkittiin neljällä joen poikki vedetyllä sukelluslinjalla. Virtausta ei ollut ja näkyvyys veden alla alle 0,5 m. Siten tutkitun kaistan leveys linjoilla oli maksimissaan metrin luokkaa. 9

10 Pohjanmateriaali tutkimuslinjoilla oli keskiuomassa liejua ja rantojen lähellä hiesua. Havaitut simpukat olivat soukkojokisimpukka, pikkujärvisimpukka sekä sysijokisimpukka, pikkujärvisimpukan ollessa valtalaji. Jokihelmisimpukan kuoria ei havaittu. Pap 4 Tutkimusalue sijaitsee joen yläjuoksulla entisen Vuohikosken alueellla (kuva 3). Uoman leveys on noin 30 metriä ja syvyys 3 3,5 metriä. Aluetta tutkittiin , jolloin virtaus oli olematonta. Joen poikki vedettyjen sukelluslinjojen määrä oli seitsemän. Näkyvyys veden alla oli noin metri ja tutkitun kaistan leveys noin 2 m/linja. Pohja oli pääasiassa kivikkoa. Paikalla havaittiin ainoastaan neljä elävää pikkujärvisimpukkaa ja useita kymmeniä pikkujärvisimpukan kuoria. Lisäksi pohjalla kasvoi vesisammalta ja järvisientä. Kuva 3. Pappilanjoen sukelluskohteet. 10

11 Lavajoki Lavajoki laskee Lavajärvestä Sarkkilanjärveen. Sarkkilanjärven alapuolella joki jatkaa Muotialanjoen nimellä Mahnalanselälle. Lavajoen alaosaa kutsutaan Rokkakoskenjoeksi. Tämän selvityksen inventoinnit kohdistuivat kuitenkin pääosin joen ylempiin osiin, joten tässä raportissa käytetään vain nimitystä Lavajoki. Kaiken kaikkiaan Lavajoella on pituutta 10,5 km. Joen leveys vaihtelee 3 10 metrin välillä. Lavajoelta ei ole historiallisia tietoja helmenkalastuksesta, mutta sen latvavesiin Lavajärven yläpuolella kuuluu Ruonanjoki, jossa on jokihelmisimpukoita. Tällä perusteella joki katsottiin potentiaaliseksi kohteeksi. Tutkimukset Lavajoessa tehtiin pintasukeltamalla joen uoman suuntaisilla pitkittäislinjoilla edeten ylävirtaan päin. Kahdessa syvemmässä kohteessa tutkimuksia tehtiin myös paineilmalaitteilla. Kaiken kaikkiaan tutkittuja alueita oli kahdeksan (Lav 1 8, kuva 4). Linjojen pituus vaihteli pistemäisestä tarkastelusta (Lav 8) noin 700 metriin (Lav 7). Lav 1 Tutkittu alue on vajaa 400 metrin mittainen jokijakso Kattilakosken yläpuolella. Syvyys tutkitulla linjalla oli enimmillään noin metri. Virtaus oli lähes olematonta. Pohja koostui pääasiassa savesta. Vesikasvillisuus oli paikoittain hyvin runsasta koostuen ulpukoista, järvikortteesta ja palpakoista. Simpukoita oli runsaasti, keskimäärin 5 10 simpukkaa neliömetrillä. Valtalajina oli sysijokisimpukka, mutta myös pikkujärvisimpukoita oli paljon. Lav 2 Linja alkoi noin 30 metriä Kattilakosken sillan alapuolelta ja jatkui sillasta ylävirtaan runsas 200 metriä. Syvyys tutkitulla linjalla oli enimmillään 1,5 metriä. Virtaus oli lähes olematonta. Pohja koostui pääasiassa savesta, jonka päällä oli kariketta. Vesikasvillisuus oli paikoittain hyvin runsasta koostuen ulpukoista, järvikortteesta ja palpakoista. Simpukoita oli keskimäärin 5 10 simpukkaa neliömetrillä. Täälläkin valtalajina oli sysijokisimpukka, mutta myös pikkujärvisimpukoita oli runsaasti. Lav 3 Tutkittu alue sijaitsee kohdassa, missä joki tekee Rokkakosken alapuolella jyrkän mutkan. Kaiken kaikkiaan mutkassa tutkittiin noin 400 metrin mittainen jakso. Mutkassa on myös yksi voimakkaammin virtaava koskimainen kohta. Tosin vallinneessa vedenkorkeudessa virtaus oli siinäkin nyt hyvin heikko. Uoman leveys oli 4 5 metriä ja maksimisyvyys 1,5 metriä. Näkyvyys veden alla oli suhteellisen hyvä noin 1,5 metriä. Pohja koostui pääasiassa savesta. Paikoin oli myös hiekkaa, soraa ja kivikkoa. Vesikasvillisuus oli runsasta ja monipuolista: alueella tavattiin mm. ahvenvitaa, ulpukkaa, ranta-alpia, keiholehteä, luhtalemmikkiä, järvikortetta, palpakkoa ja pikkulimaskaa. Simpukkalajisto koostui sysijokisimpukoista ja pikkujärvisimpukoista. Merkille pantavaa oli muutamien sysijokisimpukoiden tumma, lähes musta väri sekä pyöreähkö ja typäkkä kuoren muoto. Koska osa näistä pyöreämuotoisista simpukoista muistutti rauhoitettua vuollejokisimpukkaa (Unio crassus), haettiin Pirkanmaan Ely-keskukselta lupa viiden simpukan avaamiseen lajinmäärityksen varmistamiseksi. 11

12 Simpukoiden avaaminen ja niiden saranahampaiden tarkastelu osoitti, että kyseessä on kasvuhäiriöinen sysijokisimpukka. Alueelle valui rautapitoisia pintavesiä, mikä näkyi myös pohjalla sakkana. Tämä saattaisi osaltaan selittää kasvuhäiriöitä. Kohtaan, jossa kasvuhäiriöisiä simpukoita esiintyy, valuu myös Pikkuojaksi nimitetty sivujoki. Pikkuojan yläjuoksulla on ampumarata, josta mahdollisesti on kulkeutunut vesistöön lyijypitoisia pintavesiä. Vastaavanlaisia kasvuhäiriöisiä sysijokisimpukoita ei tavattu muualla Lavajoessa. Lav 4 Linja Lav 4 käsitti noin 200 metrin mittaisen jokijakson lähellä Lavajoen latvaa. Joki oli täällä hyvin rehevöitynyt ja paikoin lähes umpeenkasvanut (runsaan kasvillisuuden vuoksi linjan sukellus keskeytettiin ennenaikaisesti). Joen leveys oli noin seitsemän metriä ja syvyys vaihteli 0,4 0,6 metrin välillä. Näkyvyys veden alla oli noin metrin. Tosin laitureiden edustat oli ruopattu yli metrin syvyisiksi. Pohja oli pääosin liejua ja penkoilla hiesua. Kasvillisuus koostui ulpukoista, järvikortteesta, saroista, osmankäämistä ja keiholehdestä. Simpukoita oli runsaasti, lajiston koostuessa sysijokisimpukoista ja pikkujärvisimpukoista. Lav 5 Lav 5 sijaitsee aivan Lavajoen latvalla maantiesillan molemmin puolin. Alueella on vesikasvillisuutta vain niukasti. Alue on myös hyvin matala: vallitsevalla veden korkeudella uoman keskellä oli kuivalle jäänyttä pohjaa ja keskimäärinkin syvyys oli vain 0,2 0,3 m luokkaa. Uoman leveys oli noin viisi metriä. Virtaus oli heikkoa. Pohja koostui hiekasta ja sorasta. Simpukoita oli erittäin runsaasti. Suurimmat simpukkatiheydet olivat uoman oikeassa reunassa, jossa mittasimme tiheimmissä laikuissa yli 1000 yksilöä/m 2. Suurin osa simpukoista oli sysijokisimpukoita, mutta myös pikkujärvisimpukoita oli runsaasti. Joukossa saattoi olla myös muutama litteäjärvisimpukka, mutta lajinmääritys sen kohdalla ei ole täysin varma. Matalasta vedestä johtuen osa simpukoista oli jäänyt kuivalle maalle ja kuollut. Kiinnostava havainto oli, että kaikki kuiville jääneet simpukat oli pikkujärvisimpukoita. Muutama sysijokisimpukkakin oli hyvin matalassa (< 5 cm) vedessä, mutta nämä olivat liikkeessä ja ilmeisesti etsimässä syvempää uomaa (kuvat 5 9). Simpukoiden lisäksi linjalla tavattiin rapuja ja järvisientä, jota oli varsinkin sillan alla runsaasti. Ravuilla ei ollut selvästi erottuvaa täplää saksissaan, mutta ne olivat nuoria yksilöitä, joilla täplä saattoi olla vielä huonosti erottuva. Kaloista havaittiin ahvenia ja särkiä. Lav 6 Linja Lav 6 on oikeastaan yhdistelmä kahdesta perättäisestä linjasta. Linjan alaosassa on mökin edustalla oleva syvänne maksimissaan kolmen metrin syvyinen, paineilmalaitteilla tutkittu joen kohta, jonka pohja koostuu pääasiassa kivikosta, sorasta, hiekasta ja hiesusta. Mökin omistajan mukaan paikkaa ei ole ruopattu eli kyseessä on luonnollinen syvänne. Syvänteen jälkeen ylävirtaan päin on lyhyt kivikkoinen koskipätkä ja siitä ylöspäin toisen mökin edusta, jota on ruopattu ja edelleen noin puolen metrin syvyistä luonnon uomaa voimalinjoille saakka. Syvännettä ja koskiosuutta lukuun ottamatta pohja koostuu hiesusta ja savesta. Ulpukkaa, palpakkoa ja kortetta kasvaa etenkin linjan yläosassa. Simpukkalajisto koostui sysijokisimpukoista ja pikkujärvisimpukoista. 12

13 Lav 7 Lav 7 on lähes 700 metrin mittainen linja, joka osin kulkee kosteikkoalueiden läpi. Linjan alussa on maksimissaan kolmen metrin syvyinen joenmutka, joka tutkittiin paineilmalaittein. Muuten linja oli noin metrin syvyistä pohjaa, jota havainnoitiin pintasukeltamalla. Pinta-avustaja seurasi sukeltajaa kanootilla, johon sukeltajakin nousi sellaisilla osuuksilla, jossa kasvillisuus oli liian runsasta etenemiseen. Uoman leveys oli noin viisi metriä ja näkyvyys veden alla metrin luokkaa. Virtaus oli heikko. Pohja koostui pääasiassa savesta ja kosteikkoalueella myös turpeesta. Kasvillisuus oli paikoitellen runsasta ja koostui ulpukan ja järvikortteen lisäksi myrkkykeisosta, luhtalemmikeistä, saroista ja keiholehdestä. Havaitut kalalajit olivat ahven ja hauki. Simpukoita tällä linjalla oli harvemmassa kuin useammalla muulla linjalla Lavajoessa. Lajisto oli sama eli sysijokisimpukka ja pikkujärvisimpukka. Lav 8 Lav 8 ei ole varsinaisesti linja vaan pistemäinen kohde Pilpuankoskella, jossa joen pohjaa havainnoitiin kivien väleissä vesikiikarilla. Vaikka kyseessä on koskipaikka, oli virtaus veden vähyyden vuoksi varsin heikko. Simpukoita ei havaittu. Kuva 4. Lavajoen tutkimuskohteet (Lav 1 8). 13

14 Kuva 5. Joen oikean laidan simpukkatihentymää linjalla Lav 5. Kuva Panu Oulasvirta Kuva 6. Kuivalle maalle jääneitä pikkujärvisimpukoita Lavajoella. Kuva Panu Oulasvirta 14

15 Kuva 7. Syvempään veteen pyrkivä sysijokisimpukka. Kuva Panu Oulasvirta Kuva 8 Sysijokisimpukka. Kuva Panu Oulasvirta 15

16 Kuva 9 Pikkujärvisimpukka. Kuva Panu Oulasvirta Palonjoki Palonjoki saa alkunsa Vaivianjärvestä ja sitä ympäröiviltä, nykyisin varsin ojitetuilta kosteikkoalueilta. Alajuoksulla jokeen yhtyy Luojuunoja, minkä jälkeen joki virtaa Prentinjoen nimellä Kirkkojärveen. Pituutta Palonjoella on noin yhdeksän kilometriä. Palonjoesta tutkittiin kaksi lyhyehköä jokijaksoa (Pal 1 2, kuva 10). Simpukoita ei havaittu. Pal 1 Pal 1 on pääosin koskihabitaattia, jota tutkittiin vesikiikarilla. Syvyys oli pääosin alle 0,2 metriä. Pal 2 Pal 2 on vajaa 200 metrin pituinen jokijakso, joka tutkittiin pintasukeltamalla. Vesi oli savisameaa ja näkyvyys veden alla näin ollen hyvin heikko (<0,5 m). Uoman leveys oli noin kolme metriä ja syvyys 0,4 1 m. Virtaus oli heikko. Pohjanlaatu oli hiekkaa ja yläosassa linjaa savea. Vesikasveista paikalla esiintyi vähäisessä määrin palpakkoa. Prentinjoki Prentinjoki on Palonjoen ja Luojuunojan yhteinen laskujoki, joka virtaa Kirkkojärveen. Pituutta Prentinjoella on noin 3 km. Jokea tutkittiin vesikiikarilla yhdessä paikassa Häijääntien sillan kohdalta (Pre 1, kuva 10). Tutkimusalueella uoman leveys oli noin neljä metriä ja syvyys maksimissaan noin 0,6 m. Vesi oli savisameaa ja näkyvyys alle puoli metriä. Virtaus oli heikko. Pohja oli savea ja hiekkaa. Simpukoita ei havaittu. 16

17 Kuva 10. Palonjoen (Pal 1 2) ja Prentinjoen (Pre 1) tutkimuskohteet. Luojuunojalla (Luo) jokea käytiin tarkastamassa ainoastaan rannalta käsin. Pukaranjoki Pukaranjoen latvaosat ovat Hämeenkyrön kunnan alueella ja alaosa Sastamalassa, missä joki yhtyy Hahmajärveen. Pituutta Pukaranjoella on noin 10 km. Jokea tutkittiin kahdesta kohtaa. Kohteista Puk 1 sijaitsee joen latvoilla Hämeenkyrön alueella ja Puk 2 joen alajuoksulla Sastamalassa (kuva 11). Simpukoita ei havaittu kummassakaan kohteessa. 17

18 Kuva 11. Pukaranjoen tutkimusalat. Aurejoki Aurejoki sijaitsee Parkanon kunnan alueella. Jokea tutkittiin kohdassa, missä joki sivuaa Kurun kunnan rajaa (kuva 12). Tutkittu alue oli koskihabitaattia. Joen leveys oli noin 10 m ja pohja koostui kivistä, sorasta ja hiekasta. Veden syvyys oli keskimäärin 0,5 m. Vesisammalta oli kivien päällä melko runsaasti. Linjan yläosassa, missä koskihabitaatti muuttui virtahabitaatiksi, oli myös järvikaislaa, vesihernettä, palpakkoa ja ärviöitä. Aurejoen vesi oli melko kirkasta ja pohja puhdasta, millä perusteella ainakin tutkittu alue olisi voinut sopia jokihelmisimpukan elinpaikaksi. Jokihelmisimpukoita kuten muitakaan simpukkalajeja ei kuitenkaan havaittu. 18

19 Kuva 12. Aurejoen sukelluspaikka. 19

20 Muut kohteet Edellisten sukellettujen tai vesikiikarilla tarkastettujen kohteiden lisäksi kenttätyöjaksolla käytiin tarkastamassa muutama kohde rannalta käsin (kuva 1). Nämä olivat Prentinjoen toinen latvajoki Luojuunoja, Myllyoja Hämeenkyrön ja Parkanon rajalla sekä Vääräjoki Parkanossa. Mikään näistä kohteista ei antanut aihetta enempiin tutkimuksiin. Vääräjoessa havaittiin pikkujärvisimpukoita, muissa kohteissa ei havaittu simpukoita. Ylöjärven alueella kävimme myös katsomassa Ruonanjokeen laskevaa Hanhijokea ja Karhijokea sekä Ruonanjoen latvajärveen Karhejärveen Kolmlopista laskevaa jokea. Kaikki nämä joet olivat joko kokonaan tai lähestulkoon kuivuneet, eivätkä siten antaneet aihetta lisätutkimuksiin. Kirjallisuus Koskinen, Y Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä. Linkki kirjan nettiversioon: st%c3%a4 Helsingissä Panu Oulasvirta, Alleco Oy 20

21 Liite 1. Linjojen sijaintitiedot. Simpukkalajisto: Aa = Pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina), Ut = sysijokisimpukka (Unio tumidus), Up = soukkojokisimpukka (Unio pictorum), Pc = litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanata). Alku Alku Loppu Loppu Pvm Joki Linjakoodi LAT LON LAT LON Simpukkalajisto Pappilanjoki Pap Aa, Ut, Up Pappilanjoki Pap Aa, Ut, Up Pappilanjoki Pap Aa, Ut, Up Pappilanjoki Pap Aa Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Ut, Aa, Pc* Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Ut, Aa Lavajoki Lav Palonjoki Pal Palonjoki Pal Prentinjoki Pre Pukaranjoki Puk Pukaranjoki Puk Aurejoki Aur *Varmistamaton havainto 21