SELOSTUS MALMITUTKIMUKSISTA SODANKYLÄN KAARESSELÄN ALUEELLA

Transkriptio

1 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/3714/-80/1/10 Sodankylä Kaaresselkä Ilkka Härkönen TYÖSELOSTUS SELOSTUS MALMITUTKIMUKSISTA SODANKYLÄN KAARESSELÄN ALUEELLA YLEISTÄ Kaaresselkä sijaitsee peruskarttalehdellä A ja C noin 20 kilometriä Sodankylästä luoteeseen, Sattas- ja Jeesiöjokien välisellä alueella Kaarestun- turin eteläpuolella. Alue on metriä merenpinnan yläpuolella. Alueelle kulkeminen tapahtuu kesäaikana joko Sodankylästä tai Jeesiöstä vanhaa Kittilä-Sodankylä ratsutietä, joka on kuivana aikana henkilöautolla ajokelpoinen. Karttalehdestä 3714 on tehty 1 : kallioperäkartta (A. Tyrväinen) ja 1 : geokemiallinen kartta (E. Pulkkinen) sekä 1 : maaperäkartta (R. Kujansuu). Lisäksi ovat olemassa aerogeofysikaaliset matalalentokartat asti olivat voimassa valtausvaraukset Kaaresselkä I ja Kaaresselkä II. Yhteispinta-alaltaan ne olivat 18 km 2. Tämän jälkeen on alueella voimassa 0,5 km 2 :n valtaus. Tämä raportti käsittää malmiosaston suunnittelemat ja suorittamat tutkimukset vuosina 1978 ja -79.

2 2 Tähän raporttiin liittyy erillisenä geofysiikan osaston geofyysikko Pertti Tu- rusen työraportti Q 19/3714/-80/1/20. Tutkimuksissa ovat kirjoittajan (IPH- 78, -79) lisäksi olleet mukana FK Kaj Lång (KAL-79), yo Olavi Taikina-aho (OT-78) sekä FK Antero Karvinen (EAK-79). Kaaresselän eteläpuolisen alu- Pankka een, Jeesiöjokilaakson tutkimuksista on pääasiassa vastannut FK Heikki kesäapulaisineen. Moreenin hivenaineanalyysit on tehty AAS:llä HNO 3 -uutoksesta. Litoge- okemialliset määritykset on tehty Cu:n, Ni:n, Co:n, Pb:n ja Zn:n osalta OES:llä ja määritysalueen ylittävät pitoisuudet XRF:llä kuten myös Fe ja Ba. S on määritetty automaattisella LECO-titraattorilla. Liitteissä 4-15 esitettyjen geokemiallisten alkuainekarttojen pitoisuusrajat on määrätty kutakin aihetta vastaavien näytteiden kumulatiivisen jakauma- mu- käyrän 80, 90, 95 ja 97,5 %:n prosenttipisteitä vastaavien pitoisuuksien kaan. 2. KENTTÄTUTKIMUKSET 2.1. Geokemian osaston työt Geokemian osasto on tehnyt karttalehden 3714 alueella moreenigeokemiallisen kartoituksen sekä orgaanisen purosedimenttikartoituksen geologi E. Pulkkisen johdolla. Kartoitusnäytteen-otossa sekä niitä seuranneissa tarkis- tuksissa havaittiin alueella kohonneita Mn-pitoisuuksia sekä jonkin verran kohonneita sinkki-, kupari- ja lyijypitoisuuksia sekä moreenissa, orgaanises- sa purosedimentissä että rapakalliossa (Pulkkinen 1980).

3 3 Geokemian osasto toteutti malmiosaston suunnitelmien perusteella 1978 syk- syllä näytteenoton käyttäen kevyttä täryporaa (liite 1, linjat 1-6) (Lehmus- pelto ja Vuojärvi 1979) Malmiosaston työt Kesällä 1978 geokemian osaston esittämien tietojen perusteella lähetettiin alueelle allekirjoittanut sekä kesäapulainen, yo Olavi Taikina-aho suoritta- maan lohkare-etsintää ja kartoitusta. Alkutalvesta 1979 suoritettiin kevyellä täryporalla näytteenottoa liitteen 1 näytepistetihennyksellä 7, 8, 11 ja 12 sekä linjoilla 9, 10, 13 ja 14. Näiden tu- losten perusteella tehtiin kesällä 1979 liitteen 1 kaivinkonemontut M6- M27 ja M50- M62. Monttuja ja tutkimusojia on alueella 16 kappaletta, mutta saman kaivannon eri havaintokohdat on numeroitu omalla M-numerollaan. Ke- sällä otettiin myös litogeokemialliset näytelinjat Syystalvella 1979 otettiin Maa ja Vesi Oy:n paineilmakairalla näytelinjat Liitteen 1 rastit (x) tarkoittavat yhtä hyvin pieniä paljastumia kuin laajoja paljastuma-alueita. P. Puhakan ohjaama malmikoira Comet suoritti tutkimuksiaan alueella kesän 1979 aikana löytäen useita heikkoa kiisupirotetta sisältäviä lohkareita.

4 4 Geofysiikan osasto suoritti keväällä 1979 alueella slingram- ja magneettisen maastomittauksen sekä kesällä painovoimamittauksen (Turunen 1980). 3. KALLIOPERÄ 3.1. Yleiskuva Kaaresselän kivilajit ovat pääasiassa vulkaanisia ja sedimenttisiä alhaisen metamorfoosiasteen kiviä. Ne ovat aikaisempien tutkimusten mukaan poi- 1977, Kinnunen 1974). Kivilajit ovat lisäksi erisuuruisten ja -suuntaisten siir- muttuneet ainakin kahdessa tai mahdollisesti kolmessa vaiheessa (Räsänen rosten häiritsemiä. Magneettisella kartalla (liite 16) erottuu kaakko-luodesuuntainen häiriöjakso, jonka voi tulkita suurehkon siirroksen aiheuttamaksi. Jakson luoteisessa päässä kvartsiitin takana on yksi havainto talkki-kloriittiliuskeesta. Tähän liittyy n. 0,5 %:n nikkeli- ja kromipitoisuuksia. Tässä Ni on kuitenkin sili- kaattinen. Yleisesti Kaaresselästä voidaan magneettisen kartan perusteella havaita kaksi selvää pääsuuntausta. Luode- kaakko- ja koillisosassa aluetta lounais-koillinen -suuntainen rakenne. Alueen magneettiset poikkeamat joh- tuvat enimmäkseen emäksisistä vulkaanisista kivistä. Alueen topografia johtuu siirrosten ja eroosion yhteisvaikutuksesta. Tällöin korkeimmat alueet ovat säilyneet niitä peittävän kvartsiitin suojassa.

5 Arkoosikvartsiitti ja konglomeraatti Liitteessä 2 nämä kivilajit on sisällytetty symbolin "nuorempi kvartsiitti" al- le. Karkeaklastisia (Ø 1-2 mm) arkoosikvartsiitteja esiintyy Kaaresselän korkeimman huipun pohjois- ja itärinteissä sekä alueen itäisimmän korkean kohdan pohjoisrinteessä. Täällä tavataan myös polymiktista konglomeraattia. Kaarestunturimuodostumassa tavataan vastaavanlaisia ja hyvin samannäköi- van- siä kvartsiitteja ja konglomeraatteja vuorottelevina kerroksina. Nuoremmat kvartsiitit saattavat olla loiva-asentoisina "kakkuina" pystykaateisten hempien muodostumien pää11ä. Tosin niitten kontaktia ei ole tavattu paljastuneena. Oletusta kuitenkin tukee magneettisen häiriöjakson katkeamaton kulku kvartsiittiesiintymän poikki Hapan tuffiitti Kivilaji muodostaa Jeesiöjoen eteläpuolelta alkavan pohjoiseen suuntautuvat jakson. Se on pyroklastisen ja epiklastisen materiaalin sekoitusta, jossa vul- on kerroksellista ja välikerroksina esiintyvät hienorakeiset, klastiset kvartsii- tit. Kerrokset vaihtelevat paksuudeltaan yleensä 0,5-2 cm lukuun ottamatta muutamia metrien luokkaa olevia kerroksia. Paikoitellen kvartsiitti on vihre- kaanisten ja sedimenttisten piirteitten vallitsevuus vaihtelee alueittain. Aines ää johtuen ilmeisesti kromikiilteen mukana olosta. Tämä on tyypillistä Kum- pukvartsiitteja vanhemmille muodostumille. Tuffiitit ovat osittain karbonaattipitoisia. Karbonaatit esiintyvät välikerroksi- na.

6 6 Kivistä tehtyjen 44:n analyysin mukaan ne sisältävät keskimäärin x s Fe % 3,56 0,84 S % - - Ba ppm Paikoitellen tavataan kivessä heikkoa hematiitti-ilmeniittipirotetta Intermediaarinen vulkaniitti Muodostuma sijoittuu kaarimaisena keskelle tutkimusaluetta ja valtaa siitä suhteellisen suuren alueen. Kyseessä on lähinnä tuffiitti. Se on hienorakeista, kerroksellista ja tiheään vuorottelevien karbonaattivälikerrosten vuoksi helposti rapautuvaa. Tätä kivilajia ei alueella ole tavattu paljastuneena vaan ainoastaan kaivinkonemontuista ja tärykairanäytteistä. Kivilajin kulku on jokseenkin kaakosta luoteeseen ja siten jyrkästi poikkeava sitä etelästä tavoittelevaan happamaan tuffiittiin nähden. Ilmeisesti näiden kahden muodostuman välillä on suuri siirros. Tuffiitti sisältää 18 analyysin mukaan x s Fe % 6,07 2,39 S % 0,06 0,07 Ba ppm

7 Emäksiset vulkaniitit Emäksiset tuffit Koostumukseltaan ilmeisesti basalttiset tuffit ovat hyvin hienorakeisia, useimmiten kerroksellisia ja hyvin liuskeisia. Väriltään ne ovat tumman vih- tuffien ja mustaliuskeiden kanssa. Erityisesti länsiosassa aluetta Kaares- reitä. Tuffit ovat helposti rapautuvia, joten niitä on paljastuneina vähän. Ne esiintyvät yhdessä kerrosjuonien, subvulkaanisten laavojen, intermediaaristen vuoman etelälaidalla mustaliuskevälikerroksia on paljon, vuorottelevien ker- rosten ollessa vain muutamia millimetrejä paksuja. Tuffi sisältää 20 analyysin mukaan x s Fe % 13,43 1,37 S % - - Ba ppm Emäksiset laavat ja kerrosjuonet Kyseessä ovat niin sanotut vihreäkivet, jotka ovat massamaisia ja hyvin hie- norakeisia. Alueen mineralisaatiot liittyvät osittain näihin kiviin. Vihreäkivet sisältävät 21 analyysin mukaan x Fe % 12,11 2,95 S % 0,01 0,02 Ba ppm s

8 Subvulkaaninen intruusio Emäksinen subvulkaaninen intruusio tavataan alueen koillisosassa. Muodostuma aiheuttaa selvän positiivisen poikkeaman painovoimamittauksissa. Kivi on lähinnä pienirakeista, joskus keskirakeista ja toisinaan lievästi porfyyristä. Tehdyt 5 analyysiä osoittavat kivien sisältävän x s Fe % ,27 S % 0,01 0,02 Ba ppm Mustaliuske Mustaliuskeet ovat lähinnä grafiittipitoisia tuffiitteja. Niitä esiintyy pääasiassa koillisosan laajan subvulkaanisen intruusion alueella. Liitteeseen 2 ne on piirretty geofysikaalisista maastomittauksista saatujen tietojen perusteella. Mitatut johteet tarkastettiin kaivinkoneella parista paikasta (M14, M14a ja M15). Näissä kohdissa johteitten todettiin olevan mustaliuskeita, joten alueen vastaavanlaiset johteet yleistettiin kaikki mustaliuskeiksi. Havaintojen sekä mittausten tulkintojen mukaan kerrokset ja linssit ovat jokseenkin pystykaateisia. Toisinaan ne ovat jopa yli 100 metriä paksuja. Liuskeet ovat ilmeisesti vulkaanista, eivätkä orgaanista alkuperää. Ne sisältävät toisinaan rikki- ja kuparikiisua. Tehdyt kolme analyysiä osoittavat niiden sisältävän x Fe% 5,30 3,50 S % 0, Ba ppm s

9 Emäksiset syväkivet Gabrot ja peridotiitit ovat liitteessä 2 vain suurina yksikköinä, joiden rajat on piirretty aeromagneettisen matalalentokartan perusteella. Niissä tavataan jonkin verran kuparikiisua juonissa ja raoissa, etenkin alueen eteläisimmässä osassa. Gabroista tehtyjen 9 analyysin mukaan ne sisältävät x s Fe % 10,55 4,12 S % - - Ba ppm Peridotiittien pitoisuudet ovat 5 analyysin mukaan x s Fe % 9,07 1,35 S % 0,06 0,07 Ba ppm Happamat syväkivet Kaaresselän alueella on tavattu kahdessa kohdassa graniitteja, länsiosassa punai- paineilmakairauksella. Itäosan graniitti aiheuttanee gravimetrisessa kartassa ha- nen, suhteellisen pienirakeinen paljastuneena sekä itäosassa vaalea, keskirakeinen vaittavan minimin (Turunen 1980).

10 10 4. MAAPERÄ 4.1. Yleistä Liitteessä 3 on esitetty karttalehden maaperäkartta, joka on tehty ilma- kuvatulkinnan sekä maastotarkastusten perusteella. Alueella on vallitsevana pinnaltaan suhteellisen tasainen, erikoispiirteetön poh- jamoreeni. Matalimmat alueet ovat saaneet turvetäytteen ja korkeimmat ovat avokallioita tai rakkoja. Lajittuneet ainekset ovat glasifluviaalisia muodostumia, jotka ovat syntyneet jään reunan eteen tai alle veteen. Harjumuodostumia morfo- logisesti selvinä ei alueella ole. Kaaresselän useimmat kalliopaljastumat sijaitsevat pienten proglasiaalisten sula- vesialtaitten purku-uomissa, joita alueella tavataankin useita. Myöhäisglasiaali- sessa vaiheessa on Kaaresselässä ollut ainakin kaksi erillistä kuolleenjään "kim- paletta". Toinen Kaaresvuoman altaassa ja toinen Kaaresselän eteläpuolella Jeesiöjoen laaksossa.

11 Maalajistratigrafia Viimeistä jäätiköitymistä (Wurm-kausi) edeltäneenä aikana on Kaaresselkä ilmeisesti muodostanut paljastuneen saaren tai luodon. Vanhempien jäätiköitymis- 200 metrin käyrän yläpuolella suorite- ten synnyttämä maapeite ei ole kuitenkaan voinut olla kovin paksu, mikäli sitä on ollut, sillä siitä ei ole tavattu merkkiäkään tuissa tutkimuksissa. Kaaresselän itäpuolella sijaitsevassa altaassa on todennäköi- (Pulkkinen, Puranen ja Lehmuspelto sesti vanhempiakin kerrostumia säilynyt, sillä paineilmakairauksissa siellä tavattiin jopa 30 metrin paksuinen moreenikerrostuma. Yhdessä kairanreiässä tavattiin sekä pohjalta että noin puolivälistä silttikerrostumat. Ylempi kerrostuma saattaisi edustaa interglasiaalivaihetta, vastaavaa kuin on esitetty noin 10 km itään sijaitsevasta Visasaaresta 1980). Kaaresselkää peittää korkeimpia kohtia lukuun ottamatta yksi moreenipatja, jonka voi jakaa kolmeen yksikköön. Alinna kalliota vasten on harmaan ruskea, hiekkainen pohjamoreeni. Se on yleensä homogeeninen lukuun ottamatta alaosaa, joka on vuoroin kivisempi tai savisempi riippuen alapuolen kallion kivilajista ja rapautumisasteesta. Tämän moreenikerroksen kivien suuntaus osoittaa jäätikön virranneen suunnasta 280 (liite 3). Pohjamoreenikerroksen pää11ä on vaihtelevan paksuinen, kuitenkin yleensä ohut (10-30 cm) kivinen kerros. Se koostuu hyvin paikallisista kivistä, eikä niiden suuntautuneisuutta voi määritellä. Kivisen kerroksen yläpuolella on cm paksu vähäkivinen, hiekkainen ja löyhä ruskea moreeni. Tämä on tulkittu lähinnä englasiaaliseksi ja sulamistapahtuman häiritsemäksi kerrokseksi. Sen kivien suuntautuneisuus ei ilmeisesti edusta mitään aktiivin jään dynamiikkaan liittyvää suuntaa. Moreenien pää11ä sijaitsevat alueen jäätikön sulamisessa syntyneet lajittuneet ainekset delttamaisina muodostumina. Ylinna sarjassa sijaitsevat turpeet.

12 12 Jäätikön sulamisvaiheeseen liittyy Kiimalaen etelärinteen vyörymä. Tällöin rinteeseen kerrostunut moreeni on romahtanut alas sotkeutuen sulamisvesien kerrostamien lajittuneitten ainesten ja rakkakivien kanssa. Paineilmakairauksissa näin muodostuneet epähomogeeniset ja löyhät kerrokset helposti liikkuvine lohkareineen estivät eräissä kohdissa kallionäytteen saannin. 5. MOREENIN GEOKEMIA Kaaresselän mineralisoituneet vyöhykkeet ovat hahmoteltavissa jo geokemian osaston kartoitusnäytteenoton pitoisuuskartoilta. Malmiosaston jatkotutkimuksissa käsitys vyöhykkeiden olemassaolosta ja sijainnista varmistui. Liitteissä 4-6 on esitetty eri alkuaineiden maksimipitoisuuksia moreenin hieno- lähellä akkumulaatioaluetta heikko, voidaan anomaalisia arvoja aiheuttavien mine- aineksessa (>0,062 mm). Esitetyillä kolmella alkuaineella (Cu, Zn, Pb) anomaaliset pisteet sijoittuvat samoihin vyöhykkeisiin. Jäätikön kuljetuksen ollessa näin ralisaatioiden odottaa sijaitsevan lähellä. Anomaliat eivät myöskään osoita selvää leviämistä, joten mineralisaation puhkeaman voidaan arvata olevan pieni ja melko varmasti köyhä. Tuffit ja tuffiitit ovat jo preglasiaalisen rapautuman heikentämiä ja muutenkin kulutusta huonosti kestäviä, joten jäätikön mukaansa tempaama materiaali on murskautunut nopeasti hyvin hienoksi ja mineralisoitunut aines on se- koittunut tyhjään moreeniainekseen laimentuen jo lyhyellä kuljetusmatkalla.

13 13 Liitteessä 5 havaitaan sinkin käyttäytyvän jokseenkin samoin kuin kuparin. Sinkin voimakkaampi leviäminen kartalla johtuu osittain käytettyjen pitoisuusrajojen alhaisuudesta. Liitteessä 4 on esitetty kuparin esiintyminen moreenissa kunkin havaintokohdan maksimiarvona. Luode-kaakko -suuntainen mineralisoitunut emäksinen vulkaniit- liittyy Cu-pitoiseen tijakso on varsin selvästi näkyvä. Yksinäinen kohonnut arvo alueen koillisosassa mustaliuskeeseen. Liitteessä 6 on esitetty lyijyn jakautuminen moreenissa. Se noudattaa samoja linjo- ja kuin kupari ja sinkki. 6. MINERALISAATIOT 6.1. Yleistä Mineralisaatiot sijoittuvat Kaaresselässä pääasiassa luode-kaakko -suuntaiseen emäksisten vulkaniittien jaksoon sekä subvulkaanisen intruusion alueelle, lähinnä sen eteläosaan. Luode-kaakko -suuntainen vyöhyke käsittää useita eri paksuisia, kiisupitoisia osia, joissa hivenaineiden keskipitoisuuksien vaihtelut ovat suuria Kuparimineralisaatiot Liitteessä 7 näkyy kuparin sijoittuminen luode-kaakko -suuntaiselle jaksolle. Jak- son kaakkoisin mineralisaatio on intermediaarisessa vulkaniitissa rapautuneena eikä sitä erota silmämääräisesti. Mineralisaation vieressä sijaitsee ilmeisesti emäksi- nen kerrosjuoni, joka kuitenkin on tyhjä. Rapautumisesta huolimatta kivet ovat erotettavissa toisistaan värin perusteella ja ennen kaikkea Ba:n voimakkaasta ko-

14 14 hoamisesta intermediaarisella puolella. Luoteeseen päin siirryttäessä Cupitoisuudet liittyvät emäksisempiin vulkaanisiin kiviin kiisuina. Aivan jakson län- joissa kiisujen todettiin liittyvän emäksiseen laavaan. Tämä on ilmeisesti kerros- juoni. Mineralisaatiota on voitu seurata jaksossaan myös kallioperähavainnoin kaivinkonemontuista ja se on todettu kapeaksi. Se on stratabound-tyyppinen ja si- tisimmässä osassa mineralisaatio on paljastettu kaivinkoneella kahdessa kohdassa, jaitsee pirotteena ohuissa raidoissa tai raontäytteissä. Kallion pintaosissa se on ra- pautumisen vuoksi muuttunut malakiitiksi ja atsuriitiksi muodostaen kauniin sini- vihreänkirjavia osueita kivien rakopinnoille. Liitteessä 8 on esitetty kuparin pitoisuudet rapakalliossa jakson luoteispäässä. Kartasta havaitaan sen satunnainen esiintyminen ja voidaan arvata vyöhykkeiden kapeus. Liitteessä 9 on kuvattuna kaivinkoneella paljastettu ja tutkittu osa mineralisoitu- neesta jaksosta. Kartalta näkyy selvästi pitoisuuksien hajanaisuus pienelläkin alu- eella. Samoin näkyy parhaimpien pitoisuuksien sijoittuminen kerrosjuoneen. Ku- parikiisu esiintyy sen verran raitaisena, että sen voi tunnistaa ilman suurennuslasia Sinkkimineralisaatiot Sinkki sijaitsee kuparin tavoin luode-kaakko -suuntaisessa jaksossa, mutta myös subvulkaanisen intruusion alueella.

15 15 Kaakkoisosan pitoisuusnousut sijaitsevat jälleen intermediaarisessa, pitkälle ra- pautuneessa tuffissa ja ovat todettavissa vain analyyttisesti. Koillisosassa olevat anomaaliset pitoisuudet liittyvät subvulkaanisen intruusion oletettuun pohjaosaan. Ne osuvat samalle kohdalle kuin gravimetrisen tulkinnan huomattavan korkea po- sitiivinen poikkeama (Turunen 1980). Nämä tulokset on saatu syystalven 1979 paineilmakairauksista, jotka oli suunnattu gravimetrisen anomalian tutkimuksiin. Merkkejä Zn-mineralisaation olemassaolosta oli saatu jo aikaisemmissa moreeni- näytteenotoissa. Alueen läntisin mineralisaatiohavainto sijoittuu samaan kohtaan kuin kuparillakin. Liitteessä 11 havaitaan sama vyöhykkeisiinsijoittuminen, joskin sinkillä eräs kor- kea havainto liittyy eteläisempään jaksoon, jossa kuparin nousu ei ole yhtä huo- mattava. Liitteessä 12 näkyvät samat kaivinkonemontut kuin liitteessä 9. Sinkin suhteen havaitaan myös pitoisuuksien hajoaminen pienellä alueella. Tämä johtuu mineralisaation raitaisuudesta. Sinkkivälke on hyvin hienona pirotteena, eikä sen tunnistaminen ilman suurennuslasia ole varmaa Lyijymineralisaatiot Lyijy noudattaa samoja jaksoja kuin kupari ja sinkki. Niiden yhteisesiintymiset vaihtelevat kuitenkin johtuen ilmeisesti jaksojen tiheistä kerrosvaihteluista, jolloin samoihin näytteisiin voi osua useammanlaisia syklejä tuhkan kerrostumisesta.

16 16 Liitteessä 14 yhteneväisyyden kuparin ja sinkin kanssa havaitaan selvästi. Lyijyn suurempi leviäminen on jälleen näennäistä johtuen alhaisista pitoisuusrajoista. Liitteessä 15 jo aikaisemmin kuvatut jaksot esiintyvät jälleen. Liitteessä 16 on näkyvissä pitoisuuksien satunnainen esiintyminen pienellä alueel- la. Lyijyhohdetta voi tavata joskus jopa 2 mm:n kiteinä, mutta hyvin harvoin. Enim- mäkseen se on ilman suurennuslasia tunnistamattoman pienenä pirotteena. Kaaresselän anomaaliset lyijypitoisuudet saattavat johtua Joplin-tyyppisen radiogeeni- sen lyijyn rikastumista, kuten Pälkättivuoman tutkimusalueella on todettu (T. Mu- tanen, suullinen tiedonanto). YHTEENVETO Kaaresselässä on vulkaaniseen toimintaan liittyvä kupari-sinkkilyijymineralisaatio, joka on havaittu geokemiallisella moreenikartoituksella. Mine- ralisaatio liittyy lähinnä kolmenlaisiin isäntäkiviin: emäksisiin tuffiitteihin, subvulkaanisiin laavoihin ja grafiittipitoisiin tuffeihin. On mahdollista, että minerali- eteläosaa ja on siten tarkempien tutkimusten arvoinen. Kaaresselässä saatio muodostaa hyvin pitkän jakson pitkin Keski-Lapin vihreäkivimuodostuman mineralisoitunut vyöhyke on kapea ja pitoisuuksiltaan heikko, mutta jo olemassa olevien geofysikaalisten sekä moreenitietojen perusteella sillä on jatkuvuutta. Mineralisoitunut jakso näkyy moreenissa ainoastaan sen välittömässä läheisyydessä ja suhteellisen alhaisina pitoisuuksina. Niinpä voidaan päätellä, että Keski-Lapissa viimeisen jäätikön akkumulaatioalueella tavatut korkeat moreenin alkuainepitoisuudet ovat usein viitteitä lähellä sijaitsevasta hyvästä mineralisaatiosta, mikäli olosuhteet ovat tätä tutkimusaluetta vastaavat.

17 17 Vääriin johtopäätöksiin voi joutua, jos hydromorfinen hivenaineiden liikkuminen on suhteessa jäätikön kulutukseen ja kuljetukseen suurempi kuin esitetyllä alueella. Kuvassa 1 on litogeokemiallinen linja luode kaakko-suuntaisen mineralisaatiojakson poikki (liitteiden 9, 12 ja 15 alue). Mineralisaation raitaisuus erottuu kahtena pitoisuuksien nousuna. Ba:n tausta-arvon selvä kohoaminen tuffin puolella verrattuna kerrosjuoneen sopii yhteen aikaisemmin esitettyjen eri kivilajien Ba:n keskipitoisuuksien kanssa. Alueen koillisosassa sijaitsevan subvulkaanisen intruusion mineralisoitunut alaosa todettiin paineilmakairauksilla. Samaan kohtaan liittyvä positiivinen painovoimaanomalia voi siten viitata rikkaampaan mineralisaatioon, joka kannattaisi tarkastaa (vrt. Turunen 1980). Vaikka Kaaresselän mineralisaatiot osoittautuisivat köyhiksi on alueen tarkemmalla jatkotutkimuksella huomattava merkitys selvitettäessä Keski-Lapin liuskealueen eteläosaa, sen kivilajimiljöötä ja stratigrafiaa. Yhteisiä piirteitä on havaittavissa sekä Riikonkosken että Naakenavuoman tutkimusalueitten kanssa. Rovaniemellä 2. päivänä kesäkuuta 1980 Geologi Ilkka Härkönen

18 Kuva 1. 18

19 19 KIRJALLISUUSVIITTEET Kinnunen, A. (1974): Keski-Lapin liuskealue Sodankylässä, Rajalan kylän ympäristössä. Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto. Lehmuspelto, P. ja Vuojärvi, P. (1979): Geokemialliset tutkimukset Kaaresselässä ja Sattasvaarassa karttalehdellä 3714 Sattanen vuonna Geologisen tutkimuslaitoksen arkisto. (Julkaisematon tutkimusseloste). Pulkkinen, E. (1980): Sattasen karttalehtialueen geokemiallisen kartoituksen tulokset. Geokemiallisten karttojen selitykset, lehti Räsänen, J. (1977): Kaarestunturi-muodostuma ja sen stratigrafinen sijainti Keski-Lapin liuskejaksossa. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. Turunen, P. (1980): Selostus geofysikaalisista malmitutkimuksista Sodankylän Kaaresselän alueella Työraportti Q 19/3714/-80/ 1/20, GTL.

20 20 LIITTEET 1. Tehdyt työt 1: Kivilajikartta 1 : M 11.7/3714/-80/1 3. Maalajikartta 1 : M 92/3714/-80/1 4. Litogeokemiallinen kartta 1 : M 35.2/3714/-80/1/Cu 5. Litogeokemiallinen kartta 1 : M 35.2/3714/-80/1/Zn 6. Litogeokemiallinen kartta 1 : M 35.2/3714/-80/1/Pb 7. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/1/Cu 8. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/2/Cu 9. Pedogeokemiallinen kartta 1 :100 M 32.2/3714/-80/3/Cu 10. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/1/Zn 11. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/2/Zn 12. Pedogeokemiallinen kartta1 :100 M 32.2/3714/-80/3/Zn 13. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/1/Pb 14. Pedogeokemiallinen kartta 1 : M 32.2/3714/-80/2/Pb 15. Pedogeokemiallinen kartta1 : 100 M 32.2/3714/-80/3/Pb 16. Magneettinen maastomittaus 1 : Q 22.11/ Liittyy P.Turusen työraportti Q 19/3714/-80/1/20 Liitteessä 1 lueteltujen näytteiden analyysilistat arkistossa

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45