MIKÄ ON TOIMEKSISAAJAN SISÄLLÖLLISEN JA HENKILÖLLI- SEN VASTUUN ULOTTUVUUS ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ?

Transkriptio

1 MIKÄ ON TOIMEKSISAAJAN SISÄLLÖLLISEN JA HENKILÖLLI- SEN VASTUUN ULOTTUVUUS ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ? Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta-ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos Siviilioikeus: sopimusoikeus Pro Gradu- tutkielma Inga-Liisa Humalamäki Ohjaaja: Antti Kolehmainen

2 II TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Inga-Liisa Humalamäki Työn nimi MIKÄ ON TOIMEKSISAAJAN SISÄLLÖLLISEN JA HENKILÖLLISEN VASTUUN ULOTTUVUUS ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ? Pääaine HTM Työn laji Maisterin tutkielma Aika Sivuja VIII+58 Tiivistelmä Tutkimus keskittyy asiantuntijan asemassa olevan toimeksisaajan oikeudelliseen vastuuasemaan, sekä suhteessa toimeksiantajaan, että mahdolliseen sivullistahoon. Oikeuskäytännössä toimeksisaajalle on asetettu lukuisia velvoitteita, joiden noudattamatta jättämisestä tai huolimattomasta toiminnasta voi seurata vahingonkorvausvelvollisuus toimeksiantajaa tai mahdollista sivullistahoa kohtaan. Tutkimuksessa toimeksisaajan vastuuasema käsittää sekä toimeksiannon sisällöllisen vastuun laajuuden kartoittamisen, että toimeksisaajan henkilöllisen vastuun ulottuvuuden. Vahingonkorvausvastuun normiperusta sekä ne perusteet, joilla tähän normiperustaan on oikeuskäytännössä päädytty, sisältyy tutkimukseen. Eri vastuumuotojen erilaiset korvausjärjestelmät esitellään lyhyesti, jotta erilaisten vastuumuotojen vaikutus toimeksisaajan oikeudelliseen vastuuasemaan tulee esille. Tutkimus painottuu sopimusoikeuden laeilla sääntelemättömän alueen oikeudelliseen ratkaisutoiminnan tarkasteluun ja vallitsevan oikeudellisen tilanteen tutkimiseen. Asiantuntijan vastuuasema perustuu paljolti oikeuskäytännössä muodostettuihin tulkintoihin ja yleisiin velvoiteoikeudellisiin periaatteisiin ja niiden tilannekohtaiseen painotukseen. Millainen on oikeudellisen ratkaisutoiminnan kehitys sopimusoikeudessa ja sen vaikutus toimeksisaajan vastuuasemaan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa? Avainsanat Toimeksisaaja, asiantuntija, huolellisuus- tiedonanto ja neuvonta- sekä lojaliteettivelvollisuus, sopimusvastuu, sopimuksenulkoinen vastuu, muu erityissuhde vastuun perustajana.

3 SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENTEET... VII 1 JOHDANTO Tutkielman teema Tutkimuskysymys ja tutkimusmetodi Tutkielman rakenne ja rajaukset TOIMEKSIANTOSOPIMUS LYHYESTI Sopimus ja sen syntyminen Toimeksisaajan tehtävät Toimeksisaajan suhde sivullistahoon Toimeksiantajan tehtävät SOPIMUS- VAI DELIKTIVASTUU VAHINGONKORVAUKSEN PERUSTEENA? Yleiset vahingonkorvausoikeudelliset lähtökohdat ja periaatteet Sopimukseen perustuva vastuu Sopimuksenulkoinen vastuu eli deliktivastuu Vastuumuotojen erilaiset vahingonkorvausjärjestelmät Tulkinnallisia ongelmatilanteita TOIMEKSISAAJAN VELVOITTEET TOIMEKSIANTOA SUORITETTAESSA Yleistä Huolellisuusvelvollisuus Tiedonanto- ja neuvontavelvollisuus Lojaliteettivelvollisuus Toimimisvelvollisuus Välimiehen velvoitteet ja vahingonkorvausvastuun vastuumuoto TOIMEKSISAAJAN HENKILÖLLISEN VASTUUN LAAJENEMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Oikeussuhteen läheisyys Proximity edellytys läheisyysperiaatteen toteutumisessa Vahingonkärsijän henkilöllinen tunnistettavuus oikeussuhteen läheisyyttä arvioitaessa Vahingon ennakoitavuus Tuottamuksen aste ennakoitavuusharkinnassa JOHTOPÄÄTÖKSIÄ III

4 IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Annola, Vesa: Sopimustulkinta: teoria, vaiheet, menettely Talentum Helsinki 2016 Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008, Talentum Helsinki Hemmo, Mika: KKO:n ratkaisut kommentein 1999/I Hemmo, Mika ja Leppänen Tatu: KKO:n ratkaisut kommentein 1999/II Hemmo, Mika: KKO:n ratkaisut kommentein 2001/I Hemmo, Mika: KKO:n ratkaisut kommentein 2003/I Hemmo, Mika: KKO:n ratkaisut kommentein 2005/I Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus 2005 WSOY Pro Hemmo, Mika: Vahingonkorvauksen määräytyminen sopimussuhteissa. Helsinki 1994 Hemmo, Mika: Sopimusoikeus I Talentum Helsinki 2003 Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II Talentum Helsinki 2003 Hemmo, Mika: Sopimusoikeus III Talentum Helsinki 2005 Hemmo, Mika: Sopimus ja delikti. Tutkimus vahingonkorvausoikeuden vastuumuodoista Jyväskylä 1998 Hemmo, Mika: Välimiehen vahingonkorvausvastuu DL 3/2000 Kolehmainen, Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä Edilex 2015 Kolehmainen, Esa: Säänteleekö rakennushankkeen konsultin asemaa KK 18 luku? Edilex 2005 Könkkölä, Justus: KKO:n ratkaisut kommentein 2007/II Mäkelä, Juha: KKO:n ratkaisut kommentein 2008/II Mäkelä, Juha: Sopimus ja erehdys sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkökulmasta Helsinki 2010

5 V Norio-Timonen, Jaana: KKO:n ratkaisut kommentein 2017/I Norros, Olli: Asiantuntijan vastuu sivullista kohtaan DL 5/2007 Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa Lakimies 4/2008 Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa 2007 WSOY Pro Helsinki Norros, Olli: Välimiehen vahingonkorvausoikeudellinen asema ja vastuu välitystuomion syntymättä jäämisestä DL 6/2004 Ryynänen, Juha: Konsultin törkeästä tuottamuksesta hovioikeusratkaisun valossa Edilex Saarnilehto, Ari: Toimeksiantosopimuksen rikkominen, Oikeustieto 3/2000 Edilex Saarnilehto, Ari: Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet WSOY 2000 Saarnilehto, Ari Annola, Vesa Hemmo, Mika Karhu, Juha Kartio, Leena Tammi- Salminen, Eva Tolonen, Juha Tuomisto, Jarmo Viljanen, Mika: Varallisuusoikeus Sanoma Pro Helsinki 2012 Stålhberg, Pauli Holappa, Miia Kankaanpää, Liina: Sopimusvastuun soveltamisesta sopimussuhteen ulkopuolella DL 4/2001 Ståhlberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus Talentum Helsinki 2013 Taxell, Lars Erik: Avtalsrättens normer Åbo 1987 Timonen, Pekka: KKO:n ratkaisut kommentein 2001/II Wilhelmsson, Thomas: Avtal om fastighets förmedling Helsingfors 1979 Virtanen, Jenny: Toimeksisaajan velvollisuudet Oikeustieto 2/2007 VIRALLISLÄHTEET HE 93/1986 vp Hallituksen esitys kauppalaiksi HE 152/1991 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asianajajista annetun lain ja yleisestä oikeusaputoiminnasta annetun lain 10 :n muuttamisesta

6 VI INTERNET lähteet Hyvää asianajatapaa koskevat ohjeet, s. 9 luku 5.1 [ [ LEX:32008R0593&from=FI] [ LEX:32007R0864&from=FI] OIKEUSKÄYTÄNTÖ KKO 1987:128 KKO 1991:172 KKO 1992:44 KKO 1992:165 KKO 1992:166 KKO 1999:33 KKO 1993:130 KKO 1998:57 KKO 1999:80 KKO 2001:70 KKO 2001:128 KKO 2003:26 KKO 2003:131 KKO 2005:14 KKO 2006:56 KKO 2007:27 KKO 2008:91 KKO 2008:99 KKO 2010:23 KKO 2017:15 HOVIOIKEUS HeLHO NRO 1497

7 VII LYHENTEET AML arvopaperimarkkinalaki AsKL asuntokauppalaki CISG Convention on Contracts for the International Sale of Goods DL Defensor Legis HE hallituksen esitys HO hovioikeus KK kauppakaari KL kauppalaki KKO korkein oikeus KO käräjäoikeus KSE konsulttisopimuksen yleiset ehdot KsKväL laki kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä KSL kuluttajansuojalaki KvälL laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä LM Lakimies OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista OK oikeudenkäymiskaari UNIDROIT International Institute for the Unification of Private Law VahL vahingonkorvauslaki VälimMenL laki välimiesmenettelystä YSE rakennusurakan yleiset ehdot

8 1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkielman teema Tutkielmani käsittelee toimeksisaajan vastuun sisällöllistä ja henkilöllistä laajuutta. Toimeksiantosopimusta käytetään yleisesti erilaisten asiantuntijaosaamista edellyttävien palvelujen myynnissä ja toteuttamisessa. Toimeksiantosopimuksessa asiakas (toimeksiantaja) pyrkii saavuttamaan jonkin tietyn tuloksen toimeksisaajan ja hänen asiantuntemuksensa avulla. Toimeksiantosopimus kuuluu keskeisesti velvoiteoikeudellisten sopimustyyppien joukkoon. Sitä koskevat säännökset ovat kauppakaaren (KK 1734) luvussa 18. Säännöksen 18:1:ssä puhutaan henkilöstä, (toimeksisaaja, asiamies) joka toisen pyynnöstä suostuu asioitsemaan ja toimittamaan jotakin pyytäjän (toimeksiantaja, päämies) puolesta. 1 Kyse on aineettomasta suorituksesta, jonka lopputuloksena ei ole esineen luovutus. Toimeksisaajalla on vapaus valita, millä keinolla hän täyttää sopimuksen. Hän toimii itsenäisesti eikä ole toisen johdon ja valvonnan alainen. Hän ei ole työsuhteessa toimeksiantajaan. Nykyisin kauppakaaren määritelmää täydentää yhä enenevästi itse sopimus lukuisine ehtoineen. 2 Toimeksiantosopimuksen määritelmä on laaja-alainen. Se käsittää esimerkiksi monenlaisia asiamiessopimuksia, kuten kauppaedustajan, huolitsijan ja komissionäärin suhteen päämieheensä. Myös välittäjä toimii yleensä toimeksiannon perusteella. Pankille annetaan usein toimeksianto välittää raha toisen tilille, hankkia arvopapereita tai säilyttää niitä. Koulutuspalveluita hankittaessa käytetään myös toimeksiantosopimusta. Tyypillisesti toimeksiantosopimukseen liittyy vahvasti toimeksiantajan luottamussuhde toimeksisaajaan ja tämän huolelliseen toimintaan. 3 Toimeksiantosopimukset voidaan jakaa tiettyihin ryhmiin sopimuksen erityispiirteiden perusteella. Eräs alalaji on asiamiessopimukset (kauppaedustaja, huolitsija ja komissionääri). Toimeksiantosopimuksen piiriin on luettu myös (skandinaavisessa kirjallisuudessa) laajalti immateriaaliset palvelut, jotka eivät kytkeydy fyysisiin esineisiin. Tämän mukaisesti toimeksiantosopimuksina on arvioitu ja tarkasteltu muun muassa asianajajan, lääkärin, tilintar- 1 Kolehmainen, Esa: Säänteleekö rakennushankkeen konsultin asemaa KK 18 luku? Edilex 2005, s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s ja Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s. 132.

9 2 kastajan ja konsultin toimeksiantoja. Oikeuskirjallisuudessa aineettomista palvelusuorituksista on käytetty termiä asiantuntijapalvelut. Näiden sisältönä on tietojen antaminen, neuvonnan tarjoaminen, transaktion toteuttaminen tai muu fyysisistä kohteista riippumaton toiminta. Näille asiantuntijatoiminoille on sanottu olevan ominaista se, että asiakas (toimeksiantaja) pyrkii tiettyyn (yleensä taloudelliseen) tulokseen, jonka saavuttamiseksi asiantuntija tarjoaa erityisosaamiseensa perustuvaa neuvontaa tai muuta palvelua. Asiantuntijapalveluille on tyypillistä niihin liittyvä vahingonkorvausvastuu Tutkimuskysymys ja tutkimusmetodi Tutkimuskysymys käsittelee asiantuntijan asemassa olevan toimeksisaajan oikeudellista vastuuasemaa ja sen ulottuvuutta suhteessa toimeksiantajaan sekä mahdollisiin sivullistahoihin. Oikeuskäytäntöä analysoimalla ja systematisoimalla pyrin kartoittamaan niitä tekijöitä ja olosuhteita, joiden vallitessa toimeksisaajan sisällöllinen vastuu voi realisoitua tai henkilöllinen vastuu laajentua yli sopimussuhteen. Oikeuskäytännössä toimeksisaajalle on asetettu lukuisia velvoitteita, joiden noudattamatta jättämisestä tai huolimattomasta toiminnasta voi seurata vahingonkorvausvastuu toimeksiantajaa kohtaan tai vahingonkorvausvastuun laajeneminen yli kaksiasianosaissuhteen, sivulliseen tahoon. Käsittelen myös syntyneen vahingonkorvausvastuun normiperustaa ja sen valintaan vaikuttaneita tekijöitä, koska eri normeihin perustuvalla vastuumuodolla saattaa olla vaikutusta osapuolten oikeudelliseen asemaan. Erilaisten vastuumuotojen erilaiset vahingonkorvausjärjestelmät esitellään työssä, jotta valitun vastuuperusteen vaikutus osapuolten oikeudelliseen asemaan tulee esille. En käsittele vahingonkorvausvastuusta seuraavia aineellisia seuraamuksia tai niiden määrittymistä. Velvoite- ja sopimusoikeuden alueella on havaittavissa viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen kehitys yhä enenevässä määrin johtaa eri alojen erikoistumiseen ja myös oikeudellistumiseen. Asiantuntijapalveluita tarvitaan ja tarjotaan yhä kasvavassa määrin. Laajasti ajatellen lähes kaikki kaupallisten palvelujen tarjoaminen on jonkinasteista, eri alojen asiantuntemukseen pohjautuvan palvelun myymistä. Näin ollen asiantuntijalle asetettuja ammattitaito- ja muita velvoitteita joudutaan oikeudellisesti tarkastelemaan yhä uusissa ja erilaisissa tilanteissa. 4 Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s

10 3 Sopimusoikeudessa lain tasoinen sääntely on suomessa varsin vähäistä. Joitakin aloja, lähinnä erilaisia kuluttajasopimuksia säännellään erityislaeilla. Muilta osin oikeudellinen ratkaisutoiminta tapahtuu yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden, oikeuskirjallisuuden ja muun relevantin tulkinta-aineiston perusteella oikeuskäytännössä. Näin ollen oikeudellinen tilanne muodostuu osittain kontekstikohtaisen reaalisen argumentoinnin pohjalta, sekä osittain analogisesti soveltaen erityislaeilla säänneltyjen alojen oikeudellisia tavoitteita ja päämääriä. Säännellyllä alueella sääntö joko sopii tai ei sovi tilanteeseen, kun taas periaatteita voidaan noudattaa enemmän tai vähemmän 5, eli niiden tulkinnallinen painoarvo vaihtelee kontekstin mukaan. Tästä seuraa myös se, että toimeksiantosopimuksen soveltamisala ja samalla myös sopimuksen tulkinnallinen sisältö ja toimeksisaajan vastuun henkilöllinen laajuus elää ja muuttuu oikeuskäytännössä. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan vallitsevaa oikeutta lainopillisen metodin mukaisesti. Keskeisessä asemassa on oikeuskäytännön analysointi ja systematisointi. Oikeuskirjallisuus ja ratkaisukohtaiset kommentaarit oikeuskäytännöstä ovat myös keskeinen tutkimuslähde. 1.3 Tutkielman rakenne ja rajaukset Tutkielma koostuu kuudesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa, johdanto-osassa esittelen tutkimuskysymyksen ja metodin sekä perustelut aiheen valinnalle ja tutkielman rajaukset. Toisessa luvussa esittelen toimeksiantosopimuksen sopimustyyppinä, sellaisena kuin se oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa sekä säädöksissä on esitetty. Pyrin tuomaan esiin sopimustyypin erityispiirteet ja niistä seuraavat velvoitteet sopijapuolille ja etenkin toimeksisaajaan ja mahdolliseen sivullistahoon kohdistuvat velvoitteet. Kolmannessa luvussa käsittelen vahingonkorvausoikeudelliset vastuumuodot ja niiden erilaiset vahingonkorvausjärjestelmät sekä vastuumuodosta johtuvat vaikutukset toimeksisaajan oikeudelliseen asemaan. Neljännessä luvussa esittelen toimeksisaajan toimintaan kohdistettuja, oikeuskäytännössä esiin nousseita ratkaisevia velvoitteita ja periaatteita. Luku koostuu tutkimuksen aiheeseen liittyvän oikeuskäytännön analysoinnista ja havainnoinnista, niistä tilanteista, joiden vallitessa toimeksisaajan vahingonkorvausvastuu saattaa realisoitua tai laajentua sivullistahoon. Viidennessä luvussa käsittelen oikeuskirjallisuudessa esitettyjä, toimeksisaajan vastuuaseman laajentumiseen liittyviä, oikeussuhteen läheisyyden tunnusmerkistön tekijöitä ja olosuhteita. 5 Kolehmainen Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä s. 16.

11 4 Viimeinen, kuudes luku sisältää tutkimuksessa esiin nousseita havaintoja ja pohdintaa sopimusoikeudellisen tilan vaikutuksista ja kehityssuunnasta. Toimeksisaajan rikkomuksen tai sopimuksen täyttämisessä tapahtuneiden virheiden vahingonkorvausoikeudellinen seuraamus ei ole tutkimuskysymyksenä, mutta sitä voidaan sivuta tilanteissa, joissa asialla on merkitystä tutkielman kannalta. Myöskään vastuunrajoittaminen tai sopimuksellinen riskinhallinta ei ole tutkimuksen kohteena. Tutkimuskysymys painottuu tarkastelemaan sitä, että millaisena toimeksiantosopimus on oikeuskäytännössä nähty ja miten toimeksisaajan tehtävän sisällöllinen laajuus on oikeuskäytännössä määritelty sekä mikä on toimeksisaajan henkilöllisen vastuun laajuus suhteessa sivullistahoon. Tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitellä erityislaeilla säänneltyjä sopimusoikeuden osa-alueita muutoin, kuin analogisesti vertailemalla oikeuskäytäntöä lailla säännellyn ja sääntelemättömän tilanteen välillä. Tutkimuksen painopiste asettuu lailla sääntelemättömän oikeuden alueelle. Tutkimalla ja analysoimalla ratkaisutoiminnan perusteita sekä reaalista argumentointia pyrin löytämään viitteitä oikeuskäytännössä muodostuvista tavoitteista ja oikeudellisen tilanteen mahdollisesta kehityssuunnasta.

12 5 2 TOIMEKSIANTOSOPIMUS LYHYESTI 2.1 Sopimus ja sen syntyminen Vakiintuneen käsityksen mukaan toimeksianto koskee ennen muuta oikeustoimien tekemistä päämiehen lukuun ja hänen nimissään. Soveltamisala on perusrakenteeltaan yhteneväinen oikeustoimilain valtuutusta koskevien säännösten kanssa. Oikeuskirjallisuudessa on yleisesti lähdetty siitä, että sanaa toimeksianto käytetään, milloin on kyse toimeksisaajaan kohdistuvasta tahdonilmaisusta, joka perustaa tälle käyttäytymisvelvollisuuden toimeksiantajaa kohtaan. 6 Kun toimeksisaaja saa hoitaakseen päämiehen puolesta usein merkittävän asian oman harkintansa mukaan, se edellyttää, että päämies luottaa asiamieheensä. Tämä vaikuttaa toimeksisaajan huolellisuuden arviointiin ja siihen, millä perustein toimeksiantosopimus voidaan päättää. 7 Toimeksiantosopimukseen liittyy lojaalisuusvelvoite; toimeksisaajan tulee toimia lojaalisti päämiestä kohtaan. Tähän sisältyy yleensä myös se, että hänen on pidettävä saamansa tiedot salassa. 8 Toimeksiantosopimus on varallisuusoikeudellinen sopimus, johon sovelletaan sopimusta koskevia yleisiä sääntöjä ja periaatteita. 9 Kirjallisuudessa on pyritty myös tekemään jakoa henkilökohtaisten ja yritystoimeksiantojen välillä. Jälkimmäiseen ryhmään on luettu muun muassa vartiointiliikkeiden turvallisuuspalvelut, arvopapereiden hoito- ja säilytyssopimukset, matkatoimistojen palvelut, sijoitusneuvonta, kiinteistöjen isännöintipalvelut, mainostoimistojen palvelut sekä veikkauskuponkien vastaanotto. Henkilökohtaisen ja yritystoimeksiannon välisenä erona voi tulla esiin se, että yksityishenkilöiden saamissa toimeksiannoissa on henkilökohtaisempi luonne ja siten ja siten erityinen luottamussuhde, kun taas huolellisuus- ja ammattitaitovaatimukset korostuvat usein enemmän yritysten saamissa toimeksiannoissa. Toki erityisosaamista edellyttävissä palveluissa, kuten asianajossa, voi olla hyvin korkea ammattitaitovaatimus. Sopimustasapai- 6 Kolehmainen systematisoi valtuutuksen ja toimeksiannon sisällöllisiä käsitteitä. Hänen mukaansa voitaisiin puoltaa näkemystä, jonka mukaan sanaa toimeksianto käytetään käyttäytymissidonnaisuuden osoittimena ja sanaa valtuutus merkitsemään sitä, että kyseistä käyttäytymistä sääntelevät tietyt yksityisnormein asetetut rajat (kelpoisuus ja toimivalta) sen suhteen, ulottuvatko toimella aiotut oikeusvaikutukset päämieheen vai eivät s Vertailu tuotu esiin toimeksiannon käsitteen terävöittämiseksi, kirj. lisäys. 7 Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s ja Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s

13 6 non kannalta kiinnittyy huomio siihen, että henkilökohtaisissa toimeksiannoissa toimeksisaaja voi olla heikompi osapuoli, kun taas yritysten toimeksiannoissa asetelmaa pidetään tavallisesti päinvastaisena. 10 Toimeksiantosopimus on tehtävissä vapaamuotoisesti ja sopimukseen sovelletaan oikeustoimilain (OikTL 228/1929) säännöksiä, ellei erityissäädöksistä muuta johdu. 11 Toimeksiantosopimus on oikeustoimi, kuten sopimukset yleensäkin. Se on kaksipuolinen, eli sopimuksessa vaaditaan aina muodossa tai toisessa vähintään kahden osapuolen myötävaikutusta. Usein sopimuksessa voidaan erottaa kaksi oikeustointa tarjous ja siihen annettu vastaus. Oikeustoimia on kuitenkin muitakin kuin tarjous, vastaus ja sopimus. Oikeustoimilain esitöiden mukaan oikeustoimi on yksityinen tahdonilmaisu, jolla on tarkoitus perustaa, muuttaa tai kumota oikeus. 12 Sopimus voi oikeustoimilain mukaan syntyä kirjallisesti, suullisesti tai muulla tavoin. Ratkaisuissa KKO 1991:172 ja KKO 2001:12 todettiin, että sopimus voi syntyä myös puhelimitse. Yksittäistapauksissa sopimus voi syntyä palveluksia ammattimaisesti tarjoavan passiviteetin perusteella 13. Oikeuskäytännössä on todettu, että sopimus voi syntyä myös hiljaisesti Toimeksisaajan tehtävät Toimeksisaajan on täytettävä sopimus, eli tehtävä sovittu asia. Sopimusta täyttäessään hänen on erityisesti huomioitava päämiehen (toimeksiantajan) etu ja täytettävä sopimuksen perusteella määräytyvät pää- ja sivuvelvoitteet. Toimeksisaajalla on jo aiemmin mainitun yleisen lojaliteettivelvoitteen lisäksi toimimisvelvollisuus, huolellisuus-, tiedonanto- ja tilintekovelvollisuus. Näiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen voi johtaa vahingonkorvausvastuuseen toimeksiantajaa kohtaa. Toimeksiantosopimusta tai sen sisältöä ei anneta vastapuolen tietoon (salassapitovelvollisuus) ja tämän vuoksi siinä voidaan antaa tarkkoja toimiohjeita toimeksisaajalle. Toimeksiantaja ei saa siirtää toimeksiantoa, mutta hän voi käyttää 10 Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s. 323 ja Kolehmainen, Esa: Säänteleekö rakennushankkeen konsultin asemaa KK 18 luku? s Oikeustoimeen kuuluvat yleensä tahto, tahdonilmaisu ja tahdon saattaminen tavalla tai toisella vastaanottajan tietoon. 13 Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s KKO 2010:23 (ään.), päätöslauselma kohta 13. Esimerkkeinä sopimuksista, joiden syntymisen edellytysten tarkasteluun oikeustoimilain periaatteet tuntuvat riittämättömiltä, on usein mainittu muun muassa erilaisia teknisiä välineitä, kuten automaatteja hyväksi käyttäen tehdyt sopimukset sekä sellaiset sopimukset, joita tehdään päivittäin ja toistuvasti suuria määriä ja jotka keskeiseltä sisällöltään ovat aina samanlaisia. Tällaisina sopimuksina on pidetty muun muassa ajoneuvon maksullista pysäköintiä koskevia sopimuksia

14 7 apulaisia tehtävän täyttämisessä, ellei sitä ole sopimusehdoissa erikseen kielletty. 15 Toimeksisaajan asema ja tehtäväkuvaus on valtuutuksen kaltainen, mutta erona on se, että valtuutus on yksipuolinen oikeustoimi ja toimeksiantosopimus on kahdenvälinen oikeustoimi, sopimus. 16 Lisäksi valtuutuksen soveltamisala huomattavissa määrin toimeksiantoa rajatumpi Toimeksisaajan suhde sivullistahoon Sopimus ymmärretään oikeusjärjestelmässämme kahdenkeskisenä, kaksiasianosaissuhteeseen perustuvana oikeustoimena. Tämä merkitsee sitä, että sopimus perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia ainoastaan välittömille sopijapuolille ja sopimuksen noudattamisen valvonta on sopijapuolten vastuulla. Sivullisella ei muutoin kuin erityistilanteessa voi olla oikeutta vaatia sopijapuolia toimimaan keskinäisen sopimuksensa mukaisesti. Traditionaalisen sopimusoikeuden lähtökohdan mukaan sopimusoikeudellinen vastuu rajoittuu välittömien sopimuspuolten suhteeseen. Rajoittuminen kaksiasiainsuhteeseen ei kuitenkaan ole enää absoluuttinen, vaan vähitellen yhä useammin on sallittu sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaan määräytyvän vaatimuksen esittäminen muuta sopimusketjuun kuuluvaa tai sivullisintressenttiä kohtaan. Toisaalta on selvää, että monissa tilanteissa kahden osapuolen keskenään päättämällä sopimuksella on tosiasiallista merkitystä myös sivullisille Toimeksiantajan tehtävät Toimeksiantajan tärkein velvollisuus on sovitun palkkion maksaminen. Tämän lisäksi toimeksiantajalla on yleinen lojaalisuusvelvoite, johon on katsottu sisältyväksi myötävaikuttamisvelvollisuus, eli tiedonantovelvollisuus toimeksisaajaa kohtaan. Jos toimeksiantaja rikkoo omia sopimusvelvoitteitaan vastaan, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolen vahingon sopimusoikeudellisten korvaussääntöjen mukaisesti Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Kolehmainen, Esa: Säänteleekö rakennushankkeen konsultin asemaa KK 18 luku? s Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa 2007 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s ja Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s

15 8 3 SOPIMUS- VAI DELIKTIVASTUU VAHINGONKORVAUKSEN PERUSTEENA? 3.1 Yleiset vahingonkorvausoikeudelliset lähtökohdat ja periaatteet Asiantuntijapalvelut ymmärretään laajasti niin, että sillä tarkoitetaan erilaisia aineettomia palveluja, joissa toimeksisaajan suorituksen ydinsisältönä on hänen asiantuntemuksensa tarjoaminen asiakkaalle. Esimerkkeinä voidaan mainita asianajotoiminta, vero- ja muu konsultointi, kiinteistönvälitys, arvopaperinvälitys ja sijoitusneuvonta, omaisuudenhoito ja tilintarkastus. On selvää, että vahingonkorvauskysymyksiä arvioitaessa on aina otettava riittävästi huomioon kunkin toimeksiantotyypin erityispiirteet. Merkittäviä normatiivisia eroja seuraa jo siitä, että osassa toimeksiantotyypeistä on voimassa erityislainsäädäntöä, kun taas osassa vastuukysymyksiä on arvioitava yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden ja reaalisen argumentoinnin valossa. Asiantuntijapalveluita voidaan pitää vahingonkorvauksen kannalta kiinnostavana siksi, että asiantuntijan pienikin virhe voi aiheuttaa toimeksiantajalle mittavan vahingon. Perussyy tälle on se, että asiantuntijapalveluihin turvaudutaan yleensä nimenomaan tilanteessa, jossa intressit ovat suuret. 20 Toimeksisaajan huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuden laiminlyönnin sanktiona on vahingonkorvausvelvollisuus, joka on perusteeltaan tuottamus- eli ekskulpaatiovastuuta. Tällöin näyttötaakka on käännetty. 21 Välttyäkseen korvausvastuulta aiheuttamastaan vahingosta toimeksisaajan on kyettävä näyttämään, että hänen toimintansa on ollut riittävän huolellista. 22 Oikeudenkäymiskaaren (OK 4/1734) mukaan kantajan tulee riita-asiassa näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Näin ajatellen toimeksiantajan tulisi voida näyttää toteen virheellinen suoritus. Vahingonkorvausvastuun syntymistä arvioitaessa tulee kuitenkin huomioida toimeksiantosopimuksen tyyppi. Onko toimeksisaaja sitoutunut tietyn tuloksen saavuttamiseen vai onko tarkoitus vain huolellisesti toimien suorittaa toimeksianto. Jos tavoitteena on sovitun tuloksen saavuttaminen ja se jää saavuttamatta, suoritus on virheellinen, jos toimeksiantaja pystyy näyttämään suoritusvirheen. Ellei toimeksiantaja näytä virheen olemassaoloa, suoritusta on pidettävä virheettömänä. Jos toimeksianto käsittää vain tehtävän huolellisen suorittamisen, ilman tiettyä tulostavoitetta, kysymys todistustaakasta on vaikeampi hahmottaa. Ei voitane edellyttää, että toimeksiantajan tulisi tällaisessa tilanteessa näyttää 20 Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa, Lakimies 4/2008 s. 637 ja Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus 2005 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s

16 9 toteen toimeksisaajan suoritusvirhe. Toimeksisaajan lienee helpompaa esittää selvitystä omista menettelytavoistaan ja niiden asianmukaisuudesta, kuin toimeksiantajan päinvastaisesta asiantilasta. Tällainen tulkinta on esitetty ratkaisuissa KKO 1999:80 ja KKO 1998: Tietyissä tilanteissa voi tulla kyseeseen myös poikkeukseton ja ankara vastuu. Nämä tilanteet tulevat esiin esimerkiksi kuluttajasopimuksissa. 24 KKO 1999:80 Kommandiittiyhtiön myymiseen tai sen toiminnan ja omaisuuden uudelleenjärjestelyyn tähdänneen suunnittelun yhteydessä tilintarkastusyhtiö oli asiakkaalta tontin vuokraoikeutta koskeneen sopimuksen sisällöstä saamansa tiedon perusteella antanut vuokraoikeuden luovutuksen veroseuraamuksesta virheellisen neuvon. Kysymys tilintarkastusyhtiön vahingonkorvausvastuusta ja vahingon määrästä. Tilintarkastusyhtiön konsultti oli jättänyt tarkistamatta toimeksiantajalta saamansa tiedon vuokrasopimuksen sisällöstä ja kestosta. Tämän saamansa tiedon perusteella hän oli antanut virheellisen tiedon vuokraoikeuden luovutuksesta aiheutuvasta veroseuraamuksesta ja näin aiheuttanut huomattavan suuren vahingon toimeksiantajalle. Korkein oikeus totesi, että konsultti oli antanut tietonsa verotuksen asiantuntijana. Hän on ollut tietoinen siitä, mikä vaikutus siirtokelpoisella vuokraoikeudella ja sen kestolla oli veroseuraamukseen. Hän ei ole voinut lähteä siitä, että toimeksiantaja olisi tiennyt kyseisen erityistietämystä vaativan seikan merkityksen verotuksessa. Tämän vuoksi konsultin olisi, täyttääkseen toimeksiannon huolellisesti tullut varmistua siitä, että hänen saamansa tiedot olivat täsmälliset, eikä hän ole saanut luottaa vain toimeksiantajan omaan asiantuntemukseen. Hänen olisi tullut tarkistaa tarvittavat tiedot vuokrasopimuksesta, joka on ollut saatavissa tutustumista varten. Kun näin ei oltu menetelty, tilintarkastusyhtiö ei ole näyttänyt, ettei neuvon virheellisyys ole johtunut sen tuottamuksesta. 25 Käsitellessään tilintarkastajan tiedonantovelvoitteen sisältöä korkein oikeus kiinnitti tältä osin huomiota kahteen seikkaan, tilintarkastusyhteisön asemaan asiantuntijapalvelun tarjoajana ja toimeksiantajalta puuttuneeseen erityistietämykseen. Vastuuperustetason osalta ratkaisu tuo esille sen, että asiantuntijapalvelua suorittava ei voi tyytyä toimimaan toimeksiantajan esittämien tietojen perusteella, vaan toimeksisaajalla voi olla velvollisuus varmistaa 23 Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa, Lakimies 4/2008 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s KKO 1999:80 päätöksen perustelut s. 5.

17 10 tietojen oikeellisuus. Tämän velvoitteen mitoittamisessa on aihetta ottaa huomioon KKO:n painottama osapuolten tietotasojen erilaisuus ja etenkin se, kuinka asiantuntevana toimeksiantajaa voidaan pitää. Lisäksi merkitystä täytynee olla sillä, kuinka suuria vahinkoriskejä virheellisten tietojen varassa toimiminen perustaa. Edelleen vaikutuksensa on toimeksiantotietojen tarkistamisen yksinkertaisuudella ja niistä koituvien kustannusten suuruudella Sopimukseen perustuva vastuu Sopimusvastuuta säännellään kauppalaissa (KL 355/1987) ja kauppakaaressa (KK 3/1734) sekä tiettyjä aloja koskevilla erityislaeilla 27 joita täydentävät yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. Monet ongelmatilanteet jäävät sopimusoikeuden yleisten periaatteiden varaan silloin, kun kyseinen sopimustyyppi on lailla sääntelemätön tai kun tarkasteltava erityiskysymys on jätetty lain ulkopuolelle 28. Sopimusvastuu perustuu ensisijaisesti sopimuksessa sovittuihin velvoitteisiin ja niiden rikkomisen seuraamuksiin. Korvausvastuu voi syntyä silloinkin, kun toimeksianto tapahtuu ystävänpalveluna ilman palkkiota ja vapaa-ajan toimintoihin liittyen. Jos toimeksisaaja on sopinut sopimuksen sellaisen tahon kanssa, joka ei täytä sopimusta, hän voi joutua tuottamusperusteisesti korvausvelvolliseksi näin aiheuttamastaan vahingosta. Toisaalta toimeksisaajan korvausvastuuta tai -velvoitetta voidaan rajoittaa vastuunrajoitusehdoin. 29 Konsultointisopimuksissa konsultin vahingonkorvausvastuu voi KSE (konsulttisopimuksen yleiset ehdot) ehtojen mukaan rajoittua, ellei muusta ole sovittu, vain työstä sovitun palkkion määrään Sopimuksenulkoinen vastuu eli deliktivastuu Joissakin tilanteissa voi käydä niin, että asiantuntijan toiminta aiheuttaa vahinkoa muulle henkilölle kuin toimeksiantajalle. Lähtökohtaisesti asiantuntija ei ole vastuussa tällaisista vahingoista, koska pääsääntö oikeudessamme on, että sopimusvelvoitteet rajautuvat sopijapuoliin. Kolmannelle ei voi ilman sopijapuolten nimenomaista tarkoitusta (sopimus kolmannen hyväksi) yleensä syntyä oikeutta sopimuksen perusteella. Monet asiantuntijapalvelut 26 KKO:n ratkaisut kommentteineen 1999/II, s. 575 ja 579 Mika Hemmo ja Tatu Leppänen. 27 Mm. kuluttajansuojalaki (KSL 38/1978), asuntokauppalaki (AsKL 843/1994), laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä (KiintVälL 1074/2000), arvopaperimarkkinalaki (AML 746/2012) ja maksupalvelulaki 290/ Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit 2008 s Konsulttisopimusehdot KSE 1995 ja 2013 luku 3. [ ehdotus.pdf]

18 11 ovat kuitenkin sisällöltään sellaisia, että toimeksiantoon liittyy läheisesti jokin kolmas henkilö. Näin on muun muassa asianajotoimeksiannon vastapuoli, luottokelpoisuusarvioon tutustuva sivullinen luotonantaja ja testamentin laatimistoimeksiannossa testamentinsaaja. 31 KKO 1992:44 Asianajajan katsottiin tuottamuksellaan aiheuttaneen perilliselle vahinkoa, kun hän oli sittemmin pätemättömäksi julistetun testamentin perusteella sen lainvoimaisuutta selvittämättä avustanut pesään kuuluneen omaisuuden myynnissä. Ään. Asianajajan laiminlyönnin seurauksena lailliselle perijälle oli syntynyt tappiota, kun jo myydystä pesän omaisuudesta ei saatu korvausta. Korkein oikeus katsoi, että vahinko oli aiheutunut asianajajan tuottamuksesta. Hänen olisi tullut asiantuntija-asemansa vuoksi huolehtia myös mahdollisten muiden pesän osakkaiden eduista. Oikeus katsoi asianajajan rikkoneen sekä luottamussuhdetta, että tunnollisuus- ja tasa-arvoperiaatetta. Todettu tuottamus johtaa huolellisuusvelvoitteen rikkomukseen. Hänen korvausvastuunsa ei katsottu perustuvan sopimusvastuuseen, vaan sopimuksenulkoiseen deliktivastuuseen. Kyseessä oli puhdas varallisuusvahinko ja asianajajan tuottamuksen katsottiin muodostavan VahL 5:1:n edellyttämän muun erityisen painavan perusteen varallisuusvahingon korvaamisen perusteeksi. 32 Mika Hemmo on esittänyt näkökohtia, jotka saattavat tulla esille arvioitaessa näiden VahL 5:1:n erittäin painavien syiden sisältöä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oikeussuhteen sopimuksenkaltaiset piirteet, vahingonaiheuttajan luottamusasema suhteessa vahingonkärsijään, tuottamuksen aste ja vahingonkärsijän korvaustarve. 33 Norros taas katsoo, että tilanteessa sivullisen olemassa olevaan varallisuusasemaan kohdistui loukkaus. 34 Norros on kritisoinut ratkaisun perusteluja asianajajan luottamusasemasta ja siihen liittyvästä huolellisuusvelvoitteesta. Hän katsoo, että keskeisin peruste varallisuusvahingon korvattavuudelle tapauksen olosuhteissa pitäisi olla se, että jättämällä varmistamatta testamentin lainvoimaisuuden asianajaja otti selvästi ennakoitavan, suuruudeltaan tarkkarajaisen ja kiistatta oikeudenvastaisen riskin varallisuusvahingon aiheuttamisesta sivulliselle Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa, Lakimies 4/2008 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Ståhlberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus 2005 s. 155 ja Sopimus ja delikti. Tutkimus vahingonkorvausoikeuden vastuuperusteista 1998 s Norros, Olli: Asiantuntijan vastuu sivullista kohtaan DL 5/2007, s Norros, Olli: Asiantuntijan vastuu sivullista kohtaan DL 5/2007, s. 701.

19 12 Sopimuksenulkoinen deliktivastuu voi syntyä, jos asiantuntija välittömästi loukkaa sivullisen olemassa olevaa varallisuusasemaa ja sivullisen asema näin muodostuu huonommaksi kuin jos toimeksiantoa ei olisi lainkaan toteutettu. Merkityksetöntä on se, missä määrin asiantuntija on täyttänyt hänelle toimeksiantosopimuksesta seuraavat velvoitteet suhteessa toimeksiantajaan. 36 Sopimuksenulkoista vahingonkorvausvelvollisuutta sääntelee yleislakina vahingonkorvauslaki (VahL 412/1974) ja useille aloille säädetyt erityislait. VahL 1:1:n mukaan vahingonkorvauslaki ei koske sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta. Vahingonkorvauslaissa tuottamusvastuu on systemaattisen pääsäännön asemassa Vastuumuotojen erilaiset vahingonkorvausjärjestelmät Vahingonkorvausvastuun muodolla voi olla ratkaiseva merkitys toimeksisaajalle, realisoituneen vahingonkorvausvastuun aineellisten seuraamuksien muodossa ja myös vahingonkärsijän oikeudelliseen asemaan vahingonkorvauksen määräytymisen suhteen. Tämän vuoksi on syytä käydä läpi nämä erilaiset järjestelmät. Keskeisimpiä vastuumuotojen ja yleisten periaatteiden eroja voidaan määritellä seuraavasti. Puhtaiden varallisuusvahinkojen korvaaminen sopimuksenulkoisessa vastuussa on rajoitettua (VahL 5:1), kun sopimusvastuussa vahinkolaji on korvauskelpoinen ilman erityisedellytyksiä 38. Tuottamusta koskeva todistustaakka on usein erilainen: sopimuksenulkoisissa vastuusuhteissa näyttötaakka on lähtökohtaisesti vahingon kärsineellä, kun taas sopimusvastuun yleisiin oppeihin on tavattu lukea ns. ekskulpaatiosäännön mukainen suoritusvelvollisuutensa laiminlyöneen velvollisuus näyttää, että vahinko ei ole seurausta tuottamuksesta. 39 Sopimusvastuussa suoritusvelvollinen vastaa yleensä kaikkien käyttämiensä apulaisten toimenpiteistä kuin omistaan riippumatta siitä, ovatko nämä työntekijöitä vai yrittäjiä Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa, Lakimies 4/2008 s. 641 ja Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa 2007 WSOY pro Helsinki, s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s. 505 ja Stålhberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s ja Stålhberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s Stålhberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s. 46.

20 13 Työntekijän ja itsenäisen täytäntöönpanoapulaisen omassa vastuussa toimeksiantajan sopimuskumppania kohtaan on eräitä eroja. Isännänvastuun ulottuvuus on sopimuksenulkoisessa vastuussa suppeampaa, koska deliktuaalinen isännänvastuu ei yleensä käsitä itsenäisten yrittäjien tekoja. 41 Korkein oikeus on paljolti sulkenut pois työntekijän vastuun työnantajan sopimuskumppania kohtaan (mm. KKO 1992:165 ja KKO 1992:166). Kansainvälisyksityisoikeudelliset lainvalintasäännöt poikkeavat toisistaan. Sopimusoikeudellista lainvalintaa säännellään Rooma I-asetuksessa ja sopimuksenulkoista vastuuta puolestaan Rooma II-asetuksessa Tulkinnallisia ongelmatilanteita Vastuumuotoerottelu on usein vaikeata. Vastuumuotojen rajat, jotka eivät muutoinkaan ole lainkaan terävät tai selvärajaiset, näyttäisivät edelleen hämärtyvän. Oikeuskirjallisuudessa ilmiötä kutsutaan sopimusvastuun henkilöllisen ulottuvuuden laajentumiseksi. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, sopimuksesta seuraavat oikeusvaikutukset eivät rajaudu tiukasti sopijapuoliin, vaan myös sopimuksen ulkopuolisille henkilöille saattaa syntyä ainakin jonkinasteisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Tämä ilmiö on havaittavissa myös sopimusoikeudellisessa erityislainsäädännössä sekä oikeuskäytännössä. Vahingonkorvauksen näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että aikaisemmin sopimuksenulkoisina pidettyjä tilanteita siirtyy sopimusvastuun alaan. Näin myös muodollisen sopimussuhteen rajat madaltuvat. 43 Näyttäisi siltä, että sopimusperusteinen ja sopimuksenulkoinen vastuumuoto äärirajoiltaan lähentyvät toisiaan, ainakin kaksiasianosaissuhteen ylittävän vastuun osalta. Jos sopimuksenulkoisen vastuun ydinalueelta lähdetään etenemään kohti sopimusvastuuta, päädytään samantapaiseen normatiiviseen tilaan, kuin lähdettäessä sopimusvastuun ydinalueelta kohti sopimuksenulkoista vastuuta. Pohdittavaksi tuleekin, onko siirtymä vastuumuodosta toiseen edes periaatteellisesti terävä, vai voidaanko vastuumuotojen välillä tunnistaa jonkinlainen harmaa alue, jossa kummankin vastuumuodon sisällölliset ominaisuudet sekoittuvat keskenään. 44 Vahingonkorvausvastuu raja-alueella on kehittymätöntä, minkä vuoksi tätä aluetta 41 Stålhberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s [ ja [ Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa 2007 s Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa 2007 s ja Stålhberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen Vahingonkorvausoikeus 2013 s

21 14 voidaan kutsua harmaaksi alueeksi. Kehittymättömyys ilmenee ensinnäkin sen suhteen, että vielä ei ole selviä sääntöjä, joiden perusteella vastuumuodon valinta tapahtuu. Toiseksi on myös epäselvää, voidaanko joissakin tilanteissa soveltaa osin molempien vastuumuotojen sääntöjä ja jos voidaan, miten näiden sääntöjen valinta tapahtuu Pauli Ståhlberg Juha Karhu: Suomen vahingonkorvausoikeus 2013 s. 49.

22 15 4 TOIMEKSISAAJAN VELVOITTEET TOIMEKSIANTOA SUORITETTAESSA 4.1 Yleistä Toimeksisaajan toimintaan liitetään useita velvoitteita. Toimeksiantosopimukseen liittyy vahvasti osapuolten luottamuksellinen suhde 46, joka johtaa juurikin näihin korostuneisiin velvoitteisiin. Toimeksisaajan on oikeuskäytännössä edellytetty noudattavan näitä velvoitteita riippumatta siitä, onko varsinaista toimeksiantosopimusta edes solmittu osapuolten välille 47. Toimeksisaajan on täytettävä sopimus eli tehtävä se, mitä on sovittu. Sopimusta täyttäessään hänen on otettava huomioon päämiehen etu sekä huomioitava tietyissä tilanteissa myös päämiehen sopimuskumppanin tai vastapuolen etu. Sopimuksen tarkoituksesta riippuen ne voivat olla monenlaisia. Toimimisvelvollisuuden lisäksi asiamiehellä on huolellisuus-, tiedonanto-, tilintekovelvollisuus ja salassapitovelvollisuus sekä sopimusrikkomuksesta seuraava vahingonkorvausvelvollisuus. 48 Toimeksisaajan tulee myös toimia lojaalisti päämiestään kohtaan. Asiantuntijapalveluiden kohdalla tämä tarkoittaa, että asiantuntijan on parhaansa mukaan edistettävä toimeksiantajan etuja Huolellisuusvelvollisuus Toimeksisaajan huolellisuusvelvollisuus ja sen täyttäminen on ollut korostuneesti oikeuskäytännössä esillä. Oikeuskirjallisuuden määritelmän mukaan toimeksisaajan on täytettävä velvollisuutensa huolellisesti. Huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta voi seurata velvollisuus korvata päämiehelle aiheutunut vahinko 50. Toimeksisaajan on toimittava toimivaltansa puitteissa ja noudatettava saamiaan ohjeita. Toimeksisaaja saa toimeksiantoa täyttäessään päättää yksityiskohdista harkintansa mukaan, mutta johtoajatuksena on oltava päämiehen edun ja tarkoituksen toteutuminen. 51 Sovellettaessa normiperusteista arviointitapaa huolellisuusvaatimukset määritetään sopimuksesta, laeista ja muista sopimusvelallisen toimintaa sääntelevistä normilähteistä seuraa- 46 Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s mm. KKO 2017: Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s Sekä tilanteessa, jossa toimeksisaajan vastuu laajentuu yli sopimussuhteen, myös vahingonkärsijän vahingot, KKO 1999: Saarnilehto, Ari ym: Varallisuusoikeus 2012 s

23 16 vien toimintaohjeiden perusteella. Tällaisesta velallista sitovasta normista poikkeava käyttäytyminen on tuottamuksellista, jos menettelyyn sisältyy etukäteen arvioiden vahingonvaara. Ellei velalliseen kohdistuvia toimintanormeja onnistuta paikantamaan sanotuista normilähteistä, joudutaan soveltamaan riskiperusteista arviointitapaa. Tällöin pohdittavaksi tulee se, onko sopimusvelallisen menettely ollut asianmukaista ottaen huomioon käsillä olevat riskit ja niiden suhde vaihtoehtoisesta toimintatavasta aiheutuviin lisäkustannuksiin. Esimerkiksi velvollisuutta ryhtyä erilaisiin turvallisuustoimenpiteisiin voidaan lähestyä riskiperusteisen arviointitavan tuella. 52 Huolellisen toiminnan sisältöä ei ole sopimusoikeuden sääntelemättömällä alueella enemmälti normitettu, vaan käsitteen sisältö on määritelty oikeuskäytännössä tilannekohtaisesti. Kyse on siitä, mitä kaikkea asiantuntijaksi toiseen osapuoleen verrattuna katsottavan osapuolen pitää toimeksiantosuhteessa ottaa huomioon. Kyse voi olla toimeksiantosopimuksen ehtojen muotoutumisesta, sopimusehtojen tulkinnasta tai yleisiksi katsottavista huolellisuusvelvoitteista, jotka ilmenevät laajoina velvollisuuksina ottaa huomioon toisen osapuolen osaamattomuus. Asiantuntijan puoleen käännytään, koska omat taidot eivät riitä. 53 KKO 2001:128 A oli sopinut puolisonsa kanssa, että A luovuttaa puolisolleen yhtiöosuutensa heidän puoliksi omistamassaan kommandiittiyhtiössä. A oli antanut luovutukseen liittyvien asiakirjojen laatimista koskevan toimeksiannon tilitoimistolle, joka oli ollut kommandiittiyhtiöön pitkäaikaisessa muun muassa kirjanpitopalveluja ja verosuunnittelua käsittävässä sopimussuhteessa. Vaikka toimeksianto ei ollut käsittänyt luovutuksesta aiheutuvien veroseuraamusten selvittämistä, tilitoimistolla katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla olleen velvollisuus varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista. (Ään.) A:n ja puolisonsa yhteisesti omistamalla Ky:llä ja tilitoimistolla oli jo aiemmin toimeksiantosopimus, koskien Ky:n kirjanpitopalveluja. A oli antanut puhelimitse erillisen toimeksiannon koskien yhtiöosuutensa luovuttamista varten tarpeellisten asiakirjojen laadintaa. Korkein oikeus katsoi, että viimeinen toimeksianto oli erillinen, eikä aiemman kirjanpitopalve- 52 Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II 2003 s Virtanen, Jenny: Toimeksisaajan velvollisuudet, Oikeustieto 2/2007 s. 5.

24 17 luja koskevan toimeksiannon ehtoja voitu soveltaa tähän riidan kohteena olevaan toimeksiantoon. Toimeksiantoa solmittaessa ei ollut erikseen puhetta yhtiöosuuden luovutuksen verokohtelusta. Koska A ei itse tiennyt, mitä asiakirjoja yhtiöosuuden luovutukseen tarvitaan, ne tuli määritellä toimeksiannon perusteella. Toimeksiantoa ei siten ollut rajattu pelkästään yhtiösopimuksen muutokseen ja kaupparekisteri-ilmoituksen tekemiseen. 54 Tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asiantuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota. Tilitoimistolla ja Ky:llä on aiemmin ollut mm. kirjanpitopalveluja ja yrityksen verosuunnittelua koskeva sopimussuhde, jossa X on ollut tilitoimiston yhteyshenkilönä. Tämän vuoksi myös A:n ja tilitoimiston välillä on vallinnut luottamuksellinen suhde. Kommandiittiyhtiön kirjanpitäjänä tilitoimistolla on täytynyt olla tietoinen siitä, että Ky:stä oli tehty merkittävät määrät yksityisottoja. Tilitoimiston on täytynyt asiantuntemuksensa perusteella tietoinen yhtiöosuuden luovutukseen sovellettavasta TVL 46.4 :n säännöksestä, jonka mukaan luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään määrä, jolla yhtiömiehen yksityisotot olivat yhteensä ylittäneet hänen vuotuisten voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän. Tilitoimiston olisi tullut varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista siitäkin huolimatta, ettei toimeksiantoon ollut kuulunut nimenomaisesti verokonsultointia. Tilitoimisto on laiminlyönyt velvollisuutensa ja on näin ollen sopimukseen perustuvassa vastuussa laiminlyönnin seurauksena syntyneestä vahingosta KKO 2001:128 ratkaisun perustelut, s. 5. Vrt. KKO 1996: KKO 2001:128 ratkaisun perustelut, s.5-6.

25 18 Tapauksessa pohdittiin myös toimeksiantajatahoa. Oliko asiakirjan laadintatoimeksiannon antajana pidettävä A:ta vaiko kommandiittiyhtiötä, joka oli maksanut toimeksiantoa koskevan laskun. KKO päätyi katsomaan, että A oli itse toimeksiantosopimuksen osapuoli, joten vastuun henkilöllistä ulottuvuutta ei jouduttu arvioimaan laajentuneen vastuun pohjalta. Vaikka kommandiittiyhtiö olisi katsottu toimeksiantajaksi, olisi toimeksisaaja mitä ilmeisimmin vastannut A:takin kohtaan sopimusvastuun perusteella, koska hänen intressiensä huomioon ottamista olisi ollut aihetta pitää toimeksiannon olennaisena osana. 56 Ratkaisu on osoitus tällaisen asiantuntijavastuun suhteellisen ankarasta luonteesta. Olennaisimpana viestinä voidaan pitää sitä, että toimeksisaaja ei voi aina tyytyä toimeksiantajan ilmoittaman tehtävän suorittamiseen, vaan hänellä saattaa olla velvollisuus varoittaa toimeksiantajaa tehtävärajaukseen mahdollisesti liittyvästä riskeistä. Tällaisen huolenpitovelvollisuuksien mitoittaminen perustuu melko vahvasti kunkin oikeussuhteen erityispiirteisiin. Ennen kuin tästä prejudikaatista voidaan tehdä päätelmiä muiden samankaltaisten tilanteiden suhteen, on otettava kantaa ainakin seuraaviin kysymyksiin: - millainen asiantuntemus toimeksiantajalla on ja onko hän käyttänyt apuna muita asiantuntijapalveluiden tarjoajia? - kuinka tietoisesti toimeksiantaja on tehnyt toimeksiannon rajaukset? - kuinka ilmeisiä riskejä toimeksiantajalla on ollut ja onko toimeksisaaja voinut varoittaa niistä ilman kustannuksia aiheuttavia lisäselvityksiä? Tapaus on samalla muistutus vastuunrajoitusehtojen merkityksestä vastuuriskien hallinnassa. Käsillä olleeseen erillistoimeksiantoon liittynyttä vastuuta ei ollut säännelty sopimusteitse, joten suorituksestaan 800 markan vastikkeen saaneelle tilitoimistolle syntyi yli markan vahingonkorvausvastuu. Verokonsultoinnissa mahdollisen vahingon suuruus on usein riippumaton toimeksisaajan perimästä palkkiosta, joten vastuukustannusten kattaminen perityillä palkkioilla on sekin vaikeaa Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II 2003, s. 422 alaviite 38. Vrt.myös KKO 1999: Hemmo, Mika: KKO:n ratkaisut kommentein 2001/II s. 433

26 19 Asiantuntijan vastuulla voi olla myös toimeksiantoon kuulumattomien seikkojen selvittäminen tai ainakin varoittamisvelvollisuus sellaisesta havaitsemastaan järjestelyyn liittyvästä riskistä, jota toimeksiantaja ei ole havainnut. KKO 2007:27 Asiakas B oli antanut lakiasiaintoimistolle (oikeudenkäyntiasiamies A) oikeudenkäyntiä koskevan toimeksiannon. Sen yhteydessä oli sovittu, että asiakkaan kulujen korvaamiseen käytetään hänen hyväkseen voimassa ollutta oikeusturvavakuutusta. Hakemus oikeusturvaedun saamiseksi oli kuitenkin tehty vasta käräjäoikeuden käsittelyn päätyttyä, jolloin käräjäoikeuskuluja ei vakuutuksen ehtojen mukaan enää korvattu. Kysymys toimiston velvollisuudesta huolehtia siitä, että asiakas olisi saanut kulunsa korvatuiksi vakuutuksen perusteella. Korkein oikeus katsoi, että asiakkaan tieto kuluvastuun mahdollisuudesta vaikuttaa yleensä merkittävästi kanteen nostamista koskevaan päätöksentekoon. Asianajopalveluja tarjoavalta ammatinharjoittajalta voidaan edellyttää, että hän jo toimeksiantoa vastaanottaessaan tekee päämiehelleen selkoa toimeksiannon johdosta tälle aiheutuvista kustannuksista ja kanteen nostamiseen liittyvästä kuluriskistä silloinkin, kun päämiehen asian menestyminen näyttää hänestä etukäteen todennäköiseltä. Hänen tulee myös selvittää päämiehen mahdollisuudet saada kulunsa korvatuiksi oikeusavun tai oikeusturvavakuutuksen perusteella. Jos näihin järjestelmiin päätetään turvautua, toimeksisaajan on myös osaltaan huolehdittava siitä, että toimeksiantaja saa hyväkseen näiden järjestelmien tarjoamat edut. 58 Siinäkin tilanteessa, että oikeusturvaetua koskevan hakemuksen toimittaminen vakuutusyhtiölle olisi A:n väittämin tavoin jäänyt B:n hoidettavaksi, A:n olisi B:n lainoppineena asiamiehenä tullut valvoa, että oikeusturvaetua koskeva ratkaisu saadaan ennen kanteen nostamista, tai ainakin yksiselitteisesti saattaa B:n tietoon, että kulut saattavat jäädä kokonaisuudessaan B:n itsensä vastattaviksi, mikäli toimeksiannon edellyttämiin toimenpiteisiin ryhdytään jo ennen kuin vakuutusyhtiöltä on saatu päätös tai muutoin varma tieto oikeusturvavakuutuksen käytettävyydestä asiassa. A on kuitenkin laiminlyönyt menetellä näin KKO 2007:27 ratkaisun perustelut, kohta KKO 2007:27 ratkaisun perustelut, kohta 6.